Avioliiton halveerausta Helsingin ry:ltä

etsivä-xx

kuuntelin kauhulla saarnaa jota J. M. piti Helsingin RY:llä

Hän sanoi, että JUMALA ON VAROITTANUT siionissa menemästä naimisiin epäuskoisen kanssa. Hän sanoi, että perustelu on Jumalalta. NÄIN VAKAVASTA ASIASTA ON KYSE. JUMALAN VIHASTA.
Hän luki nämä jakeet Vanhasta testamentista.

Moos 5 luku 7 jae 3 ja 4
3 Älkää avioituko näihin kansoihin kuuluvien kanssa. Älkää myöskään antako tyttäriänne heille vaimoiksi älkääkä ottako heidän tyttäriään vaimoiksi pojillenne, [Joos. 23:12; Tuom. 3:6; Esra 9:1,2]
4 sillä he viettelisivät poikanne luopumaan Herrasta ja palvelemaan vieraita jumalia. Jos annatte tämän tapahtua, Herra vihastuu teihin ja tekee teistä heti lopun.

Ensinnäkin hän näin uhkaillessaan Jumalan vihalla sivuuttaa Raamatusta vanhurskaan Abrahamin, joka nai epäuskoisen Keturan ja mitä Jumala siihen sanoi Mooseksen avioliitosta nuubialaisen kanssa.

4. Mooseksen kirja 12

Herra puhuu vain Mooseksen kautta
1 Mooses oli ottanut vaimokseen nubialaisnaisen, ja tämän naisen takia Mirjam ja Aaron alkoivat parjata häntä.
2 He sanoivat: "Onko Herra todellakin ilmaissut tahtonsa vain Mooseksen kautta? Eikö hän ole puhunut myös meille?" Herra kuuli heidän puheensa.
3 Mutta Mooses oli hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä. [Sir. 45:4]
4 Yhtäkkiä Herra sanoi Moosekselle, Aaronille ja Mirjamille: "Lähtekää kaikki kolme pyhäkköteltalle." Heidän mennessään sinne
5 Herra laskeutui pilvipatsaassa ja asettui teltan ovelle. Sitten hän kutsui Aaronia ja Mirjamia, ja he astuivat esiin.
6 Herra sanoi: -- Kuulkaa minun sanani! Kun joukostanne nousee profeetta, minä ilmaisen itseni hänelle näyssä, unessa minä hänelle puhun.
7 Näin en puhu Moosekselle, palvelijalleni, joka kaikessa on minun uskottuni. [Hepr. 3:2,5]
8 Hänelle puhun suoraan kasvoista kasvoihin, en arvoituksellisin sanoin vaan avoimesti. Hän saa katsoa Herran kirkkautta suoraan. Kuinka te siis rohkenette puhua Moosesta, minun palvelijaani vastaan? [2. Moos. 33:11]
9 Ja Herra poistui vihastuneena.
10 Kun pilvi oli väistynyt teltan päältä, oli Mirjam spitaalista lumivalkoinen. Kääntyessään Mirjamiin päin Aaron huomasi, mitä oli tapahtunut.
11 Silloin Aaron sanoi Moosekselle: "Anna anteeksi, herrani, älä rankaise meitä synnistä, jonka teimme tyhmyyttämme!


Meille on seuroissa opetettu että Jeesuksen sukupuussa on pakananainen siksi että myös pakanakansat ovat osallisia lupauksesta. Jeesuksen suonissa on siis virrannut myös pakanakansojen verta.

Vanhoillislestadiolaisten opetus avioliitosta on sama kuin evl kirkon, avioliitto on aina pyhä riippumatta siitä ovatko molemmat, toinen tai kumpikin uskovaisia tai epäuskoisia.

JUMALA EI KIROA SITÄ MIKÄ ON PYHÄÄ.

1. Korinttolaiskirje 7
12 Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä.
13 Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään.
14 Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä.
15 Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa. [Room. 12:18, Room. 14:19]
16 Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?

501

2013

    Vastaukset

    • etsivä-xx

      jatkuu

      Evl kirkko

      Avioliitto

      Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi ja antanut ihmiselle halun liittyä toiseen ihmiseen. Syvimmillään tämä halu tyydyttyy avioliitossa, jossa mies ja vaimo tulevat Raamatun mukaan yhdeksi lihaksi (1. Moos 2:24). Tämä tarkoittaa sitä, että he rakastavat toisiaan ja haluavat jakaa koko elämänsä iloineen ja suruineen toistensa kanssa. He tulevat yhdeksi lihaksi myös saadessaan yhteisiä lapsia.

      Puolisot voivat kiittää Jumalaa toisistaan, sillä kristillisen käsityksen mukaan Jumala on liittänyt puolisot toisiinsa: "Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako" (Matt 19:6). Elinikäiseksi solmittu avioliitto tarjoaa turvallisuutta ja jatkuvuutta koko perheelle. Erityisesti lasten turvallisuuden tunteelle on tärkeää, että he voivat luottaa siihen, että vanhemmat ovat sitoutuneet toisiinsa ja koko perheeseen.

      Onnellinen ja tasapainoinen seksuaalisuus edellyttää luotettavaa ja kestävää parisuhdetta. Avioliitto tarjoaa sitä turvallisuutta ja jatkuvuutta, jota seksuaalisuuden kokonaispersoonallinen toteuttaminen edellyttää.

      Julkisesti solmittu avioliitto varmistaa puolisoiden tietävän, myös juridisesti, minkälaiseen suhteeseen kumpikin on sitoutunut. Avioliittoon vihittäessä puolisot lupaavat osoittaa toisilleen uskollisuutta ja rakkautta kuolemaan asti. Pelkkä avioliittoon vihkiminen ei kuitenkaan takaa liiton onnistumista. Puolisoiden on tietoisesti hoidettava parisuhdettaan, jotta heidän keskinäinen yhteytensä säilyisi elämän eri vaiheissa. Kirkollisessa vihkimisessä seurakunta rukoilee vihittävien puolesta ja siunaa heidän avioliittonsa.

      Avioliitto on luomisessa perustettu instituutio. Tästä syystä kristillinen kirkko pitää niitäkin avioliittoja Jumalan tahdon mukaisina, joita ei ole solmittu kristillisin menoin. Esimerkiksi Intiassa tai Lähi-idässä hindulaisin tai islamilaisin menoin solmitut avioliitot ovat Jumalan edessä yhtä pyhiä kuin kristillisessä kirkossa tai maistraatissa solmitut liitot. Kirkko tunnustaa avioliitoiksi kaikki ne parisuhteet, jotka on solmittu vallitsevan kulttuurin yleisesti tunnustamalla tavalla.


      Minusta puhe muutoinkin oli valheellinen. Jumalan siunausta ei saa petoksella koskaan, maallisen siunauksen kylläkin.
      Kuulimme suviseuroissa oikean saarnan tästä raamatunkohdasta eikä siinä petoksella hankittu mitään. Minä itkin sen Talan saarnan kuullessani, halusin yhtyä siihen puhujan toivomukseen.

      Tässä keskustelussa olen sanonut oman mielipiteeni siitä saarnasta.

      Talan saarna on kuultavissa vuoden 2013 suviseuroissa äänitteistä
      http://www2.suviseurat.fi/2013/media/saarnat/20130630_2000_Yrjo_Tala_fi.mp3

      http://keskustelu.suomi24.fi/node/11572487#comment-62341252

      Onneksi en ollut paikalla kuulemassa.

      • Hihhulille.

        Nythän sinä itse todistit kuinka ristiriitainen kirja Raamattu on. Pakko olla satua ja mielikuvitusta.


        Myös sinä olet tai kuulut samaan kategoriaan. Todistit Raamatun suuren ristiriidan, uskot siihen koko sielullasi ja lopuksi syyllistät oman mahdollisen uskonlahkosi saarnaajan kun hän kertoi mitä siinä satukirjassa mainitsemassasi kohdassa luki.


        Aiemmin pidin sinua järkevänä, mutta huomaan erehtyneeni. Pyydän anteeksi itseltäni.


    • ------------

      Just.

    • 77+53

      ### Aiemmin pidin sinua järkevänä, mutta huomaan erehtyneeni. Pyydän anteeksi itseltäni. ###

      Minä taas olen alkanut pitää etsivää-xx:ää vielä enemmän järkevänä kuin aiemmin, koska hän uskaltaa myös tutkia omia aikaisempia käsityksiään ja on valmis muuttamaan niitä, jos niille löytyy oikeita raamatullisia perusteita.

      • juujujuu

        Sinä taas olet helluntailainen ja siitä seuraa se, että sinulla on asenne, joka motivoi. Pidät kaikkia ihmisiä järkevinä, jotka vastustajat tai kyseenalaistavat lestadiolaisia tulkintoja ja käsityksiä satukirjasta.

        Itselläni ei ole ennakkoasennetta heihinkään, vaan ajattelen ko. liikkeen uskonnollisena "järjestönä", jonka sanoma perustuu satukirjaan.

        Toki minä edelleen etsivää pidän järkevänä, pikkusen huumorilla höystin sanomaani ja pyysin anteeksi -itseltäni, heh.. :-)


    • kjböiujvöiu

      Ketura oli uskovainen nainen kuten myös Mooseksen vaimot.

      Sitä et tiennyt valehtelija.

      • etsivä-xx

        Otetaanpa Raamatun sanaa ja katsotaan siitä

        Abrahamin lapsista seuroistakin tuttua asiaa josta minulla on sama käsitys kuin on saarnoissa.

        Room. 9:8
        7 eivätkä kaikki Abrahamin jälkeläiset ole oikeita Abrahamin lapsia. Onhan sanottu: "Vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi." [1. Moos. 21:12]
        8 Tämä tarkoittaa, etteivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset vaan että jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset. [Joh. 8:39; Gal. 3:29, Gal. 4:28]
        9 Lupaus kuului näin: "Ensi vuonna samaan aikaan palaan sinun luoksesi, ja silloin Saaralla on poika." [1. Moos. 18:10]
        10 Eikä tämä ollut ainoa kerta. Rebekan pojilla oli yksi ja sama isä, meidän kantaisämme Iisak. [1. Moos. 25:21]
        11 (9:11-12) Jo ennen kaksospoikien syntymää, ennen kuin he vielä olivat tehneet mitään hyvää tai pahaa, Jumala sanoi Rebekalle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa." Näin Jumala osoitti, että hänen suunnitelmansa perustui hänen omaan valintaansa, ei ihmisen tekoihin vaan kutsujan tahtoon.

        Kristinuskon ydin on, että Kristus sovitti kuolemallaan kaikki maailman synnit, myös ateistien.

        Tänän perustuu sekä edellä 11 jae kutsujan tahdosta että Paavalin sanat avioliitsta: 16 Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?

        Jatketaan sitten siitä kenen lapsia ovat Abrahamin jälkeläiset.


      • etsivä-xx
        etsivä-xx kirjoitti:

        Otetaanpa Raamatun sanaa ja katsotaan siitä

        Abrahamin lapsista seuroistakin tuttua asiaa josta minulla on sama käsitys kuin on saarnoissa.

        Room. 9:8
        7 eivätkä kaikki Abrahamin jälkeläiset ole oikeita Abrahamin lapsia. Onhan sanottu: "Vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi." [1. Moos. 21:12]
        8 Tämä tarkoittaa, etteivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset vaan että jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset. [Joh. 8:39; Gal. 3:29, Gal. 4:28]
        9 Lupaus kuului näin: "Ensi vuonna samaan aikaan palaan sinun luoksesi, ja silloin Saaralla on poika." [1. Moos. 18:10]
        10 Eikä tämä ollut ainoa kerta. Rebekan pojilla oli yksi ja sama isä, meidän kantaisämme Iisak. [1. Moos. 25:21]
        11 (9:11-12) Jo ennen kaksospoikien syntymää, ennen kuin he vielä olivat tehneet mitään hyvää tai pahaa, Jumala sanoi Rebekalle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa." Näin Jumala osoitti, että hänen suunnitelmansa perustui hänen omaan valintaansa, ei ihmisen tekoihin vaan kutsujan tahtoon.

        Kristinuskon ydin on, että Kristus sovitti kuolemallaan kaikki maailman synnit, myös ateistien.

        Tänän perustuu sekä edellä 11 jae kutsujan tahdosta että Paavalin sanat avioliitsta: 16 Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?

        Jatketaan sitten siitä kenen lapsia ovat Abrahamin jälkeläiset.

        Keturasta Raamattu sanoo näin:
        . Moos. 25
        Abrahamin muut jälkeläiset
        1 Abraham otti vielä uuden vaimon, jonka nimi oli Ketura.
        2 Hän synnytti Abrahamille Simranin, Joksa- nin, Medanin, Midianin, Jisbakin ja Suahin.
        3 Jok- sanille syntyivät Saba ja Dedan. Dedanista polveutu- vat assurilaiset, letusilaiset ja leummilaiset.
        4 Midianin pojat olivat Efa, Efer, Henok, Abida ja Eldaa. Nämä kaikki olivat Keturan jälkeläisiä.
        5 Abraham antoi koko omaisuutensa Iisakille. [1. Moos. 24:36]
        6 Sivuvaimojensa pojille hän antoi lahjoja, ja hän lähetti heidät vielä eläessään itään Kedemin maahan, pois poikansa Iisakin

        1. Aik. 1:32

        Pojat, jotka Abrahamin sivuvaimo Ketura synnytti, olivat Simran, Joksan, Medan, Midian, Jisbak ja Suah. Joksanin pojat olivat Saba ja Dedan. [1. Moos. 25:1-4]

        Keturan uskosta Raamattu ei sinänsä sano mitään. Hänen poikansa eivät kuitenkaan ole uskovaisten kansojen esi-isiä vaan heidän jälkeläisensa ovat niin kuin Hagarin poika.

        Raamattu ei kerro myöskään Mooskesen nuubialaisesta vaimosta mutta Aaronin ja Mirjamin närkästys antaisi minusta ymmärtää että kyse olisi ollut naisesta jolla ei olisi ollut uskoa juutalaisten Jumalaan.


      • etsivä-xx
        etsivä-xx kirjoitti:

        Keturasta Raamattu sanoo näin:
        . Moos. 25
        Abrahamin muut jälkeläiset
        1 Abraham otti vielä uuden vaimon, jonka nimi oli Ketura.
        2 Hän synnytti Abrahamille Simranin, Joksa- nin, Medanin, Midianin, Jisbakin ja Suahin.
        3 Jok- sanille syntyivät Saba ja Dedan. Dedanista polveutu- vat assurilaiset, letusilaiset ja leummilaiset.
        4 Midianin pojat olivat Efa, Efer, Henok, Abida ja Eldaa. Nämä kaikki olivat Keturan jälkeläisiä.
        5 Abraham antoi koko omaisuutensa Iisakille. [1. Moos. 24:36]
        6 Sivuvaimojensa pojille hän antoi lahjoja, ja hän lähetti heidät vielä eläessään itään Kedemin maahan, pois poikansa Iisakin

        1. Aik. 1:32

        Pojat, jotka Abrahamin sivuvaimo Ketura synnytti, olivat Simran, Joksan, Medan, Midian, Jisbak ja Suah. Joksanin pojat olivat Saba ja Dedan. [1. Moos. 25:1-4]

        Keturan uskosta Raamattu ei sinänsä sano mitään. Hänen poikansa eivät kuitenkaan ole uskovaisten kansojen esi-isiä vaan heidän jälkeläisensa ovat niin kuin Hagarin poika.

        Raamattu ei kerro myöskään Mooskesen nuubialaisesta vaimosta mutta Aaronin ja Mirjamin närkästys antaisi minusta ymmärtää että kyse olisi ollut naisesta jolla ei olisi ollut uskoa juutalaisten Jumalaan.

        Sitten menään Labaniin ja hänen tyttäriinsä Jaakobin vaimoihin joista juuri Rakelin Jaakob halusi naida.

        Laban itse niin Rebekan veli kuin olikin, etsi epäjumalia
        30 No hyvä! Sinä lähdit matkaan, koska niin kovasti ikävöit isäsi luo, mutta miksi varastit minulta jumalankuvat?"

        niistä epäjumalankuvista piti kiinni Raakel. Tuskinpa Raakel mikään uskovainen oli.
        19 Kun Laban oli keritsemässä lampaitaan, Raakel varasti kotoaan isänsä jumalan- kuvat. [Tuom. 17:5; 1. Sam. 19:13; Hoos. 3:4]
        20 Jaakob harhautti aramealaista Labania eikä kertonut hänelle aikeistaan,

        31 Jaakob vastasi: "Minä lähdin salaa, koska pelkä- sin, että sinä riistäisit minulta tyttäresi.
        32 Mutta kuolema sille, jonka hallusta sinä löydät jumalasi! Saat sukumme miesten läsnä ollessa itse tutkia, mitä minulla on mukanani, ja ottaa omasi pois." Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli varastanut jumalat.
        33 Laban kävi Jaakobin teltassa, sitten Lean ja molempien orjattarien teltassa, mutta ei löytänyt mitään. Lean teltasta tultuaan hän meni Raakelin telttaan.
        34 Mutta Raakel oli pannut jumalankuvat kamelin satulasäkkiin ja istui niiden päällä. Laban penkoi koko teltan eikä löytänyt niitä.
        35 Silloin Raakel sanoi isälleen: "Älä vihastu, herrani, vaikka en voikaan nousta tieltäsi. Minulla on se naisten tavallinen vaiva." Eikä Laban löytänyt jumalankuvia, vaikka kuinka etsi.

        Labanilla ja Jaakobilla oli eri jumala myös silloin kun he sopivat tämän epsodin.
        53 Meidän isiemme Abrahamin ja Nahorin Jumala valvokoon tuomarina tätä sopimustamme." Jaakob puolestaan vannoi valan sen Jumalan kautta, jota hänen isänsä Iisak palveli.


        Vanhasta testamentista on siis turha etsiä tekstejä siitä että Jumala olsi tuominnut avioliitot muiden kansojen tyttärien kanssa. Yhdessä kohtaa yhdellä tavalla ja toisessa toisella tavalla. Ei Jumala ole kuitenkaan ristiriitainen vaan sielläkin näkyy se ydinsanoma joka on luterilaisen uskon perusta se on sidottu ratkaisuvalta, se mistä lainasin Paavalin sanaa kutsujan armosta. Tämä kutsujan armo on lestadiolasen liikkeen ydinsanomaa mm Heikki Jussilan paljon laintattu teos on sen niminen.

        On siis väärin luoda varjoja Jumalan vihasta avioliittojen päälle. Sensijaan voi todeta, että käytännön elämässä on todella vaikeuksia elää suurperheessä tai sopeutua siihen, että perhe on suurimman osan pyhäpäivästä seuroissa. Suviseuroihin matkaaminen perheen kanssa on sen verran iso juttu ja kun kuuntelee lestadiolaisia saarnoja ns. aamusta iltaan, sujuuko se ongelmitta, jos puolisoilla on eri usko. Sujuu ehkä kuitenkin silloin, jos molemmilla on luterilaisen tunnustuksen mukainen uskon vakaumus, niin että se, joka ei ole vanhoillislestadiolainen, ei kuitenkaan estele tätä lestadiolaisen elämää. Erilainen uskon käsitys johtaa myöskin ristiriitaan siitä, miten lapset kasvatetaan. On helpompi elää oman uskonsa mukaan kahden aikuisen kuin sopia siitä, mitä lasten sopii tehdä ja mitä ei.


      • kjböiujvöiu
        etsivä-xx kirjoitti:

        Sitten menään Labaniin ja hänen tyttäriinsä Jaakobin vaimoihin joista juuri Rakelin Jaakob halusi naida.

        Laban itse niin Rebekan veli kuin olikin, etsi epäjumalia
        30 No hyvä! Sinä lähdit matkaan, koska niin kovasti ikävöit isäsi luo, mutta miksi varastit minulta jumalankuvat?"

        niistä epäjumalankuvista piti kiinni Raakel. Tuskinpa Raakel mikään uskovainen oli.
        19 Kun Laban oli keritsemässä lampaitaan, Raakel varasti kotoaan isänsä jumalan- kuvat. [Tuom. 17:5; 1. Sam. 19:13; Hoos. 3:4]
        20 Jaakob harhautti aramealaista Labania eikä kertonut hänelle aikeistaan,

        31 Jaakob vastasi: "Minä lähdin salaa, koska pelkä- sin, että sinä riistäisit minulta tyttäresi.
        32 Mutta kuolema sille, jonka hallusta sinä löydät jumalasi! Saat sukumme miesten läsnä ollessa itse tutkia, mitä minulla on mukanani, ja ottaa omasi pois." Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli varastanut jumalat.
        33 Laban kävi Jaakobin teltassa, sitten Lean ja molempien orjattarien teltassa, mutta ei löytänyt mitään. Lean teltasta tultuaan hän meni Raakelin telttaan.
        34 Mutta Raakel oli pannut jumalankuvat kamelin satulasäkkiin ja istui niiden päällä. Laban penkoi koko teltan eikä löytänyt niitä.
        35 Silloin Raakel sanoi isälleen: "Älä vihastu, herrani, vaikka en voikaan nousta tieltäsi. Minulla on se naisten tavallinen vaiva." Eikä Laban löytänyt jumalankuvia, vaikka kuinka etsi.

        Labanilla ja Jaakobilla oli eri jumala myös silloin kun he sopivat tämän epsodin.
        53 Meidän isiemme Abrahamin ja Nahorin Jumala valvokoon tuomarina tätä sopimustamme." Jaakob puolestaan vannoi valan sen Jumalan kautta, jota hänen isänsä Iisak palveli.


        Vanhasta testamentista on siis turha etsiä tekstejä siitä että Jumala olsi tuominnut avioliitot muiden kansojen tyttärien kanssa. Yhdessä kohtaa yhdellä tavalla ja toisessa toisella tavalla. Ei Jumala ole kuitenkaan ristiriitainen vaan sielläkin näkyy se ydinsanoma joka on luterilaisen uskon perusta se on sidottu ratkaisuvalta, se mistä lainasin Paavalin sanaa kutsujan armosta. Tämä kutsujan armo on lestadiolasen liikkeen ydinsanomaa mm Heikki Jussilan paljon laintattu teos on sen niminen.

        On siis väärin luoda varjoja Jumalan vihasta avioliittojen päälle. Sensijaan voi todeta, että käytännön elämässä on todella vaikeuksia elää suurperheessä tai sopeutua siihen, että perhe on suurimman osan pyhäpäivästä seuroissa. Suviseuroihin matkaaminen perheen kanssa on sen verran iso juttu ja kun kuuntelee lestadiolaisia saarnoja ns. aamusta iltaan, sujuuko se ongelmitta, jos puolisoilla on eri usko. Sujuu ehkä kuitenkin silloin, jos molemmilla on luterilaisen tunnustuksen mukainen uskon vakaumus, niin että se, joka ei ole vanhoillislestadiolainen, ei kuitenkaan estele tätä lestadiolaisen elämää. Erilainen uskon käsitys johtaa myöskin ristiriitaan siitä, miten lapset kasvatetaan. On helpompi elää oman uskonsa mukaan kahden aikuisen kuin sopia siitä, mitä lasten sopii tehdä ja mitä ei.

        Sinä kirjoitit kokoajan lapsista sen jälkeen kun minä kommentoin sinun vaimoista kirjoittamaasi tekstiä. Miksi vaihdoit aihetta. Meni varmaan jauhot kurkkuun.

        Se olivatko Aabrahamin lapset uskovaisia vai eivät (siitäkään Raamattu ei kerro tarkkaan ainakaan kaikkien Aabrahamin lasten osalta. Myöhemmistä hänen jälkeläisistään tiedämme että osa oli uskovaisia mm Midianilaisista (mm Jetro ja Hobab), Sualaisista ja Eesaun jälkeläisistä (mm Job. Myös hoorilainen Bileam (Edomin kuninkaan Belan veli) oli uskovainen kunnes mielistyi petoksesta maksettuun palkkaan), mutta osa ei), ei ole lainkaan sama asia että olivatko Aabrahamin vaimot uskovaisia. Ehkä Hagar ei ollut uskovainen (siitäkään Raamattu ei anna varmaa ilmoitusta), mutta juuri Hagarin vaimoksi ottaminenhan johtui Aabrahamin ja Saaran epäuskosta (he olivat varmaan silloinkin elävässä uskossa, mutta he lankesivat epäuskon syntiin lievemmässä merkityksessä, niin ettei se ollut kuolemansyntinä) Jumalan lupauksia kohtaan.

        Myöskään Mooseksen vaimoista ei ilmene missään kohtaa että he olisivat epäuskoisia. Myös tuohon aikaan oli uskovaisia monessa kansassa.

        Myös moabilainen Ruut oli hebrealaisen vaimo, mutta sekään ei ollut väärin sillä Ruut oli uskovainen, eikä palvellut moabilaisten jumalia. Moosekselle annettu kielto koski nimenomaan epäuskoisia vaimoja, joka tulee ilmi siinä Raamatun paikassa jossa kielto annetaan:

        2. Moos. 34:16
        Jos otat pojillesi vaimoiksi heidän tyttäriään, jotka palvovat jumaliaan irstain menoin, nämä viettelevät myös poikasi samoihin palvontamenoihin. [5. Moos. 7:3; Tuom. 3:6; 1. Kun. 11:2]

        5. Moos. 7:
        3 Älkää avioituko näihin kansoihin kuuluvien kanssa. Älkää myöskään antako tyttäriänne heille vaimoiksi älkääkä ottako heidän tyttäriään vaimoiksi pojillenne, [Joos. 23:12; Tuom. 3:6; Esra 9:1,2]
        4 sillä he viettelisivät poikanne luopumaan Herrasta ja palvelemaan vieraita jumalia. Jos annatte tämän tapahtua, Herra vihastuu teihin ja tekee teistä heti lopun.
        5 Tehkää sen sijaan heille näin: repikää maahan heidän alttarinsa, murskatkaa heidän kivipatsaansa, hakatkaa poikki heidän asera- paalunsa* ja polttakaa heidän jumalankuvansa. [Asera-paalu edusti kanaanilaisten jumalatarta.][2. Moos. 34:13 ]
        6 Muistakaa, että olette Herralle, Jumalallenne, pyhitetty kansa. Herra, teidän Jumalanne, valitsi teidät maailman kaikkien kansojen joukosta omaksi kansakseen. [2. Moos. 19:5 ]

        Juuri siltä varalta Ruutin ja Orpan anoppi käski heidän lähteä takaisin omalle maalleen Moabiin (kun heidän miehensä eli heidän anoppinsa pojat olivat kuolleet), etteivät he viettelisi uskovaisia juutalaisia miehiä pois elävästä uskosta avioituessaan heidän kanssansa, mikäli sattuisi olemaan niin, että heidän parannuksen tekonsa eivät olisikaan olleet aikoinaan aitoa parannusta, vaan naimaparannusta. Orpan parannus osoittautui naimaparannukseksi eli teeskentelyksi, sillä hän lähti heti anoppinsa käskystä Moabiin ja ryhtyi palvelemaan moabilaisten jumalia.

        Sen sijaan Ruutin parannus osoittautui aidoksi koska hän palveli edelleenkin vain Israelin Jumalaa, vaikka oli syntyään moabilainen. Hänen israelilaiseksi kääntymyksensä oli siis aitoa, eikä se ollut teeskenneltyä naimaparannusta, joten ei ollut väärin kun eräs israelilainen uskovainen mies otti hänet vaimokseen. Hän ei nimittäin ollut enää uskonnoltaan moabilainen vaan israelilainen, vaikka olikin syntyään biologisesti moabilainen.


      • kjböiujvöiu
        kjböiujvöiu kirjoitti:

        Sinä kirjoitit kokoajan lapsista sen jälkeen kun minä kommentoin sinun vaimoista kirjoittamaasi tekstiä. Miksi vaihdoit aihetta. Meni varmaan jauhot kurkkuun.

        Se olivatko Aabrahamin lapset uskovaisia vai eivät (siitäkään Raamattu ei kerro tarkkaan ainakaan kaikkien Aabrahamin lasten osalta. Myöhemmistä hänen jälkeläisistään tiedämme että osa oli uskovaisia mm Midianilaisista (mm Jetro ja Hobab), Sualaisista ja Eesaun jälkeläisistä (mm Job. Myös hoorilainen Bileam (Edomin kuninkaan Belan veli) oli uskovainen kunnes mielistyi petoksesta maksettuun palkkaan), mutta osa ei), ei ole lainkaan sama asia että olivatko Aabrahamin vaimot uskovaisia. Ehkä Hagar ei ollut uskovainen (siitäkään Raamattu ei anna varmaa ilmoitusta), mutta juuri Hagarin vaimoksi ottaminenhan johtui Aabrahamin ja Saaran epäuskosta (he olivat varmaan silloinkin elävässä uskossa, mutta he lankesivat epäuskon syntiin lievemmässä merkityksessä, niin ettei se ollut kuolemansyntinä) Jumalan lupauksia kohtaan.

        Myöskään Mooseksen vaimoista ei ilmene missään kohtaa että he olisivat epäuskoisia. Myös tuohon aikaan oli uskovaisia monessa kansassa.

        Myös moabilainen Ruut oli hebrealaisen vaimo, mutta sekään ei ollut väärin sillä Ruut oli uskovainen, eikä palvellut moabilaisten jumalia. Moosekselle annettu kielto koski nimenomaan epäuskoisia vaimoja, joka tulee ilmi siinä Raamatun paikassa jossa kielto annetaan:

        2. Moos. 34:16
        Jos otat pojillesi vaimoiksi heidän tyttäriään, jotka palvovat jumaliaan irstain menoin, nämä viettelevät myös poikasi samoihin palvontamenoihin. [5. Moos. 7:3; Tuom. 3:6; 1. Kun. 11:2]

        5. Moos. 7:
        3 Älkää avioituko näihin kansoihin kuuluvien kanssa. Älkää myöskään antako tyttäriänne heille vaimoiksi älkääkä ottako heidän tyttäriään vaimoiksi pojillenne, [Joos. 23:12; Tuom. 3:6; Esra 9:1,2]
        4 sillä he viettelisivät poikanne luopumaan Herrasta ja palvelemaan vieraita jumalia. Jos annatte tämän tapahtua, Herra vihastuu teihin ja tekee teistä heti lopun.
        5 Tehkää sen sijaan heille näin: repikää maahan heidän alttarinsa, murskatkaa heidän kivipatsaansa, hakatkaa poikki heidän asera- paalunsa* ja polttakaa heidän jumalankuvansa. [Asera-paalu edusti kanaanilaisten jumalatarta.][2. Moos. 34:13 ]
        6 Muistakaa, että olette Herralle, Jumalallenne, pyhitetty kansa. Herra, teidän Jumalanne, valitsi teidät maailman kaikkien kansojen joukosta omaksi kansakseen. [2. Moos. 19:5 ]

        Juuri siltä varalta Ruutin ja Orpan anoppi käski heidän lähteä takaisin omalle maalleen Moabiin (kun heidän miehensä eli heidän anoppinsa pojat olivat kuolleet), etteivät he viettelisi uskovaisia juutalaisia miehiä pois elävästä uskosta avioituessaan heidän kanssansa, mikäli sattuisi olemaan niin, että heidän parannuksen tekonsa eivät olisikaan olleet aikoinaan aitoa parannusta, vaan naimaparannusta. Orpan parannus osoittautui naimaparannukseksi eli teeskentelyksi, sillä hän lähti heti anoppinsa käskystä Moabiin ja ryhtyi palvelemaan moabilaisten jumalia.

        Sen sijaan Ruutin parannus osoittautui aidoksi koska hän palveli edelleenkin vain Israelin Jumalaa, vaikka oli syntyään moabilainen. Hänen israelilaiseksi kääntymyksensä oli siis aitoa, eikä se ollut teeskenneltyä naimaparannusta, joten ei ollut väärin kun eräs israelilainen uskovainen mies otti hänet vaimokseen. Hän ei nimittäin ollut enää uskonnoltaan moabilainen vaan israelilainen, vaikka olikin syntyään biologisesti moabilainen.

        Mitä Raamattu vielä opettaa epäuskoisen puolison ottamisesta tapauskertomuksellaan: Tällainen oli Bileamin, petollisen velhon neuvo ja sen seuraukset:

        4. Moos. 31:16
        Juuri nuo naiset tekivät Bileamin neuvon mukaan ja saivat israelilaiset luopumaan Herrasta ja antautumaan Baal-Peorin palvojiksi. Sen tähden Herran kansaa kohtasi vitsaus. [4. Moos. 22:5, 4. Moos. 25:1; Ilm. 2:14]

        4. Moos. 25:
        1 Kun israelilaiset olivat asettuneet Sittimiin, Israelin miehet luopuivat Herrasta ja alkoivat elää moabilaisnaisten kanssa.
        2 Naiset kutsuivat heitä omien jumaliensa uhrijuhliin, ja miehet söivät uhrilihaa ja kumarsivat heidän jumaliaan.
        3 Näin israelilaiset antautuivat palvelemaan Baal-Peoria, ja siksi Herra vihastui heihin. [5. Moos. 4:3; Joos. 22:17; Hoos. 9:10]
        4 Herra sanoi Moosekselle: "Kokoa kaikki kansan johtomiehet ja teloita heidät julkisesti minun edessäni, että hehkuva vihani kääntyisi pois Israelista."
        5 Mooses sanoi Israelin tuomareille: "Surmatkaa heimolaisistanne kaikki, jotka ovat antautuneet Baal-Peorin palvojiksi." [2. Moos. 18:25,26]
        6 Itkiessään pyhäkköteltan ovella israelilaiset, Mooses ja koko kansa, saivat nähdä, kuinka muuan mies palasi heimonsa pariin midianilainen nainen mukanaan.
        7 Pinehas, joka oli pappi Aaronin pojan Eleasarin poika, astui silloin esiin väkijoukosta. Hän otti käteensä keihään,
        8 meni miehen jäljessä teltan perälle ja lävisti keihäällä molemmat, israelilaisen miehen ja midianilaisen naisen, nauliten heidät siihen paikkaan. Silloin israelilaisia ahdistanut vitsaus lakkasi,
        9 mutta heitä oli jo kuollut kaksikymmentäneljätuhatta. [1. Kor. 10:8]
        10 Herra sanoi Moosekselle:
        11 "Pinehas, pappi Aaronin pojan Eleasarin poika, on lauhduttanut minun vihani. Hän on israelilaisten parissa kiivaasti puolustanut minun kunniaani, ja siksi minä en omassa kiivaudessani tyystin hävittänyt israelilaisia.
        12 Sano hänelle, että minä teen hänen kanssaan liiton ja annan hänen menestyä.
        13 Tämän liiton nojalla hän ja hänen jälkeläisensä saavat ikuisesti olla pappeja, koska hän kiivaili Jumalansa puolesta ja näin sovitti israelilaisten synnin." [Ps. 106:30,31; Sir. 45:23; 1. Makk. 2:54]
        14 Israelilainen mies, joka surmattiin yhdessä midianilaisnaisen kanssa, oli Simri, Salun poika, Simeonin heimoon kuuluvan suvun päämies.
        15 Surmatun midianilaisnaisen nimi oli Kosbi. Hänen isänsä Sur oli midianilaisen heimokunnan päällikkö. [4. Moos. 31:8]
        16 Herra sanoi Moosekselle:
        17 "Käykää midianilaisten kimppuun ja hävittäkää heidät. [4. Moos. 31:2]
        18 He ovat juonillaan pyrkineet vahingoittamaan teitä. He viettelivät teidät Baal-Peorin palvojiksi ja käyttivät siinä apunaan Kosbia, midianilaisen päällikön tytärtä, joka surmattiin, kun vitsaus kohtasi kansaa Peorin palvonnan tähden."


      • kjböiujvöiu
        kjböiujvöiu kirjoitti:

        Mitä Raamattu vielä opettaa epäuskoisen puolison ottamisesta tapauskertomuksellaan: Tällainen oli Bileamin, petollisen velhon neuvo ja sen seuraukset:

        4. Moos. 31:16
        Juuri nuo naiset tekivät Bileamin neuvon mukaan ja saivat israelilaiset luopumaan Herrasta ja antautumaan Baal-Peorin palvojiksi. Sen tähden Herran kansaa kohtasi vitsaus. [4. Moos. 22:5, 4. Moos. 25:1; Ilm. 2:14]

        4. Moos. 25:
        1 Kun israelilaiset olivat asettuneet Sittimiin, Israelin miehet luopuivat Herrasta ja alkoivat elää moabilaisnaisten kanssa.
        2 Naiset kutsuivat heitä omien jumaliensa uhrijuhliin, ja miehet söivät uhrilihaa ja kumarsivat heidän jumaliaan.
        3 Näin israelilaiset antautuivat palvelemaan Baal-Peoria, ja siksi Herra vihastui heihin. [5. Moos. 4:3; Joos. 22:17; Hoos. 9:10]
        4 Herra sanoi Moosekselle: "Kokoa kaikki kansan johtomiehet ja teloita heidät julkisesti minun edessäni, että hehkuva vihani kääntyisi pois Israelista."
        5 Mooses sanoi Israelin tuomareille: "Surmatkaa heimolaisistanne kaikki, jotka ovat antautuneet Baal-Peorin palvojiksi." [2. Moos. 18:25,26]
        6 Itkiessään pyhäkköteltan ovella israelilaiset, Mooses ja koko kansa, saivat nähdä, kuinka muuan mies palasi heimonsa pariin midianilainen nainen mukanaan.
        7 Pinehas, joka oli pappi Aaronin pojan Eleasarin poika, astui silloin esiin väkijoukosta. Hän otti käteensä keihään,
        8 meni miehen jäljessä teltan perälle ja lävisti keihäällä molemmat, israelilaisen miehen ja midianilaisen naisen, nauliten heidät siihen paikkaan. Silloin israelilaisia ahdistanut vitsaus lakkasi,
        9 mutta heitä oli jo kuollut kaksikymmentäneljätuhatta. [1. Kor. 10:8]
        10 Herra sanoi Moosekselle:
        11 "Pinehas, pappi Aaronin pojan Eleasarin poika, on lauhduttanut minun vihani. Hän on israelilaisten parissa kiivaasti puolustanut minun kunniaani, ja siksi minä en omassa kiivaudessani tyystin hävittänyt israelilaisia.
        12 Sano hänelle, että minä teen hänen kanssaan liiton ja annan hänen menestyä.
        13 Tämän liiton nojalla hän ja hänen jälkeläisensä saavat ikuisesti olla pappeja, koska hän kiivaili Jumalansa puolesta ja näin sovitti israelilaisten synnin." [Ps. 106:30,31; Sir. 45:23; 1. Makk. 2:54]
        14 Israelilainen mies, joka surmattiin yhdessä midianilaisnaisen kanssa, oli Simri, Salun poika, Simeonin heimoon kuuluvan suvun päämies.
        15 Surmatun midianilaisnaisen nimi oli Kosbi. Hänen isänsä Sur oli midianilaisen heimokunnan päällikkö. [4. Moos. 31:8]
        16 Herra sanoi Moosekselle:
        17 "Käykää midianilaisten kimppuun ja hävittäkää heidät. [4. Moos. 31:2]
        18 He ovat juonillaan pyrkineet vahingoittamaan teitä. He viettelivät teidät Baal-Peorin palvojiksi ja käyttivät siinä apunaan Kosbia, midianilaisen päällikön tytärtä, joka surmattiin, kun vitsaus kohtasi kansaa Peorin palvonnan tähden."

        Pitäisi toki muistaa että "juutalaisuus"-nimitystä voidaan käyttää korrektisti vasta siitä lähtien kun Israel jakaantui kahteen osaan Rehabeamin ja Jerobeamin aikana. Tuolloin myös israelilaisten eli heprealaisten uskonto jakaantui kahteen osaan: samarialaisuuteen ja juutalaisuuteen. Tai oikeastaan samarialaisuus erkaantui heprealaisuudesta, jonka jälkeen heprealaisuutta kutsutaan juutalaisuudeksi.

        Itse syyllistyin tähän virheeseen kun kutsuin Ruutin aikaisia heprealaisia juutalaisiksi, sillä eivät he vielä olleet juutalaisia, vaikka onkin kysymyksessä sama uskonto mutta vaan varhaisemmassa vaiheessa.

        Israelilaisuus- ja heprealaisuus-nimitykset puolestaan alkavat patriarkka Jaakobista lähtien tälle samalle uskonnolle. Sitä edeltävinä aikoina voidaan puhua esimerkiksi Jahve-laisuudesta, aabrahamilaisuudesta (tämä tietysti Aabrahamista lähtien), nooalaisuudesta (tämä Nooan aikana ja hieman sen jälkeen), eenokkilaisuudesta (tämä Eenokin ajasta vedenpaisumukseen asti) tai aapelilaisuudesta (tämä Aabelin aikana ja sen jälkeen).


      • kjböiujvöiu
        kjböiujvöiu kirjoitti:

        Pitäisi toki muistaa että "juutalaisuus"-nimitystä voidaan käyttää korrektisti vasta siitä lähtien kun Israel jakaantui kahteen osaan Rehabeamin ja Jerobeamin aikana. Tuolloin myös israelilaisten eli heprealaisten uskonto jakaantui kahteen osaan: samarialaisuuteen ja juutalaisuuteen. Tai oikeastaan samarialaisuus erkaantui heprealaisuudesta, jonka jälkeen heprealaisuutta kutsutaan juutalaisuudeksi.

        Itse syyllistyin tähän virheeseen kun kutsuin Ruutin aikaisia heprealaisia juutalaisiksi, sillä eivät he vielä olleet juutalaisia, vaikka onkin kysymyksessä sama uskonto mutta vaan varhaisemmassa vaiheessa.

        Israelilaisuus- ja heprealaisuus-nimitykset puolestaan alkavat patriarkka Jaakobista lähtien tälle samalle uskonnolle. Sitä edeltävinä aikoina voidaan puhua esimerkiksi Jahve-laisuudesta, aabrahamilaisuudesta (tämä tietysti Aabrahamista lähtien), nooalaisuudesta (tämä Nooan aikana ja hieman sen jälkeen), eenokkilaisuudesta (tämä Eenokin ajasta vedenpaisumukseen asti) tai aapelilaisuudesta (tämä Aabelin aikana ja sen jälkeen).

        Juutalaisuus-nimityksen käyttäminen lopetetaan yleensä oikeasta uskosta puhuttaessa siihen ajankohtaan, kun Herran Jeesuksen seuraajia ruvettiin kutsumaan Nasaretin lahkoksi. Myöhemmin heitä alettiin kutsumaan kristityiksi ja Paavalin eriseuraksi jne.

        Kristityt kuitenkin kutsuivat itseään yhä myös juutalaisiksi, sillä he katsoivat edustavansa ainoaa oikeaa juutalaisen uskonnon haaraa. Olivathan he ainoita jotka olivat todella juutalaisen uskon opin mukaisessa uskossa, ja olivat ottaneet vastaan juutalaisten kauan odottaman Messiaan Kristuksen. Tokikaan uuden liiton seurakunnalle eivät silti kuulu ne asiat, jotka kuuluivat vain vanhaan liittoon, sillä Kristuksen kuolema, ylösnousemus ja Helluntain Pyhän Hengen vuodatus veivät pois tarpeen niiden asioiden käytöltä.

        Kristityt eivät myöskään tahallaan eronneet Synagogista, vaan heidät erotettiin tai käytännössä pakotettiin eroamaan. Näin ollen uskovaisten seuratuvat ovat oikeastaan pohjimmiltaan synagogia, paikkoja joihin Jumalan seurakunta tulee yhdelle koolle Jumalan nimessä. Synagogalla tarkoitetaan syvällisessä merkityksessä pikemminkin Pyhän Hengen kokoamaa ja pyhittämää Jumalan seurakuntaa, kuin kokoontumispaikkaa tai rakennusta.

        Vääriä seurakuntia (kuten helluntailaisia, metodisteja, kirkkouskovaisia, tuomasmessulaisia, evankeelisia tai esikoislestadiolaisia) onkin siis kutsuttava Saatanan synagogiksi.

        Ilm. 2:9
        Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi-sinä olet kuitenkin rikas-ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga.

        Ilm. 3:9
        Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.

        Nämäkin Herran Jeesuksen opetukset osoittavat selvästi, että Herran Jeesuksen opetukset ja sovitustyö sitoutuivat täysin heprealaiseen uskoon (vrt. sitä seuraavaan Mooseksen kirjan kohtaan):

        Joh. 1:
        47 Jesus näki Natanaelin tykönsä tulevan, ja sanoi hänestä: katso, totisesti oikia Israelilainen, jossa ei petosta ole.
        48 Natanael sanoi hänelle: mistäs minut tunnet? Jesus vastasi ja sanoi hänelle: ennen kuin Philippus kutsui sinua fikunapuun alla ollessas, näin minä sinun.
        49 Vastasi Natanael ja sanoi hänelle: Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas.
        50 Jesus vastasi ja sanoi hänelle: sinä uskot, että minä sanoin sinulle: minä näin sinut fikunapuun alla. Sinä saat vielä suurempia nähdä.
        51 Ja sanoi hänelle: totisesti, totisesti sanon minä teille: tästedes pitää teidän näkemän taivaan avoinna, ja Jumalan enkelit astuvan ylös ja tulevan alas Ihmisen Pojan päälle.

        1. Moos. 28:
        10 Niin Jakob läksi BerSabasta: ja meni Haraniin.
        11 Ja joutui yhteen paikkaan, ja oli siinä yötä: sillä aurinko oli laskenut, ja otti kiven siitä paikasta, ja pani päänsä alaiseksi, ja makasi siinä paikassa.
        12 Ja näki unta, ja katso, tikapuut seisoivat maan päällä, joiden pää ulottui taivaasen: ja katso, Jumalan enkelit kävivät ylös ja alas niitä myöten.
        13 Ja katso, Herra seisoi niiden päällä, ja sanoi: Minä olen Herra, Abrahamin sinun isäs Jumala, ja Isaakin Jumala: tämän maan, jonka päällä sinä makaat, annan minä sinulle ja sinun siemenelles.

        Se että me olemme Hengen kautta juutalaisia ja israelilaisia, ei tee meistä kuitenkaan israelilaisia siinä sanan merkityksessä, että olisimme Jumalan valittua fyysistä Israelia eli luvattua kansaa, jolle on omat lupaukset ja uhkaukset annettu tätä maailmanaikaa varten. Vaan ei tulevaista aikaa varten, elleivät he ota vastaan meidän evankeliumiamme Kristuksesta Jeesuksesta.

        jatkuu...


      • kjböiujvöiu
        kjböiujvöiu kirjoitti:

        Juutalaisuus-nimityksen käyttäminen lopetetaan yleensä oikeasta uskosta puhuttaessa siihen ajankohtaan, kun Herran Jeesuksen seuraajia ruvettiin kutsumaan Nasaretin lahkoksi. Myöhemmin heitä alettiin kutsumaan kristityiksi ja Paavalin eriseuraksi jne.

        Kristityt kuitenkin kutsuivat itseään yhä myös juutalaisiksi, sillä he katsoivat edustavansa ainoaa oikeaa juutalaisen uskonnon haaraa. Olivathan he ainoita jotka olivat todella juutalaisen uskon opin mukaisessa uskossa, ja olivat ottaneet vastaan juutalaisten kauan odottaman Messiaan Kristuksen. Tokikaan uuden liiton seurakunnalle eivät silti kuulu ne asiat, jotka kuuluivat vain vanhaan liittoon, sillä Kristuksen kuolema, ylösnousemus ja Helluntain Pyhän Hengen vuodatus veivät pois tarpeen niiden asioiden käytöltä.

        Kristityt eivät myöskään tahallaan eronneet Synagogista, vaan heidät erotettiin tai käytännössä pakotettiin eroamaan. Näin ollen uskovaisten seuratuvat ovat oikeastaan pohjimmiltaan synagogia, paikkoja joihin Jumalan seurakunta tulee yhdelle koolle Jumalan nimessä. Synagogalla tarkoitetaan syvällisessä merkityksessä pikemminkin Pyhän Hengen kokoamaa ja pyhittämää Jumalan seurakuntaa, kuin kokoontumispaikkaa tai rakennusta.

        Vääriä seurakuntia (kuten helluntailaisia, metodisteja, kirkkouskovaisia, tuomasmessulaisia, evankeelisia tai esikoislestadiolaisia) onkin siis kutsuttava Saatanan synagogiksi.

        Ilm. 2:9
        Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi-sinä olet kuitenkin rikas-ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga.

        Ilm. 3:9
        Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.

        Nämäkin Herran Jeesuksen opetukset osoittavat selvästi, että Herran Jeesuksen opetukset ja sovitustyö sitoutuivat täysin heprealaiseen uskoon (vrt. sitä seuraavaan Mooseksen kirjan kohtaan):

        Joh. 1:
        47 Jesus näki Natanaelin tykönsä tulevan, ja sanoi hänestä: katso, totisesti oikia Israelilainen, jossa ei petosta ole.
        48 Natanael sanoi hänelle: mistäs minut tunnet? Jesus vastasi ja sanoi hänelle: ennen kuin Philippus kutsui sinua fikunapuun alla ollessas, näin minä sinun.
        49 Vastasi Natanael ja sanoi hänelle: Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas.
        50 Jesus vastasi ja sanoi hänelle: sinä uskot, että minä sanoin sinulle: minä näin sinut fikunapuun alla. Sinä saat vielä suurempia nähdä.
        51 Ja sanoi hänelle: totisesti, totisesti sanon minä teille: tästedes pitää teidän näkemän taivaan avoinna, ja Jumalan enkelit astuvan ylös ja tulevan alas Ihmisen Pojan päälle.

        1. Moos. 28:
        10 Niin Jakob läksi BerSabasta: ja meni Haraniin.
        11 Ja joutui yhteen paikkaan, ja oli siinä yötä: sillä aurinko oli laskenut, ja otti kiven siitä paikasta, ja pani päänsä alaiseksi, ja makasi siinä paikassa.
        12 Ja näki unta, ja katso, tikapuut seisoivat maan päällä, joiden pää ulottui taivaasen: ja katso, Jumalan enkelit kävivät ylös ja alas niitä myöten.
        13 Ja katso, Herra seisoi niiden päällä, ja sanoi: Minä olen Herra, Abrahamin sinun isäs Jumala, ja Isaakin Jumala: tämän maan, jonka päällä sinä makaat, annan minä sinulle ja sinun siemenelles.

        Se että me olemme Hengen kautta juutalaisia ja israelilaisia, ei tee meistä kuitenkaan israelilaisia siinä sanan merkityksessä, että olisimme Jumalan valittua fyysistä Israelia eli luvattua kansaa, jolle on omat lupaukset ja uhkaukset annettu tätä maailmanaikaa varten. Vaan ei tulevaista aikaa varten, elleivät he ota vastaan meidän evankeliumiamme Kristuksesta Jeesuksesta.

        jatkuu...

        Room. 11:
        1 Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt omaa kansaansa? Ei toki! Olenhan minäkin israelilainen, Abrahamin jälkeläinen, Benjaminin heimoa. [5. Moos. 4:31; 1. Sam. 12:22; Ps. 94:14; Jer. 31:37 | 2. Kor. 11:22; Fil. 3:5]
        2 Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltäkäsin on valinnut. Tiedättehän te, mitä kirjoitukset kertovat Eliasta. Hän esittää Jumalalle Israelia vastaan tämän syytöksen:
        3 "Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi. Minä yksin olen enää jäljellä, ja he tavoittelevat minunkin henkeäni." [1. Kun. 19:10,14]
        4 Mutta minkä vastauksen hän saa Jumalalta? "Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole polvistuneet Baalin edessä." [1. Kun. 19:18]
        5 Samoin on nykyisenäkin aikana olemassa jäännös, jonka Jumala on armossaan valinnut. [Sak. 13:8,9; Room. 9:27]
        6 Mutta jos valinta kerran perustuu armoon, se ei perustu ihmisen tekoihin -- muutenhan armo ei olisi armo. [5. Moos. 9:4,5; Room. 4:4,5; Gal. 3:18; Ef. 2:8]
        7 Israel ei siis ole saavuttanut sitä, mitä se on tavoitellut; vain valitut ovat sen saaneet. Muut ovat paatuneet, [Room. 9:31; 2. Kor. 3:14]
        8 niin kuin on kirjoitettu: -- Jumala on antanut heille turtuneen hengen, silmät, jotka eivät näe, ja korvat, jotka eivät kuule. Näin on yhä vielä. [5. Moos. 29:3; Jes. 6:9,10, Jes. 29:10]
        9 Ja Daavid sanoo: -- Tulkoon heidän pitopöytänsä heille ansaksi ja satimeksi, kompastukoot he siihen ja saakoot rangaistuksensa. [Ps. 69:23,24]
        10 Hämärtykööt heidän silmänsä niin, etteivät he näe. Paina heidän selkänsä aina kumaraan.
        11 Kysyn siis: eivät kai juutalaiset sen vuoksi kompastuneet, että he jäisivät maahan makaamaan? Päinvastoin! Heidän lankeemuksensa on avannut pelastuksen muille kansoille, ja näin juutalaiset ovat saaneet aiheen kadehtia niitä. [5. Moos. 32:21]
        12 Jos heidän lankeemuksensa on koitunut rikkaudeksi maailmalle ja heidän tappionsa rikkaudeksi kansoille, kuinka paljon enemmän saakaan aikaan heidän täysimääräinen voittonsa! [Jes. 49:22]
        13 Teille pakanuudesta kääntyneille sanon: minä ylistän tehtävääni kansojen apostolina, [Room. 15:16; Gal. 1:16, Gal. 2:7,9]
        14 sillä näin herätän ehkä heimolaisissani kateutta teitä kohtaan ja voin pelastaa joitakuita heistä.
        15 Jos juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon! [2. Kor. 5:18]
        16 Jos ensimmäinen leipä pyhitetään, on koko leipomus pyhä, ja jos puun juuri on pyhä, ovat myös oksat pyhät. [3. Moos. 23:10; 4. Moos. 15:20; Hes. 44:30]
        17 Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, [Jer. 11:16; Ef. 2:19]
        18 älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. [Joh. 4:22]


    • lestadiolainen7

      Minäkin olen ruvennut miettimään monia asioita, näyttävät olevan ristiriidassa Raamatun kanssa, tai sitten on asioita, joille ei näytä olevan raamatullisia perusteita, tai niitä ei haluta/osata perustella raamatullisesti.
      Olen nykyään täysin hukassa, koska minulla on ollut tosi raskas elämä ja olen huomannut, että monet raskaat asiat, joista olen maksanut todella kovan hinnan, eivät nähtävästi olekaan perustuneet Raamattuun.

      • Niilon lähiomaiselle

        Miksi helluntailainen et mene hoitoon?


      • Kysyn vaan
        Niilon lähiomaiselle kirjoitti:

        Miksi helluntailainen et mene hoitoon?

        Miksi pilkkaat? Missä on uskovien rakkaus?


    • 39+44

      Miksi meille aina sanotaan: "Usko vaan!" , vaikka monta kertaa se asia, mihin pitäisi uskoa on raamatullisestikin väärä ja ei voida kysyttäessä edes raamatullisesti todistaa asia oikeaksi?

      Koko asia muodostuu ongelmalliseksi siten, että nyt tosiasiassa käsketään: "Usko vaan tähän väärään, vaikka se on väärä!"

      Uskomatonta!

    • Sairas ei ymmärrä

      olevansa sairas - häneltä puuttuu täysin sairaudentunto.

      Juuri tällainen on VL-lahko ja sen luonnevikaiset smaallikkosaarnaajat, jotka tulkitsevat Raamattua täysin oman mielensä mukaisesti eli harhaisesti. Heidän tulkintansa palvelevat vain heidän omia tarkoitusperiään - näitä harhaoppisia "vl-apostoleita" sen lahkon sisällä riittää ja vl-rivijäsenet uskovat heidän "opetuksiaan."

      Miten voi olla mahdollista, että evl.kirkko pitää tällaista harhaisten lahkolaisten lahko helmassaan? Täysin hampaaton kirkko, ne kirkollisverot eli rahako tässä ratkaisee? Sille vaikuttaa, viis siitä, mitä sen lahkon edustajat saarnaavat.

    • Torvi-Jacobson

      Olit aikoinaan vanhoillislestadiolainen. Nyt olet kyllä ajautunut kauas elävästä uskosta. Jos sinä et todellakaan näe vaaroja siinä, että menee epäuskovaisen kanssa naimisiin, on uskosi kenties sammunut...
      Kuule historiassa on lukuisia murheellisia tapauksia siitä, kuinka se uskovainenkin puoliso on joutunut maailmaan... Muutenkin olisi aina parasta, jos molemmat avioparit jakaisivat saman arvomaailman. Jos heillä näissä perustavanlaatuisissa asioissa on erimielisyyksiä, suhde ei voi toimia kovin hyvin.

      • MItä ihmeen

        uskovaisia te vanhoillislestadiolaiset kuvittelette olevanne? Te, jotka toimitte toisten ihmisten tuomareina hurskastelemalla kuten se fariseus Jerusalemin temppelissä ja sanoi: "Jumala, minä kiitän sinua, etten ole niinkuin nuo syntiset publikaanit."

        Tekopyhiä silmänpalvojia te olette - tekonne sen ovat raskaasti osoittaneet.
        Tarkemmin selkokielellä ilmaistuna hihhuleita ja harhaoppisia.

        Juuri samankaltaisia tekohurskaita ja omavanhurskaita te lestat olette. Asumme erittäin lestäpitoisella paikkakunnalla ja kokemukset teistä ja teidän "hurskaudesta ja oikeasta uskosta" ovat suorastaan oksettavat.

        Luonnevikaisia ja kieroutuneita sekä sisäsiittoisia.


      • etsivä-xx

        "Olit aikoinaan vanhoillislestadiolainen. Nyt olet kyllä ajautunut kauas elävästä uskosta. Jos sinä et todellakaan näe vaaroja siinä, että menee epäuskovaisen kanssa naimisiin, on uskosi kenties sammunut."

        Kun minun avioliittoni on pyhä, riippumatta siitä olenko naimisissa vanhoillislestadiolaisen kanssa enkä pidä arvossa ainoatakaan puhujaa, joka sen avioliiton pyhyyden kiistää. Kyllä se on lestadiolaien saarnaajankin uskottava sitä mikä on luterilaisen uskon perusta sidottu ratkaisuvalta ja kusujan armo sekä se mitä Raamattu sanoo:
        Matt. 19:6
        He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." [Mal. 2:14-16; 1. Kor. 7:10,11]

        Ei ole avioliittoja, joista toiset olisivat arvokkaampia kuin toiset vaikka lestadiolaiset tällasita oppia esittäväkin toisnaan, ei tosin kaikki niin opeta.


      • etsivä-xx

        Historiassa on myöskin monia tapauksia missä asiat ovat menneet päin vastoin. Se toinenkin on saanut uskon lahjan. Mutta sitähän ei päätä ihminen ei millään uskonratkaisuillakaan.


    • Rehellisyys

      Minä puolestani en käsitä lainkaan sitä, että etsivä-xx esiintyy vl:nä jota hän ei ole ja kuitenkin asettuu yläpuolelle tämän kristillisyyden kaikkitietävänä!

      • etsivä-xx

        Ei ole niin että vanhoillislestadiolainen opetus olisi, että kaikkia avioliitot eivät olisi pyhiä. Tämä on täysin varma asia.


      • etsivä-xx
        etsivä-xx kirjoitti:

        Ei ole niin että vanhoillislestadiolainen opetus olisi, että kaikkia avioliitot eivät olisi pyhiä. Tämä on täysin varma asia.

        Jatkan vielä. Tämä asia on niin oleellinen, että olen siitä tällaisia tälläkin esitettyjä väitteitä kuultuani kysynyt niin anotuilta vakailta veljiltä, vl liikeen paimenilta, miten asia on.
        Tässä on yksi lause yhdestä vastauksesta ja kaikki saamani vastaukset ovat olleet samansisältöisiä. En ole tässä asiassa tytynyt vain yhteen vastaukseen vaan eri tilanteissa kysynyt uudestaan (toiselta henkilöltä kuin edellisen vastauksen antajalta).

        >> Raamatun mukaan avioliitto on elinikäinen ja erottamaton ja pyhä riippumatta siitä, uskovatko molemmat aviopuolisot, uskooko vain toinen vai uskooko kumpikaan. Elinikäinen avioliitto on uskomme mukaan aina Jumalan
        siunaama.

        Tällä epäillään minun uskoani, turhaan.


      • etsivä-xx
        etsivä-xx kirjoitti:

        Jatkan vielä. Tämä asia on niin oleellinen, että olen siitä tällaisia tälläkin esitettyjä väitteitä kuultuani kysynyt niin anotuilta vakailta veljiltä, vl liikeen paimenilta, miten asia on.
        Tässä on yksi lause yhdestä vastauksesta ja kaikki saamani vastaukset ovat olleet samansisältöisiä. En ole tässä asiassa tytynyt vain yhteen vastaukseen vaan eri tilanteissa kysynyt uudestaan (toiselta henkilöltä kuin edellisen vastauksen antajalta).

        >> Raamatun mukaan avioliitto on elinikäinen ja erottamaton ja pyhä riippumatta siitä, uskovatko molemmat aviopuolisot, uskooko vain toinen vai uskooko kumpikaan. Elinikäinen avioliitto on uskomme mukaan aina Jumalan
        siunaama.

        Tällä epäillään minun uskoani, turhaan.

        Siis vakuutus siitä, että kaikki elinikäiset avioliitot ovat Jumalan siunaamia, on käydyistä keskusteluista. Muut teksti täällä ovat omia poimintojani, niitä joiden pohjalta olen kokenut syvltä vääriksi ne puheet, joissa avioliitoja on eeroteltu Jumalan kiroamiksi Moosekseen vedoten.


      • 1. maailma
        etsivä-xx kirjoitti:

        Siis vakuutus siitä, että kaikki elinikäiset avioliitot ovat Jumalan siunaamia, on käydyistä keskusteluista. Muut teksti täällä ovat omia poimintojani, niitä joiden pohjalta olen kokenut syvltä vääriksi ne puheet, joissa avioliitoja on eeroteltu Jumalan kiroamiksi Moosekseen vedoten.

        1. maailma loppui vedenpaisumukseen, koska Jumalan pojat ottivat ihmisten tyttäriä vaimoikseen. Tämä suututti Herran, joka päätti hukuttaa koko maailman. Silloin ei vielä Mooseksen säädöksiä tunnettu.


    • 91+41

      Käykö nyt niin, että kun aikoinaan etsivä-xx moitti ivetaa ja muita tyttösiä siitä, että he kirjoittivat vl:än nimissä, niin sama kohtalo kohtaa häntä nyt täällä?

    • o.v.

      Usko on henkilökohtainen, kun lestadiolainen ja liikkeen ulkopuolinen menevät naimisiin ja niin sen kautta lestadiolainen voi löytää elävän uskon, liikkeen opillinen sisäsiittoisuus opetus perustuu sielunvihollisen eksytysoppiin jota Srk levittää ja palvoo.

      • k.l.

        Me otamme uskon tullen,mennen.Me naimme ketä haluamme sukupuolesta
        riippumatta.Sisäsiittoisuus ei ole ongelma,eikä syntyvyyden säännöstely,kun
        lukee raamatusta rivien välistä,Ehkäisystä kiitämme kupari- ja kumiteollisuutta.


    • selvä kuin pläkki

      Onhan se nyt päivänselvää että Uudestisyntyneellä uskovalla ja jumalattomalla on täysin eriklainen päämäärä ja arvomailma !

      EN ikäpäivänä avioituisi enkä sitä kellekkään suosittele, sellaisen kanssa, en koskaan.

      Mitä sellaisesta voi tulla että toinen haluisi pitää kotonaan vanhurskautta voimassa ja toinen hamuaa kaikkeen mailmalliseen tuubaan kaiken aikaa hah, ei koskaan sellaista ei!

      Ja uudenliiton opetus oiheesta on täysin yksiselitetinen eikä poikkea omastani miltään osin.

      siinä sitä on Raamatun linjaa, saa ottaa opiksi.

      • terveen opin mappi

        Enkä puhu mistään veeälopeista enkä uskosata, vaan ihan terveestä Raamatunmukaisesta opista uskosta ja elämästä.

        ne ovat nimittäin kovasti eri mappeja ne.


      • etsivä-xx

        kerropa se kohta uudesta testamentista


      • Mieti näitä
        terveen opin mappi kirjoitti:

        Enkä puhu mistään veeälopeista enkä uskosata, vaan ihan terveestä Raamatunmukaisesta opista uskosta ja elämästä.

        ne ovat nimittäin kovasti eri mappeja ne.

        Terve oppi syntyy samalla, kun ihminen luovuttaa elämänsä Jeesukselle ja uskoo Hänet Jumalan Pojaksi ja saa ja uskoo syntinsä anteeksi.
        Pyhä Henki opettaa ihmistä sen mukaan, mitä hän pystyy omaksumaan. Raamatun sanoma selvenee, eikä kukaan pysty viemään harhaan.

        Vl-väen keskuudessa tuntuu vaikuttavan käsitys, että vain he ovat uskovia. Käsitys on väärä.
        Sen vuoksi on muutamat irronneet vl-liikkeestä, koska heillekin on selvinnyt opin valheellisuus.
        Pyhä Henki ei ole sidottavissa ihmisten tahdon mukaan.
        Kun vääryyttä peitellään muka anteeksiannolla tai pakottamalla jatketaan kuin yhteisestä sopimuksesta vääristyneitä käytäntöjä. Ei sellaisessa toimi Herran henki. Oikea toiminta on aina yhtä Raamatun kanssa.

        Toisten uskovien pilkkaaminen remonttiryhmäksi tai mielisairaaksi on vastoin oikeaa rakkautta. Miksi on niin vaikeaa tutkia omia tekojaan ja uskomuksiaan?
        Pitäisi tehdä parannusta kuolleista teoista.

        Tuo remonttiryhmä pyrkii herättelemään väärästä opista. Tarkoitus on olla yhdessä kerran taivaassa. Ei nousta muiden yläpuolelle.
        On surullista huomata kiivasta väärän puolustamista. Ikäänkuin ei tiedettäisi, mikä on oikein. On opetettu väärin. Niillä opettajilla on kova vastuu.

        Tutkikaa nyt henkenne edestä itse Raamatusta, miten asiat on. Ikuisuudesta on kyse. Jeesuksen seuraajat perivät maan. Oletko siinä joukossa, vai luuletko olevasi?
        Millä perustelet uskosi?


      • ***
        etsivä-xx kirjoitti:

        kerropa se kohta uudesta testamentista

        Paljon kiitoksia etsivä-xx:lle, kun otit asian esille. Myös minua ovat ahdistaneet sellaiset saarnat, joissa avioliitto ulkopuolisten kanssa tuomitaan synniksi. Viimeksi kuulin sellaisen saarnan eräältä evl kirkon papilta, tosin ryllä.

        Tässä asiassa on kyse omantunnon vapaudesta. Mm Lennart Pinomaan toimittamista Lutherin valituista teoksista ilmenee selväti Lutherin kanta tähän asiaan:

        Avioliiton on Jumala säätänyt vapaaksi eikä siihen ihminen voi kieltoja laittaa. Mooseksen kirjoissa on mainittu ne 12 tapausta, joissa se ei ole mahdollista, kuten sisarusten kesken. Oma kysymyksensä sitten ovat erotilanteet.

        Tästä asiasta taisteltin jo uskonpuhdistuksen aikaan, kun pappien avioituminen oli kiellettyä. Luther on varsin perin pohjin selvittänyt tämän kysymyksen.

        Lisäksi tällainen avioitumiskielto on vastoin Suomen perustuslakia ja kansainvälisiä ihmisoikeuksia.

        Toki ymmäärrän, ettei uskovan ja epäuskoisen avioliittoa voi yleensä suositella, kuten täälläkin on tuotu esiin


      • etsivä-xx
        *** kirjoitti:

        Paljon kiitoksia etsivä-xx:lle, kun otit asian esille. Myös minua ovat ahdistaneet sellaiset saarnat, joissa avioliitto ulkopuolisten kanssa tuomitaan synniksi. Viimeksi kuulin sellaisen saarnan eräältä evl kirkon papilta, tosin ryllä.

        Tässä asiassa on kyse omantunnon vapaudesta. Mm Lennart Pinomaan toimittamista Lutherin valituista teoksista ilmenee selväti Lutherin kanta tähän asiaan:

        Avioliiton on Jumala säätänyt vapaaksi eikä siihen ihminen voi kieltoja laittaa. Mooseksen kirjoissa on mainittu ne 12 tapausta, joissa se ei ole mahdollista, kuten sisarusten kesken. Oma kysymyksensä sitten ovat erotilanteet.

        Tästä asiasta taisteltin jo uskonpuhdistuksen aikaan, kun pappien avioituminen oli kiellettyä. Luther on varsin perin pohjin selvittänyt tämän kysymyksen.

        Lisäksi tällainen avioitumiskielto on vastoin Suomen perustuslakia ja kansainvälisiä ihmisoikeuksia.

        Toki ymmäärrän, ettei uskovan ja epäuskoisen avioliittoa voi yleensä suositella, kuten täälläkin on tuotu esiin

        kiitos että otit Lutherinkin tähän esiin. Nämä ns. vakaat veljetkin varoittavat niistä ongelmista mitä avioliittoon tulee jos puolisoiden käsitys perhe-elämästä on kovasti erilainen. Jos vanhoillislestadiolainen osapuoli ei tunne voivansa elää oman uskonsa mukaisesti tai jos ei uskova osapuoli kokee että hän ei voi elää niin että sopeutuisi toisen uskoon. Uskoakseni ensimmäinen ristiriita tulee siitä kuinka paljon perheessä on lapsia. Lasten tulemisesta perheeseen ilman ehkäisyä voi toki olla yksimielisyys ainakin varmojen päivien osalta myös silloin kun puolisoilla ei molemmilla vl uskoa. Avioeron riski on tällaisessa vl /ei vl liitossa potentiaalisesti ehkä jonkun mielestä korkea, mutta oma kokemukseni siitä on, että se voi myöskin lujittaa liittoa kun toisen puolison tarpeisiin ja avioliiton kompromisseihin pitää etsiä ratkaisuja. Kun on pakko asettua toisen asemaan ja miettiä mikä sillle toiselle on liitossa ja elämässä tärkeintä ja mikä on itselle kaikkein oleellisinta. Kompromisseja sitten tehdään ainakin ns seurakunnan neuvojen osalta. Minusta tämä tilanne pikemminkin Jumalan siunausta avioliitolle, että näin joutuu asioita miettimään.

        Jos avioituminen ei lestadiolaisen kanssa olisi synti, ei voi olla tulkintaa että liitto olisi pyhitetty vaikka se olisi alunperin solmittu toisisakin olosuhteissa. Luterilainen tulkinta elämänikäisen liiton pyhyydestä aina siksi todellinen Jumalan siunaus kaikenlaisten asioiden keskellä eläville puolisoille.


      • Vastaanpa
        *** kirjoitti:

        Paljon kiitoksia etsivä-xx:lle, kun otit asian esille. Myös minua ovat ahdistaneet sellaiset saarnat, joissa avioliitto ulkopuolisten kanssa tuomitaan synniksi. Viimeksi kuulin sellaisen saarnan eräältä evl kirkon papilta, tosin ryllä.

        Tässä asiassa on kyse omantunnon vapaudesta. Mm Lennart Pinomaan toimittamista Lutherin valituista teoksista ilmenee selväti Lutherin kanta tähän asiaan:

        Avioliiton on Jumala säätänyt vapaaksi eikä siihen ihminen voi kieltoja laittaa. Mooseksen kirjoissa on mainittu ne 12 tapausta, joissa se ei ole mahdollista, kuten sisarusten kesken. Oma kysymyksensä sitten ovat erotilanteet.

        Tästä asiasta taisteltin jo uskonpuhdistuksen aikaan, kun pappien avioituminen oli kiellettyä. Luther on varsin perin pohjin selvittänyt tämän kysymyksen.

        Lisäksi tällainen avioitumiskielto on vastoin Suomen perustuslakia ja kansainvälisiä ihmisoikeuksia.

        Toki ymmäärrän, ettei uskovan ja epäuskoisen avioliittoa voi yleensä suositella, kuten täälläkin on tuotu esiin

        omasta puolestani, että kun olin saanut parannuksen armon ja olin jo sitä ennen aloittanut seurusteluni epäuskoisen miehen kanssa, niin minua uskovainen kämppikseni puhutteli, että ei ole oikein jatkaa tuota seurusteluani. En sitä silloin käsittänyt vaan olin tottelematon tuolle neuvolle ja niinpä siitä olikin sitten seurauksena se, että luisuin takaisin maailmaan synninluvallisuuden tultua elämääni. Joten kokemuksesta tiedän, että ei Jumala tuollaista seurustelusuhdetta siunannut.


      • etsivä-xx
        Vastaanpa kirjoitti:

        omasta puolestani, että kun olin saanut parannuksen armon ja olin jo sitä ennen aloittanut seurusteluni epäuskoisen miehen kanssa, niin minua uskovainen kämppikseni puhutteli, että ei ole oikein jatkaa tuota seurusteluani. En sitä silloin käsittänyt vaan olin tottelematon tuolle neuvolle ja niinpä siitä olikin sitten seurauksena se, että luisuin takaisin maailmaan synninluvallisuuden tultua elämääni. Joten kokemuksesta tiedän, että ei Jumala tuollaista seurustelusuhdetta siunannut.

        Kenellä on minkinlainen kokemus. Vuosikymmeniä pitkän liiton eläneenä olen toista mieltä siitä miten elämä sujuu kun toisella on sanan nälkä. Toki riippuu siitäkin mitä pitää synninluvallisuutena, sisältääkö se ongelmaksi radiokanavat ja niiden musiikin perheen yhteisillä automatkoilla, pitääkö se kumppani ns. "bailaamista" perhe-elämään kuuluvana asiana vai viihtyykö vain kokonaan tai esim, urheiluharrastusten piirissä. Jos lähdet kaikkein tiukkapipoisimpien vanhojen vanhoillislestadiolaisten tulkintojen mukaan elämään, ei avioliitosta mitään tule, ei toinenkaan voi elää varpaillaan omassa kodissaan. Uskon menttäminen on Kristuksen läsnäolon menettämistä, eikä se voi olla tapaopin varassa. Kun Jumala puhuttelee, hän pitää kiinni niin, että sanan kuulemiseen on kaipuu ja Raamattukin kuluu käsissä sekä rukous on arjessa läsnä.


      • Kilvoittelijana
        etsivä-xx kirjoitti:

        Kenellä on minkinlainen kokemus. Vuosikymmeniä pitkän liiton eläneenä olen toista mieltä siitä miten elämä sujuu kun toisella on sanan nälkä. Toki riippuu siitäkin mitä pitää synninluvallisuutena, sisältääkö se ongelmaksi radiokanavat ja niiden musiikin perheen yhteisillä automatkoilla, pitääkö se kumppani ns. "bailaamista" perhe-elämään kuuluvana asiana vai viihtyykö vain kokonaan tai esim, urheiluharrastusten piirissä. Jos lähdet kaikkein tiukkapipoisimpien vanhojen vanhoillislestadiolaisten tulkintojen mukaan elämään, ei avioliitosta mitään tule, ei toinenkaan voi elää varpaillaan omassa kodissaan. Uskon menttäminen on Kristuksen läsnäolon menettämistä, eikä se voi olla tapaopin varassa. Kun Jumala puhuttelee, hän pitää kiinni niin, että sanan kuulemiseen on kaipuu ja Raamattukin kuluu käsissä sekä rukous on arjessa läsnä.

        Huh huh kyllä olisi todella raskasta elää tuollaisessa liitossa uskovaisena vaimona. Tiedän ja tunnen, että tuollainen liitto ei voi olla onnellinen ja sitäpaitsi kyllä sielunvihollinen tekee kaikensa väsyttääkseen tuon uskovaisen puolison, jos omassa kodissa joutuu alati mukautumaan tämän uskottoman puolison tapojen orjana. Mutta niinkuin annat kuvan itsestäsi, että et ole ns. tiukkapipoinen, niin hyvän omantunnon pitäminen ei sinulle taida ollakkaan tärkeintä sillä tuollaisessa liitossa jos missä synti kyllä tarttuu AINA ja tekee matkan teon hitaaksi.


      • pääkaupungin vl-mies
        Kilvoittelijana kirjoitti:

        Huh huh kyllä olisi todella raskasta elää tuollaisessa liitossa uskovaisena vaimona. Tiedän ja tunnen, että tuollainen liitto ei voi olla onnellinen ja sitäpaitsi kyllä sielunvihollinen tekee kaikensa väsyttääkseen tuon uskovaisen puolison, jos omassa kodissa joutuu alati mukautumaan tämän uskottoman puolison tapojen orjana. Mutta niinkuin annat kuvan itsestäsi, että et ole ns. tiukkapipoinen, niin hyvän omantunnon pitäminen ei sinulle taida ollakkaan tärkeintä sillä tuollaisessa liitossa jos missä synti kyllä tarttuu AINA ja tekee matkan teon hitaaksi.

        lainaus: "---niin hyvän omantunnon pitäminen ei sinulle taida ollakkaan tärkeintä sillä tuollaisessa liitossa jos missä synti kyllä tarttuu AINA ja tekee matkan teon hitaaksi. "

        Vanhoillislestadiolainen opetus pitää miehen ja naisen avioliittoa pyhänä. Se tarkoittaa, että sellaisessakin avioliitossa, jossa toinen on uskomassa ja toinen ei, uskovaista puolisoa ei kehoteta eroon. Vaan kehotetaan sovittelemaan ja kilvoittelemaan Jumalan edessä hyvä kilvoitus perhettä arvostaen ja rakastaen, päivä kerrallaan.

        Sitä paitsi, voi olla myös niin kuin omassa avioliitossanikin, että uskovainen puoliso on saanut parannuksen armon vasta jo aviossa kauan oltuaan. Tässä uudessa tilanteessa on yhä vanhoillislestadiolaisen opetuksen ja Raamatun mukaan, että eroon ei kehoteta.

        Myös on hyvä huomata, että synti kyllä tarttuu aina myös sellaisessa avioliitossa eläviin ihmisiin, joista molemmat ovat uskovaisia vanhoillislestadiolaisia. Ehkä eri syistä, eri tilanteista, mutta yhtä kaikki. Ylipäänsä - uskovainenkaan ihminen ei ole lihansa puolelta immuuni synnin houkutuksille. Ne kuoletetaankin Jumalan sanalla ja Hengellä.

        Sinun tekstistäsi tulee helposti käsitys, että et pidä nimim. etsivä-xx:n avioliittoa arvossa. Saatoin myös tulkita väärin, toivon niin. Miksi ylipäänsä ruotia etsivä-xx:n avioliittoa? Eikö olisi parempi kannustaa ja näyttää keskustelun avulla oikeata suuntaa, jos tuntuu että etsivä-xx sellaista kaipaa ja itsellä olisi jotakin annettavaa?


      • 43+33
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        lainaus: "---niin hyvän omantunnon pitäminen ei sinulle taida ollakkaan tärkeintä sillä tuollaisessa liitossa jos missä synti kyllä tarttuu AINA ja tekee matkan teon hitaaksi. "

        Vanhoillislestadiolainen opetus pitää miehen ja naisen avioliittoa pyhänä. Se tarkoittaa, että sellaisessakin avioliitossa, jossa toinen on uskomassa ja toinen ei, uskovaista puolisoa ei kehoteta eroon. Vaan kehotetaan sovittelemaan ja kilvoittelemaan Jumalan edessä hyvä kilvoitus perhettä arvostaen ja rakastaen, päivä kerrallaan.

        Sitä paitsi, voi olla myös niin kuin omassa avioliitossanikin, että uskovainen puoliso on saanut parannuksen armon vasta jo aviossa kauan oltuaan. Tässä uudessa tilanteessa on yhä vanhoillislestadiolaisen opetuksen ja Raamatun mukaan, että eroon ei kehoteta.

        Myös on hyvä huomata, että synti kyllä tarttuu aina myös sellaisessa avioliitossa eläviin ihmisiin, joista molemmat ovat uskovaisia vanhoillislestadiolaisia. Ehkä eri syistä, eri tilanteista, mutta yhtä kaikki. Ylipäänsä - uskovainenkaan ihminen ei ole lihansa puolelta immuuni synnin houkutuksille. Ne kuoletetaankin Jumalan sanalla ja Hengellä.

        Sinun tekstistäsi tulee helposti käsitys, että et pidä nimim. etsivä-xx:n avioliittoa arvossa. Saatoin myös tulkita väärin, toivon niin. Miksi ylipäänsä ruotia etsivä-xx:n avioliittoa? Eikö olisi parempi kannustaa ja näyttää keskustelun avulla oikeata suuntaa, jos tuntuu että etsivä-xx sellaista kaipaa ja itsellä olisi jotakin annettavaa?

        Viisaita sanoja puhut pääkaupungin vl-mies! Ihailen sinua, vaikka vanhurskauttamisopissa olen eri mieltä!


      • etsivä-xx
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        lainaus: "---niin hyvän omantunnon pitäminen ei sinulle taida ollakkaan tärkeintä sillä tuollaisessa liitossa jos missä synti kyllä tarttuu AINA ja tekee matkan teon hitaaksi. "

        Vanhoillislestadiolainen opetus pitää miehen ja naisen avioliittoa pyhänä. Se tarkoittaa, että sellaisessakin avioliitossa, jossa toinen on uskomassa ja toinen ei, uskovaista puolisoa ei kehoteta eroon. Vaan kehotetaan sovittelemaan ja kilvoittelemaan Jumalan edessä hyvä kilvoitus perhettä arvostaen ja rakastaen, päivä kerrallaan.

        Sitä paitsi, voi olla myös niin kuin omassa avioliitossanikin, että uskovainen puoliso on saanut parannuksen armon vasta jo aviossa kauan oltuaan. Tässä uudessa tilanteessa on yhä vanhoillislestadiolaisen opetuksen ja Raamatun mukaan, että eroon ei kehoteta.

        Myös on hyvä huomata, että synti kyllä tarttuu aina myös sellaisessa avioliitossa eläviin ihmisiin, joista molemmat ovat uskovaisia vanhoillislestadiolaisia. Ehkä eri syistä, eri tilanteista, mutta yhtä kaikki. Ylipäänsä - uskovainenkaan ihminen ei ole lihansa puolelta immuuni synnin houkutuksille. Ne kuoletetaankin Jumalan sanalla ja Hengellä.

        Sinun tekstistäsi tulee helposti käsitys, että et pidä nimim. etsivä-xx:n avioliittoa arvossa. Saatoin myös tulkita väärin, toivon niin. Miksi ylipäänsä ruotia etsivä-xx:n avioliittoa? Eikö olisi parempi kannustaa ja näyttää keskustelun avulla oikeata suuntaa, jos tuntuu että etsivä-xx sellaista kaipaa ja itsellä olisi jotakin annettavaa?

        Eihän se puloso vieraaksi muutu yht äkkiä. Yhteinen elämä ei ole sitä mitä vanhoillislestadiolaiseksi syntynyt kuvittelee sen olevan.Minä en näe kilvoitteluksi höpöhöpö tapoja ylipäätäänkään. En minä elä puolisoni tapojen orjana vaan elän avioliitossa. Pääkaupunkiseudun vlmies kuvaa tätä asia omassa tekstissään.

        On mielestäni kahdenlaista vanhoillislestadiolaisuutta jota minä kutsun juutalaislestadiolaisuudeksi kaikenlaisine tapoineen ja pakanalestadiolaisuudeksi jolle Paavali ja muuta apostolit lupasivat vapauden juutalaisista tavoista. Synnit on sitten erikseen. Niitä ovat Raamatun mukaan nämä:
        19 Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, [Room. 13:13 ]
        20 epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus,
        21 kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.

        Avioliiton kannalta ovat kuitenkin tärkeämpiä nämä Hengen hedelmät, niiden avulla avioliitto tulee hoidetuksi, niin Jumalakin ihmisen aviolliton tarkoittanut.

        22 Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, [Ef. 5:9; Kol. 3:12]
        23 lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. [1. Tim. 1:9]
        24 Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. [Room. 6:6 ]
        25 Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. [Room. 8:12]
        26 Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme. [Room.


      • Osaatko sanoa?
        etsivä-xx kirjoitti:

        Eihän se puloso vieraaksi muutu yht äkkiä. Yhteinen elämä ei ole sitä mitä vanhoillislestadiolaiseksi syntynyt kuvittelee sen olevan.Minä en näe kilvoitteluksi höpöhöpö tapoja ylipäätäänkään. En minä elä puolisoni tapojen orjana vaan elän avioliitossa. Pääkaupunkiseudun vlmies kuvaa tätä asia omassa tekstissään.

        On mielestäni kahdenlaista vanhoillislestadiolaisuutta jota minä kutsun juutalaislestadiolaisuudeksi kaikenlaisine tapoineen ja pakanalestadiolaisuudeksi jolle Paavali ja muuta apostolit lupasivat vapauden juutalaisista tavoista. Synnit on sitten erikseen. Niitä ovat Raamatun mukaan nämä:
        19 Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, [Room. 13:13 ]
        20 epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus,
        21 kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.

        Avioliiton kannalta ovat kuitenkin tärkeämpiä nämä Hengen hedelmät, niiden avulla avioliitto tulee hoidetuksi, niin Jumalakin ihmisen aviolliton tarkoittanut.

        22 Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, [Ef. 5:9; Kol. 3:12]
        23 lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. [1. Tim. 1:9]
        24 Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. [Room. 6:6 ]
        25 Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. [Room. 8:12]
        26 Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme. [Room.

        "rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä"

        Osaatko sanoa, miksi sinun viesteistäsi eivät kuvastu nuo asiat "juutalaislestadiolaisia" kohtaan? Lihan käsivarrella huiskit heitä syyttäen omavanhurskaiksi, tapojen orjiksi ja milloin miksikin. Sanomasi saisi varmasti enemmän painoarvoa ilman kiivailua. Kärsivällisyydellä taivutetaan ruhtinas, ja leppeä kieli murskaa luut.


      • etsivä-xx
        Osaatko sanoa? kirjoitti:

        "rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä"

        Osaatko sanoa, miksi sinun viesteistäsi eivät kuvastu nuo asiat "juutalaislestadiolaisia" kohtaan? Lihan käsivarrella huiskit heitä syyttäen omavanhurskaiksi, tapojen orjiksi ja milloin miksikin. Sanomasi saisi varmasti enemmän painoarvoa ilman kiivailua. Kärsivällisyydellä taivutetaan ruhtinas, ja leppeä kieli murskaa luut.

        Olet siinä oikeassa. "Sanomasi saisi varmasti enemmän painoarvoa ilman kiivailua. Kärsivällisyydellä taivutetaan ruhtinas, ja leppeä kieli murskaa luut."

        Minä olen yhtä lailla viallinen ihminen kuin kaikki muutkin vanhoillislestadiolaiset.
        Miten lestadiolaisuus suhtautuu muihin ihmisiin vaikuttaa myös. Seurapuheen kohde on kun puhutaan parannuksen tekemisestäkin on voisi sanoa poikkeuksetta vanhoillislestadiolaisen perheen jälkeläinen jota kutsutaan palaamaan. Sitten lopussa on pakollinen fraasi muita kohtaan. Moni puhuja on kuitenkin itse nuoruudessaan tullut vanhoillislestadiolaisuuden ulkopuolelta. Oman elämäntarinan kertominen ei ole niin oleellista kuin sen hyödyntäminen mikä on ollut siinä sanassa itsessään mikä on kutsunut. Minusta se alkaa jo siitä Raamatun tekstistä mikä koskettaa omaa mieltä. Miten puhe siitä jatkuu ratkaisee koskettaako sanoma loppuun asti. Ei kosketa jos jatko koskettelee vain tapoja älkää tehkö sitä tai tätä. Jumalan läsnäolon tunne on Pyhän Hengen kosketus, se joka ilmaisee sen että millään omalla ei koskaan voi siitä omasta tilanteestaan selvitä. Eikä ne ole tapoja. Se on tunne, että Jumalan tutka näkee sen minkä vain Jumala voi tietää, vain Jumala voi tietää, että juuri nämä sanat ovat ne, jotka on tarkoitetu minun sieluuni sen parannukseksi.


    • agapeee

      Jos otetaan tämä avioliittoasia ihan käytännön kannalta ilman uskonnollista paatosta, niin on selvää, että eri tavalla uskovien avioliitto on ongelmallista. Silloin se voi toimia, jos kumpikin ovat uskossaan vapaamielisiä. Jos toinen tai molemmat kuuluvat lahkonsa jyrkkään siipeen, niin ei tule mitään.

      Esimerkiksi vl-remonttiryhmäläinen voisi naida tapakörttiläisen tai suvaitsevan agnostikon. Mutta vl-foorumilaisen ei ikinä pidä naida minkäänlaista toisinuskovaista. Sen pitäisi olla toinen foorumilainen tai hätätapauksessa tavallinen lesta, jos ei foorumilta löydy.

      • tod. noloa teille

        näin vaikeaa se on uskovaisten elämä, kun he eivät halua noudattaa
        opettjansaainoaa neuvoa "rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi,siinä on kaikkilaki ja profeetat"


    • Lastenmehuhetki.

      "Hän sanoi, että JUMALA ON VAROITTANUT siionissa menemästä naimisiin epäuskoisen kanssa. Hän sanoi, että perustelu on Jumalalta. NÄIN VAKAVASTA ASIASTA ON KYSE. JUMALAN VIHASTA."

      Tällainen ylvästelevä Elvisti pitää laittaa saarnakieltoon
      ja tuomita hoitokokouksissa helv.ettiin.

      Tämä pieni vl lahko on ollut maan päällä vain vähän yli 100 vuotta. ja nyt jo elvistellään olemassaolostaan.

      Onkohan kuulijat höristellyt korviaa, että "onko tuo ukkeli käynyt kansakoulun ja jäänyt lapsen asteelle"

      Joka kylillä on avioliittoja joissa toinen käy vl seuroissa ja toinen ei.
      Näyttää menevän aina vaan pidemmälle tavat haluta
      kuvailla saarnoiksi Raamatusta otettuja lauseita
      ankaraksi pelotteksi kuulijoille. Pienestä pitäen opetetaan
      vihaamaan tavallisia kanssaihmisiä hiekkalaatikkoasteesta
      lähtien. Vai liekkö saarnaaja lähtenyt suoraan hiekkalaatikolta saarnaamaan--- näin vaikuttaa ainakin älyllisesti.

      • niin että

        Miksi sekaannut asiaan josta et näköjään mitään ymmärrä ?

        puhu vaikka ruohonleikkuusta, se VOI olla tutumpaa.


    • M.M.Kl

      Etsivä-xx on oikealla asialla!

    • niin yksinkertaista

      14. Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
      15. Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?

      Onko täällä joku joka ei ymmärrä mitä Paavali kirjoittaa yllä olevassa uskovien seurakunnalle!

      • etsivä-xx

        Juuri se mitä kirjoitat on täysin väärin avioliiton kohdalla. Kun kaikki solmitut elinikäiset avioliitot ovat pyhiä vl -optuksenkin mukaan, ei se mikä on pyhää ja Jumalan pyhittämää ole mitenkää liitettävissä niihin jakeisiin joita lainaat. Tämä on väite jota esität asia joka syvästi loukkaa, on Raamatun vastaista sekä niin kuin sanoin vastoin vanhoillislestadiolaista teologiaa. Koska tätä sontaa on ämpärillä ihmisten päälle koitettu kaataa, olen sitä kerta kerran jälkeen kysynyt. Tästä nauttikoon jokaine vaimo tai aviomies, tästä pyhästä liitosta.


      • kjböiujvöiu
        etsivä-xx kirjoitti:

        Juuri se mitä kirjoitat on täysin väärin avioliiton kohdalla. Kun kaikki solmitut elinikäiset avioliitot ovat pyhiä vl -optuksenkin mukaan, ei se mikä on pyhää ja Jumalan pyhittämää ole mitenkää liitettävissä niihin jakeisiin joita lainaat. Tämä on väite jota esität asia joka syvästi loukkaa, on Raamatun vastaista sekä niin kuin sanoin vastoin vanhoillislestadiolaista teologiaa. Koska tätä sontaa on ämpärillä ihmisten päälle koitettu kaataa, olen sitä kerta kerran jälkeen kysynyt. Tästä nauttikoon jokaine vaimo tai aviomies, tästä pyhästä liitosta.

        Seka-avioliitot on purettava

        Esra 9:
        Seka-avioliitot
        1 Kun tämä kaikki oli tehty, kansan johtomiehet tulivat luokseni ja sanoivat: "Israelilaiset eivät ole, eivät edes papit ja leeviläiset, pysytelleet erillään muista kansoista, kanaanilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, jebusilaisista, ammonilaisista, moabilaisista, egyptiläisistä ja amorilaisista, eivätkä niiden kauhistuttavista tavoista.
        2 He ovat ottaneet itselleen ja pojilleen vaimoja näiden kansojen keskuudesta. Näin on pyhä heimo sekoittunut muihin kansoihin. Ja tähän uskottomuuteen ovat ensimmäisinä syyllistyneet johtajat ja päämiehet." [2. Moos. 34:16 ]
        3 Tämän kuullessani minä repäisin vaatteeni, raastoin hiuksiani ja partaani ja lyyhistyin maahan kauhun lamauttamana.

        Esra 10:
        Seka-avioliitot puretaan
        1 Kun Esra temppelin edessä polvillaan itkien rukoili ja tunnusti kansan synnit, hänen ympärilleen kokoontui suuri joukko israelilaisia, miehiä, naisia ja lapsia, ja kaikki itkivät ja valittivat.
        2 Silloin Sekanja, Jehielin poika, Elamin suvusta, alkoi puhua. Hän sanoi Esralle: "Me olemme luopuneet Jumalastamme, kun olemme ottaneet itsellemme vaimoja muiden kansojen keskuudesta. Israelilla on silti vielä toivoa.
        3 Meidän on nyt juhlallisesti luvattava Jumalamme edessä, että lähetämme pois kaikki nämä naiset ja heidän synnyttämänsä lapset. Tämä on Herran neuvo, ja myös kaikkien niiden, jotka pitävät Jumalamme käskyt kunniassa. Meidän on tehtävä niin kuin laki vaatii.


      • kahdet klasit sokeil
        kjböiujvöiu kirjoitti:

        Seka-avioliitot on purettava

        Esra 9:
        Seka-avioliitot
        1 Kun tämä kaikki oli tehty, kansan johtomiehet tulivat luokseni ja sanoivat: "Israelilaiset eivät ole, eivät edes papit ja leeviläiset, pysytelleet erillään muista kansoista, kanaanilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, jebusilaisista, ammonilaisista, moabilaisista, egyptiläisistä ja amorilaisista, eivätkä niiden kauhistuttavista tavoista.
        2 He ovat ottaneet itselleen ja pojilleen vaimoja näiden kansojen keskuudesta. Näin on pyhä heimo sekoittunut muihin kansoihin. Ja tähän uskottomuuteen ovat ensimmäisinä syyllistyneet johtajat ja päämiehet." [2. Moos. 34:16 ]
        3 Tämän kuullessani minä repäisin vaatteeni, raastoin hiuksiani ja partaani ja lyyhistyin maahan kauhun lamauttamana.

        Esra 10:
        Seka-avioliitot puretaan
        1 Kun Esra temppelin edessä polvillaan itkien rukoili ja tunnusti kansan synnit, hänen ympärilleen kokoontui suuri joukko israelilaisia, miehiä, naisia ja lapsia, ja kaikki itkivät ja valittivat.
        2 Silloin Sekanja, Jehielin poika, Elamin suvusta, alkoi puhua. Hän sanoi Esralle: "Me olemme luopuneet Jumalastamme, kun olemme ottaneet itsellemme vaimoja muiden kansojen keskuudesta. Israelilla on silti vielä toivoa.
        3 Meidän on nyt juhlallisesti luvattava Jumalamme edessä, että lähetämme pois kaikki nämä naiset ja heidän synnyttämänsä lapset. Tämä on Herran neuvo, ja myös kaikkien niiden, jotka pitävät Jumalamme käskyt kunniassa. Meidän on tehtävä niin kuin laki vaatii.

        mitä ihmeen tuubaa tuo etsivä äxääx oikein tuossa yllä on kirjoittavinaan !!!!

        kyllä on etsintää syytä jatkaa, kun ilmikkäästi mitään ei ole vielä löydetty.

        Mitähän sitä Raamatusta oikein löydetään kun mitään ei nähdä vaikka lukemalla luetaan.


      • etsivä-xx
        kahdet klasit sokeil kirjoitti:

        mitä ihmeen tuubaa tuo etsivä äxääx oikein tuossa yllä on kirjoittavinaan !!!!

        kyllä on etsintää syytä jatkaa, kun ilmikkäästi mitään ei ole vielä löydetty.

        Mitähän sitä Raamatusta oikein löydetään kun mitään ei nähdä vaikka lukemalla luetaan.

        Että sopis teidänkin lukea uudesta testamentista mitä Jeesus sanoo kumoavansa Mooseksen laista aviolittoa koskien.

        Markus 10
        Avioerosta
        1 Jeesus lähti sieltä ja tuli Jordanin itäpuolta kulkien Juudean alueelle. Hänen kanssaan kulki nytkin suuri joukko ihmisiä, ja tapansa mukaan hän opetti heitä. [Matt. 19:1-12]
        2 Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka häntä koetellakseen kysyivät, saako mies hylätä vaimonsa. [Mark. 8:11 ]
        3 Hän vastasi heille: "Mitä Mooses on siitä säätänyt?"
        4 He sanoivat: "Mooses antoi meille luvan kirjoittaa erokirjan ja hylätä vaimon." [Matt. 5:31 ]
        5 Silloin Jeesus sanoi: "Te olette kovasydämisiä, siksi hän laati teille sen säännöksen.
        6 Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. [1. Moos. 1:27 , 1. Moos. 5:2 ]
        7 Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, [1. Moos. 2:24 ; Ef. 5:31]
        8 niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi.
        9 Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." [1. Kor. 7:10]
        10 Kun he olivat keskenään, opetuslapset kysyivät uudestaan tätä asiaa.
        11 Jeesus sanoi heille: "Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on avionrikkoja ja tekee väärin vaimoaan kohtaan. [Matt. 5:32; Luuk. 16:18]
        12 Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen."

        Eli ei mitään seka tai muidenkaan avioliitojen purkamisia eikä Mooseksen aikaisia avioliittosäädöksiä. Vain yksi puoliso ei moniaviosuuttakaan enää uuden liiton aikaan.


      • awadg
        etsivä-xx kirjoitti:

        Että sopis teidänkin lukea uudesta testamentista mitä Jeesus sanoo kumoavansa Mooseksen laista aviolittoa koskien.

        Markus 10
        Avioerosta
        1 Jeesus lähti sieltä ja tuli Jordanin itäpuolta kulkien Juudean alueelle. Hänen kanssaan kulki nytkin suuri joukko ihmisiä, ja tapansa mukaan hän opetti heitä. [Matt. 19:1-12]
        2 Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka häntä koetellakseen kysyivät, saako mies hylätä vaimonsa. [Mark. 8:11 ]
        3 Hän vastasi heille: "Mitä Mooses on siitä säätänyt?"
        4 He sanoivat: "Mooses antoi meille luvan kirjoittaa erokirjan ja hylätä vaimon." [Matt. 5:31 ]
        5 Silloin Jeesus sanoi: "Te olette kovasydämisiä, siksi hän laati teille sen säännöksen.
        6 Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. [1. Moos. 1:27 , 1. Moos. 5:2 ]
        7 Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, [1. Moos. 2:24 ; Ef. 5:31]
        8 niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi.
        9 Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." [1. Kor. 7:10]
        10 Kun he olivat keskenään, opetuslapset kysyivät uudestaan tätä asiaa.
        11 Jeesus sanoi heille: "Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on avionrikkoja ja tekee väärin vaimoaan kohtaan. [Matt. 5:32; Luuk. 16:18]
        12 Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen."

        Eli ei mitään seka tai muidenkaan avioliitojen purkamisia eikä Mooseksen aikaisia avioliittosäädöksiä. Vain yksi puoliso ei moniaviosuuttakaan enää uuden liiton aikaan.

        Missä kohtaa muka moniavioisuus kielletään Uudessa Testamentissa??

        Ei sitä siellä kielletä muilta, kuin Jumalan sanan saarnaajilta eli opettajilta.

        Vanhassa Testamentissa sitä ei kielletä muilta kuin papeilta ja kuninkailta.


      • etsivä-xx
        awadg kirjoitti:

        Missä kohtaa muka moniavioisuus kielletään Uudessa Testamentissa??

        Ei sitä siellä kielletä muilta, kuin Jumalan sanan saarnaajilta eli opettajilta.

        Vanhassa Testamentissa sitä ei kielletä muilta kuin papeilta ja kuninkailta.

        1. Korinttolaiskirje 7puhuu vain miehen vaimosta yksikössä ei monikossa vaimot kuten vanha testamentti. Seurakunnan paimesta puhuttaessa vielä suoraan mainitsee yhden vaimon mies, jonka ortodoksit tulkitsevat niin että pappi ei leskeksi jäätyään voi mennä enää naimisiin.

        Missään ei ole monikkoa täälläkään.



        Ef. 5:22

        Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, [Kol. 3:18-4:1; 1. Piet. 2:13-3:7 : 1. Kor. 14:34 ]

        Ef. 5:23

        sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. [1. Kor. 11:3 | Ef. 1:22, Ef. 4:15; Kol. 1:18]

        Ef. 5:24

        Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.

        Ef. 5:25

        Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta [Kol. 3:19 | Gal. 1:4]

        Ef. 5:28

        Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.

        Ef. 5:31

        "Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." [1. Moos. 2:24]

        Ef. 5:33

        Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.

        Kol. 3:18

        Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon, niin kuin Herraan uskoville sopii. [Ef. 5:22-6:9; 1. Piet. 2:18-3:7 : 1. Kor. 14:34 ]

        Kol. 3:19

        Miehet, rakastakaa vaimoanne, älkää kohdelko häntä tylysti.

        1. Tim. 3:2

        Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan, [Tit. 1:6-9]

        1. Tim. 3:12

        Seurakunnanpalvelijan on oltava yhden vaimon mies, ja hänen on pidettävä hyvää huolta lapsistaan ja perheväestään.

        1. Piet. 3:7

        Samoin te, miehet, eläkää vaimonne kanssa ymmärtäväisesti, muistaen, että hän on heikompi osapuoli. Osoittakaa hänelle kunnioitusta, sillä hän on yhtä lailla armon ja elämän perillinen. Näin ei mikään tule esteeksi rukouksillenne. [Ef. 5:25 | 1. Kor. 7:5]


      • etsivä-xx
        kjböiujvöiu kirjoitti:

        Seka-avioliitot on purettava

        Esra 9:
        Seka-avioliitot
        1 Kun tämä kaikki oli tehty, kansan johtomiehet tulivat luokseni ja sanoivat: "Israelilaiset eivät ole, eivät edes papit ja leeviläiset, pysytelleet erillään muista kansoista, kanaanilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, jebusilaisista, ammonilaisista, moabilaisista, egyptiläisistä ja amorilaisista, eivätkä niiden kauhistuttavista tavoista.
        2 He ovat ottaneet itselleen ja pojilleen vaimoja näiden kansojen keskuudesta. Näin on pyhä heimo sekoittunut muihin kansoihin. Ja tähän uskottomuuteen ovat ensimmäisinä syyllistyneet johtajat ja päämiehet." [2. Moos. 34:16 ]
        3 Tämän kuullessani minä repäisin vaatteeni, raastoin hiuksiani ja partaani ja lyyhistyin maahan kauhun lamauttamana.

        Esra 10:
        Seka-avioliitot puretaan
        1 Kun Esra temppelin edessä polvillaan itkien rukoili ja tunnusti kansan synnit, hänen ympärilleen kokoontui suuri joukko israelilaisia, miehiä, naisia ja lapsia, ja kaikki itkivät ja valittivat.
        2 Silloin Sekanja, Jehielin poika, Elamin suvusta, alkoi puhua. Hän sanoi Esralle: "Me olemme luopuneet Jumalastamme, kun olemme ottaneet itsellemme vaimoja muiden kansojen keskuudesta. Israelilla on silti vielä toivoa.
        3 Meidän on nyt juhlallisesti luvattava Jumalamme edessä, että lähetämme pois kaikki nämä naiset ja heidän synnyttämänsä lapset. Tämä on Herran neuvo, ja myös kaikkien niiden, jotka pitävät Jumalamme käskyt kunniassa. Meidän on tehtävä niin kuin laki vaatii.

        1 kor. 7 antaa toiset ohjeet kuten edelle jo ketjussa lainasin.

        Samoin opettaa myös Pietari

        1. Piet. 3:1

        Samoin te, vaimot, olkaa kuuliaisia miehellenne, jotta myös ne miehet, jotka ehkä eivät usko Jumalan sanaan, nyt vaimonsa elävällä esimerkillä ilman sanojakin voitettaisiin, [Tit. 2:4,5]

        Eli Pietarikin tuntee kristityn aviliiton missä toinen osapuoli ei ole uskovanen,
        Timoteuskin on uskovaisen äidin ja kreikkalaisen lapsi.
        Ap. t. 16:1

        Paavali saapui sitten Derbeen ja Lystraan. Lystrassa oli Timoteus-niminen opetuslapsi, jonka äiti oli kristitty juutalainen mutta isä kreikkalainen. [Room. 16:21; 1. Kor. 4:17; Fil. 2:19; 1. Tess. 3:2; 1. Tim. 1:2]

        Myös Timoteuksen äidin äiti oli kristitty.

        2. Tim. 1:5

        Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka oli jo isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella; myös sinulla se on, siitä olen varma. [2. Tim. 3:15]


      • outo tapaus
        etsivä-xx kirjoitti:

        1 kor. 7 antaa toiset ohjeet kuten edelle jo ketjussa lainasin.

        Samoin opettaa myös Pietari

        1. Piet. 3:1

        Samoin te, vaimot, olkaa kuuliaisia miehellenne, jotta myös ne miehet, jotka ehkä eivät usko Jumalan sanaan, nyt vaimonsa elävällä esimerkillä ilman sanojakin voitettaisiin, [Tit. 2:4,5]

        Eli Pietarikin tuntee kristityn aviliiton missä toinen osapuoli ei ole uskovanen,
        Timoteuskin on uskovaisen äidin ja kreikkalaisen lapsi.
        Ap. t. 16:1

        Paavali saapui sitten Derbeen ja Lystraan. Lystrassa oli Timoteus-niminen opetuslapsi, jonka äiti oli kristitty juutalainen mutta isä kreikkalainen. [Room. 16:21; 1. Kor. 4:17; Fil. 2:19; 1. Tess. 3:2; 1. Tim. 1:2]

        Myös Timoteuksen äidin äiti oli kristitty.

        2. Tim. 1:5

        Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka oli jo isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella; myös sinulla se on, siitä olen varma. [2. Tim. 3:15]

        Mitä ihmettä oikein yrität väännellä ja sekottaa selvät opit ja ohjeet omien luterilaisten venkulien mukaan !?

        kyllä siinä etsimistä piisaa kun mikään lapsenkin tajuama ei kelpaa eikä avaudu !

        Kuka on niin hullu että rapakosta pästyaan menee ja asettuu sinne taas uudestaan makuulle jumalattoman kummppanin kylkeen häh pöllö !

        noilla sinun lainauksillasi ei ole mitääntekoa asian kanssa kuten luulis jo ymmärtävän jos on varttitunnin etsinyt aiheesta.


      • totta---
        etsivä-xx kirjoitti:

        1. Korinttolaiskirje 7puhuu vain miehen vaimosta yksikössä ei monikossa vaimot kuten vanha testamentti. Seurakunnan paimesta puhuttaessa vielä suoraan mainitsee yhden vaimon mies, jonka ortodoksit tulkitsevat niin että pappi ei leskeksi jäätyään voi mennä enää naimisiin.

        Missään ei ole monikkoa täälläkään.



        Ef. 5:22

        Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, [Kol. 3:18-4:1; 1. Piet. 2:13-3:7 : 1. Kor. 14:34 ]

        Ef. 5:23

        sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. [1. Kor. 11:3 | Ef. 1:22, Ef. 4:15; Kol. 1:18]

        Ef. 5:24

        Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.

        Ef. 5:25

        Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta [Kol. 3:19 | Gal. 1:4]

        Ef. 5:28

        Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.

        Ef. 5:31

        "Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." [1. Moos. 2:24]

        Ef. 5:33

        Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.

        Kol. 3:18

        Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon, niin kuin Herraan uskoville sopii. [Ef. 5:22-6:9; 1. Piet. 2:18-3:7 : 1. Kor. 14:34 ]

        Kol. 3:19

        Miehet, rakastakaa vaimoanne, älkää kohdelko häntä tylysti.

        1. Tim. 3:2

        Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan, [Tit. 1:6-9]

        1. Tim. 3:12

        Seurakunnanpalvelijan on oltava yhden vaimon mies, ja hänen on pidettävä hyvää huolta lapsistaan ja perheväestään.

        1. Piet. 3:7

        Samoin te, miehet, eläkää vaimonne kanssa ymmärtäväisesti, muistaen, että hän on heikompi osapuoli. Osoittakaa hänelle kunnioitusta, sillä hän on yhtä lailla armon ja elämän perillinen. Näin ei mikään tule esteeksi rukouksillenne. [Ef. 5:25 | 1. Kor. 7:5]

        Yksiavioisuuden UT:n aikana olet käsittänyt oikein.


    • Raamatusta.

      Nehemia 13

      23. Siihen aikaan minä näin myös juutalaisia, jotka olivat naineet asdodilaisia, ammonilaisia ja mooabilaisia vaimoja.
      24. Ja heidän lapsistaan puolet puhuivat asdodinkieltä tai jonkun muun kansan kieltä, eivätkä osanneet puhua juudankieltä.
      25. Silloin minä nuhtelin heitä ja kirosin heidät, jopa löin muutamia heistä ja revin heitä parrasta; ja minä vannotin heitä Jumalan kautta: "Älkää antako tyttäriänne heidän pojillensa älkääkä ottako heidän tyttäriään vaimoiksi pojillenne tai itsellenne.

    • sokeille klasit pääh

      Mitä on sellaisen ihmisen päänupissa joka uudestisyntyneenä hankki itselleen elinikäisen riippakiven jumalattomasta aviokumppabnista !!!??

      Kuinka hengettömän sokea sellainen ihminen oikein voikaan olla joka ei tälalista asiaa tajua !

      ELi toinen tutkii kirjoituksia ja haluaa laulaa ja rukoillakin ääneen kotonaan, ja toinen kittaa kaljaa ja huudattaa teeveetään siinä samalla !!

      Sen pahempaa ajallista h...ttiä en osaa enää kuvitella.

      enköä ole koskaan ollt minkäänsortin veeällä enkä tule olemaankaan.

    • erttkkl

      Jos toinen saa parannuksenarnon ja toinen jää epäuskoon, niin eivät kehoita eroamaan!

    • valoa on

      No ei tietenkään sehän nyt taas hullua olisi !

      Mutta joka on menossa avioon, ja miettii sitä kumppaniaan, siihen pätee Raamatun ohje, että ei sioa itseänsä jumalattomaan kumppaniin olkoot vaikka kuinka nätti tai komea.

    • Luther..

      Onpa Jumala kironnut maailman kerran vedenpaisumuksella sen vuoksi, että uskovaiset miehet alkoivat ottaa epäuskoisia naisia puolisoikseen. Otteita Lutherin selityksestä:

      ""'Kun ihmiset olivat alkaneet lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, joita olivat valinneet.' (1. Moos. 6:1-2.)

      ... Ensimmäisen maailman synti oli siinä, että isien arvovaltaa halveksittiin ja kainilaisia otettiin vaimoksi ... Aivan yksinkertaisesti Mooses sanoo Jumalan pojiksi kantaisien poikia, joille oli annettu lupaus siemenestä ja jotka olivat oikea Kirkko. Nämä taipuivat kainilaisen kirkon häpeään ja myötäilivät itsekin lihan himoa. He ottivat vaimoja Kainin sukukunnasta ... kuulemme nyt tässä, että Jumalan pojat ovat langenneet lihallisiin himoihin. Eivätpä he siis enää olekaan Jumalan poikia, vaan Perkeleen, langenneet saman tien ensimmäisestä kuin toisestakin taulusta. ... Eihän se siis ollut synti, että he ottivat aviovaimoja. Eihän sukupuolisuutta tuomita. Mutta se tuomitaan, että he halveksivat Jumalan käskyä ja ottivat avioksi naisia, joita heidän ei pitänyt ottaa ..."

      Luther, Martti: Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 1-7. S. 343, 346-347, 364-365.

      • löytäjä-yy

        Avioliiton halveksuntaa Lutherilta.

        Olen luterilaisempi kuin Luther itse.


      • Paavali...

        Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? 2. Kor. 6:14


      • etsivä-xx
        Paavali... kirjoitti:

        Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? 2. Kor. 6:14

        Paavali ei ole jakomielitautunien teologiassaan.

        Tässä Paavalik kirjoittaa avioliitosta
        Paavali kirjoittaa 1. kor. 7 näin:
        12 Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä.
        13 Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään.
        14 Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä.
        15 Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa. [Room. 12:18, Room. 14:19]
        16 Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?

        Mistä Paavali kirjoittaa silloin kun hän kirjoittaa 2. Ko.6:14 jakeen.
        Jumalan temppeli
        14 Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? [5. Moos. 22:10; Sananl. 24:1; 1. Kor. 5:11; Ef. 5:11; 1. Joh. 1:6]
        15 Voivatko Kristus ja Beliar* olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko? [Beliar, joka on johdettu hyödyttömyyttä, mitättömyyttä tarkoittavasta heprean sanasta , on tässä Jumalan vastustajan nimitys.][1. Kun. 18:21; 1. Kor. 10:20,21]
        16 Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: -- Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani. [1. Kor. 10:14 | 1. Kor. 3:16 | 3. Moos. 26:11,12; Hes. 37:27]
        17 Siksi Herra sanoo: -- Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen, niin otan teidät vastaan [Jes. 52:11]
        18 ja olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias. [2. Sam. 7:14; Jes. 43:6]

        Viittaukse kertovat mistä tässä on kyse.
        Uudessa testamentissa
        Joh. 1
        6 Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. [2. Kor. 6:14]

        Tämä on kohta jossa puhutaan Jumalan valosta
        Jumala on valo
        5 Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää.
        6 Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. [2. Kor. 6:14]
        7 Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. [Hepr. 9:14; Ilm. 7:14]


      • etsivä-xx
        etsivä-xx kirjoitti:

        Paavali ei ole jakomielitautunien teologiassaan.

        Tässä Paavalik kirjoittaa avioliitosta
        Paavali kirjoittaa 1. kor. 7 näin:
        12 Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä.
        13 Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään.
        14 Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä.
        15 Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa. [Room. 12:18, Room. 14:19]
        16 Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?

        Mistä Paavali kirjoittaa silloin kun hän kirjoittaa 2. Ko.6:14 jakeen.
        Jumalan temppeli
        14 Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? [5. Moos. 22:10; Sananl. 24:1; 1. Kor. 5:11; Ef. 5:11; 1. Joh. 1:6]
        15 Voivatko Kristus ja Beliar* olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko? [Beliar, joka on johdettu hyödyttömyyttä, mitättömyyttä tarkoittavasta heprean sanasta , on tässä Jumalan vastustajan nimitys.][1. Kun. 18:21; 1. Kor. 10:20,21]
        16 Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: -- Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani. [1. Kor. 10:14 | 1. Kor. 3:16 | 3. Moos. 26:11,12; Hes. 37:27]
        17 Siksi Herra sanoo: -- Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen, niin otan teidät vastaan [Jes. 52:11]
        18 ja olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias. [2. Sam. 7:14; Jes. 43:6]

        Viittaukse kertovat mistä tässä on kyse.
        Uudessa testamentissa
        Joh. 1
        6 Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. [2. Kor. 6:14]

        Tämä on kohta jossa puhutaan Jumalan valosta
        Jumala on valo
        5 Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää.
        6 Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. [2. Kor. 6:14]
        7 Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. [Hepr. 9:14; Ilm. 7:14]

        jatkuu

        Ef. 5
        1 Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon. [Matt. 18:15; Room. 13:12; 2. Kor. 6:14]

        Tässäkin Paavali kirjoittaa valon lapsista mutta hän ei liitä sitä asiaa avioliittoon vaikka samassa luvussa puhuu avioliitostakin.
        Eläkää valon lapsina!
        6 Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, sillä niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa kaikkia tottelemattomia. [Room. 1:18; Kol. 3:6]
        7 Älkää siis olko sellaisten kanssa missään tekemisissä.
        8 Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! [Luuk. 16:8; Joh. 12:36; 1. Tess. 5:5]
        9 Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. [Gal. 5:22]
        10 Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. [Room. 12:2]
        11 Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon. [Matt. 18:15; Room. 13:12; 2. Kor. 6:14]
        12 Mitä sellaiset ihmiset salassa tekevät, on häpeällistä sanoakin,
        13 mutta kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa. [Joh. 3:20,21]
        14 Kaikki, mikä on paljastettu, on valossa. Sen vuoksi sanotaankin: -- Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva! [Room. 13:11; Kol. 3:1]
        15 Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. [Sananl. 14:8; Room. 16:19; Kol. 4:5]
        16 Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha.
        17 Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto.
        18 Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. [Sananl. 20:1; Jes. 5:11,12]
        19 Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle [Kol. 3:16,17 : Ap. t. 16:25; 1. Kor. 14:26]
        20 ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. [1. Tess. 5:18; Hepr. 13:15]

        Vaimot ja aviomiehet
        21 Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen. [1. Piet. 5:5]
        22 Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, [Kol. 3:18-4:1; 1. Piet. 2:13-3:7 : 1. Kor. 14:34 ]
        23 sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. [1. Kor. 11:3 | Ef. 1:22, Ef. 4:15; Kol. 1:18]
        24 Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.
        25 Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta [Kol. 3:19 | Gal. 1:4]
        26 pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla [Joh. 3:5; Tit. 3:5; 1. Piet. 3:21]
        27 voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä. [2. Kor. 11:2; Kol. 1:28]
        28 Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.
        29 Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa,
        30 omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme.
        31 "Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." [1. Moos. 2:24]
        32 Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. [Ilm. 19:7]
        33 Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.


      • etsivä-xx
        etsivä-xx kirjoitti:

        jatkuu

        Ef. 5
        1 Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon. [Matt. 18:15; Room. 13:12; 2. Kor. 6:14]

        Tässäkin Paavali kirjoittaa valon lapsista mutta hän ei liitä sitä asiaa avioliittoon vaikka samassa luvussa puhuu avioliitostakin.
        Eläkää valon lapsina!
        6 Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, sillä niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa kaikkia tottelemattomia. [Room. 1:18; Kol. 3:6]
        7 Älkää siis olko sellaisten kanssa missään tekemisissä.
        8 Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! [Luuk. 16:8; Joh. 12:36; 1. Tess. 5:5]
        9 Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. [Gal. 5:22]
        10 Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. [Room. 12:2]
        11 Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon. [Matt. 18:15; Room. 13:12; 2. Kor. 6:14]
        12 Mitä sellaiset ihmiset salassa tekevät, on häpeällistä sanoakin,
        13 mutta kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa. [Joh. 3:20,21]
        14 Kaikki, mikä on paljastettu, on valossa. Sen vuoksi sanotaankin: -- Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva! [Room. 13:11; Kol. 3:1]
        15 Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. [Sananl. 14:8; Room. 16:19; Kol. 4:5]
        16 Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha.
        17 Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto.
        18 Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. [Sananl. 20:1; Jes. 5:11,12]
        19 Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle [Kol. 3:16,17 : Ap. t. 16:25; 1. Kor. 14:26]
        20 ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. [1. Tess. 5:18; Hepr. 13:15]

        Vaimot ja aviomiehet
        21 Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen. [1. Piet. 5:5]
        22 Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, [Kol. 3:18-4:1; 1. Piet. 2:13-3:7 : 1. Kor. 14:34 ]
        23 sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. [1. Kor. 11:3 | Ef. 1:22, Ef. 4:15; Kol. 1:18]
        24 Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.
        25 Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta [Kol. 3:19 | Gal. 1:4]
        26 pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla [Joh. 3:5; Tit. 3:5; 1. Piet. 3:21]
        27 voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä. [2. Kor. 11:2; Kol. 1:28]
        28 Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.
        29 Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa,
        30 omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme.
        31 "Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." [1. Moos. 2:24]
        32 Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. [Ilm. 19:7]
        33 Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.

        Jatkuu

        Paavali kirjoittaa tässäkin muusta kuin avioliitsta
        1. Korinttolaiskirje 5
        11 Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa. [Sananl. 23:20; Room. 16:17; 2. Tess. 3:6]


      • ei ollut, ei
        etsivä-xx kirjoitti:

        Paavali ei ole jakomielitautunien teologiassaan.

        Tässä Paavalik kirjoittaa avioliitosta
        Paavali kirjoittaa 1. kor. 7 näin:
        12 Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä.
        13 Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään.
        14 Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä.
        15 Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa. [Room. 12:18, Room. 14:19]
        16 Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?

        Mistä Paavali kirjoittaa silloin kun hän kirjoittaa 2. Ko.6:14 jakeen.
        Jumalan temppeli
        14 Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? [5. Moos. 22:10; Sananl. 24:1; 1. Kor. 5:11; Ef. 5:11; 1. Joh. 1:6]
        15 Voivatko Kristus ja Beliar* olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko? [Beliar, joka on johdettu hyödyttömyyttä, mitättömyyttä tarkoittavasta heprean sanasta , on tässä Jumalan vastustajan nimitys.][1. Kun. 18:21; 1. Kor. 10:20,21]
        16 Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: -- Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani. [1. Kor. 10:14 | 1. Kor. 3:16 | 3. Moos. 26:11,12; Hes. 37:27]
        17 Siksi Herra sanoo: -- Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen, niin otan teidät vastaan [Jes. 52:11]
        18 ja olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias. [2. Sam. 7:14; Jes. 43:6]

        Viittaukse kertovat mistä tässä on kyse.
        Uudessa testamentissa
        Joh. 1
        6 Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. [2. Kor. 6:14]

        Tämä on kohta jossa puhutaan Jumalan valosta
        Jumala on valo
        5 Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää.
        6 Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. [2. Kor. 6:14]
        7 Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. [Hepr. 9:14; Ilm. 7:14]

        Ei ole lainkaan jakomielitautista teologiaa se, että opetetaan avioliiton olevan pyhä - niin pyhä, ettei tietoisesti mennä naimisiin epäuskoisen kanssa. Niin pyhä, ettei jätetä epäuskoistakaan puolisoa, kunnes kuolema erottaa. Olet ilmeisesti naimisissa epäuskoisen kanssa. Sinun ei tarvitse eikä pidäkään jättää puolisoasi. Jos olisit naimaton tai leski (joita et ilmeisesti ole), sinun ei pitäisi katsella itsellesi puolisoa epäuskoisista. Sen jos tekisit, tekisit saman synnin kuin Jumalan pojat ennen vedenpaisumusta, jotka katselivat puolisoa ihmisten tyttäristä. Ei Jumalan tyttären pidä katsoa itselleen ihmisten pojista puolisoa eikä Jumalan pojan ihmisten tyttäristä. Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan päivinä oleva. Ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, ja tulva tuli ja tuhosi heidät kaikki. Mutta missä synti on suureksi tullut, siellä on katuvalle armokin ylenpalttinen. Lihan jälkeen se on, että tehdä naimisia uskottomain kanssa, mutta synnit niille on täälläkin anteeksi todistettu Herran nimessä, kun jälkeen naimisen itkevät onnettomuuttansa. Jos uskovaisena on ottanut epäuskoisen puolison ja niin tehnyt ensimmäisen maailman tuhoon johtaneen synnin, voi olla ristiriitaisia, miten suhtautua puolisoonsa. Hyvänä päivänä hän tuntuu Jumalan lahjalta, huonona päivältä tottelemattomuudesta seuranneelta rangaistukselta. Samaan aikaan nähtäköön aviopuoliso Jumalan lahjana ja epäuskoisen puolison ottaminen Jumalan tahdon vastaisena syntinä. Elämässä on vain asioita, joihin liittyy ristiriitaisia tuntemuksia, niiden kanssa opittakoon elämään.


    • Mennon jalanjäljissä

      Oho, pompahti tällainenki keskustelu tuosta suomi24:n "näyteikkunasta" silmilleni, vaikkei minkään sortin lestadiolaisuus itseäni kiinnosta. Harhaopin harhaoppi, sitä se on, ei muuta. mutta silti on ihan pakko näin ilman keskusteluun osallistujien tunteen paloa, että on todellakin ja täysin Jumalan sanan mukaista olla avioitumatta ei-uskovan kanssa. Tietty teidän Ev-lut. "Kirkkonne" pitää sitä toki oikeana (ja lestadiolaisten pitäisi olla samaa mieltä, kun samaan "kirkkoon" kuuluvat) - "kirkkoon", joka haluaa siunailla korvasyyhyn viedessä homoja, kohta varmaan pedoliilejä jne.) Mutta mitä syntiä se ei pitäisi oikeana...

    • voi harhojen määrää

      Kyllä nää "etsivät" löytävät Raamatustaan jos minkälaista pönkää omille omituisille käsityksilleen.

      Selviä ohjeita ja varoituksia he eivät kelpuuta eikä mitään muutakaan suoraa ja kirkasta vaan kaikki seulotaan lutterien ja leevien kirkkopellavien läpi omien himojen selustaksi.

      • etsivä-xx

        Sitten on lestadiolasien liikkeen sisällä puhujilla kaksi eri oppia toiset opettavat että elinikäinen aviolitto on aina pyhä riippumatta uskovatko molemmat, toinen tai ei kumpikaan.

        Toiset lainalevat kaikenlaista Jumalan vihasta.


      • Ei noin!
        etsivä-xx kirjoitti:

        Sitten on lestadiolasien liikkeen sisällä puhujilla kaksi eri oppia toiset opettavat että elinikäinen aviolitto on aina pyhä riippumatta uskovatko molemmat, toinen tai ei kumpikaan.

        Toiset lainalevat kaikenlaista Jumalan vihasta.

        "Sitten on lestadiolasien liikkeen sisällä puhujilla kaksi eri oppia toiset opettavat että elinikäinen aviolitto on aina pyhä riippumatta uskovatko molemmat, toinen tai ei kumpikaan."

        Vl-opetus on, että ei mennä naimisiin epäuskoisen kanssa, mutta ei myöskään jätetä epäuskoista puolisoa, jos ollaan jo aviossa. Älä lisäile tähän opetukseen omia tulkintojasi.


    • Paavali tarkoittaa

      "1. Korinttolaiskirje 7
      12 Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä.
      13 Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään.
      14 Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä.
      15 Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa. [Room. 12:18, Room. 14:19]
      16 Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi? "

      Tuossa Paavali puhuu tilanteesta, jossa parannuksentekijä on jo naimisissa (tai myös tilanteista, joissa puoliso jättää uskon). Jakeet eivät siis koske sitä, voiko uskovainen ottaa epäuskoisen puolison. Niitä käsittelee toinen kohta: "Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?" (2. Kor. 6:14.)

      • etsivä-xx

        Asiasa on ristiriita jos näin ymmärretäisiin. Sama asia eli avioliitto ei ole yhtä aikaa pyhä ja pimeys.


      • Näin se menee
        etsivä-xx kirjoitti:

        Asiasa on ristiriita jos näin ymmärretäisiin. Sama asia eli avioliitto ei ole yhtä aikaa pyhä ja pimeys.

        Et kai sinä ainaskaan kuvittele, että elävässä uskossa kilvoitteleva vaimo(huom. ei sinunkaltaisesi uskovaisena itseäsi pitävä) jotenkin pyhittää epäuskoisen miehen, mutta siinä mielessä avioliitto on aina pyhä, jos aviopari on Jumalan sanalla yhdistetty, että siitäkin liitosta ei ole lupa erota eli se on voimassa, kunes kuolema erottaa. Mutta niin uskon ja niin meille on asiaa kirkastettu, että jos oikeesti elävässä uskossa oleva nai epäuskoisen , hän sillä teollaan kieltää uskonsa.


      • etsivä-xx
        Näin se menee kirjoitti:

        Et kai sinä ainaskaan kuvittele, että elävässä uskossa kilvoitteleva vaimo(huom. ei sinunkaltaisesi uskovaisena itseäsi pitävä) jotenkin pyhittää epäuskoisen miehen, mutta siinä mielessä avioliitto on aina pyhä, jos aviopari on Jumalan sanalla yhdistetty, että siitäkin liitosta ei ole lupa erota eli se on voimassa, kunes kuolema erottaa. Mutta niin uskon ja niin meille on asiaa kirkastettu, että jos oikeesti elävässä uskossa oleva nai epäuskoisen , hän sillä teollaan kieltää uskonsa.

        Avioliiton pyhyys aina perustuu siihen että Jumala itse asetti sen paratiisissa. Jumala ei ole asettanut mitään epäpyhää.

        näin se menee kirjoittaa "avioliitto on aina pyhä, jos aviopari on Jumalan sanalla yhdistetty, että siitäkin liitosta ei ole lupa erota eli se on voimassa, kunes kuolema erottaa."

        Tästä asiasta meillä on yksimielisyys.

        Siitäkin on yksimielisyys että ei kehoiteta menemään naimisiin kuin toisen vanhoillislestadiolaisen kanssa. Jos toisin tekee on liitto ns papin aamene jälkeen pyhä. Minä ne pidä ns naimaparannuksia minään muuna kuin yhteisöllisenä näytöksenä. Nämä teoillan uskon kieltämiset taas ovat ihan oma juttunsa, höpön höpöä suurimmaksi osaksi. Ja koska niihin on otettu kaikenlasita höpöä ei niillä sitten oikeastaan mitään arvoa olekaan. Minä uskon että Jumala on minulle osoittanut oikean puolison silloin nuoruudessani, jokaisessa liitossa on omat karikkonsa. Ei lestadiolaisen kanssa avioituminen sisällä mitää "takuukorttia" Jumalalta.

        Toki sydämeesi saat sen surun mikä on sanoissa Luukas 17
        34 Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella: toinen otetaan, toinen jätetään. [Matt. 24:40,41]
        Ei ole kyse uskon kieltämisestä, ei ole kyse siitä katsotaanko televisiota, ei ole kyse siitä käydäänkö elokuvissa, ei ole kyse tuhannesta ja yhdestä pienestä arkisesta asiasta, niiden merkitys uskolle ei ole se mitä niistä mustamaalaillaan. Se todellinen ero kaden vanhoillislestadiolasen aviollittoon verrattuna on siinä jakeessa 34. Sen sanomisessa nuorille ihmisille on enemmän totuutta kuin kaisessa muussa mitä seurapuheissa sekä täällä tässäkin ketjussa maalaillaan. Joillekin meistä on annettu tehtäväksi tässä ajassa täällä rakastaa niitä jotka on annettu rakastettavaksi puoliskoksi lapseksi vanhemmiksi sisaruksiksi. Juman iankaikkinen valinta ja ennaltatietämys ei ole kuitenkaan meidän hallussamme. Luterilainen usko kehoittaa olemaan nöyrä nimenomaan sen edessä.


      • ***
        etsivä-xx kirjoitti:

        Avioliiton pyhyys aina perustuu siihen että Jumala itse asetti sen paratiisissa. Jumala ei ole asettanut mitään epäpyhää.

        näin se menee kirjoittaa "avioliitto on aina pyhä, jos aviopari on Jumalan sanalla yhdistetty, että siitäkin liitosta ei ole lupa erota eli se on voimassa, kunes kuolema erottaa."

        Tästä asiasta meillä on yksimielisyys.

        Siitäkin on yksimielisyys että ei kehoiteta menemään naimisiin kuin toisen vanhoillislestadiolaisen kanssa. Jos toisin tekee on liitto ns papin aamene jälkeen pyhä. Minä ne pidä ns naimaparannuksia minään muuna kuin yhteisöllisenä näytöksenä. Nämä teoillan uskon kieltämiset taas ovat ihan oma juttunsa, höpön höpöä suurimmaksi osaksi. Ja koska niihin on otettu kaikenlasita höpöä ei niillä sitten oikeastaan mitään arvoa olekaan. Minä uskon että Jumala on minulle osoittanut oikean puolison silloin nuoruudessani, jokaisessa liitossa on omat karikkonsa. Ei lestadiolaisen kanssa avioituminen sisällä mitää "takuukorttia" Jumalalta.

        Toki sydämeesi saat sen surun mikä on sanoissa Luukas 17
        34 Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella: toinen otetaan, toinen jätetään. [Matt. 24:40,41]
        Ei ole kyse uskon kieltämisestä, ei ole kyse siitä katsotaanko televisiota, ei ole kyse siitä käydäänkö elokuvissa, ei ole kyse tuhannesta ja yhdestä pienestä arkisesta asiasta, niiden merkitys uskolle ei ole se mitä niistä mustamaalaillaan. Se todellinen ero kaden vanhoillislestadiolasen aviollittoon verrattuna on siinä jakeessa 34. Sen sanomisessa nuorille ihmisille on enemmän totuutta kuin kaisessa muussa mitä seurapuheissa sekä täällä tässäkin ketjussa maalaillaan. Joillekin meistä on annettu tehtäväksi tässä ajassa täällä rakastaa niitä jotka on annettu rakastettavaksi puoliskoksi lapseksi vanhemmiksi sisaruksiksi. Juman iankaikkinen valinta ja ennaltatietämys ei ole kuitenkaan meidän hallussamme. Luterilainen usko kehoittaa olemaan nöyrä nimenomaan sen edessä.

        Kerta kaikkiaan hyvin osaat etsivä-xx noita kiivailijoita vastaan puolustaa. Minulla on aivan sama käsitys asiasta kuin etsivä-xx:llä.

        Monella on kiristinopin peruskäsitteet hukassa, kun väärin on opetettu niin kauan. "Ulkoa tulleen" on paljon helpompi tunnistaa harhat.

        Tietyt määräykset VT:ssä on annettu vanhan liiton Israelille, eikä ne meille kuulu.

        Kannattaa lukea vaikkapa K alle Pä-ä-talon kirja "Loimujen aikaan", johon sisältyy kuvausta 1930-luvun herätyksistä Taivalkoskella. Ei ollut kiellettyä seurustelu uskottoman kanssa, ellei se liian lihallista. Kirjailijan äiti oli uskova, jolla koki myös ns. liikutuksia. Myös Lutherin valitut teokset on tutustumisen arvoinen.

        Lumijoen suviseuroissa oli puhe, jossa tuli esiin tuo Timoteuksen perhetausta.


      • sivusta kommentti
        etsivä-xx kirjoitti:

        Avioliiton pyhyys aina perustuu siihen että Jumala itse asetti sen paratiisissa. Jumala ei ole asettanut mitään epäpyhää.

        näin se menee kirjoittaa "avioliitto on aina pyhä, jos aviopari on Jumalan sanalla yhdistetty, että siitäkin liitosta ei ole lupa erota eli se on voimassa, kunes kuolema erottaa."

        Tästä asiasta meillä on yksimielisyys.

        Siitäkin on yksimielisyys että ei kehoiteta menemään naimisiin kuin toisen vanhoillislestadiolaisen kanssa. Jos toisin tekee on liitto ns papin aamene jälkeen pyhä. Minä ne pidä ns naimaparannuksia minään muuna kuin yhteisöllisenä näytöksenä. Nämä teoillan uskon kieltämiset taas ovat ihan oma juttunsa, höpön höpöä suurimmaksi osaksi. Ja koska niihin on otettu kaikenlasita höpöä ei niillä sitten oikeastaan mitään arvoa olekaan. Minä uskon että Jumala on minulle osoittanut oikean puolison silloin nuoruudessani, jokaisessa liitossa on omat karikkonsa. Ei lestadiolaisen kanssa avioituminen sisällä mitää "takuukorttia" Jumalalta.

        Toki sydämeesi saat sen surun mikä on sanoissa Luukas 17
        34 Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella: toinen otetaan, toinen jätetään. [Matt. 24:40,41]
        Ei ole kyse uskon kieltämisestä, ei ole kyse siitä katsotaanko televisiota, ei ole kyse siitä käydäänkö elokuvissa, ei ole kyse tuhannesta ja yhdestä pienestä arkisesta asiasta, niiden merkitys uskolle ei ole se mitä niistä mustamaalaillaan. Se todellinen ero kaden vanhoillislestadiolasen aviollittoon verrattuna on siinä jakeessa 34. Sen sanomisessa nuorille ihmisille on enemmän totuutta kuin kaisessa muussa mitä seurapuheissa sekä täällä tässäkin ketjussa maalaillaan. Joillekin meistä on annettu tehtäväksi tässä ajassa täällä rakastaa niitä jotka on annettu rakastettavaksi puoliskoksi lapseksi vanhemmiksi sisaruksiksi. Juman iankaikkinen valinta ja ennaltatietämys ei ole kuitenkaan meidän hallussamme. Luterilainen usko kehoittaa olemaan nöyrä nimenomaan sen edessä.

        "Nämä teoillan uskon kieltämiset taas ovat ihan oma juttunsa, höpön höpöä suurimmaksi osaksi. Ja koska niihin on otettu kaikenlasita höpöä ei niillä sitten oikeastaan mitään arvoa olekaan."

        Uskon kieltämisistä teoilla muutama kohta Raamatusta

        1. Tim. 5
        8. Mutta se, joka ei huolehdi omaisistaan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi.

        Tiit. 1
        16. He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sille he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.

        Em. jae KR38:sta, koska KR92:sta se on jätetty pois, en tiedä miksi. Alkutekstissä jae on, mutta sopineeko paremmin "ajan henkeen" vaikeneminen elämän vanhurskaudesta?


      • käänökset tallessa
        sivusta kommentti kirjoitti:

        "Nämä teoillan uskon kieltämiset taas ovat ihan oma juttunsa, höpön höpöä suurimmaksi osaksi. Ja koska niihin on otettu kaikenlasita höpöä ei niillä sitten oikeastaan mitään arvoa olekaan."

        Uskon kieltämisistä teoilla muutama kohta Raamatusta

        1. Tim. 5
        8. Mutta se, joka ei huolehdi omaisistaan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi.

        Tiit. 1
        16. He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sille he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.

        Em. jae KR38:sta, koska KR92:sta se on jätetty pois, en tiedä miksi. Alkutekstissä jae on, mutta sopineeko paremmin "ajan henkeen" vaikeneminen elämän vanhurskaudesta?

        Onhan ne vuoden 1992 Raamatussa molemmat.

        1. kirje Timoteukselle 5

        8 Mutta se, joka ei huolehdi omaisistaan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi.

        Kirje Titukselle 1

        16 He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltävät hänet. He ovat inhottavia ja tottelemattomia, kykenemättömiä tekemään mitään hyvää. [2. Tim. 3:5]

        1. Tim 5 on toki totta koska rakkauteen kristus meitä kehoittaa.


      • Periksiantamaton
        *** kirjoitti:

        Kerta kaikkiaan hyvin osaat etsivä-xx noita kiivailijoita vastaan puolustaa. Minulla on aivan sama käsitys asiasta kuin etsivä-xx:llä.

        Monella on kiristinopin peruskäsitteet hukassa, kun väärin on opetettu niin kauan. "Ulkoa tulleen" on paljon helpompi tunnistaa harhat.

        Tietyt määräykset VT:ssä on annettu vanhan liiton Israelille, eikä ne meille kuulu.

        Kannattaa lukea vaikkapa K alle Pä-ä-talon kirja "Loimujen aikaan", johon sisältyy kuvausta 1930-luvun herätyksistä Taivalkoskella. Ei ollut kiellettyä seurustelu uskottoman kanssa, ellei se liian lihallista. Kirjailijan äiti oli uskova, jolla koki myös ns. liikutuksia. Myös Lutherin valitut teokset on tutustumisen arvoinen.

        Lumijoen suviseuroissa oli puhe, jossa tuli esiin tuo Timoteuksen perhetausta.

        Toivottavasti et seuraavaksi kerro tai väitä, että itse Kalle oli uskomassa kuoltuaan! Itse olen lukenut yden ainoan Päätalon kirjan ja se riitti. Muita en lukisi vaikka maksettaisiin. Jos sinulla on sama käsitys kuin etsivä-xx:llä niin molemmat olette ihan hukassa tässä asiassa, että onko ekävässä uskossa olevalla lupa mennä uskottoman kanssa avioliittoon. Tästä on aina ollut siionissa yhteinen kanta, ja jos ette tätä usko niin kysykää joltain siioninne puhujalta, mikä on raitis kanta asiaan?


      • sivusta kommentti
        käänökset tallessa kirjoitti:

        Onhan ne vuoden 1992 Raamatussa molemmat.

        1. kirje Timoteukselle 5

        8 Mutta se, joka ei huolehdi omaisistaan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi.

        Kirje Titukselle 1

        16 He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltävät hänet. He ovat inhottavia ja tottelemattomia, kykenemättömiä tekemään mitään hyvää. [2. Tim. 3:5]

        1. Tim 5 on toki totta koska rakkauteen kristus meitä kehoittaa.

        On jae Tiit. 1:16 myös KR62:ssa. KR92 tietokoneversiossa, josta katsoin, jae puuttuu. Toimittajalta on tullut jakeluun näköjään versio, jossa on virheitä.


      • etsivä-xx

      • sivusta kommentti
        etsivä-xx kirjoitti:

        Katsoitko täältä
        http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible

        Nimimerkin "käänökset tallessa" huomautuksen jälkeen katsoin ja samoin evl.fi sivuston KR92:sta ja molemmissa on jae 16. Se mistä alunperin katsoin, ei ole nettiraamattu, vaan ostettu ja tietokoneeseen cd- levyltä asennettu KR92.


      • pääkaupungin vl-mies
        Periksiantamaton kirjoitti:

        Toivottavasti et seuraavaksi kerro tai väitä, että itse Kalle oli uskomassa kuoltuaan! Itse olen lukenut yden ainoan Päätalon kirjan ja se riitti. Muita en lukisi vaikka maksettaisiin. Jos sinulla on sama käsitys kuin etsivä-xx:llä niin molemmat olette ihan hukassa tässä asiassa, että onko ekävässä uskossa olevalla lupa mennä uskottoman kanssa avioliittoon. Tästä on aina ollut siionissa yhteinen kanta, ja jos ette tätä usko niin kysykää joltain siioninne puhujalta, mikä on raitis kanta asiaan?

        lainaus: "---että onko ekävässä uskossa olevalla lupa mennä uskottoman kanssa avioliittoon. Tästä on aina ollut siionissa yhteinen kanta"

        Raitis kanta on se, että Jumala suojelee avioliittoa, joka alkaa rakkaudesta ja joka Jumalan sanalla yhteen sidotaan ja vahvistetaan. On eri asia sanoa, että ei suositella uskovaisen ja epäuskoisen keskinäistä avioliittoa kuin että se kielletään. Nimittäin voi olla niin, että on Jumalan tarkoitus, että tämä avioliitto toteutuu. Kun ihminen tarkastelee vain ulkokuorta mutta Jumala näkee tuonelan syvyyksiin saakka saati sitten ihmissydämeen. Kaikella on aikansa, paikkansa ja tarkoituksensa - ehkäpä näin alkavalla avioliitollakin. Ken tietää, mihin se kulkee?

        Yksikään ulkopuolinen ihminen ei PÄÄTÄ, kenen kanssa on "lupa" mennä naimisiin. Lupa tässä mielessä olisi ikään kuin lievennetty muoto järjestetystä avioliitosta, jollaiset eivät aina ole olleet niin rakkaudellisia. Tästä asiasta vallitsee omantunnon vapaus.

        Kysy keneltä tahansa esim. Hgin, Espoon tai Vantaan ry:n puhujilta.


      • Taiv.k. paha esimerk
        *** kirjoitti:

        Kerta kaikkiaan hyvin osaat etsivä-xx noita kiivailijoita vastaan puolustaa. Minulla on aivan sama käsitys asiasta kuin etsivä-xx:llä.

        Monella on kiristinopin peruskäsitteet hukassa, kun väärin on opetettu niin kauan. "Ulkoa tulleen" on paljon helpompi tunnistaa harhat.

        Tietyt määräykset VT:ssä on annettu vanhan liiton Israelille, eikä ne meille kuulu.

        Kannattaa lukea vaikkapa K alle Pä-ä-talon kirja "Loimujen aikaan", johon sisältyy kuvausta 1930-luvun herätyksistä Taivalkoskella. Ei ollut kiellettyä seurustelu uskottoman kanssa, ellei se liian lihallista. Kirjailijan äiti oli uskova, jolla koki myös ns. liikutuksia. Myös Lutherin valitut teokset on tutustumisen arvoinen.

        Lumijoen suviseuroissa oli puhe, jossa tuli esiin tuo Timoteuksen perhetausta.

        Taivalkoskella tulikin eriseura vuonna 1959. Jokijärven kylässä vain kuusi uskovaista jäi, kun kylän Rauhanyhdistys ja sadat vanhoillislestadiolaiset menivät hietavalaisuuden eriseuraan.


      • korvat tarkkana
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        lainaus: "---että onko ekävässä uskossa olevalla lupa mennä uskottoman kanssa avioliittoon. Tästä on aina ollut siionissa yhteinen kanta"

        Raitis kanta on se, että Jumala suojelee avioliittoa, joka alkaa rakkaudesta ja joka Jumalan sanalla yhteen sidotaan ja vahvistetaan. On eri asia sanoa, että ei suositella uskovaisen ja epäuskoisen keskinäistä avioliittoa kuin että se kielletään. Nimittäin voi olla niin, että on Jumalan tarkoitus, että tämä avioliitto toteutuu. Kun ihminen tarkastelee vain ulkokuorta mutta Jumala näkee tuonelan syvyyksiin saakka saati sitten ihmissydämeen. Kaikella on aikansa, paikkansa ja tarkoituksensa - ehkäpä näin alkavalla avioliitollakin. Ken tietää, mihin se kulkee?

        Yksikään ulkopuolinen ihminen ei PÄÄTÄ, kenen kanssa on "lupa" mennä naimisiin. Lupa tässä mielessä olisi ikään kuin lievennetty muoto järjestetystä avioliitosta, jollaiset eivät aina ole olleet niin rakkaudellisia. Tästä asiasta vallitsee omantunnon vapaus.

        Kysy keneltä tahansa esim. Hgin, Espoon tai Vantaan ry:n puhujilta.

        Olen kuullut, kun Valde Palola saarnasi, että epäuskoisen puolison ottava kieltää uskon teollaan. Se on pääkaupunkiseudunkin puhujien yleinen kanta. Luultavasti epäuskoisen puolison ottanutta ei puhutella, mutta opetusta korkea kynnys puhutteluun ei ole muuttanut. Ketään ei voi **kieltää** ottamasta epäuskoista puolisoa, päätös ja vastuu seuraamuksista on aina tekijällä itsellään. Keneltäkään ei kielletä anteeksiantoa, jos naimisiinmenon jälkeen haluaa panna synnin syntinä pois. Ei tarvitse katua sitä, että otti sen ihmisen, jonka otti, vaan otti epäuskoisen.


      • Minkä v.itunepäusko
        korvat tarkkana kirjoitti:

        Olen kuullut, kun Valde Palola saarnasi, että epäuskoisen puolison ottava kieltää uskon teollaan. Se on pääkaupunkiseudunkin puhujien yleinen kanta. Luultavasti epäuskoisen puolison ottanutta ei puhutella, mutta opetusta korkea kynnys puhutteluun ei ole muuttanut. Ketään ei voi **kieltää** ottamasta epäuskoista puolisoa, päätös ja vastuu seuraamuksista on aina tekijällä itsellään. Keneltäkään ei kielletä anteeksiantoa, jos naimisiinmenon jälkeen haluaa panna synnin syntinä pois. Ei tarvitse katua sitä, että otti sen ihmisen, jonka otti, vaan otti epäuskoisen.

        Siis pitä v.ittua tarkoitat s.aatanan runkkari epäuskovaisella.

        Voisitko jum.alattomasti tarkentaa sanaa epäuskovainen.

        onko pedofiili vl epäuskovainen.

        Jos on, kaikki - jokainen- vl tietää jonkin pedofiilin, ja salaa sen,
        eli tekee hempeyden synnin. Eli jokainen vl on "epäuskovainen"


      • hirveää panettelua
        Minkä v.itunepäusko kirjoitti:

        Siis pitä v.ittua tarkoitat s.aatanan runkkari epäuskovaisella.

        Voisitko jum.alattomasti tarkentaa sanaa epäuskovainen.

        onko pedofiili vl epäuskovainen.

        Jos on, kaikki - jokainen- vl tietää jonkin pedofiilin, ja salaa sen,
        eli tekee hempeyden synnin. Eli jokainen vl on "epäuskovainen"

        "Jos on, kaikki - jokainen- vl tietää jonkin pedofiilin, ja salaa sen,
        eli tekee hempeyden synnin. Eli jokainen vl on "epäuskovainen""

        Tuo on hirveää kansanryhmän panettelua. Minä en ole salannut yhtään vl-pedofiliatapausta. Ne pf:t, joista tiedän, ovat tulleet tietooni ihan muuta kautta kuin että itse olisin havainnut pedofiliaa.


      • Analyysi
        etsivä-xx kirjoitti:

        Avioliiton pyhyys aina perustuu siihen että Jumala itse asetti sen paratiisissa. Jumala ei ole asettanut mitään epäpyhää.

        näin se menee kirjoittaa "avioliitto on aina pyhä, jos aviopari on Jumalan sanalla yhdistetty, että siitäkin liitosta ei ole lupa erota eli se on voimassa, kunes kuolema erottaa."

        Tästä asiasta meillä on yksimielisyys.

        Siitäkin on yksimielisyys että ei kehoiteta menemään naimisiin kuin toisen vanhoillislestadiolaisen kanssa. Jos toisin tekee on liitto ns papin aamene jälkeen pyhä. Minä ne pidä ns naimaparannuksia minään muuna kuin yhteisöllisenä näytöksenä. Nämä teoillan uskon kieltämiset taas ovat ihan oma juttunsa, höpön höpöä suurimmaksi osaksi. Ja koska niihin on otettu kaikenlasita höpöä ei niillä sitten oikeastaan mitään arvoa olekaan. Minä uskon että Jumala on minulle osoittanut oikean puolison silloin nuoruudessani, jokaisessa liitossa on omat karikkonsa. Ei lestadiolaisen kanssa avioituminen sisällä mitää "takuukorttia" Jumalalta.

        Toki sydämeesi saat sen surun mikä on sanoissa Luukas 17
        34 Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella: toinen otetaan, toinen jätetään. [Matt. 24:40,41]
        Ei ole kyse uskon kieltämisestä, ei ole kyse siitä katsotaanko televisiota, ei ole kyse siitä käydäänkö elokuvissa, ei ole kyse tuhannesta ja yhdestä pienestä arkisesta asiasta, niiden merkitys uskolle ei ole se mitä niistä mustamaalaillaan. Se todellinen ero kaden vanhoillislestadiolasen aviollittoon verrattuna on siinä jakeessa 34. Sen sanomisessa nuorille ihmisille on enemmän totuutta kuin kaisessa muussa mitä seurapuheissa sekä täällä tässäkin ketjussa maalaillaan. Joillekin meistä on annettu tehtäväksi tässä ajassa täällä rakastaa niitä jotka on annettu rakastettavaksi puoliskoksi lapseksi vanhemmiksi sisaruksiksi. Juman iankaikkinen valinta ja ennaltatietämys ei ole kuitenkaan meidän hallussamme. Luterilainen usko kehoittaa olemaan nöyrä nimenomaan sen edessä.

        Oikeesti minusta vaikuttaa siltä, että olisit oppeinesi enempi nykykörttiläinen kuin minkäänsortin vl. Ainakin jos väität itse olevasi vl. niin sinulle on käynyt niin, että et ole tullut sisälle ahtaasta portista vaan olet tullut muualta ja siten varas ja ryöväri joka ei ole tullut muutakuin hajottamaan laumaa.


      • En ymmärrä
        etsivä-xx kirjoitti:

        Avioliiton pyhyys aina perustuu siihen että Jumala itse asetti sen paratiisissa. Jumala ei ole asettanut mitään epäpyhää.

        näin se menee kirjoittaa "avioliitto on aina pyhä, jos aviopari on Jumalan sanalla yhdistetty, että siitäkin liitosta ei ole lupa erota eli se on voimassa, kunes kuolema erottaa."

        Tästä asiasta meillä on yksimielisyys.

        Siitäkin on yksimielisyys että ei kehoiteta menemään naimisiin kuin toisen vanhoillislestadiolaisen kanssa. Jos toisin tekee on liitto ns papin aamene jälkeen pyhä. Minä ne pidä ns naimaparannuksia minään muuna kuin yhteisöllisenä näytöksenä. Nämä teoillan uskon kieltämiset taas ovat ihan oma juttunsa, höpön höpöä suurimmaksi osaksi. Ja koska niihin on otettu kaikenlasita höpöä ei niillä sitten oikeastaan mitään arvoa olekaan. Minä uskon että Jumala on minulle osoittanut oikean puolison silloin nuoruudessani, jokaisessa liitossa on omat karikkonsa. Ei lestadiolaisen kanssa avioituminen sisällä mitää "takuukorttia" Jumalalta.

        Toki sydämeesi saat sen surun mikä on sanoissa Luukas 17
        34 Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella: toinen otetaan, toinen jätetään. [Matt. 24:40,41]
        Ei ole kyse uskon kieltämisestä, ei ole kyse siitä katsotaanko televisiota, ei ole kyse siitä käydäänkö elokuvissa, ei ole kyse tuhannesta ja yhdestä pienestä arkisesta asiasta, niiden merkitys uskolle ei ole se mitä niistä mustamaalaillaan. Se todellinen ero kaden vanhoillislestadiolasen aviollittoon verrattuna on siinä jakeessa 34. Sen sanomisessa nuorille ihmisille on enemmän totuutta kuin kaisessa muussa mitä seurapuheissa sekä täällä tässäkin ketjussa maalaillaan. Joillekin meistä on annettu tehtäväksi tässä ajassa täällä rakastaa niitä jotka on annettu rakastettavaksi puoliskoksi lapseksi vanhemmiksi sisaruksiksi. Juman iankaikkinen valinta ja ennaltatietämys ei ole kuitenkaan meidän hallussamme. Luterilainen usko kehoittaa olemaan nöyrä nimenomaan sen edessä.

        No käytkö sinä elokuvissa ja onko teillä televisio jota epäuskoisen puolisosi kanssa katsotte. Minusta on myös aivan kauheaa, jos uskomassa oleva puoliso joutuu alistumaan epäuskoisen käyttämään ehkäisyyn avioelämässä. Onko se rakkautta? Eikö siinä omatunto sairastu kun yhtyy tuollaiseen syntimenoon mukaan?


      • pääkaupunginvl-mies
        Periksiantamaton kirjoitti:

        Toivottavasti et seuraavaksi kerro tai väitä, että itse Kalle oli uskomassa kuoltuaan! Itse olen lukenut yden ainoan Päätalon kirjan ja se riitti. Muita en lukisi vaikka maksettaisiin. Jos sinulla on sama käsitys kuin etsivä-xx:llä niin molemmat olette ihan hukassa tässä asiassa, että onko ekävässä uskossa olevalla lupa mennä uskottoman kanssa avioliittoon. Tästä on aina ollut siionissa yhteinen kanta, ja jos ette tätä usko niin kysykää joltain siioninne puhujalta, mikä on raitis kanta asiaan?

        Kommentoin, vaikka osoitit sanasi toiselle.

        "Toivottavasti et seuraavaksi kerro tai väitä, että itse Kalle oli uskomassa kuoltuaan!"

        Kuoltuaan? Tarkoitat varmaankin kuollessaan. Ei, en väitä mitään Kalle Päätalon uskosta, koska minulla ei ole siihen kykyä eikä valtuuksia. Onko sinulla?


    • aviomies

      Joo ei olis kyllä tullu pieneen mieleenkään mennä naimisiin ei-uskovan kanssa. Onneksi pitkän odotuksen ja oman räpellyksen jälkeen Herra johdatti minut ja uskovan vaimoni yhteen. Kiitos siitä Herralle!

      • 43+33

        Johan on ihme ja kumma! Etsivä-xx on ollut hyvin asiallinen ja uskonasioita tuntevä ihminen, joka on myös ollut kullanarvoinen täällä palstalla nimenomaan vanhoillisille, kun on puolustanut teitä monissa ristiriita-asioissa, joissa itse ette olisi osanneet niin taitavasti ja raamatullisesti puolustaa itseänne, mutta etsivä-xx on pelastanut teidät monta kertaa asiallisilla ja fiksuilla kirjoituksillaan. Olisitte tyytyväisiä ja kiitollisia siitä. mutta mitä vielä: alatte parjaamaan häntä!!!!! Kertakaikkisen typerää.! Sammutatte ainoita lyhtyjä, jotka valaisevat tietä teillepäin! Järkyttävää!!!!!!


      • öoihoih
        43+33 kirjoitti:

        Johan on ihme ja kumma! Etsivä-xx on ollut hyvin asiallinen ja uskonasioita tuntevä ihminen, joka on myös ollut kullanarvoinen täällä palstalla nimenomaan vanhoillisille, kun on puolustanut teitä monissa ristiriita-asioissa, joissa itse ette olisi osanneet niin taitavasti ja raamatullisesti puolustaa itseänne, mutta etsivä-xx on pelastanut teidät monta kertaa asiallisilla ja fiksuilla kirjoituksillaan. Olisitte tyytyväisiä ja kiitollisia siitä. mutta mitä vielä: alatte parjaamaan häntä!!!!! Kertakaikkisen typerää.! Sammutatte ainoita lyhtyjä, jotka valaisevat tietä teillepäin! Järkyttävää!!!!!!

        "Lyhtyjä" on monenlaisia. On niitäkin, joiden "valo" onkin pimeyttä.

        Matt. 6:23
        Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!

        Joh. 12:35
        Jeesus sanoi heille: "Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa. [Joh. 1:4 ]


      • etsivä-xx
        öoihoih kirjoitti:

        "Lyhtyjä" on monenlaisia. On niitäkin, joiden "valo" onkin pimeyttä.

        Matt. 6:23
        Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!

        Joh. 12:35
        Jeesus sanoi heille: "Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa. [Joh. 1:4 ]

        Valon antajasta:
        Ef. 5: 8-14

        Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon. Mitä sellaiset ihmiset salassa tekevät, on häpeällistä sanoakin, mutta kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa. Kaikki, mikä on paljastettu, on valossa. Sen vuoksi sanotaankin:
        - Herää, sinä joka nukut,
        ja nouse kuolleista,
        niin Kristus on sinua valaiseva!

        Kyse on pääsiäisen jälkeisen lauantain tekstistä. Ei valo tule keltään meistä, vaan on Kristuksen valoa.

        Tämän saman päivän evankeliumiteksti on taas sen eteenpäin viemistä, toisiin kansoihin.

        Evankeliumi

        Matt. 28: 16-20

        Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

        Mitä tulee aviomies nimimerkin kirjoitukseen hän on menetellyt aivan oikein. Ei ole todellakaan mitään väärää, päinvastoin että odottaa saavansa uskovaisen puolison. Kyse avioliiton pyhyydestä on toinen, Jumalan asettama on pyhää. Ei ole lestadiolaisuuden sisällä kahdenarvoisia avioliittoja, niitä jotka ovat pyhiä ja niitä jotka ovat pimeyden liittoja. Vanhoillislestadiolaisuuden sisällä kaikki elinikäiset avioliitot ovat pyhiä.


      • Sanon suoraan
        43+33 kirjoitti:

        Johan on ihme ja kumma! Etsivä-xx on ollut hyvin asiallinen ja uskonasioita tuntevä ihminen, joka on myös ollut kullanarvoinen täällä palstalla nimenomaan vanhoillisille, kun on puolustanut teitä monissa ristiriita-asioissa, joissa itse ette olisi osanneet niin taitavasti ja raamatullisesti puolustaa itseänne, mutta etsivä-xx on pelastanut teidät monta kertaa asiallisilla ja fiksuilla kirjoituksillaan. Olisitte tyytyväisiä ja kiitollisia siitä. mutta mitä vielä: alatte parjaamaan häntä!!!!! Kertakaikkisen typerää.! Sammutatte ainoita lyhtyjä, jotka valaisevat tietä teillepäin! Järkyttävää!!!!!!

        Mitä auttaa etsivän-xx uskonasioita tunteva ihmisyys, kun on itse vailla elävää uskoa ja taivastoivoa. Ei farisealainen ymmärrys avaa tietä taivaaseen. Hänen mielipiteensä ovat vain sekoittamassa täällä pakkaa oikeasta kristillisestä näkemyksestä.


      • tuossa oikeassa
        etsivä-xx kirjoitti:

        Valon antajasta:
        Ef. 5: 8-14

        Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon. Mitä sellaiset ihmiset salassa tekevät, on häpeällistä sanoakin, mutta kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa. Kaikki, mikä on paljastettu, on valossa. Sen vuoksi sanotaankin:
        - Herää, sinä joka nukut,
        ja nouse kuolleista,
        niin Kristus on sinua valaiseva!

        Kyse on pääsiäisen jälkeisen lauantain tekstistä. Ei valo tule keltään meistä, vaan on Kristuksen valoa.

        Tämän saman päivän evankeliumiteksti on taas sen eteenpäin viemistä, toisiin kansoihin.

        Evankeliumi

        Matt. 28: 16-20

        Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

        Mitä tulee aviomies nimimerkin kirjoitukseen hän on menetellyt aivan oikein. Ei ole todellakaan mitään väärää, päinvastoin että odottaa saavansa uskovaisen puolison. Kyse avioliiton pyhyydestä on toinen, Jumalan asettama on pyhää. Ei ole lestadiolaisuuden sisällä kahdenarvoisia avioliittoja, niitä jotka ovat pyhiä ja niitä jotka ovat pimeyden liittoja. Vanhoillislestadiolaisuuden sisällä kaikki elinikäiset avioliitot ovat pyhiä.

        "Vanhoillislestadiolaisuuden sisällä kaikki elinikäiset avioliitot ovat pyhiä."

        Olet oikeassa siinä, että vaikka uskovainen Jumalan sanan vastaisesti ottaa epäuskoisen aviopuolison, on liitto sen jälkeen Jumalan sanalla yhdistetty ja Jumalan edessä rikkomaton. Se ei poista tosiasiaa, että ottaessaan epäuskoisen aviopuolison uskovainen tekee ensimmäisen maailman synnin. Tämä asia sinun on syytä ymmärtää.


      • ennen epäusk nyt vl
        tuossa oikeassa kirjoitti:

        "Vanhoillislestadiolaisuuden sisällä kaikki elinikäiset avioliitot ovat pyhiä."

        Olet oikeassa siinä, että vaikka uskovainen Jumalan sanan vastaisesti ottaa epäuskoisen aviopuolison, on liitto sen jälkeen Jumalan sanalla yhdistetty ja Jumalan edessä rikkomaton. Se ei poista tosiasiaa, että ottaessaan epäuskoisen aviopuolison uskovainen tekee ensimmäisen maailman synnin. Tämä asia sinun on syytä ymmärtää.

        "Se ei poista tosiasiaa, että ottaessaan epäuskoisen aviopuolison uskovainen tekee ensimmäisen maailman synnin. Tämä asia sinun on syytä ymmärtää."

        Saako uskovainen rakastaa aviopuolisokseen ottamaansa tässä avioliitossa vai pitääkö hänen vain katua puolison nähdessään?

        Elääkö uskovainen tämän avioliiton solmimisen (=synninteon) jälkeen synnissä vai Jumalan pyhyydessä?

        En ymmärrä, miten nämä kaksi asiaa, synti ja pyhyys, voivat olla samanaikaisesti läsnä ja totta.

        Miksi Jumalan sanalla siunattaisiin syntiä? Mielestäni siinä on väärä fokus. Eikö Jumalan sanalla siunata pikemminkin rakkautta, jonka perusteella mies ja nainen haluavat solmia avioliiton?


      • etsivä-xx
        Sanon suoraan kirjoitti:

        Mitä auttaa etsivän-xx uskonasioita tunteva ihmisyys, kun on itse vailla elävää uskoa ja taivastoivoa. Ei farisealainen ymmärrys avaa tietä taivaaseen. Hänen mielipiteensä ovat vain sekoittamassa täällä pakkaa oikeasta kristillisestä näkemyksestä.

        "kun on itse vailla elävää uskoa ja taivastoivoa"

        pitäsikö meidän nyt, kun ilmeisesti on se yhteinen ymmärrys että kaikki jo solmitut liitot elinikäisinä ovat pyhiä, siirtyä lukemaan

        Roomalaiskirje 14

        "Sanon suoraan"-nimimerkille totean, en minä ole irrallaan seurakunnasta, tarkistan minäkin kristillistä näkemystä, mikä näin ulkoa päin tuleen näkökulmata ei ole yksi oppi kaikilla puhujilla suinkaan. Eikä linjat mene myöskään sen konservatiivi vastaan liberaalilinjan mukaisesti. Esim. EA ei liene ole mikään liberaalinjan edustaja, hänkin on saarnassaan todennut, että avioliitto on pyhä, hän on sen rinnalle ottanut puheessaan esiin juuri ne jakeet, joiden olemassaoloa en minäkään unohda. Mitä itse toivoisit oman puolisosi osalta? Ei tuomiota tule siionista vaan siitä, että vanhurskas elää uskosta.
        Luukas 17
        34 Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella: toinen otetaan, toinen jätetään. [Matt. 24:40,41]


      • Joutuu
        43+33 kirjoitti:

        Johan on ihme ja kumma! Etsivä-xx on ollut hyvin asiallinen ja uskonasioita tuntevä ihminen, joka on myös ollut kullanarvoinen täällä palstalla nimenomaan vanhoillisille, kun on puolustanut teitä monissa ristiriita-asioissa, joissa itse ette olisi osanneet niin taitavasti ja raamatullisesti puolustaa itseänne, mutta etsivä-xx on pelastanut teidät monta kertaa asiallisilla ja fiksuilla kirjoituksillaan. Olisitte tyytyväisiä ja kiitollisia siitä. mutta mitä vielä: alatte parjaamaan häntä!!!!! Kertakaikkisen typerää.! Sammutatte ainoita lyhtyjä, jotka valaisevat tietä teillepäin! Järkyttävää!!!!!!

        Noin nuolee itse epäuskoinen toista epäuskoista. Miten voi sokea toista sokeaa taluttaa, eikö he molemmat kuoppaan joudu?


      • Täsmennys
        etsivä-xx kirjoitti:

        "kun on itse vailla elävää uskoa ja taivastoivoa"

        pitäsikö meidän nyt, kun ilmeisesti on se yhteinen ymmärrys että kaikki jo solmitut liitot elinikäisinä ovat pyhiä, siirtyä lukemaan

        Roomalaiskirje 14

        "Sanon suoraan"-nimimerkille totean, en minä ole irrallaan seurakunnasta, tarkistan minäkin kristillistä näkemystä, mikä näin ulkoa päin tuleen näkökulmata ei ole yksi oppi kaikilla puhujilla suinkaan. Eikä linjat mene myöskään sen konservatiivi vastaan liberaalilinjan mukaisesti. Esim. EA ei liene ole mikään liberaalinjan edustaja, hänkin on saarnassaan todennut, että avioliitto on pyhä, hän on sen rinnalle ottanut puheessaan esiin juuri ne jakeet, joiden olemassaoloa en minäkään unohda. Mitä itse toivoisit oman puolisosi osalta? Ei tuomiota tule siionista vaan siitä, että vanhurskas elää uskosta.
        Luukas 17
        34 Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella: toinen otetaan, toinen jätetään. [Matt. 24:40,41]

        Erkki Airas veli onkin yksi näistä vanhanajan puhujista, jotka vielä ovat pysyneet suorana tämän kristillisyyden opin ja opetuksen mukaisesti. Mutta nyt tässä kaiketi sinun kohdallasi opillinen eroavaisuus tulee esille tuossa että väität että uskomassa olevan avioituminen epäuskoisen kanssa ei olisi synti ja samalla uskon kiletäminen eli tottelemattomuus Jumalan sanan neuvoille.


      • Voimia kilvoitukseen
        ennen epäusk nyt vl kirjoitti:

        "Se ei poista tosiasiaa, että ottaessaan epäuskoisen aviopuolison uskovainen tekee ensimmäisen maailman synnin. Tämä asia sinun on syytä ymmärtää."

        Saako uskovainen rakastaa aviopuolisokseen ottamaansa tässä avioliitossa vai pitääkö hänen vain katua puolison nähdessään?

        Elääkö uskovainen tämän avioliiton solmimisen (=synninteon) jälkeen synnissä vai Jumalan pyhyydessä?

        En ymmärrä, miten nämä kaksi asiaa, synti ja pyhyys, voivat olla samanaikaisesti läsnä ja totta.

        Miksi Jumalan sanalla siunattaisiin syntiä? Mielestäni siinä on väärä fokus. Eikö Jumalan sanalla siunata pikemminkin rakkautta, jonka perusteella mies ja nainen haluavat solmia avioliiton?

        Jos hän tekee parannuksen siis joutumisestaan uskosta ulos tottelemattomuuden takia avioituessaan epäuskoisen kanssa, niin hän palaa jumalanlasten yhteyteen ja rakkauteen. Yhteiselo uskottoman puolison kanssa tuo sitten mukanaan paljon erilaisia vaikeuksia arjessa.


      • pääkaupungin vl-mies
        Täsmennys kirjoitti:

        Erkki Airas veli onkin yksi näistä vanhanajan puhujista, jotka vielä ovat pysyneet suorana tämän kristillisyyden opin ja opetuksen mukaisesti. Mutta nyt tässä kaiketi sinun kohdallasi opillinen eroavaisuus tulee esille tuossa että väität että uskomassa olevan avioituminen epäuskoisen kanssa ei olisi synti ja samalla uskon kiletäminen eli tottelemattomuus Jumalan sanan neuvoille.

        Rakentava puhelu Helsingin ry:n eräälle puhujalle kertoi minulle sen, että on väärin sanoa, että uskovainen ottaessaan rakkaudesta puolisokseen sellaisen, joka ei usko, OLISI SYNTIÄ.

        Se, mikä on ilmeistä syntiä, apostoli Paavali selittää kirjeissään Raamatussa. Esim. irstaus on syntiä. Mutta aikomus solmia avioliitto syntyneen rakkauden pohjalta ei ole rinnasteinen esim. irstaudelle.

        Jos epäuskoisen (mutta rakastamansa) ihminen ottaminen puolisoksi olisi syntiä (ja Jumala vihaa syntiä), kuinka SILLÄ HETKELLÄ KUN VIHKIMYSTÄ VIELÄ OLLAAN TOIMITTAMASSA Jumala siunaisi sanallaan syntiä? Ei mitenkään.

        Kuten täällä on todettu, kun vanhoillislestadiolaisen opetuksen mukaan Jumalalle sellainen avioliitto, jossa on uskovainen ja epäuskoinen ovat keskenään aviossa, on pyhä eikä siinä kehoteta uskovaista eroon, niin tältä palstalta voi saada joistakin kirjoituksista sen käsityksen, että uskovainen ihminen päästäkseen tähän Jumalan pyhittämään avioliittoon rakastamansa epäuskoisen ihmisen kanssa joutuu ensin tekemään syntiä.

        Että ensin pahaa, jotta tulee pyhää?
        Lisäksi, tämä solmittu aviopari on Jumalan edessä nyt yksi liha, yksi yksikkö. Avioliitto, perhe ja lapset ovat Jumalan erityisen suojelun kohteena. Näin ajattelen.

        Ja vielä lisäksi: uskovaisen tekee uskovaiseksi sydämen usko. Koska kukaan meistä toisensa uskovaiseksi mieltävistä ei toisen sydämeen sitä uskoa pääse mittaamaan, olemme suun tunnustuksen varassa. Jotta olisit uskovaisena TÄYSIN VARMA siitä, että olet avioitumassa toisen uskovaisen kanssa, tulisi nähdä sydämeen ja kyetä verifioimaan usko.

        Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa ei voi olla näin epävarmoissa puitteissa.

        Olen edelleenkin sitä mieltä, ja sain tähän vahvistuksen Hgin ry:n puhujalta, että ei voida sanoa, että rakkaudesta Jumalan edessä avioon meneminen olisi syntiä. Voidaan varoittaa, että eri vakaumusten törmätessä, tällainen avioliito voi tuoda mukanaan monenlaisia vaikeuksia. Siihen uuteen tilanteeseen on hyvä tuoda apua ja kristillistä opetusta.


      • Vastausta odottava
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Rakentava puhelu Helsingin ry:n eräälle puhujalle kertoi minulle sen, että on väärin sanoa, että uskovainen ottaessaan rakkaudesta puolisokseen sellaisen, joka ei usko, OLISI SYNTIÄ.

        Se, mikä on ilmeistä syntiä, apostoli Paavali selittää kirjeissään Raamatussa. Esim. irstaus on syntiä. Mutta aikomus solmia avioliitto syntyneen rakkauden pohjalta ei ole rinnasteinen esim. irstaudelle.

        Jos epäuskoisen (mutta rakastamansa) ihminen ottaminen puolisoksi olisi syntiä (ja Jumala vihaa syntiä), kuinka SILLÄ HETKELLÄ KUN VIHKIMYSTÄ VIELÄ OLLAAN TOIMITTAMASSA Jumala siunaisi sanallaan syntiä? Ei mitenkään.

        Kuten täällä on todettu, kun vanhoillislestadiolaisen opetuksen mukaan Jumalalle sellainen avioliitto, jossa on uskovainen ja epäuskoinen ovat keskenään aviossa, on pyhä eikä siinä kehoteta uskovaista eroon, niin tältä palstalta voi saada joistakin kirjoituksista sen käsityksen, että uskovainen ihminen päästäkseen tähän Jumalan pyhittämään avioliittoon rakastamansa epäuskoisen ihmisen kanssa joutuu ensin tekemään syntiä.

        Että ensin pahaa, jotta tulee pyhää?
        Lisäksi, tämä solmittu aviopari on Jumalan edessä nyt yksi liha, yksi yksikkö. Avioliitto, perhe ja lapset ovat Jumalan erityisen suojelun kohteena. Näin ajattelen.

        Ja vielä lisäksi: uskovaisen tekee uskovaiseksi sydämen usko. Koska kukaan meistä toisensa uskovaiseksi mieltävistä ei toisen sydämeen sitä uskoa pääse mittaamaan, olemme suun tunnustuksen varassa. Jotta olisit uskovaisena TÄYSIN VARMA siitä, että olet avioitumassa toisen uskovaisen kanssa, tulisi nähdä sydämeen ja kyetä verifioimaan usko.

        Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa ei voi olla näin epävarmoissa puitteissa.

        Olen edelleenkin sitä mieltä, ja sain tähän vahvistuksen Hgin ry:n puhujalta, että ei voida sanoa, että rakkaudesta Jumalan edessä avioon meneminen olisi syntiä. Voidaan varoittaa, että eri vakaumusten törmätessä, tällainen avioliito voi tuoda mukanaan monenlaisia vaikeuksia. Siihen uuteen tilanteeseen on hyvä tuoda apua ja kristillistä opetusta.

        Olen usein kuullut seurapuheista jotka on suunnattu seurusteleviin pariin, että kaikkein tärkeintä kun pari tutustuu toisiinsa on se, että uskotaanko me samalla lailla. On totta, että näitä naimaparannuksiakin pääsee tapahtumaan ja johtuneeko se sitten siitä, että tuo uskomisen asia ei sittenkään ollut se tärkein yhteinen lahja ja vihkimisen jälkeen sitten totuus paljastuu. Sivulauseessa nyt totean, että eräs synteihin sidottu ex puhuja myös oli ja on tuota samaa mieltä, ettei epäuskoisen kanssa avioituminen ole synti. Eli ei ole ihme, etteikö tälläkin ajalla olisi puhujien kesken asiasta erimielisyyttä. Kysyppä nyt vaikka joltain toiseltakin puhujalta vaikka Ahti Riihimäeltä.


      • etsivä-xx
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Rakentava puhelu Helsingin ry:n eräälle puhujalle kertoi minulle sen, että on väärin sanoa, että uskovainen ottaessaan rakkaudesta puolisokseen sellaisen, joka ei usko, OLISI SYNTIÄ.

        Se, mikä on ilmeistä syntiä, apostoli Paavali selittää kirjeissään Raamatussa. Esim. irstaus on syntiä. Mutta aikomus solmia avioliitto syntyneen rakkauden pohjalta ei ole rinnasteinen esim. irstaudelle.

        Jos epäuskoisen (mutta rakastamansa) ihminen ottaminen puolisoksi olisi syntiä (ja Jumala vihaa syntiä), kuinka SILLÄ HETKELLÄ KUN VIHKIMYSTÄ VIELÄ OLLAAN TOIMITTAMASSA Jumala siunaisi sanallaan syntiä? Ei mitenkään.

        Kuten täällä on todettu, kun vanhoillislestadiolaisen opetuksen mukaan Jumalalle sellainen avioliitto, jossa on uskovainen ja epäuskoinen ovat keskenään aviossa, on pyhä eikä siinä kehoteta uskovaista eroon, niin tältä palstalta voi saada joistakin kirjoituksista sen käsityksen, että uskovainen ihminen päästäkseen tähän Jumalan pyhittämään avioliittoon rakastamansa epäuskoisen ihmisen kanssa joutuu ensin tekemään syntiä.

        Että ensin pahaa, jotta tulee pyhää?
        Lisäksi, tämä solmittu aviopari on Jumalan edessä nyt yksi liha, yksi yksikkö. Avioliitto, perhe ja lapset ovat Jumalan erityisen suojelun kohteena. Näin ajattelen.

        Ja vielä lisäksi: uskovaisen tekee uskovaiseksi sydämen usko. Koska kukaan meistä toisensa uskovaiseksi mieltävistä ei toisen sydämeen sitä uskoa pääse mittaamaan, olemme suun tunnustuksen varassa. Jotta olisit uskovaisena TÄYSIN VARMA siitä, että olet avioitumassa toisen uskovaisen kanssa, tulisi nähdä sydämeen ja kyetä verifioimaan usko.

        Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa ei voi olla näin epävarmoissa puitteissa.

        Olen edelleenkin sitä mieltä, ja sain tähän vahvistuksen Hgin ry:n puhujalta, että ei voida sanoa, että rakkaudesta Jumalan edessä avioon meneminen olisi syntiä. Voidaan varoittaa, että eri vakaumusten törmätessä, tällainen avioliito voi tuoda mukanaan monenlaisia vaikeuksia. Siihen uuteen tilanteeseen on hyvä tuoda apua ja kristillistä opetusta.

        Kiitos vaivannäöstäsi pääkaupunkiseudun vl-mies.
        Nyt on sitten vl-puhujakin päässyt tähän kategoriaan:
        Nimimerkki vastausta odottava kirjoittaa:
        "Sivulauseessa nyt totean, että eräs synteihin sidottu ex puhuja myös oli ja on tuota samaa mieltä, ettei epäuskoisen kanssa avioituminen ole synti. Eli ei ole ihme, etteikö tälläkin ajalla olisi puhujien kesken asiasta erimielisyyttä. "


        Minulla vain tuli mitta täyteen tämän asian osalta.

        Nyt on päästy siihen teologiaan, että avioliiton synti muuttuu julkiripin jälkeen Jumalan siunaamaksi. Eihän tässä sitten ole mitään ongelmaa sukupuolineutraalin avioliitonkaan osalta, näin v- teologian kannalta. Mutta ehkä se onkin sopiva oikotien onneen, että selitetään, että kun avioliitto ei-uskovaisen kanssa on Jumalan sanan vastainen ja synti muutoinkin, ei ole niin väliä mitä kaikkia muita siihen avioliittoon sitten vihitään. Eikös naispappeusasia tehty sillä kaavalla sekin. Kun epäuskoisen avioliitto ei kuitenkaan ole Jumalan silmissä avioliitto, ei ole sitten niin väliä kenenkä muunkaan avioliitto ei ole Jumalan silmissä avioliitto. Jumalan silmissä pyhä ja Jumalan siunaama avioliitto on vain kahden vanhoillislestadiolaisen keskinäinen liitto. Kirkolliskokousessa ei sitten ongelmia olekaan. Hyvin voi vl pappi vihkiä samaa sukupuolta olevat, kun voi vihkiä epäuskoiset paritkin avioliittoon, jonka Jumala on tuominnut.
        "Jos annatte tämän tapahtua, Herra vihastuu teihin ja tekee teistä heti lopun."

        Kiitoksia vl-foorumilaisille ja muutamalle muulle opetavaisesta teologian oppitunnista tällaiselle evl kirkon kasvatille, selväksi tuli.


      • Yks ihan tavallinen vl
        etsivä-xx kirjoitti:

        Kiitos vaivannäöstäsi pääkaupunkiseudun vl-mies.
        Nyt on sitten vl-puhujakin päässyt tähän kategoriaan:
        Nimimerkki vastausta odottava kirjoittaa:
        "Sivulauseessa nyt totean, että eräs synteihin sidottu ex puhuja myös oli ja on tuota samaa mieltä, ettei epäuskoisen kanssa avioituminen ole synti. Eli ei ole ihme, etteikö tälläkin ajalla olisi puhujien kesken asiasta erimielisyyttä. "


        Minulla vain tuli mitta täyteen tämän asian osalta.

        Nyt on päästy siihen teologiaan, että avioliiton synti muuttuu julkiripin jälkeen Jumalan siunaamaksi. Eihän tässä sitten ole mitään ongelmaa sukupuolineutraalin avioliitonkaan osalta, näin v- teologian kannalta. Mutta ehkä se onkin sopiva oikotien onneen, että selitetään, että kun avioliitto ei-uskovaisen kanssa on Jumalan sanan vastainen ja synti muutoinkin, ei ole niin väliä mitä kaikkia muita siihen avioliittoon sitten vihitään. Eikös naispappeusasia tehty sillä kaavalla sekin. Kun epäuskoisen avioliitto ei kuitenkaan ole Jumalan silmissä avioliitto, ei ole sitten niin väliä kenenkä muunkaan avioliitto ei ole Jumalan silmissä avioliitto. Jumalan silmissä pyhä ja Jumalan siunaama avioliitto on vain kahden vanhoillislestadiolaisen keskinäinen liitto. Kirkolliskokousessa ei sitten ongelmia olekaan. Hyvin voi vl pappi vihkiä samaa sukupuolta olevat, kun voi vihkiä epäuskoiset paritkin avioliittoon, jonka Jumala on tuominnut.
        "Jos annatte tämän tapahtua, Herra vihastuu teihin ja tekee teistä heti lopun."

        Kiitoksia vl-foorumilaisille ja muutamalle muulle opetavaisesta teologian oppitunnista tällaiselle evl kirkon kasvatille, selväksi tuli.

        Rauha hei. Tuskin nuo voi olla tosissaan.


      • vl-sisar
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Rakentava puhelu Helsingin ry:n eräälle puhujalle kertoi minulle sen, että on väärin sanoa, että uskovainen ottaessaan rakkaudesta puolisokseen sellaisen, joka ei usko, OLISI SYNTIÄ.

        Se, mikä on ilmeistä syntiä, apostoli Paavali selittää kirjeissään Raamatussa. Esim. irstaus on syntiä. Mutta aikomus solmia avioliitto syntyneen rakkauden pohjalta ei ole rinnasteinen esim. irstaudelle.

        Jos epäuskoisen (mutta rakastamansa) ihminen ottaminen puolisoksi olisi syntiä (ja Jumala vihaa syntiä), kuinka SILLÄ HETKELLÄ KUN VIHKIMYSTÄ VIELÄ OLLAAN TOIMITTAMASSA Jumala siunaisi sanallaan syntiä? Ei mitenkään.

        Kuten täällä on todettu, kun vanhoillislestadiolaisen opetuksen mukaan Jumalalle sellainen avioliitto, jossa on uskovainen ja epäuskoinen ovat keskenään aviossa, on pyhä eikä siinä kehoteta uskovaista eroon, niin tältä palstalta voi saada joistakin kirjoituksista sen käsityksen, että uskovainen ihminen päästäkseen tähän Jumalan pyhittämään avioliittoon rakastamansa epäuskoisen ihmisen kanssa joutuu ensin tekemään syntiä.

        Että ensin pahaa, jotta tulee pyhää?
        Lisäksi, tämä solmittu aviopari on Jumalan edessä nyt yksi liha, yksi yksikkö. Avioliitto, perhe ja lapset ovat Jumalan erityisen suojelun kohteena. Näin ajattelen.

        Ja vielä lisäksi: uskovaisen tekee uskovaiseksi sydämen usko. Koska kukaan meistä toisensa uskovaiseksi mieltävistä ei toisen sydämeen sitä uskoa pääse mittaamaan, olemme suun tunnustuksen varassa. Jotta olisit uskovaisena TÄYSIN VARMA siitä, että olet avioitumassa toisen uskovaisen kanssa, tulisi nähdä sydämeen ja kyetä verifioimaan usko.

        Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa ei voi olla näin epävarmoissa puitteissa.

        Olen edelleenkin sitä mieltä, ja sain tähän vahvistuksen Hgin ry:n puhujalta, että ei voida sanoa, että rakkaudesta Jumalan edessä avioon meneminen olisi syntiä. Voidaan varoittaa, että eri vakaumusten törmätessä, tällainen avioliito voi tuoda mukanaan monenlaisia vaikeuksia. Siihen uuteen tilanteeseen on hyvä tuoda apua ja kristillistä opetusta.

        Nimimerkillä "pääkaupungin vl-mies" kirjoittava henkilö ei ole oikea uskovainen, vaan on matkalla iankaikkiseen vaivan paikkaan.

        Niin on myös sen puhujan laita joka on sanonut ettei epäuskoisen kanssa avioituminen ole syntiä (jos hän on todella niin sanonut).


      • Tunnon asia
        etsivä-xx kirjoitti:

        Kiitos vaivannäöstäsi pääkaupunkiseudun vl-mies.
        Nyt on sitten vl-puhujakin päässyt tähän kategoriaan:
        Nimimerkki vastausta odottava kirjoittaa:
        "Sivulauseessa nyt totean, että eräs synteihin sidottu ex puhuja myös oli ja on tuota samaa mieltä, ettei epäuskoisen kanssa avioituminen ole synti. Eli ei ole ihme, etteikö tälläkin ajalla olisi puhujien kesken asiasta erimielisyyttä. "


        Minulla vain tuli mitta täyteen tämän asian osalta.

        Nyt on päästy siihen teologiaan, että avioliiton synti muuttuu julkiripin jälkeen Jumalan siunaamaksi. Eihän tässä sitten ole mitään ongelmaa sukupuolineutraalin avioliitonkaan osalta, näin v- teologian kannalta. Mutta ehkä se onkin sopiva oikotien onneen, että selitetään, että kun avioliitto ei-uskovaisen kanssa on Jumalan sanan vastainen ja synti muutoinkin, ei ole niin väliä mitä kaikkia muita siihen avioliittoon sitten vihitään. Eikös naispappeusasia tehty sillä kaavalla sekin. Kun epäuskoisen avioliitto ei kuitenkaan ole Jumalan silmissä avioliitto, ei ole sitten niin väliä kenenkä muunkaan avioliitto ei ole Jumalan silmissä avioliitto. Jumalan silmissä pyhä ja Jumalan siunaama avioliitto on vain kahden vanhoillislestadiolaisen keskinäinen liitto. Kirkolliskokousessa ei sitten ongelmia olekaan. Hyvin voi vl pappi vihkiä samaa sukupuolta olevat, kun voi vihkiä epäuskoiset paritkin avioliittoon, jonka Jumala on tuominnut.
        "Jos annatte tämän tapahtua, Herra vihastuu teihin ja tekee teistä heti lopun."

        Kiitoksia vl-foorumilaisille ja muutamalle muulle opetavaisesta teologian oppitunnista tällaiselle evl kirkon kasvatille, selväksi tuli.

        Olet avioitunut epäuskoisen kanssa ja se liitto on siinä mielessä "pyhä" ettei siitäkään liitosta ole lupa erota. Mutta jos olet ollut elävässä uskossa avioliittoa solmittaessa, olet noussut Jumalan säätämystä vastaan, koska Raamatussa on kehoitus " ottamaan puoliso samasta suvusta" ja sen hengellinen merkitys on se, että molemmat ovat elävässä uskossa. En ymmärrä etteikö kukaan ns. saattomiehistäsi ole tässä asiassa sinua neuvonut vai onko hempeyden synti vallannut heidät. Kummallista että syytät vl-foorumilaiseksi, jos tässä asiassa joku seisoo suorana. Kun vl pappi vihkii epäuskoiset avioliittoon, ei hän siinä syyllisty syntiin eikä siinäkään että työskentelee naispapin kanssa yhdessä jumalanpalveluksessa. Se on hänen virkansa, mutta suuresti epäilen, että jos ja kun tulee tämä samaa sukupuolta olevien siunaaminen avioliittoon, siihen ei kukaan vl-pappi tule suostumaan. Toivottavasti silloin heille suodaan omantunnon takia lupa kieltäytyä moisesta. Mutta sellainen tapaus, että toinen avioliittoon vihittävistä tunnustaa elävääuskoa ja toinen ei , ja pappina on vl-pappi, niin kyllä hänen on ennen vihkimistä puhuteltava tuota uskoa tunnustavaa, että ymmärtääkö tämä, että nyt hän on teollaan kiletämässä uskonsa.


      • etsivä-xx
        etsivä-xx kirjoitti:

        Kiitos vaivannäöstäsi pääkaupunkiseudun vl-mies.
        Nyt on sitten vl-puhujakin päässyt tähän kategoriaan:
        Nimimerkki vastausta odottava kirjoittaa:
        "Sivulauseessa nyt totean, että eräs synteihin sidottu ex puhuja myös oli ja on tuota samaa mieltä, ettei epäuskoisen kanssa avioituminen ole synti. Eli ei ole ihme, etteikö tälläkin ajalla olisi puhujien kesken asiasta erimielisyyttä. "


        Minulla vain tuli mitta täyteen tämän asian osalta.

        Nyt on päästy siihen teologiaan, että avioliiton synti muuttuu julkiripin jälkeen Jumalan siunaamaksi. Eihän tässä sitten ole mitään ongelmaa sukupuolineutraalin avioliitonkaan osalta, näin v- teologian kannalta. Mutta ehkä se onkin sopiva oikotien onneen, että selitetään, että kun avioliitto ei-uskovaisen kanssa on Jumalan sanan vastainen ja synti muutoinkin, ei ole niin väliä mitä kaikkia muita siihen avioliittoon sitten vihitään. Eikös naispappeusasia tehty sillä kaavalla sekin. Kun epäuskoisen avioliitto ei kuitenkaan ole Jumalan silmissä avioliitto, ei ole sitten niin väliä kenenkä muunkaan avioliitto ei ole Jumalan silmissä avioliitto. Jumalan silmissä pyhä ja Jumalan siunaama avioliitto on vain kahden vanhoillislestadiolaisen keskinäinen liitto. Kirkolliskokousessa ei sitten ongelmia olekaan. Hyvin voi vl pappi vihkiä samaa sukupuolta olevat, kun voi vihkiä epäuskoiset paritkin avioliittoon, jonka Jumala on tuominnut.
        "Jos annatte tämän tapahtua, Herra vihastuu teihin ja tekee teistä heti lopun."

        Kiitoksia vl-foorumilaisille ja muutamalle muulle opetavaisesta teologian oppitunnista tällaiselle evl kirkon kasvatille, selväksi tuli.

        Vl-teologiaa. Pakanakansojen aviliitto on Jumalan tahdon vastainen. EVL kirkko on opettanut että luomisessa kaikki avioliitot ovat Jumalan luoman järjestyksen mukaisesti pyhiä ja hänen tahtotonsa mukaisia (toistaiseksi evl kirkko on tässä yhteydessä puhunut miehen ja naisen välisestä liitosta).

        VL teologia:Vai kahden vanhoillislestadiolaisen välinen avioliitto on pyhä ja Jumalan tahdon mukainen.

        Miksi sitten olisi väärin erota Jumalan tahdon vastaisesta liitosta (korinttolaiskirje).

        Ehkä evl kirkon piispojen olisi syytä keskustella opillisissa keskusteluissa myös tästä avioliiton teologiasta.

        Jeesus on omassa puheessaan viitannut nimenomaan tähän Edenissä perustettuun liittoon ja tämä on evl kirkon teologian pohja:

        Markus 10
        2 Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka häntä koetellakseen kysyivät, saako mies hylätä vaimonsa. [Mark. 8:11 ]
        3 Hän vastasi heille: "Mitä Mooses on siitä säätänyt?"
        4 He sanoivat: "Mooses antoi meille luvan kirjoittaa erokirjan ja hylätä vaimon." [Matt. 5:31 ]
        5 Silloin Jeesus sanoi: "Te olette kovasydämisiä, siksi hän laati teille sen säännöksen.
        6 Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. [1. Moos. 1:27 , 1. Moos. 5:2 ]
        7 Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, [1. Moos. 2:24 ; Ef. 5:31]
        8 niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi.
        9 Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." [1. Kor. 7:10]

        Matt.19 (vuoden 1933/39 käännös
        3 Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?"
        4 Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'
        5 ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?
        6 Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
        7 He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?"
        8 Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.
        9 Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."
        10 Opetuslapset sanoivat hänelle: "Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, niin ei ole hyvä naida".
        11 Mutta hän sanoi heille: "Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu.
        12 Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon."

        Tässä sanasaan Jeesu kumoaa Mooseksen lain avioliitosta ja asettaa avioliiton pyhäksi pohjaksi vain Edenin avioliiton, sen mikä oli alussa Jumalan luomisen tarkoitus. Silloin se koskee niin pakanoita kuin uskoviakin. Eroituksetta.

        Miksi vanhoillislestadiolainen vielä pitää kiinni Mooseksen laista, eikö Kristuksen sana riitä.


      • asioita suoriksi
        Tunnon asia kirjoitti:

        Olet avioitunut epäuskoisen kanssa ja se liitto on siinä mielessä "pyhä" ettei siitäkään liitosta ole lupa erota. Mutta jos olet ollut elävässä uskossa avioliittoa solmittaessa, olet noussut Jumalan säätämystä vastaan, koska Raamatussa on kehoitus " ottamaan puoliso samasta suvusta" ja sen hengellinen merkitys on se, että molemmat ovat elävässä uskossa. En ymmärrä etteikö kukaan ns. saattomiehistäsi ole tässä asiassa sinua neuvonut vai onko hempeyden synti vallannut heidät. Kummallista että syytät vl-foorumilaiseksi, jos tässä asiassa joku seisoo suorana. Kun vl pappi vihkii epäuskoiset avioliittoon, ei hän siinä syyllisty syntiin eikä siinäkään että työskentelee naispapin kanssa yhdessä jumalanpalveluksessa. Se on hänen virkansa, mutta suuresti epäilen, että jos ja kun tulee tämä samaa sukupuolta olevien siunaaminen avioliittoon, siihen ei kukaan vl-pappi tule suostumaan. Toivottavasti silloin heille suodaan omantunnon takia lupa kieltäytyä moisesta. Mutta sellainen tapaus, että toinen avioliittoon vihittävistä tunnustaa elävääuskoa ja toinen ei , ja pappina on vl-pappi, niin kyllä hänen on ennen vihkimistä puhuteltava tuota uskoa tunnustavaa, että ymmärtääkö tämä, että nyt hän on teollaan kiletämässä uskonsa.

        "Kun vl pappi vihkii epäuskoiset avioliittoon, ei hän siinä syyllisty syntiin eikä siinäkään että työskentelee naispapin kanssa yhdessä jumalanpalveluksessa. Se on hänen virkansa,"

        Virkansa? Joo, mutta onko vl-liikkeeltä hengellistä huoruutta? Sillä ev. lut. kirkon pappi ei ole valtion virkamies, kun Suomessa ei ole valtionkirkkoa. Näin ollen pappi ei edusta maallista esivaltaa. Pappi on virassaan tekemässä hengellistä työtä. Kun pappi vihkii "epäuskoisia" pareja avioliittoon, ei tietenkään hän mielestäni syyllisty syntiin. Mutta jos tämä pappi itse ei pidä toimituksen jälkeen vihkimäänsä liittoa Jumalan edessä oikeana pyhänä avioliittona, silloin pappi ja edustamansa vl-liike syyllistyy syntiin ja hengelliseen huoruuteen. Kaksinaamaisuuteen.


      • etsivä-xx
        etsivä-xx kirjoitti:

        Vl-teologiaa. Pakanakansojen aviliitto on Jumalan tahdon vastainen. EVL kirkko on opettanut että luomisessa kaikki avioliitot ovat Jumalan luoman järjestyksen mukaisesti pyhiä ja hänen tahtotonsa mukaisia (toistaiseksi evl kirkko on tässä yhteydessä puhunut miehen ja naisen välisestä liitosta).

        VL teologia:Vai kahden vanhoillislestadiolaisen välinen avioliitto on pyhä ja Jumalan tahdon mukainen.

        Miksi sitten olisi väärin erota Jumalan tahdon vastaisesta liitosta (korinttolaiskirje).

        Ehkä evl kirkon piispojen olisi syytä keskustella opillisissa keskusteluissa myös tästä avioliiton teologiasta.

        Jeesus on omassa puheessaan viitannut nimenomaan tähän Edenissä perustettuun liittoon ja tämä on evl kirkon teologian pohja:

        Markus 10
        2 Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka häntä koetellakseen kysyivät, saako mies hylätä vaimonsa. [Mark. 8:11 ]
        3 Hän vastasi heille: "Mitä Mooses on siitä säätänyt?"
        4 He sanoivat: "Mooses antoi meille luvan kirjoittaa erokirjan ja hylätä vaimon." [Matt. 5:31 ]
        5 Silloin Jeesus sanoi: "Te olette kovasydämisiä, siksi hän laati teille sen säännöksen.
        6 Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. [1. Moos. 1:27 , 1. Moos. 5:2 ]
        7 Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, [1. Moos. 2:24 ; Ef. 5:31]
        8 niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi.
        9 Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." [1. Kor. 7:10]

        Matt.19 (vuoden 1933/39 käännös
        3 Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?"
        4 Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'
        5 ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?
        6 Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
        7 He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?"
        8 Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.
        9 Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."
        10 Opetuslapset sanoivat hänelle: "Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, niin ei ole hyvä naida".
        11 Mutta hän sanoi heille: "Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu.
        12 Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon."

        Tässä sanasaan Jeesu kumoaa Mooseksen lain avioliitosta ja asettaa avioliiton pyhäksi pohjaksi vain Edenin avioliiton, sen mikä oli alussa Jumalan luomisen tarkoitus. Silloin se koskee niin pakanoita kuin uskoviakin. Eroituksetta.

        Miksi vanhoillislestadiolainen vielä pitää kiinni Mooseksen laista, eikö Kristuksen sana riitä.

        hyvin syvälle käyvästä teologisesta erosta on kyse jos Mooseksen lait vielä avioliittoon otetaan. Moniaviosuuden muuttuminen kristilliseksi avioliitoksi yhden miehen ja yhden naisen liitoksi perustuu tähän. Tässä kumottiin myös säädökset veljen lesken naimisesta ja tilalle tuli ohjeet seurakunnan leskistä huolehtimisesta. Jeesus palauttaa ihmisen sinne Eedenin alkutilanteeseen ylipäätään kristinuskon teologian kannalta aivan ydinkysymysten ääreen muutoinkin.


      • asiat suoriksi
        asioita suoriksi kirjoitti:

        "Kun vl pappi vihkii epäuskoiset avioliittoon, ei hän siinä syyllisty syntiin eikä siinäkään että työskentelee naispapin kanssa yhdessä jumalanpalveluksessa. Se on hänen virkansa,"

        Virkansa? Joo, mutta onko vl-liikkeeltä hengellistä huoruutta? Sillä ev. lut. kirkon pappi ei ole valtion virkamies, kun Suomessa ei ole valtionkirkkoa. Näin ollen pappi ei edusta maallista esivaltaa. Pappi on virassaan tekemässä hengellistä työtä. Kun pappi vihkii "epäuskoisia" pareja avioliittoon, ei tietenkään hän mielestäni syyllisty syntiin. Mutta jos tämä pappi itse ei pidä toimituksen jälkeen vihkimäänsä liittoa Jumalan edessä oikeana pyhänä avioliittona, silloin pappi ja edustamansa vl-liike syyllistyy syntiin ja hengelliseen huoruuteen. Kaksinaamaisuuteen.

        Olavi Voittonenkin hiljattain totesi, että avioliiton arvoa ja merkitystä yhteiskunnassa on syytä pitää esillä. Miksi sitä olisi syytä pitää esillä, jos ei-vl-avioliitot kirkossa eivät vl-opetuksen mukaan olisikaan Jumalan edessä oikeita avioliittoja, vaan kaikki olisi bluffia vaan vihkitoimitusta myöten?


      • etsivä-xx
        asioita suoriksi kirjoitti:

        "Kun vl pappi vihkii epäuskoiset avioliittoon, ei hän siinä syyllisty syntiin eikä siinäkään että työskentelee naispapin kanssa yhdessä jumalanpalveluksessa. Se on hänen virkansa,"

        Virkansa? Joo, mutta onko vl-liikkeeltä hengellistä huoruutta? Sillä ev. lut. kirkon pappi ei ole valtion virkamies, kun Suomessa ei ole valtionkirkkoa. Näin ollen pappi ei edusta maallista esivaltaa. Pappi on virassaan tekemässä hengellistä työtä. Kun pappi vihkii "epäuskoisia" pareja avioliittoon, ei tietenkään hän mielestäni syyllisty syntiin. Mutta jos tämä pappi itse ei pidä toimituksen jälkeen vihkimäänsä liittoa Jumalan edessä oikeana pyhänä avioliittona, silloin pappi ja edustamansa vl-liike syyllistyy syntiin ja hengelliseen huoruuteen. Kaksinaamaisuuteen.

        Kirjoitat sanoiksi sen mitä ajattelen, surulla, koska tähän asti ole ajatellut vl pappien sentään hengellistä virkaa toimittavan. Oikeasti kasteen ja vihkimisen toimittavan Kristuksen mielellä, niin että kasteessa on läsnä Kristus ja Pyhä henki ja Isä, niin myös avioliiton solmimisessa Jumala joka on sen asettanut luomisessa.


      • ***
        etsivä-xx kirjoitti:

        Vl-teologiaa. Pakanakansojen aviliitto on Jumalan tahdon vastainen. EVL kirkko on opettanut että luomisessa kaikki avioliitot ovat Jumalan luoman järjestyksen mukaisesti pyhiä ja hänen tahtotonsa mukaisia (toistaiseksi evl kirkko on tässä yhteydessä puhunut miehen ja naisen välisestä liitosta).

        VL teologia:Vai kahden vanhoillislestadiolaisen välinen avioliitto on pyhä ja Jumalan tahdon mukainen.

        Miksi sitten olisi väärin erota Jumalan tahdon vastaisesta liitosta (korinttolaiskirje).

        Ehkä evl kirkon piispojen olisi syytä keskustella opillisissa keskusteluissa myös tästä avioliiton teologiasta.

        Jeesus on omassa puheessaan viitannut nimenomaan tähän Edenissä perustettuun liittoon ja tämä on evl kirkon teologian pohja:

        Markus 10
        2 Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka häntä koetellakseen kysyivät, saako mies hylätä vaimonsa. [Mark. 8:11 ]
        3 Hän vastasi heille: "Mitä Mooses on siitä säätänyt?"
        4 He sanoivat: "Mooses antoi meille luvan kirjoittaa erokirjan ja hylätä vaimon." [Matt. 5:31 ]
        5 Silloin Jeesus sanoi: "Te olette kovasydämisiä, siksi hän laati teille sen säännöksen.
        6 Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. [1. Moos. 1:27 , 1. Moos. 5:2 ]
        7 Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, [1. Moos. 2:24 ; Ef. 5:31]
        8 niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi.
        9 Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." [1. Kor. 7:10]

        Matt.19 (vuoden 1933/39 käännös
        3 Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?"
        4 Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'
        5 ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?
        6 Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
        7 He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?"
        8 Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.
        9 Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."
        10 Opetuslapset sanoivat hänelle: "Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, niin ei ole hyvä naida".
        11 Mutta hän sanoi heille: "Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu.
        12 Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon."

        Tässä sanasaan Jeesu kumoaa Mooseksen lain avioliitosta ja asettaa avioliiton pyhäksi pohjaksi vain Edenin avioliiton, sen mikä oli alussa Jumalan luomisen tarkoitus. Silloin se koskee niin pakanoita kuin uskoviakin. Eroituksetta.

        Miksi vanhoillislestadiolainen vielä pitää kiinni Mooseksen laista, eikö Kristuksen sana riitä.

        Ne VT:n kohdat, joihin tässä viestiketjussa on vedottu, ei koske uuden liiton seurakuntaa ollenkaan, siitä olen samaa mieltä. Lisäksi seurakunta ei voi säätää mitään kieltoa yli kirjoitetun sanan. Kyse on ihmisten vallanhalusta ja ahdasmielisyydestä. Tässä nostaa taas päätään tuttu kolmen kyynärän oppi.

        KION on käsitellyt ehkäisykieltoa ja todennut sen ihmisoikeuksien vastaiseksi. Minulla on sellainen mielikuva, että samassa yhteydessä tämä avioitumiskielto olisi todettu ihmisoikeuksien vastaiseksi. Miksi viesti ei sitten ole mennyt perille, sitä en tiedä.

        Jos minä olisin sellaisessa tilanteessa, että joku pappi tulisi asiasta puhuttelemaan, ilman muuta kantelu piispalle.


      • pääkaupungin vl-mies
        Tunnon asia kirjoitti:

        Olet avioitunut epäuskoisen kanssa ja se liitto on siinä mielessä "pyhä" ettei siitäkään liitosta ole lupa erota. Mutta jos olet ollut elävässä uskossa avioliittoa solmittaessa, olet noussut Jumalan säätämystä vastaan, koska Raamatussa on kehoitus " ottamaan puoliso samasta suvusta" ja sen hengellinen merkitys on se, että molemmat ovat elävässä uskossa. En ymmärrä etteikö kukaan ns. saattomiehistäsi ole tässä asiassa sinua neuvonut vai onko hempeyden synti vallannut heidät. Kummallista että syytät vl-foorumilaiseksi, jos tässä asiassa joku seisoo suorana. Kun vl pappi vihkii epäuskoiset avioliittoon, ei hän siinä syyllisty syntiin eikä siinäkään että työskentelee naispapin kanssa yhdessä jumalanpalveluksessa. Se on hänen virkansa, mutta suuresti epäilen, että jos ja kun tulee tämä samaa sukupuolta olevien siunaaminen avioliittoon, siihen ei kukaan vl-pappi tule suostumaan. Toivottavasti silloin heille suodaan omantunnon takia lupa kieltäytyä moisesta. Mutta sellainen tapaus, että toinen avioliittoon vihittävistä tunnustaa elävääuskoa ja toinen ei , ja pappina on vl-pappi, niin kyllä hänen on ennen vihkimistä puhuteltava tuota uskoa tunnustavaa, että ymmärtääkö tämä, että nyt hän on teollaan kiletämässä uskonsa.

        " Mutta jos olet ollut elävässä uskossa avioliittoa solmittaessa---"

        Minulle ovat puhujat kysyttäessä opettaneet, että jos kaksi epäuskoista ihmistä (mies ja nainen) jo seurustelevat ja kesken tämän prosessin toinen saa Jumalalta parannuksen armon eli tulee uskoon, tässä on jo kyse avioliiton kaltaisesta tilanteesta (vaikka seksiä ei olisikaan ollut, usein ehkä jo on ollut). Silloin uskovaiset, Jumalan seurakunta ei kehota eikä lähde avittamaan ihmissuhteiden rikkomista, vaan tämä uusi uskovainen ihminen haluaa laillistaa suhteensa Jumalan ja seurakunnan edessä menemällä avioliittoon. Jos se puoliso, joka ei usko, tähän tässä uudessa tilanteessa suostuu ja edelleen haluaa liittoon, avioliitto solmitaan. Tähän avioliittoon kristillinen asenne on tarjota apua ja kulkea rinnalla. Voihan olla myös niin, että epäuskoiselle ihmiselle tämä uusi tilanne ei kelpaa vaan hän irtautuu suhteesta eli lähtee ns "kävelemään".

        Jeesuksen Marian suhteen "laillistaminen" lienee tapahtui niin, että Joosef kihlasi Marian ja that's it.

        Edelleen minulle on opetettu, että Mooseksen ajan avioliittoa koskevat säädökset eivät ole voimassa Uudessa Liitossa, vaan avioliiton arvo ja järjestys pohjautuu siihen "miten oli alussa". Siinä mies liittyy vaimoonsa ja heistä tulee Jumalan edessä pari. Sitä, minkä Jumala on yhdistänyt, älköön ihminen erottako.

        Edelleen minulle on opetettu, että elävässä uskossa olevan ei tule hakemalla hakea puolisoa epäuskoisesta maailmasta. Kuitenkin voi "kohtalo" eli elämä tuoda eteen sen puolison. Meidän valintamme usein vain näennäisesti ovat omia valintojamme. Yksin Jumala tietää kaiken tarkoituksen. Uskovaisen rikkomus tällaisessa avioitumisessa ei koskekaan avioliiton pyhyyttä ja asemaa, vaan sitä että uskovainen on voinut ylenkatsoa seurakunnan ohjetta ja noussut sitä vastaan. Ei siis ole kyse Mooseksen ajan avioliittosäädösten rikkomisesta vaan pikemmin ihmisen omasta ylpeyden synnistä.

        Teattereista en pidä.
        Yksi tällainen näytös on ns. naimaparannus. Että seurustelevat päästäkseen avioliittoon järjestävät niin, että epäuskoinen tekee parannuksen.

        Toinen on ns. julkirippi vihkitoimituksen jälkeen. Ensin mennään naimisiin, sitten uskovainen tekee seurakunnan edessä parannusta synnistään, ja sitten on kaikki taas "hyvin". Syntiä tekemällä päästiin Jumalan siunaamaan ja pyhittämään avioliittoon(?)

        Tällaisissa näytöksissä avioliitto ja sen pyhä merkitys ei ankkuroidukaan uskoon. Ehkä tärkeämmiksi tulivat ystävät, asema, suku jne.

        Summa summarum: elävässä elämässä tilanteet ovat hyvin moninaisia. Kun ihmiset painiskelevat ajallisten ja hengellistenkin ongelmien parissa, kristillinen asenne on tarjota apua ja kulkea rinnalla. Tällaisen keskustelufoorumin rajoitteet ovat ilmeiset: kun ei nähdä toista, ja mielentila on kullakin mikä lienee, enimmäkseen täällä huiskitaan. Ajaudutaan väittelyihin, sanakiistoihin, milloin mihinkin. Vaikka oppikin olisi oikea, se ei paperinmakuisena internet-palstalta luettuna taida auttaa yhtään ketään. Totuus ei koskaan voi mennä armon edelle. Näin on opetettu. Vanhoillislestadiolainen opetus on neuvoa alhaalta käsin ja rinnalla kulkien. Ei avuntarvitsijaa yksin jättäen.


      • pääkaupungin vl-mies
        Vastausta odottava kirjoitti:

        Olen usein kuullut seurapuheista jotka on suunnattu seurusteleviin pariin, että kaikkein tärkeintä kun pari tutustuu toisiinsa on se, että uskotaanko me samalla lailla. On totta, että näitä naimaparannuksiakin pääsee tapahtumaan ja johtuneeko se sitten siitä, että tuo uskomisen asia ei sittenkään ollut se tärkein yhteinen lahja ja vihkimisen jälkeen sitten totuus paljastuu. Sivulauseessa nyt totean, että eräs synteihin sidottu ex puhuja myös oli ja on tuota samaa mieltä, ettei epäuskoisen kanssa avioituminen ole synti. Eli ei ole ihme, etteikö tälläkin ajalla olisi puhujien kesken asiasta erimielisyyttä. Kysyppä nyt vaikka joltain toiseltakin puhujalta vaikka Ahti Riihimäeltä.

        Anteeksi, että olet joutunut odottamaan. Minulla on ollut kiireistä, perhesyistä.
        Osaan kehnosti näitä linkkitekniikoita, joten voit lukea ajatuksiani tästä kirjoituksesta alla:

        pääkaupungin vl-mies
        19.7.2014 11:56


      • asiat suoriksi
        Tunnon asia kirjoitti:

        Olet avioitunut epäuskoisen kanssa ja se liitto on siinä mielessä "pyhä" ettei siitäkään liitosta ole lupa erota. Mutta jos olet ollut elävässä uskossa avioliittoa solmittaessa, olet noussut Jumalan säätämystä vastaan, koska Raamatussa on kehoitus " ottamaan puoliso samasta suvusta" ja sen hengellinen merkitys on se, että molemmat ovat elävässä uskossa. En ymmärrä etteikö kukaan ns. saattomiehistäsi ole tässä asiassa sinua neuvonut vai onko hempeyden synti vallannut heidät. Kummallista että syytät vl-foorumilaiseksi, jos tässä asiassa joku seisoo suorana. Kun vl pappi vihkii epäuskoiset avioliittoon, ei hän siinä syyllisty syntiin eikä siinäkään että työskentelee naispapin kanssa yhdessä jumalanpalveluksessa. Se on hänen virkansa, mutta suuresti epäilen, että jos ja kun tulee tämä samaa sukupuolta olevien siunaaminen avioliittoon, siihen ei kukaan vl-pappi tule suostumaan. Toivottavasti silloin heille suodaan omantunnon takia lupa kieltäytyä moisesta. Mutta sellainen tapaus, että toinen avioliittoon vihittävistä tunnustaa elävääuskoa ja toinen ei , ja pappina on vl-pappi, niin kyllä hänen on ennen vihkimistä puhuteltava tuota uskoa tunnustavaa, että ymmärtääkö tämä, että nyt hän on teollaan kiletämässä uskonsa.

        vielä:
        miksi laitoit sanan "pyhä" lainausmerkkeihin?

        Itselleni on suuri ero siinä, onko avioliitto pyhä vai "pyhä".


      • pääkaupungin vl-mies
        vl-sisar kirjoitti:

        Nimimerkillä "pääkaupungin vl-mies" kirjoittava henkilö ei ole oikea uskovainen, vaan on matkalla iankaikkiseen vaivan paikkaan.

        Niin on myös sen puhujan laita joka on sanonut ettei epäuskoisen kanssa avioituminen ole syntiä (jos hän on todella niin sanonut).

        Viestiisi ei kannata sanoa muuta kuin:

        Voi sinua vl-sisar!


      • Reinukainen..
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Viestiisi ei kannata sanoa muuta kuin:

        Voi sinua vl-sisar!

        On se niin ihanata katsoa vl-siionin jäsenten keskinäistä rakkautta ja kujertelua.

        Totta puhuen vl-ääriänkyrät ovat niitä kaikkein julmimpia ja kauimpana Kristuksen rakkaudesta.

        Jatka pääkaupungin vl-mies asiallisia kirjoituksiasi.

        Olen huomannut, että asialliset kirjoituksesi vetävät lukijoita aidosti positiivisessa mielessä haluun tutustua vl-oppiin, jossa on tosi paljon hyvää.

        Kun noitten ääriänkyröiden sisään hinaamat oppiharhat saataisiin pois niin olisi vl-opetus lähellä aitoa Raamatullisuutta.


      • pääkaupungin vl-mies
        Reinukainen.. kirjoitti:

        On se niin ihanata katsoa vl-siionin jäsenten keskinäistä rakkautta ja kujertelua.

        Totta puhuen vl-ääriänkyrät ovat niitä kaikkein julmimpia ja kauimpana Kristuksen rakkaudesta.

        Jatka pääkaupungin vl-mies asiallisia kirjoituksiasi.

        Olen huomannut, että asialliset kirjoituksesi vetävät lukijoita aidosti positiivisessa mielessä haluun tutustua vl-oppiin, jossa on tosi paljon hyvää.

        Kun noitten ääriänkyröiden sisään hinaamat oppiharhat saataisiin pois niin olisi vl-opetus lähellä aitoa Raamatullisuutta.

        Jatkanpa hieman.

        Sitä en osaa sanoa, ovatko tällaisella palstalla kaikki vl-uskovaisina esiintyvät aidosti sitä (esim. vl-sisar), mutta itsestäni osaan sanoa, että olen ulkopuolelta vl-liikkeen tähän uskoon tullut ja parannuksen armon vuosia sitten saanut.

        Itseäni en pidä minään suurena opettaja, olen vain uskovainen ihminen.

        Nyt, mitä tulee oppeihin ja harhaoppeihin, on erittäin tärkeää huomata tällaisen anonyymin keskustelupalstan ilmeiset rajoitteet: kun täällä ollaan pelkän kirjoitetun viestinnän varassa, elävässä elämässä viestinnän tukena ovat kasvot, niiden ilmeet ja eleet, äänensävy. Pelkkä kirjoitus ei tee täyttä oikeutta sen takana olevan ihmisen ajattelulle ja sydämen vakaumukselle. Ja vieläpä tällaisella uskonkäsitystä ja hengellisyyttä koskevalla keskustelupalstalla kirjaimet jäävät mielestäni todella vain heikoiksi suuntaviivoiksi kuvata sitä, mitä tuntee ja miten uskoo.

        Keskustelupalstalla esitetyt väitteet kanssakeskustelijan sieluntilasta, väitteet oikea- tai harhaoppisuudesta eivät tee oikeutta sille, miten elävässä elämässä eletään uskoa todeksi. Jos on sydämestään uskovainen, siinä on aikaa kulkea toisen rinnalla, kuunnella, kannustaa, väliin myös nuhdella ja oikaista. Paavali kirjoittaa näin

        Fil. 3:15
        Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.

        Joku saattaa hyvinkin olla samalla tiellä, mutta kulkee eri kohdassa. Jolla on raitis usko, katsokoon silloin, että ahaa tuo ihminen ei vielä ymmärrä tai hänelle ei vielä ole avautunut tämä asia täysin. Keskustelupalstalla sanamuotoja, sanontatapoja ja pilkkuja "metsästämällä" saa kenestä tahansa pian harhaoppisen, koska ihmisen ilmaisu on aina vajaata. Itse en osaa vieläkään ns. kaanaankieltä, joten käyttämäni ilmaisut saattavat kenties "särähtää" jonkun vanhemman polven uskovaisen korvaan.

        Harhaoppisyytökset (tulivatpa ne keneltä tahansa kenelle) eivät auta ketään, silloinkin kun ne ovat totta, jos ei ole selittäjää ja opettajaa. Ja Jumalan tien opettajista tiedämme, että heidät on varustettu Pyhällä Hengellä, jonka ominaisuuksia on mm. kärsivällisyys. Olen tavannut monia kansakoulun käyneitä ihmisiä, jotka uskovat aivan yksinkertaisesti. Ei heillä ole mitään "oppia", sikäli kuin opilla tarkoitetaan opiskelulla ponnisteluin hankittua teologista sivistystä. Turha siis on huudella "harhaoppinen, harhaoppinen", kun se ei syytteen kohdetta tippaakaan auta.

        Vanhoillislestadiolaisuudessa puhutaan "uskoon auttamisesta" ja "saattomiehistä". Oikea saattomies auttaa uskoon = selittää kirjoituksia ja tarpeen vaatiessa erehtynyttä ojentaa lempeästi ja kärsivällisesti. Rovioiden sytyttäjät eivät ymmärrä, mitä ovat tekemässä.

        Ehkäpä harhaoppiset-huudot ovat merkkinä oman uskon epävarmuudesta. Siihen mahdollisesti haetaan tukea, defensiivisesti käpertymällä kokoon. Mutta maailman pilkka ei ole oikean uskon peruste vaan seuraus. Kuinka monta ihmistä autetaan uskoon käpertymällä? Paavalikin kehotti korinttolaisia näin:

        2. Kor. 6:11-13
        Me puhumme teille avoimesti, korinttilaiset, sydämemme on avara, siinä on teille tilaa. Sen sijaan teidän sydämenne on ahdas. Antakaa vastalahja -- puhun kuin lapsilleni -- avartukaa tekin!


      • pääkaupungin vl-mies
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Jatkanpa hieman.

        Sitä en osaa sanoa, ovatko tällaisella palstalla kaikki vl-uskovaisina esiintyvät aidosti sitä (esim. vl-sisar), mutta itsestäni osaan sanoa, että olen ulkopuolelta vl-liikkeen tähän uskoon tullut ja parannuksen armon vuosia sitten saanut.

        Itseäni en pidä minään suurena opettaja, olen vain uskovainen ihminen.

        Nyt, mitä tulee oppeihin ja harhaoppeihin, on erittäin tärkeää huomata tällaisen anonyymin keskustelupalstan ilmeiset rajoitteet: kun täällä ollaan pelkän kirjoitetun viestinnän varassa, elävässä elämässä viestinnän tukena ovat kasvot, niiden ilmeet ja eleet, äänensävy. Pelkkä kirjoitus ei tee täyttä oikeutta sen takana olevan ihmisen ajattelulle ja sydämen vakaumukselle. Ja vieläpä tällaisella uskonkäsitystä ja hengellisyyttä koskevalla keskustelupalstalla kirjaimet jäävät mielestäni todella vain heikoiksi suuntaviivoiksi kuvata sitä, mitä tuntee ja miten uskoo.

        Keskustelupalstalla esitetyt väitteet kanssakeskustelijan sieluntilasta, väitteet oikea- tai harhaoppisuudesta eivät tee oikeutta sille, miten elävässä elämässä eletään uskoa todeksi. Jos on sydämestään uskovainen, siinä on aikaa kulkea toisen rinnalla, kuunnella, kannustaa, väliin myös nuhdella ja oikaista. Paavali kirjoittaa näin

        Fil. 3:15
        Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.

        Joku saattaa hyvinkin olla samalla tiellä, mutta kulkee eri kohdassa. Jolla on raitis usko, katsokoon silloin, että ahaa tuo ihminen ei vielä ymmärrä tai hänelle ei vielä ole avautunut tämä asia täysin. Keskustelupalstalla sanamuotoja, sanontatapoja ja pilkkuja "metsästämällä" saa kenestä tahansa pian harhaoppisen, koska ihmisen ilmaisu on aina vajaata. Itse en osaa vieläkään ns. kaanaankieltä, joten käyttämäni ilmaisut saattavat kenties "särähtää" jonkun vanhemman polven uskovaisen korvaan.

        Harhaoppisyytökset (tulivatpa ne keneltä tahansa kenelle) eivät auta ketään, silloinkin kun ne ovat totta, jos ei ole selittäjää ja opettajaa. Ja Jumalan tien opettajista tiedämme, että heidät on varustettu Pyhällä Hengellä, jonka ominaisuuksia on mm. kärsivällisyys. Olen tavannut monia kansakoulun käyneitä ihmisiä, jotka uskovat aivan yksinkertaisesti. Ei heillä ole mitään "oppia", sikäli kuin opilla tarkoitetaan opiskelulla ponnisteluin hankittua teologista sivistystä. Turha siis on huudella "harhaoppinen, harhaoppinen", kun se ei syytteen kohdetta tippaakaan auta.

        Vanhoillislestadiolaisuudessa puhutaan "uskoon auttamisesta" ja "saattomiehistä". Oikea saattomies auttaa uskoon = selittää kirjoituksia ja tarpeen vaatiessa erehtynyttä ojentaa lempeästi ja kärsivällisesti. Rovioiden sytyttäjät eivät ymmärrä, mitä ovat tekemässä.

        Ehkäpä harhaoppiset-huudot ovat merkkinä oman uskon epävarmuudesta. Siihen mahdollisesti haetaan tukea, defensiivisesti käpertymällä kokoon. Mutta maailman pilkka ei ole oikean uskon peruste vaan seuraus. Kuinka monta ihmistä autetaan uskoon käpertymällä? Paavalikin kehotti korinttolaisia näin:

        2. Kor. 6:11-13
        Me puhumme teille avoimesti, korinttilaiset, sydämemme on avara, siinä on teille tilaa. Sen sijaan teidän sydämenne on ahdas. Antakaa vastalahja -- puhun kuin lapsilleni -- avartukaa tekin!

        Jäi sitaatti kesken

        Fil. 3:15,16
        Näin meidän on siis ajateltava, jos kerran olemme täydellisiä. Jos jossakin kohden ehkä ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka asia on.
        Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet.


      • etsivä-xx
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Jäi sitaatti kesken

        Fil. 3:15,16
        Näin meidän on siis ajateltava, jos kerran olemme täydellisiä. Jos jossakin kohden ehkä ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka asia on.
        Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet.

        Kirjoita asia pääkaupunkiseudun vl siitä mikä on tilanne keskustelupalstoilla. Ry:llä kuultu puhe ei sensijaan meni minun ohitseni ihan vain näillä kuittauksilla, ne vaatisivat toisenlaista keskustelua, jota ulkopuolelta tullut ei koskaan kohtaa. En ole sillä lailla vanhoillislestadiolaisen sosiaalisen yhteisön jäsen, että voisin keskustella asioista niin kuin kuvaat: "elävässä elämässä viestinnän tukena ovat kasvot, niiden ilmeet ja eleet, äänensävy."

        Minulle päällimmäisenä on usein vanhoillislestadiolaisuudessa kaiken elävän ja elämän tuomitseminen siitä lähtökohdasta, että se ei ole vanhoillislestadiolaisen sosiaalisen yhteisön sisäistä. Kaikki muu on likaista ja saastaista, jopa avioliittokin. Vanhoillislestadiolaisen saarnan ydin on valittevan usein ei siinä, mitä Jumala meille lahjoittaa sekä uskossa että elämää koskevina lahjoina, ei kiitollisuutena perheestä, jos se ei ole lestadiolainen, ei tavallisista asiosita iloitsemista yhdessä läheisten kanssa, ei vaan on jotakin "pirujen maalaamista seinille". En tiedä miten sinä pystyt siellä elämään, minä en oikein voi, voin pahoin vähintäänkin puolet ajasta, ja siksi koitankin ottaa etäisyyttä, netissä tai pistää saarnan kiinni, kun siihen tullaan jos oikein ikävälle tuntuu, ry:llä se ei ole mahdollista. Ilon hetket sanasta ja miksei ilon näkeminen jonkun toisen silmistä, siitä tuleva hyvä mieli katoaa usein jo seuraavan viikon puheesta. Kuitenkin myös ns. maailmaa koskien Jumala antaa lahjojaan ei vain Piru. Vanhoillislestadiolainen saarna ei sisällä kiitosrukousta näistä lähes koskaan, koska lähtöolettama on, että sellaista tilannette ei ole olemassakaan että tällaiseen olisi tarvetta, eräänlainen "sisäsiittoisuus" hengellisessä mielessä on niin hallitseva.

        Raikkaan poikkeuksen oli Jämsän puhujan saarna Matteus 5 ja siitä miten toinen ihminen kohdataan. Siitä saarnasta minulle tuli hyvä mieli, joka taas tätäkin viikkoa kantaa.

        Matt. 5:45
        että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

        Jumala ei jaa lahjojaan niin että Jumalan hyvää ei jaettasi kaikkeen maailmaan. Ja muillekin annetaan lainaksi.
        5. Moos. 28:12
        Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan, antaakseen sinun maallesi sateen aikanansa ja siunatakseen kaikki sinun kättesi työt; ja sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun itsesi ei tarvitse lainaa ottaa.


      • etsivä-xx
        etsivä-xx kirjoitti:

        Kirjoita asia pääkaupunkiseudun vl siitä mikä on tilanne keskustelupalstoilla. Ry:llä kuultu puhe ei sensijaan meni minun ohitseni ihan vain näillä kuittauksilla, ne vaatisivat toisenlaista keskustelua, jota ulkopuolelta tullut ei koskaan kohtaa. En ole sillä lailla vanhoillislestadiolaisen sosiaalisen yhteisön jäsen, että voisin keskustella asioista niin kuin kuvaat: "elävässä elämässä viestinnän tukena ovat kasvot, niiden ilmeet ja eleet, äänensävy."

        Minulle päällimmäisenä on usein vanhoillislestadiolaisuudessa kaiken elävän ja elämän tuomitseminen siitä lähtökohdasta, että se ei ole vanhoillislestadiolaisen sosiaalisen yhteisön sisäistä. Kaikki muu on likaista ja saastaista, jopa avioliittokin. Vanhoillislestadiolaisen saarnan ydin on valittevan usein ei siinä, mitä Jumala meille lahjoittaa sekä uskossa että elämää koskevina lahjoina, ei kiitollisuutena perheestä, jos se ei ole lestadiolainen, ei tavallisista asiosita iloitsemista yhdessä läheisten kanssa, ei vaan on jotakin "pirujen maalaamista seinille". En tiedä miten sinä pystyt siellä elämään, minä en oikein voi, voin pahoin vähintäänkin puolet ajasta, ja siksi koitankin ottaa etäisyyttä, netissä tai pistää saarnan kiinni, kun siihen tullaan jos oikein ikävälle tuntuu, ry:llä se ei ole mahdollista. Ilon hetket sanasta ja miksei ilon näkeminen jonkun toisen silmistä, siitä tuleva hyvä mieli katoaa usein jo seuraavan viikon puheesta. Kuitenkin myös ns. maailmaa koskien Jumala antaa lahjojaan ei vain Piru. Vanhoillislestadiolainen saarna ei sisällä kiitosrukousta näistä lähes koskaan, koska lähtöolettama on, että sellaista tilannette ei ole olemassakaan että tällaiseen olisi tarvetta, eräänlainen "sisäsiittoisuus" hengellisessä mielessä on niin hallitseva.

        Raikkaan poikkeuksen oli Jämsän puhujan saarna Matteus 5 ja siitä miten toinen ihminen kohdataan. Siitä saarnasta minulle tuli hyvä mieli, joka taas tätäkin viikkoa kantaa.

        Matt. 5:45
        että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

        Jumala ei jaa lahjojaan niin että Jumalan hyvää ei jaettasi kaikkeen maailmaan. Ja muillekin annetaan lainaksi.
        5. Moos. 28:12
        Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan, antaakseen sinun maallesi sateen aikanansa ja siunatakseen kaikki sinun kättesi työt; ja sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun itsesi ei tarvitse lainaa ottaa.

        Luojan antamasta elämän lahjasta, kauniisti Violeta Parrakin. Parra keräsi talteen chileläistä kansanmusiikkia ja loi pohjan Chilessä ennen vuoden 1973 sotilasvallankaappausta vaikuttaneelle laululiikkeelle, jota kutsutaan alkukielellä nimellä Nueva Canción Chilena. Yhteiskunnallisesti aktiivisen ja taiteellisesti tuotteliaan Violeta Parran tunnetuin laulu on Gracias a la Vida ("Elämälle kiitos", 1966)
        Missä määrin kansanmusiikissa on katolisen kirkon vaikutusta ja mikä on kristinuskon osuus tässä laulussa sitä en tiedä, mutta vaikka siinä ei Luojaa mainita Luojan lahjoittamasta elämän lahjasta siinä kiitetään.

        Lähde http://lyricstranslate.com/en/Liisa-Tavi-Elaemaelle-kiitos-lyrics.html

        en sitä tänne nyt kopioi vaan voi käydä sen lukemassa linkistä.


      • taak. vl-mies
        etsivä-xx kirjoitti:

        Luojan antamasta elämän lahjasta, kauniisti Violeta Parrakin. Parra keräsi talteen chileläistä kansanmusiikkia ja loi pohjan Chilessä ennen vuoden 1973 sotilasvallankaappausta vaikuttaneelle laululiikkeelle, jota kutsutaan alkukielellä nimellä Nueva Canción Chilena. Yhteiskunnallisesti aktiivisen ja taiteellisesti tuotteliaan Violeta Parran tunnetuin laulu on Gracias a la Vida ("Elämälle kiitos", 1966)
        Missä määrin kansanmusiikissa on katolisen kirkon vaikutusta ja mikä on kristinuskon osuus tässä laulussa sitä en tiedä, mutta vaikka siinä ei Luojaa mainita Luojan lahjoittamasta elämän lahjasta siinä kiitetään.

        Lähde http://lyricstranslate.com/en/Liisa-Tavi-Elaemaelle-kiitos-lyrics.html

        en sitä tänne nyt kopioi vaan voi käydä sen lukemassa linkistä.

        #### Vanhoillislestadiolaisen saarnan ydin on valittevan usein ei siinä, mitä Jumala meille lahjoittaa sekä uskossa että elämää koskevina lahjoina, ei kiitollisuutena perheestä, jos se ei ole lestadiolainen, ei tavallisista asiosita iloitsemista yhdessä läheisten kanssa, ei vaan on jotakin "pirujen maalaamista seinille". En tiedä miten sinä pystyt siellä elämään, minä en oikein voi, voin pahoin vähintäänkin puolet ajasta, ja siksi koitankin ottaa etäisyyttä, netissä tai pistää saarnan kiinni, kun siihen tullaan jos oikein ikävälle tuntuu, ry:llä se ei ole mahdollista. Ilon hetket sanasta ja miksei ilon näkeminen jonkun toisen silmistä, siitä tuleva hyvä mieli katoaa usein jo seuraavan viikon puheesta. Kuitenkin myös ns. maailmaa koskien Jumala antaa lahjojaan ei vain Piru. Vanhoillislestadiolainen saarna ei sisällä kiitosrukousta näistä lähes koskaan, koska lähtöolettama on, että sellaista tilannette ei ole olemassakaan että tällaiseen olisi tarvetta, eräänlainen "sisäsiittoisuus" hengellisessä mielessä on niin hallitseva. ####

        Kyllä on tutuntuntuista tekstiä. Näin koen minäkin usein seuroissa istuessani. Ainoa suuri huoli kohdallani on se, että olen vielä lujasti kiinni perheessäni, enkä voi oikein sulkea korviani, enkä kävellä pois, vaan täytyy yrittää kestää ja kantaa taakkaa ties kuinka kauan.

        Hyvä kirjoitus sinulta etsivä-xx!


      • Tarkennus ja korjaus
        asioita suoriksi kirjoitti:

        "Kun vl pappi vihkii epäuskoiset avioliittoon, ei hän siinä syyllisty syntiin eikä siinäkään että työskentelee naispapin kanssa yhdessä jumalanpalveluksessa. Se on hänen virkansa,"

        Virkansa? Joo, mutta onko vl-liikkeeltä hengellistä huoruutta? Sillä ev. lut. kirkon pappi ei ole valtion virkamies, kun Suomessa ei ole valtionkirkkoa. Näin ollen pappi ei edusta maallista esivaltaa. Pappi on virassaan tekemässä hengellistä työtä. Kun pappi vihkii "epäuskoisia" pareja avioliittoon, ei tietenkään hän mielestäni syyllisty syntiin. Mutta jos tämä pappi itse ei pidä toimituksen jälkeen vihkimäänsä liittoa Jumalan edessä oikeana pyhänä avioliittona, silloin pappi ja edustamansa vl-liike syyllistyy syntiin ja hengelliseen huoruuteen. Kaksinaamaisuuteen.

        Hengellinen huoruus tarkoittaa vl kristillisyydessä sitä, että joku vl kristityksi itseään kutsuva käy myös toisten eri hengellisyyksien tilaisuuksissa.


      • Huokaan
        asiat suoriksi kirjoitti:

        Olavi Voittonenkin hiljattain totesi, että avioliiton arvoa ja merkitystä yhteiskunnassa on syytä pitää esillä. Miksi sitä olisi syytä pitää esillä, jos ei-vl-avioliitot kirkossa eivät vl-opetuksen mukaan olisikaan Jumalan edessä oikeita avioliittoja, vaan kaikki olisi bluffia vaan vihkitoimitusta myöten?

        Minulla on kuusi lasta avoliitossa ja muutama on vielä sinkku. Miten toivoisinkaan sen lisäksi että menisivät vihille, kun jo osalla on yhteisiä lapsiakin, että saisivat palaamisen armon. Tuttu termi niille lapsilleni, jotka ovat aikoinaan uskoa tunnustaneet , mutta vieras termi heidän avopuolisoilleen.


      • Selkiskö?
        asiat suoriksi kirjoitti:

        Olavi Voittonenkin hiljattain totesi, että avioliiton arvoa ja merkitystä yhteiskunnassa on syytä pitää esillä. Miksi sitä olisi syytä pitää esillä, jos ei-vl-avioliitot kirkossa eivät vl-opetuksen mukaan olisikaan Jumalan edessä oikeita avioliittoja, vaan kaikki olisi bluffia vaan vihkitoimitusta myöten?

        Tässä keskustelussa on nyt väärinymmärrys siinä, etteivätkö vl:t pidä arvossa ja Jumalan säätämyksenä kaikille pareille avioliiton solmiamista poissuljettuna samaa sukupuolta olevien liittoja. Luoja varjelkoon, ettei sellaisia liittoja maassamme koskaan sallittaisi!
        Mutta avioerot joita niin paljon tänä aikana tehdään, ne ovat Jumalan säätämystä vastaan oli kyse epäuskoisten avioliitosta saati uskovaisten avioliitosta. Jos avioliitossa tulee eteen niin vaikeita ristiriitoja, että sen tähden pari näkee hyväksi erota, niin kysymykseen tulee vain se, että mennään erilleen asumaan, mutta ollaan virallisesti edelleen avioliitossa. Tätä ehkä epäuskoiset avioparit eivät noudata vaan eroavat virallisesti ja avioituvat uuden kumppanin kanssa. Ja rikkovat sen lupauksensa, jonka antoivat, että lupasivat rakastaa niin myötä kuin vastamäessä toisiaan, kunnes kuolema erottaa.


      • etsivä-xx:lle
        etsivä-xx kirjoitti:

        Kirjoitat sanoiksi sen mitä ajattelen, surulla, koska tähän asti ole ajatellut vl pappien sentään hengellistä virkaa toimittavan. Oikeasti kasteen ja vihkimisen toimittavan Kristuksen mielellä, niin että kasteessa on läsnä Kristus ja Pyhä henki ja Isä, niin myös avioliiton solmimisessa Jumala joka on sen asettanut luomisessa.

        Tiedätkö etsivä-xx että vaikka ei-vl pappi suorittaisi pienokaisen kasteen tai vihkisi avioliittoon tai jakaisi ehtoollisen, niin se on pätevä siinä kuin vl-papinkin suorittama. Sillä kaste ja ehtoollinenhan ovat ne kaksi sakramenttia, jotka eivät ole jakajan sieluntilasta kiinni, etteivätkö ne olisi päteviä vaan vastaanottajan usko on se, joka ne tekee todeksi.


      • Kuka mitä häh?
        asioita suoriksi kirjoitti:

        "Kun vl pappi vihkii epäuskoiset avioliittoon, ei hän siinä syyllisty syntiin eikä siinäkään että työskentelee naispapin kanssa yhdessä jumalanpalveluksessa. Se on hänen virkansa,"

        Virkansa? Joo, mutta onko vl-liikkeeltä hengellistä huoruutta? Sillä ev. lut. kirkon pappi ei ole valtion virkamies, kun Suomessa ei ole valtionkirkkoa. Näin ollen pappi ei edusta maallista esivaltaa. Pappi on virassaan tekemässä hengellistä työtä. Kun pappi vihkii "epäuskoisia" pareja avioliittoon, ei tietenkään hän mielestäni syyllisty syntiin. Mutta jos tämä pappi itse ei pidä toimituksen jälkeen vihkimäänsä liittoa Jumalan edessä oikeana pyhänä avioliittona, silloin pappi ja edustamansa vl-liike syyllistyy syntiin ja hengelliseen huoruuteen. Kaksinaamaisuuteen.

        Ev.lut. kirkon pappi on kansankirkkomme virassa. Ja vaikka vl-pappi työskentelee yhdessä jonkun toisenlaista oppia saarnaavan kirkon papin kanssa toimittaessaan virkaansa kuuluvia tehtäviä, hän ei syyllisty minkäänlaiseen hengelliseen huoruuteen. Mistä tulee sellainen ajatus, etteikö vl-pappi pitäisi vihkimiään epäuskoisia aviopareja avioliittoon, liittoa Jumalan säätämyksen mukaisesti pyhänä? Luultavasti hän puheessaan nimenomaan korostaa avioliiton elinikäisyyttäkin, jota parit itse eivät ikävä kyllä useinkaan itse pidä pyhänä ja elinikäisenä.


      • asiat suoriksi
        asiat suoriksi kirjoitti:

        vielä:
        miksi laitoit sanan "pyhä" lainausmerkkeihin?

        Itselleni on suuri ero siinä, onko avioliitto pyhä vai "pyhä".

        Sinulle asiat suoriksi, että laitoin sanan pyhä lainausmerkkeihin siksi, että olen saanut jostain käsityksen etsivä-xx:n kirjoituksesta, että ikäänkuin uskovaisen avioituminen epäuskoisen kanssa pyhittäisi tuon epäuskoisen puolison tilanteen avioliitossa. Toki toivon, että he molemmat pitävät antamastaan aviolupauksestaan kiinni, että vasta kuolema heidät erottaa. Ja sitäkin tärkeämmän, että molemmat löytäisivät henkilökohtaisesti elävän uskon sydämeensä.


      • Liitto ja liitto
        etsivä-xx kirjoitti:

        Vl-teologiaa. Pakanakansojen aviliitto on Jumalan tahdon vastainen. EVL kirkko on opettanut että luomisessa kaikki avioliitot ovat Jumalan luoman järjestyksen mukaisesti pyhiä ja hänen tahtotonsa mukaisia (toistaiseksi evl kirkko on tässä yhteydessä puhunut miehen ja naisen välisestä liitosta).

        VL teologia:Vai kahden vanhoillislestadiolaisen välinen avioliitto on pyhä ja Jumalan tahdon mukainen.

        Miksi sitten olisi väärin erota Jumalan tahdon vastaisesta liitosta (korinttolaiskirje).

        Ehkä evl kirkon piispojen olisi syytä keskustella opillisissa keskusteluissa myös tästä avioliiton teologiasta.

        Jeesus on omassa puheessaan viitannut nimenomaan tähän Edenissä perustettuun liittoon ja tämä on evl kirkon teologian pohja:

        Markus 10
        2 Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka häntä koetellakseen kysyivät, saako mies hylätä vaimonsa. [Mark. 8:11 ]
        3 Hän vastasi heille: "Mitä Mooses on siitä säätänyt?"
        4 He sanoivat: "Mooses antoi meille luvan kirjoittaa erokirjan ja hylätä vaimon." [Matt. 5:31 ]
        5 Silloin Jeesus sanoi: "Te olette kovasydämisiä, siksi hän laati teille sen säännöksen.
        6 Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. [1. Moos. 1:27 , 1. Moos. 5:2 ]
        7 Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, [1. Moos. 2:24 ; Ef. 5:31]
        8 niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi.
        9 Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." [1. Kor. 7:10]

        Matt.19 (vuoden 1933/39 käännös
        3 Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?"
        4 Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'
        5 ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?
        6 Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
        7 He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?"
        8 Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.
        9 Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."
        10 Opetuslapset sanoivat hänelle: "Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, niin ei ole hyvä naida".
        11 Mutta hän sanoi heille: "Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu.
        12 Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon."

        Tässä sanasaan Jeesu kumoaa Mooseksen lain avioliitosta ja asettaa avioliiton pyhäksi pohjaksi vain Edenin avioliiton, sen mikä oli alussa Jumalan luomisen tarkoitus. Silloin se koskee niin pakanoita kuin uskoviakin. Eroituksetta.

        Miksi vanhoillislestadiolainen vielä pitää kiinni Mooseksen laista, eikö Kristuksen sana riitä.

        En tiedä miten tuolla viidakon keskellä asuvat naiset ja miehet vihitään toisiinsa, omat rituaalinsahan heillä on kulllakin heimolla. Saatikka hinduilla ja budhaa jumalana palvovilla. Mutta sen tiedän, että jos pari vihityttää itsensä maistraatissa, niin sekin on virallisesti avioliitto vaikkei siinä ole jumalan edessä luvattukaan elää yhdessä kunnes kuolema erottaa. Ja vl:t kyllä pitävät sikäli arvossaan maistraatissakin vihittäviä aviopareja, että eivät edesauta millään tavalla siitä liitosta eroamaan.


      • Miksi salata?
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Viestiisi ei kannata sanoa muuta kuin:

        Voi sinua vl-sisar!

        Kysy nyt asiasta siltä Ahti Riihimäeltä vaikka, jolta aikaisemmassa viestissäni olen kehoittanut kysymään ja voinet kysyä vaikka Erkki Airakseltakin ja Valde Palolalta ja Tapio Holmalta! Olisi mielenkiintoista tietää sen veljen nimi, jos puhuja muka on, kuka on neuvonut sinua asiassa toisin kuin mikä on elävän kristillisyyden kanta epäuskoisen ja uskomassa olevan avioliiton solmimisen synnillisyyteen.


      • Vapaa vl sisar
        taak. vl-mies kirjoitti:

        #### Vanhoillislestadiolaisen saarnan ydin on valittevan usein ei siinä, mitä Jumala meille lahjoittaa sekä uskossa että elämää koskevina lahjoina, ei kiitollisuutena perheestä, jos se ei ole lestadiolainen, ei tavallisista asiosita iloitsemista yhdessä läheisten kanssa, ei vaan on jotakin "pirujen maalaamista seinille". En tiedä miten sinä pystyt siellä elämään, minä en oikein voi, voin pahoin vähintäänkin puolet ajasta, ja siksi koitankin ottaa etäisyyttä, netissä tai pistää saarnan kiinni, kun siihen tullaan jos oikein ikävälle tuntuu, ry:llä se ei ole mahdollista. Ilon hetket sanasta ja miksei ilon näkeminen jonkun toisen silmistä, siitä tuleva hyvä mieli katoaa usein jo seuraavan viikon puheesta. Kuitenkin myös ns. maailmaa koskien Jumala antaa lahjojaan ei vain Piru. Vanhoillislestadiolainen saarna ei sisällä kiitosrukousta näistä lähes koskaan, koska lähtöolettama on, että sellaista tilannette ei ole olemassakaan että tällaiseen olisi tarvetta, eräänlainen "sisäsiittoisuus" hengellisessä mielessä on niin hallitseva. ####

        Kyllä on tutuntuntuista tekstiä. Näin koen minäkin usein seuroissa istuessani. Ainoa suuri huoli kohdallani on se, että olen vielä lujasti kiinni perheessäni, enkä voi oikein sulkea korviani, enkä kävellä pois, vaan täytyy yrittää kestää ja kantaa taakkaa ties kuinka kauan.

        Hyvä kirjoitus sinulta etsivä-xx!

        Vanhoillislestadiolaisen saarnan ydin on se, että saa sellaisena kuin itsensä löytääkin niin monessa epäonnistuneena uskoa kaikki synnit ja matkanviat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Se on ILOSANOMAA sanan varsinaisessa merkityksessä.


      • Aarteen löytänyt
        etsivä-xx kirjoitti:

        Kirjoita asia pääkaupunkiseudun vl siitä mikä on tilanne keskustelupalstoilla. Ry:llä kuultu puhe ei sensijaan meni minun ohitseni ihan vain näillä kuittauksilla, ne vaatisivat toisenlaista keskustelua, jota ulkopuolelta tullut ei koskaan kohtaa. En ole sillä lailla vanhoillislestadiolaisen sosiaalisen yhteisön jäsen, että voisin keskustella asioista niin kuin kuvaat: "elävässä elämässä viestinnän tukena ovat kasvot, niiden ilmeet ja eleet, äänensävy."

        Minulle päällimmäisenä on usein vanhoillislestadiolaisuudessa kaiken elävän ja elämän tuomitseminen siitä lähtökohdasta, että se ei ole vanhoillislestadiolaisen sosiaalisen yhteisön sisäistä. Kaikki muu on likaista ja saastaista, jopa avioliittokin. Vanhoillislestadiolaisen saarnan ydin on valittevan usein ei siinä, mitä Jumala meille lahjoittaa sekä uskossa että elämää koskevina lahjoina, ei kiitollisuutena perheestä, jos se ei ole lestadiolainen, ei tavallisista asiosita iloitsemista yhdessä läheisten kanssa, ei vaan on jotakin "pirujen maalaamista seinille". En tiedä miten sinä pystyt siellä elämään, minä en oikein voi, voin pahoin vähintäänkin puolet ajasta, ja siksi koitankin ottaa etäisyyttä, netissä tai pistää saarnan kiinni, kun siihen tullaan jos oikein ikävälle tuntuu, ry:llä se ei ole mahdollista. Ilon hetket sanasta ja miksei ilon näkeminen jonkun toisen silmistä, siitä tuleva hyvä mieli katoaa usein jo seuraavan viikon puheesta. Kuitenkin myös ns. maailmaa koskien Jumala antaa lahjojaan ei vain Piru. Vanhoillislestadiolainen saarna ei sisällä kiitosrukousta näistä lähes koskaan, koska lähtöolettama on, että sellaista tilannette ei ole olemassakaan että tällaiseen olisi tarvetta, eräänlainen "sisäsiittoisuus" hengellisessä mielessä on niin hallitseva.

        Raikkaan poikkeuksen oli Jämsän puhujan saarna Matteus 5 ja siitä miten toinen ihminen kohdataan. Siitä saarnasta minulle tuli hyvä mieli, joka taas tätäkin viikkoa kantaa.

        Matt. 5:45
        että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

        Jumala ei jaa lahjojaan niin että Jumalan hyvää ei jaettasi kaikkeen maailmaan. Ja muillekin annetaan lainaksi.
        5. Moos. 28:12
        Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan, antaakseen sinun maallesi sateen aikanansa ja siunatakseen kaikki sinun kättesi työt; ja sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun itsesi ei tarvitse lainaa ottaa.

        Tässäpä viestissäsi nyt tulikin esille omin sanoin sydämesi tila. Vikoilua ja vikoilua vl kristillisyydestä ja siitä ilmapiiristä, miten ahtaana sen koet. Minä kun, vaikka olen aikoinani myöskin tullut ns. ulkopuolelta tähän lammaslaumaan, koen puolestani sitä rauhaa, vapautta ja iloa Pyhässä Hengessä, mitä tämä elävä usko lupaa sen uskojalle lahjoittaakin. suoraan sanoen koen näin, että olet vielä sen rikkaan nuorukaisen osassa, joka ei totellut neuvoa, että mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja jaa vaivaisille niin sinulla on oleva tavara taivaassa.


      • Aarteen löytänyt
        Aarteen löytänyt kirjoitti:

        Tässäpä viestissäsi nyt tulikin esille omin sanoin sydämesi tila. Vikoilua ja vikoilua vl kristillisyydestä ja siitä ilmapiiristä, miten ahtaana sen koet. Minä kun, vaikka olen aikoinani myöskin tullut ns. ulkopuolelta tähän lammaslaumaan, koen puolestani sitä rauhaa, vapautta ja iloa Pyhässä Hengessä, mitä tämä elävä usko lupaa sen uskojalle lahjoittaakin. suoraan sanoen koen näin, että olet vielä sen rikkaan nuorukaisen osassa, joka ei totellut neuvoa, että mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja jaa vaivaisille niin sinulla on oleva tavara taivaassa.

        Jatkoa että edellä oleva viestini oli tarkoitettu etsivä-xx:lle


      • etsivä-xx
        etsivä-xx:lle kirjoitti:

        Tiedätkö etsivä-xx että vaikka ei-vl pappi suorittaisi pienokaisen kasteen tai vihkisi avioliittoon tai jakaisi ehtoollisen, niin se on pätevä siinä kuin vl-papinkin suorittama. Sillä kaste ja ehtoollinenhan ovat ne kaksi sakramenttia, jotka eivät ole jakajan sieluntilasta kiinni, etteivätkö ne olisi päteviä vaan vastaanottajan usko on se, joka ne tekee todeksi.

        Tiedän minä sen . Sitä vain kummastelen miksi voisi siunata liiton jolla ei ole Jumalan siunausta, jos se on sama peruste kuitenkin myös samaa sukupuolta olevien liittojen osalta, ei voisa siunata.


      • etsivä-xx
        Miksi salata? kirjoitti:

        Kysy nyt asiasta siltä Ahti Riihimäeltä vaikka, jolta aikaisemmassa viestissäni olen kehoittanut kysymään ja voinet kysyä vaikka Erkki Airakseltakin ja Valde Palolalta ja Tapio Holmalta! Olisi mielenkiintoista tietää sen veljen nimi, jos puhuja muka on, kuka on neuvonut sinua asiassa toisin kuin mikä on elävän kristillisyyden kanta epäuskoisen ja uskomassa olevan avioliiton solmimisen synnillisyyteen.

        Tämä ei ole oikea paikka ryhtyö siihen keskusteluun mielestäni. Julkiseen saarnaan joka netistä tulee kaikkien kuultavaksi kohdistuu mahdollisuus siitä keskustella. Minuta kuitenkin on väärin tuoda tänne yksityisiä keskusteluja. Sellainen nimittäin johtaa siihen että et koskaan kohtaa ihmistä aidosti enää sen jälkeen. Sellaista lahjaa ei pidä antaa pois että joku sinun kanssasi puhuu niin että molemmat voivat olla omia itseään miettimättä mikä "nauhoitus" toisella on mahdollisesti menossa. Minä olen täällä keskusteluun ottanut netissä maailmalle menneen seurapuheen. Minusta pääkaupunkiseudun vl-miehen pitää pitää keskustelu itsellään. Niin minäkin pidän sen mistä itse olen elämäni aikana keskustellut.

        Vanhoillislestadiolaisuus joutuu vielä tämän avioliittolainsäädännön ja kirkon kanna käsittelyn yhteydessä tulemaan pois puskista ja varjoista, silloin ei enää riitä ns kiiltokuvajutut Päivämiehessä vaan avioliiton teologiakin joudutaan avaamaan. Kenen liitolle pyydetään kirkossa Jumalan siunaus.


      • etsivä-xx
        Aarteen löytänyt kirjoitti:

        Tässäpä viestissäsi nyt tulikin esille omin sanoin sydämesi tila. Vikoilua ja vikoilua vl kristillisyydestä ja siitä ilmapiiristä, miten ahtaana sen koet. Minä kun, vaikka olen aikoinani myöskin tullut ns. ulkopuolelta tähän lammaslaumaan, koen puolestani sitä rauhaa, vapautta ja iloa Pyhässä Hengessä, mitä tämä elävä usko lupaa sen uskojalle lahjoittaakin. suoraan sanoen koen näin, että olet vielä sen rikkaan nuorukaisen osassa, joka ei totellut neuvoa, että mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja jaa vaivaisille niin sinulla on oleva tavara taivaassa.

        Kyse ei ole siitä mitä rikas nuorukainen teki.

        Kyse on avioliitosta ja perheestä ja Jumalan lahjoista. Tyypilliseen vl tapaan sinä lainaat kohdan omaisuudesta.

        Pitää olla se toinen kohta, ja kysyä perheelliseltä vanhoillislestadiolaiselta mikä on heidän henkilökohtainen vastauksensa siihen. Kuinka monta on sen täyttäjäksi? Eikö se ole luostarilupauksen peruste.

        Mitä Jeesus vaatii seuraajiltaan
        25 Jeesuksen mukana kulki suuri joukko ihmisiä. Hän kääntyi ja sanoi heille:
        26 "Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni. [Matt. 10:37,38 : 5. Moos. 33:9]
        27 Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni. [Matt. 16:24; Mark. 8:34; Luuk. 9:23]
        28 Jos joku teistä aikoo rakentaa tornin, niin kai hän ensin istuutuu arvioimaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi.
        29 Muuten voi käydä niin, että hän laskee perustuksen mutta joutuu jättämään työn kesken. Silloin kaikki, jotka tämän näkevät, alkavat pilkata häntä:
        30 'On siinäkin mies! Alkoi rakentaa, mutta kesken se jäi.'
        31 "Tai jos kuningas on lähdössä taisteluun toista kuningasta vastaan, niin kai hän ensin istuutuu harkitsemaan, pystyykö hän kymmenellätuhannella miehellä kohtaamaan vihollisen, joka on tulossa kahdenkymmenentuhannen miehen voimalla.
        32 Ellei hän siihen pysty, hän lähettää rauhanneuvottelijoita, kun vihollinen on vielä kaukana.
        33 "Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on.

        Elättekö te itse sen mukaan mitä vaaditte muilta.


      • Kysymyksenä
        etsivä-xx kirjoitti:

        Tämä ei ole oikea paikka ryhtyö siihen keskusteluun mielestäni. Julkiseen saarnaan joka netistä tulee kaikkien kuultavaksi kohdistuu mahdollisuus siitä keskustella. Minuta kuitenkin on väärin tuoda tänne yksityisiä keskusteluja. Sellainen nimittäin johtaa siihen että et koskaan kohtaa ihmistä aidosti enää sen jälkeen. Sellaista lahjaa ei pidä antaa pois että joku sinun kanssasi puhuu niin että molemmat voivat olla omia itseään miettimättä mikä "nauhoitus" toisella on mahdollisesti menossa. Minä olen täällä keskusteluun ottanut netissä maailmalle menneen seurapuheen. Minusta pääkaupunkiseudun vl-miehen pitää pitää keskustelu itsellään. Niin minäkin pidän sen mistä itse olen elämäni aikana keskustellut.

        Vanhoillislestadiolaisuus joutuu vielä tämän avioliittolainsäädännön ja kirkon kanna käsittelyn yhteydessä tulemaan pois puskista ja varjoista, silloin ei enää riitä ns kiiltokuvajutut Päivämiehessä vaan avioliiton teologiakin joudutaan avaamaan. Kenen liitolle pyydetään kirkossa Jumalan siunaus.

        Siihen en osaa antaa vastausta, että kun nykyään on näitä avioliitostaan eronneita ja sitten heitä vihitään taas uuteen avioliittoon toisen kanssa vaikka exä elääkin vielä, että siunaako Jumala tällaiset selvästi Jumalan sanan vastaiset liitot? Toivonpa vaan että et ole niin humaani, että suosit tasa-arvoisuuden nimissä myös mahdollisesti tulevaisuudessa tulevat samaa sukupuolta olevien avioliitot!


      • etsivä-xx
        Aarteen löytänyt kirjoitti:

        Tässäpä viestissäsi nyt tulikin esille omin sanoin sydämesi tila. Vikoilua ja vikoilua vl kristillisyydestä ja siitä ilmapiiristä, miten ahtaana sen koet. Minä kun, vaikka olen aikoinani myöskin tullut ns. ulkopuolelta tähän lammaslaumaan, koen puolestani sitä rauhaa, vapautta ja iloa Pyhässä Hengessä, mitä tämä elävä usko lupaa sen uskojalle lahjoittaakin. suoraan sanoen koen näin, että olet vielä sen rikkaan nuorukaisen osassa, joka ei totellut neuvoa, että mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja jaa vaivaisille niin sinulla on oleva tavara taivaassa.

        oletko sinä avioliitossa?

        Tarkoittaako aikoinaan nuoruutta?


      • etsivä-xx:lle
        etsivä-xx kirjoitti:

        Tämä ei ole oikea paikka ryhtyö siihen keskusteluun mielestäni. Julkiseen saarnaan joka netistä tulee kaikkien kuultavaksi kohdistuu mahdollisuus siitä keskustella. Minuta kuitenkin on väärin tuoda tänne yksityisiä keskusteluja. Sellainen nimittäin johtaa siihen että et koskaan kohtaa ihmistä aidosti enää sen jälkeen. Sellaista lahjaa ei pidä antaa pois että joku sinun kanssasi puhuu niin että molemmat voivat olla omia itseään miettimättä mikä "nauhoitus" toisella on mahdollisesti menossa. Minä olen täällä keskusteluun ottanut netissä maailmalle menneen seurapuheen. Minusta pääkaupunkiseudun vl-miehen pitää pitää keskustelu itsellään. Niin minäkin pidän sen mistä itse olen elämäni aikana keskustellut.

        Vanhoillislestadiolaisuus joutuu vielä tämän avioliittolainsäädännön ja kirkon kanna käsittelyn yhteydessä tulemaan pois puskista ja varjoista, silloin ei enää riitä ns kiiltokuvajutut Päivämiehessä vaan avioliiton teologiakin joudutaan avaamaan. Kenen liitolle pyydetään kirkossa Jumalan siunaus.

        Mitä mieltä olet, antaako Jumala siunauksensa eronneille ja uudelleen avioituville, joittenka exä vielä elää?


      • etsivä-xx:lle
        etsivä-xx kirjoitti:

        Tämä ei ole oikea paikka ryhtyö siihen keskusteluun mielestäni. Julkiseen saarnaan joka netistä tulee kaikkien kuultavaksi kohdistuu mahdollisuus siitä keskustella. Minuta kuitenkin on väärin tuoda tänne yksityisiä keskusteluja. Sellainen nimittäin johtaa siihen että et koskaan kohtaa ihmistä aidosti enää sen jälkeen. Sellaista lahjaa ei pidä antaa pois että joku sinun kanssasi puhuu niin että molemmat voivat olla omia itseään miettimättä mikä "nauhoitus" toisella on mahdollisesti menossa. Minä olen täällä keskusteluun ottanut netissä maailmalle menneen seurapuheen. Minusta pääkaupunkiseudun vl-miehen pitää pitää keskustelu itsellään. Niin minäkin pidän sen mistä itse olen elämäni aikana keskustellut.

        Vanhoillislestadiolaisuus joutuu vielä tämän avioliittolainsäädännön ja kirkon kanna käsittelyn yhteydessä tulemaan pois puskista ja varjoista, silloin ei enää riitä ns kiiltokuvajutut Päivämiehessä vaan avioliiton teologiakin joudutaan avaamaan. Kenen liitolle pyydetään kirkossa Jumalan siunaus.

        Jos siionin puhujien välillä on asiasta eri kanta ja näkemys, niin eivät molemmat voi olla oikeita eihän? Siksi olisi ensiarvoisen tärkeää pääkaupunkiseudun vl miehen ottaa asia esille, että se, joka opettaa väärin tulisi hoidetuksi harhastaan. Olenko minä veljeni vartija menttaliteetti ei saisi vallita elävässä kristillisyydessä!


      • etsivä-xx:lle
        etsivä-xx kirjoitti:

        Kyse ei ole siitä mitä rikas nuorukainen teki.

        Kyse on avioliitosta ja perheestä ja Jumalan lahjoista. Tyypilliseen vl tapaan sinä lainaat kohdan omaisuudesta.

        Pitää olla se toinen kohta, ja kysyä perheelliseltä vanhoillislestadiolaiselta mikä on heidän henkilökohtainen vastauksensa siihen. Kuinka monta on sen täyttäjäksi? Eikö se ole luostarilupauksen peruste.

        Mitä Jeesus vaatii seuraajiltaan
        25 Jeesuksen mukana kulki suuri joukko ihmisiä. Hän kääntyi ja sanoi heille:
        26 "Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni. [Matt. 10:37,38 : 5. Moos. 33:9]
        27 Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni. [Matt. 16:24; Mark. 8:34; Luuk. 9:23]
        28 Jos joku teistä aikoo rakentaa tornin, niin kai hän ensin istuutuu arvioimaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi.
        29 Muuten voi käydä niin, että hän laskee perustuksen mutta joutuu jättämään työn kesken. Silloin kaikki, jotka tämän näkevät, alkavat pilkata häntä:
        30 'On siinäkin mies! Alkoi rakentaa, mutta kesken se jäi.'
        31 "Tai jos kuningas on lähdössä taisteluun toista kuningasta vastaan, niin kai hän ensin istuutuu harkitsemaan, pystyykö hän kymmenellätuhannella miehellä kohtaamaan vihollisen, joka on tulossa kahdenkymmenentuhannen miehen voimalla.
        32 Ellei hän siihen pysty, hän lähettää rauhanneuvottelijoita, kun vihollinen on vielä kaukana.
        33 "Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on.

        Elättekö te itse sen mukaan mitä vaaditte muilta.

        Jeesus kutsui rikasta nuorukaista, jolla siis hengellisessä mielessä tarkoitetaan sitä, että nuorukaisella oli paljon omaa hengellisyyttä jo valmiina eikä hän Jeesuksen kehoituksen mukaisesti halunnut luopua siitä ja lähteä seuraamaan jeesusta. Otatko sinä tämän Raamatun kohdan vain konkreettisesti?


      • etsivä-xx:lle
        etsivä-xx kirjoitti:

        oletko sinä avioliitossa?

        Tarkoittaako aikoinaan nuoruutta?

        Olen avioliitossa loppuvuodesta tulee yhteisiä vuosia täyteen 40v. En ollut uskomassa, kun meidät vihittiin,eikä puolisoni, mutta minulle oli kyllä jo nuoruusvuosina kirkastunut, mikä on oikea usko ja että niin minäkin haluaisin uskoa. Jumalalla oli kuitenkin oma aikansa minun parannuksentekoni suhteen ja elävän uskon sain omistaa n.23 vuotiaana.


      • etsivä-xx:lle
        etsivä-xx kirjoitti:

        Kyse ei ole siitä mitä rikas nuorukainen teki.

        Kyse on avioliitosta ja perheestä ja Jumalan lahjoista. Tyypilliseen vl tapaan sinä lainaat kohdan omaisuudesta.

        Pitää olla se toinen kohta, ja kysyä perheelliseltä vanhoillislestadiolaiselta mikä on heidän henkilökohtainen vastauksensa siihen. Kuinka monta on sen täyttäjäksi? Eikö se ole luostarilupauksen peruste.

        Mitä Jeesus vaatii seuraajiltaan
        25 Jeesuksen mukana kulki suuri joukko ihmisiä. Hän kääntyi ja sanoi heille:
        26 "Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni. [Matt. 10:37,38 : 5. Moos. 33:9]
        27 Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni. [Matt. 16:24; Mark. 8:34; Luuk. 9:23]
        28 Jos joku teistä aikoo rakentaa tornin, niin kai hän ensin istuutuu arvioimaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi.
        29 Muuten voi käydä niin, että hän laskee perustuksen mutta joutuu jättämään työn kesken. Silloin kaikki, jotka tämän näkevät, alkavat pilkata häntä:
        30 'On siinäkin mies! Alkoi rakentaa, mutta kesken se jäi.'
        31 "Tai jos kuningas on lähdössä taisteluun toista kuningasta vastaan, niin kai hän ensin istuutuu harkitsemaan, pystyykö hän kymmenellätuhannella miehellä kohtaamaan vihollisen, joka on tulossa kahdenkymmenentuhannen miehen voimalla.
        32 Ellei hän siihen pysty, hän lähettää rauhanneuvottelijoita, kun vihollinen on vielä kaukana.
        33 "Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on.

        Elättekö te itse sen mukaan mitä vaaditte muilta.

        Kukaan läheinen, kun Jeesus kutsuu seuraamaan itseään, ei saa tulla parannuksen tekemisen esteeksi. Sen ei tarvi merkitä konkreettisesti, että heidät pitäisi hylätä eikä heidän kanssaan saisi enää pitää yhteyttä, mutta jollekin joku läheiseksi tullut ihminen voi estää parannuksen tekemisen. Luostarilaitos on vastoin Jumalan sanaa, senhän tiedämme jo siitäkin, kun Luther aikoinaan yritti siellä tulla tuntemaan Jumalan mutta ei saanut rauhaa tunnolleen. Vasta kun Jumala johdatti hänen luokseen uskovaisen, jonka kautta Lutherille kirkastui, miten Jumala vanhurskauttaa syntisen Yksin uskosta, yksin armosta, yksin jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden, Lutherkin pääsi vapauteen sekä luostarielämän vääryydestä ja väärästä hurskaudesta, joka perustui tekoihin.


      • asiat suoriksi
        asiat suoriksi kirjoitti:

        Sinulle asiat suoriksi, että laitoin sanan pyhä lainausmerkkeihin siksi, että olen saanut jostain käsityksen etsivä-xx:n kirjoituksesta, että ikäänkuin uskovaisen avioituminen epäuskoisen kanssa pyhittäisi tuon epäuskoisen puolison tilanteen avioliitossa. Toki toivon, että he molemmat pitävät antamastaan aviolupauksestaan kiinni, että vasta kuolema heidät erottaa. Ja sitäkin tärkeämmän, että molemmat löytäisivät henkilökohtaisesti elävän uskon sydämeensä.

        Miten tähän epäpyhään henkilöön (siis siihen aviopuolisoon, joka ei usko) tulee arjessa suhtautua? Tuleeko uskovainen puolison aloittaa aamukahvit keittiössä päivittämällä totuus tämän epäuskoisen statuksesta esim. näin:

        Kuule, et ole pyhä. Olet epäuskoinen, paha, siveetön, saastainen, irstas, vihamielinen, riidanhaluinen, kiivaileva, kiukutteleva, juonitteleva, eripurainen, lahkolainen, kateellinen, juomari, remuaja, ahne, häijy, vilpillinen, pahansuopa, herjaava, ylpeä, uhmamielinen, kääntymätön, pimeä, väärämielinen, murhaaja.

        Poiminnat raamatunkohdista Mark. 7:22 ja Gal 5:19 sekä 2. Kor. 6:14

        Olisko tämä hyvä päivänavaus uskovaisen ja epäuskoisen avioliitossa?


      • pääkaupungin vl-mies
        Liitto ja liitto kirjoitti:

        En tiedä miten tuolla viidakon keskellä asuvat naiset ja miehet vihitään toisiinsa, omat rituaalinsahan heillä on kulllakin heimolla. Saatikka hinduilla ja budhaa jumalana palvovilla. Mutta sen tiedän, että jos pari vihityttää itsensä maistraatissa, niin sekin on virallisesti avioliitto vaikkei siinä ole jumalan edessä luvattukaan elää yhdessä kunnes kuolema erottaa. Ja vl:t kyllä pitävät sikäli arvossaan maistraatissakin vihittäviä aviopareja, että eivät edesauta millään tavalla siitä liitosta eroamaan.

        Näissäkin avioliitoissa syntyvät lapset ovat Jumalan lapsia, uskovaisia.


      • pääkaupungin vl-mies
        Aarteen löytänyt kirjoitti:

        Tässäpä viestissäsi nyt tulikin esille omin sanoin sydämesi tila. Vikoilua ja vikoilua vl kristillisyydestä ja siitä ilmapiiristä, miten ahtaana sen koet. Minä kun, vaikka olen aikoinani myöskin tullut ns. ulkopuolelta tähän lammaslaumaan, koen puolestani sitä rauhaa, vapautta ja iloa Pyhässä Hengessä, mitä tämä elävä usko lupaa sen uskojalle lahjoittaakin. suoraan sanoen koen näin, että olet vielä sen rikkaan nuorukaisen osassa, joka ei totellut neuvoa, että mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja jaa vaivaisille niin sinulla on oleva tavara taivaassa.

        lainaus:
        "Vikoilua ja vikoilua vl kristillisyydestä ja siitä ilmapiiristä, miten ahtaana sen koet."

        Jaa, minä en kokenut sitä vikoiluna. Minun kokemusmaailmani ei ole samanlainen kuin etsivä-xx:n. Mutta koin silti, että etsivä-xx sanoo rehellisesti sen, mikä painaa ja ahdistaa. Häntä painaa ja ahdistaa. Miksi sitä ei saisi sanoa? Valehdellako pitäisi, tai puhua lämpimikseen?

        Eikö meidän pikemminkin tulisi närkästyksen sijaan tarjota apua toisenlainen näkökulman avautumiseen ja sitäkään apua ei tyrkyttäen? Mikä on sinun apusi etsivä-xx:lle?


      • pääkaupungin vl-mies
        Miksi salata? kirjoitti:

        Kysy nyt asiasta siltä Ahti Riihimäeltä vaikka, jolta aikaisemmassa viestissäni olen kehoittanut kysymään ja voinet kysyä vaikka Erkki Airakseltakin ja Valde Palolalta ja Tapio Holmalta! Olisi mielenkiintoista tietää sen veljen nimi, jos puhuja muka on, kuka on neuvonut sinua asiassa toisin kuin mikä on elävän kristillisyyden kanta epäuskoisen ja uskomassa olevan avioliiton solmimisen synnillisyyteen.

        En aio tyydyttää uteliaisuuden nälkääsi. Tunnen puhujia ympäri Suomen ja minun on mahdollista käydä keskustelua heidän kanssaan, puhelimessa, silmätysten, seuroissa ja vaikka kesämökillä. Olen näiden vuosien mittaan tällaisia keskusteluja käynytkin, monia. Mutta en käytä ihmisten nimiä tällaisella palstalla, en omaani enkä muidenkaan. Se ei ole viisautta.

        Ja tunnut, huom. tunnut olevan yksi näistä, joille on tärkeää vain opin kirjaimet, ei niinkään elävän elämän tilanteet, kuinka uskon kipukysymykset ratkaistaan uskon kautta elävässä elämässä.

        Lisäksi tunnut lukeneen minua erittäin huonosti. Kirjoitin näin:

        "Edelleen minulle on opetettu, että elävässä uskossa olevan ei tule hakemalla hakea puolisoa epäuskoisesta maailmasta. Kuitenkin voi "kohtalo" eli elämä tuoda eteen sen puolison. Meidän valintamme usein vain näennäisesti ovat omia valintojamme. Yksin Jumala tietää kaiken tarkoituksen. Uskovaisen rikkomus tällaisessa avioitumisessa ei koskekaan avioliiton pyhyyttä ja asemaa, vaan sitä että uskovainen on voinut ylenkatsoa seurakunnan ohjetta ja noussut sitä vastaan. Ei siis ole kyse Mooseksen ajan avioliittosäädösten rikkomisesta vaan pikemmin ihmisen omasta ylpeyden synnistä."

        Tuossakin tekstissä olisi varmaan paljon korjaamisen varaa. Mutta perusviesti on se, että avioliitto instituutiona itsessään ei ole syntiä. Synti eli rikkomus tulee siinä, että on ylenkatsonut uskovaisen yhteisen rakkauden hakemalla sopimatonta suhdetta. Pyrky avioliittoon on voinut syntyä itsekkäistä motiiveista ei uskon motiiveista. Ja varoituksen aiheita uskovainen/epäuskoinen -avioliiton solmimisesta on useita.

        Sitten olen vielä kirjoittanut näinkin:

        "Minulle ovat puhujat kysyttäessä opettaneet, että jos kaksi epäuskoista ihmistä (mies ja nainen) jo seurustelevat ja kesken tämän prosessin toinen saa Jumalalta parannuksen armon eli tulee uskoon, tässä on jo kyse avioliiton kaltaisesta tilanteesta (vaikka seksiä ei olisikaan ollut, usein ehkä jo on ollut). Silloin uskovaiset, Jumalan seurakunta ei kehota eikä lähde avittamaan ihmissuhteiden rikkomista, vaan tämä uusi uskovainen ihminen haluaa laillistaa suhteensa Jumalan ja seurakunnan edessä menemällä avioliittoon. Jos se puoliso, joka ei usko, tähän tässä uudessa tilanteessa suostuu ja edelleen haluaa liittoon, avioliitto solmitaan. Tähän avioliittoon kristillinen asenne on tarjota apua ja kulkea rinnalla. Voihan olla myös niin, että epäuskoiselle ihmiselle tämä uusi tilanne ei kelpaa vaan hän irtautuu suhteesta eli lähtee ns "kävelemään"."


      • etsivä-xx
        etsivä-xx:lle kirjoitti:

        Mitä mieltä olet, antaako Jumala siunauksensa eronneille ja uudelleen avioituville, joittenka exä vielä elää?

        Jeesus sanoo että se on synti, että eronneet solmivat avioliiton. Pitäisi siis olla vain siviilivihkiminen, koska maallinen elämä on maallista, eli avioeroa ja uutta liittoa ei voi lailla kieltää. Toisaalta vain Pyhän Hengen pilkaa ei anneta anteeksi. Minusta pari, joka ei voi elää yhdessä, voi erota mutta ei solmia uutta liittoa. Toki erillään asuminen on yksi vaihtoehto, mutta saattaa olla taloudellisen oman vastuun kantamisen kannalta parempi että selkeästi eroaa ja omaisuus erotellaan. Yleensä eron taustalla on riitoja ja riidat eron jälkeen vähenevät, jos kukin hoitaa omat asiansa. Eron taustalla voi olla vaikka perheväkivalta.


      • etsivä-xx
        etsivä-xx:lle kirjoitti:

        Jos siionin puhujien välillä on asiasta eri kanta ja näkemys, niin eivät molemmat voi olla oikeita eihän? Siksi olisi ensiarvoisen tärkeää pääkaupunkiseudun vl miehen ottaa asia esille, että se, joka opettaa väärin tulisi hoidetuksi harhastaan. Olenko minä veljeni vartija menttaliteetti ei saisi vallita elävässä kristillisyydessä!

        Sinun motiiviasi kovasti kummastelen. Ei tämä suomi 24 ole nimienkeruupaikka. Niistä ovat täällä olleet kiinnostuneita kaikki sellaiset, jotka ovat niitä kokonaan toisiin tarkoituksiin käyttäneet. Eikä tämä ole myöskään paikka missä vl-foorumin tyyliin toisia hoidellaan. Eiköhän puhuvaisilla ole omat fooruminsa tällaisiin keskusteluihin. Ei taida olla kyse yhden ihmisen "hoitamisesta" jonka perään huutelet vaan avioliiton teologiasta tänä päivänä laajemminkin. Sitäpaits se että jotkut ovat mielestäsi aina saarnanneet jotenkin ei vielä ole oikean opin tunnus vaan se mitä Raamatussa lukee. Avioliitoa koskevat jakeet ovat uudessa testamnetissa ja vanhassa testamentissa kovasti erilaisia sisällöltään.

        Mitä tulee siihen että kirjoitat veljesi vartijasta.
        " Olenko minä veljeni vartija menttaliteetti ei saisi vallita elävässä kristillisyydessä! "
        Lause liittyy sekä Raamatussa murhaan ja kostoon ja syyllisyyteen.

        Se liittyy Raamatussa siihen, että murhaatun Aabelin veri huusi.
        6 Herra kysyi Kainilta: "Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan?
        7 Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa." [Room. 6:12]
        8 Kain sanoi veljelleen Abelille: "Lähde mukaani." Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. [Viis. 10:3; Matt. 23:35; 1. Joh. 3:12; Juud. 1:11]
        9 Silloin Herra kysyi Kainilta: "Missä on veljesi Abel?" Kain vastasi: "En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?"
        10 Herra sanoi: "Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta? [Hepr. 12:24]

        Kyse ei suinkaan ollut siitä että se joka vastasi olenko veljeni vartija ei olisi halunnut estää toista lankeamasta syntiin vaan että kielsi murhan synnin jonka oli itse tehnyt.

        Tämä Abelin veri esiintyy toisessakin yhteydessä.
        Hepr. 12:24

        ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri. [1. Tim. 2:5 | Hepr. 11:4]


      • etsivä-xx
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        lainaus:
        "Vikoilua ja vikoilua vl kristillisyydestä ja siitä ilmapiiristä, miten ahtaana sen koet."

        Jaa, minä en kokenut sitä vikoiluna. Minun kokemusmaailmani ei ole samanlainen kuin etsivä-xx:n. Mutta koin silti, että etsivä-xx sanoo rehellisesti sen, mikä painaa ja ahdistaa. Häntä painaa ja ahdistaa. Miksi sitä ei saisi sanoa? Valehdellako pitäisi, tai puhua lämpimikseen?

        Eikö meidän pikemminkin tulisi närkästyksen sijaan tarjota apua toisenlainen näkökulman avautumiseen ja sitäkään apua ei tyrkyttäen? Mikä on sinun apusi etsivä-xx:lle?

        Kiitos pks mies taas tekstistäsi. Tämä vikova mieli on luterilaisen kirkon kasvatille täysin merkityksetön muusa merkityksessä kuin että sillä tukitaan ihmisten suut ja lakaistaan ongelmat maton olle. Mitään kristillistä termiä se ei minulle merkitse koko vikova sana ei ole pks arkikielenkään sana ylipäätää, onko se sitä " kaanaata".

        Toisekseen en usko, että täällä mitää apua kukaan saa.
        Minä en usko, että sellaisella mentaliteetilla, että kaikki hyvä viedään ihmiseltä pois tai poljetaan se lokaan oikeasti kasvatetaan yhtään mitään. Vl liike toimii siinä ihan niin kuin ne parjatut liikeet, jotka jauhavat katumuksen syvyyttä anteeksiantamuksen ehtona. Hyvää pitää jättää ihmiselle menneisyydestä ja nykyisestäkin elämästä, jos se ei ole selvän Raamatun sanan mukaan pahaa.

        Nuori 23 vuotias ihminen on vasta rakentamassa omaa elämäänsä, ystävätkin voi vaihtaa tai siinä iässä oikeastaan sitä omaa ystäväpiiriä luontaisesti luodaan.

        Minä olen aikonut mennä kotikirkkoon rukoilemaan Isältä Pojan kautta voimaa ja tietä ulos vanhoillislestadiolaisuudesta, jos Jumala ohjaisi sinne missä oikeasti on sekä rakkaus että vanhan katekismuksen kristinoppi.


      • Asiat suoriksi
        asiat suoriksi kirjoitti:

        Miten tähän epäpyhään henkilöön (siis siihen aviopuolisoon, joka ei usko) tulee arjessa suhtautua? Tuleeko uskovainen puolison aloittaa aamukahvit keittiössä päivittämällä totuus tämän epäuskoisen statuksesta esim. näin:

        Kuule, et ole pyhä. Olet epäuskoinen, paha, siveetön, saastainen, irstas, vihamielinen, riidanhaluinen, kiivaileva, kiukutteleva, juonitteleva, eripurainen, lahkolainen, kateellinen, juomari, remuaja, ahne, häijy, vilpillinen, pahansuopa, herjaava, ylpeä, uhmamielinen, kääntymätön, pimeä, väärämielinen, murhaaja.

        Poiminnat raamatunkohdista Mark. 7:22 ja Gal 5:19 sekä 2. Kor. 6:14

        Olisko tämä hyvä päivänavaus uskovaisen ja epäuskoisen avioliitossa?

        Aloitetaanko ihan alusta? Siis siitä, että on synti, että uskomassa oleva avioituu epäuskoisen kanssa. Jos tämä uskovainen ei sitä syntinä koe vaan pitää itseään edelleen täysin raittiisti uskovana, hänhän on silloin ymmärtämättä lankeemustaan itsekin epäuskoon joutunut. Jos taas hän saa tunnon tilastaan ja tekee parannuksen, hän kohtelee epäuskoista puolisoaan niinkuin uskovaisen kuuluukin kohdella. Ei siis avioeroa oteta esimerkiksi. Mutta hänellä alkaa oma kilvoitus, ettei mukaudu miehen maailmalliseen menoon mukaan. Riittääkö tämä vastaus?


      • Vastauksenani
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Näissäkin avioliitoissa syntyvät lapset ovat Jumalan lapsia, uskovaisia.

        Niin ovatkin olenko muka väittänyt toisin, sillä kaikki kansathan syntyvät siionissa, jolla tarkoitetaan että kaikki lapset syntyvät uskovaisina ja vaikka heitä ei kastettaisikaan pieninä heidän syntymälahjanaan saatu lapsenuskonsa säilyy tiettyyn rajaan asti.


      • Vastauksena
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        lainaus:
        "Vikoilua ja vikoilua vl kristillisyydestä ja siitä ilmapiiristä, miten ahtaana sen koet."

        Jaa, minä en kokenut sitä vikoiluna. Minun kokemusmaailmani ei ole samanlainen kuin etsivä-xx:n. Mutta koin silti, että etsivä-xx sanoo rehellisesti sen, mikä painaa ja ahdistaa. Häntä painaa ja ahdistaa. Miksi sitä ei saisi sanoa? Valehdellako pitäisi, tai puhua lämpimikseen?

        Eikö meidän pikemminkin tulisi närkästyksen sijaan tarjota apua toisenlainen näkökulman avautumiseen ja sitäkään apua ei tyrkyttäen? Mikä on sinun apusi etsivä-xx:lle?

        Ahdistuksen syynä on synninluvallisuus useimmiten tavalla tai toisella omassa elämässä. Kun sana käy kohti ihminen ahdistuu, koska hän ei haluaisi uskoa ja myöntää sitä, missä on joutunut itse vikaan, ja vierittää ahdistuksensa syyn , että opetetaan väärin. Näin minä ajattelen asiasta. Kun haluaisi niin kovasti pitää itse kiinni siitä omasta ymmärryksestään. Tulee mieleeni Jeesuksen kysymys opetuslapsilleen, kun monet olivat jättäneet jeesuksen seuraamisen kun hänen opetuksensa eivät kaikilta osilta miellyttäneet kuulijoita, että tahdotteko tekin mennä pois? niin sanon niinkuin opetuslapset. kenenkä luo me menisimme sillä sinulla on iankaikkisen elämän sanat.


      • sieppaa vähän
        etsivä-xx kirjoitti:

        Vl-teologiaa. Pakanakansojen aviliitto on Jumalan tahdon vastainen. EVL kirkko on opettanut että luomisessa kaikki avioliitot ovat Jumalan luoman järjestyksen mukaisesti pyhiä ja hänen tahtotonsa mukaisia (toistaiseksi evl kirkko on tässä yhteydessä puhunut miehen ja naisen välisestä liitosta).

        VL teologia:Vai kahden vanhoillislestadiolaisen välinen avioliitto on pyhä ja Jumalan tahdon mukainen.

        Miksi sitten olisi väärin erota Jumalan tahdon vastaisesta liitosta (korinttolaiskirje).

        Ehkä evl kirkon piispojen olisi syytä keskustella opillisissa keskusteluissa myös tästä avioliiton teologiasta.

        Jeesus on omassa puheessaan viitannut nimenomaan tähän Edenissä perustettuun liittoon ja tämä on evl kirkon teologian pohja:

        Markus 10
        2 Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka häntä koetellakseen kysyivät, saako mies hylätä vaimonsa. [Mark. 8:11 ]
        3 Hän vastasi heille: "Mitä Mooses on siitä säätänyt?"
        4 He sanoivat: "Mooses antoi meille luvan kirjoittaa erokirjan ja hylätä vaimon." [Matt. 5:31 ]
        5 Silloin Jeesus sanoi: "Te olette kovasydämisiä, siksi hän laati teille sen säännöksen.
        6 Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. [1. Moos. 1:27 , 1. Moos. 5:2 ]
        7 Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, [1. Moos. 2:24 ; Ef. 5:31]
        8 niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi.
        9 Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." [1. Kor. 7:10]

        Matt.19 (vuoden 1933/39 käännös
        3 Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?"
        4 Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'
        5 ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?
        6 Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
        7 He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?"
        8 Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.
        9 Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."
        10 Opetuslapset sanoivat hänelle: "Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, niin ei ole hyvä naida".
        11 Mutta hän sanoi heille: "Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu.
        12 Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon."

        Tässä sanasaan Jeesu kumoaa Mooseksen lain avioliitosta ja asettaa avioliiton pyhäksi pohjaksi vain Edenin avioliiton, sen mikä oli alussa Jumalan luomisen tarkoitus. Silloin se koskee niin pakanoita kuin uskoviakin. Eroituksetta.

        Miksi vanhoillislestadiolainen vielä pitää kiinni Mooseksen laista, eikö Kristuksen sana riitä.

        "Vl-teologiaa. Pakanakansojen aviliitto on Jumalan tahdon vastainen."

        Sieppaa vähän nuo olkinukke-kiivailusi, väännät jatkuvasti vl-käsityksistä kanamaisen typeriä tulkintoja.


      • etsivä-xx:lle
        etsivä-xx kirjoitti:

        Kiitos pks mies taas tekstistäsi. Tämä vikova mieli on luterilaisen kirkon kasvatille täysin merkityksetön muusa merkityksessä kuin että sillä tukitaan ihmisten suut ja lakaistaan ongelmat maton olle. Mitään kristillistä termiä se ei minulle merkitse koko vikova sana ei ole pks arkikielenkään sana ylipäätää, onko se sitä " kaanaata".

        Toisekseen en usko, että täällä mitää apua kukaan saa.
        Minä en usko, että sellaisella mentaliteetilla, että kaikki hyvä viedään ihmiseltä pois tai poljetaan se lokaan oikeasti kasvatetaan yhtään mitään. Vl liike toimii siinä ihan niin kuin ne parjatut liikeet, jotka jauhavat katumuksen syvyyttä anteeksiantamuksen ehtona. Hyvää pitää jättää ihmiselle menneisyydestä ja nykyisestäkin elämästä, jos se ei ole selvän Raamatun sanan mukaan pahaa.

        Nuori 23 vuotias ihminen on vasta rakentamassa omaa elämäänsä, ystävätkin voi vaihtaa tai siinä iässä oikeastaan sitä omaa ystäväpiiriä luontaisesti luodaan.

        Minä olen aikonut mennä kotikirkkoon rukoilemaan Isältä Pojan kautta voimaa ja tietä ulos vanhoillislestadiolaisuudesta, jos Jumala ohjaisi sinne missä oikeasti on sekä rakkaus että vanhan katekismuksen kristinoppi.

        Eli sinulle ei käykkään Jeesuksen opetukset vaan haluat mennä pois niinkuin ne eräätkin siinä edellä lainaamassa kirjoituksessani.


      • Joh. 15:18,19
        Reinukainen.. kirjoitti:

        On se niin ihanata katsoa vl-siionin jäsenten keskinäistä rakkautta ja kujertelua.

        Totta puhuen vl-ääriänkyrät ovat niitä kaikkein julmimpia ja kauimpana Kristuksen rakkaudesta.

        Jatka pääkaupungin vl-mies asiallisia kirjoituksiasi.

        Olen huomannut, että asialliset kirjoituksesi vetävät lukijoita aidosti positiivisessa mielessä haluun tutustua vl-oppiin, jossa on tosi paljon hyvää.

        Kun noitten ääriänkyröiden sisään hinaamat oppiharhat saataisiin pois niin olisi vl-opetus lähellä aitoa Raamatullisuutta.

        "Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä."


      • etsivä-xx
        Asiat suoriksi kirjoitti:

        Aloitetaanko ihan alusta? Siis siitä, että on synti, että uskomassa oleva avioituu epäuskoisen kanssa. Jos tämä uskovainen ei sitä syntinä koe vaan pitää itseään edelleen täysin raittiisti uskovana, hänhän on silloin ymmärtämättä lankeemustaan itsekin epäuskoon joutunut. Jos taas hän saa tunnon tilastaan ja tekee parannuksen, hän kohtelee epäuskoista puolisoaan niinkuin uskovaisen kuuluukin kohdella. Ei siis avioeroa oteta esimerkiksi. Mutta hänellä alkaa oma kilvoitus, ettei mukaudu miehen maailmalliseen menoon mukaan. Riittääkö tämä vastaus?

        Ei riitä. Toki kahden ihmisen avioliitto ja etenkin sen sopiminen miten lapset kasvatetaan on helpompi kun uskon sisältö on yhteinen. Etenkin kysymys lapsisien syntymästä voi olla syvän ristiriidan lähde. Tästä syystä avioliiton solmiminen on varmasti vaikealla pohjalla, ja on todellakin hyvä varoittaa siitä.

        Mutta sellainen teologia, että avioliitto kahden ei uskovaisen välillä on pyhä ja Jumalan luomisessa perustema ja siten olisi kirottu ei uskovan ja uskovan väliilä, ei ole enää uuden testamentin avioliiton mukaista. Minä pidän kiinni evl kirkon opetuksesta niin kauan kunnes "lyödään pöytään" avioliiton teologia muussa muodossa kuin "näin on aina opettu meillä täällä takahikiän kylässä". Raamatulla pitää asiat tutkia ja perustella. Mitkä Mooseksen lain kohdat Jeesus kumosi. Tarkkana pykälä pykälältä. Naiko vl mies veljensä lapsettoman lesken. Miksi ei. Perustelut kiitos. Jos lain alle menee pitää koko mooseksen laki täytää avioliiton osalta sitä noudattaa. Tai sitten todeta mitä uudessa liitossa on Raamatun mukaan uudelleen säädetty. Sipisi käsitellä sitten myöskin Timoteuksen äidinkin avioliitto.


      • huomannut saman
        Aarteen löytänyt kirjoitti:

        Tässäpä viestissäsi nyt tulikin esille omin sanoin sydämesi tila. Vikoilua ja vikoilua vl kristillisyydestä ja siitä ilmapiiristä, miten ahtaana sen koet. Minä kun, vaikka olen aikoinani myöskin tullut ns. ulkopuolelta tähän lammaslaumaan, koen puolestani sitä rauhaa, vapautta ja iloa Pyhässä Hengessä, mitä tämä elävä usko lupaa sen uskojalle lahjoittaakin. suoraan sanoen koen näin, että olet vielä sen rikkaan nuorukaisen osassa, joka ei totellut neuvoa, että mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja jaa vaivaisille niin sinulla on oleva tavara taivaassa.

        Onkohan etsivä-xx:ltä on vielä kokonainen parannus tekemättä? Ettei vain olisi vain tilkinnyt omanvanhurskauden vaatettaan uusilla paikoilla (=poimimalla mieleisiä osioitaan vl-liikkeen opetuksista)?


      • minusta
        etsivä-xx:lle kirjoitti:

        Jeesus kutsui rikasta nuorukaista, jolla siis hengellisessä mielessä tarkoitetaan sitä, että nuorukaisella oli paljon omaa hengellisyyttä jo valmiina eikä hän Jeesuksen kehoituksen mukaisesti halunnut luopua siitä ja lähteä seuraamaan jeesusta. Otatko sinä tämän Raamatun kohdan vain konkreettisesti?

        Sinulla on paljon omaa hengellistä omaisuutta EVL-taustastasi, sitä et ole halunnut heittää pois ja lähteä seuraamaan meitä ja Herraa.

        1. Tess. 1:6
        Ja te olette meitä ja Herra seuraamaan ruvenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan


      • kerropa lisää
        etsivä-xx:lle kirjoitti:

        Olen avioliitossa loppuvuodesta tulee yhteisiä vuosia täyteen 40v. En ollut uskomassa, kun meidät vihittiin,eikä puolisoni, mutta minulle oli kyllä jo nuoruusvuosina kirkastunut, mikä on oikea usko ja että niin minäkin haluaisin uskoa. Jumalalla oli kuitenkin oma aikansa minun parannuksentekoni suhteen ja elävän uskon sain omistaa n.23 vuotiaana.

        "elävän uskon sain omistaa n.23 vuotiaana"

        Olen melko varma, että et saanut silloin 23-vuotiaana vl-joukosta synninpäästöä Jeesuksen nimessä ja veressä. "Elävän uskon" omistamiskokemuksesi on jokin muu.


      • vikova mieli
        etsivä-xx kirjoitti:

        Kiitos pks mies taas tekstistäsi. Tämä vikova mieli on luterilaisen kirkon kasvatille täysin merkityksetön muusa merkityksessä kuin että sillä tukitaan ihmisten suut ja lakaistaan ongelmat maton olle. Mitään kristillistä termiä se ei minulle merkitse koko vikova sana ei ole pks arkikielenkään sana ylipäätää, onko se sitä " kaanaata".

        Toisekseen en usko, että täällä mitää apua kukaan saa.
        Minä en usko, että sellaisella mentaliteetilla, että kaikki hyvä viedään ihmiseltä pois tai poljetaan se lokaan oikeasti kasvatetaan yhtään mitään. Vl liike toimii siinä ihan niin kuin ne parjatut liikeet, jotka jauhavat katumuksen syvyyttä anteeksiantamuksen ehtona. Hyvää pitää jättää ihmiselle menneisyydestä ja nykyisestäkin elämästä, jos se ei ole selvän Raamatun sanan mukaan pahaa.

        Nuori 23 vuotias ihminen on vasta rakentamassa omaa elämäänsä, ystävätkin voi vaihtaa tai siinä iässä oikeastaan sitä omaa ystäväpiiriä luontaisesti luodaan.

        Minä olen aikonut mennä kotikirkkoon rukoilemaan Isältä Pojan kautta voimaa ja tietä ulos vanhoillislestadiolaisuudesta, jos Jumala ohjaisi sinne missä oikeasti on sekä rakkaus että vanhan katekismuksen kristinoppi.

        "Tämä vikova mieli on luterilaisen kirkon kasvatille täysin merkityksetön muusa merkityksessä kuin että sillä tukitaan ihmisten suut"

        Itselläsi on kieltämättä vikova mieli, tarjoat närkästystä ja yrität käännyttää. Et hyväksy epäuskoisen puolison ottamisesta kanssasi toisin ajattelevia aidosti vapaiksi armolapsiksi, vaan haukut juutalaisiksi, lain alla oleviksi, taakkojen punojiksi jne. Kurkusta kuristaen yrität käännyttää heidät ajattelemaan kanssasi samoin.


      • etsivä-xx:lle
        etsivä-xx kirjoitti:

        Ei riitä. Toki kahden ihmisen avioliitto ja etenkin sen sopiminen miten lapset kasvatetaan on helpompi kun uskon sisältö on yhteinen. Etenkin kysymys lapsisien syntymästä voi olla syvän ristiriidan lähde. Tästä syystä avioliiton solmiminen on varmasti vaikealla pohjalla, ja on todellakin hyvä varoittaa siitä.

        Mutta sellainen teologia, että avioliitto kahden ei uskovaisen välillä on pyhä ja Jumalan luomisessa perustema ja siten olisi kirottu ei uskovan ja uskovan väliilä, ei ole enää uuden testamentin avioliiton mukaista. Minä pidän kiinni evl kirkon opetuksesta niin kauan kunnes "lyödään pöytään" avioliiton teologia muussa muodossa kuin "näin on aina opettu meillä täällä takahikiän kylässä". Raamatulla pitää asiat tutkia ja perustella. Mitkä Mooseksen lain kohdat Jeesus kumosi. Tarkkana pykälä pykälältä. Naiko vl mies veljensä lapsettoman lesken. Miksi ei. Perustelut kiitos. Jos lain alle menee pitää koko mooseksen laki täytää avioliiton osalta sitä noudattaa. Tai sitten todeta mitä uudessa liitossa on Raamatun mukaan uudelleen säädetty. Sipisi käsitellä sitten myöskin Timoteuksen äidinkin avioliitto.

        Palataanpa asiassa sinun mainitsemaasi tilanteeseen, josta olet kertonut. Siis avioiduit uskomassa olevana epäuskoisen kanssa niinkö? Etkä ole sitä koskaan tuntenut, että sillä teollasi kielsit uskosi eli jouduit epäuskoiseen sieluntilaan, jossa miehesikin on. Etkä niinollen koskaan ole tuntenut , että olet siinä tilassa, että sinun tarvitsisi syntyä uudesti ylhäältä, jos käytän nyt tätä sanontaa. Pidät itseäsi edelleen samalla tavalla uskovaisena kuin olit ennen avioliittoanne. En voi vetää kuin yhdenlaisen johtopäätöksen, eli olikohan sinun uskosi alunperinkään elävää, koska et ole edes kertonut psalmiasi, miten löysit Jumalan valtakunnan. Nyt älä poikkea sivupoluille asiassa, joka koskee sinun omaa henkilökohtaista sieluntilaasi!


      • etsivä-xx:lle
        etsivä-xx:lle kirjoitti:

        Palataanpa asiassa sinun mainitsemaasi tilanteeseen, josta olet kertonut. Siis avioiduit uskomassa olevana epäuskoisen kanssa niinkö? Etkä ole sitä koskaan tuntenut, että sillä teollasi kielsit uskosi eli jouduit epäuskoiseen sieluntilaan, jossa miehesikin on. Etkä niinollen koskaan ole tuntenut , että olet siinä tilassa, että sinun tarvitsisi syntyä uudesti ylhäältä, jos käytän nyt tätä sanontaa. Pidät itseäsi edelleen samalla tavalla uskovaisena kuin olit ennen avioliittoanne. En voi vetää kuin yhdenlaisen johtopäätöksen, eli olikohan sinun uskosi alunperinkään elävää, koska et ole edes kertonut psalmiasi, miten löysit Jumalan valtakunnan. Nyt älä poikkea sivupoluille asiassa, joka koskee sinun omaa henkilökohtaista sieluntilaasi!

        Eli miksi yhä uudestaan takerrut kysymykseen, että onko avioliitto epäuskoisen ja uskovaisen kanssa pyhä? Valvomapaikkasi on nyt ja ainoastaan se, että onko sinun synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa!


      • etsivä-xx
        etsivä-xx:lle kirjoitti:

        Palataanpa asiassa sinun mainitsemaasi tilanteeseen, josta olet kertonut. Siis avioiduit uskomassa olevana epäuskoisen kanssa niinkö? Etkä ole sitä koskaan tuntenut, että sillä teollasi kielsit uskosi eli jouduit epäuskoiseen sieluntilaan, jossa miehesikin on. Etkä niinollen koskaan ole tuntenut , että olet siinä tilassa, että sinun tarvitsisi syntyä uudesti ylhäältä, jos käytän nyt tätä sanontaa. Pidät itseäsi edelleen samalla tavalla uskovaisena kuin olit ennen avioliittoanne. En voi vetää kuin yhdenlaisen johtopäätöksen, eli olikohan sinun uskosi alunperinkään elävää, koska et ole edes kertonut psalmiasi, miten löysit Jumalan valtakunnan. Nyt älä poikkea sivupoluille asiassa, joka koskee sinun omaa henkilökohtaista sieluntilaasi!

        Ei vaan olen nuoruuteni avioliitossa vuosikymmeniä vanhassa liitoss enkä ole vl kodista.

        Minun aviolttooni on ollut pyhä jo sitä solmittaessa. Ei se ole miksikään muuttunut. Evl kirkon opetuksen mukaan kaikki elinikäiset avioliitot ovat pyhiä, koska Jeesus on sanonut, että alussa oli niin ja että Mooseksen säädökset eivät alussa olleet voimassa, hän siis kumosi ne eivan avioeroa koskevilta osiltaan vaan myöskin miehen naimattoman lesken naimisen, moniaviosuuden ym. Se mikä on pyhää ei voi koskaan olla syntiä.


      • etsivä-xx
        etsivä-xx:lle kirjoitti:

        Eli miksi yhä uudestaan takerrut kysymykseen, että onko avioliitto epäuskoisen ja uskovaisen kanssa pyhä? Valvomapaikkasi on nyt ja ainoastaan se, että onko sinun synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa!

        En ole sinulle tai kenellekään muulle täällä tilivelvollinen elämästäni. Tämä on keskustelupalsta.


      • VL-nainen
        etsivä-xx:lle kirjoitti:

        Tiedätkö etsivä-xx että vaikka ei-vl pappi suorittaisi pienokaisen kasteen tai vihkisi avioliittoon tai jakaisi ehtoollisen, niin se on pätevä siinä kuin vl-papinkin suorittama. Sillä kaste ja ehtoollinenhan ovat ne kaksi sakramenttia, jotka eivät ole jakajan sieluntilasta kiinni, etteivätkö ne olisi päteviä vaan vastaanottajan usko on se, joka ne tekee todeksi.

        Tarkennusta:

        Ehtoollinen on pätevä ja todellinen, vaikka sen nauttii epäuskollakin, mutta silloin se nautitaan omaksi vahingoksi ja tuomioksi. Myös kaste on todellinen, vaikka epäuskoinen kastetaan, mutta se ei hyödytä häntä ennen kuin hän saa parannuksen armon (=uudestisyntyy). Kaste nimittäin hyödyttää vain uskovaisena. Siksi epäuskoisena kastettuakaan ei tarvitse kastaa uudelleen, kun hän saa parannuksen armon.

        Tietenkin kaste ja ehtoollinen ovat todellisia vain, mikäli ne toteutetaan riittävän oikein muodollisesti (vaikka siihen riittävän muodollisesti oikeanlaisuuteen on vaikea antaa ihan tarkkaa rajamääritelmää, joskin karkeita kylläkin). Kastajalla tai ehtoollisen jakajalla ei ole merkitystä kuka hän on.

        Siitä en ole ihan varma että pitääkö sen sakramentin jakajan/suorittajan kuitenkin olla ihminen ja pitääkö sen olla eri ihminen kuin sakramentin vastaanottaja. Tässä on hyvä kysymys että onko robotin jakama kaste tai ehtoollinen pätevä, jos se muuten suoritetaan riittävän oikein muodollisesti? Hyvä kysymys myös tämä että onko itse itselleen jaettu sakramentti pätevä jos se muuten suoritetaan riittävän oikein muodollisesti?

        Joku uskovainen voisi antaa näihinkin kysymyksiin vastaukset. ;-)

        Jos on vähänkään epävarmuutta onko joku kastettu riittävän muodollisesti oikein, niin hänet on syytä kastaa uudelleen varmuuden vuoksi.

        Kun ehtoollinen nautitaan elävällä uskolla, niin se vahvistaa uskoa ja auttaa kilvoittelussa.

        Avioituminen epäuskoisen kanssa on tietenkin syntiä, mutta toki sekin avioliitto on Jumalan vahvistama, jos se on muodollisesti oikein vihitty. Eikä epäuskoisestakaan saa ottaa avioeroa, mutta jos on väkivaltaa tai insestiä, niin pitää ottaa asumusero.

        Jos ei muuten lähestymiskielto toimi riittävän hyvin (esim insesti tai väkivaltatapauksissa), niin sellaisessa poikkeustapauksessa ei ole syntiä ottaa myöskään virallista avioeroa, koska muuten lähestymiskieltoa ei saada kunnolla toimimaan Suomen laista ja oikeusjärjestelmästä johtuen. Normaalitilanteessa avioero on kuitenkin aina syntiä.


      • vielä vl
        sieppaa vähän kirjoitti:

        "Vl-teologiaa. Pakanakansojen aviliitto on Jumalan tahdon vastainen."

        Sieppaa vähän nuo olkinukke-kiivailusi, väännät jatkuvasti vl-käsityksistä kanamaisen typeriä tulkintoja.

        Mutta eipä ollut sinunkaan sanankäyttösi uskovaiselle sopivaa. Siitä, mistä toista syytä, sitä itse teet. Väännät.


      • etsivä-xx
        etsivä-xx kirjoitti:

        En ole sinulle tai kenellekään muulle täällä tilivelvollinen elämästäni. Tämä on keskustelupalsta.

        Vielä jatkan että todistamisen vaatimus ei vanhoillislestadiolaisuutta vaan ns vapaiden suuntien ällöttävä tapa, joka saa minut aina karttamaan noita hurmosliikkeiksi kokemiani paikkoja. Viidesläiseen herätysliikkeeseenkin on tämä vaatimus rakenneltu vaikka se kirkon piirissä toimiikin.


      • Kerron lisää
        kerropa lisää kirjoitti:

        "elävän uskon sain omistaa n.23 vuotiaana"

        Olen melko varma, että et saanut silloin 23-vuotiaana vl-joukosta synninpäästöä Jeesuksen nimessä ja veressä. "Elävän uskon" omistamiskokemuksesi on jokin muu.

        Eikä ole. Tunnollani oli suuri hätä ja olimme vasta muuttaneet nuorena avioparina uuteen kaupunkiin, jossa tiesin edelliseltä paikkakunnalta muuttaessani, erään sisaren nimeltä, joka oli muuttanut sinne opiskelemaan, Etsein hänen osoitetietonsa ja menin käymään, sillä hän asui eräässä uskovaisessa kodissa alivuokralaisena. Hän ei ollut silloin paikalla, mutta jätin lapun, että tulisi minua tapaamaan antamaani osoitteeseen. Eikä minulla ollut muuta kysymystä esittää hänelle, kuin vain se, että onko minulla lupa uskoa kaikki syntini anteeksi ja hän saarnasi evankeliumin. Sen jälkeen aloimme käymään seuroissa kyseisellä paikkakunnalla ja sain uusia uskonystäviä paljon ja miehenikin eräissä seuroissa, kun häntä eräs veli tuli puhuttelemaan, lupasi uskoa.


      • etsivä-xx:lle
        etsivä-xx kirjoitti:

        Kiitos pks mies taas tekstistäsi. Tämä vikova mieli on luterilaisen kirkon kasvatille täysin merkityksetön muusa merkityksessä kuin että sillä tukitaan ihmisten suut ja lakaistaan ongelmat maton olle. Mitään kristillistä termiä se ei minulle merkitse koko vikova sana ei ole pks arkikielenkään sana ylipäätää, onko se sitä " kaanaata".

        Toisekseen en usko, että täällä mitää apua kukaan saa.
        Minä en usko, että sellaisella mentaliteetilla, että kaikki hyvä viedään ihmiseltä pois tai poljetaan se lokaan oikeasti kasvatetaan yhtään mitään. Vl liike toimii siinä ihan niin kuin ne parjatut liikeet, jotka jauhavat katumuksen syvyyttä anteeksiantamuksen ehtona. Hyvää pitää jättää ihmiselle menneisyydestä ja nykyisestäkin elämästä, jos se ei ole selvän Raamatun sanan mukaan pahaa.

        Nuori 23 vuotias ihminen on vasta rakentamassa omaa elämäänsä, ystävätkin voi vaihtaa tai siinä iässä oikeastaan sitä omaa ystäväpiiriä luontaisesti luodaan.

        Minä olen aikonut mennä kotikirkkoon rukoilemaan Isältä Pojan kautta voimaa ja tietä ulos vanhoillislestadiolaisuudesta, jos Jumala ohjaisi sinne missä oikeasti on sekä rakkaus että vanhan katekismuksen kristinoppi.

        Edelleenkin ihmettelen, miten voit väittää, että vl-kristillisyydessä mitattaisiin katumuksen syvyyttä? Niin ei ole koskaan saarnattu eikä saarnata, se oppi on ns. uudestiheränneillä joka on eriseura. Joku tuolla jo aiemmin kirjoitti, että et ole varmaan ev.lut.kirkkosi taustasta johtuen jättänyt sitä oppia mitä siellä opetetaan taaksesi vaan olet siinä edelleen kiinni ja rikkaan nuorikaisen esimerkin mukaisesti haluat sieltä pitää jotain väärää edelleen mukanasi. Kun taas kun tullaan ahtaasta portista sisälle Jumalan valtakuntaan, siinä portilla riisutaan kaikki se vanha omavanhurskauden vaate päältä pois ja puetetaan kokonaan uuteen Jumalan valmistamaan vanhurskauden vaatteeseen.


      • siunauksen laatu
        etsivä-xx kirjoitti:

        Ei riitä. Toki kahden ihmisen avioliitto ja etenkin sen sopiminen miten lapset kasvatetaan on helpompi kun uskon sisältö on yhteinen. Etenkin kysymys lapsisien syntymästä voi olla syvän ristiriidan lähde. Tästä syystä avioliiton solmiminen on varmasti vaikealla pohjalla, ja on todellakin hyvä varoittaa siitä.

        Mutta sellainen teologia, että avioliitto kahden ei uskovaisen välillä on pyhä ja Jumalan luomisessa perustema ja siten olisi kirottu ei uskovan ja uskovan väliilä, ei ole enää uuden testamentin avioliiton mukaista. Minä pidän kiinni evl kirkon opetuksesta niin kauan kunnes "lyödään pöytään" avioliiton teologia muussa muodossa kuin "näin on aina opettu meillä täällä takahikiän kylässä". Raamatulla pitää asiat tutkia ja perustella. Mitkä Mooseksen lain kohdat Jeesus kumosi. Tarkkana pykälä pykälältä. Naiko vl mies veljensä lapsettoman lesken. Miksi ei. Perustelut kiitos. Jos lain alle menee pitää koko mooseksen laki täytää avioliiton osalta sitä noudattaa. Tai sitten todeta mitä uudessa liitossa on Raamatun mukaan uudelleen säädetty. Sipisi käsitellä sitten myöskin Timoteuksen äidinkin avioliitto.

        Ehkäpä kyse on siunauksen laadusta ja pyhyyden laadusta. Jumala voi siunata epäuskoistenkin (eli "epäpyhien") avioliittojakin ajallisella siunauksella. Epäuskoistenkin liittoon voi liittyä paljon iloa ja riemua. Siihen voi toki liittyä myös surua ja murhetta, vihaa ja katkeruutta. Ihmiselämän koko tunne-elämä voi kuulua myös epäuskoisten avioliittoon. Jopa armo ja anteeksiantaminen inhimillisinä asioina voivat liittyä epäuskoisten avioliittoihin. Voidaan sanoa, että Jumala on sellaista avioliittoa siunannut ajallisesti, jossa on eletty inhimillistä onnea tuovaa elämää.

        Uskovaisten avioliitossa on Herra Jeesus sovittelijana. Usko on elämän tärkein asia ja siksi läheisimmäksi saattomieheksi tai saattonaiseksi halutaan uskovainen. Uskoa elämän tärkeimpänä asiana vaaliva asenne haluaa uskovaisen aviopuolisoksi. Ei siksi, että epäuskoisen puolison ottaminen on synti (mitä se on), vaan koska niin ajatteleva ihminen näkee uskon elämän tärkeimpänä asiana. Ihminen toivoo, että itse pääsisi kunniaan, mutta että myös läheiset pääsisivät kunniaan. Toivoo hartaasti, että rakas aviopuoliso pääsisi taivaaseen ja omat lapset pääsisivät taivaaseen. Siksi ihminen ei halua ottaa riskiä, että jospa epäuskoinen puoliso ei annakaan viedä lapsia seuroihin ja pyhäkouluun.

        Jos uskovainen ihminen haluaa itselleen epäuskoisen aviopuolison, on kysyttävä, mikä on hänen elämänsä tärkein asia. Onko se puoliso vai usko? Jos se olisi usko, hän haluaisi itselleen kaikkein läheisimmän ihmisen olevan uskovainen. Henkilökohtainen usko tuntuu olevan kovin toisarvoinen asia, jos elävän uskon puuttuminen puolisolta ei merkitse mitään, vaan ihminen katsoo hyvin voivansa avioitua epäuskoisenkin kanssa. Usko ei tunnu olevan kovin arvokas sellaisen ihmisen silmissä, joka ajattelee kykenevänsä yksin kasvattamaan lapsista uskovaisia ilman puolison tukea.


      • vielä vl
        Asiat suoriksi kirjoitti:

        Aloitetaanko ihan alusta? Siis siitä, että on synti, että uskomassa oleva avioituu epäuskoisen kanssa. Jos tämä uskovainen ei sitä syntinä koe vaan pitää itseään edelleen täysin raittiisti uskovana, hänhän on silloin ymmärtämättä lankeemustaan itsekin epäuskoon joutunut. Jos taas hän saa tunnon tilastaan ja tekee parannuksen, hän kohtelee epäuskoista puolisoaan niinkuin uskovaisen kuuluukin kohdella. Ei siis avioeroa oteta esimerkiksi. Mutta hänellä alkaa oma kilvoitus, ettei mukaudu miehen maailmalliseen menoon mukaan. Riittääkö tämä vastaus?

        "hän kohtelee epäuskoista puolisoaan niinkuin uskovaisen kuuluukin kohdella."

        Kuinka kuuluu kohdella?


      • Vastine
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        En aio tyydyttää uteliaisuuden nälkääsi. Tunnen puhujia ympäri Suomen ja minun on mahdollista käydä keskustelua heidän kanssaan, puhelimessa, silmätysten, seuroissa ja vaikka kesämökillä. Olen näiden vuosien mittaan tällaisia keskusteluja käynytkin, monia. Mutta en käytä ihmisten nimiä tällaisella palstalla, en omaani enkä muidenkaan. Se ei ole viisautta.

        Ja tunnut, huom. tunnut olevan yksi näistä, joille on tärkeää vain opin kirjaimet, ei niinkään elävän elämän tilanteet, kuinka uskon kipukysymykset ratkaistaan uskon kautta elävässä elämässä.

        Lisäksi tunnut lukeneen minua erittäin huonosti. Kirjoitin näin:

        "Edelleen minulle on opetettu, että elävässä uskossa olevan ei tule hakemalla hakea puolisoa epäuskoisesta maailmasta. Kuitenkin voi "kohtalo" eli elämä tuoda eteen sen puolison. Meidän valintamme usein vain näennäisesti ovat omia valintojamme. Yksin Jumala tietää kaiken tarkoituksen. Uskovaisen rikkomus tällaisessa avioitumisessa ei koskekaan avioliiton pyhyyttä ja asemaa, vaan sitä että uskovainen on voinut ylenkatsoa seurakunnan ohjetta ja noussut sitä vastaan. Ei siis ole kyse Mooseksen ajan avioliittosäädösten rikkomisesta vaan pikemmin ihmisen omasta ylpeyden synnistä."

        Tuossakin tekstissä olisi varmaan paljon korjaamisen varaa. Mutta perusviesti on se, että avioliitto instituutiona itsessään ei ole syntiä. Synti eli rikkomus tulee siinä, että on ylenkatsonut uskovaisen yhteisen rakkauden hakemalla sopimatonta suhdetta. Pyrky avioliittoon on voinut syntyä itsekkäistä motiiveista ei uskon motiiveista. Ja varoituksen aiheita uskovainen/epäuskoinen -avioliiton solmimisesta on useita.

        Sitten olen vielä kirjoittanut näinkin:

        "Minulle ovat puhujat kysyttäessä opettaneet, että jos kaksi epäuskoista ihmistä (mies ja nainen) jo seurustelevat ja kesken tämän prosessin toinen saa Jumalalta parannuksen armon eli tulee uskoon, tässä on jo kyse avioliiton kaltaisesta tilanteesta (vaikka seksiä ei olisikaan ollut, usein ehkä jo on ollut). Silloin uskovaiset, Jumalan seurakunta ei kehota eikä lähde avittamaan ihmissuhteiden rikkomista, vaan tämä uusi uskovainen ihminen haluaa laillistaa suhteensa Jumalan ja seurakunnan edessä menemällä avioliittoon. Jos se puoliso, joka ei usko, tähän tässä uudessa tilanteessa suostuu ja edelleen haluaa liittoon, avioliitto solmitaan. Tähän avioliittoon kristillinen asenne on tarjota apua ja kulkea rinnalla. Voihan olla myös niin, että epäuskoiselle ihmiselle tämä uusi tilanne ei kelpaa vaan hän irtautuu suhteesta eli lähtee ns "kävelemään"."

        Kirjoitat että tähän avioliittoon kristillinen asenne on tarjota apua ja kulkea rinnalla. Minä nimittäisin sitä avunantoa hempeyden synniksi, jos silloin ei selkeästi tuoda Jumalan sanan neuvoa esille, että tällainen uskovainen luopuu uskostaan osoittaessaan tottelemattomuuden Jumalan sanalle jos avioituu kaikesta neuvomisestaan huolimatta. Ihmettelen että sinä et arvosta selkeää opillista ymmärrystä tässäkään asiassa. Ei uskovaisen elämä saa olla ristiriidassa Kristuksen opin kanssa. Mutta näitä on, jotka haalivat opettajiaan korvasyyhynsä mukaan siis näitä voi olla myöskin siionissamme ei vain ulkopuolella.


      • pääkaupungin vl-mies
        minusta kirjoitti:

        Sinulla on paljon omaa hengellistä omaisuutta EVL-taustastasi, sitä et ole halunnut heittää pois ja lähteä seuraamaan meitä ja Herraa.

        1. Tess. 1:6
        Ja te olette meitä ja Herra seuraamaan ruvenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan

        Millä tavalla etsivä-xx:n tulisi heittää evl-tausta pois?

        Eiväthän evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvat vanhoillislestadiolaiset itsekään ole heittäneet evl-taustaansa pois? Jos ovat heittäneet pois, mitä se kuuluminen kirkkoon käytännössä merkitsee?

        Olavi Voittonen on kysyttäessä vastannut, että vanhoillislestadiolaisella liikkeellä ei ole erityissuhdetta evankelis-luterilaiseen kirkkoon, koska se on osa kirkkoa.


      • Kiitos keskustelusta
        etsivä-xx kirjoitti:

        Ei vaan olen nuoruuteni avioliitossa vuosikymmeniä vanhassa liitoss enkä ole vl kodista.

        Minun aviolttooni on ollut pyhä jo sitä solmittaessa. Ei se ole miksikään muuttunut. Evl kirkon opetuksen mukaan kaikki elinikäiset avioliitot ovat pyhiä, koska Jeesus on sanonut, että alussa oli niin ja että Mooseksen säädökset eivät alussa olleet voimassa, hän siis kumosi ne eivan avioeroa koskevilta osiltaan vaan myöskin miehen naimattoman lesken naimisen, moniaviosuuden ym. Se mikä on pyhää ei voi koskaan olla syntiä.

        Nyt asianlaita muuttuu olellisesti, sillä jos olet aikoinasi avioitunut ei-vl:nä niin silloinhan et ole voinut joutua avioliittoa solmittaessa syntiin, jossa olisit menettänyt uskon. Koska nyt ollaan koko aika oltu siinä luulossa, että olet solminut avioliittosi parannuksen armon saaneena siis jumalanlapsena, vastaukset ovat pyörineet sellaisen tilanteen ympärillä. Selvisihän tämä nyt kuitenkin kohdalleen.


      • Kyllä
        siunauksen laatu kirjoitti:

        Ehkäpä kyse on siunauksen laadusta ja pyhyyden laadusta. Jumala voi siunata epäuskoistenkin (eli "epäpyhien") avioliittojakin ajallisella siunauksella. Epäuskoistenkin liittoon voi liittyä paljon iloa ja riemua. Siihen voi toki liittyä myös surua ja murhetta, vihaa ja katkeruutta. Ihmiselämän koko tunne-elämä voi kuulua myös epäuskoisten avioliittoon. Jopa armo ja anteeksiantaminen inhimillisinä asioina voivat liittyä epäuskoisten avioliittoihin. Voidaan sanoa, että Jumala on sellaista avioliittoa siunannut ajallisesti, jossa on eletty inhimillistä onnea tuovaa elämää.

        Uskovaisten avioliitossa on Herra Jeesus sovittelijana. Usko on elämän tärkein asia ja siksi läheisimmäksi saattomieheksi tai saattonaiseksi halutaan uskovainen. Uskoa elämän tärkeimpänä asiana vaaliva asenne haluaa uskovaisen aviopuolisoksi. Ei siksi, että epäuskoisen puolison ottaminen on synti (mitä se on), vaan koska niin ajatteleva ihminen näkee uskon elämän tärkeimpänä asiana. Ihminen toivoo, että itse pääsisi kunniaan, mutta että myös läheiset pääsisivät kunniaan. Toivoo hartaasti, että rakas aviopuoliso pääsisi taivaaseen ja omat lapset pääsisivät taivaaseen. Siksi ihminen ei halua ottaa riskiä, että jospa epäuskoinen puoliso ei annakaan viedä lapsia seuroihin ja pyhäkouluun.

        Jos uskovainen ihminen haluaa itselleen epäuskoisen aviopuolison, on kysyttävä, mikä on hänen elämänsä tärkein asia. Onko se puoliso vai usko? Jos se olisi usko, hän haluaisi itselleen kaikkein läheisimmän ihmisen olevan uskovainen. Henkilökohtainen usko tuntuu olevan kovin toisarvoinen asia, jos elävän uskon puuttuminen puolisolta ei merkitse mitään, vaan ihminen katsoo hyvin voivansa avioitua epäuskoisenkin kanssa. Usko ei tunnu olevan kovin arvokas sellaisen ihmisen silmissä, joka ajattelee kykenevänsä yksin kasvattamaan lapsista uskovaisia ilman puolison tukea.

        Tähän siunauksen laatu nimimerkin viestiin on helppo vastata amen.


      • tällä tavalla
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Millä tavalla etsivä-xx:n tulisi heittää evl-tausta pois?

        Eiväthän evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvat vanhoillislestadiolaiset itsekään ole heittäneet evl-taustaansa pois? Jos ovat heittäneet pois, mitä se kuuluminen kirkkoon käytännössä merkitsee?

        Olavi Voittonen on kysyttäessä vastannut, että vanhoillislestadiolaisella liikkeellä ei ole erityissuhdetta evankelis-luterilaiseen kirkkoon, koska se on osa kirkkoa.

        "Millä tavalla etsivä-xx:n tulisi heittää evl-tausta pois?"

        etsivä-xx:n tulisi pyyhkiä pois vanha evl-kirkosta oppimansa väärä hengellinen ymmärryksensä ja ottaa Pyhä Henki kotiopettajakseen. Niin aukeaisi tämäkin asia.


      • Ajattelen näin
        vielä vl kirjoitti:

        "hän kohtelee epäuskoista puolisoaan niinkuin uskovaisen kuuluukin kohdella."

        Kuinka kuuluu kohdella?

        Ensimmäisenä tulee mieleeni se, että kilvoittelee niin, ettei yhdy tämän epäuskoisen puolison maailmalliseen menoon mukaan. Näkee että uskon ja hyvän omantunnon säilyttäminen on kaikkein tärkeintä avioliiton aikanakin. Uskomassa olevan puolison käytös voi olla myös puhuttelevaa tuolla epäuskoiselle puolisolle ja aivan varmasti tämä uskomassa oleva puoliso kääntyy monin esirukouksin taivaallisen isän puoleen, että ensinnäkin itse saisi säilyä elävässä uskossa loppuun saakka ja että epäuskoinen puolisokin saisi parannuksen armon ja ne lapset, jotka heillä ovat saisivat säilyä uskomassa tai jos maailma on vienyt niin hekin vielä saisivat tuhlaajalapsen tieltä palaamisen armon.


      • Ei hurmosta
        etsivä-xx kirjoitti:

        Vielä jatkan että todistamisen vaatimus ei vanhoillislestadiolaisuutta vaan ns vapaiden suuntien ällöttävä tapa, joka saa minut aina karttamaan noita hurmosliikkeiksi kokemiani paikkoja. Viidesläiseen herätysliikkeeseenkin on tämä vaatimus rakenneltu vaikka se kirkon piirissä toimiikin.

        Me emme käytä sanontaa todistamisen vaatimus, vaan uskomassa olevilla on tapana kertoa omia psalmejaan siitä, miten on löytänyt Jumalan valtakunnan ja saanut omistaa jumalan lapsioikeuden.


      • pääkaupungin vl-mies
        Vastine kirjoitti:

        Kirjoitat että tähän avioliittoon kristillinen asenne on tarjota apua ja kulkea rinnalla. Minä nimittäisin sitä avunantoa hempeyden synniksi, jos silloin ei selkeästi tuoda Jumalan sanan neuvoa esille, että tällainen uskovainen luopuu uskostaan osoittaessaan tottelemattomuuden Jumalan sanalle jos avioituu kaikesta neuvomisestaan huolimatta. Ihmettelen että sinä et arvosta selkeää opillista ymmärrystä tässäkään asiassa. Ei uskovaisen elämä saa olla ristiriidassa Kristuksen opin kanssa. Mutta näitä on, jotka haalivat opettajiaan korvasyyhynsä mukaan siis näitä voi olla myöskin siionissamme ei vain ulkopuolella.

        Ja sinä todennäköisesti olet kasvanut kristityssä kodissa ja siksi sinulta puuttuu sielunhoidollista näkemystä, ehkä myös kykyä. Minä todellakin arvostan opillista ymmärrystä kaikessa uskomisen asiassa, mutta et näe, kuinka kauppaat omaa näkemystäsi nyt ikäänkuin kaiken selkeyden mittarina. Et sinä ole mikään opillisuuden ylin auktoriteetti. Olet vain palstakeskustelija niin kuin minä.

        Niin kirjoitin: "Kirjoitat että tähän avioliittoon kristillinen asenne on tarjota apua ja kulkea rinnalla."

        Tuossa lauseessani lähden siitä olettamasta, että tämä avioliitto on jo solmittu. Tuskin sinne mennään vihkitilaisuutta häiritsemään alttarille ja huutamaan: "Teit väärin, teit väärin!". Olisiko tuollainen huutaminen sinun käsityksesi hyvästä sielunhoidosta?

        "Mutta näitä on, jotka haalivat opettajiaan korvasyyhynsä mukaan siis näitä voi olla myöskin siionissamme ei vain ulkopuolella."

        Itsestäsi todistat. Olet paisunut omasta erinomaisuudestasi. Ja jos olet sama kuin tuo, joka vaatii nimiä esille päästäkseen riepottelemaan niillä, niin sellaisella ei todellakaan ole Kristuksen mieli eikä uskomisen asiat kunnossa. Tiedätkö mitä? Sinä olet riitelijä, sen verran uskallan minäkin sanoa, olet riitelijä.

        Olisipa mukava näyttää muutamille satunnaisille uskovaisille puhujille,( huom. satunnaisuus takaa sen, että ei ole haalimalla haalittu omaan korvasyyhyyn) tätäkin keskusteluketjua. Saavat sitten sanoa oman sanansensa sinunkin oikeaopillisista vastineista, minun kirjoituksiani tietenkään unohtamatta. Taidakin tehdä niin. Mutta en sen vuoksi, että itselläni on tarvetta olla oikeassa, päinvastoin, taustastani johtuen haluan vilpittömästi asioihin selvyyttä. Mielelläni olen väärässä, siitä voi tehdä parannuksen. Mutta sellaisessa keskustelussa tulee samalla kuulluksi ja ymmärretyksi - jaettu ilo siitä, että saa jälleen uskoa Jumalan lasten kanssa yhdessä. Se ei ole hempeilyä - se on kristillistä asennetta.

        Sinun ja kaltaistesi besserwissereiden kanssa tällaista iloa ei ole. Liekö sinulla itselläsikään muunlaista kuin omahyväistä iloa? Jatka poika vain virheiden metsästelyä ihmisistä, niitä ei puutu maailmasta eikä Siionistakaan.


      • Osaatko vastata
        vielä vl kirjoitti:

        Mutta eipä ollut sinunkaan sanankäyttösi uskovaiselle sopivaa. Siitä, mistä toista syytä, sitä itse teet. Väännät.

        Tässä tulee esiin se turmeltunut luontovarustuksemme. Kukahan opetuslapsista sai aikoinaan lisänimen kiivailija?


      • puistattaa
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        " Mutta jos olet ollut elävässä uskossa avioliittoa solmittaessa---"

        Minulle ovat puhujat kysyttäessä opettaneet, että jos kaksi epäuskoista ihmistä (mies ja nainen) jo seurustelevat ja kesken tämän prosessin toinen saa Jumalalta parannuksen armon eli tulee uskoon, tässä on jo kyse avioliiton kaltaisesta tilanteesta (vaikka seksiä ei olisikaan ollut, usein ehkä jo on ollut). Silloin uskovaiset, Jumalan seurakunta ei kehota eikä lähde avittamaan ihmissuhteiden rikkomista, vaan tämä uusi uskovainen ihminen haluaa laillistaa suhteensa Jumalan ja seurakunnan edessä menemällä avioliittoon. Jos se puoliso, joka ei usko, tähän tässä uudessa tilanteessa suostuu ja edelleen haluaa liittoon, avioliitto solmitaan. Tähän avioliittoon kristillinen asenne on tarjota apua ja kulkea rinnalla. Voihan olla myös niin, että epäuskoiselle ihmiselle tämä uusi tilanne ei kelpaa vaan hän irtautuu suhteesta eli lähtee ns "kävelemään".

        Jeesuksen Marian suhteen "laillistaminen" lienee tapahtui niin, että Joosef kihlasi Marian ja that's it.

        Edelleen minulle on opetettu, että Mooseksen ajan avioliittoa koskevat säädökset eivät ole voimassa Uudessa Liitossa, vaan avioliiton arvo ja järjestys pohjautuu siihen "miten oli alussa". Siinä mies liittyy vaimoonsa ja heistä tulee Jumalan edessä pari. Sitä, minkä Jumala on yhdistänyt, älköön ihminen erottako.

        Edelleen minulle on opetettu, että elävässä uskossa olevan ei tule hakemalla hakea puolisoa epäuskoisesta maailmasta. Kuitenkin voi "kohtalo" eli elämä tuoda eteen sen puolison. Meidän valintamme usein vain näennäisesti ovat omia valintojamme. Yksin Jumala tietää kaiken tarkoituksen. Uskovaisen rikkomus tällaisessa avioitumisessa ei koskekaan avioliiton pyhyyttä ja asemaa, vaan sitä että uskovainen on voinut ylenkatsoa seurakunnan ohjetta ja noussut sitä vastaan. Ei siis ole kyse Mooseksen ajan avioliittosäädösten rikkomisesta vaan pikemmin ihmisen omasta ylpeyden synnistä.

        Teattereista en pidä.
        Yksi tällainen näytös on ns. naimaparannus. Että seurustelevat päästäkseen avioliittoon järjestävät niin, että epäuskoinen tekee parannuksen.

        Toinen on ns. julkirippi vihkitoimituksen jälkeen. Ensin mennään naimisiin, sitten uskovainen tekee seurakunnan edessä parannusta synnistään, ja sitten on kaikki taas "hyvin". Syntiä tekemällä päästiin Jumalan siunaamaan ja pyhittämään avioliittoon(?)

        Tällaisissa näytöksissä avioliitto ja sen pyhä merkitys ei ankkuroidukaan uskoon. Ehkä tärkeämmiksi tulivat ystävät, asema, suku jne.

        Summa summarum: elävässä elämässä tilanteet ovat hyvin moninaisia. Kun ihmiset painiskelevat ajallisten ja hengellistenkin ongelmien parissa, kristillinen asenne on tarjota apua ja kulkea rinnalla. Tällaisen keskustelufoorumin rajoitteet ovat ilmeiset: kun ei nähdä toista, ja mielentila on kullakin mikä lienee, enimmäkseen täällä huiskitaan. Ajaudutaan väittelyihin, sanakiistoihin, milloin mihinkin. Vaikka oppikin olisi oikea, se ei paperinmakuisena internet-palstalta luettuna taida auttaa yhtään ketään. Totuus ei koskaan voi mennä armon edelle. Näin on opetettu. Vanhoillislestadiolainen opetus on neuvoa alhaalta käsin ja rinnalla kulkien. Ei avuntarvitsijaa yksin jättäen.

        "Minulle ovat puhujat kysyttäessä opettaneet, että jos kaksi epäuskoista ihmistä (mies ja nainen) jo seurustelevat ja kesken tämän prosessin toinen saa Jumalalta parannuksen armon eli tulee uskoon, tässä on jo kyse avioliiton kaltaisesta tilanteesta (vaikka seksiä ei olisikaan ollut, usein ehkä jo on ollut)."

        Väität seurustelusta (=ajanjakso, jolloin mies ja nainen tutustuvat toisiinsa ajatuksella, haluavatko elää loppuelämänsä toistensa kanssa): "tässä on jo kyse avioliiton kaltaisesta tilanteesta". Seurustelussa EI ole kyse avioliiton kaltaisesta tilanteesta. Edes kihlaus (lupaus avioliitosta) ei ole purkamaton, vaikka kevyin perustein sitä ei olekaan lupa purkaa. Oikea menettelytapa tuollaisessa tilanteessa on, että kerrotaan seurustelukumppanille parannuksenteosta ja pyydetään häntäkin mukaan seuroihin. Jos prosessi päättyy onnellisesti, voi toinenkin saada parannuksenarmon. Jos hän ei parannusta tee, oikea menettely on päättää seurustelu, tehdä siihen liittyvä surutyö ja suunnata katse tulevaisuuteen. Jumala voi osoittaa myöhemmin uskovaisen aviopuolison.


      • anteeksi //
        vielä vl kirjoitti:

        Mutta eipä ollut sinunkaan sanankäyttösi uskovaiselle sopivaa. Siitä, mistä toista syytä, sitä itse teet. Väännät.

        Anteeksi ruma sanankäyttöni ("kanamaisen typeriä tulkintoja"). Käyvät vanhaan osaan nämä keskustelut, parasta vetäytyä pois.


      • vl sisar
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Millä tavalla etsivä-xx:n tulisi heittää evl-tausta pois?

        Eiväthän evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvat vanhoillislestadiolaiset itsekään ole heittäneet evl-taustaansa pois? Jos ovat heittäneet pois, mitä se kuuluminen kirkkoon käytännössä merkitsee?

        Olavi Voittonen on kysyttäessä vastannut, että vanhoillislestadiolaisella liikkeellä ei ole erityissuhdetta evankelis-luterilaiseen kirkkoon, koska se on osa kirkkoa.

        nyt ihmettelen suuresti pääkaupungin vl-miestä. Sinun pitäisi hyvin olla selvillä, jos kerta uskomassa olet, että ev.lut.kirkkomme oppi poikkeaa olellisesti siitä, miten vl-kristillisyydessä on opetettu esimerkiksi siitä, miten Jumala vanhurskauttaa syntisen. Muistatko sitä kahden kuoren välissä olevaa esimerkki kertomusta? Meitä suojaa nyt vielä sekä maallinen että hengellinen esivalta eli olemme kuin linnunpojat kahden munankuoren välissä. Mutta kun tulee aika, että ne suojaavat kuoret puhkaistaan ympäriltämme, meille tulee marttyyrilähtö taivaaseen!
        Sellaistakin termiä on käytetty että olemme kirkko kirkon sisällä.


      • pääkaupungin vl-mies
        vl sisar kirjoitti:

        nyt ihmettelen suuresti pääkaupungin vl-miestä. Sinun pitäisi hyvin olla selvillä, jos kerta uskomassa olet, että ev.lut.kirkkomme oppi poikkeaa olellisesti siitä, miten vl-kristillisyydessä on opetettu esimerkiksi siitä, miten Jumala vanhurskauttaa syntisen. Muistatko sitä kahden kuoren välissä olevaa esimerkki kertomusta? Meitä suojaa nyt vielä sekä maallinen että hengellinen esivalta eli olemme kuin linnunpojat kahden munankuoren välissä. Mutta kun tulee aika, että ne suojaavat kuoret puhkaistaan ympäriltämme, meille tulee marttyyrilähtö taivaaseen!
        Sellaistakin termiä on käytetty että olemme kirkko kirkon sisällä.

        Älä suotta ihmettele. Kyllä tuo on minulle tuttua. Minähän kysyin SINULTA. Halusin lukea sinun kynästäsi tämän asian.


      • suun tunnustus
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Rakentava puhelu Helsingin ry:n eräälle puhujalle kertoi minulle sen, että on väärin sanoa, että uskovainen ottaessaan rakkaudesta puolisokseen sellaisen, joka ei usko, OLISI SYNTIÄ.

        Se, mikä on ilmeistä syntiä, apostoli Paavali selittää kirjeissään Raamatussa. Esim. irstaus on syntiä. Mutta aikomus solmia avioliitto syntyneen rakkauden pohjalta ei ole rinnasteinen esim. irstaudelle.

        Jos epäuskoisen (mutta rakastamansa) ihminen ottaminen puolisoksi olisi syntiä (ja Jumala vihaa syntiä), kuinka SILLÄ HETKELLÄ KUN VIHKIMYSTÄ VIELÄ OLLAAN TOIMITTAMASSA Jumala siunaisi sanallaan syntiä? Ei mitenkään.

        Kuten täällä on todettu, kun vanhoillislestadiolaisen opetuksen mukaan Jumalalle sellainen avioliitto, jossa on uskovainen ja epäuskoinen ovat keskenään aviossa, on pyhä eikä siinä kehoteta uskovaista eroon, niin tältä palstalta voi saada joistakin kirjoituksista sen käsityksen, että uskovainen ihminen päästäkseen tähän Jumalan pyhittämään avioliittoon rakastamansa epäuskoisen ihmisen kanssa joutuu ensin tekemään syntiä.

        Että ensin pahaa, jotta tulee pyhää?
        Lisäksi, tämä solmittu aviopari on Jumalan edessä nyt yksi liha, yksi yksikkö. Avioliitto, perhe ja lapset ovat Jumalan erityisen suojelun kohteena. Näin ajattelen.

        Ja vielä lisäksi: uskovaisen tekee uskovaiseksi sydämen usko. Koska kukaan meistä toisensa uskovaiseksi mieltävistä ei toisen sydämeen sitä uskoa pääse mittaamaan, olemme suun tunnustuksen varassa. Jotta olisit uskovaisena TÄYSIN VARMA siitä, että olet avioitumassa toisen uskovaisen kanssa, tulisi nähdä sydämeen ja kyetä verifioimaan usko.

        Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa ei voi olla näin epävarmoissa puitteissa.

        Olen edelleenkin sitä mieltä, ja sain tähän vahvistuksen Hgin ry:n puhujalta, että ei voida sanoa, että rakkaudesta Jumalan edessä avioon meneminen olisi syntiä. Voidaan varoittaa, että eri vakaumusten törmätessä, tällainen avioliito voi tuoda mukanaan monenlaisia vaikeuksia. Siihen uuteen tilanteeseen on hyvä tuoda apua ja kristillistä opetusta.

        "Jotta olisit uskovaisena TÄYSIN VARMA siitä, että olet avioitumassa toisen uskovaisen kanssa, tulisi nähdä sydämeen ja kyetä verifioimaan usko."

        Taas tuo tuttu "täyden varmuuden etiikka", sillä onkin tällä palstalla perusteltu monia syntejä. Ampuja voi ampua ohi, kuitenkaan epäonnistumisriski ei tee ampumisesta oikeaa. Uskoa suullaan tunnustava voi olla sydämessään luopunut, on silti eri asia ottaa puolisoksi suullaan tunnustava kuin suullaan kieltävä. Suullaan tunnustavan ottamiseen puolisoksi liittyy riski, että sydämenusko puuttuu, mutta suullaan kieltävän kohdalla voi olla varma, ettei sydämenuskoa ole. Suun tunnustus ja hyvät teot uskon hedelminä ovat asioita, joista elävän uskon Raamatun mukaan tunnistaa. Jos ne kulkevat käsi kädessä, uskovaisella ei ole syytä epäillä toisen uskoa.


      • Eikö vaan?
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Ja sinä todennäköisesti olet kasvanut kristityssä kodissa ja siksi sinulta puuttuu sielunhoidollista näkemystä, ehkä myös kykyä. Minä todellakin arvostan opillista ymmärrystä kaikessa uskomisen asiassa, mutta et näe, kuinka kauppaat omaa näkemystäsi nyt ikäänkuin kaiken selkeyden mittarina. Et sinä ole mikään opillisuuden ylin auktoriteetti. Olet vain palstakeskustelija niin kuin minä.

        Niin kirjoitin: "Kirjoitat että tähän avioliittoon kristillinen asenne on tarjota apua ja kulkea rinnalla."

        Tuossa lauseessani lähden siitä olettamasta, että tämä avioliitto on jo solmittu. Tuskin sinne mennään vihkitilaisuutta häiritsemään alttarille ja huutamaan: "Teit väärin, teit väärin!". Olisiko tuollainen huutaminen sinun käsityksesi hyvästä sielunhoidosta?

        "Mutta näitä on, jotka haalivat opettajiaan korvasyyhynsä mukaan siis näitä voi olla myöskin siionissamme ei vain ulkopuolella."

        Itsestäsi todistat. Olet paisunut omasta erinomaisuudestasi. Ja jos olet sama kuin tuo, joka vaatii nimiä esille päästäkseen riepottelemaan niillä, niin sellaisella ei todellakaan ole Kristuksen mieli eikä uskomisen asiat kunnossa. Tiedätkö mitä? Sinä olet riitelijä, sen verran uskallan minäkin sanoa, olet riitelijä.

        Olisipa mukava näyttää muutamille satunnaisille uskovaisille puhujille,( huom. satunnaisuus takaa sen, että ei ole haalimalla haalittu omaan korvasyyhyyn) tätäkin keskusteluketjua. Saavat sitten sanoa oman sanansensa sinunkin oikeaopillisista vastineista, minun kirjoituksiani tietenkään unohtamatta. Taidakin tehdä niin. Mutta en sen vuoksi, että itselläni on tarvetta olla oikeassa, päinvastoin, taustastani johtuen haluan vilpittömästi asioihin selvyyttä. Mielelläni olen väärässä, siitä voi tehdä parannuksen. Mutta sellaisessa keskustelussa tulee samalla kuulluksi ja ymmärretyksi - jaettu ilo siitä, että saa jälleen uskoa Jumalan lasten kanssa yhdessä. Se ei ole hempeilyä - se on kristillistä asennetta.

        Sinun ja kaltaistesi besserwissereiden kanssa tällaista iloa ei ole. Liekö sinulla itselläsikään muunlaista kuin omahyväistä iloa? Jatka poika vain virheiden metsästelyä ihmisistä, niitä ei puutu maailmasta eikä Siionistakaan.

        En ole kasvanut vl.kodissa siis kristityssä kodissa.
        Minä lähdin olettamuksesta, että uskovaisilla on tiedossa, että joku uskoa tunnustava aikoo avioitua epäuskoisen kanssa ja siitä kumpuaa omat kommenttini.
        Mutta koska eräässä viestissäsi toit esille, että ei muka ole synti avioitua epäuskoisen kanssa ja kirjoitit että olit ollut asiasta yhteydessä jonkun puhujaveljen kanssa,joka yhtyi käsitykseesi, minun oli omantuntoni tähden vastattava totuudenmukaisesti, että se on synti. Ja sekin vielä, että jos tiedät puhujan joka on samaa mieltä kanssasi ja se ei ole siionin yhteinen ymmärrys niin olet velvollinen koska tunnet tuon puhujan ottamaan asia esille niin, että ei tuo väärä ymmärrys pääsisi saastuttamaan enempi siionissa. Kun rakastaa totuudessa se ei ole aina mieleen.


      • huomautus
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Älä suotta ihmettele. Kyllä tuo on minulle tuttua. Minähän kysyin SINULTA. Halusin lukea sinun kynästäsi tämän asian.

        Et kysynyt "vl sisarelta", vaan minulta. Minä vastasin: "etsivä-xx:n tulisi pyyhkiä pois vanha evl-kirkosta oppimansa väärä hengellinen ymmärryksensä ja ottaa Pyhä Henki kotiopettajakseen. Niin aukeaisi tämäkin asia. "


      • Taistelua on
        suun tunnustus kirjoitti:

        "Jotta olisit uskovaisena TÄYSIN VARMA siitä, että olet avioitumassa toisen uskovaisen kanssa, tulisi nähdä sydämeen ja kyetä verifioimaan usko."

        Taas tuo tuttu "täyden varmuuden etiikka", sillä onkin tällä palstalla perusteltu monia syntejä. Ampuja voi ampua ohi, kuitenkaan epäonnistumisriski ei tee ampumisesta oikeaa. Uskoa suullaan tunnustava voi olla sydämessään luopunut, on silti eri asia ottaa puolisoksi suullaan tunnustava kuin suullaan kieltävä. Suullaan tunnustavan ottamiseen puolisoksi liittyy riski, että sydämenusko puuttuu, mutta suullaan kieltävän kohdalla voi olla varma, ettei sydämenuskoa ole. Suun tunnustus ja hyvät teot uskon hedelminä ovat asioita, joista elävän uskon Raamatun mukaan tunnistaa. Jos ne kulkevat käsi kädessä, uskovaisella ei ole syytä epäillä toisen uskoa.

        Niin ja sitten vielä kun avioliittovuosia on jo paljon takana ja perhettäkin siunaantunut, voi käydä niin, että sielunvihollinen saa langetettua pois uskosta sellaiseen syntiin, jonka seurauksena tuo uskoton jättää uskonsa lisäksi myöskin perheensä ja nai toisen. Ei elävässä uskossa oleviakaan milloinkaan sielunvihollinen jätä kiusaamasta ja yrittämästä päästä jonkun kanssa siitä läpi mistä aita on matalin.


      • sorry890
        Kerron lisää kirjoitti:

        Eikä ole. Tunnollani oli suuri hätä ja olimme vasta muuttaneet nuorena avioparina uuteen kaupunkiin, jossa tiesin edelliseltä paikkakunnalta muuttaessani, erään sisaren nimeltä, joka oli muuttanut sinne opiskelemaan, Etsein hänen osoitetietonsa ja menin käymään, sillä hän asui eräässä uskovaisessa kodissa alivuokralaisena. Hän ei ollut silloin paikalla, mutta jätin lapun, että tulisi minua tapaamaan antamaani osoitteeseen. Eikä minulla ollut muuta kysymystä esittää hänelle, kuin vain se, että onko minulla lupa uskoa kaikki syntini anteeksi ja hän saarnasi evankeliumin. Sen jälkeen aloimme käymään seuroissa kyseisellä paikkakunnalla ja sain uusia uskonystäviä paljon ja miehenikin eräissä seuroissa, kun häntä eräs veli tuli puhuttelemaan, lupasi uskoa.

        Luulin sen "parannus 23-vuotiaana" olevan etsivä-xx:n kirjoittama, siksi pidin epäuskottavana. Uskon kertomuksesi.


      • kysymyssivuraiteelta
        huomautus kirjoitti:

        Et kysynyt "vl sisarelta", vaan minulta. Minä vastasin: "etsivä-xx:n tulisi pyyhkiä pois vanha evl-kirkosta oppimansa väärä hengellinen ymmärryksensä ja ottaa Pyhä Henki kotiopettajakseen. Niin aukeaisi tämäkin asia. "

        Olisiko helpompaa jos kaikki keskustelijat käyttäisivät viestissään sitä nimimerkkiä, jolla ensimmäisen kommentin kyseiseen ketjuun on kirjoittanut.

        Tokihan me kaikki haluamme että, keskustelu olisi asiallista ja selkeää ja kanssakeskustelijat tietäisivät kenen kommentti mikin on, niin ei tule turhia skismoja vaan olisi helpompaa tietää mikä viesti liittyy mihinkin.

        (Oikeaa nimeään ei kuitenkaan kannattane täällä käyttää)


      • vaihtuva nikki
        kysymyssivuraiteelta kirjoitti:

        Olisiko helpompaa jos kaikki keskustelijat käyttäisivät viestissään sitä nimimerkkiä, jolla ensimmäisen kommentin kyseiseen ketjuun on kirjoittanut.

        Tokihan me kaikki haluamme että, keskustelu olisi asiallista ja selkeää ja kanssakeskustelijat tietäisivät kenen kommentti mikin on, niin ei tule turhia skismoja vaan olisi helpompaa tietää mikä viesti liittyy mihinkin.

        (Oikeaa nimeään ei kuitenkaan kannattane täällä käyttää)

        Nikkiä on mukavaa vaihdella, voi huudella puskista. Ei tarvitse uhrata aikaa kaiken perustelemiseen niin viimeisen päälle.


      • Aamen
        puistattaa kirjoitti:

        "Minulle ovat puhujat kysyttäessä opettaneet, että jos kaksi epäuskoista ihmistä (mies ja nainen) jo seurustelevat ja kesken tämän prosessin toinen saa Jumalalta parannuksen armon eli tulee uskoon, tässä on jo kyse avioliiton kaltaisesta tilanteesta (vaikka seksiä ei olisikaan ollut, usein ehkä jo on ollut)."

        Väität seurustelusta (=ajanjakso, jolloin mies ja nainen tutustuvat toisiinsa ajatuksella, haluavatko elää loppuelämänsä toistensa kanssa): "tässä on jo kyse avioliiton kaltaisesta tilanteesta". Seurustelussa EI ole kyse avioliiton kaltaisesta tilanteesta. Edes kihlaus (lupaus avioliitosta) ei ole purkamaton, vaikka kevyin perustein sitä ei olekaan lupa purkaa. Oikea menettelytapa tuollaisessa tilanteessa on, että kerrotaan seurustelukumppanille parannuksenteosta ja pyydetään häntäkin mukaan seuroihin. Jos prosessi päättyy onnellisesti, voi toinenkin saada parannuksenarmon. Jos hän ei parannusta tee, oikea menettely on päättää seurustelu, tehdä siihen liittyvä surutyö ja suunnata katse tulevaisuuteen. Jumala voi osoittaa myöhemmin uskovaisen aviopuolison.

        Tähän nimimerkin puistattaa viestiin on helppo yhtyä.


      • pääkaupungin vl-mies
        Eikö vaan? kirjoitti:

        En ole kasvanut vl.kodissa siis kristityssä kodissa.
        Minä lähdin olettamuksesta, että uskovaisilla on tiedossa, että joku uskoa tunnustava aikoo avioitua epäuskoisen kanssa ja siitä kumpuaa omat kommenttini.
        Mutta koska eräässä viestissäsi toit esille, että ei muka ole synti avioitua epäuskoisen kanssa ja kirjoitit että olit ollut asiasta yhteydessä jonkun puhujaveljen kanssa,joka yhtyi käsitykseesi, minun oli omantuntoni tähden vastattava totuudenmukaisesti, että se on synti. Ja sekin vielä, että jos tiedät puhujan joka on samaa mieltä kanssasi ja se ei ole siionin yhteinen ymmärrys niin olet velvollinen koska tunnet tuon puhujan ottamaan asia esille niin, että ei tuo väärä ymmärrys pääsisi saastuttamaan enempi siionissa. Kun rakastaa totuudessa se ei ole aina mieleen.

        On se kumma, ettei sinulle mene perille.

        Mielestäni itse AVIOLIITTO ei ole se synnin kohde. Uskovaisella synti on mielestäni siinä, että väärin perustein avioliittoon hakeutumisessa epäuskoisen kanssa. Tästä olen koko ajan kirjoittanut. Mutta ehkä olet niin yksioikoinen, niin ettet halua ymmärtää.

        "---Ja sekin vielä, että jos tiedät puhujan joka on samaa mieltä kanssasi---puhujaveljen kanssa, joka yhtyi käsitykseesi"

        Oletko taaskin ymmärtämätön?

        Tuossa puhelussa minä pidin itseäni ilman muuta tätä puhujaveljeä paljon alempana ja ymmärtämättömämpänä, ja häntä itseäni parempana ja ymmärtäväisempänä. Eli miten hän voisi olla samaa mieltä kanssani, kun en tarjonnut mielipiteitäni vaan kuuntelin ja nytkin tätä asiaa sydämessäni tutkin.

        En tarjonnut hänelle mitään omia käsityksiäni vaan halusin, että minulle opetetaan, miten oikein on. Ja tuo puhelu on käyty sitä paitsi aikaa sitten. Kävi myös ilmi, miten monimutkaisia tilanteet todellisessa elämässä voivat olla. Ne eivät suju sujauttamalla käteen A4:n verran "totuuksia" esim. suomi24-palstan kirjoituksista, vaikkapa sinun kynästäsi.

        Jos jokin tässä saastuttaa, se on sinun rakkaudeton ja kylmä asenteesi.


      • Sesam aukene
        huomautus kirjoitti:

        Et kysynyt "vl sisarelta", vaan minulta. Minä vastasin: "etsivä-xx:n tulisi pyyhkiä pois vanha evl-kirkosta oppimansa väärä hengellinen ymmärryksensä ja ottaa Pyhä Henki kotiopettajakseen. Niin aukeaisi tämäkin asia. "

        Niin pitäisi, mutta kun jos ei Jumala aukaise tuntoa ei sitä voi tehdä kukaan muu, vaikka kuinka mielestään selkeästi kirkastaisi tätä elävää uskoa ja sitä miten sen saa lahjana omistaa.


      • Neuvon että
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        lainaus:
        "Vikoilua ja vikoilua vl kristillisyydestä ja siitä ilmapiiristä, miten ahtaana sen koet."

        Jaa, minä en kokenut sitä vikoiluna. Minun kokemusmaailmani ei ole samanlainen kuin etsivä-xx:n. Mutta koin silti, että etsivä-xx sanoo rehellisesti sen, mikä painaa ja ahdistaa. Häntä painaa ja ahdistaa. Miksi sitä ei saisi sanoa? Valehdellako pitäisi, tai puhua lämpimikseen?

        Eikö meidän pikemminkin tulisi närkästyksen sijaan tarjota apua toisenlainen näkökulman avautumiseen ja sitäkään apua ei tyrkyttäen? Mikä on sinun apusi etsivä-xx:lle?

        Rohkaista edelleen käymään sanankuulossa rauhanyhdistyksellä, joka on häntä lähinnä. Ja pyytää. että anna minulle kuulevat korvat ja kätkevä sydän.


      • Älä jätä avoimeksi
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        On se kumma, ettei sinulle mene perille.

        Mielestäni itse AVIOLIITTO ei ole se synnin kohde. Uskovaisella synti on mielestäni siinä, että väärin perustein avioliittoon hakeutumisessa epäuskoisen kanssa. Tästä olen koko ajan kirjoittanut. Mutta ehkä olet niin yksioikoinen, niin ettet halua ymmärtää.

        "---Ja sekin vielä, että jos tiedät puhujan joka on samaa mieltä kanssasi---puhujaveljen kanssa, joka yhtyi käsitykseesi"

        Oletko taaskin ymmärtämätön?

        Tuossa puhelussa minä pidin itseäni ilman muuta tätä puhujaveljeä paljon alempana ja ymmärtämättömämpänä, ja häntä itseäni parempana ja ymmärtäväisempänä. Eli miten hän voisi olla samaa mieltä kanssani, kun en tarjonnut mielipiteitäni vaan kuuntelin ja nytkin tätä asiaa sydämessäni tutkin.

        En tarjonnut hänelle mitään omia käsityksiäni vaan halusin, että minulle opetetaan, miten oikein on. Ja tuo puhelu on käyty sitä paitsi aikaa sitten. Kävi myös ilmi, miten monimutkaisia tilanteet todellisessa elämässä voivat olla. Ne eivät suju sujauttamalla käteen A4:n verran "totuuksia" esim. suomi24-palstan kirjoituksista, vaikkapa sinun kynästäsi.

        Jos jokin tässä saastuttaa, se on sinun rakkaudeton ja kylmä asenteesi.

        No kun nyt olet miettinyt sitä sydämessäsi, että oliko puhujaveljen vastaus Jumalan sanan mukainen eli onko vai ei synti uskomassa olevan avioitua epäuskoisen kanssa, niin jatka keskustelua oman siionisi puhujaveljien kanssa , mutta kyllä sellaiselta ihan tavalliselta inhimillisesti ehkä yksinkertaisesti uskovaltakin voit kysyä.


      • muistat pv:n autuaan
        Kerron lisää kirjoitti:

        Eikä ole. Tunnollani oli suuri hätä ja olimme vasta muuttaneet nuorena avioparina uuteen kaupunkiin, jossa tiesin edelliseltä paikkakunnalta muuttaessani, erään sisaren nimeltä, joka oli muuttanut sinne opiskelemaan, Etsein hänen osoitetietonsa ja menin käymään, sillä hän asui eräässä uskovaisessa kodissa alivuokralaisena. Hän ei ollut silloin paikalla, mutta jätin lapun, että tulisi minua tapaamaan antamaani osoitteeseen. Eikä minulla ollut muuta kysymystä esittää hänelle, kuin vain se, että onko minulla lupa uskoa kaikki syntini anteeksi ja hän saarnasi evankeliumin. Sen jälkeen aloimme käymään seuroissa kyseisellä paikkakunnalla ja sain uusia uskonystäviä paljon ja miehenikin eräissä seuroissa, kun häntä eräs veli tuli puhuttelemaan, lupasi uskoa.

        "Muistan päivää autuasta / jolloin Jeesus löysi mun / synneiltänsä vaivatun." Selvästi olet parannuksen kautta uudestisyntynyt Jumalan lapsi.


      • etsivä-xx
        vl sisar kirjoitti:

        nyt ihmettelen suuresti pääkaupungin vl-miestä. Sinun pitäisi hyvin olla selvillä, jos kerta uskomassa olet, että ev.lut.kirkkomme oppi poikkeaa olellisesti siitä, miten vl-kristillisyydessä on opetettu esimerkiksi siitä, miten Jumala vanhurskauttaa syntisen. Muistatko sitä kahden kuoren välissä olevaa esimerkki kertomusta? Meitä suojaa nyt vielä sekä maallinen että hengellinen esivalta eli olemme kuin linnunpojat kahden munankuoren välissä. Mutta kun tulee aika, että ne suojaavat kuoret puhkaistaan ympäriltämme, meille tulee marttyyrilähtö taivaaseen!
        Sellaistakin termiä on käytetty että olemme kirkko kirkon sisällä.

        Vanhoillislestadiolaisuus on sitoutunut evl kirkoon. Luterilaisen tunnustuksen sisällä ollaan ja mitään kahta kirkkoa ei ole. Evl kirkon sisällä on kahdenlaisia ihmisiä kuten on tunnustuskirjojenkin teologian mukaan. Näkyvässä kirkossa in niitä jotka kuuuluvat näkymättömään kirkkoon ja niitä jotka eivät kuulu. Vl liike on maallinen ei mikään näkymätön kirkko.

        Luulisi luterilaisen teologian perusteet sentään vanhoillislestadiolaisillekin opetettavan. Kun vanhoillislestadiolaiset seurat on on koolla vain seurakunta. Ja seurakunnan olemuksesta on Valde Palolan kirjoitus täällä:
        http://rauhanyhdistys.fi/fi/nain-me-uskomme/artikkelit_nmu/vuosikirja-2012-artikkeli/

        Maalinen esivalta on koko Suomen kansalla yhteinen. EVL kirkko ei ole esivalta vaan se on valtion tehtävä. Kirkko ja valtio on Suomessa erotettu esivaltana toisistaan jo kauan sitten. Tämä toteutettiin vuonna 1869 annetulla kirkkolailla, jota kutsutaan Schaumanin kirkkolaiksi. Se tuli voimaan 1.7.1870. Kirkkolaissa säädetään kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta.Tällä kirkkolailla toteutettiin kirkon ja valtion periaatteellinen ja hyvin pitkälle myös käytännöllinen ero Suomessa. Toisin sanoen valtiokirkkojärjestelmä purettiin.

        http://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/7CA4248938A205ECC225732F002B1A50?openDocument&lang=FI


      • etsivä-xx
        Älä jätä avoimeksi kirjoitti:

        No kun nyt olet miettinyt sitä sydämessäsi, että oliko puhujaveljen vastaus Jumalan sanan mukainen eli onko vai ei synti uskomassa olevan avioitua epäuskoisen kanssa, niin jatka keskustelua oman siionisi puhujaveljien kanssa , mutta kyllä sellaiselta ihan tavalliselta inhimillisesti ehkä yksinkertaisesti uskovaltakin voit kysyä.

        Nyt ei ole sinun asiasi ryhtyä tällaisella palstalla kuitenkaan puhujaveljien asioita hoitamaan.

        Minäkin olen puhujaveliä tässä asiassa kuullut mutta nimiä ei tänne tipu. Avioliiton pyhyyden lähtökohta on jokaisella, jolta minä olen asiaa kuullut. Perustuu siihen, että avioliitto luotiin paratiisissa kuten Jeesus sanoo.


      • Tuttu juttu
        etsivä-xx kirjoitti:

        Vanhoillislestadiolaisuus on sitoutunut evl kirkoon. Luterilaisen tunnustuksen sisällä ollaan ja mitään kahta kirkkoa ei ole. Evl kirkon sisällä on kahdenlaisia ihmisiä kuten on tunnustuskirjojenkin teologian mukaan. Näkyvässä kirkossa in niitä jotka kuuuluvat näkymättömään kirkkoon ja niitä jotka eivät kuulu. Vl liike on maallinen ei mikään näkymätön kirkko.

        Luulisi luterilaisen teologian perusteet sentään vanhoillislestadiolaisillekin opetettavan. Kun vanhoillislestadiolaiset seurat on on koolla vain seurakunta. Ja seurakunnan olemuksesta on Valde Palolan kirjoitus täällä:
        http://rauhanyhdistys.fi/fi/nain-me-uskomme/artikkelit_nmu/vuosikirja-2012-artikkeli/

        Maalinen esivalta on koko Suomen kansalla yhteinen. EVL kirkko ei ole esivalta vaan se on valtion tehtävä. Kirkko ja valtio on Suomessa erotettu esivaltana toisistaan jo kauan sitten. Tämä toteutettiin vuonna 1869 annetulla kirkkolailla, jota kutsutaan Schaumanin kirkkolaiksi. Se tuli voimaan 1.7.1870. Kirkkolaissa säädetään kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta.Tällä kirkkolailla toteutettiin kirkon ja valtion periaatteellinen ja hyvin pitkälle myös käytännöllinen ero Suomessa. Toisin sanoen valtiokirkkojärjestelmä purettiin.

        http://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/7CA4248938A205ECC225732F002B1A50?openDocument&lang=FI

        Tässä viestissäsi etsivä-xx paljastat miten tietämätön olet vl fraseologista siis vl:t sanovat että ovat "kirkko" ev.lut.kirkon sisällä. Tarkoittanee, että ev.lut.kirkkomme sisällä toimii elävä jumalan seurakunta, joiden ajallinen nimi on vanhoillislestadiolainen herätysliike.


      • 29+4
        etsivä-xx kirjoitti:

        Nyt ei ole sinun asiasi ryhtyä tällaisella palstalla kuitenkaan puhujaveljien asioita hoitamaan.

        Minäkin olen puhujaveliä tässä asiassa kuullut mutta nimiä ei tänne tipu. Avioliiton pyhyyden lähtökohta on jokaisella, jolta minä olen asiaa kuullut. Perustuu siihen, että avioliitto luotiin paratiisissa kuten Jeesus sanoo.

        Minäkin ihmettelen suuresti, miksi sinä olet ulkopuolisena vl liikkeeseen kuulumattomana yleensä aloittanut tämän keskustelun aloituksen? Olet tästä kristillisyydestä niin pihalla, että kannattaako sinun edes ruotia, mitä on jollain Ry:llä on asiasta saarnattu? Ole tyytyväinen omaan osaasi omassa liitossasi.


      • käytännöllistäjä
        Voimia kilvoitukseen kirjoitti:

        Jos hän tekee parannuksen siis joutumisestaan uskosta ulos tottelemattomuuden takia avioituessaan epäuskoisen kanssa, niin hän palaa jumalanlasten yhteyteen ja rakkauteen. Yhteiselo uskottoman puolison kanssa tuo sitten mukanaan paljon erilaisia vaikeuksia arjessa.

        Eli pitää siis jokainen päivä aloittaa katumalla suurta onnettomuutta, että otti epäuskoisen ihmisen puolisoksi. Että yhtään hetkeä ei saa rakastaa ja iloita vaan joka hetki on pidettävä ohimoillaan katkera muistutus ja itku kurkussa: että menin tekemään tämän eedenin synnin.

        siinä voi vähän makuuhuonejutut häiriintyä js lähteekö lapsikaan alulle, tuleeko tiskit tiskatuiksi, huusholli siivotuksi, kun pitää tätä syntiä ja onnettomuutta kaiken ikää märehtiä. Kuinka siinä enää suudelmakaan maistaa - jumalattoman hirviön kanssa. Äsh.


      • huomautus
        Ei hurmosta kirjoitti:

        Me emme käytä sanontaa todistamisen vaatimus, vaan uskomassa olevilla on tapana kertoa omia psalmejaan siitä, miten on löytänyt Jumalan valtakunnan ja saanut omistaa jumalan lapsioikeuden.

        Sanonnoilla voi joskus kiertää tai värittää totuutta. Eivät asiat ole aina sanamuodoista kiinni.


      • pääkaupungin vl-mies
        29+4 kirjoitti:

        Minäkin ihmettelen suuresti, miksi sinä olet ulkopuolisena vl liikkeeseen kuulumattomana yleensä aloittanut tämän keskustelun aloituksen? Olet tästä kristillisyydestä niin pihalla, että kannattaako sinun edes ruotia, mitä on jollain Ry:llä on asiasta saarnattu? Ole tyytyväinen omaan osaasi omassa liitossasi.

        Hänellä ei ole tällaisella keskustelupalstalla yhtään vähempää oikeuksia kuin sinullakaan. Tänään viimeksi eräs uskovainen ystäväni sanoi, että vaikka toinen olisi väärässäkin ja itse oikeassa, niin uskovainen pitää tuota toista ihmistä itseänsä parempana.

        Fil. 2:3
        Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne


        Toista vähättelevät, sättivät ja halveksivat asenteet tulevat ennemmin tai myöhemmin puheissa ja kirjoituksissa läpi. Ja mistä ne kertovat? Siitä, että niiden takana oleva ihminen ei ole raittiisti uskomassa. Sovita tästä itseesi, sen minkä nyt voit.


      • pääkaupungin vl-mies
        Älä jätä avoimeksi kirjoitti:

        No kun nyt olet miettinyt sitä sydämessäsi, että oliko puhujaveljen vastaus Jumalan sanan mukainen eli onko vai ei synti uskomassa olevan avioitua epäuskoisen kanssa, niin jatka keskustelua oman siionisi puhujaveljien kanssa , mutta kyllä sellaiselta ihan tavalliselta inhimillisesti ehkä yksinkertaisesti uskovaltakin voit kysyä.

        Sinua tuntuu kiinnostavan vain viisikirjaiminen sana s-y-n-t-i, mutta siihen se vissiin sitten jää. Ihmisten, uskovaisen tai epäuskoisen kohtaamisessa on ulottuvuuksia kuin toteamalla ääneen viidestä kirjaimesta koostuva sana. Oliko se vuoden takaisten suviseurojen vai Jämsän kesäseurojen aikaan radiossa alustus aiheesta: kuinka kohtaan lähimmäisen? Oikein hyvä ohjelma. Paljon enemmän kuin on/off -asenne.


      • etsivä-xx
        käytännöllistäjä kirjoitti:

        Eli pitää siis jokainen päivä aloittaa katumalla suurta onnettomuutta, että otti epäuskoisen ihmisen puolisoksi. Että yhtään hetkeä ei saa rakastaa ja iloita vaan joka hetki on pidettävä ohimoillaan katkera muistutus ja itku kurkussa: että menin tekemään tämän eedenin synnin.

        siinä voi vähän makuuhuonejutut häiriintyä js lähteekö lapsikaan alulle, tuleeko tiskit tiskatuiksi, huusholli siivotuksi, kun pitää tätä syntiä ja onnettomuutta kaiken ikää märehtiä. Kuinka siinä enää suudelmakaan maistaa - jumalattoman hirviön kanssa. Äsh.

        käytännöllistäjä on tällä sarkasmillaan kuitenkin totuudessa. Tätähän täällä esitetty vl tulkinta tarkoitta teologiselta kannalta. Jos avioliitto on pyhä ei sen solmiminen ole synti. Eikä Raamatussa ole ainoatakaan kohtaa missä synti olisi muuttunut pyhäksi, ei edes parannuksen kautta pyhäksi vaan anteeksiannetuksi.

        Ja mitenkä avioliiton pyhyys voisi vaihdella niin, että kahden ei uskovaisen avioliitto on pyhä niin kuin tässä ketjussa joku "armeliaasti" toteaa ja siiten kun toinen osapuoli on vanhoillislestadiolainen se onkin synti.

        Pyhä on Jumalalle erotettu. Saatanalleko se toinen "seka-avioliitto" sitten on erotettu tai se kahden ei vanhoillislestadiolaisen liitto.

        Kuinka monta kertaa vl puhujan pitää tölviä toisten avioliittoa. Kyllä siitä tulee se tunne, että puhuja silloin haluaa juuri sitä mitä käytänöllistäjä kuvaa avioliitossa tunnettavan.

        Kertokaapa nyt siten missä kohden Raamatussa synti tulee pyhäksi. Miten se temppu tehdään.


      • pääkaupungin vl-mies
        Osaatko vastata kirjoitti:

        Tässä tulee esiin se turmeltunut luontovarustuksemme. Kukahan opetuslapsista sai aikoinaan lisänimen kiivailija?

        Taisi olla Pietari. Mutta se, että Pietari on ollut jotakin, ei anna minulle puolustusta samaan, vaikka siihen sitten kompastuisinkin.


      • vl-miehelle
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Taisi olla Pietari. Mutta se, että Pietari on ollut jotakin, ei anna minulle puolustusta samaan, vaikka siihen sitten kompastuisinkin.

        pääkaupungin vl-mies Etkö huomannut että tuo turneluksen vallassa kirjoitettu tokaisija pyysi vähän alempana anteeksi?Etkö sinä täydellisyys antaisi anteeksi hänelle?


      • Palola näin:
        etsivä-xx kirjoitti:

        Vanhoillislestadiolaisuus on sitoutunut evl kirkoon. Luterilaisen tunnustuksen sisällä ollaan ja mitään kahta kirkkoa ei ole. Evl kirkon sisällä on kahdenlaisia ihmisiä kuten on tunnustuskirjojenkin teologian mukaan. Näkyvässä kirkossa in niitä jotka kuuuluvat näkymättömään kirkkoon ja niitä jotka eivät kuulu. Vl liike on maallinen ei mikään näkymätön kirkko.

        Luulisi luterilaisen teologian perusteet sentään vanhoillislestadiolaisillekin opetettavan. Kun vanhoillislestadiolaiset seurat on on koolla vain seurakunta. Ja seurakunnan olemuksesta on Valde Palolan kirjoitus täällä:
        http://rauhanyhdistys.fi/fi/nain-me-uskomme/artikkelit_nmu/vuosikirja-2012-artikkeli/

        Maalinen esivalta on koko Suomen kansalla yhteinen. EVL kirkko ei ole esivalta vaan se on valtion tehtävä. Kirkko ja valtio on Suomessa erotettu esivaltana toisistaan jo kauan sitten. Tämä toteutettiin vuonna 1869 annetulla kirkkolailla, jota kutsutaan Schaumanin kirkkolaiksi. Se tuli voimaan 1.7.1870. Kirkkolaissa säädetään kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta.Tällä kirkkolailla toteutettiin kirkon ja valtion periaatteellinen ja hyvin pitkälle myös käytännöllinen ero Suomessa. Toisin sanoen valtiokirkkojärjestelmä purettiin.

        http://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/7CA4248938A205ECC225732F002B1A50?openDocument&lang=FI

        Linkissäsi Palola kirjoittaa näin:

        "Elämässä vallitkoon anteeksianto, kunhan syntiä ja hairahdusta ei puolusteta."

        Tämä pätee epäuskoisen puolison ottamiseenkin: annettakoon se anteeksianovalle anteeksi, kunhan syntiä ei puolusteta. Olen kuullut Palolan itsensä saarnaavan epäuskoisen puolison ottamisesta, että uskovainen ei niin voi hyvällä omallatunnolla tehdä. Haukutko nyt häntäkin omavanhurskaaksi, tapojen orjaksi, taakkojen punojaksi, sydämettömäksi jne., mitä ilmauksia yleensäkin on tapana käyttää, jos joku pitää syntinä jotain, mitä itse ei pidä.


      • erttkkl
        Yks ihan tavallinen vl kirjoitti:

        Rauha hei. Tuskin nuo voi olla tosissaan.

        VL.läiselläsuursaarnaaja H.Tervosella kovasti astianmakuan mukana, eli hartiapankilla ja akallaan pelaa kuulijoiden tunnolla.


      • Pääkaupungin vl-mies
        vl-miehelle kirjoitti:

        pääkaupungin vl-mies Etkö huomannut että tuo turneluksen vallassa kirjoitettu tokaisija pyysi vähän alempana anteeksi?Etkö sinä täydellisyys antaisi anteeksi hänelle?

        Huomenta. Ajatella, että joku minut peräti täydelliseksi kokee, ihmeellistä! (No, irvailuahan se on). Kyllä minä taisin huomata tuon mainitsemasi anteeksipyynnön. Se vain ei kohdistunut minulle. Kommentoin itse sivusta yhtä mielenkiintoista kohtaa, kuten vapaassa keskusteluketjussa saa tehdä.


      • etsivä-xx
        Palola näin: kirjoitti:

        Linkissäsi Palola kirjoittaa näin:

        "Elämässä vallitkoon anteeksianto, kunhan syntiä ja hairahdusta ei puolusteta."

        Tämä pätee epäuskoisen puolison ottamiseenkin: annettakoon se anteeksianovalle anteeksi, kunhan syntiä ei puolusteta. Olen kuullut Palolan itsensä saarnaavan epäuskoisen puolison ottamisesta, että uskovainen ei niin voi hyvällä omallatunnolla tehdä. Haukutko nyt häntäkin omavanhurskaaksi, tapojen orjaksi, taakkojen punojaksi, sydämettömäksi jne., mitä ilmauksia yleensäkin on tapana käyttää, jos joku pitää syntinä jotain, mitä itse ei pidä.

        Nimimerkki Palo näin
        Siis mihin linkkiin viitaat kun ketjussa vastauksesi on linkitetty tähän.
        vl sisar
        22.7.2014 12:09

        Jos viittaa Palolan kirjoituskeen seurakunnasta hän siinä kutsu pyhää avioltoa synniksi, joten lainaasi kohta ei tähän asiaan sovi.


      • valikoit
        etsivä-xx kirjoitti:

        Nimimerkki Palo näin
        Siis mihin linkkiin viitaat kun ketjussa vastauksesi on linkitetty tähän.
        vl sisar
        22.7.2014 12:09

        Jos viittaa Palolan kirjoituskeen seurakunnasta hän siinä kutsu pyhää avioltoa synniksi, joten lainaasi kohta ei tähän asiaan sovi.

        Nyt kaikki viestit tässä kohdassa viestipuuta linkittyvät samaan viestiin, ei johdu minusta eikä sinusta. Valde Palola on aivan varmasti sanonut, ettei uskovainen voi hyvällä omallatunnolla ottaa uskovaista puolisokseen. Se sisältyy juurikin synteihin, joihin vallitkoon anteeksianto, kunhan hairahdusta ei puolusteta. Valikoit itse, mihin Valden opetuksiin uskot.


      • Teatteria?
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        " Mutta jos olet ollut elävässä uskossa avioliittoa solmittaessa---"

        Minulle ovat puhujat kysyttäessä opettaneet, että jos kaksi epäuskoista ihmistä (mies ja nainen) jo seurustelevat ja kesken tämän prosessin toinen saa Jumalalta parannuksen armon eli tulee uskoon, tässä on jo kyse avioliiton kaltaisesta tilanteesta (vaikka seksiä ei olisikaan ollut, usein ehkä jo on ollut). Silloin uskovaiset, Jumalan seurakunta ei kehota eikä lähde avittamaan ihmissuhteiden rikkomista, vaan tämä uusi uskovainen ihminen haluaa laillistaa suhteensa Jumalan ja seurakunnan edessä menemällä avioliittoon. Jos se puoliso, joka ei usko, tähän tässä uudessa tilanteessa suostuu ja edelleen haluaa liittoon, avioliitto solmitaan. Tähän avioliittoon kristillinen asenne on tarjota apua ja kulkea rinnalla. Voihan olla myös niin, että epäuskoiselle ihmiselle tämä uusi tilanne ei kelpaa vaan hän irtautuu suhteesta eli lähtee ns "kävelemään".

        Jeesuksen Marian suhteen "laillistaminen" lienee tapahtui niin, että Joosef kihlasi Marian ja that's it.

        Edelleen minulle on opetettu, että Mooseksen ajan avioliittoa koskevat säädökset eivät ole voimassa Uudessa Liitossa, vaan avioliiton arvo ja järjestys pohjautuu siihen "miten oli alussa". Siinä mies liittyy vaimoonsa ja heistä tulee Jumalan edessä pari. Sitä, minkä Jumala on yhdistänyt, älköön ihminen erottako.

        Edelleen minulle on opetettu, että elävässä uskossa olevan ei tule hakemalla hakea puolisoa epäuskoisesta maailmasta. Kuitenkin voi "kohtalo" eli elämä tuoda eteen sen puolison. Meidän valintamme usein vain näennäisesti ovat omia valintojamme. Yksin Jumala tietää kaiken tarkoituksen. Uskovaisen rikkomus tällaisessa avioitumisessa ei koskekaan avioliiton pyhyyttä ja asemaa, vaan sitä että uskovainen on voinut ylenkatsoa seurakunnan ohjetta ja noussut sitä vastaan. Ei siis ole kyse Mooseksen ajan avioliittosäädösten rikkomisesta vaan pikemmin ihmisen omasta ylpeyden synnistä.

        Teattereista en pidä.
        Yksi tällainen näytös on ns. naimaparannus. Että seurustelevat päästäkseen avioliittoon järjestävät niin, että epäuskoinen tekee parannuksen.

        Toinen on ns. julkirippi vihkitoimituksen jälkeen. Ensin mennään naimisiin, sitten uskovainen tekee seurakunnan edessä parannusta synnistään, ja sitten on kaikki taas "hyvin". Syntiä tekemällä päästiin Jumalan siunaamaan ja pyhittämään avioliittoon(?)

        Tällaisissa näytöksissä avioliitto ja sen pyhä merkitys ei ankkuroidukaan uskoon. Ehkä tärkeämmiksi tulivat ystävät, asema, suku jne.

        Summa summarum: elävässä elämässä tilanteet ovat hyvin moninaisia. Kun ihmiset painiskelevat ajallisten ja hengellistenkin ongelmien parissa, kristillinen asenne on tarjota apua ja kulkea rinnalla. Tällaisen keskustelufoorumin rajoitteet ovat ilmeiset: kun ei nähdä toista, ja mielentila on kullakin mikä lienee, enimmäkseen täällä huiskitaan. Ajaudutaan väittelyihin, sanakiistoihin, milloin mihinkin. Vaikka oppikin olisi oikea, se ei paperinmakuisena internet-palstalta luettuna taida auttaa yhtään ketään. Totuus ei koskaan voi mennä armon edelle. Näin on opetettu. Vanhoillislestadiolainen opetus on neuvoa alhaalta käsin ja rinnalla kulkien. Ei avuntarvitsijaa yksin jättäen.

        "Teattereista en pidä.
        Yksi tällainen näytös on ns. naimaparannus. Että seurustelevat päästäkseen avioliittoon järjestävät niin, että epäuskoinen tekee parannuksen.

        Toinen on ns. julkirippi vihkitoimituksen jälkeen. Ensin mennään naimisiin, sitten uskovainen tekee seurakunnan edessä parannusta synnistään, ja sitten on kaikki taas "hyvin". Syntiä tekemällä päästiin Jumalan siunaamaan ja pyhittämään avioliittoon(?)"

        Kyllä minä niin pahoitin mieleni, että sinä oletat seurustelevan parannuksen tekemisen teatteriksi. Jumala näkee sydämeen, onko parannus oikea vai naimaparannus, onko julkirippi oikeaa vai näyteltyä. Jospa veli-rakas et vaivaisi sydäntäsi muiden parannuksenteoilla ja nimittele niitä rumasti teatteriksi. Sinä et voi nähdä sydämeen. Monta "naimaparannusta" on johtanut elinikäiseen kilvoitukseen, älä siksi tutkiskele avioon haluavien parannuksentekijöiden sydäntä. Saarnaa vain evankeliumia pyytävälle. Kyllä se ajan oloon tulee ilmi, jos on ollut naimaparannus.

        "Tällaisissa näytöksissä avioliitto ja sen pyhä merkitys ei ankkuroidukaan uskoon. Ehkä tärkeämmiksi tulivat ystävät, asema, suku jne."

        Epäuskoisen aviopuolison ottavalle on tärkeintä saada puoliso. Epäuskoisen aviopuolison ottavalle ei ole tärkeintä usko.


      • Merkitys?
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Näissäkin avioliitoissa syntyvät lapset ovat Jumalan lapsia, uskovaisia.

        "Näissäkin avioliitoissa syntyvät lapset ovat Jumalan lapsia, uskovaisia."

        Ovathan avioliiton ulkopuolellakin syntyvät lapset Jumalan lapsia, uskovaisia. Mikä on kommenttisi merkitys epäuskoisen aviopuolison ottamisen kannalta?


      • hirveää nimittelyä
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Jatkanpa hieman.

        Sitä en osaa sanoa, ovatko tällaisella palstalla kaikki vl-uskovaisina esiintyvät aidosti sitä (esim. vl-sisar), mutta itsestäni osaan sanoa, että olen ulkopuolelta vl-liikkeen tähän uskoon tullut ja parannuksen armon vuosia sitten saanut.

        Itseäni en pidä minään suurena opettaja, olen vain uskovainen ihminen.

        Nyt, mitä tulee oppeihin ja harhaoppeihin, on erittäin tärkeää huomata tällaisen anonyymin keskustelupalstan ilmeiset rajoitteet: kun täällä ollaan pelkän kirjoitetun viestinnän varassa, elävässä elämässä viestinnän tukena ovat kasvot, niiden ilmeet ja eleet, äänensävy. Pelkkä kirjoitus ei tee täyttä oikeutta sen takana olevan ihmisen ajattelulle ja sydämen vakaumukselle. Ja vieläpä tällaisella uskonkäsitystä ja hengellisyyttä koskevalla keskustelupalstalla kirjaimet jäävät mielestäni todella vain heikoiksi suuntaviivoiksi kuvata sitä, mitä tuntee ja miten uskoo.

        Keskustelupalstalla esitetyt väitteet kanssakeskustelijan sieluntilasta, väitteet oikea- tai harhaoppisuudesta eivät tee oikeutta sille, miten elävässä elämässä eletään uskoa todeksi. Jos on sydämestään uskovainen, siinä on aikaa kulkea toisen rinnalla, kuunnella, kannustaa, väliin myös nuhdella ja oikaista. Paavali kirjoittaa näin

        Fil. 3:15
        Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.

        Joku saattaa hyvinkin olla samalla tiellä, mutta kulkee eri kohdassa. Jolla on raitis usko, katsokoon silloin, että ahaa tuo ihminen ei vielä ymmärrä tai hänelle ei vielä ole avautunut tämä asia täysin. Keskustelupalstalla sanamuotoja, sanontatapoja ja pilkkuja "metsästämällä" saa kenestä tahansa pian harhaoppisen, koska ihmisen ilmaisu on aina vajaata. Itse en osaa vieläkään ns. kaanaankieltä, joten käyttämäni ilmaisut saattavat kenties "särähtää" jonkun vanhemman polven uskovaisen korvaan.

        Harhaoppisyytökset (tulivatpa ne keneltä tahansa kenelle) eivät auta ketään, silloinkin kun ne ovat totta, jos ei ole selittäjää ja opettajaa. Ja Jumalan tien opettajista tiedämme, että heidät on varustettu Pyhällä Hengellä, jonka ominaisuuksia on mm. kärsivällisyys. Olen tavannut monia kansakoulun käyneitä ihmisiä, jotka uskovat aivan yksinkertaisesti. Ei heillä ole mitään "oppia", sikäli kuin opilla tarkoitetaan opiskelulla ponnisteluin hankittua teologista sivistystä. Turha siis on huudella "harhaoppinen, harhaoppinen", kun se ei syytteen kohdetta tippaakaan auta.

        Vanhoillislestadiolaisuudessa puhutaan "uskoon auttamisesta" ja "saattomiehistä". Oikea saattomies auttaa uskoon = selittää kirjoituksia ja tarpeen vaatiessa erehtynyttä ojentaa lempeästi ja kärsivällisesti. Rovioiden sytyttäjät eivät ymmärrä, mitä ovat tekemässä.

        Ehkäpä harhaoppiset-huudot ovat merkkinä oman uskon epävarmuudesta. Siihen mahdollisesti haetaan tukea, defensiivisesti käpertymällä kokoon. Mutta maailman pilkka ei ole oikean uskon peruste vaan seuraus. Kuinka monta ihmistä autetaan uskoon käpertymällä? Paavalikin kehotti korinttolaisia näin:

        2. Kor. 6:11-13
        Me puhumme teille avoimesti, korinttilaiset, sydämemme on avara, siinä on teille tilaa. Sen sijaan teidän sydämenne on ahdas. Antakaa vastalahja -- puhun kuin lapsilleni -- avartukaa tekin!

        "Rovioiden sytyttäjät eivät ymmärrä, mitä ovat tekemässä."

        Tosiaanko epäuskoisen puolison ottamisen synnillisyydestä kanssasi eri mieltä olevat ovat "rovioiden sytyttäjiä"? Ymmärrätkö, miten vaarallista ilmausta käytät? Kertoo hirveän voimakkaasta kokemuksesta nähdä omia näkemyksiä kritisoivat "rovioiden sytyttäjinä". Ollaan iloisia siitä, että Suomessa voi elää ilman oikeiden rovioiden pelkoa niin vl-liikkeessä kuin vl-liikkeen ulkopuolellakin.


      • pääkaupungin vl-mues
        Teatteria? kirjoitti:

        "Teattereista en pidä.
        Yksi tällainen näytös on ns. naimaparannus. Että seurustelevat päästäkseen avioliittoon järjestävät niin, että epäuskoinen tekee parannuksen.

        Toinen on ns. julkirippi vihkitoimituksen jälkeen. Ensin mennään naimisiin, sitten uskovainen tekee seurakunnan edessä parannusta synnistään, ja sitten on kaikki taas "hyvin". Syntiä tekemällä päästiin Jumalan siunaamaan ja pyhittämään avioliittoon(?)"

        Kyllä minä niin pahoitin mieleni, että sinä oletat seurustelevan parannuksen tekemisen teatteriksi. Jumala näkee sydämeen, onko parannus oikea vai naimaparannus, onko julkirippi oikeaa vai näyteltyä. Jospa veli-rakas et vaivaisi sydäntäsi muiden parannuksenteoilla ja nimittele niitä rumasti teatteriksi. Sinä et voi nähdä sydämeen. Monta "naimaparannusta" on johtanut elinikäiseen kilvoitukseen, älä siksi tutkiskele avioon haluavien parannuksentekijöiden sydäntä. Saarnaa vain evankeliumia pyytävälle. Kyllä se ajan oloon tulee ilmi, jos on ollut naimaparannus.

        "Tällaisissa näytöksissä avioliitto ja sen pyhä merkitys ei ankkuroidukaan uskoon. Ehkä tärkeämmiksi tulivat ystävät, asema, suku jne."

        Epäuskoisen aviopuolison ottavalle on tärkeintä saada puoliso. Epäuskoisen aviopuolison ottavalle ei ole tärkeintä usko.

        En minä oleta mitään kenenkään parannuksesta tai uskosta. Se oli esimerkkilause siitä, mistä on kysymys "jos" näin on, esim naimaparannuksen kohdalla. Tutkikoon kukin motiivejaan avioliiton solmimisesta ja avioliiton perustasta.


      • pääkaupungin vl-mies
        hirveää nimittelyä kirjoitti:

        "Rovioiden sytyttäjät eivät ymmärrä, mitä ovat tekemässä."

        Tosiaanko epäuskoisen puolison ottamisen synnillisyydestä kanssasi eri mieltä olevat ovat "rovioiden sytyttäjiä"? Ymmärrätkö, miten vaarallista ilmausta käytät? Kertoo hirveän voimakkaasta kokemuksesta nähdä omia näkemyksiä kritisoivat "rovioiden sytyttäjinä". Ollaan iloisia siitä, että Suomessa voi elää ilman oikeiden rovioiden pelkoa niin vl-liikkeessä kuin vl-liikkeen ulkopuolellakin.

        Ei vaan ne, jotka lauseita, sanamuotoja, sanoja, tavuja ja jopa pilkkuja metsästävät eivätkä anna sekunninkaan aikaa lähimmäiselle vaan huutavat välittömästi "harhaoppinen, harhaoppinen". Sellaiset ikään kuin tajuamattaan sytyttävät sanoillaan roviotulia. Ei oikeassaoleminen ja totuus vielä perille vie, ilman armoa.

        Nythän en puhu ihmisten kohtaamisesta elävässä elämässä vaan siitä, MINKÄ VAIKUTELMAN TÄLLÄ PALSTALLA HELPOSTI JOISTAKIN VIESTEISTÄ SAA. Nimetön palstakirjoittelu johtaa helposti tulitikkuleikkeihin=rovioiden sytyttelyyn, vailla haluakaan ymmärtää kanssaihmistä, joka on kirjoitetun viestin takana.

        Ymmärsitkö nyt? Haluatko ymmärtää?


      • vl-seniori
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Ei vaan ne, jotka lauseita, sanamuotoja, sanoja, tavuja ja jopa pilkkuja metsästävät eivätkä anna sekunninkaan aikaa lähimmäiselle vaan huutavat välittömästi "harhaoppinen, harhaoppinen". Sellaiset ikään kuin tajuamattaan sytyttävät sanoillaan roviotulia. Ei oikeassaoleminen ja totuus vielä perille vie, ilman armoa.

        Nythän en puhu ihmisten kohtaamisesta elävässä elämässä vaan siitä, MINKÄ VAIKUTELMAN TÄLLÄ PALSTALLA HELPOSTI JOISTAKIN VIESTEISTÄ SAA. Nimetön palstakirjoittelu johtaa helposti tulitikkuleikkeihin=rovioiden sytyttelyyn, vailla haluakaan ymmärtää kanssaihmistä, joka on kirjoitetun viestin takana.

        Ymmärsitkö nyt? Haluatko ymmärtää?

        Ei "armokaan" vie taivaaseen jos pysyy harhaopeissa.

        Koska se "armo" ei silloin tavoita sydämeen ja henkeen asti, vaikka ehkä sielullisesti voi tuoda hienoja tunteita, mutta sekin on vain petosta.

        Sillä "armo" ilman totuutta on luulottelua.

        Armo tosin on oltava ennen totuutta, mutta mikäli ihminen katuu todellisesti, niin totuus seuraa automaattisesti armoa. Sillä silloin ihmiseen tulee Pyhä Henki joka johdattaa KAIKKEEN TOTUUTEEN ja Hengen hedelmiin, joista ensimmäinen on agape-rakkaus.

        "Rakkaus" ilman totuutta on pelkkää valehtelua ja mielistelyä.

        Oikea uskovainen ei ole sielullinen vaan hengellinen. Sielullisuus ilman Pyhää Henkeä on hurmahenkisyyttä. Oikeastaan sielullisuudella ei ole uskovaiselle merkittävää osaa, sillä se on vain tunteellisuutta. Tunteet saattavat joskus vahvistaa uskoa hetkellisesti, mutta sitten kun ne taas lakkaavat, ovat epäilykset entistäkin pahemmat, ellei jopa epäusko. Siksi vääränlainen tunteilu on jopa vaarallista elävälle uskolle.

        Armon ja synninluvallisuuden summa on Jeesuksen veren maahan tallaamista. Sellaisia siionin Jumalattomia pitää Kristuksen kirkkolailla hoitaa Jumalan seurakunnan keskellä, kuten profeetta Eenok sanoi.

        Juud.
        4 Sillä muutamat ihmiset ovat luikahtaneet sisälle, jo muinen kirjoitetut tähän tuomioon, jumalattomat, jotka meidän Jumalan armon vetävät haureuteen ja kieltävät Jumalan, joka ainoa hallitsia on, ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen.
        5 Mutta minä tahdon teille muistuttaa, että te sen kerran tietäisitte, että koska Herra kansansa Egyptistä terveenä pelastanut oli, hukkasi hän sitte ne, jotka ei uskoneet.
        6 Ja ne enkelit, jotka ei alkuansa pitäneet, vaan antoivat ylön kotonsa, on hän kätkenyt pimeyteen ijankaikkisilla kahleilla suuren päivän tuomioon asti,
        7 Niinkuin Sodoma ja Gomorra ja ne lähikaupungit, jotka sillä muotoa kuin hekin huorin tehneet olivat ja muukalaisen lihan jälkeen menneet, ovat pannut muille opiksi, ijankaikkisen tulen vaivaa kärsimään.
        8 Niin ovat myös nämät unennäkiät, jotka lihan saastuttavat, hallitukset katsovat ylön ja majesteetteja pilkkaavat.
        9 Mutta Mikael, ylimmäinen enkeli, kuin hän perkeleen kanssa riiteli ja kamppaili Moseksen ruumiista, ei rohjennut sanoa sen pilkan tuomiota, vaan sanoi: Herra sinua rangaiskoon!
        10 Mutta nämät pilkkaavat niitä, joista ei he mitään tiedä; vaan mitä he luonnon kautta tietävät niinkuin muut järjettömät eläimet, niissä he turmeltuvat.
        11 Voi heitä! sillä he käyvät Kainin tiellä ja lankeevat Balaamin eksytykseen palkan tähden, ja hukkuvat Koren kapinassa.
        12 Nämät ovat häpiäpilkut vieraana ollessansa teidän rakkaus-aterioissanne, jotka ravitsevat itsiänsä pelkäämättä: he ovat vedettömät pilvet, jotka tuulelta ajetaan ympäri, paljaat, hedelmättömät puut, kahdesti kuolleet, juurinensa reväistyt ylös;
        13 Meren julmat aallot, jotka oman häpiänsä vaahtuvat; eksyväiset tähdet, joille pimeyden kauheus on ijankaikkisesti tähdelle pantu.
        14 Niin on myös Enok, seitsemäs Adamista, senkaltaisista ennustanut ja sanonut: katso, Herra tulee monen tuhannen pyhäinsä kanssa,
        15 Tekemään kaikkein tuomiota, ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia heidän seassansa, kaikkein heidän jumalattomain töittensä tähden, joilla he pahaa tehneet ovat, ja kaikkea sitä kovaa, jota ne jumalattomat syntiset häntä vastaan puhuneet ovat.
        16 Nämät ovat napisiat ja valittajat, omain himoinsa jälkeen vaeltavaiset, ja heidän suunsa puhuu röyhkeitä sanoja ja he ihmettelevät ihmisiä hyödytyksen tähden.
        17 Mutta te, rakkaat veljet, muistakaat niitä sanoja, joita ennen meidän Herran Jesuksen Kristuksen apostoleilta sanottiin:
        18 Että viimeisellä ajalla tulevat pilkkaajat, jotka jumalattomissa himoissansa vaeltavat.
        19 Nämät ovat ne, jotka eriseurat tekevät, lihalliset, joilla ei henkeä ole.


    • löytänyt-AA

      EN näe mitään hengellistä valoa etsivän jutuissa !

      Niissä ei ole uudestisyntynen kirkasta suunnan näyhttämistä vaan kaikkea ihmeellistä pomppimista sinne tänne ja Raamatun lainaaminen on samaa mystistä usvaa.

      eikä kukaan uudestisyntynyt laita itselleen niminmerkkiä etsivä !!

      sehän kertoo jo että hukassa ollaan.

      Raamatussa on selvä linja olla avioitumatta uskomattoman kanssa, ja silä selvä, siinä ei ole mitään aihetta venkoilla mihinkään suuntaan.

      Se, mitä avioliitossa tapahtuu pitkässä juoksusssa ovat taas ihan omia asioitaan joihin on omat ohjeensa. ne eivät mene sekaisin muuta kuin hukassa olevien jutuissa.

      • etsivä-xx

        Löytänyt ei nyt ymmärrä nimerkin sisältöä, koska en ole aikonut kertoa sen historiaa, kukin pitää itsellään sen minkä haluaa. Se ei tarkoita niitä jakteita mihin useimmat lestadiolaiset sen liittävät.


        Sensijaan sitä voi valoittaa, mitä minä pidän tärkeänä kuitenkin:
        39 Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan.
        40 Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: "Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua."
        41 Mutta Herra vastasi: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista.
        42 Vain yksi on tarpeen.* Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois."


      • Esirukous

        Uskalsit ja osasit sitten seistä suorana etsivä-xx:n kohdalla. Olen kanssasi samaa mieltä, että on todella eksyksissä tämä etsivä-xx. Mutta ehkä hän sen sisimmässään tunteekin, että ei ole Jumalan rauha hänellä tunnollaan, ja rukoilkaamme, että hän vielä löytäisi elävän uskon.


      • Rohkaisuksi
        etsivä-xx kirjoitti:

        Löytänyt ei nyt ymmärrä nimerkin sisältöä, koska en ole aikonut kertoa sen historiaa, kukin pitää itsellään sen minkä haluaa. Se ei tarkoita niitä jakteita mihin useimmat lestadiolaiset sen liittävät.


        Sensijaan sitä voi valoittaa, mitä minä pidän tärkeänä kuitenkin:
        39 Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan.
        40 Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: "Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua."
        41 Mutta Herra vastasi: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista.
        42 Vain yksi on tarpeen.* Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois."

        No etsivä-xx ei ole lainkaan väärin ja sopimatonta, jos kertoo oman psalminsa miten löysi Jumalan valtakunnan ja sai uskoa omat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja sai tunnollensa Jumalan rauhan. Onhan SRK:kin julkaisuut kirjan Miten löysin jumalan valtakunnan, jossa eri löytäneet kertovat siinä kirjassa omat psalminsa. Ja vielä peräti omalla nimellään.


      • etsivä-xx
        Esirukous kirjoitti:

        Uskalsit ja osasit sitten seistä suorana etsivä-xx:n kohdalla. Olen kanssasi samaa mieltä, että on todella eksyksissä tämä etsivä-xx. Mutta ehkä hän sen sisimmässään tunteekin, että ei ole Jumalan rauha hänellä tunnollaan, ja rukoilkaamme, että hän vielä löytäisi elävän uskon.

        Täällä on nyt vl-foorumin "hoitamisen henki" eli nyt on parempie että laitamme oven kiinni heidän suuntaansa. Tämä sen enempää kuin vl-foorumikaan ei ylipäätään ole mikään pesopaikka. Tällä se ei niin onnistu kuin vl-foorumilla. Olette vaan siellä tottuneet yhteen toimintatapaan, jonka perimmäinen tavoite on toisten ajaminen pois vl-kristillisyydestä.

        Minä palaan rakkaan evl kirkkoni piiriin kuulemaan terveellistä oppia, niinkö?

        Unohdan siis ne oikeassa elämässä käydyt keskustelut. En niin kauan kuin omat paimenei vielä omakseen lukevat.


      • ***
        etsivä-xx kirjoitti:

        Täällä on nyt vl-foorumin "hoitamisen henki" eli nyt on parempie että laitamme oven kiinni heidän suuntaansa. Tämä sen enempää kuin vl-foorumikaan ei ylipäätään ole mikään pesopaikka. Tällä se ei niin onnistu kuin vl-foorumilla. Olette vaan siellä tottuneet yhteen toimintatapaan, jonka perimmäinen tavoite on toisten ajaminen pois vl-kristillisyydestä.

        Minä palaan rakkaan evl kirkkoni piiriin kuulemaan terveellistä oppia, niinkö?

        Unohdan siis ne oikeassa elämässä käydyt keskustelut. En niin kauan kuin omat paimenei vielä omakseen lukevat.

        Älä toki jätä tänne kirjoittelua, olen minäkin oppinut niistä kirjoituksista, vaikka en jatkuvasti täällä pyörikään. Tämä keskustelu on vain paljastanut paljon harhaa ko. liikkeessä.


      • pääkaupungin vl-mies
        etsivä-xx kirjoitti:

        Täällä on nyt vl-foorumin "hoitamisen henki" eli nyt on parempie että laitamme oven kiinni heidän suuntaansa. Tämä sen enempää kuin vl-foorumikaan ei ylipäätään ole mikään pesopaikka. Tällä se ei niin onnistu kuin vl-foorumilla. Olette vaan siellä tottuneet yhteen toimintatapaan, jonka perimmäinen tavoite on toisten ajaminen pois vl-kristillisyydestä.

        Minä palaan rakkaan evl kirkkoni piiriin kuulemaan terveellistä oppia, niinkö?

        Unohdan siis ne oikeassa elämässä käydyt keskustelut. En niin kauan kuin omat paimenei vielä omakseen lukevat.

        Please ks. viestini klo 16.09 tässä keskusteluketjussa.


      • Vastausta odottava
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Please ks. viestini klo 16.09 tässä keskusteluketjussa.

        Vastasin vastausta odottava nimimerkillä jos minua tarkoitat tuolla please sanalla.


      • Korjauksena
        etsivä-xx kirjoitti:

        Täällä on nyt vl-foorumin "hoitamisen henki" eli nyt on parempie että laitamme oven kiinni heidän suuntaansa. Tämä sen enempää kuin vl-foorumikaan ei ylipäätään ole mikään pesopaikka. Tällä se ei niin onnistu kuin vl-foorumilla. Olette vaan siellä tottuneet yhteen toimintatapaan, jonka perimmäinen tavoite on toisten ajaminen pois vl-kristillisyydestä.

        Minä palaan rakkaan evl kirkkoni piiriin kuulemaan terveellistä oppia, niinkö?

        Unohdan siis ne oikeassa elämässä käydyt keskustelut. En niin kauan kuin omat paimenei vielä omakseen lukevat.

        Ei toisten ajaminen pois vl-kristillisyydestä vaan seisomista armossa ja totuudessa.


      • ex-näre
        Korjauksena kirjoitti:

        Ei toisten ajaminen pois vl-kristillisyydestä vaan seisomista armossa ja totuudessa.

        Toisten ajaminen pois vl-kristillisyydestä on minunkin käsitykseni mukaan vl-foorumin henki; erityisesti uskosta luopuneet (eritoten julkisuudessa olleet) herättävät ilon riekuntaa. Ilmiö on monta kertaa tehnyt minut surulliseksi. En näe siellä juuri millään tavoin seisomista armossa, mutta ehkä vähän enemmän totuudessa. Vl-foorumin henkeä voisi ehkä nimittää seisomiseksi _omassa_ armottomassa totuudessa.


      • Kaksiteräinen miekka
        ex-näre kirjoitti:

        Toisten ajaminen pois vl-kristillisyydestä on minunkin käsitykseni mukaan vl-foorumin henki; erityisesti uskosta luopuneet (eritoten julkisuudessa olleet) herättävät ilon riekuntaa. Ilmiö on monta kertaa tehnyt minut surulliseksi. En näe siellä juuri millään tavoin seisomista armossa, mutta ehkä vähän enemmän totuudessa. Vl-foorumin henkeä voisi ehkä nimittää seisomiseksi _omassa_ armottomassa totuudessa.

        ex-näre Nyt annat kyllä väärän todistuksen vl-foorumista, että siellä uskosta luopuneet herättäisivät ilon riekuntaa! Tuolla todistuksella sitten muka sinun kohtasi aiheuttaisi ilon riekunaa, joka ei pidä paikkaansa! Surullisia kyllä olemme mihin tilanne ajautui, mutta Hyvä paimen etsii vieläkin sitä kadonnutta lammastaan ja on luvannut sen löydettyään kantaa takaisin lammaslaumaansa.


      • ex-näre
        Kaksiteräinen miekka kirjoitti:

        ex-näre Nyt annat kyllä väärän todistuksen vl-foorumista, että siellä uskosta luopuneet herättäisivät ilon riekuntaa! Tuolla todistuksella sitten muka sinun kohtasi aiheuttaisi ilon riekunaa, joka ei pidä paikkaansa! Surullisia kyllä olemme mihin tilanne ajautui, mutta Hyvä paimen etsii vieläkin sitä kadonnutta lammastaan ja on luvannut sen löydettyään kantaa takaisin lammaslaumaansa.

        En puhunutkaan tuossa itsestäni, vaan sitä mitä vl-foorumilla ollessani näin ja koin. Asia voi olla hieman erilainen silloin, kun henkilö on henkilökohtaisesti tiedetty ja tunnettu, mutta valitettavasti omalla kohdallanikaan -vaikka minut tuntevatkin- en eräiden henkilöiden kohdalla osaa muuhuun uskoa. Mistäpä muusta kertookaan se, että erityisesti loppuaikoina vl-foorumilla en juuri mitenkään voinut edes keskustella uskoonliittyvistä asioista, kun vastassa oli välittömästi asiaan liittymätöntä irvimistä ja minuun liittyvien epäilysten lietsomista (mitkä kantoivatkin ilmitullutta satoa). (Se oli turhauttavaa ja se ilmeni joissain viesteissäni. Olisin vain halunnut keskustella minua kiinnostavista uskonasioista rauhassa ja asiallisesti.) Näin ollen epäilysten lietsojien näkökulmasta mikään ei olisi mukavampaa kuin uskosta luopumiseni: todistaisinhan sillä heidän puheensa oikeiksi. Heidän omaatuntoaan ei paina se, vaikka heidän oma käytöksensä olisi aiheuttamassa sen, ettei toinen jaksaisi elää ja uskoa.

        En tiedä kuka vl-foorumilainen olet (onhan teitä täällä useita, mutta nimimerkittä), ja henkilökohtaisesti saatkin olla surullinen kohtelustani, mutta me-muodossa tilanne ei vl-foorumilaisissa ole surua aiheuttanut. Ei ainakaan siten, että se millään muotoa olisi minulle näkynyt. Puhumattakaan siitä, että vl-foorumin toimijoilla olisi nähtävissä _minkäänlaista_ halua virheiden ja tilanteen korjaamiseen, vaikka lukuisia kertoja olen sitä sydän ja silmät itkien pyytänyt ja ehdottanut. Usea vl-foorumilainen tietää, miten vaikea ja kipeä asia on minulle, mutta vastauksena on vain hiljaisuutta tai vaihtoehtoisesti kaikenlaista muuta uskovaiselle ei-sopivaa käytöstä.


      • ex-näreelle
        ex-näre kirjoitti:

        En puhunutkaan tuossa itsestäni, vaan sitä mitä vl-foorumilla ollessani näin ja koin. Asia voi olla hieman erilainen silloin, kun henkilö on henkilökohtaisesti tiedetty ja tunnettu, mutta valitettavasti omalla kohdallanikaan -vaikka minut tuntevatkin- en eräiden henkilöiden kohdalla osaa muuhuun uskoa. Mistäpä muusta kertookaan se, että erityisesti loppuaikoina vl-foorumilla en juuri mitenkään voinut edes keskustella uskoonliittyvistä asioista, kun vastassa oli välittömästi asiaan liittymätöntä irvimistä ja minuun liittyvien epäilysten lietsomista (mitkä kantoivatkin ilmitullutta satoa). (Se oli turhauttavaa ja se ilmeni joissain viesteissäni. Olisin vain halunnut keskustella minua kiinnostavista uskonasioista rauhassa ja asiallisesti.) Näin ollen epäilysten lietsojien näkökulmasta mikään ei olisi mukavampaa kuin uskosta luopumiseni: todistaisinhan sillä heidän puheensa oikeiksi. Heidän omaatuntoaan ei paina se, vaikka heidän oma käytöksensä olisi aiheuttamassa sen, ettei toinen jaksaisi elää ja uskoa.

        En tiedä kuka vl-foorumilainen olet (onhan teitä täällä useita, mutta nimimerkittä), ja henkilökohtaisesti saatkin olla surullinen kohtelustani, mutta me-muodossa tilanne ei vl-foorumilaisissa ole surua aiheuttanut. Ei ainakaan siten, että se millään muotoa olisi minulle näkynyt. Puhumattakaan siitä, että vl-foorumin toimijoilla olisi nähtävissä _minkäänlaista_ halua virheiden ja tilanteen korjaamiseen, vaikka lukuisia kertoja olen sitä sydän ja silmät itkien pyytänyt ja ehdottanut. Usea vl-foorumilainen tietää, miten vaikea ja kipeä asia on minulle, mutta vastauksena on vain hiljaisuutta tai vaihtoehtoisesti kaikenlaista muuta uskovaiselle ei-sopivaa käytöstä.

        No tämä palsta niinkuin varmaankin tiedät entuudestaan, ei ole se paikka, mihinkä kannattaa tulla murheitaan kertomaan, sillä jos täältä alat hakemaan niihin haavoihisi lääkettä, jotka tunnet saaneesi vl-foorumilla, niin se ei todellisuudessa ole terveeksi tekevää, sen uskon sinun itsesikin vielä ymmärtävän. joskus sielunvihollinen osaa vetää asiat niin umpisolmuun, että toista langanpäätä ei kertakaikkiaan meinaa löytyä jotta pääsisi aukaisemaan solmua ja silloin suorin tie on se, että näkee solmujen aiheuttajaksi vain sen toisen osapuolen, jota peerustelee sillä, että minua ei siellä ymmärretty.


      • ex-näre
        ex-näreelle kirjoitti:

        No tämä palsta niinkuin varmaankin tiedät entuudestaan, ei ole se paikka, mihinkä kannattaa tulla murheitaan kertomaan, sillä jos täältä alat hakemaan niihin haavoihisi lääkettä, jotka tunnet saaneesi vl-foorumilla, niin se ei todellisuudessa ole terveeksi tekevää, sen uskon sinun itsesikin vielä ymmärtävän. joskus sielunvihollinen osaa vetää asiat niin umpisolmuun, että toista langanpäätä ei kertakaikkiaan meinaa löytyä jotta pääsisi aukaisemaan solmua ja silloin suorin tie on se, että näkee solmujen aiheuttajaksi vain sen toisen osapuolen, jota peerustelee sillä, että minua ei siellä ymmärretty.

        En nyt ihan ymmärrä mitä tarkoitat. Sitä, että syytän solmuista vain vl-foorumilaisia? Tuo on yksi niistä aiheista, joista minua on syytetty ja syytetään. Kuitenkin esim. jokainen foorumilainen, jonka kanssa olen ollut tekemisissä tietää, etten ajattele niin. (Täysin toinen asia on, uskooko sen.) En ole jaksanut olla provoisoitumasta, ärsyyntymästä, vihastumasta minuun kohdistetusta irvinnästä, ja se on näkynyt viesteissäni. Heijastuu niissä varmaan edelleen, vaikka ei olekaan oikein. Anteeksikin olen niitä pyytänyt useampia kertoja: vaikutuksetta.


      • ex-näreelle
        ex-näre kirjoitti:

        En nyt ihan ymmärrä mitä tarkoitat. Sitä, että syytän solmuista vain vl-foorumilaisia? Tuo on yksi niistä aiheista, joista minua on syytetty ja syytetään. Kuitenkin esim. jokainen foorumilainen, jonka kanssa olen ollut tekemisissä tietää, etten ajattele niin. (Täysin toinen asia on, uskooko sen.) En ole jaksanut olla provoisoitumasta, ärsyyntymästä, vihastumasta minuun kohdistetusta irvinnästä, ja se on näkynyt viesteissäni. Heijastuu niissä varmaan edelleen, vaikka ei olekaan oikein. Anteeksikin olen niitä pyytänyt useampia kertoja: vaikutuksetta.

        Neuvoni sinulle on yksinkertainen. Älä jää näitten foorumien varaan uskonelämäsi hoitamisessa vaan ole avoin omassa siionissasi ja ota siellä esille niitä aiheita ja kysymyksiäsi, joitten kanssa painit ja haluat saada selvyyden ja rauhan tunnollesi. Nämä foorumit ovat houkuttelevia ja herkästi saattaa jättäytyä näitten varaan, mutta niinkuin vl-foorumilla varmaankin tuotiin selkeästi esiin, että se ei saa muodostua oman siionin korvikkeeksi vaan me saamme olla avoimina ja talostella siionissamme niin, että meidät tunnetaan napin alta ja ne saattomiehet, niitä saamme pyytää taivaalliselta Isältä, joiden kanssa voimme aroimmistakin asioistamme puhua. Muistathan että tämä elävän uskon tie on tehty sellaiseksi, että siltä ei tyhmäkään eksy?


      • ex-näre
        ex-näreelle kirjoitti:

        Neuvoni sinulle on yksinkertainen. Älä jää näitten foorumien varaan uskonelämäsi hoitamisessa vaan ole avoin omassa siionissasi ja ota siellä esille niitä aiheita ja kysymyksiäsi, joitten kanssa painit ja haluat saada selvyyden ja rauhan tunnollesi. Nämä foorumit ovat houkuttelevia ja herkästi saattaa jättäytyä näitten varaan, mutta niinkuin vl-foorumilla varmaankin tuotiin selkeästi esiin, että se ei saa muodostua oman siionin korvikkeeksi vaan me saamme olla avoimina ja talostella siionissamme niin, että meidät tunnetaan napin alta ja ne saattomiehet, niitä saamme pyytää taivaalliselta Isältä, joiden kanssa voimme aroimmistakin asioistamme puhua. Muistathan että tämä elävän uskon tie on tehty sellaiseksi, että siltä ei tyhmäkään eksy?

        Muissa asioissa -kuten suhteessa vl-foorumiin- minulla voi olla epäselvyyksiä, mutta uskonasioissa minulla on täysi selvyys ja rauha. Aina niin ei ole ollut, mutta nyt näin on ollut jo vuosia (mistä Jumalalle kiitos). Uskoon liittyvistä asioista en keskustele sen vuoksi, että erityisesti painisin asioiden kanssa ja etsisin jotain, vaan sen tähden että uskoon liittyvistä asioista keskusteleminen todella kiinnostaa minua. Asioiden puntaroiminen erilaisista näkökulmista on Jumalan minulle antama lahja ja siitä lahjasta iloitsen, myös uskonasioiden suhteen. Aito, avoin ja rehellinen keskustelu on iloni niin kasvokkain kuin netissäkin.


      • ex-näreelle
        ex-näre kirjoitti:

        Muissa asioissa -kuten suhteessa vl-foorumiin- minulla voi olla epäselvyyksiä, mutta uskonasioissa minulla on täysi selvyys ja rauha. Aina niin ei ole ollut, mutta nyt näin on ollut jo vuosia (mistä Jumalalle kiitos). Uskoon liittyvistä asioista en keskustele sen vuoksi, että erityisesti painisin asioiden kanssa ja etsisin jotain, vaan sen tähden että uskoon liittyvistä asioista keskusteleminen todella kiinnostaa minua. Asioiden puntaroiminen erilaisista näkökulmista on Jumalan minulle antama lahja ja siitä lahjasta iloitsen, myös uskonasioiden suhteen. Aito, avoin ja rehellinen keskustelu on iloni niin kasvokkain kuin netissäkin.

        Siinä puntaroimisessa on vaaransa ja sielunvihollinen voi sen kautta olla eksyttämässä yksinkertaisesta uskosta. Kun synnit on anteeksi ja rauha Jumalan kanssa, omatunto ei syytä mistään eikä tarvi edes askarrella ja puntaroida että onko joku syntiä vai ei? Kun omatunto on herkkä ja kun se muistuttaa, että on jossain asiassa tullut nimellinen lankeemus, niin sen saa tunnolta pestä pois ripissä ja taas voi turvallisesti ja vapaana armolapsena jatkaa taivastietä. Sielunvihollinen ei ole jouten puntaroimisenkaan suhteen ja se osaa aiheuttaa epäilyksiä sitten, kenelle mistäkin asiasta, että onkohan tuo tai tuo asia nyt niin kuin Jumala on sanaansa kirkastanut kuulijoilleen. Ja kohta ollaankin viisaampia kuin Jumala.


      • ex-näre
        ex-näreelle kirjoitti:

        Siinä puntaroimisessa on vaaransa ja sielunvihollinen voi sen kautta olla eksyttämässä yksinkertaisesta uskosta. Kun synnit on anteeksi ja rauha Jumalan kanssa, omatunto ei syytä mistään eikä tarvi edes askarrella ja puntaroida että onko joku syntiä vai ei? Kun omatunto on herkkä ja kun se muistuttaa, että on jossain asiassa tullut nimellinen lankeemus, niin sen saa tunnolta pestä pois ripissä ja taas voi turvallisesti ja vapaana armolapsena jatkaa taivastietä. Sielunvihollinen ei ole jouten puntaroimisenkaan suhteen ja se osaa aiheuttaa epäilyksiä sitten, kenelle mistäkin asiasta, että onkohan tuo tai tuo asia nyt niin kuin Jumala on sanaansa kirkastanut kuulijoilleen. Ja kohta ollaankin viisaampia kuin Jumala.

        Meinaat siis, että kun on asiat kunnossa niin ei tarvitse keskustella uskon asioista? Elänet samassa harhassa, jossa useampi vl-foorumilainen elää. Se on vakava harha, joka on kaukana Jumalan sanan totuudesta.

        Raamattu antaa selvän kehotuksen Jumalan sanan tutkimiseen, ja valvomiseen (niin omakohtaisesti kuin opettajienkin). Uskon salaisuuksiin perehtyminen vahvistaa uskoa, siinä saa nähdä miten vahvalla Kristus-kalliolla tämä kaikki lepää. Eikä uskonasioissa ei ole mitään, mikä ei kestäisi keskustelua.

        Keskusteleminen asioista ei ole uskolle vaaraksi, keskustelemattomuus sen sijaan on.


      • ex-näreelle
        ex-näre kirjoitti:

        Meinaat siis, että kun on asiat kunnossa niin ei tarvitse keskustella uskon asioista? Elänet samassa harhassa, jossa useampi vl-foorumilainen elää. Se on vakava harha, joka on kaukana Jumalan sanan totuudesta.

        Raamattu antaa selvän kehotuksen Jumalan sanan tutkimiseen, ja valvomiseen (niin omakohtaisesti kuin opettajienkin). Uskon salaisuuksiin perehtyminen vahvistaa uskoa, siinä saa nähdä miten vahvalla Kristus-kalliolla tämä kaikki lepää. Eikä uskonasioissa ei ole mitään, mikä ei kestäisi keskustelua.

        Keskusteleminen asioista ei ole uskolle vaaraksi, keskustelemattomuus sen sijaan on.

        Mutta kun nyt on nähty jo, mitä ne keskustelujen vaatijat nykyään ajavat takaa? Selvää Jumalan sanan perustalta luisumista ja muuttamisen tarvetta siihen, miten on aina ennenkin uskottu. Ei kai minun tarvi sinulle näre niitä asioita tässä alkaa luettelemaan, ne pitäisi jo olla kaikkien vähänkään kristillisyyttämme tuntevien ja seuraavien tiedossa!
        Niin ja kyllä on meille lopunajan uskovaisille annettu ohje, että neuvokaatte toisianne sitä enempi kun näette lopun ajan ennustusten täyttyvän. Koska synnin ihminen ilmaantuu, se kadotuksen lapsi joka on vastaanseisoja ja asettaa itsensä templiin ja laittaa itsensä sen kaiken päälle mikä jumalaksi ja jumalanpalvelukseksi kutsutaan. Kirjoitin tuon ulkomuistista.


      • ex-näre
        ex-näreelle kirjoitti:

        Mutta kun nyt on nähty jo, mitä ne keskustelujen vaatijat nykyään ajavat takaa? Selvää Jumalan sanan perustalta luisumista ja muuttamisen tarvetta siihen, miten on aina ennenkin uskottu. Ei kai minun tarvi sinulle näre niitä asioita tässä alkaa luettelemaan, ne pitäisi jo olla kaikkien vähänkään kristillisyyttämme tuntevien ja seuraavien tiedossa!
        Niin ja kyllä on meille lopunajan uskovaisille annettu ohje, että neuvokaatte toisianne sitä enempi kun näette lopun ajan ennustusten täyttyvän. Koska synnin ihminen ilmaantuu, se kadotuksen lapsi joka on vastaanseisoja ja asettaa itsensä templiin ja laittaa itsensä sen kaiken päälle mikä jumalaksi ja jumalanpalvelukseksi kutsutaan. Kirjoitin tuon ulkomuistista.

        Puhut keskustelun vaatijoista. Se on käsityksellesi hyvin kuvaavaa. Kristillisyydessä on toisenlaisen käsitys: kehotus lukea Raamattua, järjestetään mm. raamattutiedon kursseja ja uskonasioista keskustelu nähdään hyväksi asiaksi. Keskustelun ja sen avoimuuden myös toivotaan lisääntyvän.

        Kristillisyydessä on kyllä eletty viime vuosiin asti hoitokokousvuosien pelästyttämänä vähäisen keskustelukulttuurin aikaa. Sen seurauksena on liian paljon vl:ssä ihmisiä, jotka eivät tunne uskonsa perustaa. He ovat vaarassa eksyä joko uskosta kokonaan ulos tai vaihtoehtoisesti tapauskoon (joka sekin johtaa ulos). Keskustelun puuttuminen uskonperusteisiin liittyen on ollut huono asia ja suunnanmuutos siinä on hyvä asia. Perehtymisen ja keskustelun kautta usko omakohtaistuu, kun näkee itse uskonsa perusteet. Perehtymättä Raamattuun ja sitä tuntematta toinen toisensa neuvominen on kuin sokea taluttaisi sokeaa: ojaan kaatuminen on varmaa ja ainoastaan ajan kysymys.


      • pääkaupungin vl-mies
        ex-näreelle kirjoitti:

        Mutta kun nyt on nähty jo, mitä ne keskustelujen vaatijat nykyään ajavat takaa? Selvää Jumalan sanan perustalta luisumista ja muuttamisen tarvetta siihen, miten on aina ennenkin uskottu. Ei kai minun tarvi sinulle näre niitä asioita tässä alkaa luettelemaan, ne pitäisi jo olla kaikkien vähänkään kristillisyyttämme tuntevien ja seuraavien tiedossa!
        Niin ja kyllä on meille lopunajan uskovaisille annettu ohje, että neuvokaatte toisianne sitä enempi kun näette lopun ajan ennustusten täyttyvän. Koska synnin ihminen ilmaantuu, se kadotuksen lapsi joka on vastaanseisoja ja asettaa itsensä templiin ja laittaa itsensä sen kaiken päälle mikä jumalaksi ja jumalanpalvelukseksi kutsutaan. Kirjoitin tuon ulkomuistista.

        "Mutta kun nyt on nähty jo, mitä ne keskustelujen vaatijat nykyään ajavat takaa? Selvää Jumalan sanan perustalta luisumista ja muuttamisen tarvetta siihen, miten on aina ennenkin uskottu."

        Nyt olet väärässä esim. minun motiivien suhteeni. Kuten etsivä-xx on täällä jo kauan sitten tuonut esiin, vanhoillislestadiolaiseen seurakuntaan ja uskoon johdatettu ateisti, niin kuin minäkin olet ollut, vailla minkäänlaista kristillistä taustaa (ei kastetta, ei pyhäkoulua, ei uskontotunteja koulussa, ei virsiä, ei kirkkoa, ei Raamattua, ei yhtikäs mitään uskontoon liittyvää), niin kuinka ihmeessä keskustelun tarve voisi olla tätä, mitä kuvaat: vaatimista, Jumalan sanan perustalta luisumista ja muuttamista. Tai niin kuin jotkut toiset sanovat: lipilaaria, remonttiryhmäläistä jne.

        Nämä termit ovat minulle täysin vieraita. Itse asiassa olen tällaisista lipilaareista sun remonttiryhmäläistermeistä kuullut vasta kuluvan vuoden keväällä. Niillä ei ole mitään tekemistä minun kanssani.

        Koetan sanoa tämän yksinkertaisesti: ulkopuolelta tähän uskoon tullut tarvitsee uskon rakennukseksi myös tietoa. Tieto voi paisuttaa mutta kaikki tieto ei paisuta. Tietäminen voi olla haitaksi mutta se voi olla myös hyödyksi. Raamatun Jumalakaan ei ole järjettömyyden vaan järjestyksen Jumala. Tiedon tarve se ei ole vaatimista eikä vikomista. Ei voi ulkopuolelta tullut ymmärtää ns. kaanaankielisiä sanontatapoja, ei voi ymmärtää heti sillään maljannostamisista tai korvakoruista. Ei millään. Minulla on tästä asiasta "todistusaineistoa", nimittäin muitakin kaltaisiani aikuisena parannuksen armon saaneita, joilla ei ole ollut kristillistä kotitaustaa. Pyhän Hengen saamisesta silti on uskonelämän asioita, joita ihmetellen miettii ja kysyy. Jos ei mitään saisi kysyä, mihin silloin tarvittaisiin Jumalan sanan opettajia?


      • ex-näre
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        "Mutta kun nyt on nähty jo, mitä ne keskustelujen vaatijat nykyään ajavat takaa? Selvää Jumalan sanan perustalta luisumista ja muuttamisen tarvetta siihen, miten on aina ennenkin uskottu."

        Nyt olet väärässä esim. minun motiivien suhteeni. Kuten etsivä-xx on täällä jo kauan sitten tuonut esiin, vanhoillislestadiolaiseen seurakuntaan ja uskoon johdatettu ateisti, niin kuin minäkin olet ollut, vailla minkäänlaista kristillistä taustaa (ei kastetta, ei pyhäkoulua, ei uskontotunteja koulussa, ei virsiä, ei kirkkoa, ei Raamattua, ei yhtikäs mitään uskontoon liittyvää), niin kuinka ihmeessä keskustelun tarve voisi olla tätä, mitä kuvaat: vaatimista, Jumalan sanan perustalta luisumista ja muuttamista. Tai niin kuin jotkut toiset sanovat: lipilaaria, remonttiryhmäläistä jne.

        Nämä termit ovat minulle täysin vieraita. Itse asiassa olen tällaisista lipilaareista sun remonttiryhmäläistermeistä kuullut vasta kuluvan vuoden keväällä. Niillä ei ole mitään tekemistä minun kanssani.

        Koetan sanoa tämän yksinkertaisesti: ulkopuolelta tähän uskoon tullut tarvitsee uskon rakennukseksi myös tietoa. Tieto voi paisuttaa mutta kaikki tieto ei paisuta. Tietäminen voi olla haitaksi mutta se voi olla myös hyödyksi. Raamatun Jumalakaan ei ole järjettömyyden vaan järjestyksen Jumala. Tiedon tarve se ei ole vaatimista eikä vikomista. Ei voi ulkopuolelta tullut ymmärtää ns. kaanaankielisiä sanontatapoja, ei voi ymmärtää heti sillään maljannostamisista tai korvakoruista. Ei millään. Minulla on tästä asiasta "todistusaineistoa", nimittäin muitakin kaltaisiani aikuisena parannuksen armon saaneita, joilla ei ole ollut kristillistä kotitaustaa. Pyhän Hengen saamisesta silti on uskonelämän asioita, joita ihmetellen miettii ja kysyy. Jos ei mitään saisi kysyä, mihin silloin tarvittaisiin Jumalan sanan opettajia?

        Hyvin puhuttu pääkaupungin vl-mies.

        Tiedon tarve ei koske kuitenkaan vaan uskoon ulkopuolelta tulleita, vaan myös ikänsä vl-piirissä eläneitä. On suuri erehdys luulla, että heille (meille) asiat olisivat selviä. Ehkä periaatteessa pitäisi olla, mutta käytännössä monella, monella ei ole, vaan usko on aika lähellä vl-kulttuurissa elämistä.


      • pääkaupungin vl-mies
        etsivä-xx kirjoitti:

        Täällä on nyt vl-foorumin "hoitamisen henki" eli nyt on parempie että laitamme oven kiinni heidän suuntaansa. Tämä sen enempää kuin vl-foorumikaan ei ylipäätään ole mikään pesopaikka. Tällä se ei niin onnistu kuin vl-foorumilla. Olette vaan siellä tottuneet yhteen toimintatapaan, jonka perimmäinen tavoite on toisten ajaminen pois vl-kristillisyydestä.

        Minä palaan rakkaan evl kirkkoni piiriin kuulemaan terveellistä oppia, niinkö?

        Unohdan siis ne oikeassa elämässä käydyt keskustelut. En niin kauan kuin omat paimenei vielä omakseen lukevat.

        Mielenkiintoista, kun annat ymmärtää, että tässä keskusteluketjussa kirjoittaa vl-foorumilaisia. Saman antaa ymmärtää ex-näre tuosa alempana. Minustakin jotenkin tuntuu, että tämä avattu teema avioliitosta ja kirjoittelumme siitä, on pantu merkille vl-foorumissa.

        No, jostakin on nyt kuitenkin tultu sanomaan "viimeinen sana" vanhoillislestadiolaisesta uskosta, vaikuttaa siltä, että minunkin jokaisesta uskoa ja uskonoppia koskevasta lauseesta, sanasta ja tavusta on jotakin "sanomista". Useinhan täällä keskusteluketjut ovat aivan tyhjiä vanhoillislestadiolaiseksi tunnustautuvista ja uskon selittäjistä. Nyt yhtäkkiä, tässä ketjussa, on useita.


      • arvuutella voi
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Mielenkiintoista, kun annat ymmärtää, että tässä keskusteluketjussa kirjoittaa vl-foorumilaisia. Saman antaa ymmärtää ex-näre tuosa alempana. Minustakin jotenkin tuntuu, että tämä avattu teema avioliitosta ja kirjoittelumme siitä, on pantu merkille vl-foorumissa.

        No, jostakin on nyt kuitenkin tultu sanomaan "viimeinen sana" vanhoillislestadiolaisesta uskosta, vaikuttaa siltä, että minunkin jokaisesta uskoa ja uskonoppia koskevasta lauseesta, sanasta ja tavusta on jotakin "sanomista". Useinhan täällä keskusteluketjut ovat aivan tyhjiä vanhoillislestadiolaiseksi tunnustautuvista ja uskon selittäjistä. Nyt yhtäkkiä, tässä ketjussa, on useita.

        Minä olen täällä arvostellut sinun ja etsivä-xx:n näkemyksiä, mutta muitakin on ollut. 5-10 viestiä olen tähän oksentanut. Vl-foorumilta lemppasin itseni ulos jo vuosia sitten.


      • Kysymyssivuraiteelta
        arvuutella voi kirjoitti:

        Minä olen täällä arvostellut sinun ja etsivä-xx:n näkemyksiä, mutta muitakin on ollut. 5-10 viestiä olen tähän oksentanut. Vl-foorumilta lemppasin itseni ulos jo vuosia sitten.

        Oliko VL-foorumin väki liian liberaalia sinulle?


      • vl-sisar
        ex-näre kirjoitti:

        Puhut keskustelun vaatijoista. Se on käsityksellesi hyvin kuvaavaa. Kristillisyydessä on toisenlaisen käsitys: kehotus lukea Raamattua, järjestetään mm. raamattutiedon kursseja ja uskonasioista keskustelu nähdään hyväksi asiaksi. Keskustelun ja sen avoimuuden myös toivotaan lisääntyvän.

        Kristillisyydessä on kyllä eletty viime vuosiin asti hoitokokousvuosien pelästyttämänä vähäisen keskustelukulttuurin aikaa. Sen seurauksena on liian paljon vl:ssä ihmisiä, jotka eivät tunne uskonsa perustaa. He ovat vaarassa eksyä joko uskosta kokonaan ulos tai vaihtoehtoisesti tapauskoon (joka sekin johtaa ulos). Keskustelun puuttuminen uskonperusteisiin liittyen on ollut huono asia ja suunnanmuutos siinä on hyvä asia. Perehtymisen ja keskustelun kautta usko omakohtaistuu, kun näkee itse uskonsa perusteet. Perehtymättä Raamattuun ja sitä tuntematta toinen toisensa neuvominen on kuin sokea taluttaisi sokeaa: ojaan kaatuminen on varmaa ja ainoastaan ajan kysymys.

        Kuunnelkaa mitä Henki seurakunnalle ilmoittaa! Pyhän Hengen ilmoitusta ei ole syytä väheksyä ja epäillä. Omakohtaisen uskonelämän hoitamiseen tarvitaan se, että jos ja kun tunnolle on päässyt kasaantumaan tulenarkoja asioita, tunto halutaan pestä puhtaaksi Jeesuksen verellä niistä tartunnaisista, jotka ovat alkaneet tehdä matkanteosta tällä taivaan tiellä hitaan. Nyt en tarkoita että ajan rippioppia vaan se on suuri armoetu, että saa omalle saattomiehelleen kertoa asioista, jotka mieltä painavat. Jokainen elävässä uskossa oleva saa uskoa itsensä pahana pyhäksi ja syntisenä vanhurskaaksi. Olen hidas lukemaan Raamattua tai se ei ole jokapäiväistä vaan ajoittaista, mutta seuroissa kun kuulen jotain Raamatun kohtaa selitettävän, siihen kyllä elävällä evankeliumilla hoidettu omatunto yhtyy. Jos taas kuulee vieraan paimenen äänen, sanonta kuuluu, että lampaitten määkinä alkaa kuulumaan.


      • Uskoton
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Mielenkiintoista, kun annat ymmärtää, että tässä keskusteluketjussa kirjoittaa vl-foorumilaisia. Saman antaa ymmärtää ex-näre tuosa alempana. Minustakin jotenkin tuntuu, että tämä avattu teema avioliitosta ja kirjoittelumme siitä, on pantu merkille vl-foorumissa.

        No, jostakin on nyt kuitenkin tultu sanomaan "viimeinen sana" vanhoillislestadiolaisesta uskosta, vaikuttaa siltä, että minunkin jokaisesta uskoa ja uskonoppia koskevasta lauseesta, sanasta ja tavusta on jotakin "sanomista". Useinhan täällä keskusteluketjut ovat aivan tyhjiä vanhoillislestadiolaiseksi tunnustautuvista ja uskon selittäjistä. Nyt yhtäkkiä, tässä ketjussa, on useita.

        pääkaupungin vl-mies minua ihmetyttää, miksi sinä oleilet täällä? Etkö ole kuullut, että nimenomaan tämän suomi 24:n keskustelu vanhoillislestadiolaisuudesta ei ole oikea ja uskonelämää raittiisti ruokkiva ketju?


      • ex-näre
        vl-sisar kirjoitti:

        Kuunnelkaa mitä Henki seurakunnalle ilmoittaa! Pyhän Hengen ilmoitusta ei ole syytä väheksyä ja epäillä. Omakohtaisen uskonelämän hoitamiseen tarvitaan se, että jos ja kun tunnolle on päässyt kasaantumaan tulenarkoja asioita, tunto halutaan pestä puhtaaksi Jeesuksen verellä niistä tartunnaisista, jotka ovat alkaneet tehdä matkanteosta tällä taivaan tiellä hitaan. Nyt en tarkoita että ajan rippioppia vaan se on suuri armoetu, että saa omalle saattomiehelleen kertoa asioista, jotka mieltä painavat. Jokainen elävässä uskossa oleva saa uskoa itsensä pahana pyhäksi ja syntisenä vanhurskaaksi. Olen hidas lukemaan Raamattua tai se ei ole jokapäiväistä vaan ajoittaista, mutta seuroissa kun kuulen jotain Raamatun kohtaa selitettävän, siihen kyllä elävällä evankeliumilla hoidettu omatunto yhtyy. Jos taas kuulee vieraan paimenen äänen, sanonta kuuluu, että lampaitten määkinä alkaa kuulumaan.

        Pyhän Hengen ilmoitusta ei ole syytä väheksyä ja epäillä, siinä olet oikeassa. Silti kaikki se, mitä (seura)puhuja(kin) paikaltaan puhuu, ei ole Hengen ilmoitusta. Jollei Raamattu ole tuttu, voi erehtyä luulemaan Hengen ilmoitukseksi sellaista puhetta, joka ehkä kuulostaa raamatulliselta, mutta todellisuudessa onkin puhujan levittämää harhaa.


      • 111+543
        ex-näre kirjoitti:

        Pyhän Hengen ilmoitusta ei ole syytä väheksyä ja epäillä, siinä olet oikeassa. Silti kaikki se, mitä (seura)puhuja(kin) paikaltaan puhuu, ei ole Hengen ilmoitusta. Jollei Raamattu ole tuttu, voi erehtyä luulemaan Hengen ilmoitukseksi sellaista puhetta, joka ehkä kuulostaa raamatulliselta, mutta todellisuudessa onkin puhujan levittämää harhaa.

        #### Silti kaikki se, mitä (seura)puhuja(kin) paikaltaan puhuu, ei ole Hengen ilmoitusta. Jollei Raamattu ole tuttu, voi erehtyä luulemaan Hengen ilmoitukseksi sellaista puhetta, joka ehkä kuulostaa raamatulliselta, mutta todellisuudessa onkin puhujan levittämää harhaa. ####

        Tuo on aivan totta! Pelkään, että vl-sisar ei tätä ymmärrä!


      • Utelias sunsuhteen
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Mielenkiintoista, kun annat ymmärtää, että tässä keskusteluketjussa kirjoittaa vl-foorumilaisia. Saman antaa ymmärtää ex-näre tuosa alempana. Minustakin jotenkin tuntuu, että tämä avattu teema avioliitosta ja kirjoittelumme siitä, on pantu merkille vl-foorumissa.

        No, jostakin on nyt kuitenkin tultu sanomaan "viimeinen sana" vanhoillislestadiolaisesta uskosta, vaikuttaa siltä, että minunkin jokaisesta uskoa ja uskonoppia koskevasta lauseesta, sanasta ja tavusta on jotakin "sanomista". Useinhan täällä keskusteluketjut ovat aivan tyhjiä vanhoillislestadiolaiseksi tunnustautuvista ja uskon selittäjistä. Nyt yhtäkkiä, tässä ketjussa, on useita.

        Sinäkö täällä olet tähän saakka yksinäsi edustanut kyseistä lafkaa vai?


      • Toisto
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Mielenkiintoista, kun annat ymmärtää, että tässä keskusteluketjussa kirjoittaa vl-foorumilaisia. Saman antaa ymmärtää ex-näre tuosa alempana. Minustakin jotenkin tuntuu, että tämä avattu teema avioliitosta ja kirjoittelumme siitä, on pantu merkille vl-foorumissa.

        No, jostakin on nyt kuitenkin tultu sanomaan "viimeinen sana" vanhoillislestadiolaisesta uskosta, vaikuttaa siltä, että minunkin jokaisesta uskoa ja uskonoppia koskevasta lauseesta, sanasta ja tavusta on jotakin "sanomista". Useinhan täällä keskusteluketjut ovat aivan tyhjiä vanhoillislestadiolaiseksi tunnustautuvista ja uskon selittäjistä. Nyt yhtäkkiä, tässä ketjussa, on useita.

        pääkaupungin vl-mieskö on tähän asti edustanut täällä kyseistä lafkaa?


      • Närästää
        ex-näre kirjoitti:

        Hyvin puhuttu pääkaupungin vl-mies.

        Tiedon tarve ei koske kuitenkaan vaan uskoon ulkopuolelta tulleita, vaan myös ikänsä vl-piirissä eläneitä. On suuri erehdys luulla, että heille (meille) asiat olisivat selviä. Ehkä periaatteessa pitäisi olla, mutta käytännössä monella, monella ei ole, vaan usko on aika lähellä vl-kulttuurissa elämistä.

        Kehoittaisin sinua valvomaan vain siinä, mikä on oma sieluntilasi!


      • Närvänen
        ex-näre kirjoitti:

        Pyhän Hengen ilmoitusta ei ole syytä väheksyä ja epäillä, siinä olet oikeassa. Silti kaikki se, mitä (seura)puhuja(kin) paikaltaan puhuu, ei ole Hengen ilmoitusta. Jollei Raamattu ole tuttu, voi erehtyä luulemaan Hengen ilmoitukseksi sellaista puhetta, joka ehkä kuulostaa raamatulliselta, mutta todellisuudessa onkin puhujan levittämää harhaa.

        Avautuuko sinulle Raamattu kun sitä luet vai joudutko toteamaan niinkuin se yksi hoviherra, joka tuli rukousmatkalta jerusalemista, että kuinka minä ymmärtäisin, jos ei joku minulle selitä?


      • Närvänen
        ex-näre kirjoitti:

        Puhut keskustelun vaatijoista. Se on käsityksellesi hyvin kuvaavaa. Kristillisyydessä on toisenlaisen käsitys: kehotus lukea Raamattua, järjestetään mm. raamattutiedon kursseja ja uskonasioista keskustelu nähdään hyväksi asiaksi. Keskustelun ja sen avoimuuden myös toivotaan lisääntyvän.

        Kristillisyydessä on kyllä eletty viime vuosiin asti hoitokokousvuosien pelästyttämänä vähäisen keskustelukulttuurin aikaa. Sen seurauksena on liian paljon vl:ssä ihmisiä, jotka eivät tunne uskonsa perustaa. He ovat vaarassa eksyä joko uskosta kokonaan ulos tai vaihtoehtoisesti tapauskoon (joka sekin johtaa ulos). Keskustelun puuttuminen uskonperusteisiin liittyen on ollut huono asia ja suunnanmuutos siinä on hyvä asia. Perehtymisen ja keskustelun kautta usko omakohtaistuu, kun näkee itse uskonsa perusteet. Perehtymättä Raamattuun ja sitä tuntematta toinen toisensa neuvominen on kuin sokea taluttaisi sokeaa: ojaan kaatuminen on varmaa ja ainoastaan ajan kysymys.

        Ota ensin vaari itsestäsi ja sitten vasta koko laumasta!


      • ex-näre
        Närästää kirjoitti:

        Kehoittaisin sinua valvomaan vain siinä, mikä on oma sieluntilasi!

        Kehotuksesi ei ole Jumalan sanan mukainen.


      • ex-näre
        Närvänen kirjoitti:

        Avautuuko sinulle Raamattu kun sitä luet vai joudutko toteamaan niinkuin se yksi hoviherra, joka tuli rukousmatkalta jerusalemista, että kuinka minä ymmärtäisin, jos ei joku minulle selitä?

        Pyhä Henki avaa Raamatun sanaa. Yhdelle ihmiselle avautuu yksi kohta, toiselle toinen ja kolmannelle kenties enemmän kuin edellisille yhteensä. Lutherille mm. on Raamatusta avautunut paljon ja hänen teoksiaan on valaisevaa lukea. Suosittelen sinullekin Närvänen!


      • Närästää
        ex-näre kirjoitti:

        Kehotuksesi ei ole Jumalan sanan mukainen.

        No sanotaan sitten näin: Ota ensin vaari itsestäsi ja sitten kaikesta laumasta! Onko nyt Jumalan sanan mukaista.


      • ex-näre
        Närästää kirjoitti:

        No sanotaan sitten näin: Ota ensin vaari itsestäsi ja sitten kaikesta laumasta! Onko nyt Jumalan sanan mukaista.

        Itse asiassa kehotuksesi ei ole vieläkään Jumalan sanan mukainen. Valvomaan kehotetaan sekä itseä että laumaa, mutta tuollaista ensin ja sitten järjestystä en tiedä Raamatussa olevan. Osoita Raamatulla toki, jos olen väärässä!

        Seuraavista suosittelen lukemaan lainaamieni lisäksi koko luvut. Niissä on paljon asiaa tähänkin keskusteluun.

        1. Tim. 4:11-16
        "Neuvo ja opeta tällä tavoin. Kenenkään ei pidä väheksyä sinua nuoruutesi vuoksi. Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa. Lue seurakunnalle pyhiä kirjoituksia, kehota ja opeta ahkerasti siihen saakka, kun tulen. Älä lyö laimin armolahjaa, jonka sait silloin, kun vanhimmat profeettain sanojen perusteella panivat kätensä sinun päällesi. Huolehdi tästä kaikesta ja toimi näin, jotta kaikki näkisivät sinun edistymisesi. Valvo itseäsi ja opetustasi, pidä kiinni näistä ohjeista! Silloin pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua."

        Ap. t. 20:28
        "Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut."


      • pääkaupungin vl-mies
        Utelias sunsuhteen kirjoitti:

        Sinäkö täällä olet tähän saakka yksinäsi edustanut kyseistä lafkaa vai?

        Jos minulle oli osoitettu tämä kysymys, niin vastaan, että en ole kirjoituksillani seurakunnan määräämässä edustustehtävässä. Olen kutsumukseni ja vakaumukseni pohjalta keskustelemassa vanhoillislestadiolaisesta kristillisyydestä ja uskonkäsityksestä.

        Onko täällä ollut oikein virallisiakin edustajia?


      • Vai onko?
        ex-näre kirjoitti:

        Itse asiassa kehotuksesi ei ole vieläkään Jumalan sanan mukainen. Valvomaan kehotetaan sekä itseä että laumaa, mutta tuollaista ensin ja sitten järjestystä en tiedä Raamatussa olevan. Osoita Raamatulla toki, jos olen väärässä!

        Seuraavista suosittelen lukemaan lainaamieni lisäksi koko luvut. Niissä on paljon asiaa tähänkin keskusteluun.

        1. Tim. 4:11-16
        "Neuvo ja opeta tällä tavoin. Kenenkään ei pidä väheksyä sinua nuoruutesi vuoksi. Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa. Lue seurakunnalle pyhiä kirjoituksia, kehota ja opeta ahkerasti siihen saakka, kun tulen. Älä lyö laimin armolahjaa, jonka sait silloin, kun vanhimmat profeettain sanojen perusteella panivat kätensä sinun päällesi. Huolehdi tästä kaikesta ja toimi näin, jotta kaikki näkisivät sinun edistymisesi. Valvo itseäsi ja opetustasi, pidä kiinni näistä ohjeista! Silloin pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua."

        Ap. t. 20:28
        "Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut."

        Niin ottakaat siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät piispoiksi pannut , kaitsemaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä ansainnut on. (Biblian sanoin). Naispappeudesta ei liene kysymys, siis siinä merkityksessä, että he saarnaisivat seurakunnan yli?


      • Toiveenani on
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Jos minulle oli osoitettu tämä kysymys, niin vastaan, että en ole kirjoituksillani seurakunnan määräämässä edustustehtävässä. Olen kutsumukseni ja vakaumukseni pohjalta keskustelemassa vanhoillislestadiolaisesta kristillisyydestä ja uskonkäsityksestä.

        Onko täällä ollut oikein virallisiakin edustajia?

        Tämä ei ikävä kyllä ole oikea paikka keskustella, mutta jos sinun on halu keskustella niin suosittelen mieluummin VL-FOORUMIA, jossa ei tarvi vääntää rautalangasta uskomisen asioissa, vaan voi keskustella sovussa ja yksimieleisesti. Tai kai parasta olisi että jättäytyisit kokonaan foorumien ulkopuolelle.


      • pääkaupungin vl-mies
        Toiveenani on kirjoitti:

        Tämä ei ikävä kyllä ole oikea paikka keskustella, mutta jos sinun on halu keskustella niin suosittelen mieluummin VL-FOORUMIA, jossa ei tarvi vääntää rautalangasta uskomisen asioissa, vaan voi keskustella sovussa ja yksimieleisesti. Tai kai parasta olisi että jättäytyisit kokonaan foorumien ulkopuolelle.

        Jälkimmäinen toiveesi saattaa toteutua.

        Sen sijaan en tiedä kannattaako rekisteröityä vl-foorumillekaan, juurihan sain tässäkin keskusteluketjussa vanhoillislestadiolaisilta kirjoittajanimimerkeiltä "vl-sisar" ja "kjböiujvöiu" vahvistuksen, että en ole oikea uskovainen vaan harhaoppinen, Jumalan sanan perustalta luisunut opin muuttaja, hengellisesti ylpeä ja hurmahenkinen perustelukyvytön kurkkuun käyvä panettelija.

        Kun minä aikoinani sain parannuksen armon, minlle ei Pyhä Henki antanut sellaista kykyä, että pystyisin näkemään muista ihmisistä ajatukset ja motiivit noin tarkkaan. Mutta ehkä joillekin on suotu se lahja.


      • Rohkaisuna
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Jälkimmäinen toiveesi saattaa toteutua.

        Sen sijaan en tiedä kannattaako rekisteröityä vl-foorumillekaan, juurihan sain tässäkin keskusteluketjussa vanhoillislestadiolaisilta kirjoittajanimimerkeiltä "vl-sisar" ja "kjböiujvöiu" vahvistuksen, että en ole oikea uskovainen vaan harhaoppinen, Jumalan sanan perustalta luisunut opin muuttaja, hengellisesti ylpeä ja hurmahenkinen perustelukyvytön kurkkuun käyvä panettelija.

        Kun minä aikoinani sain parannuksen armon, minlle ei Pyhä Henki antanut sellaista kykyä, että pystyisin näkemään muista ihmisistä ajatukset ja motiivit noin tarkkaan. Mutta ehkä joillekin on suotu se lahja.

        Lienevätkö he edes itse rekisteröityneet kyseiselle palstallekaan eli älä anna heidän sanojensa lannistaa itseäsi.


      • Muistaakseni
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Jälkimmäinen toiveesi saattaa toteutua.

        Sen sijaan en tiedä kannattaako rekisteröityä vl-foorumillekaan, juurihan sain tässäkin keskusteluketjussa vanhoillislestadiolaisilta kirjoittajanimimerkeiltä "vl-sisar" ja "kjböiujvöiu" vahvistuksen, että en ole oikea uskovainen vaan harhaoppinen, Jumalan sanan perustalta luisunut opin muuttaja, hengellisesti ylpeä ja hurmahenkinen perustelukyvytön kurkkuun käyvä panettelija.

        Kun minä aikoinani sain parannuksen armon, minlle ei Pyhä Henki antanut sellaista kykyä, että pystyisin näkemään muista ihmisistä ajatukset ja motiivit noin tarkkaan. Mutta ehkä joillekin on suotu se lahja.

        Hengen erottamisen lahjasta olen kyllä kuullut, että joillekin on se lahja annettu.


      • pääkaupungin vl-mies
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        "Mutta kun nyt on nähty jo, mitä ne keskustelujen vaatijat nykyään ajavat takaa? Selvää Jumalan sanan perustalta luisumista ja muuttamisen tarvetta siihen, miten on aina ennenkin uskottu."

        Nyt olet väärässä esim. minun motiivien suhteeni. Kuten etsivä-xx on täällä jo kauan sitten tuonut esiin, vanhoillislestadiolaiseen seurakuntaan ja uskoon johdatettu ateisti, niin kuin minäkin olet ollut, vailla minkäänlaista kristillistä taustaa (ei kastetta, ei pyhäkoulua, ei uskontotunteja koulussa, ei virsiä, ei kirkkoa, ei Raamattua, ei yhtikäs mitään uskontoon liittyvää), niin kuinka ihmeessä keskustelun tarve voisi olla tätä, mitä kuvaat: vaatimista, Jumalan sanan perustalta luisumista ja muuttamista. Tai niin kuin jotkut toiset sanovat: lipilaaria, remonttiryhmäläistä jne.

        Nämä termit ovat minulle täysin vieraita. Itse asiassa olen tällaisista lipilaareista sun remonttiryhmäläistermeistä kuullut vasta kuluvan vuoden keväällä. Niillä ei ole mitään tekemistä minun kanssani.

        Koetan sanoa tämän yksinkertaisesti: ulkopuolelta tähän uskoon tullut tarvitsee uskon rakennukseksi myös tietoa. Tieto voi paisuttaa mutta kaikki tieto ei paisuta. Tietäminen voi olla haitaksi mutta se voi olla myös hyödyksi. Raamatun Jumalakaan ei ole järjettömyyden vaan järjestyksen Jumala. Tiedon tarve se ei ole vaatimista eikä vikomista. Ei voi ulkopuolelta tullut ymmärtää ns. kaanaankielisiä sanontatapoja, ei voi ymmärtää heti sillään maljannostamisista tai korvakoruista. Ei millään. Minulla on tästä asiasta "todistusaineistoa", nimittäin muitakin kaltaisiani aikuisena parannuksen armon saaneita, joilla ei ole ollut kristillistä kotitaustaa. Pyhän Hengen saamisesta silti on uskonelämän asioita, joita ihmetellen miettii ja kysyy. Jos ei mitään saisi kysyä, mihin silloin tarvittaisiin Jumalan sanan opettajia?

        Tässä ketjun yhä pidentyessä johduin ajattelemaan sitäkin, onko perinteisessä vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä totuttu ajattelemaan, että kaikki kysymykset ovat ikäänkuin aina joko omakohtaisen synninteon tai kysyjän mielessä synninluvallisuuden ajatuksen aiheuttamia? Jos ajattelutapa on tämä, ei ihme, että kaikkiin kysymyksiin tarjotaan lääkkeeksi synninpäästöä. Se tyynnyttää kaikki kysymykset.

        Itse ajattelen kuitenkin, että kaikki nämä kysymykset eivät suinkaan ole omaa vaivaa ja kärsimystä vaan intoa saada tietoa uskon perusteista. Lukivathan berealaisetkin innokkaina pyhiä kirjoituksia, jopa tarkistaakseen olivat asiat niin kuin heille oli saarnattu. Raamattu ei puhu berealaisten tapauksessa yhtään mistään vikomisesta, päinvastoin, mainitsee Berean juutalaiset tästä innostaan jopa "jalompina" kuin muut juutalaiset. Eli opinhalusta ei soimattu. Ja kristittyjä Raamattu kehottaa aina olemaan valmiit kertomaan opin perustasta. Ei voi kertoa, jos ei osaa. Ja tietenkin vielä vähemmän voi kertoa, jos ei luota Pyhään Henkeen opastajana.

        Toivon, että kyse ei ole tästä:
        Keskusteluhaluttomuus oman aggression tai pelon projektiona. Kysymysten ja vastausten asemesta siirrytään väitteiden esittämiseen.

        Että syyllisyys keskustelun virittämisestä sysätään sen harteille, joka keskustelun aloittaa. Aika ihmeellistä, että puhuminen ylipäätään olisi syyllisyyttä. Katsos, kun sinulla on tuota synninluvallisuutta mielelläsi. Nyt sinä "vaadit" keskustelua, koska et suostu tottelemaan Jumalan sanaa.

        Mutta kuinka totella, jos ei ymmärrä? Puhun yleisellä tasolla. Sisältääkö kehotus sisältää premissin, jospa Jumalan Pyhä Henki tekisi tuosta toisesta ihmisestä todella itseni kloonin?

        Miksi Jeesus sitten kärsivällisesti opetti? Raamatusta käy ilmi, että ihmisten uppiniskaisuuden ja kovasydämisyyden takia, useimmiten. Mutta ensi sijassa sen takia, että se oli Isän tahto, Isän hänelle antama tehtävä. Jopa rakkaat opetuslapset olivat monessa kohdin kovin hitaat ja ymmärtämättömät. Miksi me emme anna keskustelukumppanille aikaa? Metsästäjilläkin on oma hirvenmetsästyskautensa, mutta uskonfoorumeilla on käynnissä jatkuva virheenmetsästys, lähimmäisen tekstistä ja sydämestä.

        Surukseni sanon, että jossakin mielessä alan yhä paremmin ymmärtää sitä uskovaista ihmistä Reisjärven opiston kurssilla, joka sanoi minulle, että hän ei omalla paikkakunnallaan, työssään eikä uskovaistenkaan parissa missään koskaan puhu uskostaan, ei kysy, ei vastaa. Meille on opetettu, ettei kynttilää laiteta vakan alle. Meidän pitäisi olla avoin kirje Jeesukselta lähimmäisillemme, uskovaisille ja niillekin, jotka eivät usko. Mutta arvelen tuon uskovaisen olleen seuroissa hyvinkin tarkalla korvalla. Hän vain on kokemuksen kautta tehnyt tämän sovelluksen opetuksesta ilosta, rauhasta ja vapaudesta: älä puhu koskaan mitään uskomisen asioista kenellekään, niin saat uskoa iloon, rauhaan ja vapauteen asti kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

        Itse kuitenkin uskon, että minullekin on olemassa oikeat saattomiehet, joille voi puhua aivan kaiken, ilot ja surut.


      • pääkaupungin vl-mies
        Muistaakseni kirjoitti:

        Hengen erottamisen lahjasta olen kyllä kuullut, että joillekin on se lahja annettu.

        Joo, mutta

        1. Kor. 2:11
        Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on? Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on.

        Et kai tosissasi kuvitellut, että uskoisin nuo minusta kirjoitetut valheelliset parjaukset? Eivät ne ole mitään Hengen ilmoittamia totuuksia minusta.


      • mukava arvuutella
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Mielenkiintoista, kun annat ymmärtää, että tässä keskusteluketjussa kirjoittaa vl-foorumilaisia. Saman antaa ymmärtää ex-näre tuosa alempana. Minustakin jotenkin tuntuu, että tämä avattu teema avioliitosta ja kirjoittelumme siitä, on pantu merkille vl-foorumissa.

        No, jostakin on nyt kuitenkin tultu sanomaan "viimeinen sana" vanhoillislestadiolaisesta uskosta, vaikuttaa siltä, että minunkin jokaisesta uskoa ja uskonoppia koskevasta lauseesta, sanasta ja tavusta on jotakin "sanomista". Useinhan täällä keskusteluketjut ovat aivan tyhjiä vanhoillislestadiolaiseksi tunnustautuvista ja uskon selittäjistä. Nyt yhtäkkiä, tässä ketjussa, on useita.

        Se on niin mukavaa arvuutella, onko vl-foorumilaisia ja mennä asian sijasta henkilöön tai useimmin asiattomuuteen. Jos sinä et usko, mitä ihmiset kertovat itsestäään, en voi sillemitään. Mitä tarkoittaa muuten vl-foorumi?


      • pääkaupungin vl-mies
        ex-näre kirjoitti:

        En puhunutkaan tuossa itsestäni, vaan sitä mitä vl-foorumilla ollessani näin ja koin. Asia voi olla hieman erilainen silloin, kun henkilö on henkilökohtaisesti tiedetty ja tunnettu, mutta valitettavasti omalla kohdallanikaan -vaikka minut tuntevatkin- en eräiden henkilöiden kohdalla osaa muuhuun uskoa. Mistäpä muusta kertookaan se, että erityisesti loppuaikoina vl-foorumilla en juuri mitenkään voinut edes keskustella uskoonliittyvistä asioista, kun vastassa oli välittömästi asiaan liittymätöntä irvimistä ja minuun liittyvien epäilysten lietsomista (mitkä kantoivatkin ilmitullutta satoa). (Se oli turhauttavaa ja se ilmeni joissain viesteissäni. Olisin vain halunnut keskustella minua kiinnostavista uskonasioista rauhassa ja asiallisesti.) Näin ollen epäilysten lietsojien näkökulmasta mikään ei olisi mukavampaa kuin uskosta luopumiseni: todistaisinhan sillä heidän puheensa oikeiksi. Heidän omaatuntoaan ei paina se, vaikka heidän oma käytöksensä olisi aiheuttamassa sen, ettei toinen jaksaisi elää ja uskoa.

        En tiedä kuka vl-foorumilainen olet (onhan teitä täällä useita, mutta nimimerkittä), ja henkilökohtaisesti saatkin olla surullinen kohtelustani, mutta me-muodossa tilanne ei vl-foorumilaisissa ole surua aiheuttanut. Ei ainakaan siten, että se millään muotoa olisi minulle näkynyt. Puhumattakaan siitä, että vl-foorumin toimijoilla olisi nähtävissä _minkäänlaista_ halua virheiden ja tilanteen korjaamiseen, vaikka lukuisia kertoja olen sitä sydän ja silmät itkien pyytänyt ja ehdottanut. Usea vl-foorumilainen tietää, miten vaikea ja kipeä asia on minulle, mutta vastauksena on vain hiljaisuutta tai vaihtoehtoisesti kaikenlaista muuta uskovaiselle ei-sopivaa käytöstä.

        Minulla ei juuri ole kokemusta vl-foorumista, vain pieniä vilkaisuja. Mutta tämä, mitä ex-näre kirjoittaa, on vakavan mietinnän paikka.

        Että se, joka olisi oikeassakin, ei tuntisi itsessään mitään vaivaa siitä, että uskonveli olisi luisumassa pois uskovaisten yhteydestä.

        Keskustelun torppausta, vaikenemista, ei vastaantuloa jne. En tiedä, mitä ajatella tästä.


      • pääkaupungin vl-mies
        Närvänen kirjoitti:

        Avautuuko sinulle Raamattu kun sitä luet vai joudutko toteamaan niinkuin se yksi hoviherra, joka tuli rukousmatkalta jerusalemista, että kuinka minä ymmärtäisin, jos ei joku minulle selitä?

        Raamattu avautuu, mutta tämän ajan "etiopialaisia hoviherroja" en kävisi vähättelemään, hoviherran asennehan oli kysyvä, vastaanottavainen ja iloinen.


      • pääkaupungin vl-mies
        mukava arvuutella kirjoitti:

        Se on niin mukavaa arvuutella, onko vl-foorumilaisia ja mennä asian sijasta henkilöön tai useimmin asiattomuuteen. Jos sinä et usko, mitä ihmiset kertovat itsestäään, en voi sillemitään. Mitä tarkoittaa muuten vl-foorumi?

        Ja nälviminen jatkuu...?


      • vl-seniori
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Minulla ei juuri ole kokemusta vl-foorumista, vain pieniä vilkaisuja. Mutta tämä, mitä ex-näre kirjoittaa, on vakavan mietinnän paikka.

        Että se, joka olisi oikeassakin, ei tuntisi itsessään mitään vaivaa siitä, että uskonveli olisi luisumassa pois uskovaisten yhteydestä.

        Keskustelun torppausta, vaikenemista, ei vastaantuloa jne. En tiedä, mitä ajatella tästä.

        Juuri sellaista eriseuraiset ovat aina vaatineet:

        "Tulkaa te askel meidän suuntaan, niin me tulemme kaksi askelta teidän suuntaan".

        Mutta kun tämä Jumalan lasten elämän tie on niin kaita, että jos me siltä otamme puolikin askelta syrjään, niin me hukkaan joudumme. Me joudumme silloin ulos tältä kaidalta tieltä.


      • vl-seniori
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Ja nälviminen jatkuu...?

        Eiköhän se ole nälvimistä, kun menet henkilöön ja arvuuttelet että kuka on vl-foorumilainen jne.

        Anna ihmisten olla mitä he ovat. Keskustellaan mieluummin asioista, eikä ihmisistä.

        Ja miksi sinun pitää jatkuvasti nälviä ja penetella vl-foorumilaisia, onko siitäkin hyvä mieli ja rauha tunnolla?


      • etsivä-xx
        vl-seniori kirjoitti:

        Juuri sellaista eriseuraiset ovat aina vaatineet:

        "Tulkaa te askel meidän suuntaan, niin me tulemme kaksi askelta teidän suuntaan".

        Mutta kun tämä Jumalan lasten elämän tie on niin kaita, että jos me siltä otamme puolikin askelta syrjään, niin me hukkaan joudumme. Me joudumme silloin ulos tältä kaidalta tieltä.

        Tulkitset eriseuralasien kautta.

        Keskustelukulttuuri on yhteiskunnassa aivan toinen kuin mihin sinä ilmeisesti olet kasvanut. Pääkaupunkisudun vl-mies ja minä olemme kasvaneet ja eläneet toisenlaisesa vapaan keskustelun kulttuurissa. Koululaitoksen ja opiskelun ja työelämän koulimana nuoremmat ihmiset tulevat tähän kasvamaan myös lestadiolaisissa kodeissa. Vl-seniori, se vaan on niin, että aika entinen ei enää palaa, silloin kun ihminen on elämän illassa. Pätee koko ihmiskuntaan ja on ollut niin jo tuhansia vuosia. Tekniikan ja talouselämän kehitys on nyt vielä niin paljon nopeampaa. Tämän päivän satavuotias on kasvanut 1900 luvun alussa ja elänyt hevosen kanssa liikkuen. Muutos, mikä on tapahtunut on ollut valtava. Vielä suurempi se oli minun isovanhempieni aikaan, kun muutos oli 1800-luvulta 1900-luvun lopulle.


      • pääkaupungin vl-mies
        vl-seniori kirjoitti:

        Juuri sellaista eriseuraiset ovat aina vaatineet:

        "Tulkaa te askel meidän suuntaan, niin me tulemme kaksi askelta teidän suuntaan".

        Mutta kun tämä Jumalan lasten elämän tie on niin kaita, että jos me siltä otamme puolikin askelta syrjään, niin me hukkaan joudumme. Me joudumme silloin ulos tältä kaidalta tieltä.

        Tarkoitin kyllä aivan toisenlaista avartumista: yhteisestä uskosta ammentamista, keskustellen ja iloiten. En tarkoittanut Raamatusta luopumista. Eriseuraisilla voi olla omat motiivinsa vaatimuksiinsa. Minä en vaadi mitään. On suuri ero kehotuksella ja vaatimuksella.

        Sitä paitsi käytin konditionaalia "se, joka olisi oikeassakin", "ei tuntisi vaivaa", "olisi luisumassa pois". Nämä konditionaalit kertovat, että jäin miettimään, olisiko vl-foorumin keskustelukulttuuri todellakin sellainen, jollaiseksi ex-näre sen kuvaa. Hänellä on oikeus kokemukseensa, toisen kokemusta ei voi väittää vääräksi. Vain tutkimalla itse voi saada asiasta uutta näkökantaa.

        Tiesitkö, että lukemamme sama Raamattu kuvaa tuota Herran tietä, iänkaikkiseen johtavaa kaitaa tietä myös valtatieksi, jolta hullukaan ei eksy? Sitä tietä minä kuljen. Kuljetko sinä?

        Nyt sinulla on mahdollisuus tarkentaa, eli syventää viestisi sisältöä. Mitä tarkoitat laittamalla sen viestini perään? Onko siinä jokin erityinen viesti henkilökohtaisesti minulle? Sisältääkö sen jonkinlaisen vasta-argumentin?

        Sen jälkeen voin mm. ratkaista, yhdynkö niiden uskovaisten käsitykseen, joiden luona kävin tänään, että tämähän on ihan hupipalsta. Aniharvalla täällä on tarkoitus keskustella otsikon mukaisesti, kanssakeskustelijaa arvostaen. Palsta on täynnä ilkeämielisyyksiä, herjoja, heittoja, naljailuja jne. Oliko sinunkin viestisi sellainen?


      • pääkaupungin vl-mies
        vl-seniori kirjoitti:

        Eiköhän se ole nälvimistä, kun menet henkilöön ja arvuuttelet että kuka on vl-foorumilainen jne.

        Anna ihmisten olla mitä he ovat. Keskustellaan mieluummin asioista, eikä ihmisistä.

        Ja miksi sinun pitää jatkuvasti nälviä ja penetella vl-foorumilaisia, onko siitäkin hyvä mieli ja rauha tunnolla?

        En ole panetellut vl-foorumilaisia. Älä vain väitä vaan näytä minulle tästä ketjusta heitä panetteleva viestini.

        Nälvimistä tässä kohdassa ketjua oli se, että joku oli sanasta sanaan lainannut minun jotakin aiempaa viestiäni muuttaen muutamat sanat niin, että niillä olisi mukava sivaltaa minua.


      • etsivä-xx
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Tarkoitin kyllä aivan toisenlaista avartumista: yhteisestä uskosta ammentamista, keskustellen ja iloiten. En tarkoittanut Raamatusta luopumista. Eriseuraisilla voi olla omat motiivinsa vaatimuksiinsa. Minä en vaadi mitään. On suuri ero kehotuksella ja vaatimuksella.

        Sitä paitsi käytin konditionaalia "se, joka olisi oikeassakin", "ei tuntisi vaivaa", "olisi luisumassa pois". Nämä konditionaalit kertovat, että jäin miettimään, olisiko vl-foorumin keskustelukulttuuri todellakin sellainen, jollaiseksi ex-näre sen kuvaa. Hänellä on oikeus kokemukseensa, toisen kokemusta ei voi väittää vääräksi. Vain tutkimalla itse voi saada asiasta uutta näkökantaa.

        Tiesitkö, että lukemamme sama Raamattu kuvaa tuota Herran tietä, iänkaikkiseen johtavaa kaitaa tietä myös valtatieksi, jolta hullukaan ei eksy? Sitä tietä minä kuljen. Kuljetko sinä?

        Nyt sinulla on mahdollisuus tarkentaa, eli syventää viestisi sisältöä. Mitä tarkoitat laittamalla sen viestini perään? Onko siinä jokin erityinen viesti henkilökohtaisesti minulle? Sisältääkö sen jonkinlaisen vasta-argumentin?

        Sen jälkeen voin mm. ratkaista, yhdynkö niiden uskovaisten käsitykseen, joiden luona kävin tänään, että tämähän on ihan hupipalsta. Aniharvalla täällä on tarkoitus keskustella otsikon mukaisesti, kanssakeskustelijaa arvostaen. Palsta on täynnä ilkeämielisyyksiä, herjoja, heittoja, naljailuja jne. Oliko sinunkin viestisi sellainen?

        Ihan oikea keskustelu, jollaisia oman kokemukseni mukaan elävässä elämässä on kerran kolmessa vuodessa, koska en tunne ketään, ei lähde siitä, että heti on kyse eriseurasta, jos johonkin vl ns "perusmantraan" ei usko. Minulle muualta tuleelle on ollut helpotus huomata, että ihan oikeiden ihmisten joukossa ei kaikki ole niin yksi yhteen kuin on vl-foorumin mieli. Minulle se on vieras sana, mutta "alkuasukkaat" tuntuvat käyttävän siitä nimitystä kipuilu.

        Ilmeisesti Heikki Saaren vanhojen saarnakirjojen "villien tulkintojen" ja 70-luvun tapahtumien seurauksena tulleita huonosti luterilaisen perustunnustuksen mukaiseen oppiin sopivia asioita hiljaa muttuu. Muualta tulleelle nämä luterilaisen perustan kanssa ristiriitaan johtavat asiat suorastaan hyppäävät silmille, kun on ne kokonaan toisenlaisena asiana oppinut. Nämä ongelmat ovat pitkälti sellaisia, että niiden ongelmat eivät ole ulkoa tuleen muutoshalua, eivät remonttiryhmän toimintaa vaan nousevat esim. sellaisista ydinteoksista kuin on sidottu ratkaisuvalta. Se on luoteeltaan salatun Jumalan ennaltatietämyksen ja meille salatun tarkoituksen, ja hyvin mielellään fariseusten tavoin suorastaan fundamentalistisiin sääntöihin rakennetun elämän ristiriita.

        Vanha kristillinen totuus on kuitenkin, että ei edes luostarielämän säännöillä ihminen voi estää syntiin joutumistaan. Sellainen ajatus, että "seurakunnan neuvot" voisivat säilyttää uskon, on kristinuskon ydinsanoman vastaista. Ei toki pidä tehdä mitä tahansa, mutta uskon säilymisen ydin on Kristus ja Pyhä Henki. Minusta niiden tarjoaminen sanassa ihmisen rinnallakulkijaksi. Me emme luterilaisen tunnustuksen sidotun ratkaisuvallan perusteella voi pitää lähtökohtana sitäkään, että uskovaisen kodin lapset säilyvät uskomassa "haluamalla uskoa". Toki sellaiset tietoiset kokeilut, joita joku pappi ulkomailla aikoo tehdä, elää vuoden kuten ateisti, on tietoista Jumalan hylkäämistä. (tässä en ole tarpeen pohtia onko tämä pappi uskovainen). Ihminen voi sammuttaa uskon sisimmästään, mutta ei synnyttää sitä eikä ylläpitääkään ellei Jumala vedä puoleensa. Minua ei kärjistettynä sanottuna vedä puoleensa korvakorut vaikka niistä ja muista vastaavista pitätäsi tunnin puheen. Sensijaan Jumala, joka lupaa avata oven tulevaisuuteen "minä annan teille tulevaisuuden ja toivon" on se Jumala, joka vetää ihmistä puoleensa.

        Ulkoiset merkitykset muuttuvat, esikoislestadiolaiset naiset kulkevat seuroissa huivi päässä eikä kravatti tule kyseeseen. Vanhoillislestadiolaisuus on ne hylännyt, mutta jotkut pitävät kiinni toisista yhtä käsittämättömistä "kieltänyt uskonsa" merkeistä. Kulttuurillien ja kristinusko ovat yhtä kästittämätöntä "soppaa" sellaiselle, joka ei lue niitä minkään perinteen kautta.

        Palatakseni takaisin kysymykseesi onko viestissä jokin henkilökohtainen viesti. On siinä sikäli, että ensin luin toisaalla olevan viestisi Bileamista. Minusta se on aika käsittämätön.


      • etsivä-xx
        etsivä-xx kirjoitti:

        Ihan oikea keskustelu, jollaisia oman kokemukseni mukaan elävässä elämässä on kerran kolmessa vuodessa, koska en tunne ketään, ei lähde siitä, että heti on kyse eriseurasta, jos johonkin vl ns "perusmantraan" ei usko. Minulle muualta tuleelle on ollut helpotus huomata, että ihan oikeiden ihmisten joukossa ei kaikki ole niin yksi yhteen kuin on vl-foorumin mieli. Minulle se on vieras sana, mutta "alkuasukkaat" tuntuvat käyttävän siitä nimitystä kipuilu.

        Ilmeisesti Heikki Saaren vanhojen saarnakirjojen "villien tulkintojen" ja 70-luvun tapahtumien seurauksena tulleita huonosti luterilaisen perustunnustuksen mukaiseen oppiin sopivia asioita hiljaa muttuu. Muualta tulleelle nämä luterilaisen perustan kanssa ristiriitaan johtavat asiat suorastaan hyppäävät silmille, kun on ne kokonaan toisenlaisena asiana oppinut. Nämä ongelmat ovat pitkälti sellaisia, että niiden ongelmat eivät ole ulkoa tuleen muutoshalua, eivät remonttiryhmän toimintaa vaan nousevat esim. sellaisista ydinteoksista kuin on sidottu ratkaisuvalta. Se on luoteeltaan salatun Jumalan ennaltatietämyksen ja meille salatun tarkoituksen, ja hyvin mielellään fariseusten tavoin suorastaan fundamentalistisiin sääntöihin rakennetun elämän ristiriita.

        Vanha kristillinen totuus on kuitenkin, että ei edes luostarielämän säännöillä ihminen voi estää syntiin joutumistaan. Sellainen ajatus, että "seurakunnan neuvot" voisivat säilyttää uskon, on kristinuskon ydinsanoman vastaista. Ei toki pidä tehdä mitä tahansa, mutta uskon säilymisen ydin on Kristus ja Pyhä Henki. Minusta niiden tarjoaminen sanassa ihmisen rinnallakulkijaksi. Me emme luterilaisen tunnustuksen sidotun ratkaisuvallan perusteella voi pitää lähtökohtana sitäkään, että uskovaisen kodin lapset säilyvät uskomassa "haluamalla uskoa". Toki sellaiset tietoiset kokeilut, joita joku pappi ulkomailla aikoo tehdä, elää vuoden kuten ateisti, on tietoista Jumalan hylkäämistä. (tässä en ole tarpeen pohtia onko tämä pappi uskovainen). Ihminen voi sammuttaa uskon sisimmästään, mutta ei synnyttää sitä eikä ylläpitääkään ellei Jumala vedä puoleensa. Minua ei kärjistettynä sanottuna vedä puoleensa korvakorut vaikka niistä ja muista vastaavista pitätäsi tunnin puheen. Sensijaan Jumala, joka lupaa avata oven tulevaisuuteen "minä annan teille tulevaisuuden ja toivon" on se Jumala, joka vetää ihmistä puoleensa.

        Ulkoiset merkitykset muuttuvat, esikoislestadiolaiset naiset kulkevat seuroissa huivi päässä eikä kravatti tule kyseeseen. Vanhoillislestadiolaisuus on ne hylännyt, mutta jotkut pitävät kiinni toisista yhtä käsittämättömistä "kieltänyt uskonsa" merkeistä. Kulttuurillien ja kristinusko ovat yhtä kästittämätöntä "soppaa" sellaiselle, joka ei lue niitä minkään perinteen kautta.

        Palatakseni takaisin kysymykseesi onko viestissä jokin henkilökohtainen viesti. On siinä sikäli, että ensin luin toisaalla olevan viestisi Bileamista. Minusta se on aika käsittämätön.

        Siis edellä oleva ei ole pks vl-miehelle vaan on vastaus vl-seniorille.


      • sivustaseuraajan uni
        etsivä-xx kirjoitti:

        Tulkitset eriseuralasien kautta.

        Keskustelukulttuuri on yhteiskunnassa aivan toinen kuin mihin sinä ilmeisesti olet kasvanut. Pääkaupunkisudun vl-mies ja minä olemme kasvaneet ja eläneet toisenlaisesa vapaan keskustelun kulttuurissa. Koululaitoksen ja opiskelun ja työelämän koulimana nuoremmat ihmiset tulevat tähän kasvamaan myös lestadiolaisissa kodeissa. Vl-seniori, se vaan on niin, että aika entinen ei enää palaa, silloin kun ihminen on elämän illassa. Pätee koko ihmiskuntaan ja on ollut niin jo tuhansia vuosia. Tekniikan ja talouselämän kehitys on nyt vielä niin paljon nopeampaa. Tämän päivän satavuotias on kasvanut 1900 luvun alussa ja elänyt hevosen kanssa liikkuen. Muutos, mikä on tapahtunut on ollut valtava. Vielä suurempi se oli minun isovanhempieni aikaan, kun muutos oli 1800-luvulta 1900-luvun lopulle.

        Näin muutama vuosi sitten unen, jossa mustapukuiset poliisit tulivat ovelleni. Minusta puku ei muistuttanut Suomen poliisin virkapukua, se muistutti ehkä jonkin ulkomailla näkemäni poliisin asua, mutta en muista minkä maan. Ihmettelin, että mitä he minusta haluavat. Heillä oli pidätysmääräys, kertoivat lakia muutetun. Enää ei olisi luvallista jättää tervehtimättä Jumalan terveellä sellaista, joka sanoo kuuluvansa samaan uskonliikkeeseen. Minusta oli kanneltu, että olin ry:llä sanonut toiselle Jumalan terve ja toiselle morjensta. Sanoin, että pitää paikkansa, minä tervehdin Jumalan terveellä vain niitä, että jotka tunnustavat oikeaa oppia, minulta ei vääriä pehmikkeitä saa. Unessa yksi poliisi tarttui kiinni vähän ronskin oloisesti ja pani käsiraudat, toinen yrittii toppuutella. Sitten en muista, vietiinkö minua vankilaan tai oikeudenkäyntiin, ehkä kuva vain hyppäsi unille tyypillisellä epäjohdonmukaisuudella suoraan teloitusvaiheeseen: istuin sähkötuolissa. Teloittaja kysyi: "Viimeisen kerran, kadutko tuomaroimistasi? Olet kuilusi partaalla, mutta vielä ei ole liian myöhäistä katua." Oli säädetty armahduslaki, että Jumalan terveen sanomisesta pidättyneet armahdetaan, jos he katuvat tekoaan ja tervehtivät jatkossa Jumalan terveellä kaikkia, jotka haluavat itseään sillä tervehdittävän. Kieltäydyin. Ilmeisesti teloittaja painoi nappia, sillä kuulin jostain ikään kuin sumusta tai seinän takaa Martti Lutherin taistelulaulusta: "He viekööt henkemme, / osamme, onnemme, / ne heidän olkohon! / Vaan meidät iät on, / Jumalan valtakunta!" Heräsin hiestä märkänä, mutta en ollut herätessäni peloissaan. Painajaisessa oli samaan aikaan jotain hirväen kauheaa ja jotain rauhoittavan levollista.


      • toisin kuin
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Raamattu avautuu, mutta tämän ajan "etiopialaisia hoviherroja" en kävisi vähättelemään, hoviherran asennehan oli kysyvä, vastaanottavainen ja iloinen.

        "hoviherran asennehan oli kysyvä, vastaanottavainen ja iloinen."

        Kyseenalaistava, vastaanottamaton ja kärsimätön asenne kuvastaa mielestäni paremmin sinun ja etsivä-xx:n kirjoituksia.


      • pääkaupungin vl-mies
        toisin kuin kirjoitti:

        "hoviherran asennehan oli kysyvä, vastaanottavainen ja iloinen."

        Kyseenalaistava, vastaanottamaton ja kärsimätön asenne kuvastaa mielestäni paremmin sinun ja etsivä-xx:n kirjoituksia.

        Se on sinun mielipiteesi. Minulla on omasta itsestäni parempi tieto.


      • kysymyksissä sairas
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Se on sinun mielipiteesi. Minulla on omasta itsestäni parempi tieto.

        Hoviherra kysyi, sai vastauksen ja otti avomielin vastaan saamansa opetuksen.

        Kysymyksissä sairas kysyy, vaikka hänellä on jo seurakunnan opetuksesta poikkeava kantansa. Hän kysyy, kysyy ja kysyy, on olevinaan avomielinen ja vastaanottava, mutta todellisuudessa toivoo pohdiskeluillaan saavansa toisen avomieliseksi ja vastaanottavaiseki omalle kannalleen.


      • pääkaupungin vl-mies
        kysymyksissä sairas kirjoitti:

        Hoviherra kysyi, sai vastauksen ja otti avomielin vastaan saamansa opetuksen.

        Kysymyksissä sairas kysyy, vaikka hänellä on jo seurakunnan opetuksesta poikkeava kantansa. Hän kysyy, kysyy ja kysyy, on olevinaan avomielinen ja vastaanottava, mutta todellisuudessa toivoo pohdiskeluillaan saavansa toisen avomieliseksi ja vastaanottavaiseki omalle kannalleen.

        En ole kysymyksistä sairas. Jokainen sana, jonka kirjoitit minuun kohdistettuna on valhetta ja panettelua. Sinun pitäisi tehdä parannus pätemisen, toisen ihmisen sieluntilan väärän ja ennenaikaisen arvion lausumisesta.

        Kaanaan kielellä voi täällä jotkut käydä keskinäisen kehumisen kerhoa, mutta sillä ei voi Taivaan Isää ja Herraa Jeesusta pettää.

        Hupipalsta.


    • Atte T

      Nim. "löytänyt-AA" kirjoittaa tuossa yläpuolella:

      #### Raamatun lainaaminen on samaa mystistä usvaa.
      eikä kukaan uudestisyntynyt laita itselleen niminmerkkiä etsivä !####

      Vai on aito Raamatun sana sinusta mystistä usvaa? Järkyttävää!
      Parempi laittaa nimimerkiksi etsivä, koska Raamattu kehoittaa uskoviakin koko ajan etsimään Jumalan valtakuntaa eli Jumalaa ja Hänen vanhurskauttaan eli Jeesusta Kristusta kuin esimerkiksi laittaa nimimerkiksi farisealainen löytänyt, vaikka ei olisi läsnä kuin vain omassa löydöksessään, omassa väärässä hengellisyydessä.

      • Suomennos

        Kyllä olet oikeassa, että uskomassa oleviakin kehoitetaan etsimään jumalan valtakuntaa ja sitä vanhurskautta, joka Hänen edessään kelpaa. Mutta sillä tarkoitetaan, että uskomassa oleva aina kilvoittelisi uskonkilvoitustaan niin, että usko saisi säilyä hyvässä ja loukkaantumattomassa omassatunnossa. Ei olisi siis elämässä synninluvallisuudessa missään asiassa.


      • 444+211
        Suomennos kirjoitti:

        Kyllä olet oikeassa, että uskomassa oleviakin kehoitetaan etsimään jumalan valtakuntaa ja sitä vanhurskautta, joka Hänen edessään kelpaa. Mutta sillä tarkoitetaan, että uskomassa oleva aina kilvoittelisi uskonkilvoitustaan niin, että usko saisi säilyä hyvässä ja loukkaantumattomassa omassatunnossa. Ei olisi siis elämässä synninluvallisuudessa missään asiassa.

        Kauhulla seuraan sivusta, kuinka omat saattomiehet lyövät etsivä-xx:ää, vaikka heidän kuuluisi kanssakulkea hänen vierellään ja tukea häntä. Näin ainakin meillä päin siionissa tehdään, sillä haluamme vaeltaa yhteisessä rakkaudessa.

        Kehoitan nyt kaikkia lopettamaan etsivä-xx:än parjaamisen ja kirjoittamaan asiallisia ja rakentavia viestejä, että voimme rakentua yhteisessä uskossamme!


      • kjböiujvöiu
        444+211 kirjoitti:

        Kauhulla seuraan sivusta, kuinka omat saattomiehet lyövät etsivä-xx:ää, vaikka heidän kuuluisi kanssakulkea hänen vierellään ja tukea häntä. Näin ainakin meillä päin siionissa tehdään, sillä haluamme vaeltaa yhteisessä rakkaudessa.

        Kehoitan nyt kaikkia lopettamaan etsivä-xx:än parjaamisen ja kirjoittamaan asiallisia ja rakentavia viestejä, että voimme rakentua yhteisessä uskossamme!

        Entä jos ei ole yhteistä uskoa. Toisella on väärä uskoa ja minulla oikea elävä usko Herraan Jeesukseen Kristukseen Jumalan valtakunnassa.


      • pääkaupungin vl-mies
        kjböiujvöiu kirjoitti:

        Entä jos ei ole yhteistä uskoa. Toisella on väärä uskoa ja minulla oikea elävä usko Herraan Jeesukseen Kristukseen Jumalan valtakunnassa.

        Olen seurannut joitakin kirjoituksiasi, ja mikäli käytät pääsääntöisesti samaa nimimerkkiä, voin minäkin todeta, että kaikissa kohdin kirjoituksesi eivät täytä vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden opetuksen mittaa. Tai sitten olen tulkinnut sinua väärin. Mutta kukapa meistä olisi sanoissaan ja teoissaan täydellinen? En minäkään.

        Muista, että moukari on hyvä työväline - työssä, johon se on tarkoitettu. Sen sijaan väärissä käsissä ja väärässä kohteessa moukarilla tulee pahaa jälkeä.

        Onhan seurakunnassa mielipiteitä, koska Jumalan Henki ei tapa ihmisen persoonallisuutta vaan ottaa sen tässä uudestiluomistyössään (=parannuksen armo ja vanhurskautus) käyttöön. Saamme siis kukin Jumalan lapsenakin olla erilaisia persoonia, meidän ei tarvitse olla toistemme klooneja. Mitä tulee keskusteluun seurakuntaelämästä, kristityn vaelluksesta ja seurakuntaelämästä, tässäkin Raamattu opettaa:

        Fil. 3:15-16
        Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!

        Rauhassa ja rakkaudessa uskossa rakentuen, keskustellen, ei kiivastuen ja repien. Mikä on tämä mieli? Se tulee esille, kun lukee koko 3. luvun. Se mieli meillä on, ettemme nojaisi uskossamme ja elämässämme omaan vanhurskauteen vaan Jeesuksen Kristuksen vanhurskauteen.

        Apostoli Paavali ilmaisee huolensa galatalaisista näin:

        Gal. 4:18-20
        Into on hyvä, jos asia on hyvä -- näin aina eikä vain silloin kun minä olen luonanne. Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä.
        Kunpa voisin olla nyt luonanne ja löytää oikean äänensävyn! En tiedä, mitä teille tekisin.

        Eli jos kaikki uskonelämän asiat olisivat vain mustavalkoisia, turhaa Paavalikin rukoilee oikeita työkaluja, jopa äänensävyä, jotta voittaisi sielut Kristukselle. Jumalan lapsena kannattaa varoa, ettei into oikean asian puolesta muutu vääränlaiseksi kiihkoksi. Raamatussa kiihkeys ja kiivaus yhdistetään usein herjaan, joka on syntiä.


      • kjböiujvöiu
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Olen seurannut joitakin kirjoituksiasi, ja mikäli käytät pääsääntöisesti samaa nimimerkkiä, voin minäkin todeta, että kaikissa kohdin kirjoituksesi eivät täytä vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden opetuksen mittaa. Tai sitten olen tulkinnut sinua väärin. Mutta kukapa meistä olisi sanoissaan ja teoissaan täydellinen? En minäkään.

        Muista, että moukari on hyvä työväline - työssä, johon se on tarkoitettu. Sen sijaan väärissä käsissä ja väärässä kohteessa moukarilla tulee pahaa jälkeä.

        Onhan seurakunnassa mielipiteitä, koska Jumalan Henki ei tapa ihmisen persoonallisuutta vaan ottaa sen tässä uudestiluomistyössään (=parannuksen armo ja vanhurskautus) käyttöön. Saamme siis kukin Jumalan lapsenakin olla erilaisia persoonia, meidän ei tarvitse olla toistemme klooneja. Mitä tulee keskusteluun seurakuntaelämästä, kristityn vaelluksesta ja seurakuntaelämästä, tässäkin Raamattu opettaa:

        Fil. 3:15-16
        Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!

        Rauhassa ja rakkaudessa uskossa rakentuen, keskustellen, ei kiivastuen ja repien. Mikä on tämä mieli? Se tulee esille, kun lukee koko 3. luvun. Se mieli meillä on, ettemme nojaisi uskossamme ja elämässämme omaan vanhurskauteen vaan Jeesuksen Kristuksen vanhurskauteen.

        Apostoli Paavali ilmaisee huolensa galatalaisista näin:

        Gal. 4:18-20
        Into on hyvä, jos asia on hyvä -- näin aina eikä vain silloin kun minä olen luonanne. Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä.
        Kunpa voisin olla nyt luonanne ja löytää oikean äänensävyn! En tiedä, mitä teille tekisin.

        Eli jos kaikki uskonelämän asiat olisivat vain mustavalkoisia, turhaa Paavalikin rukoilee oikeita työkaluja, jopa äänensävyä, jotta voittaisi sielut Kristukselle. Jumalan lapsena kannattaa varoa, ettei into oikean asian puolesta muutu vääränlaiseksi kiihkoksi. Raamatussa kiihkeys ja kiivaus yhdistetään usein herjaan, joka on syntiä.

        Oletko nyt oikeassa hengessä, kun panettelet toista uskovaista??

        Koska sanot minun olevan väärässä opissa, niin osoita missä asiassa ja millä tavalla minä olen väärässä.


      • ?4u
        kjböiujvöiu kirjoitti:

        Oletko nyt oikeassa hengessä, kun panettelet toista uskovaista??

        Koska sanot minun olevan väärässä opissa, niin osoita missä asiassa ja millä tavalla minä olen väärässä.

        Pitäiskö minunkin syödä mokkulasoppaa,kun sinäkin syöt?


      • pääkaupungin vl-mies
        kjböiujvöiu kirjoitti:

        Oletko nyt oikeassa hengessä, kun panettelet toista uskovaista??

        Koska sanot minun olevan väärässä opissa, niin osoita missä asiassa ja millä tavalla minä olen väärässä.

        Anteeksi, että olet joutunut odottamaan. Minulla oli kiireistä, perhesyistä.

        Yleensä tällaiset "älähtämiset" ja oman uskon tunnustamisvaatimukset tulevat toisuskoisten taholta ja kohdistuvat vanhoillislestadiolaiseen. Elävässä elämässä, esim. seuroissa ja iltakylässä tai missä vaan uskovaisten parissa ei ole tällaista huolta, jos joku ei pidä jotakuta jonakin. Tarkoitan, että jos vanhoillislestadiolaista joku arvostelee, tuntemani vanhoillislestadiolaiset eivät tästä älähdä. Usko on rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

        Apostoli Paavali kirjoittaa jopa näin:

        1. Piet. 2:20
        Mitä erinomaista siinä on, jos te kestätte silloin, kun teitä kuritetaan tehtyänne väärin? Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa.

        Kol. 3:13
        Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin

        Sananl. 9:8
        Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun, nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua.

        Koin, että sinä älähdät, vaikka uskovaisena voisit aivan hyvin nähdä arvostelut ja moitteetkin yhteisen uskon rakentumisen kannalta hyödyllisinä eikä suinkaan "saatanan hyökkäyksinä".

        Älähtämisestä kertoo minulle myös se, että ryhdyt "metsästelemään henkiä" ja mittaamaan minun uskoani, vaikka tämä on vain kasvoton keskustelupalsta. Sanot, että panettelen sinua. Kovin herkkähipiäinen olet, jos tämä on mielestäsi ja muidenkin tämän palstan lukijoiden mielestä panettelua:

        "---että kaikissa kohdin kirjoituksesi eivät täytä vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden opetuksen mittaa. Tai sitten olen tulkinnut sinua väärin. Mutta kukapa meistä olisi sanoissaan ja teoissaan täydellinen? En minäkään."

        Sanoit näin: "Entä jos ei ole yhteistä uskoa. Toisella on väärä uskoa ja minulla oikea elävä usko Herraan Jeesukseen Kristukseen Jumalan valtakunnassa."

        Voihan tuollainen asetelma olla. Mutta elävässä elämässä ihmisillä on kasvot, äänensävy, ilmeet ja eleet. Nämä kaikki kertoisivat lausuttujen sanojen lisäksi, mikä on asenteesi. Pidätkö silti sitä ihmistä, jolta katsot elävän uskon puuttuvan, arvossa. Kuivat sanat "minulla on oikea usko, sinulla väärä" tuskin on hyvä "pelinavaus" keskustelulle hengellisistä asioista.

        Oikea usko ei ole vain oikeaa oppia, se ei ole sanakiistoja ja kiivailuja.


      • pääkaupungin vl-mies
        kjböiujvöiu kirjoitti:

        Oletko nyt oikeassa hengessä, kun panettelet toista uskovaista??

        Koska sanot minun olevan väärässä opissa, niin osoita missä asiassa ja millä tavalla minä olen väärässä.

        Tässä esimerkki etsivä-xx:lle osoittamastasi sanankäytöstä, joka ei ole uskovaiselle sopivaa:

        kjböiujvöiu
        13.7.2014 20:23
        "Meni varmaan jauhot kurkkuun."

        Sen sijaan en sanonut sinun olevan väärässä opissa. Siteeraat väärin. Kirjoitin näin: "---että kaikissa kohdin kirjoituksesi eivät täytä vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden opetuksen mittaa."

        Puhun siis uskovaisen pyhityselämästä. Laitetaanko siinä toiselle jauhoja kurkkuun? Ei tämän enempää.


      • kjböiujvöiu
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Tässä esimerkki etsivä-xx:lle osoittamastasi sanankäytöstä, joka ei ole uskovaiselle sopivaa:

        kjböiujvöiu
        13.7.2014 20:23
        "Meni varmaan jauhot kurkkuun."

        Sen sijaan en sanonut sinun olevan väärässä opissa. Siteeraat väärin. Kirjoitin näin: "---että kaikissa kohdin kirjoituksesi eivät täytä vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden opetuksen mittaa."

        Puhun siis uskovaisen pyhityselämästä. Laitetaanko siinä toiselle jauhoja kurkkuun? Ei tämän enempää.

        Tiedä kuitenkin, että emme pidä sinua uskovaisena Jumalan valtakunnassa, koska olet harhaoppinen.


      • kjböiujvöiu
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Tässä esimerkki etsivä-xx:lle osoittamastasi sanankäytöstä, joka ei ole uskovaiselle sopivaa:

        kjböiujvöiu
        13.7.2014 20:23
        "Meni varmaan jauhot kurkkuun."

        Sen sijaan en sanonut sinun olevan väärässä opissa. Siteeraat väärin. Kirjoitin näin: "---että kaikissa kohdin kirjoituksesi eivät täytä vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden opetuksen mittaa."

        Puhun siis uskovaisen pyhityselämästä. Laitetaanko siinä toiselle jauhoja kurkkuun? Ei tämän enempää.

        Et ole vieläkään perustellut, missä asiassa ja miten kirjoitin väärin.

        En todellakaan tarvitse sinulta minun uskoni tunnustamista, vaan tarkoitin sitä panettelua jota kohdistit minuun.

        Tottakai kysymyksessä on panettelu koska väität minun poikenneen oikeasta opista, mutta et perustele sitä mitenkään.

        Mutta sinä itse olet kyllä poikennut oikeasta opista, ja perustelen sen niin että sanot ettei avioituminen epäuskoisen kanssa olisi muka syntiä. Lisäksi olet hengellisesti ylpeä ja hurmahenkinen, koska teet väittämiä (mm toisten sieluntilasta), mutta et perustele niitä (et ainakaan johdonmukaisesti).


      • niin läpinäkyvää
        kjböiujvöiu kirjoitti:

        Et ole vieläkään perustellut, missä asiassa ja miten kirjoitin väärin.

        En todellakaan tarvitse sinulta minun uskoni tunnustamista, vaan tarkoitin sitä panettelua jota kohdistit minuun.

        Tottakai kysymyksessä on panettelu koska väität minun poikenneen oikeasta opista, mutta et perustele sitä mitenkään.

        Mutta sinä itse olet kyllä poikennut oikeasta opista, ja perustelen sen niin että sanot ettei avioituminen epäuskoisen kanssa olisi muka syntiä. Lisäksi olet hengellisesti ylpeä ja hurmahenkinen, koska teet väittämiä (mm toisten sieluntilasta), mutta et perustele niitä (et ainakaan johdonmukaisesti).

        Ei pääkaupungin kannata jatkaa keskustelua kanssasi, koska ilmeisesti olet vain joku provokaattori, tuskin edes vl.


      • a-o
        kjböiujvöiu kirjoitti:

        Et ole vieläkään perustellut, missä asiassa ja miten kirjoitin väärin.

        En todellakaan tarvitse sinulta minun uskoni tunnustamista, vaan tarkoitin sitä panettelua jota kohdistit minuun.

        Tottakai kysymyksessä on panettelu koska väität minun poikenneen oikeasta opista, mutta et perustele sitä mitenkään.

        Mutta sinä itse olet kyllä poikennut oikeasta opista, ja perustelen sen niin että sanot ettei avioituminen epäuskoisen kanssa olisi muka syntiä. Lisäksi olet hengellisesti ylpeä ja hurmahenkinen, koska teet väittämiä (mm toisten sieluntilasta), mutta et perustele niitä (et ainakaan johdonmukaisesti).

        Hyve on olla hidas "kiihtymään".Jos usko on raitis,niin päällimäisenä on
        rakkaus muita kohtaan ja se rakkaus : 1 Kor.13:4-7

        4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
        5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
        6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
        7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.


      • johan on polleaa
        kjböiujvöiu kirjoitti:

        Tiedä kuitenkin, että emme pidä sinua uskovaisena Jumalan valtakunnassa, koska olet harhaoppinen.

        "emme pidä"

        me? kuinka monta henkeä sinussa? monenko äänitorveksi sinut on asetettu? mistä siionista?


      • Huomionarvoista
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Anteeksi, että olet joutunut odottamaan. Minulla oli kiireistä, perhesyistä.

        Yleensä tällaiset "älähtämiset" ja oman uskon tunnustamisvaatimukset tulevat toisuskoisten taholta ja kohdistuvat vanhoillislestadiolaiseen. Elävässä elämässä, esim. seuroissa ja iltakylässä tai missä vaan uskovaisten parissa ei ole tällaista huolta, jos joku ei pidä jotakuta jonakin. Tarkoitan, että jos vanhoillislestadiolaista joku arvostelee, tuntemani vanhoillislestadiolaiset eivät tästä älähdä. Usko on rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

        Apostoli Paavali kirjoittaa jopa näin:

        1. Piet. 2:20
        Mitä erinomaista siinä on, jos te kestätte silloin, kun teitä kuritetaan tehtyänne väärin? Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa.

        Kol. 3:13
        Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin

        Sananl. 9:8
        Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun, nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua.

        Koin, että sinä älähdät, vaikka uskovaisena voisit aivan hyvin nähdä arvostelut ja moitteetkin yhteisen uskon rakentumisen kannalta hyödyllisinä eikä suinkaan "saatanan hyökkäyksinä".

        Älähtämisestä kertoo minulle myös se, että ryhdyt "metsästelemään henkiä" ja mittaamaan minun uskoani, vaikka tämä on vain kasvoton keskustelupalsta. Sanot, että panettelen sinua. Kovin herkkähipiäinen olet, jos tämä on mielestäsi ja muidenkin tämän palstan lukijoiden mielestä panettelua:

        "---että kaikissa kohdin kirjoituksesi eivät täytä vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden opetuksen mittaa. Tai sitten olen tulkinnut sinua väärin. Mutta kukapa meistä olisi sanoissaan ja teoissaan täydellinen? En minäkään."

        Sanoit näin: "Entä jos ei ole yhteistä uskoa. Toisella on väärä uskoa ja minulla oikea elävä usko Herraan Jeesukseen Kristukseen Jumalan valtakunnassa."

        Voihan tuollainen asetelma olla. Mutta elävässä elämässä ihmisillä on kasvot, äänensävy, ilmeet ja eleet. Nämä kaikki kertoisivat lausuttujen sanojen lisäksi, mikä on asenteesi. Pidätkö silti sitä ihmistä, jolta katsot elävän uskon puuttuvan, arvossa. Kuivat sanat "minulla on oikea usko, sinulla väärä" tuskin on hyvä "pelinavaus" keskustelulle hengellisistä asioista.

        Oikea usko ei ole vain oikeaa oppia, se ei ole sanakiistoja ja kiivailuja.

        Oikea oppi on sinänsä tärkeää, koska väärässä opissa ei tulla vahingossakaan autuaaksi!


      • Samaa mieltäkö?
        a-o kirjoitti:

        Hyve on olla hidas "kiihtymään".Jos usko on raitis,niin päällimäisenä on
        rakkaus muita kohtaan ja se rakkaus : 1 Kor.13:4-7

        4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
        5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
        6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
        7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

        Mietinpähän tässä, että ei tainnut Pietari ainaskaan Raamatun kirjoitusten valossa aina onnistua noissa Rakkauden määritelmien sisällön pitämisissä! Turmelus hänessäkin sai sijaa.


      • Mielipiteenä
        a-o kirjoitti:

        Hyve on olla hidas "kiihtymään".Jos usko on raitis,niin päällimäisenä on
        rakkaus muita kohtaan ja se rakkaus : 1 Kor.13:4-7

        4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
        5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
        6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
        7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

        Olikohan Pietarin usko sitten raitista, kun ei ollut hidas "kiihtymään"? Sen me olemme kaikin Raamattua lukeneena ymmärtäneet.


    • päästä ottavainen

      ..iltakylissä...!

      mikä merkillinen sanakeksintö moinen oikein on, ja toinen samanlainen henkipallo on kanssapuheet !!

      eikö suomessa olisi lupa ja pikeus puhua suomenkieltä mylöskin hengellisissä yhteyksissä, kysyn vaan ja lyön reisiin.

    • vl:ää harkitseva

      Tämä on hyvä ketju. Kiitos erityisesti pääkaupungin vl-miehelle, etsivä-xx:lle, muille vl-kirjoittajille ja kaikille asiallisille kirjoittajille.

    • Mia Toivola

      ### Tämä on hyvä ketju. Kiitos erityisesti pääkaupungin vl-miehelle, etsivä-xx:lle, muille vl-kirjoittajille ja kaikille asiallisille kirjoittajille. ###

      Olen samaa mieltä! On erittäin arvokasta koko tälle keskustelupalstalle ( jos ei jopa välttämätöntä), että täällä on keskustelemassa kaksi täysin asiantuntevaa ja vakavaa keskustelijaa: Etsivä-xx ja pääkaupungin vl-mies.

      Itse arvostan heitä tosi paljon ja olen vain pahoillani siitä, että olen joissakin uskonkysymyksissä ja -asioissa eri mieltä, mutta näinpä sitten syntyy myös keskustelua ja erilaiset mielipiteet ja käsitykset tulevat esiin.

      Hyvää kesänjatkoa kaikille ja etenkin näille kahdelle ja kiitos heille kirjoituksista ja vaivannäöstä!

      • Ihnettelen

        Mia miten niin asiantuntevaa? Miten voit ulkopuolisena antaa heistä tällaisen todistuksen?


    • 48+99

      Mia ! Oletko vl?

    • Mia Toivola

      ###Mia miten niin asiantuntevaa? Miten voit ulkopuolisena antaa heistä tällaisen todistuksen? ###

      Ihmettelen itsekin, kun kysyt täällä noin! Jos on kaksi ihmistä, jotka tuntevat kirjoittamansa asiansa syvästi ja perusteellisesti, niin kutsun heitä asiantunteviksi ja se vielä korostuu täällä vallitsevien kaikenlaisten asiattomuuksien ja loanheittojen keskellä.

      Hyvää kesänjatkoa sinulle!

      • kaikkea sitä

        Ja muutaman tekstin jälkeen ilmoitat tuon suuren totuutesi !

        Kun täällä on hiukka enempi aikaa olleita joille ei ole vieläkään selvinnyt mitä esm etsivä täällä oikein etsii, kun mikään ei näytä kirkastuvan !

        Ja veeällä kaupunkista on veeällä kaupunkista omine veeäloppeineen, eli älä puhu höpöjä sentään !


      • etsivä-xx
        kaikkea sitä kirjoitti:

        Ja muutaman tekstin jälkeen ilmoitat tuon suuren totuutesi !

        Kun täällä on hiukka enempi aikaa olleita joille ei ole vieläkään selvinnyt mitä esm etsivä täällä oikein etsii, kun mikään ei näytä kirkastuvan !

        Ja veeällä kaupunkista on veeällä kaupunkista omine veeäloppeineen, eli älä puhu höpöjä sentään !

        Kaikkea sitä nimimerkille

        Ensinnäkään minä en etsi täältä mitään. Tämä on keskustelupalsta. Jos elät siinä harhassa, että täällä olisi Jumalan valtakunta, taidat olla vailla Jumalan armohoitoa pikaisesti.


      • Näin on
        etsivä-xx kirjoitti:

        Kaikkea sitä nimimerkille

        Ensinnäkään minä en etsi täältä mitään. Tämä on keskustelupalsta. Jos elät siinä harhassa, että täällä olisi Jumalan valtakunta, taidat olla vailla Jumalan armohoitoa pikaisesti.

        Ei tätä voi kukaan väittää Jumalan valtakunnaksi vaikka täällä joskus joku hyvin selkeästi ja Raamatun mukaisesti kertoo, mistä tie vie taivaaseen. Miten Jumala vanhurskauttaa syntisen, Muistuttaa mieliin kuinka Jeesus asetti omansa Pyhän hengen valtuuksin saarnaamaan parannusta ja syntien anteeksi antamista Hänen nimessään ja veressään. Neuvoo ensin etsimään Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan niin kaikki muu sen ohessa teille annetaan.


    • Kristusihmiset

      Tässä Uuden liiton maailmanajassa Jumalan lapset eivät nai eikä heihin ole "toisella kuolemalla" valtaa(Luuk.20:34-)(Ilm.20:6)(1.Kor.15:19-).

      • Samaa mieltäkö?

        Taivaan kunniassa se vaihe on, ettei enää naida eikä mennä miehelle tai miten sen lauseen sanoittaisin. Toinen kuolema on se, kun ihminen on saanut syntinsä anteeksi täällä armonajassa ja siinä vanhurskaudessa täältä ajasta saa taivaskutsun, niin sillä kuolemalla siis toisella kuolemalla ei ole enää valtaa.


      • kjböiujvöiu

        Kyllä uskovaiset saavat vapaasti mennä naimisiin uskovaisen aikuisen vastakkaisen sukupuolen edustajan tai intersukupuolisen kanssa, eikä se ole syntiä, vaikka saattaakin joillakin ajatuksena tuntua vastenmieliseltä se seksi niinkuin toteutuksena.

        1. Kor. 7:
        28 Mutta jos menetkin naimisiin, et tee väärin. Ja jos naimaton nainen menee naimisiin, hänkään ei tee väärin. Naimisissa olevat joutuvat kuitenkin elämässään ahtaalle, mistä haluaisin teitä säästää. [Luuk. 21:23]

        Paavalin mukaan siis naimisiin meneminen ja seksin harjoittaminen aviopuolisonsa kanssa eivät ole syntiä. Mutta hän varoittaa, että perhe-elämässä voi joutua ahtaalle, varsinkin tuossa maailman ajassa, kun Jerusalemin hävitys sekä juutalaisten ja kristittyjen vainot olivat lähestymässä. Toki perhe-elämässä voi myös nykyään joutua ahtaalle, mutta on se myös suuri Jumalan lahja ja tuo värikkyyttä ja vaihtelua elämään.

        Mutta tuohon maailman aikaan avioituminen ei kannattanut siksikään, että Jumalan valtakunnan sadepilvi kulki niin nopeasti paikasta toiseen, että vain äärimmäisen harvat biologisesti seuraavasta sukupolvesta pelastuivat. Silloin Jumalan valtakunnan kynttiläjalka vaihtoi nopeasti paikkaa.

        Matt. 24:19
        Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät! [Luuk. 23:29; 1. Kor. 7:26-28]

        Mark. 13:17
        Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät! [1. Kor. 7:26-28]

        Luuk. 21:23
        Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät! Tähän maahan tulee suuri hätä, ja tätä kansaa kohtaa viha.

        Mutta nyt Herran Henki saa levätä täällä pohjoisessa maassa pitkiä aikoja, josta saamme olla Taivaalliselle Isällemme hyvin kiitollisia. Tosin ei nykyäänkään aina kaikki uskovaisten jälkeläiset säily elävässä uskossa.

        Avioituminen ei ole syntiä, mutta ei se välttämättä ole kaikkien kohdalla hyväksikään. Mutta jos perheelliset joutuvat usein ahtaalle tässäkin ajassa, niin kyllä varmasti joutuvat yleensä nekin, jotka yrittävät kilvoitella yksinäisellä vartiopaikalla.

        Mutta jos me haluamme vaeltaa rukouksessa, kärsivällisyydessä ja synninpäästön käyttämisessä, niin Jumala on kaupunkinsa Uuden Jerusalemin ja sen asukkaiden vahva turva: niin perheellisten kuin sinkkujenkin.


      • huh näitä
        kjböiujvöiu kirjoitti:

        Kyllä uskovaiset saavat vapaasti mennä naimisiin uskovaisen aikuisen vastakkaisen sukupuolen edustajan tai intersukupuolisen kanssa, eikä se ole syntiä, vaikka saattaakin joillakin ajatuksena tuntua vastenmieliseltä se seksi niinkuin toteutuksena.

        1. Kor. 7:
        28 Mutta jos menetkin naimisiin, et tee väärin. Ja jos naimaton nainen menee naimisiin, hänkään ei tee väärin. Naimisissa olevat joutuvat kuitenkin elämässään ahtaalle, mistä haluaisin teitä säästää. [Luuk. 21:23]

        Paavalin mukaan siis naimisiin meneminen ja seksin harjoittaminen aviopuolisonsa kanssa eivät ole syntiä. Mutta hän varoittaa, että perhe-elämässä voi joutua ahtaalle, varsinkin tuossa maailman ajassa, kun Jerusalemin hävitys sekä juutalaisten ja kristittyjen vainot olivat lähestymässä. Toki perhe-elämässä voi myös nykyään joutua ahtaalle, mutta on se myös suuri Jumalan lahja ja tuo värikkyyttä ja vaihtelua elämään.

        Mutta tuohon maailman aikaan avioituminen ei kannattanut siksikään, että Jumalan valtakunnan sadepilvi kulki niin nopeasti paikasta toiseen, että vain äärimmäisen harvat biologisesti seuraavasta sukupolvesta pelastuivat. Silloin Jumalan valtakunnan kynttiläjalka vaihtoi nopeasti paikkaa.

        Matt. 24:19
        Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät! [Luuk. 23:29; 1. Kor. 7:26-28]

        Mark. 13:17
        Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät! [1. Kor. 7:26-28]

        Luuk. 21:23
        Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät! Tähän maahan tulee suuri hätä, ja tätä kansaa kohtaa viha.

        Mutta nyt Herran Henki saa levätä täällä pohjoisessa maassa pitkiä aikoja, josta saamme olla Taivaalliselle Isällemme hyvin kiitollisia. Tosin ei nykyäänkään aina kaikki uskovaisten jälkeläiset säily elävässä uskossa.

        Avioituminen ei ole syntiä, mutta ei se välttämättä ole kaikkien kohdalla hyväksikään. Mutta jos perheelliset joutuvat usein ahtaalle tässäkin ajassa, niin kyllä varmasti joutuvat yleensä nekin, jotka yrittävät kilvoitella yksinäisellä vartiopaikalla.

        Mutta jos me haluamme vaeltaa rukouksessa, kärsivällisyydessä ja synninpäästön käyttämisessä, niin Jumala on kaupunkinsa Uuden Jerusalemin ja sen asukkaiden vahva turva: niin perheellisten kuin sinkkujenkin.

        Ai että Herran Henki on nyt täällä pohjanmaalla lepäilemässä niinkö !?

        mitenkäs siell'ä pallon toisella puolella ne uskovat sitten pärjää, haloo !


      • Kristusihmiset
        Samaa mieltäkö? kirjoitti:

        Taivaan kunniassa se vaihe on, ettei enää naida eikä mennä miehelle tai miten sen lauseen sanoittaisin. Toinen kuolema on se, kun ihminen on saanut syntinsä anteeksi täällä armonajassa ja siinä vanhurskaudessa täältä ajasta saa taivaskutsun, niin sillä kuolemalla siis toisella kuolemalla ei ole enää valtaa.

        "Toinen kuolema on" tulijärvi kuoleman jälkeen. Tavallisilla, sukuviettiä omaavilla ihmisillä on tämä vaihe edessä fyysisen ruumiin kuoleman jälkeen.

        Ilm.20:14 "Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
        15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen."

        "Vasemmalla puolella" olevat asiat ihmisessä menevät tulijärveen fyysisen kuoleman jälkeen. Oikealla puolella oleville ikään kuin sanotaan: "tulkaa minun Isäni siunatut".

        "Ylösnousemuksesta osalliset" ovat ns.pelastuneet toiselta kuolemalta.


      • etsivä-xx
        huh näitä kirjoitti:

        Ai että Herran Henki on nyt täällä pohjanmaalla lepäilemässä niinkö !?

        mitenkäs siell'ä pallon toisella puolella ne uskovat sitten pärjää, haloo !

        Raamatun pohjoinen maa on eufrat virrat eli kaksoisvirtojen maa. Onhan se mahdollista että herätys siirtyy vielä sinnekin.


    • varjeltunut

      Itse ihastuin nuorena epäuskoiseen naiseen. Työnsin ihastusta pois, mutta se ei ollut helppoa. Tunne oli molemminpuoleista. Tilanteemme mahdottomuus poltteli sielua. Nainen kävi jopa seuroissa, mutta totesi, ettei hän halua tehdä tällaista parannusta. Minun piti valita usko tai hänet. Henki voitti lihan. Ihastuksissa on se hyvä puoli, että ajan mittaan ne sammuvat, vähän kuin itsestään. Niin kävi minullekin. Vuosien päästä löysin toisella paikkakunnalla kauniin uskovaisen naisen, joka oli minulle tarkoitettu. Tästä on vuosikymmeniä. Avioliittoon on liittynyt monenlaista, rakkaus on kestänyt myötä- ja vastamäet. Molemmat miestä ja kaikki lapset ovat uskomassa. Kaksi on käynyt maailmassa, mutta saanut palata tuhlaajapojan reissultaan takaisin Isän kotiin. Katson elämän helminauhaa taaksepäin. Muistan nuoruuteni ihastuksen, tiedän hänenkin myöhemmät vaiheensa. Kuvankaunis neito, mutta vailla elävää uskoa. Se oli koettelemus, koettelematonta uskoa ei ole. Suuri onni on, että Jumala siunasi uskovaisen vaimon. En minä omasta voimastani jaksanut silloin taistella synnin houkutuksia vastaan, vaan Jumala antoi voiman ja varjeli.

      • nämä fraasit

        Onko se tärkeää muistaa huomauttaa etten "minä omasta voimastani....plaa." !

        Mikä se on se oma voima, onko siitä' yhtäänkäsitystä.

        kun käy kaupassa, onko se sitä omaa voimaa ja kun menee seuroihin, silloin ei olla omassa voimassa vai miten?


    • paulus pravda

      ####Täällä on nyt vl-foorumin "hoitamisen henki" eli nyt on parempie että laitamme oven kiinni heidän suuntaansa. Tämä sen enempää kuin vl-foorumikaan ei ylipäätään ole mikään pesopaikka. Tällä se ei niin onnistu kuin vl-foorumilla. Olette vaan siellä tottuneet yhteen toimintatapaan, jonka perimmäinen tavoite on toisten ajaminen pois vl-kristillisyydestä. ####

      Itse kirjoittelin sinne vähän yli kaksi vuotta ja aluksi olikin se teologisesti ja uskonopillisesti rakentavaa ja syventävää, mutta keskustelun painopiste siirtyi vähitellen sitten itse minuun henkilönä ja epäilyksiin, että olenko minä ollenkaan oikea vl, vähän samaa, mitä nyt saa kokea nim."etsivä-xx". Jossain vaiheessa en enään viitsinyt todistella kuulumistani vanhoillislestadiolaisuuteen ja omaavani yhteisen uskon ja rakkauden, vaan lopetin kokonaan kirjoittamisen. Pieni pelko jäi tuolta ajalta ja se heijastui myös jonkun verran suhteeseeni omaan Ry:yyni ja sen ihmisiin. En suosittele kellekään vanhoilliselle sitä foorumia ja itse päätin olla kirjoittamatta sinne niinkuin etsivä-xx tuolla ilmoitti: "Ei ikinä!"

      Vaarana tuollaisessa keskustelupalstassa, jossa mennään uskonasioissa syvälle totuuteen, on se, että ei nähdä enään metsää puilta eli itse Totuus, Jeesus Kristus ei enään näykään itse suurennuslaseilla haettujen omien "totuuslöytöjen" seasta ja Jeesuksen Kristuksen sanat: "Minä olen tie, totuus ja elämä" ei pidäkään enään kokonaan paikkaansa, vaan saa rinnalleen "pieniä osatotuuksia", jotka kuuluvat oleellisina osina siihen.

      • samaa mieltä

        En todellakaan siedä yhtään ihmistä, joka ei pidä minun uskoani oikeana ja omia käsityksiäni vähintään yhtä oikeina tulkintoina kuin omiaan. On hirveän armotonta, jos ei anna edes pientä lupaa vaatimuksiini, vaan tarjoaa JSNV-mantraa "syntiin". Lupaa epäuskoisen puolison ottamiseen, avioitumiseen eronneina, ehkäisyyn, samaa sukupuolta olevan puolison ottamiseen, pappisvihkimykseen naisena me kaipaamme emmekä JSNV:tä!


      • vl-nainen
        samaa mieltä kirjoitti:

        En todellakaan siedä yhtään ihmistä, joka ei pidä minun uskoani oikeana ja omia käsityksiäni vähintään yhtä oikeina tulkintoina kuin omiaan. On hirveän armotonta, jos ei anna edes pientä lupaa vaatimuksiini, vaan tarjoaa JSNV-mantraa "syntiin". Lupaa epäuskoisen puolison ottamiseen, avioitumiseen eronneina, ehkäisyyn, samaa sukupuolta olevan puolison ottamiseen, pappisvihkimykseen naisena me kaipaamme emmekä JSNV:tä!

        No tätä loppuhuipennusta enää oltiinkaan vailla tässä keskustelussa. Minä poistun ja anteeksi että käytin eri nimimerkkejä enkä pysynyt ainoastaan yhdessä.


      • vl-horo
        vl-nainen kirjoitti:

        No tätä loppuhuipennusta enää oltiinkaan vailla tässä keskustelussa. Minä poistun ja anteeksi että käytin eri nimimerkkejä enkä pysynyt ainoastaan yhdessä.

        Paljon on sanottu. Valmista tuli?


    • pääkaupungin vl-mies

      Entä milloin Eunikesta tuli uskovainen? Silloinko, kun Paavali saarnasi Lystrassa evankeliumia ja perusti sinne kristillisen seurakunnan?

      Entäpä avioituiko Eunike tämän kreikkalaisen pakanamiehen kanssa epäuskoisena vai uskovaisena?

      Ei taida Raamattu kertoa. Jotenkin muistelen olleen pieniä viitteitä siitä, että jotkut olisivat suhtautuneet nurjasti tähän avioliittoon. Avioon saakka olivat kuitenkin päässeet. Raamatun mukaan tämä avioliitto ei koskaan vienyt uskoa Eunikelta. Hän kasvatti poikansa Timoteuksen pyhien kirjoitusten tuntemiseen ja opasti uskon asioissa, kuten myös isoäiti Loois.

      • Näin vaarallista

        Mutta kuningas Salomonilta vei epäuskoiset vaimot uskon oletko sitä lukenut? Eikä hänestä jäänyt todistusta, että sielu kelpasi Jumalalle.


      • pääkaupungin vl-mies
        Näin vaarallista kirjoitti:

        Mutta kuningas Salomonilta vei epäuskoiset vaimot uskon oletko sitä lukenut? Eikä hänestä jäänyt todistusta, että sielu kelpasi Jumalalle.

        Kyllä minä olen tämän asian Salomonista lukenut.

        Nythän meillä on tässä Raamatusta kaksi erilaista tapahtumaa ja kertomusta. Molemmat ovat ja pysyvät. Toista ei voi syrjäyttää tuomalla toista. Molempia sen sijaan voidaan pohtia.


      • pohdintavastaus

        "Entäpä avioituiko Eunike tämän kreikkalaisen pakanamiehen kanssa epäuskoisena vai uskovaisena?"

        Jäin pohtimaan tuota. Missä lukee, että Eunikella olisi ollut kreikkalainen pakanamies?

        Kun Eunike avioitui, elettiin vielä vanhan liiton aikaa. Silloin ei riittänyt, että vältti avioitumasta ei-juutalaisen kanssa, vaan avioliitto ei-juutalaisen kanssa piti purkaa. Esran kirjassa kerrotaan, miten avioliitot epäuskoisten kanssa purettiin:

        "Silloin Sekanja, Jehielin poika, Elamin suvusta, alkoi puhua. Hän sanoi Esralle: "Me olemme luopuneet Jumalastamme, kun olemme ottaneet itsellemme vaimoja muiden kansojen keskuudesta. Israelilla on silti vielä toivoa. Meidän on nyt juhlallisesti luvattava Jumalamme edessä, että lähetämme pois kaikki nämä naiset ja heidän synnyttämänsä lapset. Tämä on Herran neuvo, ja myös kaikkien niiden, jotka pitävät Jumalamme käskyt kunniassa. Meidän on tehtävä niin kuin laki vaatii." (Esra. 10:2-3.)

        Siksihän Paavali kirjoittaakin epäuskoisen aviopuolison pitämisestä "ei Herran sanana, vaan omana" sananaan: "Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä. Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään. Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä." (1. Kor. 7:12-13.)

        Paavali ei kirjoita Euniken tilasta hänen avioituessaan. Jos Euniken mies oli juutalaiseen Messiaan odotukseen uskomaton pakana, yksi selitys on, että Eunike menetti elävän lupauksen uskonsa ottamalla pakanamiehen, mutta sai sen myöhemmin takaisin ottaessaan vastaan ilosanoman ristillä kuolleesta ja ylösnousseesta Vapahtajasta, Jeesuksesta Kristuksesta.


      • pääkaupungin vl-mies
        pohdintavastaus kirjoitti:

        "Entäpä avioituiko Eunike tämän kreikkalaisen pakanamiehen kanssa epäuskoisena vai uskovaisena?"

        Jäin pohtimaan tuota. Missä lukee, että Eunikella olisi ollut kreikkalainen pakanamies?

        Kun Eunike avioitui, elettiin vielä vanhan liiton aikaa. Silloin ei riittänyt, että vältti avioitumasta ei-juutalaisen kanssa, vaan avioliitto ei-juutalaisen kanssa piti purkaa. Esran kirjassa kerrotaan, miten avioliitot epäuskoisten kanssa purettiin:

        "Silloin Sekanja, Jehielin poika, Elamin suvusta, alkoi puhua. Hän sanoi Esralle: "Me olemme luopuneet Jumalastamme, kun olemme ottaneet itsellemme vaimoja muiden kansojen keskuudesta. Israelilla on silti vielä toivoa. Meidän on nyt juhlallisesti luvattava Jumalamme edessä, että lähetämme pois kaikki nämä naiset ja heidän synnyttämänsä lapset. Tämä on Herran neuvo, ja myös kaikkien niiden, jotka pitävät Jumalamme käskyt kunniassa. Meidän on tehtävä niin kuin laki vaatii." (Esra. 10:2-3.)

        Siksihän Paavali kirjoittaakin epäuskoisen aviopuolison pitämisestä "ei Herran sanana, vaan omana" sananaan: "Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä. Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään. Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä." (1. Kor. 7:12-13.)

        Paavali ei kirjoita Euniken tilasta hänen avioituessaan. Jos Euniken mies oli juutalaiseen Messiaan odotukseen uskomaton pakana, yksi selitys on, että Eunike menetti elävän lupauksen uskonsa ottamalla pakanamiehen, mutta sai sen myöhemmin takaisin ottaessaan vastaan ilosanoman ristillä kuolleesta ja ylösnousseesta Vapahtajasta, Jeesuksesta Kristuksesta.

        lainauksia:

        "Missä lukee, että Eunikella olisi ollut kreikkalainen pakanamies?"

        "Jos Euniken mies oli juutalaiseen Messiaan odotukseen uskomaton pakana---"

        KR 1992
        Ap.t. 16.1
        Paavali saapui sitten Derbeen ja Lystraan. Lystrassa oli Timoteus-niminen opetuslapsi, jonka äiti oli kristitty juutalainen mutta isä kreikkalainen.

        KR1938
        Niin hän saapui myös Derbeen ja Lystraan. Ja katso, siellä oli eräs opetuslapsi, nimeltä Timoteus, joka oli uskovaisen juutalaisvaimon poika, mutta isä oli kreikkalainen.

        Tässä siis tuo uskovainen juutalaisvaimo on Eunike.
        MUTTA isä oli kreikkalainen. Ymmärrän niin, että tällä mutta-konjunktiolla halutaan tehdää ero vanhempien ei ainoastaan kansalaisuuden vaan myös tunnustuksen välillä. Eli että isä ei ollut juutalainen EIKÄ myöskään uskovainen. Voi toki olla, että kreikkalaisisä oli uskovainen mutta teksti ei anna niin käsittää.


      • pääkaupungin vl-mies
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        lainauksia:

        "Missä lukee, että Eunikella olisi ollut kreikkalainen pakanamies?"

        "Jos Euniken mies oli juutalaiseen Messiaan odotukseen uskomaton pakana---"

        KR 1992
        Ap.t. 16.1
        Paavali saapui sitten Derbeen ja Lystraan. Lystrassa oli Timoteus-niminen opetuslapsi, jonka äiti oli kristitty juutalainen mutta isä kreikkalainen.

        KR1938
        Niin hän saapui myös Derbeen ja Lystraan. Ja katso, siellä oli eräs opetuslapsi, nimeltä Timoteus, joka oli uskovaisen juutalaisvaimon poika, mutta isä oli kreikkalainen.

        Tässä siis tuo uskovainen juutalaisvaimo on Eunike.
        MUTTA isä oli kreikkalainen. Ymmärrän niin, että tällä mutta-konjunktiolla halutaan tehdää ero vanhempien ei ainoastaan kansalaisuuden vaan myös tunnustuksen välillä. Eli että isä ei ollut juutalainen EIKÄ myöskään uskovainen. Voi toki olla, että kreikkalaisisä oli uskovainen mutta teksti ei anna niin käsittää.

        Paavali kirjoittaa Timoteukselle myös näin:

        2. Tim. 1:5
        Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka oli jo isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella; myös sinulla se on, siitä olen varma.


        Mutta kreikkalaisisästä ei sanota, että hänellä olisi ollut tuota uskoa.


      • pääkaupungin vl-mies
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Paavali kirjoittaa Timoteukselle myös näin:

        2. Tim. 1:5
        Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka oli jo isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella; myös sinulla se on, siitä olen varma.


        Mutta kreikkalaisisästä ei sanota, että hänellä olisi ollut tuota uskoa.

        Unohtui vielä tämä:

        Ap. 16:3
        Paavali halusi ottaa Timoteuksen matkalle mukaan, ja siksi hän ympärileikkasi tämän. Näin hän teki niiden seutujen juutalaisten tähden, sillä kaikki tiesivät, että Timoteuksen isä oli kreikkalainen.

        Tälläkin tehdään eroa Timoteuksen isän ja juutalaisten välillä. Eli kaikki juutalaiset tiesivät kyllä, että isä oli kreikkalainen, ei siis Messiasta odottava juutalainen. Näin sen ymmärrän.


      • Kiitos!
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        lainauksia:

        "Missä lukee, että Eunikella olisi ollut kreikkalainen pakanamies?"

        "Jos Euniken mies oli juutalaiseen Messiaan odotukseen uskomaton pakana---"

        KR 1992
        Ap.t. 16.1
        Paavali saapui sitten Derbeen ja Lystraan. Lystrassa oli Timoteus-niminen opetuslapsi, jonka äiti oli kristitty juutalainen mutta isä kreikkalainen.

        KR1938
        Niin hän saapui myös Derbeen ja Lystraan. Ja katso, siellä oli eräs opetuslapsi, nimeltä Timoteus, joka oli uskovaisen juutalaisvaimon poika, mutta isä oli kreikkalainen.

        Tässä siis tuo uskovainen juutalaisvaimo on Eunike.
        MUTTA isä oli kreikkalainen. Ymmärrän niin, että tällä mutta-konjunktiolla halutaan tehdää ero vanhempien ei ainoastaan kansalaisuuden vaan myös tunnustuksen välillä. Eli että isä ei ollut juutalainen EIKÄ myöskään uskovainen. Voi toki olla, että kreikkalaisisä oli uskovainen mutta teksti ei anna niin käsittää.

        "Paavali saapui sitten Derbeen ja Lystraan. Lystrassa oli Timoteus-niminen opetuslapsi, jonka äiti oli kristitty juutalainen mutta isä kreikkalainen." (Ap.t. 16.1.)

        "Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka oli jo isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella; myös sinulla se on, siitä olen varma." (2. Tim. 1:5.)

        "Paavali halusi ottaa Timoteuksen matkalle mukaan, ja siksi hän ympärileikkasi tämän. Näin hän teki niiden seutujen juutalaisten tähden, sillä kaikki tiesivät, että Timoteuksen isä oli kreikkalainen." (Apt. 16:3.)


        Kiitos raamatunkohdista! Aina on mukava tutkiskella Jumalan sanaa myös kohdista, joita ei ole aiemmin tuolla silmällä lukenut.

        Selvästi tuosta saa käsityksen, ettei Timoteuksen kreikkalainen isä ollut tehnyt parannusta kristityksi. Sen sijaan Timoteuksen äiti Eunike ja isoäiti Loois olivat tehneet parannuksen ja uskoneet Jeesuksen olevan luvattu Messias.

        Euniken avioliittoa ei voi käyttää perusteltaessa epäuskoisen puolison ottamista, Eunikehan oli jo kääntynyt kristityksi Paavalin tullessa. Hän oli uskovainen, koska oli ottanut Jeesuksen Kristuksen vastaan. Oliko hän lupauksen kansan elävässä uskossa sitä ennen, se ei ilmene esiintuomistasi raamatunkohdista. Luulen, että ottaessaan pakanamiehen hän teollaan kielsi uskonsa, mutta sai myöhemmin parannuksen armon uskoessaan Jeesuksen Messiaakseen.


    • on tämä ihmeellistä

      Ja taas tuli tätä veeälteolokiaa yhtä sorttia.

      ...ei jäänyt todistusta...!

      ylen vanhaksi on kirjoittaja elänyt kun jo salomonin aikana oli kuulolla.

      toisekseen missä sellainen todistusvaade on Raamatusta löydettävissä?

      • kjböiujvöiu

        Salomo menetti elävän uskon ja kuoli epäuskoisena. Hänestä jäi se paha todistus, että hän joutui kadotukseen:

        1. Kun. 11:
        1 Ja kunigas Salomo rakasti monta muukalaista vaimoa, Pharaon tytärtä, ja Moabilaisia, Ammonilaisia, Edomilaisia, Zidonilaisia ja Hetiläisiä,
        2 Niistä kansoista, joista Herra Israelin lapsille sanonut oli: älkäät menkö heidän tykönsä, eikä hekään tulko teidän tykönne; sillä he kääntävät totisesti teidän sydämenne jumalainsa perään. Näihin suostui Salomo, rakastamaan heitä.
        3 Ja hänellä oli seitsemänsataa ruhtinaallista emäntää ja kolmesataa jalkavaimoa; ja hänen vaimonsa käänsivät pois hänen sydämensä.
        4 Kuin Salomo vanheni, käänsivät hänen emäntänsä hänen sydämensä vierasten jumalain perään, niin ettei hänen sydämensä ollut täydellinen Herran Jumalansa kanssa, niinkuin Davidin hänen isänsä sydän.
        5 Ja niin vaelsi Salomo Astarotin Zidonilaisten jumalan perään, ja Milkomin Ammonilaisten kauheuden perään.
        6 Ja Salomo teki pahaa Herran edessä, ja ei seurannut Herraa täydellisesti, niinkuin hänen isänsä David.
        7 Silloin rakensi Salomo korkeuden Kamokselle, Moabilaisten kauhistukselle, sille vuorelle, joka on Jerusalemin edessä, ja Molokille Ammonilaisten kauhistukselle.
        8 Niin teki Salomo kaikille muukalaisille emännillensä, jotka jumalillensa suitsuttivat ja uhrasivat.
        9 Ja Herra vihastui Salomon päälle, että hänen sydämensä oli kääntynyt pois Herrasta Israelin Jumalasta, joka hänelle kahdesti ilmaantunut oli.
        10 Ja häntä näistä kieltänyt oli, ettei hänen pitänyt vaeltaman vierasten jumalain perään; ja ei kuitenkaan pitänyt, mitä Herra hänelle käskenyt oli.
        11 Sanoi siis Herra Salomolle: että se on tapahtunut sinulta, ja et sinä pitänyt minun liittoani ja minun käskyjäni, jotka minä sinulle käskin; niin minä totisesti repäisen valtakunnan sinulta, ja annan sen palvelialles.

        Salomo yritti myös murhata palvelijansa Jerobeamin:

        1. Kun. 11:
        40 Mutta Salomo pyysi tappaa Jerobeamia. Niin Jerobeam nousi ja pakeni Egyptiin, Sisakin, Egyptin kuninkaan tykö, ja oli Egyptissä Salomon kuolemaan asti.

        Monta vaimoa kielletään kuninkailta:
        5. Moos. 17
        14 Koska tulet siihen maahan, kuin Herra sinun Jumalas sinulle antaa, omistaakses sitä ja asuakses siinä, ja sanot: minä asetan kuninkaan minulleni, niinkuin kaikki kansat jotka minun ympärilläni ovat;
        15 Niin aseta se kuninkaaksi sinulles, jonka Herra sinun Jumalas valitsee. Aseta veljistäs kuningas sinulles: et sinä saa muukalaista asettaa sinulles, joka ei sinun veljes ole,
        16 Ainoastaan ettei hän pidä monta hevosta, ja vie kansaa jälleen Egyptiin niiden monien hevosten tähden, ja että Herra teille sanoi: ettette enää tätä tietä tule.
        17 Ei hänen myös pidä ottaman itsellensä monta emäntää, ettei hänen sydämensä kääntyisi pois, ja ei hänen pidä myös itsellensä aivan paljo hopiaa ja kultaa kokooman.
        18 Ja kuin hän istuu valtakuntansa istuimella, niin ottakaan tämän lain papeilta Leviläisiltä, ja antakaan kirjoittaa toisen kappaleen siihen kirjaan.
        19 Se olkoon hänen tykönänsä, ja lukekaan sitä kaiken elinaikansa, että hän oppis pelkäämään Herraa Jumalaansa, ja pitämään kaiken tämän lain sanat ja nämät säädyt, ja että hän tekis niiden jälkeen.
        20 Niin ettei hän korottaisi sydäntänsä veljeinsä ylitse, eikä myös käskyistä vilpistelisi, oikialle eikä vasemmalle puolelle, että hän päivänsä pitentäisi valtakunnassansa, hän ja hänen poikansa Israelissa.


      • pääkaupungin vl-mies

        Ei ihminen esitä tässä toiselle ihmiselle mitään vaatimusta. Jumalan sana vaan kertoo joistakin pyhistä autuaista nimeltä mainiten, sekä niistä, jotka eivät iänkaikkista autuutta perineet. Monista henkilöistä ei kerrota eksplisiittisesti, mikä heidän iäisyyskohtalonsa oli.


    • paulus pravda

      ##### Mielenkiintoista, kun annat ymmärtää, että tässä keskusteluketjussa kirjoittaa vl-foorumilaisia. Saman antaa ymmärtää ex-näre tuosa alempana. Minustakin jotenkin tuntuu, että tämä avattu teema avioliitosta ja kirjoittelumme siitä, on pantu merkille vl-foorumissa. #####


      Todellakin tänne kirjoittaa VL-foorumilaisia tai ainakin heidän laillaan kirjoittavia ja ajattelevia. Sen tunnistaa helposti äärimmäisen lakihenkisestä ja "synninvainuamisen hengestä", joka yht`äkkiä putkahti juuri nimenomaan uskovaisten: pääkaupungin vl-miehen ja etsivä-xx:n kirjoitusten päälle ryöpyttämään ja tuomitsemaan jopa heidän raamatullisemmatkin käsitykset ja näin ollen paljastuivat täten itse raamatunvastaiseksi joukoksi, joka elää vain uskonelämää itsekkäässä ja petollisessa omavanhurskaudessa.

      • etsivä-xx

        Tästä keskustelusta jäi ainakin se lopputulos, että vanhoillislestadiolaisuudella ei ole avioliittoa koskevaa teologiaa. On ehtoollisesta ja kasteesta ja vanhurskauttamisesta mutta avioliitosta ei.


      • kjböiujvöiu
        etsivä-xx kirjoitti:

        Tästä keskustelusta jäi ainakin se lopputulos, että vanhoillislestadiolaisuudella ei ole avioliittoa koskevaa teologiaa. On ehtoollisesta ja kasteesta ja vanhurskauttamisesta mutta avioliitosta ei.

        Kyllä on.

        Se on siellä Raamatussa kuten kaikki muukin oikea vl-teologia.

        "Vanhoillislestadiolainen opetus perustuu Raamattuun"

        Lähde:
        http://rauhanyhdistys.fi/fi/nain-me-uskomme/usko-ja-opetus/


      • pääkaupungin vl-mies

        Noh noh, ennen kuin menen nukkumaan sanon vielä pari sanaa.

        Totean tuolla ylempänä sen, kuinka ihmisen sanat jäävät aina jotenkin vajaiksi, minunkin. Omissa sanoissanikin on varmasti oikein huonoja muotoiluja sekä sanavalintoja, jotka kenties aiheuttavat sekaannusta, huolta, närkästystä, vääriä tulkintoja. Mitä raamatullisuuteen tulee, varmasti olen erehtynyt myös yksityiskohdissa. Juuri kirjoitetun viestinnän puutteista ei kannattaisi tällaisella keskusteluun varatulla palstalla tehdä liian suuria johtopäätöksiä ihmisten sieluntilasta. Tämä palstahan on varattu keskusteluun, ei henkien metsästämiseen, puhumattakaan lopullisten arvioiden lausumisesta.

        En ole myöskään mikään suuri opettaja. Kirjoitan tavallisena uskovaisena mielenkiinnosta ja keskustelun tarpeesta. Se tulee esille muutamista sanoista, joita myös omakohtaiseksi psalmiksi sanotaan. En halua kuitenkaan yksityisyyttäni tänne kokonaan avata.

        Vikominen, kurkusta kuristaminen yms. ovat muutamia ilmauksia sille, miten toinen on kokenut toisen kirjoituksen. Jos itse olen ymmärtämättäni antanut jolle kulle tällaisen ahdistavan tunteen, haluan pyytää sitä tässä anteeksi. Ymmärränhän minä sen, että minullekin voi joku kuohahtaa. Minullekin käy joskus, kuin ravistetulle Vichy-pullolle.

        Ef. 4:26
        Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee.


      • etsivä-xx
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Noh noh, ennen kuin menen nukkumaan sanon vielä pari sanaa.

        Totean tuolla ylempänä sen, kuinka ihmisen sanat jäävät aina jotenkin vajaiksi, minunkin. Omissa sanoissanikin on varmasti oikein huonoja muotoiluja sekä sanavalintoja, jotka kenties aiheuttavat sekaannusta, huolta, närkästystä, vääriä tulkintoja. Mitä raamatullisuuteen tulee, varmasti olen erehtynyt myös yksityiskohdissa. Juuri kirjoitetun viestinnän puutteista ei kannattaisi tällaisella keskusteluun varatulla palstalla tehdä liian suuria johtopäätöksiä ihmisten sieluntilasta. Tämä palstahan on varattu keskusteluun, ei henkien metsästämiseen, puhumattakaan lopullisten arvioiden lausumisesta.

        En ole myöskään mikään suuri opettaja. Kirjoitan tavallisena uskovaisena mielenkiinnosta ja keskustelun tarpeesta. Se tulee esille muutamista sanoista, joita myös omakohtaiseksi psalmiksi sanotaan. En halua kuitenkaan yksityisyyttäni tänne kokonaan avata.

        Vikominen, kurkusta kuristaminen yms. ovat muutamia ilmauksia sille, miten toinen on kokenut toisen kirjoituksen. Jos itse olen ymmärtämättäni antanut jolle kulle tällaisen ahdistavan tunteen, haluan pyytää sitä tässä anteeksi. Ymmärränhän minä sen, että minullekin voi joku kuohahtaa. Minullekin käy joskus, kuin ravistetulle Vichy-pullolle.

        Ef. 4:26
        Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee.

        Pks vl-mies kuvaat itseäsi Vichy-pulloksi. Sitä varmaankin me ihmisinä olemmekin. Eihän tässäkään pitäisi olla henkilöön kohdistuvaa vihaa vaan keskustelua siitä onko jollekin asialle olemassa teologiset perusteet. Johtuuko siitä että me ulkoa tuleet emme koe keskustelua hengelliseksi uhaksi, en ainakaan itse miten pysty ymmärtämään vanhoillislestadiolaista sosiaalista yhteisöä, en sitä selkeästi muusta yhteiskunnasta poikkeavaa keskustelun sammuttamisen halua. Emme muutu persoonaliisuudeltamme toiseksi. Vapaassa demokraattisessa yhteiskunnassa kasvanut tavallinen suomalainen ei tunne itseään ihmiseksi silloin jos kaikki mielipiteet tai perustelujen kysymiset ovat "vikomista" mitä ikinä koko sana tarkoittaneekaan. Kirjoitustesi sävy on rauhantahtoinen, mikä tehnee tälle foorumille hyvää. Minä en sinun laillasi kykene ainakaan tämän osalta samaan.


      • etsivä-xx
        etsivä-xx kirjoitti:

        Tästä keskustelusta jäi ainakin se lopputulos, että vanhoillislestadiolaisuudella ei ole avioliittoa koskevaa teologiaa. On ehtoollisesta ja kasteesta ja vanhurskauttamisesta mutta avioliitosta ei.

        Tästä keskustelusta jäi se lopputulos, että vanhoillislestadiolaisuudella ei ole avioliittoa koskevaa teologiaa, koska vl:t ovat MINUN kanssani eri mieltä eivätkä edes pysty ilmaisemaan käsitystään ilman, että väännän vl:ien käsityksen irvikuvaksi alkuperäisestä.

        Kun vl:t kirjoittavat, että uskovainen voi hyvällä omallatunnolla ottaa epäuskoista puolisoa, väännän sen käsitykseksi, ettei uskovaisen ja epäuskoisen avioliitolla ole siunausta missään merkityksessä.

        Ymmärryksen puutteellani ei ole mitään rajaa, kun en jotain asiaa halua ymmärtää.


      • vl-äiti
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Noh noh, ennen kuin menen nukkumaan sanon vielä pari sanaa.

        Totean tuolla ylempänä sen, kuinka ihmisen sanat jäävät aina jotenkin vajaiksi, minunkin. Omissa sanoissanikin on varmasti oikein huonoja muotoiluja sekä sanavalintoja, jotka kenties aiheuttavat sekaannusta, huolta, närkästystä, vääriä tulkintoja. Mitä raamatullisuuteen tulee, varmasti olen erehtynyt myös yksityiskohdissa. Juuri kirjoitetun viestinnän puutteista ei kannattaisi tällaisella keskusteluun varatulla palstalla tehdä liian suuria johtopäätöksiä ihmisten sieluntilasta. Tämä palstahan on varattu keskusteluun, ei henkien metsästämiseen, puhumattakaan lopullisten arvioiden lausumisesta.

        En ole myöskään mikään suuri opettaja. Kirjoitan tavallisena uskovaisena mielenkiinnosta ja keskustelun tarpeesta. Se tulee esille muutamista sanoista, joita myös omakohtaiseksi psalmiksi sanotaan. En halua kuitenkaan yksityisyyttäni tänne kokonaan avata.

        Vikominen, kurkusta kuristaminen yms. ovat muutamia ilmauksia sille, miten toinen on kokenut toisen kirjoituksen. Jos itse olen ymmärtämättäni antanut jolle kulle tällaisen ahdistavan tunteen, haluan pyytää sitä tässä anteeksi. Ymmärränhän minä sen, että minullekin voi joku kuohahtaa. Minullekin käy joskus, kuin ravistetulle Vichy-pullolle.

        Ef. 4:26
        Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee.

        Harmi vaan, että vaikka haluni onkin omasta puolestanikin pyytää anteeksi sitä, että kirjoitukseni lähti osin myös tästä vanhasta aatamista, niin emme voi sopia evankeliumilla. Kun vaikka joku kirjoittaisikin, että saat uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin ei se ole pätevä vaan usko tulee kuulosta tässäkin anteeksiantamuksen evankeliumin käytössä.Monella eri nikillä kirjoittanut.


      • tätä tää on
        vl-äiti kirjoitti:

        Harmi vaan, että vaikka haluni onkin omasta puolestanikin pyytää anteeksi sitä, että kirjoitukseni lähti osin myös tästä vanhasta aatamista, niin emme voi sopia evankeliumilla. Kun vaikka joku kirjoittaisikin, että saat uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin ei se ole pätevä vaan usko tulee kuulosta tässäkin anteeksiantamuksen evankeliumin käytössä.Monella eri nikillä kirjoittanut.

        No just!
        Siinä sitä oli taas sitä kuuluisaa veeällän teologiaa joka on muodostunut ihan jossain muualal kuin Raamatun ilmapiirissä.

        Eli suomeksi sanottuna puhut ihan humpuukia.


      • etsivä-xx
        etsivä-xx kirjoitti:

        Tästä keskustelusta jäi se lopputulos, että vanhoillislestadiolaisuudella ei ole avioliittoa koskevaa teologiaa, koska vl:t ovat MINUN kanssani eri mieltä eivätkä edes pysty ilmaisemaan käsitystään ilman, että väännän vl:ien käsityksen irvikuvaksi alkuperäisestä.

        Kun vl:t kirjoittavat, että uskovainen voi hyvällä omallatunnolla ottaa epäuskoista puolisoa, väännän sen käsitykseksi, ettei uskovaisen ja epäuskoisen avioliitolla ole siunausta missään merkityksessä.

        Ymmärryksen puutteellani ei ole mitään rajaa, kun en jotain asiaa halua ymmärtää.

        Nyt lainaat jo nikkiäni ja kirjoittelet täysin omiasi. On halpamaista lähteä sille tielle että kirjoittelee ketjuun toisen nikillä täysin omiaan mutta ilmeisesti joisenkin omatunto on paatumuksessa jos ovat vahhoillilslestadiolaisia. jos muita kiusanhenkiä niin niitähän täällä on ollut ennekin.


      • ex-näre
        vl-äiti kirjoitti:

        Harmi vaan, että vaikka haluni onkin omasta puolestanikin pyytää anteeksi sitä, että kirjoitukseni lähti osin myös tästä vanhasta aatamista, niin emme voi sopia evankeliumilla. Kun vaikka joku kirjoittaisikin, että saat uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin ei se ole pätevä vaan usko tulee kuulosta tässäkin anteeksiantamuksen evankeliumin käytössä.Monella eri nikillä kirjoittanut.

        vl-äiti, viestisihän on provoilua, eikö totta? En voi uskoa, että tarkoitat kirjoittamaasi. Jos kuitenkin todella uskot noin, suosittelen keskustelua luotettujen uskovaisten kanssa siitä, mitä tarkoittaa uskon tuleminen kuulosta. Voin sanoa, ettei se tarkoita kirjoittamalla tapahtuvaa asioiden sopimisen poissulkemista.


      • etsivä-xx
        etsivä-xx kirjoitti:

        Tästä keskustelusta jäi se lopputulos, että vanhoillislestadiolaisuudella ei ole avioliittoa koskevaa teologiaa, koska vl:t ovat MINUN kanssani eri mieltä eivätkä edes pysty ilmaisemaan käsitystään ilman, että väännän vl:ien käsityksen irvikuvaksi alkuperäisestä.

        Kun vl:t kirjoittavat, että uskovainen voi hyvällä omallatunnolla ottaa epäuskoista puolisoa, väännän sen käsitykseksi, ettei uskovaisen ja epäuskoisen avioliitolla ole siunausta missään merkityksessä.

        Ymmärryksen puutteellani ei ole mitään rajaa, kun en jotain asiaa halua ymmärtää.

        Jos kirjoittaisit jollakin muulla nikillä kuin omallani, asiostakin voisi keskustella.

        "Kun vl:t kirjoittavat, että uskovainen voi hyvällä omallatunnolla ottaa epäuskoista puolisoa, väännän sen käsitykseksi, ettei uskovaisen ja epäuskoisen avioliitolla ole siunausta missään merkityksessä."

        Täällä on toisaalla tarjoiltu sitä, että sillä tarkoitettaisiin ajallista hyvää, vaan niin ei luterilainen teologia pyhää ymmärrä. Pyhä on Jumalalle erotettua, tuonpuoleiseen suuntautuvaa, siis ei ajallista onnea. Kun joku on erottu Jumallalle, ei se voi olla syntiä.

        Kirjoittelijat voivat täällä kirjoittaa, että kyse olisi synnistä, mutta vl teologiaa se ei kuitenkaan ole. Minulla on perusteet sille, mutta tämä ei ole se paikka missä nimiä keräillään.


      • luterilainenteologia
        etsivä-xx kirjoitti:

        Jos kirjoittaisit jollakin muulla nikillä kuin omallani, asiostakin voisi keskustella.

        "Kun vl:t kirjoittavat, että uskovainen voi hyvällä omallatunnolla ottaa epäuskoista puolisoa, väännän sen käsitykseksi, ettei uskovaisen ja epäuskoisen avioliitolla ole siunausta missään merkityksessä."

        Täällä on toisaalla tarjoiltu sitä, että sillä tarkoitettaisiin ajallista hyvää, vaan niin ei luterilainen teologia pyhää ymmärrä. Pyhä on Jumalalle erotettua, tuonpuoleiseen suuntautuvaa, siis ei ajallista onnea. Kun joku on erottu Jumallalle, ei se voi olla syntiä.

        Kirjoittelijat voivat täällä kirjoittaa, että kyse olisi synnistä, mutta vl teologiaa se ei kuitenkaan ole. Minulla on perusteet sille, mutta tämä ei ole se paikka missä nimiä keräillään.

        Luterilainen teologia tarkoittaa etsivä-xx:n korvasyyhyä, ei Lutherin opetuksia.


      • tuosta tuli mieleen
        luterilainenteologia kirjoitti:

        Luterilainen teologia tarkoittaa etsivä-xx:n korvasyyhyä, ei Lutherin opetuksia.

        Tuosta korvasyyhystä tulikin mieleeni yksi raamatunkohta.

        "Sillä aika tulee, jona ei he voi terveellistä oppia kärsiä, vaan omain himoinsa jälkeen kokoovat itsellensä opettajat, että heidän korvansa syyhyvät" 2. Tim. 4:3

        Etsivä-xx vaikuttaa koonneen Valde Palolankin opettajakseen, mutta ei kuitenkaan usko Palolankaan opettamana epäuskoisen puolison ottamisen olevan syntiä. Etsivä etsii miellyttävien opettajien opetuksista miellyttävät opetukset, epämiellyttävät hän työntää pois mielestään.


      • Epäuskoinen pyhä?
        etsivä-xx kirjoitti:

        Jos kirjoittaisit jollakin muulla nikillä kuin omallani, asiostakin voisi keskustella.

        "Kun vl:t kirjoittavat, että uskovainen voi hyvällä omallatunnolla ottaa epäuskoista puolisoa, väännän sen käsitykseksi, ettei uskovaisen ja epäuskoisen avioliitolla ole siunausta missään merkityksessä."

        Täällä on toisaalla tarjoiltu sitä, että sillä tarkoitettaisiin ajallista hyvää, vaan niin ei luterilainen teologia pyhää ymmärrä. Pyhä on Jumalalle erotettua, tuonpuoleiseen suuntautuvaa, siis ei ajallista onnea. Kun joku on erottu Jumallalle, ei se voi olla syntiä.

        Kirjoittelijat voivat täällä kirjoittaa, että kyse olisi synnistä, mutta vl teologiaa se ei kuitenkaan ole. Minulla on perusteet sille, mutta tämä ei ole se paikka missä nimiä keräillään.

        "Täällä on toisaalla tarjoiltu sitä, että sillä tarkoitettaisiin ajallista hyvää, vaan niin ei luterilainen teologia pyhää ymmärrä. Pyhä on Jumalalle erotettua, tuonpuoleiseen suuntautuvaa, siis ei ajallista onnea. Kun joku on erottu Jumallalle, ei se voi olla syntiä."

        Tarkoitatko etsivä-xx, että pyhitys 1. Kor. 7:14:ssä tarkoittaa vanhurskauttamista, joka tapahtuu ilman puolison tai lasten uskoa? Epäuskoiset vaimot, epäuskoiset miehet ja epäuskoiset lapset ovat Jumalalle erotettuja pyhiä vain sen perusteella, että vaimo tai mies uskoo?

        "Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä." (1. Kor. 7:14.)

        Miten se menikään, ilman uskoa on mahdotonta kelvata Jumalalle? "Sillä ilman uskoa on mahdotoin kelvata (Jumalalle); sillä joka Jumalan tykö tulla tahtoo, sen pitää uskoman" (Hepr. 11:6). Ei ole kiertotietä taivaaseen puolison eikä vanhemman uskolla: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman." (Joh. 3:16.)

        Jakeessa 1. Kor. 7:14 "pyhitys" ja "pyhä" täytyy tarkoittaa jotain muuta kuin "Jumalalle kelpaava".


      • etsivä-xx
        tuosta tuli mieleen kirjoitti:

        Tuosta korvasyyhystä tulikin mieleeni yksi raamatunkohta.

        "Sillä aika tulee, jona ei he voi terveellistä oppia kärsiä, vaan omain himoinsa jälkeen kokoovat itsellensä opettajat, että heidän korvansa syyhyvät" 2. Tim. 4:3

        Etsivä-xx vaikuttaa koonneen Valde Palolankin opettajakseen, mutta ei kuitenkaan usko Palolankaan opettamana epäuskoisen puolison ottamisen olevan syntiä. Etsivä etsii miellyttävien opettajien opetuksista miellyttävät opetukset, epämiellyttävät hän työntää pois mielestään.

        En ole kuullut Valde Palolan sanovat avioliittoa synniksi. Olen täällä viitannut ellaiseen mikä on netissä tai on nauhoitteena kuultavissa. Koskaan en ole ollut kuulemassa että Valde Palola olsi avioliittoa synniksi kutsunut, eikä minulla ole mitään perustetta olettaa että hän niin opettaisi.


      • päivittelee
        etsivä-xx kirjoitti:

        En ole kuullut Valde Palolan sanovat avioliittoa synniksi. Olen täällä viitannut ellaiseen mikä on netissä tai on nauhoitteena kuultavissa. Koskaan en ole ollut kuulemassa että Valde Palola olsi avioliittoa synniksi kutsunut, eikä minulla ole mitään perustetta olettaa että hän niin opettaisi.

        (Päivittelee ihmisten, myös etsivä-xx:n, halua ja kykyä vääntää toisten sanomiset typeriksi.)

        "En ole kuullut Valde Palolan sanovat avioliittoa synniksi"

        En minäkään ole kuullut Valde Palolan sanovan avioliittoa synniksi, sen sijaan olen kuullut hänen sanovan epäuskoisen puolison ottamista synniksi. On hän saattanut käyttää jotain muutakin ilmausta kuin synti, kuten uskon kieltäminen teollaan tai omantunnon tahraaminen. En uskaltaisi kirjoittaa, jos en olisi asiasta täysin varma.


      • Rekisteröi!
        etsivä-xx kirjoitti:

        Jos kirjoittaisit jollakin muulla nikillä kuin omallani, asiostakin voisi keskustella.

        "Kun vl:t kirjoittavat, että uskovainen voi hyvällä omallatunnolla ottaa epäuskoista puolisoa, väännän sen käsitykseksi, ettei uskovaisen ja epäuskoisen avioliitolla ole siunausta missään merkityksessä."

        Täällä on toisaalla tarjoiltu sitä, että sillä tarkoitettaisiin ajallista hyvää, vaan niin ei luterilainen teologia pyhää ymmärrä. Pyhä on Jumalalle erotettua, tuonpuoleiseen suuntautuvaa, siis ei ajallista onnea. Kun joku on erottu Jumallalle, ei se voi olla syntiä.

        Kirjoittelijat voivat täällä kirjoittaa, että kyse olisi synnistä, mutta vl teologiaa se ei kuitenkaan ole. Minulla on perusteet sille, mutta tämä ei ole se paikka missä nimiä keräillään.

        etsivä-xx, rekisteröi nimimerkkisi, niin kukaan ei voi enää kirjoittaa samalla nikillä. Feikin viesti tosin on selvästi tahallaan kirjoitettu niin, ettei kukaan sitä oikeasti erehdy etsivä-xx:n viestinä pitämään.


      • etsivä-xx
        päivittelee kirjoitti:

        (Päivittelee ihmisten, myös etsivä-xx:n, halua ja kykyä vääntää toisten sanomiset typeriksi.)

        "En ole kuullut Valde Palolan sanovat avioliittoa synniksi"

        En minäkään ole kuullut Valde Palolan sanovan avioliittoa synniksi, sen sijaan olen kuullut hänen sanovan epäuskoisen puolison ottamista synniksi. On hän saattanut käyttää jotain muutakin ilmausta kuin synti, kuten uskon kieltäminen teollaan tai omantunnon tahraaminen. En uskaltaisi kirjoittaa, jos en olisi asiasta täysin varma.

        Enpä itsekään kirjoittaisi, jos en olisi varma siitä mitä itse olen kuullut ja lukenut.

        Avioliitto on pyhä. Siitä ei varmasti Valdekaan toiseen tulokseen päädy. Mikä on siten sen lupauksen merkitys mikä sisältyy jo Jeesuksen sukupuuhun, siihen että siinnäkin on toisten kansojen tyttäriä. Jopa jumalankuvien piiloittaja oli esiäitien joukossa, Nooan päivien jälkeen.
        1. Moos. 31:32
        Mutta kuolema sille, jonka hallusta sinä löydät jumalasi! Saat sukumme miesten läsnä ollessa itse tutkia, mitä minulla on mukanani, ja ottaa omasi pois." Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli varastanut jumalat.

        Jeesuksen sukuluettelo
        1 Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan ja Abrahamin pojan, sukuluettelo: [Luuk. 3:23-38 : Matt. 27:17,22 | 2. Sam. 7:16; Matt. 9:27, Matt. 15:22, Matt. 20:30,31; Luuk. 1:32; Joh. 7:42; Room. 1:3 | 1. Moos. 22:18]
        2 Abrahamille syntyi Iisak, Iisakille Jaakob, Jaakobille Juuda ja tämän veljet,

        Ja Juudan äiti oli juuri Rakel, eikä suinkaan uskovaisen vaan ennen tätä episodia. Ja Laban vaikka oli Rebekan veli palveli hänkin eri jumalia. Miksi Jeesuksen veressä on pakananaisen veri siinä missä Abrahaminkin veri. Ei Jumala tee erheitä, ihmiset tekevät tulkitessaan Jumalan pyhää meiltä salattua tarkoitusta.

        1. Moos. 30:25

        Kun Raakel oli synnyttänyt Joosefin, Jaakob sanoi Labanille: "Salli minun lähteä kotiin, omaan maahani.

        Tätä Jeesuksen vereen liittyvää lupausta täydestä osallisuudesta en ole itse keksinyt, vaan sen olen oppinut vanhoillislestadiolaiselta paimenelta seurapuuheessa. Hänen puheessaan se oli nostettu merkittävään asemaan. Koko maailman syntien sovitus on siinä, että Jeesus oli sekä Jumala että ihminen.

        Hänkin on siinnyt pakananaisen ja juutalaisen miehen liitosta.

        Toisessa yhteydessä on selvinnyt, että hänelle avioliitto on pyhä.

        Millä logiikalla sitten pyhä muuttuu synniksi, jos sitä tutkailee sen kautta mikä on pyhän olemus. Sen aion vielä selvittää mutta en täällä. Nimittäin sen mihin kontekstiin se täällä lainattu pätkä Lutehria sijoittuu. Luther on sitten kirjoittanut mm juutalaisista sellaista mikä kestävää ole, vaan ihmismielen tuotetta. Lutheriakin katsotaan Raamatta vastaan.


      • etsivä-xx
        Epäuskoinen pyhä? kirjoitti:

        "Täällä on toisaalla tarjoiltu sitä, että sillä tarkoitettaisiin ajallista hyvää, vaan niin ei luterilainen teologia pyhää ymmärrä. Pyhä on Jumalalle erotettua, tuonpuoleiseen suuntautuvaa, siis ei ajallista onnea. Kun joku on erottu Jumallalle, ei se voi olla syntiä."

        Tarkoitatko etsivä-xx, että pyhitys 1. Kor. 7:14:ssä tarkoittaa vanhurskauttamista, joka tapahtuu ilman puolison tai lasten uskoa? Epäuskoiset vaimot, epäuskoiset miehet ja epäuskoiset lapset ovat Jumalalle erotettuja pyhiä vain sen perusteella, että vaimo tai mies uskoo?

        "Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä." (1. Kor. 7:14.)

        Miten se menikään, ilman uskoa on mahdotonta kelvata Jumalalle? "Sillä ilman uskoa on mahdotoin kelvata (Jumalalle); sillä joka Jumalan tykö tulla tahtoo, sen pitää uskoman" (Hepr. 11:6). Ei ole kiertotietä taivaaseen puolison eikä vanhemman uskolla: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman." (Joh. 3:16.)

        Jakeessa 1. Kor. 7:14 "pyhitys" ja "pyhä" täytyy tarkoittaa jotain muuta kuin "Jumalalle kelpaava".

        Ei toisen uskolla pelastu. Liiton pyhyys on Jumalan pyhyyttä. Jumala on luonut Aadamin ja Eevan liiton paratiisissa ja Jumala on todennut, että se mitä hän on luonut, on hyvää.

        Luuk. 17:34

        Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella: toinen otetaan, toinen jätetään. [Matt. 24:40,41]

        niinhän olen kirjoittanut, siinä on enemmän surua kuin uhkailuissa, joita täällä jaetaan.


      • nyt en ymmärrä
        etsivä-xx kirjoitti:

        Ei toisen uskolla pelastu. Liiton pyhyys on Jumalan pyhyyttä. Jumala on luonut Aadamin ja Eevan liiton paratiisissa ja Jumala on todennut, että se mitä hän on luonut, on hyvää.

        Luuk. 17:34

        Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella: toinen otetaan, toinen jätetään. [Matt. 24:40,41]

        niinhän olen kirjoittanut, siinä on enemmän surua kuin uhkailuissa, joita täällä jaetaan.

        Ensin kirjoitat suu vaahdossa päiväkaudet, miten avioliitto epäuskoisen kanssa on pyhä ja että pyhä tarkoittaa Jumalalle erotettua. Sitten kirjoitatkin, että uskovaisen vaimon pyhittämä epäuskoinen mies ei pelastu eikä uskovaisen miehen pyhittämä epäuskoinen vaimo. Ei oikein natsaa nuo sinun selityksesi.


      • pääkaupungin vl-mies
        vl-äiti kirjoitti:

        Harmi vaan, että vaikka haluni onkin omasta puolestanikin pyytää anteeksi sitä, että kirjoitukseni lähti osin myös tästä vanhasta aatamista, niin emme voi sopia evankeliumilla. Kun vaikka joku kirjoittaisikin, että saat uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin ei se ole pätevä vaan usko tulee kuulosta tässäkin anteeksiantamuksen evankeliumin käytössä.Monella eri nikillä kirjoittanut.

        Niin, että ihmisille, joita uskovainen ei pidä uskovaisina vaan saatanoina, ei tarvitse pyytää edes huonoa käytöstä anteeksi? Kuule, asoita voi silloin sopia ihmisenä oman ihmisensä puolesta, vaikka toinen ei uskokaan samalla tavalla. Meillä tulee olla rauha kaikkien kanssa, mikäli semeistä riippuu. Asenteesi ja sanasi aiheuttavat juuri sitä närää muissa, koska he tulkitsevat sinut ylimieliseksi. Herra Jeezus ja enkelit taivaassa iloitsevat aina, kun virheitä pyydetään ja annetaan anteeksi, sovitaan. Kukin siltä paikalta ja siitä vakaumuksesta sekä sillä käsityskyvyllä' joka tällä hetkellä on annettu.


      • pääkaupungin vl-mies
        nyt en ymmärrä kirjoitti:

        Ensin kirjoitat suu vaahdossa päiväkaudet, miten avioliitto epäuskoisen kanssa on pyhä ja että pyhä tarkoittaa Jumalalle erotettua. Sitten kirjoitatkin, että uskovaisen vaimon pyhittämä epäuskoinen mies ei pelastu eikä uskovaisen miehen pyhittämä epäuskoinen vaimo. Ei oikein natsaa nuo sinun selityksesi.

        Taas halvennat toista ihmistä. Ei ole välttämättömyys sanoa toiselle "suu vaahdossa päiväkaudet".


      • etsivä-xx
        etsivä-xx kirjoitti:

        Enpä itsekään kirjoittaisi, jos en olisi varma siitä mitä itse olen kuullut ja lukenut.

        Avioliitto on pyhä. Siitä ei varmasti Valdekaan toiseen tulokseen päädy. Mikä on siten sen lupauksen merkitys mikä sisältyy jo Jeesuksen sukupuuhun, siihen että siinnäkin on toisten kansojen tyttäriä. Jopa jumalankuvien piiloittaja oli esiäitien joukossa, Nooan päivien jälkeen.
        1. Moos. 31:32
        Mutta kuolema sille, jonka hallusta sinä löydät jumalasi! Saat sukumme miesten läsnä ollessa itse tutkia, mitä minulla on mukanani, ja ottaa omasi pois." Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli varastanut jumalat.

        Jeesuksen sukuluettelo
        1 Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan ja Abrahamin pojan, sukuluettelo: [Luuk. 3:23-38 : Matt. 27:17,22 | 2. Sam. 7:16; Matt. 9:27, Matt. 15:22, Matt. 20:30,31; Luuk. 1:32; Joh. 7:42; Room. 1:3 | 1. Moos. 22:18]
        2 Abrahamille syntyi Iisak, Iisakille Jaakob, Jaakobille Juuda ja tämän veljet,

        Ja Juudan äiti oli juuri Rakel, eikä suinkaan uskovaisen vaan ennen tätä episodia. Ja Laban vaikka oli Rebekan veli palveli hänkin eri jumalia. Miksi Jeesuksen veressä on pakananaisen veri siinä missä Abrahaminkin veri. Ei Jumala tee erheitä, ihmiset tekevät tulkitessaan Jumalan pyhää meiltä salattua tarkoitusta.

        1. Moos. 30:25

        Kun Raakel oli synnyttänyt Joosefin, Jaakob sanoi Labanille: "Salli minun lähteä kotiin, omaan maahani.

        Tätä Jeesuksen vereen liittyvää lupausta täydestä osallisuudesta en ole itse keksinyt, vaan sen olen oppinut vanhoillislestadiolaiselta paimenelta seurapuuheessa. Hänen puheessaan se oli nostettu merkittävään asemaan. Koko maailman syntien sovitus on siinä, että Jeesus oli sekä Jumala että ihminen.

        Hänkin on siinnyt pakananaisen ja juutalaisen miehen liitosta.

        Toisessa yhteydessä on selvinnyt, että hänelle avioliitto on pyhä.

        Millä logiikalla sitten pyhä muuttuu synniksi, jos sitä tutkailee sen kautta mikä on pyhän olemus. Sen aion vielä selvittää mutta en täällä. Nimittäin sen mihin kontekstiin se täällä lainattu pätkä Lutehria sijoittuu. Luther on sitten kirjoittanut mm juutalaisista sellaista mikä kestävää ole, vaan ihmismielen tuotetta. Lutheriakin katsotaan Raamatta vastaan.

        Anteeksi korjaan siis Raakel synnitti Joosefin.

        Ja Juudan äiti oli Lea, siis Rekelin sisar.

        Tässä sitten jää tarkkaan ottaen epäselväksi oliko epäjumalia palelevan Labanin Lea tytär isänsä uskossa.

        Joka tapauksessa opetus on ollut että Jeesuksen sukupuussa on myös toistakin verta. Täytyy siis vielä katsoa ketkä siellä sukupuissa ovat, Raamatussa kun on kaksi eri sukupuuta Jeesukselle Mattauksen ja Luukkaan evankeliumeissa ei ole sama sukupuu. (On esietty arvailuja, että toinen olisi itse asiassa Marian sukupuu)


      • etsivä-xx
        nyt en ymmärrä kirjoitti:

        Ensin kirjoitat suu vaahdossa päiväkaudet, miten avioliitto epäuskoisen kanssa on pyhä ja että pyhä tarkoittaa Jumalalle erotettua. Sitten kirjoitatkin, että uskovaisen vaimon pyhittämä epäuskoinen mies ei pelastu eikä uskovaisen miehen pyhittämä epäuskoinen vaimo. Ei oikein natsaa nuo sinun selityksesi.

        Avioliiton pyhyys ei ole ihmisestä vaan se on Jumalan pyhyyttä. Kaste on pyhä vaikka kastettava olisi ateisti samoin on ehtoollisen laita. Sillä kerrotaan juuri se että aviolliton pyhyttä ei tule epäillä. Tällä tahdotaan juuri kumota ne sellaiset tässäkin ketjussa esitetyt ajatukset:
        2. Kor. 6:14
        Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? [5. Moos. 22:10; Sananl. 24:1; 1. Kor. 5:11; Ef. 5:11;

        Ne eivät koske avioliittoa.

        Ihmisen iankaikkinen elämä omistetaan uskolla. Niin kuin omistetaan kaste ja ehtoollinen.

        Raamattuhan jatkaa:
        16 Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?


      • vl-äiti
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Niin, että ihmisille, joita uskovainen ei pidä uskovaisina vaan saatanoina, ei tarvitse pyytää edes huonoa käytöstä anteeksi? Kuule, asoita voi silloin sopia ihmisenä oman ihmisensä puolesta, vaikka toinen ei uskokaan samalla tavalla. Meillä tulee olla rauha kaikkien kanssa, mikäli semeistä riippuu. Asenteesi ja sanasi aiheuttavat juuri sitä närää muissa, koska he tulkitsevat sinut ylimieliseksi. Herra Jeezus ja enkelit taivaassa iloitsevat aina, kun virheitä pyydetään ja annetaan anteeksi, sovitaan. Kukin siltä paikalta ja siitä vakaumuksesta sekä sillä käsityskyvyllä' joka tällä hetkellä on annettu.

        pääkaupungin vl-miehelle vielä ja vain enää yksi asia, jonka haluan tehdä tiettäväksenne. Uskomassa olevana koen, että olen joutunut tähän keskusteluun osallistuneena kiusaukseen ja paulaan, joten tunnen tunnossani, että tarvitsen oman saattomieheni apua, jotta pääsen korvin kuultavalla anteeksiantamuksen evankeliumilla vapaaksi tästäkin tartunnaisesta, mikä on tämän keskustelun aikana tarttunut. Olen aiemminkin joutunut kiusaukseen osallistua johonkin täällä olleeseen keskusteluun ja kun olen saanut asiani korjattua evankeliumilla, olen vakaasti päättänyt, että en enää yhdy mihinkään, mistä täällä milloinkin kirjoitetaankin. Ymmärrän että niiltä, jotka eivät kilvoittele samassa uskossa, kuuluu myöskin pyytää anteeksi, jos on kirjoitukseni loukannut, se on selvä asia. Mutta juuri se, että esimerkiksi kaksi uskovaiseksi itseään tunnustavaa alkaakin ajatella asioista eritavalla, tekee täällä kirjoittamisen asiattomaksi.


      • vl-äiti
        ex-näre kirjoitti:

        vl-äiti, viestisihän on provoilua, eikö totta? En voi uskoa, että tarkoitat kirjoittamaasi. Jos kuitenkin todella uskot noin, suosittelen keskustelua luotettujen uskovaisten kanssa siitä, mitä tarkoittaa uskon tuleminen kuulosta. Voin sanoa, ettei se tarkoita kirjoittamalla tapahtuvaa asioiden sopimisen poissulkemista.

        Ja vielä ex-näreelle vastaan tämän yhden kerran. Oletko pannut merkille, että ei vuosiin ole enää esimerkiksi Päivämiehen hartauskirjoituksissa, jotka on joku puhujaveli laatinut päivän tekstin pohjalta, kirjoitettu loppuun, että synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä? Minultakin meni pitkään ennenkuin huomioin tuota muutosta. Mutta kuulin selityksenä sen, että ei epäuskoinen kuvitteli väärin, että kirjoitettuna evankeliumin voisi uskosta osaton omistaa. Kirjain kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi. Ja todellakin usko tulee kuulosta ja kuuleminen jumalan sanan saarnan kuulemisen kautta.


      • pääkaupungin vl-mies
        vl-äiti kirjoitti:

        pääkaupungin vl-miehelle vielä ja vain enää yksi asia, jonka haluan tehdä tiettäväksenne. Uskomassa olevana koen, että olen joutunut tähän keskusteluun osallistuneena kiusaukseen ja paulaan, joten tunnen tunnossani, että tarvitsen oman saattomieheni apua, jotta pääsen korvin kuultavalla anteeksiantamuksen evankeliumilla vapaaksi tästäkin tartunnaisesta, mikä on tämän keskustelun aikana tarttunut. Olen aiemminkin joutunut kiusaukseen osallistua johonkin täällä olleeseen keskusteluun ja kun olen saanut asiani korjattua evankeliumilla, olen vakaasti päättänyt, että en enää yhdy mihinkään, mistä täällä milloinkin kirjoitetaankin. Ymmärrän että niiltä, jotka eivät kilvoittele samassa uskossa, kuuluu myöskin pyytää anteeksi, jos on kirjoitukseni loukannut, se on selvä asia. Mutta juuri se, että esimerkiksi kaksi uskovaiseksi itseään tunnustavaa alkaakin ajatella asioista eritavalla, tekee täällä kirjoittamisen asiattomaksi.

        Ilman muuta soita saattomiehellesi. Minäkin jo soitin tänään, ihan Ouluun asti.
        Mitä tulee tartunnaiseen, en tiedä, tarkoititko sillä, että me ajattelisimme asioista hyvin eri tavalla, josta haluat nyt päästä eroon? Eri ajatukset voivat olla vain väärintulkintaa valituista sanoista. Minä puolestani en kokenut ajattelevani uskosta eri tavalla kuin sinä (mikäli nyt nimimerkit oikein tsekkasin).

        Muuten, minua ei tarvitse teititellä.


      • 29+44
        vl-äiti kirjoitti:

        pääkaupungin vl-miehelle vielä ja vain enää yksi asia, jonka haluan tehdä tiettäväksenne. Uskomassa olevana koen, että olen joutunut tähän keskusteluun osallistuneena kiusaukseen ja paulaan, joten tunnen tunnossani, että tarvitsen oman saattomieheni apua, jotta pääsen korvin kuultavalla anteeksiantamuksen evankeliumilla vapaaksi tästäkin tartunnaisesta, mikä on tämän keskustelun aikana tarttunut. Olen aiemminkin joutunut kiusaukseen osallistua johonkin täällä olleeseen keskusteluun ja kun olen saanut asiani korjattua evankeliumilla, olen vakaasti päättänyt, että en enää yhdy mihinkään, mistä täällä milloinkin kirjoitetaankin. Ymmärrän että niiltä, jotka eivät kilvoittele samassa uskossa, kuuluu myöskin pyytää anteeksi, jos on kirjoitukseni loukannut, se on selvä asia. Mutta juuri se, että esimerkiksi kaksi uskovaiseksi itseään tunnustavaa alkaakin ajatella asioista eritavalla, tekee täällä kirjoittamisen asiattomaksi.

        #### Mutta juuri se, että esimerkiksi kaksi uskovaiseksi itseään tunnustavaa alkaakin ajatella asioista eritavalla, tekee täällä kirjoittamisen asiattomaksi. ####

        Oletko varma, että et itse ajattele eri tavalla ja väärin. Tee heti parannus ja usko evankeliumi!


      • vl-äiti
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Ilman muuta soita saattomiehellesi. Minäkin jo soitin tänään, ihan Ouluun asti.
        Mitä tulee tartunnaiseen, en tiedä, tarkoititko sillä, että me ajattelisimme asioista hyvin eri tavalla, josta haluat nyt päästä eroon? Eri ajatukset voivat olla vain väärintulkintaa valituista sanoista. Minä puolestani en kokenut ajattelevani uskosta eri tavalla kuin sinä (mikäli nyt nimimerkit oikein tsekkasin).

        Muuten, minua ei tarvitse teititellä.

        minulle riittää oman siionin saattomiehet, jotka Jumala on minulle osoittanut ja jossa siionissa haluni on kilvoitella niin, että minusta jää kerran todistus, että sielu kelpaa Jumalalle.


      • pääkaupungin vl-mies
        vl-äiti kirjoitti:

        minulle riittää oman siionin saattomiehet, jotka Jumala on minulle osoittanut ja jossa siionissa haluni on kilvoitella niin, että minusta jää kerran todistus, että sielu kelpaa Jumalalle.

        No se Oulun saattomies juuri on minullekin se, jonka Jumala on osoittanut. Ei maantieteellinen etäisyys tässä nimenomaisessa tapauksessa tarkoita, että karttaisin omaa paikallista siioniani, ei ollenkaan. Minäkin haluan kilvoitella niin, että jos kerskaan, niin kerskaan Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta.

        Vahinko, ettet vastannut asialliseen kysymykseeni.


      • ex-näre
        vl-äiti kirjoitti:

        Ja vielä ex-näreelle vastaan tämän yhden kerran. Oletko pannut merkille, että ei vuosiin ole enää esimerkiksi Päivämiehen hartauskirjoituksissa, jotka on joku puhujaveli laatinut päivän tekstin pohjalta, kirjoitettu loppuun, että synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä? Minultakin meni pitkään ennenkuin huomioin tuota muutosta. Mutta kuulin selityksenä sen, että ei epäuskoinen kuvitteli väärin, että kirjoitettuna evankeliumin voisi uskosta osaton omistaa. Kirjain kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi. Ja todellakin usko tulee kuulosta ja kuuleminen jumalan sanan saarnan kuulemisen kautta.

        Voi vl-äiti, missä on uskosi perusta? Ajan tuulissa ja Päivämiehen linjamuutoksissa?

        Tiedän kyllä Päivämiehen linjamuutoksesta ja jollain tavalla ymmärränkin sen, mutta tarpeellisena en sitä täysin pidä. Paljon rikkaampaa on lukea vanhoja Päivämiehiä, joita ei ole sensuroitu Jeesuksen nimestä ja verestä. Päivämiehen linjamuutoksen ulottaminen kaikenlaiseen kirjoitettuun tekstiin on kuitenkin jotain sellaista, jota muutoksella ei käsittääkseni ole todellakaan tarkoitettu. Kahden keskisissä kirjeissä ja kirjallisissa keskusteluissa on kautta aikojen pyydetty ja annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, eikä tuo asia Päivämiehen linjamuutoksella ole muuttunut, eikä muutu. Anteeksipyytäminen ja antaminen on täysin pätevää myös kirjallisesti, kun sanomalla on tietty lähettäjä ja tietty vastaanottaja.

        Uskon tuleminen kuulosta ei tarkoita fyysisillä korvilla kuultavaa sanomaa, vaan alttiutta kuulla "sydämen korvilla". Kuolettavalla kirjaimella puolestaan ymmärretään tarkoitettavan lakia, ei kirjallista ilmaisua itsessään.

        Tsekkaapa nämä asiat saattomiestesi kanssa!


      • H. L. MN
        ex-näre kirjoitti:

        Voi vl-äiti, missä on uskosi perusta? Ajan tuulissa ja Päivämiehen linjamuutoksissa?

        Tiedän kyllä Päivämiehen linjamuutoksesta ja jollain tavalla ymmärränkin sen, mutta tarpeellisena en sitä täysin pidä. Paljon rikkaampaa on lukea vanhoja Päivämiehiä, joita ei ole sensuroitu Jeesuksen nimestä ja verestä. Päivämiehen linjamuutoksen ulottaminen kaikenlaiseen kirjoitettuun tekstiin on kuitenkin jotain sellaista, jota muutoksella ei käsittääkseni ole todellakaan tarkoitettu. Kahden keskisissä kirjeissä ja kirjallisissa keskusteluissa on kautta aikojen pyydetty ja annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, eikä tuo asia Päivämiehen linjamuutoksella ole muuttunut, eikä muutu. Anteeksipyytäminen ja antaminen on täysin pätevää myös kirjallisesti, kun sanomalla on tietty lähettäjä ja tietty vastaanottaja.

        Uskon tuleminen kuulosta ei tarkoita fyysisillä korvilla kuultavaa sanomaa, vaan alttiutta kuulla "sydämen korvilla". Kuolettavalla kirjaimella puolestaan ymmärretään tarkoitettavan lakia, ei kirjallista ilmaisua itsessään.

        Tsekkaapa nämä asiat saattomiestesi kanssa!

        #### . Anteeksipyytäminen ja antaminen on täysin pätevää myös kirjallisesti, kun sanomalla on tietty lähettäjä ja tietty vastaanottaja.

        Uskon tuleminen kuulosta ei tarkoita fyysisillä korvilla kuultavaa sanomaa, vaan alttiutta kuulla "sydämen korvilla". Kuolettavalla kirjaimella puolestaan ymmärretään tarkoitettavan lakia, ei kirjallista ilmaisua itsessään. ####

        Nyt tuli oikeaa vanhoillista opetusta, joka tahtoo hukkua SRK:n julistaman linjan alle! Vl-äiti otapa asioista selvää ja kirjoita vasta sitten!


      • 20+50
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        No se Oulun saattomies juuri on minullekin se, jonka Jumala on osoittanut. Ei maantieteellinen etäisyys tässä nimenomaisessa tapauksessa tarkoita, että karttaisin omaa paikallista siioniani, ei ollenkaan. Minäkin haluan kilvoitella niin, että jos kerskaan, niin kerskaan Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta.

        Vahinko, ettet vastannut asialliseen kysymykseeni.

        ### Minäkin haluan kilvoitella niin, että jos kerskaan, niin kerskaan Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. ####

        Tuo on harvinaista vl:älle! Hienoa!


      • hämmästelen suuresti
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Taas halvennat toista ihmistä. Ei ole välttämättömyys sanoa toiselle "suu vaahdossa päiväkaudet".

        Ei ole välttämättömyys sanoa toiselle vaahtoamisesta, olisiko siis parasta olla sanomatta, että vaahtoaisi jatkossakin? Kumpikohan on parempi, vaahdota vai toppuutella vaahtoamista?


      • en edelleenkään
        etsivä-xx kirjoitti:

        Avioliiton pyhyys ei ole ihmisestä vaan se on Jumalan pyhyyttä. Kaste on pyhä vaikka kastettava olisi ateisti samoin on ehtoollisen laita. Sillä kerrotaan juuri se että aviolliton pyhyttä ei tule epäillä. Tällä tahdotaan juuri kumota ne sellaiset tässäkin ketjussa esitetyt ajatukset:
        2. Kor. 6:14
        Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? [5. Moos. 22:10; Sananl. 24:1; 1. Kor. 5:11; Ef. 5:11;

        Ne eivät koske avioliittoa.

        Ihmisen iankaikkinen elämä omistetaan uskolla. Niin kuin omistetaan kaste ja ehtoollinen.

        Raamattuhan jatkaa:
        16 Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?

        Sinulle pyhä ei siis merkitse Jumalan edessä kelpaavaa. En tajua selityksistäsi yhtään mitään, ehkä et tajua itsekään?


      • vl-äiti
        ex-näre kirjoitti:

        Voi vl-äiti, missä on uskosi perusta? Ajan tuulissa ja Päivämiehen linjamuutoksissa?

        Tiedän kyllä Päivämiehen linjamuutoksesta ja jollain tavalla ymmärränkin sen, mutta tarpeellisena en sitä täysin pidä. Paljon rikkaampaa on lukea vanhoja Päivämiehiä, joita ei ole sensuroitu Jeesuksen nimestä ja verestä. Päivämiehen linjamuutoksen ulottaminen kaikenlaiseen kirjoitettuun tekstiin on kuitenkin jotain sellaista, jota muutoksella ei käsittääkseni ole todellakaan tarkoitettu. Kahden keskisissä kirjeissä ja kirjallisissa keskusteluissa on kautta aikojen pyydetty ja annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, eikä tuo asia Päivämiehen linjamuutoksella ole muuttunut, eikä muutu. Anteeksipyytäminen ja antaminen on täysin pätevää myös kirjallisesti, kun sanomalla on tietty lähettäjä ja tietty vastaanottaja.

        Uskon tuleminen kuulosta ei tarkoita fyysisillä korvilla kuultavaa sanomaa, vaan alttiutta kuulla "sydämen korvilla". Kuolettavalla kirjaimella puolestaan ymmärretään tarkoitettavan lakia, ei kirjallista ilmaisua itsessään.

        Tsekkaapa nämä asiat saattomiestesi kanssa!

        voi ex-näre Enpä yhtään ihmettele, jos sait bannit VL-Foorumilta! Jos esimerkiksi vaikka oman siionin keskellä tulee jonkun veljen tai sisaren kanssa itselleni pahennus, eli olen jonkun sanoista pahentunut ja siitä seuraa se omalta puoleltani, että koen että rakkaus meni rikki väliltämme, oikea keino on se, että otan asian puheeksi kahden kesken hänen kanssaan ja kerron ,mihin pahennuin ja aivan varmasti elävässä uskossa kilvoittelevat haluavat ääneen ja korvin kuultavasti saarnata evankeliumia toinen toisillee. Nykyaikana kun on puhelimet, niin onneksi voi jopa soittaa hänelle, jos asuu kauempana. En ikipäivänä jättäytyisi kirjeen ja kirjoitetun sanan varaan tällaisessa asiassa. Tekisi mieleni kysyä, onko VL-foorumilla käyty asiasta koskaan keskustelua?


      • vl-äiti
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        No se Oulun saattomies juuri on minullekin se, jonka Jumala on osoittanut. Ei maantieteellinen etäisyys tässä nimenomaisessa tapauksessa tarkoita, että karttaisin omaa paikallista siioniani, ei ollenkaan. Minäkin haluan kilvoitella niin, että jos kerskaan, niin kerskaan Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta.

        Vahinko, ettet vastannut asialliseen kysymykseeni.

        pääkaupungin vl-miehelle vastaan kun kysyit. Siis totta on, että uskomassa olevia on neuvottu pysymään poissa tämäntapaisista keskusteluista, mitä nämä suomi 24:nkin keskustelut ovat ja pitävät sisällään. Tässä on omat sielunvihollisen asettamat ansansa meille itsekullekin, jotka haluamme pysyä raittiisti uskomassa. Siksi koen, että nytkin olisi ollut viisainta pysyä kokonaan poissa, tosin joittenkin kirjoitukset kyllä totean vastaavan amenta tässäkin ketjussa.


      • So what?
        etsivä-xx kirjoitti:

        Anteeksi korjaan siis Raakel synnitti Joosefin.

        Ja Juudan äiti oli Lea, siis Rekelin sisar.

        Tässä sitten jää tarkkaan ottaen epäselväksi oliko epäjumalia palelevan Labanin Lea tytär isänsä uskossa.

        Joka tapauksessa opetus on ollut että Jeesuksen sukupuussa on myös toistakin verta. Täytyy siis vielä katsoa ketkä siellä sukupuissa ovat, Raamatussa kun on kaksi eri sukupuuta Jeesukselle Mattauksen ja Luukkaan evankeliumeissa ei ole sama sukupuu. (On esietty arvailuja, että toinen olisi itse asiassa Marian sukupuu)

        Vaikka Jeesuksen sukupuussa olisi pakanaverta ja epäjumalia palvelleiden ihmisten verta (varmaan onkin, en jaksa tarkistaa9, niin mitä merkitystä ko. asialla on sen kanssa, onko epäuskoisen aviopuolison ottaminen syntiä?


      • ex-näreelle
        ex-näre kirjoitti:

        Voi vl-äiti, missä on uskosi perusta? Ajan tuulissa ja Päivämiehen linjamuutoksissa?

        Tiedän kyllä Päivämiehen linjamuutoksesta ja jollain tavalla ymmärränkin sen, mutta tarpeellisena en sitä täysin pidä. Paljon rikkaampaa on lukea vanhoja Päivämiehiä, joita ei ole sensuroitu Jeesuksen nimestä ja verestä. Päivämiehen linjamuutoksen ulottaminen kaikenlaiseen kirjoitettuun tekstiin on kuitenkin jotain sellaista, jota muutoksella ei käsittääkseni ole todellakaan tarkoitettu. Kahden keskisissä kirjeissä ja kirjallisissa keskusteluissa on kautta aikojen pyydetty ja annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, eikä tuo asia Päivämiehen linjamuutoksella ole muuttunut, eikä muutu. Anteeksipyytäminen ja antaminen on täysin pätevää myös kirjallisesti, kun sanomalla on tietty lähettäjä ja tietty vastaanottaja.

        Uskon tuleminen kuulosta ei tarkoita fyysisillä korvilla kuultavaa sanomaa, vaan alttiutta kuulla "sydämen korvilla". Kuolettavalla kirjaimella puolestaan ymmärretään tarkoitettavan lakia, ei kirjallista ilmaisua itsessään.

        Tsekkaapa nämä asiat saattomiestesi kanssa!

        Uskoni perusta on siinä, että saan Jumalan valtakunnan yhteydessä tehdä matkaa uskoen sulasta Jumalan armosta itseni pahana pyhäksi ja syntisenä vanhurskaaksi jJeesuksen sovintotyön perusteella. Tällä taivasmatkalla niinkuin sanotaan korvenmatkalla tähän, kerran parannuksen saamiseni yhteydessä päälleni puettuun puhtaaseen vanhurskauden vaatteeseen tulee kuitenkin tahroja , niinkuin sanonta kuuluukin, että synti aina tarttuu ja niitä on haluni puhdistaa uskoen tuon taivaasta lähetetyn anteeksiantamuksen evankeliumin että on lupa uskoa kaikki synnit ja matkan viat , kiusaukset ja epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahanvuotaneessa sovintoveressään anteeksi aivan sielun rauhaan, vapauteen ja iloon saakka. Ja koska on niin, että joka on kerran kokonansa tullut pestyksi, tarvitaan enää vaan että jalat pestään. Silloin jos on saanut käydä niin, että joku nimellinen synti on päässyt likaamaan tuon vanhurskauden vaatteen, uskomassa olevilla on lupa käyttää ripin armoetua ja panna tunnoltaan nimeltä kaikki se mikä on alkanut matkantekoa hidastamaan .


      • pääkaupungin apuna
        hämmästelen suuresti kirjoitti:

        Ei ole välttämättömyys sanoa toiselle vaahtoamisesta, olisiko siis parasta olla sanomatta, että vaahtoaisi jatkossakin? Kumpikohan on parempi, vaahdota vai toppuutella vaahtoamista?

        Jatka hämmästelyäsi. Tuomiopäivänäkin saatat hämmästellä.


      • mitäoikeintarkoitat?
        vl-äiti kirjoitti:

        voi ex-näre Enpä yhtään ihmettele, jos sait bannit VL-Foorumilta! Jos esimerkiksi vaikka oman siionin keskellä tulee jonkun veljen tai sisaren kanssa itselleni pahennus, eli olen jonkun sanoista pahentunut ja siitä seuraa se omalta puoleltani, että koen että rakkaus meni rikki väliltämme, oikea keino on se, että otan asian puheeksi kahden kesken hänen kanssaan ja kerron ,mihin pahennuin ja aivan varmasti elävässä uskossa kilvoittelevat haluavat ääneen ja korvin kuultavasti saarnata evankeliumia toinen toisillee. Nykyaikana kun on puhelimet, niin onneksi voi jopa soittaa hänelle, jos asuu kauempana. En ikipäivänä jättäytyisi kirjeen ja kirjoitetun sanan varaan tällaisessa asiassa. Tekisi mieleni kysyä, onko VL-foorumilla käyty asiasta koskaan keskustelua?

        Kenen kanssa sinulla meni nyt rakkaus rikki ja kenen sanoista pahennuit? Etkö voisi vihjausten ja niihin piilotettujen sormella osoittamisten sijaan tutkia omaa osuuttasi, nimittäin jos mielestäsi tulee rumaa jälkeä omasta tai muiden kynästä, et kestä lukea jne. NIIN ole kirjoittamatta, älä avaa tietokonetta, älä lue, "repäise viettelevä silmä pois". Mitä tuota jatkuvasti muita syyttelemään? Miksi tulit tänäkin aamuna tänne jatkamaan?


      • pääkaupungin apuna
        pääkaupungin apuna kirjoitti:

        Jatka hämmästelyäsi. Tuomiopäivänäkin saatat hämmästellä.

        On parempi kirjoittaa jämäkästi epäuskoisen puolison ottamista syntinä pitävälle suu vaahdossa kirjoittamisesta kuin etsivä-xx:lle. Etsivä-xx ei sentään ole fariseus, joka pitää epäuskoisen puolison ottamista syntinä. Huomautus ei ollut väärä, se vain kohdistettiin väärän puolueen edustajalle.


      • ex-näre
        vl-äiti kirjoitti:

        voi ex-näre Enpä yhtään ihmettele, jos sait bannit VL-Foorumilta! Jos esimerkiksi vaikka oman siionin keskellä tulee jonkun veljen tai sisaren kanssa itselleni pahennus, eli olen jonkun sanoista pahentunut ja siitä seuraa se omalta puoleltani, että koen että rakkaus meni rikki väliltämme, oikea keino on se, että otan asian puheeksi kahden kesken hänen kanssaan ja kerron ,mihin pahennuin ja aivan varmasti elävässä uskossa kilvoittelevat haluavat ääneen ja korvin kuultavasti saarnata evankeliumia toinen toisillee. Nykyaikana kun on puhelimet, niin onneksi voi jopa soittaa hänelle, jos asuu kauempana. En ikipäivänä jättäytyisi kirjeen ja kirjoitetun sanan varaan tällaisessa asiassa. Tekisi mieleni kysyä, onko VL-foorumilla käyty asiasta koskaan keskustelua?

        En ymmärrä mitä tarkoitat. Millä perusteella sinua ei vl-foorumin bannit ihmetytä?

        Tottakai asioita sovitaan kasvotusten keskuteluissa tai puhelimitse, jos se on mahdollista. Aina se ei vain (nykyaikanakaan) ole ja silloin kirjoittaminen ei suinkaan ole poissuljettu vaihtoehto.

        Minäkin luulin ja uskoin että kun "rakkaus meni rikki väliltämme, oikea keino on se, että otan asian puheeksi kahden kesken hänen kanssaan ja kerron ,mihin pahennuin ja aivan varmasti elävässä uskossa kilvoittelevat haluavat ääneen ja korvin kuultavasti saarnata evankeliumia toinen toisillee", niin uskovaiset haluavat toimia tällä tavoin. Vl-foorumilaisten kohdalla olen kokenut toisin: olen ollut yhteyksissä, mutta heiltä en ole saanut minkäälaista vastaantuloa. Vl-foorumilaiset ilmeisesti uskovat tässä asiassa jotenkin eri tavalla tai ainakaan käytännössä asioiden sopiminen ei ole vaikuttanut olevan heidän mieleensä.


      • samaa mieltä
        pääkaupungin apuna kirjoitti:

        On parempi kirjoittaa jämäkästi epäuskoisen puolison ottamista syntinä pitävälle suu vaahdossa kirjoittamisesta kuin etsivä-xx:lle. Etsivä-xx ei sentään ole fariseus, joka pitää epäuskoisen puolison ottamista syntinä. Huomautus ei ollut väärä, se vain kohdistettiin väärän puolueen edustajalle.

        Minunkin mielestäni vl:ilta pitää edellyttää sellaista kielenkäyttöä, ettei kukaan voi takertua mihinkään sanaan. Me "epäuskoiset" nyt voimme kirjoittaa, mitä sylki suuhun tuo. Osaamme kyllä loukkaantua tai tekeytyä loukkaantuneiksi. On mukavaa etsiä vl-kirjoituksista sanoja, jotka voimme halutessamme tulkita tylyiksi, jos uskovaisten näkemykset eivät miellytä. Ei meitä haittaa, jos vl:t pitävät käyttäytymistämme kirkasotsaisena ja tekopyhänä, kyllä me itsekin hoksaamme vl:ien huomaavan sen. Se aiheuttaa vihan tuntemuksia vl:issa ja voi saada heidän "vanhan aataminsa" provosoitumaan. Heidän provosoituessaan nauramme paskaisesti sisäänpäin, mutta ulospäin vaadimme otsa loistaen anteeksipyyntöjä ja toivomme läksyn opettavan heitä pitämään suunsa kiinni.


      • vl-äiti
        mitäoikeintarkoitat? kirjoitti:

        Kenen kanssa sinulla meni nyt rakkaus rikki ja kenen sanoista pahennuit? Etkö voisi vihjausten ja niihin piilotettujen sormella osoittamisten sijaan tutkia omaa osuuttasi, nimittäin jos mielestäsi tulee rumaa jälkeä omasta tai muiden kynästä, et kestä lukea jne. NIIN ole kirjoittamatta, älä avaa tietokonetta, älä lue, "repäise viettelevä silmä pois". Mitä tuota jatkuvasti muita syyttelemään? Miksi tulit tänäkin aamuna tänne jatkamaan?

        Olen saanut uskoa kaikki syntini anteeksi siis tämänkin kiusaukseni että osallistuin tähän keskusteluun. Tätä tarkoitan nyt, kun tämän viimeisen viestini lähetän luettavaksenne.


      • pääkaupungin vl-mies
        samaa mieltä kirjoitti:

        Minunkin mielestäni vl:ilta pitää edellyttää sellaista kielenkäyttöä, ettei kukaan voi takertua mihinkään sanaan. Me "epäuskoiset" nyt voimme kirjoittaa, mitä sylki suuhun tuo. Osaamme kyllä loukkaantua tai tekeytyä loukkaantuneiksi. On mukavaa etsiä vl-kirjoituksista sanoja, jotka voimme halutessamme tulkita tylyiksi, jos uskovaisten näkemykset eivät miellytä. Ei meitä haittaa, jos vl:t pitävät käyttäytymistämme kirkasotsaisena ja tekopyhänä, kyllä me itsekin hoksaamme vl:ien huomaavan sen. Se aiheuttaa vihan tuntemuksia vl:issa ja voi saada heidän "vanhan aataminsa" provosoitumaan. Heidän provosoituessaan nauramme paskaisesti sisäänpäin, mutta ulospäin vaadimme otsa loistaen anteeksipyyntöjä ja toivomme läksyn opettavan heitä pitämään suunsa kiinni.

        Ikävää tekstiä vanhoilluslestadiolaiselta, sarkasmia huonossa kohdassa. Jos nyt sitten vl-kirjoittaja ollenkaan.


      • pääkaupungin vl-mies
        pääkaupungin apuna kirjoitti:

        On parempi kirjoittaa jämäkästi epäuskoisen puolison ottamista syntinä pitävälle suu vaahdossa kirjoittamisesta kuin etsivä-xx:lle. Etsivä-xx ei sentään ole fariseus, joka pitää epäuskoisen puolison ottamista syntinä. Huomautus ei ollut väärä, se vain kohdistettiin väärän puolueen edustajalle.

        Tällaisella sarkasmilla, olipa sen takana vanhoillislestadiolainen uskovainen tai muu, pönkitetään niitä aversioita, joita monella ulkopuolisella tätä liikettä kohtaan on.


      • ex-näre
        vl-äiti kirjoitti:

        Olen saanut uskoa kaikki syntini anteeksi siis tämänkin kiusaukseni että osallistuin tähän keskusteluun. Tätä tarkoitan nyt, kun tämän viimeisen viestini lähetän luettavaksenne.

        Mitä on ripin väärinkäyttö? Tuo kysymys nousee väistämättä mieleen. Voiko "vanhan aatamin" kirjoituksia pyydellä anteeksi joltain, jolla ei ole osaa koko keskusteluun ja jättää asiat korjaamatta niiden kanssa, joiden kanssa on keskustelua käynyt?

        Minun omatuntoni ei yhdy vl-äidin toimintatapaan.


      • ex-näre
        ex-näreelle kirjoitti:

        Uskoni perusta on siinä, että saan Jumalan valtakunnan yhteydessä tehdä matkaa uskoen sulasta Jumalan armosta itseni pahana pyhäksi ja syntisenä vanhurskaaksi jJeesuksen sovintotyön perusteella. Tällä taivasmatkalla niinkuin sanotaan korvenmatkalla tähän, kerran parannuksen saamiseni yhteydessä päälleni puettuun puhtaaseen vanhurskauden vaatteeseen tulee kuitenkin tahroja , niinkuin sanonta kuuluukin, että synti aina tarttuu ja niitä on haluni puhdistaa uskoen tuon taivaasta lähetetyn anteeksiantamuksen evankeliumin että on lupa uskoa kaikki synnit ja matkan viat , kiusaukset ja epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahanvuotaneessa sovintoveressään anteeksi aivan sielun rauhaan, vapauteen ja iloon saakka. Ja koska on niin, että joka on kerran kokonansa tullut pestyksi, tarvitaan enää vaan että jalat pestään. Silloin jos on saanut käydä niin, että joku nimellinen synti on päässyt likaamaan tuon vanhurskauden vaatteen, uskomassa olevilla on lupa käyttää ripin armoetua ja panna tunnoltaan nimeltä kaikki se mikä on alkanut matkantekoa hidastamaan .

        Ok. Seurakunta on sinulle siis korkeampi auktoritetti kuin Raamattu, jos viestisi oikein tulkitsen? Jos näin, se auttaa kyllä ymmärtämään paremmin viestejäsi.

        Tahrat vanhurskauden vaatteessa on kiinnostava ilmaisu. Ehkä sopiva keskustelun aihe joskus jossain, muttei kenties nyt tässä.


      • vl-seniori
        ex-näre kirjoitti:

        En ymmärrä mitä tarkoitat. Millä perusteella sinua ei vl-foorumin bannit ihmetytä?

        Tottakai asioita sovitaan kasvotusten keskuteluissa tai puhelimitse, jos se on mahdollista. Aina se ei vain (nykyaikanakaan) ole ja silloin kirjoittaminen ei suinkaan ole poissuljettu vaihtoehto.

        Minäkin luulin ja uskoin että kun "rakkaus meni rikki väliltämme, oikea keino on se, että otan asian puheeksi kahden kesken hänen kanssaan ja kerron ,mihin pahennuin ja aivan varmasti elävässä uskossa kilvoittelevat haluavat ääneen ja korvin kuultavasti saarnata evankeliumia toinen toisillee", niin uskovaiset haluavat toimia tällä tavoin. Vl-foorumilaisten kohdalla olen kokenut toisin: olen ollut yhteyksissä, mutta heiltä en ole saanut minkäälaista vastaantuloa. Vl-foorumilaiset ilmeisesti uskovat tässä asiassa jotenkin eri tavalla tai ainakaan käytännössä asioiden sopiminen ei ole vaikuttanut olevan heidän mieleensä.

        Asioiden sopiminen on eri asia kuin vastaan tuleminen.

        Vastaantuleminenhan tarkoittaisi uskovaiselle sitä, että luopuisi näkemyksistään, Raamatun opista. Uskovaiselle se olisi luopumista elävästä uskosta ja siitä kaidasta pelastuksen tiestä, jolta ei sovi puolta vaaksaa astua syrjään, jos haluaa säilyä elävässä uskossa.

        Eriseuraiset ovat aina vaatineet:
        Tulkaa meille päin yksi askel, niin me tulemme teille kaksi askelta, tulkaa meidän kanssamme yhteisille alttareille lämmittelemään, niin mekin tulemme teidän alttarillenne, tulkaa meidän kanssa yhteistä hengellistä leipää syömään, niin mekin tulemme teidän hengellistä leipäänne syömään.... jne jne

        Niin teki Samariankin eriseuralaiset, kuningas Jerobeam ja eräs vanha profeetta.

        Mutta mitä sellaisesta seuraa Jumalan lapselle, jos tuollaisia kehoituksia alkaa kuuntelemaan, vaikka ne olisivat VALHEELLAKIN KAUNISTELTUJA:

        1. Kun. 13:
        7 Ja kuningas puhui Jumalan miehelle: tule kotia minun kanssani ja virvoita itses: minä annan sinulle lahjan.
        8 Mutta Jumalan mies sanoi kuninkaalle: vaikkas antaisit minulle puolen huonettas, en minä sittenkään tulisi sinun kanssas, enkä syö tässä paikassa leipää enkä juo vettä.
        9 Sillä niin käski minua Herran sanansa kautta, sanoen: ei sinun pidä leipää syömän eikä vettä juoman, eikä myös palajaman sitä tietä, jota sinä mennyt olet.
        10 Ja hän meni toista tietä ja ei palannut sitä tietä, jota hän Beteliin tullut oli.
        11 Mutta Betelissä asui vanha propheta; hänen tykönsä tuli hänen poikansa ja jutteli hänelle kaikki, mitä Jumalan mies teki sinä päivänä Betelissä, ja sanat, jotka hän kuninkaalle sanonut oli, he juttelivat isällensä.
        12 Ja heidän isänsä sanoi heille, mitä tietä hän meni? ja hänen poikansa osoittivat hänelle tien, jota Juudasta tullut Jumalan mies vaeltanut oli.
        13 Mutta hän sanoi pojillensa: satuloikaat minulle aasi. Ja kuin he olivat satuloineet aasin, istui hän sen selkään.
        14 Ja meni sen Jumalan miehen perään, ja löysi hänen istumassa tammen alla, ja sanoi hänelle, sinäkö se Jumalan mies olet, joka Juudasta tullut olet? Hän sanoi: minä.
        15 Hän sanoi hänelle: tule minun kanssani kotia ja syö leipää.
        16 Hän sanoi: en minä taida palata sinun kanssas enkä tulla sinun tykös: en minä syö leipää enkä juo vettä sinun kanssas tässä paikassa.
        17 Sillä minun kanssani on puhuttu Herran sanan kautta: ei sinun pidä siellä leipää syömän eikä vettä juoman, ei myös sinun pidä palajaman sitä tietä, jota sinä sinne mennyt olet.
        18 Hän sanoi hänelle: minä olen myös propheta niinkuin sinäkin, ja enkeli on puhunut minun kanssani Herran sanan kautta ja sanonut: vie häntä kanssas huoneeses syömään leipää ja juomaan vettä. Mutta hän valehteli hänen edessänsä.
        19 Ja hän palasi hänen kanssansa, ja söi leipää ja joi vettä hänen huoneessansa.
        20 Ja tapahtui, kuin he istuivat pöydän tykönä, että Herran sana tuli prophetan työ, joka hänen palauttanut oli,
        21 Ja hän huusi Jumalan miehelle, joka Juudasta tullut oli, ja sanoi: näin sanoo Herra: ettäs olet Herran käskylle tottelematoin ollut, ja et ole sitä käskyä pitänyt, jonka Herra sinun Jumalas käskenyt on,
        22 Ja olet palannut syömään leipää ja juomaan vettä siinä paikassa, josta sinulle sanottu oli: ei sinun pidä siellä leipää syömän eikä vettä juoman: ei pidä sinun ruumiis tuleman sinun isäis hautaan.
        23 Ja kuin hän leipää syönyt ja vettä juonut oli, satuloitsi hän aasin prophetalle, jonka hän palauttanut oli.
        24 Ja koska hän meni pois, kohtasi hänen jalopeura tiellä ja tappoi hänen. Ja hänen ruumiinsa makasi heitettynä tiellä, ja aasi seisoi hänen sivussansa, ja jalopeura seisoi lähinnä ruumista.
        25 Ja katso, koska siitä kävi ihmisiä ohitse, näkivät he ruumiin heitetyksi tielle ja jalopeuran seisovan ruumiin tykönä; ja he tulivat ja sanoivat sen kaupungissa, jossa vanha propheta asui.
        26 Kuin propheta sen kuuli, joka hänen tieltä palauttanut oli, sanoi hän: se on Jumalan mies, joka Herran käskylle tottelematoin oli; sentähden on Herra hänen antanut jalopeuralle, ja se on musertanut ja tappanut hänen niiden sanain jälkeen, jotka Herra hänelle sanonut oli.
        27 Ja sanoi pojillensa: satuloikaat minulle aasi. Ja koska he olivat satuloineet,
        28 Meni hän sinne, ja löysi hänen ruumiinsa heitetyksi tielle, ja aasin ja jalopeuran seisovan ruumiin tykönä. Ei jalopeura ollut syönyt ruumista eikä reväissyt aasia.
        29 Niin otta propheta sen Jumalan miehen ruumiin ja pani aasinsa päälle, ja vei sen takaperin; ja vanha propheta tuli kaupunkiin itkemään ja hautaamaan häntä.
        30 Ja hän pani ruumiin omaan hautaansa, ja he itkivät häntä: oi minun veljeni!


      • ex-näre
        vl-seniori kirjoitti:

        Asioiden sopiminen on eri asia kuin vastaan tuleminen.

        Vastaantuleminenhan tarkoittaisi uskovaiselle sitä, että luopuisi näkemyksistään, Raamatun opista. Uskovaiselle se olisi luopumista elävästä uskosta ja siitä kaidasta pelastuksen tiestä, jolta ei sovi puolta vaaksaa astua syrjään, jos haluaa säilyä elävässä uskossa.

        Eriseuraiset ovat aina vaatineet:
        Tulkaa meille päin yksi askel, niin me tulemme teille kaksi askelta, tulkaa meidän kanssamme yhteisille alttareille lämmittelemään, niin mekin tulemme teidän alttarillenne, tulkaa meidän kanssa yhteistä hengellistä leipää syömään, niin mekin tulemme teidän hengellistä leipäänne syömään.... jne jne

        Niin teki Samariankin eriseuralaiset, kuningas Jerobeam ja eräs vanha profeetta.

        Mutta mitä sellaisesta seuraa Jumalan lapselle, jos tuollaisia kehoituksia alkaa kuuntelemaan, vaikka ne olisivat VALHEELLAKIN KAUNISTELTUJA:

        1. Kun. 13:
        7 Ja kuningas puhui Jumalan miehelle: tule kotia minun kanssani ja virvoita itses: minä annan sinulle lahjan.
        8 Mutta Jumalan mies sanoi kuninkaalle: vaikkas antaisit minulle puolen huonettas, en minä sittenkään tulisi sinun kanssas, enkä syö tässä paikassa leipää enkä juo vettä.
        9 Sillä niin käski minua Herran sanansa kautta, sanoen: ei sinun pidä leipää syömän eikä vettä juoman, eikä myös palajaman sitä tietä, jota sinä mennyt olet.
        10 Ja hän meni toista tietä ja ei palannut sitä tietä, jota hän Beteliin tullut oli.
        11 Mutta Betelissä asui vanha propheta; hänen tykönsä tuli hänen poikansa ja jutteli hänelle kaikki, mitä Jumalan mies teki sinä päivänä Betelissä, ja sanat, jotka hän kuninkaalle sanonut oli, he juttelivat isällensä.
        12 Ja heidän isänsä sanoi heille, mitä tietä hän meni? ja hänen poikansa osoittivat hänelle tien, jota Juudasta tullut Jumalan mies vaeltanut oli.
        13 Mutta hän sanoi pojillensa: satuloikaat minulle aasi. Ja kuin he olivat satuloineet aasin, istui hän sen selkään.
        14 Ja meni sen Jumalan miehen perään, ja löysi hänen istumassa tammen alla, ja sanoi hänelle, sinäkö se Jumalan mies olet, joka Juudasta tullut olet? Hän sanoi: minä.
        15 Hän sanoi hänelle: tule minun kanssani kotia ja syö leipää.
        16 Hän sanoi: en minä taida palata sinun kanssas enkä tulla sinun tykös: en minä syö leipää enkä juo vettä sinun kanssas tässä paikassa.
        17 Sillä minun kanssani on puhuttu Herran sanan kautta: ei sinun pidä siellä leipää syömän eikä vettä juoman, ei myös sinun pidä palajaman sitä tietä, jota sinä sinne mennyt olet.
        18 Hän sanoi hänelle: minä olen myös propheta niinkuin sinäkin, ja enkeli on puhunut minun kanssani Herran sanan kautta ja sanonut: vie häntä kanssas huoneeses syömään leipää ja juomaan vettä. Mutta hän valehteli hänen edessänsä.
        19 Ja hän palasi hänen kanssansa, ja söi leipää ja joi vettä hänen huoneessansa.
        20 Ja tapahtui, kuin he istuivat pöydän tykönä, että Herran sana tuli prophetan työ, joka hänen palauttanut oli,
        21 Ja hän huusi Jumalan miehelle, joka Juudasta tullut oli, ja sanoi: näin sanoo Herra: ettäs olet Herran käskylle tottelematoin ollut, ja et ole sitä käskyä pitänyt, jonka Herra sinun Jumalas käskenyt on,
        22 Ja olet palannut syömään leipää ja juomaan vettä siinä paikassa, josta sinulle sanottu oli: ei sinun pidä siellä leipää syömän eikä vettä juoman: ei pidä sinun ruumiis tuleman sinun isäis hautaan.
        23 Ja kuin hän leipää syönyt ja vettä juonut oli, satuloitsi hän aasin prophetalle, jonka hän palauttanut oli.
        24 Ja koska hän meni pois, kohtasi hänen jalopeura tiellä ja tappoi hänen. Ja hänen ruumiinsa makasi heitettynä tiellä, ja aasi seisoi hänen sivussansa, ja jalopeura seisoi lähinnä ruumista.
        25 Ja katso, koska siitä kävi ihmisiä ohitse, näkivät he ruumiin heitetyksi tielle ja jalopeuran seisovan ruumiin tykönä; ja he tulivat ja sanoivat sen kaupungissa, jossa vanha propheta asui.
        26 Kuin propheta sen kuuli, joka hänen tieltä palauttanut oli, sanoi hän: se on Jumalan mies, joka Herran käskylle tottelematoin oli; sentähden on Herra hänen antanut jalopeuralle, ja se on musertanut ja tappanut hänen niiden sanain jälkeen, jotka Herra hänelle sanonut oli.
        27 Ja sanoi pojillensa: satuloikaat minulle aasi. Ja koska he olivat satuloineet,
        28 Meni hän sinne, ja löysi hänen ruumiinsa heitetyksi tielle, ja aasin ja jalopeuran seisovan ruumiin tykönä. Ei jalopeura ollut syönyt ruumista eikä reväissyt aasia.
        29 Niin otta propheta sen Jumalan miehen ruumiin ja pani aasinsa päälle, ja vei sen takaperin; ja vanha propheta tuli kaupunkiin itkemään ja hautaamaan häntä.
        30 Ja hän pani ruumiin omaan hautaansa, ja he itkivät häntä: oi minun veljeni!

        Sinulla näyttää olevan aivan oma tulkintasi siitä, miten ymmärrät sanan vastaantuleminen. Minulle sana vastaantuleminen tarkoittaa vl-foorumin yhteydessä sitä, että ei kävellä pois, käännetä selkää tai olla mielenosoituksellisesti vaiti -kuten nyt on tilanne- vaan ollaan valmiita yhdessä etsimään sopua ja anteeksiantoa.


      • pääkaupungin vl-mies
        vl-seniori kirjoitti:

        Asioiden sopiminen on eri asia kuin vastaan tuleminen.

        Vastaantuleminenhan tarkoittaisi uskovaiselle sitä, että luopuisi näkemyksistään, Raamatun opista. Uskovaiselle se olisi luopumista elävästä uskosta ja siitä kaidasta pelastuksen tiestä, jolta ei sovi puolta vaaksaa astua syrjään, jos haluaa säilyä elävässä uskossa.

        Eriseuraiset ovat aina vaatineet:
        Tulkaa meille päin yksi askel, niin me tulemme teille kaksi askelta, tulkaa meidän kanssamme yhteisille alttareille lämmittelemään, niin mekin tulemme teidän alttarillenne, tulkaa meidän kanssa yhteistä hengellistä leipää syömään, niin mekin tulemme teidän hengellistä leipäänne syömään.... jne jne

        Niin teki Samariankin eriseuralaiset, kuningas Jerobeam ja eräs vanha profeetta.

        Mutta mitä sellaisesta seuraa Jumalan lapselle, jos tuollaisia kehoituksia alkaa kuuntelemaan, vaikka ne olisivat VALHEELLAKIN KAUNISTELTUJA:

        1. Kun. 13:
        7 Ja kuningas puhui Jumalan miehelle: tule kotia minun kanssani ja virvoita itses: minä annan sinulle lahjan.
        8 Mutta Jumalan mies sanoi kuninkaalle: vaikkas antaisit minulle puolen huonettas, en minä sittenkään tulisi sinun kanssas, enkä syö tässä paikassa leipää enkä juo vettä.
        9 Sillä niin käski minua Herran sanansa kautta, sanoen: ei sinun pidä leipää syömän eikä vettä juoman, eikä myös palajaman sitä tietä, jota sinä mennyt olet.
        10 Ja hän meni toista tietä ja ei palannut sitä tietä, jota hän Beteliin tullut oli.
        11 Mutta Betelissä asui vanha propheta; hänen tykönsä tuli hänen poikansa ja jutteli hänelle kaikki, mitä Jumalan mies teki sinä päivänä Betelissä, ja sanat, jotka hän kuninkaalle sanonut oli, he juttelivat isällensä.
        12 Ja heidän isänsä sanoi heille, mitä tietä hän meni? ja hänen poikansa osoittivat hänelle tien, jota Juudasta tullut Jumalan mies vaeltanut oli.
        13 Mutta hän sanoi pojillensa: satuloikaat minulle aasi. Ja kuin he olivat satuloineet aasin, istui hän sen selkään.
        14 Ja meni sen Jumalan miehen perään, ja löysi hänen istumassa tammen alla, ja sanoi hänelle, sinäkö se Jumalan mies olet, joka Juudasta tullut olet? Hän sanoi: minä.
        15 Hän sanoi hänelle: tule minun kanssani kotia ja syö leipää.
        16 Hän sanoi: en minä taida palata sinun kanssas enkä tulla sinun tykös: en minä syö leipää enkä juo vettä sinun kanssas tässä paikassa.
        17 Sillä minun kanssani on puhuttu Herran sanan kautta: ei sinun pidä siellä leipää syömän eikä vettä juoman, ei myös sinun pidä palajaman sitä tietä, jota sinä sinne mennyt olet.
        18 Hän sanoi hänelle: minä olen myös propheta niinkuin sinäkin, ja enkeli on puhunut minun kanssani Herran sanan kautta ja sanonut: vie häntä kanssas huoneeses syömään leipää ja juomaan vettä. Mutta hän valehteli hänen edessänsä.
        19 Ja hän palasi hänen kanssansa, ja söi leipää ja joi vettä hänen huoneessansa.
        20 Ja tapahtui, kuin he istuivat pöydän tykönä, että Herran sana tuli prophetan työ, joka hänen palauttanut oli,
        21 Ja hän huusi Jumalan miehelle, joka Juudasta tullut oli, ja sanoi: näin sanoo Herra: ettäs olet Herran käskylle tottelematoin ollut, ja et ole sitä käskyä pitänyt, jonka Herra sinun Jumalas käskenyt on,
        22 Ja olet palannut syömään leipää ja juomaan vettä siinä paikassa, josta sinulle sanottu oli: ei sinun pidä siellä leipää syömän eikä vettä juoman: ei pidä sinun ruumiis tuleman sinun isäis hautaan.
        23 Ja kuin hän leipää syönyt ja vettä juonut oli, satuloitsi hän aasin prophetalle, jonka hän palauttanut oli.
        24 Ja koska hän meni pois, kohtasi hänen jalopeura tiellä ja tappoi hänen. Ja hänen ruumiinsa makasi heitettynä tiellä, ja aasi seisoi hänen sivussansa, ja jalopeura seisoi lähinnä ruumista.
        25 Ja katso, koska siitä kävi ihmisiä ohitse, näkivät he ruumiin heitetyksi tielle ja jalopeuran seisovan ruumiin tykönä; ja he tulivat ja sanoivat sen kaupungissa, jossa vanha propheta asui.
        26 Kuin propheta sen kuuli, joka hänen tieltä palauttanut oli, sanoi hän: se on Jumalan mies, joka Herran käskylle tottelematoin oli; sentähden on Herra hänen antanut jalopeuralle, ja se on musertanut ja tappanut hänen niiden sanain jälkeen, jotka Herra hänelle sanonut oli.
        27 Ja sanoi pojillensa: satuloikaat minulle aasi. Ja koska he olivat satuloineet,
        28 Meni hän sinne, ja löysi hänen ruumiinsa heitetyksi tielle, ja aasin ja jalopeuran seisovan ruumiin tykönä. Ei jalopeura ollut syönyt ruumista eikä reväissyt aasia.
        29 Niin otta propheta sen Jumalan miehen ruumiin ja pani aasinsa päälle, ja vei sen takaperin; ja vanha propheta tuli kaupunkiin itkemään ja hautaamaan häntä.
        30 Ja hän pani ruumiin omaan hautaansa, ja he itkivät häntä: oi minun veljeni!

        Yleiskielessä vastaantuleminen tarkoittaa kohtaamista. Ettei kävellä ohi. Eihän ketään voi evankeliumilla auttaa ja ravita, jos kulkee ohi.

        Ei laupias samarialainenkaan asetellut ehtoja vaan erottelematta auttoi. Avuntarvitsija saattaa olla tienposkessa tai jopa ojassa.

        Näin näitä kielikuvia voi tulkita hyvin eri tavalla, kukin niistä lähtökohdista joihin on tottunut ja joista haluaa. Sinä ehkä haluat nähdä kanssakirjoittajasi eriseuraisena, vain yhden sanan erilaisen tulkinnan takia. Vai haluatko?


      • kysymyksiä&pohdintaa
        etsivä-xx kirjoitti:

        Avioliiton pyhyys ei ole ihmisestä vaan se on Jumalan pyhyyttä. Kaste on pyhä vaikka kastettava olisi ateisti samoin on ehtoollisen laita. Sillä kerrotaan juuri se että aviolliton pyhyttä ei tule epäillä. Tällä tahdotaan juuri kumota ne sellaiset tässäkin ketjussa esitetyt ajatukset:
        2. Kor. 6:14
        Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? [5. Moos. 22:10; Sananl. 24:1; 1. Kor. 5:11; Ef. 5:11;

        Ne eivät koske avioliittoa.

        Ihmisen iankaikkinen elämä omistetaan uskolla. Niin kuin omistetaan kaste ja ehtoollinen.

        Raamattuhan jatkaa:
        16 Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?

        "Pyhä on Jumalalle erotettua, tuonpuoleiseen suuntautuvaa, siis ei ajallista onnea. Kun joku on erottu Jumallalle, ei se voi olla syntiä."

        Entä voiko sellaisen avioliiton SOLMIMINEN olla syntiä, joka loukkaa Jumalaa?

        "Juudan miehet ovat ottaneet vaimoikseen vieraan jumalan palvelijoita ja näin loukanneet pyhää Jumalaansa, joka rakastaa omaa kansaansa." (Mal. 2:11.)

        Entä voiko olla syntiä se, että ottaa vaimon/miehen, jota ei pitäisi ottaa?

        "Eihän siinä ollut syy vedenpaisumukseen, että Kainin sukukunta oli turmeltunut vaan siinä, että vanhurskasten sukukunta, ne jotka olivat uskoneet Jumalaan, olleet kuuliaiset sanalle ja joilla oli oikea jumalanpalvelus, olivat langenneet ... himokkuuteen ... kuulemme nyt tässä, että Jumalan pojat ovat langenneet lihallisiin himoihin. Eivätpä he siis enää olekaan Jumalan poikia, vaan Perkeleen, langenneet saman tien ensimmäisestä kuin toisestakin taulusta ... Aviovaimoiksi he ottivat kainilaisia ... Eihän se siis ollut synti, että he ottivat aviovaimoja. Eihän sukupuolisuutta tuomita. Mutta se tuomitaan, että he halveksivat Jumalan käskyä ja ottivat avioksi naisia, joita heidän ei pitänyt ottaa ..."
        Luther: Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 1-7.

        Selityksesi Mooseksen laeista ei oikein mene jakeluun ensimmäisen maailman loppumissyyksi, koska silloin ei Mooseksen lakeja vielä ollut. Nehän annetttiin vasta paljon myöhemmin, lain taulut Siinailla.

        Raamatun mukaan epäuskoisen puolison ottaminen oli ensimmäisen maailman synti. Se on luonteeltaan nimenomaan uskovaisten synti. Ehkäpä on niin, että myös toisen maailman lopulla tämä synti yleistyy ja erottaa Jumalan lapsia Jumalasta: "Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee." (Matt. 24:37-39.)


      • pääosin oikein,mutta
        vl-äiti kirjoitti:

        voi ex-näre Enpä yhtään ihmettele, jos sait bannit VL-Foorumilta! Jos esimerkiksi vaikka oman siionin keskellä tulee jonkun veljen tai sisaren kanssa itselleni pahennus, eli olen jonkun sanoista pahentunut ja siitä seuraa se omalta puoleltani, että koen että rakkaus meni rikki väliltämme, oikea keino on se, että otan asian puheeksi kahden kesken hänen kanssaan ja kerron ,mihin pahennuin ja aivan varmasti elävässä uskossa kilvoittelevat haluavat ääneen ja korvin kuultavasti saarnata evankeliumia toinen toisillee. Nykyaikana kun on puhelimet, niin onneksi voi jopa soittaa hänelle, jos asuu kauempana. En ikipäivänä jättäytyisi kirjeen ja kirjoitetun sanan varaan tällaisessa asiassa. Tekisi mieleni kysyä, onko VL-foorumilla käyty asiasta koskaan keskustelua?

        Vl-äiti, kirjoitat pääosin oikein. Rippi-isää ja -äitiä, häneltä saatua äänellistä synninpäästöä Jeesuksen nimessä ja veressä käytämme, jotta syntimme olisivat anteeksi taivaassa. Rakkauden rippiä teemme lähimmäisillemme, joita vastaan olemme rikkoneet, jotta hekin antaisivat synnin anteeksi. Rakkauden rippiä voimme tehdä täällä netissäkin. Mielestäni olet kirjoittanut asiallisesti, mutta jos koet rikkoneesi lähimmäisiä vastaan tässä viestiketjussa, älä epäröi pyytää anteeksi. Se on oman pois ottamista ja lukijan vastuulla, antaako anteeksi vai ei. Jumalan sana joko parantaa tai pahentaa. Jos täällä on loukkaannuttu Jumalan sanan totuudessa pysymisestä, kuten sinä lukemani mukaan olet pysynyt, niin ei sitä tarvitse eikä saakaan pyytää anteeksi. Heikkoja sanojaan totuuden puolustamisessa saamma ja voimme kaikki pyytää anteeksi. Annatteko tekin kaikki kanssakeskustelijat minulle heikot sanani anteeksi, joita olen varmasti kirjoittanut puolustaessani Jumalan sanaa maailman opin tuulia vastaan?


      • totuuden jyvä
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Ikävää tekstiä vanhoilluslestadiolaiselta, sarkasmia huonossa kohdassa. Jos nyt sitten vl-kirjoittaja ollenkaan.

        Tuossa sarkasmissa on totuuden jyvä, olipa viljelijä vl tai ei-vl. Arkoja omiatuntoja on hallitaan vaatimalla heiltä parannusta, jos keskustelussa tulee loukkaavia sanoja. Lopputuloksena on aran ihmisen "mielipidekuolema": hän ei enää jatkossa uskalla sanoa oikeaksi kokemaansa, kun pelkää seuraavallakin kerralla kuohahtavansa ja kirjoittavansa loukkaavia sanoja. Olen nähnyt tällaista herkkiin omiintuntoihin kohdistettua vallankäyttöä nettipalstoilla ja uskon tunnistavani sen. Sinällään sävyltään rauhallisestikin keskustellen voi nimitellä toisia "rovioiden sytyttelijöiksi" tms. Välttämättä niin toimiva ei näe sitä omassa silmässään olevaa hirttä, vaikka toisen silmästä erottaa roskan.


      • pääkaupungin vl-mies
        totuuden jyvä kirjoitti:

        Tuossa sarkasmissa on totuuden jyvä, olipa viljelijä vl tai ei-vl. Arkoja omiatuntoja on hallitaan vaatimalla heiltä parannusta, jos keskustelussa tulee loukkaavia sanoja. Lopputuloksena on aran ihmisen "mielipidekuolema": hän ei enää jatkossa uskalla sanoa oikeaksi kokemaansa, kun pelkää seuraavallakin kerralla kuohahtavansa ja kirjoittavansa loukkaavia sanoja. Olen nähnyt tällaista herkkiin omiintuntoihin kohdistettua vallankäyttöä nettipalstoilla ja uskon tunnistavani sen. Sinällään sävyltään rauhallisestikin keskustellen voi nimitellä toisia "rovioiden sytyttelijöiksi" tms. Välttämättä niin toimiva ei näe sitä omassa silmässään olevaa hirttä, vaikka toisen silmästä erottaa roskan.

        Kiva arvio sinulta. Ja sekö sitten todistaa, ettei minulla ole arkaa omaatuntoa? Täälläkö tiedetään minusta sydämen pohjamutia myöten kaikki, vaikka oikeasti ei tiedetä mitään? Ei väite vielä totuutta tee. Ei voi kuin pudistaa päätään, väliin nauraa,väliin surra, väliin ihmetellä.


      • /()=?
        pääosin oikein,mutta kirjoitti:

        Vl-äiti, kirjoitat pääosin oikein. Rippi-isää ja -äitiä, häneltä saatua äänellistä synninpäästöä Jeesuksen nimessä ja veressä käytämme, jotta syntimme olisivat anteeksi taivaassa. Rakkauden rippiä teemme lähimmäisillemme, joita vastaan olemme rikkoneet, jotta hekin antaisivat synnin anteeksi. Rakkauden rippiä voimme tehdä täällä netissäkin. Mielestäni olet kirjoittanut asiallisesti, mutta jos koet rikkoneesi lähimmäisiä vastaan tässä viestiketjussa, älä epäröi pyytää anteeksi. Se on oman pois ottamista ja lukijan vastuulla, antaako anteeksi vai ei. Jumalan sana joko parantaa tai pahentaa. Jos täällä on loukkaannuttu Jumalan sanan totuudessa pysymisestä, kuten sinä lukemani mukaan olet pysynyt, niin ei sitä tarvitse eikä saakaan pyytää anteeksi. Heikkoja sanojaan totuuden puolustamisessa saamma ja voimme kaikki pyytää anteeksi. Annatteko tekin kaikki kanssakeskustelijat minulle heikot sanani anteeksi, joita olen varmasti kirjoittanut puolustaessani Jumalan sanaa maailman opin tuulia vastaan?

        ensimmäinen viestini tässä ketjussa,mutta sanon

        Sopimatonta on myös tahallinen provosoiminen vaikkapa täällä palstalla. Jos lähdetään lihan mukaan toimimaan,siitä tulee huonot hedelmät.Eikös uskonymmärrys kuitenkin ole lahjaa. Ei se moukarilla hakkaamalla tule kenellekään.

        Jos ei pysty kirjoittamaan rakkaudellisesti ilman vänkäämistä,on paras olla kirjoittamatta mitään.
        Tämä ei ollut suunnattu nimimerkille(pääosin oikein jne.) vaan yleistoteamuksena.

        En toki nosta itseäni virheettömäksi,mutta näin se pitäisi mennä


    • paulus pravda

      Kiitos pääkaupungin vl-mies tuosta kauniista tekstistä yllä, joka hyvin kuvastaa sinun nöyrää suhtautumistasi myös omiin kirjoituksiisi ja haluat olla paremminkin rakentaja kuin riitelijä tällä keskustelupalstalla. SUURKIITOS!

    • Luther vastaa:

      Etsivä-xx kirjoittaa tarkoittaen, ettei epäuskoisen ottaminen aviopuolisoksi ole hänen mielestään syntiä:

      "JUMALA EI KIROA SITÄ MIKÄ ON PYHÄÄ."

      Luther vastaa:

      "Eihän se siis ollut synti, että he ottivat aviovaimoja. Eihän sukupuolisuutta tuomita. Mutta se tuomitaan, että he halveksivat Jumalan käskyä ja ottivat avioksi naisia, joita heidän ei pitänyt ottaa ..."

      Ensimmäinen maailma loppui vedenpaisumukseen, koska uskovaiset miehet ottivat puolisoikseen epäuskoisia naisia. "Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?" (2. Kor. 6:14.)

      Moosesta ei vielä tunnettu, joten ei ollut kyse Mooseksen lakien rikkomuksista. Kyse oli ihmisten jakautumisesta, joka syntyi Kainin murhattua veljensä Abelin. Kain ei taipunut parannukseen, vaan jäi epäuskoonsa, Jumalasta luopuneeseen tilaansa. Jumalasta luopuneita eli epäuskoisia ihmisiä ensimmäisen maailman aikana Luther kutsuu kainilaisiksi.

      Edelleen on sama ensimmäisestä veljesmurhasta alkanut jako ihmisten kesken: on vanhurskaita ja epävanhurskaita. Luther kirjoittaa:

      "Eihän siinä ollut syy vedenpaisumukseen, että Kainin sukukunta oli turmeltunut vaan siinä, että vanhurskasten sukukunta, ne jotka olivat uskoneet Jumalaan, olleet kuuliaiset sanalle ..."

      Rakas etsivä-xx. Ymmärrätkö sinä, että puolustaessasi epäuskoisen aviopuolison ottamista asetut ensimmäisen maailman luopuneiden puolelle Jumalaa vastaan? Ymmärrätkö, miten vakavasta asiasta on kyse? Älä vetoa Moosekseen, vedenpaisumuksen tullessa ei ollut vielä kirjoitettua sanaa eikä säädöskokoelmia.

    • lisää Lutheria:

      "Eihän siinä ollut syy vedenpaisumukseen, että Kainin sukukunta oli turmeltunut vaan siinä, että vanhurskasten sukukunta, ne jotka olivat uskoneet Jumalaan, olleet kuuliaiset sanalle ja joilla oli oikea jumalanpalvelus, olivat langenneet ... himokkuuteen ... kuulemme nyt tässä, että Jumalan pojat ovat langenneet lihallisiin himoihin. Eivätpä he siis enää olekaan Jumalan poikia, vaan Perkeleen, langenneet saman tien ensimmäisestä kuin toisestakin taulusta ... Aviovaimoiksi he ottivat kainilaisia ... Eihän se siis ollut synti, että he ottivat aviovaimoja. Eihän sukupuolisuutta tuomita. Mutta se tuomitaan, että he halveksivat Jumalan käskyä ja ottivat avioksi naisia, joita heidän ei pitänyt ottaa ..."
      Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 1-7.

      Kyllä se vain on niin, että epäuskoisten synnit eivät aiheuttaneet ensimmäisen maailman loppua yksinään, vaan erityisesti vanhurskaiden luopumus. Luther kirjoittaa: "Eihän viimeistä päivääkään jouduta se, että pakanat, turkkilaiset ja juutalaiset ovat jumalattomia, vaan se että paavin ja kiihkohenkien toimesta Kirkko on tulvillaan harhoja ..."

    • 355+222

      YKSI KYSYMYS FARISEALAISILLE KIUSAAJILLE:

      "Onko se lihalliselle mielelle niin kivaa, että pitää kiusata etsivä-xx:ää?

      • en tiedä

        "Onko se lihalliselle mielelle niin kivaa, että pitää kiusata etsivä-xx:ää?"

        En tiedä, koska en ole kiusannut etsivä-xx:ää. Hänen käsitystään epäuskoisen aviopuolison ottamisesta pidän vääränä, sitä yritän oikaista. Vaikuttaa siltä, että menestymisen mahdollisuudet ovat heikot. Etsivä vaikuttaa jo löytäneen oman käsityksensä asiasta eikä hän enää vaikuta etsivän Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan tässä asiassa. Se voi olla paha juttu, sillä Raamattu sanoo näin: "Joka vähemmässä on uskollinen, se on myös paljossa uskollinen, ja joka vähemmässä on väärä, se on myös paljossa petollinen." Luuk. 16:10


    • Aulikki..

      Hyvin olen taas onnistunut "elävöittämään" keskustelua.

    • onkohan?

      onkohan toi pääkaupungin vl-mies ihan sitä, mitä sanoo olevansa? ulkopuolelta tullut, jolla "perustellusti" menee aikaa omaksua opetukset? ettei vain olisi sisäpuolella kasvanut ap?

      • pääkaupungin vl-mies

        Se onniinmukavaa arvuutella ja mennä asian sijasta henkilöön tai useimmin asiattomuuteen. Jos sinä et usko, mitä kerron itsestäni, en voi sillemitään. Mitä tarkoittaa muuten ap?


    • pääkaupungin vl-mies

      Mielestäni tätä keskustelua on kuitenkin syytä yhä hieman jatkaa.

      Paavali kirjoittaa 2. kirjeessään korinttolaisille, luku 6:

      14 Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?
      15 Voivatko Kristus ja Beliar* olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko? [Beliar, joka on johdettu hyödyttömyyttä, mitättömyyttä tarkoittavasta heprean sanasta , on tässä Jumalan vastustajan nimitys.

      Kun koko lukua tarkastellaan jakeet asettuvat sellaiseen yhteyteen, jossa puhutaan evankeliumin levittämisestä, evankeliumin palvelijan työstä, jossa kehotetaan pysymään uskollisena, kestävänä, lujana, niin ettei mikään epäjumalan palvonta saastuta. Asian vertauskuvana käytetään valo ja pimeys, Kristus ja Beliar. Beliar on vanhatestamentillinen sana, joka tarkoittaa vastustajaa.

      Kun sovelletaan näitä kuvioita avioliittoon rakkaudesta haluaville, ne soveltuvat mutta eivät kaikin osin hyvin. Lihan ja pimeyden töitä ovat Raamatun mukaan: siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus,kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen.

      Miten tämä kaikki sopii huonosti rakkaudesta avioliittoon haluavan epäuskoisen ihmisen attribuuteiksi? Eivät liene avioliittoon haluaminen, suhteen laillistaminen Jumalan edessä ja lupaus rakastaa aviopuolisoa ole pimeyttä? Sitä paitsi noista lihan töistä Paavali varoittaa juuri galatalaisia, uskovaisia, jotka tosin mainitaan lihallisiksi uskovaisiksi.

      Koko keskustelu vellookin liikaa sen olettaman ympärillä, että tällaisessa uskovainen/epäuskoinen avioliittoaikomuksessa/kihlauksessa, ei-uskovainen osapuoli olisi ihmisenä karkeampi, huonompi jne. osapuoli. Tämä asenne käy tässäkin ketjussa ilmi esim. sanoista:

      "Kuka on niin hullu että rapakosta pästyaan menee ja asettuu sinne taas uudestaan makuulle jumalattoman kummppanin kylkeen häh pöllö!"

      "Mitä on sellaisen ihmisen päänupissa joka uudestisyntyneenä hankki itselleen elinikäisen riippakiven jumalattomasta aviokumppanista?"

      Tällainen asennoituminen on järkyttävää. Ei kuulosta vanhoillislestadiolaiselta opetukselta. Kun Jeesus opettaa rakastamaan lähimmäistään niin kuin itseään, niin samalla rakastavalla asenteella on aviosuunnitelmissa kohdattava sekin mahdollinen seikka, että avioliittoa ei vakaumukseen perustuen sitten kuitenkaan solmita. Jos kahden ei-uskovaisen seurustelu on alkanut, ja kesken sen toinen saa uskomisen lahjan, uskovaisen päätöksen perustana purkaa esim. kihlaus ei saa eikä voi olla se, että pitää tätä toista osapuolta itseään huonompana, suorastaan sontakasana. Nimittäin osittain tämän ajatuksen ympärillä pyörii tämäkin nimim. etsivä-xx:n aloittama avioliittokeskustelu, jossa on siis mukana niin vanhoillislestadiolaisia kuin muitakin.

      Kun uskovainen katsoo, ettei voi avioitua eri vakaumuksen omaavan ihmisen kanssa, sen tulee perustua uskovaisen omaan arkaan tuntoon, ei sen toisen ihmisen arvioimiseen vähemmän arvoiseksi kuin itsensä (ts. panettelu).

      Seuraavaksi karrikoin rankasti.

      Kun aiemmin tässä ketjussa puhuin avioliitonomaisesta tilanteesta, tarkoitin esim. jotakin tällaista: kaksi ateistia on alkanut seurustella, on muutettu yhteen ja jaettu makuuhuone ja seksiä on ollut, asuttu yhdessä vaikkapa pari vuotta. Kihlauduttu ja vakaa aikomus solmia avioliitto kirkossa. Sitten vaikkapa tämän suhteen mies saa parannuksen armon. Nyt tämän palstan "opettamana" voi huom! syntyä käsitys, että tämä uskovainen lyö kädet yhteen ja luukut kiinni: hän on nyt saanut parannuksen armon ja avioliitto ei jumalattoman kanssa ole enää mahdollinen, piste!

      • pääkaupungin vl-mies

        jatkuu

        Tällaisessa asennoitumisessa tosin unohtui, että hän käytti tosin pari vuotta seksuaalisesti hyväkseen tätä naista ja tämän vilpitöntä rakkautta, mahdollisesti vei neitsyydenkin. Tämä oli siis hyvin karrikoitu mutta mahdollinen skenaario. Todellisuudessa luulisi, että uusi uskovainen itkee omaa tilannettaan eikä kuvittele kaikkea maailman pahuutta nyt entisen rakastettunsa päälle. Jos ja kun syyllisiä etsitään, luulisi, että todellisuudessa tämä mies on käsittänyt oman rikkomuksensa, hänhän on nyt saanut suuren armon. Se, joka on saanut suurimman mahdollisen armon, ei syyttele toista. He olivat yhtyneet pariksi, hän ei voi syyttää tästä kihlaamaansa naista. Mitä hyötyä edes olisi syyttää. Jos tässä kuvitteellisessa tilanteessa nainen on se osapuoli, joka on armosta osaton, hänhän ei ole silloin saanut vielä Jumalalta edes mitään syyllisyyden tuntoa tunnolleen. Turha silloin on kenenkään lähteä syyttelemään.

        Edelleen todellisuudessa tämä uskovainen lienee pyytää rakastettuaan kuulemaan Jumalan sanaa, niin että tämäkin pääsisi Jumalan armoon. On myös syytä antaa tähän prosessiin aikaa. Nyt kun täällä käy kiihkeä keskustelu, että pitää käyttää tämmöisistä kuvaamistani tilanteista ehdottomasti sanaa synti, kehottaisin tätä naista, että jos hän tätä miestä todella rakastaa ja haluaa jakaa elämänsä hänen kanssaan eikä koe tämän uskoa ja vakaumusta pelottavana uhkana tai vallankäyttönä, niin kun häneltä kysytään:

        "Tahdotko sinäkin uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä?"

        Hänen kannattaa vastata: "Tahdon". Kun täällä jotkut ovat takertuneet viisikirjaimiseen sanaan "synti", mutta tuntuu, etteivät osaa tai halua minkäänlaisia sielunhoidollisia ohjeita ihmisille antaa, ja minua kun on aina kiinnostanut ihmisten kohtaaminen, niin helpoimmalla tämä nainen pääsee, kun vastaa viisikirjaimisella sanalla "tahdon". Eikä kenelläkään ole sen jälkeen oikeutta ronkkia hänen sydäntään tai moittia naimaparannuksesta. Kukaan ei voi ottaa, ellei taivaasta anneta. Eikä kukaan voi ottaa pois, sitä minkä Jumala antaa. Tuon saman viisikirjaimisen sanan voi sitten sanoa alttarilla uudestaan.

        Sillä: meillä ei ole taistelu ihminen ihmistä vastaan.


      • pääkaupungin vl-mies
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        jatkuu

        Tällaisessa asennoitumisessa tosin unohtui, että hän käytti tosin pari vuotta seksuaalisesti hyväkseen tätä naista ja tämän vilpitöntä rakkautta, mahdollisesti vei neitsyydenkin. Tämä oli siis hyvin karrikoitu mutta mahdollinen skenaario. Todellisuudessa luulisi, että uusi uskovainen itkee omaa tilannettaan eikä kuvittele kaikkea maailman pahuutta nyt entisen rakastettunsa päälle. Jos ja kun syyllisiä etsitään, luulisi, että todellisuudessa tämä mies on käsittänyt oman rikkomuksensa, hänhän on nyt saanut suuren armon. Se, joka on saanut suurimman mahdollisen armon, ei syyttele toista. He olivat yhtyneet pariksi, hän ei voi syyttää tästä kihlaamaansa naista. Mitä hyötyä edes olisi syyttää. Jos tässä kuvitteellisessa tilanteessa nainen on se osapuoli, joka on armosta osaton, hänhän ei ole silloin saanut vielä Jumalalta edes mitään syyllisyyden tuntoa tunnolleen. Turha silloin on kenenkään lähteä syyttelemään.

        Edelleen todellisuudessa tämä uskovainen lienee pyytää rakastettuaan kuulemaan Jumalan sanaa, niin että tämäkin pääsisi Jumalan armoon. On myös syytä antaa tähän prosessiin aikaa. Nyt kun täällä käy kiihkeä keskustelu, että pitää käyttää tämmöisistä kuvaamistani tilanteista ehdottomasti sanaa synti, kehottaisin tätä naista, että jos hän tätä miestä todella rakastaa ja haluaa jakaa elämänsä hänen kanssaan eikä koe tämän uskoa ja vakaumusta pelottavana uhkana tai vallankäyttönä, niin kun häneltä kysytään:

        "Tahdotko sinäkin uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä?"

        Hänen kannattaa vastata: "Tahdon". Kun täällä jotkut ovat takertuneet viisikirjaimiseen sanaan "synti", mutta tuntuu, etteivät osaa tai halua minkäänlaisia sielunhoidollisia ohjeita ihmisille antaa, ja minua kun on aina kiinnostanut ihmisten kohtaaminen, niin helpoimmalla tämä nainen pääsee, kun vastaa viisikirjaimisella sanalla "tahdon". Eikä kenelläkään ole sen jälkeen oikeutta ronkkia hänen sydäntään tai moittia naimaparannuksesta. Kukaan ei voi ottaa, ellei taivaasta anneta. Eikä kukaan voi ottaa pois, sitä minkä Jumala antaa. Tuon saman viisikirjaimisen sanan voi sitten sanoa alttarilla uudestaan.

        Sillä: meillä ei ole taistelu ihminen ihmistä vastaan.

        piti kirjoittaa: kuusikirjaimisella sanalla "tahdon".


      • sivusta kommentti
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        piti kirjoittaa: kuusikirjaimisella sanalla "tahdon".

        Kysyisin sinulta pääkaupungin vl-mies esittämästäsi kuvitteellisesta kahden ateistin suhteesta(elävät 6. käskyn rikkojina), jossa mies tekee parannuksen.

        Millaiset ohjeet antaisit miehelle ja millainen prosessin tulisi olla, jos nainen kieltäytyy menemästä avioliittoon? Parannusta ei luonnollisesti nainen ole tässä tapauksessa tehnyt, ehkä ilmoittaa, että haluaa olla edelleen ateisti.


      • pääkaupungin vl-mies
        sivusta kommentti kirjoitti:

        Kysyisin sinulta pääkaupungin vl-mies esittämästäsi kuvitteellisesta kahden ateistin suhteesta(elävät 6. käskyn rikkojina), jossa mies tekee parannuksen.

        Millaiset ohjeet antaisit miehelle ja millainen prosessin tulisi olla, jos nainen kieltäytyy menemästä avioliittoon? Parannusta ei luonnollisesti nainen ole tässä tapauksessa tehnyt, ehkä ilmoittaa, että haluaa olla edelleen ateisti.

        Vastaan vain vakaumuksen pohjalta nopeasti lonkalta, en ikään kuin puoli vuotta teologisen tiedekunnan tenttiin valmistautuneena enkä hirveän huolellisesti lauserakenteita ja kappalejakoa pohtien:

        Jos tämä mies on siis jo parannuksen tehnyt, kehottaisin häntä pyytämään naistakin Jumalan sanan kuuloon ja tutustumaan seurakuntaan. Ja ehkäpä kehottaisin miestä ensin omalta kannaltaan kertomaan tästä käskyn rikkomisesta (eli että avosuhde ei ollut Jumalalle mieleen), sitten myös siltä kannalta, että nainen on myöskin tehnyt väärin. He molemmat tekivät väärin. Sitten kehottaisin kertomaan yleisellä tasolla ihmisen asemasta Jumalan edessä. Sitten kehottaisin miestä kertomaan tästä uudesta uskostaan, parannuksesta ja evankeliumista Jeesuksesta. Erityisesti tästä parannuksesta, mitä parannus tarkoittaa. Jos hänellä on uutena käännynnäisenä (mikä hassu sana!) vaikeuksia muotoilla tätä parannuksenteon sisältöä, ehkä sitä voisi avata joku kokeneempi, puhuja, sielunhoitaja etc.

        Ehkä nainen on pysynyt kärryissä mukana tähän asti tai on voinut "ottaa hatkat" jo ennen uskosta keskusteluja ja seurakuntaan tutustumiskäyntiä - joka tapauksessa seurustelusuhde päättyy. Myös mahdollinen kihlaus päättyy. Kehottaisin miestä kilvoittelemaan uudessa uskossaan ja iänkaikkisen elämän toivossa, en kuitenkaan jättäisi häntä surutyössään yksin. Kehottaisin hänen lähipiiriään (saattoveljiä ja -sisaria) olemaan lähellä.

        Jos tämä seurustelukumppani nainen ei edes halua avioon, miestä ei tässä erossa sido Raamatun sanan mukaan mikään. Hän on vapaa. Toivoisin, että tämä koettelemus osaltaan jopa lujittaisi hänen rakkauttaan Jeesukseen, sillä joka on paljon saanut anteeksi, paljon rakastaa. Hieman epäselväksi minulle jäi, johtuisiko nainen kieltäytyminen avioliitosta tästä miehen uskosta? Täytyisihän hänen miehelle uskomisen vapaus sallia, aivan kuin mies sallii hänen jäädä ateistiksi. Ei tällaista paria todennäköisesti ole tarkoitettu yhteen, jos ei edes päästä keskustelun aaltopituudelle.

        [Tästä skenaariosta puuttui lapsi. Jos lapsi oli jo saanut alkunsa tai jo syntynyt, naisella saattaisi olla suuremmat halut avioliittoon tai sitten ei. Ehkä hän haluaa yksinhuoltajaksi. Isä vastaisi tietysti rehellisesti elatusvelvollisuudestaan. Ehkä myös seurakunnan neuvoa tulisi mutkikkaissa tilanteissa kysyä.]

        Lapsuudestaan alkaen uskomassa olleella saattaa olla niin erilainen kokemusmaailma kuin ns. maailmasta tulleella, kuten tarinan miehellä. En kuitenkaan tarkoita, että kenenkään pitäisi tehdä "reissua" maailmaan. Mutta inhimilliselta kannalta aikuisiällä parannuksen tehneellä voisi ehkä olla hyvä olla sellaisia saattoveljiä ja -sisaria vierellään, joilla on jotakin samaa kokemuspohjaa.


      • etsivä-xx
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Vastaan vain vakaumuksen pohjalta nopeasti lonkalta, en ikään kuin puoli vuotta teologisen tiedekunnan tenttiin valmistautuneena enkä hirveän huolellisesti lauserakenteita ja kappalejakoa pohtien:

        Jos tämä mies on siis jo parannuksen tehnyt, kehottaisin häntä pyytämään naistakin Jumalan sanan kuuloon ja tutustumaan seurakuntaan. Ja ehkäpä kehottaisin miestä ensin omalta kannaltaan kertomaan tästä käskyn rikkomisesta (eli että avosuhde ei ollut Jumalalle mieleen), sitten myös siltä kannalta, että nainen on myöskin tehnyt väärin. He molemmat tekivät väärin. Sitten kehottaisin kertomaan yleisellä tasolla ihmisen asemasta Jumalan edessä. Sitten kehottaisin miestä kertomaan tästä uudesta uskostaan, parannuksesta ja evankeliumista Jeesuksesta. Erityisesti tästä parannuksesta, mitä parannus tarkoittaa. Jos hänellä on uutena käännynnäisenä (mikä hassu sana!) vaikeuksia muotoilla tätä parannuksenteon sisältöä, ehkä sitä voisi avata joku kokeneempi, puhuja, sielunhoitaja etc.

        Ehkä nainen on pysynyt kärryissä mukana tähän asti tai on voinut "ottaa hatkat" jo ennen uskosta keskusteluja ja seurakuntaan tutustumiskäyntiä - joka tapauksessa seurustelusuhde päättyy. Myös mahdollinen kihlaus päättyy. Kehottaisin miestä kilvoittelemaan uudessa uskossaan ja iänkaikkisen elämän toivossa, en kuitenkaan jättäisi häntä surutyössään yksin. Kehottaisin hänen lähipiiriään (saattoveljiä ja -sisaria) olemaan lähellä.

        Jos tämä seurustelukumppani nainen ei edes halua avioon, miestä ei tässä erossa sido Raamatun sanan mukaan mikään. Hän on vapaa. Toivoisin, että tämä koettelemus osaltaan jopa lujittaisi hänen rakkauttaan Jeesukseen, sillä joka on paljon saanut anteeksi, paljon rakastaa. Hieman epäselväksi minulle jäi, johtuisiko nainen kieltäytyminen avioliitosta tästä miehen uskosta? Täytyisihän hänen miehelle uskomisen vapaus sallia, aivan kuin mies sallii hänen jäädä ateistiksi. Ei tällaista paria todennäköisesti ole tarkoitettu yhteen, jos ei edes päästä keskustelun aaltopituudelle.

        [Tästä skenaariosta puuttui lapsi. Jos lapsi oli jo saanut alkunsa tai jo syntynyt, naisella saattaisi olla suuremmat halut avioliittoon tai sitten ei. Ehkä hän haluaa yksinhuoltajaksi. Isä vastaisi tietysti rehellisesti elatusvelvollisuudestaan. Ehkä myös seurakunnan neuvoa tulisi mutkikkaissa tilanteissa kysyä.]

        Lapsuudestaan alkaen uskomassa olleella saattaa olla niin erilainen kokemusmaailma kuin ns. maailmasta tulleella, kuten tarinan miehellä. En kuitenkaan tarkoita, että kenenkään pitäisi tehdä "reissua" maailmaan. Mutta inhimilliselta kannalta aikuisiällä parannuksen tehneellä voisi ehkä olla hyvä olla sellaisia saattoveljiä ja -sisaria vierellään, joilla on jotakin samaa kokemuspohjaa.

        Veikkasin, että nainen ei paljon kuuntelisi. Hän olisi shokissa. Jokainen tietää julkisuudesta vanhoillislestadiolaisuus on päällepäin. Eikä nainen takuulla ole aikonut olla niin hullu, että aikoisi alkaa synnytyskoneeksi. Vaikka mies oletkin tiedät varmasti miten joku, joka ei ole lestadiolainen tähän suhtautuisi. Luultavasti shokki saisi hänet henkiseen tunnottomuuden tilaan, siis ihan maalliseen sellaiseen, että ei välttämättä edes tuntisi suruakaan. Kun huomaa toisen olevan ihan vieras ihminen. On ihan eri asia jos jo tavaessaan tietää toisen ihmisen taustan.

        En nyt halua kysellä sinun yksityiselämääsi, mutta ihan oikeasti ei nyt varmasti ole viisasta aloittaa siitä synnintekemisestä ja naimisiin menemisestä kun toisella on takuulla pohja pois alta sen suhteen suhteen.

        On parempi, että se läheinen näkee, että ihan tuttu ihminen on kuitenkin vielä rinnalla. Siis erityisesti silloin kun suhde on jo vakiintunut avioliitoksi tai kuten nykyaikana on usein - avoliitoksi lasten kera.

        Täällä oli nimimerkki Vakas eli Avakas joka on oman tarinansa kertonut. Pikaisesti naimisiin kun oli jo lapsiakin. Mutta vaimolle se kuvio ei sitten sopinut ja ero tuli. Vakaksen avioliittokirjoitukset muistanee jokainen pitkään palstaa lukenut. Siinä oli yksi tarina.


      • pääkaupungin vl-mies
        etsivä-xx kirjoitti:

        Veikkasin, että nainen ei paljon kuuntelisi. Hän olisi shokissa. Jokainen tietää julkisuudesta vanhoillislestadiolaisuus on päällepäin. Eikä nainen takuulla ole aikonut olla niin hullu, että aikoisi alkaa synnytyskoneeksi. Vaikka mies oletkin tiedät varmasti miten joku, joka ei ole lestadiolainen tähän suhtautuisi. Luultavasti shokki saisi hänet henkiseen tunnottomuuden tilaan, siis ihan maalliseen sellaiseen, että ei välttämättä edes tuntisi suruakaan. Kun huomaa toisen olevan ihan vieras ihminen. On ihan eri asia jos jo tavaessaan tietää toisen ihmisen taustan.

        En nyt halua kysellä sinun yksityiselämääsi, mutta ihan oikeasti ei nyt varmasti ole viisasta aloittaa siitä synnintekemisestä ja naimisiin menemisestä kun toisella on takuulla pohja pois alta sen suhteen suhteen.

        On parempi, että se läheinen näkee, että ihan tuttu ihminen on kuitenkin vielä rinnalla. Siis erityisesti silloin kun suhde on jo vakiintunut avioliitoksi tai kuten nykyaikana on usein - avoliitoksi lasten kera.

        Täällä oli nimimerkki Vakas eli Avakas joka on oman tarinansa kertonut. Pikaisesti naimisiin kun oli jo lapsiakin. Mutta vaimolle se kuvio ei sitten sopinut ja ero tuli. Vakaksen avioliittokirjoitukset muistanee jokainen pitkään palstaa lukenut. Siinä oli yksi tarina.

        Vain tähän vähäsen, että

        "Eikä nainen takuulla ole aikonut olla niin hullu, että aikoisi alkaa synnytyskoneeksi."

        Et tarkoittanut tätä henkilökohtaisesti minulle, enkä ota sitä loukkauksena tietenkään, mutta kun en voi yksityiselämääni täällä enempää avata, totean vain, että minä en ainakaan ole edes ajattelut vaimoani synnytyskoneena, eikä niitä lapsia välttämättä saa, vaikka aamusta iltaan yrittäisi. Eikä vaimoa ei tule pitää patjana, jolla "jyystetään" kysymättä. Kyllähän sinä tämän tiedät.

        Sanot myös "Kun huomaa toisen olevan ihan vieras ihminen". Saat tuon kuulostamaan ikään kuin hengen possessiolta, jossa uskoon tullut ihminen muuttuu epäihmiseksi. Ei ainakaan minun persoonallisuuteni kyllä hirveästi muuttunut, kuulemma ainakaan epäedulliseen suuntaan. Oikkuja oli ennen ja jälkeen parannuksen. Se vanha osa kun säilyy, valitettavasti.


      • Kuinkahan on?
        etsivä-xx kirjoitti:

        Veikkasin, että nainen ei paljon kuuntelisi. Hän olisi shokissa. Jokainen tietää julkisuudesta vanhoillislestadiolaisuus on päällepäin. Eikä nainen takuulla ole aikonut olla niin hullu, että aikoisi alkaa synnytyskoneeksi. Vaikka mies oletkin tiedät varmasti miten joku, joka ei ole lestadiolainen tähän suhtautuisi. Luultavasti shokki saisi hänet henkiseen tunnottomuuden tilaan, siis ihan maalliseen sellaiseen, että ei välttämättä edes tuntisi suruakaan. Kun huomaa toisen olevan ihan vieras ihminen. On ihan eri asia jos jo tavaessaan tietää toisen ihmisen taustan.

        En nyt halua kysellä sinun yksityiselämääsi, mutta ihan oikeasti ei nyt varmasti ole viisasta aloittaa siitä synnintekemisestä ja naimisiin menemisestä kun toisella on takuulla pohja pois alta sen suhteen suhteen.

        On parempi, että se läheinen näkee, että ihan tuttu ihminen on kuitenkin vielä rinnalla. Siis erityisesti silloin kun suhde on jo vakiintunut avioliitoksi tai kuten nykyaikana on usein - avoliitoksi lasten kera.

        Täällä oli nimimerkki Vakas eli Avakas joka on oman tarinansa kertonut. Pikaisesti naimisiin kun oli jo lapsiakin. Mutta vaimolle se kuvio ei sitten sopinut ja ero tuli. Vakaksen avioliittokirjoitukset muistanee jokainen pitkään palstaa lukenut. Siinä oli yksi tarina.

        Veikkaisin ettei tuo teksti ollut oikean etsivä-xx:n kirjoittama


      • Muistelua
        etsivä-xx kirjoitti:

        Veikkasin, että nainen ei paljon kuuntelisi. Hän olisi shokissa. Jokainen tietää julkisuudesta vanhoillislestadiolaisuus on päällepäin. Eikä nainen takuulla ole aikonut olla niin hullu, että aikoisi alkaa synnytyskoneeksi. Vaikka mies oletkin tiedät varmasti miten joku, joka ei ole lestadiolainen tähän suhtautuisi. Luultavasti shokki saisi hänet henkiseen tunnottomuuden tilaan, siis ihan maalliseen sellaiseen, että ei välttämättä edes tuntisi suruakaan. Kun huomaa toisen olevan ihan vieras ihminen. On ihan eri asia jos jo tavaessaan tietää toisen ihmisen taustan.

        En nyt halua kysellä sinun yksityiselämääsi, mutta ihan oikeasti ei nyt varmasti ole viisasta aloittaa siitä synnintekemisestä ja naimisiin menemisestä kun toisella on takuulla pohja pois alta sen suhteen suhteen.

        On parempi, että se läheinen näkee, että ihan tuttu ihminen on kuitenkin vielä rinnalla. Siis erityisesti silloin kun suhde on jo vakiintunut avioliitoksi tai kuten nykyaikana on usein - avoliitoksi lasten kera.

        Täällä oli nimimerkki Vakas eli Avakas joka on oman tarinansa kertonut. Pikaisesti naimisiin kun oli jo lapsiakin. Mutta vaimolle se kuvio ei sitten sopinut ja ero tuli. Vakaksen avioliittokirjoitukset muistanee jokainen pitkään palstaa lukenut. Siinä oli yksi tarina.

        Mutta vakaksen eli avaksen käsitys avioliitosta eroamisesta ja uudelleen avioitumisesta olivat väärät. Se oli hänen väärä oppinsa, jota yritti syöttää jatkuvasti ja jopa haukkui, että SRK:n miehet ovat petoja.


      • etsivä-xx
        Kuinkahan on? kirjoitti:

        Veikkaisin ettei tuo teksti ollut oikean etsivä-xx:n kirjoittama

        Oli se kirjoitus minun, mutta kyse oli fiktiivisesta ihmisestä ja siitä mikä on sellaisen ihmisen käisitys julkisen kuvan perusteella. Vanhoillislestadiolaisen liikeen julkista kuvaa hallitsee mediassa kaksi asiaa pedofilia ja ehkäisemöttämyys, lapsi joka vuosi. Ja tv:kin tunnetaan.

        Niillä "ehdoilla" ja sillä suhtautumisella mikä täälläkin on yhteiskuntaan, siitä tulee liian nopeasti ja selkä seinää vasten tilanteena sille toiselle ihmiselle tilanne, missä kysessä on kaikki se minkä varaan elämä on rakennettu. Ei tämän päivän arjessa lähdetä esim televisiota kantamaan ulos niin kuin joku täällä kirjoittaa. Tämähän on julkisuuskuva kuitenkin. Täyttä hulluutta kaikkine "emme halua" asioineen ja nämä tuodaan ainakin julkisen kuvan perusteella sellaisen ihmisen elämänpiiriin, joka ei ole sitä hallunnut.

        Täällä on ne todelliset syyt siihen, miksi on viisaampaa etsiä kumppani omasta piiristä. Vanha liitto kestää muutoksia mutta ei ihan mihin vain. Se on nähty sekin monella rauhanyhdistyksell että moni vanhakin liitto on kariutunut siihen että puolison sijaan ajan täytää kaikki muu. Mitä enemmän kasaa kotiinsa kaikenlaisia vieraita tapoja sitä vaikeampaa on. Kaikki se mitä "emme tahdo" ei perustu Raamattuunkaan vaan on puhdasta tapakurlttuuria, jolle ei tarvitse olla sijaa omassa kodissa. Paljon hedelmällisempää on avioliiton ja rakkauden kannalta tuoda siihen kaikki se mitä Raamattu sanoo rakkaudesta.

        Mitenkä voit elää keskinäisessä liitossa sellaisen ihmisen kanssa jonka uskontokunta suoraan ja surutta kuuluttaa kaikka sitä mitä tässäkin ketjussa on esiin tuotu. Toisin kuin muissa kristillisisä yhteisöissä tai muissa kulttuureissa suhtautminen avioliittoon on todella likaista jos sitä pidetään syntinä.


      • Muuttuiko juttusi?

        "Kun aiemmin tässä ketjussa puhuin avioliitonomaisesta tilanteesta, tarkoitin esim. jotakin tällaista: kaksi ateistia on alkanut seurustella, on muutettu yhteen ja jaettu makuuhuone ja seksiä on ollut, asuttu yhdessä vaikkapa pari vuotta. Kihlauduttu ja vakaa aikomus solmia avioliitto kirkossa. Sitten vaikkapa tämän suhteen mies saa parannuksen armon. Nyt tämän palstan "opettamana" voi huom! syntyä käsitys, että tämä uskovainen lyö kädet yhteen ja luukut kiinni: hän on nyt saanut parannuksen armon ja avioliitto ei jumalattoman kanssa ole enää mahdollinen, piste! "

        Kirjoitit aiemmin toisin. Aiemmassa viestissäsi jo seurustelussa, jossa ei ole ollut edes seksiä, oli "kyse avioliiton kaltaisesta tilanteesta".

        "Minulle ovat puhujat kysyttäessä opettaneet, että jos kaksi epäuskoista ihmistä (mies ja nainen) jo seurustelevat ja kesken tämän prosessin toinen saa Jumalalta parannuksen armon eli tulee uskoon, tässä on jo kyse avioliiton kaltaisesta tilanteesta (vaikka seksiä ei olisikaan ollut, usein ehkä jo on ollut)."

        Raamatun kanta on selvä: edes kihlaus ei ole purkamaton. Joosefkin aikoi jättää Marian, kun kuvitteli hänen käyneen vieraissa Marian alettu odottaa Jeesusta. Joosef ei olisi tehnyt syntiä purkamalla kihlauksen pätevästä syystä. Tiedämme, että niin ei käynyt, mutta se ei liity tähän.

        Silloin, jos seksiä on ollut ja jopa eletään avoliitossa, tilanne on lähtökohtaisesti eri. Vaikka Mooseksen lait eivät ole sellaisenaan voimassa kristityille, niistäkin löytyy hyvää materiaalia, kuten tämä: "Jos mies viettelee neitsyen, jota ei ole kihlattu, ja makaa hänen kanssaan, hän maksakoon hänestä täyden morsiamenhinnan ja ottakoon hänet vaimokseen." (2. Moos. 22:16.) Jos siis avoliitossa elävä mies tai nainen saa parannuksen armon, hänen tulee ymmärrykseni mukaan muuttaa huoraliitto avioliitoksi.

        Jos kyse on ihan platonisesta seurustelusta ja jos toinen tuntuu rakkaalta, totta kai kannattaa pyytää seurustelukumppani ry:lle ja tarjota hänellekin evankeliumia. Voi käydä onnellisesti: seurustelukumppani voi käsittää elävän uskon kohdalleen ja pian voidaan viettää häitäkin. Jos kuitenkaan seurustelukumppani ei käsitä elävää uskoa, silloin oikea menettelytapa on katkaista seurustelu. Seurustelua ei pidä katkaista siitä syystä, että pitäisi epäuskoista itseään huonompana, kuten sinä annat ymmärtää muka yleiseksi käsitykseksi uskovaisten keskuudessa. Ei lainkaan niin, eivät uskovaiset ole ihmisinä lainkaan epäuskoisia parempia. Seurustelu tulee katkaista siitä syystä, että Jumalan tahto on, etteivät uskovainen avioidu epäuskoisen kanssa. Käytännön syitä voimme jokainen miettiä: voi tulla erimielisyyksiä ajan käytöstä (seuroissakäynti/jääkiekko-ottelusssa käynti), lasten kasvatuksesta (TV, kilpaurheilu, pop-musiikki, konsertit...) avioelämästä (suhtautuminen syntyvyyden säännöstelyyn) ja monesta, monesta muusta asiasta. Käytännön syyt saattavat olla taustalla, miksi Jumala on Raamatussa (mm. Paavalin kautta) säätänyt: "Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi." Voimme miettiä perusteita, tärkeintä kuitenkin on, että kunnioitamme Jumalan tahtoa silloinkin, kun emme perusteita ymmärrä.


      • tästä samaa mieltä
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Vastaan vain vakaumuksen pohjalta nopeasti lonkalta, en ikään kuin puoli vuotta teologisen tiedekunnan tenttiin valmistautuneena enkä hirveän huolellisesti lauserakenteita ja kappalejakoa pohtien:

        Jos tämä mies on siis jo parannuksen tehnyt, kehottaisin häntä pyytämään naistakin Jumalan sanan kuuloon ja tutustumaan seurakuntaan. Ja ehkäpä kehottaisin miestä ensin omalta kannaltaan kertomaan tästä käskyn rikkomisesta (eli että avosuhde ei ollut Jumalalle mieleen), sitten myös siltä kannalta, että nainen on myöskin tehnyt väärin. He molemmat tekivät väärin. Sitten kehottaisin kertomaan yleisellä tasolla ihmisen asemasta Jumalan edessä. Sitten kehottaisin miestä kertomaan tästä uudesta uskostaan, parannuksesta ja evankeliumista Jeesuksesta. Erityisesti tästä parannuksesta, mitä parannus tarkoittaa. Jos hänellä on uutena käännynnäisenä (mikä hassu sana!) vaikeuksia muotoilla tätä parannuksenteon sisältöä, ehkä sitä voisi avata joku kokeneempi, puhuja, sielunhoitaja etc.

        Ehkä nainen on pysynyt kärryissä mukana tähän asti tai on voinut "ottaa hatkat" jo ennen uskosta keskusteluja ja seurakuntaan tutustumiskäyntiä - joka tapauksessa seurustelusuhde päättyy. Myös mahdollinen kihlaus päättyy. Kehottaisin miestä kilvoittelemaan uudessa uskossaan ja iänkaikkisen elämän toivossa, en kuitenkaan jättäisi häntä surutyössään yksin. Kehottaisin hänen lähipiiriään (saattoveljiä ja -sisaria) olemaan lähellä.

        Jos tämä seurustelukumppani nainen ei edes halua avioon, miestä ei tässä erossa sido Raamatun sanan mukaan mikään. Hän on vapaa. Toivoisin, että tämä koettelemus osaltaan jopa lujittaisi hänen rakkauttaan Jeesukseen, sillä joka on paljon saanut anteeksi, paljon rakastaa. Hieman epäselväksi minulle jäi, johtuisiko nainen kieltäytyminen avioliitosta tästä miehen uskosta? Täytyisihän hänen miehelle uskomisen vapaus sallia, aivan kuin mies sallii hänen jäädä ateistiksi. Ei tällaista paria todennäköisesti ole tarkoitettu yhteen, jos ei edes päästä keskustelun aaltopituudelle.

        [Tästä skenaariosta puuttui lapsi. Jos lapsi oli jo saanut alkunsa tai jo syntynyt, naisella saattaisi olla suuremmat halut avioliittoon tai sitten ei. Ehkä hän haluaa yksinhuoltajaksi. Isä vastaisi tietysti rehellisesti elatusvelvollisuudestaan. Ehkä myös seurakunnan neuvoa tulisi mutkikkaissa tilanteissa kysyä.]

        Lapsuudestaan alkaen uskomassa olleella saattaa olla niin erilainen kokemusmaailma kuin ns. maailmasta tulleella, kuten tarinan miehellä. En kuitenkaan tarkoita, että kenenkään pitäisi tehdä "reissua" maailmaan. Mutta inhimilliselta kannalta aikuisiällä parannuksen tehneellä voisi ehkä olla hyvä olla sellaisia saattoveljiä ja -sisaria vierellään, joilla on jotakin samaa kokemuspohjaa.

        Olen pääkaupungin vl-miehen kanssa samaa mieltä siitä, että jos parannuksentekijä elää avoliitossa, oikea menettelytapa on pyrkiä muuttamaan esiaviollisessa huoruudessa eläminen avioliitoksi. Mies ja nainen ovat jo fyysisesti tulleet yhdeksi lihaksi aloittaessaan keskinäisen sukupuolielämän, mutta henkisesti yhdeksi lihaksi tuleminen on pahasti vaiheessa, kun Jumalan edessä ei ole luvattu rakastaa toista hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti.

        Siitäkin olen samaa mieltä, että jos avopuoliso sitten kieltäytyykin avioliitosta, niin sitten on eron aika. Huoruudessa elämistä ei missään tapauksessa voi jatkaa. Ensisijaisesti olisi pyrittävä muuttamaan avioliitonomainen, mutta epävarma, muille vaihtoehdoille ovia avoinna pitävä, lupauksista pidättynyt ja vain juuri tämänhetkisen nautinnon hakemiseen perustuva avosuhde sitoutumiseen, julkisin ihmisten ja Jumalan edessä annetuin lupauksin vahvistettuun ja myös pahoina päivinä kestäväksi tarkoitettuun avioliittoon. Jos avosuhteesta siirtyminen sitoutuneeseen avioliittoon ei kuitenkaan ole mahdollista, on erottava ja lopetettava Jumalan tahdon vastaisessa suhteessa eläminen.

        Tuossa on kuitenkin kysymys synnin tuomasta erityistilanteesta. Yleensä epäuskoisen puolison ottamisen synnillisyydellä tarkoitetaan sitä, että ei katsella seurustelukumppaniksi eikä aviopuolisoksi epäuskoisia. Tässä käsityksemme pääkaupungin vl-miehen kanssa käsittääkseni eroavat. Pääkaupungin vl-miehenkin mielestä on suositeltavaa, ettei epäuskoista puolisoa katseltaisi. Hän kuitenkin lähtee siitä, että jos rakkauden tunne on kova, niin sitten voi avioitua epäuskoisenkin kanssa tekemättä syntiä. Minä en ajattele niin. Inhimilliset tunteet tulevat ja menevät, kuten joku kirjoitti omasta elämänkohtalostaan, oliko se tässä viestiketjussa. Voimakas rakkaus suhteen alussa ei koskaan takaa rakkauden pysymistä suhteen myöhemmissä vaiheissa. Rakkaus onkin pitkällä aikavälillä enemmän tahtoa kuin tunnetta, siksi vihkitilaisuudessa kysytäänkin "tahdotko". Yhteinen arvopohja, yhteinen elävä usko ja evankeliumi liittävät puolisoita toisiinsa. Nämä yhdistävät tekijät puuttuvat silloin, kun uskovainen ottaa epäuskoisen aviopuolison.

        Mielestäni pääkaupungin vl-mies pyrkii hämärtämään rajaa epäuskoisen puolison ottamisen sopivuudesta. Prosessissa hän käyttää esimerkkeinä erityistapauksia. Sellaisista erityistapauksista voimme näköjään löytää yhteisen ymmärryksen, mutta pääasiasta emme. Epäuskoisen puolison ottaminen on syntiä. Huoruudessa elämisen jatkaminen on vain vielä pahempi juttu kuin huoruudessa elämisen lopettaminen solmimalla avioliitto.


      • pääkaupungin vl-mies
        Muuttuiko juttusi? kirjoitti:

        "Kun aiemmin tässä ketjussa puhuin avioliitonomaisesta tilanteesta, tarkoitin esim. jotakin tällaista: kaksi ateistia on alkanut seurustella, on muutettu yhteen ja jaettu makuuhuone ja seksiä on ollut, asuttu yhdessä vaikkapa pari vuotta. Kihlauduttu ja vakaa aikomus solmia avioliitto kirkossa. Sitten vaikkapa tämän suhteen mies saa parannuksen armon. Nyt tämän palstan "opettamana" voi huom! syntyä käsitys, että tämä uskovainen lyö kädet yhteen ja luukut kiinni: hän on nyt saanut parannuksen armon ja avioliitto ei jumalattoman kanssa ole enää mahdollinen, piste! "

        Kirjoitit aiemmin toisin. Aiemmassa viestissäsi jo seurustelussa, jossa ei ole ollut edes seksiä, oli "kyse avioliiton kaltaisesta tilanteesta".

        "Minulle ovat puhujat kysyttäessä opettaneet, että jos kaksi epäuskoista ihmistä (mies ja nainen) jo seurustelevat ja kesken tämän prosessin toinen saa Jumalalta parannuksen armon eli tulee uskoon, tässä on jo kyse avioliiton kaltaisesta tilanteesta (vaikka seksiä ei olisikaan ollut, usein ehkä jo on ollut)."

        Raamatun kanta on selvä: edes kihlaus ei ole purkamaton. Joosefkin aikoi jättää Marian, kun kuvitteli hänen käyneen vieraissa Marian alettu odottaa Jeesusta. Joosef ei olisi tehnyt syntiä purkamalla kihlauksen pätevästä syystä. Tiedämme, että niin ei käynyt, mutta se ei liity tähän.

        Silloin, jos seksiä on ollut ja jopa eletään avoliitossa, tilanne on lähtökohtaisesti eri. Vaikka Mooseksen lait eivät ole sellaisenaan voimassa kristityille, niistäkin löytyy hyvää materiaalia, kuten tämä: "Jos mies viettelee neitsyen, jota ei ole kihlattu, ja makaa hänen kanssaan, hän maksakoon hänestä täyden morsiamenhinnan ja ottakoon hänet vaimokseen." (2. Moos. 22:16.) Jos siis avoliitossa elävä mies tai nainen saa parannuksen armon, hänen tulee ymmärrykseni mukaan muuttaa huoraliitto avioliitoksi.

        Jos kyse on ihan platonisesta seurustelusta ja jos toinen tuntuu rakkaalta, totta kai kannattaa pyytää seurustelukumppani ry:lle ja tarjota hänellekin evankeliumia. Voi käydä onnellisesti: seurustelukumppani voi käsittää elävän uskon kohdalleen ja pian voidaan viettää häitäkin. Jos kuitenkaan seurustelukumppani ei käsitä elävää uskoa, silloin oikea menettelytapa on katkaista seurustelu. Seurustelua ei pidä katkaista siitä syystä, että pitäisi epäuskoista itseään huonompana, kuten sinä annat ymmärtää muka yleiseksi käsitykseksi uskovaisten keskuudessa. Ei lainkaan niin, eivät uskovaiset ole ihmisinä lainkaan epäuskoisia parempia. Seurustelu tulee katkaista siitä syystä, että Jumalan tahto on, etteivät uskovainen avioidu epäuskoisen kanssa. Käytännön syitä voimme jokainen miettiä: voi tulla erimielisyyksiä ajan käytöstä (seuroissakäynti/jääkiekko-ottelusssa käynti), lasten kasvatuksesta (TV, kilpaurheilu, pop-musiikki, konsertit...) avioelämästä (suhtautuminen syntyvyyden säännöstelyyn) ja monesta, monesta muusta asiasta. Käytännön syyt saattavat olla taustalla, miksi Jumala on Raamatussa (mm. Paavalin kautta) säätänyt: "Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi." Voimme miettiä perusteita, tärkeintä kuitenkin on, että kunnioitamme Jumalan tahtoa silloinkin, kun emme perusteita ymmärrä.

        Muuttuiko juttu?

        ""Kun aiemmin tässä ketjussa puhuin avioliitonomaisesta tilanteesta, tarkoitin esim. jotakin tällaista: kaksi ateistia on alkanut seurustella, on muutettu yhteen ja jaettu makuuhuone ja seksiä on ollut, asuttu yhdessä vaikkapa pari vuotta."

        Tuossa tuo kahdeksas sana on "esim.". Mieti sitä, mitä se tarkoittaa. Esimerkki ei ole kaikki, se on yksi otos joukosta erilaisia asioita. On muutettu yhteen, ehkä on lapsi ehkä ei, laskut maksetaan yhdessä jne. Seurustelemisella tarkoitin käytännössä avoliittoa. Mutta sinä näköjään haluat päteä ja tarttua joka pilkkuun, niin ole hyvä vaan.

        En tiennytkään täällä olevani "tentissä", jossa täytyy "listata" tyhjentävästi kaikki mahdolliset erilaiset avioliittoon ja avioitumiseen liittyvät tilanteet. Ne on paljon paremmin kuvattu lakikirjoissa kuin minun puutteellisella kädelläni.

        "Seurustelua ei pidä katkaista siitä syystä, että pitäisi epäuskoista itseään huonompana, kuten sinä annat ymmärtää muka yleiseksi käsitykseksi uskovaisten keskuudessa."

        Tässäkin sinä vääristelet. Sanoin näin: "Tällainen asennoituminen on järkyttävää. Ei kuulosta vanhoillislestadiolaiselta opetukselta."

        Varmaankin ketjussa on paljon ei-lestadiolaisia sekoittajia.

        Pointtini on se, että kaikki ympäröivässä maailmassa eivät suinkaan herjaa vanhoillislestadiolaisia. On paljon kiinnostuneita. Jos sitten sanotaan esim. että "epäuskoisen puolison ottaminen on syntiä", ilman tarkennuksia saattaa käydä usein niin, että tästä uskonkäsityksestä tietämätön ulkopuolinen joutuu ymmälleen ja alkaa luulla, että tämä opetus johtuu hänen erityisestä mädännäisyydestään ja uskovaisten paremmuudesta. Minulle tämä virhetulkinta kävi ilmeiseksi tästäkin pitkästä ketjusta.


      • pääkaupungin vl-mies
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Muuttuiko juttu?

        ""Kun aiemmin tässä ketjussa puhuin avioliitonomaisesta tilanteesta, tarkoitin esim. jotakin tällaista: kaksi ateistia on alkanut seurustella, on muutettu yhteen ja jaettu makuuhuone ja seksiä on ollut, asuttu yhdessä vaikkapa pari vuotta."

        Tuossa tuo kahdeksas sana on "esim.". Mieti sitä, mitä se tarkoittaa. Esimerkki ei ole kaikki, se on yksi otos joukosta erilaisia asioita. On muutettu yhteen, ehkä on lapsi ehkä ei, laskut maksetaan yhdessä jne. Seurustelemisella tarkoitin käytännössä avoliittoa. Mutta sinä näköjään haluat päteä ja tarttua joka pilkkuun, niin ole hyvä vaan.

        En tiennytkään täällä olevani "tentissä", jossa täytyy "listata" tyhjentävästi kaikki mahdolliset erilaiset avioliittoon ja avioitumiseen liittyvät tilanteet. Ne on paljon paremmin kuvattu lakikirjoissa kuin minun puutteellisella kädelläni.

        "Seurustelua ei pidä katkaista siitä syystä, että pitäisi epäuskoista itseään huonompana, kuten sinä annat ymmärtää muka yleiseksi käsitykseksi uskovaisten keskuudessa."

        Tässäkin sinä vääristelet. Sanoin näin: "Tällainen asennoituminen on järkyttävää. Ei kuulosta vanhoillislestadiolaiselta opetukselta."

        Varmaankin ketjussa on paljon ei-lestadiolaisia sekoittajia.

        Pointtini on se, että kaikki ympäröivässä maailmassa eivät suinkaan herjaa vanhoillislestadiolaisia. On paljon kiinnostuneita. Jos sitten sanotaan esim. että "epäuskoisen puolison ottaminen on syntiä", ilman tarkennuksia saattaa käydä usein niin, että tästä uskonkäsityksestä tietämätön ulkopuolinen joutuu ymmälleen ja alkaa luulla, että tämä opetus johtuu hänen erityisestä mädännäisyydestään ja uskovaisten paremmuudesta. Minulle tämä virhetulkinta kävi ilmeiseksi tästäkin pitkästä ketjusta.

        Unohtui: minulle uskomisen asiat eivät ole "juttuja". Koin otsikkosi minua halventavana.


      • pääkaupungin vl-mies
        tästä samaa mieltä kirjoitti:

        Olen pääkaupungin vl-miehen kanssa samaa mieltä siitä, että jos parannuksentekijä elää avoliitossa, oikea menettelytapa on pyrkiä muuttamaan esiaviollisessa huoruudessa eläminen avioliitoksi. Mies ja nainen ovat jo fyysisesti tulleet yhdeksi lihaksi aloittaessaan keskinäisen sukupuolielämän, mutta henkisesti yhdeksi lihaksi tuleminen on pahasti vaiheessa, kun Jumalan edessä ei ole luvattu rakastaa toista hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti.

        Siitäkin olen samaa mieltä, että jos avopuoliso sitten kieltäytyykin avioliitosta, niin sitten on eron aika. Huoruudessa elämistä ei missään tapauksessa voi jatkaa. Ensisijaisesti olisi pyrittävä muuttamaan avioliitonomainen, mutta epävarma, muille vaihtoehdoille ovia avoinna pitävä, lupauksista pidättynyt ja vain juuri tämänhetkisen nautinnon hakemiseen perustuva avosuhde sitoutumiseen, julkisin ihmisten ja Jumalan edessä annetuin lupauksin vahvistettuun ja myös pahoina päivinä kestäväksi tarkoitettuun avioliittoon. Jos avosuhteesta siirtyminen sitoutuneeseen avioliittoon ei kuitenkaan ole mahdollista, on erottava ja lopetettava Jumalan tahdon vastaisessa suhteessa eläminen.

        Tuossa on kuitenkin kysymys synnin tuomasta erityistilanteesta. Yleensä epäuskoisen puolison ottamisen synnillisyydellä tarkoitetaan sitä, että ei katsella seurustelukumppaniksi eikä aviopuolisoksi epäuskoisia. Tässä käsityksemme pääkaupungin vl-miehen kanssa käsittääkseni eroavat. Pääkaupungin vl-miehenkin mielestä on suositeltavaa, ettei epäuskoista puolisoa katseltaisi. Hän kuitenkin lähtee siitä, että jos rakkauden tunne on kova, niin sitten voi avioitua epäuskoisenkin kanssa tekemättä syntiä. Minä en ajattele niin. Inhimilliset tunteet tulevat ja menevät, kuten joku kirjoitti omasta elämänkohtalostaan, oliko se tässä viestiketjussa. Voimakas rakkaus suhteen alussa ei koskaan takaa rakkauden pysymistä suhteen myöhemmissä vaiheissa. Rakkaus onkin pitkällä aikavälillä enemmän tahtoa kuin tunnetta, siksi vihkitilaisuudessa kysytäänkin "tahdotko". Yhteinen arvopohja, yhteinen elävä usko ja evankeliumi liittävät puolisoita toisiinsa. Nämä yhdistävät tekijät puuttuvat silloin, kun uskovainen ottaa epäuskoisen aviopuolison.

        Mielestäni pääkaupungin vl-mies pyrkii hämärtämään rajaa epäuskoisen puolison ottamisen sopivuudesta. Prosessissa hän käyttää esimerkkeinä erityistapauksia. Sellaisista erityistapauksista voimme näköjään löytää yhteisen ymmärryksen, mutta pääasiasta emme. Epäuskoisen puolison ottaminen on syntiä. Huoruudessa elämisen jatkaminen on vain vielä pahempi juttu kuin huoruudessa elämisen lopettaminen solmimalla avioliitto.

        "Tuossa on kuitenkin kysymys synnin tuomasta erityistilanteesta. Yleensä epäuskoisen puolison ottamisen synnillisyydellä tarkoitetaan sitä, että ei katsella seurustelukumppaniksi eikä aviopuolisoksi epäuskoisia. Tässä käsityksemme pääkaupungin vl-miehen kanssa käsittääkseni eroavat. Pääkaupungin vl-miehenkin mielestä on suositeltavaa, ettei epäuskoista puolisoa katseltaisi. Hän kuitenkin lähtee siitä, että jos rakkauden tunne on kova, niin sitten voi avioitua epäuskoisenkin kanssa tekemättä syntiä. Minä en ajattele niin."

        Mutta käsityksesi on väärä. Puhujat ja papit, joiden kanssa olen keskustellut ovat sanoneet myös, ettei ole hyvä katsella elämänkumppania maailmasta. Eikö se ole silloin suositus? Vai onko se kielto? Vai onko sinusta hauska jälleen tarkertua verbivalintoihin?

        "Hän kuitenkin lähtee siitä, että jos rakkauden tunne on kova, niin sitten voi avioitua epäuskoisenkin kanssa tekemättä syntiä. Minä en ajattele niin. Inhimilliset tunteet tulevat ja menevät---"

        Onko rakkauden tunne ihmisen itselleen antama tunne? Vai tuleeko Jumalalta?

        Jumala on aina kuitenkin ikiaikojen salattu Jumala, jonka teitä parhaitenkaan kirjoitukset tunteva ihminen ei aina tiedä. Sinäkään et tiedä syytä siihen, miksi Eunikella oli kreikkalainen ei-uskovainen mies. Avioitumisessa, siinä ketkä lopulta päätyvät yhteen ja huom. ketkä on tarkoitettu toisillensa, tietää yksin Jumala. Onpa sellaisiakin tilanteita, joissa kuvaamasilaiset "väärät" ihmiset ovat menneet yhteen ja vasta paljon myöhemmin toinenkin on saanut parannuksen lahjan. Olivatko nämä ihmiset silloin tarkoitetut toisillensa vai eivät? Kun ihminen sanoo "tahdon", sanooko hän sen ihmisensä puolesta vai Jumalan vaikuttamana? Valitettavasti vanhoillislestadiolaisiakin avioliittoja on purkautunut, vaikka on sanottu tahdon ja ollut alussa aivan samat vakaumukset.

        "Mielestäni pääkaupungin vl-mies pyrkii hämärtämään rajaa epäuskoisen puolison ottamisen sopivuudesta."

        Saathan sinä ajatella niin minusta, ei sinulla minusta kovin hyviä ajatuksia ole ollut tässä ketjussa koko aikana. Kotiseurakunnassani minua sen sijaan rakastetaan. Minä pyrin elämässäni saamaan selville, mikä on Jumalan tahto. Huomaan, että Jumalan tarkoituksia ei aina ymmärrä, Herra antaa aina tarpeen verran. Sinä sen sijaan annat vaikutelman, kuin tietäisit kaiken valmiiksi.


      • epäilenpä
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Muuttuiko juttu?

        ""Kun aiemmin tässä ketjussa puhuin avioliitonomaisesta tilanteesta, tarkoitin esim. jotakin tällaista: kaksi ateistia on alkanut seurustella, on muutettu yhteen ja jaettu makuuhuone ja seksiä on ollut, asuttu yhdessä vaikkapa pari vuotta."

        Tuossa tuo kahdeksas sana on "esim.". Mieti sitä, mitä se tarkoittaa. Esimerkki ei ole kaikki, se on yksi otos joukosta erilaisia asioita. On muutettu yhteen, ehkä on lapsi ehkä ei, laskut maksetaan yhdessä jne. Seurustelemisella tarkoitin käytännössä avoliittoa. Mutta sinä näköjään haluat päteä ja tarttua joka pilkkuun, niin ole hyvä vaan.

        En tiennytkään täällä olevani "tentissä", jossa täytyy "listata" tyhjentävästi kaikki mahdolliset erilaiset avioliittoon ja avioitumiseen liittyvät tilanteet. Ne on paljon paremmin kuvattu lakikirjoissa kuin minun puutteellisella kädelläni.

        "Seurustelua ei pidä katkaista siitä syystä, että pitäisi epäuskoista itseään huonompana, kuten sinä annat ymmärtää muka yleiseksi käsitykseksi uskovaisten keskuudessa."

        Tässäkin sinä vääristelet. Sanoin näin: "Tällainen asennoituminen on järkyttävää. Ei kuulosta vanhoillislestadiolaiselta opetukselta."

        Varmaankin ketjussa on paljon ei-lestadiolaisia sekoittajia.

        Pointtini on se, että kaikki ympäröivässä maailmassa eivät suinkaan herjaa vanhoillislestadiolaisia. On paljon kiinnostuneita. Jos sitten sanotaan esim. että "epäuskoisen puolison ottaminen on syntiä", ilman tarkennuksia saattaa käydä usein niin, että tästä uskonkäsityksestä tietämätön ulkopuolinen joutuu ymmälleen ja alkaa luulla, että tämä opetus johtuu hänen erityisestä mädännäisyydestään ja uskovaisten paremmuudesta. Minulle tämä virhetulkinta kävi ilmeiseksi tästäkin pitkästä ketjusta.

        Epäilenpä ja pidän jopa erittäin todennäköisenä, että pääosin halveksuvat sanamuodot epäuskoisista ovat epäuskoisten provokaattoreiden itsensä kirjoittamia. Niitä kirjoitellaan juuri todistellakseen totuuden vastaisesti, että vl-uskovaisilla olisi käsitys muiden erityisestä mädännäisyydestä ja uskovaisten paremmuudesta. Tosielämässä en sellaisiin käsityksiin ole juuri törmännyt. Turmeltuneena uskovainenkin voi toki langeta kirjoittamaan mitä tahansa. Siitäkään ei voi olla varma, etteikö joku uskovainenkin voisi tahallaan provosoida. Joka tapauksessa en anna mitään painoarvoa sille, jos joku haluaa maalailla epäuskoisia täysin mädänneinä pitäviksi sellaiset uskovaiset, jotka Raamatun mukaisesti vastustavat avioliittoja epäuskoisten kanssa. Tarkoitus ei pyhitä keinoja.


      • vastakysymys
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        "Tuossa on kuitenkin kysymys synnin tuomasta erityistilanteesta. Yleensä epäuskoisen puolison ottamisen synnillisyydellä tarkoitetaan sitä, että ei katsella seurustelukumppaniksi eikä aviopuolisoksi epäuskoisia. Tässä käsityksemme pääkaupungin vl-miehen kanssa käsittääkseni eroavat. Pääkaupungin vl-miehenkin mielestä on suositeltavaa, ettei epäuskoista puolisoa katseltaisi. Hän kuitenkin lähtee siitä, että jos rakkauden tunne on kova, niin sitten voi avioitua epäuskoisenkin kanssa tekemättä syntiä. Minä en ajattele niin."

        Mutta käsityksesi on väärä. Puhujat ja papit, joiden kanssa olen keskustellut ovat sanoneet myös, ettei ole hyvä katsella elämänkumppania maailmasta. Eikö se ole silloin suositus? Vai onko se kielto? Vai onko sinusta hauska jälleen tarkertua verbivalintoihin?

        "Hän kuitenkin lähtee siitä, että jos rakkauden tunne on kova, niin sitten voi avioitua epäuskoisenkin kanssa tekemättä syntiä. Minä en ajattele niin. Inhimilliset tunteet tulevat ja menevät---"

        Onko rakkauden tunne ihmisen itselleen antama tunne? Vai tuleeko Jumalalta?

        Jumala on aina kuitenkin ikiaikojen salattu Jumala, jonka teitä parhaitenkaan kirjoitukset tunteva ihminen ei aina tiedä. Sinäkään et tiedä syytä siihen, miksi Eunikella oli kreikkalainen ei-uskovainen mies. Avioitumisessa, siinä ketkä lopulta päätyvät yhteen ja huom. ketkä on tarkoitettu toisillensa, tietää yksin Jumala. Onpa sellaisiakin tilanteita, joissa kuvaamasilaiset "väärät" ihmiset ovat menneet yhteen ja vasta paljon myöhemmin toinenkin on saanut parannuksen lahjan. Olivatko nämä ihmiset silloin tarkoitetut toisillensa vai eivät? Kun ihminen sanoo "tahdon", sanooko hän sen ihmisensä puolesta vai Jumalan vaikuttamana? Valitettavasti vanhoillislestadiolaisiakin avioliittoja on purkautunut, vaikka on sanottu tahdon ja ollut alussa aivan samat vakaumukset.

        "Mielestäni pääkaupungin vl-mies pyrkii hämärtämään rajaa epäuskoisen puolison ottamisen sopivuudesta."

        Saathan sinä ajatella niin minusta, ei sinulla minusta kovin hyviä ajatuksia ole ollut tässä ketjussa koko aikana. Kotiseurakunnassani minua sen sijaan rakastetaan. Minä pyrin elämässäni saamaan selville, mikä on Jumalan tahto. Huomaan, että Jumalan tarkoituksia ei aina ymmärrä, Herra antaa aina tarpeen verran. Sinä sen sijaan annat vaikutelman, kuin tietäisit kaiken valmiiksi.

        "Onko rakkauden tunne ihmisen itselleen antama tunne? Vai tuleeko Jumalalta?"

        Onko rakkauden tunne Jumalalta, jos naimisissa oleva puoliso rakastuu toiseen?


      • etsivä-xx
        Muistelua kirjoitti:

        Mutta vakaksen eli avaksen käsitys avioliitosta eroamisesta ja uudelleen avioitumisesta olivat väärät. Se oli hänen väärä oppinsa, jota yritti syöttää jatkuvasti ja jopa haukkui, että SRK:n miehet ovat petoja.

        Juu siitä olen kanssasi samaa mieltä. Se oli tässä esillä vain sen takia että se oli kuvaus siitä mihin tilanteeseen liian nopeat vaatimukset asioiden ratkaisemisesta voivat johtaa. Vakas eli enen parannustaan avoliitossa ja hänellä oli lapsia. Sitten hän kiirehti kumppaniaan avioliittoon joka ei sitten sujunutkaan kun vaimo lähti. Ymmärtääkseni entisen liiton pohjan muuttuminen oli merkittävä tekijä tässä asiassa.


      • Sama suomeksi
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        "Tuossa on kuitenkin kysymys synnin tuomasta erityistilanteesta. Yleensä epäuskoisen puolison ottamisen synnillisyydellä tarkoitetaan sitä, että ei katsella seurustelukumppaniksi eikä aviopuolisoksi epäuskoisia. Tässä käsityksemme pääkaupungin vl-miehen kanssa käsittääkseni eroavat. Pääkaupungin vl-miehenkin mielestä on suositeltavaa, ettei epäuskoista puolisoa katseltaisi. Hän kuitenkin lähtee siitä, että jos rakkauden tunne on kova, niin sitten voi avioitua epäuskoisenkin kanssa tekemättä syntiä. Minä en ajattele niin."

        Mutta käsityksesi on väärä. Puhujat ja papit, joiden kanssa olen keskustellut ovat sanoneet myös, ettei ole hyvä katsella elämänkumppania maailmasta. Eikö se ole silloin suositus? Vai onko se kielto? Vai onko sinusta hauska jälleen tarkertua verbivalintoihin?

        "Hän kuitenkin lähtee siitä, että jos rakkauden tunne on kova, niin sitten voi avioitua epäuskoisenkin kanssa tekemättä syntiä. Minä en ajattele niin. Inhimilliset tunteet tulevat ja menevät---"

        Onko rakkauden tunne ihmisen itselleen antama tunne? Vai tuleeko Jumalalta?

        Jumala on aina kuitenkin ikiaikojen salattu Jumala, jonka teitä parhaitenkaan kirjoitukset tunteva ihminen ei aina tiedä. Sinäkään et tiedä syytä siihen, miksi Eunikella oli kreikkalainen ei-uskovainen mies. Avioitumisessa, siinä ketkä lopulta päätyvät yhteen ja huom. ketkä on tarkoitettu toisillensa, tietää yksin Jumala. Onpa sellaisiakin tilanteita, joissa kuvaamasilaiset "väärät" ihmiset ovat menneet yhteen ja vasta paljon myöhemmin toinenkin on saanut parannuksen lahjan. Olivatko nämä ihmiset silloin tarkoitetut toisillensa vai eivät? Kun ihminen sanoo "tahdon", sanooko hän sen ihmisensä puolesta vai Jumalan vaikuttamana? Valitettavasti vanhoillislestadiolaisiakin avioliittoja on purkautunut, vaikka on sanottu tahdon ja ollut alussa aivan samat vakaumukset.

        "Mielestäni pääkaupungin vl-mies pyrkii hämärtämään rajaa epäuskoisen puolison ottamisen sopivuudesta."

        Saathan sinä ajatella niin minusta, ei sinulla minusta kovin hyviä ajatuksia ole ollut tässä ketjussa koko aikana. Kotiseurakunnassani minua sen sijaan rakastetaan. Minä pyrin elämässäni saamaan selville, mikä on Jumalan tahto. Huomaan, että Jumalan tarkoituksia ei aina ymmärrä, Herra antaa aina tarpeen verran. Sinä sen sijaan annat vaikutelman, kuin tietäisit kaiken valmiiksi.

        "ettei ole hyvä katsella elämänkumppania maailmasta."

        Tämä näyttää suositukselta, mutta...
        Kun tuon kääntää suomenkielelle kaanaan kielestä, se on selkeä kielto.

        Pitää ottaa huomioon se, että fraseologiassa ei ole selkeitä kieltoja, vaan:

        kristillisyydessämme ei ole haluttu
        emme halua
        uskovainen ei halua
        ei ole hyvä tehdä niin
        ei ole nähty hyväksi
        voi olla vaarallista tehdä

        Nämä kaikki ovat selkeitä ja ehdottomia kieltoja suomenkielelle käännettäessä.
        Ulkopuolinen ei noita sanontoja tulkitse kielloiksi vaan suosituksiksi.
        Sen sijaa lapsuudesta asti noita kuunnellut osaa tulkita ne niin, kuin ne on tarkoitettu tulkittavan liikkeen sisällä.


      • pääkaupungin vl-mies
        vastakysymys kirjoitti:

        "Onko rakkauden tunne ihmisen itselleen antama tunne? Vai tuleeko Jumalalta?"

        Onko rakkauden tunne Jumalalta, jos naimisissa oleva puoliso rakastuu toiseen?

        Jaellaan vastakysymyksiä.

        Millä rakkaudella Johannes käskee rakastaa toisiamme?
        Oletko aivan varma, että aina päältä päin erotat jumalallisen ja sielullisen rakkauden toisistaan? Onko sinut kutsuttu arvioimaan ihmisten rakkauksia ja tekemään niistä sitten diagnoosi?


      • pääkaupungin vl-mies
        etsivä-xx kirjoitti:

        Juu siitä olen kanssasi samaa mieltä. Se oli tässä esillä vain sen takia että se oli kuvaus siitä mihin tilanteeseen liian nopeat vaatimukset asioiden ratkaisemisesta voivat johtaa. Vakas eli enen parannustaan avoliitossa ja hänellä oli lapsia. Sitten hän kiirehti kumppaniaan avioliittoon joka ei sitten sujunutkaan kun vaimo lähti. Ymmärtääkseni entisen liiton pohjan muuttuminen oli merkittävä tekijä tässä asiassa.

        " sen takia että se oli kuvaus siitä mihin tilanteeseen liian nopeat vaatimukset asioiden ratkaisemisesta voivat johtaa---"

        Tämä on sinulta tärkeä huomio. Kärsivällisyys, rauha ja rakkaus asioiden käsittelyssä on kristityn tuntomerkki.


      • vl-seniori
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Jaellaan vastakysymyksiä.

        Millä rakkaudella Johannes käskee rakastaa toisiamme?
        Oletko aivan varma, että aina päältä päin erotat jumalallisen ja sielullisen rakkauden toisistaan? Onko sinut kutsuttu arvioimaan ihmisten rakkauksia ja tekemään niistä sitten diagnoosi?

        "Rakkauden" tuntee huonoista hedelmistä.

        Rakkauden tuntee siitä, että se on ensimmäinen Hengen hedelmä, ja sillä on hyvät hedelmät.


      • vl-seniori
        Sama suomeksi kirjoitti:

        "ettei ole hyvä katsella elämänkumppania maailmasta."

        Tämä näyttää suositukselta, mutta...
        Kun tuon kääntää suomenkielelle kaanaan kielestä, se on selkeä kielto.

        Pitää ottaa huomioon se, että fraseologiassa ei ole selkeitä kieltoja, vaan:

        kristillisyydessämme ei ole haluttu
        emme halua
        uskovainen ei halua
        ei ole hyvä tehdä niin
        ei ole nähty hyväksi
        voi olla vaarallista tehdä

        Nämä kaikki ovat selkeitä ja ehdottomia kieltoja suomenkielelle käännettäessä.
        Ulkopuolinen ei noita sanontoja tulkitse kielloiksi vaan suosituksiksi.
        Sen sijaa lapsuudesta asti noita kuunnellut osaa tulkita ne niin, kuin ne on tarkoitettu tulkittavan liikkeen sisällä.

        Jos tulkitset ne Jumalan valtakunnan neuvot kielloiksi, niin olet lain alla ja Bileamin opissa.

        Juuri hengelliseen huoruuteen langennut Bileamhan sanoi näin:

        4. Moos. 24:13
        "Jos Balak antais minulle huoneensa täyden hopiaa ja kultaa, en minä taida senvuoksi Herran sanaa käydä ylitse, tekemään hyvää eli pahaa minun mieleni jälkeen; vaan mitä Herra sanoo, sen pitää myös minun sanoman."

        Vika olikin Bileamissa juuri siinä, että hänen mielensä oli halukas mielistymään petoksesta maksettuun palkkaan. Esteenä Israelin kansan kiroamiselle ei siis ollut Bileamin tahto, vaan Jumalan Bileamille ilmaisema tahto.

        Bileam oli siis mielistynyt petoksesta maksettavaan palkkaan.

        Pyhä Henki ei opeta uskovaista haluamaan sellaista mikä on Jumalan tahdon vastaista, eli joka on myös Jumalan valtakunnan neuvojen vastausta.

        Joka haluaa - kuten Bileam -, hengessään tehdä eri tavalla kuin olisi Jumalan tahto, se on hengellisesti kuollut ihminen, tai kuolee viimeistään sillä hetkellä hengellisesti.

        Pyhä Henki ei opeta kysymään että mikä on sallittua/kiellettyä, vaan se on Bileamin oppi joka niin neuvoo.

        Pyhä henki sitävastoin laittaa meidät ajattelemaan, että miten voisin välttää vääryyteen osallistumisen. Pyhä Henki opettaa meitä kysymään, mikä on oikein ja mikä on väärin, ettei vahingossakaan tekisi väärin.

        Tietenkin uskovainenkin vanhan osansa vuoksi lankeaa, mutta uskovainen ei kuitenkaan elä synninluvallisuudessa, sillä hänen henkensä elää Pyhän Hengen yhteydessä, eikä HALUA tehdä mitään vääryyttä, eikä edes halua kysyä vääryydelle lupaa (ei edes Jumalalta), niinkuin se harhautunut profeetta Bileam teki.

        Room. 7:
        14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen: vaan minä olen lihallinen, synnin alle myyty.
        15 Sillä en minä tiedä, mitä minä teen, etten minä tee sitä, mitä minä tahdon, vaan sitä, mitä minä vihaan, teen minä.
        16 Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin minä suostun lakiin, että se on hyvä.
        17 Niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu.
        18 Sillä minä tiedän, ettei minussa (se on: minun lihassani) mitään hyvää asu. Sillä tahto minulla on, vaan täyttää hyvää, en minä sitä löydä.
        19 Sillä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä.
        20 Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu.
        21 Niin minä löydän itsessäni lain, joka tahtoo hyvää tehdä, että minussa pahuus riippuu kiinni.
        22 Sillä minulla on halu Jumalan lakiin, sisällisen ihmisen puolesta;
        23 Mutta minä näen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja ottaa minun vangiksi synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
        24 Minä viheliäinen ihminen: kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista?
        25 Minä kiitän Jumalaa Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Niin minä itse palvelen nyt mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

        BILEAM EI SIIS PALVELLUT MIELELLÄÄN JUMALAN LAKIA. Ei myös hänen oppinsa seuraajat etsivä-xx, pääkaupungin vl ja kaikki ne muut, jotka pyytävät lupaa vääryydelle (vaikka pyytäisivät sitä itseltään Jumalalta, ja vaikkapa vain mielessään tai sydämessään ilman puhumista).

        Ilm. 2:14
        Mutta kaikkea en sinussa hyväksy: Luonasi on sellaisia, jotka seuraavat Bileamin oppia, tuon miehen, joka opetti Balakille, miten virittää israelilaisille ansa ja vietellä heidät syömään epäjumalille uhrattua lihaa ja harjoittamaan siveettömyyttä.


      • etsivä-xx
        vl-seniori kirjoitti:

        Jos tulkitset ne Jumalan valtakunnan neuvot kielloiksi, niin olet lain alla ja Bileamin opissa.

        Juuri hengelliseen huoruuteen langennut Bileamhan sanoi näin:

        4. Moos. 24:13
        "Jos Balak antais minulle huoneensa täyden hopiaa ja kultaa, en minä taida senvuoksi Herran sanaa käydä ylitse, tekemään hyvää eli pahaa minun mieleni jälkeen; vaan mitä Herra sanoo, sen pitää myös minun sanoman."

        Vika olikin Bileamissa juuri siinä, että hänen mielensä oli halukas mielistymään petoksesta maksettuun palkkaan. Esteenä Israelin kansan kiroamiselle ei siis ollut Bileamin tahto, vaan Jumalan Bileamille ilmaisema tahto.

        Bileam oli siis mielistynyt petoksesta maksettavaan palkkaan.

        Pyhä Henki ei opeta uskovaista haluamaan sellaista mikä on Jumalan tahdon vastaista, eli joka on myös Jumalan valtakunnan neuvojen vastausta.

        Joka haluaa - kuten Bileam -, hengessään tehdä eri tavalla kuin olisi Jumalan tahto, se on hengellisesti kuollut ihminen, tai kuolee viimeistään sillä hetkellä hengellisesti.

        Pyhä Henki ei opeta kysymään että mikä on sallittua/kiellettyä, vaan se on Bileamin oppi joka niin neuvoo.

        Pyhä henki sitävastoin laittaa meidät ajattelemaan, että miten voisin välttää vääryyteen osallistumisen. Pyhä Henki opettaa meitä kysymään, mikä on oikein ja mikä on väärin, ettei vahingossakaan tekisi väärin.

        Tietenkin uskovainenkin vanhan osansa vuoksi lankeaa, mutta uskovainen ei kuitenkaan elä synninluvallisuudessa, sillä hänen henkensä elää Pyhän Hengen yhteydessä, eikä HALUA tehdä mitään vääryyttä, eikä edes halua kysyä vääryydelle lupaa (ei edes Jumalalta), niinkuin se harhautunut profeetta Bileam teki.

        Room. 7:
        14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen: vaan minä olen lihallinen, synnin alle myyty.
        15 Sillä en minä tiedä, mitä minä teen, etten minä tee sitä, mitä minä tahdon, vaan sitä, mitä minä vihaan, teen minä.
        16 Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin minä suostun lakiin, että se on hyvä.
        17 Niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu.
        18 Sillä minä tiedän, ettei minussa (se on: minun lihassani) mitään hyvää asu. Sillä tahto minulla on, vaan täyttää hyvää, en minä sitä löydä.
        19 Sillä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä.
        20 Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu.
        21 Niin minä löydän itsessäni lain, joka tahtoo hyvää tehdä, että minussa pahuus riippuu kiinni.
        22 Sillä minulla on halu Jumalan lakiin, sisällisen ihmisen puolesta;
        23 Mutta minä näen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja ottaa minun vangiksi synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
        24 Minä viheliäinen ihminen: kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista?
        25 Minä kiitän Jumalaa Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Niin minä itse palvelen nyt mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

        BILEAM EI SIIS PALVELLUT MIELELLÄÄN JUMALAN LAKIA. Ei myös hänen oppinsa seuraajat etsivä-xx, pääkaupungin vl ja kaikki ne muut, jotka pyytävät lupaa vääryydelle (vaikka pyytäisivät sitä itseltään Jumalalta, ja vaikkapa vain mielessään tai sydämessään ilman puhumista).

        Ilm. 2:14
        Mutta kaikkea en sinussa hyväksy: Luonasi on sellaisia, jotka seuraavat Bileamin oppia, tuon miehen, joka opetti Balakille, miten virittää israelilaisille ansa ja vietellä heidät syömään epäjumalille uhrattua lihaa ja harjoittamaan siveettömyyttä.

        jo nyt on ihan mahdottomaksi mennyt tämä meno vl-seniorilla.

        BILEAM EI SIIS PALVELLUT MIELELLÄÄN JUMALAN LAKIA. Ei myös hänen oppinsa seuraajat etsivä-xx, pääkaupungin vl ja kaikki ne muut, jotka pyytävät lupaa vääryydelle (vaikka pyytäisivät sitä itseltään Jumalalta, ja vaikkapa vain mielessään tai sydämessään ilman puhumista).

        ja

        lm. 2:14
        Mutta kaikkea en sinussa hyväksy: Luonasi on sellaisia, jotka seuraavat Bileamin oppia, tuon miehen, joka opetti Balakille, miten virittää israelilaisille ansa ja vietellä heidät syömään epäjumalille uhrattua lihaa ja harjoittamaan siveettömyyttä.



        Mitä Raamattu tästä Bileamiin vertamisesta sanookaan 2. Pietarin kirje 2:
        12 Nuo ihmiset herjaavat sellaista, mitä eivät tunne. Siinä he ovat kuin järjettömät eläimet, jotka luonto on tarkoittanut pyydystettäviksi ja tapettaviksi, ja eläinten lailla he myös tuhoutuvat, [Juud. 1:10]
        13 saavat vääryyksistään väärintekijän palkan. Heistä on nautinto mässäillä keskellä kirkasta päivää. Häpeällisesti ja iljettävästi he ruokkivat himojaan ollessaan aterialla teidän kanssanne. [Juud. 1:12]
        14 Himokkain silmin he katsovat naisia eivätkä saa synninteosta kyllikseen. He viekoittelevat ihmisiä, jotka eivät vielä ole varmalla pohjalla, ja ahneudessa he ovat mestareita. Nuo kirotut!
        15 Suoralta tieltä poikettuaan he ovat eksyneet ja lähteneet samalle tielle kuin Bileam, Beorin poika, joka mieltyi petoksesta tarjottuun palkkaan [4. Moos. 22:7; Juud. 1:11]
        16 mutta jota ojennettiin hänen rikkomuksensa tähden: aasi, mykkä eläin, puhui ihmisen äänellä ja esti profeetan mielettömän aikeen. [4. Moos. 22:28]
        17 Nuo ihmiset ovat vedettömiä lähteitä, sadepilviä, jotka tuulenpuuska hajottaa. Heille on varattuna synkin pimeys. [Juud. 1:12,13]
        18 Heidän puheensa ovat suurellisia mutta tyhjänpäiväisiä, ja ruumiinsa halujen vallassa he koettavat vietellä irstauteen niitä, jotka juuri ovat pääsemässä eroon eksyksissä vaeltavista. [Juud. 1:16]
        19 He lupaavat näille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia: kenen voittama ihminen on, sen orja hän on. [Joh. 8:34; Room. 6:16]


        Eiköhän tämä ole jo kovasti paksua.

        En siis näiden juttujen kirjoittelijaa ota tosissani vanhoillislestadiolaiseksi, parodia on enemmän jo tämä tyylilaji.


      • pääkaupungin vl-mies
        vl-seniori kirjoitti:

        Jos tulkitset ne Jumalan valtakunnan neuvot kielloiksi, niin olet lain alla ja Bileamin opissa.

        Juuri hengelliseen huoruuteen langennut Bileamhan sanoi näin:

        4. Moos. 24:13
        "Jos Balak antais minulle huoneensa täyden hopiaa ja kultaa, en minä taida senvuoksi Herran sanaa käydä ylitse, tekemään hyvää eli pahaa minun mieleni jälkeen; vaan mitä Herra sanoo, sen pitää myös minun sanoman."

        Vika olikin Bileamissa juuri siinä, että hänen mielensä oli halukas mielistymään petoksesta maksettuun palkkaan. Esteenä Israelin kansan kiroamiselle ei siis ollut Bileamin tahto, vaan Jumalan Bileamille ilmaisema tahto.

        Bileam oli siis mielistynyt petoksesta maksettavaan palkkaan.

        Pyhä Henki ei opeta uskovaista haluamaan sellaista mikä on Jumalan tahdon vastaista, eli joka on myös Jumalan valtakunnan neuvojen vastausta.

        Joka haluaa - kuten Bileam -, hengessään tehdä eri tavalla kuin olisi Jumalan tahto, se on hengellisesti kuollut ihminen, tai kuolee viimeistään sillä hetkellä hengellisesti.

        Pyhä Henki ei opeta kysymään että mikä on sallittua/kiellettyä, vaan se on Bileamin oppi joka niin neuvoo.

        Pyhä henki sitävastoin laittaa meidät ajattelemaan, että miten voisin välttää vääryyteen osallistumisen. Pyhä Henki opettaa meitä kysymään, mikä on oikein ja mikä on väärin, ettei vahingossakaan tekisi väärin.

        Tietenkin uskovainenkin vanhan osansa vuoksi lankeaa, mutta uskovainen ei kuitenkaan elä synninluvallisuudessa, sillä hänen henkensä elää Pyhän Hengen yhteydessä, eikä HALUA tehdä mitään vääryyttä, eikä edes halua kysyä vääryydelle lupaa (ei edes Jumalalta), niinkuin se harhautunut profeetta Bileam teki.

        Room. 7:
        14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen: vaan minä olen lihallinen, synnin alle myyty.
        15 Sillä en minä tiedä, mitä minä teen, etten minä tee sitä, mitä minä tahdon, vaan sitä, mitä minä vihaan, teen minä.
        16 Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin minä suostun lakiin, että se on hyvä.
        17 Niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu.
        18 Sillä minä tiedän, ettei minussa (se on: minun lihassani) mitään hyvää asu. Sillä tahto minulla on, vaan täyttää hyvää, en minä sitä löydä.
        19 Sillä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä.
        20 Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu.
        21 Niin minä löydän itsessäni lain, joka tahtoo hyvää tehdä, että minussa pahuus riippuu kiinni.
        22 Sillä minulla on halu Jumalan lakiin, sisällisen ihmisen puolesta;
        23 Mutta minä näen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja ottaa minun vangiksi synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
        24 Minä viheliäinen ihminen: kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista?
        25 Minä kiitän Jumalaa Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Niin minä itse palvelen nyt mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

        BILEAM EI SIIS PALVELLUT MIELELLÄÄN JUMALAN LAKIA. Ei myös hänen oppinsa seuraajat etsivä-xx, pääkaupungin vl ja kaikki ne muut, jotka pyytävät lupaa vääryydelle (vaikka pyytäisivät sitä itseltään Jumalalta, ja vaikkapa vain mielessään tai sydämessään ilman puhumista).

        Ilm. 2:14
        Mutta kaikkea en sinussa hyväksy: Luonasi on sellaisia, jotka seuraavat Bileamin oppia, tuon miehen, joka opetti Balakille, miten virittää israelilaisille ansa ja vietellä heidät syömään epäjumalille uhrattua lihaa ja harjoittamaan siveettömyyttä.

        Kuten uskovaiset ystäväni tänään totesivat: tämä todella on hupipalsta!

        Ihahaa!


      • Sivusta lukeva.
        Sama suomeksi kirjoitti:

        "ettei ole hyvä katsella elämänkumppania maailmasta."

        Tämä näyttää suositukselta, mutta...
        Kun tuon kääntää suomenkielelle kaanaan kielestä, se on selkeä kielto.

        Pitää ottaa huomioon se, että fraseologiassa ei ole selkeitä kieltoja, vaan:

        kristillisyydessämme ei ole haluttu
        emme halua
        uskovainen ei halua
        ei ole hyvä tehdä niin
        ei ole nähty hyväksi
        voi olla vaarallista tehdä

        Nämä kaikki ovat selkeitä ja ehdottomia kieltoja suomenkielelle käännettäessä.
        Ulkopuolinen ei noita sanontoja tulkitse kielloiksi vaan suosituksiksi.
        Sen sijaa lapsuudesta asti noita kuunnellut osaa tulkita ne niin, kuin ne on tarkoitettu tulkittavan liikkeen sisällä.

        *Sama suomeksi*- nimimerkillä kirjoittava kuulostaa Antti "admata* Pietilältä. Muistaakseni melperi käyttää hänestä joskus hupaisasti nimeä "tervakeuhko"

        En tiedä onko Admata, mutta just tuon tyyppinen "kielto"-vääntäjä hän on aina ollut.

        ps. tämä oli minun Eka ja Vika kommentti tähän ketjuun.


      • pääkaupungin vl-mies
        Sivusta lukeva. kirjoitti:

        *Sama suomeksi*- nimimerkillä kirjoittava kuulostaa Antti "admata* Pietilältä. Muistaakseni melperi käyttää hänestä joskus hupaisasti nimeä "tervakeuhko"

        En tiedä onko Admata, mutta just tuon tyyppinen "kielto"-vääntäjä hän on aina ollut.

        ps. tämä oli minun Eka ja Vika kommentti tähän ketjuun.

        Ahaa, siihen siis viitattiin nimikirjaimilla ap tuolla alempana. Ei, minä en ole Antti Pietilä.


      • lamppu valaisee
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Jaellaan vastakysymyksiä.

        Millä rakkaudella Johannes käskee rakastaa toisiamme?
        Oletko aivan varma, että aina päältä päin erotat jumalallisen ja sielullisen rakkauden toisistaan? Onko sinut kutsuttu arvioimaan ihmisten rakkauksia ja tekemään niistä sitten diagnoosi?

        "Oletko aivan varma, että aina päältä päin erotat jumalallisen ja sielullisen rakkauden toisistaan?"

        Kiitos kysymyksestä ja rakkauden jaottelusta jumalalliseen ja sielulliseen. Minä en itsessäni kykenisi erottamaan jumalallista ja sielullista rakkautta toisistaan, niin pimeä on ihmillinen ymmärrykseni. Onneksi erottamista helpottaa lamppu, joka valaisee ymmärrystäni kilvoituksen matkalla taivaaseen: "Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani." (Ps. 119:105.) Tästä lampusta meidän on pidettävä lujasti kiinni opin tuulten puhaltaessa rajusti siioniin: "Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne." (2. Piet. 1:19.)

        Jumalan sanassa lukee: "Juudan miehet ovat ottaneet vaimoikseen vieraan jumalan palvelijoita ja näin loukanneet pyhää Jumalaansa, joka rakastaa omaa kansaansa." (Mal. 2:11.) Ei pidä ryhtyä epäuskoisen aisapariksi ottamalla epäuskoinen puoliso: "Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?" (2. Kor. 6:14.)

        "Onko sinut kutsuttu arvioimaan ihmisten rakkauksia ja tekemään niistä sitten diagnoosi?"

        Minulle on annettu kiinnostus Jumalan sanan tutkimiseen. Jumalan sanaa tutkimalla olen todennut oikeaksi Jumalan seurakunnan opetuksen, ettei ole Jumalan tahdon vastaista ottaa epäuskoista puolisoa. Tästä seuraa, että jos uskovainen rakastuu epäuskoiseen, on kysymys luonteeltaan sielullisesta rakkaudesta. Sama pätee myös tilanteisiin, joissa naimisissa oleva uskovainen rakastuukin johonkin toiseen kuin omaan puolisoonsa. Molemmissa tilanteissa Jumalan tahto on, että oltaisiin kuuliaisia Jumalan sanalle kiusauksen hetkellä ja mahdoton rakkaus unohdettaisiin.


      • korjaus
        lamppu valaisee kirjoitti:

        "Oletko aivan varma, että aina päältä päin erotat jumalallisen ja sielullisen rakkauden toisistaan?"

        Kiitos kysymyksestä ja rakkauden jaottelusta jumalalliseen ja sielulliseen. Minä en itsessäni kykenisi erottamaan jumalallista ja sielullista rakkautta toisistaan, niin pimeä on ihmillinen ymmärrykseni. Onneksi erottamista helpottaa lamppu, joka valaisee ymmärrystäni kilvoituksen matkalla taivaaseen: "Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani." (Ps. 119:105.) Tästä lampusta meidän on pidettävä lujasti kiinni opin tuulten puhaltaessa rajusti siioniin: "Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne." (2. Piet. 1:19.)

        Jumalan sanassa lukee: "Juudan miehet ovat ottaneet vaimoikseen vieraan jumalan palvelijoita ja näin loukanneet pyhää Jumalaansa, joka rakastaa omaa kansaansa." (Mal. 2:11.) Ei pidä ryhtyä epäuskoisen aisapariksi ottamalla epäuskoinen puoliso: "Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?" (2. Kor. 6:14.)

        "Onko sinut kutsuttu arvioimaan ihmisten rakkauksia ja tekemään niistä sitten diagnoosi?"

        Minulle on annettu kiinnostus Jumalan sanan tutkimiseen. Jumalan sanaa tutkimalla olen todennut oikeaksi Jumalan seurakunnan opetuksen, ettei ole Jumalan tahdon vastaista ottaa epäuskoista puolisoa. Tästä seuraa, että jos uskovainen rakastuu epäuskoiseen, on kysymys luonteeltaan sielullisesta rakkaudesta. Sama pätee myös tilanteisiin, joissa naimisissa oleva uskovainen rakastuukin johonkin toiseen kuin omaan puolisoonsa. Molemmissa tilanteissa Jumalan tahto on, että oltaisiin kuuliaisia Jumalan sanalle kiusauksen hetkellä ja mahdoton rakkaus unohdettaisiin.

        Paha virhe, piti kirjoittaa: "Jumalan sanaa tutkimalla olen todennut oikeaksi Jumalan seurakunnan opetuksen, ettei ole Jumalan tahdon MUKAISTA ottaa epäuskoista puolisoa."


      • nikkinakki
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Ahaa, siihen siis viitattiin nimikirjaimilla ap tuolla alempana. Ei, minä en ole Antti Pietilä.

        oletko sitten eri rooleja vetävä multinikki?


      • ei ei
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Ahaa, siihen siis viitattiin nimikirjaimilla ap tuolla alempana. Ei, minä en ole Antti Pietilä.

        Admata ei ikinä kykenisi keskustelemaan noin rauhallisesti pääkaupungin vl-mies kuin se toinen ap.


      • pääkaupungin vl-mies
        nikkinakki kirjoitti:

        oletko sitten eri rooleja vetävä multinikki?

        En vedä täällä mitään rooleja enkä multinikkeile. Minä en ole kovin tärkeä, Jumalan sana sen sijaan on.


    • paulus pravda

      Ihan loistavasti kirjoitettu! Lukekaa ihmeessä pääkaupungin vl-miehen kirjoitus! Kiitos hänelle siitä! Nyt narinat pois ja pyytämään anteeksi häneltä, te jotka mollaatte häntä ja etsivä-xx:ää!

    • a-o

      Mielestäni Paavali kertoo olennaisen:

      1. Kor. 7:29

      Sanon teille, veljet: aika on käymässä vähiin. Siksi niidenkin, joilla on vaimo, on nyt elettävä kuin heillä ei vaimoa olisikaan,

      Ymmärrän niin,että Paavali tarkoittaa henkilökohtaista uskoa,joka on tärkeämpi
      kuin mikään ajallinen muu asia.Tästä seuraa erilaisia tilanteita:uskovaisten ,
      epäuskoisten sekä uskovaisten ja epäuskoisten kesken ajallisen ihastuksen
      ja rakastumisen suhteen.Uskovaisen tulisi olla kuuliainen Jumalan valtakun-
      nan opetukselle aviopuolison etsinnän suhteen.Jos kyseessä on epäuskoinen
      seurusteleva pari ja heistä toinen saa Jumalan armon,kannattaa tällaisen pa-
      rin keskustella keskenään ,olisiko toinenkin taipuvainen avamaan sydämensä
      syntien anteeksiantamukselle.Uskovaisen sydämmellä on kuitenkin halu totel-
      la enemmän Jumalaa kuin ihmistä,jolloin tilanne ajallisessa mielessä voi olla
      vaikea.Jumala on kuitenkin luvannut kuuliaisille lapsilleen kaikkea hyvää,tätä
      kannatta miettiä valintoja tehdessään.Se että,uskovainen alkaa etsiä tai löytää
      ihastuksen epäuskoisten joukosta on askel suuntaaan,jossa usko joutuu koe-
      tukselle etsijän omasta lähtökohdasta, ei ulkoisesta syystä.Näissä asioissa
      persoonallisina ihmisinä olemme heikompia ja vahvempia toisiimme nähden.
      Omasta perheestäni tiedän,että isäni ihastui uskottomaan naiseen ja kertoi
      hänelle omasta vakaumuksestaan ja uskostaan,jonka hänen seurustelu-
      kumppaninsa halusi myös omalle kohdalleen ja lopputulos oli hyvä.
      Tässä avauksessa on käsitelty avioliittoa monesta eri näkökulmasta,eri lah-
      joilla,monipuolisesti ja varsin rakentavasti.Kiitoksen ansaitsevat monet kir-
      joittajat,eritoten pääkaupungin vl-mies.

      • pääkaupungin vl-mies

        Tiedätkö, minun täytyy kiittää sinua nyt.

        Minä olen kriittinen mies. Jumala kyllä tietää, millaiseksi Hän on minut muovannut, kaikkine oikkuineni ja mahdottomuuksineni. Olen myös monisanainen. Monilla ja ehkä raflaavillakin sanoillani en halua ketään kiusata. Oikeastaan olen itse kiusaantunut siitä, että tämä itseänikin askarruttava asia avioliiton merkityksestä (vaikkakaan se ei koske henkilökohtaisesti omaa avioliittoani), olen näin kaiken maailman silmien edessä liikaakin vatvonut. Ovat uskovaiset kyllä siinä oikeassa, että sellaiseen sisältyy eräänlaista uskontaistelua, mitä ei ehkä itse sillä hetkellä hyvin näe. Kilvoitus on muuten ruotsiksi "kamp". Eli uskonkilvoitus on taistelua, ei toista ihmistä vastaan, vaan taistelua omasta lihasta nousevia yllykkeitä vastaan.

        Sitten tulet sinä, joka sanot yhtäkkiä monta seikkaa paljon notkeammin, yhtäkkiä monet asiat tuntuvat avautuvan. Saanko siteerata, mikä auttoi minua?

        "Ymmärrän niin,että Paavali tarkoittaa henkilökohtaista uskoa, joka on tärkeämpi
        kuin mikään ajallinen muu asia."

        "Jos kyseessä on epäuskoinen seurusteleva pari ja heistä toinen saa Jumalan armon,kannattaa tällaisen parin keskustella keskenään ,olisiko toinenkin taipuvainen avamaan sydämensä syntien anteeksiantamukselle."

        "Se että,uskovainen alkaa etsiä tai löytää ihastuksen epäuskoisten joukosta on askel suuntaan, jossa usko joutuu koetukselle etsijän omasta lähtökohdasta, ei ulkoisesta syystä. Näissä asioissa persoonallisina ihmisinä olemme heikompia ja vahvempia toisiimme nähden."

        "Uskovaisen tulisi olla kuuliainen Jumalan valtakunnan opetukselle aviopuolison etsinnän suhteen"

        Näin minä uskon.
        Nyt näen, että olen tässä ketjussa kirjoittanut paikoin harkitsemattomasti. Mutta kirjoituksesi jälkeen minun on helpompi taas hengittää ja mennä kotisiioniin, jossa uskon yhteisessä rakkaudessa näin ajateltavan ja opetettavan.


      • etsivä-xx
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Tiedätkö, minun täytyy kiittää sinua nyt.

        Minä olen kriittinen mies. Jumala kyllä tietää, millaiseksi Hän on minut muovannut, kaikkine oikkuineni ja mahdottomuuksineni. Olen myös monisanainen. Monilla ja ehkä raflaavillakin sanoillani en halua ketään kiusata. Oikeastaan olen itse kiusaantunut siitä, että tämä itseänikin askarruttava asia avioliiton merkityksestä (vaikkakaan se ei koske henkilökohtaisesti omaa avioliittoani), olen näin kaiken maailman silmien edessä liikaakin vatvonut. Ovat uskovaiset kyllä siinä oikeassa, että sellaiseen sisältyy eräänlaista uskontaistelua, mitä ei ehkä itse sillä hetkellä hyvin näe. Kilvoitus on muuten ruotsiksi "kamp". Eli uskonkilvoitus on taistelua, ei toista ihmistä vastaan, vaan taistelua omasta lihasta nousevia yllykkeitä vastaan.

        Sitten tulet sinä, joka sanot yhtäkkiä monta seikkaa paljon notkeammin, yhtäkkiä monet asiat tuntuvat avautuvan. Saanko siteerata, mikä auttoi minua?

        "Ymmärrän niin,että Paavali tarkoittaa henkilökohtaista uskoa, joka on tärkeämpi
        kuin mikään ajallinen muu asia."

        "Jos kyseessä on epäuskoinen seurusteleva pari ja heistä toinen saa Jumalan armon,kannattaa tällaisen parin keskustella keskenään ,olisiko toinenkin taipuvainen avamaan sydämensä syntien anteeksiantamukselle."

        "Se että,uskovainen alkaa etsiä tai löytää ihastuksen epäuskoisten joukosta on askel suuntaan, jossa usko joutuu koetukselle etsijän omasta lähtökohdasta, ei ulkoisesta syystä. Näissä asioissa persoonallisina ihmisinä olemme heikompia ja vahvempia toisiimme nähden."

        "Uskovaisen tulisi olla kuuliainen Jumalan valtakunnan opetukselle aviopuolison etsinnän suhteen"

        Näin minä uskon.
        Nyt näen, että olen tässä ketjussa kirjoittanut paikoin harkitsemattomasti. Mutta kirjoituksesi jälkeen minun on helpompi taas hengittää ja mennä kotisiioniin, jossa uskon yhteisessä rakkaudessa näin ajateltavan ja opetettavan.

        Sinä kirjoitat:
        "Nyt näen, että olen tässä ketjussa kirjoittanut paikoin harkitsemattomasti. Mutta kirjoituksesi jälkeen minun on helpompi taas hengittää ja mennä kotisiioniin, jossa uskon yhteisessä rakkaudessa näin ajateltavan ja opetettavan. "

        Minä tunne itseni tämän sinun loppukirjoituksesi jälkeen entistä vähemmän osaksi mitään. Ne soittavat Ouluun, joilla on minne soittaa.

        Mene sinä sinne siioniin, minä menen kotikirkkoon rukoilemaan tietä sinne ihan oikeaan kotiin, missä minun perheeni on ja missä minun ystäväni ovat ja missä Jumala on minun lähelläni ollut kaikki nämä elämäni päivät. Sinne missä avioliittoni on solmittu ja missä se on Pyhä. Sinne missä ehtoollisen alttarikaaren toisessa kaaressa on monta sukupolvea ennen minua. Missä mitään todistuksia seurakunnalta ei kysellä vaan minun uskoani.


      • e-xx
        etsivä-xx kirjoitti:

        Sinä kirjoitat:
        "Nyt näen, että olen tässä ketjussa kirjoittanut paikoin harkitsemattomasti. Mutta kirjoituksesi jälkeen minun on helpompi taas hengittää ja mennä kotisiioniin, jossa uskon yhteisessä rakkaudessa näin ajateltavan ja opetettavan. "

        Minä tunne itseni tämän sinun loppukirjoituksesi jälkeen entistä vähemmän osaksi mitään. Ne soittavat Ouluun, joilla on minne soittaa.

        Mene sinä sinne siioniin, minä menen kotikirkkoon rukoilemaan tietä sinne ihan oikeaan kotiin, missä minun perheeni on ja missä minun ystäväni ovat ja missä Jumala on minun lähelläni ollut kaikki nämä elämäni päivät. Sinne missä avioliittoni on solmittu ja missä se on Pyhä. Sinne missä ehtoollisen alttarikaaren toisessa kaaressa on monta sukupolvea ennen minua. Missä mitään todistuksia seurakunnalta ei kysellä vaan minun uskoani.

        Vanhoillislestadiolainen Jumala on puhdasrotuinen, niin kuin juutalaiset ovat. MOT.


      • ali mahmud qari
        etsivä-xx kirjoitti:

        Sinä kirjoitat:
        "Nyt näen, että olen tässä ketjussa kirjoittanut paikoin harkitsemattomasti. Mutta kirjoituksesi jälkeen minun on helpompi taas hengittää ja mennä kotisiioniin, jossa uskon yhteisessä rakkaudessa näin ajateltavan ja opetettavan. "

        Minä tunne itseni tämän sinun loppukirjoituksesi jälkeen entistä vähemmän osaksi mitään. Ne soittavat Ouluun, joilla on minne soittaa.

        Mene sinä sinne siioniin, minä menen kotikirkkoon rukoilemaan tietä sinne ihan oikeaan kotiin, missä minun perheeni on ja missä minun ystäväni ovat ja missä Jumala on minun lähelläni ollut kaikki nämä elämäni päivät. Sinne missä avioliittoni on solmittu ja missä se on Pyhä. Sinne missä ehtoollisen alttarikaaren toisessa kaaressa on monta sukupolvea ennen minua. Missä mitään todistuksia seurakunnalta ei kysellä vaan minun uskoani.

        Kenellä ei ole Jumalan seurakuntaa äitinä maan päällä, sillä ei ole Jumalaa Isänä taivaassa.


      • e-xx
        e-xx kirjoitti:

        Vanhoillislestadiolainen Jumala on puhdasrotuinen, niin kuin juutalaiset ovat. MOT.

        Miksi Laupias Samarialainen on samarialainen. Sekakansaa.


      • e-xx
        ali mahmud qari kirjoitti:

        Kenellä ei ole Jumalan seurakuntaa äitinä maan päällä, sillä ei ole Jumalaa Isänä taivaassa.

        Kyllä se Jumalan valtakunta on täällä evl kirkossa.


      • e-xx

      • anna toistenkin elää
        etsivä-xx kirjoitti:

        Sinä kirjoitat:
        "Nyt näen, että olen tässä ketjussa kirjoittanut paikoin harkitsemattomasti. Mutta kirjoituksesi jälkeen minun on helpompi taas hengittää ja mennä kotisiioniin, jossa uskon yhteisessä rakkaudessa näin ajateltavan ja opetettavan. "

        Minä tunne itseni tämän sinun loppukirjoituksesi jälkeen entistä vähemmän osaksi mitään. Ne soittavat Ouluun, joilla on minne soittaa.

        Mene sinä sinne siioniin, minä menen kotikirkkoon rukoilemaan tietä sinne ihan oikeaan kotiin, missä minun perheeni on ja missä minun ystäväni ovat ja missä Jumala on minun lähelläni ollut kaikki nämä elämäni päivät. Sinne missä avioliittoni on solmittu ja missä se on Pyhä. Sinne missä ehtoollisen alttarikaaren toisessa kaaressa on monta sukupolvea ennen minua. Missä mitään todistuksia seurakunnalta ei kysellä vaan minun uskoani.

        Kun ei saa lestadiolaisia käännytettyä, sitten ollaan heille vihaisia. Omat ajatuksesi sinut erottavat lestadiolaisista. Sinä päätät, omaksutko lestadiolaisten opetukset vai et. Olet päättänyt lujasti olla omaksumatta käsitystä epäuskoisen puolison ottamisen sopimattomuudesta. Rusinat pullasta -asenne ei toimi lestadiolaisuudessa, sen tiedämme kaikki liikettä vähän pidempään sivusta seuranneet. Heilläkin on vapaassa yhteiskunnassa oikeus omiin käsityksiinsä, älä sinä raivoa heille. Aivan varmasti on eri asia antaa itselleen aikaa ymmärtää asioita omassa tahdissaan kuin raivokkaasti syytellä avioliiton halveerauksesta, jos opetus ei kohtaakaan omien aiempien käsitysten kanssa.


      • etsivä-xx
        anna toistenkin elää kirjoitti:

        Kun ei saa lestadiolaisia käännytettyä, sitten ollaan heille vihaisia. Omat ajatuksesi sinut erottavat lestadiolaisista. Sinä päätät, omaksutko lestadiolaisten opetukset vai et. Olet päättänyt lujasti olla omaksumatta käsitystä epäuskoisen puolison ottamisen sopimattomuudesta. Rusinat pullasta -asenne ei toimi lestadiolaisuudessa, sen tiedämme kaikki liikettä vähän pidempään sivusta seuranneet. Heilläkin on vapaassa yhteiskunnassa oikeus omiin käsityksiinsä, älä sinä raivoa heille. Aivan varmasti on eri asia antaa itselleen aikaa ymmärtää asioita omassa tahdissaan kuin raivokkaasti syytellä avioliiton halveerauksesta, jos opetus ei kohtaakaan omien aiempien käsitysten kanssa.

        Siinä kirjoittaa ohjeitaan "Olet päättänyt lujasti olla omaksumatta käsitystä epäuskoisen puolison ottamisen sopimattomuudesta. Rusinat pullasta -asenne ei toimi lestadiolaisuudessa, sen tiedämme kaikki liikettä vähän pidempään sivusta seuranneet." Siis ulkopulelta päin sinä ohjeistat.

        Ymmärtämättä kuitenkaan, että vanhoillislestadiolaisuuden sisällä avioliiton teologiasta ei ole vain yhtä opetusta. Siellä on kaksi, eikä kyse ole mistään jaosta "remonttiryhmään". Kyse on siitä, että toisin kuin esim. kaste tämä avioliitto on jätetty ulkopuolelle opillisen määritelyn. Siitä sitten kukin poimii mitä poimii vanhasta testamentistakin ilman että sen liittymistä muuhun tarkstellaan mitenkään.

        Päivämies käsittelee avioliittoa varsin "kiiltokuva kertomus" tasolla. Käymättä läpi sitä mikä on sen aviolilittokäsityksen suhde esim evl kirkon vuosikymmeniä vanhaan opetukseen avioliitosta. Luterilaisessa teologiassa on tehty rajaus siihen, että avioliitto ei ole sakramentti. Aviolitto ei ole sieltä täältä poimittujen vanhan ja uuden testamentin lauseiden kokoelma ilman, että siinä on ns punainen lanka. Evl kirkon opetuksessa se punainen lanka on se, että avioliitto on Jumalan luomisessa perustama ja siksi pyhä. Tosin tämä avioliittokäsitys on nyt evl kirkossa "asetettu toiseen asentoon". Minä uskon, että kaikki ihmiset sukupuolisesta suutautumisesta huolimatta ovat luojan luomia. Kaikki elämme armon alla. Mitenkä Jumala ihmisiin suhtautuu ja mitä rakkautta hyväksyy on mielestäni eri kysymys kuin avioliiton nimen käyttäminen muista kuin miehen ja naisen elinikäiseksi tarkoitetusta liitosta.


      • seurakuntapäivillä
        etsivä-xx kirjoitti:

        Siinä kirjoittaa ohjeitaan "Olet päättänyt lujasti olla omaksumatta käsitystä epäuskoisen puolison ottamisen sopimattomuudesta. Rusinat pullasta -asenne ei toimi lestadiolaisuudessa, sen tiedämme kaikki liikettä vähän pidempään sivusta seuranneet." Siis ulkopulelta päin sinä ohjeistat.

        Ymmärtämättä kuitenkaan, että vanhoillislestadiolaisuuden sisällä avioliiton teologiasta ei ole vain yhtä opetusta. Siellä on kaksi, eikä kyse ole mistään jaosta "remonttiryhmään". Kyse on siitä, että toisin kuin esim. kaste tämä avioliitto on jätetty ulkopuolelle opillisen määritelyn. Siitä sitten kukin poimii mitä poimii vanhasta testamentistakin ilman että sen liittymistä muuhun tarkstellaan mitenkään.

        Päivämies käsittelee avioliittoa varsin "kiiltokuva kertomus" tasolla. Käymättä läpi sitä mikä on sen aviolilittokäsityksen suhde esim evl kirkon vuosikymmeniä vanhaan opetukseen avioliitosta. Luterilaisessa teologiassa on tehty rajaus siihen, että avioliitto ei ole sakramentti. Aviolitto ei ole sieltä täältä poimittujen vanhan ja uuden testamentin lauseiden kokoelma ilman, että siinä on ns punainen lanka. Evl kirkon opetuksessa se punainen lanka on se, että avioliitto on Jumalan luomisessa perustama ja siksi pyhä. Tosin tämä avioliittokäsitys on nyt evl kirkossa "asetettu toiseen asentoon". Minä uskon, että kaikki ihmiset sukupuolisesta suutautumisesta huolimatta ovat luojan luomia. Kaikki elämme armon alla. Mitenkä Jumala ihmisiin suhtautuu ja mitä rakkautta hyväksyy on mielestäni eri kysymys kuin avioliiton nimen käyttäminen muista kuin miehen ja naisen elinikäiseksi tarkoitetusta liitosta.

        Vuosia sitten seurakuntapäivillä Helsingin ry:llä käsiteltiin avioeroa. Valde Palola kävi sanomassa, että 1970-luvulla päätettiin, ettei ole mitään syytä uskovaisella erota puolisostaan. Kun ei erota edes huoruuden tähden, ei rikota Uutta eikä Vanhaa testamenttia. Vl-liikkeellä on avioliiton teologia, vaikka sinä et olisikaan siitä tietoinen etkä sitä mieltäisi avioliiton teologiaksi.


      • etsivä-xx
        e-xx kirjoitti:

        Vanhoillislestadiolainen Jumala on puhdasrotuinen, niin kuin juutalaiset ovat. MOT.

        Tätä täytyy nyt aamulla täydentää sillä mistä siinä on kyse.

        Vanhan testamentin jumalakuva on rakennettu toisenlaisen jumalakuvan varaan kuin mikä on Jumalan olemus Uudessa testamentissa. Vanhan testamentin jumalankuvaa hallitsee Jumalan vanhurskaus eli lakivanhurskaus, mikä on Jumalan olemusta. Ihmisen suhdetta tähän säätelee vanhassa testamentissa lain määräykset.

        Jeesus ottaa lakiin kuitenkin toisen suhteen, koska hänen tehtävänsä on palauttaa ihminen Jumalan yhteyteen, kuten ihminen oli paratiisissa ennen syntiinlankeemusta. Jeesuksen sukupuun merkitys on tuotu esiin siksi, että siinä on myös kaikki se mikä liittyy ns. yleiseen vanhurskauttamisen Golgatalla. Jeesus ei vienyt ristinpuulle sovitettavaksi niiden syntejä, jotka uskovat häneen vaan tekee paljon suuremman uhrin, vie sinne kaikki maailman synnit tehdyt sekä ne joita vielä tehdään tulevaisuudessa. Laupiaan samarialaisen kertomuksessa kaikki Juutalaiset puhtaussäännöt pyyhitään pois, niin myös sapattia kosvissa kohdin. Edelle asetataan rakkauden kaksoiskäsky.

        Tässä puhtaussäännössä mennään myös sidotun ratkaisuvallan kannalta ongelmalliseen tilanteeseen. Siis luterilaisuuden ydinasiaan. Siihenkin mitä tunnustuskirjoissa kuvataan yksimielisyyden ohjeen luvussa 11. Jumalan iankaikkinen ennaltatietämys ja valinta. Sen kautta myös Paavalin tekstiin:
        1. Kor. 7:16
        Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?

        Tämä asia ei ole ihmisen päätäntävallassa millään Mooseksen aikaisella säädöksellä.


      • ry:n kellarissa
        seurakuntapäivillä kirjoitti:

        Vuosia sitten seurakuntapäivillä Helsingin ry:llä käsiteltiin avioeroa. Valde Palola kävi sanomassa, että 1970-luvulla päätettiin, ettei ole mitään syytä uskovaisella erota puolisostaan. Kun ei erota edes huoruuden tähden, ei rikota Uutta eikä Vanhaa testamenttia. Vl-liikkeellä on avioliiton teologia, vaikka sinä et olisikaan siitä tietoinen etkä sitä mieltäisi avioliiton teologiaksi.

        Tapahtui vuosia sitten ry:n kellarissa. Kokouksessa oli paikalla Pekka Nurmela ja Valde Palola, jotka käyttivät ikään kuin seurakunnan ääntä. Keskustelua käytiin uskottomien kanssa seurustelevista kanssa sisarista ja veljistä sekä siitä, kuinka heihin pitäisi suhtautua. Kerrottiin, että näissä tapauksissa on edelleen tapana sitoa, on sidottu eikä Jumalan valtakunta tule muuttamaan käytäntöään. Ne, jotka eivät kunnioita seurakunnan neuvoa, täytyy sitoa synteihin ja olla tervehtimättä Jumalan terveellä. Heitä ei voi pitää uskovaisina, jos eivät keskeytä seurusteluaan uskottoman kanssa.

        Valde on hyvä jätkä, mutta etsivä-xx ei löydä hänen näkemyksistään, puheistaan ja kirjoituksistaan etsimälläkään tukea omalle käsitykseen tässä asiassa. Jossain muussa asiassa voi löytääkin, kuten kasteopissa. Siinähän etsivä-xx vaikuttaa löytäneen oikean käsityksen.


      • etsivä-xx
        seurakuntapäivillä kirjoitti:

        Vuosia sitten seurakuntapäivillä Helsingin ry:llä käsiteltiin avioeroa. Valde Palola kävi sanomassa, että 1970-luvulla päätettiin, ettei ole mitään syytä uskovaisella erota puolisostaan. Kun ei erota edes huoruuden tähden, ei rikota Uutta eikä Vanhaa testamenttia. Vl-liikkeellä on avioliiton teologia, vaikka sinä et olisikaan siitä tietoinen etkä sitä mieltäisi avioliiton teologiaksi.

        Tämä avioeroa koskeva asia on uudessa testamentissa aivan selvästi sanottu ja on varmasti kaikkien vanhemman polven evl kirkon jäsenten tiedossa. Se sisältyy jopa nykykatekismukseen toteamuksena siitä, että kyse on armon kyselemisestä, eli ei edes ns nykyteologia pidä avioeroa hyväksyttävänä, joskin on siihen mukautunut. Useat kristityt eivät pidä uutta avioliittoa Raamatun mukaan mahdollisena.

        EVL kirkon nykykatekismus:
        Avioliiton rikkominen haavoittaa syvimpiä ihmissuhteita ja horjuttaa elämän perusrakennetta. Puolisoiden keskinäinen anteeksiantamus ja tahto sitoutua toisiinsa saattavat kuitenkin auttaa vaikeastakin umpikujasta. Avioliiton lopullinen särkyminen voi johtaa avioeroon.

        Päätös uudelleen avioitumisesta on vastuullinen ja vakava. Sen tuominen Jumalan ja ihmisten eteen ei kysy vain tahtoa sitoutua vaan myös armoa ja anteeksiantamusta.

        Avioliitto (ensimmäinen avioliitto) syntinä ei kuitenkaan ole luterilaista teologiaa.


      • etsivä-xx
        ry:n kellarissa kirjoitti:

        Tapahtui vuosia sitten ry:n kellarissa. Kokouksessa oli paikalla Pekka Nurmela ja Valde Palola, jotka käyttivät ikään kuin seurakunnan ääntä. Keskustelua käytiin uskottomien kanssa seurustelevista kanssa sisarista ja veljistä sekä siitä, kuinka heihin pitäisi suhtautua. Kerrottiin, että näissä tapauksissa on edelleen tapana sitoa, on sidottu eikä Jumalan valtakunta tule muuttamaan käytäntöään. Ne, jotka eivät kunnioita seurakunnan neuvoa, täytyy sitoa synteihin ja olla tervehtimättä Jumalan terveellä. Heitä ei voi pitää uskovaisina, jos eivät keskeytä seurusteluaan uskottoman kanssa.

        Valde on hyvä jätkä, mutta etsivä-xx ei löydä hänen näkemyksistään, puheistaan ja kirjoituksistaan etsimälläkään tukea omalle käsitykseen tässä asiassa. Jossain muussa asiassa voi löytääkin, kuten kasteopissa. Siinähän etsivä-xx vaikuttaa löytäneen oikean käsityksen.

        Täällä on puhuttu Valden käsityksestä avioliitosta, kerrottu nyt sitten kellareistakin vuosien takaa. Elävä elämä on kuitenkin eri asi kuin tämä netti. Oikeat vastaukset tulevat oikeassa elämässä. Silloin kun kohtaa vaikenemisen, mistä silloin kohtaa keskustelun? Se keskustelu, minkä olen reaalimaailmassa kohdannut, ei sisällä avioliittoon sidottua syntiä. Uskon sen pohjalta mitä Pekka Nurmelaa olen kuunnellut, että hän hakee vastaukset vanhasta testamentista ja hyvin siltä pohjalta miltä 1970-luvun HS omissa allegorioissaan on esittänyt. Valdelta voisi odottaa jotakin suhdetta esim. sidotun ratkaisuvallan teologiaan ja suhteeseen siitä pelastuuko ihminen lain vai agapee rakkauden kautta. Asettaako sidotun ratkaisuvallan teologia ihmisen pelastuksen ns. seurakunnan armoneuvojen varaan vai kenties johonkin muuhun, siihen teologiaan mihin sisältyy esim. rakkauden kaksoiskäsky.

        Room. 15:2
        Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä.


      • etsivä-xx
        ry:n kellarissa kirjoitti:

        Tapahtui vuosia sitten ry:n kellarissa. Kokouksessa oli paikalla Pekka Nurmela ja Valde Palola, jotka käyttivät ikään kuin seurakunnan ääntä. Keskustelua käytiin uskottomien kanssa seurustelevista kanssa sisarista ja veljistä sekä siitä, kuinka heihin pitäisi suhtautua. Kerrottiin, että näissä tapauksissa on edelleen tapana sitoa, on sidottu eikä Jumalan valtakunta tule muuttamaan käytäntöään. Ne, jotka eivät kunnioita seurakunnan neuvoa, täytyy sitoa synteihin ja olla tervehtimättä Jumalan terveellä. Heitä ei voi pitää uskovaisina, jos eivät keskeytä seurusteluaan uskottoman kanssa.

        Valde on hyvä jätkä, mutta etsivä-xx ei löydä hänen näkemyksistään, puheistaan ja kirjoituksistaan etsimälläkään tukea omalle käsitykseen tässä asiassa. Jossain muussa asiassa voi löytääkin, kuten kasteopissa. Siinähän etsivä-xx vaikuttaa löytäneen oikean käsityksen.

        Eiköhän se RY:n kellarin huoneenhallituksen oppi tainnut muuttua viimeistään silloin kun puheenjohtajuus muuttui. En ole ry:llä sellaista henkeä koskaan tavannut.

        Henki ei ole ollut:
        "Kerrottiin, että näissä tapauksissa on edelleen tapana sitoa, on sidottu eikä Jumalan valtakunta tule muuttamaan käytäntöään. Ne, jotka eivät kunnioita seurakunnan neuvoa, täytyy sitoa synteihin ja olla tervehtimättä Jumalan terveellä. Heitä ei voi pitää uskovaisina, jos eivät keskeytä seurusteluaan uskottoman kanssa."

        Henki on muuttunut sellaiseksi, että Jumala tekee työtään ihmisten sielussa. Niinhän sen kristinopissa tulee ollakin, mutta minusta se koskee myös lakihenkeä ja hengenhaistelijoita, että heidänkin kova mielensä muuttuu.


      • hops heijaa
        ry:n kellarissa kirjoitti:

        Tapahtui vuosia sitten ry:n kellarissa. Kokouksessa oli paikalla Pekka Nurmela ja Valde Palola, jotka käyttivät ikään kuin seurakunnan ääntä. Keskustelua käytiin uskottomien kanssa seurustelevista kanssa sisarista ja veljistä sekä siitä, kuinka heihin pitäisi suhtautua. Kerrottiin, että näissä tapauksissa on edelleen tapana sitoa, on sidottu eikä Jumalan valtakunta tule muuttamaan käytäntöään. Ne, jotka eivät kunnioita seurakunnan neuvoa, täytyy sitoa synteihin ja olla tervehtimättä Jumalan terveellä. Heitä ei voi pitää uskovaisina, jos eivät keskeytä seurusteluaan uskottoman kanssa.

        Valde on hyvä jätkä, mutta etsivä-xx ei löydä hänen näkemyksistään, puheistaan ja kirjoituksistaan etsimälläkään tukea omalle käsitykseen tässä asiassa. Jossain muussa asiassa voi löytääkin, kuten kasteopissa. Siinähän etsivä-xx vaikuttaa löytäneen oikean käsityksen.

        Missä ajassa sidotaan? Kolmessa kuukaudessa, yhdessä kuukaudessa, viikossa, päivässä, tunnissa vai ihan heti vaan?

        Kuinka paljon tuomarit antavat ihmiselle armoa ja aikaa selvitellä seurustelusuhdetaan?


      • etsivä-ex:älle
        etsivä-xx kirjoitti:

        Sinä kirjoitat:
        "Nyt näen, että olen tässä ketjussa kirjoittanut paikoin harkitsemattomasti. Mutta kirjoituksesi jälkeen minun on helpompi taas hengittää ja mennä kotisiioniin, jossa uskon yhteisessä rakkaudessa näin ajateltavan ja opetettavan. "

        Minä tunne itseni tämän sinun loppukirjoituksesi jälkeen entistä vähemmän osaksi mitään. Ne soittavat Ouluun, joilla on minne soittaa.

        Mene sinä sinne siioniin, minä menen kotikirkkoon rukoilemaan tietä sinne ihan oikeaan kotiin, missä minun perheeni on ja missä minun ystäväni ovat ja missä Jumala on minun lähelläni ollut kaikki nämä elämäni päivät. Sinne missä avioliittoni on solmittu ja missä se on Pyhä. Sinne missä ehtoollisen alttarikaaren toisessa kaaressa on monta sukupolvea ennen minua. Missä mitään todistuksia seurakunnalta ei kysellä vaan minun uskoani.

        Kun on lueskellut sinun etsivä-xx tekstejäsi täällä, niin ei voi tulla kuin siihen tulokseen, josta ennen muinoin käytettiin sanontaa armonvaras. Olikohan se jo Laestadiuksen itsensä aikoinaan käyttämä sanonta sinunlaisistasi.


      • käytännöllistäjä
        etsivä-ex:älle kirjoitti:

        Kun on lueskellut sinun etsivä-xx tekstejäsi täällä, niin ei voi tulla kuin siihen tulokseen, josta ennen muinoin käytettiin sanontaa armonvaras. Olikohan se jo Laestadiuksen itsensä aikoinaan käyttämä sanonta sinunlaisistasi.

        Lakkaa mestaroimasta toisen sydäntä, joka ei tänne palstalle asti kuitenkaan näy. Kunhan vaan haluat riidellä.


      • vl-seniori
        hops heijaa kirjoitti:

        Missä ajassa sidotaan? Kolmessa kuukaudessa, yhdessä kuukaudessa, viikossa, päivässä, tunnissa vai ihan heti vaan?

        Kuinka paljon tuomarit antavat ihmiselle armoa ja aikaa selvitellä seurustelusuhdetaan?

        Huomatkaa tuo: Kaikkia jumalattomia HEIDÄN SEASSANSA, siis USKOVAISTEN SEASSA olevia jumalattomia. Ja nämä tuomiot siis Jumala tekee yhdessä seurakuntansa kanssa.

        Juud.
        14 Niin on myös Enok, seitsemäs Adamista, senkaltaisista ennustanut ja sanonut: katso, Herra tulee monen tuhannen pyhäinsä kanssa,
        15 Tekemään kaikkein tuomiota, ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia heidän seassansa, kaikkein heidän jumalattomain töittensä tähden, joilla he pahaa tehneet ovat, ja kaikkea sitä kovaa, jota ne jumalattomat syntiset häntä vastaan puhuneet ovat.

        1. Kor. 5:
        1 Olen kuullut, että teidän keskuudessanne on haureutta, jopa sellaista mitä ei tavata edes pakanakansojen parissa: eräskin elää äitipuolensa kanssa. [3. Moos. 18:8; 5. Moos. 23:1; Ap. t. 15:20]
        2 Ja te vielä pöyhkeilette, vaikka teillä olisi ollut syytä surra ja erottaa joukostanne mies, joka on syyllistynyt tuollaiseen.
        3 Vaikka minä ruumiillisesti olen poissa luotanne, olen kuitenkin hengessä läsnä ja olen kuin paikalla olevana jo päättänyt, mitä syylliselle on tehtävä. [Kol. 2:5]
        4 Kun te olette yhdessä koolla Herramme Jeesuksen nimessä ja minun henkeni ja Herramme Jeesuksen voima ovat läsnä, [Matt. 18:20; Ap. t. 15:28]
        5 tuo mies on luovutettava Saatanalle ja niin annettava hänen ruumiinsa tuhoutua, jotta hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä. [Sananl. 23:14; 1. Tim. 1:20; 1. Piet. 4:6]
        6 Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? [Jaak. 4:16 | Matt. 13:33; Gal. 5:9]
        7 Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, sillä meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on jo teurastettu. [2. Moos. 12:3,15; Jes. 53:7; Joh. 1:29,36; 1. Piet. 1:19]
        8 Meidän on siis aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa. [2. Moos. 12:18; 5. Moos. 16:3]
        9 Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa. [2. Kor. 6:14; Ef. 5:11]
        10 En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä enkä ahneita, riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta. [Joh. 17:15; 1. Joh. 5:19]
        11 Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa. [Sananl. 23:20; Room. 16:17; 2. Tess. 3:6]
        12 Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia.
        13 Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha." [5. Moos. 13:6]

        Matt. 18:
        15 "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. [3. Moos. 19:17; Sir. 19:13-17; Luuk. 17:3; Gal. 6:1; Jaak. 5:19,20]
        16 Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. [5. Moos. 19:15 ; Joh. 8:17; 2. Kor. 13:1; Hepr. 10:28]
        17 Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. [1. Tim. 5:19,20 | Room. 16:17; 1. Kor. 5:9-13]
        18 Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu. [Matt. 16:19 ]


      • ***
        etsivä-xx kirjoitti:

        Tämä avioeroa koskeva asia on uudessa testamentissa aivan selvästi sanottu ja on varmasti kaikkien vanhemman polven evl kirkon jäsenten tiedossa. Se sisältyy jopa nykykatekismukseen toteamuksena siitä, että kyse on armon kyselemisestä, eli ei edes ns nykyteologia pidä avioeroa hyväksyttävänä, joskin on siihen mukautunut. Useat kristityt eivät pidä uutta avioliittoa Raamatun mukaan mahdollisena.

        EVL kirkon nykykatekismus:
        Avioliiton rikkominen haavoittaa syvimpiä ihmissuhteita ja horjuttaa elämän perusrakennetta. Puolisoiden keskinäinen anteeksiantamus ja tahto sitoutua toisiinsa saattavat kuitenkin auttaa vaikeastakin umpikujasta. Avioliiton lopullinen särkyminen voi johtaa avioeroon.

        Päätös uudelleen avioitumisesta on vastuullinen ja vakava. Sen tuominen Jumalan ja ihmisten eteen ei kysy vain tahtoa sitoutua vaan myös armoa ja anteeksiantamusta.

        Avioliitto (ensimmäinen avioliitto) syntinä ei kuitenkaan ole luterilaista teologiaa.

        VL-teologia avioerosta on sitä samaa1970-luvulla luotua HS-oppia kuin useimmat muutkin harhat. Mielestäni se pitäisi purkaa ja samalla todeta tämä vapaa oikeus avioitua myös ei-uskovan kanssa.

        Kyllä toisenlaisiakin näkemyksiäkin löytyy liikkeen sisälläkin.


      • Vuosisadat sekaisin?
        *** kirjoitti:

        VL-teologia avioerosta on sitä samaa1970-luvulla luotua HS-oppia kuin useimmat muutkin harhat. Mielestäni se pitäisi purkaa ja samalla todeta tämä vapaa oikeus avioitua myös ei-uskovan kanssa.

        Kyllä toisenlaisiakin näkemyksiäkin löytyy liikkeen sisälläkin.

        Ettei olisi ***:lla vuosisadat sekaisin? Epäuskoisen puolison ottamisesta Raattamaa kirjoitti ainakin jo 18.5.1880 Amerikan-kirjeensä loppukaneetissa:

        "Lihan jälkeen se on, että tehdä naimisia uskottomain kanssa, mutta synnit niille on täälläkin anteeksi todistettu Herran nimessä, kun jälkeen naimisen itkevät onnettomuuttansa."


        Mainittakoon, että ainakin Aulis Zidbeck piti 1930- ja 40-luvun tutkimuksissaan Raattamaata "luterilaisempana" kuin Laestadiusta. 1980-luvulla hän omaksui SRK:n miehiltä käsityksen, että usko oli sama, lahjat erilaiset. Raattamaata näet pidetään evankelisempana, kun taas Laestadiuksen saarnat ovat lakipainotteisempia. Tuossakin Raattamaan ilmaisutapa on taidokkaan evankelinen: sanotaan naimisia (avioliittoja) uskottomien kanssa lihan jälkeen vaeltamiseksi, mutta heti perään vakuutetaan syntien anteeksiantamusta katuville. Laestadiuksen saarnoista vl-tutkijat ovat kirjoittaneet, että niitä on kahdenlaisia. "Suruttomille" ja "armonvarkaille" saarnat ovat ankaraa lain paukuttamista, kun taas omille pidetyt saarnat ovat sävyltään evankelisia. Jotain tällaista olen itsekin ollut huomaavinani, vaikka en mikään Laestadius-asiantuntija olekaan.


      • etsivä-xx
        Vuosisadat sekaisin? kirjoitti:

        Ettei olisi ***:lla vuosisadat sekaisin? Epäuskoisen puolison ottamisesta Raattamaa kirjoitti ainakin jo 18.5.1880 Amerikan-kirjeensä loppukaneetissa:

        "Lihan jälkeen se on, että tehdä naimisia uskottomain kanssa, mutta synnit niille on täälläkin anteeksi todistettu Herran nimessä, kun jälkeen naimisen itkevät onnettomuuttansa."


        Mainittakoon, että ainakin Aulis Zidbeck piti 1930- ja 40-luvun tutkimuksissaan Raattamaata "luterilaisempana" kuin Laestadiusta. 1980-luvulla hän omaksui SRK:n miehiltä käsityksen, että usko oli sama, lahjat erilaiset. Raattamaata näet pidetään evankelisempana, kun taas Laestadiuksen saarnat ovat lakipainotteisempia. Tuossakin Raattamaan ilmaisutapa on taidokkaan evankelinen: sanotaan naimisia (avioliittoja) uskottomien kanssa lihan jälkeen vaeltamiseksi, mutta heti perään vakuutetaan syntien anteeksiantamusta katuville. Laestadiuksen saarnoista vl-tutkijat ovat kirjoittaneet, että niitä on kahdenlaisia. "Suruttomille" ja "armonvarkaille" saarnat ovat ankaraa lain paukuttamista, kun taas omille pidetyt saarnat ovat sävyltään evankelisia. Jotain tällaista olen itsekin ollut huomaavinani, vaikka en mikään Laestadius-asiantuntija olekaan.

        Luterilaiseen perinteeseen ei kuitenkaan kuulu aitaamien kaikenlaisilla kielloilla. Luther luostarissa viettämänsä elämän kokemuksena on suhtautunut sellaiseen kriittisesti ja lähtenyt elämänmyönteiselle linjalle. Pietismi ei ole luterilaisuutta vaan on ollut välillä sen kanssa hakauksessa enemmän ja vähemmän. Lestadiuksen "penikat huutavat" on selkeästi pietistä liikettä.


      • etsivä-xx
        etsivä-ex:älle kirjoitti:

        Kun on lueskellut sinun etsivä-xx tekstejäsi täällä, niin ei voi tulla kuin siihen tulokseen, josta ennen muinoin käytettiin sanontaa armonvaras. Olikohan se jo Laestadiuksen itsensä aikoinaan käyttämä sanonta sinunlaisistasi.

        Tässä on sinulle lestadiuksen saarna jossa sana armonvaras on. Tätä sana ei käytä kuin lestadius ainakaan nettihaun perusteella.
        http://www.laestadiustexter.se/PS2HTML.htm

        Minusta lestadius esittää kovasti uusheräyksen ajatuksia. Uusheräyshän on yksi lestadiolaisuuden haara ja juuri tästä asiasta itseasiassa siis juuri armonvarkaan teologiasta syntyi erimielisyys joka johti uusheräyksen ja vanhoillislestadiolaisuuden eroon. Olisin siis sitä mieltä että vanhoillislestadiolainen ennen kuin heittelee sanoja myös selvittäisi itselleen mikä sen sanan tausta on. Minusta tämä lestadiuksen näkemys on sama mistä viidesläistä herätysliikettäkin on arvosteltu. Siihen liittyvät kaikki ne teologiset ongelmat joita tällaiseen korostukseen liittyy.


      • armonvaras-sana
        etsivä-xx kirjoitti:

        Tässä on sinulle lestadiuksen saarna jossa sana armonvaras on. Tätä sana ei käytä kuin lestadius ainakaan nettihaun perusteella.
        http://www.laestadiustexter.se/PS2HTML.htm

        Minusta lestadius esittää kovasti uusheräyksen ajatuksia. Uusheräyshän on yksi lestadiolaisuuden haara ja juuri tästä asiasta itseasiassa siis juuri armonvarkaan teologiasta syntyi erimielisyys joka johti uusheräyksen ja vanhoillislestadiolaisuuden eroon. Olisin siis sitä mieltä että vanhoillislestadiolainen ennen kuin heittelee sanoja myös selvittäisi itselleen mikä sen sanan tausta on. Minusta tämä lestadiuksen näkemys on sama mistä viidesläistä herätysliikettäkin on arvosteltu. Siihen liittyvät kaikki ne teologiset ongelmat joita tällaiseen korostukseen liittyy.

        Armonvaras-sana on oikea Laestadiuksen käyttämässä kontekstissa, väärä uusheränneessä kontekstissa. Raamattu ei ko. sanaa tunne, mutta ajatuksen tuntee. Armonvaras on ihminen, joka tekee syntiä ja rakastaa maailmaa, mutta katsoo samaan aikaan omistavansa Jumalan armon. "Mutta joka hekumassa elää, se on elävältä kuollut." (1. Tim. 5:6.)


      • Miten olikaan?
        etsivä-xx kirjoitti:

        Luterilaiseen perinteeseen ei kuitenkaan kuulu aitaamien kaikenlaisilla kielloilla. Luther luostarissa viettämänsä elämän kokemuksena on suhtautunut sellaiseen kriittisesti ja lähtenyt elämänmyönteiselle linjalle. Pietismi ei ole luterilaisuutta vaan on ollut välillä sen kanssa hakauksessa enemmän ja vähemmän. Lestadiuksen "penikat huutavat" on selkeästi pietistä liikettä.

        Alla olevat lainauksetko olivat etsivä-xx:lle rakkaimpia Lutherin opetuksia?

        " ... tuo kelvoton tuulihattu Oonan syyllistyi inhottavaan rikokseen. "Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen. Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla." (1. Moos. 38:9-10.) Hänen on täytynytkin olla itsepintainen ja parantumaton heittiö. Tämä on inhottava synti, paljon pahempi kuin sukurutsaus tai huorinteko. Minä sanon sitä hekumoitsemiseksi, jopa Sodoman synniksi. Siinä mies ryhtyy naiseen, siis makaa hänen kanssaan ja yhtyy häneen, mutta kun on päästy siemensyöksyyn, antaakin siemenen mennä maahan, ettei nainen tulisi raskaaksi. Tuossa vaiheessa on todella Jumalan säätämystä siittämisessä noudatettava. ... "

        ""Saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa" (Room. 1:24) ... Mutta saastaisuus eli riettaus tarkoittaa kaikkea tahallista ja yksinäisyydessä tapahtuvaa siemenvuotoa, joka voi tapahtua eri syistä, kuten siveettömien ajatusten liiallisesta kiihottumisesta, käsin kihnuttamalla tai ruumiin, varsinkin naisruumiin koskettamisesta, tai rivosta liikkeestä jne. Sanoin tarkoituksella "tahallinen" sulkeakseni pois yöllisen siemenvuodon ja varmasti myös päiväsaikaan ja valveilla mutta tahattomasti tapahtuvan, jollaista monilla sattuu, koska sellaiset eivät ole tahallisia. "Yksinäisyydessä tapahtuva" sanoin sen tähden, että sillä, mikä tapahtuu sukupuoliyhteydessä saman tai toisen sukupuolen kanssa, on eri nimi. ... "

        Jotain sellaista muistelen lukeneeni.


      • hyvä juttu
        etsivä-xx kirjoitti:

        Tämä avioeroa koskeva asia on uudessa testamentissa aivan selvästi sanottu ja on varmasti kaikkien vanhemman polven evl kirkon jäsenten tiedossa. Se sisältyy jopa nykykatekismukseen toteamuksena siitä, että kyse on armon kyselemisestä, eli ei edes ns nykyteologia pidä avioeroa hyväksyttävänä, joskin on siihen mukautunut. Useat kristityt eivät pidä uutta avioliittoa Raamatun mukaan mahdollisena.

        EVL kirkon nykykatekismus:
        Avioliiton rikkominen haavoittaa syvimpiä ihmissuhteita ja horjuttaa elämän perusrakennetta. Puolisoiden keskinäinen anteeksiantamus ja tahto sitoutua toisiinsa saattavat kuitenkin auttaa vaikeastakin umpikujasta. Avioliiton lopullinen särkyminen voi johtaa avioeroon.

        Päätös uudelleen avioitumisesta on vastuullinen ja vakava. Sen tuominen Jumalan ja ihmisten eteen ei kysy vain tahtoa sitoutua vaan myös armoa ja anteeksiantamusta.

        Avioliitto (ensimmäinen avioliitto) syntinä ei kuitenkaan ole luterilaista teologiaa.

        Hyvä juttu, että avioeron synnillisyyden olet käsittänyt oikein. Ehkä sinä vielä käsität sen epäuskoisen puolison ottamisenkin synniksi, vaikka se ei omakohtainen asia sinulle olisikaan.


      • heko heko
        Miten olikaan? kirjoitti:

        Alla olevat lainauksetko olivat etsivä-xx:lle rakkaimpia Lutherin opetuksia?

        " ... tuo kelvoton tuulihattu Oonan syyllistyi inhottavaan rikokseen. "Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen. Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla." (1. Moos. 38:9-10.) Hänen on täytynytkin olla itsepintainen ja parantumaton heittiö. Tämä on inhottava synti, paljon pahempi kuin sukurutsaus tai huorinteko. Minä sanon sitä hekumoitsemiseksi, jopa Sodoman synniksi. Siinä mies ryhtyy naiseen, siis makaa hänen kanssaan ja yhtyy häneen, mutta kun on päästy siemensyöksyyn, antaakin siemenen mennä maahan, ettei nainen tulisi raskaaksi. Tuossa vaiheessa on todella Jumalan säätämystä siittämisessä noudatettava. ... "

        ""Saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa" (Room. 1:24) ... Mutta saastaisuus eli riettaus tarkoittaa kaikkea tahallista ja yksinäisyydessä tapahtuvaa siemenvuotoa, joka voi tapahtua eri syistä, kuten siveettömien ajatusten liiallisesta kiihottumisesta, käsin kihnuttamalla tai ruumiin, varsinkin naisruumiin koskettamisesta, tai rivosta liikkeestä jne. Sanoin tarkoituksella "tahallinen" sulkeakseni pois yöllisen siemenvuodon ja varmasti myös päiväsaikaan ja valveilla mutta tahattomasti tapahtuvan, jollaista monilla sattuu, koska sellaiset eivät ole tahallisia. "Yksinäisyydessä tapahtuva" sanoin sen tähden, että sillä, mikä tapahtuu sukupuoliyhteydessä saman tai toisen sukupuolen kanssa, on eri nimi. ... "

        Jotain sellaista muistelen lukeneeni.

        Röhähdin nauramaan nuo luettuani. Minäkin muistan, miten etsivä-xx oli tolaltaan jokunen aika sitten, kun nuo nostettiin keskusteltaviksi. Onhan se vähän rumaa nauraa, kun toinen on niin tosissaan. Anteeksi etsivä, toivotaan, että löydät.


      • tietoa löytyy
        etsivä-xx kirjoitti:

        Täällä on puhuttu Valden käsityksestä avioliitosta, kerrottu nyt sitten kellareistakin vuosien takaa. Elävä elämä on kuitenkin eri asi kuin tämä netti. Oikeat vastaukset tulevat oikeassa elämässä. Silloin kun kohtaa vaikenemisen, mistä silloin kohtaa keskustelun? Se keskustelu, minkä olen reaalimaailmassa kohdannut, ei sisällä avioliittoon sidottua syntiä. Uskon sen pohjalta mitä Pekka Nurmelaa olen kuunnellut, että hän hakee vastaukset vanhasta testamentista ja hyvin siltä pohjalta miltä 1970-luvun HS omissa allegorioissaan on esittänyt. Valdelta voisi odottaa jotakin suhdetta esim. sidotun ratkaisuvallan teologiaan ja suhteeseen siitä pelastuuko ihminen lain vai agapee rakkauden kautta. Asettaako sidotun ratkaisuvallan teologia ihmisen pelastuksen ns. seurakunnan armoneuvojen varaan vai kenties johonkin muuhun, siihen teologiaan mihin sisältyy esim. rakkauden kaksoiskäsky.

        Room. 15:2
        Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä.

        "Valdelta voisi odottaa jotakin suhdetta esim. sidotun ratkaisuvallan teologiaan ja suhteeseen siitä pelastuuko ihminen lain vai agapee rakkauden kautta."

        Valden alustus Jämsän seuroissa jotain 10 v. sitten käsitteli aihetta. Ymmärsin, että Jumalan vaikuttaa ihmisessä sekä tahdon että toimituksen. Kristityn hyvä vaellus on Jumalan vaikutusta, lankeemukset annetaan Jumalan armosta Kristuksen ansion tähden anteeksi ja Jumala vaikuttaa halun välttää syntiä. Selvää sidotun ratkaisuvallan teologiaa. Ihminen voi kuitenkin lähteä synnin teille, se kyky ihmisessä on. Ei uskovainenkaan automaattisesti tipahda langetessaan Kristus-kalliolle, ei pidä siksi tehdä syntiä tietoisesti.


      • luennon makua
        etsivä-xx kirjoitti:

        Tätä täytyy nyt aamulla täydentää sillä mistä siinä on kyse.

        Vanhan testamentin jumalakuva on rakennettu toisenlaisen jumalakuvan varaan kuin mikä on Jumalan olemus Uudessa testamentissa. Vanhan testamentin jumalankuvaa hallitsee Jumalan vanhurskaus eli lakivanhurskaus, mikä on Jumalan olemusta. Ihmisen suhdetta tähän säätelee vanhassa testamentissa lain määräykset.

        Jeesus ottaa lakiin kuitenkin toisen suhteen, koska hänen tehtävänsä on palauttaa ihminen Jumalan yhteyteen, kuten ihminen oli paratiisissa ennen syntiinlankeemusta. Jeesuksen sukupuun merkitys on tuotu esiin siksi, että siinä on myös kaikki se mikä liittyy ns. yleiseen vanhurskauttamisen Golgatalla. Jeesus ei vienyt ristinpuulle sovitettavaksi niiden syntejä, jotka uskovat häneen vaan tekee paljon suuremman uhrin, vie sinne kaikki maailman synnit tehdyt sekä ne joita vielä tehdään tulevaisuudessa. Laupiaan samarialaisen kertomuksessa kaikki Juutalaiset puhtaussäännöt pyyhitään pois, niin myös sapattia kosvissa kohdin. Edelle asetataan rakkauden kaksoiskäsky.

        Tässä puhtaussäännössä mennään myös sidotun ratkaisuvallan kannalta ongelmalliseen tilanteeseen. Siis luterilaisuuden ydinasiaan. Siihenkin mitä tunnustuskirjoissa kuvataan yksimielisyyden ohjeen luvussa 11. Jumalan iankaikkinen ennaltatietämys ja valinta. Sen kautta myös Paavalin tekstiin:
        1. Kor. 7:16
        Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?

        Tämä asia ei ole ihmisen päätäntävallassa millään Mooseksen aikaisella säädöksellä.

        "Vanhan testamentin jumalakuva on rakennettu toisenlaisen jumalakuvan varaan kuin mikä on Jumalan olemus Uudessa testamentissa."

        Tuossa on kirjallisuusanalyysin luennon makua. Sama ankara Jumala tuomitsee VT:ssa ja UT:ssa, sama armo ilmaistaa VT:ssa ja UT:ssa. VT:ssa on lupaksen sana, UT:ssa sovituksen sana. Näin yksinkertaisesti minä uskon, ilman tuollaista jumalakuvien eriyttämistä. Laki painottuu VT:ssa UT:ta enemmän, armo painottuu UT:ssa VT:ta enemmän.


      • arvostelun kohde
        etsivä-xx kirjoitti:

        Tässä on sinulle lestadiuksen saarna jossa sana armonvaras on. Tätä sana ei käytä kuin lestadius ainakaan nettihaun perusteella.
        http://www.laestadiustexter.se/PS2HTML.htm

        Minusta lestadius esittää kovasti uusheräyksen ajatuksia. Uusheräyshän on yksi lestadiolaisuuden haara ja juuri tästä asiasta itseasiassa siis juuri armonvarkaan teologiasta syntyi erimielisyys joka johti uusheräyksen ja vanhoillislestadiolaisuuden eroon. Olisin siis sitä mieltä että vanhoillislestadiolainen ennen kuin heittelee sanoja myös selvittäisi itselleen mikä sen sanan tausta on. Minusta tämä lestadiuksen näkemys on sama mistä viidesläistä herätysliikettäkin on arvosteltu. Siihen liittyvät kaikki ne teologiset ongelmat joita tällaiseen korostukseen liittyy.

        Yksi Laestadiuksen ankaran arvostelun kohde olivat muuten "luonnostaan siveät". Laestadiuksella oli "suruttomia", jotka elivät ryöttäsynneissä. Oli "armonvarkaita", jotka katsoivat omistavansa Jumalan armon, vaikka tunto ei ollut herännyt. Sitten oli näitä "luonnostaan siveitä", joilla ei ollut syntiä (todellisuudessa ryöttäsyntejä), josta tehdä parannusta.


      • etsivä-xx
        armonvaras-sana kirjoitti:

        Armonvaras-sana on oikea Laestadiuksen käyttämässä kontekstissa, väärä uusheränneessä kontekstissa. Raamattu ei ko. sanaa tunne, mutta ajatuksen tuntee. Armonvaras on ihminen, joka tekee syntiä ja rakastaa maailmaa, mutta katsoo samaan aikaan omistavansa Jumalan armon. "Mutta joka hekumassa elää, se on elävältä kuollut." (1. Tim. 5:6.)

        Se uusheräyksen henki Lestadiuksella on mm tässä lauseessa.

        ". Eikä armonvaras myöskään tiedä sanoa, koska hän on uudestisyntynyt ja kuinka se tapahtuu. Ei hän myöskään tiedä, koska hän on päässyt ovesta sisälle lammashuoneeseen. Ja sen tähden on hän armonvaras. Ja sinä hän pysyy."

        Tässä on se uusheräyksen henki, kyllä se on Lestadiusta hyvinkin.
        Ja viidesläisen liikkeen missio. Sellainen, jota on aiheesta arvosteltu.

        Erityisesti lapsiin ja lapsuuden uskovaisiin kohdistettuna sillä on huonot hedelmät. Lainaan tekstiä suomi24 palstalta (kirkko kuulolla) koska se vastaa hyvin sitä mihin itse olen törmännyt.

        "jotta ”Jeesukselle” saadaan hommia ensimmäinen askel käännytystyössä on syyllistäminen. Ei ole väliä mistä, kunhan lapsi saadaan kokemaan syyllisyytä.

        Toiminta voi olla psyykkisesti herkille hyvin traumatisoiva kokemus, varsinkin jos sanomaa vielä vauhditetaan helvetinpelolla ja demonisoimalla lapsen oma usko ehdottomasti rakastavaan Taivaan-Isään mukamas kuolleena uskona."

        Tästä uskon riittävyyden ongelmasta on mm viidennen herätysliikkeen yhteydessä kirjoitettu mutta en nyt tähän löydä sitä lähdettä.

        Tämä Lestadiuksen vaatimus armon penikoiden vinkumisesta on hengellisesti ongelmallinen asia.

        Pietismiin kuuluu myös tämä mistä vanhoillislestadiolaisuus irtisanoutuu eli lain kolmas käyttö:
        "Usko ja Jumalan sana eivät saaneet riittävän näkyviä muutoksia aikaan. Niiden tehoa ajateltiin voitavan lisätä Jumalan lain kolmannella käytöllä (Jumalan käskyjen julistamisella uskoville) ja keskinäisellä hartauden harjoituksella."

        Nykyinen vanhoillislestadiolaisuus tuntuu minusta luterilaisemmalle kuin ovat Lestadiuksen kirjoitukset. Lestadiolaisuudelle (mmualla kuin vanhoillislestadiolaisuudessa) on haettu yhtymäkohtia viidesläiseen Muromalaiseen liikkeeseen.


      • Lopputulos
        heko heko kirjoitti:

        Röhähdin nauramaan nuo luettuani. Minäkin muistan, miten etsivä-xx oli tolaltaan jokunen aika sitten, kun nuo nostettiin keskusteltaviksi. Onhan se vähän rumaa nauraa, kun toinen on niin tosissaan. Anteeksi etsivä, toivotaan, että löydät.

        Niin röhähdit, koska vittuilu on tämän palsta pääteema, nyt ja ikuisesti.Aamen.


      • LLL tarkoittaa
        etsivä-xx kirjoitti:

        Se uusheräyksen henki Lestadiuksella on mm tässä lauseessa.

        ". Eikä armonvaras myöskään tiedä sanoa, koska hän on uudestisyntynyt ja kuinka se tapahtuu. Ei hän myöskään tiedä, koska hän on päässyt ovesta sisälle lammashuoneeseen. Ja sen tähden on hän armonvaras. Ja sinä hän pysyy."

        Tässä on se uusheräyksen henki, kyllä se on Lestadiusta hyvinkin.
        Ja viidesläisen liikkeen missio. Sellainen, jota on aiheesta arvosteltu.

        Erityisesti lapsiin ja lapsuuden uskovaisiin kohdistettuna sillä on huonot hedelmät. Lainaan tekstiä suomi24 palstalta (kirkko kuulolla) koska se vastaa hyvin sitä mihin itse olen törmännyt.

        "jotta ”Jeesukselle” saadaan hommia ensimmäinen askel käännytystyössä on syyllistäminen. Ei ole väliä mistä, kunhan lapsi saadaan kokemaan syyllisyytä.

        Toiminta voi olla psyykkisesti herkille hyvin traumatisoiva kokemus, varsinkin jos sanomaa vielä vauhditetaan helvetinpelolla ja demonisoimalla lapsen oma usko ehdottomasti rakastavaan Taivaan-Isään mukamas kuolleena uskona."

        Tästä uskon riittävyyden ongelmasta on mm viidennen herätysliikkeen yhteydessä kirjoitettu mutta en nyt tähän löydä sitä lähdettä.

        Tämä Lestadiuksen vaatimus armon penikoiden vinkumisesta on hengellisesti ongelmallinen asia.

        Pietismiin kuuluu myös tämä mistä vanhoillislestadiolaisuus irtisanoutuu eli lain kolmas käyttö:
        "Usko ja Jumalan sana eivät saaneet riittävän näkyviä muutoksia aikaan. Niiden tehoa ajateltiin voitavan lisätä Jumalan lain kolmannella käytöllä (Jumalan käskyjen julistamisella uskoville) ja keskinäisellä hartauden harjoituksella."

        Nykyinen vanhoillislestadiolaisuus tuntuu minusta luterilaisemmalle kuin ovat Lestadiuksen kirjoitukset. Lestadiolaisuudelle (mmualla kuin vanhoillislestadiolaisuudessa) on haettu yhtymäkohtia viidesläiseen Muromalaiseen liikkeeseen.

        ". Eikä armonvaras myöskään tiedä sanoa, koska hän on uudestisyntynyt ja kuinka se tapahtuu. Ei hän myöskään tiedä, koska hän on päässyt ovesta sisälle lammashuoneeseen. Ja sen tähden on hän armonvaras. Ja sinä hän pysyy."

        Laestadius tarkoittaa tuolla ihmisiä, jotka ovat menettäneet lapsenuskonsa. Se on virren 312 http://evl.fi/virsikirja.nsf/30a7d6618ce6ab81c2256ca80040e996/520591b27d27d1cdc2256d60005b1f4b?OpenDocument sanomakin:

        "Muistan päivää autuasta,
        jolloin Jeesus löysi mun,
        syntein tähden tuomitun,"

        Kyllä lapsi syntymäpäivänsä tietää ja Jumalan lapsi uudestisyntymisensä päivän. Tämä ei kuitenkaan koske lapsenuskonsa pitäneitä; he ovat aina olleet Isän kodissa, ei kuitenkaan vanhemman veljen tavalla.

        Lasten uskosta Laestadius kirjoittaa Hulluinhuonelaisessa http://www.laestadiusarkivet.se/Darhushonet Finnish complete.pdf

        "1533. Tästä seuraa, että niillä, joilta puuttuvat korkeat ja autuaalliset
        tunteet, ei ole mitään subjektiivista perustaa vakaumukselleen. Kuinka
        hän silloin voi olla uudestisyntynyt, kun hän ei ole saanut Pyhää Henkeä!
        Mutta rationalisti ja kuollut usko väittävät vastaan: eikö vasta kastettu
        lapsi ole saanut Pyhää Henkeä? Vastaamme tähän: Kyllä. Vaikka näet
        lapsella näyttävät olevan samat tunteet ennen kastetta ja sen jälkeen,
        emme voi kuitenkaan häneltä kieltää Pyhää Henkeä, kun hänellä
        Herramme ja Vapahtajamme oman lausuman mukaan on usko
        Kristukseen. Tämän Vapahtajan lausuman Luther on ottanut aivan
        sananmukaisesti, vaikka ruotsalaisen käsikirjan (1811) tekijällä näyttää
        olleen toinen käsitys lapsen uskosta, koska kastettavalle tehtävä
        kysymys koskee tulevaisuutta: Lapsi, tahdotko tulla tähän uskoon
        kastettavaksi? Ei siis ole voitu uskoa, että lapsella olisi uskoa jo ennen
        kastetta, sillä jos käsikirjan tekijä olisi asettanut kysymyksen: Lapsi,
        tahdotko tulla tämän uskon päälle kastetuksi, olisi voinut kuvitella, että
        käsikirjan tekijällä olisi ollut lapsen uskosta sama käsiys kuin Lutherilla,
        nimittäin että lapsella on todellinen, vaikkakin tiedostamaton usko. Mutta
        tämä sotii vanhaa järkeä vastaan, joka vaatii tajuista vakaumusta,
        pettämättömälle pohjalle perustettua.
        ...
        1565. Kaikki apostolit vaativat kastettavilta uskoa. Vuoden 1811
        käsikirjan tekijät ovat kuitenkin käsittäneet, ettei lapsella ole mitään
        uskoa, koska he kohdistavat kysymyksen tulevaisuuteen. Lapsi, haluatko
        tulla tähän uskoon kastetuksi? Mutta kun Vapahtajamme opin mukaan
        lapsilla on todellinen usko, kysymyksen pitäisi kuulua: lapsi, tahdotko
        tässä uskossasi tulla kastetuksi? Tähän ei kuulu rakkauden lupaus.
        ...
        1578. Kaiken sen summa, mitä nyt on sanottu kasteesta, voidaan
        sisällyttää seuraaviin lauseisiin: 1. Kaikki lapset ovat luonnostaan vihan
        lapsia. 2. Lapsilla on usko Kristukseen. 3. Kastetta ei voida siis heiltä
        kieltää. 4. Jos lapset kuolevat kastamattomina heidän vanhempiensa
        laiminlyönnin vuoksi, ei lapsia sentakia tuomita. Mutta vastuu kohtaa
        vanhempia, kun he halveksivat armonvälineitä, johtuipa tämä
        halveksunta sitten armonvälineiden oikean käyttämisen
        tietämättömyydestä tai vihasta kastajaa kohtaan. 5. Sillä, että papit tahi
        valtiokirkko eivät tahdo sallia lukijain kastavan lapsiaan vanhan
        käsikirjan mukaan, ei ole mitään pätevää perustetta Jumalan sanassa
        eikä järjessä. 6. Kaste sen paremmin kuin ehtoollinenkaan ei ole opus
        operatum, ts. autuaaksitekevä ilman kastettavan uskoa.

        Huomautus: Schmid sanoo ruotsalaisen käännöksen sivulla 356, että
        kaste on pätevä uskoipa kastettava tai ei. Tämä pätevyys ei voi
        kuitenkaan merkitä muuta kuin että kaste on tapahtunut Jumalan hengen
        ohjeiden mukaan.
        Huomautus 2: Jolla on ollut usko ennen kastetta, hän on saanut syntien
        anteeksiantamuksen. Kaste on vain sen vahvistus.
        Huomautus 3: Kaste pelastaa synnistä ja (iankaikkisesta) kuolemasta,
        mutta sillä ehdolla, että vanha ihminen jokapäiväisessä parannuksessa ja
        katumuksessa kuoletetaan, Luther. Epäuskoisilta puuttuu juuri tämä
        ehto.
        Huomautus 4: On aivan käsittämätöntä, että Schmid vastoin Vapahtajan
        nimenomaista sanaa väittää, ettei lapsilla ole uskoa, vaikka Lutherkin on
        edellyttänyt, että lapsilla on usko. Kuitenkin Schmid edellyttää, että
        lapsilla on Pyhä Henki. Miten lapsilla voi olla Pyhä Henki, ellei heillä ole
        uskoa? Huomaa opin lapsen uskosta sotivan teologien järkeä vastaan,
        koska se käy yli heidän ymmärryksensä. Ettei vain sama oppi sotisi myös
        baptistien järkeä vastaan."


      • paha juttu
        Lopputulos kirjoitti:

        Niin röhähdit, koska vittuilu on tämän palsta pääteema, nyt ja ikuisesti.Aamen.

        Mielestäni Lopputuloksen viesti on uskovaiselle sopimatonta sarkasmia. Olisiko parannuksen paikka?


      • Lopputulos
        paha juttu kirjoitti:

        Mielestäni Lopputuloksen viesti on uskovaiselle sopimatonta sarkasmia. Olisiko parannuksen paikka?

        :) vittuillaan kun tavataan!


      • paha juttu
        Lopputulos kirjoitti:

        :) vittuillaan kun tavataan!

        Pääkaupungissako paloi käämit?


      • Loputulos
        paha juttu kirjoitti:

        Pääkaupungissako paloi käämit?

        Häh? Ei suinkaan. Tämä tuli kehä kolmosen ulkopuolelta.


    • valoa on

      Mikä siinä on liian vaikeaa käsittää, kun Sana sanoo kirkkaasti mm; älkä antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottoman kanssa !!

      Mitä siitä ette jaksa käsittää, olis kumma ja ihme kuulla selitys.

      Jos uudestisyntynyt sitoo itsensä eliniäksi jumalattomaan kumppaniin niin siinä ei ole enää kyse mistän muusta kuin mielenhäiriöstä ja käsittämättömästä järjenjuoksusta.

      • käytännöllistäjä

        Mikä osa siitä sitten on sitä "vierasta iestä", kun parista tulee Raamatun mukaan yksi liha?

        Onko se vieras ies makuuhuoneessa ainoastaan, keittiössä, kylppärissä, jalkapallo-ottelun katsomisessa, kynsien lakkaamisessa, korvakoruissa, musiikista nauttimisessa, tupakan poltossa, hyvien tapojen opettamisessa...? Missä kohtaa se ies tarkalleen painaa, missä sitä ei vanhoillislestadiolaisessa avioliitossa painaisi?

        Olen luullut, että niitä "vieraita ikeitä" on myös vanhoillislestadiolaisessa avioliitossa. Olen erehtynyt näköjään.


      • vl-seniori
        käytännöllistäjä kirjoitti:

        Mikä osa siitä sitten on sitä "vierasta iestä", kun parista tulee Raamatun mukaan yksi liha?

        Onko se vieras ies makuuhuoneessa ainoastaan, keittiössä, kylppärissä, jalkapallo-ottelun katsomisessa, kynsien lakkaamisessa, korvakoruissa, musiikista nauttimisessa, tupakan poltossa, hyvien tapojen opettamisessa...? Missä kohtaa se ies tarkalleen painaa, missä sitä ei vanhoillislestadiolaisessa avioliitossa painaisi?

        Olen luullut, että niitä "vieraita ikeitä" on myös vanhoillislestadiolaisessa avioliitossa. Olen erehtynyt näköjään.

        1. Kor. 6:15
        Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen ruumiin jäseniä? Ryhtyisinkö siis tekemään Kristuksen jäsenistä porton jäseniä? En ikinä!

        Epäuskoiset ovatkin juuri hengellisiä porttoja, elleivät satu olemaan jopa lihallisia porttoja.


      • käytännöllistäjä
        vl-seniori kirjoitti:

        1. Kor. 6:15
        Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen ruumiin jäseniä? Ryhtyisinkö siis tekemään Kristuksen jäsenistä porton jäseniä? En ikinä!

        Epäuskoiset ovatkin juuri hengellisiä porttoja, elleivät satu olemaan jopa lihallisia porttoja.

        Kun menet huomenna kauppaan, älä sano kassalla "päivää" tai "kiitos" vaan sano: senkin lihallinen portto!

        Se kannattaa jatkossakin sanoa asiat halki poikki ja pinoon. Ei pääse kaikenmaailman portot vahingossa Jumalan valtakuntaa. Ai niin, se yks huora pääsi, vaikkei sanaakaan puhunut, kun Jeesus oli niin lepsu...


      • haluan huutaa vaan
        käytännöllistäjä kirjoitti:

        Kun menet huomenna kauppaan, älä sano kassalla "päivää" tai "kiitos" vaan sano: senkin lihallinen portto!

        Se kannattaa jatkossakin sanoa asiat halki poikki ja pinoon. Ei pääse kaikenmaailman portot vahingossa Jumalan valtakuntaa. Ai niin, se yks huora pääsi, vaikkei sanaakaan puhunut, kun Jeesus oli niin lepsu...

        Miksi huutelet asiaan josta et ymmärrä mitään =?

        onko sellaista suvussa enempikin!


      • sivusta kommentti
        käytännöllistäjä kirjoitti:

        Kun menet huomenna kauppaan, älä sano kassalla "päivää" tai "kiitos" vaan sano: senkin lihallinen portto!

        Se kannattaa jatkossakin sanoa asiat halki poikki ja pinoon. Ei pääse kaikenmaailman portot vahingossa Jumalan valtakuntaa. Ai niin, se yks huora pääsi, vaikkei sanaakaan puhunut, kun Jeesus oli niin lepsu...

        "Ei pääse kaikenmaailman portot vahingossa Jumalan valtakuntaa. Ai niin, se yks ***** pääsi, vaikkei sanaakaan puhunut, kun Jeesus oli niin lepsu..."

        Ei päässyt vahingossa "se yks *****", jos luet alta Jeesuksen omaa puhetta ylipapeille ja kansan vanhimmille.

        Matt. 21
        28. "Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.'
        29. 'En minä halua', poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni.
        30. "Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: 'Menen kyllä, isä', mutta ei mennytkään.
        31. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?" "Edellinen", he vastasivat. Jeesus sanoi: "Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te.
        32. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.


      • mutta silti
        vl-seniori kirjoitti:

        1. Kor. 6:15
        Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen ruumiin jäseniä? Ryhtyisinkö siis tekemään Kristuksen jäsenistä porton jäseniä? En ikinä!

        Epäuskoiset ovatkin juuri hengellisiä porttoja, elleivät satu olemaan jopa lihallisia porttoja.

        Jeesus sanoi tulleensa pelastamaan syntisiä.Uskovaisen ihmisen usko ei
        ole lihallisessa hallinnassa.Uskoa ruokkii Jumala ja Jeesus Pyhän Henkensä
        kautta. Uskossaan vahva ihminen elää Jumalan sanasta ja hänen tulee rak-
        kaudella suhtautua syntisiin Armosta osattomiin ihmisiin,onhan Jeesus sovit-
        tanut kaikkien ihmisten synnit. Tätä taustaa vasten epäuskoisten pahojen teko-
        jen kuvaaminen eräänlaisena "vahvistuksena" omalle uskolle - minä en sel-
        laista tee - on arveluttava. Uskolle ei ole suhdelukuasteikolla mittaria. Raamatun
        mukaan vähäinenkin usko riittää,sinapinsiemenen verran. Viime kädessä oi-
        kea suhtautuminen syntiseen ilmenee Jeesuksen laupiaissa sanoissa portolle:
        Mene ja elä enää niin tee.
        Raamattu oikein varoittaa tietoisen ikeen ottamisesta, se on uskon vastaista.
        Mutta eihän se avioliitto "ikeittä"suju vaikka niitä ei lähtöpisteessä ole mukana.


      • pääkaupungin vl-mies
        sivusta kommentti kirjoitti:

        "Ei pääse kaikenmaailman portot vahingossa Jumalan valtakuntaa. Ai niin, se yks ***** pääsi, vaikkei sanaakaan puhunut, kun Jeesus oli niin lepsu..."

        Ei päässyt vahingossa "se yks *****", jos luet alta Jeesuksen omaa puhetta ylipapeille ja kansan vanhimmille.

        Matt. 21
        28. "Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.'
        29. 'En minä halua', poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni.
        30. "Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: 'Menen kyllä, isä', mutta ei mennytkään.
        31. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?" "Edellinen", he vastasivat. Jeesus sanoi: "Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te.
        32. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.

        Joo, mutta täällä on tähdennetty (ja tällä on erityisesti hyökätty rauhallista keskusteluani vastaan), että pitää olla oikea oppi!

        Millainen oppi huoralla oli?


    • Kardaani

      Täällä jankataan saako uskovainen ottaa vähemmän uskovaisen puolison. Tietysti saa, mutta onko se viisasta?

      Jos puolisoilla on eri uskonkäsitys, niin viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset ovat pyhäkouluiässä, voi tulla katkerat riidat siitä minkä opin mukaan lapset on kasvatettava. Myöhemmin riidellään kumman seuroihin lähdetään.

      Sitten riidellään siitä kumpaa lahkoa tuetaan taloudellisesti, kumman rippikouluun lapset laitetaan. Lähetetäänkö heidät kansanopistoon? Jos niin tehdään, niin mihin opistoon.

      Eri tavalla uskovien avioliitto voi toimi vain, jos molemmat ovat hyvin suvaitsevia ja tasapuolisia. Koska tämä on varsin harvinaista, niin parasta on jo järkisyistäkin olla naimatta eriuskoista. Tätä voidaan tietysti pönkittää myös pitkillä raamatunlauserimpsuilla, mutta myös kylmää järkeä voitaisiin käyttää.

      • vl-seniori

        Mutta tuo suvaitsevaisuuskin on jo vahingollista perheen lapsille.

        Nimittäin se on lapsille vahingollista, jos heidät lähetetään johonkin harhaoppiseen kansanopistoon tai tilaisuuteen. Ei sellainen homehtunut hengellinen ruoka rakenna heidän elävää uskoa, vaan se murhaa heidät. Myös se on omien lasten sielujen murhaamista, jos suvaitsevaisuuden vuoksi omaa puolisoaan kohtaan jättää lapsensa toistuvasti viemättä mukanaan seuroihin tai pyhäkouluun. Mitä sellaisille sielujen murhaajille on osana kerran tulijärvessä, kun he ovat syyllistyneet samanlaiseen syntiin, kuin itse pääpaholainen sielujen murhaaja.

        Ei kaikkea pidä suvaita Raamatunkaan mukaan:

        Ilm. 2:20
        Mutta sitä en sinussa hyväksy, että suvaitset tuota naista, tuota Isebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani harhaan, harjoittamaan siveettömyyttä ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa


      • käytännöllistäjä
        vl-seniori kirjoitti:

        Mutta tuo suvaitsevaisuuskin on jo vahingollista perheen lapsille.

        Nimittäin se on lapsille vahingollista, jos heidät lähetetään johonkin harhaoppiseen kansanopistoon tai tilaisuuteen. Ei sellainen homehtunut hengellinen ruoka rakenna heidän elävää uskoa, vaan se murhaa heidät. Myös se on omien lasten sielujen murhaamista, jos suvaitsevaisuuden vuoksi omaa puolisoaan kohtaan jättää lapsensa toistuvasti viemättä mukanaan seuroihin tai pyhäkouluun. Mitä sellaisille sielujen murhaajille on osana kerran tulijärvessä, kun he ovat syyllistyneet samanlaiseen syntiin, kuin itse pääpaholainen sielujen murhaaja.

        Ei kaikkea pidä suvaita Raamatunkaan mukaan:

        Ilm. 2:20
        Mutta sitä en sinussa hyväksy, että suvaitset tuota naista, tuota Isebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani harhaan, harjoittamaan siveettömyyttä ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa

        Itsekin olet Jeesuksen murhaaja, olet tahrannut kätesi Jeesuksen vereen! Olet innoissasi, kun olet löytänyt hyvän pesuaineen. Kuule, voin kertoa sinulle, että monet muut ovat löytäneet sen jo ennen sinua. Sori, en halunnut olla ilonpilaaja.


      • hyvää asiaa
        vl-seniori kirjoitti:

        Mutta tuo suvaitsevaisuuskin on jo vahingollista perheen lapsille.

        Nimittäin se on lapsille vahingollista, jos heidät lähetetään johonkin harhaoppiseen kansanopistoon tai tilaisuuteen. Ei sellainen homehtunut hengellinen ruoka rakenna heidän elävää uskoa, vaan se murhaa heidät. Myös se on omien lasten sielujen murhaamista, jos suvaitsevaisuuden vuoksi omaa puolisoaan kohtaan jättää lapsensa toistuvasti viemättä mukanaan seuroihin tai pyhäkouluun. Mitä sellaisille sielujen murhaajille on osana kerran tulijärvessä, kun he ovat syyllistyneet samanlaiseen syntiin, kuin itse pääpaholainen sielujen murhaaja.

        Ei kaikkea pidä suvaita Raamatunkaan mukaan:

        Ilm. 2:20
        Mutta sitä en sinussa hyväksy, että suvaitset tuota naista, tuota Isebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani harhaan, harjoittamaan siveettömyyttä ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa

        Hyvää asiaa vl-seniorilla. Ilmausta on vähän suolattu, mutta asia suolatun ilmauksen takana on oikea.


    • 39+33

      #### Nimittäin se on lapsille vahingollista, jos heidät lähetetään johonkin harhaoppiseen kansanopistoon tai tilaisuuteen. Ei sellainen homehtunut hengellinen ruoka rakenna heidän elävää uskoa, vaan se murhaa heidät. ####

      Sinäkö olet sitten oikeassa sanomaan, mitkä ovat harhaoppisia! Ota ensin selvää omasta vakaumuksestasi ja vertaa sitä puhtaaseen Raamatun sanaan, ei minkään liikkeen opettamaan, vaan ole nöyrä ja valmis vastaanottamaan ja pyydä ja rukoile Pyhää henkeä avaamaan Jumalan Pyhää sanaa sinulle. Tuomio ja tuomion sana loistaa sinun kirjoituksestasi enemmän kuin rakkauden sana. Hyvän Paimenen ääntä ei kuule sinun sanomisistasi, eikä tuoksu tallin tuoksu. Kiinnitä katseesi yksin Jeesukseen Kristukseen eikä syntiin ja lähimmäisiin ja heidän synteihinsä, sillä kun katsot lähimmäistäsi Jeesuksen Kristuksen läpi, niin näet hänet erilaisena!

    • Teille mallia
    • etsivän löytöjä

      Huomioideni mukaan etsivä-xx on ilmeisesti löytänyt oikean käsityksen kasteeseen, ehtoolliseen, yksiavioisuuteen, avioeroon, eronneen uudelleenavioitumiseen, naispappeuteen ja ehkä seurakuntaoppiinkin siinä merkityksessä, että hän ei ilmeisesti ohjaa etsiviä muiden hengellisyyksien tilaisuuksiin, vaan ry:lle.

      Sen sijaan etsivällä on vielä löytämättä oikea käsitys epäuskoisen aviopuolison ottamisesta, syntyvyyden säännöstelystä, itsetyydytyksestä, väärin uskovan hengellisestä tervehtimisestä, horjuvan ja syntiä tekevän puhuttelusta, sitomisesta ja lukuisista lihaa hillitsevistä seurakunnan neuvoista ("tapakulttuurikysymyksistä"), kuten korvakoruista, meikeistä, TV:stä jne. Toivotan etsivälle löytämisen iloa. Kysyvä ja vastaanottava asenne löytää enemmän kuin seurakunnasta kuultua opetusta kyseenalaistava ja aiemmista käsityksistä kiinnipitävä mieli.

      • pääkaupungin vl-mies

        Eiköhän se ole yksilön kannalta tärkeintä, että on uskon kautta synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja sovintoveressä ja rauha Jumalan kanssa omassatunnossa.

        Täällä on mennyt kirjoittelu sellaiseksi, ettei se täytä keskustelun kriteerejä, ei myöskään noudata palstan sääntöjä.

        Nikodemus esitetään Raamatussa tollukkana, samoin opetuslapset hitaina, erehtyväisinä ja monesti kovin ymmärtämättöminä. He saivat olla Jeesuksen oppilaina oppimassa ja kätkemässä Vapahtajan opetusta sydämeensä, joka avautuu ja alkaa elää ja sulautua opetuslapsen elämään silloin kuin sen aika on.

        Sanon kohteliaasti näkemiin tälle ketjulle. En halua osallistua naljailuun ja ruokottomuuksiin, karkeisiin vääntämisiin ja vääriin tuomioihin=arvioihin, joita täällä huiskien jaetaan ihmisten sieluntilasta, vailla perusteita.

        Jumalan sanan rakkaus ja tutkiminen on tärkintä. Täällä se tutkimushalu väännetään vikoiluksi tms. Siksi minunkin on nyt parempi pitää taukoa tästä aiheesta.Jos joku haluaa kuitenkin mieluummin velloa ihmisissä ja henkilöllisyyksissä, voin lohduksi kertoa, etten ole myöskään Antti Pentikäinen. Tämän voi uskoa tai olla uskomatta.

        Mitä vl-foorumiin tulee, sitä en suinkaan ole panetellut. Miksi ihmeessä olisinkaan? Mutta kun tämä ketju on nyt tavattoman pitkä ja useita päiviä vanha, voin nyt yksityiskohtana todeta, että "kurkun kuristamisen" metaforaa on vl-foorumilla käyttänyt nimim. O.M. Hän on saattanut olla täälläkin. Hän on mielestäni hyvä kirjoittaja, en tunne ihmistä.

        Palaan nyt arjen askareisiin yhtenä lihana pyhässä avioliitossani "vetämään yhteistä iestä" luterilaisen puolisoni kanssa. En tosin aio "suurta onnettomuuttani'', että hän ei ole ahkera seuroissakävijä, parkua 30 vuoden avioliittovuoden jälkeen. Päinvastoin, aion rakentaa avioliittoamme ja rakastaa häntä ja pitää häntä itseäni parempana, kuten Raamattu opettaa. Mitä hengelliseen yhteyteen ja ymmärrykseen tulee, en projisoi häneen kaikkea maailman ja alkeisvoimien pahuutta, jota pimeyden voimat edustavat. Me kunnioitamme, arvostamme ja rakastamme toisiamme. Useinkin hän tulee sanoneeksi jotakin sellaista uskoon liittyvää, joka on paljon selkeämpää kuin minun ymmärrykseni. Täällähän voidaan nyt jatkaa ihan vapaasti vaikkapa siitä, onko minun avioliittoni hengellistä huoruutta! Esim se, että käymme kirkossa avioparina ja perheenä ehtoollisella, ai niin, taisi olla viimeksi uskovainen pappi saarnavuorossa. Olisiko se sitä väärää iestä? Ehkä raivokkaimpien pitäisi käydä repimässä luterilaisen kirkon alttarit alas, vaikka ehkä ei sentään: meillähän tulee olla rauha kaikkien kanssa, mikäli se meistä riippuu. Teidän on kuitenkin hyvä huomata, että jos teen erheitä ajatuksissani tai teoissani, minulla katuessani joka hetki täällä mahdollisuus kuulla uskovaisen synninpäästökin. Niin, että sillä hetkellä, kun täällä vielä jauhatte minua hampaissanne, minä olen kaduttuani jo vapaa Jumalan armolapsi. Nyt hymiö :) Antakaa anteeksi, että minäkin kokeilen vähän sarkasmia. Tuolla ylempänä sitä on roppakaupalla, multinikkelijöiltä ja nikkivarkailta. Näin se menee. Suurin virheeni oli uskoa, että tulisi keskustelua täällä. Muitakin virheitä osallani on.

        Kiitän kaikkia asiallisia kirjoittajia. Kiitän etsivä-xx:ää, Jumala ei ole sinua hyljännyt, ei kironnut, ei myöskään avioliittoasi. Älä usko panettelijoita, jotka kyllä suurellisesti siteeraavat Raamattua ja kaanaan kielen koukerot hallitsevat. Muista iloita ja kiittää Jumalan antamista lahjoista itsellesi ja kaikelle luomakunnalle. Luojan kätten töiden ihmettely on joskus ollut "avain" lähimmäisen sydämeen ja tämä on myöhemmin tullut uskoon. Se on Jumalan lahjaa kutsusta alkaen. Moukarilla aniharvasta tulee uskovainen. Tämä asenne maalattiin niinikän vain sielulliseksi hurmahenkisyydeksi ja hempeilyksi. Älä usko sitäkään. Muista myös arjessasi, että sinulla on Jeesuksen opetuslapsena oikeus iloon. Täällä netissä agendana on ajaa ihmiset totaaliseen pohjattomaan kuiluun, johon valoa ei tule.

        Kiitos myös nimimerkille a-o. Kiitos myös mahdollisille vl-foorumilaisille. Ehkä sen olisi voinut todetakin, jos on vl-foorumilainen. Eipä sillä tosin ole suurta merkitystä.


      • kiitos viesteistäsi
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Eiköhän se ole yksilön kannalta tärkeintä, että on uskon kautta synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja sovintoveressä ja rauha Jumalan kanssa omassatunnossa.

        Täällä on mennyt kirjoittelu sellaiseksi, ettei se täytä keskustelun kriteerejä, ei myöskään noudata palstan sääntöjä.

        Nikodemus esitetään Raamatussa tollukkana, samoin opetuslapset hitaina, erehtyväisinä ja monesti kovin ymmärtämättöminä. He saivat olla Jeesuksen oppilaina oppimassa ja kätkemässä Vapahtajan opetusta sydämeensä, joka avautuu ja alkaa elää ja sulautua opetuslapsen elämään silloin kuin sen aika on.

        Sanon kohteliaasti näkemiin tälle ketjulle. En halua osallistua naljailuun ja ruokottomuuksiin, karkeisiin vääntämisiin ja vääriin tuomioihin=arvioihin, joita täällä huiskien jaetaan ihmisten sieluntilasta, vailla perusteita.

        Jumalan sanan rakkaus ja tutkiminen on tärkintä. Täällä se tutkimushalu väännetään vikoiluksi tms. Siksi minunkin on nyt parempi pitää taukoa tästä aiheesta.Jos joku haluaa kuitenkin mieluummin velloa ihmisissä ja henkilöllisyyksissä, voin lohduksi kertoa, etten ole myöskään Antti Pentikäinen. Tämän voi uskoa tai olla uskomatta.

        Mitä vl-foorumiin tulee, sitä en suinkaan ole panetellut. Miksi ihmeessä olisinkaan? Mutta kun tämä ketju on nyt tavattoman pitkä ja useita päiviä vanha, voin nyt yksityiskohtana todeta, että "kurkun kuristamisen" metaforaa on vl-foorumilla käyttänyt nimim. O.M. Hän on saattanut olla täälläkin. Hän on mielestäni hyvä kirjoittaja, en tunne ihmistä.

        Palaan nyt arjen askareisiin yhtenä lihana pyhässä avioliitossani "vetämään yhteistä iestä" luterilaisen puolisoni kanssa. En tosin aio "suurta onnettomuuttani'', että hän ei ole ahkera seuroissakävijä, parkua 30 vuoden avioliittovuoden jälkeen. Päinvastoin, aion rakentaa avioliittoamme ja rakastaa häntä ja pitää häntä itseäni parempana, kuten Raamattu opettaa. Mitä hengelliseen yhteyteen ja ymmärrykseen tulee, en projisoi häneen kaikkea maailman ja alkeisvoimien pahuutta, jota pimeyden voimat edustavat. Me kunnioitamme, arvostamme ja rakastamme toisiamme. Useinkin hän tulee sanoneeksi jotakin sellaista uskoon liittyvää, joka on paljon selkeämpää kuin minun ymmärrykseni. Täällähän voidaan nyt jatkaa ihan vapaasti vaikkapa siitä, onko minun avioliittoni hengellistä huoruutta! Esim se, että käymme kirkossa avioparina ja perheenä ehtoollisella, ai niin, taisi olla viimeksi uskovainen pappi saarnavuorossa. Olisiko se sitä väärää iestä? Ehkä raivokkaimpien pitäisi käydä repimässä luterilaisen kirkon alttarit alas, vaikka ehkä ei sentään: meillähän tulee olla rauha kaikkien kanssa, mikäli se meistä riippuu. Teidän on kuitenkin hyvä huomata, että jos teen erheitä ajatuksissani tai teoissani, minulla katuessani joka hetki täällä mahdollisuus kuulla uskovaisen synninpäästökin. Niin, että sillä hetkellä, kun täällä vielä jauhatte minua hampaissanne, minä olen kaduttuani jo vapaa Jumalan armolapsi. Nyt hymiö :) Antakaa anteeksi, että minäkin kokeilen vähän sarkasmia. Tuolla ylempänä sitä on roppakaupalla, multinikkelijöiltä ja nikkivarkailta. Näin se menee. Suurin virheeni oli uskoa, että tulisi keskustelua täällä. Muitakin virheitä osallani on.

        Kiitän kaikkia asiallisia kirjoittajia. Kiitän etsivä-xx:ää, Jumala ei ole sinua hyljännyt, ei kironnut, ei myöskään avioliittoasi. Älä usko panettelijoita, jotka kyllä suurellisesti siteeraavat Raamattua ja kaanaan kielen koukerot hallitsevat. Muista iloita ja kiittää Jumalan antamista lahjoista itsellesi ja kaikelle luomakunnalle. Luojan kätten töiden ihmettely on joskus ollut "avain" lähimmäisen sydämeen ja tämä on myöhemmin tullut uskoon. Se on Jumalan lahjaa kutsusta alkaen. Moukarilla aniharvasta tulee uskovainen. Tämä asenne maalattiin niinikän vain sielulliseksi hurmahenkisyydeksi ja hempeilyksi. Älä usko sitäkään. Muista myös arjessasi, että sinulla on Jeesuksen opetuslapsena oikeus iloon. Täällä netissä agendana on ajaa ihmiset totaaliseen pohjattomaan kuiluun, johon valoa ei tule.

        Kiitos myös nimimerkille a-o. Kiitos myös mahdollisille vl-foorumilaisille. Ehkä sen olisi voinut todetakin, jos on vl-foorumilainen. Eipä sillä tosin ole suurta merkitystä.

        Kiitos viesteistäsi. En ole samaa mieltä läheskään kaikesta kirjoittamastasi, mutta joka tapauksessa kirjoittamastasi välittyi yksi näkökulma, sinun näkökulmasi. Epäuskoiset (ja ilmeisesti sinäkin) jollain psykologisella tasolla kuvittelevat, että jos Jumalan tahtona kerrotaan, ettei epäuskoista oteta aviopuolisoksi, niin sitten uskovaiset projisoivat epäuskoisiin "kaiken maailman alkeisvoimien pahuuden". Eihän se noin mene, uskovaiset ovat vain armahdettuja syntisiä. Se ei poista tosiasiaa, että epäuskoisten arvopohja on usein hyvin erilainen kuin uskovaisten. Epäuskoiset saattavat esim. nimitellä Jumalan seurakunnan neuvoja halveksuvasti "ihmiskeksinnöiksi" ja jopa uskovaisten tulkintoja Raamatun selvästä sanasta "ihmisopiksi" ja "höpösynneiksi". Tällaiset loukkaavat ja halveksuvat ilmaukset ovat omiaan tekemään juopaa puolisoiden välille, jos toinen on uskomassa ja toinen ei. Siksi yhteiseen ikeeseen ei tieten tahtoen pidä lähteä. Kuitenkin, jos puoliso on epäuskoinen, on avioliittoa hoidettava ja puolisoa rakastettava. Toisen vakaumusta voi kunnioittaa puolin ja toisin, vaikka jotkut asiat herättäisivätkin ärtymystä, puolin ja toisin. Jumalanpalveluksissa käyminen on hyvä ja kannatettava asia, vaikka nykyisin ei tiedä, millaisia rock-spektaakkeli siellä odottaa.


      • etsivä-xx
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Eiköhän se ole yksilön kannalta tärkeintä, että on uskon kautta synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja sovintoveressä ja rauha Jumalan kanssa omassatunnossa.

        Täällä on mennyt kirjoittelu sellaiseksi, ettei se täytä keskustelun kriteerejä, ei myöskään noudata palstan sääntöjä.

        Nikodemus esitetään Raamatussa tollukkana, samoin opetuslapset hitaina, erehtyväisinä ja monesti kovin ymmärtämättöminä. He saivat olla Jeesuksen oppilaina oppimassa ja kätkemässä Vapahtajan opetusta sydämeensä, joka avautuu ja alkaa elää ja sulautua opetuslapsen elämään silloin kuin sen aika on.

        Sanon kohteliaasti näkemiin tälle ketjulle. En halua osallistua naljailuun ja ruokottomuuksiin, karkeisiin vääntämisiin ja vääriin tuomioihin=arvioihin, joita täällä huiskien jaetaan ihmisten sieluntilasta, vailla perusteita.

        Jumalan sanan rakkaus ja tutkiminen on tärkintä. Täällä se tutkimushalu väännetään vikoiluksi tms. Siksi minunkin on nyt parempi pitää taukoa tästä aiheesta.Jos joku haluaa kuitenkin mieluummin velloa ihmisissä ja henkilöllisyyksissä, voin lohduksi kertoa, etten ole myöskään Antti Pentikäinen. Tämän voi uskoa tai olla uskomatta.

        Mitä vl-foorumiin tulee, sitä en suinkaan ole panetellut. Miksi ihmeessä olisinkaan? Mutta kun tämä ketju on nyt tavattoman pitkä ja useita päiviä vanha, voin nyt yksityiskohtana todeta, että "kurkun kuristamisen" metaforaa on vl-foorumilla käyttänyt nimim. O.M. Hän on saattanut olla täälläkin. Hän on mielestäni hyvä kirjoittaja, en tunne ihmistä.

        Palaan nyt arjen askareisiin yhtenä lihana pyhässä avioliitossani "vetämään yhteistä iestä" luterilaisen puolisoni kanssa. En tosin aio "suurta onnettomuuttani'', että hän ei ole ahkera seuroissakävijä, parkua 30 vuoden avioliittovuoden jälkeen. Päinvastoin, aion rakentaa avioliittoamme ja rakastaa häntä ja pitää häntä itseäni parempana, kuten Raamattu opettaa. Mitä hengelliseen yhteyteen ja ymmärrykseen tulee, en projisoi häneen kaikkea maailman ja alkeisvoimien pahuutta, jota pimeyden voimat edustavat. Me kunnioitamme, arvostamme ja rakastamme toisiamme. Useinkin hän tulee sanoneeksi jotakin sellaista uskoon liittyvää, joka on paljon selkeämpää kuin minun ymmärrykseni. Täällähän voidaan nyt jatkaa ihan vapaasti vaikkapa siitä, onko minun avioliittoni hengellistä huoruutta! Esim se, että käymme kirkossa avioparina ja perheenä ehtoollisella, ai niin, taisi olla viimeksi uskovainen pappi saarnavuorossa. Olisiko se sitä väärää iestä? Ehkä raivokkaimpien pitäisi käydä repimässä luterilaisen kirkon alttarit alas, vaikka ehkä ei sentään: meillähän tulee olla rauha kaikkien kanssa, mikäli se meistä riippuu. Teidän on kuitenkin hyvä huomata, että jos teen erheitä ajatuksissani tai teoissani, minulla katuessani joka hetki täällä mahdollisuus kuulla uskovaisen synninpäästökin. Niin, että sillä hetkellä, kun täällä vielä jauhatte minua hampaissanne, minä olen kaduttuani jo vapaa Jumalan armolapsi. Nyt hymiö :) Antakaa anteeksi, että minäkin kokeilen vähän sarkasmia. Tuolla ylempänä sitä on roppakaupalla, multinikkelijöiltä ja nikkivarkailta. Näin se menee. Suurin virheeni oli uskoa, että tulisi keskustelua täällä. Muitakin virheitä osallani on.

        Kiitän kaikkia asiallisia kirjoittajia. Kiitän etsivä-xx:ää, Jumala ei ole sinua hyljännyt, ei kironnut, ei myöskään avioliittoasi. Älä usko panettelijoita, jotka kyllä suurellisesti siteeraavat Raamattua ja kaanaan kielen koukerot hallitsevat. Muista iloita ja kiittää Jumalan antamista lahjoista itsellesi ja kaikelle luomakunnalle. Luojan kätten töiden ihmettely on joskus ollut "avain" lähimmäisen sydämeen ja tämä on myöhemmin tullut uskoon. Se on Jumalan lahjaa kutsusta alkaen. Moukarilla aniharvasta tulee uskovainen. Tämä asenne maalattiin niinikän vain sielulliseksi hurmahenkisyydeksi ja hempeilyksi. Älä usko sitäkään. Muista myös arjessasi, että sinulla on Jeesuksen opetuslapsena oikeus iloon. Täällä netissä agendana on ajaa ihmiset totaaliseen pohjattomaan kuiluun, johon valoa ei tule.

        Kiitos myös nimimerkille a-o. Kiitos myös mahdollisille vl-foorumilaisille. Ehkä sen olisi voinut todetakin, jos on vl-foorumilainen. Eipä sillä tosin ole suurta merkitystä.

        Pks vl Hyvää tulevaa viikonloppua rouvasi kanssa siinä siunatussa avioliitossasi.


    • 49+48

      ¤¤¤¤ Kysyvä ja vastaanottava asenne löytää enemmän Kysyvä ja vastaanottava asenne löytää enemmän kuin seurakunnasta kuultua opetusta kyseenalaistava ja aiemmista käsityksistä kiinnipitävä mieli ja aiemmista käsityksistä kiinnipitävä mieli ¤¤¤¤



      ¤¤¤¤ kuin seurakunnasta kuultua opetusta kyseenalaistava ja aiemmista käsityksistä kiinnipitävä mieli """"

      Raamatun mukaan pitää myös kyseenalaistaa seurakunnan opetuksia ja käsityksiä ja verrata niitä Jumalan sanaan.

    • etsivä-xx
      • pääkaupungin vl-mies

        Kuinka ollakaan!

        Tässä oli monia asioita, joita keskusteluketjummekin sivusi, referoin, jos joku ei jaksa kuunnella:

        Äänite kertoo avioparista, Johannes ja Pirjo Littowista Oulusta

        - tavatessaan kumpikaan ei ollut siihen aikaan uskomassa
        - kumpikaan ei ollut uskovaisesta perheestä
        - ei ollut tietoakaan, mitä usko on
        - aloittivat seurustelun ensimmäisenä opiskeluvuonnaan Oulussa
        - toisena opiskeluvuonna mies lähti Turkuun, missä kävi monissa erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa, tutustui myös uskovaisiin ja kurssikavereiden kutsumana seuroihin
        - kävi seuroissa kavereiden kanssa ja yksinkin, enemmän tai vähemmän epäsäännöllisesti
        - opetus seuroissa alkoi vaikuttaa oikealta, sai parannuksen armon ja uskoa syntejään anteeksi
        - Johannes piti edelleen Turusta yhteyttä Pirjoon Oulussa, kertoi parannuksesta
        - suositteli Pirjolle seuroissa käyntiä, Pirjo tutustui rauhanyhdistyksen toimintaan Oulussa
        - Pirjo ei moittinut Johannesta tämän elämänmuutoksesta
        - parannuksenteko ja parannuksen sisältö oli uutta molemmille, he tunnustavat, etteivät vielä ymmärtäneet mitä se pitää sisällään
        - lukuvuoden jälkeen kesällä tapasi Pirjoa uudelleen
        - he kihlautuivat syksyllä, Pirjo ei ollut edelleenkään tehnyt parannusta
        - Turussa vanha mummo puhutteli Johannesta, ettei tämä voi mennä kihloihin ja naimisiin uskottoman kanssa: siitä ei yleensää hyvää seuraa
        - Johannes koki itsensä surulliseksi ja neuvottomaksi tilanteessa
        - kävi keskustelujakin joidenkin (uskovaisten) kanssa mutta ei kertomansa mukaan saanut oikein hyviä neuvoja keneltäkään
        - Johannes huokasi hädässän Jumalan puoleen: muutaman viikon sisään kypsyi ajatus, että hän ei avioidu, vaan purkaa kihlauksen, ellei Pirjo tee parannusta
        - häät oli suunniteltu kesään 1965
        - Johannes antoi tälle prosessille kuitenkin rauhallista aikaa, yli puoli vuotta, eikä kertonut aikeistaan ääneen kenellekään, ei myöskään Pirjolle, jotta tämä säästyy kiusauksilta. Ymmärrys, että tämä menettelytapa on oikea, tuli Johannekselle kertomansa mukaan Jumalalta
        - Pirjo teki parannuksen ja Johannes itse sai siunata tulevaan vaimoaan evankeliumilla. Tämä oli Taivaan Isän johdatusta ja vastaus rukoukseen
        - Johannes kertoi seurusteluajan ajatuksistaan Pirjolle vasta noin 5 vuotta myöhemmin
        - ovat tänä päivänä nöyrällä ja kiitollisella mielellä
        - Johannes toteaa: Pirjo on Johannekselle sopiva vaimo
        - Pirjo Littow toteaa: "Asiat on hyvin ja oikein ja että näin piti mennä. Olemme edelleenkin onnellisia."
        ---

        Kiitos sinulle etsivä-xx tästä linkistä.


      • Erilainen nuori

        Alajärven kesäseuroissa puhuttiin myös tästä aiheesta. Minulle tuli sellainen olo, että puhujan mukaan seurustelu ja avioituminen "epäuskoisen" kanssa on synti. Asiaa perusteltiin jotenkin vain sillä tavalla, että näin on aina opetettu. Puhuja otti esimerkinkin, että jotkuta saattavat ajatella, että "minä annan Jumalalle määräajan, ja jos Jumala ei siihen ja siihen mennessä anna minulle uskovaista puolisoa, niin sitten minä otan puolison ulkopuolelta".


      • etsivä-xx
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Kuinka ollakaan!

        Tässä oli monia asioita, joita keskusteluketjummekin sivusi, referoin, jos joku ei jaksa kuunnella:

        Äänite kertoo avioparista, Johannes ja Pirjo Littowista Oulusta

        - tavatessaan kumpikaan ei ollut siihen aikaan uskomassa
        - kumpikaan ei ollut uskovaisesta perheestä
        - ei ollut tietoakaan, mitä usko on
        - aloittivat seurustelun ensimmäisenä opiskeluvuonnaan Oulussa
        - toisena opiskeluvuonna mies lähti Turkuun, missä kävi monissa erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa, tutustui myös uskovaisiin ja kurssikavereiden kutsumana seuroihin
        - kävi seuroissa kavereiden kanssa ja yksinkin, enemmän tai vähemmän epäsäännöllisesti
        - opetus seuroissa alkoi vaikuttaa oikealta, sai parannuksen armon ja uskoa syntejään anteeksi
        - Johannes piti edelleen Turusta yhteyttä Pirjoon Oulussa, kertoi parannuksesta
        - suositteli Pirjolle seuroissa käyntiä, Pirjo tutustui rauhanyhdistyksen toimintaan Oulussa
        - Pirjo ei moittinut Johannesta tämän elämänmuutoksesta
        - parannuksenteko ja parannuksen sisältö oli uutta molemmille, he tunnustavat, etteivät vielä ymmärtäneet mitä se pitää sisällään
        - lukuvuoden jälkeen kesällä tapasi Pirjoa uudelleen
        - he kihlautuivat syksyllä, Pirjo ei ollut edelleenkään tehnyt parannusta
        - Turussa vanha mummo puhutteli Johannesta, ettei tämä voi mennä kihloihin ja naimisiin uskottoman kanssa: siitä ei yleensää hyvää seuraa
        - Johannes koki itsensä surulliseksi ja neuvottomaksi tilanteessa
        - kävi keskustelujakin joidenkin (uskovaisten) kanssa mutta ei kertomansa mukaan saanut oikein hyviä neuvoja keneltäkään
        - Johannes huokasi hädässän Jumalan puoleen: muutaman viikon sisään kypsyi ajatus, että hän ei avioidu, vaan purkaa kihlauksen, ellei Pirjo tee parannusta
        - häät oli suunniteltu kesään 1965
        - Johannes antoi tälle prosessille kuitenkin rauhallista aikaa, yli puoli vuotta, eikä kertonut aikeistaan ääneen kenellekään, ei myöskään Pirjolle, jotta tämä säästyy kiusauksilta. Ymmärrys, että tämä menettelytapa on oikea, tuli Johannekselle kertomansa mukaan Jumalalta
        - Pirjo teki parannuksen ja Johannes itse sai siunata tulevaan vaimoaan evankeliumilla. Tämä oli Taivaan Isän johdatusta ja vastaus rukoukseen
        - Johannes kertoi seurusteluajan ajatuksistaan Pirjolle vasta noin 5 vuotta myöhemmin
        - ovat tänä päivänä nöyrällä ja kiitollisella mielellä
        - Johannes toteaa: Pirjo on Johannekselle sopiva vaimo
        - Pirjo Littow toteaa: "Asiat on hyvin ja oikein ja että näin piti mennä. Olemme edelleenkin onnellisia."
        ---

        Kiitos sinulle etsivä-xx tästä linkistä.

        Eiköhän me kiitetä sitäkin, joka laittoi sen sinne Kesäseuraradioon.


      • etsivä-xx
        Erilainen nuori kirjoitti:

        Alajärven kesäseuroissa puhuttiin myös tästä aiheesta. Minulle tuli sellainen olo, että puhujan mukaan seurustelu ja avioituminen "epäuskoisen" kanssa on synti. Asiaa perusteltiin jotenkin vain sillä tavalla, että näin on aina opetettu. Puhuja otti esimerkinkin, että jotkuta saattavat ajatella, että "minä annan Jumalalle määräajan, ja jos Jumala ei siihen ja siihen mennessä anna minulle uskovaista puolisoa, niin sitten minä otan puolison ulkopuolelta".

        Tämähän ei riitä perusteluksi "että näin on aina opetettu". Eiköhän se ollut enne yleisemminkin tapana että kylillä on ollut monenlaisia liittoja silloin herätyksen alkuvuosina. Nämä "muttumattomat opit" pitää käydä läpir Raamatun mukaan. Ja otta huomioon koko kristinoppi. Myös se, että kaikesta säännöitä huolimatta Jumala hertää uskon missä ja milloin haluaa.


      • Erilainen nuori
        etsivä-xx kirjoitti:

        Tämähän ei riitä perusteluksi "että näin on aina opetettu". Eiköhän se ollut enne yleisemminkin tapana että kylillä on ollut monenlaisia liittoja silloin herätyksen alkuvuosina. Nämä "muttumattomat opit" pitää käydä läpir Raamatun mukaan. Ja otta huomioon koko kristinoppi. Myös se, että kaikesta säännöitä huolimatta Jumala hertää uskon missä ja milloin haluaa.

        Olen samaa mieltä, ettei perustelu ollut riittävä ollenkaan. Näköjään tämä aihe on yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka kirjavaa opetusta vl-liikkeessä esiintyy, vaikka halutaan antaa kuva muuttumasta opista ja opetuksesta sekä rikkumattomasta yksimielisyydestä.


      • kjböiujvöiu
        pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

        Kuinka ollakaan!

        Tässä oli monia asioita, joita keskusteluketjummekin sivusi, referoin, jos joku ei jaksa kuunnella:

        Äänite kertoo avioparista, Johannes ja Pirjo Littowista Oulusta

        - tavatessaan kumpikaan ei ollut siihen aikaan uskomassa
        - kumpikaan ei ollut uskovaisesta perheestä
        - ei ollut tietoakaan, mitä usko on
        - aloittivat seurustelun ensimmäisenä opiskeluvuonnaan Oulussa
        - toisena opiskeluvuonna mies lähti Turkuun, missä kävi monissa erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa, tutustui myös uskovaisiin ja kurssikavereiden kutsumana seuroihin
        - kävi seuroissa kavereiden kanssa ja yksinkin, enemmän tai vähemmän epäsäännöllisesti
        - opetus seuroissa alkoi vaikuttaa oikealta, sai parannuksen armon ja uskoa syntejään anteeksi
        - Johannes piti edelleen Turusta yhteyttä Pirjoon Oulussa, kertoi parannuksesta
        - suositteli Pirjolle seuroissa käyntiä, Pirjo tutustui rauhanyhdistyksen toimintaan Oulussa
        - Pirjo ei moittinut Johannesta tämän elämänmuutoksesta
        - parannuksenteko ja parannuksen sisältö oli uutta molemmille, he tunnustavat, etteivät vielä ymmärtäneet mitä se pitää sisällään
        - lukuvuoden jälkeen kesällä tapasi Pirjoa uudelleen
        - he kihlautuivat syksyllä, Pirjo ei ollut edelleenkään tehnyt parannusta
        - Turussa vanha mummo puhutteli Johannesta, ettei tämä voi mennä kihloihin ja naimisiin uskottoman kanssa: siitä ei yleensää hyvää seuraa
        - Johannes koki itsensä surulliseksi ja neuvottomaksi tilanteessa
        - kävi keskustelujakin joidenkin (uskovaisten) kanssa mutta ei kertomansa mukaan saanut oikein hyviä neuvoja keneltäkään
        - Johannes huokasi hädässän Jumalan puoleen: muutaman viikon sisään kypsyi ajatus, että hän ei avioidu, vaan purkaa kihlauksen, ellei Pirjo tee parannusta
        - häät oli suunniteltu kesään 1965
        - Johannes antoi tälle prosessille kuitenkin rauhallista aikaa, yli puoli vuotta, eikä kertonut aikeistaan ääneen kenellekään, ei myöskään Pirjolle, jotta tämä säästyy kiusauksilta. Ymmärrys, että tämä menettelytapa on oikea, tuli Johannekselle kertomansa mukaan Jumalalta
        - Pirjo teki parannuksen ja Johannes itse sai siunata tulevaan vaimoaan evankeliumilla. Tämä oli Taivaan Isän johdatusta ja vastaus rukoukseen
        - Johannes kertoi seurusteluajan ajatuksistaan Pirjolle vasta noin 5 vuotta myöhemmin
        - ovat tänä päivänä nöyrällä ja kiitollisella mielellä
        - Johannes toteaa: Pirjo on Johannekselle sopiva vaimo
        - Pirjo Littow toteaa: "Asiat on hyvin ja oikein ja että näin piti mennä. Olemme edelleenkin onnellisia."
        ---

        Kiitos sinulle etsivä-xx tästä linkistä.

        Johannes toimi viisaasti siinä kun pyrki estämään, ettei tule naimaparannusta Pirjolle. Johannes siis toimi viisaasti, kun ei ilmoittanut siitä Pirjolle, että lopettaisi seurustelun, eikä menisi naimisiin Pirjon kanssa, mikäli Pirjo ei tee parannusta riittävän ajoissa.

        Pirjon naimaparannus olisi ollut huono molemmille, sekä Johannekselle että Pirjolle.

        Johannes toimi myös siinä viisaasti, ettei aivan heti lopettanut seurustelua Pirjon kanssa tuollaisessa tilanteessa, vaan antoi Pirjolle kohtuullisen ajan tehdä parannuksen, koska he seurustelivat jo silloin, kun Johannes teki parannuksen.

        Sillä onhan Jumala luvannut pelastaa myös perhekunnittain, mutta tämä ei kuitenkaan aina pääse toteutumaan, että koko perhekunta pelastuisi, vaikka yksi saisi parannuksen armon. Ehkä Jumala usein ennaltatietämisensä perusteella johdattaa sellaiset epäuskoiset yhteen, jotka myöhemmin saavat molemmat parannuksen armon.

        Ap. t. 11:14
        hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, ja koko sinun perhekuntasi'.

        Ap. t. 16:31
        Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".

        Vaikkakaan seurusteleva pari ei ole vielä ihan perhekunta, mutta Jumala ei ole tuhon Jumala, joten hän haluaa myös seurustelevien parien molempien osapuolten pelastuvan, mutta tämäkään ei tietenkään aina toteudu, jolloin joudutaan valitettavasti lopettamaan seurustelu, toki tehden sen mahdollisimman hienovaraisesti ja ystävällis mielisesti ex-seurustelu-/kihlaus-/avokumppaniaan kohtaan. Jos kuitenkin epäuskoinen osapuoli nostaa siitä vihan, niin se kuuluu uskovaisen ristiin sekin:

        Luuk. 14:26
        "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni."

        Tuolla Herra Jeesus ei tietenkään tarkoita sitä, että uskovaisen pitäisi kirjaimellisesti vihata epäuskoista entistä seurustelu-/kihlaus-/avopariaan, vaan sitä, että myöskään rauhan pitäminen toisten ihmisten kanssa ei saa tulla tärkeämmäksi kuin se, että vaeltaa uskon kuuliaisuudessa Herraa Jeesusta seuraten opissa, elämässä ja kärsimisessä.

        Meidän on oltava AIVAN KAIKILLE ihmisille aina mahdollisimman ystävällisiä ja pidettävä rauha kaikkien kanssa, mikäli se meistä riippuu. Mutta jos se riippuu siitä että meidän pitäisi hyljätä Pyhän Hengen neuvot, niin siinä tapauksessa me emme saa välittää (niin että se vaikuttaisi päätöksiimme) siitä, jos joku siitä pahastuu tai vihastuu, sillä se ei ole koskaan kompromissiasia.

        Tuo Herran Jeesuksen käyttämä "vihata"-termi saattaa johtua siitä, että alkukielisen vastaavan sanan merkitys saattaa olla osittain erilainen. En valitettavasti tunne alkukieliä juurikaan. Jeesus saattoi käyttää voimakasta ilmaisua myös karrikointi (=tavallaan liioittelu) tarkoituksessa, eli sen vuoksi, jotta hänen opetuksensa menisi vahvemmin perille ihmisten sydämiin ja alitajuntaan asti.

        Sitä en kuitenkaan pidä viisaana ratkaisuna, että Johannes meni kihloihin Pirjon kanssa, ennenkuin Pirjo oli tehnyt parannuksen, vaikka Johannes oli jo tehnyt parannuksen. Toisaalta ymmärrän Johanneksen ratkaisun siinä mielessä, että hän oli vasta äskettäin saanut parannuksen armon, joten hänen silloisessa tilanteessaan ei voitaisikaan olettaa tehtävän täydellisesti oikeaa päätöksentekoa kaikissa yksityiskohdissa, joihin Jumalan armo Kristuksessa neuvoo.

        Varsinkin kun kysymyksessä oli erikoistilanne, jossa he jo seurustelivat silloin, kun Johannes sai parannuksen armon, niin ei voida olettaa että oltaisiin täydellisiä. Ja toisaalta onneksi tuolla kertaa kaikki meni hyvin, kun Pirjo teki kuin tekikin aidon parannuksen kihlautumisen jälkeen myöhemmin.

        Aina ei kuitenkaan käy niin onnellisesti, vaan on saattanut tulla kihlauksen purkamisia, jos toinen ei olekaan tehnyt parannusta. Sen vuoksi olisi parempi, että kihloihin mentäisiin vasta sitten, kun molemmat ovat uskovaisia. Ymmärrän toki, että Johanneksella oli siinä vaikea erikoistilanne, joten en tätä mitenkään syytösmielellä kuitenkaan halua kirjoittaa.

        Ja kaikkihan meni kuitenkin lopulta hyvin, kiitos siitä Taivaan Isälle.


    • 29+44

      ### Myös se, että kaikesta säännöitä huolimatta Jumala hertää uskon missä ja milloin haluaa. ####

      Hyvä havainto! Jumala voi antaa herätyksen missä ja milloin vain, eikä ainoastaan vanhoillislestadiolaisuuden piiristä!

      • uskova veli-vl

        Jumalan Henki voi kyllä herättää ihmisen omantunnon missä tahansa, mutta Jumalan Henki uudestisynnyttää ainoastaan oman valtakuntansa lasten julistaman Jumalan valtakunnan evankeliumin synninpäästön kautta.


    • 29+44

      ### Jumalan Henki voi kyllä herättää ihmisen omantunnon missä tahansa, mutta Jumalan Henki uudestisynnyttää ainoastaan oman valtakuntansa lasten julistaman Jumalan valtakunnan evankeliumin synninpäästön kautta. ###

      Luepa tarkemmin : Siinä sanotaan herättää uskon (uskon Jeesukseen Kristukseen), eikä ainoastaan herättää omantunnon. Tästä samasta aiheesta puhui aikoinaan Reisjärvellä Seppo Lohi juuri näin : " Myös se, että kaikesta säännöistä huolimatta Jumala hertää uskon missä ja milloin haluaa. Me emme voi rajoittaa Pyhän Hengen työtä"

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1247
    2. Mielessäni vieläkin T

      Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän
      Ikävä
      17
      1225
    3. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      1
      1159
    4. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      4
      1154
    5. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      0
      1134
    6. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      0
      1133
    7. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      0
      1118
    8. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      41
      1114
    9. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      2
      1105
    10. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      1
      1100
    Aihe