Tunnoton

olinkohan oikealla
tiellä vai ovela

pelkkä synnynnäinen
valehtelija

kutsuvaisen näköisenä
ontossa tuijotuksessa

harhailevan katseen
suojana
tutkailemassa
yksinkertaista kauneutta

pelkäsin omia
kasvojani,
niiden kykyä
ihastua

romantisoida
runsaassa liikkumatilassa

ja kuinka se
huokuva
lihallisuus haki
rajojaan

ihminen on
helppo imaista
sisäänsä

suutelemalla
intiimisti suulle
ja unohtamalla
pinnallisuus

velvoittamatta olla
ympäristön silmää
hivelevä koristus

hyvää tahtoa edustava
virallinen tilaisuus

sosiaalisen voiman
muhkea reisi
repii aina katseita,
tuomalla laavaa
sisuksista

ja se hohka,
intiimi toimitus
alkaa aina
mielihyvällä ja
loppuu kipuun

kiikaritähtäin joutuukin
saaliinsa ympäröimäksi

kasvojen herkkyys
kiristääkin
suun viivamaiseen
kireyteen

tarkkaan valittuja
sanoja ja
kaikki maistui
jumalattaren kanssa
vietetyn
aterian jälkeen
happamalta

pelkkää sielun
umpikujaa
maailman harmonian
tiellä

oliko rakkauden
mahdollisuus
voittaa tuo ristiriitaisuus,
pakopaikka johon
kiinnittyä
virtojen viemättä

olla näkymätön
olomuoto ja
haihtua
kehään
savun muodossa

haavoittunut eläin
lankeaa polvilleen,
rääkäisee
sokeasti rakastuneen
miehen tarinan
ja

pakenee käden
hivelevään tunteeseen

naisen kosteuteen,
jota hivelemällä
syttyvä tuli
saa kaiken,
ottaa omansa

olemalla suurempaa
ja täydellisempää
kuin päihtyminen
elämästä

salaman
lyömä todellisuus
naisen kosketukseen

ja sen jälkeinen
katumustyö

itsetunnon nousun
tuoma rohkeus ja
julkeus katsoa
elämän kelloa silmiin

hypätä seuraavaan
vaiheeseen

kaiken alkaessa
jällen alusta
rippituolin pimeydestä

jatkuen

rakkauden teon
nopeuteen, raakuuteen
ja oivallukseen

kiintymys on turhaa,
ihastumisen vihreydessä
on äärettömyys

kykyni olla
elämän vuorovesi,
ystävyyden alku
seksuaalinen vetovoima

hitaasti pyörivä
ympyrä, joka
tanssiessaan lantioita
tuntee elävänsä

en ymmärrä
rakkauden ja
vastuun käsitteitä

käsirautoja, jotka
vangitsevat

vartaloni
huutaa
rukouksenomaista
transsia

rakkauskirjettä, joka
kirjoittaa siemenensä
ja poltetaan
kylmenevään aamuun

läpipääsemättömään
kuusimetsään, joka
pistelee mennessään
eikä koskaan
pyydä anteeksi

kulkiessaan
kuolemattoman
sielun ja lämpimän
uuman läpi
salaisiin voimiin

se on kuin
koputtaisi oveen

hivelevän vaahdon
lyödessä rantaan
kiviä, jotka
nytkähtelevät
herkkiin ulvahduksiin

sumuiseen valoon
ja sen jäykkyyteen
tunkeutua
pikkusormillaan
tajuntaan

lähtevän ja
saapuvan laivan
aaltoon, joka
on enmmän kapinaa,
hellyyden anarkiaa

siinä on kaikki
mitä elämä haluaa
ja voi tarjota
ja samalla

jotain surumielistä
ja kohtalonomaista

viimaisen tuulen
selittämätön kylmyys,
joka
alkaa heti orgasmin
huipun piiskatessa
vartaloa

kuuman hyöyn
laantuessa tyveensä

aamuun noussut
aurinko
polttamassa energiansa
illan sineen

kuka sinä olet
ja mitä sinä
siinä teet

elämän kivittäessä

räjäyttäessä kaiken
silmille

olemalla
kalpea ja eloton
rakkauden hauta

jokaisen elävän
olion
kyky herättää
voihkaisemalla

sydämen särjetystä
ikkunasta ja

poskissa on taas
punaa ja värinää
heittää
pala menneisyyttä

kokea
ainoan ilonsa

tunnottomuus,
sillä minulle
käy kuka vaan

etkä pysty minua satuttamaan

http://www.youtube.com/watch?v=RiINoQx5hhk