Osaatteko auttaa?

siksi niin kauan kun et ole hätiköiny seksuaalisuutesi kimpussa. Tuo on aika luonnollinen tie ja noin se kuuluu mennäkkin, ettei pohdi 11 vee asti että mitä on vaan siirtymä tapahtuu luonnollisesti ja jne.
Kuulostaa hiukan tyhjälle=)
Mutta älä nyt mieti oletko ollut sokea vaan nauti siitä että nyt ainakin näet.

Mitkä ovat ne syyt minkä takia olemme mitä olemme?
Mitkä ovat ne syyt minkä takia tulemme joksikin?
Miksi minun kenkäni hölskyvät sinun jaloissasi tai hiertävät niitä? Miksi minun kenkäni sattuisivat sopimaan jalkaasi kuin Tuhkimon kenkä? Miksi minun näkökykyni sumenee kun laitan sinun piilolasisi silmiini? Miksi sinun vanhempasi tulivat vanhemmiksesi eivätkä jonkun muun? Valitsitko sinä vanhempasi vai valitsivatko vanhempasi sinut? Miksi vakiotekijän siirtosääntö D(k(f(x))=kf´(x), k=vakio, on sinulle yksinkertainen derivoimissääntö matematiikan ihmeellisessä maailmassa, kun minä tuskin osaan kertotaulun ulkoa. Minkä takia muistat kohtaamistasi ihmisistä parhaiten nimen, kun minulle jää mieleen silmät, hiukset ja äänensävy? Minkä takia et muistuta tässä esitettyjen kysymysten henkilöä etkä ymmärrä mitä tekemistä näillä kysymyksillä on sen kanssa tunnenko minä sinut? Jos sinulla on identtinen kaksonen, tunteeko hän sinut paremmin kuin sinä itse? Osaatko tunnistaa ilon kuten värit muuttuvat värikartalla pikkuhiljaa valkoisesta oranssiin?
Näetkö rakkauden tuhannentuhannet ilmenemismuodot kun katselet ihmisiä iltapäiväruuhkassa? Mitä tekemistä tällä oli seksuaalisuuden kanssa?

Niin, tuttua tekstiä. Mulle kävi myös hiukkasen samalla tavalla, paitsi että seksuaalinen heräämiseni tapahtui hiukkasen aikaisemmin eli 24 vee. Minusta kuitenkin kokoajan tuntunut siltä, että nykyään tuo 24vuottakin on melko myöhäinen aika huomata se. Kun on kuunnellu monien kertoneen tienneensä sen jo viimeistään yläasteella.
Tilannehan oli häkellyttävä, tosiaankin. Tuntui siltä, että nyt mua rankaistaan jostakin. Kyllähän toki haluaisin olla hetero jos se vain olisi mahdollista. Olisihan hienoa tuottaa hyviä fiiliksiä myös vanhemmille ja suvulle, mut kun ei niin ei. Rankkaa aikaa se oli. Tuntui ettei täältä voi nousta kun oli niin yksin.
Kuitenkin pikkuhiljaa asiat taas selkeytyy. On tullut itsevarmuutta ja rohkeutta olla mitä on.....ja välillähän voi olla hiukan ylpeäkin "erilaisuudestaan".

kirjotin tonne alemmas oman tarinani. itse olen myös noin 30v. vasta nyt minäkin olen löytämässä itsenä identiteetti kriisin kautta omaa seksuaalisuuttani. Nin pitkällä en vielä ole naiseni kanssa, että voisimme olla täyspäiväisesti yhdessä.

jos haluut jutella niin mailaa mulle. osoite on tuolla alemmassa viestissä.

samantapaisessa tilanteessa. Sitä toista naista ei tosin ole, pitkään jatkunut ihastuminen kylläkin.
Pidän monista miehistä. Miesten kanssa on helppo jutella. Miehet ovat mukavia. Aviomiehenikin on mukava. Ja olisi vielä mukavampi, jos ei olisi mitään paineita seksin suhteen. Eli siis miehet ova ihan ok siihen saakka, kun ei tarvitse ajatella seksiä tai mennä liian lähelle.
Myös minun heräämiseni on tapahtunut myöhään, vielä myöhempään kuin sinun. Tai en tiedä onko kyse edes heräämisestä; jotkut sellaiset asiat, joihin en ennen ole kiinnittänyt huomiota ovat vain selvinneet. Mikään ei varsinaisesti ole muuttunut, mutta näen asiat nyt eri kulmasta. Ehkä muulla elämänalueella tapahtuneet kriisit ovat olleet vaikuttamassa tähän kehitykseen?
Tässä tilanteessa elän. Minulla ei ole kiirettä muuttaa mitään. Minulla ei ole rohkeutta edes ottaa asiaa puheeksi mieheni kanssa. Tai ihan rehellisesti; jotain olen kertonut jo vuosia sitten suhteemme alussa, mutta hän ei silloin välittänyt siitä. Nyt tuntuu siltä, että hänellekin on tärkeää, että kaikki jatkuu mukavasti ennallaan. Lisäksi on muita asioita, jotka vaativat jatkamaan kuten tähänkin saakka.
Kauanko elämä voi jatkua tällaisena? Ei tämä niin paha ole, monet asiat ovat hyvin. Ajattelen kauhulla, mitä tapahtuisi, jos jonakin päivänä saisin ihailemani naisen rakkauden osakseni!

...että on muitakin kuin minä!

Itsekin olen näitä asioita pohtinut aika paljon viime aikoina. Etenkin sitä, että voiko ihminen tosiaan löytää seksuaalisuutensa vasta aikuisiällä vai onko tässä nyt takana jokin muu?

Itse olen aina silloin tällöin ihastunut naisiin ja pitänyt naisia aina eroottisessa mielessä kiinnostavina. Puolitoista vuotta sitten suhteeni silloiseen poikaystävääni meni poikki. Sen jälkeen olen käynyt aika rankkojankin asioita elämässäni läpi ja tällä hetkellä tuntuu siltä, etten vain enää pysty kuvittelemaan itseäni suhteeseen yhdenkään miehen kanssa. Se "henkinen elementti" jää uupumaan ja olen pettynyt kerta toisensa jälkeen. Seksistä olen kyllä pitänyt, mutta toisaalta seksi miehen kanssa on aina tuntunut jotenkin "likaiselta". Naisen kanssa en koskaan ole ollut, enkä haluakaan rynnätä kokeilemaan suinpäin mitä sattuu. Olen kyllä kiihottunut monista naisista, mutta en ole uskaltanut mennä kovinkaan pitkälle.

Elämä ja parisuhde naisen kanssa tuntuisi jotenkin luonnolliselta ja helpommalta kuin elämä miehen kanssa ympäristön paineista huolimatta. Voisin olla oma itseni. Miesten kanssa en siihen ikinä ole pystynyt.

Olen siis 23-vuotias pk-seudulla asusteleva tyttö. Löytyykö lisää kohtalotovereita?

olen ihastunut erääseen naiseen. Itse olen reilu kakskymppinen tyttö. En ole koskaan aiemmin tuntenutvetoa samaan sukupuoleen. Unia olen joskus aiemminkin nähnyt, joissa olen toisen naisen kanssa. Olen naimisissa. Minulla on kaveruus/ystävyyssuhde tähän naiseen. En uskalla kertoa tunteistani hänelle. Nautin hänen seurastaan näin. Sisällä tuntuu raastavalta, kun ei voi kertoa tätä toiselle.

Ei sun kannata syylistää itseäsi siitä ettet aiemmin tiennyt olevasi kiinnostunut naisista. Varmaankaan et ole aikaisemmin sillä tavalla ollutkaan. Itselleni ainakin oli täysi yllätys tämä ihastumiseni. Olin aiemmin ihastunut miehiin. Mietin, että mikä olisi saattanut saada pääni sekaisin. Ajattelin sen menevän ohitse, mutta tunne on vain syventynyt.

Miksi ihastut naiseen, kun miehiäkin on? Ylipaino ongelmia.