Lapset eron välikappaleina

Lasten puolesta

Puolisoni ex-vaimo on lievästi sanottuna katkera erosta, josta on nyt kulunut vuoden päivät. Puolisollani on siis kaksi poikaa entisestä avioliitosta 11- ja 13-vuotiaat pojat. Puolisoni ja ex-vaimo kirjoittivat ensimmäiset eropaperit jo viisi vuotta sitten, mutta jatkoivat yhdessä lasten takia tai lähinnä siitä syystä että puolisoni ei luottanut siihen että äiti pärjäisi lasten kanssa, minkä exä myönsikin (sairauksien takia). Puolisoni kertoi jo tuolloin exälle, ettei hän rakasta häntä ja että on hänen kanssaan vai lasten takia. (Tiedän tämän olevan totta, sillä kuulin heidän keskustelun eron aikaan, jossa puolisoni muistutti exää siitä, että erohalun ei pitäisi olla hänelle vieras asia ja kuulin myös exän vastaavaan ettei rakkaudettomuudella edelleenkään ole mitään merkitystä pääasia vaan ettei häntä jätetä).

Minä erosin omasta exästäni hieman aikaisemmin kuin puolisoni ja näin ollen meidän oli erittäin helppoa keskustella erotuntemuksista ja sen vaikeudesta toisillemme. (Minun eroni tosin oli kuin lasten leikkiä puolisoni eroon verrattaessa). Olimme nykyisen puolisoni kanssa alussa vain hyviä työkavereita, mutta aikaa myöten tunteemme vahvistuivat ja rakastuimme toisiimme. Syy miksi molemmat erosimme tahoillamme, ei siis johtunut toisistamme, vaan siitä, että silloiset suhteet eivät toimineet. Ex-vaimo on kaikesta huolimatta kääntänyt kaiken minun syyksi ja väittää minulle että liitto oli kunnossa ja että he rakastivat toisiaan, mutta minä tulin ja tuhosin heidän perheen.

Ymmärrän kyllä täysin sen että hän on katkera ja tuntee itsensä jätetyksi ja petetyksi, mutta en tapaa jolla hän osoittaa katkeruutensa. Hän käyttää lapsia välikappaleina ja kiristää ja uhkailee milloin milläkin asialla. Minua ei haittaa se että hän haukkuu ja uhkailee minua tai puolisoani, vaan se miten hän sotkee lapset kaikkeen. Hirveintä tässä on se että lapset ovat alkaneet pelkäämään äitiään (Jos lapset eivät ole mieliksi äidille niin äiti huutaa ja syyllistää lapsia). Olen todella surullinen lapsien puolesta. Niiden pitäisi saada olla lapsia, elää lasten elämää ja rakastaa ehdoitta molempia vanhempiaan eikä murehtia aikuisten asioita tai tuntea vastuuta vanhempien hyvinvoinnista. Nostan hattua puolisolleni siitä ettei hän ole kertaakaan mustamaalannut äitiä lasten kuullen (vaikka mieli olisi tehnyt) tai sanonut mitään muutakaan mistä lasten tulisi olla huolissaan, päinvastoin hän sanoo lapsille aina että äidillä ja isillä on vähän ongelmia keskenään, mutta heidän ei tarvitse niistä murehtia ja että kaikki järjestyy.

Ex-vaimo on useita kertoja vannonut tuhoavansa niin minun kuin puolisoni elämän ja kostavan eron kaikin keinoin. Alussa hän keksi vaikka minkälaisia pahoinpitelytarinoita yms. isästä ja kertoi niitä kaikille (soitti työnantajalle, puolisoni ystäville jne). Kerran puolisoni nauhoitti erään ex:n kanssa käydyn puhelun jossa puolisoni kysyi syytä miksi tämä oli valehdellut ja exä vastasi vahingoniloisena että hän voi keksiä vaikka mitä tarinoita eikä kukaan saa tietää totuutta ja että häntä uskotaan aina… Ne tarinat onneksi loppuivat lyhyeen kun hän sai tietää nauhoituksesta…

Ex-vaimolla on paniikkihäiriö johon hän syö päivittäin rauhoittavia lääkkeitä ja yrittää pitää sairautensa kurissa. Hänellä on myös vakavia henkisiä ongelmia, mutta niitä ei ole lääketieteellisesti todettu. Exä on soitellut useasti ja pyytänyt apua puolisoltani sillä hän ei koe pärjäävänsä poikien kanssa, mutta kun puolisoni ehdottaa poikien muuttoa hänen luo niin exä raivostuu.

Ex-vaimolla on tapana soitella useita kertoja päivässä ja yleensä seuraavanlaisella kaavalla; Ensimmäisen puhelun aikana hän haukkuu, huutaa ja raivoaa ja uhkailee, seuraavan puhelun aikana hän itkee ja ruikuttaa sitten menee hetki ja hän soittaa ja keskustelee ns. normaalisti ja kysyy vaikka pissapojan täyttöohjeita (?) ja illan päätteeksi hän jälleen soittaa uhkaillakseen ja kiristääkseen jotain. Pahinta ei suinkaan ole puhelut vaan se että hän soittaa usein poikien kuullen. Hän saattaa myös aivan yhtäkkiä kysyä lasten kuullen mitä uskomattomampia kysymyksiä puhelun aikana kuten että miksi et enää rakasta ja välitä pojista? eivätkä lapset tietenkään kuule isän vastausta vaan ainoastaan äidin ”huolestuneen”-kysymyksen…Tai sitten hän haukkuu isää sairaaksi ja kertoo kuinka hänen kaikki ystävät ihmettelevät kuinka isä voi olla niin välinpitämätön lasten suhteen jne. Hän yrittää tehdä kaikkensa käännyttääkseen lapset isäänsä vastaan.

Asumme noin 400 kilometrin päässä ex-vaimosta ja heillä on nimellisesti yhteishuoltajuus. Puolisoni yrittää tehdä kaikkensa poikien eteen ja nähdä poikia aina kuin suinkin on mahdollista. Hän ajaa tuhansia kilometrejä vain viedäkseen lapsia jääkiekkopeleihin tms (äiti ei paniikkihäiriön vuoksi voi ajaa pitkiä matkoja) hän on myös vienyt poikia kaksi kertaa lääkäriin (400km suuntaansa) kun äiti ei uskaltanut viedä kun pelkäsi mikä poikia vaivasi…

Ensimmäisien eron jälkeisien kuukausien aikana puolisoni sai siis tavata lapsiaan silloin kuin ex-vaimolla oli omia menoja tai hän ei itse kyennyt lapsia kuskaamaan. Ex-vaimo yritti myös usein tapaamisista sovittaessa kiristää puolisoani antamaan rahaa ja ties mitä tavaroita ns. palkkioksi tapaamisesta. Kun puolisoni ei suostunut kiristykseen, niin ex-vaimo esti tapaamisen ja selitti etteivät pojat halua tavata isää ellei isä anna äidille rahaa tms. Äiti laittoi toisinaan myös lapset soittamaan puolestaan ja pyytämään äidille hänen haluamiaan tavaroita. Viisi kertaa kävi niin että puolisoni ajoi 400 km hakemaan poikia sovittuna ajankohtana ja kun hän pääsi kotiovelle, niin äiti alkoi latelemaan vaatimuksiaan/ehtojaan ja kun puolisoni ei suostunut niihin, niin äiti ei päästänyt lapsia lähtemään, vaan puolisoni piti lähteä ajamaan ilman poikia takaisin. Kun isä on jutellut poikien kanssa ilman äidin läsnäoloa niin pojat ovat kertoneet rehellisesti että he eivät uskalla sanoa äidille vastaan ja että heidän on pakko tehdä kuten äiti sanoo.

Loppusyksystä tapaamiset helpottuivat hieman (äidillä oli kuulemma joku miesystävä) ja ne menivät lähestulkoon sopimuksen mukaisesti. Pojat viettivät syyslomansa meidän luona ja pojat tapasivat minut ensimmäistä kertaa. Loma meni oikein mukavissa merkeissä. Touhusimme neljästään koko lomaviikon ja pojat suhtautuivat minuun todella hyvin. Pojat kertoilivat vitsejä, pelasimme pelejä, katsoimme leffoja jne Pojat sanoivat useaan otteeseen pelkäävänsä sitä että äiti saa tietää minusta ja pyysivät puolisoani lupaamaan, ettei äidille kerrota. Suostuimme poikien pyyntöön, sillä tiesimme, ettei äiti hyväksyisi poikien tapaavan minua. Tapasimme poikia säännöllisesti lähes puolen vuoden ajan kunnes…

Reilu kuukausi sitten ex-vaimo sai tietää minun tavanneen pojat ja hän sai valtavan raivokohtauksen. Hän uhkaili vaikka millä ja vannoi ettei isä tule näkemään poikiaan koskaan. Hän myönsi alussa, että kyse on siitä, hän ei halua minun tapaavan poikia sillä ei voi sietää ajatusta että pojilla voisi olla mukavaa kanssani. Kun puolisoni sanoi hänelle, ettei hänellä ole oikeutta päättää poikien puolesta, niin hän muutti mieltään ja väitti yhtäkkiä poikien vihaavan minua ja sanoi heidän kärsineet minun tapaamisesta, ja lisäsi ettei hänellä ole mitään minua vastaan (huom. hän tiesi siis vain yhdestä kerrasta).

Puolisoni soitti pojille exän ollessa poissa kotoa ja kysyi että haluavatko pojat tavata minua jatkossa niin pojat sanoivat että haluavat tavata. Kun puolisoni tämän jälkeen soitti exälleen ja sanoi, ettei tämä voi evätä tapaamisia, sillä pojilla ei ole mitään minua vastaan niin exä löi luurin kiinni ja tunnin kuluttua exä soitti uudelleen ja käski nuoremman pojista puhelimeen ja poika sanoi itku kurkussa ettei hän halua tavata minua enää. Tämän jälkeen äiti tuli takaisin puhelimeen ja pyysi vahingoniloisena puolisoani vannomaan ettei poikien tarvitsisi tavata minua koskaan. Puolisoni ei tietenkään tähän suostunut vaan soitti lastenvalvojalle joka lupasi keskustella exän kanssa… Että tällaista tällä erää…

Toivon kaikkien katkeruutta tuntevien exien kohdistavan vihan ja raivon tunteet oikeisiin kohteisiin ja jättävän viattomat lapset rauhaan!

ps. Mikään ei ole niin hirveää kuin katsoa pienen pojat itkevän ja tärisevän ja sanovan että hänen on pakko tehdä niin kuin äiti käskee ja pyytävän isää antamaan anteeksi… Puolisoni ei ole koskaan suuttunut lapsille siitä että he ”valitsevat” äidin puolen vaan selittänyt että hän ymmärtää täysin ja että kaikki tulee vielä järjestymään…

162

30804

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • eroa harkinnut

      mietin kahdesti..!

      • koston

        eron tultua ex-vaimoni käytti lapsiamme kostonaan esti kaikintavoin tapaamiset nyt on aikaa kulunut ja lapset kasvaneet isoiksi ja päättävät asioistaan ja ovat niin saakelin vihaisia äidilleen kannattaisi miettiä kolmeenkin kertaan mitä tekee koska kosto usein kääntyy itseään vastaan niinkuin meidän tapauksessamme kävi ottakaa järki "käteen" erossakin lapsi tarvitsee sekä isän että äidin olemassaoloa vaikka ei asuttaisikaan saman katon alla.

      • Titti
        koston kirjoitti:

        eron tultua ex-vaimoni käytti lapsiamme kostonaan esti kaikintavoin tapaamiset nyt on aikaa kulunut ja lapset kasvaneet isoiksi ja päättävät asioistaan ja ovat niin saakelin vihaisia äidilleen kannattaisi miettiä kolmeenkin kertaan mitä tekee koska kosto usein kääntyy itseään vastaan niinkuin meidän tapauksessamme kävi ottakaa järki "käteen" erossakin lapsi tarvitsee sekä isän että äidin olemassaoloa vaikka ei asuttaisikaan saman katon alla.

        Siinä olet oikeassa erossa lapsi tarvii äidin ja isän ei uutta puolisioa! Minulla ja ex-mieheläni oli raastava ero 3:s osapuoli (avioliitonrikkojaämmä) ja mieheni käytti minuun henkistä väkivaltaa. Silti vaikka mieheni kohteli minua huonosti olen aina pitänyt sitä lapseni kannalta tärkeänä, että lapsella säilyy isään kontakti... mutta se on ainoa mikä merkitsee se kontakti vanhempaan. Tapaavat säännöllisesti, puhun lapselleni et isi tykkää hänestä ja en ole MISSÄÄN VAIHEESSA häirinnyt mieheni uutta elämää, mutta eipä ole mieheni uusi elämä missään tekemisissä lapseni kanssa: vaan tapaamiset suoritetaan niin, että lapsella, minulla ja ex:llä hyvä olla -- jos riitoja minulla YH:na huono olla, ni lapsella silloin myös. Pyrimme välttämään riitoja ja tämä ämmä on jouduttu sulkemaan siksi pois, koska en voi sitä sietää eikä poikani pidä siitä.

        Tämä sopii meille ja muut saa ihan rauhassa kritisoida, kaikkihan ollaan ihan erillaisia

    • Nimetön

      Mitäs otit ukkomiehen. Eipä olisi nuita ongelmia jos olisit iskenyt sen työpaikan sinkun.

      • Apua halunnut ja saanut

        En ole lukenut kaikkia viestejä, paitsi aloitusjutun kokonaan.Suosittelisin kaikille niille, joilla on ala-ikäisiä lapsia huolettavanaan hankkimaan ulkopuolista keskusteluapua, kun on vaikea kriisi meneillään.Aikuisten ongelmat eivät ole lasten vika.Omia tunteitaan on helpompi purkaa ulkopuoliselle,koska tunteet ei ole "pinnalla".Itsellä on ollut siihen mahdollisuus ja olen saanut helpotusta vaikeassa tilanteessa. Luotettavasti.

    • Äiti"puoli"

      Mieheni exä on aivan mahdoton.Ei osaa asettaa lasta oman itsensä edelle.
      Olemme tavanneet mieheni kanssa vasta kun he olivat päättäneet erosta,tai siis kun mieheni exä oli vaatinut miestä muuttamaan välittömästi yhteisestä kodista häädön uhalla ja hakenut eroa
      miehen vastusteluista huolimatta.
      Toisin sanoen mieheni exä oli heittänyt miehen ulos yksipuolisella päätöksellä ja mies oli muuttanut omaan asuntoon,kun ei muutakaan voinut.
      Miehen exä ei suostu siihen ,että lapsi saisi tavata minua.Miehen exä vaatii,että miehen pitää tavata lasta vain mummolassa.
      Neuvoteltuamme lakimiehen ja lastenvalvojan kanssa selvisi,ettei lapsen äidillä ole mitään sanomista siihen miten ja missä isä tapaa lastaan.Siispä isä hakee lapsen sopimuksen mukaan ja tulee omaan kotiinsa,exä raivoaa ja välillä hakiessa käy mieheen käsiksi fyysisestikin.
      Miehen exä nimittelee minua ja lapsiani,haukkuu meidät hulluiksi lapsen kuullen.Ei anna lapsen puhua meistä ja väittää kaikille,että lasta kohdellaan meillä huonosti.
      Ei se minua haittaa,ei haukku haavaa tee,mutta lapsi kärsii ja pelkää äitiään.
      Lapsi tulee meille aina iloisena,leikkii muiden lasten kanssa ja laulelee iloisena leikkiessään.
      Kun koittaa aika lähteä äidin luokse,niin väännetään itkua ja vetkutetaan lähtöä.
      En ymmärrä sitä,miten oma äiti voi olla omalle lapselleen niin julma ja käyttää lasta omiin tarkoituksiinsa.
      Miehen exä yrittää saada miestä takaisin,kun on huomannut ettei rahat riitä mihinkään.Lisäksi nainen on sairaalloisen mustasukkainen edelleen miehestä,vaikka itse halusi eron.
      Ex ei ymmärrä,että jos mies kotiin tullessaan löytää postin seasta käräjäoikeuden paperin,jossa vaaditaan muuttoa välittömästi häädön uhalla,että silloin on loukannut toista niin pahasti,ettei paluuta vanhaan ole enää ikinä.
      Uskomatonta tänä päivänä,mutta totta täällä Suomessa.
      Meillä ei ole kohta enää muuta vaihtoehtoa,kun hakea lapsen huoltoa lakituvan kautta,jos äiti ei ymmärrä hellittää kiusantekoaan lapsen kautta.

      • Slectar

        Tajuatko yhden asian laissa entisen puolison kumppanilla ei ole minkäänlaista oikeutta puolisonsa aikaisempiin lapsiin eli olet vain silloin mukana lasten elämässä ( sinä et ole tärkeä osa lapsen elämää: biologiset vanhemmat on ja sukulaiset sinulla ei mitään sidettä/oikeutta lapsiin), jos molemmat ex-puolisot siitä pystyvät yhteisesti sopimaan. Ja riippuu myös tehdyistä sopimuksista!
        Tärkeintähän on taata lapsen yheteys biologisiin vanhempiin (ennenkaikkea lapsi saa kahdenkeskistä aikaa sen poissaolevan vanhemman kanssa, sinulla ei tärkeää roolia lapsen kasvatuksen suhteen eikä sinun tapaaminen ole lapsen kehityksen kannalta ratkaisevaa et ole tarpeellinen hänen elämänsä on jo tarpeeksi TÄRKEITÄ PYSYVIÄ AIKUISIA – liittonne ei välttämättä kestä onhan miehelläsi jo takana ero ja teidän rakkaus ei ole sen ihmeellisempää ku muidenkaan, jokaises liitos on ongelmia ja ihan hyvin voi teidänkin liitto hajota – mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus).

        Ja mikä oikeus sinulla on kommentoida puolisosi eroa, sinä olet ehkä kuullut vain puolisosi ruusunpunaisen version ja ex-vaimolleen se on puhunut taas toista. Mikä on totuus ja mikä valhetta.

        Jokainen ero on erillainen, koska siinä on mukana erillaiset ihmiset ja toinen saattaa ajatella elämästä ehkä hieman erillä tavalla kuin sinä.

        Tärkeintä on että lapset tapaavat poissaolevaa vanhempaa (sinä et ole lapsen vanhempi/holhooja), ei mustamaalausta kummaltakaan ex-puolisolta ja toisten elämien häirintä pois – tärkeintä taata lapselle riidaton ympäristö, jossa tavata vanhempaansa
        (ja jos sinä olet riidan aihe – pois tapaamisesta sinulla ei merkitystä) – itsekkäästi ajatteleva yrittää väkisin tunkea tapaamisiin, johon lapsen vanhempi ei sinua halua. Käske miehesi hakea yksinhuoltajuutta, jos on niin varma ettei toinen kykene huoltajuuteen ja oikeudessahan sitten kaikkki totuus kaivetaan esiin, voipi tulla sinullekkin jotain ylläreitä ...

      • NIMETÖN

        Jos ajattelet, että huoltajuuden hakeminen lakituvan kautta muuttaisi tilannettanne jotenkin täytyy minun kertoa kaamea totuus: asiat jatkuu niinkuin ennenkin...ainakin vuoden, lastenvalvojat tutkii asioita ja järjestää perheterapiaa vanhemmille ja vanhemmuuden arviointeja ja kotikäyntejä...lasta ehkä käytetään psygologin arvioinnissa..ja sen semmosta. Kun on päästy sinne asti että kärajäoikeuskäsittely on niin aikaa on kulunut ja tunteet ylikuumenneet puolin ja toisin. Jos äidissä ei ole mitään valtaisaa "vikaa" joka uhkaa lasten terveyttä niin saatte ehkä" asuinpaikanvaihdoksen aikaiseksi jolloin lapset muuttavat luoksenne. Vaan yhteishuoltajuus on edelleenkin olemassa ja lapset tapaavat äitiään säännöllisesti vuoroviikonloppujen ja lomien aikana eli lopputulos??? Ehkäpä pitäisi vanhempien käydä oma eronsa loppuun asti vaikka jonkun kriisiterapeutin kanssa ennenkuin eroavat ja hankkivat uusia puolisoita. Kyllä entisen puolison mielenterveys voi järkkyä kun kesken erokriisin toisella onkin jo uusi jonkakanssa leikitään kotia "sinun" lapsesi kanssa. (Itsekin eronnut ja uusperheen äiti. Perheessä"sinun", "minun" ja "meidän" yhteisiä lapsia!)

    • luettavaa

      Minua säälittää ensinnäkin koko tuo tilanteenne ja sitten säälittää miten joudut meille(kin) puolustelemaan miten tapasitte ja oliko ero selvä vai ei ja että olitte molemmat vapaita aloittaessanne seurustelun. Tiedän että noita alustuksia täällä keskustelupalstalla pitää tehdä muuten joutuu selittelemään epäolennaisuuksia.
      Miksi, yhä edelleen kysyn miksi ex-puolisot saavat terrorisoida toisten elämään. Hyppyyttää näitä kuin marionettinukkeja lasten, sukulaisten, ystävien välityksellä.
      Tarinasi oli niin pitkä ja senjälkeen luin muiden vastaukset, että en muista oletteko hakeneet oikeutta jonkun oikeustoimen kautta ?
      Mutta kun aina olisikin niin, että pieniä lapsia/murrosikäisiä lapsia käytetään koston välikappaleena, mutta kun lähipiirissä on näitä 30-40 vuotiaita "lapsia", joita äiti manipuloi aikanaan isäänsä vastaan. Nyt jäivät sitten lastenlapset ilman vaaria.
      Tiedän että ero ja jätetyksi tuleminen loukkaa ja heilauttaa elämän tasapainoa. On minutkin hylätty ja jätetty. Mutta, ei hitto vieköön minun tarvinnut terroristiksi ryhtyä ja kostoa käydä suunnittelemaan.
      Joku hoito-ohjelma tuolle teidän exälle olisi tarpeen, ei hän vaikuta täysjärkiseltä.
      Ihmettelen miten te kestätte kaiken tuon noinkin ymmärtäväisesti.

    • ihminen itse

      Tämän voi kääntää niinkin, että isä kostaa ex vaimolleen eron niin, että haluaa näyttää näitä uusia naisiaan lapsille,jotta äidille tulisi entistä enemmän paha mieli, ja katkeroituminen syvenisi.

      Sillä missään ei ole mainintaa, että lasten täytyy tavata isän uuset naiset pakosti. Lapsilla on oikeus tavata vain isää, ei hänen naisiaan! Jos lapset pakotetaan hyväksymään isin uudet naiset, he tekevät sen siksi että eivät halua loukata isää. Se aika on vain isälle ja lapsille, ei siihen tarvitse kenenkään ulkopuolisen tulla sotkemaan.

      Äidin raivon ymmärtää, sillä kukkaan normaali äiti, ei hyväksy lasten elämään ketään ihmistä jota äiti itse ei hyvin tunne!

      • karua

        Karua tekstiä, mutta tosiasia on, että joskus alkuperäisen kirjoittajan tilanne vain on totista totta. Ja se on aistittavissa jo "ihminen itse" -nimimerkillä kirjoittaneen vastauksestakin. Mistä hän lienee esim. käsittänyt, että tällä isällä on useampia naisia.

        Ja mistä johtuu, että äiti saa ottaa itselleen uuden puolison ihan lasten kotiin asumaan, mutta isän pitäisi elää loppuelämänsä yksin? Merkillistä ajattelua. Se tuskin on äidin kiusaamista, jos myös isä jatkaa omaa elämäänsä. Sen verran miestä pitää jokaisessa isässä olla, ettei jää ex-vaimonsa pompoteltavaksi. Ei se, että on lasten biologinen äiti tarkoita sitä, että minä saan tehdä "lasten edun" nimissä mitä tahansa.

        Ja tosiasia on, että jokainen normaali äiti hyväksyy lapsensa elämään myös ihmisiä, joita ei itse hyvin tunne. Esimerkkeinä voi mainita vaikka vain päiväkodin henkilökunta, koulun henkilökunta ja osa lapsen kavereistakin jää meille vanhemmille melko vieraiksi. Minä tiedän lapseni opettajat, mutta en minä heitä tunne, en minä tiedä missä he asuvat ja miten elävät. Ja he ovat 5 kertaa viikossa tekemisissä lapseni kanssa. Niin että jos lapsi näkee isän uuden puolison neljänä päivänä kuukaudessa, niin kannattaako siitä niin kauheata pulttia ottaa. Ei se nainen halua teidän kullannuppujanne omakseen.

      • Tuuli-Lotta
        karua kirjoitti:

        Karua tekstiä, mutta tosiasia on, että joskus alkuperäisen kirjoittajan tilanne vain on totista totta. Ja se on aistittavissa jo "ihminen itse" -nimimerkillä kirjoittaneen vastauksestakin. Mistä hän lienee esim. käsittänyt, että tällä isällä on useampia naisia.

        Ja mistä johtuu, että äiti saa ottaa itselleen uuden puolison ihan lasten kotiin asumaan, mutta isän pitäisi elää loppuelämänsä yksin? Merkillistä ajattelua. Se tuskin on äidin kiusaamista, jos myös isä jatkaa omaa elämäänsä. Sen verran miestä pitää jokaisessa isässä olla, ettei jää ex-vaimonsa pompoteltavaksi. Ei se, että on lasten biologinen äiti tarkoita sitä, että minä saan tehdä "lasten edun" nimissä mitä tahansa.

        Ja tosiasia on, että jokainen normaali äiti hyväksyy lapsensa elämään myös ihmisiä, joita ei itse hyvin tunne. Esimerkkeinä voi mainita vaikka vain päiväkodin henkilökunta, koulun henkilökunta ja osa lapsen kavereistakin jää meille vanhemmille melko vieraiksi. Minä tiedän lapseni opettajat, mutta en minä heitä tunne, en minä tiedä missä he asuvat ja miten elävät. Ja he ovat 5 kertaa viikossa tekemisissä lapseni kanssa. Niin että jos lapsi näkee isän uuden puolison neljänä päivänä kuukaudessa, niin kannattaako siitä niin kauheata pulttia ottaa. Ei se nainen halua teidän kullannuppujanne omakseen.

        On vähän eri-asia päiväkodit ja koulut ym. He ovat tavallaan pakollisia ihmisiä lasten elämässä, ja kyllä heihin ainakin meilläpäin pystyy tutustumaan hyvin. Ja he ovat työssä lapsen elämässä ja koulutettu siihen.Sitä paitsi he ovat ihmisiä jotka eivät tyrkytä itseään tulla hyväksytyksi.

        Mutta nämä isien uudet väkeää väkisin lapsen elämään, ja pahimmassa tapauksessa ilkeilevät aina sopivassa tilanteessa.
        Ei varmaan kukaan ole sanonut etteikö isä sais niitä naisia ottaa vaikka joka päivä uuden, mutta kyse olikin lapsesta! Hänen ei ole pakko, eikä mikään tarve heitä hyväksyä omaan elämään. Eikä hänellä ole velvollisuutta tavata heitä! Hän haluaa olla isän kanssa sen lyhyen ajan, minkä isä raaskii uusilta naisilta olla, ja siihen lapset eivät varmasti halua muita sotkemaan!

        Miksi kukaan isä haluisi hukata oman lapsensa ja hänen itsesä yhteistä aikaa? Enpä usko että moni lapsikaan haluaa. Hän haluaa olla isälle tärkeä!
        Kyllä mä ainankin ottaisi pultin, jos niitä naisia alkais ilmestyy mun lasten elämään! Se olisi lapsillekin varmaan katastrofi, jos tietäsi että isä on ennemmin jonkun naisen kanssa kuin heidän!

      • Oletpa outo

        Mielestäni kyllä se on normaalia, että osaa hyväksyä toisia ihmisiä. Itse ainakin yritän kasvattaa lapseni suvaitsevaisiksi. Jos tuollaisesta asiasta raivostuu niin kyllä aika katkeran tuntuinen ex-vaimo on kyseessä.
        Lapset jäivät eron jälkeen minun luokseni, eikä tulisi mieleenkään kyseenalaistaa isän vastuuta lapsista. Jos isä rakentaa uuden suhteen, olen iloinen hänen puolestaan ja tiedän, että hän itse tietää milloin lapset ovat valmiita uuteen ystävään tutustumaan. Kyllä ne isätkin ovat ajattelevia ja järkeviä olentoja, vaikkemme itse ole enää "perään katsomassa". Ex-miehelläni on paljon ystäviä, joita en tunne ollenkaan. Vaihtoi mokoma työpaikkaakin, pitäisiköhän minun mennä sinne tarkastuskäynnille? Vai tarkoitatko, ettei exäsi saisi pitää kavereita, joita et ole HYVÄKSYNYT. Siis ainakaan NAISIA...

      • karua
        Tuuli-Lotta kirjoitti:

        On vähän eri-asia päiväkodit ja koulut ym. He ovat tavallaan pakollisia ihmisiä lasten elämässä, ja kyllä heihin ainakin meilläpäin pystyy tutustumaan hyvin. Ja he ovat työssä lapsen elämässä ja koulutettu siihen.Sitä paitsi he ovat ihmisiä jotka eivät tyrkytä itseään tulla hyväksytyksi.

        Mutta nämä isien uudet väkeää väkisin lapsen elämään, ja pahimmassa tapauksessa ilkeilevät aina sopivassa tilanteessa.
        Ei varmaan kukaan ole sanonut etteikö isä sais niitä naisia ottaa vaikka joka päivä uuden, mutta kyse olikin lapsesta! Hänen ei ole pakko, eikä mikään tarve heitä hyväksyä omaan elämään. Eikä hänellä ole velvollisuutta tavata heitä! Hän haluaa olla isän kanssa sen lyhyen ajan, minkä isä raaskii uusilta naisilta olla, ja siihen lapset eivät varmasti halua muita sotkemaan!

        Miksi kukaan isä haluisi hukata oman lapsensa ja hänen itsesä yhteistä aikaa? Enpä usko että moni lapsikaan haluaa. Hän haluaa olla isälle tärkeä!
        Kyllä mä ainankin ottaisi pultin, jos niitä naisia alkais ilmestyy mun lasten elämään! Se olisi lapsillekin varmaan katastrofi, jos tietäsi että isä on ennemmin jonkun naisen kanssa kuin heidän!

        Mistä johtuu, että äidit saavat ottaa uuden puolison jopa lastensa kotiin asumaan, mutta isä ei missään tapauksessa saisi tutustuttaa uutta vaimoaan lapsilleen?

        Ja mistä johtuu, että isät kykenevät hyväksymään ex-puolisonsa uuden elinkumppanin ja uusi mies isän mutta äideille uuden kumppanin ilmestyminen on pultin paikka.

        Onko se mies sittenkin tässä asiassa naista fiksumpi?

      • yksinään
        karua kirjoitti:

        Mistä johtuu, että äidit saavat ottaa uuden puolison jopa lastensa kotiin asumaan, mutta isä ei missään tapauksessa saisi tutustuttaa uutta vaimoaan lapsilleen?

        Ja mistä johtuu, että isät kykenevät hyväksymään ex-puolisonsa uuden elinkumppanin ja uusi mies isän mutta äideille uuden kumppanin ilmestyminen on pultin paikka.

        Onko se mies sittenkin tässä asiassa naista fiksumpi?

        Ehkä siksi että äidit haluaa jakaa vastuutaan lapsista jonkun kanssa. Jos lasten isät eivät siihen kykene, ja livistävät tiehensä, niin on aivan ymmärrettävää että äidit niin tekevät ja hyväksyvät itselleen uuden miehen!

        Jännä, että miten isät sitten kiinnostuu lapsistaan kun heillä on uusi ihminen? Miksei he olleet lapsistaan kiinnostuneita silloin, kun elivät lapsen äidin kanssa? Se taitaa olla jonkunmoinen näytön paikka , että näin hän huolehtii lapsistaan! Ehkä miehillä on myös kiire saada se uusi nainen itselleen, että on jotain tekemistä. Yksin on paha olla.

      • kkkkkk

        Entinen Annukkako se siellä taas viljelee totuuksia ja k-kirjaimia.
        Relaa jo.
        Kirjoituksesi ei liipannut läheltäkään alkuperäisen kirjoitusta. Ei taaskaan, olit sitten Annukka tai Pannukka.

      • karua
        yksinään kirjoitti:

        Ehkä siksi että äidit haluaa jakaa vastuutaan lapsista jonkun kanssa. Jos lasten isät eivät siihen kykene, ja livistävät tiehensä, niin on aivan ymmärrettävää että äidit niin tekevät ja hyväksyvät itselleen uuden miehen!

        Jännä, että miten isät sitten kiinnostuu lapsistaan kun heillä on uusi ihminen? Miksei he olleet lapsistaan kiinnostuneita silloin, kun elivät lapsen äidin kanssa? Se taitaa olla jonkunmoinen näytön paikka , että näin hän huolehtii lapsistaan! Ehkä miehillä on myös kiire saada se uusi nainen itselleen, että on jotain tekemistä. Yksin on paha olla.

        Eli siis, kun äiti ottaa itselleen puolison = hän jakaa kasvatusvastuun, mutta kun mies ottaa uuden puolison = hän pakoilee kasvatusvastuutaan.

        Eli kun naapuri puhuu minusta ilkeästi selkäni takana = hän juoruaa, mutta kun minä puhun ilkeästi naapurista = minä jaan tärkeätä informaatiota.

        Eli siis äidillä on oikeus uuteen perheeseen, mutta isän on elettävä vanhalle perheelleen. Näinhän se tuntuu menevän.

      • mielisairas

        Tuollaisia kommentteja antaa vain harhaluuloisuushäiriöstä (sairaalloinen mustasukkaisuus) kärsivä ihminen, jolla on vähän kusipäinen luonne! :)

      • -eronnut nainen-
        Tuuli-Lotta kirjoitti:

        On vähän eri-asia päiväkodit ja koulut ym. He ovat tavallaan pakollisia ihmisiä lasten elämässä, ja kyllä heihin ainakin meilläpäin pystyy tutustumaan hyvin. Ja he ovat työssä lapsen elämässä ja koulutettu siihen.Sitä paitsi he ovat ihmisiä jotka eivät tyrkytä itseään tulla hyväksytyksi.

        Mutta nämä isien uudet väkeää väkisin lapsen elämään, ja pahimmassa tapauksessa ilkeilevät aina sopivassa tilanteessa.
        Ei varmaan kukaan ole sanonut etteikö isä sais niitä naisia ottaa vaikka joka päivä uuden, mutta kyse olikin lapsesta! Hänen ei ole pakko, eikä mikään tarve heitä hyväksyä omaan elämään. Eikä hänellä ole velvollisuutta tavata heitä! Hän haluaa olla isän kanssa sen lyhyen ajan, minkä isä raaskii uusilta naisilta olla, ja siihen lapset eivät varmasti halua muita sotkemaan!

        Miksi kukaan isä haluisi hukata oman lapsensa ja hänen itsesä yhteistä aikaa? Enpä usko että moni lapsikaan haluaa. Hän haluaa olla isälle tärkeä!
        Kyllä mä ainankin ottaisi pultin, jos niitä naisia alkais ilmestyy mun lasten elämään! Se olisi lapsillekin varmaan katastrofi, jos tietäsi että isä on ennemmin jonkun naisen kanssa kuin heidän!

        alkuperäisen kirjoituksen luettuani ja suurta surua lasten näiden kirjoituksen lasten puolesta tuntien, pitää ikäväkseni huomata kuinka paljon näitä sairaita, eronneita naisia tässäkin palstalla on. Moni kirjoittajista on tuon lasten äidin puolella, vaikka asia pitäisi todellakin olla aivan päinvastoin. Hänhän on selkeästi todellakin erittäin pahasti henkisesti järkkynyt, joko eron takia tai sitten jo aikaisemmin. Miten nainen voi katkeroitua niin pahasti erossa, että tällä eronneella miehellä ei saisi eron jälkeen olla enää mitään elämää ??
        En voi käsittää, miksei vain yksinkertaisesti voisi hyväksyä sitä, että täällä maanpäällä on muitakin kelvollisia naisia entisille miehillemme ja he eivät ole pahaksi lapsillemme.
        Tuollainen sairaan katkera ajattelumaailma, että nämä isän ns. uudet naiset ( joita tällä miehellä oli vain yksi) olisivat aina pahasta lapsillemme, ei todellakaan ole näin. Esimerkiksi alkukirjoituksen kirjoittanut nainen on VARMASTI henkisesti aivan toista luokkaa kuin lasten oma äiti, siis paremmalla puolella.

        Itse olen eronnut n kaksi vuotta sitten ja minulla oli heti alkuun miesystävä, jota kaksi tytärtäni suorastaan palvoivat. Nyt täytyy mainita, että lasten isä on myös aivan 100 % erinomainen isä, joten huomion puutteesta tms tämä ihannoiti ei johtunut. Myös tyttöjen isä on uudelleen avioitunut ( minä tosin en) ja tämä uusi nainen lasteni elämässä on tyttöjeni mieleinen, mikä on minulle erittäin tärkeä ja iloinen asia. Lapset asuvat isällään, johtuen omasta erittäin kiireisestä elämänrytmistäni ja eromme oli tasapainoinen ja pystyimme päättämään kaikki asiat ilman riitoja. Toki olen onnellinen lasteni puolesta, koska heillä on nyt ikäänkuin kaksi äitiä ja tuo äitipuoli kotona antaa sielläkin naisen mallia ja toisen tyttäreni murrosikä ei hänellekään ole lastenleikkiä, joten yritän parhaan kykyni mukaan tukea heidän kasvatustaan ( ja puutun siihen vaan pyydettäessä !), eli en soittele näille aikuisille alituiseen ja puutu heidän kotitoimiinsa jatkuvasti.

        Tytöt ovat tyytyväisiä ja tasapainoisia elämäänsä edelleenkin, erosta huolimatta. Toki jokainen lapsi haluaisi että perhe olisi ehjä, mutta aina tuo ei ole valitettavasti mahdollista, joten miksi siis pilata kaikki erossa kauheaa vihanpitoa kylväen ?

      • -eronnut nainen-
        karua kirjoitti:

        Mistä johtuu, että äidit saavat ottaa uuden puolison jopa lastensa kotiin asumaan, mutta isä ei missään tapauksessa saisi tutustuttaa uutta vaimoaan lapsilleen?

        Ja mistä johtuu, että isät kykenevät hyväksymään ex-puolisonsa uuden elinkumppanin ja uusi mies isän mutta äideille uuden kumppanin ilmestyminen on pultin paikka.

        Onko se mies sittenkin tässä asiassa naista fiksumpi?

        ...enpä sanoisi aina noinkaan, koska onhan niitä todella häiriintyneitä miehiäkin.

        Valitettavasti vaan yleensä Suomessa lapset menevät erossa aina äidille, vaikka isäkin voisi olla aivan yhtä pätevä tuossa suhteessa.

        Mielestäni lapsille ei sovi jatkuvasti näytellä uusia, mahdollisia elämänkumppaneita, mutta sitten kun se ns oikea on löytynyt, on tietty normaalia, että koko uusi perhe on kasassa ja jutut tehdään yhdessä !
        Monesti nämä uusien ihmisten tuomat ns uudet tuulet voivat olla lapsille erittäin mieluisiakin !

      • ei massajuttuja
        -eronnut nainen- kirjoitti:

        ...enpä sanoisi aina noinkaan, koska onhan niitä todella häiriintyneitä miehiäkin.

        Valitettavasti vaan yleensä Suomessa lapset menevät erossa aina äidille, vaikka isäkin voisi olla aivan yhtä pätevä tuossa suhteessa.

        Mielestäni lapsille ei sovi jatkuvasti näytellä uusia, mahdollisia elämänkumppaneita, mutta sitten kun se ns oikea on löytynyt, on tietty normaalia, että koko uusi perhe on kasassa ja jutut tehdään yhdessä !
        Monesti nämä uusien ihmisten tuomat ns uudet tuulet voivat olla lapsille erittäin mieluisiakin !

        kaikki ihmiset,joilla on oma mielipide jostain asiasta, ovat häiriintyneitä! Se on kumma, että aina pitäisi olla samaa mieltä.

        Meidän perheessä tehdään niin kuin meille sopii, eikä niin kuin kaikki muut.
        Olis itten kysymys mistä tahansa, teemme sen omalla tavallamme.
        En vain ole koskaan tavannut lapsia, joiden vanhempien uudet vaihtuvat seuralaiset olisivat mieluisia! Ne on vain aikuisten juttuja, kun luulevat lasten ajattelevan niin.

      • ihmeessä?
        Tuuli-Lotta kirjoitti:

        On vähän eri-asia päiväkodit ja koulut ym. He ovat tavallaan pakollisia ihmisiä lasten elämässä, ja kyllä heihin ainakin meilläpäin pystyy tutustumaan hyvin. Ja he ovat työssä lapsen elämässä ja koulutettu siihen.Sitä paitsi he ovat ihmisiä jotka eivät tyrkytä itseään tulla hyväksytyksi.

        Mutta nämä isien uudet väkeää väkisin lapsen elämään, ja pahimmassa tapauksessa ilkeilevät aina sopivassa tilanteessa.
        Ei varmaan kukaan ole sanonut etteikö isä sais niitä naisia ottaa vaikka joka päivä uuden, mutta kyse olikin lapsesta! Hänen ei ole pakko, eikä mikään tarve heitä hyväksyä omaan elämään. Eikä hänellä ole velvollisuutta tavata heitä! Hän haluaa olla isän kanssa sen lyhyen ajan, minkä isä raaskii uusilta naisilta olla, ja siihen lapset eivät varmasti halua muita sotkemaan!

        Miksi kukaan isä haluisi hukata oman lapsensa ja hänen itsesä yhteistä aikaa? Enpä usko että moni lapsikaan haluaa. Hän haluaa olla isälle tärkeä!
        Kyllä mä ainankin ottaisi pultin, jos niitä naisia alkais ilmestyy mun lasten elämään! Se olisi lapsillekin varmaan katastrofi, jos tietäsi että isä on ennemmin jonkun naisen kanssa kuin heidän!

        no,mutta vastaa nyt että miksi lasten äiti saa ottaa kotiinsa uuden puolison asumaan ja lapset "joutuvat" elämään hänen kanssaan saman katon alla,mutta lapset eivät saa olla tekemisissä isin uuden kanssa?

      • järkimies

        Järkyttävä tulkinta...
        Vaimoni muutti asumaan yhteen salaisen kaksoiselämänsä kanssa kun olin kahden viikon lomalla ja ilmoitti, että luovuta avaimet, sillä hänellä on toinen mies.
        Lapset ja uusi miesystävä asuvat äidin luona ja vaimoni määräilee milloin minä tapaan lapseni, sillä hänellä on kova kiire esitellä uutta miestään kaikille sululaisilleen, vaikka emme ole vielä eronneet.
        Aikamoinen henkinen järkytys minulle ja kertoo,millainen valta tasa-arvoisessa yhteiskunnassa on naisilla.
        Lasten huollosta riideltäessä miehelläkin pitäisi olla muita oikeuksia, kuin elatusavun maksaminen.
        Vai mitä se tasa-arvo tarkoittaa, sillä nykyisessä yhteiskunnassa näkee todella huonoja äitejä, joilla ei pitäisi olla mitään mahdollisuuksia saada lasten huoltoa jo yksinkertaisesti siitä syystä, että heillä ei ole varaa kasvattaa ja kouluttaa lapsia.
        Nämä uusavuttomat siideripussit ovat kuitenkin ylivertaisessa asemassa, vaikka vastassa olisi miten kunnollinen ja parempi mies.
        Onko se oikein?

      • markus
        -eronnut nainen- kirjoitti:

        ...enpä sanoisi aina noinkaan, koska onhan niitä todella häiriintyneitä miehiäkin.

        Valitettavasti vaan yleensä Suomessa lapset menevät erossa aina äidille, vaikka isäkin voisi olla aivan yhtä pätevä tuossa suhteessa.

        Mielestäni lapsille ei sovi jatkuvasti näytellä uusia, mahdollisia elämänkumppaneita, mutta sitten kun se ns oikea on löytynyt, on tietty normaalia, että koko uusi perhe on kasassa ja jutut tehdään yhdessä !
        Monesti nämä uusien ihmisten tuomat ns uudet tuulet voivat olla lapsille erittäin mieluisiakin !

        Minun ex:stäni ei ole lasten hoitajaksi. Sillä oli kaiken maailman kotkotukset. Tuskin sillä olisi riittänyt rahat ruokaan ja yleensä elämiseen, jos olisi pitänyt huolehtia vielä pojista. Sillä oli aina Ellosta ja Anttilaa ja ties mitä kerhoa. Omat ansiot meni vaatteisiin ja meikkeihin, omaan talouteen ei riittänyt yhtään. Siiderin litkimiseen meni loput. Olen huolehtinut pojistani yksin, en ole kelpuuttanut ketään naista rinnalleni. Riittää kun eron tuoma muutos mullistaa poikien elämän. Minun aikani tulee myöhemmin.

      • markus
        -eronnut nainen- kirjoitti:

        alkuperäisen kirjoituksen luettuani ja suurta surua lasten näiden kirjoituksen lasten puolesta tuntien, pitää ikäväkseni huomata kuinka paljon näitä sairaita, eronneita naisia tässäkin palstalla on. Moni kirjoittajista on tuon lasten äidin puolella, vaikka asia pitäisi todellakin olla aivan päinvastoin. Hänhän on selkeästi todellakin erittäin pahasti henkisesti järkkynyt, joko eron takia tai sitten jo aikaisemmin. Miten nainen voi katkeroitua niin pahasti erossa, että tällä eronneella miehellä ei saisi eron jälkeen olla enää mitään elämää ??
        En voi käsittää, miksei vain yksinkertaisesti voisi hyväksyä sitä, että täällä maanpäällä on muitakin kelvollisia naisia entisille miehillemme ja he eivät ole pahaksi lapsillemme.
        Tuollainen sairaan katkera ajattelumaailma, että nämä isän ns. uudet naiset ( joita tällä miehellä oli vain yksi) olisivat aina pahasta lapsillemme, ei todellakaan ole näin. Esimerkiksi alkukirjoituksen kirjoittanut nainen on VARMASTI henkisesti aivan toista luokkaa kuin lasten oma äiti, siis paremmalla puolella.

        Itse olen eronnut n kaksi vuotta sitten ja minulla oli heti alkuun miesystävä, jota kaksi tytärtäni suorastaan palvoivat. Nyt täytyy mainita, että lasten isä on myös aivan 100 % erinomainen isä, joten huomion puutteesta tms tämä ihannoiti ei johtunut. Myös tyttöjen isä on uudelleen avioitunut ( minä tosin en) ja tämä uusi nainen lasteni elämässä on tyttöjeni mieleinen, mikä on minulle erittäin tärkeä ja iloinen asia. Lapset asuvat isällään, johtuen omasta erittäin kiireisestä elämänrytmistäni ja eromme oli tasapainoinen ja pystyimme päättämään kaikki asiat ilman riitoja. Toki olen onnellinen lasteni puolesta, koska heillä on nyt ikäänkuin kaksi äitiä ja tuo äitipuoli kotona antaa sielläkin naisen mallia ja toisen tyttäreni murrosikä ei hänellekään ole lastenleikkiä, joten yritän parhaan kykyni mukaan tukea heidän kasvatustaan ( ja puutun siihen vaan pyydettäessä !), eli en soittele näille aikuisille alituiseen ja puutu heidän kotitoimiinsa jatkuvasti.

        Tytöt ovat tyytyväisiä ja tasapainoisia elämäänsä edelleenkin, erosta huolimatta. Toki jokainen lapsi haluaisi että perhe olisi ehjä, mutta aina tuo ei ole valitettavasti mahdollista, joten miksi siis pilata kaikki erossa kauheaa vihanpitoa kylväen ?

        järkevä nainen. Hyvää kevättä!

      • K508

        ...tuollaisen vastauksen kirjoitta tasan tarkkaan ihminen, jolla ei ole mitään käsitystä todellisesta maailmasta ja kuinka sairaita ihmiset ovat oikeasti. Siis, tuollaiset äidit jota tuo kirjoitus koskee.
        Jospa jättäisit kommenttisi ihan omaan tietoosi, kun sinulla ei ole käytännön kokemusta laisinkaan lasten huoltajuudesta saatikaan siihen liittyvistä kiistoista.

        Kommenttisi on todella naurettava!!!

        K508

      • maalaisjärki
        mielisairas kirjoitti:

        Tuollaisia kommentteja antaa vain harhaluuloisuushäiriöstä (sairaalloinen mustasukkaisuus) kärsivä ihminen, jolla on vähän kusipäinen luonne! :)

        HEI etitte maalaisjärkee tai yleensä järkee.. lukekaa toi viesti niin monesti että sisäitätte sen... siinä on maalaisjärkee enemmän kuin nuo katkerat exät osaa etes yhteensä laskee ja ´jos osaavat, ovat siitäki katkeria omille exilleen kun he ymmärtävä oman vajavaisuuden ja syyttävät ex miehiänsä siitä.... että semmooosta.

      • Titti
        markus kirjoitti:

        Minun ex:stäni ei ole lasten hoitajaksi. Sillä oli kaiken maailman kotkotukset. Tuskin sillä olisi riittänyt rahat ruokaan ja yleensä elämiseen, jos olisi pitänyt huolehtia vielä pojista. Sillä oli aina Ellosta ja Anttilaa ja ties mitä kerhoa. Omat ansiot meni vaatteisiin ja meikkeihin, omaan talouteen ei riittänyt yhtään. Siiderin litkimiseen meni loput. Olen huolehtinut pojistani yksin, en ole kelpuuttanut ketään naista rinnalleni. Riittää kun eron tuoma muutos mullistaa poikien elämän. Minun aikani tulee myöhemmin.

        Hatunnosto sinulle... harvinainen mies.

        Minunkin mielestä ero on ollu jo tarpeeksi lapselle ja minä kyllä pystyn odottamaan kuhan lapseni on iso
        Haluan nyt keskittyä täysillä lapseeni oma on valintani....en koe, että jättäisin elämää elämättä
        aion kasvattaa lapseni vanhanaikaisten moraaliarvojen mukaan!

      • Pipa
        karua kirjoitti:

        Eli siis, kun äiti ottaa itselleen puolison = hän jakaa kasvatusvastuun, mutta kun mies ottaa uuden puolison = hän pakoilee kasvatusvastuutaan.

        Eli kun naapuri puhuu minusta ilkeästi selkäni takana = hän juoruaa, mutta kun minä puhun ilkeästi naapurista = minä jaan tärkeätä informaatiota.

        Eli siis äidillä on oikeus uuteen perheeseen, mutta isän on elettävä vanhalle perheelleen. Näinhän se tuntuu menevän.

        Jos mies on helpomman elämän perässä lähtenyt pakokoon kasvatusvastuutaan, ni kuin heikko on mies joka tarvitsee tapamisiinkin jonkun jakamaan vastuun-- tästä herää kysymys, että onko miehestä ollenkaan kantamaan minkäänlaista vastuuta, jos ei pysty yksin olemaan lapsen kassa??

      • Duidappa
        -eronnut nainen- kirjoitti:

        ...enpä sanoisi aina noinkaan, koska onhan niitä todella häiriintyneitä miehiäkin.

        Valitettavasti vaan yleensä Suomessa lapset menevät erossa aina äidille, vaikka isäkin voisi olla aivan yhtä pätevä tuossa suhteessa.

        Mielestäni lapsille ei sovi jatkuvasti näytellä uusia, mahdollisia elämänkumppaneita, mutta sitten kun se ns oikea on löytynyt, on tietty normaalia, että koko uusi perhe on kasassa ja jutut tehdään yhdessä !
        Monesti nämä uusien ihmisten tuomat ns uudet tuulet voivat olla lapsille erittäin mieluisiakin !

        Pitäisikö sitä olla iloinen, että esim. mies tai nainen on perheensä jättänyt (vastuuta ei kanneta, vaikeuksia ei kestetä onhan se helpompi vaan jättää se toinen yksin vastaamaan arjesta ja sitten sanoa että yhteishuoltajuus on lapsen parhaaksi) ja sit yht äkkiä on uus perhe jota pitäisi tukea ex-puolisonkin ... hyi helv... mitä ihmettä säkin elämästä kuvittelet, uusioperheissähän on tutkitusti enemmän ongelmia ja niissä tulee helpommin eroja just joo mikään ei tänä päivänä ole pysyvää, ennen ei kannata paljon elvistellä pysyvyydellä kunnes on yli 10 v yhdessä kannettu vastuuta ja selvitty ongelmista

      • -eronnut nainen-
        Pipa kirjoitti:

        Jos mies on helpomman elämän perässä lähtenyt pakokoon kasvatusvastuutaan, ni kuin heikko on mies joka tarvitsee tapamisiinkin jonkun jakamaan vastuun-- tästä herää kysymys, että onko miehestä ollenkaan kantamaan minkäänlaista vastuuta, jos ei pysty yksin olemaan lapsen kassa??

        taas ajatus sinultakin !
        Jos miehellä on jo vakava suhde menossa, niin
        miksi hänen pitäisi ajaa nainen ulos lasten tullessa viettämään esim. koko viikonloppua isänsä kanssa ?
        Eiköhän tasapainoinen perhe-elämä ole lapsillekin hyvästä, ja toki tämä lasten vanhempi,
        oli hän isä tai äiti, ottaa lapsensa tuona viikonloppuna huomioon. Ei se estä silti yhdessä oloa koko perheen kesken ja tokihan tuo miehen tai naisen uusi puoliso tai avopuoliso on osa tätä perhettä !! Vaikka huomaan, että naisten näkökanta on suurilta osin täällä keskustelussa sitä, että tuo uusi miehen nainen on aina väistämättä täysin "haukka", niin siinä kohtaa
        jokainen voisi vilkaista peiliin, ja miettiä miten itse haluaisi tulla kohdelluksi, jos olisi
        samassa tilanteessa.
        Itse en ex-mieheni uutta puolisoa kritisoi ja
        olen tyytyväinen, että hän tulee hyvin lasteni kanssa toimeen. Minä olen tytärteni äiti, eikä hän ikinä tuota paikkaa voi minulta viedä,
        joten olen ihan tyytyväinen että hän voi kuitenkin ohjata tyttäriäni silloin, kun en itse
        ole heidän kanssaan läsnä.
        Ei tulisi mieleenikään estää heidän uuden perheensä yhteiseloa terrorisoimalla sitä,
        kuten täällä ilmeisimmin moni yksinhuoltaja nainen valitettavasti tekee !!

        ja huom ! tämä viesti on naisen kirjoittama, joten pyytäisin näitä eroonsa katkeroituneita naisia ajattelemaankin joskus näitä asioita
        vähän pidempään...mitä tuolla kaikella katkeruudella ja vihalla voitatte ???

      • -eronnut nainen-
        järkimies kirjoitti:

        Järkyttävä tulkinta...
        Vaimoni muutti asumaan yhteen salaisen kaksoiselämänsä kanssa kun olin kahden viikon lomalla ja ilmoitti, että luovuta avaimet, sillä hänellä on toinen mies.
        Lapset ja uusi miesystävä asuvat äidin luona ja vaimoni määräilee milloin minä tapaan lapseni, sillä hänellä on kova kiire esitellä uutta miestään kaikille sululaisilleen, vaikka emme ole vielä eronneet.
        Aikamoinen henkinen järkytys minulle ja kertoo,millainen valta tasa-arvoisessa yhteiskunnassa on naisilla.
        Lasten huollosta riideltäessä miehelläkin pitäisi olla muita oikeuksia, kuin elatusavun maksaminen.
        Vai mitä se tasa-arvo tarkoittaa, sillä nykyisessä yhteiskunnassa näkee todella huonoja äitejä, joilla ei pitäisi olla mitään mahdollisuuksia saada lasten huoltoa jo yksinkertaisesti siitä syystä, että heillä ei ole varaa kasvattaa ja kouluttaa lapsia.
        Nämä uusavuttomat siideripussit ovat kuitenkin ylivertaisessa asemassa, vaikka vastassa olisi miten kunnollinen ja parempi mies.
        Onko se oikein?

        Täysin samaa mieltä kanssasi. Suomen järjestelmä on vanhanaikainen, koska mikä sanoo, että äiti on aina se paras vaihtoehto lasten kasvatukseen ?
        Itse tiedän myös monta erittäin hyvää isää, joka taatusti on aivan yhtä kykeneväinen hoitamaan lapsiaan kuin äitikin. Ja kuten sanoit,
        moni äiti ei välttämättä edes huolehdi kunnolla lapsistaan, vaan kapakka- ja miesvietti menee lasten edelle.

        Kunnon isienkin pitäisi saada yhtäläinen oikeus
        pitää lapsensa avioerossa kuin äitienkin.
        Nyt yleensä oikeusjärjestelmä on aina äidin puolella ja mielestäni tuossa on kyllä korjaamisen varaa !

      • Auttava käsi
        Pipa kirjoitti:

        Jos mies on helpomman elämän perässä lähtenyt pakokoon kasvatusvastuutaan, ni kuin heikko on mies joka tarvitsee tapamisiinkin jonkun jakamaan vastuun-- tästä herää kysymys, että onko miehestä ollenkaan kantamaan minkäänlaista vastuuta, jos ei pysty yksin olemaan lapsen kassa??

        Tiedän yhden (niitä on varmaan useempi) jotka Ei saa tavata lastaan yksin. Mies voi olla vammainen (kuten minun tiedossani oleva) Syitä on monia miksi mies eo saa tavata lasta yksin

      • savaitsevainen
        Tuuli-Lotta kirjoitti:

        On vähän eri-asia päiväkodit ja koulut ym. He ovat tavallaan pakollisia ihmisiä lasten elämässä, ja kyllä heihin ainakin meilläpäin pystyy tutustumaan hyvin. Ja he ovat työssä lapsen elämässä ja koulutettu siihen.Sitä paitsi he ovat ihmisiä jotka eivät tyrkytä itseään tulla hyväksytyksi.

        Mutta nämä isien uudet väkeää väkisin lapsen elämään, ja pahimmassa tapauksessa ilkeilevät aina sopivassa tilanteessa.
        Ei varmaan kukaan ole sanonut etteikö isä sais niitä naisia ottaa vaikka joka päivä uuden, mutta kyse olikin lapsesta! Hänen ei ole pakko, eikä mikään tarve heitä hyväksyä omaan elämään. Eikä hänellä ole velvollisuutta tavata heitä! Hän haluaa olla isän kanssa sen lyhyen ajan, minkä isä raaskii uusilta naisilta olla, ja siihen lapset eivät varmasti halua muita sotkemaan!

        Miksi kukaan isä haluisi hukata oman lapsensa ja hänen itsesä yhteistä aikaa? Enpä usko että moni lapsikaan haluaa. Hän haluaa olla isälle tärkeä!
        Kyllä mä ainankin ottaisi pultin, jos niitä naisia alkais ilmestyy mun lasten elämään! Se olisi lapsillekin varmaan katastrofi, jos tietäsi että isä on ennemmin jonkun naisen kanssa kuin heidän!

        Ei hän varmaan päivittain kumppania vaihda, mutta on tärkeää tietää hyväksyykö lapsi toisen vanhemman uuden? Jos hyväksyy niin hyvä, mutta jos ei niin sitten ei. ...Kyllä uusi puoliso saisi puuttua lasten asioihin mutta lasta voi opettaa suvaitsevaisuuteen....

      • ei ikinä
        savaitsevainen kirjoitti:

        Ei hän varmaan päivittain kumppania vaihda, mutta on tärkeää tietää hyväksyykö lapsi toisen vanhemman uuden? Jos hyväksyy niin hyvä, mutta jos ei niin sitten ei. ...Kyllä uusi puoliso saisi puuttua lasten asioihin mutta lasta voi opettaa suvaitsevaisuuteen....

        Kyllä niillä miehillä aika usein ne naiset vaihtuu!
        Herranjestas! Uudet naiset ei missään tapauksessa saa puuttua toisten lasten asioihin, ei ainakaan meillä! Järkyttävää! Ikinä en hyväksyisi, ei lapsetkaan hyväksy, eipä kyl tarvikkaan. Jos niin kävisi, minä puuttuisin niiden naisten elämään aivan varmasti!

        Oksettava ajatus, että joku ex mieheni uusi, ihan vieras eukko edes puhuttelisi mun lapsiani! Ei ikinä.

      • ................
        ei ikinä kirjoitti:

        Kyllä niillä miehillä aika usein ne naiset vaihtuu!
        Herranjestas! Uudet naiset ei missään tapauksessa saa puuttua toisten lasten asioihin, ei ainakaan meillä! Järkyttävää! Ikinä en hyväksyisi, ei lapsetkaan hyväksy, eipä kyl tarvikkaan. Jos niin kävisi, minä puuttuisin niiden naisten elämään aivan varmasti!

        Oksettava ajatus, että joku ex mieheni uusi, ihan vieras eukko edes puhuttelisi mun lapsiani! Ei ikinä.

        Mites jos sulla olis uusi mies joka asuisi samassa taloudessa sinun ja lastesi kanssa?eikö hänellä olisi mitään sanavaltaa kodissanne?Hän ei saisi puhutella sinun lapsiasi?

      • yksi uusi joka saa puhutella
        ei ikinä kirjoitti:

        Kyllä niillä miehillä aika usein ne naiset vaihtuu!
        Herranjestas! Uudet naiset ei missään tapauksessa saa puuttua toisten lasten asioihin, ei ainakaan meillä! Järkyttävää! Ikinä en hyväksyisi, ei lapsetkaan hyväksy, eipä kyl tarvikkaan. Jos niin kävisi, minä puuttuisin niiden naisten elämään aivan varmasti!

        Oksettava ajatus, että joku ex mieheni uusi, ihan vieras eukko edes puhuttelisi mun lapsiani! Ei ikinä.

        No on kyllä järkyttävää...

        Todella.

        P.S.
        Minun miehelläni ei ole nainen "vaihtunut" kuin kerran. Ja siitäkin on jo pitkä pitkä aika. Joten: eipäs taas yleistetä noin kovalla vauhdilla.

      • lapseton 3 x aviossa
        savaitsevainen kirjoitti:

        Ei hän varmaan päivittain kumppania vaihda, mutta on tärkeää tietää hyväksyykö lapsi toisen vanhemman uuden? Jos hyväksyy niin hyvä, mutta jos ei niin sitten ei. ...Kyllä uusi puoliso saisi puuttua lasten asioihin mutta lasta voi opettaa suvaitsevaisuuteen....

        Tähän vois vastata, et kyllä ne on lapset jotka määräävät miten heidän kanssaan eletään, kellään ei ole oikeutta muuttaa heidän normaalia elämäänsä! Lasten äiti on heidän ohjannut oikeaan suuntaan jota lapset noudattavat, ei siinä uusilla ole mitään sanomista. Paras vaan tottua ajatukseen, ja elellä lasten ehdoilla jos meinaa tunkeutua toisten elämään! Isän täytyy lapsiaan tukea ja auttaa. Ja jos uusille ei sovi, ei voi mitään...!

      • edelleen suvatsevaisuutta
        ei ikinä kirjoitti:

        Kyllä niillä miehillä aika usein ne naiset vaihtuu!
        Herranjestas! Uudet naiset ei missään tapauksessa saa puuttua toisten lasten asioihin, ei ainakaan meillä! Järkyttävää! Ikinä en hyväksyisi, ei lapsetkaan hyväksy, eipä kyl tarvikkaan. Jos niin kävisi, minä puuttuisin niiden naisten elämään aivan varmasti!

        Oksettava ajatus, että joku ex mieheni uusi, ihan vieras eukko edes puhuttelisi mun lapsiani! Ei ikinä.

        Mulla jos olisi lapsia ja oltais mieheni kanssa erottu niin kyllä haluaisin tutustua tähän uuteen puolisoon, koska varsinkin jos olisi tapaamisoikeudet niin silloin tämä mieheni uusi nainen olisi laspseni elämässä edes vähän halusin sitä tai en.

        Jos lapseni ei hyväksyisi uutta naista niin se olisikin ongelmallista.... yrittäisin selvittää syyn.

        Mutta parhaassa tapauksessa lapsellani olisi kaksi häntä rakastavaa perhettä (myös minulla voisi olla mies joka lapseni pitäisi hyväksyä)

        Yrittäisimme löytää yhteisen sävelen asioihin jos suinkin mahdollista.

        Koska jos ihmiset ei hyväksy toisiaan se aiheuttaa ongelmia jolloi ei kenelläkään ole hyvä olla.

        Ei uutta kannata hylätä lasten elämästä vain sen takia että hän sattuu olemaan isän tai äidin uusi puoliso, vaan kannattaa koeilla kepillä jäätä ja kurkata pintaa syvemmälle ja selvittääMILLAINEN HÄN ON ENNEN KUIN TUOMITSEE HÄNET

      • nainen
        karua kirjoitti:

        Karua tekstiä, mutta tosiasia on, että joskus alkuperäisen kirjoittajan tilanne vain on totista totta. Ja se on aistittavissa jo "ihminen itse" -nimimerkillä kirjoittaneen vastauksestakin. Mistä hän lienee esim. käsittänyt, että tällä isällä on useampia naisia.

        Ja mistä johtuu, että äiti saa ottaa itselleen uuden puolison ihan lasten kotiin asumaan, mutta isän pitäisi elää loppuelämänsä yksin? Merkillistä ajattelua. Se tuskin on äidin kiusaamista, jos myös isä jatkaa omaa elämäänsä. Sen verran miestä pitää jokaisessa isässä olla, ettei jää ex-vaimonsa pompoteltavaksi. Ei se, että on lasten biologinen äiti tarkoita sitä, että minä saan tehdä "lasten edun" nimissä mitä tahansa.

        Ja tosiasia on, että jokainen normaali äiti hyväksyy lapsensa elämään myös ihmisiä, joita ei itse hyvin tunne. Esimerkkeinä voi mainita vaikka vain päiväkodin henkilökunta, koulun henkilökunta ja osa lapsen kavereistakin jää meille vanhemmille melko vieraiksi. Minä tiedän lapseni opettajat, mutta en minä heitä tunne, en minä tiedä missä he asuvat ja miten elävät. Ja he ovat 5 kertaa viikossa tekemisissä lapseni kanssa. Niin että jos lapsi näkee isän uuden puolison neljänä päivänä kuukaudessa, niin kannattaako siitä niin kauheata pulttia ottaa. Ei se nainen halua teidän kullannuppujanne omakseen.

        Ja eiköhän se isä, jota lapsi on tapaamassa, ole kuitenkin se pääasiallinen lapsesta huolehtija tapaamisviikonloppuna.

        Kyllä nuo ex-avokit voivat olla tosi hankalia. Omalla kohdalla myös elämänkumppanini ex-avokki kielsi sen, että lapsi ei saa viettää tapaamisviikonloppuja meidän yhteisessä kodissa.

      • mulla parhaat lapset
        edelleen suvatsevaisuutta kirjoitti:

        Mulla jos olisi lapsia ja oltais mieheni kanssa erottu niin kyllä haluaisin tutustua tähän uuteen puolisoon, koska varsinkin jos olisi tapaamisoikeudet niin silloin tämä mieheni uusi nainen olisi laspseni elämässä edes vähän halusin sitä tai en.

        Jos lapseni ei hyväksyisi uutta naista niin se olisikin ongelmallista.... yrittäisin selvittää syyn.

        Mutta parhaassa tapauksessa lapsellani olisi kaksi häntä rakastavaa perhettä (myös minulla voisi olla mies joka lapseni pitäisi hyväksyä)

        Yrittäisimme löytää yhteisen sävelen asioihin jos suinkin mahdollista.

        Koska jos ihmiset ei hyväksy toisiaan se aiheuttaa ongelmia jolloi ei kenelläkään ole hyvä olla.

        Ei uutta kannata hylätä lasten elämästä vain sen takia että hän sattuu olemaan isän tai äidin uusi puoliso, vaan kannattaa koeilla kepillä jäätä ja kurkata pintaa syvemmälle ja selvittääMILLAINEN HÄN ON ENNEN KUIN TUOMITSEE HÄNET

        Kyllä voi vaikuttaa paljonkin, jos haluaa! Ex mieheni kunnioittaa minun ratkaisuani, koska olen heidän äiti, ja lapset asuvat luonani! Mulla on oikeus puuttua ala-ikäisteni lasten asioihin!
        Ja en salli mistään hinnasta hyväksyä heidän elämäänsä ihmistä, joka ei siihen kuulu! Ex mieheni ymmärtää sen ja niin lapsetkin. Ei siinä sen kummempaa.

        Lapset ovat minun ja mieheni yhteiset, eivät hänen ja uusien naisten!

        Minä olen vastuussa heistä, jos heille jotain käy niiden akkojen kanssa, en voisi syyttää kuin itseäni, jos olen antanut luvan tapailla niitä naisia. Sitä riskiä en ota.

        Lapsella ei voi olla kuin yksi perhe,ja jos se hajoaa, on heillä perhe ilman isää. Ei isä ja uusi nainen ja lapset ole perhe! Tehkoon akat omat lapsensa ja leikkiöön omilla lapsillaan perhettä, ei toisten lapsilla. Ei ainakaan minun.

        Meillä homma toimii,isä ja lapset ja minä vietetään aikaa yhdessä, emme tarvi ylimääräisiä suunsoittajia siihen riehumaan ja häiritsemään. Näin lapset kasvavat normaaleiksi ihmisiksi. Toisilla toisin, meillä näin.

      • vain ja ainoastaan
        nainen kirjoitti:

        Ja eiköhän se isä, jota lapsi on tapaamassa, ole kuitenkin se pääasiallinen lapsesta huolehtija tapaamisviikonloppuna.

        Kyllä nuo ex-avokit voivat olla tosi hankalia. Omalla kohdalla myös elämänkumppanini ex-avokki kielsi sen, että lapsi ei saa viettää tapaamisviikonloppuja meidän yhteisessä kodissa.

        Aivan Isää he ovat tapaamassa, ei hänen naisiaan, joten he voivat poistua siksi aikaa, kunnes lapset lähtevät turvallisesti kotiin. Olet ymmärtänyt asian aivan oikein.

        Minusta taas uudet yrittävät kiivetä perheen sisälle, ja alkavat leikkimään kuin olisivat aina olleet perheessä.

      • nainen
        vain ja ainoastaan kirjoitti:

        Aivan Isää he ovat tapaamassa, ei hänen naisiaan, joten he voivat poistua siksi aikaa, kunnes lapset lähtevät turvallisesti kotiin. Olet ymmärtänyt asian aivan oikein.

        Minusta taas uudet yrittävät kiivetä perheen sisälle, ja alkavat leikkimään kuin olisivat aina olleet perheessä.

        Muuten, mihin minä kotoani lähtisin tuoksi kyseiseksi viikonlopuksi, kun meillä oli jo se "yhteinen koti"?

        Järjetöntä, että minun pitäisi poistua omasta kodistani siksi aikaa, kun elinkumppanini lapsi olisi viettämässä viikonloppua isällään/meillä.

        Järki käteen, hyvät ihmiset. Kyllä lapsen parasta on tasapainoiset etä- ja lähivanhemmat, jotka todella tekevät asiat lapsenedunmukaisesti, eivätkä katkeruudessaan aseta naurettavia ehtoja tapaamiselle.

      • löydät uusia
        nainen kirjoitti:

        Muuten, mihin minä kotoani lähtisin tuoksi kyseiseksi viikonlopuksi, kun meillä oli jo se "yhteinen koti"?

        Järjetöntä, että minun pitäisi poistua omasta kodistani siksi aikaa, kun elinkumppanini lapsi olisi viettämässä viikonloppua isällään/meillä.

        Järki käteen, hyvät ihmiset. Kyllä lapsen parasta on tasapainoiset etä- ja lähivanhemmat, jotka todella tekevät asiat lapsenedunmukaisesti, eivätkä katkeruudessaan aseta naurettavia ehtoja tapaamiselle.

        Kuka siitä on puhunutkaan että voisittekaan ryöstää. Äitiähän teistä ei saa tekemälläkään! Ootte sen verran omalaatuista sakkia.

        Kyse olikin lapsen ja isän tapaamisesta ilman sivuhäiriöitä! Heille aika on yhteinen ja tärkeä, ei siinä silloin häiriköitä tarvi.

        Voisithan sä mennä vaik kapakkaan etsii uusia isiä jotka heittävät lapsensa jonkun takia! Siinä olisi sulle ajankulua. Tiellä vain olisit muuten.

        On pakko tehdä ehtoja ja laittaa teidät kuriin, kun muuten ette ymmärrä, että lapset tapaavat isäänsä, eivätkä tarvi muita. Lapsen parasta äidit ajattelevat, kun pitävät silmällä ja katsovat ettei lapsen seuraan eksy aivan kaistapäitä.

      • kuulostaa
        mulla parhaat lapset kirjoitti:

        Kyllä voi vaikuttaa paljonkin, jos haluaa! Ex mieheni kunnioittaa minun ratkaisuani, koska olen heidän äiti, ja lapset asuvat luonani! Mulla on oikeus puuttua ala-ikäisteni lasten asioihin!
        Ja en salli mistään hinnasta hyväksyä heidän elämäänsä ihmistä, joka ei siihen kuulu! Ex mieheni ymmärtää sen ja niin lapsetkin. Ei siinä sen kummempaa.

        Lapset ovat minun ja mieheni yhteiset, eivät hänen ja uusien naisten!

        Minä olen vastuussa heistä, jos heille jotain käy niiden akkojen kanssa, en voisi syyttää kuin itseäni, jos olen antanut luvan tapailla niitä naisia. Sitä riskiä en ota.

        Lapsella ei voi olla kuin yksi perhe,ja jos se hajoaa, on heillä perhe ilman isää. Ei isä ja uusi nainen ja lapset ole perhe! Tehkoon akat omat lapsensa ja leikkiöön omilla lapsillaan perhettä, ei toisten lapsilla. Ei ainakaan minun.

        Meillä homma toimii,isä ja lapset ja minä vietetään aikaa yhdessä, emme tarvi ylimääräisiä suunsoittajia siihen riehumaan ja häiritsemään. Näin lapset kasvavat normaaleiksi ihmisiksi. Toisilla toisin, meillä näin.

        Et suinkaan ajattele lastesi parasta,vaan itsesi. Yrität keinolla millä hyvänsä pysyä exäsi elämässä ja et osaa jatkaa itse eteenpäin..Olen itse uusioperheen kasvatti, onneksi minun vanhempani eivät olleet tuollaisia..

      • Selectar
        nainen kirjoitti:

        Muuten, mihin minä kotoani lähtisin tuoksi kyseiseksi viikonlopuksi, kun meillä oli jo se "yhteinen koti"?

        Järjetöntä, että minun pitäisi poistua omasta kodistani siksi aikaa, kun elinkumppanini lapsi olisi viettämässä viikonloppua isällään/meillä.

        Järki käteen, hyvät ihmiset. Kyllä lapsen parasta on tasapainoiset etä- ja lähivanhemmat, jotka todella tekevät asiat lapsenedunmukaisesti, eivätkä katkeruudessaan aseta naurettavia ehtoja tapaamiselle.

        MUA EI KIINNOSTA ONKO SE TEIDÄN KOTI YHTEINEN, KAS KUN SULLA EI OLE LAILLISIA OIKEUKSIA LAPSEEN (EI TAPAAMISIA, ET PÄÄTÄ SEN KASVATUKSESTA, ET MISTÄÄN)!

        JOS EX-PIOLISO NÄKEE ETTÄ EI HALUA SUA TAPAAMISEEN, NI VOI VOI VOI ; nyyh nyyh nyyh, UIKUTI UIKUTI UIKUTI -- MITÄ VITTUA TE AIKUISET IHMISET TÄÄLLÄ PARUTTE JOS JOKU EI TEITÄ HYVÄKSY LAPSEN ELÄMÄÄN!

        HOLHOOJALLA ON OIKEUS PÄÄTTÄÄ SIITÄ MILLAISESSA SEURASSA HÄNEN LAPSENSA VIETTÄÄ AIKAA JA ENNEN KAIKKEA TAPAAMISELLA TAATAAN LAPSEN TAAPAAMINEN VANHEMMAN KANSSA JA VALITETTAVASTI UUDET EIVÄT TÄYTÄ TÄTÄ VAATIMUSTA, ET OLE LAPSELLE MITÄÄN ETKÄ SINÄ OLE LAPSEN ELÄMÄN KANNALTA MERKIITTÄVÄ TAI OLEELLINEN OSA HÄNEN ELÄMÄÄNSÄ. JOS EX EI SINUA HYVÄKSY TAPAAMISEEN NI SIL SELVÄ, SIIHEN SINÄ ET VOI MITÄÄN TEHDÄ... KU LAPSEN ASIAT EI SINULLE KUULU MISSÄÄN MÄÄRIN.

        JA JOS EX ANTAA SINUN TAVATA LASTA, NI SITTEN SAAT OLLA SIINÄ MUKANA.

        KIELLÄTKÖ MIESTÄSI TAPAAMASTA LASTA VAI ETKÖ VOI EDES PIKKASEN ANTAA AIKAA EROSTA KÄRSINEELLE LAPSELLE KAHDESTAA ISIN KANSSA, JOKA EHKÄ NÄKEE ISIÄ 2 KRT KUUKAUDESSA JA SINÄ JOKA PV--KUKAHAN TÄS ON ITSEKÄS JA VOITTEHAN TE JÄRKÄTÄ NIIN, ET LAPSI TAPAA ISÄÄNSÄ JOSSAIN MUULLA KUIN TEILLÄ, NI EI SUN TARVII ITSEKÄSTÄ PERSETTÄS LIIKUTTAA TAI JONKUN MUUN IHMISEN (VIATTOMAN) LAPSEN HYVÄKSI TEHDÄ -- EI KUN SINÄ VAAN HALUAT KIUKUTELLA JA AIHEUTTAA RIITOJA ITSEKÄS ÄÄLIÖ

      • YH....
        Selectar kirjoitti:

        MUA EI KIINNOSTA ONKO SE TEIDÄN KOTI YHTEINEN, KAS KUN SULLA EI OLE LAILLISIA OIKEUKSIA LAPSEEN (EI TAPAAMISIA, ET PÄÄTÄ SEN KASVATUKSESTA, ET MISTÄÄN)!

        JOS EX-PIOLISO NÄKEE ETTÄ EI HALUA SUA TAPAAMISEEN, NI VOI VOI VOI ; nyyh nyyh nyyh, UIKUTI UIKUTI UIKUTI -- MITÄ VITTUA TE AIKUISET IHMISET TÄÄLLÄ PARUTTE JOS JOKU EI TEITÄ HYVÄKSY LAPSEN ELÄMÄÄN!

        HOLHOOJALLA ON OIKEUS PÄÄTTÄÄ SIITÄ MILLAISESSA SEURASSA HÄNEN LAPSENSA VIETTÄÄ AIKAA JA ENNEN KAIKKEA TAPAAMISELLA TAATAAN LAPSEN TAAPAAMINEN VANHEMMAN KANSSA JA VALITETTAVASTI UUDET EIVÄT TÄYTÄ TÄTÄ VAATIMUSTA, ET OLE LAPSELLE MITÄÄN ETKÄ SINÄ OLE LAPSEN ELÄMÄN KANNALTA MERKIITTÄVÄ TAI OLEELLINEN OSA HÄNEN ELÄMÄÄNSÄ. JOS EX EI SINUA HYVÄKSY TAPAAMISEEN NI SIL SELVÄ, SIIHEN SINÄ ET VOI MITÄÄN TEHDÄ... KU LAPSEN ASIAT EI SINULLE KUULU MISSÄÄN MÄÄRIN.

        JA JOS EX ANTAA SINUN TAVATA LASTA, NI SITTEN SAAT OLLA SIINÄ MUKANA.

        KIELLÄTKÖ MIESTÄSI TAPAAMASTA LASTA VAI ETKÖ VOI EDES PIKKASEN ANTAA AIKAA EROSTA KÄRSINEELLE LAPSELLE KAHDESTAA ISIN KANSSA, JOKA EHKÄ NÄKEE ISIÄ 2 KRT KUUKAUDESSA JA SINÄ JOKA PV--KUKAHAN TÄS ON ITSEKÄS JA VOITTEHAN TE JÄRKÄTÄ NIIN, ET LAPSI TAPAA ISÄÄNSÄ JOSSAIN MUULLA KUIN TEILLÄ, NI EI SUN TARVII ITSEKÄSTÄ PERSETTÄS LIIKUTTAA TAI JONKUN MUUN IHMISEN (VIATTOMAN) LAPSEN HYVÄKSI TEHDÄ -- EI KUN SINÄ VAAN HALUAT KIUKUTELLA JA AIHEUTTAA RIITOJA ITSEKÄS ÄÄLIÖ

        HEI!

        Mitä Te Täällä RUIKUTATTE ja vitisette -- menkää sossuun psykiatril ja tai jonnekkin ammattiauttajalle, tää on väärä paikka toisten ihmisten elämiä setviä.

        Olen YH, mut sen enenmpää en kommentoi asiaa, koska minun asioita ei täällä levitellä, eikä minun ja minun ex-mieheni väliset asiat/tapaamis sopimukset kuulu kuin minulle ja ex-miehelle (3:S osapuoli ei ole allekirjoittanut huoltakjuus/tapaamissopimuksia, koska asiat ei hänelle lain mukaan kuulu, eikä hän elatusmaksuja maksa), mitä me olemme sopineet!

        Olemme sopineet niin, että lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa säilyy ja pystymme asiallisesti ilman huutoja tapaamiset hoitamaan -- minua ei ex-mieheni tai hänen elämänsä kiinnosta eikä ex-mieheni ole kiinnostunut minun elämästä, meitä kiinnostaa ainoastaan se että paljon kärsinyt lapsemme ei tarvitse enään kärsiä!

        PAINUKAA NYT JOHONKIN MIETTIMÄÄN AJATTELETTEKO ASIAA OMALTA KANNALTA VAI SEN LAPSEN KANNALTA

      • ................
        Selectar kirjoitti:

        MUA EI KIINNOSTA ONKO SE TEIDÄN KOTI YHTEINEN, KAS KUN SULLA EI OLE LAILLISIA OIKEUKSIA LAPSEEN (EI TAPAAMISIA, ET PÄÄTÄ SEN KASVATUKSESTA, ET MISTÄÄN)!

        JOS EX-PIOLISO NÄKEE ETTÄ EI HALUA SUA TAPAAMISEEN, NI VOI VOI VOI ; nyyh nyyh nyyh, UIKUTI UIKUTI UIKUTI -- MITÄ VITTUA TE AIKUISET IHMISET TÄÄLLÄ PARUTTE JOS JOKU EI TEITÄ HYVÄKSY LAPSEN ELÄMÄÄN!

        HOLHOOJALLA ON OIKEUS PÄÄTTÄÄ SIITÄ MILLAISESSA SEURASSA HÄNEN LAPSENSA VIETTÄÄ AIKAA JA ENNEN KAIKKEA TAPAAMISELLA TAATAAN LAPSEN TAAPAAMINEN VANHEMMAN KANSSA JA VALITETTAVASTI UUDET EIVÄT TÄYTÄ TÄTÄ VAATIMUSTA, ET OLE LAPSELLE MITÄÄN ETKÄ SINÄ OLE LAPSEN ELÄMÄN KANNALTA MERKIITTÄVÄ TAI OLEELLINEN OSA HÄNEN ELÄMÄÄNSÄ. JOS EX EI SINUA HYVÄKSY TAPAAMISEEN NI SIL SELVÄ, SIIHEN SINÄ ET VOI MITÄÄN TEHDÄ... KU LAPSEN ASIAT EI SINULLE KUULU MISSÄÄN MÄÄRIN.

        JA JOS EX ANTAA SINUN TAVATA LASTA, NI SITTEN SAAT OLLA SIINÄ MUKANA.

        KIELLÄTKÖ MIESTÄSI TAPAAMASTA LASTA VAI ETKÖ VOI EDES PIKKASEN ANTAA AIKAA EROSTA KÄRSINEELLE LAPSELLE KAHDESTAA ISIN KANSSA, JOKA EHKÄ NÄKEE ISIÄ 2 KRT KUUKAUDESSA JA SINÄ JOKA PV--KUKAHAN TÄS ON ITSEKÄS JA VOITTEHAN TE JÄRKÄTÄ NIIN, ET LAPSI TAPAA ISÄÄNSÄ JOSSAIN MUULLA KUIN TEILLÄ, NI EI SUN TARVII ITSEKÄSTÄ PERSETTÄS LIIKUTTAA TAI JONKUN MUUN IHMISEN (VIATTOMAN) LAPSEN HYVÄKSI TEHDÄ -- EI KUN SINÄ VAAN HALUAT KIUKUTELLA JA AIHEUTTAA RIITOJA ITSEKÄS ÄÄLIÖ

        No sinä nyt ainakin olet viimeinen ihminen päättämään lähtevätkö ihmiset kotoaaan pois vai mitä tekevät..

      • ??????
        vain ja ainoastaan kirjoitti:

        Aivan Isää he ovat tapaamassa, ei hänen naisiaan, joten he voivat poistua siksi aikaa, kunnes lapset lähtevät turvallisesti kotiin. Olet ymmärtänyt asian aivan oikein.

        Minusta taas uudet yrittävät kiivetä perheen sisälle, ja alkavat leikkimään kuin olisivat aina olleet perheessä.

        Tottakai ovat isää tapaamassa,mutta onhan nyt aivan järjetöntä olettaa että pitäisi lähteä omasta kotoaan pois lasten tullessa..Meillä lapset haluavat tavata myös minua,vaikkeivat lapsiani olekkaan,ja minä heitä.Mieheni tyttö soittaa minulle heti, jos minä en ole kotona hänen tänne tullessaaan ja pyytää tulemaan äkkiä kotiin.
        Miten ajattelit hoitaa asian sitten jos itselläsi sattuisi olemaan uusi puoliso saman katon alla missä sinä ja lapset?Lapset ei kai saisi olla tekemisissä uuden miehen kanssa...

      • YH......
        YH.... kirjoitti:

        HEI!

        Mitä Te Täällä RUIKUTATTE ja vitisette -- menkää sossuun psykiatril ja tai jonnekkin ammattiauttajalle, tää on väärä paikka toisten ihmisten elämiä setviä.

        Olen YH, mut sen enenmpää en kommentoi asiaa, koska minun asioita ei täällä levitellä, eikä minun ja minun ex-mieheni väliset asiat/tapaamis sopimukset kuulu kuin minulle ja ex-miehelle (3:S osapuoli ei ole allekirjoittanut huoltakjuus/tapaamissopimuksia, koska asiat ei hänelle lain mukaan kuulu, eikä hän elatusmaksuja maksa), mitä me olemme sopineet!

        Olemme sopineet niin, että lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa säilyy ja pystymme asiallisesti ilman huutoja tapaamiset hoitamaan -- minua ei ex-mieheni tai hänen elämänsä kiinnosta eikä ex-mieheni ole kiinnostunut minun elämästä, meitä kiinnostaa ainoastaan se että paljon kärsinyt lapsemme ei tarvitse enään kärsiä!

        PAINUKAA NYT JOHONKIN MIETTIMÄÄN AJATTELETTEKO ASIAA OMALTA KANNALTA VAI SEN LAPSEN KANNALTA

        Hei!

        En ole päättänykkään, kuin oman lapsen kohdalla ja ex-mieheni kanssa miten tapaamiset sujuu (mutta enhän myöskään ole kertonut Teille miten meillä tapaamiset sujuu -- koska se on meidän KAHDEN VÄLINEN asia ja ei sitten muille kuulu)!

        AINOASTAAN KYSEENALAISTAN VAAN TÄMÄN PAIKAN FOORUMINA, JOSSA TÄSSÄ ASIASTA KESKUSTELLAAN.

        TAPAAMISET KOSKEVAT LAIN MUKAAN VAIN
        VANHEMPIA ÄITIÄ JA ISÄÄ SEKÄ LASTA/LAPSIA -- SE SOPIMUS SOVITAAN NÄIDEN VÄLILLÄ, NIIN ETTÄ TAPAAMISOIKEUS TOTEUTUU JA MITEN KAIKILLE SOPII -- UUDET EIVÄT OLE SOPIJAPUOLINA JA LAILLISTA ASEMAA HEILLÄ EI OLE LAPSEN ELÄMÄSSÄ / ELI HEILL' EI OLE SANAVALTAA SIIHEN

      • nainen
        ?????? kirjoitti:

        Tottakai ovat isää tapaamassa,mutta onhan nyt aivan järjetöntä olettaa että pitäisi lähteä omasta kotoaan pois lasten tullessa..Meillä lapset haluavat tavata myös minua,vaikkeivat lapsiani olekkaan,ja minä heitä.Mieheni tyttö soittaa minulle heti, jos minä en ole kotona hänen tänne tullessaaan ja pyytää tulemaan äkkiä kotiin.
        Miten ajattelit hoitaa asian sitten jos itselläsi sattuisi olemaan uusi puoliso saman katon alla missä sinä ja lapset?Lapset ei kai saisi olla tekemisissä uuden miehen kanssa...

        Kyllähän nuo edellä kirjoitetut tekstit olivat melko pöyristyttäviä kannan ottoja. Kyseinen äiti "asuttaa" varmasti uuden mahdollisen puolisonsa parvekkeella "ulkoruokinnassa" ne päivät, jolloin hänen ja ex-miehen yhteiset lapset asuvat kotonaan. Tai sitten lapset laitetaan pihalle niiksi viikonlopuiksi, kun mahdollinen uusi mies vierailee äidin luona.

        Suoraan sanottuna, tekstit ovat todella mustasukkaisen/omistuksenhaluiusen ja sairaan ihmisen kirjoittamia. Ja hänen tavastaan yrittää hallita ympäristöään, kuultaa syvä katkeruus, "menetettyä" miestä kohtaan ja kaikessa katkeruudessa hänen omat katkerat päämääränsä ajavat lapsenedun edelle.

      • nainen
        Selectar kirjoitti:

        MUA EI KIINNOSTA ONKO SE TEIDÄN KOTI YHTEINEN, KAS KUN SULLA EI OLE LAILLISIA OIKEUKSIA LAPSEEN (EI TAPAAMISIA, ET PÄÄTÄ SEN KASVATUKSESTA, ET MISTÄÄN)!

        JOS EX-PIOLISO NÄKEE ETTÄ EI HALUA SUA TAPAAMISEEN, NI VOI VOI VOI ; nyyh nyyh nyyh, UIKUTI UIKUTI UIKUTI -- MITÄ VITTUA TE AIKUISET IHMISET TÄÄLLÄ PARUTTE JOS JOKU EI TEITÄ HYVÄKSY LAPSEN ELÄMÄÄN!

        HOLHOOJALLA ON OIKEUS PÄÄTTÄÄ SIITÄ MILLAISESSA SEURASSA HÄNEN LAPSENSA VIETTÄÄ AIKAA JA ENNEN KAIKKEA TAPAAMISELLA TAATAAN LAPSEN TAAPAAMINEN VANHEMMAN KANSSA JA VALITETTAVASTI UUDET EIVÄT TÄYTÄ TÄTÄ VAATIMUSTA, ET OLE LAPSELLE MITÄÄN ETKÄ SINÄ OLE LAPSEN ELÄMÄN KANNALTA MERKIITTÄVÄ TAI OLEELLINEN OSA HÄNEN ELÄMÄÄNSÄ. JOS EX EI SINUA HYVÄKSY TAPAAMISEEN NI SIL SELVÄ, SIIHEN SINÄ ET VOI MITÄÄN TEHDÄ... KU LAPSEN ASIAT EI SINULLE KUULU MISSÄÄN MÄÄRIN.

        JA JOS EX ANTAA SINUN TAVATA LASTA, NI SITTEN SAAT OLLA SIINÄ MUKANA.

        KIELLÄTKÖ MIESTÄSI TAPAAMASTA LASTA VAI ETKÖ VOI EDES PIKKASEN ANTAA AIKAA EROSTA KÄRSINEELLE LAPSELLE KAHDESTAA ISIN KANSSA, JOKA EHKÄ NÄKEE ISIÄ 2 KRT KUUKAUDESSA JA SINÄ JOKA PV--KUKAHAN TÄS ON ITSEKÄS JA VOITTEHAN TE JÄRKÄTÄ NIIN, ET LAPSI TAPAA ISÄÄNSÄ JOSSAIN MUULLA KUIN TEILLÄ, NI EI SUN TARVII ITSEKÄSTÄ PERSETTÄS LIIKUTTAA TAI JONKUN MUUN IHMISEN (VIATTOMAN) LAPSEN HYVÄKSI TEHDÄ -- EI KUN SINÄ VAAN HALUAT KIUKUTELLA JA AIHEUTTAA RIITOJA ITSEKÄS ÄÄLIÖ

        YHTEISHUOLTAJUUDESSA ISÄ ON SAMANLAINEN HUOLTAJA, KUN ÄITIKIN, ETTÄ KYLLÄ HÄNELLÄ ON SE PÄÄTÖSVALTA SAMALLA TAVALLA, KUN ÄIDILLÄKIN.

      • kauheaa
        kuulostaa kirjoitti:

        Et suinkaan ajattele lastesi parasta,vaan itsesi. Yrität keinolla millä hyvänsä pysyä exäsi elämässä ja et osaa jatkaa itse eteenpäin..Olen itse uusioperheen kasvatti, onneksi minun vanhempani eivät olleet tuollaisia..

        Kuullostaa todella katkeralta ja sitä paitsi

        Ex mies ja hänen pupoliso muodostavat (uuiso) perheen. Perheen määritelmä nykyään "käyttävät samaa jääkaappia:)))ja jos asuu samassa talossa niin turhaa molemmille on omaa jääkaappia ostaa ja vaikka ostaisikin niin olisihe sittenkin perhe. Lapsella VOI olla myos useampi perhe. Äiti js uusi mahdollisesti lapset (perhe 1 , isä uusi ja mahdollisesti lapset perhe 2 Tämä ei ole missään järjestyksessä ,) mutta näin voi olla ja molemmat perheet voi rakastaa lastaan yhtä paljon

        Mitäs erosit jos et hyväksy muita ihmisiä lastesi elämääm......

        Itselläsi ei varmaan tule olemaan parisuhdetta....
        Jos rulusi, eikö uusi puoliso kuuluisi sinun ja Xe-puolisosi lasten elämään???????

        Itse haluaisin tutustua vanhempani uuteen ja päättää sitten vasta kun tiedän millainen hän on, kuulluisiko hän elämääni.....

      • :-)
        nainen kirjoitti:

        Kyllähän nuo edellä kirjoitetut tekstit olivat melko pöyristyttäviä kannan ottoja. Kyseinen äiti "asuttaa" varmasti uuden mahdollisen puolisonsa parvekkeella "ulkoruokinnassa" ne päivät, jolloin hänen ja ex-miehen yhteiset lapset asuvat kotonaan. Tai sitten lapset laitetaan pihalle niiksi viikonlopuiksi, kun mahdollinen uusi mies vierailee äidin luona.

        Suoraan sanottuna, tekstit ovat todella mustasukkaisen/omistuksenhaluiusen ja sairaan ihmisen kirjoittamia. Ja hänen tavastaan yrittää hallita ympäristöään, kuultaa syvä katkeruus, "menetettyä" miestä kohtaan ja kaikessa katkeruudessa hänen omat katkerat päämääränsä ajavat lapsenedun edelle.

        Ja selvä, kertokaa mulle ero jossa ei jossain vaiheessa ole edes piilokatkeruutta!

        Ja asian voi kääntää myös niinkin että uusi puoliso, joka näkee isää esim. päivittäin ei voi edes itse sairaan omistushalunsa vuoksi antaa isän tavata lapsia kahden kesken joka toinen vkon loppu.... Hänenhän tässä pitäisi olla aikuinen...eikä niiden lasten... Millainen on se aikuinen, joka ei hyväksy lasten ja isän välistä kahdenkeskistä aikaa...mutta lasten kyllä pitäisi hänet hyväksyä!

        Siksi lapset eivät päätäkkään asioista, kunnes ovat itse 18 -- KOSKA EIVAT OLE OIKEASTI KYKENEVIÄ SIIHN JA OVAT HELPOSTI VIERAAN IHMISEN VAIKUTUKSILLE ALTIS - minkähän takia lapsilla on HOLHOOJAT (JOILLA LAIN MUKAAN ON OIKEUS PÄÄTTÄÄ MIKÄ ON LAPSEN KANNALTA PARASTA LAPSEN PUOLESTA)!?

        Ja meitä on erillaisia ihmisiä, erillaisia ajattelumalleja, erillaisia kasvatusmetodeja jne... Jollei ex:n uudelle ei mun kasvatusmetodit kelpaaa, ni sille en voi mitään ja enemmän katson sen haitalliseksi lapselle et se ilman minkäänlaista laillista kasvatusoikeutta yrittää puuttua minun tekemiin päätöksiin ja aiheuttaa känää, ku se että sitä ei tapamisiin sallita! JA NYT SITTEN PUHUN OMAN ITSENI PUOLESTA JA OMISTA MIELIPITEISTÄ__ ENKÄ NIITÄ MUILLE TUPUTA; MUTTA NÄIN MINÄ NÄEN ASIAT

      • Sori vaan
        nainen kirjoitti:

        YHTEISHUOLTAJUUDESSA ISÄ ON SAMANLAINEN HUOLTAJA, KUN ÄITIKIN, ETTÄ KYLLÄ HÄNELLÄ ON SE PÄÄTÖSVALTA SAMALLA TAVALLA, KUN ÄIDILLÄKIN.

        YH- päättää yksin

        Yhteishuoltajuudessa päätetään yhdessä ja jos ei päästä sopimukseen ni silloin ei voi toisen kanta ylittää toista sori vaan - ja silloin tarvitaan kolmas osapuoli (puolueeton kuten esim sossu, ei missään nimessä ex:n uusi) selvitteleen asiaa...

        YHTEISHUOLTAJUUSKAAN EI ANNA EX:N UUDELLE MITÄÄN OIKEUTTA LAPSEEN; OIKEUS KOSKEE VAIN OIKEAA VANHEMPAA

      • hämmästynyt
        Selectar kirjoitti:

        MUA EI KIINNOSTA ONKO SE TEIDÄN KOTI YHTEINEN, KAS KUN SULLA EI OLE LAILLISIA OIKEUKSIA LAPSEEN (EI TAPAAMISIA, ET PÄÄTÄ SEN KASVATUKSESTA, ET MISTÄÄN)!

        JOS EX-PIOLISO NÄKEE ETTÄ EI HALUA SUA TAPAAMISEEN, NI VOI VOI VOI ; nyyh nyyh nyyh, UIKUTI UIKUTI UIKUTI -- MITÄ VITTUA TE AIKUISET IHMISET TÄÄLLÄ PARUTTE JOS JOKU EI TEITÄ HYVÄKSY LAPSEN ELÄMÄÄN!

        HOLHOOJALLA ON OIKEUS PÄÄTTÄÄ SIITÄ MILLAISESSA SEURASSA HÄNEN LAPSENSA VIETTÄÄ AIKAA JA ENNEN KAIKKEA TAPAAMISELLA TAATAAN LAPSEN TAAPAAMINEN VANHEMMAN KANSSA JA VALITETTAVASTI UUDET EIVÄT TÄYTÄ TÄTÄ VAATIMUSTA, ET OLE LAPSELLE MITÄÄN ETKÄ SINÄ OLE LAPSEN ELÄMÄN KANNALTA MERKIITTÄVÄ TAI OLEELLINEN OSA HÄNEN ELÄMÄÄNSÄ. JOS EX EI SINUA HYVÄKSY TAPAAMISEEN NI SIL SELVÄ, SIIHEN SINÄ ET VOI MITÄÄN TEHDÄ... KU LAPSEN ASIAT EI SINULLE KUULU MISSÄÄN MÄÄRIN.

        JA JOS EX ANTAA SINUN TAVATA LASTA, NI SITTEN SAAT OLLA SIINÄ MUKANA.

        KIELLÄTKÖ MIESTÄSI TAPAAMASTA LASTA VAI ETKÖ VOI EDES PIKKASEN ANTAA AIKAA EROSTA KÄRSINEELLE LAPSELLE KAHDESTAA ISIN KANSSA, JOKA EHKÄ NÄKEE ISIÄ 2 KRT KUUKAUDESSA JA SINÄ JOKA PV--KUKAHAN TÄS ON ITSEKÄS JA VOITTEHAN TE JÄRKÄTÄ NIIN, ET LAPSI TAPAA ISÄÄNSÄ JOSSAIN MUULLA KUIN TEILLÄ, NI EI SUN TARVII ITSEKÄSTÄ PERSETTÄS LIIKUTTAA TAI JONKUN MUUN IHMISEN (VIATTOMAN) LAPSEN HYVÄKSI TEHDÄ -- EI KUN SINÄ VAAN HALUAT KIUKUTELLA JA AIHEUTTAA RIITOJA ITSEKÄS ÄÄLIÖ

        "MUA EI KIINNOSTA"... "MITÄ VITTUA TE AIKUISET..." jne. Jos ihmiset todella ovat eläneet tällä asenteella parisuhteissaan, niin en yhtään ihmettele, että ero on tullut. Ei sellainen parisuhde voi toimia, missä toinen osapuoli harrastaa tällaista sanelupolitiikkaa.

        Ei ihmissuhteita hoideta sillä, että ollaan aina vaatimassa, että MINÄ MINÄ MINÄ ja että MINUN tahtoni on tämä ja näin on tehtävä. Missä on kykynne kuunnella toisia ihmisiä, asettua heidän asemaansä ja ymmärtää heitä. Se ei ole kenenkään osapuolen etu, ei edes lapsen, että emme kykene näkemään ketään muuta kuin itsemme.

        MINUN näkemykseni ei ole se ainut oikea.

      • ...................
        :-) kirjoitti:

        Ja selvä, kertokaa mulle ero jossa ei jossain vaiheessa ole edes piilokatkeruutta!

        Ja asian voi kääntää myös niinkin että uusi puoliso, joka näkee isää esim. päivittäin ei voi edes itse sairaan omistushalunsa vuoksi antaa isän tavata lapsia kahden kesken joka toinen vkon loppu.... Hänenhän tässä pitäisi olla aikuinen...eikä niiden lasten... Millainen on se aikuinen, joka ei hyväksy lasten ja isän välistä kahdenkeskistä aikaa...mutta lasten kyllä pitäisi hänet hyväksyä!

        Siksi lapset eivät päätäkkään asioista, kunnes ovat itse 18 -- KOSKA EIVAT OLE OIKEASTI KYKENEVIÄ SIIHN JA OVAT HELPOSTI VIERAAN IHMISEN VAIKUTUKSILLE ALTIS - minkähän takia lapsilla on HOLHOOJAT (JOILLA LAIN MUKAAN ON OIKEUS PÄÄTTÄÄ MIKÄ ON LAPSEN KANNALTA PARASTA LAPSEN PUOLESTA)!?

        Ja meitä on erillaisia ihmisiä, erillaisia ajattelumalleja, erillaisia kasvatusmetodeja jne... Jollei ex:n uudelle ei mun kasvatusmetodit kelpaaa, ni sille en voi mitään ja enemmän katson sen haitalliseksi lapselle et se ilman minkäänlaista laillista kasvatusoikeutta yrittää puuttua minun tekemiin päätöksiin ja aiheuttaa känää, ku se että sitä ei tapamisiin sallita! JA NYT SITTEN PUHUN OMAN ITSENI PUOLESTA JA OMISTA MIELIPITEISTÄ__ ENKÄ NIITÄ MUILLE TUPUTA; MUTTA NÄIN MINÄ NÄEN ASIAT

        Lapsilla om toki oltava mahdollisuus viettää isän kanssa myös kahdenkeskistä aikaa, mutta se ei tarkoita sitä että esim. minun tarvitsisi poistua kotoani lasten tänne tullessa. En luonnollisestikkaan ole 24h/vrk kotona, mutta en myöskään ole sen takia kotoa pois kun lapset ovat täällä. Heillä on paljon yhteistä aikaa vaikka minä olen kotona,ei minun tarvitse koko ajan olla heidän kanssaan samassa huoneessa..Ja isä voi viettää lasten kanssa aikaa myös kodin ulkopuolella.

      • on vaikeeta käsittää!
        kauheaa kirjoitti:

        Kuullostaa todella katkeralta ja sitä paitsi

        Ex mies ja hänen pupoliso muodostavat (uuiso) perheen. Perheen määritelmä nykyään "käyttävät samaa jääkaappia:)))ja jos asuu samassa talossa niin turhaa molemmille on omaa jääkaappia ostaa ja vaikka ostaisikin niin olisihe sittenkin perhe. Lapsella VOI olla myos useampi perhe. Äiti js uusi mahdollisesti lapset (perhe 1 , isä uusi ja mahdollisesti lapset perhe 2 Tämä ei ole missään järjestyksessä ,) mutta näin voi olla ja molemmat perheet voi rakastaa lastaan yhtä paljon

        Mitäs erosit jos et hyväksy muita ihmisiä lastesi elämääm......

        Itselläsi ei varmaan tule olemaan parisuhdetta....
        Jos rulusi, eikö uusi puoliso kuuluisi sinun ja Xe-puolisosi lasten elämään???????

        Itse haluaisin tutustua vanhempani uuteen ja päättää sitten vasta kun tiedän millainen hän on, kuulluisiko hän elämääni.....

        Ei perhe ole sama kuin auto tai vastaava, joita voi olla useampia! Ei perheitä voi olla kuin yksi! kun se hajoo, ei ole normaalia perhettä.

        Minun lapeni ovat minun ja ex mieheni. He pysyvät minun lapsinani, ja ex mihen lapsina. Ei heille ilmesty uusia perheitä nyt eikä koskaan! Se luo lapselle turvallisuutta kun tietää mihin kuuluu, eikä lennetä ympäri pitäjää!

      • minä minä minä!
        hämmästynyt kirjoitti:

        "MUA EI KIINNOSTA"... "MITÄ VITTUA TE AIKUISET..." jne. Jos ihmiset todella ovat eläneet tällä asenteella parisuhteissaan, niin en yhtään ihmettele, että ero on tullut. Ei sellainen parisuhde voi toimia, missä toinen osapuoli harrastaa tällaista sanelupolitiikkaa.

        Ei ihmissuhteita hoideta sillä, että ollaan aina vaatimassa, että MINÄ MINÄ MINÄ ja että MINUN tahtoni on tämä ja näin on tehtävä. Missä on kykynne kuunnella toisia ihmisiä, asettua heidän asemaansä ja ymmärtää heitä. Se ei ole kenenkään osapuolen etu, ei edes lapsen, että emme kykene näkemään ketään muuta kuin itsemme.

        MINUN näkemykseni ei ole se ainut oikea.

        Sanelupolitiikkaa tarvii todella silloin kun uudet naikkoset ovat vallanneet lapsilta isän!! Joten ei sun tarvi ihmetellä sitä että " ei ihme että erosivat kun tollanen akka"! Äidit toimivat lastensa parhaaksi. Kaikki epäilyttävä on karsittava minimiin.
        Kyllä se vaan niin on, että ei niillä uusilla akoilla ole mitään valtaa toisten lapsiin! Äiti ja isä sen määräävät ketä lapset saa tavata ja ketä ei! Eikä siihen tapaamiseen kuulu ne uudet millään muotoa!

        Sen verran lapsia on suojeltava, että ei toistu nämä henkiset kärsimykset, joita nämä uudet viljelee vihatessaan miehen lapsia ja vielä tämän äitiään haukkumalla häiriköksi!
        Jos eukko ei osaa poistua paikalta kun isä tapaa lapsiaan, niin sitten isän on lähtävä lastensa luo! Joten tyytykää vaan osaanne, ette ole muuta ansainneet!

        Lapset ovat iseille aina ykköset ja työ tulette joukon jäljessä! Minun lapsistani tulevat kaikki uudet naikkoset pitämään näpit irti. Se on totta että MINUN sanani painaa ja paljon, asuvathan lapseni luonani, joten MINÄ päätän!

      • roikkumaan ellei muuten
        YH.... kirjoitti:

        HEI!

        Mitä Te Täällä RUIKUTATTE ja vitisette -- menkää sossuun psykiatril ja tai jonnekkin ammattiauttajalle, tää on väärä paikka toisten ihmisten elämiä setviä.

        Olen YH, mut sen enenmpää en kommentoi asiaa, koska minun asioita ei täällä levitellä, eikä minun ja minun ex-mieheni väliset asiat/tapaamis sopimukset kuulu kuin minulle ja ex-miehelle (3:S osapuoli ei ole allekirjoittanut huoltakjuus/tapaamissopimuksia, koska asiat ei hänelle lain mukaan kuulu, eikä hän elatusmaksuja maksa), mitä me olemme sopineet!

        Olemme sopineet niin, että lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa säilyy ja pystymme asiallisesti ilman huutoja tapaamiset hoitamaan -- minua ei ex-mieheni tai hänen elämänsä kiinnosta eikä ex-mieheni ole kiinnostunut minun elämästä, meitä kiinnostaa ainoastaan se että paljon kärsinyt lapsemme ei tarvitse enään kärsiä!

        PAINUKAA NYT JOHONKIN MIETTIMÄÄN AJATTELETTEKO ASIAA OMALTA KANNALTA VAI SEN LAPSEN KANNALTA

        tajuu! Miks pitäsi hyväksyy jotkut katuperhoset lasten elämään? Heillä on jo kaksi välittävää aikuista, lisäksi on mummit kummit ym sukulaiset! Ei teillä ole mitään virkaa, olettehan jo sotkeneet lapsen elämän.

        Pitäskös vielä heidän hyväksyä teidän olemassa olokin kuin kiitoksesksi, mitä olette saaneet aikaan!

        Meillä se ei onnistu. Säännöt on joka asiassa, niin on tässäkin. Lupaa ei heltiä vaikka polvillanne rukoilisitte. Hankkikaa oma elämä ja siihen lapset, ja haukkukaa niitä niin paljon kuin lystää, mutta vieraiden ihmisten lapset jättäkää rauhaan.

      • ................
        on vaikeeta käsittää! kirjoitti:

        Ei perhe ole sama kuin auto tai vastaava, joita voi olla useampia! Ei perheitä voi olla kuin yksi! kun se hajoo, ei ole normaalia perhettä.

        Minun lapeni ovat minun ja ex mieheni. He pysyvät minun lapsinani, ja ex mihen lapsina. Ei heille ilmesty uusia perheitä nyt eikä koskaan! Se luo lapselle turvallisuutta kun tietää mihin kuuluu, eikä lennetä ympäri pitäjää!

        Kyllä kaikki varmasti ymmärtävät mikä on perhe ja että lapsella on vain yksi äiti ja isä. Miksi sitä tarvitsee koko ajan todistella jotenkin? Kukaan tuskin haluaa olla toisten lapsille äiti tai isä.

      • hoitoon
        roikkumaan ellei muuten kirjoitti:

        tajuu! Miks pitäsi hyväksyy jotkut katuperhoset lasten elämään? Heillä on jo kaksi välittävää aikuista, lisäksi on mummit kummit ym sukulaiset! Ei teillä ole mitään virkaa, olettehan jo sotkeneet lapsen elämän.

        Pitäskös vielä heidän hyväksyä teidän olemassa olokin kuin kiitoksesksi, mitä olette saaneet aikaan!

        Meillä se ei onnistu. Säännöt on joka asiassa, niin on tässäkin. Lupaa ei heltiä vaikka polvillanne rukoilisitte. Hankkikaa oma elämä ja siihen lapset, ja haukkukaa niitä niin paljon kuin lystää, mutta vieraiden ihmisten lapset jättäkää rauhaan.

        No en mä sun lapsias halua nähdäkkään!:)Ei vissiin tarvii rukoilla sulta mitään..
        Kyllä ne vanhemmat itse erotessaan sen lapsen elämän sotkevat..

      • minä
        minä minä minä! kirjoitti:

        Sanelupolitiikkaa tarvii todella silloin kun uudet naikkoset ovat vallanneet lapsilta isän!! Joten ei sun tarvi ihmetellä sitä että " ei ihme että erosivat kun tollanen akka"! Äidit toimivat lastensa parhaaksi. Kaikki epäilyttävä on karsittava minimiin.
        Kyllä se vaan niin on, että ei niillä uusilla akoilla ole mitään valtaa toisten lapsiin! Äiti ja isä sen määräävät ketä lapset saa tavata ja ketä ei! Eikä siihen tapaamiseen kuulu ne uudet millään muotoa!

        Sen verran lapsia on suojeltava, että ei toistu nämä henkiset kärsimykset, joita nämä uudet viljelee vihatessaan miehen lapsia ja vielä tämän äitiään haukkumalla häiriköksi!
        Jos eukko ei osaa poistua paikalta kun isä tapaa lapsiaan, niin sitten isän on lähtävä lastensa luo! Joten tyytykää vaan osaanne, ette ole muuta ansainneet!

        Lapset ovat iseille aina ykköset ja työ tulette joukon jäljessä! Minun lapsistani tulevat kaikki uudet naikkoset pitämään näpit irti. Se on totta että MINUN sanani painaa ja paljon, asuvathan lapseni luonani, joten MINÄ päätän!

        minä minä minä..lapsen parasta ajatellen juu..

      • minä minäpä
        minä kirjoitti:

        minä minä minä..lapsen parasta ajatellen juu..

        Totta! Mitkään ei ole äidille rakkaimmat, kuin omat lapset! Heitä puolustetaan ja suojellaan läpi kiven ja kannon!

      • emäntä
        ................ kirjoitti:

        Kyllä kaikki varmasti ymmärtävät mikä on perhe ja että lapsella on vain yksi äiti ja isä. Miksi sitä tarvitsee koko ajan todistella jotenkin? Kukaan tuskin haluaa olla toisten lapsille äiti tai isä.

        Kovvastipa täällä yritetään vakuuttaa,että lapsella olis kaksi perhettä. Yksi viesti oli että uusipuoliso olis muka joku hemmetin varaäiti vai mikä hiton kasvattaja!! No huh! mitä väitteitä, aivan mielipuolisen juttuja!

        miten voi olla kasvattaja tai varaäiti lapsille, jotka eivät ole omia tai joita ei ole lupa nähdä ja puhutella, ilman lapsen oman äidin lupaa ja läsnä oloa? Olemattomillekko nyxät leikkivät äitiä! Sekasin ne on kuin seinäkellot!

        Nuken ne tarvii jos hoivata ja leikkiä tahtoo, mutta oikeet lapset onsyytä jättää rauhaan!

      • nainen
        ................... kirjoitti:

        Lapsilla om toki oltava mahdollisuus viettää isän kanssa myös kahdenkeskistä aikaa, mutta se ei tarkoita sitä että esim. minun tarvitsisi poistua kotoani lasten tänne tullessa. En luonnollisestikkaan ole 24h/vrk kotona, mutta en myöskään ole sen takia kotoa pois kun lapset ovat täällä. Heillä on paljon yhteistä aikaa vaikka minä olen kotona,ei minun tarvitse koko ajan olla heidän kanssaan samassa huoneessa..Ja isä voi viettää lasten kanssa aikaa myös kodin ulkopuolella.

        Eniten kummastuttaa myös tuo epäasiallinen nimittely ja yleistäminen, että me "uusioperheenäidit" olisimme "hempukoita" tai jotenkin muuten huonoja ihmisiä tai avionrikkojia. Vaikka todellisuudessa emme olisi kenenkään avioliittoa rikkoneet ja omat lapsemme olisimme osanneet jo kasvatta ja olisimme ex:ämme vaikka leskeyden kautta menettäneet.

        Mielestäni mieheni ja minun yhteistaloudessa meillä on yhteinen päätösvalta omassa kodissamme ja hänen ex:ällään olkoon omassa omansa, mutta ex:än sanavaltansa ei ylety yhteiseen kotiimme.

        Olemme myös valmiit ottamaan hänen lapsensa avosylin vastaan "perheenä", joka toinen viikonloppu.

      • Uusi äiti
        löydät uusia kirjoitti:

        Kuka siitä on puhunutkaan että voisittekaan ryöstää. Äitiähän teistä ei saa tekemälläkään! Ootte sen verran omalaatuista sakkia.

        Kyse olikin lapsen ja isän tapaamisesta ilman sivuhäiriöitä! Heille aika on yhteinen ja tärkeä, ei siinä silloin häiriköitä tarvi.

        Voisithan sä mennä vaik kapakkaan etsii uusia isiä jotka heittävät lapsensa jonkun takia! Siinä olisi sulle ajankulua. Tiellä vain olisit muuten.

        On pakko tehdä ehtoja ja laittaa teidät kuriin, kun muuten ette ymmärrä, että lapset tapaavat isäänsä, eivätkä tarvi muita. Lapsen parasta äidit ajattelevat, kun pitävät silmällä ja katsovat ettei lapsen seuraan eksy aivan kaistapäitä.

        Ettet nyt olisi pikkasen mustasukkainen jos lapsesi tulevat hyvin toimeen äitipuolen kanssa.joka ehkä saattaa jaksaa olla asiallisempi,kuin katkera OIKEA ÄITI.Joka erosi lasten isästä jostain kumman syystä,koska syyttä kai että eronneet.

      • voe tokkisa
        nainen kirjoitti:

        Eniten kummastuttaa myös tuo epäasiallinen nimittely ja yleistäminen, että me "uusioperheenäidit" olisimme "hempukoita" tai jotenkin muuten huonoja ihmisiä tai avionrikkojia. Vaikka todellisuudessa emme olisi kenenkään avioliittoa rikkoneet ja omat lapsemme olisimme osanneet jo kasvatta ja olisimme ex:ämme vaikka leskeyden kautta menettäneet.

        Mielestäni mieheni ja minun yhteistaloudessa meillä on yhteinen päätösvalta omassa kodissamme ja hänen ex:ällään olkoon omassa omansa, mutta ex:än sanavaltansa ei ylety yhteiseen kotiimme.

        Olemme myös valmiit ottamaan hänen lapsensa avosylin vastaan "perheenä", joka toinen viikonloppu.

        vihdoinkin asiaa

      • paras äiti
        Uusi äiti kirjoitti:

        Ettet nyt olisi pikkasen mustasukkainen jos lapsesi tulevat hyvin toimeen äitipuolen kanssa.joka ehkä saattaa jaksaa olla asiallisempi,kuin katkera OIKEA ÄITI.Joka erosi lasten isästä jostain kumman syystä,koska syyttä kai että eronneet.

        Olen aina lapsistani mustasukkainen, tottakai. Enhän muuten heitä rakastaisi, ellen välittäisi! Hölmökö olet???

        Lapsillani ei ole puolikkaita, on vain minä, oma äiti!

        Lapseni eivät ole koskaan olleet tekemisissä isän uusien naisten kanssa! Heillä ei ole lupaa siihen! Eivät itsekkään halua.
        On senverran fikuja lapsia, että ymmärtää, et jos nartut isän vie, niin sellaista hyväksyntää isälle ei anneta, että sen naikkosia näkisivät. Ei kuulu meidän juttuihin millään tavoin.

        Kuka tykkää kuka ei, meille ei sovi. En koskaan voisi luopua lapsistani jotka itse olen tehnyt, että luovuttaisin äitiyteni vieraille naikkosille. Kammottava ajatus. Meillä on mennyt näin jo yli neljä vuotta, ja minkäänlaisia ongelmia ei ole edes isän suhteen. Tekee niinkuin ollaan sovittu, et naiset pitää kaukana häiritsemästä lapsiamme. Et pystyisi samaan hah haa...!

      • .................
        paras äiti kirjoitti:

        Olen aina lapsistani mustasukkainen, tottakai. Enhän muuten heitä rakastaisi, ellen välittäisi! Hölmökö olet???

        Lapsillani ei ole puolikkaita, on vain minä, oma äiti!

        Lapseni eivät ole koskaan olleet tekemisissä isän uusien naisten kanssa! Heillä ei ole lupaa siihen! Eivät itsekkään halua.
        On senverran fikuja lapsia, että ymmärtää, et jos nartut isän vie, niin sellaista hyväksyntää isälle ei anneta, että sen naikkosia näkisivät. Ei kuulu meidän juttuihin millään tavoin.

        Kuka tykkää kuka ei, meille ei sovi. En koskaan voisi luopua lapsistani jotka itse olen tehnyt, että luovuttaisin äitiyteni vieraille naikkosille. Kammottava ajatus. Meillä on mennyt näin jo yli neljä vuotta, ja minkäänlaisia ongelmia ei ole edes isän suhteen. Tekee niinkuin ollaan sovittu, et naiset pitää kaukana häiritsemästä lapsiamme. Et pystyisi samaan hah haa...!

        ex-miehelläsi on ilmeisiesti useita naisia,ajatteletko että he kaikki ovat hänet sinulta vieneet?:)

      • naisia löytyy
        ................. kirjoitti:

        ex-miehelläsi on ilmeisiesti useita naisia,ajatteletko että he kaikki ovat hänet sinulta vieneet?:)

        Tietenkin on. Hemputin hyvännäköinen mies, ei ottajista ole pula, kunhan mies omais aivotkin joita ei ole liialla älyllä rasitettu!

        Kuule kun yksi naikkonen kimppuun käy, on mies tosiaan jo viety. Takas ei ole tulemista.

        Ja naisia riittää, kun ei löydä minua parempaa vaikka kauinka etsii ja vaihtaa. Ei osaa sitoutua, kun etsii minun kaltaistani, määrätietoista, naisellista, äidillistä ja hyväännäköistä naista.
        Miesten elämä on lähes pilalla, kun hyvästä suhteesta lähtee, ei osaa enää asettua paikalleen. Katuu, muttei näytä. Pyytää anteeksi, muttei saa!

        Luuli ressu olevansa se jättäjä, mutta todellisuudessa se olinkin minä. Pitikös lähteä tulella leikkimään, kaikkea ei voi saada, ei varsinkaan minua!!!

      • mieti mitä sanot!
        nainen kirjoitti:

        YHTEISHUOLTAJUUDESSA ISÄ ON SAMANLAINEN HUOLTAJA, KUN ÄITIKIN, ETTÄ KYLLÄ HÄNELLÄ ON SE PÄÄTÖSVALTA SAMALLA TAVALLA, KUN ÄIDILLÄKIN.

        JA SINULLE SANOISIN, ETTÄ PITÄÄ PAIKKANSA, PÄÄTÖSVALLAN SUHTEEN, MUTTA KUN MIEHILLÄ EI OLE YMMÄRRYSTÄ SAMALLA LAILLA KUIN ÄIDEILLÄ!

        JÄRKEVÄ ISÄ VIETTÄÄ LAPSENSA KANSSA AIKAA, EI SIIHEN HULLUJA TARVI TUNKEE MUKAAN! JA JOS SITÄ EI YMMÄRRÄ, ON ÄIDILLÄ PÄÄTÖS VALTA KENEN KANSSA LAPSET OVAT JA KENEN EI!

        ENKÄ USKO ETTÄ KUKAAN TIETOISESTI HALUAA ETTÄ LAPSET OVAT HUONOSSA SEURASSA??

      • Auktoriteetti
        lapseton 3 x aviossa kirjoitti:

        Tähän vois vastata, et kyllä ne on lapset jotka määräävät miten heidän kanssaan eletään, kellään ei ole oikeutta muuttaa heidän normaalia elämäänsä! Lasten äiti on heidän ohjannut oikeaan suuntaan jota lapset noudattavat, ei siinä uusilla ole mitään sanomista. Paras vaan tottua ajatukseen, ja elellä lasten ehdoilla jos meinaa tunkeutua toisten elämään! Isän täytyy lapsiaan tukea ja auttaa. Ja jos uusille ei sovi, ei voi mitään...!

        Paras sun onkin pysyä lapsettomana, koska et tajua lasten tarvitsevan useita turvallisia ja rakastavia aikuisia ihmisiä tuekseen ja turvakseen. Varsinkin kun he tulevat murrosikään, tulisi olla kaikilla lapsen läheisillä ihmisillä yhdenmukainen linja kasvattaa ja ohjata lasta. Miksi uusiovanhemmat eivät voisi olla vain positiivinen tajunnan avartaja ja laajempien sekä sosiaalisempien lasten kasvuympäristö. Nuo tiukkapipoiset ja ahtaat kasvatuskäsitykset alkavat minua ainakin ahdistaa. Vai onko niiden kirjoittajille lapset vain barbi-nukkeleikkien jatke?
        Entä lapset, täytyy kai jonkun opettaa heitä suvaitsevaisuuteen uusien asioiden ja elämässä tapahtuvien yllätysten mahdollisuuteen sekä järkevään asioiden selvittämiseen. Ei lapsia voi omistaa, ne ovat meillä vain lainassa, kasvatettavana, jonka jälkeen ne täytyy opettaa lentämään omaan pesäänsä.
        Kaiva vanha Barbisi laatikosta esiin!

      • myös ex-nainen/vaimo
        Auttava käsi kirjoitti:

        Tiedän yhden (niitä on varmaan useempi) jotka Ei saa tavata lastaan yksin. Mies voi olla vammainen (kuten minun tiedossani oleva) Syitä on monia miksi mies eo saa tavata lasta yksin

        Onko vain miehet vammaisia? Minusta tuntuu naisten olevan mielisairaita, miltei hulluja, silti he luulevat ja voivat määräämisellään pilata lastensa ja exiensä elämän. Voiko nainen vihan vimmassaan tehdä ihan mitä vaan saadakseen ex-miehensä uuden naisystävän poistettua kuvioista? Miksei noissa tapauksissa lapsia oteta jo huostaaaan, koska hehän saavat aivan väärän käyttäytymismallin elämäänsä varten?

      • uusi vaimo
        löydät uusia kirjoitti:

        Kuka siitä on puhunutkaan että voisittekaan ryöstää. Äitiähän teistä ei saa tekemälläkään! Ootte sen verran omalaatuista sakkia.

        Kyse olikin lapsen ja isän tapaamisesta ilman sivuhäiriöitä! Heille aika on yhteinen ja tärkeä, ei siinä silloin häiriköitä tarvi.

        Voisithan sä mennä vaik kapakkaan etsii uusia isiä jotka heittävät lapsensa jonkun takia! Siinä olisi sulle ajankulua. Tiellä vain olisit muuten.

        On pakko tehdä ehtoja ja laittaa teidät kuriin, kun muuten ette ymmärrä, että lapset tapaavat isäänsä, eivätkä tarvi muita. Lapsen parasta äidit ajattelevat, kun pitävät silmällä ja katsovat ettei lapsen seuraan eksy aivan kaistapäitä.

        Meille tulevat miehen lapset siitä huolimatta, että heidän äitinsä myös antoi säännöt tapaamiselle. Meillä kuitenkin toimii meidän kodin säännöt ja hänen prinssinsä ja prinsessansa muuttuvat mukaviksi, tavallisiksi lapsiksi tullessaan meille. Omat poikani ovat jo melkein aikuisia ja tottuneet tiettyihin kodin sääntöihin, joten uusien tilapäisten perheenjäsenten pillinmukaan ei hyviksi havaittuja käytäntöjä alettu muuttamaan. Olisihan se ollut epäoikeudenmukaista minun lapsiani kohtaan ja suorastaan naurettavaakin, koska uusilla vekaroilla ei ollut ollut mitään sääntöjä kotona. Lapset rauhoittuivat saatuaan säännöt ja rajat. Näin meillä.

      • parempi on
        naisia löytyy kirjoitti:

        Tietenkin on. Hemputin hyvännäköinen mies, ei ottajista ole pula, kunhan mies omais aivotkin joita ei ole liialla älyllä rasitettu!

        Kuule kun yksi naikkonen kimppuun käy, on mies tosiaan jo viety. Takas ei ole tulemista.

        Ja naisia riittää, kun ei löydä minua parempaa vaikka kauinka etsii ja vaihtaa. Ei osaa sitoutua, kun etsii minun kaltaistani, määrätietoista, naisellista, äidillistä ja hyväännäköistä naista.
        Miesten elämä on lähes pilalla, kun hyvästä suhteesta lähtee, ei osaa enää asettua paikalleen. Katuu, muttei näytä. Pyytää anteeksi, muttei saa!

        Luuli ressu olevansa se jättäjä, mutta todellisuudessa se olinkin minä. Pitikös lähteä tulella leikkimään, kaikkea ei voi saada, ei varsinkaan minua!!!

        Taidat joko vitsailla... tai olet hoidon tarpeessa!
        Oli miten päin vaan tule vastaanotolleni heti maanantaina niin katsotaan miten tilanteesi voidaan hoitaa.

        Muuten minä itseasiassa olen paljon sua parempi äiti... omille pojilleni, koska mielestäni ex- mieheni henkinen hyvinvointi heijastuu myös lasteni parhaaksi. En ole mustasukkainen lasteni isän uuden vaimon saamasta suosiosta lapsiltani ja ex-mieheltäni, päinvastoin. Voin rauhoittua ja keskittyä itseeni niinä hetkinä, kun lapseni viettävät turvallista lomaansa isänsä perheessä.

      • niina
        uusi vaimo kirjoitti:

        Meille tulevat miehen lapset siitä huolimatta, että heidän äitinsä myös antoi säännöt tapaamiselle. Meillä kuitenkin toimii meidän kodin säännöt ja hänen prinssinsä ja prinsessansa muuttuvat mukaviksi, tavallisiksi lapsiksi tullessaan meille. Omat poikani ovat jo melkein aikuisia ja tottuneet tiettyihin kodin sääntöihin, joten uusien tilapäisten perheenjäsenten pillinmukaan ei hyviksi havaittuja käytäntöjä alettu muuttamaan. Olisihan se ollut epäoikeudenmukaista minun lapsiani kohtaan ja suorastaan naurettavaakin, koska uusilla vekaroilla ei ollut ollut mitään sääntöjä kotona. Lapset rauhoittuivat saatuaan säännöt ja rajat. Näin meillä.

        Sinä ja sinun säännöt!! No joo, lapsille ei anna sääntöjä kuin heidän omat vanhempansa! Johan pikkkuset menee pökerryksiin, kun joka paikassa eri säännöt! Huh huh!

        Omat lapset, vieraat vekarat???! Tuosta huomaa että olet kypsymätön ja huono esimerkki vieraille lapsille.

        Lapset ovat omien äitiensä säännöillä, sulla ei ole siihen MITÄÄN SANOMISTA!

        Luulisi heidän isänkin puuttuvan tilanteeseen, jollei ole mikään tossu tai tossuksi muuttunut sun seurassasi. Sääli lapsia!

        Onneks sun penskat on paljon poissa kotoa, häpeevät äitiään.

        Mutta jätä vieraat lapset rauhaan, ja keskity omien kakaroittesi elämään säännöilläsi.

      • meillä
        parempi on kirjoitti:

        Taidat joko vitsailla... tai olet hoidon tarpeessa!
        Oli miten päin vaan tule vastaanotolleni heti maanantaina niin katsotaan miten tilanteesi voidaan hoitaa.

        Muuten minä itseasiassa olen paljon sua parempi äiti... omille pojilleni, koska mielestäni ex- mieheni henkinen hyvinvointi heijastuu myös lasteni parhaaksi. En ole mustasukkainen lasteni isän uuden vaimon saamasta suosiosta lapsiltani ja ex-mieheltäni, päinvastoin. Voin rauhoittua ja keskittyä itseeni niinä hetkinä, kun lapseni viettävät turvallista lomaansa isänsä perheessä.

        Kun minä tarvin aikoinani lastenhoitajaa, oli tuttuja sen verran, ettei tarvinnu iskän vieraita naisia siihen häiriköimään! Lapsemme on niin isoja, ettei lastenhoitajaa enää ole tarvinnu vuosiin.

        Jos niille eukoille lapset oisi vieny, en minä ainakaan olisi voinut olla rauhassa, pelännyt joka hetki. Kauhistuttava ajatuskin, hui! Ennemmin naapuriin, kuin hullujen luokse.

      • Ei alkuperäinen
        niina kirjoitti:

        Sinä ja sinun säännöt!! No joo, lapsille ei anna sääntöjä kuin heidän omat vanhempansa! Johan pikkkuset menee pökerryksiin, kun joka paikassa eri säännöt! Huh huh!

        Omat lapset, vieraat vekarat???! Tuosta huomaa että olet kypsymätön ja huono esimerkki vieraille lapsille.

        Lapset ovat omien äitiensä säännöillä, sulla ei ole siihen MITÄÄN SANOMISTA!

        Luulisi heidän isänkin puuttuvan tilanteeseen, jollei ole mikään tossu tai tossuksi muuttunut sun seurassasi. Sääli lapsia!

        Onneks sun penskat on paljon poissa kotoa, häpeevät äitiään.

        Mutta jätä vieraat lapset rauhaan, ja keskity omien kakaroittesi elämään säännöilläsi.

        ja keskity sä omaan elämään taidat olla katkera ex, joka pelkää menettävänsä lapset hyvään kotiin..

      • ..................
        emäntä kirjoitti:

        Kovvastipa täällä yritetään vakuuttaa,että lapsella olis kaksi perhettä. Yksi viesti oli että uusipuoliso olis muka joku hemmetin varaäiti vai mikä hiton kasvattaja!! No huh! mitä väitteitä, aivan mielipuolisen juttuja!

        miten voi olla kasvattaja tai varaäiti lapsille, jotka eivät ole omia tai joita ei ole lupa nähdä ja puhutella, ilman lapsen oman äidin lupaa ja läsnä oloa? Olemattomillekko nyxät leikkivät äitiä! Sekasin ne on kuin seinäkellot!

        Nuken ne tarvii jos hoivata ja leikkiä tahtoo, mutta oikeet lapset onsyytä jättää rauhaan!

        Niin,minulle isäni uusi puoliso on äitipuoli/vara äiti. Aina se ei välttämättä ole huono asia,eikä mitenkään mielipuolista.
        Olen onnekas että isäni löysi puolison joka otti minutkin avosylin vastaan ja halusi tutustua ja huolehtia minusta oman äitini ollessa silloin vähemmän huolehtiva..Olen aina ajatellut että hän on osa minun perhettäni,minulla on siis kaksi perhettä.Oma äiti on kuitenkin aina oma äiti, olipa hän millainen tahansa. Hänen paikkaansa ei voi kukaan viedä,eikä ole halunnutkaan.Kaikissa tapauksissa se ei ole ollenkaan huono juttu,että lapsen elämään tulee uusi vastuullinen aikuinen..Minulle se on ollut pelastus..

      • auttava käsi
        myös ex-nainen/vaimo kirjoitti:

        Onko vain miehet vammaisia? Minusta tuntuu naisten olevan mielisairaita, miltei hulluja, silti he luulevat ja voivat määräämisellään pilata lastensa ja exiensä elämän. Voiko nainen vihan vimmassaan tehdä ihan mitä vaan saadakseen ex-miehensä uuden naisystävän poistettua kuvioista? Miksei noissa tapauksissa lapsia oteta jo huostaaaan, koska hehän saavat aivan väärän käyttäytymismallin elämäänsä varten?

        Siis toki nainenkin voi olla vcammainen. Tapaus josta kerroin edellisessä viestissä on että lapsella on vammainen (fyysisesti ainakin) isä joka ei saa tavata lastaan kuin valvotusti.

        Hän oli tullut kerran kotiin päissään ja ottanut lapsen syliin mitä ei olisi saanut tehdä koska ei huonontasapainonsa takia saa kantaa lastaan ettei vahingoita lasta esim. kaatuessaan.

      • auttava käsi
        myös ex-nainen/vaimo kirjoitti:

        Onko vain miehet vammaisia? Minusta tuntuu naisten olevan mielisairaita, miltei hulluja, silti he luulevat ja voivat määräämisellään pilata lastensa ja exiensä elämän. Voiko nainen vihan vimmassaan tehdä ihan mitä vaan saadakseen ex-miehensä uuden naisystävän poistettua kuvioista? Miksei noissa tapauksissa lapsia oteta jo huostaaaan, koska hehän saavat aivan väärän käyttäytymismallin elämäänsä varten?

        Periaatteessa nainen tai mies voi tehdä (siis fyysisesti ihan mahdollista) että pilaa lasten elämää tulemalla väliin ja määräilemällä mutta tällaisia tapauksia on varmaan vaikea todistaa mitenkään. Fyysinen vamma näkyy päälle päin aika usein. ja jos on "oikeesti hullu" siitä on varmaan näyttöä esim. lääkärin todistus. Puuttumalla toisen elämään ei tietääkseni saa "hullun papereita" ellei ole tosi väkivaltainen.

        joten näyttöä teoista tarvitaan

      • sama
        on vaikeeta käsittää! kirjoitti:

        Ei perhe ole sama kuin auto tai vastaava, joita voi olla useampia! Ei perheitä voi olla kuin yksi! kun se hajoo, ei ole normaalia perhettä.

        Minun lapeni ovat minun ja ex mieheni. He pysyvät minun lapsinani, ja ex mihen lapsina. Ei heille ilmesty uusia perheitä nyt eikä koskaan! Se luo lapselle turvallisuutta kun tietää mihin kuuluu, eikä lennetä ympäri pitäjää!

        Ei varmaan teillä, mutta kuten edellisessä viestissä totesin, miten perheet voi muodostua. niitä voi olla useampi. siis on fyysisesti mahdollista että lapsella on useampi perhe

        Itse olen avioerolapsi ja olen hyväksynyt kaikki äidin eron jälkeiset miesystävät. ja varmasti myös isän uudet naiset, jos isääni välit olisi olleet lämpimät.

      • auttava käsi
        on vaikeeta käsittää! kirjoitti:

        Ei perhe ole sama kuin auto tai vastaava, joita voi olla useampia! Ei perheitä voi olla kuin yksi! kun se hajoo, ei ole normaalia perhettä.

        Minun lapeni ovat minun ja ex mieheni. He pysyvät minun lapsinani, ja ex mihen lapsina. Ei heille ilmesty uusia perheitä nyt eikä koskaan! Se luo lapselle turvallisuutta kun tietää mihin kuuluu, eikä lennetä ympäri pitäjää!

        joo luo turvallisuutta, kun tietää mihin kuuluu, mutta jos sinä ja Ex-miehesi löydätte kumpikin tahoillanne uuden ja menette naimisiin niin silloin lapsillenne muodostuu kaksi (toivottavasti rakastavaa perhettä) halusit sitä tai et.

        Jos Äidilläni olisi uusi mies (ehdokkaita on ollut) kyllä me kaikki kolme muodostaisimme perheen. En voisi asua puolikkaassa perheessä. mutta jos ei olisi silloin asuisimme äitini kanssa kahdestaan (asuimme 10 vuotta) ja muodostaisimme perheen. Nyt asun yksin, mutta seurustelen.

        Jos asuu saman katon alla ei mielestäni voi rajata "sinä kuulut perheeseeni, mutta sinä et. Kaikki jotka asuu samassa asunnossa muodostavat perheen. paitsi kämppikset jotka on asia erkseen ja taitaa nekin nykymääritelmän mukaan muodostaa.

        Nykyajan määritelmä perheelle on että jos käyttää samaa jääkaappia on samaa perhettä (toi asia käytiin mm ammattikoulussa läpi)

      • suvaisevainen
        Auktoriteetti kirjoitti:

        Paras sun onkin pysyä lapsettomana, koska et tajua lasten tarvitsevan useita turvallisia ja rakastavia aikuisia ihmisiä tuekseen ja turvakseen. Varsinkin kun he tulevat murrosikään, tulisi olla kaikilla lapsen läheisillä ihmisillä yhdenmukainen linja kasvattaa ja ohjata lasta. Miksi uusiovanhemmat eivät voisi olla vain positiivinen tajunnan avartaja ja laajempien sekä sosiaalisempien lasten kasvuympäristö. Nuo tiukkapipoiset ja ahtaat kasvatuskäsitykset alkavat minua ainakin ahdistaa. Vai onko niiden kirjoittajille lapset vain barbi-nukkeleikkien jatke?
        Entä lapset, täytyy kai jonkun opettaa heitä suvaitsevaisuuteen uusien asioiden ja elämässä tapahtuvien yllätysten mahdollisuuteen sekä järkevään asioiden selvittämiseen. Ei lapsia voi omistaa, ne ovat meillä vain lainassa, kasvatettavana, jonka jälkeen ne täytyy opettaa lentämään omaan pesäänsä.
        Kaiva vanha Barbisi laatikosta esiin!

        siis tätä tarkoitin. Sorry jos viestiini oli lipsahtanut väärää tietoa.Että useampikin ihminen lapsen tueksi niinhän sitä ennenkin oli...kasvatusperiaatteet pitaisi olla samanlaiset uusiovanhemmat voi olla yhtä hyviä kasvattajia kuin omat jsokus jopa parempia

      • nainen
        mieti mitä sanot! kirjoitti:

        JA SINULLE SANOISIN, ETTÄ PITÄÄ PAIKKANSA, PÄÄTÖSVALLAN SUHTEEN, MUTTA KUN MIEHILLÄ EI OLE YMMÄRRYSTÄ SAMALLA LAILLA KUIN ÄIDEILLÄ!

        JÄRKEVÄ ISÄ VIETTÄÄ LAPSENSA KANSSA AIKAA, EI SIIHEN HULLUJA TARVI TUNKEE MUKAAN! JA JOS SITÄ EI YMMÄRRÄ, ON ÄIDILLÄ PÄÄTÖS VALTA KENEN KANSSA LAPSET OVAT JA KENEN EI!

        ENKÄ USKO ETTÄ KUKAAN TIETOISESTI HALUAA ETTÄ LAPSET OVAT HUONOSSA SEURASSA??

        Kätilöpäiviltä: Imeväisikäisten lasten tapaturmista on 10 % eli siis joka kymmenes !!! itse aiheutettuja eli pahoinpitelyjä. Tutkimusten mukaan äidit, jotka syyllistyvät lastensa pahoinpitelyihin ovat usein käytökseltään agressiivisia tai ylihuolehtivia.

      • yhteishuoltajaäiti ja uuspe...
        Sori vaan kirjoitti:

        YH- päättää yksin

        Yhteishuoltajuudessa päätetään yhdessä ja jos ei päästä sopimukseen ni silloin ei voi toisen kanta ylittää toista sori vaan - ja silloin tarvitaan kolmas osapuoli (puolueeton kuten esim sossu, ei missään nimessä ex:n uusi) selvitteleen asiaa...

        YHTEISHUOLTAJUUSKAAN EI ANNA EX:N UUDELLE MITÄÄN OIKEUTTA LAPSEEN; OIKEUS KOSKEE VAIN OIKEAA VANHEMPAA

        No niin, eikös olisi jo aika laittaa riita poikki ja voita väliin.

        Yhteishuoltajuus on siis tilanne jossa lasta koskevat päätökset tehdään yhteisymmärryksessä molempien vanhempien kesken. Ei se silti sitä tarkoita, ettenkö minä voisi päättää kodissani mitä ruokaa tarjoan lapsille tai saavatko lapset leikkiä läheisessä ojassa vai eivät. Kyllä minä kiellän mieheni lapsia kiipeämästä katolle tai määrään tekemään läksynsä ennen kuin lähtevät kavereiden kanssa ulos leikkimään. Luulen, että tällaista "määräysvaltaa" ei kukaan äitikään halua kieltää exänsä uudelta puolisolta. En itse kyllä haluakaan enempää määräysvaltaa ja vastuuta mieheni lapsista, kuin mitä tämä yhteinen arki on tuonut. En halua olla ratkomassa kouluasioita, en ongelmatilanteita yms. Ne kuuluvat lapsen vanhempien päättää. Mutta varmasti pidän järjestystä yllä ja katson etteivät lapset satuta itseään. Samalla tavallahan esim. naapurin lapsia vahdin ja huolehdin jos ovat meillä kylässä.

        Nyt sitten: älkää viitsikö riidellä täällä pilkuista ja pisteistä. Aikuiset ihmiset!!!

      • -marjuska-
        Pipa kirjoitti:

        Jos mies on helpomman elämän perässä lähtenyt pakokoon kasvatusvastuutaan, ni kuin heikko on mies joka tarvitsee tapamisiinkin jonkun jakamaan vastuun-- tästä herää kysymys, että onko miehestä ollenkaan kantamaan minkäänlaista vastuuta, jos ei pysty yksin olemaan lapsen kassa??

        Kirjoitit hyvin!!
        Ei siinä mitään, jos ei kaikkia ole isäksi luotu, mut asian voisi myöntää, eikä esittää uudelle jotain muuta!! -oksettavaa pelleilyä..

      • etä isä

        Aivan kummallinen mielipide. Miten äiti voi säätää ketä isän uudessa elämässä on ja keitä lapset sielllä tapaa. Eihän isäkään voi sitä tehdä ja estää lapsia tapaamasta ihmisiä joita ei tunne. Ihmiset jotka käyttävät estävät lapsilta mahdollisuuden elää normaalisti toisen vanhemman luona ja tavata siellä niitä ihmisiä joita vanhempi katsoo tarpeelliseksi on hiukan lyhyt näköinen. Voihan tulla vaikka se päivä kun ne lapset oikeasti muuttavatkin sitten sen toisen vanhemman luokse ja hyvä mennä tuttuun paikkaan ja ympäristöön. Aika usein vielä käy niin, että vanhempi joka estää lastaan elämästä normaalisti etä vanhemman luona, joutuu vaikeuksiin lasten kanssa murrosiämn kynnyksellä ja varsinkin ppoika lapset haluavat yllättävän usein 12-v täytettyään lähteäkkin isänsä luokse ahdistavalta tuntuvan äitinsä luolta. Lapset kyllä pytyvät hyväksymään toiset puolisot jollei "sairaat vanhemmat" syötä lapsille omia katkeruuksiaan. Lapset usein suojelevat heikompaa vanhempaa vastaamalla siten kuin tietävät että halutaan.

      • kuin mainitsemissasi
        nainen kirjoitti:

        Kätilöpäiviltä: Imeväisikäisten lasten tapaturmista on 10 % eli siis joka kymmenes !!! itse aiheutettuja eli pahoinpitelyjä. Tutkimusten mukaan äidit, jotka syyllistyvät lastensa pahoinpitelyihin ovat usein käytökseltään agressiivisia tai ylihuolehtivia.

        Jos minulle osoitit viestin, niin voin sanoa, että monen lapsen äitinä, joista kolme on lähes aikuisia, ei kukaan lapsistani ole joutunut kenenkään pahoinpitelemiksi!

        Vaikka tilastot näyttäisi mitä tahansa, niissä on erehtymismahdollisuus lähes puolet!

        Meillä ei edes tukkapöllyä ole kukaan saanut.
        Joten kyllä se agressiivisuus ym johtuu aivan muista ongelmista kuin ylihuolehtivista vanhemmista!

      • äiti
        paras äiti kirjoitti:

        Olen aina lapsistani mustasukkainen, tottakai. Enhän muuten heitä rakastaisi, ellen välittäisi! Hölmökö olet???

        Lapsillani ei ole puolikkaita, on vain minä, oma äiti!

        Lapseni eivät ole koskaan olleet tekemisissä isän uusien naisten kanssa! Heillä ei ole lupaa siihen! Eivät itsekkään halua.
        On senverran fikuja lapsia, että ymmärtää, et jos nartut isän vie, niin sellaista hyväksyntää isälle ei anneta, että sen naikkosia näkisivät. Ei kuulu meidän juttuihin millään tavoin.

        Kuka tykkää kuka ei, meille ei sovi. En koskaan voisi luopua lapsistani jotka itse olen tehnyt, että luovuttaisin äitiyteni vieraille naikkosille. Kammottava ajatus. Meillä on mennyt näin jo yli neljä vuotta, ja minkäänlaisia ongelmia ei ole edes isän suhteen. Tekee niinkuin ollaan sovittu, et naiset pitää kaukana häiritsemästä lapsiamme. Et pystyisi samaan hah haa...!

        En pystyisikään tuohon, myönnän. Ja olen erittäin tyytyväinen tällä hetkellä ettei pieneen mieleeni edes ole tullut moinen.

        Meillä tosiaan exän kanssa olemme eri linjoilla kuin te exäsi kanssa. Meillä lapsi on saanut luvan kanssa tutustua isänsä uuteen vaimoon, ja hyvällä tuloksella. Ei mitään ongelmia. Asiastahan ei tehty mitään ongelmaa lapselle, ei isälle, ei äidille (=minä) eikä myöskään isän uudelle puolisolle.
        Nyt olen tyytyväinen, kun olen tekstejäsi lukenut, että olemme exän kanssa kyenneet sentään edes eroamaan ja jatkamaan elämäämme ihan normaalisti epäonnistuneen avioliiton jälkeen. Lapsemme saa elää molempien vanhempiensa kanssa avoimesti, pelkäämättä, että jos viihtyy isän luona niin pahoittaa äidin mieltä ja sitten taas päinvastoin.
        Muistathan varmistaa, ettei lapsenne tarvitse pinnistellä tuon riipovan tunteen kanssa, kun he lähtevät tapaamaan isäänsä ja vastaavasti kun tulevat takaisin luoksesi...
        Tuosta mustasukkaisuudesta. Toki minä rakastan lastani, valtavasti, mutta ei kyllä ole mieleeni tullut olla hänestä mustasukkainen mieheni uudelle puolisolle, niin varma minä olen omasta äitiydestäni ja tärkeydestäni lapselleni. Ei kai se, että rakastaa lastaan tarkoita sitä, että lapsesta tulisi olla mustasukkainen muille lapsesta välittäville ihmisille? Oletko sinä mustasukkainen lapsistasi heidän isovanhemmilleen, kummeilleen, hoitotädeilleen???

        No jokainen taaplaa tyylillään. yhtä ja oikeata ainoata tapaa ei ole. Senhän varmasti pystyt myöntämään?

      • onnellinen
        minä minäpä kirjoitti:

        Totta! Mitkään ei ole äidille rakkaimmat, kuin omat lapset! Heitä puolustetaan ja suojellaan läpi kiven ja kannon!

        kylvääkseen katkeruuttaan ja mustasukkaisuuttaan. Lapsista ei takuulla ole mukavaa, kun omat vanhemmat raatelevat toisiaan henkiesti. Uskoisin, että harva asia ahdistaa lapsia enemmän kuin se, että heitä käytetään aseena - ja tämä voi tapahtua yhtä hyvin avioliiton jatkuessa kuin sen jälkeenkin.
        Se, että edellyttää entisen aviopuolison heittävän uuden rakkansa ulos lasten vierailun ajaksi osoittaa
        paitsi melkoista kontrollinhalua myös ei-niin-kovinkaan salatun toiveen siitä, että tuo uusi tulisi hylätyksi samalla tavalla kuin itse on tullut hylätyksi. Lasten etua siinä tuskin ajatellaan.

      • vaan muualla
        kuin mainitsemissasi kirjoitti:

        Jos minulle osoitit viestin, niin voin sanoa, että monen lapsen äitinä, joista kolme on lähes aikuisia, ei kukaan lapsistani ole joutunut kenenkään pahoinpitelemiksi!

        Vaikka tilastot näyttäisi mitä tahansa, niissä on erehtymismahdollisuus lähes puolet!

        Meillä ei edes tukkapöllyä ole kukaan saanut.
        Joten kyllä se agressiivisuus ym johtuu aivan muista ongelmista kuin ylihuolehtivista vanhemmista!

        Näinhän se on, että ei meillä sellaista tapahdu vaan se on muualla. Me emme koskaan eroa, vaikka muut eroavat. Minun mieheni ei koskaan lähtisi toisen naisen matkaa saatikka että se mies voisi ilmoittaa, että on tyytymätön "täydelliseen liittomme" ja "täydelliseen äitiin".

        Ei meillä, mutta muualla...

      • kokemuksen mahtava rintaääni
        niina kirjoitti:

        Sinä ja sinun säännöt!! No joo, lapsille ei anna sääntöjä kuin heidän omat vanhempansa! Johan pikkkuset menee pökerryksiin, kun joka paikassa eri säännöt! Huh huh!

        Omat lapset, vieraat vekarat???! Tuosta huomaa että olet kypsymätön ja huono esimerkki vieraille lapsille.

        Lapset ovat omien äitiensä säännöillä, sulla ei ole siihen MITÄÄN SANOMISTA!

        Luulisi heidän isänkin puuttuvan tilanteeseen, jollei ole mikään tossu tai tossuksi muuttunut sun seurassasi. Sääli lapsia!

        Onneks sun penskat on paljon poissa kotoa, häpeevät äitiään.

        Mutta jätä vieraat lapset rauhaan, ja keskity omien kakaroittesi elämään säännöilläsi.

        Kyllähän se nyt on niin, että vaikka meille tulisi lasten kavereita naapurista kylään, niin kyllä meillä noudatetaan meidän kodin sääntöjä.

        Vai miten on teillä?

        Eiköhän se lasten isäkin ole niitä oman kotinsa sääntöjä ollut määrittelemässä. Ainakin meillä meidän kodin säännöt ovat aikuiset ensin keskenään miettineet ja sitten myös lapsetkin ovat saaneet sanoa sanottavansa.
        Kyllähän se joka kodissa on paljon asioita, jotka toteutetaan kyseisen kodin omilla säännöillä.

        Älkää nyt herrantähden alkako lapselliset ja lapsettomat vääntämään päivänselvästä asiasta kättä.
        Naurettavaa.

        Yhteishuoltajuudessa molemmat vanhemmat ovat lapsensa huoltajia. He molemmat päättävät lapsensa asioista. Ei kuitenkaan niin, että äiti tai isä saisi puuttua entisen puolisonsa elämään ihan noin karkeasti kuin täällä väitetään. Tämä voitte käydä tarkistamassa vaikka sosiaalitoimistosta.

      • Heh,heh
        ei ikinä kirjoitti:

        Kyllä niillä miehillä aika usein ne naiset vaihtuu!
        Herranjestas! Uudet naiset ei missään tapauksessa saa puuttua toisten lasten asioihin, ei ainakaan meillä! Järkyttävää! Ikinä en hyväksyisi, ei lapsetkaan hyväksy, eipä kyl tarvikkaan. Jos niin kävisi, minä puuttuisin niiden naisten elämään aivan varmasti!

        Oksettava ajatus, että joku ex mieheni uusi, ihan vieras eukko edes puhuttelisi mun lapsiani! Ei ikinä.

        Kirjoituksesi toivon mukaan oli provokaatio?

      • vaik iskä lehmän otti!
        onnellinen kirjoitti:

        kylvääkseen katkeruuttaan ja mustasukkaisuuttaan. Lapsista ei takuulla ole mukavaa, kun omat vanhemmat raatelevat toisiaan henkiesti. Uskoisin, että harva asia ahdistaa lapsia enemmän kuin se, että heitä käytetään aseena - ja tämä voi tapahtua yhtä hyvin avioliiton jatkuessa kuin sen jälkeenkin.
        Se, että edellyttää entisen aviopuolison heittävän uuden rakkansa ulos lasten vierailun ajaksi osoittaa
        paitsi melkoista kontrollinhalua myös ei-niin-kovinkaan salatun toiveen siitä, että tuo uusi tulisi hylätyksi samalla tavalla kuin itse on tullut hylätyksi. Lasten etua siinä tuskin ajatellaan.

        Inneksi meillä ei lapset ole koskaan kokeneet, että meillä vanhemmat raadeltaisiin henkisesti toisiamme! Meillä on hyvät välit, lapset lähes aikuisia, mutta erona vaan, ettei uusia limakinttuja tarvi meidän seuraan eksyä. Kaikki lapset ovat tyytyväisiä ratkaisuun, kuin myös minä ja ex mieheni. Meillä tämä toimii, harmi ettei muilla!

        Meillä on säännöt jotka toimii.

        Lapset tapaa isää, ei siihen ylimääräisiä muijia tarvi sekoittaan! Miksi tarvis? Jos eukko tuntee tulevansa hylätyksi, tuntekoot, se ei meitä liikuta! Päinvastoin, on kiva nähdä, kun lehmät ei saa tahtoaan perille! Hih, oikein naurattaa, kun ex mies tekee juuri niinkuin minä ja lapset toivovat! Ei ole kanttia ja varaa vastustaa entistä perhettään. Sitä sanotaan myös välittämiseksi!

      • sanoa???
        Heh,heh kirjoitti:

        Kirjoituksesi toivon mukaan oli provokaatio?

        Käväsin hammaslääkärillä hodossa viime viikolla! Hyvät oli hampaat! Mikä oli provokaatio???

      • ....................
        vaik iskä lehmän otti! kirjoitti:

        Inneksi meillä ei lapset ole koskaan kokeneet, että meillä vanhemmat raadeltaisiin henkisesti toisiamme! Meillä on hyvät välit, lapset lähes aikuisia, mutta erona vaan, ettei uusia limakinttuja tarvi meidän seuraan eksyä. Kaikki lapset ovat tyytyväisiä ratkaisuun, kuin myös minä ja ex mieheni. Meillä tämä toimii, harmi ettei muilla!

        Meillä on säännöt jotka toimii.

        Lapset tapaa isää, ei siihen ylimääräisiä muijia tarvi sekoittaan! Miksi tarvis? Jos eukko tuntee tulevansa hylätyksi, tuntekoot, se ei meitä liikuta! Päinvastoin, on kiva nähdä, kun lehmät ei saa tahtoaan perille! Hih, oikein naurattaa, kun ex mies tekee juuri niinkuin minä ja lapset toivovat! Ei ole kanttia ja varaa vastustaa entistä perhettään. Sitä sanotaan myös välittämiseksi!

        Niin,mies välittää lapsista..Tottakai hän tottelee sinua, et anna hänelle vaihtoehtoja..Hän pelkää että ei saa tavata lapsiaan ollenkaan. Onneksi lapsesi ovat kohta aikuisia, saavat tehdä oman päätöksen ja isikin pääsee sinusta eroon.
        Eikä uusi puoliso välttämättä itseään niin hylätyksi tunne, hänellä on sinun ex-miehesi.

      • lueskellen
        paras äiti kirjoitti:

        Olen aina lapsistani mustasukkainen, tottakai. Enhän muuten heitä rakastaisi, ellen välittäisi! Hölmökö olet???

        Lapsillani ei ole puolikkaita, on vain minä, oma äiti!

        Lapseni eivät ole koskaan olleet tekemisissä isän uusien naisten kanssa! Heillä ei ole lupaa siihen! Eivät itsekkään halua.
        On senverran fikuja lapsia, että ymmärtää, et jos nartut isän vie, niin sellaista hyväksyntää isälle ei anneta, että sen naikkosia näkisivät. Ei kuulu meidän juttuihin millään tavoin.

        Kuka tykkää kuka ei, meille ei sovi. En koskaan voisi luopua lapsistani jotka itse olen tehnyt, että luovuttaisin äitiyteni vieraille naikkosille. Kammottava ajatus. Meillä on mennyt näin jo yli neljä vuotta, ja minkäänlaisia ongelmia ei ole edes isän suhteen. Tekee niinkuin ollaan sovittu, et naiset pitää kaukana häiritsemästä lapsiamme. Et pystyisi samaan hah haa...!

        Tässä ketjussa, tässä, Lissu tunnustaa, että hän on eronnut vuonna 2000 ja vielä ihan sama virsi.

    • äiti

      Hei! Olen äitipuoli kahdelle ihanalle pojalle. Ovat kympin molemmin puolin iältään. Minä olen onnellinen että pojille ja minulle on kehittynyt oikein kiva suhde. Olen alusta asti tehnyt pojille kuin myös heidän äidilleen selväksi että ÄIDIKSI en ala ja enkä siihen edes pysty! Haluan olla pojille kaveri ja sellainen henkilö että tietävät meille voivan tulla aina kun haluaa ja että täällä voi myös purkaa huoliaan jos sellaisia on. Täytyy todeta itsekin äitinä että on varmasti vaikea paikka huomata kuinka lapset tykästyy isän uuteen puolisoon ja heistä on kiva tavata ja tulla heille. Mutta mikä on ettei aikauiset ihmiset osaa jättää näitä kipeitä tunteita taka-alalle??? Lapset ovat syyttömiä näihin tilanteisiin. He ovat jo erosta kärsineet ja mielestäni sen jälkeen olisi tehtävä kaikkensa että lapset löytäisivät jonkinlaisen tasapainon elämäänsä, niissä puitteissa kuin se on mahdollista. Ei kehdattaisi enään sotkea sitä turhilla riidoilla ja nahisteluilla. Aikuinen voisi ottaa sen AIKUISEN esille ja elää sen mukaan. Tiedän että mieheni exällä on joskus vaikeaa huomata poikien ja minun välisen hyvän suhteen mutta hatun nosto hänelle kun ei ole joka välissä sotkemassa kuvioita. Hän onneksi ymmärtää lasten hyvin voinnin päälle jotain. Omalla käytöksellään tekee pojat ja monen muun onnelliseksi. Olen mielestäni äitipuolena kaveri mutta samalla kannan vastuuta kasvattajana pojista. Ps. Lapset on meillä täällä vain lainassa ja biologisen äidin tai isän paikkaa ei voi kukaan riistää! Enkä edes usko kenenkään sitä haluavan yrittää kun tietää valmiiksi jo häviävän sen sodan.

      terv.äiti ja äitipuoli

      • Minä

        "Lapset ovat nykyään tuuliajolla ja vanhempien arvojärjestyksen häntäpäässä" Tämä on ihan todellista totta! Erotessa valitettavan useassa tapauksessa keskitytään vanhempien keskinäisiin suhteisiin, ja niiden ongelmiin.. ja tärkein asia kuuluu nykyään olevan juuri tämä ex-puolisoiden eron jälkeinen elämä ja sen mahdollisimman vaikeaksi tekeminen, OLI KYSEESSÄ SITTEN MIES TAI NAINEN!! (Toki on poikkeuksiakin!, mutta useasti käy niin kuin edellä) Kun kuvaan astuu vielä nämä uudet tuttavuudet kiehahtaa soppa totaalisesti yli ;) Yleensä asettelu menee juuri niinkuin täälläkin vähintääkin joka toisessa kirjoituksessa äiti vs. äitipuoli, ja siinä välissä sitten isä yrittää miellyttää näitä kahta sekä lasta.. Kaikille osapuolille tekisi hyvää katsoa omaa napaansa pidemmälle ja todeta ettei tilanne ole helppo kenellekkään!! Rohkenen jopa sanoo, että jos ei kykene toimimaan aikuismaisesti edes lapsen läsnäollessa, ei olisi tarvinnut lapsia ikinä tehdäkkään! Omasta kokemuksesta tiedän miten vaikeita nämä jutut voi olla, mutta siltikin LAPSI EI NIISTÄ SAA KÄRSIÄ, HAKATAAN ME AIKUISET SITTEN VAIKKA OMAA PÄÄTÄMME SEINÄÄN JOS SILTÄ TUNTUU!!

        Äitipuoli

      • järkeä kalloon!!!!
        Minä kirjoitti:

        "Lapset ovat nykyään tuuliajolla ja vanhempien arvojärjestyksen häntäpäässä" Tämä on ihan todellista totta! Erotessa valitettavan useassa tapauksessa keskitytään vanhempien keskinäisiin suhteisiin, ja niiden ongelmiin.. ja tärkein asia kuuluu nykyään olevan juuri tämä ex-puolisoiden eron jälkeinen elämä ja sen mahdollisimman vaikeaksi tekeminen, OLI KYSEESSÄ SITTEN MIES TAI NAINEN!! (Toki on poikkeuksiakin!, mutta useasti käy niin kuin edellä) Kun kuvaan astuu vielä nämä uudet tuttavuudet kiehahtaa soppa totaalisesti yli ;) Yleensä asettelu menee juuri niinkuin täälläkin vähintääkin joka toisessa kirjoituksessa äiti vs. äitipuoli, ja siinä välissä sitten isä yrittää miellyttää näitä kahta sekä lasta.. Kaikille osapuolille tekisi hyvää katsoa omaa napaansa pidemmälle ja todeta ettei tilanne ole helppo kenellekkään!! Rohkenen jopa sanoo, että jos ei kykene toimimaan aikuismaisesti edes lapsen läsnäollessa, ei olisi tarvinnut lapsia ikinä tehdäkkään! Omasta kokemuksesta tiedän miten vaikeita nämä jutut voi olla, mutta siltikin LAPSI EI NIISTÄ SAA KÄRSIÄ, HAKATAAN ME AIKUISET SITTEN VAIKKA OMAA PÄÄTÄMME SEINÄÄN JOS SILTÄ TUNTUU!!

        Äitipuoli

        Joo, mut älä sinä ala rähisee ja ehtoja sanelee miten lasten vanhempien tulee tehdä! Sulle ei kuulu pätkääkään heidän entinen elämä, eikä lasten ja hänen äitinsä nykyinen ja tuleva elämä!
        Lasten vanhemmat päättää ja toimii omien sopimusten mukaan, eikä siinä sulla ole sanomista!
        Joten jos haluat pysyä eronneen miehen kanssa, niin kunnioita hänen toimiaan entistä perhettä kohtaan, äläkä ala määräileen ja tekemään omia johtopäätöksiä'si! Tiesit mihin olet menossa, joten kärsi seuraukset siitä, että miehellä on velvollisuuksia hänen lapsiaan kohtaan, ja paljon paljon asioita, joita on yhdessä ex vaimonsa kanssa päätettävä!!!

      • Minä
        järkeä kalloon!!!! kirjoitti:

        Joo, mut älä sinä ala rähisee ja ehtoja sanelee miten lasten vanhempien tulee tehdä! Sulle ei kuulu pätkääkään heidän entinen elämä, eikä lasten ja hänen äitinsä nykyinen ja tuleva elämä!
        Lasten vanhemmat päättää ja toimii omien sopimusten mukaan, eikä siinä sulla ole sanomista!
        Joten jos haluat pysyä eronneen miehen kanssa, niin kunnioita hänen toimiaan entistä perhettä kohtaan, äläkä ala määräileen ja tekemään omia johtopäätöksiä'si! Tiesit mihin olet menossa, joten kärsi seuraukset siitä, että miehellä on velvollisuuksia hänen lapsiaan kohtaan, ja paljon paljon asioita, joita on yhdessä ex vaimonsa kanssa päätettävä!!!

        Arvasinkin että tämä nostattaa "karvat pystyyn", en valittanut omasta tilanteestani enkä neuvo ketään, ehkä kirjoitin sitten vähän huonosti mitä tarkoitin. SE OLI ETTÄ NE LAPSET TULEE ENNEN KAIKKEA MUUTA, ja että se pitäs muistaa aina oli tilanne mikä hyvänsä, vaikkei se helppoo olekkaan!

      • Hane2
        Minä kirjoitti:

        Arvasinkin että tämä nostattaa "karvat pystyyn", en valittanut omasta tilanteestani enkä neuvo ketään, ehkä kirjoitin sitten vähän huonosti mitä tarkoitin. SE OLI ETTÄ NE LAPSET TULEE ENNEN KAIKKEA MUUTA, ja että se pitäs muistaa aina oli tilanne mikä hyvänsä, vaikkei se helppoo olekkaan!

        Tuo tyyppi jolle vastasit on yksi niitä katkeria exiä jotka aina kirjoittelevat tänne ja sättivät EX-miestensä uusia puolisoita. Ei kannata kiinnittää mitään huomiota kommentteihin, täysin patologinen tapaus.

      • Minä
        Hane2 kirjoitti:

        Tuo tyyppi jolle vastasit on yksi niitä katkeria exiä jotka aina kirjoittelevat tänne ja sättivät EX-miestensä uusia puolisoita. Ei kannata kiinnittää mitään huomiota kommentteihin, täysin patologinen tapaus.

        Ihmettelinkin kun tuo minun teksti sai niin pillastumaan, mutta ehkä se sitten tässä tapauksessa liippasi liian läheltä ja siksi haluttiin ymmärtää vääriin. Kiitos tiedosta vain ;)

      • Saippariini

        SINÄ ET OLE KASVATUSVANHEMPI; ET OLE HOLHOOJA TAI VASTUUSSA LAPSEN KASVATUKSESTA !

      • Selectar

        Sinä et lain mukaan ole kasvatusvanhempi eikä sinulla ole mitään oikeuksia niihin lapsiin, jollei niiden oikea äiti sitä sinulle hyvätahtoisuudessa suo!

        Erossa valitettavasti kärsii lapset ja ex-puolisot se on totuus jota ei millään JEESUSTELULLA POISTETA, KOSKA OLLAAN TUNTEVIAIHMISIÄ

        AINA EI KAIKKI SUJU NIIN KUIN TEILLÄ JA MIKÄ SINÄ OLET KRITISOIMAAN SEN ENEMPÄÄ MUITA KU MUUT SINUA!

        ÄLÄ JAKELE OMIA "VIISAUKSIASI" AINOINA OIKEINA VAIHTOEHTOINA! -- SITÄHÄN SINÄ ET VOI MÄÄRÄTÄ MIKÄ TOISELLE SOPII JA TOISELLE EI

        EI OLE VAIN YHTÄ TOTUUTTA, SE MINUA NYPPII NÄIS KESKUSTELUPALSTOISSA, KUN TOISET TOISIA NEUVOO JA OMA KANTAHAN ON AINA OIKEA JA KOSKAAN EI VOI ASIOITA KATSOA JOLTAIN MUULTA KANNALTA!

      • ei helv....!

        Oletko noin heikoilla ja huolissasi että alat pitää itseäsi jo vanhempana!!! Huh, toivottavasti lasten oman isän kellos soi, ja tekee selväksi, että ellet muuta ajatusmaailmaasi, saat lähteä.
        Ja jos isä ei siihen kykene, toivon että äiti huomaa, mihin pyrit! Ne ei ole sun lapsiasi, eikä tule koskaan olemaan, joten anna lasten kasvaa oman isän ja oman äidin kanssa rauhallisesti, että heistä tulee kunnon kansalaisia!
        Tee omat lapset ja ole niille äiti niin paljon kuin lystäät, mutta jätä vieraat lapst rauhaan!!!!!

    • iida

      huh.huh.voimia teille kaikille ja varsinkin sulle.ompahan hurja täti tämä ex-vaimo.hänellä kyl ite ongelmia tarvitsisi ammattiapua ja äkkiä.en tuomitse häntä,kurja taistella hänen jatkuvasti tuuli myllyjä vastaa.toivottavasti ajan kanssa rauhoittuu...ja hakee apua.kurja tilanne.sitkeyttä se vaatii ja rauhallisuutta,saa vain puhtia lisää kun reakoitte.jahka lapset täysi ikäisiä,niin voivat itse päättää asioista,nyt vielä ns.heikoilla.entinen selvästi mustasukkainenkin ja mitä muuta kaikkea.aika parantaa haavat,laiha lohtu.mut älä lähde sotapolulle yksin,yhdessä jaksatte.sääli lapsia.jos asiaihan mahdoton tapaamisten kanssa,niin raastupa viimeinen paikka selvittää asiaa ja sen kautta sovittelut ym viranomaisten kautta.laki on aina laki.mut toivottavasti niin pitkälle ei tarvitse mennä.....tuskin tämä äiti sitä tos mielentilas edes ymmärtää....koittakaa kestää ja voimia!!!!

    • !!!!

      Tuo viesti oli vähän sellainen kuin itse oisin sen kirjoittanu...meillä on aivan samalaisia ongelmia miehen ex:sän kanssa.

    • Anu.1

      Mustasukkaisuus on vakava tauti ja kun sen aiheeksi joutuvat vielä lapset,niin asian pitäisi ratkaista aivan toisella tavalla.

      Isän pitäisi nyt ottaa ohjat omiin käsiinsä ja hakea lasten huoltajuus vain itselleen samaten lapset tykkänään vain hänelle.

      Ei ole sopivaa lapsia pitää koston välikappaleina,heille kuuluu lapsuus ja nuoruus turvatussa ympyröissä.

      • Johanna

        Ehdottomasti isän pitäisi vaan täytyy ottaa itse ohjat käsiin ja hakea huoltajuus kokonaan iteselle. Ei ole poikien aika valita kumman luona asuu ja vaan nyt pitäisi saada heidän äiti kuntoon. Isä voi vain poikien tasaisen elämän taata ottamalla heidät itselleen. Eiku onnea nyt sinne koska sitä tarvitaan.

    • lapsen puolesta

      Erotilanteissa on vaikeus usein se, että niihin liittyvät vahvat tunteet puolin ja/tai toisin. Lapset ja lasten huoltajuus ovat tyypillisiä asioita, jotka käsitellään vasta siinä vaiheessa, kun puolisoilta on puheyhteys muuten poikki ja kaikki kipeät asiat pinnassa. Lapsi, yhteishuoltajuus ja asioista sopiminen muistuttavat aina kriisistä ja siihen liittyvistä asioista. Reaktio on rektio omia kokemuksia ja muistoja kohtaan, ei useinkaan suoranaisesti lapseen liittyvä. Kriisin purkaminen vain helposti kanavoituu siihen.

      Tässä suhteessa olisi Suomessa kyettävä lisäämään yhteishuoltajuuden ja huoltajuuskiistojen seurantaa ja valvontaa. Sitä tehdään, mutta mielestäni ei riittävässä määrin. Keskeisiä valvottavia asioita olisivat tapaamisten toteutuminen ja sopimukseen vaikuttavat olosuhdemuutokset, kuten pitkälle muutto. Näiltä kohdin tulisi tietojen päivittyä valvojalle automaattisesti ja yhteydenoton tapahtua sieltä käsin, ei vanhempien valituksen perusteella. Valituskäytäntö tapahtuisi edelleen kuten nytkin.

      Tämänkaltainen valvonta voisi olla osaltaan ennaltaehkäisemässä kuvatun kaltaisia tilanteita. Asiasta voitaisiin huomauttaa tai varoittaa tai huoltajuus voitaisiin käsitellä uudelleen tai siirtää toiselle vanhemmalle tilanteen sitä tarvitessa. Jos tämä käytäntö tapahtuisi vain valitusten perusteella, tulisi tästäkin vain yksi tapa kiusata toista.

      Kaiken kaikkiaan viime aikoina lisääntyneet huoltajuuskiistat tai jopa yleisemmällä tasolla uusperheet (sun, mun ja meidän lapset, tästä, edellisestä tai sitä edellisestä liitosta) osoittavat, että lainsäädäntöä ja erityisesti sen valvontaa tulisi tarkastaa ja saattaa se ajan tasalle. Esimerkiksi kysymys siitä, miksi äiti on yleensä ensisijainen huoltaja, tulisi arvioida uudelleen, erityisesti ne perusteet, miksi näin ei menetellä.

      Lapsen etua varmasti parantaa se, että rajoitetaan niitä tilanteita, joissa hän voi jäädä vanhempiensa kiistakapulaksi ja koston välineeksi. Esimerkiksi kirjallisen sopimuksen edellyttäminen jokaisessa erotilanteessa tarkoin määriteltynä tulisi mielestäni tehdä lain määräämäksi. jos se syntyy sovussa, hyvä niin, mutta paperi tulisi aina löytyä. Nämä keräisi ja niitä valvoisi esimerkiksi lastensuojeluviranomainen ja kuten sanoin muutenkin kuin valitusten perusteella (esim. vanhempien ilmoitukset tapaamisista ja joskus tapahtuva lasten kuuleminen asiassa ilman vanhempia. Samoin muuttoilmoitukset tulisivat tiedoksi ja niihin voitaisiin reagoida.)

      Osin voin hyvinkin puhua jo olemassa olevista rakenteista, mutta se suotakoon anteeksi.

      Lasten etu etusijalle

    • outo

      voihan helkkari kuinka on katkera ex-vaimo!!omalla kohdallani on/oli kyllä kaikki tarpeet ruveta erittäin hankalaksi/ikäväksi ihmiseksi meidän erossa, mutta ei ole tullut mieleenikään. saimme sovittua elatusmaksut ja tapaamiset aivan oikeellaan ilman minkäänlaisia riitoja ja eikä minun tarvinnut kiskoa elatusmaksuja karkeimman mukaan koska pitäähän toisenosapuolenkin eron jälkeen pystyä elämään suht'koht normaalia elämää eikö? (meillä kaksi poikaa) kyllä minullakin kävi katkeruus asiat mielessä, mutta mitä niillä asioilla voittaa? ei sitten kerrassaan mitään!
      kyllä te selviätte ja poijat kasvaa ne on kohta murkku ikäsiä ja toivotaan et ne eivät kovin kovasti katkeroidu äitiään kohtaa. hyvää kevään jatkoa ja pirteyttä.
      t: äiti (outoko?)

    • Tupla vaari

      Sangen tuttua tarinaa. Itse erosin 20 vuotta sitten vaikka en ottanutkaan toista emoa itselleni tapahtumat olivat samanlaisia. Erossa poika jäi äidilleen ja tyttö minulle. Hain pojan huoltajuutta jonkin ajan kuluttua koska äiti ja miesystävä humalapäissään pahoinpitelivät lasta. Sain pojankin huoltajuuden tuolloin.
      Ehdottaisinkin että hakisitte lasten huoltajuutta sille he ovat jo sen ikäisiä että heitä kuunnellaan.
      Varoittaisin kuitenkin Teitä sosiaalityöntekijöistä sillä he voivat mennä sangen pitkälle saadakseen tahtonsa läpi.. tarkoitan tällä tekaistuja lausuntoja ja väärennettyjä asiakirjoja jotka kohdalleni sattui. Ottakaa lakimies hoitamaan asiaa. Älkää koskaan menkö yksin haastatteluihin. Älkää allekirjoittako mitään asiapaperia ennen kuin olette lukenut sen tarkkaan ja jos jotain epäselvää on kääntykää lakimiehen puoleen. Jos kuitenkin menette yksin vaatikaa keskustelun nauhoittamista tai jos voitte nauhoittakaa keskustelu itse mutta kertomalla että haluatte sen nauhalle. Älkää missään tapauksessa antako nauhaa heille. Tämä temppu pelasti minut linnareissulta aikoinaan. Nauhoitin kylläkin heidän tietämättään keskustelut ja laitoin myös nauhurin tyttäreni mukaan.

      Minun lasteni tulevaisuus pelastui vaikka jouduinkin 10 vuoden sotaan sosiaalitanttojen kanssa. Nyt he ovat 23- ja 26-vuotiaita tasapainoisia ja työtelijäitä kansalaisia. Ei se äiti aina ole paras vaihtoehto vaikka näin väitetään. Molemmista sukupuolista löytyy sekä hyviä ja huonoja vanhempia täytyy vain katsoa että se parempi vanhempi saa kasvattaa lapset.

      • puolesta

        Ei moni haluakkaan äitipuoleksi,vaikka rakkaalleen niin haluaa uskotella.
        Ihmettelen miten se toimisi tässä avatussa keskustelussa,äitipuoli rooli,ainakin pitemmän päälle voisi tuottaa hankaluuksia,kun nytkin jo on oikean äidin kanssa.Entä sitten jos tämä toinen vaimo saisi omia lapsia,mihin asemaan nämä pojat sitten joutuisi?Turhaa hekumoida ja yrittää ketään mustata noin valtavasti,tämä käyttää tässäkin lapsia välikappaleina,kertoisi että ei muutenkaan tule toimeen x vaimon kanssa,mitä siihen lapsia vetää mukaan.Entä jos pojat tunnistavat tästä itsensä,vaikka kavereiden kanssa selaillessa,kyllä taitaisi olla aika huono juttu.Liian läpinäkyvästi kerrottu tarina,ei voi muuta sanoa. Ei Tuplavaarikaan varmaan netissä julistanut silloin kun lapset olivat nuoria tai pieniä.
        Minusta tälläinen on tyhmää,että kerrotaan sanatarkasti mitä on sanottu ja tehty poikien äidin kanssa,pojat kärsivät tälläisestä.

      • Nimetön
        puolesta kirjoitti:

        Ei moni haluakkaan äitipuoleksi,vaikka rakkaalleen niin haluaa uskotella.
        Ihmettelen miten se toimisi tässä avatussa keskustelussa,äitipuoli rooli,ainakin pitemmän päälle voisi tuottaa hankaluuksia,kun nytkin jo on oikean äidin kanssa.Entä sitten jos tämä toinen vaimo saisi omia lapsia,mihin asemaan nämä pojat sitten joutuisi?Turhaa hekumoida ja yrittää ketään mustata noin valtavasti,tämä käyttää tässäkin lapsia välikappaleina,kertoisi että ei muutenkaan tule toimeen x vaimon kanssa,mitä siihen lapsia vetää mukaan.Entä jos pojat tunnistavat tästä itsensä,vaikka kavereiden kanssa selaillessa,kyllä taitaisi olla aika huono juttu.Liian läpinäkyvästi kerrottu tarina,ei voi muuta sanoa. Ei Tuplavaarikaan varmaan netissä julistanut silloin kun lapset olivat nuoria tai pieniä.
        Minusta tälläinen on tyhmää,että kerrotaan sanatarkasti mitä on sanottu ja tehty poikien äidin kanssa,pojat kärsivät tälläisestä.

        MOLEMMAT LAPSENI JOUTUIVAT PAHOINPITELYN, SEKSUAALISEN HYVÄKSI KÄYTÖN SEKÄ HENKISEN PAINOSTUKSEN KOHTEEKSI NIIN KATSON ETTÄ KAIKKI KÄYTTÄMÄNI KEINOT OLIVAT SALLITTUJA. TÄSTÄ KAIKESTA ON OLEMMASSA LÄÄKÄRINLAUSUNTOJA, PSYKOLOGIN LAUSUNTOJA SEKÄ PERHEPÄIVÄHOIDON HENKILÖIDEN JOÍLLA EI OLLUT MITÄÄN VAIKUTUSTA SOSIAALIVIRANOMAISIIN SILLÄ KAIKISTA NIISTÄ VÄLITTÄMÄTTÄ HE PITIVÄT ÄIDIN PUOLTA.

        EN MUSTAMAALANUT LASTEN ÄITIÄ TAISTELIN LASTEN PUOLESTA ERILAISIN LAUSUNNOIN KUN LASTEN ÄITI SAMAN AIKAISESTI MOLLASI MINUA LAPSEMME JA KERTOI SATUJA SOSIAALITYÖNTEKIJÖILLE MINUSTA ESIM. SYYTTI MINUA JUOPOTTELUSTA.. TEIN 2 TYÖTÄ 16-22 TUNTIA VUOROKAUDESSA AUTON RATISSA!!!

    • Hankaluuksia kokenut

      Voisitteko mennä muualle terapiaan? Onhan niitä ammattiauttajia. Pitääkö kaikilla palstoilla vuodattaa ongelmiaan?

      • ajattele

        Varsinkin lasten kannalta tämä on paha asia,hekin osaavat selailla tietokonetta ja lukea. Hävetkää tälläisi alotuksia ei pitäs tänne ees laittaa.

      • K508
        ajattele kirjoitti:

        Varsinkin lasten kannalta tämä on paha asia,hekin osaavat selailla tietokonetta ja lukea. Hävetkää tälläisi alotuksia ei pitäs tänne ees laittaa.

        Oletko sinä se äiti tuossa jota mollataan?
        Pitääkö odottaa taas lööppejä jossa kirjoitellaan miten äiti/isä poltti, tappoi, murhasi lapsensa?
        Mistä tiedät, etteivät lapset ole juuri tätä pyyteneet viimeisenä oljenkortenaan?
        Itse taidat nähdä vain oman ulkokuoresi joka kiiltaa suoruutta ja viattomuutta. Omat häpeälliset asiasi varmasti käsitellään kaapissa, piilossa muilta, niin etteivät vaan naapurit näe että sinulla voisi olla jokin huonosti.

        Siitähän tämän sairaan yhteiskunnan ja ihmisten kaameat teot lähtevätkin kun niitä ei käsitellä millään tavalla, vaan pidetään sisimmässään.
        Jos tämä kirjoitus hätää kokevalta pariskunnalta auttaa heidän mieltään edes vähän ja samalla myuös lasten, niin miksi he eivät sitä voisi tehdä?
        Et tainnut tajuta yhtään miten lapsetkin kärsivät tuosta tilanteesta. Tuskin tällaisen kirjoituksen tänne laittaminen heidän tilannettaan voi enään yhtään pahentaa. Niin, ellei heidän sairas äitinsä tätä lue, jos ylipäätään pystyy keskittymään tietokoneella olemiseen, paniikkihäiriöinen kun on.

        Kun yhteiskunnalla ja sinulla ei ole mitään apua tarjottavana, niin pitäisitkö sen näsäviisaan nenäsi vain omassa komerossasi. Omien kiitokuviesi luona.

        K508

      • K508

        Luuletko tosiaan, että yhteiskuntaa ja sosiaalihuoltoa kiinnostaa heidän resurseillaan ihmisten ongelmat?
        Ei, ei niinkauan kun on tällainen tulos ja bonus palkkaus ja säästetään entistä enemmän.
        Itselläsi taitaa olla kiiltokuva elämä ja viisastelet täällä vain muille.

        K508

      • suvaitsevaisuutta kiitos

        Tämä on yksi paikka purkaa ongelmiaa, tosin ei korvaa ammattiauttajaa

        Joten ei välttämättä tarvii mennä muuale jos tämä riittää

      • Hankaluuksia kokenut
        suvaitsevaisuutta kiitos kirjoitti:

        Tämä on yksi paikka purkaa ongelmiaa, tosin ei korvaa ammattiauttajaa

        Joten ei välttämättä tarvii mennä muuale jos tämä riittää

        Ehkä kirjoittajalle, mutta ei välttämättä muille. Onko toiset ihmiset pelkkiä kaatopaikkoja? Kaatopaikat haisee.

    • elli

      Näinhän tuo tuntuu menevän...
      Meillä on tilanne se, että erostamme on jo lähes 5 vuotta, mutta alasten takia toki joudumme olemaan tekemisissä jatkuvasti. Pystyn ja joudun lukemaan ex-puolisoani kuin ilmapuntaria. Jos kaikki on hänen elämässään hyvin niin myös lasten tapaamiset hoituvat ja keskustelu on täysin asiallista, mutta jos hänellä on mitä tahansa murheita niin tänne se heijastuu. Lapsia ei haeta sovittuna päivänä, puheluihin ei vastata, kaikki lasten tavarat koulukirjoja myöten unohtuvat hänen luokseen... Enpä ole keksinyt mitään ratkaisua tilanteeseen. Jos joku teistä saman kokeneista on niin olen kiitollinen kuulemaan.

    • K508

      Diagnoosi: äiti sairas, vakavasti, käyttää isän hyväntahtoisuutta häikäilemättämästi hyväkseen, isä on pompoteltavissa koska ei vastusta sairasta lasten äitiä, isä elää pelossa eikä osaa ajatella järjellä mitä pitäisi tehdä.
      Aikajana: jatkunut aivan liian pitkään.

      ....niin. Sairaalloista, mutta ei suinkaan harvinaista, vaan tuiki tavallista.

      Toivottavasti olette nauhoittaneet näitä puhelinkeskusteluja pidemmältä ajalta, jos ette, tehkää se nyt, joka ikinen kerta tästä lähin. Niin hyvät kuin huonotkin puhelut, jotta käy ilmi mielenvaihtelut ja äidin sanomat ristiriitaisuudet. Omia puheluita saa nauhoittaa!
      Videoikaa myös tapaamiset lasten kanssa ja tallentakaa kaikki mahdollinen joka on "teidän" eli lasten edun mukaista, siinä vaiheessa kun haette lasten täyshuoltajuutta.
      Vain täyshuoltajuus Teidän puoleltanne voi olla jatkon kannalta lasten parhaaksi. Tällaisen tilanteen jatkuminen vahingoittaa vain näiden lasten psyykettä entistä vakavemmin.
      Näillä lapsilla ei ole mitään tulevaisuutta äitinsä luona, koska heillä ei ole länsimiasesti ajateltuna minkäänlaisia mahdollisuuksia kasvaa psyykkisesti tasapainoiseen aikuisuuteen.
      Jos haluatte näiden lasten parasta, kerätkään ns. todistusainiestoa mahdollisimman paljon ja pitkältä ajalta, jotta voitte hakea lasten täyshuoltajuutta. Sillä se on ainoa oikea tapa ratkaista tämä tilanne.
      Se on ja tulee olemaan ainoa "pelaustus" näille lapsille.
      Vai pitääkö jotakin tapahtua, ennenkuin voidaan taas sanoa, "eikäö kukaan osannut estää tätä?".

      Huoltajuuskiistasta tulee pitkä ja vaikea, mutta se on ainoa ratkaisu lasten parhaaksi.
      Sosiaalihuolto ei lähde "heppoisilla" tai pienellä näytöllä ottamaan huoltajuutta pois äidiltä, vaan tulee pitämään kynsin ja hampain kiini siitä, ettei näin tapahtuisi.
      Tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, ettei yhteiskunnalla ole rahaa hakea lakiteitse lasten huoltajuutta pois äidiltään. Vasta kun huoltajuus on saatu äidiltä pois, voidaa sitä "harkita" Teille. Kaikki tämä maksaa paljon rahaa yhteiskunnalle ja tätä eivät sosiaalihuollon vastuuhenkilöt halua. Bonus ja tulos palkkaus nimittäin.
      Tämän tosiasian on minulle oma lakimieheni kertonut.
      Ilman päteviä syitä ei Teillä ole "casea". Tämä on totuus. Lasten hyvinvoinilla ei ole mitään tekemistä enään suomalaisessa sosiaalihuollossa. Ei mitään.
      Rivien välistä voitte lukea onnistuinko minä saamaan lapseni psykopaattiseltä äidiltään pois, joka käyttäyityi samalla tavalla.

      K508

      • Mira

        ..täyshuoltajuus? Mikä se on? tietääkseni on vain jomman kumman vanhemman yksinhuolto tai vanhempien yhteishuolto.

        Sosiaalitoimessa voidaan vahvistaa sellainen lapsen huolto- ja tapaamissopimus, jonka MOLEMMAT VANHEMMAT allekirjoittavat. Sosiaalityöntekijä ei voi vahvistaa sopimusta, josta vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen.

    • kato peiliin

      Mää oon sitä mieltä, että tuollainen vuodatus on sairasta. Mee hakee hoitoo.

      • maalaisjärki

        noonniiih siinä tuli kaikkiin vastauksiin oikeen vastausten äiti.. jos etes jaksat kirjoottaa noin pitkän lauseen, se jo todistaa kuinka titityy oot! moni on jo kommentoinu tätä asiaa fiksusti ja maalaisjärjellä ja hyvin tuntuu kuitenkin riittävän niitä "sivusta lentäjiä" joitten ajatus juoksee "normaalilla tasolla " ja ajatuksen loogisuuden VOI ymmärtää. Maalaisjärjellä ajateltuna olette hulluja kuin pullosta tullut... kansanomaisesti ilmaistuna...

    • Pikku pirpana

      Minun mielestä tällaisia asioita ei oikeasti pitäisi edes anonyyminä täällä käsitellä olen itse aikanaan käynyt läpi erittäin kipeän, väkivaltaisen ja repivän eron.

      Ja täällä ku käsitellään asiaa nyt kolmannen osapuolen näkemyksen mukaan, haluaikohan tää äiti oikeesti et tätä asiaa täällä käsitellään.

      Jokainen ihminen kokee asian eri tavalla, kaikki erot eivät ole helppoja; on kipeitä/katkeria jne... robotteja emme ole vaan meillä kaikilla on tunteet, minä hyväksyn tunteeni kävin 3 vuotta terapiassa henkisen väkivalllan vuoksi -- nyt on vihdoin kaikki menossa parempaan päin... mutta koko tän 3 vuoden aikana lapseni ovat tavanneet isäänsä ja muuten emme ole tekemisessä kuin tapaamispv:nä ja s-postilla asiat sovitaan. Tapaamisiin kuulvat vain isä ja lapset... eipä tule riitaa ja itse en lasteni eteen miehiä marssita, ero oli jo heille tarpeeksi traumaattinen! Ja eivät tosiaankaan tarvitse muuta täl hetkellä ku tasapainoiset vanhemmat ja riidattoman ympäristön. Enkä tänä 3:na vuotena ole isää mustamaalannut tai halunnut kaikille kertoa tästä helvetistä vain ihan luottoihmisille!

      • lapseton

        No, niin näyttää että tämä keskustelu on enimmäkseen ihmisten kaunojen ja traumojen purkupaikka. Lapsiraukat, kun joutuvat hermoraunioiden kasvatettaviksi.

        Lapset saavat sitten käyttää koko aikuisikänsä omien traumojensa hoitamiseen, joita vanhempansa heihin iskostivat pelkotilojensa kautta.

        Oppikaa seisomaan omilla jaloillanne, ettei tarvitse pelätä hylkäämistä ja tarvitse kantaa niin kauheita kaunoja siitä, että toinen löytää onnensa muualta. Tosiasiassa lapsi ei tarvitse kahta häiriintynyttä vanhempaa vaan yksikin tasapainoinen huoltaja riittää. Hoitakaa nuppinne kuntoon, ennenkuin edes ajatteletta lasten tekoa.

      • äiti
        lapseton kirjoitti:

        No, niin näyttää että tämä keskustelu on enimmäkseen ihmisten kaunojen ja traumojen purkupaikka. Lapsiraukat, kun joutuvat hermoraunioiden kasvatettaviksi.

        Lapset saavat sitten käyttää koko aikuisikänsä omien traumojensa hoitamiseen, joita vanhempansa heihin iskostivat pelkotilojensa kautta.

        Oppikaa seisomaan omilla jaloillanne, ettei tarvitse pelätä hylkäämistä ja tarvitse kantaa niin kauheita kaunoja siitä, että toinen löytää onnensa muualta. Tosiasiassa lapsi ei tarvitse kahta häiriintynyttä vanhempaa vaan yksikin tasapainoinen huoltaja riittää. Hoitakaa nuppinne kuntoon, ennenkuin edes ajatteletta lasten tekoa.

        pakko sanoa tähän että ette te voi olla toisten elämän tai moraalin vartijoita. tämä sattuu olemaan puhtaasti nykyaikaa, ei eletä enää kirkon vallan ja kirouksen eikä kadotuksenkaan alla.

        suomi on vapaa maa ja hintana on tällaiset tapaukset, jotka tulevat nyt ilmi nykyaikaversiona tällä tavoin. ennen vanhaan kun asiat ratkaistiin lähinnä kirveellä ja remmillä sekä jalkapuulla, ei eroja tullut, mutta ei onneakaan. kumpi siis on parempi?

      • Nimetön
        äiti kirjoitti:

        pakko sanoa tähän että ette te voi olla toisten elämän tai moraalin vartijoita. tämä sattuu olemaan puhtaasti nykyaikaa, ei eletä enää kirkon vallan ja kirouksen eikä kadotuksenkaan alla.

        suomi on vapaa maa ja hintana on tällaiset tapaukset, jotka tulevat nyt ilmi nykyaikaversiona tällä tavoin. ennen vanhaan kun asiat ratkaistiin lähinnä kirveellä ja remmillä sekä jalkapuulla, ei eroja tullut, mutta ei onneakaan. kumpi siis on parempi?

        AIKUISUUTTA````````` EDESTÄ LÖYTYY. KIVA KUULLA AIKUISILTA LAPSILTA TOTUUS,- TAI JÄÄDÄ YKSIN.

      • Pikku pirpana
        Nimetön kirjoitti:

        AIKUISUUTTA````````` EDESTÄ LÖYTYY. KIVA KUULLA AIKUISILTA LAPSILTA TOTUUS,- TAI JÄÄDÄ YKSIN.

        ET TE JAKSATTE TOISTEN ASIOIHIN VAAN PUUTTUA; EIKÖ KANNATTAISI MEIDÄN KAIKKIEN JÄTTÄÄ TÄÄ KESKUSTELU OMAN ARVOONSA JA OLLA VIISAITA JA POISTUA:

        ITSE KOEN; ETTÄ ON VÄHÄN VAIKEA TOISTEN ELÄMÄÄ KOMMENTOIDA; KUN EI OIKEASTI TIEDÄ MIKÄ ON TOTUUS JA MILLAINEN KÄYTÄNTÖ KELLEKKIN SOPII _ KAS KUN EI OLLA LUOJAN KIITOS SAMASTA PUUSTA VEISTETTY JA MILLÄÄN KAIKKI EI VOIDA OLLA YKSIMIELISIÄ KOSKA KAIKILLA TOIVOTTAVASTI ON AIVOT JA TUNTEET.

        JA MIKÄ TOINEN ON TOISELLE NEUVOMAAN/SANOMAAN MIKÄ ON SUN LAPSELLE PARHAAKSI. MINÄ AINAKIN PIDÄN OMISTA ARVOISTANI/PERIAATTEISTA KIINNI--MUTTA JOS OLEN VÄÄRÄSSÄ EN HÄPEÄ MYÖNTÄÄ SITÄ, KOSKA KAIKKIHAN ME OLEMMEIHMISIÄ JA IHMINEN KUN ON EREHTYVÄINEN!

        LOPETTAKAA SE TÄÄLLÄ TAPPELU JA PAINUKAA ELÄMÄÄN ELÄMÄÄNNE KUKIN NIIN KU PARHAAKSI KATSOO, MUTTA EIKÖHÄN SE TOISTEN LOUKKAS/VÄHÄTTELY JA ENNENKAIKKEA OMA ITSEKKYYS MEIDÄN KAIKKIEN (MYÖS MINUNKIN)PITÄISI JÄTTÄÄ VÄHEMMÄLLE.

        JA IHAN OIKEASTI KENELLÄKÄÄN KOLMANSILLA OSAPUOLILLA EI OLE OIKEUS EDES ANONYYMINÄ TOISTEN ASIOITA REVITELLÄ TÄÄLLÄ, JOS OMIA KERTOO... MUTTA ETTÄ TOISEN ASIOITA EROSSA ON VAIN EX-PUOLISOT JA LAPSET == SE ON HEIDÄN PERHEENSÄ LOPPU JA VARMASTI SATTUU ÄLKÄÄ VÄHÄTELKÖ SITÄ JA NEUVOKO, JOS JOKU ANTAA TAVATA UUTTA PUOLISOA SIITÄ VAAN JA JOS TOINEN HALUAA ETTÄ LAPSET TAPAAVAT ESIM ISÄÄ ILMAN UUTTA PUOLISOA NIIN SEKIN ON ok (KAIKKEIN TÄRKEINTÄHÄN ON SE ETTÄ LAPSET SAAVAT ÄITIINSÄ JA ISÄÄNSÄ PITÄÄ YHTEYTTÄ JA SUHDETTA RAKENTAA - JOS SE RAUHA TAATAAN KAHDENKESKISILLÄ TAPAAMISILLÄ, NI HYVÄ NIIN!

    • hullu ex

      Kuten täällä on jo sanottu, asioilla on aina 2 puolta.
      Kun minun ex:ni muutti asumaan uuden onnensa kanssa, vajaan viikon tuntemisen jälkeen, muuttui hänellä ääni kellossa.
      Hän jatkoi yhä soitteluaan minulle, hän soitteli parhaimmillaan 3-4 kertaa päivässä mitä milloinkin ja kehtasi vielä kerrankin huutaa minulle, että miksen anna hänen elää omaa elämäänsä, kun hän ei ole koskaan ollut niin onnellinen kun silloin.
      Joka tapauksessa, tiesin aina koska UO oli vierellä. Silloin ääni oli valittava, kiukkuinen ja kaikkea muuta reipasta. Hän toisteli puheistani asioita jotka hänen UO:nsa sitten ainoastaan kuuli ja näiden perusteella sai minusta kuvan.
      Minun pitikin pistää pelille loppu, sääntö ettei enää soittele kun UO on vieressä, mielestäni minä en sitä v****ilua ansainnut. En sitten kerennyt, kun UO pakkasi kamppeensa ja lähti. Minun avustuksella, järjestin hänelle ja hänen lapselleen väli-aikaisen asunnon, kun piti päästä Ex:ääni karkuun ja silloinhan juuri sainkin kuulla että oli saanut minusta hiukan eri kuvan.
      Onneksi minulla ei ole sitä tapaa, etä kehittäisin ihmisestä kuvan puheitten peruteella. Ja vaikka ex:ni puheillaan saikin minut ihmettelemään että kuinka vajaa hänen UO:nsa on, minulle oli silti pieni epäilys, halusin itse tutusta.. ja nyt olen. Olen saanut mahtavan ystävän, halaus hänelle!

    • ähpuh

      itse samanlaisen ex:n kanssa taistelleena huomaan tuossa kirjoituksessasi vain yhden seikan,joka sai sekä ärsyyntymään,että miettimään, kummallahan se ongelma oikeastaan onkaan, tällä puolisollasi vai sinulla itselläsi... puhut kovin kiihkeästi, vuolain sanakääntein pahaa exästä, miksi?


      Jos suhtaudut noin vuolaasti tämänhetkiseen puolisoosi, kuin mitä tästä vuodatuksestasi on helppo ymmärtää.. niin sääliksi käy miesparkaa.
      Itse naisena koen,että lapset tarvitsevat molempien vanhempien tukea, biologisten nimenomaan.
      Viisautta on arvostelun sijaan kannustaa heitä keskinäiseen yhteydenpitoon ja yhdessäoloon, exää syyllistämättä mitenkään.
      e sattuu heihin todella kipeästi- enkä hetkeäkään epäile,ettet niin tekisi.

      Avioero on aina kipeä prosessi, oli syy mikä tahansa, on tökeröä köytöstä sinulta ottaa kantaa heidän entiseen liittoonsa, tai siihen miten siellä toisessa päässä exä nykyiseen mieheesi suhtautuu- hänelläkin on varmasti siihen syynsä, sillä onnellinen ihminen ei käyttäydy kuvaamallasi tavalla- oletko ajatellut,mikä on nykyisen puolisosi osuus hänen onnettomuuteensa?

      ei lapsille isä vaihdu toiseksi, vaikka isä asuukin toisen naisen kanssa, ja kun se nainen on näinkin kiihkeä kuin sinä, ei taida olla lapsilla kovin helppoa.

      Otan osaa, sekä lasten ,että exän kannalta, ja sinulle toivon katsomista peiliin ja asioitten luotaamista uudelleen, olisiko mahdollisesti löydettävissä edes jotain hyvää lasten oikeasta äidistä...?

      • mä vaan

        Mun mielestä joissain tapauksissa äidin asema lasten huoltajana on ylisuojeltu. Tollasilta psykopaattiämmiltä pitäs ottaa lasten huoltajuus kokonaan pois. TOllasten lutkien on vaan liian helppo keksiä valheita isästä ja näin mustamaalata hänet, onhan hän vain heikko kanaemo joka suojelee pikkuisiaan... Ihan varmasti onkin monia kusipää isiä, jotka eivät ansaitse tulla kutsutuksi isiksi mutta kuten jo sanoin niin tällaisia lapsensa henkisesti "raiskaavia" sairaita äitejäkin on.
        Pistää vihaksi tollanen äitien paapominen _vain_ sillä perusteella, että he ovat äitejä.

      • sellasta
        mä vaan kirjoitti:

        Mun mielestä joissain tapauksissa äidin asema lasten huoltajana on ylisuojeltu. Tollasilta psykopaattiämmiltä pitäs ottaa lasten huoltajuus kokonaan pois. TOllasten lutkien on vaan liian helppo keksiä valheita isästä ja näin mustamaalata hänet, onhan hän vain heikko kanaemo joka suojelee pikkuisiaan... Ihan varmasti onkin monia kusipää isiä, jotka eivät ansaitse tulla kutsutuksi isiksi mutta kuten jo sanoin niin tällaisia lapsensa henkisesti "raiskaavia" sairaita äitejäkin on.
        Pistää vihaksi tollanen äitien paapominen _vain_ sillä perusteella, että he ovat äitejä.

        varsinkin kun ihmisillä on juuri noi kaksi asennetta.
        Sun asentees ei oo yhtään parempi.
        Ja niin kauan kun täällä kirjoittelee vain yksi osapuoli, joka itseasiassa on vielä aivan sivullinen, on erittäin hankala ottaa kantaa.
        Kyllä äidillä on oikeus tietää kenen kanssaan hänen lapsensa viettää aikaansa, jotenka näin pitkä salailu isän ja UO:n puolelta on viestittänyt lapsille omaa viestiään.
        Lapset kun tuppaavat ymmärtärtämään myös ne sanattomat.
        UO tässä vain moittii äitiä eikä näe omissa touhuissaan mitään vikaa ja ennenkaikkea moittii äitiä, tätä koskaan tapaamatta. Perustaen mielipiteensä aivottoman bimbon tapaan, pelkästään isän puheisiin.
        Silloin on paha tulla tänne itkemään, kun ex pilaa hänen harmoonisen elämänsä ja loukkaantua kun kaikki eivät ole samaa mieltä.

        Mutta tunnen tapauksia joissa lapset todellakin pitäisi ottaa äidiltä kokonaan pois ja tunnen tapauksia joissa lapset on todellakin vastoin mitään järjen häivää annettu isälle, vain koska äidin asemaa lasten huoltajana pidetään ylisuojeltuna.
        Voi sitä onnen päivää, kun oikeasti, aikuisten oikeasti, kaikki katsoisivat peiliin ja näkisivät sieltä omat virheensä, eivätkä niin herkästi olisi osoittelemassa toisetn virheitä.
        Ehkä näin me pystyisimme kasvattamaan lapsistamme onnellisia, vaikka sitten eronneina ja yksinhuoltajina.

        Ja tähän perään omaa ongelmaa, eilen illalla lapset alkoivat taas purkauksena kuinka eivät haluaisi mennä isin luo. Kun isi on niin muuttuunut uuden onnensa astuttua kuvioihin. Lasten mielestä pahin oli tämä (ei saa kertoa heille että nauran :)) tulevat jopa pihalle juomaan kun lapset siellä leikkivät. Tyttäreni ei haluaisi UOta synttäreilleen.
        Tunnen petäväni lapset kun silti heidän käsken mennä isänsä luo ja kun kirjoitan kutsuun UO:n nimeä..
        Ja tiedän että jos en niin tekisi, niin olisin hullu ämmä, joka estää lapsiaan tapaamasta isäänsä..

      • Pikkupirpana
        mä vaan kirjoitti:

        Mun mielestä joissain tapauksissa äidin asema lasten huoltajana on ylisuojeltu. Tollasilta psykopaattiämmiltä pitäs ottaa lasten huoltajuus kokonaan pois. TOllasten lutkien on vaan liian helppo keksiä valheita isästä ja näin mustamaalata hänet, onhan hän vain heikko kanaemo joka suojelee pikkuisiaan... Ihan varmasti onkin monia kusipää isiä, jotka eivät ansaitse tulla kutsutuksi isiksi mutta kuten jo sanoin niin tällaisia lapsensa henkisesti "raiskaavia" sairaita äitejäkin on.
        Pistää vihaksi tollanen äitien paapominen _vain_ sillä perusteella, että he ovat äitejä.

        Hei!

        Ootko psygologi lääkäri tai joku muu, joka voi tehdä kyseisen diagnoosin?????
        Ketä sinä lutkaksi olet nimittelemään tai psykopaattiämmäksi? Sama juttu kaikkien muiden suhteen - jollet tiedä ihmistä ja tapausta, ni eiköhän ole aika asiatonta sinun kommentoida asioita ja kuten sanoin, että kenellään ei pitäisi edes anonyyminä jonkun toisen asioita kommentoida!

        On hyviä äitejä siinä missä huonojakin (olen molempia nähnyt)!

        Ja on olemassa huonoja isiä siinä missä hyviäkin (molempia olen nähnyt)!

        Ja olen nähnyt myös mitä toisen esim. isän harjottama henkinen väkivalta on tehnyt ex-puolisolle ja siitä kuinka monta vuotta terapiaa se on vienyt ennen kuin tämä ex-on siitä selvinnyt...Ja jos Yksinhuoltajuus suojaa äitiä ja lasta tällaisissa tapauksissa - ni silloin sitä noudatetaan.

        Ja olen nähnyt näitä uusia kumppaneita suoraan helvetistä vielä enemmän kuin huonoja äitejä ja isiä - ne ovat niitä, jotka eivät ymmärrä että heillä ei ole mitään oikeudelllsta asemaa puuttua lapsen elämään tai kasvatukseen tai saatikka siihen että miten tapaamiset sujuu... Vaan sotkeutuvat asioihin jotka ei heille kuulu ja aiheuttavat näin lisäongelmia!!

        JOS TÄMÄ IHAN EKAN ALKUPERÄISEN VIESTIN KIRJOITTAJAN KERTOMUS ON TOSI ; MIKSI EIVÄT MENE OIKEUTEEN, EN SIJAAN NURISEE TÄÄLLÄ KESKUSTELU PALSTOILLA! MITÄ HE PELKÄÄVÄT OLISIKOHAN SITTENKIN ETTÄ SIELLÄ SAATTAISI TULLA JOTAIN HEILLE HYVIN EPÄEDULLISTA ILMI VAI....OIKEUS KYLLÄ IHAN SELVITTÄÄ KAIKEN YHTÄÄN SIIHEN KATSOMATTA ETTÄ SATTUUKO JA PSYGOLOGIT TUTKIVAT IHAN ALUSTA ALKAEN (SIITÄ EKASTA AVIOLIITOSTA)KAIKEN PUNNITAAN ISYYTTÄ JA KUKA ON TEHNYT JA MITÄ ON TEHNYT... ELI SINNE SITTEN VAAN JOS ON NIIN VARMAETTÄ OMA ITSE ON PAREMPI HOLHOOJA LAPSILLE KUIN EX!

      • Suivaantunut
        mä vaan kirjoitti:

        Mun mielestä joissain tapauksissa äidin asema lasten huoltajana on ylisuojeltu. Tollasilta psykopaattiämmiltä pitäs ottaa lasten huoltajuus kokonaan pois. TOllasten lutkien on vaan liian helppo keksiä valheita isästä ja näin mustamaalata hänet, onhan hän vain heikko kanaemo joka suojelee pikkuisiaan... Ihan varmasti onkin monia kusipää isiä, jotka eivät ansaitse tulla kutsutuksi isiksi mutta kuten jo sanoin niin tällaisia lapsensa henkisesti "raiskaavia" sairaita äitejäkin on.
        Pistää vihaksi tollanen äitien paapominen _vain_ sillä perusteella, että he ovat äitejä.

        Vitun huorapukki ( oletan, että vain miehellä voi olla noin rajallisen verbaalit taidot) mitä sä täällä toisia nimittelet -- ja pelkästään naiset ei mustamaalaa, eiköhän sitä tapahdu molemmin puolin!

        Ja on niitä kaikenlaisiä isiä ku äitejäkin, älä jumankauta yleistä ja toisia ala neuvoon miten on oma lapsi parasta kasvattaa!!

        Ja täällähän palstalla moni pistelee vähän lisää ja jne... Mikähän sitten on oikea totuus ja kumman tarina onkin oikeasti totta... näihin kannattaisi täällä pikkuisen kriittisesti suhtautua ja jättää osa jutuista omaan arvoonsa -- pikku pirpanalla e terveisiä, että sul on aika terveel pohjal sun ajattelu malli :-), voi ku moni muukin pystyisi tuohon!

      • mä vaan
        Suivaantunut kirjoitti:

        Vitun huorapukki ( oletan, että vain miehellä voi olla noin rajallisen verbaalit taidot) mitä sä täällä toisia nimittelet -- ja pelkästään naiset ei mustamaalaa, eiköhän sitä tapahdu molemmin puolin!

        Ja on niitä kaikenlaisiä isiä ku äitejäkin, älä jumankauta yleistä ja toisia ala neuvoon miten on oma lapsi parasta kasvattaa!!

        Ja täällähän palstalla moni pistelee vähän lisää ja jne... Mikähän sitten on oikea totuus ja kumman tarina onkin oikeasti totta... näihin kannattaisi täällä pikkuisen kriittisesti suhtautua ja jättää osa jutuista omaan arvoonsa -- pikku pirpanalla e terveisiä, että sul on aika terveel pohjal sun ajattelu malli :-), voi ku moni muukin pystyisi tuohon!

        joopajoo... Eihän näillä internetin keskustelupalstoilla paljon muuta harrastetakaan kuin provosoivaa ja subjektiivista (tossa oli jo kaksi hieman vaikeampaa sanaa jopa tällaiselle huoripukille) ajatusten vaihtoa.

        Ja mähän neuvon jokaista äitiä ja isää miten ne omat pikku kersat tulee kasvattaa, mutta ilmeisesti vain sun kaltaiset idiootit vois jopa noudattaa näitä mun ohjeita. Tää koko keskustelu systeemi ei ole kuin pelkkä paskaämpäri minne ihmiset saa anonyymisti kaataa pahaa oloaan ja purkaa vitutustaan. Tännehän on hyvä laukoa semmosta mitä ei muuten kehtais sanoa ja SIKSI nää keskustelut kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa.

        Elikkäs johtopäätös: Kyllä täältä pesee ja linkoaa jatkossakin. Ämmiä ja Äijiä tullaan sivaltelemaan tarpeen ja vitutuksen mukaan.
        Ugh, olen puhunut.

      • EDELLEEN SUIVAANTUNUT
        Suivaantunut kirjoitti:

        Vitun huorapukki ( oletan, että vain miehellä voi olla noin rajallisen verbaalit taidot) mitä sä täällä toisia nimittelet -- ja pelkästään naiset ei mustamaalaa, eiköhän sitä tapahdu molemmin puolin!

        Ja on niitä kaikenlaisiä isiä ku äitejäkin, älä jumankauta yleistä ja toisia ala neuvoon miten on oma lapsi parasta kasvattaa!!

        Ja täällähän palstalla moni pistelee vähän lisää ja jne... Mikähän sitten on oikea totuus ja kumman tarina onkin oikeasti totta... näihin kannattaisi täällä pikkuisen kriittisesti suhtautua ja jättää osa jutuista omaan arvoonsa -- pikku pirpanalla e terveisiä, että sul on aika terveel pohjal sun ajattelu malli :-), voi ku moni muukin pystyisi tuohon!

        Voi ei, eikö omatuntosi kestänytkään kun sulle vähän annoin samalla mitalla... muita olet kyllä valmis kritisoimaan ja haukkumaan...mutta itseäsi kun asia kosketti ni vedit pultit ja puolustuskannalle!

        Kyl on säälittävää jos ei ole muuta paikkaa mihin pahaa oloa purkaa -- ystävät ja ammmattiauttajat esimerkiksi......vai sen takia täälläkö olette ettei teillä ole ystäviä tai sen verran rohkeutta et ammattiapua hakisitte!

        Täällä tuntuu olevan, että sokea toista sokeaa ohjaa siinähän sitä varmaan oikein hyviä elämänohjeita saakin, ku löytää samanmielisen ihmisen...mutta jääpi vallaan se itsekritiikki... vähän ku viittii jonkun toisen asemaan asettua ja
        miettiä toisen kannalta ni voi ehkä peilistään nähdä itsensä huonommassa valossa.

        Ja tajuatteko et te yleistätte, herjaatte toisia (anonyyminä) ja toisten ihmisten (onko Teillä heidän lupa?)eroilla/huoltajuksilla ym... (jotka on kivuliaita ja vaikeita - sekä erillaisia) mässäilette täällä.

        ONKO TULLU MIELEEN, ETTÄ NÄILLÄ IHMISILLÄ ON TUNTEET JA IHAN OIKEASTI SIEL ERON TAUSTALLA VOI OLLA PALJON KIPEITÄ ASIOITA, JOITA EI EDES UUDELLE PUOLISOLLE TAI YSTÄVILLE KERROTA TAI HALUTA EDES KOSKAAN KENELLEKKÄÄN KERTOA!

        Nämä palstat on kaiken huippu...Täällä jokainen varmasti löytää itsellen ymmärtäjän ja vihamiehiä ja voi mikä nautinto....:-( Varmaan näin ei kaikki ajattele kenen asioita täällä levitellään.

        SInä olet puhunut ja siihen ei sitten muilla ole sanottavaa -- taidat olla just yks niist narsisteista, joka on ku norsu posliinikaupassa ja jättää jälkeensä vain sirpaleita. Eli rakastat oikeasti vain itseäsi ja omaa ääntäsi sekä kärsit emotionaalisesta vammasta -- vaikka älykkyytä ei sulle ole näemmä liialti suostu!

        Minä olen puhunut, mutta en sano ni ku sinä et se siitä (sinun mielestäsi sanasi on laki) vaan kaikki saa mun puolesta kritisoida ja kantansa kertoa, ja niitä myös jaksan / viitsin vaivautua enään tänne tulemaan luen ja otan huomioon.

      • mä vaan
        EDELLEEN SUIVAANTUNUT kirjoitti:

        Voi ei, eikö omatuntosi kestänytkään kun sulle vähän annoin samalla mitalla... muita olet kyllä valmis kritisoimaan ja haukkumaan...mutta itseäsi kun asia kosketti ni vedit pultit ja puolustuskannalle!

        Kyl on säälittävää jos ei ole muuta paikkaa mihin pahaa oloa purkaa -- ystävät ja ammmattiauttajat esimerkiksi......vai sen takia täälläkö olette ettei teillä ole ystäviä tai sen verran rohkeutta et ammattiapua hakisitte!

        Täällä tuntuu olevan, että sokea toista sokeaa ohjaa siinähän sitä varmaan oikein hyviä elämänohjeita saakin, ku löytää samanmielisen ihmisen...mutta jääpi vallaan se itsekritiikki... vähän ku viittii jonkun toisen asemaan asettua ja
        miettiä toisen kannalta ni voi ehkä peilistään nähdä itsensä huonommassa valossa.

        Ja tajuatteko et te yleistätte, herjaatte toisia (anonyyminä) ja toisten ihmisten (onko Teillä heidän lupa?)eroilla/huoltajuksilla ym... (jotka on kivuliaita ja vaikeita - sekä erillaisia) mässäilette täällä.

        ONKO TULLU MIELEEN, ETTÄ NÄILLÄ IHMISILLÄ ON TUNTEET JA IHAN OIKEASTI SIEL ERON TAUSTALLA VOI OLLA PALJON KIPEITÄ ASIOITA, JOITA EI EDES UUDELLE PUOLISOLLE TAI YSTÄVILLE KERROTA TAI HALUTA EDES KOSKAAN KENELLEKKÄÄN KERTOA!

        Nämä palstat on kaiken huippu...Täällä jokainen varmasti löytää itsellen ymmärtäjän ja vihamiehiä ja voi mikä nautinto....:-( Varmaan näin ei kaikki ajattele kenen asioita täällä levitellään.

        SInä olet puhunut ja siihen ei sitten muilla ole sanottavaa -- taidat olla just yks niist narsisteista, joka on ku norsu posliinikaupassa ja jättää jälkeensä vain sirpaleita. Eli rakastat oikeasti vain itseäsi ja omaa ääntäsi sekä kärsit emotionaalisesta vammasta -- vaikka älykkyytä ei sulle ole näemmä liialti suostu!

        Minä olen puhunut, mutta en sano ni ku sinä et se siitä (sinun mielestäsi sanasi on laki) vaan kaikki saa mun puolesta kritisoida ja kantansa kertoa, ja niitä myös jaksan / viitsin vaivautua enään tänne tulemaan luen ja otan huomioon.

        "Ja tajuatteko et te yleistätte, herjaatte toisia (anonyyminä) ja toisten ihmisten (onko Teillä heidän lupa?)eroilla/huoltajuksilla ym... (jotka on kivuliaita ja vaikeita - sekä erillaisia) mässäilette täällä. "

        Tietääkseni en tunne näitä ihmisiä, joten aivan yhtä anonyymejä he ovat minulle kuin minä heille.

        Ja omatuntoni kyllä kestää kritiikin omista kommenteistani. Ja kyllä tässä näyttää itsekukin (myös sinä arvon suivaantunut Leelian lepotuoli) asettuvan puolustuskannalle.

        Mun mielestä on jo lähtökohtaisesti tyhmää jos ongelmiaan alkaa anonyymisti esittelemään julkisesti tällaisilla palstoilla. Nämä asiathan ovat todella arkoja ja saavat helposti aikaan
        kärkeviä/tunteikkaita kommentteja sekä puolesta, että vastaan.
        Täällä kun helposti tulee sanottua sen kummemmin miettimättä mitä sylki suuhun tuo ja itse en luottaisi tällaisen foorumin neuvoihin pätkääkään. Ehkäpä juuri tämän takia provosoiduin niin helposti.

        Joten anteeksi pyyntö on varmasti paikallaan kaikille jotka tuntevat tulleensa loukatuiksi viestistäni. Toivon vilpittömästi, että asiat selviävät ja omalta osaltani haluan laittaa pisteen tälle keskustelulle.

    • netta

      ehkä on vaikea ajatella asiaa tolta kantilta, mutta oon ite ollut tossa tilanteessa se lapsi. mulla taas kun vanhemmat erosi n.5vuotta sitten asiat menivät aluksi ihan hyvin isän kanssa, isä halusi tavata useammin kuin sillon kuin piti ja sen huomasi miten paljon se välittää.isällä oli monia naisystäviä ja minä ja 2siskoani tulimme kaikkien kanssa hyvin toimeen. Mutta 2vuotta eron jälkeen isäni tapasi uuden naisen.ja aluksi asiat olivat ihan hyvin kunnes he muuttivat yhteen. Naisystävä kielsi isääni päästämästä meitä sovittuina aikoina isälle, ja aloin masentua, viiltelin ja itkin joka ikinen päivä. olin jopa syömättä viikon, eikä kukaan edes huomannut mitään ennen kuin äitini jäi sairaslomalle.. aloin saada apua ongelmiin. mutta mikään ei ole vieläkään muuttunut. äiti ja isä ei ole enää minkäänlaisissa väleissä, kun isän naisystävä on levittänyt perättömiä juttuja.talvella isäni ja hänen naisystävä saivat vauvan, naisella on ennestään 2poikaa. isäni vie heitä harjoituksiin ja toimii jopa toisen valmentajana. nään isää enää ehkä kerran 3kuukaudessa pari tuntia.. äidillä on uusi mies kanssa, mutta siinä ei ole mitään ongelmaa. Viime kesänä, jouduin sairaalaan kun otin yliannostuksen lääkkeitä, olin viikon teho-osastolla, ja sillä hetkellä äiti ja isä puhuivat toisilleen ja olivat hyvin väleissä. luulin että kaikki muuttuisi. mutta kun pääsin pois, ei mikään ollut muuttunut. Mulla on paha olo aina kun ajattelen isää. kaipaan todella paljon häntä... mut tiedän ettei mikään ikinä muutu. enkä voi sille mitään.. En tajua miksi isäni muuttui tuollaiseksi, voiko rakkauden takia muka hylätä omat lapsensa? siskoni eivät ole kuitenkaan reagoinut eroon niin pahasti kuin minä.. nuorin käy isällä joka viikko ja on siellä 2-4 tuntia. mutta riittääkö se? tuntuu kun ei tuntisi edes omaa isäänsä.. Mun pitää vaan aina yrittää jaksaa ja jaksaa. vaikka kaipaan isää niin paljon. ehkä kaikki ois mennyt paljon paremmin ilman eroa. ehkä mä en olisi ikinä tehnyt itselleni mitään pahaa. oon nyt 15,ja tuntuu aika kauheelta ajatella että oon yrittäny tappaa itteni jo monia kertoja...

    • Auttava käsi

      Mun mielestä kannattaisi jatkaa vaikka vain lasten takia, elleivät he kärsi siitä. Lapsille arki on tärkeämpää kuin se rakastaako isä ja äiti toisiaan.

      Itse olen "terve, mutta ajattelen samoin kuin Ex "ettei rakkaudettomuudella (siis tunteella jota toinen kokee tai ei) ole väliä pää asia ettei toista jätä. Jos Rakkaudettomuus näkyy arjessa ja oleminen on SIETÄMÄTÖNTÄ EIKÄ ARKI SUJU, niin silloin kannataa harkita eroa, mutta silloinkin kannattaa miettiä miten perheen arki muuttuu.

      EX on todellakin sairas! Miten hän pystyy nyt huolehtimaan lapsistaan? Miettivätkö puolisonne ja ex ennen eroa miten parheen arki mahdollisesti muuttuu eron myötä? Kärsivätkö lapset silloin kun puolisosi ja ex-vaimo oli yhdessä? Erosivatko he pelkän rakkaudettomuuden takia? Tiedostiko ex omaa käytöstää? Sairas ei välttämättä tiedä, että hänen käyttäytymisessään on jotain vikaa.

      Äidilläni on psyykkisiä ongelmia jo melkein 20 vuotta. Vanhempani erosivat 14 vuotta sitten, jolloin muutimme pohjoiseen.

      Muutaman vuoden jälkeen äitini teetti minulla melekin kaikki kotityötö ja maksatti (automaatilla) laskut (hänen tililtään) haetutti lääkkeensä ja kun auto varastettiin niin minä jouduin tekemään rikosilmoituksen (äitini ei kuulemma jaksanut lähteä poliisilaitoksella) Perusteena e6ttä opin kulkemaan virastoissa. Tuolloin olin 16v, poliisit soitti äidilleni ja varmisti asian. Jos opetatte lapsille "miten kulkea virastossa" yms. menkää itse mukaan... Eihän autokoulussakaan opettaja sano, että käyppä ajamassa mutka kaupungilla.....

      Kerrankin äiti sanoi "käy tupakanostossa" Kävin ja tulin kotiin jolloin äitini sanoi "käy ostamassa ässä-arpa: Kävin ja tulin kotiin Äitini käski vielä käymään grillillä... Kävin kolme reissua, jotka olisin pienellä ajattelun vaivalla hoitanut yhdellä kertaa.

      Toinen mieleeni jäänyt tapaus oli, että äitini tuli kaverinsa luota ja minä olin jo kylvyssä. Hän sanoi: Käy ostamassa tupakkaa kun en muistanut. Kävin. Tai äitini saattoi sanoa illala klo 10 että lääkkeet loppuu kävisitkö apteekissa) Pitihän se lähteä (apteekki auki klo 11 illalla tosin matkaa 2 km)

      Normaalisti Äitini olisi sanonut Mulla unohtu tupakat käynpä hakemassa tai olisi katsonut lääkkeensä tilan jo päivällä, jolloin olisi hakenut ne lähiapteekista tai kaupungilta ihan mielelläni joskus iltapäivällä, mutta en enää 10 aikaan illalla.

      Kun kérran en lähtenyt postiin hakemaan hänen pakettiaan, hän kävi päälleni löi ja istui päälläni eikä päästänyt minua minnekään sinä iltana jouduin makaamaan sängyssäni (huoneeseeni ei mahtinut muuta kuin kirjoituspöytä alhaalla sänky ylhäällä-yhdistelmä. Asuimme yksiössä. Eikä "makuuttaminen"ollut ainut kertaista, mutta tapauksen jälkeen menin sueraavana päivänä turvakotiin muutamaksi päiväksi niin tilanne rauhoittui... Yririntehdä tapauksesta rikosilmoituksen mutta poliisi sanoi "antaa olla kun joulukin on tulossa" Poliisin käytös ärsytti...

      No em. tapauksesta oli kulunut neljä kuukautta kun muutin kotoa (3 vuotta sitten.) Äitini yritti vielä sen jälkeenkin laukkuuttaa minua asioillaan. Minkä vuoksi en käy äitini luona. En enää jaksa juosta HÄNEN ASIOILLA(tein sitä 10 vuotta)

      Kaikesta huolimatta äitini on saanut kasvatettua minusta "kunnon kasnsalaisen", mistä häntä kiitän.

      Nyt olen seurustellut jo 3 ja ½ vuotta ja elämä hymyilee.... Poikakaverini kanssa menee hyvin, vaikkemme asukaan yhdessä

      Kiitti kun jaksit lukee tän tsempii sulle

      Hyvä ett

    • Katso!

      Lapsen puolesta! Kirjoituksesi on jokseenkin täydellinen kuvaus siitä, minkälainen on isän ja lasten asema eron jälkeen, kun lasten äiti haluaa tehdä siitä vaikean.

      Kirjoituksestasi puuttui vain yksi osa: äiti meni sosiaalivirastoon ja puhui väkivaltaisesta miehestä. Katsokaa www.vanhemmat.net, mitä sitten saattaa tapahtua.

      Tämä tilanne on aivan kestämätön ja sen on aivan pakko muuttua! Saattaisihan se nimittäin olla niinkin, että lasten etu olisi asua teidän luonanne.

    • myös todella lasten puolesta

      Omasta erosta n. 5 v, lapsia 3, nyt kaksi täysi-ikäistä jo. Mies vannotti viimeiset avioliittovuodet, että jos ero tulee, tulen katumaan ja kärsimään yksin.

      Ensin katosi jäljettömiin, löytyi suht. kaukaa eikä suostunut allekirjoittamaan minkäänlaisia papereita elatuksen suhteen. Jouduin oikeuteen haastamaan, tämän koko ajan 9kk olin täysin ilman elatustukia, koska kunta ei maksa kun toisen osapuolen allekirjoitusta ei ollut( eikä maksa jälkikäteenkään). Lopulta suostui minimimaksuihin ja minun yksinhuoltajuuteen.

      Eipä lasten tapaamiset sujuneet, itse maksoin matkat, annoin vielä käyttörahaakin, kun niin kovasti halusin että isä tapaisi lapsiaan. Harvoin tapasi, ja silloinkaan ei ottanut kaikkia kerralla, etteivät riitelisi!! Mies muutti uuteen suhteeseen melkein heti ja siellä valmiina jo pienempi lapsi kuin omansa. Ei isä tehnyt mitään omien lapsiensa suhteen, ei ole muistanut syntymäpäivinä eikä joulunakaan. Sanoo aina vain ettei ole rahaa. Alkoa käyttänyt kuitenkin koko ajan ja uuden naisen kanssa baarissa istuneet omien lastensa vierailulla, ilmaisia lapsenvahteja hyödyntäneet. Elatusmaksut koko ajan tulleet kunnan kautta.

      Tilanne jatkunut samanmoisena, lapset ovat jo isoja, joskus isä soittelee ja lupailee olemattomia esim. auttaa harrastuksissa, mitään ei ole laittanut, eikä pitänyt lupauksiaan. Varsinkin nuorimmaisen puolesta harmittaa, on murrosiässä, ei ollenkaan tapaa isäänsä, kaipaa varmaan paljonkin.

      En ole haukkunut lapsille isää, en uutta perhettä enkä edes kertonut oikeuteen haastamisesta ym. lapsille. Vaan aika on tehnyt tehtävänsä, kertaakaan eron jälkeen isä ei ole itsekseen tavannut omia lapsiansa ja nyt vain yksi lapsista edes haluaa joskus pistäytyä isällään.

      Itse olen selvinnyt kaikesta ystävien, sukulaisten ja vertaisryhmien avulla, vaikka kaikkia ajanjaksoja kolmen murkun kanssa en edes jaksa muistaa.

      Eikä tässä tapauksessa exän uusi nainenkaan ole mitään tehnyt lasten "eteen". Joten kyllä eroissa on eroa ja tässäkin tapauksessa lapset todellakin ovat olleet välikappaleina.

    • Pipsukka I

      Mikä sinä olet miehesi lasten puolesta kirjoittaan, taidatkin vain kirjoittaa omasta puolestasi ja kerjätä myötätuntoa ja ymmärrystä, jota et ole näemmä muualta saanut kuin tältä natisijoiden palstalta.

      Itse olen YH:n lapsi ja tapasin isääni aina kahdenkesken, mistä kiitän isääni, että hänellä oli aikaa keskittyä minuun ja kohdistaa joka toinen vkonloppu huomionsa täysin minuun, joka oli MINUN mielestäni hyvä, koska näin meillä oli ilman ylimääräisiä ihmisiä aikaa keskittyä isä-lapsi suhteen kehittämiseen. Äitini on maailman ihanin ihminen, joka katkerasta ja riitaisasta erosta huolimatta sanoi, että minulla on aina oikeus tavata isääni, vaikka hänelläei sillä hetkellä oikein ollut hyviä tunteita isääni kohtaan - mutta meillä oli kahdenkeskiset tapaamiset senkin vuoksi, että äitini ja isäni silloinen uusi eivät sietäneet toisiaan (kaikki erot eivät ole yhtä onnellista uusioperhettä ja toimittajaystävätäni olen saanut tietää, ettei se julkkisten sopuero ole aina kulssien takana niin sopuisa), mutta näin taattiin minulle rauha tavata isääni, enkä koskaan kaivannut isäni uutta niihin tapaamisiin, mulle on vieläkin aivan se ja sama mitä se ihminen olisi halunut - mulle tärkeintä oli OMA ÄITI JA ISÄ, uudet eivät ole mitään äiti/isäpuolia! Eniten tietenkin olisin lapsena toivonut, että äitini ja isäni olisivat saaneet sovituksi erimielisyytensä ja palaneet yhteen (eivätkä olisi koskaan edes eronneet) -- JOKAISEN LAPSEN TOIVE ON SAADA OLLA OMAN ÄITINSÄ JA ISÄNSÄ KANSSA -- tätähän ne uudet pelkäävät jo muutenkin epävarmas suhtees... kerran pettäny pettää toistenkin.....

    • ;-)

      Jumankauta tää palstahan on täynnä itseoppineita psygologeja, sosiaalitanttoja, diagnooseja tekeviä lääkäreitä, tuomareita jne...

      Ja muille kyllä OMIA "viisaita" elämänohjeita jaellaan.

      Muista ihmisistä valitetaan minkä keretään ja jos joku sua kritisoi ja esittää jonkin toisen kannan ni vedät heti pultit, ku mikään muu näkökulma tai kanta ei missään nimessä voi olla oikein. Toisen kannalta ku ei voi yhtään aatella asiaa, jos se vaik olisikin oikeassa.

      Jumantsukka ymmärrän molempia osapuolia ja ymmärrän molempien kantoja ja ei helvetti varmaan ole helppoa päättää lapsen puolesta (vanhempien ja laillisten hohoojien siis) parasta, siihen ku sattuu vaikuttaa millaisen kasvatuksen aikanaan on saanut, millaisia asiota arvostaa ja mitä pitää omalle lapselle tärkeenä.

      Ja jokainen avioero on erillainen -- toisiin sattuu enemmän kuin toisiin. Ja avioerojen taustalta löytyy kaikenlaisia asioita! Ja HIENOSTI täällä jotkut harvat myöntävät, että ero on jättänyt katkeruutta jne...

      Sitä en ymmärrä miksi ex:ien uudet täällä natisevat ja haukkuvat lasten yh-äitejä/isiä! Eiköhän ne ole niitä lapsen jokapäiväisiä huoltajia ja niitä joiden on lasten elämän kannalta tehtävä päätöksiä, mikä lapsen kannalta parasta heidän mielestään. Ja jos päätöksesi ei EX:n uutta miellytä ni siitähän sitten alkaa helvetti, jonka uusi aloittaa raivoamalla ex:lle - joka yrittää jonkin rauhan säilyttää uuden kanssa ja rupeaa riitelemään EX:nsä kanssa ja ei ku soppa on valmis ja kukahan se silloin olikaan aloittanut tämän riidan : uusi puolisoko - ajatellen kyl varmaankin enemmän omaa parastaan ku ei mitään muuta.

      Vaikea on varmaan tehdä päätös mikä on lapsen parasta, mutta eiköhän jokainen pyri tilanteen mukaan tekemään päätökset lapsen parhaaksi.
      Päätöstä ei voi tehdä eikä pidäkkään tehdä ex:n uuden puolison kannalta, vaan sen perusteella mikä sinusta tuntuu parhaalta lapsesi kannalta (päätökseen vaikuttaa varmaankin moni eri asia)!

      Minä en ole Teitä ketään huoltjia (isiä/äitiä) neuvomaan miten Teidän tulee tehdä, mutta sen itse avierolapsena sanon, että lapselle se oma äiti ja isä on tärkeimmät ja niiden kanssa hän haluaa ennen kaikkea viettää aikaansa ja rakentaa suhteen. Minulla oli suuri unelma aina, joka kaikesta huolimatta eli sydämmessäni aina aikuisuuteen saakka, että jokin "ihme" tapahtuisi ja saisin asua yhdessä vanhempien kanssa. Minä olisin saanut tavata uutta puolisoa, mutta en halunnut - en kaivannut häntä vaan isääni ja silloin kun tapasin isääni halusin viettää hänen kanssaan aikaa kahdestaan -- kiitos sinulle isä kun ymmärsit minua, kuinka se oli minulle tärkeää!

      Minua satutti vanhempien avioeroa ja varsinkin se kun isän uusi oli se kuka sitä rikkoi, vuoden iski isääni ja onnistui-- vuoden houkutteli ja aneli isääni ja kertoi kuinka paljon parempaa oli ilman äitiäni-TIEDÄTTEKÖ KUINKA SE SATTUU KUN TIETÄÄ ISÄN JÄTTÄNEEN SINUT TOISEN NAISEN VUOKSI

      • Nimetön

        lapsia ei missään tapauksessa saa käytää peli nappuloina, he ei ymmärrä isin ja äidin ongelmia.
        lapset rakastaa isiä ja äitiä useimmiten tasapuolisesti ja eivät ymmärrä mistä ero johtuu. tässäpä on iso ongelma niille vanhemmille jotka mietii eroa.

      • kokemuksella

        Joo. Olen minäkin avioerolapsi. eikä se tietenkään ollut helppoa silloin lapsille, kun äiti ja isä erosivat. Kuvioista en oikein ole varma, että oliko siinä kolmatta ja neljättä osapuolta. Isälläni kuitenkin oli sitten melko pian eron jälkeen uusi nainen. Ja saman naisen kanssa hän elää edelleenkin nykyisin (reilu kaksikymmentä vuotta on kulunut). En minä kyllä koe mitenkään suuresti kärsineeni vanhempien erosta. Olihan se silloin kurjaa ja sattui, mutta minä ainakin olen selvinnyt ihan hyvin. Molemmilla vanhemmillani on uudet puolisot, ja minulla on heihin molempiin hyvät välit. Minusta olisi ollut todella outoa, jos äitini olisi estänyt minua tapaamasta isääni isäni kotona, jossa hänen uusi puolisonsa asuu myös. Varmasti olisin miettinyt, että mistä ihmeestä isä minut sulkee pois, jos en olisi päässyt osallistumaan hänen tavalliseen arkielämäänsä. Samalla tutustuin myös velipuoleeni, jota vielä nyt aikuisenakin tapaan. Ei aina siis voi sanoa mikä on oikein ja väärin. Ehkä oikeata ja väärää tapaa ei yksinkertaisesti ole! Aikuisistahan se on paljon kiinni, miten lapset kokevat eron. Minulla on fiksut ja hyvät vanhemmat. He ovat osanneet tukea meitä lapsia oikein ja suhteet heihin molempiin ovat aina olleet läheiset. Enkä ole koskaan aiemmin edes tullut ajatelleeksi, että minua olisi jotenkin riepoteltu ja kohdeltu väärin kun olen käynyt isäni luona ja tavannut hänen uuden vaimonsa! Voi hyvänen aika sentään mitä roskaa! En myöskään ole kärsinyt, vaikka äitini tapasi uuden miehen... Höh. Päinvastoin, muistan miten olin mielissäni, kun äidillänikin oli joku aikuinen ihminen rinnallaan.
        Nykyään omilla lapsillani on sekä mummula että pappala, ja yhteensä kuusi isovanhempaa jotka kaikki ovat meillä läheisiä ja perheemme tukiverkko on todella vahva!
        mitä minä olen oppinut vanhempieni erosta? Ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin!
        Älkää olko noin hirveän negatiivisia ja pessimistisiä tai fanaattisia!
        Elämä on kuitenkin ihanaa. Miettikää millaisen kuvan annatte lapsillenne. Olitte sitten naimisissa, eronneet, jättäneet, karanneet tai lapsellisen ihmisen tavanneet. Älkää olko hölmöjä!

    • Dinah (yh-paperillakin), ti...

      OLIPA KIVA NÄHDÄ MILLAISIA TE UUSIOPUOLISOT OIKEASTI OLETTE, OLEN NÄILLÄ NIMIMERKEILLÄ OSALLISTUNUT KESKUSTELUUN TAHALLAAN KÄRJISTETYILLÄ MIELIPITEILLÄ
      OLI MUUTEN VARMASTI VIIMEINEN KERTA KU OSALLISTUN TÄLLAISIIN IDIOOTTI PALSTOIHIN, JOISSA JOTKUT UUSIO PUOLISOT JAKAVAT OIKEILLE VANHEMMILLE KASVATUSOHJEITA!

      OLEMME MIEHENI KANSSA OLLEET JÄRKYTTYNEITÄ TEIHIN JA OLEMME PÄÄTTÄNEET, ETTÄ AVIOERO ON AIVAN VASTA VIIMEINEN VAIHTOEHTO ELÄMÄSSÄMME, SITTEN KUN EI MUUTA TOIVOA LÖYDY! JA EMME VARMASTI TUO MITÄÄN UUSIOPUOLISOITA (JOS EROAMME) LASTEMME ELÄMÄÄN -- EIKÖ AVIOERO OLE JO LAPSELLE TARPEEKSI RANKKAA, VIELÄ PITÄISI UUSIA IHMISIÄ TUODA SEKAVAAN TILANTEESEEN, ÄITI/ISÄ RIITELEVÄT SIITÄ MITÄ JOMMANKUMMAN UUSIO ON MIELTÄ SIITÄ, ETTÄ MIKÄ ON HEIDÄN KAHDEN LAPSEN PARHAAKSI- HYI HELVETTI ET OKSETTAA.....

      • Oscar II

        Se oksentaa,joka viimeksi jne

      • oikeaa ja asiallista

        Sinulla on hyvä käsitys lasten ja äidin elämästä! Olet loistavilla mielipiteilläsi tehnyt varmasti monen äidin iloiseksi ymmärtäväisellä asenteella!

        Juuri tuollaisia ihmisiä tarvitsevat "alas ajetut" äidit ja miehensä toiselle naiselle menettäneet!
        Olet puolustanut meitä ansiokkaasti ja antanut todella voimaa ja itseluottamusta meille, joilta tuntuu voimat loppuvan!

        Kiitos, toivottavsti joskus vielä saamme lukea loistokkaita mielipiteitä ja saada tukea taisteluumme sinunlaisilta ihmisilta!

      • uusioäiti

        Myös uusio äidillä saattaa olla kokemusta lasten kasvatuksesta.Hän voi olla jopa ammattilainen.joka viisaasti maalaisjärkeä käyttäen ei syrjäytä lasten omaa äitiä.Neuvotellen..Hilijoo hilijoo hyvä tulloo hilijoo....

      • uusio äiti

        Oon uusio äiti.Avokkaallani 2 poikaa jotka ovat läheisiä.Minun lapsellani on isä ja myös isäpuoli joka on läheinen. poikani kysyy isäpuolelta enempi neuvoja kuin minulta omalta äidiltän.Mittepä siihen sanotta? Terveen lapsen maailmaan mahtuu useampikin HYVÄ ihmis -suhde,Ellei aikuiset niitä pilaa omalla itsekkyydellään.Ei lapset ole tyhmiä.Hei halloo oottapa läpinäkyviä.

      • suvaisevaisuutta
        uusio äiti kirjoitti:

        Oon uusio äiti.Avokkaallani 2 poikaa jotka ovat läheisiä.Minun lapsellani on isä ja myös isäpuoli joka on läheinen. poikani kysyy isäpuolelta enempi neuvoja kuin minulta omalta äidiltän.Mittepä siihen sanotta? Terveen lapsen maailmaan mahtuu useampikin HYVÄ ihmis -suhde,Ellei aikuiset niitä pilaa omalla itsekkyydellään.Ei lapset ole tyhmiä.Hei halloo oottapa läpinäkyviä.

        hyvä, että teillä menee hyvin. Kyllä lapsen elämään mahtuu useita ihmissuhteita

      • malla
        suvaisevaisuutta kirjoitti:

        hyvä, että teillä menee hyvin. Kyllä lapsen elämään mahtuu useita ihmissuhteita

        Olen eronnut nainen, olen uudessa suhteessa ja niin ex-miehenikin. Erosta kulunut kohta viisi vuotta. Minulla ja exällä on kolme lasta, keskimmäinen lapsi on lievästi kehitysvammainen. Erosin miehen mielettömän käytöksen vuoksi, mustasukkaisuutta kaikesta ja kaiken aikaa, kaikki oli aina minun syytäni enkä osannut tehdä mitään oikein. Vuosien vieriessä kaikki vaan paheni. 19v olimme naimisissa. Päätin että saa riittää, ehkä joku vielä oikeasti tykkäisi minustakin, toivoin. Olin ihan rikki, mielenterveys alkoi horjua, oli siis pakko lähteä. Otin pienemmät lapset mukaani.
        Siitä lähtien on exäni kostanut kaikella millä on voinut, enimmäkseen käyttänyt tähän juuri lapsia.
        Ei elatusmaksuja vapaaehtoisesti ja sitten kun oli pakko, niin mahdollisimman vähän. Tyydyin silloin siihen kunnes olin vahvempi ja vein asian oikeuteen. Voitin ja sain riittävät elatusmaksut.
        Exä on sitä mieltä ettei maksa lapsille elatusta koska minä sitä rahaa käytän....ja kun oikeuden päätöksellä oli pakko maksaa, hän surutta kostaa katkeruuttaan juuri lapsille. Mistään ei voi sopia , saati yrittää neuvotella. Kaikki päättyy aina riitaan.
        Raha on paha asia, exä keksimällä keksii juuri tälle heikoimmalle eli kehitysvammaiselle lapselle asioita joita hän voisi haluta minulta, kalliita kameroita ym kamaa. Yllyttää kapinointiin jos ei äiti osta. En tietenkään suostu ostamaan mitä tahansa. Jos en osta, alkaa exä houkuttelemaan lasta luokseen asumaan sanomalla että hän sitten kyllä ostaisi. Tämä aiheuttaa pahaa verta ymmärtämättömälle lapselle, hän hämmentyy ja todellisuus hämärtyy. Kun keskustelemme asiasta, myöntää lapsi itsekkin ettei ymmärrä mistä tässä on kyse. En todellakaan kuvittele näitä asioita vaan myös pienempi lapsista on sanonut isän käyttäytyneen juuri näin, joskus myös tätä pienempää lasta kohtaan, mutta enimmäkseen juuri vammaista lasta kohtaan.
        Mietin että mitä seurauksia jää tälle lapselle tästä, kun ei hän muutenkaan kaikkia asioita ymmärrä. Olisin halunnut yksinhuoltajuuden, mutta sitä ei suotu, koska nykyään pitäisi olla älyttömän pitävät todisteet, että voi syrjäyttää toisen vanhemman. Mistäpä niitä todisteita saa, kun ei kukaan kuule mitä myyräntyötä exä tekee lapsilleen. Lapsia en olisi voinutkaan käyttää todistajina.
        Onneksi nykyinen mies on ihan hyvä malli myös lapsille ja he turvautuvatkin monesti juuri häneen, koska ovat huomanneet että asiat toimivat meillä ja oikeudenmukaisuus ja rehellisyys ovat kasvatuksen ohjenuorina.

    • mä vään

      Olet aikuinen jota nuo lapset tarvitsevat.usein on niin,että epätoivoiset äidit yrittävät tahallan omalla katkeruudellan sotkea lasten ja ISIEN ja NYX:ien välit.MIKS IEI AIKUISET VOI KÄYTTÄYTYÄ, KUIN AIKUISET.!!!!!!!!!!!!!!!!Jakakaa lasten hoitovuorot äidit ja isät ,niin saatte kumpikin omaa aikaa.osatkaa nauttia siitä niin jaksatte olla lapsillenne täysipäiväisiä /täysipäisiä vanhempia.lapset tarvitsevat ÄIDIN ja ISÄN. HYVÄÄ ÄITIEN PÄIVÄÄ ÄIDIT JA ÄITIPUOLET.

    • Tyttö, joka on ollut eron v...

      Mun vanhemmat erosi kun mä olin 7-vuotias.Ja kun ne oli eronnut,niin sen parin ekan vuoden aikana molemmat vanhemmat haukku toisiaan puhelimen välityksellä ja ne käytti lapsia(mua ja mun siskoa) "välikäsinä" eli me kerrottiin äidille tai isälle mitä jompikumpi sano toisesta.Ne ei tahtonu satuttaa meitä siinä, mutta ne ei pystyny keskustelemaan asiallisesti.Nyt siitä on jo kohta 8 vuotta aikaa ja me ollaan pari vuotta sitten käyty erilaisissa perheneuvoloissa juttelemassa ja nyt mun vanhemmat pystyy keskustelemaan asiallisesti, jos tarve vaatii.

      Lapsen silmin ku katso sitä pahan puhumista, niin se sattu ja sitä monta kertaa itketty.Nyt ku on ikää tullu lisää(tällä hetkellä olen 15-vuotias), niin ne asiat joita on joutunu käymään sen vanhempien eron yhteydessä, rupee puskemaan pintaan eri tavoin.Mä itken välillä pahaa oloani ja ikävääni äitiin ja runoilen tuskasta ja surusta,koska ne asiat on jääny syvälle sydämen perukoille.Lapset kärsivät eniten ja toivon että myös vanhemmat ymmärtävät sen.


      Mielestäni se miten kirjoitat asiat,tuo hyvin esille toisen katkeruuden ja häikäilemättömyyden. Itse en todennäköisesti koskaa pääse vanhempieni erosta yli, vaan se on aina sydämessäni.Olen puhunut asiasta itse myös vanhempieni kanssa (kylläkin eri aikaan) ja se on helpottanut oloani, mutta silti se sattuu aina,kun havaitsee ikävänsä toiseen vanhempaan.

      Kun vanhemmat eroavat,niin se miten haluaa satuttaa toista, eikä tällöin huomioi lasten tunteita ja olemassa oloa, on aivan hirveää.Kaikki asiat jäävät lapsen mieleen ja sydämeen ja painuvat syvälle aiheuttaen syvät ja elinikäiset arvet.Itse olen sen kokenut ja se sattuu!

      Puhuin juuri isäni kanssa hänen ja äitini erosta, ja isäni luki muutaman runoni, niin hän sanoi että niistä näkee ja kuulee pahan oloni ja mustan puoleni,jota en paljasta.Koulussa olen elämäniloinen ja pirteä,jolloin kaikki luulevat että asiani ovat todella hyvin,mutta sitä ne eivät aina ole.Harkitsin itsemurhaa ehkä vuosi tai kaksi takaperin ja olisin tehnyt sen,ellei minulla olisi ystäviä jolle voin puhua.Halusin lopettaa ikäväni ja raskaan taakkani kantamisen,mutta puhuminen todelliselle ystävälleni auttoi.Vanhemmilleni en ole osannut kertoa itsemurha-ajatuksistani,koska en ole halunnut aiheuttaa pelkoa siitä.Mutta kun olen itkenyt ikävääni tai tapellut siskoni kanssa ja halunnut lähteä ulos rauhoittumaan,isäni ei ole päästänyt,koska on ilmeisesti pelännyt että satutan itseäni.En ole ajatellut itsemurhaa aikoihin, mutta välillä se pukkaa pintaan,mutta kun ajattelen että minua kuitenkin rakastetaan,en ole tehnyt sitä.Suurin osa tuskastani ja surustani johtuu vanhempieni erosta ja se johtaa myös haluun lopettaa elämä.Mutta sitä en kuitenkaan tee.Toivon että nykyisein puolisosi exä ymmärtää tämän,eikä enään satuttaisi lapsia.

    • -marjuska-

      Eihän sinulla asiassa ole murheita, uusi mies kuvioissa, johon sait rauhassa tutustua.. jonka jälkeen jätit oman miehen.
      Nykyisen miehen ex:Ä on saanut kestää liian kauan yksin lasten kanssa, kunnes mies valitsi sinut..
      Jos olisit ollut hänelle vain työkaveri, olisi sinun luullut kannustavan tätä miestä enemmän perheen pariin, eikä urputtamaan sinulle ikävistä koti oloista.. oletko jäänyt jotenkin huomiota vaille elämässä, kun varatun kanssa pelleilit?
      Joka tapauksessa lapset eivät saa kärsiä tilanteesta, sinunkin pitäisi olle avara katseisempi ihminen. Ajattelet asiassa ainoastaan itseäsi!! -Et lapsia, etkä osaa ajatella entisen vaimon osaa tarinassa..
      Vointeja sinulle ja koeta ajatella asioita muidenkin ihmisten näkö kulmasta.
      Ajattele tilanne niin että sinä olet seuraava ex.. olet tehnyt miehellesi lapset, mut voi kun miehestä se arki onkin niin tylsää ja hakee muilta naisilta sympatiaa, sinä hoitaen silti kotia ja lapsia.
      ps. koettakaa nyt jutella asiasta, vaikka vaikea on.

    • solmut auki

      Jos rakastat miestäsi niin kestät hänen elämänsä sotkut, koska olet tiennyt mihin mukaan lähdet.Itsekin olen uusperheellinen, mutta tuon kaltaista elämää en kyllä kestäisi, tuntuu olevan suunta hukassa..

      • voi hyvänen aika !

        Sun oli ihan pakko nostaa tää YLI KUUSI VUOTTA vanha ketju esiin.

    Ketjusta on poistettu 42 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Jussi Halla-aho huolissaan Sofia Virrasta

      Jussihan on vanha vihreä. Onko tässä kyse alkukesän kiimasta, kun aidan toisella puolella oleva vihreä alkaa kiinnostama
      Maailman menoa
      121
      7930

    2. Sofia Virta kadonnut....onko juomassa?

      Virran poissaolo eduskunnasta on herättänyt huomiota. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kertoi aiemmin, että Virta on ollut tällä
      Maailman menoa
      151
      6668

    3. Julkista rahaa ei tule antaa senttiäkään yksityisille yrityksille

      Julkinen raha on meidän yhteistä rahaa, ja se raha on tarkoitettu yhteiseen käyttöön, kuten esimerkiksi tuottamaan palve
      Maailman menoa
      183
      4775

    4. Tytti Tuppurainen: Suomen pakolaiskiintiö pitäisi nostaa 10 000 vuodessa

      asia on faktaa, noin Tytti sanoi aiemmin. Kun taas Orpon hallitusohjelman mukaisesti Suomen pakolaiskiintiö on pudotettu
      Maailman menoa
      245
      3245

    5. Halla-aho sivaltaa edustajantyöstään lintsaavaa Sofia Virtaa

      https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/937c74d7-f905-4466-b9b4-abd017fe5b63 Kansanedustajan on ilmoitettava poissaolosta
      Maailman menoa
      101
      2744

    6. Ruotsissa uusi monikulttuurisuusongelma: Mummonraiskuut

      Ilmiö räjähti käsiin ja nyt painetaan paniikkinappulaa. Moni vanhustenhoivayhtiö on joutunut jopa lopettamaan, koska keh
      Maailman menoa
      107
      2266

    7. Tunnustusten lauantai

      Mitä haluat sanoa kaivatullesi?
      Ikävä
      150
      1915

    8. Ruoan arvonlisävero menee käytännössä tukijussille

      Ilman juomia elintarvikkeiden myynti vuonna 2025 oli reilut 15 miljardia euroa. Tuolla tasolla arvonlisävero pyörii pari
      Maailman menoa
      12
      1906

    9. Vihreät REPEÄMÄSSÄ oijoijoi....Virran sekoilut on liikaa

      Jo ennestään vihreiden kannatus on suossa vaikka puolue istuu oppositiossa, nyt tuli Virran temppu kun häipyi tuosta vaa
      Maailman menoa
      31
      1720

    10. Yhteydenotto

      Tiedätkö tai ymmärrätkö syyn, miksi kaivattusi ei ota sinuun yhteyttä? Mikä se syy on?
      Ikävä
      197
      1624
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt