neuvoton!

Olen 21-vuotias nainen ja olen seurustellut n.3 vuotta 23-vuotiaan mieheni kanssa.aina silloin tällöin ollaan tapeltu tai ollut sana harkkaa jostain asioista,mutta on meillä ollut niitä hyviäkin päiviä.Roolimme ovat sellaiset että hyvin harvoin tehdään mitään kivaa yhessä,hän on joko koneellansa ja mä olen hänen sängyllään ja tuntuu että mulla ei muuta tekemistä kuin olla hänen sängyllään.olen ehdotellut vaikka mitä tekemistä yhdessä mutta hänen aikatauluunsa ei mahdu mitkään suuret suunnitelmat.nyt meillä on aika tyhjä vaihemeneilään.yhteen ei muuteta ennen kuin hän on saanut opiskelut opiskeltua ja saanut uransa pystyyn,sanoo mulle että mun on jaksettava odottaa niin kauan että jollen jaksa nii voi lähtee.yhdessä me ei voida mennä baariin eikä muihinkaan pippaloihin,koska hänen mottonsa on että naisten kanssa ei mennä baariin tai muutenkaan ryypätä,mutta hän käy kavereittensa kanssa baarissa ja tanssimassa muiden naisten kanssa.Suhteen alussa olimme yhdessä baarissa,mutta ei enää.yks viikko sitten kaverini vei mut laivalle piristymään.Tapasin siellä yhden ihanan miehen,joka nykyään textaillu melkein päivittäin ja soitellut aina joskus.tämä mies auu hesan lähettyvillä ja mä nokian eli matkaa löytyy,mutta ongelmana onkin että mä rakastan mun omaa kultaani,mutta ajatus kutkuttaa että olisko tämä toinen parempi,mutta sitten tulee että enhän mä tunne tästä toisesta yhtään mitää ja tulisko siitä mitää,koska mulla on opiskelut täällä ja kestää vielä ainakin 6 vuotta enenkuin valmistuisin ja sekin että en haluais ikinä asua pääkaupugin seudulla ja kaikki minun sukulaiseni ja tuttunikin ovat täällä missä minäkin.ehkä minä olen vain ihastunut,koska oman mieheni kanssa menee joten kuten. jos jollakulla olisi jotain vastaavaa kokemusta niin olisi kiva kulla teidän mielipiteitänne ja mitä te itse olette tehneet!!!