Elämäni Jehovan todistajana

      OLIMME JEHOVAN TODISTAJA PERHE




   Synnyin melko tarkalleen 60-luvun puolessa välissä. Aika, joka tunnetaan orastavien protestiliikkeiden kulta-aikana, hippien aikana, Martti Luther Kingin aikana, Vietnamin sodan aikana, työväen liikkeiden ja kommunismin voittomarssin aikana, uususkontojen aikana.

    Elämääni tulisi leimaamaan tuo aika uususkonnon myötä, joka tarjosi työväenmieliselle isälleni, raskaan ruumiillisen työntekijälle, oikeudenmukaisuutta, jonka puutetta hän ilmiselvästi koki. Äidilleni, joka oli juuri menettänyt vanhempansa, se tarjosi lohdutusta. Niinpä heidän tutkittuaan Jehovan todistajain kanssa tovin, vanhempani menivät 1968 kasteelle. Heistä tuli siis Jehovan todistajia. Olin 3- vuotias. Minulla oli jo kolme vanhempaa veljeä ja kaksi nuorempaa siskoa.

   Vanhempani veivät meitä lapsia innokkaasti kokouksiin ja opettivat meitä pienestä pitäen istumaan hiljaa kokouksissa. Isälleni, joka oli iso ja vahva mies, meidän kurissa pitäminen ei ollut vaikeakaan asia, ja niin meistä tuli mallikelpoisia ja hyväkäytöksisiä lapsia. Tehokas keino oli kun iso käsi pantiin suun ja nenän peitoksi.

   Isäni eteni pian vanhimmaksi seurakunnassaan ja sai jopa käyttöönsä Jehovan todistajien paikkakuntamme puhelimen. Isäni teki kenttätyötä ( ovelta ovelle työtä ) innokkaasti ja puhui sukulaisilllleen, isovanhemmilleni oppimastaan totuudesta. Vaikka isovanhempani tutkivatkin parin tienraivaaja sisaren kanssa "Totuus"- kirjaa, ei heistä koskaan tullut Jehovan todistajia, kuten ei muistakaan sukulaisistani. Muutaman kerran he kävivät kyllä kokouksissa, mutta siinä kaikki.

   Koulun käyntini aloitin 1972 ja vanhempanikin saivat vielä samaisena vuonna perheen lisäystä. Siskoni oli kolmas tyttö perheessäni. Olin siis keskimmäinen seitsen katraisesta sisarusparvesta. Sanomattakin selvää, että minusta tuli täydellinen sopeutuja ja olin monesti sisarusteni armoilla. Olinhan kenties se, josta kovimmin toivottiin ennen syntymääni tyttöä, sillä olin vahemmille neljäs poika.

   Olin koulussani luonnollisen vilpitön ja uskoin, että perheemme ja seurakuntani olivat ainutlaatuisia ja kaikki muut ihmiset kuolisivat alkavassa Harmagedonissa. Valmensipa isäni meitä lapsia vainojen varalle, mitä tulisi sanoa ja mitä ei, jos viranomaiset tulisivat kyselemään. Jossain määrin aloin potea auktoriteetti halveksuntaa kaikkia niitä kohtaan, jotka eivät olleet Jehovan todistajia. Tämä tietysti johti siihen, että minua kiusattiin, jouduin tappeluihin ja jälki-istuntoon. Tästä puolestaan jouduin kotonani vaikeuksiin, kun en ollutkaan heidän mielestään niin esimerkillinen, kuin Jehovan todistajien lapset kuuluisi olla, ja sain sen tuntea nahoissani. Äitini kerrankin käski minut laskemaan housut nilkkoihin ja löi paljaalle takamukselle. ( Näin myöhemmin ajateltuna olen tullut siihen tulokseen, että isäni eikä äitini erikoisemmin pitäneet minua lellikkinään, koska heijastin ehkä niitä puutteita eniten lapsista, joita heillä itsellään oli. Olinhan ainoa silmälasipäinen lapsista ja kuljinkin hieman pää kallellaan, jota vanhempani olivat kyllä yrittäneet korjauttaa. Lisäksi olin tummempi ja kiharatukkainen toisin kuin muut sisareni. Kaiken kaikkiaan en tuntenut olevani sitä, mitä he toivoivat. Joskus isäni leikkisästi sanoikin, että tuuli oli nakannut minut kauas omenepuusta, kun olin puolustautunut, ettei omena kauas puusta putoa. )

   Muistan, miten seurakuntamme kasvoi ja kaikki olivat lähes tohkeissaan vuoden 1975 taphtumista. Kun asianjärjestelmä ei vaihtunutkaan niin monet jäivät pois. Monet olivat kuitenkin yhä sitä mieltä, että loppu tulisi pian. Tämä 1914 sukupolvi ei katoaisi ja seurakunta kasvoi kasvamistaan. Veljeni olivat menneet kasteelle jo Tampereen konventissa 1975, kuten monet heidän silloisista kavereistaankin. Tunsin voimakasta halua jäljitellä veljiäni, joita ihailin. Minulle tehtiin ns. kastekysymykset ja pätevyyttäni tutkittiin. Koska olin niin mallikelpoisesta perheestä niin minut hyväksyttiin, vaikka en tajunnut monestakaan kysymyksestä hölkäsen pölkäystä. Olin vasta 14 täyttänyt, kun minut kastettiin Jehovan todstajaksi vuonna 1979.

   Olin kyllä jo aiemmin nähnyt sen tiukan kurin, joka vallitsi kotonani. Huomasin sen siinä, kun Isäni ja vanhin veljeni Jaakko painivat lattialla, kun Isäni ei päästänyt poikaansa kaupungille kavereittensa kanssa. Parilla vanhemmalla veljelleäni oli nimittäin muutamia "maailmallisia" kavereita, joista jotkut polttivat jopa tupakkaa. Myös Alkoholin käyttö oli salaa opittu kaiken ohella ja tästä isäni ja Riston isä seurakunnan vanhimpana erottivat Heikin, jonka he totesivat syntipukiksi. Heikin isähän ei ollut Jehovan todistaja. Siitä alkoi Heikin alamäki ja on jatkunut aina tähän päivään asti.

   Alkoholi näytteli muutenkin suurta osuutta perheessäni ja huomasin isäni juovan itsensä yhä useammin humalaan. Muutaman kerran hän tappeli kirjaimellisesti oman veljensä kanssa ja enoni kanssa humalapäissään. Nämä taphtuivat kesämökeillämme. Julkisesti isäni oli edelleen vanhin seurakunnassa. Hän oli käyttänyt myös nuuskaa lähes koko Jehovan todistaja aikansa ja tämä alkoi ollaa liikaa äidilleni, joka ilmoitti asiasta seurakunnan vanhimmille. Isäni kiisti asian ja sai jatkaa tovin Jehovan todistajana, mutta vanhimman tehtävästä hän joutui luopumaan.   

   Näytti siltä, että isälläni ja äidilläni ei ollut enää jaksokykyä ohajta veljeäni Pekkaa, joka tuli usein kotiin humaltuneena. Olihan Pekka jo istunut linnassakin aseista kieltäytymisen vuoksi, kuten vanhin veljeni Jaakkokin. Jaakko meni naimisiin "herrassa", eli Jehovan todistaja tytön kanssa 1980. Häitten jäkeen minäkin join käynyttä kotikaljaa kaksin käsin, kuten Pekkakin.   

   Kolmas vejeni Harri oli muuttanut alivuokralaiseksi vanhemman Jehovan todistaja sisaren kanssa. Harria jotkut tytöt sanoivat apostoliksi. Niin mallikelpoinen hän oli. Tienraivaaja. Ei värkännyt vastakkaisen sukupuolen kanssa. Piti hyviä puheita seurakunnassa ja eteni pian avustavaksi palvelijaksi. Linna tuomionkin hän suoritti tyynesti ja jatkoi tienraivaus palvelustaan. Ainoa merkillinen asia oli se, että hän koki asunnossaan demonien kummittelun ja tuli yksikin yö pois asunnoltaan ja sanoi ettei siellä voinut nukkua. ( Nyt jäljestäpäin ajatellen huomaan, että se oli merkki psyykkisistä ongelmista. Hän kävi sisäistä kamppailuaan homseksualismiaan vastaan.)

   Pekka erotettiin ennenpitkää rajun alkoholin käytön takia. Myös minä käytin silloin tällöin alkoholia ja tein sen parhaitten Jehovan todistaja kavereitteni kanssa. Poltimme myös tupakkaa aina, kun voimme. Suunnittelimme yhteisiä ryyppyreissuja jo 15 vuoden iässä ja silloin tällöin jäimme kiinni. Saimme julkisen varotuksen parikin kertaa, vastauskieltoja kokouksissa. Kaksoiselämä oli elämän tapamme. Emme kertoneet vanhimmille "pahimpia" syntejämme. Olimme Jussin kanssa molemmat olleet jo naisien kanssa ja kerran jopa saman naisen kanssa yhtäaikaa. Melko moraalittomia siis olimme. Jussi toimii nykyään vanhimpana ja hänen veljensä, joka oli Pekan paras kaveri toimii nykyään beettelissä. Isoilla veljillämme olivat omat seikkailunsa ja he eivät todellakaan jääneet meitä huonommiksi. Beetteliin mennyt tuli katuma päälle ja vasikoi kaiken vanhimmille. Myöhemmin kuulin, että beettelisäkin otetaan viinaksia aikalailla jopa. Se ei kullemma ole mikään munkkiluostari, heitä lainatakseni.   

   Olin jo 20 v ja olin taas mallikelpoinen Jehovan todistaja. Kävin kentällä ja pidin hyviä puheita seurakunnassa. Vastaus kielto oli loppu ja elämä hymyili. En ollu kyllä löytänyt ketään tyttöä Jehovan todistajaien parista, joka olisi kiinostanut minua, tai vaikka olisi kiinostanut, niin ihastukseni eivät osoittaneet kiinostusta minua kohtaan. Muutin kotoani pois ja asuimme veljeni Harrin kanssa samassa kämpässä. Vuokraajamme oli niinikään Jehovantodistaja, joka asui toisella paikkakunnalla. Hän oli muuten tyytyväinen, kun olimme remontoineet kämppää, mutta vuokrat kuulemma myöhästelivät. Tämä suututti etenkin Harria. Harrihan oli tienraivaaja ja hänellä ei ollut paljoa tuloja. Ahne oli tuo vuokraisäntä, joka muutenki peri kiskurimaista vuokraa, tuumi Harri.

   Veljeni Harri löysi kyllä rahoittajan ajokortilleen ja vaatteilleen vanhemmista uskon sisarista, joista yksi maailmallisen kanssa naimisissa oleva, oli pyytänyt Harria kanssaan jopa sukupuolisuhteisiin. Taitava manipuloija Harri oli ja sai lähes kaiken näiltä sisarilta, mitä vain vihjasikaan.

   Harri ei viihtynyt tavallisissa työpaikoissa, ja lopettikin aina itse työsuhteensa. Pekkakaan ei viihtynyt oikeissa töissä, eikä koskaan ole juuri töissä ollutkaan. Vanhimmalla veljelläni Jaakolla on ollut taas kova hinku olla johtaja ( jota hänen Jehovan todistaja kaverikin minulle kerran nauroi ). Jaakko oli muotinäytöksissä mallinakin nuoruudessaan ja kulki yleensäkin hienommissa kamppeissa, mitä olisi ollut varaa. Hän tekikin velkaa ympäri kaupunkia ja äitini maksoi huokailen hänen ostoksiaan. Jaakko oli käskevä kaikessa, mitä sanoi ja odotti, että esikoisena häntä kuuneltiin. No Jaakko meni onneksi naimisiin ja muutti pois kotoa. Linnatuomion aikana ( aseista kieltäytymsen vuoksi ) Jaakko sai kuitenkin käydä yhdellä Jehovan todistajalla töissä. Jaakko ajoi aina hienoilla autoilla, milloin ei omalla niin laina autolla. Jaakko alkoi tuntea itsensä liikemieheksi ja osti lopulta sen firman hengen veljeltään...ja velkaantui. Tuohon aikaan hänellä oli muitakin rautoja tulessa ja haali veljelleni Harrille oman yrityksen sekä siskolleni Liisalle ja työttömälle äidilleni oman. Rikastuminen oli hänen suurin päämääränsä ja hienojen kulissien ylläpito.

   Niin minä sitten yksi kaunis Juhannus aatto tapasin tulevan vaimoni Juulian, ravintolassa. Hän sai minut tuntemaan, että voin olla oma itseni. Vaikka kävin yhä kokouksissa ja puhuin Juulialle totuudesta ja siitä, miten meillä oli erilaiset taustat, ettei meidän seurusteluamme seurakunnassani hyväksyttäisi, niin lopulta Juuliakin alkoi käydä kokouksissa. Isäni, äitini ja varsinkin Harri suhtautuivat hyvin kielteisesti siihen, että seurustelin maailmallisen naisen kanssa, jolla oli sitä paitsi lapsi. Äitini ja veljeni Harri jopa yllättivät minut Juulian sängystä ja totesivat yhdessä, että voiko tämä olla totta? Olin Harrin mielestä moraaliton.

   Juulian lapsuus oli lähes täysin päinvastainen kuin minun, mutta taustojemme erilaisuus tuntui vain yhdistävän meitä enemmän. Juulia oli kasvanut suurimmaksi osaksi lapsuuttaan isovanhempiensa luona, koska hänen äitinsä oli tehnyt itsemurhan Juulian ollessa 4- vuotias. Hänen isänsä oli kamppaillut tytön saamiseksi lastenkodista takaisin luokseen, sillä Juulian vanhemmat olivat eronneet hieman ennen Juulian äidin itsemurhaa. Ilmiselvästi Juulian äiti oli syvästi masentunut tästä ja toivonut saavansa Juulian isän takaisin. Ennenpitkää Juulian isä saikin lapsensa lastenkodista luokseen, mutta jätti Juulian isovanhempiensa huostaan. Iso vanhemmat olivat vanhoollisia, piintyneitä ja äärimmäisen visuja. Niinpä Juulia kiusattiin lapsena mummonsa tekemstä vaatteista yms. Juulia kärsi kiusauksestaan lapsena ollessaan niin paljon, että oli tutkittavana sairaalassa useaan otteeseen toistuvien vatsakipujen takia. No sanomattakin selvää tunsin Juliaa kohtaan empatiaa ja yhä syvenevää rakkautta kaiken sen lisäksi, että hän oli kaunein nainen, jonka tunsin ja jatkoin hänen kanssaan seurustelua ja päätimme mennä kihloihin Juulian myytyä videonsa, jotta saimme varaa sormuksiin. Kaiken aikaa vanhempani yrittivät minua taivuttaa jättämään Juulia. He pitivät Juuliaa ala-arvoisena vaimokseni ja väheksyivät häntä muutenkin loukkaavilla kommenteillaan. Minun vaimoni olisi pitänyt olla heidän mielestään paremmasta perheestä ja koulutukseltaan lääkäri tms.

   Juulia on ihmisenä kuitenkin iloinen, teeskentelemätön ja erittäin sosiaalinen ja pidetty ihminen. Hän on tempperamenttinen, kuten minäkin. Hän on erittäin sanavalmis varsinkin puolustaessaan itseään ja rakkaitaan. Nuo ominaisuudet saivat minut ihastumaan ja todentotta Juulia opetti näkemyksillään ja mielipiteillään minutkin avarakatseisemmaksi ja rehellisemmäksi itseään ja muita kohtaan.

   Kiihkeänä seurustelu aikanamme seurakuntani vanhimmat tivasivat useaan otteeseen, olinko sukupuolisuhteissa Juulian kanssa. Kaksoiselämään täysin oppineena, kielsin. Niin minua ei erotettu seurakunnasta. Vanhempani käskivät minut menemään pian kuitenkin naimisiin, koska eivät tykänneet enää "värkkäyksestäni".

   Niin minä kuulin heidän neuvoaan ja menin naimisiin Juulian kanssa. Yksi niitä harvoja tekoja, joita en elämässäni ole katunut. Vaikka alku oli hankalaa ja eksyin veljeni Pekan ja niinikään erotetun Matin kanssa jossainmäärin rikoksen tielle, tekemällä murron ja kätkemällä varastettua tavaraa. Jäimme onneksi ajoissa kiinni ja saimme rangaistuksemme, ehdollista ja sakkoja. No, olin nuihin aikoihin poissa kokouksista ja asia tuli vain osittain seurakunnan vanhinten tietoon. Alkoholilla oli tietenkin huomattava osuus asioihin.

   Myös veljeni Harri joutui kriisiin, kun hänen veljensä olivat menneet naimisiin ja Harri oli homoseksuaali. Harri alkoi juoda, eikä kestänyt Jaakon haaliman liikeyrityksen tuomaa painetta. Harri yritti useita kertoja itsemurhaa, kuten Pekkakin siinä onneksi onnistumatta. Jaakon haalimat firmat loppuivatkin. Harri erotettiin homoseksualismin vuoksi ja alkoholin väärinkäytön vuoksi ja Harri sai lopulta Pekan tavoin "punaiset paperit".

   Lopulta päätimme vaimoni kanssa muuttaa Ruotsiin ja aloittaa alusta. Kirjoitn tekoni vahimmille ja sain uuden seurakunnan hyväksymyksen, koska kaduin tekojani aidosti. Vaimoni tutki Jehovan todistajien kanssa ja pian hänetkin kastettiin. Yritimme tosissaan olla hyviä Jehovan todistajia, mutta pian saimme uudelta paikkakunnalta uusia kavereita ja lopetimme kokouksissa käynnin. Alkoholin käyttömme oli ajottain rajua, vaikka meillä oli kaksi lastakin. Toki pystyimme huolehtimaan lapsistamme.

   Ruotsissa vähän aikaa asuttuamme kuulin, että isäni oli erotettu seurakunnasta tupakapolton, nuuskaamisen ja alkoholin väärinkäytön takia. Myös kohta minut erotettiin, kun lomalla kotimaassa käydessäni olin jäänyt rattijuoppoudesta kiinni. Poliisiasemalla työskennellyt Jehovan todistaja sisar raportoi uuteen seurakuntaani ja vaikka yritin kierrellä ja kaarrella totuutta, koska en tiennyt poliisiasemalla työskentelevää sisarta ilmiantajaksi, niin valheeni vain paisui suuremmaksi ja erotus oli väistämätöntä.

   En surrut suuremmastikaan taphtunutta ja kavereita oli paljon. Ennen pitkää eksyin kuitenkin seuraan, jotka väärin perustein syyttivät minua pahoinpitelystä ja niin jouduin Ruotsin maalla 2 kk linnaan. No sen tunnustan, että vastustin virkavaltaa ja tönäisin yhtä heistä. Minut tuomittiin pahoin pitelystä ja virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta. Minut, joka olin valmis menemään linnaan aseistakieltäytymisen vuoksi. ( Uusi laki kuitenkin tuli ja Jehovan todistajien ei tarvinnut enää mennä 9kk linnaan. Tosin uskon asiat meille nuorille ajankohtaistuivat juuri silloin, kun olisi pitänyt mennä armeijaan tai siviilipalvelukseen.)   

   Kaikki nämä tapahtumat johtivat siihen, että kärsin huonosta omastatunnosta ja päätin aloittaa elämäni uudelleen ja aloin jälleen käydä kokouksissa. Anoin seurakuntaan takaisin. Vanhimmat kävivät kyselemässä olimmeko heittäneet liian alkoholin käytön pois ja tupakoinnin sekä muut maailmalliset tavat, kuten loton peluun yms. uhkapelien peluun. Meidät otettiin takaisin seurakuntaan. Hyväksyin vanhimman tarjouksen tutkia kanssani ja edistyin pian ja sain alkaa vastata kokouksissa ja jonkin ajan kuluttua pitämään puheita. Kävin paljon kentällä lehtiä levittämässä ja tutkin säännöllisesti perheeni kanssa erilaisia Jehovan todistajien julkaisuja. Olimme iloisia ja meillä tuntu hetken aikaa menevän hyvin kaikinpuolin.

   Muutimme takaisin Suomeen ja olin mielissäni, kun voin taas jutella kaikkien kanssa ( Vartiotorni seura kieltää erotetun tai itse eronneen kanssa seurustelun ). Seurakunta elämämme oli vilkas ja muuhun ei juuri jäänytkään aikaa. Sain vedetyksi seurakuntaan mukaan jopa pari muuta. Näin sisarten ja veljien ulkokultaisuuden ja kiinostus tätä totuutta kohtaan laimeni. En halunnut kuitenkaan joutua erotetuksi, koska se eristäisi perheemme niistä, jotka lähes yksinomaa tunsin. Vähensimme kokouksissa käyntiä ja lopetimme sen kokonaan, kun huomasimme miten töykeästi meihin suhtauduttiin, kun muutama kokous oli jäänyt väliin. Inhosin myös jatkuvaa raportointia ja soittelua raporteista jos olin "unohtanut" sen. ( Jehovan todistajien täytyy raportoida joka kuukausi kenttäpalvekus )

   Kävimme vaimoni kanssa ravintoloissa, koska tunsimme samaistuvamme enemmän tavallisiin ihmisiin, kuin nuihin ulkokultaisiin Jehovan todistajiin, jotka halusivat kieltää senkin. Tottakai baareissa otetaan alkoholia ja siellä keskustellaan myös asioista vapautuneesti ja jopa ystävystytään. Sen ainoan kerran, kun riitelimme kapakassa kerran vaimoni Juulian kanssa ja saimme porttikiellon ( Juulian ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa porttikielto ), niin älä huoli, siskoni maailmallinen mies, joka kyllä tutkii raamattua, kertoi siitä vaimolleen, nuorimmalle siskolleni Tarjalle ja niin, Tarja raportoi Jehovan todistaja veljelleni Jaakolle ja tämä vanhimmille. Kun nuita ravintolakäyntejämme oli tullut vanhinten tietoon aiemminkin mm. heidän toimesta, niin meidät erotettiin seurakunnasta. Se, miten erottaminen tapahtui on ihan oma juttunsa.

   Mutta, miten armollisella pikkusiskollani Tarjalla on mennyt ja kahdella muulla siskoillani Liisalla ja Päivillä? Entä millainen on tämä vanhin veljeni Jaakko? Miten hänellä on mennyt ja miten hän voi? Entä, miten isälleni ja äidilleni kävi?

   Perheessäni olemme kaikki saaneet Jehovan todistaja kasvatuksen. Onko perheemme yhtenäinen ja malliperhe? No mieti sitä, kun luet seuraavan:

   Kuten kaikki perheessäni sekä kaikki ne Jehovan todistajat, jotka tunsin paremmin olivat ihan tavallisia ihmisiä, paitsi se, että ajattelimme olevamme osa Jumalan puhdasta kansaa. Lähes kaikkia tuntemiani Jehovan todistajia leimasi ulkokultaisuus, eikä meidän perheemme rehellisyyden nimissä ollut mikään poikkeus ja valitettavasti näen sisarissani sekä isässäni, kuten edesmenneessä äidissänikin sen pöyristyttävän kaksinaismoralismin ja teeskentelyyn valmennetun elämän tavan heitä leimaavan. Heidän totuus tekee heistä erittäin töykeitä ja tahdittomia toisten ihmisten puutteita kohtaan. Isällenikin kun yritän soittaa silloin tällöin, ja pitää kunnoituksesta välejä, niin hän muistaa mainita kaikki ne "pahat" asiat ensin, joita olen tehnyt. "Hyvää" sanottavaa hänellä ei ole. No olen tulossa immuuniksi sellaiselle rakkaudettomuudelle, jota hän osoittaa minua, vaimoani ja lastenlapsiaan kohtaan. Hänhän ei ole kertaakaan edes käynyt luonani, paitsi kerran humalassa ja silloinkin vaimoani huoritellen ja minua haukkuen, koska pitää meitä saatanallisina ja osaa lapsistanikin nuorimman siskoni tavoin psyykkisesti sairaana. Väite on tietysti täysin perusteeton. Hän sanoi, että nuorimmat poikani eivät tervehdi häntä, koska ei ole ikinä tutustunut heihin. Hän odottaa, että lasten tulisi ensin lähestyä häntä. Itse ajattelen, että meidän aikuisten tulee olla aloitteellisia ja näyttää lapsille esimerkkiä ja olla siten helposti lähestyttäviä eikä päinvastoin. Lapset ovat aina luonnollisia ja rehellisä olemuksessaan. Ei kumma, että sanotaan" lasten suusta totuus kuuluu."

   Kuten ilmaisin niin välimme eivät koskaan ole olleet kovin hyvät silloinkaan, vaikka olimme Jehovan todistajia. Saimme kestää Jehovan todistaja perheeni myötä kaikenlaisia töykeyksiä, kuten esim. Kun menin viimesillään raskaana olevan vaimoni kanssa vejeni Jaakon luo, koska olimme sopineet aiemmin keskenämme, että konventin ajaksi yöpyisimme heillä. Hän ajoi meidät välittömästi ulos raivon vallassa ja piti meitä sanojaan lainaten siipiveikkoina. Ironista oli, että alkavan konventin ensimmäinen laulun nimi oli "Ottakaamme toisemme vastaan tervetulleina".

   Vaikka ihailin Jaakon ulospäin näkyvää menestystä, kun hänen Sirkka vaimonsakin oli ostanut erään kerran konventtiin puvun, johon hänellä oli mennyt kahden kuukauden palkka ja puhumattakaan siitä, kuinka he vaihtoivat autoa, pitäen välillä useampaakin uutta autoa, niin en koskaan ole tuntenut kateutta häntä kohtaan. Sillä ajattelin, että Jaakon täytyy elämässä oppia vielä jotain kantapään kautta, niin töykeä ja itseriitoinen hän oli.

   Huomasin hänessä väliaikaisia muutoksia ennenpitkää, kun hänen oma tyttönsä erotettiin ns. moraalittomuuden takia ( alkoi seurustella maailmallisen pojan kanssa ja muutti hänen kanssaan asumaan ). Veljeni myönsi, että hän oli elämässään omistautunut liikaa rahalle. Toinen häneen vaikuttava asia oli, kun eräs kiinostunut ( Jehovan todistajien kanssa tutkiva ) ampui veljeäni hirvi jahdissa täysin avoimessa kohtaa n. 40 m päästä. Hetken aikaa veljeni luuli kuolevansa. Onneksi luoti vahingoitti vain hänen kättään ja vain repaisi vatsan kohdalta ihoa. Tilannetta selvitti tietenkin poliisi. Veljeni oli ennen tuota jahti reissua maininnut muille "hengellisille" veljilleen, etteivät he ottaisi tuota kyseistä ampujaa mukaansa. No asia käsiteltiin ja todettiin vahingon laukaukseksi. Spekulaatioille jäi kuitenkin aihetta. Oli miten oli, niin kaipaan sitä nöyrempää puolta veljessäni takaisin, kuin sitä kylmäkatseista, töykeää ja tuomitsevaa veljeäni, jollaisena olen hänet suurimman osan elämässäni kokenut.

   Veljeni Harri on kokenut päihdehelvetin ja minua lukuunottamatta kaikki ovat menettäneet uskonsa häneen. Harri ei pitänyt veljiinsä ja siskoihinsa minkäänlaista yhteyttä yli kymmeneen vuoteen ja hän raunioituikin täysin ihmisenä. Hän ei tullut edes äitinsä hautajaisiin. Osittain siihen vaikutti se, miten siskoni Päivi sanoi hänelle, että ei halunnut häntä isäni tykö yöksi, koska pelkäsi aidsia ja hepatiittia, jotka hän pelkäsi Harrilla olevan.

   Harri alkoi yllättäen ottaa minuun taas yhteyttä vuosien jälkeen ja ystävystyimme uudelleen. Tunsin hänet paremmin kuin kukaan muu sisaristani ja pidin hänestä. Hän oli Pekan tavoin täydellinen vastakohta töykeille Jaakolle, Tarjalle ja Päiville, jotka ajoivat vaimoni jopa äitini arkun ääreltä pois, vaikka vaimoni oli minun, isäni ja Tarjan ohella äitini kuollinvuoteen ääressä. Keskinäisestä rakkaudestaanko Jehovan todistajat tunnetaan?

   Harri alkoi uudelleen käydä kokouksissa vuosien jälkeen ja hänet otettiin takaisin seurakuntaan. Harri ei heti päässyt tavoistaan irti ja oli vähällä luhistua uudelleen. Nyt Harri kuitenkin yrittää olla kunnollinen Jehovan todistaja, eikä pidä yhteyttä enää minunkaan, koska olen erotettu ja en hyväksy Vartiotorni seuran opetuksia ehdottomina totuuksina. Olen luvannut olla tukena veljelleni kuitenkin jos seurakunta hylkää hänet uudelleen erottamalla, koska ei ole helppo muuttaa luonnettaan hetkessä ja olla taas kuin ei olisi sitä, mitä todellisuudessa on. Pelkään hänen puolestaan ja toivon parasta, että hän onnistuisi löytämään tasapainon, miten sen nyt löytäneenkin.

   Päivi on myös nykyään Jehovan todistaja, vaikka hänetkin erotettiin noin 20 vuotiaana moraalittomuuden takia. Päivillä oli seurustelu kumppaninaan paikkakuntamme murhamies, joka oli juuri päässyt vankilasta. Isäni ja äitini pelkäsivät todella ja niin Päivin heidän painostuksestansa lopetetti suhteen. Tuo hänen mies kaveri hakkasi hänet sairaalakuntoon. No Päivi otettiin nopeasti takaisin, koska kiisti olleensa sukupuoliyhteydessä kenenkään kanssa ( tuo murhamies kertoi minulle henk.koht. maanneensa Päivin kanssa kahden viikon kieltäytymisen jälkeen ).

   Päivi ja toinen siskoni Liisa muutivat pian perässämme Ruotsiin, mutta eri paikkakunnalle. Siellä siskoni seurusteli mm. Iranilaisen kanssa. Tämä oli tietysti pitkään salaisuus. En halua olla mikään tuomitsija ja "Sherlock Holmes" vaan tahdon, että ihmiset eivätkä kukaan muukaan tulisi sosiopaattisiksi valehtelijoiksi minkään Jehovan todistajista erottamisen perusteella.

   Myöhemmin Päivi alkoi odottaa lasta sikäläiselle poliisille ja avioitui tämän kanssa. Päivi oli kuitenkin pitkään poissa ns. "kristillisestä" elämästä, etteivät seurakunnan vanhimmat hoksanneet erottaa häntä. Myöhemmin hänen miehestään tuli myös Jehovan todistaja. Lapsia saatuaan Päivillä oli huono omatunto ja hän halusi pätevöityä äidilleen ja isälleen kunnon tyttönä.

   Siskoni Liisa muutti siis Päivin tavoin Ruotsiin ja pitkään luulimme, ettei hän avioituisi. Liisa oli myös lopettanut kokouksissa käynnin ja niinikään löysi itselleen miehen seurakunnan ulkopuolelta. He menivät naimisiin ja saivat lapsia. Häntä ei koskaan erotettu, vaikka siihen olisi olleet selvät perusteet, koska Jehovan todistajille riittää sukupuolisen moraalittomuuden vahvistukseksi samoissa tiloissa oleskelu ja Päivi käytännöllisesti katsoen asui miehen kanssa avoliitossa. No siskoni kiistivät kaikenlaisen sukupuolisen kanssakäymisen ja välttyivät tulevansa erotetuiksi, kun eivät edes käyneet kokouksissa, saati sitten paikalliset Jehovan todistajat tunsivat heitä.

   Nuorin siskoni alkoi seurustella maailmallisen kanssa vastoin äitini toivetta ja erotettiin heidän muutettua yhteen. Tarja meni naimisiin miehen kanssa. Tarja jatkoi kuitenkin pienen tovin jälkeen kokouksissa käyntiä ja hänet otettiinkin puolen vuoden jälkeen takaisin seurakuntaan. Pian rakennettuaan uuden omakotitalon, he kuitenkin erosivat ja Tarja jäi yksihuoltaja äidiksi. Tarja ei pystynyt yksin maksamaan taloa ja lopulta ostin talon, kun katsoin sen olevan mahdollisuus muuttaa takaisin Suomeen. Meillä oli vaimoni ja Tarjan kanssa hyvät välit ja kävimme yhdessä ravintoloissakin. Olimme kaikki tuolloin todistajia. Päivi kaipasi miestä ja valitteli, ettei seurakunnan sisäpuolella ollut ketään sopivaa ehdokasta, tavattuaan muutamia.

   Kerran baari reissullamme hän tapasi tulevan miehensä ( maailmallinen ) ja ihastui häneen perinpohjin. No aikanaan tästä miehestä tuli sen samaisen ravintolan baarimikko, jonka kertomuksen perusteella minut ja vaimoni erotettiin. Olin tuohon aikaan kuitenkin innokas Jehovan todistaja ja kerroin vanhimmillekin Tarjasta ja tuosta miehestä, kuinka olimme heidät nähneet yöpyvän samoissa tiloissa. Tarja kiisti tietysti kaiken, vaikka odotti jo miehelle lasta. Tarjan tapauksessa seurakuntamme vanhimmat antoivat armon käydä oikeudesta, eikä Tarjaa erotettu toistamiseen, vaikka sitä Jehovan todistajien keskuudessa päiviteltiin.

   Isäni alkoi vaimonsa, äitini kuoleman jölkeen uudelleen käydä kokouksissa ja pian hänet otettiinkin mukaan. Hän käyttää edelleen aikalailla alkoholia ja joskus yhdessä erotetun veljeni Pekan kanssa. He tulevat kohtalaisen hyvin toimeen, sillä Pekka ei kyseenalaista vartiotorni seuran opetuksia. Pekalla on mennyt melkosen huonosti elämässään, kun on alkoholisoitunut, eikä ole humalassa tehtyjen rikostensakaan takia päässyt koskaan oikeille työmarkkinoille.Pekka sai kyllä lapsia, mutta vaimonsa lähdettyä Pekka joi yhä enemmän ja yritti hukuttaa ahdistuneisuuden tunteensa siitä, ettei hän koskaan pystyisi tai osaisi olla Jehovan todistaja. Tosin hän yritti alkaa käydä vaimonsa kanssa kokouksissa ja vaimo edistyikin julistajaksi ja lähes kasteelle. Vaimo jätti kuitenkin Pekan toisen miehen tähden. Vaimo erotettiin seurakunnasta nyt kastamattomana julistajana, jonka seuraa tuli myös välttää.


   Jaakko on ollut Jehovan todistaja kasteestaan lähtien aina tähän päivään saakka, eikä hän pidä minkäänlaista yhteyttä minuun eikä perheeseeni. Hän elää sen vakaumuksen mukaisesti, jonka vartiotorni seura on omaksunut. Ainoastaan vihamieliset tekstiviestit harvakseen todistavat jonkin asteisesta katkeruudesta sitä asiaa kohtaan, jonka tunnen aavistavani. Olen vapaa uuvuttavista kokouksista ( 5 h / viikkossa), maratooni konventeista, ovelta ovelle ramppaamisesta ja mikä parasta kaikenlaisesta teeskentelystä sekä seuran lukemattomista kirjoittamattomista säännöistä, joista ei raamatussa ole hiiskaustakaan. Jaakolle tunnustusta siitä, että on perheessäni äitini ja Liisan ohella välttänyt täpärästi erotetun asemaan joutumisen. Sekö tekee henkilöstä paremman, fariseuksen tavoin ylenkatseellisen, tuomitsevaisen, sokean Jumalan ja Jeesuksen tosi seuraajan, kun elää teeskennellen, ja välttyy erottamiselta?

   Luehan tekstiviestit, jotka rakas Jehovan todistaja siskoni Tarja lähetti minulle taannoin:

   "Aivan pösilöitä oletta vaimosi kanssa. Mielisairaalaan suljetulle osastolle kuuluisitte!! Tämä on viimeinen teko sinulta hullulta! Et tiedäkkään mihin pystyn ja millä tavalla tulen opettamaan ja taltuttamaan sinut! Varokaa selustaanne kun kuljetta ja varo myös työpaikkasi menettämistä."

   "Älä selitä...Ja yritä keksiä puolustavia asioita tekoihisi. Ryvet jo rapakossa mistä pääsyä ei ole. Edes Jehovan henki ei pääse sinuun, olette aivan saatanan vallassa joita Jehovan palvojat karttavat kuin ruttoa. Voi sinun lapsia käy sääliksi, jotka oireilevat jo mielenterveydellisesti"

   "Tulevassa maailmassa sinun kaltaisista vihdoinkin pääsee eroon. Olet tyhmääkin tyhmempi"

   Siinä vain osa niistä. Tekstiviestit käsittelivät käsirysyä isäni kanssa, kun puolustin itseäni ensimmäisen kerran, kun keskusteltuamme mm. uskon asioista, hän kävi jo ties kuinka monennen kerran kimppuuni. Vaimoanikin hän kerran uhkasi veitsellä, jonka hän kiskaisi kotelostaan, kun vaimoni tuli minua noutamaan pois kotoani.
Isäni ei halunnut olla missään tekemisissä vaimoni kanssa. Siinä hän on onnistunut, koska vaimonikaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä.

   Siskoni Tarja pitää itseään 2 vuotta perushoitajaksi lukeneena päteväksi diagnosoimaan, millaiset oireet ovat mielenterveys ongelmiin kuuluvia. Tarja palasi kriittisten vaihteidensa jälkeen Jehovan todistajien yhteyteen, vaikka se ei hänenkään tapauksessa johtanut siihen, että hän olisi hylännyt kaksoiselämänsä. En tiedä, mitä nyt myöhemmin hänen paras Jehovan todistaja ysävänsä, Eini tarkoitti sanomalla Tarjasta: "Voi, kun vanhimmat tietäisivät niistä Tarjan keskenmenoista". Viittasiko hän aborttiin? No noihin aikoihin Tarjalta poistettiin sairaalassa "outo kasvain". En tahdo spekuloida asioilla, mutta se, millaiseksi teeskentely saa meidät ihmiset muuttumaan, on todella järkyttävää. Vain siksi, kun pelkäämme totuutta ja emme tahdo tulla erotetuiksi. Ihmisen perustarpeitahan on hyväksytyksi tuleminen yhteisössään. Mutta mikä on sen hinta?

   Mainittakoon, että Eini pian erotettiin seurakunnasta moraalittomuuden vuoksi, kuten niin monet muutkin. Kauttarantain sain tietää, miten Tarja säikähti voimakkaasti luultuaan Einin siskoa Einiksi eräässä konventissa, siilä Einin siskosta oli tullut Jehovan todistaja.



   Mikä sai Isäni palaamaan Jehovan todistajien luo vaimonsa kuoleman jälkeen, vaikka äitini eläessä, isäni ollessa erotettuna, he kävivät voimakasta keskinäistä taistelua Jehovan todistajuudesta? Isäni oli sitä mieltä, että uskonto oli huumetta, joka aiheutti riippuvuus suhteen. Entisiä hengen veljiään hän piti pettureina. Kuulin hänen lainaavan raamatun sanoja "vääristä profeetoista" väärine ennustuksineen ja vertasi siten vartiotorni seuraa.

   Äitini oli viimeiseen asti Jehovan todistaja. Veljelleni Harrille hän sanoikin "ettei ollut muuta", ja jos Harrilla olisi jokin "muu" parempi, hän kuuntelisi.

   Harri palasi myös Jehovan todistajien seurakuntaan, kuten siskoni Päivi ja Tarja. Miksi he palasivat?

   Isäni sai eräänä kauniina päivänä serkkuni häiden jälkeen sydänkohtauksen riideltyään vaimonsa kanssa. Hän luuli kuolevansa. Niin ei käynyt ja aikaa myöten hänelle tehtiin sydämmen ohitus leikkaus. Isäni toipui verettömästä leikkauksestaan hämmästyttävän hyvin vaikka juuri noihin samoihin aikoihin hän koki äitinsä kuoleman sekä hänen vaimonsa, minun äitini, oli kuolemassa syöpään. Isäni oli todella kriisi tilanteessa ja hänen elämänsä mullistui täysin. Taas hänen jo aiemmin oppimalleen uskonnolle olisi käyttöä. Jehovan todistajuus tarjosi tuota lohdutusta, jota hän tarvitsisi voidakseen jatkaa.

   Isäni tavoin sisarillani, kuten minullakaan ei ollut käsitystä muuta, kuin yhdestä tavasta tulkita raamattua. Me olimme miltei kasvaneet vartiotorni seuran opetusten lomassa ja meihin oli iskostettu ajatus sen totuudesta. Kaikki mitä seura sanoi oli kuin suoraan Jumalata. Jehovan todistajien opetus rakentuu harjoteltuihin , ulkoa opittuihin vastauksiin ja valmiiksi opeteltuihin todisteluketjuihin, joilla pyritään kumoamaan kaikki kyseenalaistavat ajatukset. Jos vastausta ei ole heti, niin tukeudutaan ajatukseen, että Jumala vastaa ajallaan. Seuran johdatuksen edelle meno ja omintakeinen ajattelu on luopumusta "totuudesta". Jos tarpeeksi pitkään ihmiselle taotaan päähän lauseita, kyetään näennäisesti antamaan tyydyttävä vastaus kysymyksiin ja epäilyihin. niin ihmisen ajattelumalli muuttuu. Tämähän on aivojemme toiminnan kemiallinen toiminta tapa. Aivojemme sähköiset hermoimpulssit, synapsit kierävät aivojemme miljardeilla hermoradoilla sykäyksittäin ja tiettyjen liikeratojen vahvistuminen on oppimista, muistamista ja niistä tulee rutiinia elämässämme. Aivomme eivät kykene vahvistuneista liikeradoista helpolla pois, kun ikäännymme, jonka vuoksi uuden oppiminenkin vahemmuuteen hidastuu. Miten voimme säilyttää sitten objektiivisuuden ja avoimuuden tietojemme ja tapojemme säilyttämiseksi sekä oppiaksemme uusia asioita? Käyttämällä ja stimuloimalla aivojamme mahdollisimman paljon!

   Nuorille todistajille lähteminen ja erottamisesta toipuminen on ehkä helpompaa, kuin vanhemmille. Nuori kykenee motivoitumaan elämässään uudelleen ehkä paremmin kuin vanhempi henkilö. Jos ajatusmalli nuorella jää kuitenkin polkemaan paikalleen, eikä "puolustaudu" toimintatapojaan, ihmisyyttään tai hyveellisyyttään tukimalla asioita avoimesti ja laajasti, on ihminen uskontonsa armoton uhri, joka ei kykene elämään itsensä kanssa, koska kuvittelee kuolemanpelossaan olevansa "kadotettu". Ahdistavassa tilanteessa on helppo palata vanhoihin "tuttuihin" ajatusmalleihin, jotka eivät oikeastaan ole mihinkään kadonneetkaan, jos ei siis ole tehty ajatusmallissamme perustavaa laatua olevaa "remonttia". Siksi erotetuilla veljilläni meni huonosti ja hän, joka palasi Jehovan todistajien yhteyteen pystyi vain sillä tavoin jatkamaan elämässään. Pekka puolestaan on hyväksynyt "kadotuksensa" ja pysyy ahdistuksessaan alkoholisoituneena. Väitän, että jos ja kun hän kykenee uuteen ajatusmalliin, hän pääsisi kenties ahdistuksestaan, jonka vuoksi käyttää alkoholia selvitymiskeinonaan. Toki on myönnettävä, että pitkään alkoholia käyttävä tulee siitä muutoinkin riippuvaiseksi, kuten muistakin huumaavista ja fyysistä/ psyykkistä riippuvuutta aiheuttavista aineista.



   Miten, sitten minun ja vaimoni elämä on mennyt?

   Olemme suuhteelisen vaatimattomista oloista molemmat. Menimme omakustannuksin naimisiinkin laina rahalla. Meidät vihittiin maistraatissa isäni ja Pekan toimiessa liittomme todistajina. Hääjuhlamme oli vain lähimmän perhepiirin kesken. Saimme ajan kuluessa vielä 3 yhteistä lasta, yhden tytön ja kaksi poikaa. Olemme olleet koko ikämme työelämässä lukuun ottamatta vaimoni työttömyys jaksoa muuttomme jälkeen. Tuona aikan hän opiskeli itselleen kuitenkin uuden hoito-alan ammatin ja on uuden alansa työssä. Olemme sosiaalisia ja vietämme ihan tavallista perhe elämää. Olemme olleet 20 vuotta naimisissa. Rakkautemme on kestänyt ja lujittunut vuosien myötä, vaikka lähisukulaisemme ovat halunneet meitä erottaakin. Olemme tulleet vahvoiksi henkisellä tasolla kokemuksiemme myötä ja suhtaudumme luottavaisesti tulevaisuuteemme.

    Vanhin poikamme, joka on kastettu todistaja kylläkin, kävi ammattikoulun ja valmistui kohtalaisella todistuksella. Hän asuu omassa kämpässään ja tulee omillaan toimeen. Isäpuolena arvostan häntä, koska ei juo, eikä polta. En vaadi häntä enää käymään kokouksissa, joista hän aikoinaan tuntui ahdistuvan, koska siellä oli tylsää ja pitkävetistä istuskelua kuunnellen kehnoja puheita. Hän lienee lopettanutkin kokouksissa käynnin täysin, koska on huomannut, etteivät Jehovan todistajat sen kummemmin välitä hänestä, ainakaan niin kauaa, kun käy kokouksissa. Nuoret sisaret tuntuu myöskin ihastuvan sellaisiin miehiin enemmän, jotka ovat tietyllä tapaa ns. "kaksoiseläjiä". Rehellisyys ja vaatimattomuus ei ole seurakunnassa valttia, vaikka siitä kyllä puhutaan.
   
   Ainokainen tyttöni "kerkesi" julistajaksi seurakuntaan ja hänen seuransa on erotettujen kanssa yhtälailla kiellettyä. Hänellä on kuitenkin sosiaalisena persoonana laaja ystäväpiiri jopa joidenkin Jehovan todistaja nuorten kanssa. Hänen välityksellä olemme nähneet ja kuulleetkin joistakin todistaja nuorten uuvuttavasta kaksoiselämästä, alkoholin väärinkäytöstä aina homoseksualismiin asti.

   Tytölläni menee kuitenkin hyvin, koska ei kerennyt ahdistua liikaa sellaisessa ulkokultaisessa tukahduttavassa uskonnollisessa ilmapiirissä, missä monet joutuvat kasvamaan Jehovan todistajien keskuudessa. Tyttöni menee pian päättyvän lukion jälkeen opiskelemaan hoito-alalle. Mitä uskontoon tulee niin annan hänelle täydellisen valinnan vapauden. Tottakai isänä neuvon kokemusteni perusteella lapsiani jos näkisin jotain, mihin minun tulisi puuttua.

   Kaksi nuorimmaista poikaani ovat koulussa hyvin menestyviä ja heidän ei tarvitse enää hävetä poikkeavuuttaan, joka voi monellekkin Jehovan todistaja lapselle aiheuttaa traumoja. Monestihan omat Jehovan todistaja vanhemmat eivät ole moista itse kokeneet ollenkaan eivätkä iäkkäämmät Jehovan todistajat, vaan kuvittelevat jotain aivan muuta Jehovan todistajien koululais lapsista ohjaten heidän elämäänsä aktiivisesti vaikuttaen ja elämällä heidän elämää kysymättä lapselta, mitä hän todellisuudessa ajattelee. Uskaltaako lapsi ajatella omintakeisesti?


   Se miksi minusta tuli toisen kerran erottamiseni jälkeen "luopio", johtuu laajemmasta, vapaammasta ja kokemuksen myötä tulevasta ajattelusta. Vartiotorniseuran alati muuttuvat opetukset, sen historia ja kaksinaismoralismi ovat saaneet minut tutkimaan raamattua ja sen omia seliyksiä avoimesti, ilman uskonnollisten johtajien, kuten Jehovan todistajien hallinto elimen yksityisiin tulkintoihin perustuvaa spekulointia, sellaisina kuin ne todella ovat. Minua ovat auttaneet muiden Jehovan todistajista eronneiden ja erotettujen kokemukset, joista mieluusti kerron itsekin lisää. Kenties ne auttavat joitakin ihmisiä näkemään asiat laajasti ennenkuin antautuvat minkään uskonnon tuhoisalle propagandalle.


                  Ps. Nimet muutettu