Miehen sisko ärsyttää.

Sano miehesi siskolle suoraan mitä ajattelet! Eihän tuo ole normaalia että miehesi sisko tulee pesueineen elään veljensä perheeseen tai tuuppaa lapsensa sinne hoitoon. Miehesi ei pysty varmaankaan sisarelleen sanoon mitään joten se "likapyykki" on sinun hoidettava ulos talosta. Älä missään tapauksessa tee sitä virhettä että lähdet itse. Tein aikoinaan itse saman virheen ja ongelmat vaan paheni, kun en heti kehdannut sanoa suoraan. Ihan turhaan riitelin mieheni kanssa, se ei johtanut mihinkään kunnes otin ohjat omiin käsiini ja häädin miehen röyhkeet sukulaiset pois käyttämästä asuntoomme hotellina! Sain pahan maineen mutta se kannatti!!!

Jospa sanoisit veljesi vaimolle, että tarvitset rauhan viikonloppuna, koska luet. Etkö sinä opiskellut?

Sanot, että lastenhoito ei käy, että sinulla on omia töitä.

Sanot aina jonkin konkreettisen syyn.

Mikahan ihmeen "oidipus-kompleksi" (siis veljeen suuntautuva syndrooma nyt) silla avopuolisosi siskolla oikein on...?

Vai onko han vain

a) dominoiva luonne

b) lahimmaisriippuvainen luonne? (koska ei kesta olla viikonloppuja yksin)

Tjaa-aa...?

Isäni kaksoissiskot ovat äärimmäisen dominoivia ja vahvoja persoonia. Kuten myös isäni. Äitini ei ole. Aikanaa toinen siskoista suunnilleen sisusti kotimme, mökkimme, päätti perheemme lasten (minun siskoni) lastenhoidosta, laittoi meillä ruokaa ja niin edelleen. Kun isä ja äiti erosivat, pääsi äiti samalla eroon isän siskosta. Oli siinä muijalla ihmettelemistä, kun enää ei päässytkään huseertaamaan äitini kotiin kuin ennen! Muistan hyvin, miten koville se otti.

Äitini suunnattoman suuresta sydämestä johtuen :) he ovat edelleen... hmm... jos nyt ei ystäviä, niin kavereita. Mutta äidin elämän päätöksiin sillä ihmisellä ei enää ole asiaa. Olen tosi ylpeä äidistäni, kun hän on oppinut pitämään puolensa sitä hirviötä vastaan :) Ja täytyy sanoa, että isän sisko on oppinut nykyään myös kysymään "sopiiko?".

Ryhdistäydy nyt hyvä ihminen ja pidä puolesi!

Teidän ei todellakaan ole pakko ottaa lapsia hoitoon tai mitään muutakaan. Sinun on asetettava teidän perheen rajat jos miehesi ei siihen pysty. Minäkin rajoitan anopin valtaa vaikka mies siitä harmistuukin. Minä en kestäisi tuollaista ollenkaan!

Miehesi sisko käyttäytyy noin tasan niin kauan kuin suostutte siihen.

hyvinkin tiiviisti toistemme luona. Näitä vierailuja olemmekin harrastaneet, jos lähellä toisiamme asumme taajaan. Nyt on muutama vuosi mennyt harvennetulla tahdilla, kun välimatka on muutama sata kilometriä.
Mutta iso mutta, ei toisen kotiin mennä arvostelemaan. Se, että sisko itse laittaa lastensa sapuskat on erittäin hyvä juttu. Hän ei halua näin rasittaa sinua lastensa ruokkimisella.
Jos on tiiviit ja hyvät välit, ihan ok juttu, mutta teillä ei ilmeisesti kemiat ja mielipiteet kohtaa.

kirjotan vaan ihan sun takia, et tiedät ettet oo yksin! en siis oo enää katkera omasta tilanteestani.
eli, mun miehen sisko alotti meillä "asumisen" ku muutettiin yhteen. pesi pyykkinsä meillä, tuli yöks millon huvitti, lainaili autoa ja..oli niinku kotonaan. mulla ei ollu sananvaltaa..tai toisaalta olis voinu olla jos olisin sanonu jotain. mut yritin vaan kestää sillä tiedän et mies ja sen sisko on tosi läheisiä. no, sit meille synty tenava, ja sama meno jatku. mä olin aina vaan kypsempi tilanteeseen ja aloin katkeroitua. sit kerran vahingossa miehen sisko sai tietää mitä mieltä oon. se laitto välit poikki. meni pari kuukautta ja se "tuli takas" niinku ei olis mitään ikinä tapahtunukaa. mistään ei puhuttu ja kaikki vanhat asiat jäi kalvamaan mun mieltä. taas vaan yritin kestää ja olla ajattelematta. mut sit suutuin yhdestä pikku jutusta ja sanoin uudelleen kaikki ne asiat mitkä mua paino. tällä kertaa sanoin ne suoraan miehen siskolle. siitä ei oo kuulunu sen jälkeen mitään. mä oon asian nyt omalta osaltani hoitanu ASIALLISESTI. mulle tuli riitaa mieheni kaa tän asian takia. yritin itkien selittää miltä musta tuntuu ja etten jaksa olla kynnysmattona enää yhtään! ensin se vaan puolusti siskoaan ja syytteli mua..mut loppuviimen se kai vähän tajus muakin. se luuli välillä jotain sellasta et mä odotin sen laittavan välit poikki siskonsa kaa. mut sellanen ei ollu ees käyny mun mielessä. mä vaan halusin selvittää asiat! en tajua miks heti ollaan puhumas välien poikki laittamisesta. mielestäni oon hoitanu asian fiksusti (vaik välillä laitoin molemmille jotain piruiluviestiä ku otti niin päähän) ja odotan et mua kohdellaan niinku ihmistä, jolla on oikeutensa!
OMA TUPA OMA LUPA!!!!!! muista säkin se!!! tsemppiä.. :)

Jos ei avoke ymmärrä niin ei hän sua ansaitse. Etkä sä voi haluta suostua tohon loppu elämääsi. Kunnioita itseäsi. Sä päätät miten elät elämäsi ja miten sua kohdellaan. Sun kodissa sun säännöt. Älä rupea hotellinpitäjäksi. Voit sanoa suoraan että jos haluaisit jatkuvasti lapsia hoitaa niin sulla olisi jo omia tai :"Hanki lapsenvahti". Et tottele mitään mitä se ämmä sanoo. Sanot kiitos, mutta ei kiitos. Käsket siivoamaan jälkensä, ostamaan omat ruokansa, hoitamaan omat kakaransa. Jos kakarat tulee teille niin sanot säännöt, eli "Ei sisälle kengät jalassa!" etc. Jos ämmä valittaa kodinhoidosta, sano että "Mä viihdyn tällä lailla, oma on kotini ja tapani. En tarvitse neuvoa, kiitos!". Jos ei tajua niin ei tajua. Voit sanoa että et halua häntä yökylään ja jos tulee niin saa opetella käyttäytymään. Tämän opetat avollesi.

Ihan pahaa tekee, kun luin tarinasi kun niin paljon on yhtäläisyyksiä omaan elämääni. Miehelläni on 4 siskoa ja kuvittelepa kun he kaikki ovat tuollaisia kuin miehesi sisko.... että argh! En ymmärrä tuollaista miksei siskot/sisko/sisarukset ylipäänsä voi antaa oman siskon/veljen/siarusten elää jokainen omaa elämäänsä niinkuin elää ja sellaisen puolison kanssa kuin kukin on valinnut, koska mikä helvetin elämäntehtävä sisaruksilla (tässä tapauksessa mieheni siskoilla)on jatkuvasti narista ja valittaa ja jakaa omia mielipiteitään miten pitäisi minun ja mieheni elämässämme asiat tehdä??!!
Ja auta armias jos erehdyn joskus sanomaan oman mielipiteeni heidän käytöksestään, niin sota on valmis, että mikäs minä olen heille mitään sanomaan... Ja kun he eivät tod. ole millään tavalla minua parempia, aivan tavallisia duunaritallukoita jotka eivät saa omaa elämäänsä aisoihin, niin ehkäpä se onkin niin omaa mieltä lämmittävää kun saa haukkua ja arvostella veljen vaimoa, kun oma elämä ei olekaan niin luksusta. En juurikaan ole heidän kanssaan tekemisissä, mieheni välillä on yhteydessä, mutta heidän ei tarvitse kutsua kylään odotella, eikä sen puoleen en odota kutsua heiltäkään, sillä en menisi... sillä en jaksa sitä porukkaa. Miehen kanssa menee todella hyvin, mennyt jo monta vuotta, mutta tuo hänen lähisuku tuottaa harmaita hiuksia silloin tällöin.
Miehen äitikin on samaa sarjaa siskojen kanssa, paitsi tällä äidillä on tapana "peitellä" siskojen huonoja asioita, ei voi edes kertoa pojalleen, että yksi sisko otti avioeron, ja siskohan itse ei tällaista asiaa kerro. Ja luulis että tuollaisista asioista voi puhua omille sisaruksilleen, mutta ei ilmeisesti. Kun kukaan tässä maailmassa ei ole täydellinen ja kohtaa kaikenlaisia asioita eikä vain ruusunpunaista elämää, ja minulle ei teetä vaikeutta sanoa ääneen, että hei minäkin olen vain ihminen ja minullekin tapahtuu kaikenlaista, paljon sitä huonoakin. Lähinnä mielenköyhyyttä ja yksinkertaisuutta, että ei voi ääneen tuollaisia asioita sanoa, mutta noh, mikäpä siellä suvussa nyt olisikaan ihan normaalia. Mutta onneksi kohtalotovereita löytyy!!!!!!! *huokaus*

Yritä keskustella asiasta vielä rauhallisesti miehesi kanssa.
Kenelläkään ei ole oikeutta käyttäytyä loukkaavasti teidän kodissanne eikä sinulla ole mitään velvollisuutta lähteä sieltä pois, jos miehesi sisko tulee visiitille.

Ja yritä myös asettua toisen asemaan voihan olla, että miehesi sisko kokee yksinäisyyttä esim. miehensä työn vuoksi ja tulee sen vuoksi teille yökylään.

Puhu miehesi siskolle suoraan.
Meille ei käy tänään, mutta mitäpä jos mentäisiin ensiviikolla johonkin ? Tai tulette silloin käymään silloin ja silloin tai mennään vaikka teille.Ja hoitovuoroista on hyvä myös sopia etukäteen.
Ja huumorilla selviää myös, meillä on tälläinen sisustus jne.

Aseta rajat kanssakäymisellenne ja ole vahva.
Yritä myös tutustua miehesi siskoon, kyllä asia selviää, kun muistaa olla avoin.

Toista ei voi muuttaa, mutta omaa suhtautumistaan ja käytöstään voi.

Lykkyä tykö

Mulla on hyvin samantyyppinen tilanne. Mieheni vanhempi sisko on käytöstavaton torvelo, joka ottaa oikeudekseen laukoa mielipiteitänsä asiaan kuin asiaan. Vaikkei häneltä edes kysytä mitään. Hän on myös pahimman luokan narsisti: esimerkiksi kihloihin ja naimisiin mennessämme hän ei edes vaivautunut onnittelemaan meitä, mutta kovasti häiden jälkeen oli ottamassa kantaa, mitä ostimme häälahjarahoillamme. (Lapset sen sijaan saivat juosta ympäri hääjuhlapaikkaa pilaten meidän ainutkertaiset juhlamme.)

Mieheni sisko ei ota koskaan yhteyttä meihin, paitsi jos hän sattuu armossaan tarvitsemaan jotakin. Olemme siis ilmainen lastenhoito-, kyyti- ja remonttipalvelu. Kaiken kukkuraksi hän kehtaa vielä sanoa, kuinka heidän taas pitäisi muutaman viikon päästä "vähän käyttää meitä hyväksi".

Siivoamme väärin, ostan liian kalliita astioita, emme kierrätä riittävästi, avioliitto on tyhmä ajatus, matkustamme idiootteihin ja tylsiin paikkoihin, katsomme vääriä leffoja ja olemme muuten vaan huonompia yksilöitä. Jos voisin, niin en olisi päivääkään tekemisissä sen narsistisen antikristuksen kanssa.

Puhu suoraan tai jos välinne eivät ole siihen riittävät läheiset, ota etäisyyttä. Älä kerro asioistasi. Älä osoita liikaa huomiota. Älä kutsu omaehtoisesti kylään. Älä anna miehesi olettaa, että sinulla on yhtä syvä kiintymys hänen siskoonsa kuin mitä hänellä on. Miehesi sisaren täytyy opetella, kuinka teitä kohtaan käyttäydytään ja sillä siisti!

itseläni on dominoiva mies. asian on todennut psykologi. hän puhuu voimakkaassti mun päälle, vähättelee mun sanomisiani, alistaa, on aina oikeassa, moittii ruuat jos ne ei ole hänen mieleisiä, hän ei tee kotitöitä, alistaa meidän poikaammmekin, en saa käydä missään ilman häntä, hän ei kuuntelemua mutta mun pitää kuunnella häntä, mitä avuksi vastatkaa

Sano hänelle että koti on teidän eikä hänen, ymmärrän tilnteen täysin hyvin ollut itse samankaltaisessa tilnteessa, mutta minun kiusanhenkeni oli ystävätäs. Aina yökylässä kun mies oli poissa muka pelkäsi olla yksin, pennut tekivät kuten tahtoivat ja kukaan ei kieltänyt, samoin kodin esineet saattoivat muuttaa paikkaansa hänen vierailunsa tuloksenä kun hänen mielestään passasi paremmin toisella lailla.
IKEA hune kalut ovat aika kivoja mutta ei välttämättömyys, meillä ei sellaisia ole enkä pahemmasti kaipaakkaan. Ja sitten että joku on sairaan hoitaja, kuule se ei ole sitten yhtään mitään nykyaikana joten sano niille että kaikella työllä on oma merkityksesnsä ja kaikkia tarvitaan, itse olen hoitanut sairaita vuosi tolkulla ja se ei ole yhtään hienoa mielestäni, ihan tavallinen työ vaan
Sinun on paras laittaa rajat hänen käyttäytymiseensä, niin lapsen vahti hommissa kuin muissakin asioissa, ja tämän miehesi täyty joskus ymmärtää että te olette pari eikä hänsisarensa kanssa

Sinun täytyy rohkaista itsesi ja opetella sanomaan ei. Sinulla on yhtälailla oikeus ilmaista mielipiteesi tai omat tarpeesi kuin hänelläkin. Kun hän neuvoo sinua, sano rauhallisesti että olet eri mieltä, jos hän pyytää tai käskee jotain, sano tyynesti että et halua. Lastenhoitoon ja yökyläilyyn voit sanoa vain että nyt ei sovi, etkä ole velvollinen edes perustelemaan. Tee itse rajat, kuinka paljon päästät hänet elämäänne ja pidä niistä ystävällisesti kiinni. Jos hän suuttuu, niin menetätkö paljon jos välinne katkeavat?

VAI NIN

Hei minulla oli aikoinaan naapurit jotka saivat lapsen yli 40 v.
Rouva oli vuorotyössä sairaalassa ja mies entinen vanhapoika. Hän vaan tuli kylään ja jätti lapsensa meille. Kysymättä yhtään mitään Saattoi hakea vasta illalla tai seuraavana aamuna. Alussa olin vähän aimänkäkenä, mutta sitten totuimme siihen ja ajateltiin, että hän ei varmaan osaa hoitaa lastaan.Aina kun vaimo lähti töihin viikonloppuisin niin mies otti lapsen autoon ja etsi sille kyläpaikan. Usein meille.

EI OLE KOKEMUSTA

Miehen sisko aina puhuu kuinka hänellä on niin hyvät välit veljensä kanssa ja kuinka he ovat yhdessä kokeneet kaikki ilot ja surut elämässä. Soittaa miehelleni vain silloin kun tarvitsee kyytiä, lapsenvahtia tai rahaa lainaan. Kertaakaan ei ole suhteemme aikana (n.2vuotta) soittanut vain kysyäkseen kuulumisia! Menimme kihloihin, miehen sisko hädin tuskin edes onnitteli. Naimisiin menosta miehen sisko on sitä mieltä että se on turhaa, luultavasti sen takia että hän ei ole itse varmaankaan menemässä ikinä naimisiin koska kukaan ei häntä huoli typerän käytöksensä vuoksi. Lapsi asia olikin sitten hupaisa! Miehen siskon sanoin(hänellä itsellään on yksi lapsi): vauvana lapsi vaan rääkyy ja huutaa, ei saa nukkua eikä edes rauhassa suihkussa käydä, lapsia ei todellakaan kannata tehdä, niihin menee tolkuttomasti rahaa ja ovat "riesana" koko loppu elämän! Mielessäni vain kävi että olisiko hänelle pitänyt sanoa että mites tuo sinun oma lapsesi sitten, muistitko että sinulla edes on lapsi? Onko tämä nyt sitten sitä katkeruutta miehen siskolta minua kohtaan? vai mitä?