Kertokaa tunnetteko varakkaita tai muuten vaan loisteliaita aatelisia suomalaisia? Onko niitä teidän kanssa samassa koulussa tai työpaikalla, millaisia ovat ihmisinä, kauniita/komeita/rikkaita taikkas tyylikkäitä? Entäs yökerhoissa?
aateliset eivät suomessa eroa muista millään lailla. toki joillain perheillä rahaa(ns. vanhaa rahaa), mutta suurin osa ihan työssäkäyviä ja vaatimattomia ihmisiä. tietenkin riippuu keiden kanssa liikkuu.
harva aatelinen tekee haloota omasta aatelisarvostaan, koska sillä ei merkitystä - ainakaan paljoa:
kutsu ritarihuoneen tanssiaisiin on kyllä ihan kiva saada.
monellakin aatelisella ihan tavallinen nimi, jos mennyt naimisiin jonkun ei-aatelisen kanssa, joten sinunkin naapurissasi asuva virtanen voi polveutua venäläisestä kreivistä tms
mutta tosiaan: aatelisella ei mitään syytä ilmoitella arvoaan täällä pohjolassa - ei siitä hyotyä.
ulkomailla kannattaa tosin ilmoittaa hotelliin että on aatelinen, niin saa paremman huoneen monesti - jos tasokas hotelli.
pitää oma sukunimi, jos aatelisena menee avikseen taviksen kanssa? Onhan se nyt mageempaa olla joku von Dirlandaa kuin olla joku möttönen vaan. Ja mies voisi ottaa myös sen dirlandaan käyttöön.
Meidän avioliitossa muuten miehellä on minun sukunimi ja tuttavapiirissä muutama muukin on tähän päätynyt, vaikkei kyse olekaan "hienoista" nimistä!
Olettekos muuten tietoisia siitä että ezim. Kapteeninkadulla Hesassa asuu tosi paljon aatelisia, se on sitä parempaa Hesaa, Ehrnrootheja ja muita pilvin pimein.
juu kyllä vain, usein nimi on vielä suojattu eli sen saa vain jälkeläiset suorassa polvessa. Itse olen aatelillinen ja naimisissa "taviksen" kanssa. Lapsilla ja minulla on sama sukunimi, mutta miehelläni ei.
Suomessa aatelilliset tms. eivät mitenkään eroa "taviksista", elämme samanlaista elämää kuin kaikki muutkin. Emme ole julkisuudessa, emme käytä tiaroita illallisilla, emme aja jaggeilla tai bentleyllä, olemme ihan tavallisia. Ulkonäöltämmekään emme eroa muista, ei ole aristokraattista nenää tai komeata ryhtiä, ihan tavallisia perunaneniäkin valtaosa ollaan.
Julkisuudessa olevat ovat usein ns. uusrikkaita, nousukkaita tai miksi heitä nyt haluaakaan kutsua. Heillä on tarve näytellä asemaansa, varallisuuttaan ja sen sellaista.
Meilläkin on vaakuna ritarihuoneella, mutta kertaakaan en siellä ole tansseissa käynyt.
kertoa suvulleni, ettei tämä ole mahdollista... sinähän se hassu olet, olen elänyt kohta 15 vuotta naimisissa miehen kanssa, jolla ei ole samaa sukunimeä kuin minulla ja lapsillani (kolme poikaa). Ja nyt väität ihan pokkana, että tämä ei ole mahdollista, huvittavinta on että tuttavapiirissäni on kolme naispuolista "aatelista" jotka ovat naimisissa tavallisten suomalaisten kanssa ja kaikkien lapsilla on äitinsä sukunimi, aika outoa vai mitä?
Ensinnäkin: Suomen laki sallii MYÖS naispuolisten jälkeläisten käyttää äidin sukunimeä. Kumma, ettet tätä tiedä. Katso esim. Tapani Kansaa, jonka vaimo on af Enehjelm. Lapsilla on sukunimenä af Enehjelm.
AatelisARVO ei periydy tällaisessa tapauksessa lapsille, koska aatelisARVO periytyy miespuolista linjaa pitkin. Eli T. Kansan ja Nina af Enehjelmin lapset ovat nimeltään af Enehjelm, mutta heillä ei ole paikkaa Aateliskalenterissa, eikä heillä ole aatelisarvoa.
Sellaisiakin tapauksia on, joissa joku perhe on ottanut suvussa 3-4 polvea sitten käytössä olleen sukunimen käyttöönsä. Tämä on mahdollista, jos nimilautakunta sitä lausunnossaan puoltaa ja asianomaiset pystyvät virkatodistusketjulla todistamaan polveutumisensa. Tätä mahdollisuuttakaan ei olla rajattu miespuolisen sukulinjan nimiin, vaan myös äidin puolelta voi ottaa.
Suomessa ei ole väliä sillä, onko nimi Möttönen vai von Wright, mikään nimi ei ole suojaton.
Eli kyllä tämä rouva oikeassa on, joka kirjoitti pitäneensä oman (aatelisen) nimensä ja antaneensa sen myös lapsilleen. Tosin hiukan ihmettelen tätä erikoista tapaa kirjoittaa "aatelinen" - taisi tulla yksi ällä liikaa tai liian vähän, erikoista joka tapauksessa..
En ole ap. mutta olen minäkin aatelinen nainen. Lapsellani on minun sukunimeni. Sukunimiä koskee Suomessa ihan yleinen sukunimilaki, aatelisuus on asia erikseen. Kaikki tunnetun aatelisnimen omaavat eivät ole välttämättä aatelisia, ja aatelisuus ei katoa, vaikka vaihtaisi nimensä vaikka Möttöseksi.
Minä haluaisin niin mielelläni alkaa aateliseksi.
Kerro miten se voisi tapahtua? Kuka sellaisia lyöntejä tekee?
Mikä on mielipiteesi suomalaisiin sukunimiin parhaitten sopivasta liitteestä? Onko von, af, de , sir, vai...?
Voi yhren kerran! Eikö tässä maassa ole jo kaikenkarvaista jakoa ihmisten kesken. Pitääkö vielä aateliset nostaa pramille.
Olen joskus, kauan sitten, kun olin tarjoilijana ravintolassa, jossa kävi Suomen kermaa. Joukossa oli myös aatelisia. Yhden tunsin jopa paremmin, eli vierailin hänen luonaan. Sitten tuli kuvioihin mukaan toinen aatelinen ja minulle annettiin hienovaraisesti käsky poistua. En ollut kyllin hienoa seuraa aatelisille.
Eiköhän se ole vähän niin kuin Suomen rikkaiden, että joukko on niin sisäänpäin lämpiävää, ettei enää monta ns. tavallista joukosta löydy.
Kuuluu aatelissukuun. Pukeutuu rumasti ja sen äiti on pankissa tiskillä töisä.
Serkun mies on kanssa aatelia, mutta ei suomalaista. On töissä musiikkialan yrityksessä. Tavallinen kaveri, joka tykkää pyöräillä ja ottaa olutta.
Luoja hallitsee kaikki ne sotataidot mitä luotukin
Psalmi 144 Daavidin virsi.
Kiitetty olkoon Herra , minun kalioni, joka opettaa minun käteni taistelemaan, minun sormeni sotimaan"
Matt 12:47-50
"Niin joku sanoi hänelle: "Katso, sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat sinua puhutella."
Mutta hän vastasi ja sanoi sille, joka sen hänelle ilmoitti: "Kuka on minun äitini , ja ketkä ovat minun veljeni?"
Ja hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni!
Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallsien isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini"
Ilm21:8
Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijöiden ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä tulisessa järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema"
Maallinen aateluus ei tarkoita taivaallista aateluutta. on siis vain kaksi vaihtoehtoa ja kaksi puolta. Raamatussa valittiin esimerkiksi myös Jefta , porton poika erääseen vapautustehtävän koska Jumala näkee sydämeen. Jeesus on reilu. Jeesus voitti maailman.
Psalmi 91:7 "Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi
kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi ei se sinuun satu"
joka lihasta syntynyt on liha joka hengestä syntynyt on Henki, Synnyttävä uudelleen ylhäältä, siihen riittää usko Jeesukseen, (Joh3:16) hän hoitaa loput
Joutuu tosin vainon kohteeksi maailmassa, eikä siis haeta ihmiskunniaa vaan Jumalan kunniaa, Herra pitää lapsensa ruoassa vaatteissa ja asunnossa, kaikki elämänalueet järjestyy. Sydämen asunnon kunto näkyy myös päällepäin ihmisessä.
Tartu tilasuuteen kuka oletkin.
Ei voinut vedota esi-isä Aabrahamiin juutalaisetkaan. Jokasella oltava henkilökohtainen uskonratkaisu.
Juu, koulussa maalla oli useita. Olivat niin sanottua lanta-aatelia, hienon suvun arvonimetöntä haaraa. Näiden isoisä oli ryhtynyt bisneksiin ja tehnyt kauan sitten sikäläisissä oloissa kauheesti rahaa. Nyt lapsenlapset ja heidän perheensä elävät kai käytännössä koroilla kun suurin osa bisneksistä on myyty. (Saman suvun kaukaisempi - ja arvonimellinen haara - kuuluu Suomen superrikkaisiin.
- Ei kai mitenkään se kummempia ihmisiä.
Joku aika sitten sitten oli seminaarireissulla jossain kaukana ja samassa iltaporukassa oli ukon käppänä, jolla selvästi silmiin pistävä sukunimi. (Siis eri suku kuin ensimmäisessä kappaleessa). Kysyin sitten saunassa, että josko olet samaa sukua kuin se jolla on patsas siinä ja siinä kaupungissa (oli maansa teollisuuden pioneereja). Ukko myönsi heti, mutta totesi sitten olevansa jo monen sukupolven ajan "köyhä kuin kirkonrotta".
Kolmas tarina: jossain näyttelypaikassa esitteli mulle roinaa hieno lyyli, jolla historiasta tuttu sukunimi. Kysyin häneltä, että josko olet sukua suvun tunnetuimmalle edustajalle. "Kyllä, mutta erittäin kaukaista", vastasi hän. Pidin huijarina, koska tiesin suvun sammuneen. Mutta olin väärässä: tarkistin myöhemmin asian kirjastossa, ja huomasin että kyseessä olikin Venäjältä Suomeen muuttanut haara!
vuotta pitnyt ruoka porukassani erään aatelissuvun tyttöä.Fiksu ja kaunis,hevosia piirteli eikä työnteko pahemmin kiinnostanut.Mielikuvitus lenteli toden ja sadun välillä.
Ei suvulla ollut rahaa vaikka joskus omistaneet venäjällä kortteleita,ja pääkaupunki seudulla maatiloja. Suvun niminen katu kulosaaressa ja patsas eduskuntatalon edessä.
Kirjastossa luin heidän maineikkaan sukupuun,itse ei ollut lukenut eikä koskaan puhunut suvustaan.
niin eläimille omistautunutta kun tyttö oli.Kunhan saisi opoiskeltua ettei eläimet sotke koko nuoruutta.
Varmaan poikanikin oli eläintä muistuttava kun karvaisuuden vuoksi muistutti enmmän apinaa. Toivon että hän sai elämäänsä jotain hyvääkin matkaevääksi kun oli luonamme suueren osan nuoruutta.
Haluaisin että menisi kaikki hyvin ja tulisi onnellinen elämä.
Tunnen yhden ja eipä tämä henkilö minua tavallisempaa elämää elä.. Ei päällepäin uskoisi lainkaan hänen kuuluvan johonkin "parempaan kastiin". Että eipä se mitään ihmeellistä taida olla....
se sodissa saatu aateluus ei periytynyt, se vaakuna hajoitettiin henkilön kuoltua. Että se siitä. Maa-aatelikaan ei periytynyt, vain kynä eli virkamies aateli periyty.
En todellakaan tunne. Ei ainakaan täällä Jyväskylässä leipäjonossa tuollaista hienompaa väkeä näy. Toki kaupunginjohtaja oli työttömien ruokalassa syömässä kun talo täytti viisi vuotta.
Poliitikkojen kanssa toki olen jutellut, omakin ääneni on heille kallis vaalien alla.
Isojen rikkaitten, johtajien yms. kanssa en ole koskaan jutellut.
Lehtiin kun kirjoitan niin joutuvat kyllä erilaiset lukevat ihmiset juttuja ainakin näkemään. Siitä nautin, vaihtavat sitten vaikka vastaantulles toiselle puolelle mutta ainakin tietävät jos eivät tunne.
Mauno Voutilainen
Minä olen Ritari ja minulla on oikeus lyörä miekalla pää irti niiltä, jotka ovat eri mieltä asioista. Asun linnassani ja halveksin talonpoikia ja työväestöä ja porvareita.
vaikka toivoisin etten tuntisi. ahneita ja ylpeitä paskiaisia niin kuin sukusiitoksen jälkipolvet yleensäkkin. jos haluat niihin tutustua niin kannattaa kysellä vapaamuurari-porukoista ja kansallis-sosialisteilta.
... paasis kait helpoiten jos muuttais ja tekis hienon uran jossain kuningaskunnassa - Suomessa paasee vain neuvokseksi. Briteissa ritareiksi lyodaan urheilijoista alkaen kaikki mahdolliset. Ja virkamiehet varsinkin!
Brittiläisessä aatelisjärjestelmässä on itse asiassa seitsemän sisäkkäistä aatelisjärjestelmää, sillä Irlannilla, Skotlannilla, Englannilla ja Isolla-Britanialla on omansa. Lisäksi kolme ensimmäistä jakaantuu vielä kahteen luokkaan, nobilityyn ja gentryyn.
Alin on ns. gentry, mutta siitä on erikseen Irlannin, Skotlannin ja Englannin gentry, korkein arvo siinä on paroni, mutta skotlannissa on myös kreivejä, eli count:ja, jotka kuuluvat gentryyn, mutta eivät nobilityyn. Earl sitä vastoin on brittiläinen tai englantilainen arvo, ja kuuluu nobilityyn, vaikka molemmat käännetään kreiviksi.
Sitten ovat ritarit, joitten arvo on elinikäinen, ja saavat etunimensä eteen "sir" ja baronetit, joilla on perinnöllisenä tämä "sir". Sir on aina ennen etunimeä, eikä koskaan sukunimen edessä. Se ei ole arvonimi, vaan kohtelias puhuttelumuoto, jota etiketin mukaan käytetään silloin kun puhutaan arvossa ylemmälle.
Sitten on nobility.
Sitten ovat elinikäiset päärit, joitten arvo on yleensä paroni. Tähän luokkaan kuuluvat ylähuoneen nimitetyt jäsenet, mm. eräät näyttelijät ja kirjailijat.
Heidän jälkeensä tulevat perinnölliset päärit, joitten arvot ovat paronista herttuaan, nämä jaetaan taas siten että on erikseen Irlannin, Skotlannin, Englannin ja Ison-Britanian päärit, niin että ne suvut jotka on aateloitu jälkeen Ison-Britanian yhdistämisen, ovat Ison-Britanian päärejä.
Ja näiden jälkeen ovat sitten kuninkaalliset.
Jos ja kun Kuningatar myötää arvonimen, esim. paronin arvon, sitä ei lisätä sukunimen eteen, yleensä, vaan jonkin maaalueen, kunnan tai kaupunginosan nimeen.
Oletetaan että suomalaista syntyperää oleva Jyrki Kutvonen aateloitaisiin Ison-Britannian perinnölliseksi pääriksi ja paroniksi ja ns. nimiläänikseen hän valitsisi Wankingfordin.
Hänen muodollinen puhuttelunsa olisi The Right Honourable, Lord Wankingford, tai The Right Honourable, Baron Wankingford. Kuitenkaan perheen nimi ei muuttuisi, vaan perheen vanhin poika olisi edelleen Kutvonen, isänsä kuolemaan asti.
Jos Lord Wankingford sitten saisi vielä ritarin arvon, olisi hän Sir Jyrki, Lord Wankingford.
Jos perhe saisi ylennyksen vielä Cuntlingtonin kreiviksi, olisi perheen pää Lord Cuntlington ja vanhin poika Lord Wankingford jonka vanhin poika olisi sitten Right Honourable Kutvonen, kunnes kuolema taas pistäisi tittelit kiertoon.
Tämä näin yksinkertaistettuna. Kaverini teki tästä kerran nettisivun, mutta nyt sitä ei löydy.
Minulla oli samalla luokalla kaveri, joka on suomalaista maa-aatelia.
Hänen sukunimensä on Hir von En.
Minusta hän ei eronnut mitenkään meistä muista, ehkä oli jopa tavoiltaan muuta rahvasta rahvaanomaisempi. Kaivoi sormella nenäänsä ja söi räkäänsä ja talvella piirteli virtsasuihkulla outoja kuvioita lumeen. Yritti jopa kirjoittaa nimensä hankeen mutta suihku loppui v-kirjaimen kohdalla. Ei auttanut aatelisuuskaan tässä asiassa.
Ja millä perusteella voit sanoa ylimielisiksi ihmisiä joita et tunne. Suurin osa meistä elää ihan tavallista elämää ja tulla kituuttaa toimeen pienellä palkalla. Itse olen naimisissa tavallisen suomalaisen kanssa ja vain yksi työtovereistani on koskaan edes tiennyt aatelisuudestani. Ei aateluus ole mikään ammatti tai uskonlahko yli-ihmisistä, mutta aateluus velvoittaa hyvään käytökseen ja toisten huomioon ottamiseen. Näin meille neuvottiin aina kotona.
Kyllähän tuo paikkansa toki pitää, että aatelisissa varmasti tavallisempiakin on.Mutta mikäs ihmeen velvoite jokin nimellinen arvonimi on?Ei tuo von- etuliite paljon muuta ajatusta tuo kuin ylimielisen asenteen omakohtaisesta kokemuksesta ja vähintäänkin ylimielisen asenteen.
Aatelisissa on myöskin näitä röyhkeitä, joten palaan tähän nimen"arvokkuutteen".Eiköhän se velvoittaisi myös yhteishengellisessä mielessä toimintaan?
Hyvä esimerkki lienee eräässä ajankohtaisohjelmassa ollut ns."aatelinen"vanha äijä mikä oli sen verran köyhä, että EU maksoi useita satoja tuhansia kartanon alueensa kunnostukseen, vaikka varaa olisi ollut aivan omastakin takaa..Tietenkin vain pääomatuloja..Köyhä palkkamies, kun oli...
Mutta eipä yleistetä, vaan todetaan, että junaan mahtuu monta kulkijaa.Voisivat vain nämä"aateliset"pitää sen moraalin keskenään myös paremmassa hallussa..Mikäli joku ymmärtää tarkoitusperän.
oli nuori poika, joka sai yllättävän puhelun. Ilmottivat, että on suvun viiminen miespuolinen, ja saa paronin arvon. Jätkäpä kysyi, että "saako siitä rahaa?", ja vastaus oli "ei", siihenpä vastasi "en mie sitte sitä halua". Saipa hän sen kuitenkin. Tyyppi on musiikki-ihmisiä ja joskus käyttää von-liitettä nimessään, kun se venäjäksi tarkottaa paskaa tms.
Pitänee mainita, että äitinsä kanssa asuivat meijän lähellä, eli kaupungin halvimmissa kerrostaloissa.
tunnen erään kreivittären.
Tai arvonimi olisi kreivitär, jos niitä
suomessa käytettäisiin..
sukunimestä näkee että on aatelista sukuperää,
muuten täysin normaali suomalainen nainen..
Suomessa ei ole enää yhtäkään elossa olevaa kreivi-suvun edustajaa; Kaikki kreivi-sukujen jäset ovat kuolleet.
Jos näin ei olisi, voisivat kreivi-suvun "päät" käyttää titteleitä kreivi ja kreivitär.
---> Etuuksia nimestä tuskin Suomessa olisi, mutta arvonimeä voisi silti käyttää; Suomen laki ei sitä kiellä.
Toisaalta huvittavaa tämä keskustelu. Ennen taidettiin sanoa, että köyhä mutta kunniallinen. Siitä on mone tavallisen ihmisen käytös ja tavat kaukana. Menkääpä vaikka kaupungille kävelemään, niin näette. Nuoret ja vanhat, rikkaat ja köyhät, kokoomuslaiset ja vanhat stalinisti-natsit, kaikissa löytyy. Eniten kuitenklin sieppaa tuo lasten ja nuorten piittaamattomuus=vanhemmat eivät opeta mitään.
tunnen parikin tapausta, joiden suku on aatelista alkuperää.. toinen asuu suomen paskaisimpiin kuuluvassa lähiössä yksinhuoltajana, dokailee minkä ehtii ja muksutkin on välillä ihan heitteillä...
eikä toisenkaan elämäntyylissä ole paljon kehumista, hoh hoijaa
Minulla on kartanossa naisystävä. Hän on kaunis ja fiksu mutta siivoaa itse sadat neliönsä. Ei hienostele vaan menee metsään taimia hoitamaan ja tarttuu mihin hommaan tahansa. Rahaa ei taida olla paljon mutta puitteet on komeat. Avopuolisot ovatkin vuosien saatossa aina vaihtuneet nuorempaan ja komeampaan suuntaan, vaikea sanoa mistä tämä juontaa juurensa.
"ensiyön oikeus", eli saivat ensin kiksauttaa alaisensa juuri avioliittoon vihittyä vaimoa.
Samaten kartanoitten piikatytöt olivat aika avuttomia "herrojen" tehdessä lähempää tuttavuutta.
Sukututkimus on osoittanut jopa minutkin osittain aateliseksi (sen onnettoman piikatytön sukulainen kun olen).
Onneksi ajat ovat muuttuneet ja aatelinen ei tarvitse enään olla.
Tunnen useiden suomalaisten eri aatelissukujen nykyaikaisia ja moderneja jäseniä. He edustavat todellakin kovin laajaa, monipuolista kirjoa mitä tulee koko Suomen historiaan, erityisimmin jo 1800 -luvun aikana. Onkin kiintoisaa lukea heitä sivuavia aitoja tutkimuksia, esimerkiksi Suomen historiallisen seuran julkaisemaa asia- kirjallisuutta.
Mutta mitä tulee kaikkiin elossa oleviin jälkeläisiin, ei heidän elämänsä nähdäkseni mitenkään poikkea ei aateloitujen modernien ihmisten elämästä. Romantiikka kuuluu toki arkisenakin osana heidän ajatuksiinsa! Monet ovat käytännöllisissä työtehtävissä. Ja valitettavasti näiden ihmisten elämää rajoittaa ehkä yllättävästi jopa poliittinen, kiihkeä ajattelukin. Se tuntuu aatelistoa vähän tuntevasta ihmeelliseltä sillä hehän syntyvät periaatteessa vapaiksi ja länsimaisiksi ihmisiksi, jotka voisivat valita onnellisen ja optimistisen aikakauden ajattelutavat. Aatelislapset saavat ehkä tarkemman ja huolella tehdyn kasvatuksen, kuin tavallisemmat olennot.
Monien historiallisten tekijöiden kertymät saattavat aiheuttaa paljon paineita yhden yksilön elämään. Siksi on viisasta kunnioittaa niitä sukuja, jotka ovat joutuneet historian käännekohtiin.
Jokainen tekee kuitenkin omat valintansa oman ystäväpiirinsä luomista ajatellen! Tehkäämme se huolella ja sydämellä mutta muistakaamme, että kaikkiin ystäviin ei kannata missään tapauksessa luottaa!
Aatelisto on aina ollut selvillä aatemaailman eri virtauksista. He joutuivat muinoinkin diplomaattisiin ja muihin vaikeisiin elämäntehtäviin.
Myös ne suomalaiset vaikuttavat suvut, jotka jo varhain erkanivat aatelistosta mutta jotka kuitenkin muodostavat vahvan kanta-isä verkostonsa heille ovat kovin kiintoisia (Tuomas Kettunius-Kettunen-Alopaeus). Sukututkimuksessa tapahtuu koko ajan kehitystä, asioita selvitellään kiinnostuksella.
Ei maallinen juhlapukujen koreus ole kiintoisaa. Parasta on sukujen eri jäsenten luova ja henkinen anti maallemme! Tuntemani aateliset eivät yleensä jouda viettämään vapaa-aikaansa yökerhoissa, ja useat heistä tekevät arkista työtään esimerkiksi tieteiden parissa, kuten jo 1800-luvulla.
Sen sijaan, että maallinen loisto sokaisisi silmät, jäisi tarkkailtavaksenne Teidän tulee tutustua parhaan suomalaisen papiston sydämelliseen toiveeseen kasvattaa itsestänne oppineita. Oppinut löytää aatelissukujen elämäntyöt ja ankarat ponnistelut myös kaikkien tulevaisuuden lasten hyväksi.
Hei! tammikuussa 2010
Olen saanut rasitteen sukulegendasta, jonka mukaan olen äitini isän Heikki Kettusen vuoksi jollakin tavalla yhteydessä Alopaeus sukuun. Otin Suomen Historialliseen seuraan kirjallisesti yhteyttä v. 2008, mutta en ole saanut sieltä vastausta. Edesmenneet isovanhemmat olivat äitini mukaan baptisteja.
Löysin SUOMI24 sivut vasta muutama päivä sitten, ajattelin mihin oikein olen pannut itseni. Minulle tapahtui jo 1980-luvun korkeakouluelämässäni kovin omalaatuisia asioita. Helsingin aateliset nuoret parveilivat ympärilläni.. mutta olin unohtanut koko Alopaeus asian. Olen ajatellut vasta jäkeenpäin, että JOKU heistä tiesi minusta ehkä enemmän kuin minä.
Ostin jouluksi professori Matti Klingen tekemän kirjan, Napoleonin varjo. Nyt pähkäilen pakkasyöt, miten tarkistaisin asiat, onko äitini ymmärtänyt ne väärin vai sepittänyt jutun. Kuulin sen kerran, joskus 1980-luvun alussa, sukuni koostuu talonpojista,yrittäjistä, nykyajan insinööreistä. Asiaa on ehkä myös salattu. Olen akateeminen yli 50 vuotias taiteen maisteri. Sähköpostiosoitteeni on Arja.Vesalainen@gmail.com.
VASTAUS ITSELLENI
Genotologia on outoa tiedettä sillä vähäinenkin asioiden avaaminen avartaa omaa näkemystä, kuuluupa suomalaisen "ydinsuvun" haaraan tai ei. Ei ole kiintoisaa käyttää helpoimpia polkuja mutta maisemat muuttuvat äkisti vaativiksi, selviytyykö helsinkiläinen aarnikorvessa.. Arja Vesalainen, TaM
Hei
Olen pohtinut jo kauan kirjeen kirjoittamista. Se jo aloitettuna mutta koska teen sitä mielelläni, on sen valmistumista yhä hieman siirrettävä. Toivottavasti saan sen perille sillä löysin paikannimen, en muuta osoitettanne. Arja Vesalainen, taiteen maisteri
Mul oli työssä yhden myyjän kanssa aina vaikeuksia.Korosti olevansa aatelis-suvun vesa.Mä olin sen pomo ja kaiken lisäksi myös aatelinen.Juttelin isäpapalle ja äijä räjähti nauramaan.Sano niitten olevan bastardeja,ei varsinaista sukua.Kesäloman jälkeen tämä äpärä pullisteli taas,ja mä vein sen syrjemmälle.Näytin sille mun mäyristen sukutaulut.Niissä vilisi von Zekivaa ja Drambuikeria ja muuta.Se katto niitä,ja kysy entäs sitte.Mä sanoin et kato,ei yhtään bastardia.Sitte mä iskin pöytään oman sukuselvitykseni ja sanoin sille et stop tykkänään tai mä otan selvää mitä paskahommia sun suku on joutunu tekemään mun suvun palveluksessa.Käskin käyttää etuliitettä koska asiakkaat on siihen tottunu.Pohjanmaalla on hyvä sanonta;ei ole siitä jumalaksi,jonka perse haisee!Eiks se ollut jeesus kun sano;joka itsensä ylentää,hånet alennetaan.
Minun yksi ystäväni kuuluu erääseen vähemmän tunnettuun aatelis/pappissukuun. Ainoa ero, mitä olen huomannut hänessä on se, että hän ei kiroile, käyttäytyy sivistyneesti ja kuuntelee klassista. Vanhemmatkin ovat tuikitavallisia, ei ikinä uskoisi että kuuluvat ylhäisaateliin. Perheen isä on autonkuljettajana ja äiti kotirouvana. Asuvat myös vuokrakerrostalolähiössä. Hah, aateliset ovat köyhiä kuin kirkon rotat. Silti he tietävät mitä on aito tyylikkyys ja käsitteen: vanha raha.
Hmmm. Olen uskoakseni tavannut muutamia. En kuitenkaan luonnon asussa. Ja minuakin hieman askarruttaa eräs seikka. Kun sanotaan etteivät he käy tarpeillaan eli eivät vastaa luonnon kutsuun, siis peräti ettei heillä olisi rusinareikää?!
Aatella miten hieno aate, että lyömällä ovat rahvasta paremmiksi tulleet. Vaakunat ja kaikki, no mutta. Ainakin yksi on kansan miehia, nimittäin Lord Est.
Vaarini ole lehtolapsi aateliselle, heillä oma vaakuna ja omaisuus tuhansista hehtaareista...
Ei tunnustanut, mutta maksoi rengille myllyn ja talon, että nai tämän meijerskän ja ottaa nimelleen äpärän.
No nyt tätä aatelia on jäljellä 18 henkilöä. Enimäkseen naimattomia ja sairaita...
Vaari otti aikuisena itselleen nimen, jolla ei sukua ja suojasi nime. Meitä on nyt yli 50 henkeä tästä kantaisästä. Ei pahemmin mitään perinnöllisä sairauksia.
Suvun aatelisten nimi olisi ruma ja mahdoton sanoa, kun äiti kertoili asiaa olin onnellinen etten ole sillä nimellä. Meillä on kaunis nimi, vaari kuoli ollessani hieman yli 4 kk, tapaturmassa.
Minulla on vain poikia, terveitä komeita ja jo isiä..pojille..
Lisään vielä tuo aatelissuku on kirjoissa ja kansissa jo 1700 -luvun alusta heitä siis 18 tänä päivänä.
Meidät henkikirjoitettiin vaari + kolme poikaansa 1922-1924 yksi kaatui poikamiehenä, ilman lapsia, kyllä meiläkin vähenee mutta nimellä on ollut parhaillaan lähes sata.
Suvun naiset ovat taipuvaisia pyöräyttämään tyttöjä..ja toistaiseksi nimi muuttu naiman mukaan...
Annettu Helsingissä 17 päivänä heinäkuuta 1995
Laki
säätyjen erioikeuksien lakkauttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään:
1 §
Säätyjen erioikeudet lakkautetaan.
2 §
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1995.
Tällä lailla kumotaan niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen:
1) 16 päivänä lokakuuta 1723 annetut ritariston ja aatelin erioikeudet;
2) 16 päivänä lokakuuta 1723 annetut papiston erioikeudet;
3) pappissäädylle 2 päivänä maaliskuuta 1789 annettu vakuutus;
4) porvaristolle ja kaupungeille 23 päivänä helmikuuta 1789 annettu vakuutus;
5) talonpoikaisen kansan vapauksille ja oikeuksille 23 päivänä helmikuuta 1789 annettu vakuutus;
6) siitä, kuinka niiden talojen ja kruununtilain suhteen on meneteltävä, jotka perinnöksi myydään, 19 päivänä syyskuuta 1723 annettu asetus; ja
7) kruununtalojen myymisestä perinnöksi sekä niistä eduista ja ehdoista, joilla perintötaloja tästälähin on hallittava, 21 päivänä helmikuuta 1789 annettu asetus.
No tunnenhan minä, on se niin kiehtovaa, hyvin kauan ollaan tunnettu yhtä aatelissukua. Siellä he elävät linnassaan ja parvekkeeltaan huiskuttavat, jos tavallista maatiaisrahvasta sattuu kulkemaan nöyrinä ohitse.
Todella niin ihanaa!
Olisikohan kolme sukua plakkarissa?
Ensimmäinen kouluajoilta kun seurustelin hänen ystävänsä kanssa. Tämä ex-missi oli hyvin hyvin leuhka.
Nämä pari muuta tapausta työympäristöstä ovat korkeakoulutettuja, menetyvästä perheestä ja hirrweän hirrweän mukavia ja sympaattisia ihmisiä.
von af zu
Onko loisteliaita suomalaisia aatelisia? Eivätköhän liene elä melko tavallista elämää .Tunsin suomalaisen ritarin
Mannerheim ristin ritarin.Sotasaavutuksista ne muidenkin maiden aatelisten esi-isät on joskus aateloitutunnen ja olen itsekin
juttu on seuraavanlainen:aateliset eivät suomessa eroa muista millään lailla. toki joillain perheillä rahaa(ns. vanhaa rahaa), mutta suurin osa ihan työssäkäyviä ja vaatimattomia ihmisiä. tietenkin riippuu keiden kanssa liikkuu.
harva aatelinen tekee haloota omasta aatelisarvostaan, koska sillä ei merkitystä - ainakaan paljoa:
kutsu ritarihuoneen tanssiaisiin on kyllä ihan kiva saada.
monellakin aatelisella ihan tavallinen nimi, jos mennyt naimisiin jonkun ei-aatelisen kanssa, joten sinunkin naapurissasi asuva virtanen voi polveutua venäläisestä kreivistä tms
mutta tosiaan: aatelisella ei mitään syytä ilmoitella arvoaan täällä pohjolassa - ei siitä hyotyä.
ulkomailla kannattaa tosin ilmoittaa hotelliin että on aatelinen, niin saa paremman huoneen monesti - jos tasokas hotelli.
Eikö kannattaisi
pitää oma sukunimi, jos aatelisena menee avikseen taviksen kanssa? Onhan se nyt mageempaa olla joku von Dirlandaa kuin olla joku möttönen vaan. Ja mies voisi ottaa myös sen dirlandaan käyttöön.Meidän avioliitossa muuten miehellä on minun sukunimi ja tuttavapiirissä muutama muukin on tähän päätynyt, vaikkei kyse olekaan "hienoista" nimistä!
Olettekos muuten tietoisia siitä että ezim. Kapteeninkadulla Hesassa asuu tosi paljon aatelisia, se on sitä parempaa Hesaa, Ehrnrootheja ja muita pilvin pimein.
Lisään vain
sellaisen jutun noista nimijutskista että niihän on muuten tämä Tapsa Kansakin tehnyt, eli lapsilla on äitinsä nimi af Enehjelm eikä sitä Kansaa..Mutta jos aatelisto kiinnostaa niin sitten Kapteeninkadulle bongailemaan vaan! Neuvo on KAIKILLE!!!
kannattaa käydä
Hietaniemen hautausmaalta löytyy vielä enemmän! Myös muita menneen ajan kuuluisuuksia ja taidetta.nimi kyllä pidetään
juu kyllä vain, usein nimi on vielä suojattu eli sen saa vain jälkeläiset suorassa polvessa. Itse olen aatelillinen ja naimisissa "taviksen" kanssa. Lapsilla ja minulla on sama sukunimi, mutta miehelläni ei.Suomessa aatelilliset tms. eivät mitenkään eroa "taviksista", elämme samanlaista elämää kuin kaikki muutkin. Emme ole julkisuudessa, emme käytä tiaroita illallisilla, emme aja jaggeilla tai bentleyllä, olemme ihan tavallisia. Ulkonäöltämmekään emme eroa muista, ei ole aristokraattista nenää tai komeata ryhtiä, ihan tavallisia perunaneniäkin valtaosa ollaan.
Julkisuudessa olevat ovat usein ns. uusrikkaita, nousukkaita tai miksi heitä nyt haluaakaan kutsua. Heillä on tarve näytellä asemaansa, varallisuuttaan ja sen sellaista.
Meilläkin on vaakuna ritarihuoneella, mutta kertaakaan en siellä ole tansseissa käynyt.
VALETTA!!!
- olet aatelinen- olet naimisissa ei-aatelisen kanssa
- teillä lapsia
----> Lapsilla ei voi olla nimeäsi tai aatelisarvoa, koska arvo ja nimi periytyvät VAIN mieheltä pojalle/tytölle.
Nykyiset lapsesi eivät voi saada aatelisarvoa/-nimeä, elleivät ole tyttöjä ja mene naimisiin aatelisen kanssa.
JOS PAKKO LEIKKIÄ AATELISTA, NIIN LEIKI TODENMUKAISESTI, ÄLÄKÄ VALEHTELE, hyi hyi...
ihankos totta
kertoa suvulleni, ettei tämä ole mahdollista... sinähän se hassu olet, olen elänyt kohta 15 vuotta naimisissa miehen kanssa, jolla ei ole samaa sukunimeä kuin minulla ja lapsillani (kolme poikaa). Ja nyt väität ihan pokkana, että tämä ei ole mahdollista, huvittavinta on että tuttavapiirissäni on kolme naispuolista "aatelista" jotka ovat naimisissa tavallisten suomalaisten kanssa ja kaikkien lapsilla on äitinsä sukunimi, aika outoa vai mitä?kommentti
Jos lapsillasi on sama sukunimi kuin sinulla, ei nimesi ole suojattu, ja tällöin se ei myöskään ole aatelisarvoa kantava nimi.eli joko valehtelet, tai et ole tietoinen ettet todellisuudessa ole oikea aatelinen...
muuta mahdollisuutta ei ole, minkä vahvistaa Suomen laki ja historijoitsiat ja aatelissukujen tutkijat.
ennen kuin kirjoitat..
Ensinnäkin: Suomen laki sallii MYÖS naispuolisten jälkeläisten käyttää äidin sukunimeä. Kumma, ettet tätä tiedä. Katso esim. Tapani Kansaa, jonka vaimo on af Enehjelm. Lapsilla on sukunimenä af Enehjelm.AatelisARVO ei periydy tällaisessa tapauksessa lapsille, koska aatelisARVO periytyy miespuolista linjaa pitkin. Eli T. Kansan ja Nina af Enehjelmin lapset ovat nimeltään af Enehjelm, mutta heillä ei ole paikkaa Aateliskalenterissa, eikä heillä ole aatelisarvoa.
Sellaisiakin tapauksia on, joissa joku perhe on ottanut suvussa 3-4 polvea sitten käytössä olleen sukunimen käyttöönsä. Tämä on mahdollista, jos nimilautakunta sitä lausunnossaan puoltaa ja asianomaiset pystyvät virkatodistusketjulla todistamaan polveutumisensa. Tätä mahdollisuuttakaan ei olla rajattu miespuolisen sukulinjan nimiin, vaan myös äidin puolelta voi ottaa.
Suomessa ei ole väliä sillä, onko nimi Möttönen vai von Wright, mikään nimi ei ole suojaton.
Eli kyllä tämä rouva oikeassa on, joka kirjoitti pitäneensä oman (aatelisen) nimensä ja antaneensa sen myös lapsilleen. Tosin hiukan ihmettelen tätä erikoista tapaa kirjoittaa "aatelinen" - taisi tulla yksi ällä liikaa tai liian vähän, erikoista joka tapauksessa..
Pyydän neuvoa
Minä haluaisin niin mielelläni alkaa aateliseksi.Kerro miten se voisi tapahtua? Kuka sellaisia lyöntejä tekee?
Mikä on mielipiteesi suomalaisiin sukunimiin parhaitten sopivasta liitteestä? Onko von, af, de , sir, vai...?
Aateliset
Voi yhren kerran! Eikö tässä maassa ole jo kaikenkarvaista jakoa ihmisten kesken. Pitääkö vielä aateliset nostaa pramille.Olen joskus, kauan sitten, kun olin tarjoilijana ravintolassa, jossa kävi Suomen kermaa. Joukossa oli myös aatelisia. Yhden tunsin jopa paremmin, eli vierailin hänen luonaan. Sitten tuli kuvioihin mukaan toinen aatelinen ja minulle annettiin hienovaraisesti käsky poistua. En ollut kyllin hienoa seuraa aatelisille.
Eiköhän se ole vähän niin kuin Suomen rikkaiden, että joukko on niin sisäänpäin lämpiävää, ettei enää monta ns. tavallista joukosta löydy.
Muutama
Kuuluu aatelissukuun. Pukeutuu rumasti ja sen äiti on pankissa tiskillä töisä.Serkun mies on kanssa aatelia, mutta ei suomalaista. On töissä musiikkialan yrityksessä. Tavallinen kaveri, joka tykkää pyöräillä ja ottaa olutta.
Jokaiselle mahdollista
Luoja hallitsee kaikki ne sotataidot mitä luotukinPsalmi 144 Daavidin virsi.
Kiitetty olkoon Herra , minun kalioni, joka opettaa minun käteni taistelemaan, minun sormeni sotimaan"
Matt 12:47-50
"Niin joku sanoi hänelle: "Katso, sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat sinua puhutella."
Mutta hän vastasi ja sanoi sille, joka sen hänelle ilmoitti: "Kuka on minun äitini , ja ketkä ovat minun veljeni?"
Ja hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni!
Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallsien isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini"
Ilm21:8
Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijöiden ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä tulisessa järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema"
Maallinen aateluus ei tarkoita taivaallista aateluutta. on siis vain kaksi vaihtoehtoa ja kaksi puolta. Raamatussa valittiin esimerkiksi myös Jefta , porton poika erääseen vapautustehtävän koska Jumala näkee sydämeen. Jeesus on reilu. Jeesus voitti maailman.
Psalmi 91:7 "Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi
kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi ei se sinuun satu"
joka lihasta syntynyt on liha joka hengestä syntynyt on Henki, Synnyttävä uudelleen ylhäältä, siihen riittää usko Jeesukseen, (Joh3:16) hän hoitaa loput
Joutuu tosin vainon kohteeksi maailmassa, eikä siis haeta ihmiskunniaa vaan Jumalan kunniaa, Herra pitää lapsensa ruoassa vaatteissa ja asunnossa, kaikki elämänalueet järjestyy. Sydämen asunnon kunto näkyy myös päällepäin ihmisessä.
Tartu tilasuuteen kuka oletkin.
Ei voinut vedota esi-isä Aabrahamiin juutalaisetkaan. Jokasella oltava henkilökohtainen uskonratkaisu.
Kyllä ja en...
Juu, koulussa maalla oli useita. Olivat niin sanottua lanta-aatelia, hienon suvun arvonimetöntä haaraa. Näiden isoisä oli ryhtynyt bisneksiin ja tehnyt kauan sitten sikäläisissä oloissa kauheesti rahaa. Nyt lapsenlapset ja heidän perheensä elävät kai käytännössä koroilla kun suurin osa bisneksistä on myyty. (Saman suvun kaukaisempi - ja arvonimellinen haara - kuuluu Suomen superrikkaisiin.- Ei kai mitenkään se kummempia ihmisiä.
Joku aika sitten sitten oli seminaarireissulla jossain kaukana ja samassa iltaporukassa oli ukon käppänä, jolla selvästi silmiin pistävä sukunimi. (Siis eri suku kuin ensimmäisessä kappaleessa). Kysyin sitten saunassa, että josko olet samaa sukua kuin se jolla on patsas siinä ja siinä kaupungissa (oli maansa teollisuuden pioneereja). Ukko myönsi heti, mutta totesi sitten olevansa jo monen sukupolven ajan "köyhä kuin kirkonrotta".
Kolmas tarina: jossain näyttelypaikassa esitteli mulle roinaa hieno lyyli, jolla historiasta tuttu sukunimi. Kysyin häneltä, että josko olet sukua suvun tunnetuimmalle edustajalle. "Kyllä, mutta erittäin kaukaista", vastasi hän. Pidin huijarina, koska tiesin suvun sammuneen. Mutta olin väärässä: tarkistin myöhemmin asian kirjastossa, ja huomasin että kyseessä olikin Venäjältä Suomeen muuttanut haara!
olen puolikymmentä
vuotta pitnyt ruoka porukassani erään aatelissuvun tyttöä.Fiksu ja kaunis,hevosia piirteli eikä työnteko pahemmin kiinnostanut.Mielikuvitus lenteli toden ja sadun välillä.Ei suvulla ollut rahaa vaikka joskus omistaneet venäjällä kortteleita,ja pääkaupunki seudulla maatiloja. Suvun niminen katu kulosaaressa ja patsas eduskuntatalon edessä.
Kirjastossa luin heidän maineikkaan sukupuun,itse ei ollut lukenut eikä koskaan puhunut suvustaan.
lisään vielä
niin eläimille omistautunutta kun tyttö oli.Kunhan saisi opoiskeltua ettei eläimet sotke koko nuoruutta.Varmaan poikanikin oli eläintä muistuttava kun karvaisuuden vuoksi muistutti enmmän apinaa. Toivon että hän sai elämäänsä jotain hyvääkin matkaevääksi kun oli luonamme suueren osan nuoruutta.
Haluaisin että menisi kaikki hyvin ja tulisi onnellinen elämä.
Yhden
paroonin tunnen. Sa potkut työstään kaupunginsihteerinä potkut laiskuuden takia. Eikä syyttä.prof. ritari
Tunnen erään professorin arvonimeä kantavan ritarin, jonka pihassakin on käynyt arvovaltaisia vieraita. Sitä saa tittelillä kunnioitusta!loisteliaisuutta juu..
Tunnen yhden ja eipä tämä henkilö minua tavallisempaa elämää elä.. Ei päällepäin uskoisi lainkaan hänen kuuluvan johonkin "parempaan kastiin". Että eipä se mitään ihmeellistä taida olla....Olen aatelissukua
Äidin puolelta olen aatelissukua, mutta äidinisä ei ostanut von arvonimeä joten se siitä...Joku esi-isä sai sen sotapalveluksista kruunulle, hänet lyötiin aateliseksi...
Ostanut mitä?
Mistä se äidinisäsi sen Vonnin olisi ostanut. Ei ne ole koskaan ollut kaupan...Sota-aateluus ei periydy
se sodissa saatu aateluus ei periytynyt, se vaakuna hajoitettiin henkilön kuoltua. Että se siitä. Maa-aatelikaan ei periytynyt, vain kynä eli virkamies aateli periyty.Eivät tunne minua
En todellakaan tunne. Ei ainakaan täällä Jyväskylässä leipäjonossa tuollaista hienompaa väkeä näy. Toki kaupunginjohtaja oli työttömien ruokalassa syömässä kun talo täytti viisi vuotta.Poliitikkojen kanssa toki olen jutellut, omakin ääneni on heille kallis vaalien alla.
Isojen rikkaitten, johtajien yms. kanssa en ole koskaan jutellut.
Lehtiin kun kirjoitan niin joutuvat kyllä erilaiset lukevat ihmiset juttuja ainakin näkemään. Siitä nautin, vaihtavat sitten vaikka vastaantulles toiselle puolelle mutta ainakin tietävät jos eivät tunne.
Mauno Voutilainen
kunnioittakaa!
Minä olen Ritari ja minulla on oikeus lyörä miekalla pää irti niiltä, jotka ovat eri mieltä asioista. Asun linnassani ja halveksin talonpoikia ja työväestöä ja porvareita.Kunnioittakaa!
Mutta niinku ihte resitentiksi meinaava ehrokas Niininstökki on kertonnu, että kaikki onkii TYÖLLÄISSII!Mitäs siihe sitte voipi sannoo???
kyllä
vaikka toivoisin etten tuntisi. ahneita ja ylpeitä paskiaisia niin kuin sukusiitoksen jälkipolvet yleensäkkin. jos haluat niihin tutustua niin kannattaa kysellä vapaamuurari-porukoista ja kansallis-sosialisteilta.Ei suinkaan...
Ei kai sentään, itse olen aatelinen ja kuitenkin paljon mm. vapaaehtoistyötä teen. työttömien, alkoholistien jne...Mutta jos sulla on sitten omat käsityksesi, en niille mitään voi.
Ritariksi...
... paasis kait helpoiten jos muuttais ja tekis hienon uran jossain kuningaskunnassa - Suomessa paasee vain neuvokseksi. Briteissa ritareiksi lyodaan urheilijoista alkaen kaikki mahdolliset. Ja virkamiehet varsinkin!MUTTA
HEILLÄ VAIN ETULIITE, EI VARSINAISTA AATELISARVOA.---> EIVÄT SAA NIMEÄÄ AATELISKALENTARIIN TMS.
Urheilun aatelia
Brittiläisessä aatelisjärjestelmässä on itse asiassa seitsemän sisäkkäistä aatelisjärjestelmää, sillä Irlannilla, Skotlannilla, Englannilla ja Isolla-Britanialla on omansa. Lisäksi kolme ensimmäistä jakaantuu vielä kahteen luokkaan, nobilityyn ja gentryyn.Alin on ns. gentry, mutta siitä on erikseen Irlannin, Skotlannin ja Englannin gentry, korkein arvo siinä on paroni, mutta skotlannissa on myös kreivejä, eli count:ja, jotka kuuluvat gentryyn, mutta eivät nobilityyn. Earl sitä vastoin on brittiläinen tai englantilainen arvo, ja kuuluu nobilityyn, vaikka molemmat käännetään kreiviksi.
Sitten ovat ritarit, joitten arvo on elinikäinen, ja saavat etunimensä eteen "sir" ja baronetit, joilla on perinnöllisenä tämä "sir". Sir on aina ennen etunimeä, eikä koskaan sukunimen edessä. Se ei ole arvonimi, vaan kohtelias puhuttelumuoto, jota etiketin mukaan käytetään silloin kun puhutaan arvossa ylemmälle.
Sitten on nobility.
Sitten ovat elinikäiset päärit, joitten arvo on yleensä paroni. Tähän luokkaan kuuluvat ylähuoneen nimitetyt jäsenet, mm. eräät näyttelijät ja kirjailijat.
Heidän jälkeensä tulevat perinnölliset päärit, joitten arvot ovat paronista herttuaan, nämä jaetaan taas siten että on erikseen Irlannin, Skotlannin, Englannin ja Ison-Britanian päärit, niin että ne suvut jotka on aateloitu jälkeen Ison-Britanian yhdistämisen, ovat Ison-Britanian päärejä.
Ja näiden jälkeen ovat sitten kuninkaalliset.
Jos ja kun Kuningatar myötää arvonimen, esim. paronin arvon, sitä ei lisätä sukunimen eteen, yleensä, vaan jonkin maaalueen, kunnan tai kaupunginosan nimeen.
Oletetaan että suomalaista syntyperää oleva Jyrki Kutvonen aateloitaisiin Ison-Britannian perinnölliseksi pääriksi ja paroniksi ja ns. nimiläänikseen hän valitsisi Wankingfordin.
Hänen muodollinen puhuttelunsa olisi The Right Honourable, Lord Wankingford, tai The Right Honourable, Baron Wankingford. Kuitenkaan perheen nimi ei muuttuisi, vaan perheen vanhin poika olisi edelleen Kutvonen, isänsä kuolemaan asti.
Jos Lord Wankingford sitten saisi vielä ritarin arvon, olisi hän Sir Jyrki, Lord Wankingford.
Jos perhe saisi ylennyksen vielä Cuntlingtonin kreiviksi, olisi perheen pää Lord Cuntlington ja vanhin poika Lord Wankingford jonka vanhin poika olisi sitten Right Honourable Kutvonen, kunnes kuolema taas pistäisi tittelit kiertoon.
Tämä näin yksinkertaistettuna. Kaverini teki tästä kerran nettisivun, mutta nyt sitä ei löydy.
Suomalaista maa-aatelia
Minulla oli samalla luokalla kaveri, joka on suomalaista maa-aatelia.Hänen sukunimensä on Hir von En.
Minusta hän ei eronnut mitenkään meistä muista, ehkä oli jopa tavoiltaan muuta rahvasta rahvaanomaisempi. Kaivoi sormella nenäänsä ja söi räkäänsä ja talvella piirteli virtsasuihkulla outoja kuvioita lumeen. Yritti jopa kirjoittaa nimensä hankeen mutta suihku loppui v-kirjaimen kohdalla. Ei auttanut aatelisuuskaan tässä asiassa.
Muita aatelisia en tunne.
ylimieliset
En tunne ja ei voisi vähempää kiinnostaa ylimieliset ihmisetVai ylimieliset
Ja millä perusteella voit sanoa ylimielisiksi ihmisiä joita et tunne. Suurin osa meistä elää ihan tavallista elämää ja tulla kituuttaa toimeen pienellä palkalla. Itse olen naimisissa tavallisen suomalaisen kanssa ja vain yksi työtovereistani on koskaan edes tiennyt aatelisuudestani. Ei aateluus ole mikään ammatti tai uskonlahko yli-ihmisistä, mutta aateluus velvoittaa hyvään käytökseen ja toisten huomioon ottamiseen. Näin meille neuvottiin aina kotona.EU maksoi eräälle"aateliselle"
Kyllähän tuo paikkansa toki pitää, että aatelisissa varmasti tavallisempiakin on.Mutta mikäs ihmeen velvoite jokin nimellinen arvonimi on?Ei tuo von- etuliite paljon muuta ajatusta tuo kuin ylimielisen asenteen omakohtaisesta kokemuksesta ja vähintäänkin ylimielisen asenteen.Aatelisissa on myöskin näitä röyhkeitä, joten palaan tähän nimen"arvokkuutteen".Eiköhän se velvoittaisi myös yhteishengellisessä mielessä toimintaan?
Hyvä esimerkki lienee eräässä ajankohtaisohjelmassa ollut ns."aatelinen"vanha äijä mikä oli sen verran köyhä, että EU maksoi useita satoja tuhansia kartanon alueensa kunnostukseen, vaikka varaa olisi ollut aivan omastakin takaa..Tietenkin vain pääomatuloja..Köyhä palkkamies, kun oli...
Mutta eipä yleistetä, vaan todetaan, että junaan mahtuu monta kulkijaa.Voisivat vain nämä"aateliset"pitää sen moraalin keskenään myös paremmassa hallussa..Mikäli joku ymmärtää tarkoitusperän.
meijän kylällä
oli nuori poika, joka sai yllättävän puhelun. Ilmottivat, että on suvun viiminen miespuolinen, ja saa paronin arvon. Jätkäpä kysyi, että "saako siitä rahaa?", ja vastaus oli "ei", siihenpä vastasi "en mie sitte sitä halua". Saipa hän sen kuitenkin. Tyyppi on musiikki-ihmisiä ja joskus käyttää von-liitettä nimessään, kun se venäjäksi tarkottaa paskaa tms.Pitänee mainita, että äitinsä kanssa asuivat meijän lähellä, eli kaupungin halvimmissa kerrostaloissa.
aatelinen
tunnen erään kreivittären.Tai arvonimi olisi kreivitär, jos niitä
suomessa käytettäisiin..
sukunimestä näkee että on aatelista sukuperää,
muuten täysin normaali suomalainen nainen..
Aatelisnimiä
Soisalo-SoininenKurki
Kuusi
Yrjö-Koskinen
Oikea nimi...
Kuusien (Kuusten?) oikea nimi on Granfelt, osa käyttää suomalaisinnostuksessaan Kuusi-nimeä.6 ja 5 siitä
Kyllä Kuusten oikea nimi on Kuusi.Se oli aikaisemmin Granfelt, mutta muuttivat sen.
Karjalainen, entinen Nenonen
VALETTA!
Miksi valehtelet??Suomessa ei ole enää yhtäkään elossa olevaa kreivi-suvun edustajaa; Kaikki kreivi-sukujen jäset ovat kuolleet.
Jos näin ei olisi, voisivat kreivi-suvun "päät" käyttää titteleitä kreivi ja kreivitär.
---> Etuuksia nimestä tuskin Suomessa olisi, mutta arvonimeä voisi silti käyttää; Suomen laki ei sitä kiellä.
Suomalaiset kreivit
Elossa olevat kreivilliset suvut.Aminoff
Berg
Creutz
Mannerheim (taitaa elää ruotsissa)
ei kuulu tähän
Ja tämän lisäksi Suomessa elää (?) edesmenneen Adolf Ehrnroothin puoliso, joka on kreivitär, vaikkakin alkujaan norjalainen.Ovatko hänen lapsensa sitten arvoltaan mitä..??
Täsä
Prins Tamawura. kumartakaa ennenkuin tohditte puhutellahttp://danhammer.com/albumi/ghana/800532#album_selector
Ihan tavallisia ihmisiä
Ollaan.T. Michael von Bychhausen
"Tavalliset"
Toisaalta huvittavaa tämä keskustelu. Ennen taidettiin sanoa, että köyhä mutta kunniallinen. Siitä on mone tavallisen ihmisen käytös ja tavat kaukana. Menkääpä vaikka kaupungille kävelemään, niin näette. Nuoret ja vanhat, rikkaat ja köyhät, kokoomuslaiset ja vanhat stalinisti-natsit, kaikissa löytyy. Eniten kuitenklin sieppaa tuo lasten ja nuorten piittaamattomuus=vanhemmat eivät opeta mitään.aateliset:D
tunnen parikin tapausta, joiden suku on aatelista alkuperää.. toinen asuu suomen paskaisimpiin kuuluvassa lähiössä yksinhuoltajana, dokailee minkä ehtii ja muksutkin on välillä ihan heitteillä...eikä toisenkaan elämäntyylissä ole paljon kehumista, hoh hoijaa
Tavallinen
Samassa koulussa oli yksi aatelinen, vapaaherra. Isä oli duunari ja isoisä kuulemma puliukkona. Suku ja tyypit löytyvät aateliskalenterista.Demarit tämän tekivät
päässeet eteenpäin- oli se musta lista.lihaa ja verta
Minulla on kartanossa naisystävä. Hän on kaunis ja fiksu mutta siivoaa itse sadat neliönsä. Ei hienostele vaan menee metsään taimia hoitamaan ja tarttuu mihin hommaan tahansa. Rahaa ei taida olla paljon mutta puitteet on komeat. Avopuolisot ovatkin vuosien saatossa aina vaihtuneet nuorempaan ja komeampaan suuntaan, vaikea sanoa mistä tämä juontaa juurensa.ajattele
suomessa olisi sama ku englanissa... Herra Pirkanmaan paroni tai... Turun herttuatar... ei se oikein sopisi...Ite kyllä tunnen pari ei suomalaista aatelis perheitä... englannista ja ruotsista... kyllä ne ruotsalaiset on ihan erilaisia kun suomalaiset.
ennen vanhaanaikaan
"ensiyön oikeus", eli saivat ensin kiksauttaa alaisensa juuri avioliittoon vihittyä vaimoa.Samaten kartanoitten piikatytöt olivat aika avuttomia "herrojen" tehdessä lähempää tuttavuutta.
Sukututkimus on osoittanut jopa minutkin osittain aateliseksi (sen onnettoman piikatytön sukulainen kun olen).
Onneksi ajat ovat muuttuneet ja aatelinen ei tarvitse enään olla.
Aatelissuvut 1980-luvun Helsingissä
Tunnen useiden suomalaisten eri aatelissukujen nykyaikaisia ja moderneja jäseniä. He edustavat todellakin kovin laajaa, monipuolista kirjoa mitä tulee koko Suomen historiaan, erityisimmin jo 1800 -luvun aikana. Onkin kiintoisaa lukea heitä sivuavia aitoja tutkimuksia, esimerkiksi Suomen historiallisen seuran julkaisemaa asia- kirjallisuutta.Mutta mitä tulee kaikkiin elossa oleviin jälkeläisiin, ei heidän elämänsä nähdäkseni mitenkään poikkea ei aateloitujen modernien ihmisten elämästä. Romantiikka kuuluu toki arkisenakin osana heidän ajatuksiinsa! Monet ovat käytännöllisissä työtehtävissä. Ja valitettavasti näiden ihmisten elämää rajoittaa ehkä yllättävästi jopa poliittinen, kiihkeä ajattelukin. Se tuntuu aatelistoa vähän tuntevasta ihmeelliseltä sillä hehän syntyvät periaatteessa vapaiksi ja länsimaisiksi ihmisiksi, jotka voisivat valita onnellisen ja optimistisen aikakauden ajattelutavat. Aatelislapset saavat ehkä tarkemman ja huolella tehdyn kasvatuksen, kuin tavallisemmat olennot.
Monien historiallisten tekijöiden kertymät saattavat aiheuttaa paljon paineita yhden yksilön elämään. Siksi on viisasta kunnioittaa niitä sukuja, jotka ovat joutuneet historian käännekohtiin.
Jokainen tekee kuitenkin omat valintansa oman ystäväpiirinsä luomista ajatellen! Tehkäämme se huolella ja sydämellä mutta muistakaamme, että kaikkiin ystäviin ei kannata missään tapauksessa luottaa!
Aatelisto on aina ollut selvillä aatemaailman eri virtauksista. He joutuivat muinoinkin diplomaattisiin ja muihin vaikeisiin elämäntehtäviin.
Myös ne suomalaiset vaikuttavat suvut, jotka jo varhain erkanivat aatelistosta mutta jotka kuitenkin muodostavat vahvan kanta-isä verkostonsa heille ovat kovin kiintoisia (Tuomas Kettunius-Kettunen-Alopaeus). Sukututkimuksessa tapahtuu koko ajan kehitystä, asioita selvitellään kiinnostuksella.
Ei maallinen juhlapukujen koreus ole kiintoisaa. Parasta on sukujen eri jäsenten luova ja henkinen anti maallemme! Tuntemani aateliset eivät yleensä jouda viettämään vapaa-aikaansa yökerhoissa, ja useat heistä tekevät arkista työtään esimerkiksi tieteiden parissa, kuten jo 1800-luvulla.
Sen sijaan, että maallinen loisto sokaisisi silmät, jäisi tarkkailtavaksenne Teidän tulee tutustua parhaan suomalaisen papiston sydämelliseen toiveeseen kasvattaa itsestänne oppineita. Oppinut löytää aatelissukujen elämäntyöt ja ankarat ponnistelut myös kaikkien tulevaisuuden lasten hyväksi.
Tuomas-Kettunen(Alopaeus)
Hei!Jos joku tutkii sukuamme niin ottakaa ihmessä yhteyttä.Meitä ei ole montaa elossa.
Tuomas-Kettunen (Alopaeus)
Hei!Olen tutkinut Alopaeus-sukua vuoteen 1649 asti.
Terveisin
Erik Alopaeus
Maaninka
Ilomantsin/ Öllölän Kettunen
Hei! tammikuussa 2010Olen saanut rasitteen sukulegendasta, jonka mukaan olen äitini isän Heikki Kettusen vuoksi jollakin tavalla yhteydessä Alopaeus sukuun. Otin Suomen Historialliseen seuraan kirjallisesti yhteyttä v. 2008, mutta en ole saanut sieltä vastausta. Edesmenneet isovanhemmat olivat äitini mukaan baptisteja.
Löysin SUOMI24 sivut vasta muutama päivä sitten, ajattelin mihin oikein olen pannut itseni. Minulle tapahtui jo 1980-luvun korkeakouluelämässäni kovin omalaatuisia asioita. Helsingin aateliset nuoret parveilivat ympärilläni.. mutta olin unohtanut koko Alopaeus asian. Olen ajatellut vasta jäkeenpäin, että JOKU heistä tiesi minusta ehkä enemmän kuin minä.
Ostin jouluksi professori Matti Klingen tekemän kirjan, Napoleonin varjo. Nyt pähkäilen pakkasyöt, miten tarkistaisin asiat, onko äitini ymmärtänyt ne väärin vai sepittänyt jutun. Kuulin sen kerran, joskus 1980-luvun alussa, sukuni koostuu talonpojista,yrittäjistä, nykyajan insinööreistä. Asiaa on ehkä myös salattu. Olen akateeminen yli 50 vuotias taiteen maisteri. Sähköpostiosoitteeni on Arja.Vesalainen@gmail.com.
Genotologia on outoa tiedettä sillä vähäinenkin asioiden avaaminen avartaa omaa näkemystä, kuuluupa suomalaisen "ydinsuvun" haaraan tai ei. Ei ole kiintoisaa käyttää helpoimpia polkuja mutta maisemat muuttuvat äkisti vaativiksi, selviytyykö helsinkiläinen aarnikorvessa.. Arja Vesalainen, TaM
Olen pohtinut jo kauan kirjeen kirjoittamista. Se jo aloitettuna mutta koska teen sitä mielelläni, on sen valmistumista yhä hieman siirrettävä. Toivottavasti saan sen perille sillä löysin paikannimen, en muuta osoitettanne. Arja Vesalainen, taiteen maisteri
...dorff ja nöff ym. ff ei aatelisia vaan siperian lappa-
laisia.......sevettijärven suomalaisia.Aatelinen.
Mul oli työssä yhden myyjän kanssa aina vaikeuksia.Korosti olevansa aatelis-suvun vesa.Mä olin sen pomo ja kaiken lisäksi myös aatelinen.Juttelin isäpapalle ja äijä räjähti nauramaan.Sano niitten olevan bastardeja,ei varsinaista sukua.Kesäloman jälkeen tämä äpärä pullisteli taas,ja mä vein sen syrjemmälle.Näytin sille mun mäyristen sukutaulut.Niissä vilisi von Zekivaa ja Drambuikeria ja muuta.Se katto niitä,ja kysy entäs sitte.Mä sanoin et kato,ei yhtään bastardia.Sitte mä iskin pöytään oman sukuselvitykseni ja sanoin sille et stop tykkänään tai mä otan selvää mitä paskahommia sun suku on joutunu tekemään mun suvun palveluksessa.Käskin käyttää etuliitettä koska asiakkaat on siihen tottunu.Pohjanmaalla on hyvä sanonta;ei ole siitä jumalaksi,jonka perse haisee!Eiks se ollut jeesus kun sano;joka itsensä ylentää,hånet alennetaan.bääh
No poikkeus varmaankin taas vahvistaa säännön, ehkä henkilö, johon kerran ikäväkseni törmäsin olikin se aatelissuvun musta lammas.Tunnen
Tämä kaikkien prinssien äitien äiti?http://danhammer.com/albumi/ghana/800532#album_selector
Aatella miten hieno aate, että lyömällä ovat rahvasta paremmiksi tulleet. Vaakunat ja kaikki, no mutta. Ainakin yksi on kansan miehia, nimittäin Lord Est.
Ei tunnustanut, mutta maksoi rengille myllyn ja talon, että nai tämän meijerskän ja ottaa nimelleen äpärän.
No nyt tätä aatelia on jäljellä 18 henkilöä. Enimäkseen naimattomia ja sairaita...
Vaari otti aikuisena itselleen nimen, jolla ei sukua ja suojasi nime. Meitä on nyt yli 50 henkeä tästä kantaisästä. Ei pahemmin mitään perinnöllisä sairauksia.
Suvun aatelisten nimi olisi ruma ja mahdoton sanoa, kun äiti kertoili asiaa olin onnellinen etten ole sillä nimellä. Meillä on kaunis nimi, vaari kuoli ollessani hieman yli 4 kk, tapaturmassa.
Minulla on vain poikia, terveitä komeita ja jo isiä..pojille..
Meidät henkikirjoitettiin vaari + kolme poikaansa 1922-1924 yksi kaatui poikamiehenä, ilman lapsia, kyllä meiläkin vähenee mutta nimellä on ollut parhaillaan lähes sata.
Suvun naiset ovat taipuvaisia pyöräyttämään tyttöjä..ja toistaiseksi nimi muuttu naiman mukaan...
Annettu Helsingissä 17 päivänä heinäkuuta 1995
Laki
säätyjen erioikeuksien lakkauttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään:
1 §
Säätyjen erioikeudet lakkautetaan.
2 §
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1995.
Tällä lailla kumotaan niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen:
1) 16 päivänä lokakuuta 1723 annetut ritariston ja aatelin erioikeudet;
2) 16 päivänä lokakuuta 1723 annetut papiston erioikeudet;
3) pappissäädylle 2 päivänä maaliskuuta 1789 annettu vakuutus;
4) porvaristolle ja kaupungeille 23 päivänä helmikuuta 1789 annettu vakuutus;
5) talonpoikaisen kansan vapauksille ja oikeuksille 23 päivänä helmikuuta 1789 annettu vakuutus;
6) siitä, kuinka niiden talojen ja kruununtilain suhteen on meneteltävä, jotka perinnöksi myydään, 19 päivänä syyskuuta 1723 annettu asetus; ja
7) kruununtalojen myymisestä perinnöksi sekä niistä eduista ja ehdoista, joilla perintötaloja tästälähin on hallittava, 21 päivänä helmikuuta 1789 annettu asetus.
Todella niin ihanaa!
Ensimmäinen kouluajoilta kun seurustelin hänen ystävänsä kanssa. Tämä ex-missi oli hyvin hyvin leuhka.
Nämä pari muuta tapausta työympäristöstä ovat korkeakoulutettuja, menetyvästä perheestä ja hirrweän hirrweän mukavia ja sympaattisia ihmisiä.