Goaan matkustaville

Tässä vinkkejä kaikille Goaan matkustaville:

Goa on aivan ihana lomakohde.

-olisi jos ei muistuttaisi kaatopaikkaa,todella törkyistä,roskat pitkin mäkiä.

Ihmiset ovat ystävällisiä, aurinko paistaa ja ruoka on hyvää.

-ja huonosta oletkin viikon vatsataudissa.

Liikenne Intiassa on toisenlaista Suomessa. Todella vilkasta,

-hyvin siellä silti skootterilla pärjää,ja bensaa siihen saa litran pulloissa jostain kojusta 55-60 rupialla,huoltoasemia ei juuri ole.

lisäksi kaduilla ja joka paikassa vapaana kuljeskelevat lehmät ovat oma juttunsa. Lehmät ovat pyhiä ja niitä väistävät kaikki. Ne saavat kulkea missä haluavat, uimarannoillakin. Yöksi lehmät menevät kotiinsa. Kyllä, vaikka lehmät ovat laihoja ja "kulkulehmien" näköisiä, niillä kaikilla on omistajat.

Kannattaa matkavaluutaksi ottaa euroja, niistä saa paremman kurssin kuin dollareista. Ja eurot kannattaa vaihtaa rupioiksi siellä. Monet supermarketit vaihtavat rahaa ja kurssi monesti lähes sama kuin rahanvaihtopisteissä. Lentoasemalla ja hotellissa kurssi on usein huono.

-paras kurssi taisi olla 53,40 Eurosta.

Minulla rahaa meni kahdessa viikossa n. 300 €.

-minulta 400€

Tähän sisältyi ruoat kaksi kertaa päivässä, tuliasiset ja omatoimiset retket. Jos ymmärtää englantia (edes vähän) kannattaa retkille lähteä omatoimisesti. Matkatoimistojen järjestämät retket ovat kalliita. Yhden hengen retken hinnalla, koko seurueemme (4 henkeä) pääsi vastaavalle reissulle omatoimisesti taksilla ja rahaa jäi vielä ruokaankin. Taksikuskimme osasi kertoa meille paljon kulttuurista, tavoista ja käyntikohteista. Oli luotettava ja avulias. Hän oli oppaanamme kaupoissa ja markkinoillakin, eivätkä markkinakauppiaat päässeet huijamaan meitä.

Samaa taksia kannattaa käyttää koko matkan ajan, niin hinta on edullisempi. Yleensä puolen päivän mittainen retki, esim markkinoille ja kolme tuntia odotusta siellä, maksaa n. 350-400 rs (7-8 €). Koko päivän reissu maksaa 1000-1300 rs.

-aivan oikein.

Hotellihuoneeseen kannattaa ostaa paikallisesta kaupasta pistorasiaan liitettävä hyttyskarkotin, niin saa nukkua yön rauhassa. Apteekista saa Odomos-nimistä voidetta, joka karkottaa hyttyset. On tehokkaampi kun suomalaiset tuotteet ja tuoksu paljon miellyttävämpi, tosi mieto.

Taskulamppua tarvitsee iltaisin ulkona kulkiessa, pimeä tulee jo aikaisin ja katulamput voivat olla harvassa. Lisäksi tiet ovat aika huonokuntoisia, on hyvä nähdä missä kulkee.

-ja sähköt on poikki melkein joka ilta.

Katujen huonokuntoisuus kannattaa otaa huomioon myös esim. lapsen kanssa matkustaessa. Rattaiden kanssa ei ehkä kaikkialle pääse. Jalkakäytäviä ei ole, joten lapsen ei ole turvallista kävellä myöskään itsekseen. Liikenne on vilkasta, kaikki haluavat olla ensimmäisinä, tiet ovat kapeita ja varsinkin moottoripyörillä ja skoottereilla ajelevat ohittelevat ahtaissakin paikoissa. Autotkin tuntuvat menevän ihan jalankulkijan vierestä, melkein hipaisten.

-ei ne silti päälle aja.

Goassa melkein joka ravintolassa on saatavilla intialaisen ruoan lisäksi esim. pastaa ja pihvejä. Turisteille on muutenkin saatavilla miedompia ruokia jos tulisuus hirvittää, seurueen lapsia tai aikuisiakin. Tarjoilijat osaavat kertoa ja suositella. Kaikki ruoka, mitä me söimme kahden viikon aikana oli hyvää.

-ihan kaikki ei ollut hyvää ja vähän kannattaa katsoa missä syö.

Juokaa vain pullovettä, sitä myydään hotelleissa, ravintoloissa ja kaupoissa. Ostakaa litran pulloja, isommissa pulloissa on voitu säilyttää bensaa.

-eikä myöskään jääpaloja eikä raakoja vihanneksia.

Hintataso on todella edullinen, mutta katukaupoissa ja markkinoilla tinkiminen kuuluu asiaan. Ainakin puolet pitää hinnasta tinkiä pois.

-Tiibetiläiset ei juuri tingi mutta laatu on parempaa ja hinnat valmiiksi kohdallaan,hopeakorut kannattaa ostaa heiltä,Intialainen korukaupppa pyysi kevyemmästä ja todella paljon huonommasta ketjusta 3 kertaa enemmän.

Useimmiten tuotteen saa kolmasosalla siitä mitä myyjä ensin pyytää, monesti vieläkin halvemmalla, kun jaksaa tinkiä kauan. Myyjät kertovat ensin oman hintansa sitten kysyvät mitä sinä maksaisit. Kerro hintasi, tingi vähän aikaa, esitä vähän välinpitämätöntä tuotteen suhteen ja kohta lähde kävelemään poispäin.

-ja jos pyynti on päätön,lopeta kaupankäynti heti äläkä jatka sitä.

Myyjä tulee perässä tai huutaa perääsi ja tiputtaa itse hinnan siihen mitä sinä tarjosit. Kaupoissa hinnat ovat kiinteät, mutta vähän (5-10%) voi pyytää alennusta.

-kaupoista kannattaa käydä ensin katsomassa hinnat,t-paita 150,rihkamakorut 50,reppu 150,laukku 100,halvemmallakin voi saada mutta pitää muistaa että myyjä tarvitsee sitä rahaa enemmän kuin sinä.

Monet myyjät kysyvät oletteko ensimmäistä kertaa Intiassa/Goassa. Kannattaa hiukan valehdella ja sanoa olevansa toista tai kolmatta kertaa vaikka kerta olisi ensimmäinen. Silloin myyjät eivät niin kovasti yritä huijata hinnassa tai tuotteen laadussa.

-mitä vähemmän rusketusta,sitä korkeampi alotus.

Kaduilla saattaa tulla vastaan miehiä norsun kanssa. He pyytävät teidät silittämään norsuja ja ottamaan valokuvia. Muutaman valokuvan jälkeen he kertovat keräävänsä rahaa jonkin temppelin hyväksi. Todellisuudessa rahat menevät miesten omiin taskuihin.

-norsun pito ei ole ilmaista.

Kerjäläisiä tulee muutenkin vastaan, monesti äitejä lastensa kanssa. On oma valinta antaako rahaa vai ei. Me emme antaneet.

-varsinkaan kun eivät monesti edes näytä kovin köyhiltä,hyvät vaatteet on kerjäläisiksi.

Mielestäni on paha juttu, jos lapset oppivat siihen, ettei työtä tarvitse tehdä, kerjää vain turisteilta. Jonkin aikaa he kulkivat käsi ojossa perässä, mutta luovuttivat sitten.

-jos päiväpalkka voi olla alle 50 rupiaa kerjäämällä tienaa helposti enemmän,vain kolikoita kerjäläisille.

Ihmisten tuijotukseen kannattaa tottua. Keski-Intiasta tulee Goaan turisteja katselemaan merta ja vähäpukeisia länsimaisia turisteja. Tuijottaminen on suoraa ja monesti hyvin ahdistavaa. Valokuvia he ottavat myös. Välillä he kysyvät luvan, välillä kuvaavat salaa.

-kysyitkö itse kaikilta kuvaamiltasi ihmisiltä luvan?