82 Vastausta
27 629 Lukukertaa
Gastroskopia
kokeneita?
KErtokaahan kuinka kauhea kokemus se oikein on! Itseäni pelottaa aivan järkysti. Kolonoskopia minulle on jo tehnyt sitä en pelännyt, mutta se teki aivan älyttömän kipeää. Auttaako rauhottava yhtään, pelkään ettei se tehoa tarpeeksi kun kauhitstun täysin siitä, että mun pitää kyökkiä koko aijan? Niin ja auttaako se puudutus suihkekaan? Kertokaa pliis kokemuksia!
Lasten leikkiä kolonoskopiaan
Pyydä kaikki tropit heti huoneeseen astuttuasi.Näin minulla.
Pyysin kaikki mahdolliset tropit.
Avasin suun.
Suihkuttivat "sumutepullosta" puudutusainetta kurkkuun.
Laittoivat letkun, en tuntenut mitään, en yökkäillyt tms.
Sitten tutkimuspöydälle vasemmalle kyljelle.
Avasin housun vyön, napin ja vetskarin auki, tämä helpottaa, kun laittavat ilmaa vatsaa.
En edelleenkään tunne mitään. Jännittää ja pelottaa.
Hengitän syvään, on muuten hyvä keino, hengitä siis rauhallisesti, hitaasti ja syvään. Niin syvään, että vatsa "nousee".
Lekuri sanoi aina hetkeä ennen milloin ottaa koepala. Tuolloin vedin syvään henkeä ja pidätin, kunne koepala otettu (1 - 2 sekuntia). Ei tunnu miltään.
Sitten olikin kaikki jo ohi. Ihmettelin itsekin, että täh????
Kolonoskopia on sitten toinen juttu. Miksi eivät antaneet sinulle kipulääkettä tai oikeammin rauhoittavaa? Minulle annettiin, kun kouristeli niin saamaristi. Laittoivat kämmenselkään, vaikutti muutamassa sekunnissa. Kipu hävisi ja tuli uni silmään. Nukuin koko loppututkimuksen ajan. ;-)
Ei kipuun
Kolonoskopiassa tunsin kyllä kauhiaa tuskaa. Sen kuuli kyllä hoitaja ja lääkärikin, yrittivät vaan rauhoitella kivuissaan hikeentyvää potilasta (minua) sanomalla, että hyvin menee, hengittele niin helpottaa, mutta lääkkeeistä ei tietoakaan. Mua sattu niin et käytävällä odottavat varmasti kuuli kun huusin lääkärille et lopeta jo vedä se hemmetin letku pois! Mua sattu niin et kyynelet tuli silmiin. Toist kertaa en mee! Toivottavasti jää gastroskopiasta parempi mieli.Millainen olo sitten rauhoittavasta lääkkeestä tulee? Meneekö pelko ja tunteet? Mitä rauhoittavaa kantsii pyytää, mieluiten sellasta et oon tokkurassa niin etten huomaa koko tapahtumaa?
Nukuttaa
Laittavat lääkkeen kämmenselästä, vaikuttaa hetkessä, ennen kuin ennättää sanoa öööööööö.Mulle laittoivat kahta eri ainetta. Nukuin kuin tukki tutkimuksen ajan, vaikkei mistään unilääkkeistä ollut kysymys.
Mahtavatko
antaa moisia lääkkeitä? En mene mihinkään yksityiselle enkä keskussairaalaan niin epäilen että lääkitykset jäävät vähiin. Läkkäri sanoi jo, että ota yksi opamox merkkinen tabletti ennen tutkimukseen menoa, mut tuskin auttaa kauheesti.sulla oli
humautusnukutus -sen takia tähystys oli mukava!se kyläkannataa.
Kamala gastroskopia
Minulla on erilaisia kokemuksia gastroskopiasta kuin edellisellä vastaajalla. Olen ollut kolonoskopiassa 3 kertaa ja gastroskopiassa kerran. Mielummin menen 2 kertaa kolonoskopiaan kuin kerran gastroskopiaan.Gastroskopian jälkeen kurkkuni oli 3 päivää kipeä ja itse tähystys todella epämiellyttävä. Eihän se sinällään kivulias ole ollenkaan, mutta tukehduttava tunne tekee olosta huonon.
Ei tästä asiasta voi kiistellä. Kukin kokee tyylillään. Eipä sun auta kuin mennä kokeilemaan omakohtaisesti, sitten vasta tiedät! :)
ON KOKEMUSTA
SE on hyvinkin yksilöllistö mut valehtelee jos sanoo et helppo mulle tehty 3kertaa ja aina vaikeeta sain suoraan suoneen aika hyvät lääkkeet mut silti en mene muuten koskaan enää ilman nukutusta (MULLA KATARRI JA PALLEETYRÄ) SORRY EN HALUU PELOTELLA OTA LÄÄKITYS EHOTTOMASTI!Juu et
Kyllä mä tiän kaikenlaiset kauhu kertomukset ja nekin et on helppo toimenpide. Lähinnäkin haluisin tietää et auttaako ne esilääkitykset mitään vai perunko koko ajan. Enempää ei juuri voi pelätä mitä nyt pelkään ja siksipä ei kauhukertomukset tuo yhtään lisää pelkoa. =)tähystys
mulla kokemusta molemmista. mahalaukun tähystys oli niin ikävä kokemus, ei kivulias mutta koko sen reilun puolituntisen yökkäilyn jälkeen naamani ja kaulani oli punasia täpliä täynnä. sen päätin että ilman nukutusta sitä ei minulle tehdä enää. paksusuolen tähystys taas meni kuvaruutua tuijotellen. on jännää miten erilailla ihmiset kokee eri toimenpiteitä.se lisää minun mielestä hoitohenkilökunnan kunnioitusta.Tähystyksestä
Hei!Olen huomannut , että meitä vatsaongelmaisia on todella paljon.Sympatiat teidän kaikkien puolella. On todella kurjaa elää jatkuvien närästysten ja turvotusten sekä kurkussa tuntuvan palan kanssa, ym ym...Itselläni gastroskopia edessä kolmannen kerran helmikuun lopussa, arvatkaa, että taas jännittää toimenpide. Eihän se ole kivulias, mutta epämiellyttävä. Muistetaan vaan tuo hengitys tekniikka, niin kyllä siitä selvitään ja eihän se kestä onneksi kauan. Toivottavasti kaikki saamme apua oireisiimme!
Ei se mitään kamalaa ole eikä ainakaan tee kipeetä.
Vähän joutuu yökkäämään kun letku laitetaan mut sit loppu on ihan helppoa ja nopeesti ohi.Hyvä tutkimus,siitä näkee kaikki.Sisulla vaan:)))
gastroskopia
Eihän nuo tähystykset ikinä mitään mukavia ole, mutta gastroskopia ei ole onneksi niitä hankalampia tutkimuksia. Olen ollut ERCP-tutkimuksessa joka kestää jopa pari tuntia ja siinä mennään pohjukaissuolen mutkaan ja tähystetään maksan ja haiman seutuville asti. Tuo gastroskopia on onneksi helpompi. Letkun nieleminen voi olla hankalaa, mutta kun siitä pääsee niin loppu on helpompaa. Yritä olla yökkäämättä. Rauhallinen hengitys ja rentoutuminen auttaa. Onneksi kaikki on ohi alle puolessa tunnissa, jopa vartissakin. Toivo vaikka hoitajan hellää kädenpuristusta tai sisitystä olkapäälle, se auttaa. Kurkku oli päivän verran kipeä letkun nielemisestä, mutta ohimenevä vaiva onneksi.gastroskopia
olen juuri kokenut itse kyseisen toimenpiteen,tämä oli 2kerta 1 kerta oli helppo,mutta nyt oli vaikeampi sai yökätä useasti,siitä huolimatta ei kannata jännittää,koita olla mahdollisimman rentona ei jännitystä kuitenkin toimenpide kestää lyhyen ajan .Tsemppiäei paha
Pelkäsin ihan sairaasti, mutta oli tosi helppo.otin kurkun puudutuksen ja se varmaan vähensi yökkäilyä.Kipuahan ei ole missään vaiheessa.Hengittele rauhallisesti.Letkunviennin yhteydessä yökkäilin 5-6 kertaa, mutta eihän tyhjästä vatsasta mitään tule.Turhaa porua noin mitättömästä asiasta.Ajatelkaa vaikka mitä pienet lapset joutuvat kokemaan esim. raskaissa syöpähoidoissa.vatsa tyhjä
, mut silti ainakin mulla tuli reilusti sappea ja limaa. ihan siis kun okennusta konsanaan. kuitenkin sen kestin.Molemmista päistä
En saanut mitään esilääkitystä gastroskopiaan ja oli vaikeaa molemmilla kerroilla,kolonoskopiaan on kyllä tarjottu esilääkitystä mutta en ole koskaan ottanut ja hyvin on mennyt.Ne tutut jotka ovat saaneet gastroon esilääkityksen eivät ole yhtään valittaneet,toisilla menee ihan hienosti ilman lääkitystäkin,hyvin yksilöllistä.
Toisille helppo
Moni ei pidä gastroskopiaa minään, mutta mulle se oli todella hankalaa. Eka kerralla kokeiltiin ilman esilääkitystä, toisella kerralla esilääkityksen ja "humauksen eli suoraan suoneen rauhoittavaa lääkettä" avulla, mutta ei onnistunut. Kolmas kerta sitten toden sanoi, joten gastroskopia tehtiin nukutuksessa. Kuitenkin kannattaa kokeilla ensin ilman tai esilääkityksen kanssa. Ei kuitenkaan hätää, keinot on monet ja on aina muistettava se, että tutkimus lopetetaan heti, jos niin tahtoo.Pelko pahinta ei tähystys
Itse pelkäsin ensinmäistä tähystystäni aika paljon ja olihan se epämiellyttävä, mutta ennakkopelko paljon pahempaa. Nykyään osaan jo rentoutua tähystyksen aikana, jolloin monesti huomaan ajattelevani ihan muuta kuin käynnissä olevaa tähystystä.Pyri rentoutumaan ennen tähystystä..... tsemppiä!
Gastroskopia
Olin tällä viikolla gastroskopiassa. Tyhmyyttäni luin ihmisten kokemuksia, lähinnä kauhukertomuksia, netistä tutkimuspäivänä ja jännitin entistä enemmän. Tutkimus ei ole miellyttävä, mutta täysin siedettävä ja yllättävän nopea toimenpide. Olen erittäin herkkä yökkäämään. Mm hammaslääkärikäynnit ovat tästä syystä hankalia. Yökkäsin ja yskin, mutta tutkimus koepaloineen onnistui ilman mitään lääkitystä tai puuduttavaa suihketta. Koepalojen otto ei tuntunut ollenkaan. Maha ei ollut kipeä jälkikäteen, kurkku tuntui ensimmäisen vuorokauden aikana vähän aralta. Yhteenvetona sanoisin, että epämiellyttävä, mutta nopea toimenpide, joka ei tee kipeää. Ja yökätä saa, vatsahan on tyhjä vähintään 6 tunnin syömättömyyden takia. Tärkeää yrittää psyykata itsensä mahdollisimman rennoksi. Mielelläni en mene uudelleen, mutta jos joudun taas gastroskopiaan, jännitän varmasti vähemmän.noniin
Tänään oli sit elämäni ensinmäinen gastroskopia. Jännitti niin prkleesti sinne mennessä ku olin lukenu täältä ihmisten kokemuksia ja itsellänikin on se että yökkää aika helposti. Sain siellä pikku snapsimukin jossa oli jotain nestettä joka poistaa ilman mahasta, puudutus oli siinä itse letkussa. En hengittäny oikein ja se koepalan ottaminen vaati ainaki 5 kertaa. Se oli heti helpompaa ku hengität syvään kokoaja äläkä niele.. itse en tehnyt noin ja tuskaa oli yökkäsin limaa ja ilmaa vähintään 20kertaa..en halua pelotella ketään mutta jos saisin päättää menisin yksityiselle jossa nukutettais. Letkun nieleminen on helppoa jos osaa nielasta oikeeseen aikaan. Yhteenveto: Elämäni yks kauheimpia kokemuksia koska tekniikka oli päin persettä. Ei lääkäri mulle sanonu millo ottaa koepalan joten jos ois tienny et pitää vetää syvään henkeä ja pidättää hengitystä ois yököttäny paljon vähemmän.Yllättävän helppo homma...
...tuo gastro oli. Olen sitä valmiiksi pelännyt jo vuosikymmenen ja vältellyt vuosia. Lopulta rohkaistuin ja varasin ajan ja toimenpideaamuna olin kalpea kuin alabasteri. letku näytti yllättävän isolta siinä pöydällä, mutta sinne se vaan kerralla sujahti ilman yökkimistä... aluksi tuntui kuin olisi tukehtunut, mutta muutamassa sekunnissa tajusin alkaa hengittämään rauhallisesti nenän kautta. Sen jälkeen kaikki sujui kuin tanssi. Ei se mukavalta tunnu, mutta kyllä sen kestää jos minäkin pelkuri ja herkkis kestin. Todella nopeasti se on ohi. Kauhuja on turhaan mainostettu, ilman rauhoittavia ja suihkeitakin se meni kohtalaisen iisisti, joten ei kannata pelätä.gastroskopia
...Juu, eihän se nyt mitään kivaa ole, mutta mullakin oli tänään pelko ja jännitys. Kun pääsin sitten toimenpidehuoneeseen niin suurin jännitys katosi, kun hoitajat ja lääkäri osasivat jotenkin rohkaista jo pelkällä rennolla asenteella. Sain heiltä hyviä ohjeita, joita sitten noudatin ja kaikki menikin suhtkoht helposti. Toki pari kertaa yökin ja tuntu ettei pysty hengittää, mutta se meni hetkessä ohi. Eli ei se miellyttävää ole mutta ei niin kauheaa kun olin kuvitellut.gastroskopia
Aamulla oli elämäni ensimmäinen gastroskopia. Odotin sen olevan jotain aivan sanoinkuvaamattoman kamalaa ja se oli vieläkin kamalampaa. Koko tutkimuksen ajan yökkäilin ja tuntui, että sisukset tulee ulos. Limaa erittyi niin paljon, että osa valui keuhkoputkiin ja tuli tukehtumisen tunne. Teki mieli riuhtoa se letku pois. Ihan kamalaa. Tuli olo, että tältäkö kidutettavasta tuntuu... Sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja meinasi paniikki tulla kesken operaation. Nyt vieläkin tuntuu, että olisi se letku kurkussa. Kurkkuun koskee ja yökkäilyn takia pallea ja rinta tosi kipeet. Ei ollut kivaa... ja puolen vuoden päästä pitäisi tehdä tutkimus uudestaan.Helppo nakki
Oma kokemukseni kaikille teille.Koin itse gastroskopia- tähystyksen ekaa kertaa 15.11. Se oli mulle helpompaa kuin jopa tiputus-letkun pistäminen, no, mulla taitaa olla pieni neulakammo... Menin sairaalaan kovien kipujen takia, joihin Nexium ei auttanut. Tarvii olla kovat kivut ennen kuin mut lääkärille saa. Seuraavana päivänä lääkäri ehdotti että menisin samantien tutkimukseen. Ajattelin että miksikäs ei, eipähän tarvi pelätä ja jännittää montaa viikkoa. Lääkäri kysyi josko haluaisin jotakin rauhoittavaa, no tietenkin pyysin, ja onneksi pyysinkin! Katsoin kelloa lähtiessämme huoneesta toimeenpiteeseen. Siellä sain samantien jotakin valkoista mömmöä suoraan suoneen ja toinen mömmö heti perään. Sitten puudutettiin suu ja nielu. Vai kummin päin se olikaan..? Samantien kun mömmöt meni suoneen, kaikki oli NIIN hyvin! Olo oli kuin olisi ollut ihan jossain muualla. Huomasin kun ihmiset siinä ympärillä hääräilee ja pitää käsistä kiinni. Paljon muuta sitten en muistakaan. Kun se letku otettiin pois, silloin muistan yökänneeni ja syljin jotakin nestettä. Sitten olinkin jo huoneessani, aikaa oli kulunut vain 15 min. sen verran ymmärsin jo tästä maailmasta. Lääkäri tuli heti paikalle ja kertoi miten meni. Kaikki suht ok. Nyt kun olen koittanut miettiä mitä oikeasti tapahtui, välillä tulee mieleen jokin juttu toimeenpiteestä. Lääkärinkin puheet on vähän hämärän peitossa. Ottakaa ja VAATIKAA kunnon "huumeet", kenenkään ei tämän päivän Suomessa tarvitse kärsiä sellaisia kipuja! Nielu aristi mulla vain muutaman tunnin, ja sekin tuntui siltä että olisi ollut liian kauan pakkasessa. Suuri apu oli mun loistavasta lääkäristä! Sekin vaikuttaa hirveästi. Ehkä joidenkin lääkäreiden pitäis itse kokoea sama, jotta he vois auttaa potilasta valmistautumaan oikein. Tämä EI ollut yksityisellä, vaan ihan yleisessä sairaalassa. Onnea ja rohkeutta kaikille teille!
Lukekaa "HELPPO NAKKI"
Tämä viesti ainankin rauhoitti minua. Ja todella meinaan vaatia ne huumeet.Tänään olin
Tunti sitten tulin kotio ja kävin elämäni ensimmäisessä gastroskopiassa. Etukäteen luin kaikki kauhujutut ja kuukauden odotin toimenpidettä. Yöllä nukuin huonosti ja jännitin tulevaa toimenpidettä. Hoitaja kertoi toimenpiteestä ja Lääkäri suihkautti puudutusainetta ja käski nielemään, odotin koska tulee tukehtumisen tunne mutta sitä ei tullut vaan tuntui vain että kurkku vähän turpoaa, kannattaa muuten hengittää nenänkautta. Melkein heti kävin makaamaan vasemmalle kyljelle ja suuhun laitettiin pieni putken pätkä. Kädet laitoin ristiin jalkojeni väliin jolloin ei itse niin helposti tule tartuttua letkuun. Pistin silmät kiinni ja lääkäri käski nielaisemaan, letku sujahti helposti nielusta ja samassa tuli oksennus refleksiä ja vähän sappinestettä, suukapula meni pois paikaltaan mutta sain sen itse heti paikalleen suutaliikuttamalla. Hoitaja kertoi että kohtaollaan perillä ja käski hengittämään syvään mutta en oikein onnistunut kun kokoajan tuli oksennus refleksiä, sappi nestettä tuli vähän reilummin jolloin sitä tuli vähän hihallekkin mutta ei se haitannut koska se ei haise eikä maistu oikein miltään. Lääkäri piti vähän taukoa kun vatsani ei ollut paikoillaan hetkeäkään ja mutisi jotain että tämä ei onnistu, pystyin kuitenkin alkamaan hengittämään normaalisti jolloin tähystystä voitiin jatkaa, välillä yökkäsin vähän ja lopuksi vielä kun letku vedettiin pois. Kaiken kaikkiaan missään välissä ei tullut tunnetta että ei saisi henkeä ja yökkäämisen välissä pystyi vetään henkeä, tunne oli mielestäni verrattavissa normaaliin oksentamiseen sillä erotuksella että sappi neste ei kirveltänyt eikä maistunut miltään. Lääkäri kertoi toimen piteen olleen vaikein muutamaan viikkoon mutta itselle ei jäänyt mitään pysyviä traumoja. Kannattaa ennen tähystystä käydä vessassa ja niistää nenä ja ei kannata ujostella tähystyksessä vaan yökkäillä niin paljon kun on tarvis, hoitohenkilökunta on tottunut kaikenlaisiin potilaisiin. Tsemppiä muille samassa tilanteessa oleville!beentheredonethat
Tänään lusittu mainostettu operaatio ja pelkäsin "scared to shitless".Onneksi oli todella mukava sairaanhoitaja ja kokenut lääkäri (positiiviset terveiset vaan Koskiklinikalle), joten sai rauhoittavan napin ja puuduttavat suihkeet ilman isompia kerjäämisiä.
Itse operaatio. No. Varustautuuneena niillä kauhukuvilla mitä mulla oli mielessä, niin oli helpompi operaatio kuin mitä pelkäsin. Ei voi sanoa että miellyttävää, mutta jos pitää mennä uudestaan tai pukata koiranputkea, niin pystyn menemään. Nipisti letkun pää nielaistessa, sitten painiskelua oksennusrefleksin ja yökkimisen kanssa ja siinä se oikeastaan olikin. Olo oli aika hankala letkun ollessa nielussa, koska joku nielurefleksi yritti koko ajan nielaista ja letku oli aika kova. Putken etenemistä tai näytteiden ottoa ei oikeastaan edes tuntenut. Aikaa vaan mietti, että eikö se 3-5min ole jo mennyt..
Tsemppiä vaan, on elämää vielä gastroskopian jälkeenkin :-)
kauhea kokemus
tänään oli gastroskopia ja ihan syystä pelkäsin, kokemus oli niin kamala. Yökkäilin ja yksin limaa ja sappea koko 10 minuuttia kestävän toimenpiteen ajan. yökkäily alko heti letkun nielaistuani ja myös sillon kun se oli mahassa. se vaan tuntui niin inhottavalla, kun yritti vaikka nielasta, oli letku kurkussa. aivan kamalaa. Lisäks tuntu et tukehtuu välillä. yritti ne lääkäri ja hoitsu rauhoitella, mut eipä sitä siinä oikein voinu rauhoittua laatat naamalla suurinpiirtein. sitku koko homma oli ohi, oli helpottunut olo.Yllättävän helppo
Gastroskopian pari viikkoa sitten kokeneena täytyyy sanoa, että pelkäsin kauheasti etukäteen. Ihan kuin olisin teuraalle menossa.Olin etukäteen päättänyt olla ilman puudutusta. Sen sijaan otin rauhoittavan tabletin kotona. Imeskelin sen suussa, kun ei saanut juoda ennen toimenpidettä.
Toimenpide kesti 15 min. Tekijät olivat rutinoituneita konkareita. Sairaanhoitaja oli mukava ja rauhoittava. Kerroin peloistani ja paniikkihäiriötaipumuksistani. Toimenpide selostettiin etukäteen ja kysymyksiini vastattiin asiallisen ystävällisesti. Kerroin ottaneeni rauhoittavan kotona.
Letku meni sisään kertanielaisulla eikä tuntunut juuri miltään. Toki olisi tehnyt mieli vetää se pois, kun se ei sinnenieluun luonnostaan kuulu, mutta koska tiesin, että tärkeää tutkimusta tehdään, pystyin keskittymään hengitykseen ja estämän paniikin. En yökkäillyt ollenkaan. Mielessäni seurasin tutkimuksen etenemistä.
Mahalaukku oli siisti, mutta pohjukaissuolesta löytyi haavayllätys. Sitä kuvattiin ja koepaloja napsittiin. Sitten letku vedettiin pois. Olin hämmästynyt: tässäkö se oli? Kaikki sujui niin helposti.
Kurkku oli hyvin miedosti kipeä myöhemmin, mutta sitä oikeastaan ei voi noteeratakaan. Mahaakaan ei poltellut. Nyt odottelen ensi viikolla saatavia koepalatuloksia, joita tietysti jännitän.
Tahdon näin kertoa kaikille menijöille, että ei se aina niin kauheaa ole. Toimenpide on ilmeisen yksilöllinen. Suosittelen rauhoittavaa lääkettä toimenpidettä ennen, koska se rentouttaa vatsan ja limakalvot koko reitiltä, ja olen varma, että se esti yökkäilynkin. Normaalisti olen yökkäysherkkä. Oma suositukseni on rauhottavaa, ei puudutusta. Rentoutta ja onnea matkaan!
Gastroskopiasta selviää!
Samanlainen kokemus oli minullakin gastroskopiasta, jossa kävin tänään. Pelkäsin itsekin kovasti etukäteen, joten otin esilääkityksen, mutten puudutusainetta sairaanhoitajan suosituksesta. Letku meni ihmeen helposti mahaan, josta näytteet saatiin otettua. Missään vaiheessa ei tullut suuria yökkäyskohtauksia eikä pahaa oloa. Ainoastaan siinä vaiheessa, kun mahaan pumpataan ilmaa, alkaa röyhtäyttää, mutta ei sen pahempaa. Mielestäni gastroskopia on todellakin mainettaan kesympi toimenpide. Olisiko kestänytkään edes sitä viittä minuuttia. Älkää ihmeessä pelätkö tätä toimenpidettä, vaan hengitelkää rauhassa ja syvään koko ajan.Huh helpotusta
Juuri kävin gastroskopiassa.. Päätin että en murehdi koko asiaa vasta kun korkeintaan sitten kun se on käsillä, eli olin töissä koko päivän ja iltapäivällä tähystykseen. Otin kurkun puudutteen joka oli kyllä aika yhtä tyhjän kanssa kun sairaanhoitajatäti ruiskutteli sitä kyllä poskiin ja kielelle mutta kurkku ei oikein puutunut. Sitten vaan nielemään putkea ja kuten arvata saattaa niin eihän se ihan niin helppoa ole niellä tuollaista puutarhaletkua kun käsketään ;) . Mutta kun putken sain nieltyä niin sitten koitin vaan keskittyä johonkin ihan muuhun, tuijottelin pistettä seinällä ja mietin vaan hengitystä. Jos ajatus karkasi yhtään siihen että sulla on putki tuossa kurkusta mahaan niin heti alkoi yökkäys.. Aika meni nopeasti ja olo oli ihan siedettävä ne hetket kun putki ei liikkunut. Kuolahan tuossa valuu ja aika örkkimäisiä ääniä pääsee mutta eiköhän nuo lääkärit ja hoitsut siihen ole tottuneet. Tsemppiä vaan ja suukapulaa purren homma on ohi nopeasti!Melkein sama
Ihan samalla tavalla valmistauduin, päätin olla ajattelematta koko asiaa. Terveyskeskuksen aulassa pääsin vasta puolen tunnin kuluttua sisään sovitusta ajasta ja tuokin aika meni lukiessa kirjaa. Varsinainen toimenpide oli kohdallani todella inhottava, johtuen lähinnä kuulemma epätavallisesta suoliston ahtaudesta. 15 min. meni "suukapulaa" purressa. En ottanut puudutuksia tai droppeja. Alkoi vaan hieman ärsyttää hoitohenkilökunnan vaatimukset röyhtäyksien pidättelemisestä, mikä tuntui ainakin mahdottomalta tuossa tilanteessa. Mutta nyt on skopiat ohi ja hyvä fiilis, mitä nyt kurkku vähän kipeä.Gastroskopia
Tulin juuri gastroskopiasta. En etukäteen jännittänyt yhtään, mutta täytyy sanoa, että tutkimus oli varsin epämiellyttävä. Putken työntäminen mahaan sai aikaan muutaman ihan älyttömän oksennusrefleksin, joiden aikana oli mahdotonta hengittää. Paniikkihan siinä meinasi tulla. Alun yökkäilyjen jälkeen pahin oli ohi, eikä koepalojen ottaminen tai putken poisvetäminen tuntunut kovin pahalta. Lääkäri oli onneksi osaava ja koko toimitus oli ohi muutamassa minuutissa. Nyt jälkeenpäin lähinnä naurattaa, mutta yökätessä tuntui, että taju lähtee.Tutkimukseen menevien kannattaa ottaa mahdollisimman rennosti, mutta valmistautua myös siihen, että oksennusrefleksi voi olla yllättävän voimakas. Yökkäily menee ohi (vaikkei siltä siinä yökkäillessä tunnukkaan..), ja rauhallinen tai vaikka väkisin hengittely auttaa. Itse tuijotin lääkärin takin nappia, mikä auttoi myös kummasti. :p
Ei niin paha
Itse olen ollut gastroskopiassa kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli noin kymmenen vuotta sitten yksityisellä ja siitä ei pahoja traumoja jäänyt.Tänä vuonna olen ollut kahdesti, joista ensimmäinen oli kyllä melkoista tuskaa, kun yökkäilin koko ajan. Tutkimuksen (yksityisellä tämäkin) teki kohtalaisen kokematon lääkäri (tähystyksiä takana alle 20), jolla oli jatkuvasti hirveä kiire eteenpäin. Nielupuudutuksen jälkeen meni noin viisi sekuntia, kun olin jo makuullani putki suussa. Aika yökätessäni hän jaksoi muistuttaa, että tämä kestää vaan kauemmin, ellet lopeta tuota. Meinasinkin vetää turpiin tutkimuksen päätyttyä. Ruokatorveni oli tuolloin pahasti tulehtunut eli myös joka paikkaan sattui valtavasti ja kuume oli korkea.
Toisella kerralla vaihdoin lääkäriä ja tutkimus tehtiin TAYS:sissa. Nyt soitin myös etukäteen polille ja kyselin esilääkityksestä. Rauhoittavista ei kuulemma minulle hyötyä olisi ollut, ne lähinnä nimensä mukaisesti rauhoittavat, jos jännittää kovasti. Suosittelivat ottamaan tuhdin annoksen nielupuudutetta, mikä toimikin hyvin. Lääkäri ja hoitaja (sekä mukana olleet 5 ylimääräistä kandia/tehy-opiskelijaa) olivat mukavia ja tutkimus tehtiin kaikessa rauhassa. Ensiksi käytiin potilastietojani läpi, mikä niin ikään vähän tasasi sydämentykytystä aikaisemman kerran traumojen jälkeen. Tämän jälkeen hoitaja antoi reilusti nielupuudutetta (sitä sumutetta), joka merkittävästi vähensi yökkäilyä. Tähystys itsessään oli ohi noin kymmenessä minuutissa, vaikka muutama koepala otettiinkin. Tämän jälkeen taas silmät punaisena ihmetteleen ulos maailman menoa. =)
Omien kokemusten pohjalta on tärkeä rauhoittua, tutkimus ei tosiaan satu yhtään, lähinnä tuntuu vain vastenmieliseltä. Tukehtumisen tunnetta ei tule, rauhoittavia voi pyytää tarvittaessa ja nielupuudutetta kannattaa käyttää. Lääkäriä kannattaa pyytää ottamaan ihan rauhallisesti ja vaikka kertomaan, mitä milloinkin tapahtuu. Itse kannattaa keskittyä hengittämään syvään ja rauhallisesti. Tämä onnistuu helpoiten ottamalla joku kiintopiste, tuijottelemalla sitä ja ajattelemalla jotain mukavaa. =)
Tsemppiä vaan!
Helppo toimenpide
Kävin eilen elämäni ensimmäisessä mahalaukun tähystyksessä ja ei se todellakaan ole mikään hankala toimenpide. Epämiellytävä kyllä, muttei se satu. Ei laitettu puudutetta kuin letkun päähän ja sain nielaistua eka yrittämällä. Mahtavia röyhtäisyjä/yökkäyksiä tuli jonkun verran, muttei ne tuntuneet niin pahalta kuin luulisi. Maha oli tyhjä (kannattaa olla syömättä ja juomatta n.10h jos vaan pystyy)joten mitään muuta kuin ilmaa ei tullut ulos. Näytteiden otto ei tuntunut juuri miltään, kaikki huomio keskittyi kurkussa olevaan letkuun, se tuntui epämiellyttävältä mutta ei sattunut. Kaksi hoitajaa ja lääkäri olivat todella rauhallisia ja mukavia, toinen hoitajista kertoi koko ajan mitä tehdään ja neuvoi oikeaa hengitystekniikkaa. Ei kannata pelätä tähystystä!Lääkkeitä on....
mutta se on ihmeellistä ettei lekurit niitä halua antaa, olin ulkomailla ja mulla jouduttiin tämä toimitus tekemään. Kerroin lääkärille että mulle on kerran Suomessa se tehty ja enpä juuri veemäisempää kokemusta ole kohdannut. Lekuri sanoi että helpotetaan oloa sitten ja käski hoitajaa laittamaan neulan kyynärtaipeeseen ja siihen annos jotain kivunpoistajaa. Muistan kun lääkäri sanoi että nielaise, seuraava mitä muistan oli kun hoitsu kysyi miltä tuntuu.... sanoin että onko se ohi vai??Kyllä oli helppo toimitus, ei minkäänlaista kipua ei yökkäilyä ja jälkeenpäin ainoastaan mukavan raukea olo. Morfiinia tai vastaava se kai oli mutta miksi kärsiä jos on tälläistä olemassa. Suomessa lekurit vaan kiduttaa ihmisiä.
Gastroskopia ON mainettaan
Olen seurannut jonkun aikaa näitä kommentteja, koska minulle tehtiin gastroskopia vähän aikaa sitten. Pelkäsin etukäteen kun luin täältä kauhutarinoita, toisaalta helpotti kuulla ettei se kaikille niin paha paikka ole. Oma kokemukseni oli suht helppo. Mitään puudutusaineita saati rauhoittavia en tarvinnut. Epämiellyttävän tuntuista se oli, voimakkaita yökkäyksiä ja letku painoi kurkussa inhottavasti muttei mitään tukehtumisen tunteita tai paniikkia tullut. Jotenkin tuntuu jotkin kommenttit täällä aivan liioteltuilta. Jos olisi lapsi kyseessä rauhoittavat tai jopa nukutus olisi paikallaan. Mutta jokainen aikuinen selviää tästä varmasti ilman traumoja. Kuulostaa oikeasti ihan hullulta jotkin kommentit...Kaikki kokevat asiat yksilöllisesti, mutta silti. paljon varmasti myös riippuu lääkäristä. itse kävin terveyskeskuksessa ja sekä lääkäri että hoitaja olivat ammattitaitoisia konkareita ja erittäin ystävällisiä.Gastroskopia suht vaivaton toimenpide
Kävin gastroskopiassa 2 viikkoa sitten minua ei puudetettu eikä minulle annettu rauhoittavaa. Etukäteen minua oli peloteltu toimenpiteestä, ja olin käynyt lukemassa keskustelupalstoilta ties mitä kauhutarinoita. Olin kuullut jonkun vertaavan gastroskopiaa jopa synnytystä pahemmaksi. Joten olin aika paniikissa mennessäni klinikalle. Tutkimus osoittautui kivuttomaksi ja kohtuu vaivattomaksi. Alku kakominen letkua työnnettäessä tuntui hieman ikävältä, mutta muuten en kokenut tutkimusta mitenkään "kamalaksi" Ja siitä synnyttämiseen vertaamisesta.. Jos koen menkkakipuni jo 2 kertaa kamalammaksi kun gastroskopian oletan että synnytys on 10 kertaa kamalampaa:) En ymmärrä suurta melua jostain mitättömästä letkun nielemisestä, joka kuitenkin täysin vaaraton toimenpide.helppo homma
Hei!Kävin tänään Peijaksessa gastroskopiassa ja luettuani ja kuunneltuani kaikkia kauhukertomuksia pelkäsin ja jännitin tutkimusta tosi paljon.Ihan turhaa.Nielu puudutettiin pyynnöstäni ja alun pienen kakomisen jälkeen loppu meni todella vaivattomasti ja kesti n.5min vaikka vatsasta otettiin mahdollisen helico bakteerin takia näyte. Sitäkään en tuntenut ollenkaan.Lepäilin vasemmalla kyljellä ja ajattelin sitä sun tätä. Sanoisin,että jännittäminen ennen tutkimusta oli kaikista pahin asiassa.Jos joskus joudun uudelleen en taatusti jännitä yhtään.Hampaanpoistokin on ikävämpi.juuri gastroskopiasta tullut
Pakko tulla kertomaan kuinka nopea ja helppo oli kyseinen operaatio kohdallani! Sain puudutetta kurkkuuni, joten sillä mahdollisesti jotain osuutta asiaan. Letkun sain nielaistua heti ensimmäisellä yrityksellä, silloin yökötti TOSI vähän. Loppu ajasta ei sitten yököttänyt olekkaan, ei sattunut eikä mitään! Lääkärikin ihmetteli että miten niin rauhallisesti osasin olla enkä yökkäillyt.Tosiaankin helpompi operaatio kuin kolonoskopia, joka oli kohdallani täyttä kidutusta.
Päivä gastroskopiasta
Mulla tehtiin eilen gastroskopia tk:ssa ja en jännittänyt yhtään etukäteen, mutta olihan se hirveää. Ei mitään puudutussuihketta tai esilääkitystä. Yökkäilin ihan kauheasti ja oli kyllä yksi epämiellyttävimmistä kokemuksista tähän astisessa elämässä. Gastroskopian jälkeen on mennyt pitkälti jukurttilinjalla, aamulla söin pari paahtoleipää ja nieleminen sattui, mutta äskön sain syötyä pari leipää kivutta. On vain kauhea närästys ollut toimenpiteen jälkeen. Samat oireet, kuin ennen kuin aloitin pantoprazol 40mg lääkityksen, jota olen nyt puoli vuotta syönyt. Ja ylävatsa on ollut kipeänä tänään ja kovasti röyhtäyttää. Mulla meni närästys niin pahaksi ennen lääkitystä, että oksentelin, kun oli niin kova pahoinvointi ja polte kurkussa.Älkää sitä pelätkö!!
Älkää nyt hitto jättäkö niin hyvää tutkimusta jännittämisen takia ainakaan tekemättä. Ite pelkäsin vuoden ja lykkäsin ja sit ku menin ni ei se kertakaikkiaan ollu mitään. Lääkäri sanoi et ensimmäiset 10 - 15 sekuntia on pahimma ja ne meni nopeesti. 10 sekuntia elämästä ei oo paljon. Sen aikana tuli kerran yökkö refleksi mikä ei ollu tosiaankaan sen kummempi ku et jos nään yrjöä ni tulee samanlainen ällötysrefleksi. Sit panikoiduin hetkeks mut aloin heti hengittää nenän kautta ja kaikki meni ku elokuvissa. Mul vielä paniikkihäiriö ja pelkään kaikkee tukehtumistunnetta ja kaikki noi on eli pelkäsin aivan vitusti mut ei todellakaan olis kannattanu! Etsä muutenkaan ruokatorvella hengitä. Sinne vaan, menin itse vielä ILMAN MITÄÄN puudutusta, ajattelin vaan et kerralla äkkiä ohi. Ja se meni nopeesti ja kivuttomasti.oireet pahempia
tähystyksen jälkee noin viikon. kun täällä ei viitsi kertoa kuinkanegatiivinen kokemus se oli - sanotaanko näin että nukutuksessa tästä
eteenpä'in. V-mäistä on että eihän refluksia siarastava yhdellä tähytyksell'ä
millään pärjää koko elämää, homma jää ihan vaillinaiseks yhdellä tähystyksellä.
samaa
mietin minäkin. riittääkö muka tää yksi kerta seuraavat 60v?????jos siis refluksitauti onjoka päivä.
hyvin ja huonosti
... toisilla menee hyvin, toisilla se ei suju hyvin.Toisilla se keskeytetään.
Nukutuksella se sujuu kaikilla hyvin!
Vaikka tähystykseen ette menisikään, menkää ihmeessä
käymään kuitenkin lääkrillä että saatta edes kunnon lääkkeet.
Lääkärille ei kannata jättää menemättä.
Karmea kokemus
Oksennusrefleksi koko ajan, henki ei kulkenut, en saanut hengitystä toimimaan lainkaan. En ennakkoon osannut pelätä ja menin rentoutuneena, nyt en menisi kovin helposti enää. Erilaisuudet anatomiassa voivat vaikuttaa, kertoi hoitaja.ei ollu mikhään
kolonoskopian jälkeen tämä gastroskopia ei ollu mikkään...Nätti homma ku mikä vaikka en sano etteikö se epämiellyttävä tutkimus ole mutta ei kestä kuin n.15min . Se putken nieleminen siinä se vaikein vaihe on mutta sehän menee nätisti alas ku nielunkiin on suihkutettu puudutus. Hieman kävi vatsaan kipeetä kun laittoivat ilmaa ja näpsäsivät koepalat ! ehkä n.6kertaa koko jutun aikana jos ns. yökkäytti niin siinä kaikki, kerran taisi röyhtäyttää. Vaikka tutkimus on nopea niin odotin kyllä kovasti sen loppumista!!! Jälkeenpäin oli vatsassa hieman ilmaa. Syödäkin pystyi heti kun puudutus lakkasi n.tunnin sisällä puuduttamisesta eikä tullut vatsa kipeäksi. Joillaki voi olla erilaisia kokemuksia mutta kerron tämän siksi ettei turhaan kannate pelätä tätä tutkimusta. Teille jotka ette ole kolonoskopiaa kokeneet ette tiedä epämukavasta mittään...molemmissa käynyt
ja ottaisin kolonoskopian enemmin kuin vatsatähystyksen. Kerron siksi ettei turhaankannata pelätä tuota kolonoskopiaa. Teille jotka ette ole synnyttäneet ette tiedä epämukavasta mittään ...
huomenna
olis edessä,peruin jo aamulla ajan,soittivat ja olivat,sitä mieltä,et kannattais tehdä?raudanpuutetta,verenkuvassa oli!muttakun pelkään aivan hirveesti,antoi hoitsu,miettimisaikaa,klo.15.00,joko menen huomenna,tai perun:(mitä
muita oireita sulla oli? Meillä pelkkään raudanpuutteeseen määrätään muuta.kaikkea muuta kuin paha
Kävin pahaksi onnekseni näillä sivuilla lukemassa kaikenmaailman kauhujuttuja ja sepustuksia siitä, kuinka kamalaa gastroskopia oli. Onneksi joukossa oli myös asiallisia viestejä, ne lohduttivat. Toimenpide tehtiin minulle tunti sitten ja se ei kyllä ollut kovin kumallinen. Muutama yökkäys ja vähän inhottava tunne kurkussa, mutta aikuinen ihminen kyllä selviää sellaisista. Väittäisinpä, että lapsikin. Ei kannata pelätä lainkaan.Ihan Ok-kokemus!
Menin "lievästi" vastenmielisesti ko. tutkimukseen. Kyselin jo puhelimessa nukutuksen mahdollisuutta mutta lopulta menin sovittuna aikana lääkäriin. Hoitaja puheli ja kertoi tutkimuksesta ja ehdotti myös kurkkupuudutusta ja siihen suostuin. Hoitaja rauhoitti tilanteen ja en ottanut edes rauhoittavia.Menin tutkimuspöydälle kurkku puuduksissa makaamaan. Lääkäri oli todella kokenut ja minua ei hirveästi pelottanut kun hammassuojus laitettiin paikoilleen. Sitten vaan letku suuhun ja ensimmäisen yökkäyksen tullessa letku olikin jo hyvän matkaa kohti masua. Hengitin syvään kuten ohje kuului. Letku oli pian mahassa ja kieltämättä muutamia voimakkaita yökkyjä tuli jopa peräjälkeen mutta sain tilanteen hallintaan kun välillä ei tuntunut mitään. Yritin seurailla monitorista tilannetta ja samalla hoitaja ja lääkäri puheli mukavia. Näytepalojen jälkeen sitten lääkäri veti letkun yökkyjen kera pois ja olin hyvin onnellinen! Sitten vain kuolaa pyyhkimään suupielistä ja juttelemaan lääkärin luokse!
Tutkimus kesti alle 10 minuuttia!
Kun maha on tyhjä (itellä 8 tunnin paasto) niin kyllä tilanteen kestää vaikka pelkäisi. Tilanteen ollessa päällä en itse enää jännittänyt vaikka olikin toki aina letkun liikkuessa epämiellyttävää. Ensi kerralla en kyllä turhia enää tätä tutkimusta jännittele.
Itselle tutkimuksen hyödyt olivat erittäin suuret sillä vuosia ja taas vuosia kestäneet moniulotteiset oireet ja sairaudenpelot selvisivät kerralla. Minulla todettiin luokan B refluksiesofagiitti ja lääkäri sanoi jo tutkimuksen aikana että kyllä ruokatorvesta löytyy selitys tuntemuksiini.
Närästystä minulla on hoidettu satunnaisesti ja liian kesysti. Koepalojen tulokset tulee parin viikon päästä joista tutkitaan onko mahdollisia pysyviä limakalvomuutoksia. Nyt alkaa krooninen lääkkeiden syönti ja joidenkin ruokien totaalikielto.
ÄLKÄÄ HYVÄT IHMISET JÄTTÄKÖ RUOKATORVEANNE TUTKIMATTA JONKIN PELON TAKIA!
Luin kauhutarinoita netistä ennen tutkimusta ja luin myös, että toimenpide kestää yleensä 15 minuttia, jotkut puhuivat jopa 25 minuutista. No mulla kävi sitten kai hyvä tuuri kun oli osaava lääkäri.
Kaikkein inhottavimmalta tuntuu ilman pumppaaminen vatsaan ja siinä vaiheessa kun ilmaa pumpataan ruokatorveen, tuntuu kaikkein inhottavimmalta, mutta ruokatorvi katsotaan viimeiseksi ja siinä vaiheessa tietää, että kohta vedetään letku pois.
En pyydellyt mitään alkulääkityksiä, mutta söin 2 mg rivatrilia ja 2 mg xanoria sekoitettuna vesilasilliseen 2 h ennen tutkimusta kotona. En tiedä, onko tuo "sallittua", mutta varmuuden vuoksi omatoimisesti näin kuitenkin tein, eipähän pelottanut lääkäriin meno.
Gastroskopia sedaatiossa
Jos gastroskopia pelottaa, niin suosittelen sedaatiota eli ns. humautusta. Itse kärsin oksentamisen pelosta, joten putken nieleminen tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta. Diacorilta sain ajan sedaatiossa suoritettavaan gastroskopiaan, odotusaika oli vaivaiset 4 päivää! Mitään muistikuvia ei kanyylin laittamisen ja heräämisen väliltä ole. Toki yksityisellä puolella toimenpide maksaa enemmän (n. 500 €), mutta on hyvä tietää, että tällainen vaihtoehtokin on olemassa!juuri ollut...
kyseisessä tutkimuksessa, kuullut kauhukertomuksia mm. mieheni oli kys. tutkimuksessa muutama vuosi sitten ja kuulin käytävään asti hänen yökkäilynsä, joka kesti todella kauan, en kuitenkaan pelännyt tapahtumaa ja se meni todella hyvin, lääkärikin sanoi että sehän meni kuin kokeneelta.Me ihmiset ollaan niin erilaisia, jollain on herkkä refleksi ja yökkää helposti, hengitysteknikka on tärkeää, minulle oli helppo, joskaan ei mitenkään miellyttävä kokemus, ei yököttänyt, vaan muutama ilma röyhtäisy tuli ulkos suusta, katselin monitorista kameran kulkua....
Iisi
Tänään gastroskopia.Helppo homma.Yökkäystä koko toimenpiteen ajan,mutta sen kesti.Kesti n.5min koepalat mukaan lukien. Dg pinnallinen mahatulehdus eli gastriitti.Lisäksi Chronin taudista johtuvia haavaumia. Meen taas syksyllä ja hyvillä mielin.Suotta pelkäsin etukäteen ja turhaan luin kauhujuttuja.Toisaalta lääkäri oli paras mitä ikinä.minä en
vieläkään ole saanut koepalatuloksia, tuossa toimentiteessä näkyi todella tulehdusta, rakkuloilla aivan ja punaiset "pinnat" sain lääkkeeksi nexium 40mg, mutta ei ole mitään parannusta oireisiini tullut, nyt odottelen tuloksia, jotta saisin oikean lääkityksen vaivaani, nykyinen oli vain arvio mahakatarri???Eilen kävin,
ollaan siis syyskuussa 2010. 5 mg Diapamia sain, ei nukuttanut niin kuin 10 mg kolonoskopian edellä.Pahinta kokemuksessa oli nielun puuduttaminen ja putken tökkiminen nielussa ja kokeen loputtua tunne, että ei saa henkeä nielun puutumisen vuoksi. Eikä voinut ottaa vettä, koska se meinnasi mennä henkeen.
Lääkäri ei kysynyt mielipidettäni puudutuksesta, vaan ruiski sitä, mitähän ksylokaiinia lie ollutkaan, kurkkuun. Se ärsytti hurjasti, niin että en meinannut saada henkeä. Mulle vakuutettiin, että kyllä henki kulkee. Vasta kolmannella nielemiskerralla putki meni ruokatorveen. Joka kerta tökkäsi kipeästi nielun takaseinään. Lääkäri käski pitää leukaa alhaalla, ja minusta putkelle tuli liian jyrkkä mutka ahtaassa nielussani, siksi se ehkä tökki takaseinään. Sitten ei ollut mitään ongelmaa kuin vasta ylös noustuani, kun totesin, etten meinaa saada henkeä. Oli vähän limaa kurkussa, se vaikeutti hengitystä, kun ei pystynyt puutuneisuuden vuoksi nielemään. Puudutuksen vakuutettiin menevän nopeasti ohi, ja kyllä se menikin. Ensin alkoi tuntua karkeutta nielussa. ääni oli käheänä koko sen päivän.
Yöllä alkoi tuntua näytteenottokohdissa sykkivää kipua. Sitä on vähän tuntunut nyt päivälläkin. Marevania pudotettiin toimenpidettä edeltävänä päivänä 0,5 tablettia. Silti INR-arvo oli toimenpidepäivänä 2,3.
Toimenpiteestä on nyt parisen tuntia aikaa eikä tämä turvotus ole laskenut yhtään. Maha ja kurkku on kipeänä mutta se nyt on pientä tän rinnalla..
Sitten lääkäri ei löytänyt tietä siitä eteenpäin. Kuulemma mun maha vähän erikoinen. Riittävästi yritettyään luovutti ja soitettiin paikalle vanhempi lääkäri, joka sai gastroskoopin eteenpäin. Koepaloja otettaessa meni muuten ok, mutta tuossa ohutsuolen puolella katkesi näytteenotin ja homma loppui siihen. Kuulemma mahani takia gastroskooppi oli jotenkin tiukalla mutkalla. Onneksi saivat näytteenottimen vedettyä gastroskoopin kanssa pois, ja onneksi koepalat riittivät, ettei tarvinnut uudestaan tunkea..
Aikaa tuohon seikkailuun meni noin tunti ja vähän väliä tuli kauheita yökkäyskohtauksia, varmaan kun limaa valui henkitorveen ja yskimisrefleksi sitä sieltä poisti.. Nenä myös täynnä tuota limaa puolen tunnin jälkeen, ei voinut hengittää nenän kautta enää. Ei se sinänsä sattunut. Kolonoskopia oli ihan kakunpala tuohon verrattuna.
Mutta, eipä tuo nyt ollut aikuiselle ihmiselle mikään ihmeellinen juttu. paska keikka, mutta tulipa tehtyä, ja menisin uudestaan, jos käskettäisiin.
välissä.Oikeastaan koko kesäni meni pilalle kun jännitin niin valtavasti.
Ei pitäisi kuunnella kauhukertomuksia koska en pitänyt sitä tosiaankaan
pahana.Kyökkäsin yhdeen kerran kun nielaisin muuten ei tuntunut miltään.
Kaikki me tosin koemme sen erilailla.
Sain puudutuksen pyytämättä.Kesti 6min
Nimim. ikuisesti traumatisoitunut
Eihän kenestäkään toimenpide varmasti mukavalta tunnu, mutta epämiellyttävyys on hyvin yksilöllistä. Ite sain puolikkaan diapamin, puudutussuihkeen ja erittäin mukavan hoitajan viereen. Lääkäri, joka toimenpiteen teki, oli myös hyvin ammattitaitoinen. Henkilökunta oli mielestäni suurin syy siihen, että tähystys sujui suht mutkattomasti. Mulla on erittäin herkkä oksennusrefleksi, joten pitihän siinä yökkiä lähes koko ajan, silmät vuotivat ja nenä vuoti, mutta hengissähän siitä selviää, ja se oli yllättävän nopeasti ohi, vaikka koepalatkin otettiin.
Vaikka pelkoni tähystystä kohtaan on oikeasti aivan sairasta, en ole ottanut näinä lähes kymmenenä kertana puudutteita, rauhoittavia yms. Ja vaikka ei toimenpide vieläkään kivaksi ole muuttunut, niin kyllä sen kolme minuuttia kestää nippa nappa =)
Nyt vain harmittaa se, etten tajunnut vaihtaa hoitavaa lääkäriä ajoissa. Valitettavasti niistä aiemmista "kauhukokemuksista" irtipääseminen vie muutaman tähystyskerran, jos silloinkaan niistä pääsee irti.
Mutta kiva yllätys oli todellakin se, että koko letkuaika kesti vain tuon kolme minuuttia =) Itsellä on tuntunut, etten tarvitse itse toimenpiteeseen rauhoittavia, vaan siihen helvetilliseen odottamiseen ennen toimenpidettä . Varsinkin viimeksi oikeasti aloin miettimään sitä, että sillä älyttömällä jännittämisellä ja pelkäämisellä teen sen touhun vielä kamalammaksi ja pidemmäksi.
Taas kolonoskopia ei ollut minulle ollenkaan paha. Vain suolessa oleva mutka nipisti pikkuisen. Tätä taas jännitin ja yllätyin, kuin helppo ja simppeli toimenpide se oli.
Niin se vaihtelee ihmisillä :) TSEMPPIÄ kaikille, joilla tää on edessä ja olen ite sitä mieltä, että kannattaa kuitenkin valmistautua, että se voi olla paha kokemus. Paskalta tuntuu ainaki itestä jälkeenpäin, kun porukka sano että ei se ole mitään ja nyt sanovat että eivät vaan uskaltaneet sanoa minulle kuin hirveää se on.
Kun tällaisia rauhoittavia käyttää niin pelkää vaan aina lisää uusia toimenpiteitä, kun ottaa sen asenteella "minähän tämän kestän" niin kun toimenpide on ohi niin pystyy myös seuraaviin toimenpiteisiin menemään siten ettei tarvitse koko kesää pilata odottamalla ja pelkäämällä toimenpidettä. Tämänkin ikävän kokemuksen jälkeen kun letku otettiin pois niin sanoin hoitajille, että "olo on nyt suorastaan satumaisen hyvä ;)"
Itse kun tämän ilmoituksen sain, niin tottakai tuli ajatus että "hyi hitto, letku sisään jne", mutta sen samantien jätin unholaan ja ajattelin että parempi kun asia selvitetään ettei tule lisäsairauksia(minulla epäillään B12 vitamiinin imeytyshäiriötä) kun verikokeissa arvo oli 85(raja-arvot jotain 115-400) B12 vitamiinin puute voi aiheuttaa muita sairauksia, joten parempi nyt selvittää pitääkö käydä ottamassa piikki persuuksiin 3kk välein vai oliko kyseessä elämäntapasairaus(jota epäilen) ja vitamiinitasot saa kohdilleet tableteilla ja ruokavalion muutoksella.
Mutta kuten olen jo sanonut, kaikille kellä tämä on edessä niin älkää pelätkö, ei siihen kuole, se on lyhyt aika epämiellyttävää oloa ja kuten sanoin myös, toimenpiteen loputtua olo tuntuu erittäin hyvälle kun letku otetaan pois ja on urheasti toimenpiteen käynyt läpi.
Jos jostakusta tuntuu että tuntuu et tarvii rauhottavia niin sitä vain pyytämään! Nimimerkillä paniikkikohtaus tähystyksessä jättää todella suuret haavat nieluun!
Ja huonoista kokemuksista on hyvä puhua, itselläni suurin paniikki tuli siitä kun kaikki oli sanonu et ihan helppo juttu toi tähystys, muistat vain hengittää niin ei kuule tunnu missään.. No se yllättäen ei ollutkaan sellainen!!! Yllättävissä tilanteissa itsellä on tapana mennä paniikkiin jos se liittyy kipuun! Nytkun tiedän kuinka inhottava se on ja saan sitten vielä rauhottavan kontrolloimaan sen yökkäilyn aiheuttavan paniikin, se on aika helppo juttu koko tähystys!
Myös lääkärin on helpompi toimia, kun tähystettävä on rentoutunut eikä kurkun lihaksisto krampaa (potilas ei voi tähän itse sugegstoimalla vaikuttaa) eikä hapensaanti laske tiettyä tasoa alemmaksi (joka tapauksessahan se laskee hieman).
Mä menin kerran tyhmän luottavaisesti yhteen toimenpiteeseen, ja todella toivon että olisin lukenut muiden kokemuksia enkä uskonut virallisen tahon erittäin kaunisteltua totuutta, joka tietenkin kerrotaan säästöjen nimissä ettei potilas älyä pyytää mitään helpotusta toimitukseen. En kyllä enää ikinä usko mitä hoitopuoli lässyttää toimenpiteiden kivuttomuudesta ja helppoudesta.