Saako kuvata?

Jussi Aallon erinomaisessa kirjassa Kohteena ihminen käsitellään tätä ongelmaa:

"Kuvaaminen

Valokuvaaminen yleisellä paikalla on sallittua. Sen sijaan yksityisalueella oleskelevaa ihmistä ei saa kuvata luvatta. Sen kieltää laki salakatselusta seuraavasti:

"Joka luvattomasti teknisellä laitteella tarkkailee tai kuvaa l§:ssä tarkoitetussa paikassa tai alueella oleskelevaa henkilöä, on tuomittava salakatselusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi." l§:ssä tarkoitettu paikka tai alue on lähinnä juuri yksityisalue, siis henkilön koti, oma pihapiiri, ja yleensä myös työpaikka. Huomattakoon, että pelkkä kameran läpi tähystely saattaa olla rangaistava teko.)

Vaikka kuvaaminen julkisella paikalla onkin sallittua, ei kannata ilman pakottavaa , syytä ottaa kuvaa henkilöstä, joka ei siitä pidä.

Julkisissa tilaisuuksissa kuvaaminen on pulma1lisempaa. Laki julkisista huvitilaisuuksista määrittelee tilaisuuden seuraavasti:

"Mitä tässä laissa säädetään julkisista huvitilaisuuksista, koskee julkisia juhlia, konsertteja, näytäntöjä, näyttelyjä, näytöksiä, iltamia, julkisia kilpailuja ja muita niihin rinnastettavia julkisia tilaisuuksia, joihin yleisö pääsee, riippumatta siitä, peritäänkö tilaisuudessa pääsymaksu jossain muodossa vai ei."

Käsittääkseni mikäli tällaisessa tilaisuudessa valokuvaaminen häiritsee yleisöä tai esiintyjiä, se voidaan kieltää, ja mikäli kuvia otetaan kiellosta huolimatta, kuvaaja voidaan poistaa tilaisuudesta. Sen sijaan valokuvaajan filmiä ei käsittääkseni voida takavarikoida. valokuvaaja kyllä itse tiennee, milloin hänen kuvaamisensa on häiritsevää, ja kuvaajien käyttäytymisessäkin on suuria eroja. Joissain tapauksissa järjestäjät ovat ajatelleet asian ennakolta valokuvaajien puolesta, ja kieltäneet kuvaamisen. Valitettavasti tämä kielto joskus perustuu siihen, että tilaisuuden järjestäjä on myynyt kuvaamisen "yksinoikeuden" jollekin kuvaajalle tai lehdelle, minkä kaupan laillisuus on usein kyseenalaista.


Kuvien julkaiseminen

Kuvien julkaisemiseen ottaa kantaa "laki kunnian ja yksityiselämän loukkaamisesta " ja sen ydinkohta kuuluu seuraavasti:

"Joka ilman laillista oikeutta joukkotiedotusvälinettä käyttäen tai muulla sen kaltaisella tavalla julkisesti levittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan, joka on omiaan aiheuttamaan hänelle vahinkoa tai kärsimystä, on tuomittava yksityiselämän loukkaamisesta vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi tai sakkoon."

Kuvien julkaiseminen tässä yhteydessä käsittää joukkotiedotusvälineissä tapahtuneen lisäksi myös esillepanon. valokuvausnäyttelyissä ja -kilpailuissa. Sillä, onko vihjaus tai kuva tosi vai valheellinen, ei ole mitään merkitystä. Ei myöskään sillä, onko julkaiseminen todella aiheuttanut vahinkoa tai kärsimystä, vaan ainoastaan sillä, onko se omiaan aiheuttamaan sitä.

Yksityiselämä on laajempi käsite kuin vain yksityisalueella tapahtuva toiminta. Siihen luetaan henkilön perhe-elämä, vapaa-ajan käyttö, terveys ja ihmissuhteet, samoin kuin sellainen käyttäytyminen yhteiskunnallisissa tehtävissä, jolla ei ole merkitystä yhteiskunnallisen vallankäytön kannalta. Myös eräät yhteiskunnallista merkitystä vailla olevat rikokset kuuluvat yksityiselämän piiriin.

Edellä puhutaan kuvien julkaisemisesta. Tämä tarkoittaa, että myös julkisella paikalla otetuista kuvista saattaa olla seurauksena syytetoimia, mikäli kuvat julkaistaan ja ne ovat omiaan aiheuttamaan ihmiselle, yhdelle tai useammalle, vahinkoa tai kärsimystä. mutta nykyisin myös kuvaaja katsotaan syylliseksi. Näin ollen kuvaajan tulee kuvia myydessään itse valvoa, ettei kuvia käytetä sellaiseen tarkoitukseen, josta saattaisi olla seurauksena syyte. Erityisen varovainen tulee olla myytäessä kuvia lehteen tai kuva-arkistoon tarkemmin määrittelemätöntä myöhempää käyttöä varten.

Monilla ihmisillä näyttää kuitenkin olevan se käsitys, että pelkkä kuvaaminen julkisilla paikoilla edellyttää kuvissa esiintyvien ihmisten lupaa. Valokuvaaja päättäköön itse kiistatapauksissa, haluaako ruveta oikomaan tällaisia väärinkäsityksiä ja aiheuttaa vain lisää aggressioita, vai jättääkö ihmiset väärään luuloon ja luopuu kuvausaikeista. Missään tapauksessa ihmisillä ei ole oikeutta vaatia filmiä itselleen kuvaajan kamerasta (siis julkisella paikalla kuvaamisen takia).

Aikaisemmin, kun tämän lain rikkomuksia havaittiin, rangaistiin kuvan julkaisijaa, mutta nykyisin myös kuvaaja katsotaan syylliseksi. Näin ollen kuvaajan tulee kuvia myydessään itse valvoa, ettei kuvia käytetä sellaiseen tarkoitukseen, josta saattaisi olla seurauksena syyte. Erityisen varovainen tulee olla myytäessä kuvia lehteen tai kuva-arkistoon tarkemmin määrittelemätöntä myöhempää käyttöä varten."





Juoppoja potkivat poliisit

Olin aamukävelyllä Tampereella kun puistoon ajoi mustamaija josta lähti 2 poliisia herättelemään edellisenä iltana sammuneita tai nukahtaneita nurmelta. Kaivoin kameran laukusta oikein näkyvästi ja kuvasin käveleviä poliiseja. He potkivat nukkujia ihan ystävällisen tuntuisesti kengänpohjiin ja käskivät nousta. Ilmeisesti herätettävät ja poliisit olivat vanhoja tuttuja, sillä kaikki tapahtui leppoisasti hyvän-huomenen -toivotuksineen. Kaikki huomasivat kuvaamiseni, mutta ilmeisesti siihenkin oli totuttu. Käytäntö on varmaan yleismaailmallinen, sillä minut on herätetty samalla tavalla Interrail-matkalla 1971 Münchenin asemalla.

Varsinaista asiaa löytyy esimerkiksi http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/arkisto/112000/pykal/katseluj.htm