Barbaran matkassa Intiassa

"Seuraavassa palvontahetkessä työnsin syrjään epäilykseni ja avasin itseni, tapahtuipa mitä tahansa. Sai Baba käveli hitaasti minua kohden, ja ensimmäistä kertaa tulin tietoiseksi energiasta, joka säteili hänen olemuksestaan minuun. Koin ihanan tuntemuksen, ikäänkuin minuun olisi kaadettu hellästi nestemäistä rakkautta, joka hyväili minua päästä varpaisiin. Virta tuli hellinä ja rakkaudellisina aaltoina, jotka voimistuivat Sai Baban lähestyessä. Ne väreilivät koko kehoni läpi, kunnes ne täyttivät koko olemukseni ja kietoivat minut kokonaan itseensä. Olin täynnä rauhaa, jollaista en ollut kokenut pitkään aikaan. Rauhan tunne säilyi, vaikka Sai Baba lähtikin.

Olin täynnä kunnioitusta. Jos Sai Baba pystyi koskettamaan minua näin syvältä ja vastasi rauhantarpeeseeni, ihmeet joita hänen väitettiin tehneen, voisivat olla myös todellisia. Kuka tämä mies oikein oli, ja miten hän sai sellaisen voiman?" s.85

----------

”Sinun ei tarvitse huolehtia”, opettaja sanoi minulle. ”Olet vanha sielu, joka on lähellä matkan päätä. Jos elät hurskasta elämää, saatat pystyä toteuttamaan itseäsi jo tämän elämän aikana. Mutta sinulla täytyy olla henkilökohtainen guru, joka opastaa sinua tiellä…”
… Hengellinen edistymiseni oli ensiarvoisen tärkeää. Toivoin, että Sai Baba hyväksyisi minut seuraajakseen. Halusin hänet gurukseni.” s91


----------


Helen väitti, että ainoa tie Jumalan luokse oli Jeesuksen kautta. Halusin esittää eriävän mielipiteeni, koska koin voimakkaasti, että kaikki tiet johtivat Jumalan luo. Helen luki raamattua, jota minä en tietenkään ollut lukenut, joten en pystynyt sanomaan paljoakaan. Tunsin vain vaistonvaraisesti olevani oikeassa. Erilaisista mielipiteistä huolimatta Helenin aito rakkaudellinen asenne teki minuun vaikutuksen. En ollut aikaisemmin nähnyt kristityn toimivan näin. ” s93

------

Olin mykistynyt. Therese tiesi, mitä olin ajatellut…Yhtäkkiä minusta tuntui että olin haavoittuvainen. Ajatukseni eivät enää olleet yksityisiä. Tasapainoni järkkyi. Sydämeni hakkasi villisti. Ja Therese tiesi millä tavalla reagoin…Onneksi Theresen kasvoilta kuvastui välinpitämättömyys, ja rauhoituin.

”Kyllä minä voin lukea sinun ajatuksiasi hyvin selvästi. Sinä olet elämäni aikana vasta toinen ihminen, jonka aaltopituudelle pystyn virittäytymään tällä tavoin”, hän myönsi. Epäilin, että päivittäinen mietiskelyni avasi minut niin, että tällaista saattoi tapahtua. Ehkä Keralan ruoho oli myös auttanut. Jotenkin mietiskely mursi muureja, jotka yleensä ympäröivät minua. Tämän vuoksi Therese pystyi poimimaan ajatukseni. Herkkyyteni muita kohtaan oli myös lisääntynyt. En vielä kyennyt lukemaan kenenkään ajatuksia, mutta olin varma, että pian pystyisin siihen. Mikään maailmassa ei tuntunut mahdottomalta. s95-96

------------

"Kun Sai Baba jälleen kerran tuli seuraajiensa luo darshaniin tapasin Carolin, joka oli vastikään ollut useita kuukausia kristittyjen kommuunissa. Hän oli hämmentynyt, eikä tiennyt, oliko Jeesus ainoa tie Jumalan luo, ja rukoili Sai Babalta apua. Sai Baba vastasi hänelle hyvin eläväntuntuisessa unessa, jossa hän pyysi Carolia avaamaan raamatun ja ottamaan esille 1 Korinttilaiskirjeen 3. luvun. Aamulla Carol kertoi unensa Sharonille ja minulle. Sharon löysi luvun Raamatusta ja syvennyimme yhdessä lukemaan sitä:
"Jos yksi sanoo: "Minä olen Paavalin puolella", toinen taas: "Minä Apolloksen", ettekö silloin ole kuin ihmiset ainakin? Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.”(1Kor 3:4-6)

Meille vastaus oli selkeä. Kaikki tiet veivät Jumalan luo. Hän oli taustavoimana valitsimmepa minkä tien tahansa päästäksemme hänen luoksensa. Sillä, että muutamaa riviä myöhemmin sanottiin aivan muuta, ei ollut väliä.

"Perustus on laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea" (1Kor 3: 11)

Jätimme tällaiset ilmeiset ristiriidat pois laskuista, sillä Sai Baba oli opettanut, että Raamatussa oli joitakin virheitä. Raamattu kiehtoi Sharonia ja minua. Luimme vielä jonkin aikaa eteenpäin ja ihastelimme monia merkitystasoja, jotka aukenivat meille lukiessamme. Raamattu tuntui todella pyhältä kirjalta.” s106

------