AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / epätodellinen olo, huimaus, tuskaisuus, paineen tunne päässä

epätodellinen olo, huimaus, tuskaisuus, paineen tunne päässä

103 Vastausta 46 398 Lukukertaa
Mulla on tuntunut nyt parin kuukauden ajan lähes kokoajan painetta päässä. Lisäksi epäsäännöllisin väliajoin ollut tosi epätodellinen olo, ei oo olo tuntunut yhtään normaalilta. Välillä, esim kaupungilla ollessa, on tullut tosi tuskanen ja voimaton olo, tuntuu et taju menee eikä jaksa yhtään kävellä tai edes "olla". Jotenki ei näekkään normaalisti. Semmonen olo, että olis pakko päästä nopeasti kotiin nukkumaan. Tämmöinen olo kun tulee niin ei myöskään ruoka maistu. Huono olo on saattanut kestää useita tunteja.

Lääkärissäkin olen käynyt päässä tuntuvan paineen ja huonon olon vuoksi, mutta verenpaine ok ja kaikki veriarvot kohdillaan.

Tänään tuli taas yli viikon "tauon" jälkeen tuo tuskainen/voimaton olo. Noihin "oloihin" ei liity mitään pelkotiloja tai muuta, tulee vaan tosi omituinen olo.

Onko kellään muulla samankaltaisia oireita? Voiko olla paniikkihäiriö? (vaikka siitä ei itse "tietäisikään"...?)

Oireesi sopivat paremmin

Yleistyneeseen tuskaisuuteen kuin paniikkihäiriöön.

oireesi

Kärsitkö stressistä? Tai onko muuten huolia, jotka painaa henkisesti? Kummassakin tapauksessa oireesi voisivat olla normaaleja, varsinkin jos/kun ne esiintyvät vain satunnaisesti. Verenpaine voi myös olla koholla, vaikka se ei tarkastuksessa olisi. Minulla stressi/kiire aiheuttaa joskus tuota "paineen" tunnetta päässä ja epäilen että verenpainekin on tuolloin koholla. Levossa se hellittää. Jos oireet siis vaivaa, niin voisit tarkkailla, missä tilanteissa oireita esiintyy ja minkälaisissa tilanteissa ne helpottaa.

Periaatteessa paniikkihäiriökin on varmaan mahdollinen, voihan se oirehtia myös fyysisesti vain. Mutta kyllä tapaukseesi voi löytyä muukin selitys, eli turha sitä on heti pelätä. Ja toisaalta kun et rupea pelkäämään turhaan noita kohtauksia (mikä voisi edistää paniikin tunnetta), niin ne voi mennä hyvinkin ohi. Väsymys, johon oireesi voisi viitata, stressin (kiireen tai henkisen kuormituksen) jälkeen voi tulla pidemmänkin ajan päästä. Katso auttaako lepo oireisiisi. Jos auttaa, niin tuskin on sen vakavammasta kysymys. Toivottavasti olosi paranee.:)

Epätodellinen

Luulisin, että tuo epätodellisuuden tunne on tapauksessasi ratkaiseva. Loput oireistaisi ovat vain tuon omituisen tunteen seurannaisia. Olet käynyt lääkärissä, joka tarkisti verenpaineen (joka oli ok). Kun menet seuraavan kerran lääkäriin, niin kerro tuosta epätodellisuuden tunteesta, jonka jälkeen toivottavasti saanet oikeat lääkkeet.

huimaus?

minua on alkanut huimailemaan tällä viikolla huimata ja nyt on tuntunut päässä painetta
ja välillä huonoa oloa niinkuin tänään koulussa... lämpöä ei ole ollut kun olen mitannut...
johtuuko stressistä?
Jos käytät kofeiinia, se johtuu siitä.

taitais olla

parempi että joisit sitä kahvia etkä vieroitusoireiden kiusatessa kiusaisi muita ja kävisi joka palstalle kommentoimassa..kaikki ei valitettavasti johdu kahvin juomisesta..
Kofeiinin vieroitusoireet alkavat olla takana päin, paniikkihäiriöhän katosi jo aika pian lopettamisen jälkeen. Jos sinä kiusaannut viesteistäni, älä lue niitä, tai jos haluat lukea, hakeudu terapiaan ja selvitä mitä vikaa päässäsi on.

Kofeiini ei aiheuta kaikkia sairauksia, ainoastaan sellaisia, jotka aiheutuvat liian korkeista stressihormonitasoista. Paniikkihäiriöistä toki suurin osa aiheutuu kofeiiniriippuvuudesta, eli paniikkihäiriö on useimmiten päihdesairaus.
paska puhetta sanon minä, oon lopettanu kahvin juonnin jo kauan sitte. kärsin vieläki samoista oireista, eli ex kofeinisti voi syödä sanansa ja paskantaa lauseita.
ei se kofeiinista johdu hölmö. Vaan lähinnä Paniikkikohtauksen alkuvaiheesta.

Niistä minäkin kärsin

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa,joko alat rakastaa itseäsi,siis alat kasvattaa itsetuntoasi,tai alat popsia lääkkeitä.Tyttäreni syö beatasalpaajia ja hän pärjää.
Se on todennäköisesti periytyvää,tai sitten ympäristön luomaa yliherkkyyttä.
Silloin kun minä niistä kärsin,lääketiede ei tiennyt diaknoosia. Sinulle on diaknoosi valmiina.Se on muotisairaus joskaan ei helppo.
Paniikkihäiriö, ahdistushäiriö ja kaikki muu mielialahäiriöt ovat perinöllisiä. Itselläni on voimakas ahdistushäiriö, jostain syystä olen estänyt sen menemisen paniikkikohtauksien puolelle. Joten sen sijaan että saan paniikkikohtauksen, sain tilalle Epätodellisia oloja. No nämä olot eivät näy ulkoa päin, ne ovat täysin vaarattomia. Tuntuu kuin et olisi paikalla. Tietoisuus säilyy, pystyt luettelemaan kaikki asiat normaalisti. Mutta silti järki seikkailee ties missä. Juon itse kahvia koska luulin että paniikkikohtaukseni ym johtuivat siitä, vaan eipä johtuneet. Paniikkikohtaukset ym ovat merkki siitä. Että olet jättänyt tiedottomasti jonkun pelon, trauman tai jotain vastaavaa käsittelemättä ja aivosi käsittelevät sitä tällä hetkellä. Tai se asia on yksinkertaisesti liian suuri että sitä voisi alitajunta käsitellä.
"Paniikkihäiriö, ahdistushäiriö ja kaikki muu mielialahäiriöt ovat perinöllisiä."

Ei sentään. Mitään tieteellisiä todisteita siitä, että mikään mielenterveyden "häiriö" olisi perinnöllinen ei ole.

joo

mulla kans samoja oireita. Tuo paineen tunne päässä ja epätodelliset olot juurikin kuuluvat paniikkiin tai siis ne on oireita.
hae lääkäritä lääkkeet mahd pian. Olo helpottaa noin kahdessa viikossa.
ei ihminen vaan jaksa noita oloja
eikä kenenkään tarvitse niitä sietää.

Samasta vaivasta kärsivä

Mitä lääkkeitä sait ja miten ne tehosivat. Mulle tuli samanlaiset oireet sydänleikkuksen jälkeen. Autolla ajokin on nykyisin tosi vaikeaa. Kertoisitko mulle mitä pitää tehdä
Ovat kyllä tuttuja oireita
-epätodellisuuden tunne
-huono olo (epämääräinen)
-huimaus
-ruokahaluttomuus
ym ym.
Paniikkihäiriö itselläni ollut jo kauan, stressi nytkin melkoinen
mikä heti pahentaa oireita,
muuten voivat olla melko "huomaamattomiakin" joskus.
Huomaan myös, että jos syön paljon jotain makeaa yhtäkkiä,
vaivat pahenevat.
Myös tämä helle koettelee,
viileällä ilmalla oireilu vähenee.
Onhan hellekausi elimistölle melkoinen stressi,
meille pohjoisen asukeille.
paitsi että itellä paska kokemus lääkkeistä, söin masennukseen, paniikkikohtaukseen ja ahdistuskohtauksiin Citalopram-Ratiopram 20 mg. homma meni ihan hienosti mutta jostain kumman syystä, paniikkikohtaukset jatku vielä 4 kk päästäkin, ne tuli paljon voimakkaampina. Sitten rupesin pikku hiljaa lopettelemaan lääkkeiden syöntiä niin kun kuuluukin, eli asteittain. puolentoista vuoden syönnin jälkeen paniikkikohtaukset alko huveta, mutta puolenvuoden päästä siitä nyt kesällä, alkanu jälleen olemaan epätodellisia oloja Sekä tiedän että ne johtuu paniikkikohtauksesta, koska pelkään yli kaiken että sekoan, menetän kontrollin tai kuolen ym. Eli ihan normi paniikkikohtaus, toisaalta se helpottaa vähän väliä kun muistaa että kyseessä on vain tunnetila, johon nämä ajatukset liittyvät jonka takia hoen itelleni nämä ajatukset eivät ole omiani ne ei ole todellista. koska pelko niistä on aiheetonta.

olenko ainoa

karcin ihan samista oreesta ku8in sinäkin

itsellä

auttanut ku ottanut yhden xanor depot 0,5 aamuisin niin tasaa mukavasti mielialaa

Kiitos

Ihanaa että muillakin on näitä oireita..ei siis hyvä juttu mut kuitenki tuntuu tosi helpottavalta etten oo ainoa.
Mä olin ihan varma että mulla on kasvain päässä ku on tätä paineen tunnetta päässä ja just samat oireet ku ekalla kirjoittajalla..!!
En siis kuolekkaan tähän.

pöö

Mul on ollu noita oireita vuoden ja oon ollu ihan paniikissa et mul on joku kasvain tjs.
Kaiken lisäksi oon helvetin vainoharhainen ihminen ja se ei auta tota oloa yhtään. Lääkkeitä en haluis alkaa popsimaan.
Mitäköhän tässä keksis et sais ns."normaali olon takasin?
:((

Mahtavata

Että löytyy täysin samoista oireista kärsiviä henkilöitä kuin minä :) Kaamea epätodellisuuden tunne, huimaus, väsymys ja paineen tunne päässä ei ole tuntunut loppuvan nyt vuoden aikana. Tosin tuo paineen tunne on vasta ollut puolisen vuotta päässä. Huomenna pitäisi kaiketi käydä lääkärissä tarkistuttamassa itsensä, kun ei oikein nukkuakkaan enää pysty, kun tuntuu samalta kun nukkuisi pää alaspäin.

Heips.

Mullakin noita oireita jatkunut jo 7 kk.. Olen käynyt neurologilla tutkimuksissa (likvor näytteessä, sekä magneettikuvassa) Eikä mitään kasvaimeen, hermostoon tai muuhunkaan viittaavaa löytynyt. Menin neurologin käyntien jälkeen lääkäriin, joka sitten kirjoitti sepram 20mg, paniikki häiriö ja keskivaikea masennus. Että näin. Huimaukset ei ole vielä poistuneet, enemminkin pahentuneet, sivuoireita lääkkeestä paljon, mutta toivottavasti tästä vielä noustaan :) Voimia kaikille kamppaileville.

Ja sama juttu täällä

Haluan nyt vähän valaista meikäläisenkin tarinaa jonkun ajan taatepäin..
Vuonna 2007 masennuin, ja sain lääkkeet siihen, alkoi olot ja elämä paraneen.
Joulukuussa 2008 sain äkillisesti kaverini luona elämäni ekan paniikki kohtauksen.
Kohtauksen aikana tunsin ja koin tällasia oireita kuin, ahdistusta, sydämen tykytystä, hikoilua, kuumia aaltoja , ja vapinaa, kipua rinnassa jne.
Sain siihen myöskin lääkkeet, mutta menee aikoja jolloin ei oo kohtauksia lainkaan ja taas päiviä jolloin se tulee ja menee moneen kertaan päivässä. Pääsy psykiatrille vasta nyt tässä kuussa ekaa kertaa kun on ollut jonkunlaista ryysistä sielä päässä...mutta mutta...itse asiaan...

Mulla alkoi oireileen ihmeellisesti syrän tässä kuukaus takaperin, muljahtelee ja tuntuu että sumenee silmissä. Tällasia tulee aina kun makaan selälläni taikka vasemmalla puolellani. Kävin asian kans lekuris ja ei tahtonut uskoa et ois mitään muuta ku paniikkiin kuuluvaa...mutta eipäs ollutkaan..kävin hieroojalla jolla myös jäsenkorjaus oikeudet, ja hän sitten hieroi ja tutki nikamat ylimmästä alimpaan. Ja olihan sielä sellaiset nikamat kuin th1,th2 , th3 jotka olivat muljahtaneet paikoiltaan ja hän sitten ne naksautti paikoilleen. Hän sitten kertoi hiukan siitä kuinka nämä nikamat pääsevät puristaan hermostoon ja varsinkin syrämeen johtavaan hermoon. Ja kummasti helpotti. Menee nyt niin että noin kerran viikossa joudun käymään hällä pitämässä nikamat oikeis paikois jotta ei tarvis kärsiä noista muljahteluista.

Nyt sit alko noin pari viikkoa sitten kauhea paine tuolla päässä.
Takaraivoon tuli ensin, ja pikkuhiljaa eteni ohimolle josta sitten alas nenän ja poskipäihin. Huolestuin ja kävin lekurissa sitten nois asiois, ja tokas ettei oikein tiiä mikä siel vois olla ja tokas et syöhän buranaa , eiköhän se sillä lähde. Ja kuitenkin pisti ens viikolle niskakuvauksiin lähetteen. Meni päivä pari ja sama olo ja tunne jatkui, mutta alkoikin sitten tuntuu huippausta joka välissä ja tuntui että ei saanu oikein puhuttuakkaan kun teki niin pahaa.. NO otin taas hierojaan yhteyttä ja kysyin et oisko mahdollista tulla käymään. Kerroin sitten hällekin asiasta ja hän heti halusi tutkia mun pääkallon takana olevat nikamat ja kaulan hermostot. Ja olihan sielä taas nikamat päin mäntyjä ja päässä olevat hermot niin kireällä että tunsin itsekkin ne kun hän niitä siinä hieros ja availi. Ja kas kas, taas kerran olo helpottui kummasti. Kun ajoin kotiin , en tuntenut painetta lainkaan enään, jossa yleensä ajaessa meinaan tuli se pahin paine aina. Ja seuraavana päivänä oli pientä särkyä ainoastaan joka sekin sitten illalla poistui. Joten tahdon vain sanoa sen, ettei ne lekuritkaan aina kaikkea tiedä vaikka sitten ovatkin lukeneet vuosia jne, kannattaa aina jos vaan tuntuu hiemankaan siltä että ois jäykkyyttä niskassa taikka selässä , käydä hierojalla jolla oikeus jäsenkorjaukseen myöskin ja käskeä hänen tutkia kaikki paikat , jotta sais sitten sitäkin kautta pois suljettua mahdollisuuksia oireiden takia.
Itsekkin olen niin vainoharhanen että epäilen aina kans kaikkein pahinta , mutta noh eihän sitä koskaan tiedä , mutta ennemin positiivisesti eteenpäin ja luottavaisin mielin , ja rohkeasti vain lekurille taikka päivystykseen jos hiemankaan epäilyttää olot taikka oireet. Sellasta ei koskaan ole ku turhaa reissua lekurille, taikka soitto päivystäjälle. Siitä olokin helpottuu kun saa kuulla ettei ole mitään huolenhäivää :)

Jatkoja kaikille!

onko toivoa..

Kyllä uskon- mutta kun panikkikohtauksia tulee, ja ei voi halitsemaan omaan kehoon,

paleltaa ja peloitaa,

,
joo täälä kanssa samat oireet välillä tuntuu päässä julmeton paine ja tuntuu et pää halkeaa eli vissiin syytä käydä hierojalla? ja välillä taas ei ole mitään tunteita tms oireita tulee vaan yhtä äkkiä olo että sumenisi silmissä ja päässä painetta het helvetisti.. vai onko kellään jo nyt ihan lääkäriltä saatua taudin kuvaa/nimeä mikä tämä on ettei atrvitsisi hirveästi huolestua asiasta???
asperiini vois auttaa vos vaik hyytymä päässä. onko päätäsi kuvattu
pää o kuvattu magneettikuvat jnejne ei mitää epänormaalia tmstms
Määki oon luullu jo kauan että mulla on aivo kasvain ja oon itlenykki sen takia tosi paljon .. oon luullu ettei kellää muulla oo tämmöstä oloa : painepäässä ,kokoajan hui, aus ja kuulo on alkanu muuttuu oudoksi . Kävin lääk
rissä ja mun hemoglobiini oli liia korkea joten epäilläää että se on siitä (: mut se epä todelline olo on koko aja ja sit jos vaikka joku tönäseeemja nii "säikähän "ja sit monet sanoo että murrosikä on myös syy siihen
voisiko olla jonkinlaista sterssiä tai masentuneisuutta? :o kannattaisi ihan lääkärissä käydä kertomassa näistä. Löytyy kyllä apua tuollaisiin vaivoihin helposti!
kerran kyllä kävin juu mutta tohtori määräsi vaan lihastulehduslääkkeitä meleko tohtori mutta jos vaihtaisi tohtoria niin voisi pian saada selkoo ja kävisi varmuudenvuoksi hierotavana JOS se johtuu mukama liika niska/lihas jäykkyydestä

niin...

Tuttuja ovat oireesi. Pahimmillaan minullakin on juuri nuo oireet. Niskan jännitystilat voivat olla yksi syy poissaolon tunteeseen. Jos työsi on istumatyötä, niin kannattaa hoitaa hartiat ja niskat kuntoon.
Olen kärsinyt paniikkioireista koko ikäni. Lääkkeitä en ole lähtenyt kokeilemaan, koska en halua tulla niistä riippuvaiseksi ja pelkään sivuoireita. Ainoa rohto, jolla on ollut positiivisia vaikutuksia on e-epa tuote. Se piristää ja tuo niin paljon energiaa, että paniikki unohtuu ja voimia riittää muuhun toimintaan. Tuotetta kannattaa kokeilla, mutat kaikilla se ei tehoa yhtä voimakkaasti. Huonona puolena on se, että aine aiheuttaa närästystä ja vatsaoireita. Jos käyttää jo ssri lääkkeitä, kannattaa asiasta jutella lääkärille. Toinen kokeilemisen arvoinen tuote on karnosiini, joka auttaa joitakin. Itselläni sen teho ei ole ollut merkittävä. Mainittakoon lopuksi, että minulla ei ole mitän liikesuhteita luontaistuotteiden myyjiin tai valmistajiin. E-epa ja karnosiini kokemuksia löytyy tältäkin palstalta haku-toiminnolla
juu pitää kyllä niska/hartia seutu hoitaa kuntoon vaikkaikn olen tällähetkellä työtön ja muutenkaan en pahemmin istu :/ MUTTA voihan se johtua myös tuosta puntinreuhaamisesta ja nuista hommista mitä teen rahojeni etteen(ei palkkatyö) autorempat jnejne eli joutuu jännittelemään niskaa/hartioita kokoajan vaan juu laitetaan nuo sinun tarjoamasi tropit harkintaan ainahan voi kokeilla :D

raskaus

raskaana? huimausta ja epätodellinen tunne..päänäsärkyä yms.
tuskaisuus, ahdistuneisuus ja paniikkihäiriöt lievenevät kun lopettaa kahvin juonnin.
Moro! olen 15 vuotias poika jolla rupesi tuntumaan huimausta, painetta päässä, epätodellinen olo, pahoinvointi, unealiaisuus, unettomuus, voimattomalta ja ihankuin kaikki näyttäisi oudolta, ihankuin seinät ja kaikki säkenöisi ja värisisi.... noh... siitä sitten lähti mielikuvitus laukkaamaan ja siitä syntyi paniikki, josta syntyi stressiä ja siitä lisää paniikkeja... paniikkeja tuli vain 4 kertaa 2 päivän välein... nyt paniikit loppuneet mutta murehdin asiaa ja oireet vain jatkuvat ilman paniikkeja... ahdistusta kyllä on :( olen lukenut keskustelu palstoja ja oireeni täsmäävät niin monen asian kanssa että en tiedä ketä uskoa... jos minulla olisi psyykepaniikkihäiriö niin minullehan tulisi paniikkeja joten silloin se ei voi olla?

yläselkä on kyllä kieltämättä todella jumissa
kofeenia juon melko usein
tupakoin
mielikuvitukseni on TODELLA vilkas
stressaan aika paljon tästä asiasta

En haluasi seota lopullisesti ja nauttia nuoruudestani! enkä haluaisi turvautua lääkkeisiin koska pelkään sivuvaikutuksia ja terapiaan en halua.. :/

kertokaa nyt edes joku mikä minua voisi vaivata...
Moi, itse aloitin nyt terapiassa käynnin samoista asioista. Voin sanoa että kannattaa. olen nyt 27.

Netti on täynnä lääkkeiden vastustajia. Mutta itse sain sepramista mm. apua. Mene ihmeessä lääkärin puheille kun olet noin nuori, älä missään nimessä päästä sitä pahentuman. Sitten siitä on erittäin vaikea päästä eroon.

Itse päätin olla häpeilemättä asiaa ja olen kertonut kavereille ja lähimmäisille.

itse pelkään "sekoamista" mutta se ei lääkäreiden mukaan kyllä tapahdu. Se on paniikkihäiriön yleinen oire. Se pitää oppia ymmärtämään. Suoraan sanottuna vittumainen olo jo vilitsee itse itseään. Mene ihmeessä lääkärille!!
Oho, ompa tosiaan jännä kun näin monella on samanlaisia oireita. Lohduttavaa suorastaan. :)

Mullakin on ollut paineentuntua päässä, etenkin tuolla takalaella. Siihen liittyvää stressiä ja kuumottelua, välillä tuntuu että kaulaa vähän ahdistaa. Niska-hartia-seutu on kyllä todellakin ollut jumissa.

Oon huomannut, että sellanen pari erityistä tekijää vaikuttaa tuohon paineentuntuun. Nyt kun sain espressokeittimen itselleni, niin oon kyllä hoksannut ihan selkeän yhteyden kahvinjuonnilla ja tuolla kiristävällä vanteella päässä. Paniikkikohtauksia mulle saattaa kans kahvinjuonnista aiheutua, mutta koen että se johtuu siitä kuivattavasta vaikutuksesta, ja jos pysyn neste-suola-tankkauksessa kahvinjuonnin perässä niin paniikin kans ei mitään hätää, mutta tää paine kyllä tuntuu. Ehkä mun ei pitäis enää juoda kahvia.

Toinen mikä vaikuttaa, on stressi. Ihan suoranainen sellanen jäykkyys ja kuumottelu, varmistelu. Heti kun höllää ja ihan fyysisesti koettaa rentouttaa esim. kasvoista ihan joka ikisen lihaksen, niin se paineentuntu katoaa hetkeksi. Samalla hälvenee sellanen päänsisäinen kiristely kans. Välillä musta tuntuu että stressaan ihan huomaamattani niin paljon, että meinaa hengittäminen unohtua välillä, ja vetää niskat ihan lukkoon ja tuntuu hankalalta. Hengittäis vaan, ja rentoutuis. Tää on kaikki niin naurettavan symbolista ja ilmiselvää ettei sitä itsekään meinaa aina tajuta!

En oo ennen tullut ajatelleeksikaan, että hierojallakäynti saattais auttaa näihin oireisiin. Sehän on ultimate rentouttavaa puuhaa. Jos joku osaa suositella Oulusta hyvän hierojan, niin vinkatkaas, niin päästään näistä paineista. (Hohhoh, en tarkottanut SILLAIN!) ;D
herp
itselläni kanssa tuota epätodellisuuden tunnetta painetta päässä huimausta, juon paljon kahvia rakennan työkseni taloja ja iltaisin ja viikonloppuisin itselleni rakennan. paikat on jumissa kokoajan väsyttää. paniikki kohtauksia ei ole en pelkää ihmisiä, olen luonteeltani todella sosiaalinen, enkä usko stressiäkään (en ole koskaan kokenut stressiä, en osaa stressata) miettinyt jo aivokasvainta mutta jospas ei nyt kuitenkaan mikäs avuksi
Onpas lohduttava viestiketju!

Itse olen 23v nainen ja itselläni alkoi ahdistuskausi kesän alussa. Sain elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen ja sen jälkeen olotilat ovat vain pahentuneet. Jokapäiväistä sydämen tykyttelyä ja muljahtelua, kuumia aaltoja, pistävää kipua rinnassa ja uutuutena nyt 2vkon ajalta tuo puristava paine päässä. Tuntuu välillä takaraivossa, välissä otsalohkossa ja ohimoilla. Tulee ja menee miten sattuu. Luulosairauden kuningattarena epäilin minäkin aluksi aivokasvainta ja verenvuotoa aivoissa yms. Mutta luettuani teidän stooreja, alan uskomaan että oire saattaapi johtua ahdistuksesta. Lääkärissä sain Seronil 10mg ja sitä nyt vasta 5 päivää syön...sitä kahden viikon taitekohtaa tässä odotellessa.
Toivottavasti laaja verenkuva on otettu, itselläni oli suurin piirtein samanlaisia oireita ja syyksi paljastui kilpirauhasen vajatoiminta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kilpirauhasen_vajaatoiminta
Minulla hävisi voimattomuus ja paineen tunne päästä kun aloin ottamaan magnesiumia päivittäin. Suosittelen kokeilemaan!
hei

Minulla ollut samoja oloja kohta 20 vuotta, olen nyt 30. Lapsena se siis alkoi, keinuttava pöhnä olo, välillä ei meinaa pystyssä pysyä (on ollut muutamia pahojakin kierohuimauskohtauksia, mutta harvoin) välillä ihan siedettävä, mutta on 24/7. siihen liittyy myös muita oireita, kuten silmien poltetta ja kirvelyä, mustat silmänaluset, "näen" huimauksen.....seinät "elää ja huojuu" aina. Järjetön väsymys. kumma olo, ikäänkuin ei olisi edes olemassa vaan näkisi pahaa unta, poissaoleva omissa maailmoissa tunne.

Tämä on pilannut elämäni täysin. Minusta ei tullut yhtään mitään tämän takia, minusta tuli luuseri. Minulla on todettu masennus, paniikkihäiriö ja yleistynyt ahdistus.....myös joku persoonallisuus häiriö juttu, mitä en nyt jaksa muistaa. Olen siis aina ahdistunut ja saan päivittäin paniikkikohtauksia, olen aina huolissani kaikesta, en osaa enää rentoutua ilman alkoholia (juoppo, se luuseri osuus). Kauhea taakka aina niskassa....niin että niskat on totaalisen paskana kirjaimellisesti.

Kaikki lääkärit on rampattu aikoinaan, pään magneettikuvaa myöten, mutta vikaa ei löydy. Itse uskon että kyse on kolmesta asiasta itselläni.....1. sisäkorvaperäinen vika, tämä on pääsyyllinen. 2. niskat 3. Ahdistuneisuus

En enää jaksa elää tämän kanssa, kun päivän kohokohta on enää kaydä kaupassa saamassa se paniikkikohtaus ja käydä katsomassa miten se lähikauppa taas pyörii silmissä, niin kuin joka päivä vuosien ajan.
Sisäkorva-asiaa ja todettuja sairauksia lukuunottamatta joka kohta on kuin omasta, masentavasta elämästäni. On niin paska olla, ettei kykene edes raahautumaan psykiatriselle sairaanhoitajalle, joka on ainoa apu, mitä parasetamolin lisäksi on tarjottu. Työnteosta tai minkäänlaisesta sosiaalisesta toiminnasta on turha puhuakaan. ..paitsi muutaman oluen jälkeen.
Tämä topikkihan on alunperin paniikkihäiriöön liittyvä, ja siitä minä en tiedä mitään, enkä muutenkaan ole mikään lääkärintapainenkaan.
Mutta kommentoin tätä vielä, jos joku jotain apua tästä saisi. Ja liittyen myös tuohon edelliseen dippadai123:n viestiin.

Mulla on suvussa ilmeisesti menieren tautia ja se liittyy sisäkorvan johonkin häiriöihin, eikä siihen ole virallista hoitoa olemassa. Ainoa apu kuulemma ollut tuo magnesium joka helpottaa huimauskohtauksia. Että on tässä jotain yhtymäkohtia... Itse en vielä ole diagnosoitu meniere potilas mutta sekin aika saattaa koittaa.
Kannattaa vähän googlettaa mihin kaikkeen magnesium voi auttaa, jos kärsii sen puutoksesta.
Ei siinä ainakaan paljoa häviä jos kokeilisi magnesiumia, ainostaan vatsa voi mennä kuralle.
joo kyllä meniere ja ihan se perus asentohuimaus voi olla taustalla. ajan kanssa vaan menee asiat sekaisin kun päälle kasaantuu ahdistusta ja esim jännitysniskaa. tai kuka tietää vaikka se korvaperäinen vika olisi jo parantunut, mutta jättää psyykkisenä samankaltaiset oireet päälle. kaikenkaikkiian inhottava oireisto ja näköjään vaikee diagnosoida. No mutta hyvä puoli ettei nää jutut kuolemaksi ole :)
Tässä ainekset ahdistukseen ja paniikkihäiriön kehittymiseen:

- stressi
- kiire, itseaiheutettu kiire
- taloushuolet
- jatkuva haaveilu jostain, johon rahat ei riitä
- melu
- naapurien kanssa ongelmat
- alkoholin runsas käyttö
- tupkointi, nuuska, nikotiinipurkka
- kahvi, kofeiinipitoiset juomat
- heikko ruokavalio (einesvalio)
- juominen (sen määrä)
- allergiat
- epäsäännöllien elämänrytmi
- valvominen/ huono unenlaatu
- kotisi sotkuisuus tai sisustuksen sekavuus (värit, huonekalut jne)
- vähäiset tai olemattomat rennot hetket

Mitä useammalle altistut sitä todennäköisemmin olet jatkuvassa stressissä ja ylikierroksilla, väsynyt, levoton ja vaikka mitä. Nyt jos alat hahmottamaan omaa tilannettasi niin et välttämättä koe em. asioita stressiksi tai oman olemisesi laadun häiriöksi. Se on virhe. Stressi on usein salakavala elämän invalidisoija, koska me tavalliset kaduntallaajat emme osaa yksilöidä oireiden aiheuttajia, tunnistaa niitä saati tehdä minkäännäköisiä diagnooseja. Meillä omat uskomukset, jotka muodostuu googlella ja muilta kuultuna. + mielikuvitus, pelot, huoli.

Em. listasta löytyy aiheuttaja monille asioille:

- huimaus
- näköhäiriöt
- rytmihäiriöt
- tuntohäiriöt
- koordinaatiohäiriöt
- ajan- ja paikantajun häiriöt
- epätodellinen olo
- puristavat tunteet
- puutumiset
- kihelmöinnit
- säryt, kipupiikit
- unettomuus
- huonovointisuus
- päänsärky
- jne

Ja tämä taas voi aiheuttaa kaveriksi jännitysniskan, koska stressaantunut ihminen on yleensä hartiat korvissa. Jännitysniska lisää/pahentaa oireita:

- rytmihäiriöt
- huimaus
- näköhäiriöt
- kivut /säryt
- paineen tunteen päässä, poskissa, hampaissa, silmissä jne
- korvien soimisen, suhinan, kohinan, naputuksen, kilinän jne
- tajunnanhäriöitä
- käsien puutumista ja voimattomuutta
- rintakipuja

Ja kun stressi pahenee:

- vatsakivut
- maha kuralla
- palan tunne kurkussa
- vagushermon oireilu (nykinä, kivut yms. kurkussa ja sen alapuolella)
- närästys
- oksentaminen
- vatsa ja ruokatorviperäiset rintakivut

Mitä enemmän em. kaikki oireet ajaa sut hakeutumaan omaan turvapaikkaan, sitä vähemmälle jää liikkumisesi. Jos makailet sängyllä tai istut paljon, googletellen oirekuvauksia, niin saat taas lisää kipuja, särkyjä, puutumisia... sen päälle mahd. rintalastan ja kylkivälilihasten tulehdustilat. Nämä + vatsaoireet saa sut pelkämään sydänkohtausta tai muita sydänoireita.

Nämä kaikki voi johtaa sut loputtomaan kierteeseen, josta ei tunnu enää löytyvän pelastusta. Saatat hakea turvaa runsaista määristä kipulääkkeitä, psyyken lääkkeitä, beetasalpaajaa jne. Huono tuuri jos käy, niin sairastut paniikkihäiriöön. Paniikkihäiriökohtaus taas antaa jälleen lisää oireita:

- hyperventilointi: se tapahtuu jopa ihan huomaamatta. Hyperventilointi happamoittaa verta, vähentää hiilidioksidin määrää veressä -> esim. huimaus, rytmihäiriöt, kasvojen ja raajojen puutuminen, jopa pyörtyminen
- järkyttävä kuolemanpelko
- todelliset oireet: äärimmäisen rankka paniikki voi aiheuttaa sydänkohtauksen

Jossainvaiheessa sun on pakko tehdä itsellesi selväksi, että kärsitkö jonkinasteista mielenterveysongelmasta, ja jos et itse pysty murtautumaan tästä noidankehästä pois, niin lääkärille on mentävä. Jos olet käynyt jatkuvasti lääkärillä, ja edelleen elämä on yhtä ahdistusta, niin tarvitset todellakin terapiaa, jonka kautta pääset takaisin "elävien kirjoihin".

Miten itse sain avun tähän helvettiin:

- ostin uuden patjan, tyynyn ja petivaatteet.
- 2-3 krt viikossa rentoutushetki. Kuuntelen monia youtubesta löytyviä rentoutusvideoita, joskus kuuntelen Enyaa.
- hengityksen hallinta: 12-15 krt minuutissa rauhallista/syvää palleahengitystä
- jätin kahvin ja nikotiinipurkan pois
- pakotin itseni käymään kävelyllä
- hoidin vähitellen talousasiat kuntoon
- yksinkertaistin elämää
- menin aikaisemmin nukkumaan, ilman perinteistä raskasta iltapalaa.
- keskityin puutarhan maisemointiin, uusiin ideoihin ja viihtyisyyteen
- kävin lääkärissä selvittämässä itseäni vaivaavat asiat:
- korjasin ruokavalion: kärsin magnesiumin ja kaliumin vajauksesta: rytmihäiriöt, vapina, hikoilu jne poistui lähes kokonaan. Ostin muutaman purkin sitraattimagensiumia, kaliumia, D3-vitamiinia ja muutamia muita vitamiinivalmisteita, sekä omgega3sta. Osa näistä jäi pois kun sain ruokavalion kohdalleen. Silti edelleen käytän D3sta, omega3sta sekä magnesiumia ja kaliumia.

-> verenpaineeni laski 160-200/90-120 -> 110-145/68-87. Sykkeen keskitaso laski 70stä alimmillaan 45:een, yleensä 50-60. Rytmihäiriöt väheni noin 500-1000:sta per päivä muutamaan muljaukseen per päivä. Myös yleinen olo piristyi, ajatuksen kulku piristyi, muisti parani, turvallisuudentunne koheni urakalla, ahkeruus lisääntyi, voimat lisääntyi hurjasti. Vielä on niskahartia projekti kesken, silti pää kääntyy jo kevyemmin mutta on vielä selkeästi jäykkyyttä ja pieniä paineentunteita, sekä oikean korvan oireilua.

Kyllä se siitä, kun vain et anna periksi. Selätä kaiken valtakunnan oireet, ennenkuin ne selättää sut:)
Hei!

Kiva kuulla muiltakin vinkkejä elämänsä parantamiseen.
Vastaan tähän puhelimella, joten siksi tulee tämän viestin perään..

Itse olen 21v. mimmi, joka on kokenut kahden ja puolen vuoden aikana helvetin. Mikä sitten on mun helvetti? Jatkuva ahdistus, diagnisoitu keskivaikea masennus loppuvuodesta 2011, krooniset keuhko-, korva- ja poskiontelotulehdukset, flunssa, pyörryttäminen, kuumat aallot, paineen tunne päässä, "epätodellinen olo", jatkuvat päänsäryt yms.
Tänä vuonna 2012 oon ollu yli 30 viikkoa kipeenä, mikä on sisältänyt yllämainittujen lisäksi hemmetin monta antibioottikuuria,influenssa, kohdunkaulan syövän esiasteet (vaikea asteeltaan) sekä sydänfilmiä ja kymmeniä verikokeita.
Koskaan ei ole vuosien aikana löytynyt kilpirauhasista, henoglobiinista yms muusta MITÄÄN vikaa - eli ei mitään hajua, mikä mua vaivaa. Tätä mennään selvittämään spesialistille ensi kuussa.

Mitä mä sitten teen? Fyysistä työtä, liikuntaa eri muodoissa, lepoa paaaaljon ja kaikki ravintolisät terveellisen ravinnon päälle; Synergyn argiini-ravintolisä, korotettu D-vitamiini, kalanmaksaöljyä sekä muutama muuta :) en ole ylipainoinen tai juo (ehkä 3-4 krt vuodessa). Ainut paheeni on polttaminen, josta
olen pyrkinyt eroon vuosien aikana..

En kärsi huonosta itsetunnosta ulkonäön tai muiden ominaisuuksien takia ja oon erittäin sosiaalinen, niinku oon aina ollu. Käyn säännöllisesti hierojalla, koska kärsin "perunapelto-niskasta", eli menen jumiin vaikken mitää tekisikään.
Tämän vuoksi ostin joitain vuosia sitten uuden sängyn peittoineen ja tyynyineen lääkärin kehotuksesta, eikä mitään vaikutusta.

Monet keinot käytetty ja kokeiltu. Silti tuntuu, että tää on loputon taistelu mun kropan kanssa. Ainut mun oikea vihollinen on mä ja mun stressi. Sen kanssa otettu käyttöön rentoutumisharjoitukset.
Tjooh, vastauksia odotellessa spesialistilta :)
Taa on ihan totta. Mulla ihan vastaavanlainen tilanne. Liika murehtiminen ja stressi on saanut mut sellaseen pisteesen, etta pakko laittaa elamanarvot jarjesteykseen. Oma terveys on kuitenkin oltava ykkossijalla. Kun sen menettaa arvojarjestys muuttuu ihan pakostakin. Ja eiko elamasta ole loppupelissa tarkoitus nauttia, kun kerran taalla vaan eletaan?:-) Kaikkea hyvaa ja tsemppia sinulle!
Hyvää tekstiä NoPainNoGain! Helpottaa niin hemmetisti sekin, että tietää ettei ole yksin näiden ahdituksen ja oudon olon kanssa. Itse olen kanssa todella paljon laiminlyönnyt itseäni. 5v paiskinut sikana töitä, syön miten sattuu ja roskaa liikaa, nukun varmaan liian vähän. Taloushuolet painaa varmaan päivittäin jne jne... Hitsi minähän en anna tälle periksi ja koitan hissukseen saada elämäni paremmalle jamalle. Kumpa aina vaan suomessa olisi kesä. Valo on ihanaa taas 6kk pimeyden jälkeen.
Yhdyn edelliseen...kärsin myös 3 vuotta samankaltaisista oireista ja lääkärissä tuli ravattua tuon tuosta kun pelotti niin saamaristi.Vielä kun rupeaa ruokkimaan sitä omaa pelkoa joka toki on luonnollista,tyyliin näin että " apua,mulla on varmaan syöpä,lapseni jää ilman äitiä",ja kierre on valmis.Pelko ruokkii näitä oireita.
Yksi psykologi sanoi hyvin " ajattele että sisälläsi asuu kaksi koiraa jotka riitelee keskenään.Toinen on iloinen,ulospäinsuuntautunut ja luottavainen ja toinen on aggressiivinen,epäilevä ja pelokas.Kumpi voittaa? No se jota ruokitaan enemmän."

Itse olen tehnyt sen että jätin kahvin pois,minulla auttoi myös magnesium ja ruokavalion tarkistaminen.Alkoholia vain silloin tällöin ja määrä ratkaisee,jos vedät kännit on olo taatusti seuraavana päivänä 10 kertaa kamalampi,ei ole mikään sellainen normi krapula vaan henkinen olo on karsea.Eli jos otan niin otan vain vähän.
Uni ja ruokarytmi ovat tosi tärkeitä,lepo tietenkin myös.Keho ei palaudu jos ei anna tilaisuutta siihen.Jos stressi on päässyt jo pahaksi niin palautuminen ei tapahdu viikossa tai kahdessa vaan se vaatii oikeasti työn vähentämistä,ympäristön rauhoittamista.Itse kärsin suunnattomasti kovista äänistä stressin aikana.Isot kaupat oli tuskaa.Nyt ei ole ollut näitäkään enää ja uskon että se on merkki siitä että kehoni alkaa normalisoitua.

Kannattaa kokeilla akupunktiota,minulla se auttoi suunnattomasti mutta piti käydä 8 kertaa.
Uskon että paniikit.ahdistukset,masennukset ovat kaikki seurausta siitä että elämässä on liikaa paineita.Yksittäinen traumaattinen tapahtuma voi laukaista myös.Jos lasissa on jo paljon tavaraa niin ei vaadi paljoa että se valuu yli.
Oli helpotus lukea tämä ketju nimittäin mul on just tuo että varmasti on syöpä päässä joka vain kasvaa koko ajan enkä ehdi saada hoitoa joka kai olisi kasvaimen leikkaus jos sitäkään. Mul on ollu jo muutaman kuukauden tämä stressi et mikä vaivaa. En ole tosiaan nukkunut kuten ennen. Tämä pään tunne on niin kamala että olen ollut sitä mieltä ettei voi olla vain paniikkia. Mutta ilmeisesti mulla jäi paniikki päälle kokokestoiseksi taannoisten tapahtumien johdosta
Kiitän.

Nyt kesän alussa onkin hyvä aloittaa täysremontti, kun auringonvalo antaa vähän lisäpotkua, ja tietty huomioiden tuo "kaksi koiraa" -teoriakin. Asiallinen kiteytys:) Kun ruokavalio, aktiivisuus ja uniasiat on kunnossa, niin sitten tulevan pimeänkin kauden vetää hyvin läpi samalla reseptillä. Energiataso säilyy hyvänä ja seuraava kesä onkin sitten jo ihan erilainen. Se on ihan mieletön fiilis kun huomaa, että se jatkuva brainfog ja muu sekava pöhnä on tiessään. Ja jatkuva liioiteltu huoli omasta terveydestä. Sitten alkaa varmasti tuntua itse kultakin oikeasti surkuhupaisalta, että joskus se pieni punainen hilseilevä ihottumaläikkä iholla on saanut pelkäämään esim. syöpää. Tai että huimaus tai päässä tuntuva paine on merkki leukemiasta, tai aivokasvaimesta. Tai ehkä se on borrelioosi. Leukemian ja aivokasvaimen lisäksi.

Tuo uni ja ruokavalio on ihan elämänarvoinen asia, kirjaimellisesti. Sen eron huomaa kun on käynyt syvällä ja sitten korjaa virheensä. Siihen välinpitämättömään vatsan täyttämiseen ja kroppansa ja mielensä laiminlyöntiin vajoaa hitaasti ja turruttavasti. Pääpaino on kylläisyydentunteella ja herkuttelulla, eli maulla, fiilistelyllä, trendeillä ja vaivattomuudella jne. eikä tietoisuudella terveellisyydestä. Kun aloittaa korjaamaan virheet ja epäkohdat, niin eron fiiliksissä ja kropassa voi huomata jo muutamassa päivässä. Ja kun on päässyt tasapainoon, niin sitten erilaiset kropassa tuntuvat tuntemukset jne ei enää säikäytä, vaan ne osataan ottaa ihan normaaleina juttuina, joita on kaikilla ihmisillä joskus. Esim. minä huolestuin pahimmillaan jopa kuumeesta, että ei se ole flunssaa, että on sikatauti, tai jonkun vaarallisen sairauden alkuoire.

VP:een lisäksi mun paino on pudonnut n. 90:stä hieman alle 80 kiloon. Ja yllättävin vaikutus on ehkä näkö. Yöllä ei enää näy ne banaanin muotoiset vaeltelevat valoläiskät ja kipinöinti. Optikolla oli toinen positiivinen yllätys, että näkö on muutenkin parantunut. Näin jopa ne kaikkein pienimmät kirjaimet, joita optikon mukaan ei yleensä näe.

Nyt ollaan parasta aikaa remontoimasta uutta asuntoa johon muutetaan parin viikon sisällä. Mukava fiilis, kun jaksaa tehdä kaikkea, eikä fiiliksiä pilaa jokin rinnassa tai vatsassa tuntuva pieni vihlaisu.
Itsellänikin alkoi vastaavat oireet 3kk sitten. Täytyi käydä useamman kerran lääkärissä ja fysioterapiassa ennen kuin ymmärsin mistä on kyse. Kyllä täytyy sanoa, että niska- ja hartiaseudun ongelmat ovat yksi tämän päivän vitsauksista. Ongelmat alkoivatkin pitkäksi venyiden työpäivien jälkeen, työreissun päätteeksi. Pahintahan sitä aina ajattelee, mutta niin se vaan hierronnalla ja fysioterapeutin venyttelyohjeilla lähti pois. Oireita olivat huimaus, epätodellisuuden tunne, hengenahdistus, ym. Tupakka jäikin sillä "reissulla" pois, se kun huomattavasti pahensi tilannetta. Liikuntaa olen lisännyt huomattavasti, sitä ei aikaisemmin ollut vuosiin juuri nimeksikään.

Kiitos näille keskustelupalstoille. Muistakaa ihmiset, että ongelmien kanssa ei tarvitse koskaan olla yksin!!! Hyviä jatkoja kaikille!
Mulla oli nuorempana usein kunnon paniikkikohtauksia. Tärisin vaan lattialla ja oli valtava kuoleman pelko.
Sen jälkeen helpotti useammaksi vuoeksi, kun elämässä oli kaikki hyvin. Aino oire oli, kun joskus esim. käveli kaupungilla tai oli muuten isossa väkijoukossa, niin tuli sellainen epätoellinen olo, etten ole tässä, enkä kuule tai näe hyvin. Mutta selvisin niistä hetkistä ajatuksen voimalla keskittymällä muihin asioihin.

Nyt on sitten vaikea eämäntilanne ja valtava stressi päällä. Oletan että paniikkihäiriö on palannut. Eli päivisin kaikki on "hyvin", koska keskityn vain stressaamiseen. Kun menen illalla sänkyyn, ajatuksena on aina rentoutua. Kuitenkin heti, kun olen sammuttanut valon ja makaan sängyssä, tulee heti todella omituinen olo. Ihan kun en olisi siinä, kuin leijuisin, jotenkin en tunne kehoani kunnolla. Ku nostan kättäni, se liikkuu jotenkin hidastetusti, ja tuntuu, kuin se nousisi itsestään. Tai etten itse tee liikettä. Tuntuu, etten hallitse kehoani, enkä pääse ylös ja silloin yleensä iskee valtava paniikki ja ponkaisen äkkiä ylös ja hengitän paniikissa. Samoin oikean käen sormet puutuvat heti makuulle mennessäni. Tämän tosin tiedän johtuvan jumissa olevasta yläselästä.
Samoin makuulle mennessä tuntuu, etten enää saa henkeä. Etten hengitä automaattisesti, vaan minun pitää keskittyä jokaiseen hengitykseen, etten vaan laka hengittämästä ja kuole siihen.
Kaikista näistä oireista siis tulee hirveä paniikki, vaikka yritän ajatella, että se liittyy vain paniikkihäiriöön.
Tämän takia en juurikaan pysty nukkumaan. Aina kun käyn makuulle, niin paniikki ajaa minut ylös. Joudun yrittämään monta kertaa yössä, ennen kuin nukahan. Univaje tuskin helpottaa asiaa.

Ja minullakin, vaikka tiedän kärsiväni paniikkihöiriöstä, paniikin aikana olen varma, että nyt tuli aivohalvaus. Ja sehän vielä entisestään lisää paniikkia.

Niin rasittavaa tällainen. Pitäisköhän tästä sitten lääkäriin lähteä..
Lohduttavaa tosiaan kuulla, että niin monella muullakin on samat oireet. Paras itsehoitokeinihan paniikkihäiriöön on oma ajattelu, tieto siitä ettei tässä oikeasti mitään tapahu. Mutta kun mieltä on niin vaikea hallita..
Olipas tutun kuuloista!Olin alle kolmenkymmenen kun samantyyppiset todella hankalat vaivat alkoivat!En alkanut pitkään kärsimään niitä ja menin lääkäriin ja serotoniini sekä rauhoittavien reseptin kanssa pois!Bentsot auttoivat siten että lääkkeen otettua pärjäsi hyvin noin kuusi tuntia sitten piti ottaa lisää,koukutuin siihen melko nopeasti ja käytän niitä edelleen.Välillä ollut vaikeampaa kun elimistö tottunut ja vaatii annoksen lisäämistä.En kuitenkaan anna siinä periksi vaan pidä lääkityksen lääkärin määräämissä puitteissa.Minulla nuo rauhoittavat palauttivat täyden toimintakyvyn,eli tunnen oloni normaaliksi olipa tilanne mikä hyvänsä.Tiedän että jos joudun lopettamaan niin siitä tulee taistelua koska olen riippuvainen.Serotoniinilääkkeet ei olleet minun juttu.Sukupuolielämä meni aivan perseelleen.
Tässä ketjussa on tullut esille monia yleisimpiä kofeinismin oireista. Kofeiini kertyy kehoon happamina jääminä, jotka aiheuttavat mielenterveyden ongelmia kun kertyminen on edennyt tarpeeksi pitkälle.

Olen perehtynyt näiden kertymien poistamiseen ravitsemuksellisesti, ja paras keino on juoda pelkkää vettä sitruunamehun kanssa ja laittaa hiukan mineraalisuolaa korvaamaan menetettyjä mineraaleja. Ravitsemuksen on oltava emäksisöivää, ja lisäaineina käytetään D-vitamiinia, kalsiumia, magnesiumia, E-Epaa, karnosiinia ym. Ainoa synteettinen lääke jota tarvitaan on diatsepaami, joka tehostaa munuaisten verenkiertoa ja auttaa poistamaan virtsahappojäämiä kehosta.

Tämä hoito perustuu tieteellisiin tutkimuksiin ja käytännön kokemuksiin, sekä omista, että potilaitteni oireista ja tällä hoidolla mielenterveysongelmat poistuvat tunneissa tai muutamassa vuorokaudessa.

http://qmies.blogspot.fi/
Mulla on nyt muutaman päivän ollut oikealla päässä puristavaa tunnetta samassa kohtaa pienellä alueella. Olen ottanut burana/pamol coctaileja, sirdaludia, mutta niistä ei apua. Oikea poskipää on tunnoton ja oikeassa silmässä äkillisesti näkö huonontunut. Hieronta, eikä venytys auta.
Selvittäpä pamol niskojen tilaa tarkemmin ennenku alat vetää ssri-mömmöä.
Hei kaikki noiden oireiden kärsijät!!.. Minulla olii noita samoja oireita todella paljon putkeen ne alkoivat heti koulussa ja olo oli kauhea ja pelko yritti päästä valloittamaan!
minulla ahisti hengitystä minua huimasi oli epätodellinen olo ja minusta tuntui koko ajan siltä että minulta loppuu happi ja taju lähtee kun oireet alkoivat todella minua pelottamaan ja häiritsemään menein lääkärin vastaan otolle hän kuunteli keuhkot ja sydämmen ja kaiken eikä mitään vikaa mutta oireet jatkuiat menin jo toisen kerran lääkärin siellä oli taas eri lääkäri lääkäri sanoi että minulla voisi olla astma ja määräsi minulle kokeiluksi ventoline suihkeen 2viikon päästä totesin että ventoline suihkeella ei ole minkäänlaista vaikutusta ja menin jo kolmannen kerran lääkärin ja olin jo tosi vihainen turhautunut ja peloissani. tällä kertaa siellä olikin paljon parempi lääkäri kerroin oireeni lääkärille ja lääkäri totesi että minulla on selvästikkin erittäin vakava paniikki häiriö. ihmettelin että mistä minulle sellainen yhtäkkiä voisi tulla. silloin minulle todettiin että koulu kiusaaminen ja ahdistus koulussa ja jatkuva pelko kiusaamisesta, syrjiminen, yksinäisyys, loukkaaminen, haukkiminen, oman rakkaan eläimen kuoleminen syliin sai tämän aikaan joten ajattelin asioita ja tajusin lääkärin olleen oikeassa oireet jatkuivat vielä kauan senkin jälkeen mutta sitten sain paljon ystäviä ja kiusaaminen loppui kaikki oireet katosivat heti.. joten kannattaa ajatella onko suvussa kuollut joku ihminen tai oma lemmikki kiusaamista koulussa tai töissä kaikki henkinen raskas paino voi aiheuttaa todella hankalia mielen terveys ongelmia valitettavasti.. itsellä se ei päässyt niin pahaksi mutta paniikki häiriöksi minulla todettiin minun ongelmani..... jos pelkkä huimaus jatkuu monta kuukautta niinkin että se menee välillä ohi kehoitan menemään pää magneetti kuviin se voi silloin olla myös aivo kasvain kaikki rajallaan ei kannata odottaa liian pitkään!!!!!.....
paineen tunne voi myös johtua siitä että sulla on viisaudenhammas oireilemassa... tai muute vaa leegot reikiintyny.. itsellä oli painetta päässä ja korvissa.. :D leegot oli reijillä ja viisaudenhammas tulla tupsahti.. !
Lopetin laskevalla annoksella Rivatril 2mg, unta parantavan lääkkeen, syystä että se väsytti päivällä sairaasti. Nyt olen ollut ilman 13 pv ja viikon verran on ollut paineen tunne päässä, kuin pää halkeaisi. Kaikki mahdolliset asiat ovat ´käyneet mielessä mutta kun lukee teidän juttuja voi oíkeasti niskat jumissa. Olen yli kk sitten käynyt hierojalla ja koko joulukuun tein 24/7 toitä. Nyt sairaslomalla toista viikkoa. Mielestäni en pode stressiä muuten kuin huonolla omalla tunnolla, pitäis olla töissä mut makaan kotona kun en ole työkykyinen. Olen laittanut paineen tunteen vieroitusoireiksi mutta onko tunne kuitenkaan sitä?? Menen huomenna hierojalle. mielenkiinnolla odotan olenko sen jälkeen parempi. Kun tätä on kestänyt jo viikon eikä parempaa tunnu tulevan, pelkään tulenko enää ollenkaan kuntoon. En haluaisi aloittaa Rivatrilia uudelleen koska sit olen koko loppuelämäni kiinni siinä...nyt jos koskaan haluan eroon siitä koska en tarvitse enää sitä, vain kroppani oletettavasti huutaa sitä vielä...onko jollain kokemusta tällaisesta..kauan kestää ajaa mömmöt ulos ja on taas normaali olo vai onko se pilannut mun elämäni se läääke...
Voi miten toivon, että olisin löytänyt tämän ketjun jo aikaisemmin, olisin säästynyt paljolta. 2010 kesällä aloin kärsiä pienestä puutumisen tunteesta käsissä ja niskassa aika ajoin. Sitä aikaisemmin, aina lähtiessäni kotoa iski paniikki siitä olinko sammuttanut kaikki mahdolliset sähkölaitteet. Jos kaupassa oli liikaa ihmisiä, en pystynyt jäämään jonottamaan ostostoni kanssa, baariin en voinut edes kuvitella lähteväni, jos tiesin sen olevan täynnä. Vuoden aikana oireita tuli ja meni - joskus puutuminen oli niin pahaa, että en saanut yöllä nukuttua, koska heti laittaessani pään tyynyyn tunsin sen leviävän kurkkuun asti enkä saanut happea. En voinut syödä, koska kohtauksen iskiessä tuntui siltä että kurkkuni turpoaa umpeen.

Juoksin lääkäreissä ja väliaikoina käytin paniikkihäiriöisen pahinta vihollista : Googlea, josta kätevästi pystyi lääkärikirjoista poimimaan ties minkä sairauden itselleen. Minulta otettiin neurologisia tutkimuksia muutamaan otteeseen, kunnes kerran kohtauksen jälkeen menin terveyskeskukseen, jossa oma lääkärini oli juuri palannut takaisin töihin. Hän kuunteli hetken aikaa oireitani, kunnes kysäisi "Oletko aikaisemmin kärsinyt seuraavista oireista " ja siinä luetteli sitten kaikki mahdolliset mistä olin kärsinyt. Lisäksi stressiin ja siitä johtuvaan paniikkihäiriöön liittyi joitain OCD oireita, jotka saattavat johtua teini-iässä kärsimästäni syömishäiriöstä.

Minua helpotti suunnattomasti se, että sain lääkäriltä kuulla että minulla ei ole mitään vakavaa tautia ja että parhaiten tehoaisi jos hengittäisin paperipussiin aina kun kohtaus on lähestymässä, silloin ei puutumisiakaan tulisi. En halunnut aloittaa lääkitystä kohtauksiin, joten ryhdyin säännöllisesti käymään joogassa ja kehitin "oman onnen paikan" jonne saatoin meditoitua pahimpina hetkinä.
Jooga on auttanut suunnattomasti, osaan kontrolloida omaa hengitystäni ja hyvin hyvin harvoin törmään tilanteeseen jossa päästäisin paniikin valloilleen. Tärkeintä on tietää ennusmerkit itsessään, jotta kohtauksen saa pysäytettyä.

Tsemppiä kaikille
Alkoi huvittaa tämä lause: "väliaikoina käytin paniikkihäiriöisen pahinta vihollista : Googlea". Itselläni siis myös paniikkihäiriö ja jotenkin tuli niin surkuhupaisa olo lukiesssani tuon, koska kuulostaa niin tutulta.
Oiskos täällä ketään vastaavaa tapausta joka osais ohjeistaa mua, ollu nyt parin viikon ajan kokoajan epätodellinen olo josta seurasi ahdistusta. Hakeuduin lääkäriin ja sain lääkettä nimeltä Sertralin Orin 50mg ja sairaslomaa koulusta koska keskittyminen ei onnistu poissaoloisuuden takia. Huomenna viikon verran syöty puolikasta annosta ja sitten se pitäis nostaa kokonaiseen. Myös kilpirauhasen vajaatoimintaa huomattiin verikokeessa mutta lääkärin mielestä se saattoi olla virhe joten menen kuukauden päästä ottamaan uudestaan verikokeet. Onko kellään kokemusta näistä oireista ja lääkkeestä, auttaako se? Vaikea keskittyä mihinkään ja ahdistaa ajatus jos olotila jäisi koko elämän ajaksi tämmöseksi :l pelottavaa
Itselleni tuo lääke ei sopinut vaan itkin kaks päivää sohvan nurkassa. Pilkkusiskolle sopi erittäinkin hyvin:)
Mulle todettiin äskettäin paniikkihäiriö, ja mulla on ollu ihan samanlaisia epätodellisia oloja! Tuntuu ihan ku kaikki olis jotenki vierasta ja se olo on tosi pelottava. ;(
nimenomaan pelottava tulee kuolemanpelkoki aivan kauheata olen itsekkin kokenut tämän
Ottakaahan ihmiset huomioon, että myöskin Menieren tauti aiheuttaa myöskin huimausta, sekavuutta, sekä epätodellista oloa koska se vaikuttaa todella paljon tasapaino aistiin. Mutta, on todella monta muuta asiaa mitkä aiheuttaa ihmisille näitä samoja oireita. Fyysiset oireet on semmosia mitkä yleensä huomataan heti, esim paineen tunne päässä, tai tasapainon heikentyminen. Se yleensä kertoo ettei kaikki ole kunnossa, myöskin paniikkikohtauksessa on näitä samoja oireita. Mutta ensin kannattaa tutkia onko pääkopan sisässä kasvamassa mitään ylimäärästä, ennen kun ryntäätte apteekkiin tyhjentämään mieliala lääkkeet. Opin omalta kohdalta, ettei lääkkeet vie ongelmaa pois, hyväuskoset toki voi kuvitella ja jauhaa paskaa asiasta. Mutta näin on, ei mene. Lääkkeet auttaa vain hetkellisesti. Ratkaisu löytyy teistä itsestänne, yksikään ihminen tässä maailmassa ei tunne teidän henkistä olotilaanne, tai menneisyyttänne niin hyvin kuin te itse. Elikä tutkikaa ongelmaa, etsikää ratkaisu vaikka se veis koko elämän, koska näin te pääsette ongelmasta ylitse, sekä jos jotain oireita on, käykää lääkärillä, diagnoosin voi tehdä kuka tahansa, mutta onko se oikea ? mitäs jos suurin osa syö lääkkeitä väärän diagnoosin takia ?
näitä juttuja on mukava lukea, koska huomaa ettei oo ainut joka suurinpiirtein samanlaisesta ongelmasta kärsii :)

Ite n. puolisen vuotta sitten poltin pilveä aika paljon ja pari kertaa kävi tosi pahasti sen kanssa. Olo oli että ei muistanut mitään, kouristeli, pelotti, ei ollut olemassa ja tosiaa lenteli niitten pilvien yläpuolella ja mulle jäi parista kerrasta pahat traumat enkä enää ikinä haluais kokea sitä olo tilaa.

Juttu on nyt kumminkin niin, että noin 3 kk. sitten sain ensimmäisen kohtauksen että alko pelottamaan ihan yhtäkkiä ilman mitään syytä. Se meni kumminkin 5 minuutissa noin ohi. Nykyään oireita tulee voimakkaammin. Poissaolevia oloja jota en edes osaa selittää tulee viikossa noin. 2-3 kertaa. Ja silloin alkaa pelottaa, en edes silloin ajattele mitään.

Tänään tuli todella paha kohtaus. Oireet tulivat hiljalleen kolmen tunnin ajan kunnes kohtaus laukesi kokonaan. Oireet alkoivat poissaolevalla ololla ja yritin olla miettimättä olotilaa, mutta en enää pystynyt kontrolloimaan sitä niinkuin yleensä kun kohtauksia on ollut olen "jotenkuten" pystynyt. Aloin sängyssä pötköttämään ja ilan kestänyt paine tuntui päässä niin voimakkaalta että alkoi pelottaa ja olo oli erittäin poissaoleva. Tuntuu kuin en olisi täällä ollenkaan.

Nyt n. 2 tuntia kohtauksen jälkeen olo on normaali. Mietityttää mistä kohtaukset johtuvat. En osaa sanoa. Ja haluaisin jotain keinoja millä kohtaukset voisi mahd. estää. Mutta ehkä ajan kanssa.

Ensimmäisen kohtauksen jälkeen (mikä oli lievä) 3 kk sitten lähdin käymään terveydenhoitajalla keskustelemassa poissaolevasta tunteesta ja puhuimme myös pilvenpoltosta minkä tottakai lopetin heti niiden traumaattisten kertojen jälkeen. Hän tilasi minulle lääkäriajan, mutta en kuitenkaan mennyt sinne koska ajattelin että se oli vain yksi kohtaus eikä kukaan pystyisi auttamaan mun oman pään sisäsiä asioita. Ja mitään nappuloita en tule koskaan syömään sillä ne eivät varmastikaan auttaisi mitään.

Omaan kohtaukseeni siis kuuluu voimakas paineentunne päässä, poissaolemattomuus, raajojen nykiminen ja jäykkyys, pelko ja sen kautta luultavasti tuleva tiheä sydämen tykytys.

Mielestäni näistä voi parantua ihan itse ja ajan kanssa. kohtausten tuleminen pitää hyväksyä jne. ja ajan kanssa niitä pystyy ehkä kontrolloimaan. En tiedä onko niillä traumaattisilla pilven poltteluilla vaikutusta asiaan vaikka että aivoihin on jäänyt jotain entiiä. eikä kukaan muukaan pysty tietämään. pystyn kuitenkin elämään elämää ihan normaalisti ja tiedän milloin kohtaus tulee.
Hei lol lol
Poltatko mahdollisesti tupakkaamiten on muuten elämäntapasi,liikunta harrastukset myöskään ikäsi ei selvinnyt viestistä eikä sukupuolesi.
Hei.

Olen 16- vuotias nainen. poltan tupakkaa, mutta en näe sen olevan ongelmani syy.
elämäntavat suht normaalit. liikun aika vähän ja syön milloin sattuu.

koko ajan tuntuu painetta päässä. ja vaivaan sillä itseäni koko ajan... huhhuh.
tupakointi saattaa olla siihen syynä uskon niin sanoisin hyvän neuvon lopeta tupakointi kun olet vielä niin nuorikin tupakasta tulee yleensä vanhemmiten keuhkosairauksia ja muitakin vakavia hengenvaarallisia tauteja olen itsekkin polttanut en polttaisi enää vaikka saisin sinunkin kannattaa lopettaa
Käykää silmälääkärillä,ei siis optikolla.silmistä voi löytyä merkkejä kaikenlaisista sairauksista!
minulla on kamala olo aina välillä tuntuu joskus ettei saa henkeä ja hikoiluttaa ja tulee kamalan oloinen olo tuntuu että kuolema tulisi se menee sitten jonkin ajan kuluttua ohi aivan kauhea tunne en toivo kenellekkään se voi tulla missä vain ja aivan yks kaks mitään varottamatta
Minulla on myös joskus outo tunne päässä. Sellainen tunne, kuin minun pää painaisi kauheasti enkä jaksaisi pitää sitä ylhäällä. Tätä tapahtuu aina koulussa joissakin ahdistavissa tilanteissa, mutta nykyisin se on pahentunut. Vaikka olisin yksin esimerkiksi tietokoneella, niin saatan tuntea painavaa oloa päässäni. Juuri tänään ruokailussa mie ensin ahdistuin siitä, kun yksi ihminen istui minun viereen. Mie ajattelin selviäväni siitä ja että ei minulla ole mitään jännitettävää. Sitten yhtäkkiä tilanne vain jostakin syystä karkasi käsistä ja pelkäsin punastuvani. Sitä seurasi sitten pientä hikoilua ja kuuma aalto. Lisäksi minulla oli sydämen tykytystä. Halusin lähteä heti pois, mutta se olisi tuntunut typerältä. Lopulta sain tunteeni jotenkin hallintaan, mutta jätin ruoan syömättä. Ruokailun jälkeen menin vessaan ja minun teki mieli itkeä ja huutaa. Minua on alkanut jo turhauttamaan oma itseni. Miksi se olo vain tulee? Miksi en voisi olla aivan normaalisti? Mie pelkään romahtavani vielä joku päivä tai tulevani hulluksi.

Olen aina ollut ujo, mutta tämä on mielestäni jo paljon vakavampaa. Minulla ei myöskään ole kovin hyvä itsetunto ja jos ajattelen olevani hyvä, niin tunnen itseni itsekkääksi. Tunteeni ovat siis melko sekavat ja useinmiten voimakkaat. Haluaisin kuitenkin olla JO oma itseni, sillä elämä on liian lyhyt tämmöiseen käyttäytymiseen.
Pääsin melkein vuosi sitten eroon paniikkikohtauksista. Kohtaukset laukesivat todennäköisimmin, kun olin juonut alkoholia ja kahvia tai polttanut pilveä. Minulle ei tullut muistaakseni paineen tunnetta päähän kohtauksissa, mutta ajauduin tälle sivulle, koska nyt olen alkanut tuntemaan kummallista painetta keskellä päätäni.

Ratkaiseva hetki oli se, kun päätin kohdata jostakin kumpuavan voimakkaan pelon tunteen, joka uskotteli minulle, että sydämeni pysähtyy tai verisuoni katkeaa päästä. Tajusin, että koska olin saanut kymmeniä kertoja paniikkikohtauksen ilman terveydellisiä seuraamuksia, minun kannattaisi olla pyristelemättä vastaan.

Paniikkikohtauksen alkuja tulee vieläkin silloin tällöin, mutta niistä ei koskaan kehkeydy kohtausta, sillä tajuan heti mistä on kyse. Voi olla, että minua on auttanut em. päihteiden lopettamisen lisäksi (alkoholia vielä menee vähän, mutta vähensin paljon) paniikkikohtausryhmä, jota veti pari psykologia ja vuosi sitten ottamani puhdas MDMA, jonka jälkeen en ole saanut yhtäkään varsinaista kohtausta. On kuitenkin vaikea sanoa, auttoiko MDMA kohtaamaan pelon vai sattuiko ottaminen samaan aikaan tunteen kohtaamisen aiheuttamaan parantumiseen. Todennäköisesti se auttoi, mutta ei ratkaissut itsessään ongelmaa.

En suosittele MDMA:n ottamista, sillä ihmisellä tulee olla riittävästi itsekuria ja tietoa aiheesta ottaakseen sitä turvallisesti ja harvoin. MDMA on myös laitonta. Tahdoin vain ilmaista, että tässä jo Sveitsissä käytössä olevassa tulevaisuuden terapia-avusteessa on rutkasti lääkinnällistä potentiaalia. Suosittelen sen sijaan psykologilla käymistä, jos paniikkikohtaukset vaivaavat.
ELKÄÄ KÄYTTÄKÖ KOFEIINIA ESIM AAMULLAKAAN KAATAKAA VAIKKA KYLMÄÄ VETTÄ PÄÄLLE MUTTA EI KOFEIINIA :( LUULIN ET MUL ON AIVOINFARKTI MUT TAJUSIN ET SE EPÄTODELLINEN TUNNE JOHTU KOFEIINISTA :(
KAUHEETAAA T:12V POIKA JOKA JOI 2 ES ENERGIAJUOMAA PUTKEEN [500ML]
YHYYYYY
Paniikkikohtaukset aiheuttaa myös lihasjännitystä niskaan. Sain hyvän avun hierojalta, joka niksautti myös niskanikamani paikoilleen. Hän sanoi, että pahasti jumittunut niska aiheuttaa paineen tunnetta päähän, näköhäiriöitä ja pientä pahoinvointia. Onneksi tajusin mennä tuohon käsittelyyn vaikkei päätäni särkenytkään. Ihan kaikki hierojat ei kyllä niksauttele ja hyvä niin - täytyy tietää mitä tekee.
Mulla ohan samoja oireita kestäny nytten 2 viikkoa joka päiväsesti:( mut mulla on ollu kans sydämmen liika lyöntejä noitte päässä olevie paine tunteide yhteydes välillä:( juon kahvia joka aamu, nukun 5-7 tuntua yössä. Oon 14 vasta ja pelottaa pikkusen pitäskö mun käyä lääkärissä vai onko ihan normaalia?D:
Itsellä samanlaisia oireyhtymiä monen kirjoittajan kanssa, apua pyörryttämisen tunteeseen sain niska/hartiahieronnasta, aivot ei saaneet tarpeeksi happea. Samalla epätodellisuuden tunne hävisi, mutta kummallinen voimaton olo ja lievä kuvotus vaan jatkuu.

Tässä myös linkki erilaisiin itse harjoituksiin:
http://www.tohtori.fi/?page=3830134&id=5520321
kaikki tuntuu jotenkin loogiselta siis omasta kohdastani. Itsellä siis epätodellista oloa, alavireisyyttä ja paniikkikohtauksen laisia oireita välillä. Saan olot pois kun ajattalen, että on vain ohimenevää ja mieli tekee "kepposet", todellakin auttaa.

Mulla aina syksyt vaikeeta aikaa ja ennenkin syksyisin ollut tälläsiä oireita, mutta heti kun keskityn johonkin muuhun huomaan, että oireita tai oloja ei ole mutta tupsahtavat päälle kun huomaan ettei niitä enää ole :D eli kysymys on enemmänki siitä että itse luulen sekoavani tai yms luulotaudista jne.

Itellä nyt tosi stressaava aika menossa ja kaamos meneillään. Tiedän, että tästä vielä noustaan. Toi kaikki taas alk pitkän valvomisen jälkeen eli on paljon univelkaa, sitten säikähdin kun omasta mielestäni kuulin jonkin ihme äänen joka paljastui radioksi. Noh väsymyksestä johtuen meni pari seuraavaa päivää niinku sumussa ja nyt alkaa jo helpottaa. Loppupeleissä nyt tiedän sen, et pitäs ajatella mistä kaikki alko, tiedän sen omalla kohdallani ja löytää siihen selitys siitä sitten ratkomaan ne loputki ajatukset mitkä on tullut sen jälkeen ja kohta huomaaki että on täysin terve.

Eli koittakaa rentoutua, käykää omat ajatuksen ja pelot läpi. Niille löytyy joku luonnollinen selitys. Olkaa ajattelematta epätodellista tai muuta oloa, joka liittyy masennukseen ja stressiin ja keskittykää mukaviin asioihin niin huomaatte kohta että olette omia "entisiä" itsejänne.
Pakko sanoo ku luin näit et kiitos kaikki sain nyt mielenrauhan <3
Sanon lyhyesti ja ytimekkäästi että huimaus, epätodellinen olo. Pahaolo ja närästys hikoilu ym. Ovat kahvin aikaan saannosta. On kokemusta. Yritin väkisin oppia juomaan kahvia ja huomasin nämä kaikki oireet.
Itsellä kaikki alkoi Joulun tienoilla 2013. Oltiin rouvan kanssa joulu ostoksilla ja yht'äkkiä iski aivan helvetin huono olo. Ilmeisesti paniikkikohtaus tms. En tietenkään sitä itse tiedostanut. Luulin vain että nyt on lähtö lähellä. Lähdin samana päivänä päivystykseen. Siellä tarjottiin poskiontelon tulehdusta. Verenpaineet olivat myös katossa, stressasin tilannetta niin paljon. Vaivat vaan jatkui. Heräsin yöllä kovaan päänsärkyyn ja korvien soimiseen. En jaksanut muuta kuin maata sohvalla. Kuumeilua, tasapaino heikko. Jäin pariksi kuukaudeksi sairaslomalle. Juoksin verikokeesta toiseen, kävin neurologilla, ekg:eet, magneettikuvat, röntgenit. Mitään ei löytynyt. Olin tietysti helpottunut ettei mitään löytynyt. Olin aivan varma aivokasvaimesta, ms-taudista jne...Olo koheni hetkeksi mutta on jatkunut aika huonona vuoden. Stressin sieto kyky olematon, korvat tinnittää ja on tukkoiset, niskat jumissa, näköhäiriöitä (floatereita, kipinöitä) Sydämmen tykytyksiä.Päässä paineen tunnetta, olo usein poissa oleva. Ilmeisesti tämä ns. aikuistumisen alku aiheutti minulla tämän. Rakensin taloa ja ensimmäinen lapsi oli tuloillaan. Kaikki kävi vaan niin nopeasti. Elämän muutokset, myös positiiviset näköjään aiheuttaa kaiken näköistä ahdistusta. On käynyt mielessä että käyn lääkkeet hakemassa mutta jospa tämä nyt tästä. Kun tiedostan ettei tämä ole mikään fyysinen sairaus. Ajattelin käydä hierojalla nyt useamman kerran ja lisätä liikuntaa. Mukavasti tuo kevät aurinkokin alkaa tuolta pilkahdella :)
Mulla alkoi paniikkihäiriöt samoihin aikoihin kuin sulla. Olen nyt 34v. Ja mies :). Kävin läpi samat tunteet kuin sinäkin ja asiaa oli hankala käsitellä. Kävin lääkärillä ja psykoterapeutilla, mutta olin koko ajan "varma", että minulle oli tehty väärä diagnoosi. Aina kun paniikkihäiriö iski päälle olin varma, että kuolen. Tunne on voimakas eikä siinä järki auta. Sydän hakkaa hulluna ja kaikki tuntuu jotenkin epätodelliselta. Etäiseltä. Useimmiten paniikkihäiriö vielä iskee tilassa jossa sen on kerran saanut. Sitä pelkää jo etukäteen ja sitä varmemmin se iskee. Itsellä tuntui pitkään, että olin ihan yksin ongelmani kanssa eikä kukaan ymmärtänyt. Ja miten kukaan voisikaan ymmärtää tunnetta, joka on niin voimakas, että se voittaa jopa selkeän järjen "äänen".

Voin vain sanoa sinulle, että älä pelkää kohtausta. Se on täysin vaaraton. Kun tunnet, että paniikki iskee päälle, älä anna sen voittaa. Vältä ylihengittämistä. Hengitä rauhallisesti nenän kautta siitä huolimatta, että olo tuntuu "hengästyneeltä". Jos mahdollista niin hengitä paperi- tai muovipussiin. Ja yritä rauhoittaa mieli. En väitä, että tämä olisi helppoa. Ei todellakaan. Eikä varmasti onnistu ekoilla kerroilla. Paniikkihäiriöön usein liittyy masennusta kuten itsellänikin ja siihen tulee hakea hoitoa, mutta on erittäin tärkeä ymmärtää, että itse paniikkikohtaus (kaikista kamalista tuntemuksista huolimatta) on täysin vaaraton. Siihen ei kuole eikä se vahingoita millään tavalla.
Samoja oireita kuin teilläkin, löytyi myös täältä. Olen reilu kolmekymppinen jäpä.

Mietin mistä nämä käsittämättömät fiilikset tulee? Mikä minuun vaikuttaa? Ekana mieleen tuli frendit, työympäristö, hima ja kaikki itseni ulkopuolella.

Sitten käänsin ajatukseni itseeni. Voiko sisältäpäin jokin vaikuttaa minuun? Tajusin ajattelevani jatkuvasti, että ajatus on oltava sisältäpäin vaikuttava voima. Toiseksi tajusin tarvitsevani energiaa päivittäin. Mistä sen saan? Ruoasta, ja juomasta mikä myös vaikuttaa sisältäpäin. Kolmanneksi lääkkeet, vitaminilisät, ynnä muut sellaiset, jotka tietenkin vaikuttavat sisältäpäin.

Jokainen asia herättää ajatuksia päässäni. Kenties voin valita otanko ajatuksen vastaan vai annanko sen mennä ohitse. Siis kaikki frendit, työ, koulu yms. luovat ajatuksia joihin reakoin jotenkin tai olen reakoimatta. Älä ajattele paloautoa. Ajattelitko? Annatko sen mennä ohitse?

Mageen koiran nähtyäni. Ajatukseni pulpahtaa pintaan. Onpa siisti dogi! Pulpahdus tulee jostain tyhjyydestä jostai kaukaa. Olenko oppinut ajattelemaan niin?

Jos äiti opettaa vauvaa se sanoo sille ja näyttää, pyörä, auto, nukke, kuuma hella ja niin edelleen. Syöttää siis ajatuksia, myöhemmin ajatusmalleja. Onko siis mahdollista, että olen opettanut itseni pelkäämään, tai pitämään jostakin?

Tämän jälkeen kelasin alkoholia, kuinka se minuun vaikuttaa ja taas iso ratas pyöri, että sekin tulee sisältäni, joten myös ruoka ja juomat vaikuttavat minuun.

Tajusin, että syödä pitää ja juoda, muuten ei paljon ukko liiku. Tämän jälkeen aloin erittelemään mitä päivittäin suuhuni laitan joko nesteenä, tai kiinteänä aineena. Erittelin kaiken mieleen tulleen paperille ja rupesin miettimään mitä hyötyä tai haittaa aineesta mulle on. Jos elämäni riippuu tästä itsestään selvyydestä niin voisko se myös olla väärillä valinnoilla käsittämättömien olotilojen luoja?

Olen alkanut syömään säännöllisesti ja mahdollisimman terveellisesti. Tajusin että ruoka on kuin polttoainetta autoon. Mitä puhtaampi aine sitä pidempään kone pyörii. Säännöllisyys jota nykysin harrastan on tuhti aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen ja välillä jos jaksan iltapala.

Aamupalaa en aijemmin pystynyt syömään, usein miten kahvi oli eka mikä suustani alas sain. Nyt kun syömis rytmini on kääntynyt iltapainotteisesta aamupainoitteiseen, ei illalla juurikaan tarvitse syödä, ja aamupala melkein odottaa. Tehosekotin on kova sana, aamu- ja välipala putoo helposti ja vaihtoehtoja on google ja tietenkin omat nuppi pullollaa, suosittelen!

Kahvikin pelittää kunhan ei tyhjään vatsaan ja kohtuudella. Google jeesas antamalla selityksen kahvi tärinöihin ja oho oli taas helpompi kontroloida tilojaan. Nyt olen päättänyt jättää kahvin kokonaan pysyn ilman sitäkin pirteänä. Alkoholi myös kevyellä kädelle ei nollaus periaatteella.

Sisältä ulos päin.
Joo, perkele. :DD oon 12-vuotias ja mulla on välillä paniikkikohtauksia (paniikkihäiriö). Sitten on tullut todella outoja pyörtymistunteita välillä ja poissaolokohtauksiakin.. epätodellisuuden tunnetta jnejnejne.. Voiko olla aivokasvainta? :( Vittuu pelottaa !!!! koska ei oo saatu tietää mistä johtuu ne erilaiset kohtaukset jotka ei ees littyis paniikkihäiriöön. auttakaa
Nuorilla ongelma voi olla myös liian vähäinen uni, vääränlainen ravinto. Pitkittynyt poskiontelon tulehdus joka johtaa paineeseen korvissa. Se voi aiheuttaa myös huimausta ja paineen tunnetta päässä. Nuori tarvitsee paljon energiaa päivässä ja vitamiineja, hivenaineita. Monesti nautitaan liian yksipuolista ravintoa. Magnesiumin saanti on hyvin tärkeää ja sitä saa vain oikeastaan viljatuotteista.
Tutkimuksissa on todettu että magnesiumin puutos voi aiheuttaa Paniikkihäiriötä.

Varsinkin nuorilla tytöillä ja naisilla herkästi jää ravinto liian niukaksi ja myös vitamiinejen saanti joka voi johtaa lopulta paniikkihäiriöön.

Pitää muistaa että aina ei ole paniikkihäiriöstä kyse vaikka saa paniikkohtauksia.

Nämä asiat voivat myös päteä aikuiseenkin ihmiseen. Unenpuutteesta ja stressistä tiedetään että se altistaa monille sairauksille, niin fyysisille kuin psyykkisille. Siihen lisätään väärälainen ravinto niin ongelmat vain kasaantuvat.
Sitten on tietenkin alkoholi, tupakka, kahvi, huumausaineet jotka altistavat myös psyykkisille sairauksille.

Pitäkää huolta fyysisestä terveydestänne, ehkä ne psyykkiset ongelmat myös vähenevät ajan myötä. Ihmiset usein aliarvioivat fyysisen hyvinvoinnin vaikutuksen psyykkiseen hyvinvointiin.
Takana voi tietenkin olla myös allergioita kun puhutaan paineesta päässä ja huimauksesta sun muista oireista. Siihen ei välttämättä liity edes nuhaa vaikka usein mielletään että se on aina osa allergiaa. Home myös voi aiheuttaa näitä oireita.
Esiintyy melko voimakkaitakin paniikki ja ahdistus oireita/kohtauksia, jotka luultavasti puhkesivat hieman stressaavamman tai ei niin tavallisen elämäntilanteen myötä. Jiihuu tämä ikävä vaiva saa lähinnä humoristisen sävyn siinä vaiheessa kun tuntee ja tietää, että paniikkiin ja ahdistukseen ei ole enään mitään syytä, mutta silti jokin laukaisee aina kohtauksen ja siitä tulee todella turhautunut olo, inhoan tuota oloa, että sekoaa, mutta koitan aina tsempata itseä että kyllä se menee ohi.
Olen 23 vuotias ja nyt tätä on jatkunut pari vuotta. En haluaisi tehdä tästä itselleni isoa numeroa, vaikka se hallitseekin elämääni enemmän kuin tahtoisin myöntääkään. Jotenkin tuntuu, että paniikki ja ahdistus on jotenkin opittuja tiloja, koska ne ovat jatkuneet niin pitkään. Olen lopettanut tupakoinnin ja sen hyödyt huomasi melko nopeasti ja nyt ois vuorossa vierottautuminen kahvista ihan vain kokeeksi.
Meditointia ja mielenhallintaakin olen ruvennut harrastamaan ja toivottavasti siitä olisi apua, ainakin mitä on lukenut monesta lähteestä, että se voisi olla avain vähän chillimpään elämään:D Voimia kaikille!
Paniikkihäiriö on siitä ikävä et aina ei tiedä koska ja mistä se tulee. Ei asiantuntijatkaan oo päässeet asiasta selvyyteen. Voi lähteä siitäkin, jos niska on oikein jumissa. Käy hierojalla ja tekee venytysliikkeitä, niin siitä se selviää. Ite oon saanut paniikkia aisoihin joogalla jossa hengitys ja venytysharjoituksia. Ei mee kun 15-30 minuuttia päivästä. Opamox tabletti on aina varmuuden vuoksi mukana. Jos ei niitä säännöllisesti käytä, niin ei ne terveydelle haitaksi ole. Sama kuin alkoholin kanssa
Minulla myös painetta vasemmalla puolella aivossa ja vasen korvasta lähti kuulo. Kaikki tapahtui viime syksynä eräänä yönä ja aamulla huomasin että en kuule enään kun yhdellä korvalla. Edelleenkään en kuule ja paineen tunnetta vieläkin. On käyty magneettikuvauksessa ja viipalekuvauksessa ja kaikenlaiset verikokeet otettu. Mitään ei löydy, lääkärit eivät pystyneet auttamaan. Tässä sitten elän paineen ja oikean korvani kanssa joka vielä kuulee. Jonain päivänä parempi, mutta välillä on niin heikko olo ettei jaksa mitään. Usein alkaa yht äkkiä haukottaa joka 2 min välein, ihan niinkuin ei saisi happea tarpeeksi, sitten tuo paine nousee vasemmalle aivon puolelle ja sitten huimaa . Eikä johdu mistään paniikkikohtauksesta, sen voin kyllä sanoa. Ei kuulo voi siitä lähteä,.. En enään tiedä mistä saisi apua.
Moi!

En usko välttämättä psyykkiseen sairauteen tässä tapauksessa. Kyseessä voi olla tavallinen migreeni tai joku muu aivojen verenkiertohäiriö, jopa aivokasvain. Jos ongelma on "ohimenevää" sorttia, ei jälkikäteen testeissä näy välttämättä mitään enkä tiedä mitä sinulta on mitattu. Suosittelisin menemään uudestaan lääkäriin ja jatkotutkimuksia.
Hei, Olen käynyt Hus sairaalassa siellä lääkärit tutkivat, sekä yksityiselläkin ja myös terveysaseman lääkäreillä. Enään ei ole varaa mennä mihinkään. Terveysasema olisi halvempi, mutta kun olen jo käynyt sielläkin.
Oon nyt ryypänny 1.5viikkoo kaljaa ja tuntuu ettei saa happea ja päässä ihan outo olo. Johtuukohan tästä ku ottanu, mut nää oireet alko yhtäkkii. Ennen ei oo ollu mitään. Tuntuu etten uskalla lopettaa oluen juontii :/
Saitko lopetettua kaljan juomisen? Itelläki aina ku ryyppää pari viikkoo putkee ni huhuh sitä oloo sen jälkee, ihan fyysisestiki :D Kuuluu pääs surinaa ja sitä sun tätä, mut kelaan aina et jos on menny vast alle viikko juomisen lopettamisest ni ne kuuluu vaa johonki vierotusoireisiin ja menee ohi =)
Ekan ryyppypäivän jälkeen heti poikki - vaikka moottorisahalla! Sellasta ihmistä ei olekaan jota alkoholi ei pistä polvilleen. Pahimmassa tapauksessa menee perhe, työ, terveys, asunto, pellot ja ojatkin samaan pakettiin.
Olen 25vuotias mies. Tupakoin, juon kahvia, syön kohtuu epäterveellisesti ja epäsäännöllisesti, ja unirytmini on töiden puolesta viturallaan. Olen kuitenkin normaalipainoinen ja kohtuu hyvässä kunnossa ulkoisesti.

Itselläni on ollut hyvin samantyyppisiä oireita jo pidemmän aikaa, kuin mitä tästä ketjusta olen päntännyt. Alkuun oli tuota huimausta ja eräänlaista paineentunnetta päässä. Esimerkiksi kadulla kävellessä on keskityttävä tarkasti siihen kävelemiseen koska tuntuu että askel lähtee muuten harhailemaan. Tätä siis on jatkunut jo toista vuotta. Aiemmin olen laittanut sen niskojen piikkiin, koska työn puolesta ne ovat useasti jumissa. Viimeaikoina olen saanut siihen kaveriksi myös, ahdistuneisuuden, jännittyneisyyden, rintakivun, jatkuvan hyperventiloinnin ymsyms.. Aina kun huomaan uuden oireen, teen sen suurimman virheen, että googletan sen, koska pelkään että nyt on jotain pahasti vialla. Tähän mennessä olen diagnosoinut itselleni keuhkosyövän, sydänkohtauksen ja aivokasvaimen. Tästähän syntyy mukava oravanpyörä, mistä ulospääseminen on erittäin haastavaa. Ja lähes poikkeuksetta nämä ns "uudet kivut/oireet ilmaantuu nukkumaanmentäessä, kun on yksin omien ajatustensa kanssa. Näinollen panikoitaessa jää yöunet kohtuu vähäisiksi. Aamulla olet sitten entistä ahdistuneempi ja siihen väsymykseen pumppaat itsesi täyteen kahvia (mikä on erittäin fiksua tälläisessä tilanteessa :D ) Siitä sitten työpaikalle, jossa stressaaminen vasta alkaa, 10h työpäivä, kotiin ja sama ralli uudestaan.

Itse olen käynyt sydänkäyrässä, kilpirauhaskokeessa, verenpaineet on otettu, keuhkot kuunneltu, motoriikkakokeet tehty ja näin saatu poissuljettua fyysisiä sairauksia. Joten diagnoosi oli "määrittelemätön ahdistuneisuus/paniikkihäiriö"

Kävin juttelemassa tästä myös psykiatrin kanssa, joka oli sitä mieltä että lääkitystä ei toistaiseksi tarvita, muttei myöskään kertonut miten voin omaa oloani auttaa.. Poislukien "kannattaa hengitellä paperipussiin" ohjeen.

Joten jos tätä lukevilla on jotain mukavia niksejä joilla itse helpotatte omaa oloanne niin kertokaa ihmeessä. =)
Vähemmän töitä enemmän liikuntaa ja joogaa, terveellinen ruokavalio. Tupakka pois, kahvi ja alkoholi minimiin. Sos.kanssakäymistä kannattaa hankkia myös. Ahdistus/paniikkihäiriön oireet on. Terapia tarvittaessa. Näillä keinoilla olo varmasti kohenee.
 /   /  /  / epätodellinen olo, huimaus, tuskaisuus, paineen tunne päässä
Norvital TESTOMAX

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta