Harkitsetko adoptiota lapsellesi?

Lue tämä

Jos mietit lapsesi antamista adoptioon, lue tämä viesti. Lopussa on myös linkkejä vanhoihin keskusteluihin, joiden lukeminen voi olla hyvin avartavaa. Toivottavasti tästä herää keskustelua, johon osallistuisi myös niitä, jotka ovat itse adoptoituja.

Useat sadat lapsettomuudesta kärsivät avioparit odottavat kotimaista adoptiolasta. Kotimaisten adoptiolasten määrä on kuitenkin koko ajan hiljalleen vähentynyt. Alla on kotimaisten adoptioiden määriä vuosilta 1987-2006, mutta noissa luvuissa on mukana nekin adoptiot, joissa lapsi on adoptoitu sijaisperheeseen eli adoptoitava lapsi ei ole ollut enää vauva, vaan ehkä jo esimerkiksi kouluikäinen. Lukuja katselemalla voi hyvin ymmärtää, että vauvoja tulee adoptioon vain muutama kymmenen vuosittain (viime vuonna Pelastakaa Lapset ry:n kautta 26 vauvaa). Koska kotimaista adoptiovauvaa odottavia pariskuntia on hirveän paljon, voi hyvin ymmärtää täällä palstalla käytävää rajua kirjoittelua ja myöskin harhaanjohtavia provo-viestejä.

Vuosi -> kotimaisten adoptioiden lukumäärä
1987 -> 173
1988 -> 165
1989 -> 162
1990 -> 132
1991 -> 129
1992 -> 110
1993 -> 103
1994 -> 72
1995 -> 74
1996 -> 67
1997 -> 64
1998 -> 61
1999 -> 58
2000 -> 61
2001 -> 59
2002 -> 64
2003 -> 43
2004 -> 52
2005 -> 57
2006 -> 53


Adoptioperheet eivät yleensä saa toista kotimaista adoptiolasta, vaikka he toivoisivat sitä. Useat kotimaan adoptioperheistä jäävätkin yksilapsisiksi, sillä vain harvat heistä adoptoivat toisen lapsen ulkomailta tai ryhtyvät sijaisvanhemmiksi. Lastaan adoptioon antavat biologinen äiti ja isä voivat kuitenkin toivoa lapselleen sellaista adoptioperhettä, jossa on jo ennestään kotimaasta tai ulkomailta adoptoitu lapsi tai sijaishoidossa oleva lapsi. Tällöin lapsi ei jää ainoaksi lapseksi ja sisaruksilla on mahdollisuus jakaa adoptioon/sijaishoitoon sekä biologisiin sukulaisiin liittyviä ajatuksiaan.

Jos mietit lapsesi antamista adoptioon…

…älä tee sitä toisten (esim. vanhempien, sosiaalityöntekijä, lapsen isän) painostuksesta.
…älä kiirehdi päätöstäsi. Vauva voi olla 6kk sijaishoidossa, jonka ajan voit miettiä ratkaisuasi, hankkia tietoa ja halutessasi osallistua vauvan hoitoon tai pitää häneen yhteyttä.
…älä tee päätöstä, jos olet vakavasti sairas esim. masentunut. Lapsen antaminen adoptioon on niin suuri asia, että sinun täytyy olla kunnossa voidaksesi tehdä niin suuren ratkaisun. Mikäli et voi sairautesi vuoksi hoitaa lastasi, hänelle löytyy varmasti hyvä sijaishoitopaikka.
…vaadi itsellesi apua ja tukea sekä riittävästi tietoa adoptiosta sekä muista mahdollisuuksista. Ensikodin kautta saatat saada synnytykseen tukihenkilön, joka saattaa voida olla tukenasi jo raskausaikana sekä lapsen synnyttyä.
…älä tee sitä sen vuoksi, että koet ettet ansaitsisi lasta yhtä paljon kuin lasta pitkään toivoneet pariskunnat. Maailmassa on paljon kotia tarvitsevia lapsia, joten adoptiolasta odottavien onni ei riipu sinun päätöksestäsi.
…mieti ratkaisuasi perinpohjaisesti, sillä sinä ja lapsesi joudutte elämään sen kanssa loppuelämän.

Kaikki kotimaasta lapsen adoptoivat pariskunnat kärsivät lapsettomuudesta. Se on monille erittäin raskas ja häpeällinenkin asia. Ulkomaisesta adoptiosta poiketen kotimaisen adoption voi yleensä salata. Saattaakin olla, että adoptiovanhemmat eivät kerro lapsen adoptiosta edes arkipäivän lähipiirille (esim. päiväkoti, koulu, naapurit, lapsen ystävät). Ulkomaisen lapsen aiemmin adoptoineet tai sijaisvanhemmat saattavat olla tässä mielessä avarakatseisempia. Toisaalta myös kotimaasta adoptoineiden perheiden joukossa on avoimia ja suvaitsevia ihmisiä.

Adoptioperheelle saattaa olla hyvin raskasta se, että heidän adoptiolapsellaan on biologisia sukulaisia Suomessa. Adoptiovanhemmat saattavat ennen adoptiota ajatella kertovansa lapselle paljonkin adoptiosta ja lapsen taustasta, mutta tämä ajatus saattaa muuttua sen jälkeen kun he ovat saaneet lapsen ja lapsi kasvaa. Adoptiosta kertominen lapselle on paljon vaikeampaa kuin usein ajatellaan. Erityisen vaikeaa se on silloin, kun lapsi on tullut perheeseen vauvana, eivätkä ulkopuoliset tiedä adoptiosta. Tällöin adoptio ei ole yhtä arkinen ja jokapäiväinen puheenaihe kuin ulkomailta adoptoineiden perheissä. Adoptiovanhempien saattaa myös olla hyvin vaikeaa myöhemmin tukea lapsen juurien etsimistä ja biologisiin sukulaisiin tutustumista, koska biologiset sukulaiset asuvat samassa maassa ja puhuvat samaa kieltä. Myös Pelastakaa Lapset ry. saattaa vähätellä adoptiolasten biologisia etsintöjä, sillä he työskentelevät paljon adoptiovanhempien kanssa ja ajattelevat asioita usein adoptiovanhempien kannalta.

Jos annat lapsesi adoptioon, sinulla voi käydä hyvä tuuri ja lapsesi voi saada hyvän adoptioperheen. Muista silloin, että sinulla on oikeus toivoa perheeltä erilaisia asioita esimerkiksi sitä, että perheessä on jo aiemmin kotimaasta tai ulkomailta adoptoitu(ja) lapsi(a) tai sijoitettu(ja) lapsi(a). Tällöin lapsesi saa vähintään yhden sisaruksen, joka on kokenut saman kuin hän itse. Voit myös pyytää avointa adoptiota tai lapsesi sijoittamista sijaishoitoon, jolloin voit pysyä mukana lapsesi elämässä hänen lapsuutensa ja nuoruutensa aikana. Voit myös toivoa lapsen pääsevän perheeseen, jossa on sama kieli, murre ja uskonnollinen näkemys kuin sinulla tai yhteisiä elämäntapoja ja harrastuksia. Voit myös esittää toiveita adoptiovanhempien iästä, asuintyylistä, asuinalueesta tai jopa heidän ammateistaan. Mieti millaisen perheen sinä haluaisit lapsellesi, mutta muista että ihan kaikkia toiveita ei välttämättä pystytä toteuttamaan.

Jos sinulla on mielenterveysongelmia, elämänkriisi tai fyysinen sairaus, älä missään nimessä tee liian nopeaa ratkaisua! Vaadi itsellesi hyvää hoitoa ja tukea sillä perusteella, ettet voi tehdä sairaana päätöstä lapsesi tulevaisuudesta. Muista, että psyyken sairauksistakin voi parantua. Yksinhuoltajanakin pärjää. Lapsesi voi kasvaa onnellisesti myös hyvässä sijaisperheessä ja tavaten sinua hän oppii tuntemaan myös taustansa. Älä anna myöskään psykiatrisen henkilökunnan tai sosiaalityöntekijöiden painostaa tai kiirehtiä sinua päätöksen teossa!

Muista, että sinä ja lapsesi joudutte elämään tämän asian kanssa elämänne loppuun asti. Lapsen sijoitus sijaishoitoon on mahdollista purkaa myöhemmin, jos tilanne on siihen sopiva, mutta adoptio on lopullinen. Pohdi myös tarkkaan, jaksaisitko itse kasvattaa lapsesi tukitoimien avulla. Pyydä kuulla erilaisista mahdollisuuksista päästä lapsen kanssa ensikotiin ja saada kädestä pitäen tukea lapsen hoitoon ja äitiyteen.

Jos päädyt kaikesta huolimatta antamaan lapsesi adoptioon, älä syytä itseäsi vaan toivo lapsellesi, itsellesi sekä lapsen adoptoivalle pariskunnalle mahdollisimman hyvää tulevaisuutta. Pyydä itsellesi apua asian kanssa selvitäksesi ja etsi käsiisi kohtalotovereita. Lue täältä aiempia tästä aiheesta käytyjä keskusteluita, mutta muista että kaikki kirjoittajat eivät ole aivan rehellisiä viestejä lähettäessään:

Tuore keskustelu näistä asioista:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000027315380

Vanhempia keskusteluita:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000016164676

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000015375496

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000014397523

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000013807900

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000008503687

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000007302115

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000008503782

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000008906036

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000012224621

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000015375496

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000014397523

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000013807900

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000008503687

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000007302115

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000008503782

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000008906036

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000012224621

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000016957544

31

3311

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Minäkin.

      ""…älä tee sitä
      …älä tee päätöstä,
      …vaadi itsellesi apua .
      …älä tee sitä sen
      …mieti ratkaisuasi perinpohjaisesti, ""

      Tällä palstalla on niitä propagandisteja, jotka kertovat, että "kuinka paljon on tietämättömyyttä ja väärä tietoa adoptiosta".

      Yksinkertainen neuvo äidille:
      Älä suostu allekirjoittamaan mitään adoptiopaperia Pelan, sostoimiston tai minkään muunkaan tahon painostuksesta tai kehotuksesta.

      Lapsi voidaan huostaanottaa, mutta
      Suomen lainsäädännössä ei ole kohtaa, joka velvottaisi antamaan lapsen adoptioon.

      Anna asian "hautua monia vuosia", koska omat asiasi saattaa muuttua. Kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta adoptioon antamasi lapsi ei tule takaisin, korkeintaan vuosikymmenten jälkeen, kun hän on jo aikuinen.

      Adoptio on epäinhimillinen toimenpide lapsen kannalta, vasta silloin se on oikeutettua, kun lapsi itse voi aikuisikäisenä itse sanoa haluaako hän adoptoitavaksi vai ei.

    • Sijoitukseen

      Niin muuttui mieleni tässä viikkojen saatossa. Osin myös siitä syystä etten alussa edes tiennyt kuin 2 vaihtoehtoa: Abortti tai Adoptio.

      Synnytyssairaalastani olen saanut paljon tukea ja apua, ja he siellä juuri tuota sanoivat että PITÄÄ olla henkisesti hyvässä kunnossa ennen kun tekee lopullisia päätöksiä ja tiedän etten itse ole, olen sen varran paljon joutunut kokemaan männä vuonna surua ja tuskaa.

      Sitä en usko että joskus 5 vuoden päästä kävelen perheeseen johon tuleva vauvani on muuttanut ja sanon "Nyt olen kunnossa, nyt haluan lapsen itselleni" Vaan uskon että siinävaiheessa mennään jo sitten kirjoittelemaan adoptio papereita.
      Ei minulle tulisi mieleenkään hakea lasta pois perheestä jossa hän on saanut elää turvatun vauva ajan ja alkavan lapsuuden. Tahdon vain että tiedän mitä hänelle kuuluu ja että hän voi tavata sisaruksiaan ja sisarukset tietysti häntä.

      Harmillisinta tässä mielestäni on juuri se, etteivät kaikki sisarukset päässeetkään samaan kotiin. Vanhemmat yhteen ja vauva erikseen.

      Siinä sitten koitat miettiä mitä sanoa kun lapset kysyvät "Äiti, miksei vauva muutakkaan meidän kanssa"

      Mutta ainakin vanhemmilla lapsillani on mukava perhe -kaukana tosin. Eikä kuulemma ole pelkoa että vauvakaan jäisi sairaalan käytäville pyörimään -hän saa aivan varmasti myös perheen. Näin minulle sanottiin kun sitä mietin että mitä JOS ei vauvaa kukaan otakkaan.

      Ei helppoja päätöksiä, mutta kaikki vain lapsia ajatellen. Toisinaan kuulen kuinka julma olen, mutta oma Sydän tietää että tämä on nyt tällähetkellä ainut Oikea mahdollisuus.

      • Hämmihäkki

        Todella surullista, että kaikki lapset eivät pääse samaan sijaisperheeseen! Jossain paikoissa on tapana sijoittaa lapset edes lähelle toisiaan ja edellyttää sijaisvanhemmilta yhteydenpitoa. Lapsethan ovat kuitenkin sisaruksia ja tulevat olemaan sitä elämänsä loppuun asti.

    • on paljon

      hyviä asioita, muutta muutamaa kohtaa haluaisin kommentoida.




      "Alla on kotimaisten adoptioiden määriä vuosilta 1987-2006, mutta noissa luvuissa on mukana nekin adoptiot, joissa lapsi on adoptoitu sijaisperheeseen eli adoptoitava lapsi ei ole ollut enää vauva, vaan ehkä jo esimerkiksi kouluikäinen. Lukuja katselemalla voi hyvin ymmärtää, että vauvoja tulee adoptioon vain muutama kymmenen vuosittain (viime vuonna Pelastakaa Lapset ry:n kautta 26 vauvaa). Koska kotimaista adoptiovauvaa odottavia pariskuntia on hirveän paljon, voi hyvin ymmärtää täällä palstalla käytävää rajua kirjoittelua ja myöskin harhaanjohtavia provo-viestejä."

      Vuonna 2006 Pelan kautta adoptoitiin 30 vauvaa sekä Helsingin ja muiden kaupunkien kautta lähes 20 vauvaikäistä lasta (2-4 kk). Sijaisperheiden osuus adoptioissa on vuosittain alle 10.

      Tällä palstalla ei juurikaan näe kotimaan adoptio-odottajien kirjoittelua, vaan he kirjoittelevat omilla suljetuilla palstoillaan omilla nimillään. Raju kirjoittelu tällä palstalla on kyllä aivan muiden näppäimistöltä peräisin ja tekstin sisällöstä usein näkee, ettei niillä kirjoittajilla ole adoptiosta minkäänlaista todellisuuspohjaista tietoa. Mielipiteitä kyllä sitäkin enemmän. Omaakin kirjoitustasi voisi luonnehtia provokatiiviseksi.

      Se, että nuori kirjoittaa harkitsevansa lapsensa antamista adoptioon, tuomitaan aina heti epätoivoisen adotio-odottajan provoksi tämän yhden ja saman kommentoijan puolesta. Oletko koskaan ajatellut, että tämä on ainoita yleisiä adoptioaiheisia palstoja, jonne ei vaadita rekisteröitymistä. Nuori voi olla aikas yksin ahdistuksensa ja ajatustensa kanssa, eikä välttämättä tiedä adoptiosta yhtään mitään. Täällä hänen pitäisi voida saada keskustella asiallisesti ilman että hänet heti leimataan PROVOKSI, epätoivoiseksi adotio-odottajaksi. Mikä sitä paitsi olisi (järkevä) motiivi adoptio-odottajien kirjoitella tänne provo-viestejä?

      Sinulla on muutenkin äärimmäisen negatiivinen käsitys adotio-odottajista. Mistäköhän tämä juontaa juurensa? Oletko tutustunut näihin epätoivoisiin adoptio-odottajiin, jotka sinusta tekevät mitä tahansa jotta vain saavat riistettyä toiselta lapsen? Luulempa että väitteesi pohjautuvat omiin vääristyneisiin mielikuviisi. Ei kukaan, myöskään adoptiovanhempi, halua riistää toiselta lasta. Kyllä adoptiovanhempi haluaa biologisen äidin päätöksen olleen loppuun asti harkitun. Kuvitteletko että adoptiovanhemmat ovat täysin empatiakyvyttömiä?



      "Adoptioperheet eivät yleensä saa toista kotimaista adoptiolasta, vaikka he toivoisivat sitä. Useat kotimaan adoptioperheistä jäävätkin yksilapsisiksi, sillä vain harvat heistä adoptoivat toisen lapsen ulkomailta tai ryhtyvät sijaisvanhemmiksi. Lastaan adoptioon antavat biologinen äiti ja isä voivat kuitenkin toivoa lapselleen sellaista adoptioperhettä, jossa on jo ennestään kotimaasta tai ulkomailta adoptoitu lapsi tai sijaishoidossa oleva lapsi. Tällöin lapsi ei jää ainoaksi lapseksi ja sisaruksilla on mahdollisuus jakaa adoptioon/sijaishoitoon sekä biologisiin sukulaisiin liittyviä ajatuksiaan."

      Tuo kappale sisälsi runsaasti väärää informaatiota. Suuri osa kotimaan adoptioperheistä hakeutuu kotimaisen adoptiolapsen saatuaan joko kansainväliseen adoptioprosessiin tai sijaisvanhemmaksi/tukiperheeksi. Ennen kotimaisen adoptiolapsen saamista tämä EI OLE MAHDOLLISTA , sillä jos sinulla on ulkomailta adoptoitu tai sijaislapsi, ET PÄÄSE kotimaiseen adoptioprosessiin mukaan. Tämä on minunkin mielestäni väärin, sillä kotimaisen adoptioprosessin kestäessä keskimäärin 3-5 vuotta, pariskunnan on sitouduttava olemaan lapseton tämän ajan. Myöskään hedelmöityshoidoiossa ei saa olla yhtäaikaisesti kun on adoptioprosessi päällä. Tästä vaatimuksesta johtuen biologinen äiti ei voi myöskään toivoa lapsen pääsyä sellaiseen perheeseen, jossa on ennestään kansainvälisen adoption kautta tullut tai sijaislapsi (koska näitä ei ole kotimaan adoptiojonossa). Sellaiseen perheeseen, jossa on kotimaasta aiemmin adoptoitu lapsi, bio voi toki pyytää sijoittamaan lapsensa (ovat jo läpikäyneet kotiman adoptioneuvonnan).



      "Kaikki kotimaasta lapsen adoptoivat pariskunnat kärsivät lapsettomuudesta. Se on monille erittäin raskas ja häpeällinenkin asia. Ulkomaisesta adoptiosta poiketen kotimaisen adoption voi yleensä salata. Saattaakin olla, että adoptiovanhemmat eivät kerro lapsen adoptiosta edes arkipäivän lähipiirille (esim. päiväkoti, koulu, naapurit, lapsen ystävät). Ulkomaisen lapsen aiemmin adoptoineet tai sijaisvanhemmat saattavat olla tässä mielessä avarakatseisempia. Toisaalta myös kotimaasta adoptoineiden perheiden joukossa on avoimia ja suvaitsevia ihmisiä."

      On totta että kaikilla kotimaan adoptioprosessissa olevilla vanhemmilla on lapsettomuustausta. Se on vaikea ja usein kipeäkin asia, josta kärsii Suomessa joka viides pariskunta jossakin elämänsä vaiheessa. Mutta miksi se olisi häpeällistä? Mitä häpeämistä siinä on että ei voi saada lasta??? Voi olla että pariskunta ei halua julkisesti puhua kaikille lapsettomuudestaan, koska se saattaa olla kipeä asia. Lisäksi lapsettomuuteen liittyy paljon ymmärtämättömyyttä ja loukkaavia kommentteja (onko miehesi tuhkamuna kun ei saa sinua paksuksi, ota toinen muija kun nykyinen on maho, kai te eroatte kun avioliittonne on vain pelkkä kulissi ilman lapsia, jne). Lapsettomuuden kriisi on kuitenkin käyty hyvin pitkälle läpi adoptioneuvontaan hakeutuessa (tämä on myös yksi adoption kriteereistä). Ei sellainen pariskunta jolla on kriisi parhaillaan käynnissä edes pysty hakeutumaan adoptioneuvontaan tai selviä niistä pitkistä odotuksen vuosista, se olisi henkisesti liian raskasta. Kotimaisessa adoptiossahan kuitenkin vain osa hakijoista saa lapsen.

      Mitä tulee siihen omituiseen väitteeseen, että lapsen adoptiotausta salattaisiin, niin se on täyttä kukkua. Jo adoptioneuvonnan alusta alkaen käydään läpi lapselle kertomisen tärkeyttä. On olemassa paljon esim. satukirjoja, joiden avilla lapselle aletaan hänen ikätasonsa mukaisesti kertoa adoptiotaustasta. Adoptiolapsilla on aina kahdet vanhemmat, ainakin henkisellä tasolla. Myös lähipiiri: neuvola, päiväkoti, koulu, naapurit, ystävät ovat kyllä tietoisia lapsen adoptiotaustasta. Mistä sait päähäsi että se salattaisiin? Onko adoptiotausta mielestäsi häpeällinen asia? Taustan tietäminenhän on hyvin tärkeä asia lasta ympäröiville ihmisille lapsen etua ajatellen. Sitä paitsi adoptiota ei edes voisi pitää salassa, vaikka haluaisikin. Eivät adoptioperheet elä tyhjiössä. Ennen pitkää joku kuitenkin tuntisi jonkun joka tietäisi. Entä jos adoptoitu joskus esim. tarvitsisi virkatodistuksensa (siitä, niin kuin muistakin asikirjoista käy adoptio ilmi). Jne.



      "Muista, että sinä ja lapsesi joudutte elämään tämän asian kanssa elämänne loppuun asti. Lapsen sijoitus sijaishoitoon on mahdollista purkaa myöhemmin, jos tilanne on siihen sopiva, mutta adoptio on lopullinen. Pohdi myös tarkkaan, jaksaisitko itse kasvattaa lapsesi tukitoimien avulla. Pyydä kuulla erilaisista mahdollisuuksista päästä lapsen kanssa ensikotiin ja saada kädestä pitäen tukea lapsen hoitoon ja äitiyteen."

      Tästä olen kanssasi täysin samaa mieltä. Adoptio on pysyvä ja peruuttamaton raitkaisu, josta biologisen äidin/vanhemman on oltava täysin varma. Samoin hänen tulee olla saanut asianmukaista neuvontaa, jotta hän tuntee ratkaisunsa vaikutukset sekä saa tietoa muistakin vaihtoehdoista kuin adoptiosta.

      Sijaisperhe vaihtoehto on hyvä silloin, jos äiti haluaa olla lapsen kanssa aktiivisesti tekemisissä ja vaikuttaa lapsen elämässä tehtäviin päätöksiin. Sen sijaan sellainen ajatus, että lapsi tieten tahtoen sijoitettaisiin muutamaksi kuukaudeksi/vuodeksi sijaiskotiin, jotta äiti saisi miettiä mitä tekee (en tarkoita nyt lakisääteistä adoption harkinta-aikaa), ei mielestäni ole lapsen edun mukaista. Jos esim lapsi elää elämänsä ensimmäiset 2-3 vuotta sijaiskodissa (johon juurtuu, kiintyy) ja sitten hänet siirretään biologisille vanhemmilleen, se ei voi olla vahingoittamatta lapsen kiintymyssuhteita ja hänen henkistä kehitystään (vaikka bio kuinka kävisi häntä katsomassa sijaiskodissa). Tällöin on huomioitu päällimmäisenä äidin tarpeet, ei lapsen. Tälläisessä tapauksessa bion tulisi pitää lapsi itsellään ja koittaa selvitä erilaisten tukitoimien ja esim. tukiperheen avulla. Näin lapsi saisi juurtua omien vanhempiensa luokse ja bio olisi se joka joutuisi luopumaan. Lapsi tarvitsee elämänsä alkutaipaleella pysyvyyttä ja kiinteitä ihmissuhteita. Lapsi on syntymäänsä viaton.

      • tiettyjä asioita

        Pela on ilmoittanut hoitaneensa viime vuonna 11 sijaisperheen adoptiota. Varmaan jossain kunnassa on myös adoptoitu lapsi perheeseen, jossa on sijoitettuna. Sijaisperheiden adoptioita ei siis ainakaan viime vuonna ollut alle 10.

        Tiedän yhden tapauksen, jossa bioäiti halusi lapsen adoptioperheeksi perheen, jossa oli aiemmin ulkomailta adoptoitu lapsi. Bioäiti joutui pitkään väittelemään tästä asiasta sosiaalityöntekijöiden kanssa, koska tällaista ei oltu kuulemma ennen tehty. Lapselle löytyi kuitenkin perhe, jossa oli ennestään ulkomailta adoptoitu lapsi ja joilla oli toisen lapsen adoptio käynnissä. Perhe oli aikonut adoptoida uudestaan ulkomailta, mutta oli riemuissaan kotimaisesta adoptiovauvasta. Tämä ei siis ole yleistä eikä siitä varmasti bioäideille adoptioneuvonnassa kerrota. Ei se ole kuitenkaan ole mahdotontakaan. Minä pitäisi sitä hyvänä vaihtoehtona kuten myös sellaista perhettä, jossa on ennestään sijoitettu lapsi.

        Biologinen äiti voi siis VAATIA tiettyjä asioita lapsensa tulevalta adoptioperheeltä. Jos sellaista perhettä ei ole kotimaan adoptiojonossa, niin sosiaalityöntekijöiden täytyy löytää perhe muualta. Samalla tavoin kotimaan adoptiojonon ulkopuolelle sijoitetaan sellaisia lapsia, joille ei löydy sopivaa perhettä odottajista. Esimerkiksi kehitysvammaiset, alkoholille tai huumeille raskausaikana altistuneet, tummaihoiset ja vauvaiän ohittaneet lapset sijoittuvat aika useinkin perheisiin, jotka eivät alunperin ole olleet kotimaisessa adoptiojonossa. Näille lapsille ei yksinkertaisesti ole löytynyt riittävän suvaitsevaista perhettä kotimaan adoptio-odottajista.

        Myös muut harvinaiset asiat ovat vaikuttaneet siihen, että kotimaisia adoptiovauvoja on sijoitettu adoptiojonon ulkopuolelle. Näitä ovat olleet biologisen äidin toivomus jostain harvinaisesta asiasta kuten perheen uskonto tai kieli. Myös sukulais- tai tuttavaperheisiin sijoitettavat lapset menevät tietenkin aina ohi adoptio-odottajien joukon. Kaikkien adoptioperheiden täytyy tietenkin ensin käydä adoptioneuvonta, mutta jos bioäiti on jo valinnut perheen valmiiksi, niin adoptioneuvonta järjestetään eri tavalla kuin normaalissa tapauksessa.

        Lapsen adoptioperhettä valitessa biologinen äiti saa siis vaatia asioita. Muuhun ei tarvitse suostua. Jokaiselle kotimaiselle vauvalle olisi tuhansia ottajia, kun otetaan sijaisperheet ja ulkomailta adoptoineet perheet mukaan.

        Sääntöjä on olemassa, mutta jokainen tapaus katsotaan erikseen maalaisjärkeä käyttäen.

      • sisaret tärkeitä
        tiettyjä asioita kirjoitti:

        Pela on ilmoittanut hoitaneensa viime vuonna 11 sijaisperheen adoptiota. Varmaan jossain kunnassa on myös adoptoitu lapsi perheeseen, jossa on sijoitettuna. Sijaisperheiden adoptioita ei siis ainakaan viime vuonna ollut alle 10.

        Tiedän yhden tapauksen, jossa bioäiti halusi lapsen adoptioperheeksi perheen, jossa oli aiemmin ulkomailta adoptoitu lapsi. Bioäiti joutui pitkään väittelemään tästä asiasta sosiaalityöntekijöiden kanssa, koska tällaista ei oltu kuulemma ennen tehty. Lapselle löytyi kuitenkin perhe, jossa oli ennestään ulkomailta adoptoitu lapsi ja joilla oli toisen lapsen adoptio käynnissä. Perhe oli aikonut adoptoida uudestaan ulkomailta, mutta oli riemuissaan kotimaisesta adoptiovauvasta. Tämä ei siis ole yleistä eikä siitä varmasti bioäideille adoptioneuvonnassa kerrota. Ei se ole kuitenkaan ole mahdotontakaan. Minä pitäisi sitä hyvänä vaihtoehtona kuten myös sellaista perhettä, jossa on ennestään sijoitettu lapsi.

        Biologinen äiti voi siis VAATIA tiettyjä asioita lapsensa tulevalta adoptioperheeltä. Jos sellaista perhettä ei ole kotimaan adoptiojonossa, niin sosiaalityöntekijöiden täytyy löytää perhe muualta. Samalla tavoin kotimaan adoptiojonon ulkopuolelle sijoitetaan sellaisia lapsia, joille ei löydy sopivaa perhettä odottajista. Esimerkiksi kehitysvammaiset, alkoholille tai huumeille raskausaikana altistuneet, tummaihoiset ja vauvaiän ohittaneet lapset sijoittuvat aika useinkin perheisiin, jotka eivät alunperin ole olleet kotimaisessa adoptiojonossa. Näille lapsille ei yksinkertaisesti ole löytynyt riittävän suvaitsevaista perhettä kotimaan adoptio-odottajista.

        Myös muut harvinaiset asiat ovat vaikuttaneet siihen, että kotimaisia adoptiovauvoja on sijoitettu adoptiojonon ulkopuolelle. Näitä ovat olleet biologisen äidin toivomus jostain harvinaisesta asiasta kuten perheen uskonto tai kieli. Myös sukulais- tai tuttavaperheisiin sijoitettavat lapset menevät tietenkin aina ohi adoptio-odottajien joukon. Kaikkien adoptioperheiden täytyy tietenkin ensin käydä adoptioneuvonta, mutta jos bioäiti on jo valinnut perheen valmiiksi, niin adoptioneuvonta järjestetään eri tavalla kuin normaalissa tapauksessa.

        Lapsen adoptioperhettä valitessa biologinen äiti saa siis vaatia asioita. Muuhun ei tarvitse suostua. Jokaiselle kotimaiselle vauvalle olisi tuhansia ottajia, kun otetaan sijaisperheet ja ulkomailta adoptoineet perheet mukaan.

        Sääntöjä on olemassa, mutta jokainen tapaus katsotaan erikseen maalaisjärkeä käyttäen.

        MInusta olis hyvä idea antaa lapsi ulkomailta adoptoineeseen perheeseen. Heil olis jo kokemusta lasten hoidosta ja adoptiosta. Eivät he ihan suvaitsemattomiakaan vois olla jos olisivat jo adoptoineet erí näköisen lapsen. Sijaisperhekin olis hyvä. Siinä vois kysyä miten perhe on pitänyt yhteyttä bioihin. Ainakin minä antaisin lapseni mieluummin sellaiseen perheeseen, jossa jo on 1-2 lasta. Mulle sisarukset on ollu todella tärkeitä elämässä.

      • kotimaasta
        sisaret tärkeitä kirjoitti:

        MInusta olis hyvä idea antaa lapsi ulkomailta adoptoineeseen perheeseen. Heil olis jo kokemusta lasten hoidosta ja adoptiosta. Eivät he ihan suvaitsemattomiakaan vois olla jos olisivat jo adoptoineet erí näköisen lapsen. Sijaisperhekin olis hyvä. Siinä vois kysyä miten perhe on pitänyt yhteyttä bioihin. Ainakin minä antaisin lapseni mieluummin sellaiseen perheeseen, jossa jo on 1-2 lasta. Mulle sisarukset on ollu todella tärkeitä elämässä.

        aiemmin adoptoineelle perheelle? Ovatko he sitten mielestäsi suvaitsemattomia? Sehän kävisi helpomminkin, kun heitä on jo valmiiksi odottamassa neuvonnan läpikäyneinä.

      • on vain
        kotimaasta kirjoitti:

        aiemmin adoptoineelle perheelle? Ovatko he sitten mielestäsi suvaitsemattomia? Sehän kävisi helpomminkin, kun heitä on jo valmiiksi odottamassa neuvonnan läpikäyneinä.

        lapsettomille pareille. Minusta tämä on väärin. Varmaan monikin bioäiti antaisi mieluummin lapsensa sellaiseen perheeseen, jossa on ennestään joko bio- tai adoptiolapsia. Adoption tarkoitushan on etsiä koteja kodittomille lapsille eikä lapsia lapsettomille.

      • perheeseen
        on vain kirjoitti:

        lapsettomille pareille. Minusta tämä on väärin. Varmaan monikin bioäiti antaisi mieluummin lapsensa sellaiseen perheeseen, jossa on ennestään joko bio- tai adoptiolapsia. Adoption tarkoitushan on etsiä koteja kodittomille lapsille eikä lapsia lapsettomille.

        jossa on jo kotimaasta adoptoitu lapsi voidaan sijoittaa toinenkin adoptiolapsi. Miksi olisi lapsen etu, että toisen lapsen pitäisi olla kansainvälisesti adoptoitu?

      • käsitteestä
        on vain kirjoitti:

        lapsettomille pareille. Minusta tämä on väärin. Varmaan monikin bioäiti antaisi mieluummin lapsensa sellaiseen perheeseen, jossa on ennestään joko bio- tai adoptiolapsia. Adoption tarkoitushan on etsiä koteja kodittomille lapsille eikä lapsia lapsettomille.

        Täällä kerrotaan usein siitä kuinka kotimaisessa adoptiossa "hoidetaan lapsettomuutta" adoptoimalla. Mutta oletteko ajatelleet, että biologista lapsettomuutta on kahdenlaista: tahatonta ja tahallista. Kotimaan adoptioprosessissa on olemassa kolmenlaisia pariskuntia

        a) sellaisia, jotka voisivat saada biologia lapsia, mutta eivät halua = lapsettomia

        b) sellaisia, jotka eivät ole tulleet luomusti raskaaksi, mutta voisivat aivan hyvin lääketieteen avulla saada biologisia lapsia. He eivät kuitenkaan halua läpikäydä hoitoja = lapsettomia

        c) sellaisia, jotka ovat läpikäyneet lapsettomuushoidot (4% hoidettavista pareista eivät onnistu saamaan lapsia), mutta hoidot ovat epäonnistuneet = lapsettomia

        Lapsettomuus siis tarkoittaa sitä, että pariskunnalla ei ole lapsia joko omasta tahdostaan tai olosuhteiden pakosta. Kotimaisessa adoptiossa ei vaadita hedelmättömyyttä, vaan lapsettomuutta. Lapsettomuuden syyksi käy yhtä hyvin se, että uskoo maailmassa olevan jo tarpeeksi lapsia, eikä pidä omaa perimäänsä tärkeänä.

        Sen sijaan kansainvälisessä adoptiossa on maita (esim. Intia), joka vaatii hedelmättömyystodistuksen.

      • kotimaasta
        käsitteestä kirjoitti:

        Täällä kerrotaan usein siitä kuinka kotimaisessa adoptiossa "hoidetaan lapsettomuutta" adoptoimalla. Mutta oletteko ajatelleet, että biologista lapsettomuutta on kahdenlaista: tahatonta ja tahallista. Kotimaan adoptioprosessissa on olemassa kolmenlaisia pariskuntia

        a) sellaisia, jotka voisivat saada biologia lapsia, mutta eivät halua = lapsettomia

        b) sellaisia, jotka eivät ole tulleet luomusti raskaaksi, mutta voisivat aivan hyvin lääketieteen avulla saada biologisia lapsia. He eivät kuitenkaan halua läpikäydä hoitoja = lapsettomia

        c) sellaisia, jotka ovat läpikäyneet lapsettomuushoidot (4% hoidettavista pareista eivät onnistu saamaan lapsia), mutta hoidot ovat epäonnistuneet = lapsettomia

        Lapsettomuus siis tarkoittaa sitä, että pariskunnalla ei ole lapsia joko omasta tahdostaan tai olosuhteiden pakosta. Kotimaisessa adoptiossa ei vaadita hedelmättömyyttä, vaan lapsettomuutta. Lapsettomuuden syyksi käy yhtä hyvin se, että uskoo maailmassa olevan jo tarpeeksi lapsia, eikä pidä omaa perimäänsä tärkeänä.

        Sen sijaan kansainvälisessä adoptiossa on maita (esim. Intia), joka vaatii hedelmättömyystodistuksen.

        Kotimaan adoptiossa vaaditaan hedelmättömyyttä,m utta ei välttämättä lapsettomuushoitojen läpikäymistä. Esimerkkisi a-tyypin lapsettomat (jotka voisivat saada biologisia lapsia, mutta eivät halua) eivät voi adoptoida kotimaasta. Vain silloin jos esimerkiksi raskaus vaarantaisi äidin ja sikiön terveydentilan (esim. vaikea diabetes), niin kotimaista adoptiota voidaan harkita. A-tyypin lapsettomat voivat adoptoida monista paikoista ulkomailta, mutta osa ulkomaistakin vaatii lapsettomuustodistuksen tai pistää lapsettomat etusijalle. Näin meille kertoi Pelan adoptiosossu pari vuotta sitten. A-tyypit voivat saada sijaislapsia.

      • paikkaansa
        kotimaasta kirjoitti:

        Kotimaan adoptiossa vaaditaan hedelmättömyyttä,m utta ei välttämättä lapsettomuushoitojen läpikäymistä. Esimerkkisi a-tyypin lapsettomat (jotka voisivat saada biologisia lapsia, mutta eivät halua) eivät voi adoptoida kotimaasta. Vain silloin jos esimerkiksi raskaus vaarantaisi äidin ja sikiön terveydentilan (esim. vaikea diabetes), niin kotimaista adoptiota voidaan harkita. A-tyypin lapsettomat voivat adoptoida monista paikoista ulkomailta, mutta osa ulkomaistakin vaatii lapsettomuustodistuksen tai pistää lapsettomat etusijalle. Näin meille kertoi Pelan adoptiosossu pari vuotta sitten. A-tyypit voivat saada sijaislapsia.

        Tunnen erään pariskunnan, jonka rouvan suvussa on paljon syöpää ja miehen puolella alkoholismia ja lähisukulaisella skisofrenia. Ko pariskunta ei halunnut "siirtää geenejään" eteenpäin ja adoptoivat kotimaasta lapsen. Onnistui ihan hyvin. Sitä en tiedä onko eroa siinä, onko kyseessä Pela vai kotikunnan hoitama adoptio. Tunnen myös toisen pariskunnan, jossa miehellä on nuoruudenaikaisen exänsä kanssa 10 v. lapsi, mutta nyt saivat kotimaisen adoptiolapsen nykyisen vaimonsa kanssa. Sossu oli kuulemma vaan neuvonnassa tarkkaan käynyt läpi miten tämä mies oli pitänyt yhteyttä biolapseensa ja millaiset välit heillä oli.

      • HassuPekka
        paikkaansa kirjoitti:

        Tunnen erään pariskunnan, jonka rouvan suvussa on paljon syöpää ja miehen puolella alkoholismia ja lähisukulaisella skisofrenia. Ko pariskunta ei halunnut "siirtää geenejään" eteenpäin ja adoptoivat kotimaasta lapsen. Onnistui ihan hyvin. Sitä en tiedä onko eroa siinä, onko kyseessä Pela vai kotikunnan hoitama adoptio. Tunnen myös toisen pariskunnan, jossa miehellä on nuoruudenaikaisen exänsä kanssa 10 v. lapsi, mutta nyt saivat kotimaisen adoptiolapsen nykyisen vaimonsa kanssa. Sossu oli kuulemma vaan neuvonnassa tarkkaan käynyt läpi miten tämä mies oli pitänyt yhteyttä biolapseensa ja millaiset välit heillä oli.

        Tuonko takia adoptoivat????

        rouvan suvussa on paljon syöpää ja miehen puolella alkoholismia ja lähisukulaisella skisofrenia


        Adoptoitu lapsi voi olla suvusta jossa on paljon syopää ja alkoholismia ja skitsofreenia ja astmaa jne.

      • vielä että
        HassuPekka kirjoitti:

        Tuonko takia adoptoivat????

        rouvan suvussa on paljon syöpää ja miehen puolella alkoholismia ja lähisukulaisella skisofrenia


        Adoptoitu lapsi voi olla suvusta jossa on paljon syopää ja alkoholismia ja skitsofreenia ja astmaa jne.

        eivät siis halunneet ehdoin tahdoin hankkia sellaista lasta, jolla olisi ollut suuri riski sairastua (esim. suvussa kulkevaan perinnölliseen syöpään). Sen sijaan he olivat täysin valmiit ottamaan vastaan hyvinkin sairaan adoptiolapsen. Kyse ei ollut siis siitä, etteivät he olisi halunneet sairasta lasta. Adoptiolapsen kohdallahan raskaus ei ole suunniteltu.

      • Muualta
        HassuPekka kirjoitti:

        Tuonko takia adoptoivat????

        rouvan suvussa on paljon syöpää ja miehen puolella alkoholismia ja lähisukulaisella skisofrenia


        Adoptoitu lapsi voi olla suvusta jossa on paljon syopää ja alkoholismia ja skitsofreenia ja astmaa jne.

        "Pimeetä porukkaa"

      • Tiedonhaluinen.
        vielä että kirjoitti:

        eivät siis halunneet ehdoin tahdoin hankkia sellaista lasta, jolla olisi ollut suuri riski sairastua (esim. suvussa kulkevaan perinnölliseen syöpään). Sen sijaan he olivat täysin valmiit ottamaan vastaan hyvinkin sairaan adoptiolapsen. Kyse ei ollut siis siitä, etteivät he olisi halunneet sairasta lasta. Adoptiolapsen kohdallahan raskaus ei ole suunniteltu.

        "Adoptiolapsen kohdallahan raskaus ei ole suunniteltu."

        Mitä tämä lause tarkoittaa?

      • sitä että
        Tiedonhaluinen. kirjoitti:

        "Adoptiolapsen kohdallahan raskaus ei ole suunniteltu."

        Mitä tämä lause tarkoittaa?

        adoptioon johtavat raskaudet ovat yleensä vahinkoraskauksia. Tuskin kukaan suunnittelee etukäteen hankkiutuvansa raskaaksi, jotta voi antaa lapsen adoptoitavaksi.

      • tiedä häntä
        sitä että kirjoitti:

        adoptioon johtavat raskaudet ovat yleensä vahinkoraskauksia. Tuskin kukaan suunnittelee etukäteen hankkiutuvansa raskaaksi, jotta voi antaa lapsen adoptoitavaksi.

        Niin... mutta elämäntilanne voi muuttua raskauden aikana. On myös tilanteita, joissa toinen osapuoli on tietoisesti tai tiedostamattaan halunnut lapsen ja käyttänyt ehkäisyä huonosti (toimii jopa miehillä!). Entäs sitten vaikka sellainen tilanne, jossa lapsi saa alkunsa seksuaalisen hyväksikäytön seurauksena? Myös huostaanotettuja lapsia tulee välillä adoptioon. Eivät hekään välttämättä ole vahinkoraskauksista syntyneitä.

        Lisäksi kertomasi tarina (johon en usko) tuntemastasi pariskunnasta on vähän outo. He pelkäsivät saavansa sairaan biologisen lapsen, mutta eivät halunneet sellaista. Sen sijaan he olivat valmiita ottamaan vastaan hyvinkin sairaan adoptiolapsen.

        Joka tapauksessa en usko, että ainakaan PELA antaisi nykyään kotimaisia adoptiolapsia pariskunnille, jotka eivät halua biolasta mahdollisten sairauksien pelossa.

      • Ihminen.
        sitä että kirjoitti:

        adoptioon johtavat raskaudet ovat yleensä vahinkoraskauksia. Tuskin kukaan suunnittelee etukäteen hankkiutuvansa raskaaksi, jotta voi antaa lapsen adoptoitavaksi.

        Ihmettelen suuresti tällaista käyttäytymistä. Ei ihmistä saa laittaa tilastoon "yleensä". Tiedän kyllä, että Suomi on kehitysmaa, mitä tulee toisen ihmisen kunnioittamiseen ja ihmisyyden kunnioittamiseen yleensä.

        Oletko sinäkin se juoppo - alkoholisti äiti, jonka lapsi on saanut kodin adoptioperheestä.
        Vai oletko se kiinalainen äiti, joka on hylännyt lapsensa kadulle ja lapsi on saanut kodin suomalaisesta adoptioperheestä.

        Ajattele, käytä aivojasi. Ei ihminen ole kone.

        Yritä asettua äidin asemaan, jolta elämä on mennyt sekaisin, eikä pysty huolehtimaan perheestään (lapsistaan). Katastrofi mahdollisuuksia on paljon, on sairauksia, on onnettomuuksia, tunne-elämän ongelmat jne.
        Sitten joku ääliö tulee sanomaan, että lapsi on tullut vahingossa.

        Osaatko hävetä?

      • kotimaan adoptio
        perheeseen kirjoitti:

        jossa on jo kotimaasta adoptoitu lapsi voidaan sijoittaa toinenkin adoptiolapsi. Miksi olisi lapsen etu, että toisen lapsen pitäisi olla kansainvälisesti adoptoitu?

        Kotimaan adoptioprosessi on nykyään epäinhimillinen adoptiolasta odottaville pariskunnille. Epäinhimillisen siitä tekee erityisen pitkä odotusaika (3-5v.) ja koko odotusajan kestävä epävarmuus siitä, saako lasta ollenkaan. Tämän kaiken päälle adoptiolapsi tupsahtaa perheeseen hyvinkin nopeasti, usein 1-2 päivän varoitusajalla.

        Adoptiolasten etu olisi päästä mahdollisimman tervejärkisten adoptiovanhempien hoitoon.

        Kotimaan adoptioprosessia voidaan kehittää nykyistä joustavammaksi, jos siihen löytyy halua. Liian pitkä ja epävarma odotus voidaan lyhentää järkevän mittaiseksi, kun nykyinen kotimaan adoptio muutetaan erilaiseksi.

        Erään tahon suunnitelma on tällainen:

        1.   Kotimaan nykyiseen adoptioneuvontaan ja odotusjoukkoon ei oteta enää uusia adoptiohakijoita. Kotimaista lasta nyt odottavien joukkoa palvellaan nykyisten ohjeiden mukaisesti.

        2.   Uusi kotimainen adoptio järjestetään Pelassa, vaikka kunnat voivat edelleen myös hoitaa omia adoptioita.

        3.   Uudessa järjestelmässä ei enää anneta erityistä kotimaan adoptioon tähtäävää adoptioneuvontaa. Sen sijaan kotimaisesta adoptiosta keskustellaan vaihtoehtona kaikille niille, jotka ovat Pelan adoptio- tai sijaisperhevalmennuksessa. Ne hakijat, jotka pitävät kotimaista adoptiota mahdollisena itselleen, saavat lisää tietoa kotimaisesta adoptiosta.

        4.   Kun perhe on katsottu sopivan adoptio- tai sijaisperheeksi, perhe esittää päätöksensä siitä, ovatko he suuntaamassa sijaisperheeksi vai ulkomaiseen adoptioon sekä ilmoittavat tietyissä rajoissa mahdollisia toiveitaan lapsesta (ikä karkeasti, terveydentila karkeasti, terveydentilaan liittyviä yksityiskohtia, kohdemaa ulkomaan adoptiossa). Adoptioneuvonnassa selvitetään myös, onko perhe valmis ottamaan vastaan ulkonäöltään etnisesti poikkeavan lapsen. Sukupuolitoivetta ei ole mahdollista esittää.

        5.   Koska kotimaiset adoptiolapset voidaan lähes aina sijoittaa perheisiin hyvin nopeasti sen jälkeen, kun tieto adoptoitavasta lapsesta on tullut, lasten sijoitus perheisiin on melko helppoa. Uudessa järjestelmässä lapselle etsitään perhe, joka on lapsen tarvitsemalla hetkellä mukana valintapoolissa. Valintapoolissa on mukana perhehoitoon tulevaa lasta odottavia perheitä (sijaisperheet) ja ulkomaiseen adoptioon tähtääviä perheitä. Ulkomaisen adoption osalta valintapoolissa voi olla ensimmäisen lapsen adoption aikana vain adoptioneuvonnan valmistumisen ja papereiden ulkomaille lähettämisen väliajan. Toista tai sen jälkeisiä lapsia adoptoitaessa perheet voivat olla valintapoolissa jo adoptioneuvonnan melko varhaisesta vaiheesta lähtien, jos perhe ilmoittaa halukkuudestaan kotimaisen lapsen adoptioon.

        6.   Uuden kotimaisen adoptiojärjestelmän etuna on, että lasta odottavat perheet eivät joudu odottamaan liian pitkään, vaan kotimaisessa valintapoolissa olemisen aika on esimerkiksi 4 kk-2 vuotta. Jos perhe ei tänä aikana saa kotimaista adoptiolasta, he pääsevät etenemään sijaisperheodotuksessa (esimerkiksi muuttamaan lasta kohtaan esitettyjä toiveita) tai ulkomaiseen adoptioon (tänä aikana on voinut odottaa adoptiolupaa ja maakiintiöiden etenemistä sekä adoptioneuvonnan valmistumista [vain ne perheet, joissa on jo ennestään adoptiolapsi tai sijoitettu lapsi]).

        7.   Lapsen ja biologisten vanhempien etuna on, että lapsi saa adoptioperheen, joka ei ole menettänyt hermojaan raastavassa ja epävarmassa adoptioprosessissa. Kotimaiset lapset pääsevät siis henkisesti terveempiin perheisiin eivätkä ole yhtä usein ainoita lapsia kuin nykyään. Lapseen kohdistuvat pelot, toiveet, odotukset ja ylihuolehtiminen ovat nykyistä vähäisempiä.

        8.   Uusi kotimainen adoptiojärjestelmä estää myös liian tarkkojen lapseen kohdistuvien toiveiden ja vaatimusten (vain vauva, sukupuolitoive, kotimaisen näköinen) esittämisen, sillä jo neuvontavaiheessa kaikki hakijat joutuvat hyväksymään lähtökohdakseen sijoitetun lapsen tai ulkomailta adoptoidun lapsen. Kotimaiset adoptiolapset pääsevät siis tulevaisuudessa nykyistä useammin suvaitsevaisiin perheisiin.

        9.   Uuden kotimaisen adoptiojärjestelmän avulla myös kotimaisten adoptioperheiden perinteinen ”klikki” hajoaa ja he sopeutuvat luonnollisemmin sijaisperheisiin sekä adoptioperheisiin. Ajan kuluessa ei olekaan enää merkityksellistä mistä, miten ja missä vaiheessa lapsi on perheeseen tullut tai millainen vanhempien ja lasten juridinen suhde on. Lapset saavat perheissään ja erilaisissa tapahtumissa tavata eri tavoin perheisiinsä liittyneitä lapsia, mikä antaa heille monipuolisemman kuvan ei-biologisessa perheessä kasvamisesta.

        10.   Adoptiotahon puolesta uusi järjestelmä pakottaa siirtymään tehokkaaseen tietojärjestelmään, mikä omalla tavallaan helpottaa työtä ja prosessin seuraamista. Perheitä ei tarvitse roikottaa liian pitkään odottamassa jotain, mitä heille ei voida luvata. Vaikka uusi adoptiojärjestelmä lisää jonkin verran päällekkäisyyttä (esim. kotimaan adoptio-odotus ja ulkomaisen adoption edistäminen), puhelimitse tulevien tiedustelujen määrä vastaavasti vähenee. Odotuspoolin jäsenille voidaan paremmin vastata heidän odotusta koskevasta tilanteestaan rehellisesti. Perheet ovat nykyistä selvemmin matkalla kohti lasta. Tällä matkalla he saattavat tosin tietyin väliajoin joutua muuttamaan lasta kohtaan odottamiaan odotuksia. Kuitenkin jo adoptioneuvonnan alussa karsiutuvat pois ne, jotka eivät ole valmiita vastaanottamaan mitään muuta kuin suomalaisen pikkuvauvan.

        11.   Kotimaiset adoptiolapset pääsevät adoptioperheisiin, joissa on normaalia puhua adoptiosta tai sijaishoidosta. Heillä on todennäköisesti vähintään yksi sisarus, joka on adoptoitu tai sijoitettu perheeseen. Lapset voivat vertailla taustojaan sekä etsiä niistä yhteneväisyyksiä. Lapset voivat osallistua ei-biologisissa perheissä kasvaville lapsille ja nuorille järjestettyyn toimintaan. Kotimaasta adoptoidut lapset ja nuoret eivät enää jää ilman tapaamisia, kesäleirejä tai vertaisryhmiä kuten nykyään, kun vedotaan siihen, että kotimaisia adoptiolapsia on liian vähän erilaisiin toimintoihin.

      • ..niin että..
        kotimaan adoptio kirjoitti:

        Kotimaan adoptioprosessi on nykyään epäinhimillinen adoptiolasta odottaville pariskunnille. Epäinhimillisen siitä tekee erityisen pitkä odotusaika (3-5v.) ja koko odotusajan kestävä epävarmuus siitä, saako lasta ollenkaan. Tämän kaiken päälle adoptiolapsi tupsahtaa perheeseen hyvinkin nopeasti, usein 1-2 päivän varoitusajalla.

        Adoptiolasten etu olisi päästä mahdollisimman tervejärkisten adoptiovanhempien hoitoon.

        Kotimaan adoptioprosessia voidaan kehittää nykyistä joustavammaksi, jos siihen löytyy halua. Liian pitkä ja epävarma odotus voidaan lyhentää järkevän mittaiseksi, kun nykyinen kotimaan adoptio muutetaan erilaiseksi.

        Erään tahon suunnitelma on tällainen:

        1.   Kotimaan nykyiseen adoptioneuvontaan ja odotusjoukkoon ei oteta enää uusia adoptiohakijoita. Kotimaista lasta nyt odottavien joukkoa palvellaan nykyisten ohjeiden mukaisesti.

        2.   Uusi kotimainen adoptio järjestetään Pelassa, vaikka kunnat voivat edelleen myös hoitaa omia adoptioita.

        3.   Uudessa järjestelmässä ei enää anneta erityistä kotimaan adoptioon tähtäävää adoptioneuvontaa. Sen sijaan kotimaisesta adoptiosta keskustellaan vaihtoehtona kaikille niille, jotka ovat Pelan adoptio- tai sijaisperhevalmennuksessa. Ne hakijat, jotka pitävät kotimaista adoptiota mahdollisena itselleen, saavat lisää tietoa kotimaisesta adoptiosta.

        4.   Kun perhe on katsottu sopivan adoptio- tai sijaisperheeksi, perhe esittää päätöksensä siitä, ovatko he suuntaamassa sijaisperheeksi vai ulkomaiseen adoptioon sekä ilmoittavat tietyissä rajoissa mahdollisia toiveitaan lapsesta (ikä karkeasti, terveydentila karkeasti, terveydentilaan liittyviä yksityiskohtia, kohdemaa ulkomaan adoptiossa). Adoptioneuvonnassa selvitetään myös, onko perhe valmis ottamaan vastaan ulkonäöltään etnisesti poikkeavan lapsen. Sukupuolitoivetta ei ole mahdollista esittää.

        5.   Koska kotimaiset adoptiolapset voidaan lähes aina sijoittaa perheisiin hyvin nopeasti sen jälkeen, kun tieto adoptoitavasta lapsesta on tullut, lasten sijoitus perheisiin on melko helppoa. Uudessa järjestelmässä lapselle etsitään perhe, joka on lapsen tarvitsemalla hetkellä mukana valintapoolissa. Valintapoolissa on mukana perhehoitoon tulevaa lasta odottavia perheitä (sijaisperheet) ja ulkomaiseen adoptioon tähtääviä perheitä. Ulkomaisen adoption osalta valintapoolissa voi olla ensimmäisen lapsen adoption aikana vain adoptioneuvonnan valmistumisen ja papereiden ulkomaille lähettämisen väliajan. Toista tai sen jälkeisiä lapsia adoptoitaessa perheet voivat olla valintapoolissa jo adoptioneuvonnan melko varhaisesta vaiheesta lähtien, jos perhe ilmoittaa halukkuudestaan kotimaisen lapsen adoptioon.

        6.   Uuden kotimaisen adoptiojärjestelmän etuna on, että lasta odottavat perheet eivät joudu odottamaan liian pitkään, vaan kotimaisessa valintapoolissa olemisen aika on esimerkiksi 4 kk-2 vuotta. Jos perhe ei tänä aikana saa kotimaista adoptiolasta, he pääsevät etenemään sijaisperheodotuksessa (esimerkiksi muuttamaan lasta kohtaan esitettyjä toiveita) tai ulkomaiseen adoptioon (tänä aikana on voinut odottaa adoptiolupaa ja maakiintiöiden etenemistä sekä adoptioneuvonnan valmistumista [vain ne perheet, joissa on jo ennestään adoptiolapsi tai sijoitettu lapsi]).

        7.   Lapsen ja biologisten vanhempien etuna on, että lapsi saa adoptioperheen, joka ei ole menettänyt hermojaan raastavassa ja epävarmassa adoptioprosessissa. Kotimaiset lapset pääsevät siis henkisesti terveempiin perheisiin eivätkä ole yhtä usein ainoita lapsia kuin nykyään. Lapseen kohdistuvat pelot, toiveet, odotukset ja ylihuolehtiminen ovat nykyistä vähäisempiä.

        8.   Uusi kotimainen adoptiojärjestelmä estää myös liian tarkkojen lapseen kohdistuvien toiveiden ja vaatimusten (vain vauva, sukupuolitoive, kotimaisen näköinen) esittämisen, sillä jo neuvontavaiheessa kaikki hakijat joutuvat hyväksymään lähtökohdakseen sijoitetun lapsen tai ulkomailta adoptoidun lapsen. Kotimaiset adoptiolapset pääsevät siis tulevaisuudessa nykyistä useammin suvaitsevaisiin perheisiin.

        9.   Uuden kotimaisen adoptiojärjestelmän avulla myös kotimaisten adoptioperheiden perinteinen ”klikki” hajoaa ja he sopeutuvat luonnollisemmin sijaisperheisiin sekä adoptioperheisiin. Ajan kuluessa ei olekaan enää merkityksellistä mistä, miten ja missä vaiheessa lapsi on perheeseen tullut tai millainen vanhempien ja lasten juridinen suhde on. Lapset saavat perheissään ja erilaisissa tapahtumissa tavata eri tavoin perheisiinsä liittyneitä lapsia, mikä antaa heille monipuolisemman kuvan ei-biologisessa perheessä kasvamisesta.

        10.   Adoptiotahon puolesta uusi järjestelmä pakottaa siirtymään tehokkaaseen tietojärjestelmään, mikä omalla tavallaan helpottaa työtä ja prosessin seuraamista. Perheitä ei tarvitse roikottaa liian pitkään odottamassa jotain, mitä heille ei voida luvata. Vaikka uusi adoptiojärjestelmä lisää jonkin verran päällekkäisyyttä (esim. kotimaan adoptio-odotus ja ulkomaisen adoption edistäminen), puhelimitse tulevien tiedustelujen määrä vastaavasti vähenee. Odotuspoolin jäsenille voidaan paremmin vastata heidän odotusta koskevasta tilanteestaan rehellisesti. Perheet ovat nykyistä selvemmin matkalla kohti lasta. Tällä matkalla he saattavat tosin tietyin väliajoin joutua muuttamaan lasta kohtaan odottamiaan odotuksia. Kuitenkin jo adoptioneuvonnan alussa karsiutuvat pois ne, jotka eivät ole valmiita vastaanottamaan mitään muuta kuin suomalaisen pikkuvauvan.

        11.   Kotimaiset adoptiolapset pääsevät adoptioperheisiin, joissa on normaalia puhua adoptiosta tai sijaishoidosta. Heillä on todennäköisesti vähintään yksi sisarus, joka on adoptoitu tai sijoitettu perheeseen. Lapset voivat vertailla taustojaan sekä etsiä niistä yhteneväisyyksiä. Lapset voivat osallistua ei-biologisissa perheissä kasvaville lapsille ja nuorille järjestettyyn toimintaan. Kotimaasta adoptoidut lapset ja nuoret eivät enää jää ilman tapaamisia, kesäleirejä tai vertaisryhmiä kuten nykyään, kun vedotaan siihen, että kotimaisia adoptiolapsia on liian vähän erilaisiin toimintoihin.

        koska kotimaiseen adoptioon tulee vuosittain niin vähän lapsia ja olisi kohtuutonta roikottaa joitakin perheitä vuosia jonossa, niin toinen vaihtoehto olisi se että kotimainen adoptiojärjestelmä lakkaisi kokonaan ja ne lapset jotka ns.adoptioon nyt siirretään voisivat siirtyä sijaisperheeseen, ihmettelen miksi koko kotimaista adoptiojärjestelmää ylläpidetään vain muutaman lapsen takia vuosittain.

        Ja sitäpaitsi sijaisperheet voivat olla ihan yhtä hyviä (jos ei parempiakin) kuin adoptioperheet joten kannatan suurta remonttia kotimaiseen adoptioon.

      • Oletko valmis?
        ..niin että.. kirjoitti:

        koska kotimaiseen adoptioon tulee vuosittain niin vähän lapsia ja olisi kohtuutonta roikottaa joitakin perheitä vuosia jonossa, niin toinen vaihtoehto olisi se että kotimainen adoptiojärjestelmä lakkaisi kokonaan ja ne lapset jotka ns.adoptioon nyt siirretään voisivat siirtyä sijaisperheeseen, ihmettelen miksi koko kotimaista adoptiojärjestelmää ylläpidetään vain muutaman lapsen takia vuosittain.

        Ja sitäpaitsi sijaisperheet voivat olla ihan yhtä hyviä (jos ei parempiakin) kuin adoptioperheet joten kannatan suurta remonttia kotimaiseen adoptioon.

        Jos ymmärrän oikein niin kirjoittaja on sitä mieltä että hän olisi itse elänyt mieluummin sijaisperheessä kuin omassa perheessä.
        Ehkä se olisi ollutkin sinulle paras mahdollinen perhe.
        Mutta ymmärrätkö että lapsen on parasta elää omassa bioperheessä, mutta aina se ei ole mahdollista.
        Toiseksi paras vaihtoehto lapselle on oma adoptioperhe, joak sitoutuu ilman maksua ottamaan lapsen perheenjäsenekseen loppuelämän ajaksi.
        Kotimaan adoptiossa perhe saa pitkän neuvonnan ja seurannan ennen kuin heille tulee adoptiolapsi. Lapsen ottamisen motiivina ei voi olla rahakaan sillä lapsen elämisestä perheessä ei saa lantin lanttia.

        Ei kyse ole yksistään siitä mikä on paras perhe perheenä vaan kyse on myös perheen halusta sitoutua pysyvästi lapseen. Lapsi tarvitsee oman kiintymyssuhteen ja terveen itsetunnon rakennusmateriaaliksi pysyvän ja mahdollisimman vakaa suhteen aikuisiin vanhemiinsa ja ei ole hyvä jos siihen suhteeseen sotketaan raha.
        Bioperheessäkin vanhemmat pitävät huolta lapsestaan ilman että heille maksetaan siitä rahaa.
        Mitä jos remontti olisikin selllainen ettei sijaisperheille maksettaisi enää ollenkaan rahallista korvausta lapsen huoltamisesta?
        Jos näin tehtäsiin nii nsilloin sijaisperhe voisi olla rinnastettavissa adoptioperheeseen. Lisäksi sijaisperheen neuvonta pitäisi olla pitempi ja suhde lapseen loppuelämän kestävä!
        Oletko sinä valmis tälläisiin muutoksiin?
        Minä olen!

      • ..ymmärrätkös?
        Oletko valmis? kirjoitti:

        Jos ymmärrän oikein niin kirjoittaja on sitä mieltä että hän olisi itse elänyt mieluummin sijaisperheessä kuin omassa perheessä.
        Ehkä se olisi ollutkin sinulle paras mahdollinen perhe.
        Mutta ymmärrätkö että lapsen on parasta elää omassa bioperheessä, mutta aina se ei ole mahdollista.
        Toiseksi paras vaihtoehto lapselle on oma adoptioperhe, joak sitoutuu ilman maksua ottamaan lapsen perheenjäsenekseen loppuelämän ajaksi.
        Kotimaan adoptiossa perhe saa pitkän neuvonnan ja seurannan ennen kuin heille tulee adoptiolapsi. Lapsen ottamisen motiivina ei voi olla rahakaan sillä lapsen elämisestä perheessä ei saa lantin lanttia.

        Ei kyse ole yksistään siitä mikä on paras perhe perheenä vaan kyse on myös perheen halusta sitoutua pysyvästi lapseen. Lapsi tarvitsee oman kiintymyssuhteen ja terveen itsetunnon rakennusmateriaaliksi pysyvän ja mahdollisimman vakaa suhteen aikuisiin vanhemiinsa ja ei ole hyvä jos siihen suhteeseen sotketaan raha.
        Bioperheessäkin vanhemmat pitävät huolta lapsestaan ilman että heille maksetaan siitä rahaa.
        Mitä jos remontti olisikin selllainen ettei sijaisperheille maksettaisi enää ollenkaan rahallista korvausta lapsen huoltamisesta?
        Jos näin tehtäsiin nii nsilloin sijaisperhe voisi olla rinnastettavissa adoptioperheeseen. Lisäksi sijaisperheen neuvonta pitäisi olla pitempi ja suhde lapseen loppuelämän kestävä!
        Oletko sinä valmis tälläisiin muutoksiin?
        Minä olen!

        Kouralliselle pikkuvauvoja etsitään siis suomessa "valio" luokan perhettä, sanotko että ne lapset jotka asuvat sijaisperheissä ovat jotenkin huonommassa asemassa olevia kuin nämä "kouralliset" adoptiolapsia?

        Silloinhan suomi on väärällään huonosti kasvatettuja lapsi raukkoja, koska kaikki biologiset perheetkään eivät ole niitä huippukasvattajia tai huippuyksilöitä?

        Minkä takia pitäisi suomessa, korjaan nyky-suomessa parille kymmennelle potentiaaliselle adoptiolapselle etsiä niitä huippuperheitä?

        Itse olen kasvanut biologisessa perheessä, hyvin köyhässä mutta aivan parhaan hoidon ja kasvatuksen olen saanut vaikkei mulla koskaan merkkifarkkuja ollutkaan, puhumattakaan kalliista harrastuksista tai ulkomaanmatkoista.

        ei saa nostaa jalustalle adoptioperheitä, ei ne sen kummallisempia kasvattajia ole, tai siis voisin veikata että parhaat kasvattajat löytyy niistä perheistä jotka ovat jo lapsia kasvattaneet elikkä sijarit :)

      • ukhihas
        Oletko valmis? kirjoitti:

        Jos ymmärrän oikein niin kirjoittaja on sitä mieltä että hän olisi itse elänyt mieluummin sijaisperheessä kuin omassa perheessä.
        Ehkä se olisi ollutkin sinulle paras mahdollinen perhe.
        Mutta ymmärrätkö että lapsen on parasta elää omassa bioperheessä, mutta aina se ei ole mahdollista.
        Toiseksi paras vaihtoehto lapselle on oma adoptioperhe, joak sitoutuu ilman maksua ottamaan lapsen perheenjäsenekseen loppuelämän ajaksi.
        Kotimaan adoptiossa perhe saa pitkän neuvonnan ja seurannan ennen kuin heille tulee adoptiolapsi. Lapsen ottamisen motiivina ei voi olla rahakaan sillä lapsen elämisestä perheessä ei saa lantin lanttia.

        Ei kyse ole yksistään siitä mikä on paras perhe perheenä vaan kyse on myös perheen halusta sitoutua pysyvästi lapseen. Lapsi tarvitsee oman kiintymyssuhteen ja terveen itsetunnon rakennusmateriaaliksi pysyvän ja mahdollisimman vakaa suhteen aikuisiin vanhemiinsa ja ei ole hyvä jos siihen suhteeseen sotketaan raha.
        Bioperheessäkin vanhemmat pitävät huolta lapsestaan ilman että heille maksetaan siitä rahaa.
        Mitä jos remontti olisikin selllainen ettei sijaisperheille maksettaisi enää ollenkaan rahallista korvausta lapsen huoltamisesta?
        Jos näin tehtäsiin nii nsilloin sijaisperhe voisi olla rinnastettavissa adoptioperheeseen. Lisäksi sijaisperheen neuvonta pitäisi olla pitempi ja suhde lapseen loppuelämän kestävä!
        Oletko sinä valmis tälläisiin muutoksiin?
        Minä olen!

        Väitätkö sinä, että sijaisperhe ei voi olla lapselle oma perhe? Jos väität, niin sinä loukkaa monia sijaisvanhempia ja heidän hoidossaan olevia ei-biologisia lapsia.

        Muista myös, että moni sijoitus muuttuu matkan varrella adoptioksi joko lapsen ollessa alaikäinen tai sen jälkeen kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta. Suurin osa sijoituksista pysyy loppuun asti sijoituksina, mutta silti valtaosa lapsena sijaisperheisiin muuttaneista lapsista asuu sijaisperheissä itsenäistymiseen asti. Kyllä he käsittääkseni kokevat sijaisperheen omana perheenään. Sijaisperheiden joukossa on sitä paitsi erittäin paljon perheitä, joiden motiivina on jokin ihan muu kuin raha. Heissä on aika paljon niitäkin perheitä, jotka ovat ensin ajatelleen adoptiota ja kenties odottaneetkin kotimaista tai ulkomaista adoptiota. Aina adoptio ei kuitenkaan toteudu, sillä siinä on tiukemmat kriteerit (vanhempien ikä, terveys, aikaisemmat ihmissuhteet, varallisuus). Osa adoptioneuvonnassa olleista ihmisistä on myös omasta tahdostaan siirtynyt sijaisperheiden joukkoon. Suomessakin on tuhansia lapsia, jotka tarvitsevat omaa kotia ja perhettä.

        Lisäksi tuo käyttämäsi määritelmä "oma perhe" on erittäin kummallinen. Eikö ihmisellä voi olla useampaa kuin yksi oma perhe? Miten on avioerolapsilla? Entä uusperheillä? Entä aikuisilla, jotka kokevat sekä lapsuuden perheensä että itse rakentamansa perheen omikseen? Mielestäni on kummallista, että samaan aikaan opetetaan sitä, että lapsella voi olla kaksi perhettä (isän uusi perhe ja äidin uusi perhe) ilman että lapsi kärsii asiasta. Samoin nykyään sijoitettujen lasten kohdalla korostetaan mahdollisuuksien mukaan biologisen taustan tuntemista sekä yhteydenpitoa. Adoptiolapset tuntuvat kuitenkin olevan joku ihmeellinen poikkeus. Heidän ei katsota hyötyvän eikä kestävän biologisen taustansa tuntemista tai yhteydenpitoa biologisiin sukulaisiin.

        Sijaisperheiden kanssa tehtävässä työssä on helppo kysyä perheiltä, olisivatko he valmiita adoptoimaan heille sijoitetun lapsen, jos siihen tulisi mahdollisuus. Oman kokemuksen mukaan suuri osa sijaisperheistä olisi valmis tähän ja he suorastaan toivovat adoptiota. Etenkin lapsettomuustaustaisilla sijaisvanhemmilla toive adoptioon on vahva.

      • Oikeaa tietoa.
        ..niin että.. kirjoitti:

        koska kotimaiseen adoptioon tulee vuosittain niin vähän lapsia ja olisi kohtuutonta roikottaa joitakin perheitä vuosia jonossa, niin toinen vaihtoehto olisi se että kotimainen adoptiojärjestelmä lakkaisi kokonaan ja ne lapset jotka ns.adoptioon nyt siirretään voisivat siirtyä sijaisperheeseen, ihmettelen miksi koko kotimaista adoptiojärjestelmää ylläpidetään vain muutaman lapsen takia vuosittain.

        Ja sitäpaitsi sijaisperheet voivat olla ihan yhtä hyviä (jos ei parempiakin) kuin adoptioperheet joten kannatan suurta remonttia kotimaiseen adoptioon.

        Ystävä hyvä, ei adoptiojärjestelmää ylläpidetä muutamaa lasta varten, vaan sitä pidetään yllä näitä lapsettomia aikuisia varten ja sitä bisnestä, joka pyörii adoptiojärjestelmän ympärillä.

        Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että kotimainen adoptiojärjestelmä tulisi ajaa alas kiireen vilkkaa ja erikoisesti siksi, että näitä lapsia käytetään pelinappuloina ja jotka kyllä saavat kodin sijaisperheestä.

    • Minun mielestä

      "Ulkomaisesta adoptiosta poiketen kotimaisen adoption voi yleensä salata. SAATTAAKIN olla, että adoptiovanhemmat eivät kerro lapsen adoptiosta edes arkipäivän lähipiirille (esim. päiväkoti, koulu, naapurit, lapsen ystävät). Ulkomaisen lapsen aiemmin adoptoineet tai sijaisvanhemmat saattavat olla tässä mielessä avarakatseisempia. Toisaalta myös kotimaasta adoptoineiden perheiden joukossa on avoimia ja suvaitsevia ihmisiä.

      Adoptioperheelle SAATTAA olla hyvin raskasta se, että heidän adoptiolapsellaan on biologisia sukulaisia Suomessa. Adoptiovanhemmat SAATTAVAT ennen adoptiota ajatella kertovansa lapselle paljonkin adoptiosta ja lapsen taustasta, mutta tämä ajatus SAATTAA muuttua sen jälkeen kun he ovat saaneet lapsen ja lapsi kasvaa. Adoptiosta kertominen lapselle on paljon vaikeampaa kuin usein ajatellaan. Erityisen vaikeaa se on silloin, kun lapsi on tullut perheeseen vauvana, eivätkä ulkopuoliset tiedä adoptiosta. Tällöin adoptio ei ole yhtä arkinen ja jokapäiväinen puheenaihe kuin ulkomailta adoptoineiden perheissä. Adoptiovanhempien SAATTAA myös olla hyvin vaikeaa myöhemmin tukea lapsen juurien etsimistä ja biologisiin sukulaisiin tutustumista, koska biologiset sukulaiset asuvat samassa maassa ja puhuvat samaa kieltä. Myös Pelastakaa Lapset ry. SAATTAA vähätellä adoptiolasten biologisia etsintöjä, sillä he työskentelevät paljon adoptiovanhempien kanssa ja ajattelevat asioita usein adoptiovanhempien kannalta."

      VOI SINUA HYVÄ IHMINEN!

      Harmittaa kun tänne kirjoittaa ihmisiä joilla ei ole todellista tietoa adoptioneuvonnasta, adoptiosta ja adoptiokriteereistä.

      Adoptoivan perheen on kerrottava lapselle jo pienestä alkaen että hänet on adoptoitu.
      Se on lapsen etu ja koska lapsen etu on myös hänen perheensä etu niin adoptiosta kertominen jo nykyään itsestään selvyys.
      Adoptiosta kertominen on myös vaatimuksena siihen, että lapsi voidaan antaa perheelle.

      Nykyään adoptio vaatii avarakatseisia vanhempia, tulee lapsi sitten kotimaasta tai ulkomailta.
      Kaikille perheille ei anneta lupaa adoptioon! Adoptiolla haetaan lapsen parasta, ei adoptioperheen parasta.

      Adoptio ei ole enää nykyään tabu.
      Julkisuuden henkilötkin kertovat julkisesti adoptioprosessin etenemisestä ja millaista on elää adoptiolapsen kanssa.
      Myös tavalliset adoptioperheet seuraavat heidän jälkiään.
      Minäkin seuraan tällä hetkellä ainakin muutaman tulevan adoptioperheen odotusta.

      Olen erimieltä myös vihjailustasi Pelan suhteen. He kantavat vastuun adoptioneuvonnasta ja siksi on heidän etu hoitaa se hyvin.

      Olen sitä mieltä että osa kirjoittamastasi asioista on vanhentunutta tietoa ja SAATTAA olla että sinä tahallisesti johdat harhaan muita ihmisiä.

      Onneksi saamme välillä nähdä ihan televisiosta kuinka adoptioperheet ovat avoimesti mukana lapsen kanssa luomassa suhdetta bioäitiin.
      MUTTA minusta on erittäin hyvä huomioida myös se, että kaikki bioäidit eivät halua pitää yhteyttä lapseen ja minusta heillä on myös siihen OIKEUS. Kaikilla on adoptioon omat syynsä ja minusta niitä tulee kunnioittaa.

      Lapsen oma äiti on paras ihminen ajattelemaan lapsen etua.
      MUTTA jos minä saisin päättää, ei yksikään lapsi joutuisi elämään sijaiskodissa, vaan jokainen lapsi saisi ikioman kodin, olisi se sitten bioäidin tai adoptioäidin luona. Omassa kodissa lapsi saa parhaat lähtökohdat elämälleen!

      • Hyvä kirjoitus

        ..kanssasi ihan samaa mieltä!

    • YKSIOIKOINEN

      käsitys adoptiosta!!!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olet minua

      vanhempi, mutta se ei vaikuta tunteisiini. Tunnen enemmän kuin ystävyyttä. Olo on avuton. Ikävöin koko ajan. Yhtäkkiä va
      Ikävä
      132
      3013

    2. Ruumis ojassa

      Kukahan lie ollu, mistä lie löydetty. No ikävä tataus.
      Oulainen
      7
      1467

    3. Mies pyysi rahaa

      Jälkikäteen kun tarjosi kyydin yhteisestä harrastuksesta kotiini. Mitä vi**... Ei ihastunut mies noin toimi?
      Ikävä
      220
      1326

    4. Jos tapaisimme uudelleen?

      niin luuletko että mikään muuttuisi vai toistuuko meidän historia? Ehkä vähän eri tavalla mutta samoin tuloksin J
      Ikävä
      70
      1191

    5. Mitä piirteitä rakastat

      Eniten kaivatussasi?
      Ikävä
      44
      1151

    6. Voi vttu. Tiedän jo nyt että laitan sulle tänään jotain tunnustusviestiä

      Koita kestää ❤️
      Ikävä
      37
      1021

    7. Mites nyt suu pannaan

      Kitkiöjoki ja Järvinen solmivat Attendon/Terveystalon kanssa sopimuksen, jonka mukaan sopimuksen irtisanomisoikeus on va
      Sysmä
      38
      1012

    8. Taas Lieksassa tyritty

      Suomalaisten kansallismaisemaa juntit pilaamassa. Nuori tyttö kaupunginjohtajana ei ole sen viisaampi. *S-ryhmän hanke
      Lieksa
      133
      957

    9. Hän on niin

      Hyvännäköinen. Vaikea vastustaa
      Ikävä
      47
      954

    10. Nähdäänkö ensi viikolla

      paikassa joka alkaa samalla kirjaimella kuin etunimesi? Ikävä on sinua. Fyysistä läsnäoloasi.
      Ikävä
      36
      877
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt