Kaveri käyttäytyy

oikein ymmärräkään.

vastaus vastaus vastaus vastaus vastaus vastaus vastaus vastaus

Kyllä mä uskon, että sun kaverisi on vain kiireinen. Mulla on kans yksi kaveri, joka on kiireinen opintojen ja työn kanssa. Yhteydenpito jää siis luonnollisesti harvemmaksi. Mutta silti puhutaan syvällisestikin ja on aina hauskaa yhdessä kun tavataan.

Mun mielestä tää kiireinen elämäntyyli on omaa valintaa. Myös arvovalinta. Mun kaverini arvostaa uran rakentamista ja pitää muutenkin kymmenen rautaa tulessa koko ajan. Minä taas arvosta enemmän vapaa-aikaa. Ja se ei tee meistä kummastakaan pinnalista ihmistä. Ihmissuhteet vaan on erilaisia ja ne muuttuvat vuosien varrella. Lapsenahan sitä on luonnollisesti paljon enemmän vapaa-aikaa kavereiden kanssa oloon. Aikuisena tulevat taas ura, kumppani, perhe jne. Se on vaan luonnollista. Pidä kiinni kaveristasi, jos muuten tuntuu, että tulette hyvin toimeen. Ne hyvät kaverit ovat kullanarvoisia. Tuttujahan riittää aina, mutta parhaimmat kaverit ainakin mulla on just niitä "vanhoja".

Mulla on kokemusta kummastakin. Siitä kun olen itse se kiireinen, mutta myös siitä, kun toinen on aina kiireinen. Yhden kaverin kanssa oli aina niin, ettei oikein koskaan sopinut mikään mitä ehdotin. Ja jos alustavastikin joku päivä sovittiin tapaamiselle, niin yllätys yllätys, se ei koskaan sopinutkaan, tai tyypistä ei oma-aloitteisesti kuulunut mitään. Kyllästyin sitten ja lopetin yhteydenpidon. Noh, sittenpä kävi niin, että vietettyään hyvin kiireistä ja railakasta elämää tuli burn out. Entiset kaverit jäivät ja johan alko mun seura kelpaamaan. Toisaalta oon iloinen meidän ystävyydestä ja hän on oikeasti tärkeä ihminen, mutta toisaalta kalvaa se, että nytkö sitten kelpaan kun ei ole muita lähettyvillä.

Yhdelle kiireiselle kaverille suutuin, kun koskaan mitkään sovitut aikataulut ei pitäny. Jos sovittiin et nähdään kolmelta, hän saapui paikalle viideltä. Oli ehkä tunnin paikalla jolloin puhelin soi ja tuli kutsu seuraavaan paikkaan. Kun sitä tarpeeksi kauan katseli, alko tulla ala-arvoinen olo ja lopetin yhteydenpidon.
Ei kuulunu ihmisestä sen jälkeen mitään.

Toisaalta oon itse ollut se kiireinen jolla työt ja opiskelu vievät kaiken ajan. Pakkohan se on valmistua ajallaan ja tehdä sovitut hommat silloin. Työssä oli oltava jotta saa rahaa. Mut toki yritin järjestää aikaa myös kavereille edes jokusen hetken kerrallaan ja otin yö-vieraitakin vastaan. Elikä voihan se olla niinkin että ne kiireet on jokus ihan todellisia ja että nämä ihmiset haluavat edistyä elämässään jolloin työt yms. vievät aikaa. Vaikka se voi ärsyttää, niin en lähtisi syyllistämään ketään siitä jos hän haluaa rakentaa elämäänsä eteenpäin haluamallaan tavalla.

mun frendi on rasittava. vittumaine, vittumaine, vittumaine.
se selittää mulle NETISSÄ aina jtn, mun päi naamaa muija ei uskalla tulla sanoo mtn.
Aina MINÄ oon syyllinen kaikkeen.
Oon halunnu pitkää laittaa välit poikki toho kyseisee henkilöö, mut se ei oo onnistunu.
Niin rasittava muija.
Kuvitella, et oon joskus olla hänen kanssaa paras ystävä.
En tiiä kyllä miten oon IKINÄ kestäny tota muijaa.

Mulla on muuten vähän sama tilanne, mutta ystävälläni ei ole kiireitä eikä pistä kiireen syyksi sitä jos ei halua olla kanssani. Hänestä saa vain sellaisen vaikutelman, ettei haluaisi olla tekemisissä kanssani. Välillä taas hän on hyvinkin puhelias ja kontaktia ottava, joskus taas ihan päinvastaista. Huonoina päivinä on oudon tyly minua kohtaan ja töksäyttelee ties mitäkin ja muuttuu hyvin vähäsanaiseksi ja jopa tylsäksi... Olen alkanut epäilemään hänellä jotain persoonallisuushäiriöön viittaavaa.

Pidä tosiaan vähän välimatkaa, odota, että hän ottaa ensin yhteyttä... kuulostaa tosiaan aika välinpitämättömältä tuo kaverisi käytös..

ÄÄRETTÖMÄN lyhytnäköistä hylätä ystävät pelkän uran , opiskelun, tai työkiireen takia. kellään ei todellisuudessa ole niin kiirettä. Mitä ihmetä sillä uralla tai työllä teke jos ei ole ainuttakaan ystävää kenen kanssa viettää vaikkapa juhannusta ja uutta vuotta silloin jos ei ole miestäkään? Tai ei ole ystäviä kutsua häihinsä? Ei polttareihinsa? Sillon alkaa ketuttaa ja arvot menee päälaelleen...oisiko sittenkin kannattanut pitää kiinni ystävistä?