Kannattaako edes yrittää suhdetta ihmisen kanssa, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö? Se ei olisi ainoa ongelma suhteessa..mutta kuinka hyvin sitä sitten jaksaa? Ei ole oikein kunnon kokemusta. Nyt on tullut tutustuttua henkilöön joka potee tällaista häiriötä. Mieliala heittelee. Voi olla ylipirteä ja hullun rohkea, yli aktiivinen.. sitten äkkiä jos tekee tai sanoo jotain joka on yleensä normaalia, ehkä vaikkei tekisikään mitään, voi henkilö muuttua hetkessä täysin ylipirteän vastakohdaksi.. huumausaineet voinevat paisuttaa näitä tunteita..? Kun on niin sydän lääpällään ja tuntuu ettei sillä ole väliä mutta kun silti tuntuu että entä jos onkin :( en sitten tiedä onko tämä henkilö kuinka aggressiivinen depressiivisissa vaiheissaan. Kun ihminen luultavimmin on niin muuten kuin unelmien mies...sympaattinen, empattinen, samat kiinnostuksen kohteet, samoja arvoja paljon elämässä ja muutenkin niin himoittava, ja mutta on niin kamalan paljon henkisiä ongelmia etten varmaan kaikkia tiedäkään. Usein saa omatkin tuntemukseni hyppelemään seitsemännestä taivaasta maan pohjamutiin ja niin nopeassa tempossa että menee pää sekaisin ja kohta varmaan itsellänikin on sama vaiva päässä. Tilannetta ei helpota se, että itse poden pitkäaikaista kasvavaa masennusta. Itsetuhoisia ajatuksia ei miehellä ole, mikä on upeaa.
kannattaako edes yrittää suhdetta
84
9736
Vastaukset
- JaahasJaahasJaahas
No miksi et yrittäisi jos kyseessä on kerta "unelmien mies"? :-D
- kokenut samaa
Olen itse elänyt 13 vuotta ihmisen kanssa jolla on sama sairaus.Se on rankkaa ja vaatii sulta paljon voimia, mutta se voi hyvinkin olla sen kaiken arvoista.Jos rakastat tätä ihmistä ja toinen rakastaa sua, ole sen tukena ja yritä ymmärtää niitä oikkuja.Onhan sillä hoito kohdallaan?.Omalla vaimollani kesti lähes 20 vuotta enenkuin lääkärit tajusivat mikä oikeesti on ongelmien taustalla,eli tekivät oikean diagnoosin.Älkää hyvät ihmiset jättäkö ketään minkään sairauden takia.Ei sun miehesi ole valinnut sairauttaan.Voimia sulle.
- minulla toisin
lukea,että olet jaksanut olla puolisosi rinnalla,ja tukea häntä vaikka se on varmasti vaikeaa.olen itse sairastanut masennusta jo yli kymmenen vuotta,mieheni on tukenut minua sanomalla että tapa itsesi,vitun lehmä,kun sen sitten lopulta yritin tehdä järkytys olikin suuri.olin psykiatrisessa hoidossa kolme viikkoa,tällä hetkellä olen tilanteessa,jossa en tiedä mitä on tulevaisuuteni,vai onko sitä enään ollenkaan.toivottavasti sinun kaltaisia ihmisiä on enemmänkin maailmassa?
- lottariinanen
Jos aiot jatkaa suhdetta. Ota selville,onko mies halukas saamaan hoitoa ja onko hän tunnustanut itselleen kärsivänsä ko. vaivasta. Ilman lääkitystä todella voimia kysyvä suhde,jonka olet jo saanutkin kokea. Olin naimisissa henkilön kanssa joka kärsi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Siinä kärsivät muutkin kuin vain puoliso. Jokaisen on tehtävä päätöksensä loppupelisssä ihan itse.
- yritä
suhdetta; Itseäsi suojellaksesi lähde suhteesta, vielä kun voit eikä teillä ole lapsia. Bipolaarinen kumppani on myös ihana kun sen hetki on. Kun pahat tunnelmat ovat päällä, esim. mania, alkaa elämässänne tapahtua. Lujaa menee ja velkaa tulee, seksuaalinen halukkuus lisääntyy, voit huomata miehelläsi olevan uusia kumppaneita pilvin pimein. Maanisen vaiheen jälkeen seuraa romahdus ja itsemurhan yrittämistä. Tälläistä elämäsi tulee pahimmassa tapauksessa olemaan. Mieti tarkkaan haluatko uhrata elämäsi. Lähde ja elä itse normaali elämä.
- nähty on tarpeeksi!
kannata edes yrittää!
- bibokireenä
tulivat tarpeeseen XD
- Maanis-depressiivinen
Riippuu tietysti siitä, millainen ihminen muuten on kyseessä. Esim. päihteiden käyttö ei ole hyvä merkki.
Itse olen naimisissa eikä psykoottisuutta ole ollut 5 vuoteen. Meillä on puolison kanssa samanlainen maailmankatsomus ja ilmeisesti molemmilla on ollut hyvä kasvatus, koska emme halua mitään pahaa toisille elollisille olennoille (tai sitten kummallakin on syntyjään rauhallinen temperamentti?).- ei mieti
toisen tunteita vaikka olisi miten kasvatettu, siksi tämä juuri on ihmissuhteet tuhoava sairaus.
- Maanis-depressiivinen
ei mieti kirjoitti:
toisen tunteita vaikka olisi miten kasvatettu, siksi tämä juuri on ihmissuhteet tuhoava sairaus.
No en ole ollut maaninenkaan moneen vuoteen. Masennusta on välillä ollut.
- vieläkin kerran ei
Jos haluat elämäsi pilalle, niin asia on eri, mutta jos haluat elämässäsi jotakin normaalia ja kunnollista niin EI,EI ja E I .
Ajattele itseäsi!
Ei sinun etua ajattele kukaan muu kun sinä itse.
Miksi ottaisit ongelmia itsellesi?
Sairaasta sanotaan, että jos sitä ei korjata niin se sairastuttaa koko ympäristönkin.
Tästä syystä sairaat ihmiset laitetaan hoitoon ammattilaisille, sillä ammattilaiset osaavat auttaa.
Tavallinen ihminen on todella pulassa sellaisen ihmisen kanssa joka ei ole normaali.
Minä neuvoisin, että Ä L Ä H A N K I I T S E L L E S I O N G E L M A A !
Et nimittäin selviä siitä.- lukea
ajatuksiasi. Tunteeni omasta kelpaamattomuudesta kasvoi. Ehkä sitten on parempi lopettaa itsensä jos lähipiiri ajattelee noin. Olen vain riesana lapsille ja muille läheisille. Sitäkö tosiaan halusit sanoa. Mikä on tavallinen ihminen ja mikä on normaali?
- comprare kamagra
rxvgmfpn, Levitra prix, sgiaigpq, levitra, opimadjd, levitra italia, qzjffjpp, Ordina kamagra, rxpkwhux,
- 16+6
Olen selvinnyt joten kuten, saanut vielä syyt niskoilleni.
Bipo sairastuttaa myös läheisensä, pysy kaukana jos et halua elämästäsi helvettiä.
Elämäsi tulee kulumaan bipon ehdoilla, pitää tukea tukemisen jälkeen saamatta mitään itselleen. Myös taloudellinen romahdus väijyy aina nurkan takana, bipo on samanalainen kuin viisivuotias lapsi rahan kanssa mania vaiheessa.
- Tuttua
Kuvauksesi perusteella henkilö, josta kerrot ei näyttäisi kärsivän ainakaan kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
Oleellista kyseisessä häiriössä on se, että poikkeava mieliala (ylivirittynyt / masentunut) kestää pääsääntöisesti kerrallaan useiden viikkojen ajan kerrallaan. Ei siis kuten kuvaat, muutos tulee hetkessä.
Toinen oleellinen asia on se, että vihjaat huumausaineiden käyttöön.... jo se yksin yleensä riittää.- elämä on
Voi hyvät hyssykät. Stressaatte ihan turhia. Kuka miettii ryhtyykö suhteeseen diabeetikon kanssa? Kuulostaisi tosi oudolta. Eikö totta? Kaksisuuntainen mielialahäiriö on samalla lailla entsyymien/ hormoonien epätasapaino. Haloo, kannattaisiko ottaa selvää. Itse käytän lääkettä jota myös "kaatumatautiset" käyttävät, voin tosi hyvin. Rakastan, olen rakastettu ja minulla on mielekäs työ. Mitä yhdestä bibosta, toisinaan olen ylienerginen ja toisinaan vaisumpi. Hölmöjä hommia tekevät ne joiden lääkitys ei ole kohdallaan. Ole rakkaasi tukena ja eläkää hyvä elämä. Jouluiloa sinulle.
- todellakaan
Olen elänyt parisuhteessa bibon kanssa ja elämä on ollut yhtä vuoristorataa. Meni vuosia, että vain ihmettelin, mikä on vikana. Toinen saattoi ostella ihan mitä tahansa, kun sai halvalla, tarpeella ei ollut merkitystä. Onneksi olen saanut raha-asiat hoidettua, mutta kyllä se on lujille ottanut. "Parhaina päivinä" hän tehnyt kauppoja 35000€ edestä. Jossain vaiheessa, kun tilanne oli aivan mahdoton, uhkasin hakea holhoukseen.
Diagnosi tuli liian myöhään, saatoin vain todetta, että siitäkö tässä oli kyse.
Yhtenä päivän hän oli hyvin empaattinen ja hyvä, mutta seuraavan taas ei tiennyt mitä tapahtuu. Pahinta ei ole masennusvaihe vaan mania, jolloin voi olla todella arvaamaton ja agressiivinen. Jos sulle on oma henki kallis, niin heivaa äkkiä kaveri mielestäsi.- ex-puoliso
erittäin raskaan ,yksinäisen, turhauttavan ja jännittävän elämän,niin siitä vaan. kokemuksesta voin sanoa,että ei kannattanut .
- älkää te
Bipoon on helppo tutustua, se kiehtoo, valloittaa..Mutta varokaa, jos huomaatte käsittämättömän arvaamattomia mielialan muutoksia, raivoa tms., antakaa olla ja lähtekää. Ei kannata vilkuilla taakse.
Älä jää pilaamaan elämääsi ja muita ihmissuhteitasi bipon kanssa.- yleistämistä.....
Jokainen ihminen on yksilö omine luonteenpiirteineen, myös bipolaarinen ihminen. Lisäksi sairauden kuva vaihtelee paljon. Kaikilla EI ole samanlaiset oireet, on äärimmäisen törkeää niputtaa kaikki bipot noiden pahimpien oireiden mukaan.
Itse olen 2-tyypin rapidcycling ja pärjäillyt suurimman osan elämästäni ilman lääkitystä, koska se ei yksinkertaisesti ole minulle sopinut. Hyvä sairaudentunto, itsensä hoitaminen, säännöllinen elämä ja tarkka oireiden ennakointi on mahdollistanut hyvinkin "normi" elämän. Olen pysynyt koko ajan työelämässä ja olen perheellinen. Sairaus rajoittaa toki välillä, muutenhan olisin kai terve, mutta en koe olevani ihminen, jota tulisi juosta karkuun.
Tämän sairauden kirjo on laaja, kannattaa lukea ja ottaa selvää, tutustua kumppanin omaan sairaustyyppiin. En sano, että olisi kaikkein helpoin suhde tiedossa, mutta kun tietää mistä tietty käyttäytyminen johtuu, on helpompi suhteuttaa tilanteet, eikä ota niin paljoa "itseensä". Uskon, että paljon ikävämpää olisi olla suhteessa "normi" henkilön kanssa joka omaa hankalan luonteen.
Ei diagnoosi tee ihmisestä hyljeksittävää petoa, vaan kanssaihmisten ennakkoluulot. Avoin suhtautuminen kaikkiin ihmisiin rikastuttaa omaa elämää ja saattaa yllättää hyvinkin positiivisesti :).
Kaunista ja elämyksiä täynnä olevaa kesää kaikille :)
T: Bipo-äiti - katkeroittaa
yleistämistä..... kirjoitti:
Jokainen ihminen on yksilö omine luonteenpiirteineen, myös bipolaarinen ihminen. Lisäksi sairauden kuva vaihtelee paljon. Kaikilla EI ole samanlaiset oireet, on äärimmäisen törkeää niputtaa kaikki bipot noiden pahimpien oireiden mukaan.
Itse olen 2-tyypin rapidcycling ja pärjäillyt suurimman osan elämästäni ilman lääkitystä, koska se ei yksinkertaisesti ole minulle sopinut. Hyvä sairaudentunto, itsensä hoitaminen, säännöllinen elämä ja tarkka oireiden ennakointi on mahdollistanut hyvinkin "normi" elämän. Olen pysynyt koko ajan työelämässä ja olen perheellinen. Sairaus rajoittaa toki välillä, muutenhan olisin kai terve, mutta en koe olevani ihminen, jota tulisi juosta karkuun.
Tämän sairauden kirjo on laaja, kannattaa lukea ja ottaa selvää, tutustua kumppanin omaan sairaustyyppiin. En sano, että olisi kaikkein helpoin suhde tiedossa, mutta kun tietää mistä tietty käyttäytyminen johtuu, on helpompi suhteuttaa tilanteet, eikä ota niin paljoa "itseensä". Uskon, että paljon ikävämpää olisi olla suhteessa "normi" henkilön kanssa joka omaa hankalan luonteen.
Ei diagnoosi tee ihmisestä hyljeksittävää petoa, vaan kanssaihmisten ennakkoluulot. Avoin suhtautuminen kaikkiin ihmisiin rikastuttaa omaa elämää ja saattaa yllättää hyvinkin positiivisesti :).
Kaunista ja elämyksiä täynnä olevaa kesää kaikille :)
T: Bipo-äitimun bipo jätti 3 ja 4 vuotiaat lapset. Hommasi velaksi auton, asunnon ja uuden miehen. No, mies on jo lähtenyt. Tosiaankin, ei kaikki bipot oo samanlaisia. Eikä ihmiset.
- hHanki elämä!
EN ole laikaan samaa mieltä,He ovat luovia ,taiteellisia ihmisiä,joita tämä maailma tarvotsee,viilipytyt juoskoon jorpakkoon,mitä sinä tiedät elämästä,olen maanis.depsessiivinen ja klassisen musiikin taitaja ,olen soittanut pianoa 5-vuotiaasta.olemme luovia ihmisiä,ja maailma on nähty Amerikka4 kertaa Houston,,Ranska ,paris 5 ,kertaakertaa,Intia3kertaa,Malesia1,singapore,2,Bangladesh,5kertaaMarokko1,saksa,2Ruotsi.15Luxenburg,Espanja,5kanariansaaret,4Thaimaa,4vietnam,1portugali2,Madeira,1Estonia,3,Egypti2 kertaa,Israel1 kerta,cypros 2kertaa,italia 1 kerta,Tee perässä jos pystyt,ja komeimmat miehet on aina olleet matka seurana,Intiasta,Egyptistä,Ranskasta,Ei tosiaan tylsää elämää................
seuransa voi valita ja miksi tyytyisin rumiin miehiin!!!!!!1 Tee pesässä ,jos pystyt ja kaksi avioliittoa oli rikkaiden ja komeiden Intialaisen ja Egyptiläisen kanssa ja avioliittoa kesti 26vuotta ja toinen liitto 16 vuotta ja lapset on kauniita tummasilmäisiä,,mustahiuksia maharajoja ,Tee perässä,jos pystyt!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
- mitä kulloinkin
jaksat ja mitä haluat lastesi kokevan. On hienoa, jos jaksat olla rakastettusi tukena kaikkina aikoina. Jaksatko olla sitä myös silloin, jos teillä on lapsia hoidettavana?
- pipooo
lasten lisäksi vielä bipo hoidettavana.
Arvaamaton, koko ajan saa pelätä mitä seuraavaksi....
Vie kaiken tilan ja hapen jos joutuu samaan huoneeseen, oikeita energiasyöppöjä, imaisevat läheiset tyhjiin, ahdistavaa ja raskasta.
Tiedän mistä puhun. - GET YOU LIFE.
pipooo kirjoitti:
lasten lisäksi vielä bipo hoidettavana.
Arvaamaton, koko ajan saa pelätä mitä seuraavaksi....
Vie kaiken tilan ja hapen jos joutuu samaan huoneeseen, oikeita energiasyöppöjä, imaisevat läheiset tyhjiin, ahdistavaa ja raskasta.
Tiedän mistä puhun.GET YOU LIFE!!!!!!!!HANKI ELÄMÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!
- Opettajasi
GET YOU LIFE. kirjoitti:
GET YOU LIFE!!!!!!!!HANKI ELÄMÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ja hanki sä paikka englanninkielen kurssille?
- Devils_Tail
Itse elän ja asun ihmisen kanssa jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, enkä kadu pätkääkään sitä että elän hänen kanssaan. Aivan yhtähyvin "normaali" ihmisellä voi tunteet ja mieliala voi muuttua hetkessä. Jos ihmisestä oikeasti pitää nii miksi edes ajattelee että ei tästä mitään tule. Henkilö jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö voi tuoda paljonkin iloa elämään. Ei pidä aina ajatella pahinta vaan antaa elämän ohjata jos molemmat pitää toisistaan ja muutenkin elämä sujuu hyvin. Aina tietenkin pitää nähdä vaivaa että suhde toimii mutta en tiedä yhtäkään suhdetta joka ei vaadi vaivaa.
- saattaa tulla
lapsillekkin.
- hyvinkin
saattaa tulla kirjoitti:
lapsillekkin.
Tai sitten ei.
Stressitekijät vaikuttavat asiaan ja muukin elämänhallinta.
Jos vertaa muihin perinnöllisiin sairauksiin, bipous on aika vähäinen pelko.
Toki otettava vakavasti sekin ja kuunneltava lasten tuntemuksia tarkoin korvin.
Kuten ns. syöpägeeni, vaara on aina olemassa monilla ihmisillä.
Elämä on vaarallista :)
- ~ sairas ~
kommentoi täällä, että " ei kannata yrittää, pelasta itses ja elä itse normaali elämä ", eivät varmastikaan ole rakastaneet todella kumppaniaan, sillä yritystä ei ole näkynyt olevan. Itse olen naimisissa kunnollisen ja rakastavan miehen kanssa, joka ei ole mitään muuta tehnyt, kuin ymmärtänyt ja tukenut minua sairaudessani. Hän vei minut vihille tietäen sairaudestani ja sen tuomista ongelmista koko elämän aikana. Helppoa bipon kanssa eläminen ei ole ja työtä se vaatii, mutta eipä mikään suhde aina ole helppo ja joka suhteen eteen pitää nähdä vaivaa että se olisi hyvä.
Ja tässä teille jotka käskette pysymään meistä kaukana.
Itselläni diagnosoitiin bipo 5 vuotta sitten. Hoidosta huolimatta, se on jokapäiväistä kamppailua mielialanvaihteluja ja erilaisia tuntemuksia vastaan. Kuinka monta kertaa olenkaan itkenyt, että haluaisin vain olla terve enkä syödä lääkkeitä koko loppuikääni. Mutta sairaus on ja pysyy, ja se on vain hyväksyttävä.
Te, jotka kehotatte pysymään kaukana vakavasti sairaista ihmisistä ja elämään itse normaalin elämän, HÄVETKÄÄ!!! Meillä sairautemme kanssa kamppailevillako sitten ei ole oikeutta normaaliin elämään ja parisuhteeseen? Meilläkö ei ole samoja oikeuksia kuin terveillä? Meidät kaikkiko pitäisi sitten sulkea johonkin laitokseen ja vieraannuttaa yhteiskunnasta, johon sairaudestamme huolimatta yritämme sopeutua? Vastaus on EI. Meillä on tasan samat oikeudet kuin teillä terveilläkin. Ihmisiä mekin olemme, meillä vain on parantumaton sairaus. Enpä ole koskaan kuullut kenenkään kysyvän, että kannattaako diapeetikon kanssa aloittaa suhde. Tässä on vain kyse ennakkoluuloista, koska kyseessä on mielenterveydellinen sairaus. Me olemme yhtä arvokkaita kuin terveetkin ihmiset. Kanssasisaret muistakaa se, älkääkä antako kenenkään uskotella teille, että olisitte jotenkin huonoja ja arvottomia ihmisiä sairautenne vuoksi.- expuoliso
on aivan eri asia olla bipon kanssa joka tiedostaa ja haluaa hoitaa sairauttaan,heitä kunnioitan todella. Mutta jos sairaus oireilee usean kerran rankasti,eikä siitä oteta opiksi,ei puoliso jaksa. Minä itse sairastuin masennukseen ,oma elämä jäi elämättä. Joka maniajaksolla oli kuvassa pettäminen ,rahan tuhlaus,juominen ,henkinen väkivalta,oikeustoimilla uhkailu,välien poikkilaittaminen sukulaisiin, elämän uusiin asettaminen jne.Muutaman kerran tätä jaksoin,hän itse tahtoi erota joka kerta,kunnes mieli tasaantui ja palattiin yhteen. Nyt olen vihdoin lopullisesti pääsemässä irti tästä sairaasta suhteesta. Olemme molemmat sairaita,yritän koota omaa elämääni kasaan.Toivon joku päivä olevamme vielä onnellisia ,mutta ei ikinä enää yhdessä.
- ihan sama juttu
expuoliso kirjoitti:
on aivan eri asia olla bipon kanssa joka tiedostaa ja haluaa hoitaa sairauttaan,heitä kunnioitan todella. Mutta jos sairaus oireilee usean kerran rankasti,eikä siitä oteta opiksi,ei puoliso jaksa. Minä itse sairastuin masennukseen ,oma elämä jäi elämättä. Joka maniajaksolla oli kuvassa pettäminen ,rahan tuhlaus,juominen ,henkinen väkivalta,oikeustoimilla uhkailu,välien poikkilaittaminen sukulaisiin, elämän uusiin asettaminen jne.Muutaman kerran tätä jaksoin,hän itse tahtoi erota joka kerta,kunnes mieli tasaantui ja palattiin yhteen. Nyt olen vihdoin lopullisesti pääsemässä irti tästä sairaasta suhteesta. Olemme molemmat sairaita,yritän koota omaa elämääni kasaan.Toivon joku päivä olevamme vielä onnellisia ,mutta ei ikinä enää yhdessä.
samaa käyttäytymismallia. "Terveet" vain ovat terveitä, ainakaan heitä ei ole diagnosoitu. Aika pahasti alleviivataan bipot.
Itse sairastuin narsistin käsittelyn jälkeen ja loppua ei käsittelylle näy. Mikään ei narsistia pysäytä; ei välimatka, ei kiellot, ei poliisi, ei yhtään mikään. Tämä huomautuksena, ettei tule hyviä neuvoja perään, kun kaikki on jo kokeiltu.
Pitäisi bipojenkin opetella manipuloimaan ihmisiä, niin pääsis kuin narsisti veräjästä. - ÄhkinPuhki
Kunnioitan omaa yritystäsi. hienoa, että onnistut ja kuulostatkin siltä, että olet oivaltanut hyvin, mistä bipossa on kyse, että se vaatii kamppailua jne.
Kun 5 vuotta sitten sain kuulla, että vika suhteessamme ei olekaan minun vaan maanis-depressiivisen mieheni sairaus sekoittaa arjen kuviot tyystin, olin jo sairastanut omaa tautiani, fyysistä parantumatonta sellaista, hyvän aikaa. En ajattele, että mielenterveysongelmat ovat jotenkin erilaisia sairauksia.
Ajattelen, että sairaus on aina sairaus, mutta että jos jotain voi välttää, niin sehän kannattaa tehdä.
Vai ottaisitko sinä mieluummin sydänkohtauksen vai maanis-depressiivisyyden ?
Mielestäni kamppailen fyysisen sairauteni kanssa siinä määrin ja niin yksin, että maanis-depressiivinen mieheni ehdottomasti pahentaa tilaani.
Vakavasti.
Olen tukenut omaa miestäni sairaudessaan, hän minua, jos hän on sitä kautta päässyt hyvään maineeseen ja saanut etua erinomaisuudestaan, kun on minua hoitanut.
Välillä olen rakas, välillä huora.
Lapsemme joutuvat kuuntelemaan sitä päivittäin.
Se on väärin lapsia kohtaan.
Lääkärit ihmettelevät, miksi sairastan niin vakavia sairauksia näin nuorena.
Siksi, kun en saa tukea maanikkomieheltäni.Henkistä yhteyttä ei ole, eikä enää tule. - moomi
ihan sama juttu kirjoitti:
samaa käyttäytymismallia. "Terveet" vain ovat terveitä, ainakaan heitä ei ole diagnosoitu. Aika pahasti alleviivataan bipot.
Itse sairastuin narsistin käsittelyn jälkeen ja loppua ei käsittelylle näy. Mikään ei narsistia pysäytä; ei välimatka, ei kiellot, ei poliisi, ei yhtään mikään. Tämä huomautuksena, ettei tule hyviä neuvoja perään, kun kaikki on jo kokeiltu.
Pitäisi bipojenkin opetella manipuloimaan ihmisiä, niin pääsis kuin narsisti veräjästä.Täysin samaa mieltä! Itsellä löydettiin bipo sen jälkeen kun narsistinen exä repi maailmani riekaleiksi ja vanhemmat kantoivat itkien hoitoon.
- bibokireenä
moomi kirjoitti:
Täysin samaa mieltä! Itsellä löydettiin bipo sen jälkeen kun narsistinen exä repi maailmani riekaleiksi ja vanhemmat kantoivat itkien hoitoon.
narsistinen kasvattiperheeni repi minut riekaleiksi lapsena, lääkäri sanoi että sillä on iso vaikutus siihen että minulle puhkesi bibolaari.
Teille EI EI EI -tyypeille voisin vaan todeta että menkää pottukellariin lukitkaa ovi ja nielkää avain. Siten toimivat elämää-pelkäävät= kaltaisenne "terveet". - 14+3
Olen "hoitanut" bipoa niin kauan että tiedän.
Kyllä muutkin kaipaavat tukea kuin kaksisuuntaiset, jos sellaisen ottaa, niin tukea ja tukea saamatta muuta kuin harmia.
Lääkitys autaa mutta vie samalla tunne-elämän kuolleeksi. - klassinenpianomuusik
Samaa mieltä,van govh,kuuluisa taidemaalari sairasti tätä sairautta,kuinka paljon luovuutta ja elämän nergiaa bibossa on,se on elämän energiaa,ja tätä pitäisi kaikista ihmisistä löytyä,Rkasta lähimmäistäsi .niin kuin itseäsi,...
Luovuus,viisaus hullus raja on hiuksen hieno ja sen me kaikki tiedämme.ja bibot on luovia ,laulajia,taiteilijoita ,ja hyvin rakastavia,ja huolehtivia ihmisiä.ja heillä on suuri sydän. - näinkö on
klassinenpianomuusik kirjoitti:
Samaa mieltä,van govh,kuuluisa taidemaalari sairasti tätä sairautta,kuinka paljon luovuutta ja elämän nergiaa bibossa on,se on elämän energiaa,ja tätä pitäisi kaikista ihmisistä löytyä,Rkasta lähimmäistäsi .niin kuin itseäsi,...
Luovuus,viisaus hullus raja on hiuksen hieno ja sen me kaikki tiedämme.ja bibot on luovia ,laulajia,taiteilijoita ,ja hyvin rakastavia,ja huolehtivia ihmisiä.ja heillä on suuri sydän."hyvin rakastavia,ja huolehtivia ihmisiä.ja heillä on suuri sydän." myös maniassa ????? ;
- väsynyt ja pettynyt
tämä vuoristorata elämää, ollaan seurusteltu vuosi, ja ekat puoili vuotta oli aivan ihanaa aikaa. Mies oli mitä kiltein, lempein ja ymmärtäväisin. Aivan yllättäen kaikki sitten muuttui. hän oli kuin toinen ihminen ärtyisä, agressiivinen, kireä ja koko ajan menossa eikä nukkunut. Minua hän haukkui ja epäili pettämisestä ja kuinka huono ja ruma enkä edes osannut kasvattaa lapsiani. Jossain vaiheessa kaikki taas palautui ennalleen ja pyydeltiin anteeksi ja lupailtiin syödä lääkkeet ja käydä terapiassa. kunnessa kaikki alkoi taas alusta. Vauhti oli kovaa ja viina maistui. Nyt ollaan sinä pisteessä, että en jaksa enää. Parempi lopettaa vielä kuin voi ja jatkaa omaa elämää ilman häntä. Vaikkakin häntä edelleen rakastan.
- meppis
Itse sain tiedon noin puol vuotta sitte et sairastan maanis-depressiivistä ja sattu tuos käymään niinkin et aloin seurustella 1,5 kk sitte ja meil ei mun miesystävän kans paremmin vois enää mennä. Ei tää sairaus ainakaan muhun vaikuta mitenkään erityisemmin, joskus voi olla päiviä et on vähän normaalia alakuloisempi ja seuraavaks voi olla aika vauhdikas olo mut omalla kohdalla se ei haittaa yhtään sillä mitenkään en rahallisesti ole holtiton enkä tasan pettäis koskaan omaa kultaani enkä mitään muutakaan. Mielestäni elän ihan normaalia elämää, ainut vaan et joudun ne 2 tablettii päivässä ottaa lääkettä mut muute ei must huomaa mitenkään et olisin mitenkään sairas. Et ei nyt kuitenkaan aina kannata suoralta kädeltä lähtee ihmisiä tuomitsemaan, se riippuu ihan siitä onko sairaus miten tasapainossa ja miten ihminen noin yleensäkin käyttäytyy.. siis mä elän ainakin ihan normaalia ihmisen elämää, käyn töissä ja teen kaikkia niinku kaikki muutkin enkä oo ollu missään laitoshoidossa tms. Mut toki tääkin on tapauskohtainen, joillakin sairaus voi olla niin raju et sitä ei saada tasapainoon ja sillo voi kyl oikeesti olla aika vaikeeta elää sellasen ihmisen rinnalla. Ja ku joku tuol aiemmin sanoi ettei tätä voi muka verrata diabetekseen ni kyl mun mielestä voi..ei nekään ihmiset pärjää ilman lääkkeitään eikä se heistä tee mitenkään huonoja ihmisiä..ja onhan tän sairauden lisäks varmaan miljoona muutakin periytyvää sairautta et aika rankkaa tuomitsemista tuokin kyllä on! Kyllä ite olen sitä mieltä et meillä on ihan samat oikeudet elää onnellisessa parisuhteessa ku muillaki ei me sentään mitään vaarallisia ruttotautisia olla!! Musta aika lapsellista puhetta tuommoinen et meitä nyt pitää vältellä viimeiseen asti ihan ku meillä olis joku ruttotauti niskassamme!! Ei taida nämä ihmiset jotka näin puhuu ymmärtää elämästä yhtään mitään, ootte varmaan kasvanu kultalusikka suussanne ja ollu niin pumpulissa ku vaan voi olla..mut niinku sanottu noille ihmiselle: ottakaa ne laput pois silmiltänne ja nähkää todellisuus: täällä on niin paljon vakavia sairauksia et varmasti tää ei oo ees pahin!! Ja herää yks kysymys: meinaatteko et jättäisitte puolisonne sit jos vaik sairastuu syöpään..sehän kun muuttaa ihmistä aika lailla..olispa kyl aika julmaa, ite en siihen ainakaan ikinä pystyis..
- edelleen väsynyt...
meppis kirjoitti:
Itse sain tiedon noin puol vuotta sitte et sairastan maanis-depressiivistä ja sattu tuos käymään niinkin et aloin seurustella 1,5 kk sitte ja meil ei mun miesystävän kans paremmin vois enää mennä. Ei tää sairaus ainakaan muhun vaikuta mitenkään erityisemmin, joskus voi olla päiviä et on vähän normaalia alakuloisempi ja seuraavaks voi olla aika vauhdikas olo mut omalla kohdalla se ei haittaa yhtään sillä mitenkään en rahallisesti ole holtiton enkä tasan pettäis koskaan omaa kultaani enkä mitään muutakaan. Mielestäni elän ihan normaalia elämää, ainut vaan et joudun ne 2 tablettii päivässä ottaa lääkettä mut muute ei must huomaa mitenkään et olisin mitenkään sairas. Et ei nyt kuitenkaan aina kannata suoralta kädeltä lähtee ihmisiä tuomitsemaan, se riippuu ihan siitä onko sairaus miten tasapainossa ja miten ihminen noin yleensäkin käyttäytyy.. siis mä elän ainakin ihan normaalia ihmisen elämää, käyn töissä ja teen kaikkia niinku kaikki muutkin enkä oo ollu missään laitoshoidossa tms. Mut toki tääkin on tapauskohtainen, joillakin sairaus voi olla niin raju et sitä ei saada tasapainoon ja sillo voi kyl oikeesti olla aika vaikeeta elää sellasen ihmisen rinnalla. Ja ku joku tuol aiemmin sanoi ettei tätä voi muka verrata diabetekseen ni kyl mun mielestä voi..ei nekään ihmiset pärjää ilman lääkkeitään eikä se heistä tee mitenkään huonoja ihmisiä..ja onhan tän sairauden lisäks varmaan miljoona muutakin periytyvää sairautta et aika rankkaa tuomitsemista tuokin kyllä on! Kyllä ite olen sitä mieltä et meillä on ihan samat oikeudet elää onnellisessa parisuhteessa ku muillaki ei me sentään mitään vaarallisia ruttotautisia olla!! Musta aika lapsellista puhetta tuommoinen et meitä nyt pitää vältellä viimeiseen asti ihan ku meillä olis joku ruttotauti niskassamme!! Ei taida nämä ihmiset jotka näin puhuu ymmärtää elämästä yhtään mitään, ootte varmaan kasvanu kultalusikka suussanne ja ollu niin pumpulissa ku vaan voi olla..mut niinku sanottu noille ihmiselle: ottakaa ne laput pois silmiltänne ja nähkää todellisuus: täällä on niin paljon vakavia sairauksia et varmasti tää ei oo ees pahin!! Ja herää yks kysymys: meinaatteko et jättäisitte puolisonne sit jos vaik sairastuu syöpään..sehän kun muuttaa ihmistä aika lailla..olispa kyl aika julmaa, ite en siihen ainakaan ikinä pystyis..
mitäs sit kun miesystävä alkaa olla siinä kunnossa, et on vaaraksi koko perheelle. En lähde kyllä pilaamaan lasteni elämää sen kustannuksella. Aina saa olla varuillaan ja suojelemassa lapsia, kun on toisella vauhti päällä( viinaa huumeita pettämistä ja agressiivistä käyttäytymistä myös lapsia kohtaan). Yritä nyt elää siinä helvetissä ja huolehtia lapsista, kun omatkin voimavarat alkaa olla loppu.
- kokemusta on
edelleen väsynyt... kirjoitti:
mitäs sit kun miesystävä alkaa olla siinä kunnossa, et on vaaraksi koko perheelle. En lähde kyllä pilaamaan lasteni elämää sen kustannuksella. Aina saa olla varuillaan ja suojelemassa lapsia, kun on toisella vauhti päällä( viinaa huumeita pettämistä ja agressiivistä käyttäytymistä myös lapsia kohtaan). Yritä nyt elää siinä helvetissä ja huolehtia lapsista, kun omatkin voimavarat alkaa olla loppu.
eroa tallaisesta suhteesta heti. kokemuksesta voin sanoa,että tulevaisuus ei näytä ruusuiselta.Tämä sairaustyyppi yleensä uusii ja uusii,varsinkin jos mukana on alkoholi eikä hoito ole kohdallaan.Siinä helvetissä minäkin aikani kärvistelin lasten kanssa mutta onneksi puoliso erotti minut. Olisi pitänyt vaan hankkia oma asunto paljon aiemmin,henkiset vauriot koko perheelle olisi jääneet pienemmiksi.
- yksi pipo nainen
edelleen väsynyt... kirjoitti:
mitäs sit kun miesystävä alkaa olla siinä kunnossa, et on vaaraksi koko perheelle. En lähde kyllä pilaamaan lasteni elämää sen kustannuksella. Aina saa olla varuillaan ja suojelemassa lapsia, kun on toisella vauhti päällä( viinaa huumeita pettämistä ja agressiivistä käyttäytymistä myös lapsia kohtaan). Yritä nyt elää siinä helvetissä ja huolehtia lapsista, kun omatkin voimavarat alkaa olla loppu.
Jos perhe kärsii huumeiden käytöstä, pettämisestä ja agresiivisesta käytöksestä, harkitse miehesi jättämistä. Oli kyseessä terve mies, tai bipo, ei tuollaista käytöstä tule kenenkään hyväksyä.
Olen itse bipo-nainen. En voi sietää viinaa, enkä huumeita. Olen oikea siveyden sipuli, totuuden torvi, pihi ja säästäväinenkin. Samaistun Sulo Vileniin, ja tuhlaan rahani kiinteistöihin, mitkä on halpoja. Onni onnettomuudessa on ollut, että sijoitukseni ovat olleet kannattavia ! Haluan kertoa, että bipot omaavat positiivisiäkin piirteitä, arvelen mm Mozartin olleen bipo. Kaksi bipoa ei kylläkään sopisi yhteen. Bipot tarvitsee rajoja ja rakkautta. Agressiivistä ihmistä on mahdoton rajoittaa, enkä ihmettele jos rakkaus jää siinä tilanteessa ansaitsematta. - meppis
yksi pipo nainen kirjoitti:
Jos perhe kärsii huumeiden käytöstä, pettämisestä ja agresiivisesta käytöksestä, harkitse miehesi jättämistä. Oli kyseessä terve mies, tai bipo, ei tuollaista käytöstä tule kenenkään hyväksyä.
Olen itse bipo-nainen. En voi sietää viinaa, enkä huumeita. Olen oikea siveyden sipuli, totuuden torvi, pihi ja säästäväinenkin. Samaistun Sulo Vileniin, ja tuhlaan rahani kiinteistöihin, mitkä on halpoja. Onni onnettomuudessa on ollut, että sijoitukseni ovat olleet kannattavia ! Haluan kertoa, että bipot omaavat positiivisiäkin piirteitä, arvelen mm Mozartin olleen bipo. Kaksi bipoa ei kylläkään sopisi yhteen. Bipot tarvitsee rajoja ja rakkautta. Agressiivistä ihmistä on mahdoton rajoittaa, enkä ihmettele jos rakkaus jää siinä tilanteessa ansaitsematta.Niin en siis itsekään tuommoisen miehen rinnalla eläis eli siinä olen kyllä samaa mieltä että tuommoisesta miehestä ero ja välittömästi olkoon sitten sairas tai terve! Mutta siitä yleisestä tuomitsemisesta en todellakaan ole samaa mieltä sillä kaikki meistä ei ole todellakaan holtittomia huumeiden ja viinan kanssa leikkijöitä eikä myöskään agressiivisia. Esim. musta ei kukaan ulkopuolinen vois koskaan ajatellakaan et olen bipo..
- toinenosapuoli
Ei ihmissuhteita tarvitse suunnitella. Kun tutustut ihmiseen, näet mitä tulee. Voi olla, että toisen sairaus on sinulle sietämätön asia -tai sitten vain osa elämää. Et voi tietää mitä suhteesta tulee/voisi tulla, ellet uskalla tutustua.
Itselläni on 2-suuntainen mielialahäiriö. Parisuhde kestänyt veneen heilunnan ja lapsiakin on. On ollut tosi vaikeita aikoja, mutta enimmäkseen hyvää elämää ja joskus oikein hyvääkin :)
Tasaista elämää ei ole kaksisuuntaisen kanssa tod.näk. tiedossa, mutta jos suhteessa riittää rakkautta ja sitkeyttä, onnistua voi. Monet muutkin asiat kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö vaikuttavat; puhutkin mm.empatiasta, mielenkiinnon kohteista, arvoista. Ne ovat pitkässä suhteessa kivijalka, tauti on sitten Riesa, jonka kanssa elettävä.
Kannattaa olla ihan rehellinen tilanteessasi. Kerro toiselle havainnoistasi, tunteistasi, peloistasikin. Jos toinen pystyy samaan, kukapa voi tietää mitä teistä kahdesta vielä tulee? (Alkosta ja huumeista kannattaa myös puhua avoimesti, ne kun useimmilla heittävät mielialaa todella pahasti) - persoonasta
ihan täysin.
Ja sairautta itseäänkin on eri tyyppejä.
Ja toiset löytävät itselle sopivan lääkityksen, toiset joutuvat etsimään ja tarkentamaan lääkitystä vuosikaudet.
Tietysti myös ihmisen persoonallisuus, ydin, vaikuttaa siihen, miten hän ylipäänsä pärjää ja miten ihmissuhteissa.
Terveelläkin ihmisellä voi olla sosiaalisesti petrattavaa, eikä hän pysty seurustelemaan.
Kaksisuuntaisessa voi olla vaiheita, jolloin mieliala vaihtelee rajusti saman vuorokauden sisällä. Pääsääntöisesti kyllä niin, kuten joku kirjoittikin: jaksoina vaihtelee.
Onnea teille!
Nauttikaa toistenne seurasta! - kokenut kantapään kautta
Olen naimisissa vaikeasti maanisen ja masentuneen miehen kanssa, jonka sairaus on vahvasti perinnöllinen.
Olin asiasta tietämätön, kun menimme naimisiin, joten meillä on 3 lasta, joista ainakin yhdellä on oireilua, ja kaksi muuta kärsivät kovasti tässä kotosalla ainaisesta vauhdikkuudesta ja riitaisuudesta, johon se toinen osapuoli ei voi vaikuttaa.
Mielenliikkeitä en osaa ennustaa, ikinä. Ne tulevat kuin pilvi, joskus vetävät päivän synkäksi tai lyövät salaman lailla sokeaksi, kun raivo puhkeaa uhkaamaan terveyttäni.
Minä olen raivon aiheuttaja, ja minä olen se, jonka takia hän loukkaantuu, kun en ota aina raivoaan tosissani, vaan päätän sitkeästi elää omaa elämääni hänestä HUOLIMATTA !
Mutta jos voisin kelata elämää takaisinpäin, en missään nimessä ottaisi häntä uudelleen.
Sai elämäni ja lasteni elämän sotketuksi niin tehokkaasti, etten usko, että sitä kukaan ikinä kykenee selvittämään mun puolestani ennen kuin kuolen.
Ei siis enää toivoa paremmasta.
Mun mies oli kans muuten mun unelmien mies, kunnes sillä sitten naksahti. Siihen asti sain nyrkistä, pullosta, olin sairaalassa, sairastuin vakavasti parantumattomaan sairauteen, olen 5:n lapsen äiti, ja pettäjä, huora, ja kaikeksi lisäksi vielä nainen...
Rakkaus sekoittaa pään, mut elämä kyllä sen nopeasti sitten selvittää.
Varoitan vakavasti; juokse vielä kun voit ! - Melodiamagia
No eipä ne pahemmat fiilikset ja synkemmät pohjamudat tässä taudissa kohdistu kuin siihen omaan psyykeen ja silloin on tosi toosi kurjaa... No toisessa laidassa sitten taas voikin olla aika vauhdikasta, mutta eipä sekään yleensä vahingoita muita kuin kaahustajaa itseään. Itsellä on tämä tauti tosin aika lievänä ja nyt on lääkitykset kohdallaan ettei tule liikaa ylä- eikä alamäkiä. Nuorempana tuli toki molempia ennen kun se diagnosoitiin. Elä sydämellä etkäs rupee hänen psykoanalyytikokseen. Silloin menee fiilikset sultakin. Anna itsellesi ja myös hänelle tilaa, mutta älä vaadi itseltäsi liikaa senkään uhalla että nyt on ihanaa. Elämällä elämääsi eteenpäin näet jatkon ! Lämmöllä melodiaa elämään
- 4+16
Mun mielestä tuossa on huolestuttavinta nuo huumausaineet. Ystäväni on bibo ja upea ihminen. Läheltä olen päässyt asiaa seuraamaan ja tukemaan ja olemaan uskottu. Ystäväni viihdekäytti huumeita eräässä elämänsä vaiheessa n 10v sitten ja loppujen lopuksi se hajotti pakan pahasti. Se oli tosi paha juttu, koska meni psykoottiseksi ja siitä toipuminen ja uudelleen hoitotasapainoon pääseminen vei vuosia. Harmitteli itsekin sitä vaihetta ja suri paljon, koska se romutti siihen mennessä biposta huolimatta varsin tasapainoisen elämän pahasti ja tosiaan useaksi vuodeksi.
Mun mielestä viihdekäyttö tai huumeilla paremman olon hakeminen kertoo siitä, ettei kaikki ole kunnossa. Pitäisi uskaltaa puhua hoitavan lääkärin kanssa tilanteesta, miksi käyttää/mitä tunnetta niistä etsii/mitä uupuu elämästä, josko tilanne saataisiin terapialla tai lääkityksellä kuntoon. Bipoon kuuluu arvaamattomuus mistä muutkin puhuneet ketjussa ja yhdistettynä läääkkeiden ja huumeiden sekakäyttöön voi tilanne muuttua rajusti hetkessä. Mä suosittelisin, että juttelisitte miehen tilanteesta (miksi käyttää huumeita) ja siitä, kykeneekö kantamaan vastuun itsestään niin, että menee lääkärille kertomaan tilanteestaan. Ja sinun tulee miettiä pystytkö pitämään rajat, moni masentuu siksi, että uhrautuu aina muiden eteen. Onko se ollut sinun ongelmasi? pystytkö seuraamaan vierestä jos mania alkaakin viedä miestä tai jos depressiossa vajoaa pahasti? Masentuneena sun täytyy ymmärtää se, että et voi kannatella toista, sitä kun ei jaksa edes terveet, sä saatat itse joutua syöksykierteeseen jollet ymmärrä tiukasti pitää rajojasi vaikka kuinka koskisi sydämeen toisen sekoilut.
Jos pystytte puhumaan avoimesti sairauksistanne, odotuksistanne ja siitä, ettei huumeet voi kuulua tasapainoa tavoitelevaan elämään niin sitten teillä on toivoa. Mutta kannattaa katsoa vähintäänkin vuosi seurustelua eikä missään nimessä rynnätä asumaan yhdessä. Rakkaus on hieno asia, se voi eheyttää ihmistä ja vahvistaa itsetuntoa ja muutenkin tuoda elämään paljon positiivista tulevaisuuden suunnittelua. Mutta silti ei pidä olla tyhmä. Oikea rakkaus ei kuole siitä, että hoidetaan elämää tasapainoon ennen yhteenmuuttoa. Sitä voi nukkua vaikka joka yö toisen kainalossa, mutta jos esim toinen ei pysty pysymään vuotta erossa huumeista, niin mun mielestä ei todellakaan kannata muuttaa yhteen. Pitää pystyä suojelemaan itseään. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa elää ja jos mukana on masennusta ja bipoa ja huumeita niin ensisijainen vastuu sinulla on itsestäsi ja siitä, että et tee ratkaisuja jotka voivat pahentaa omaa sairauttasi, etenkään et saa tehdä niitä vaikka toinen suostuttelisi. Teistä molemmat on vastuussa itsestään ja omasta hoitotasapainosta. Voitte tukea ja auttaa toisianne, mutta keskustelkaa ne rajat selviksi.- todellisuus?
Sairaudesta keskustelu on todella tärkeää.
Otetaan kuitenkin perspektiivi asiaaan: jos kyseessä on sairauden lisäksi huumeet.
Tässä vaiheessa on ihan terveellistä ottaa perspektiivi-
tämä oon oikeasti vaarallinen yhdistelmä!!!
Ihminen joka on maanisessa vaiheessa ja päättää ottaa jotain olutta vahvempaa on oikeasti VAARALLINEN!!
Tätä ihmistä ei pidättele mikään ja erotilanne voi oikeasti olla hengenvaarallinen!
Vaikka päättäsit jatkaa suhdetta, niin yritä ymmärtää, että kyseessä on mielensairaus ja olet voimaton siinä tilanteesa järjen ja rakkauden kanssa! E i sitä tilaa voi ymmärtää. Hän on sairas. - Bipo-bong
Oikeessa oot, mut pakko sanoa, että kannabis oikein käytettynä toimii tuohon paremmin kuin mikään lääke. Olettaen tietysti, että sopimukseen kuuluu jonkun toisen pitäminen siitä budi-purkista kiinni ja/tai säännöstely/kohtuus. Ja taudinkuvan tiedostaminen sekä siitä välittäminen.
- 2+14
Ei koskaan bipoa, itselläni on jo myöhäistä, varoitan siksi kun tiedän mitä tulet kokemaan.
- Bibokireenä
Mistä sinä tiedät toisen tuntemattoman ihmisen elämän etukäteen? Luulisin että 48 vuoden kokemuksella ei päästelisi tuollaisia sammakkoja suustaan. Mutta kaikille ei ole annettu kauhalla...
- Bibokireenä
Bibokireenä kirjoitti:
Mistä sinä tiedät toisen tuntemattoman ihmisen elämän etukäteen? Luulisin että 48 vuoden kokemuksella ei päästelisi tuollaisia sammakkoja suustaan. Mutta kaikille ei ole annettu kauhalla...
EI KANNATA !
JOS SUN ON PAKKO TÄNNE TULLA KYSELEMÄÄN MIELIPITEITÄ ITSELLESI ASIAAN NIIN TEE ITSELLESI JA ETENKIN SILLE BIPOLLE PALVELUS JA JÄTÄ SE!
SE BIPO ANSAITSEE JONKUN NIIN PALJON PAREMMAN KUIN SINUT. - 484848
Bibokireenä kirjoitti:
Mistä sinä tiedät toisen tuntemattoman ihmisen elämän etukäteen? Luulisin että 48 vuoden kokemuksella ei päästelisi tuollaisia sammakkoja suustaan. Mutta kaikille ei ole annettu kauhalla...
Tiedän jonkin verran mistä puhun. Viisi sisarusta miehellä, kaikki pipokireällä.
Kaksi lasta on, hyvin pärjäävät, eivät ole bipoja, mutta aika läheltä narsismia liippaavat.
Olen joutunut ja joudun kantamaan kaiken vastuun käytännön asioista, en kuitenkaan miehen sukulaisten mielestä tee mitään oikein. Kaikilla on diagnoosi, ei ole omaa keksintöäni.
En syytä kuin itseäni siitä että en nostanut kytkintä ajoissa. Nyt olen omaishoitaja miehelleni, viimeisen pyskoosin jälkeen ei enää palautunut, jäi ihan toisen ihmisen avun varaan.
Lisänä on ollut vielä alkoholismi ja lääkeriippuvuus kuten tuossa sairaudessa usein on.
Nyt ei ole vauhtia, makaa zompiena sängyn pohjalla, on paljon helpompi elää hänen kanssaan nyt kun "terveenä" ollessaan.
En ole itsekään terve, olen pahasti läheisriippuvainen vaikean lapsuuteni takia. Siksipä olenkin huolehtinut huolehtimasta päästyänikin.
Vahva kyllä olen kun en ole kuollut vaikean elämän uuvuttamana.
Eihän se ole sairaan itsensä syy että sairastaa, mutta läheisille tämä sairaus on paha asia, harva jaksaa oireilematta itsekin.
Ei minulle ole annettu kauhalla, olisin muuten lähtenyt.
- maaorava
Itse olen erilainen bibo. Olen ns totuuden torvi, en siedä epärehellisyyttä, alkoholia, huumeita, tuhlaamista, irtosuhteita, leväperäisiä ihmisiä enkä muutakaan lusmuilua, mihin bipot herkästi sortuu. Olen kuitenkin aika ajoin maaninen ; olen mm kirjoittanut näytelmän ex tempore ja ostelen asuntoja mm Turkista ja Virosta. Kaiken kukkuraksi sijoitukseni on olleet hyvinkin kannattavia, eli tuhlaamisesta ei ole kyse. Perhe saattaa joskus jäädä vähemmälle huomiolle mm alaikäiset lapset. Asuin 1 v:n yksin Virossa tuodakseni sieltä verovapaan auton (kalliin) Suomeen. Mieheni on tottunut rajoittamaan minua, ja yleensä hän sanoo " raamit" mitä saan tehdä ja mitä en. Jos bipo ystäväsi uskoo sinua, on suhde ok. Varmuudeksi olis kyllä parempi, että " omaisuus" olisi sinun nimissä, nimittäin bipot yleensä tuhlailee paljon - kuka mihinkin hölmöön.
- 727272
Olen ollut 10 vuotta naimisissa bibo naisen kanssa. Meillä on 3 lasta. Ajoittain on ollut erittäin hankalaa ja raskasta. Onneksi ei ole ollut mitään 10000€ maanisuutta, vaan vauhdikkuus on ollut erilaista.
Erityisen raskaaksi asia on käynyt;
- lähes vuosittaiset sairaalajaksot (3-7 vkoa vuodessa)
- vaimon kykenemättömyys työntekoon (aiheuttaa taloudellista tiukkuutta ja epävarmuutta)
- asian vuosittainen selittely ja läpikäynti lapsille
- käytännön elämän junailu ja toisen sairauden "jatkuva huomioiminen"
- tavallista herkempi addiktisuus tupakkaan, alkoholiin, jne.
- jne jne
Toisaalta ihmisenä aivan ihastuttava ja rakastettava. Siis silloin kun kaikki ok. Sairauden aikoina ei ole oikein mitään mahdollisuuksia vaikuttaa sairauden etenemiseen. Lähes poikkeuksetta sairastuminen (masennus tai vauhdikkuus) ei pysähdy kuin sairaalaan.
Asia on tietysti henkilökohtainen. Suosittelen huomattavaa harkintaa ja valmistautumista "pahimpaan" eli jopa itsetuhoisuuteen pahimpina masennusjakoilla. Mieti! - Vaimo B
asuntoja, en ole pibo, mutta mieheni on. Hänen rahankäyttönsä on jäänyt viisivuotiaan tasolle.
En ole koskaan hävinnyt asuntokaupoissa, tykkään ostaa ja myydä.
Tätä sairautta potevat ovat pitelemättömiä maanisessa vaiheessa. Kuuluuko Bipolaarin taudinkuvaan pakkoajatukset, miehelläni on niitä usempia.
Myös alkoholin jä lääkkeiden väärinkäyttöä. Hän on useammin maaninen kuin masentunut, mutta kun masennus tulee se on paha, johtaa lähes aina psykoosiin. - näin se on
727272 kirjoitti:
Olen ollut 10 vuotta naimisissa bibo naisen kanssa. Meillä on 3 lasta. Ajoittain on ollut erittäin hankalaa ja raskasta. Onneksi ei ole ollut mitään 10000€ maanisuutta, vaan vauhdikkuus on ollut erilaista.
Erityisen raskaaksi asia on käynyt;
- lähes vuosittaiset sairaalajaksot (3-7 vkoa vuodessa)
- vaimon kykenemättömyys työntekoon (aiheuttaa taloudellista tiukkuutta ja epävarmuutta)
- asian vuosittainen selittely ja läpikäynti lapsille
- käytännön elämän junailu ja toisen sairauden "jatkuva huomioiminen"
- tavallista herkempi addiktisuus tupakkaan, alkoholiin, jne.
- jne jne
Toisaalta ihmisenä aivan ihastuttava ja rakastettava. Siis silloin kun kaikki ok. Sairauden aikoina ei ole oikein mitään mahdollisuuksia vaikuttaa sairauden etenemiseen. Lähes poikkeuksetta sairastuminen (masennus tai vauhdikkuus) ei pysähdy kuin sairaalaan.
Asia on tietysti henkilökohtainen. Suosittelen huomattavaa harkintaa ja valmistautumista "pahimpaan" eli jopa itsetuhoisuuteen pahimpina masennusjakoilla. Mieti!Erityisen raskaaksi asia on käynyt;
- lähes vuosittaiset sairaalajaksot (3-7 vkoa vuodessa)
- vaimon kykenemättömyys työntekoon (aiheuttaa taloudellista tiukkuutta ja epävarmuutta)
- asian vuosittainen selittely ja läpikäynti lapsille
- käytännön elämän junailu ja toisen sairauden "jatkuva huomioiminen"
- tavallista herkempi addiktisuus tupakkaan, alkoholiin, jne.
- jne jne
Voi kuinka tuttua, ihan kuin meidän elämästämme, on vain kyse aviomiehestä.
Sympatiani ovat puolellasi, tiedän että sinulla on raskasta eikä parannusta ole tiedossa jos et ota ja lähde lasten kanssa.
Ei elämäänsä kannata uhrata, se on jokaisella ainutkertainen. - bipoke
Vaimo B kirjoitti:
asuntoja, en ole pibo, mutta mieheni on. Hänen rahankäyttönsä on jäänyt viisivuotiaan tasolle.
En ole koskaan hävinnyt asuntokaupoissa, tykkään ostaa ja myydä.
Tätä sairautta potevat ovat pitelemättömiä maanisessa vaiheessa. Kuuluuko Bipolaarin taudinkuvaan pakkoajatukset, miehelläni on niitä usempia.
Myös alkoholin jä lääkkeiden väärinkäyttöä. Hän on useammin maaninen kuin masentunut, mutta kun masennus tulee se on paha, johtaa lähes aina psykoosiin.Meillä bipoilla oman kokemukseni mukaan on harvoin vittumoinen perusluonne, toki varmasti suuruuden hulluja Pekka Herlineitä ja Kari Kairamoitakin löytyy.
Tuntemani bipot ovat ihmisinä luonteeltaan parhaasta päästä ja vittumoinenkin bipo on hypomaniassa usein se kaikkein ihastuttavin ikinä tapaamasi ihminen.
Bipoon on usein liiankin helppo rakastua. Ainakin niin kauan kun hänellä on puitteet kunnossa. Älykkäitäkin tuntemani bipot useimmiten ovat.
Bipon kanssa ei missään nimessä pidä hankkia lapsia. Minulla on niitä, mutta ne tehtiin vuosia ennen diagnoosia. Avioliittokin hajosi ennen kuin varsinainen diagnoosi tuli. Exä on kyllä sanonut että jos olisi ajoissa tiennyt että syy ajoittain järjettömään käytökseeni oli sairaudessa, niin hän ei olisi eronnut.
Exäkään mikään pyhimys ollut, enkä tiedä voittiko paljon kun minut jätti, oikeastaan hänellä meni parasargumentti omille puuhilleen. Viikottain sain kuulla että olin pilannut hänen elämänsä. Tämä siis ennen diagnoosia ja sitä kesti yli kymmenen vuotta.
Maniassa aloin sekoilla ja naisia ihastuttava ja antelias rahakas bipo saa helposti, vaikka useampia samana päivänä.
Jo ennen kuin eropaperit olivat vetämässä muutin yhteen uuden naisen kanssa. Tällöin diagnoosi oli tiedossa ja nainen tiesi sen. Varoitin myös kättelyssä, että uskollisuuteni varaan on turha laskea. Kuitenkin olin hyvässä asemassa työelämässä ja selvästi hänen elämänsä mies. Varoitukset menivät ohi, naisella oli itsellään omakohtaisia kokemuksia lievemmistä psyykensairauksista.
Välillä olimme vuoden erossakin, mutta nyt naimisissa. Nyt en ole vuoteen ollut sairaalassa, kiitos lääkityksen muutoksen (lito), mutta empä juuri muuallakaan. Töistä tuli potkut ja jouduin eläkkeelle. Aikaisemmin palkkarahani olivat hyviä ja maniavelkojen hoito oli helppoa. Nyt eläkerahoista velkojen hoito vie joka euron ja elän oikeasti vaimolleni taloudellisena rasitteena.
Vaimolla menee työelämässä hyvin, tosin se on nykyään rankkaa ja vaativaa. Nyt on lisäksi vielä kotona sellainen rankka ihminen, josta ei koskaan tiedä missä kunnossa hän on illalla.
Pahat maniat on ilmeisesti kurissa, aina olen ollut hoitomyönteinen, tosin osastohoitoa inhoan, vaikka tarvittaessa olenkin aina valmis sinne menemään.
Saldo parisuhteesta minun kanssani on varmasti todella negatiivinen. Ja niiden tehtyjen lasten suhteen joille geenini siirtyivät olen todella pahoillani. Järjettömin juttu on tehdä lapsi diagnosoidun bipon kanssa. Vaikka kumppanin bipous olisikin hallittavaa laatua, niin jälkeläisten oireilusta ei voi sanoa mitään. Lisäksi olet siinä vaiheessa kun jälkeläisesi ovat aikuisia ja alkavat oireilla todennäköisesti yksin. Bipojen odotettavissa oleva elinikä on alhaisempi kuin surkeissa kehitysmaissa elävillä ihmisillä.
Todennnäköisesti kumppanisi kuolee oman käden kautta joko aktiivisesti tai passiivisesti. Itsemurhan yrittäminen on ainakin yli 80 prosenttisesti varma-asia.
Siis jos saat useampia lapsia bipon kanssa sata varmasti joko kumppanisi tai joku lapsistasi ajautuu itsemurhaan. Läheisen itsemurha on rankka, mutta vältettävissä oleva kohtalo.
Bipous on vahvasti perinnöllistä ja koko tautia ei olisi ellemme me bipot olisi niin viehättäviä, että terveet ihmiset haluavat lisääntyä kanssamme.
Bipot eivät ole fyysisesti muita vaarallisempia. Vankiloissa bipoja on yhtä paljon tai vähän kuin muuallakin. Vankimielisairaaloissa hoitettavat tapaukset ovat yli 90 % skitsofreenikkoja, bipoja ei ainakaan Niuvassa, jossa on toista sataa kriminaalipotilasta, ole joka vuosi lainkaan maanis-depressiivisiä.
Tämä kirjoitus siis puhtaan bipodiagnoosin valossa. Bipoilla on huomattava alttius myös päihdekäyttäytymiseen ja suurella osalla bipoista on päihdeongelma. Siis kaksoisdiagnoosi. Päihdekäyttäytyminen peittää bipouden aiheuttaman mielialavaihtelun alleen. Siis suuri osa päihdeongelmaisista on lisäksi myös diagnosoimattomia bipoja. Päihdeiden käyttö, kun peittää oireet, jopa niin että diagnoosia ei voida antaa, vaikka asiaa tutkittaisiin ja ilmeiseen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön päädyttäisiin, ennen kuin päihdeongelma on saatu hoidettua.
Bipoutta on montaa lajia, useimmiten tauti pahenee, päin vastoin kuin esimerkiksi skitsofrenia, joka voi parantua täysin. Nykytilanteen perusteella ei kannata tehdä pitkäaikaisia sitoumuksia tuntemaasi bipoon. Tilanne voi vaihtua. Itse häippäsin ulkomaille, kun olin viemässä roskapussia. Toisen kerran, kun menin ostamaan kenkiä. mitää edeltävää oireilua ei ollut ja ensimmäisellä kerralla ei edes diagnoosia.
Jos haluat ottaa riskin niin varmista mahdollisimman paljon asioita selkäsi taakse turvaksesi. Älä heittäydy suin päin suhteeseen. Ennen kaikkea ei fyysisiä jälkeläisiä bipon kanssa. Väärät geenit ovat lapsia kohtaan enemmän väärin kuin mielisairauden hallitsema perhe-elämä. - <<<<<
bipoke kirjoitti:
Meillä bipoilla oman kokemukseni mukaan on harvoin vittumoinen perusluonne, toki varmasti suuruuden hulluja Pekka Herlineitä ja Kari Kairamoitakin löytyy.
Tuntemani bipot ovat ihmisinä luonteeltaan parhaasta päästä ja vittumoinenkin bipo on hypomaniassa usein se kaikkein ihastuttavin ikinä tapaamasi ihminen.
Bipoon on usein liiankin helppo rakastua. Ainakin niin kauan kun hänellä on puitteet kunnossa. Älykkäitäkin tuntemani bipot useimmiten ovat.
Bipon kanssa ei missään nimessä pidä hankkia lapsia. Minulla on niitä, mutta ne tehtiin vuosia ennen diagnoosia. Avioliittokin hajosi ennen kuin varsinainen diagnoosi tuli. Exä on kyllä sanonut että jos olisi ajoissa tiennyt että syy ajoittain järjettömään käytökseeni oli sairaudessa, niin hän ei olisi eronnut.
Exäkään mikään pyhimys ollut, enkä tiedä voittiko paljon kun minut jätti, oikeastaan hänellä meni parasargumentti omille puuhilleen. Viikottain sain kuulla että olin pilannut hänen elämänsä. Tämä siis ennen diagnoosia ja sitä kesti yli kymmenen vuotta.
Maniassa aloin sekoilla ja naisia ihastuttava ja antelias rahakas bipo saa helposti, vaikka useampia samana päivänä.
Jo ennen kuin eropaperit olivat vetämässä muutin yhteen uuden naisen kanssa. Tällöin diagnoosi oli tiedossa ja nainen tiesi sen. Varoitin myös kättelyssä, että uskollisuuteni varaan on turha laskea. Kuitenkin olin hyvässä asemassa työelämässä ja selvästi hänen elämänsä mies. Varoitukset menivät ohi, naisella oli itsellään omakohtaisia kokemuksia lievemmistä psyykensairauksista.
Välillä olimme vuoden erossakin, mutta nyt naimisissa. Nyt en ole vuoteen ollut sairaalassa, kiitos lääkityksen muutoksen (lito), mutta empä juuri muuallakaan. Töistä tuli potkut ja jouduin eläkkeelle. Aikaisemmin palkkarahani olivat hyviä ja maniavelkojen hoito oli helppoa. Nyt eläkerahoista velkojen hoito vie joka euron ja elän oikeasti vaimolleni taloudellisena rasitteena.
Vaimolla menee työelämässä hyvin, tosin se on nykyään rankkaa ja vaativaa. Nyt on lisäksi vielä kotona sellainen rankka ihminen, josta ei koskaan tiedä missä kunnossa hän on illalla.
Pahat maniat on ilmeisesti kurissa, aina olen ollut hoitomyönteinen, tosin osastohoitoa inhoan, vaikka tarvittaessa olenkin aina valmis sinne menemään.
Saldo parisuhteesta minun kanssani on varmasti todella negatiivinen. Ja niiden tehtyjen lasten suhteen joille geenini siirtyivät olen todella pahoillani. Järjettömin juttu on tehdä lapsi diagnosoidun bipon kanssa. Vaikka kumppanin bipous olisikin hallittavaa laatua, niin jälkeläisten oireilusta ei voi sanoa mitään. Lisäksi olet siinä vaiheessa kun jälkeläisesi ovat aikuisia ja alkavat oireilla todennäköisesti yksin. Bipojen odotettavissa oleva elinikä on alhaisempi kuin surkeissa kehitysmaissa elävillä ihmisillä.
Todennnäköisesti kumppanisi kuolee oman käden kautta joko aktiivisesti tai passiivisesti. Itsemurhan yrittäminen on ainakin yli 80 prosenttisesti varma-asia.
Siis jos saat useampia lapsia bipon kanssa sata varmasti joko kumppanisi tai joku lapsistasi ajautuu itsemurhaan. Läheisen itsemurha on rankka, mutta vältettävissä oleva kohtalo.
Bipous on vahvasti perinnöllistä ja koko tautia ei olisi ellemme me bipot olisi niin viehättäviä, että terveet ihmiset haluavat lisääntyä kanssamme.
Bipot eivät ole fyysisesti muita vaarallisempia. Vankiloissa bipoja on yhtä paljon tai vähän kuin muuallakin. Vankimielisairaaloissa hoitettavat tapaukset ovat yli 90 % skitsofreenikkoja, bipoja ei ainakaan Niuvassa, jossa on toista sataa kriminaalipotilasta, ole joka vuosi lainkaan maanis-depressiivisiä.
Tämä kirjoitus siis puhtaan bipodiagnoosin valossa. Bipoilla on huomattava alttius myös päihdekäyttäytymiseen ja suurella osalla bipoista on päihdeongelma. Siis kaksoisdiagnoosi. Päihdekäyttäytyminen peittää bipouden aiheuttaman mielialavaihtelun alleen. Siis suuri osa päihdeongelmaisista on lisäksi myös diagnosoimattomia bipoja. Päihdeiden käyttö, kun peittää oireet, jopa niin että diagnoosia ei voida antaa, vaikka asiaa tutkittaisiin ja ilmeiseen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön päädyttäisiin, ennen kuin päihdeongelma on saatu hoidettua.
Bipoutta on montaa lajia, useimmiten tauti pahenee, päin vastoin kuin esimerkiksi skitsofrenia, joka voi parantua täysin. Nykytilanteen perusteella ei kannata tehdä pitkäaikaisia sitoumuksia tuntemaasi bipoon. Tilanne voi vaihtua. Itse häippäsin ulkomaille, kun olin viemässä roskapussia. Toisen kerran, kun menin ostamaan kenkiä. mitää edeltävää oireilua ei ollut ja ensimmäisellä kerralla ei edes diagnoosia.
Jos haluat ottaa riskin niin varmista mahdollisimman paljon asioita selkäsi taakse turvaksesi. Älä heittäydy suin päin suhteeseen. Ennen kaikkea ei fyysisiä jälkeläisiä bipon kanssa. Väärät geenit ovat lapsia kohtaan enemmän väärin kuin mielisairauden hallitsema perhe-elämä.Bipot ovat mukavia ja viehättäviä varsinkin vieraiden ihmisten silmissä.
Vaimon näkökulmasta kaikkea muuta, raskas elämä on ollu alkoholia väärinkäyttävän bipon kanssa.
Nyt hän on sänkyyn hoidettava, ei enää tee pahojaan, enen oli jokainen päivä yllätyksellinen. Töistä tullessani ei koskaan voinut olla varma mitä on odotettavissa.
Meillä on kaksi aikuista lasta, kyllä he terveitä ovat, ainakin vielä, jonkinasteisista pakkoajatuksista he molemmat kärsivät.
Meillä meni kauan enenkuin saatiin dignoosi, sitä ennen vain ihmettelin miten miehen touhut ovat yleensä järjellä selitettävissä.
Eipä ole juuri hyvää sanottavaa avioliitostani, lapset ovat taloudellisessa mielessä pärjänneet loistavasti, siitä olen iloinen. Mutta heitä vaivaa jonkinlainen perus tyytymättömyys siitä huolimatta vaikka elämisen puitteet ovat tavallista paremmat.
Jos haluaa vaikean ja "haastavan" elämän niin mikä ettei, suurin osa ei jaksa kovin kauan bipon kanssa. - Shitsou
bipoke kirjoitti:
Meillä bipoilla oman kokemukseni mukaan on harvoin vittumoinen perusluonne, toki varmasti suuruuden hulluja Pekka Herlineitä ja Kari Kairamoitakin löytyy.
Tuntemani bipot ovat ihmisinä luonteeltaan parhaasta päästä ja vittumoinenkin bipo on hypomaniassa usein se kaikkein ihastuttavin ikinä tapaamasi ihminen.
Bipoon on usein liiankin helppo rakastua. Ainakin niin kauan kun hänellä on puitteet kunnossa. Älykkäitäkin tuntemani bipot useimmiten ovat.
Bipon kanssa ei missään nimessä pidä hankkia lapsia. Minulla on niitä, mutta ne tehtiin vuosia ennen diagnoosia. Avioliittokin hajosi ennen kuin varsinainen diagnoosi tuli. Exä on kyllä sanonut että jos olisi ajoissa tiennyt että syy ajoittain järjettömään käytökseeni oli sairaudessa, niin hän ei olisi eronnut.
Exäkään mikään pyhimys ollut, enkä tiedä voittiko paljon kun minut jätti, oikeastaan hänellä meni parasargumentti omille puuhilleen. Viikottain sain kuulla että olin pilannut hänen elämänsä. Tämä siis ennen diagnoosia ja sitä kesti yli kymmenen vuotta.
Maniassa aloin sekoilla ja naisia ihastuttava ja antelias rahakas bipo saa helposti, vaikka useampia samana päivänä.
Jo ennen kuin eropaperit olivat vetämässä muutin yhteen uuden naisen kanssa. Tällöin diagnoosi oli tiedossa ja nainen tiesi sen. Varoitin myös kättelyssä, että uskollisuuteni varaan on turha laskea. Kuitenkin olin hyvässä asemassa työelämässä ja selvästi hänen elämänsä mies. Varoitukset menivät ohi, naisella oli itsellään omakohtaisia kokemuksia lievemmistä psyykensairauksista.
Välillä olimme vuoden erossakin, mutta nyt naimisissa. Nyt en ole vuoteen ollut sairaalassa, kiitos lääkityksen muutoksen (lito), mutta empä juuri muuallakaan. Töistä tuli potkut ja jouduin eläkkeelle. Aikaisemmin palkkarahani olivat hyviä ja maniavelkojen hoito oli helppoa. Nyt eläkerahoista velkojen hoito vie joka euron ja elän oikeasti vaimolleni taloudellisena rasitteena.
Vaimolla menee työelämässä hyvin, tosin se on nykyään rankkaa ja vaativaa. Nyt on lisäksi vielä kotona sellainen rankka ihminen, josta ei koskaan tiedä missä kunnossa hän on illalla.
Pahat maniat on ilmeisesti kurissa, aina olen ollut hoitomyönteinen, tosin osastohoitoa inhoan, vaikka tarvittaessa olenkin aina valmis sinne menemään.
Saldo parisuhteesta minun kanssani on varmasti todella negatiivinen. Ja niiden tehtyjen lasten suhteen joille geenini siirtyivät olen todella pahoillani. Järjettömin juttu on tehdä lapsi diagnosoidun bipon kanssa. Vaikka kumppanin bipous olisikin hallittavaa laatua, niin jälkeläisten oireilusta ei voi sanoa mitään. Lisäksi olet siinä vaiheessa kun jälkeläisesi ovat aikuisia ja alkavat oireilla todennäköisesti yksin. Bipojen odotettavissa oleva elinikä on alhaisempi kuin surkeissa kehitysmaissa elävillä ihmisillä.
Todennnäköisesti kumppanisi kuolee oman käden kautta joko aktiivisesti tai passiivisesti. Itsemurhan yrittäminen on ainakin yli 80 prosenttisesti varma-asia.
Siis jos saat useampia lapsia bipon kanssa sata varmasti joko kumppanisi tai joku lapsistasi ajautuu itsemurhaan. Läheisen itsemurha on rankka, mutta vältettävissä oleva kohtalo.
Bipous on vahvasti perinnöllistä ja koko tautia ei olisi ellemme me bipot olisi niin viehättäviä, että terveet ihmiset haluavat lisääntyä kanssamme.
Bipot eivät ole fyysisesti muita vaarallisempia. Vankiloissa bipoja on yhtä paljon tai vähän kuin muuallakin. Vankimielisairaaloissa hoitettavat tapaukset ovat yli 90 % skitsofreenikkoja, bipoja ei ainakaan Niuvassa, jossa on toista sataa kriminaalipotilasta, ole joka vuosi lainkaan maanis-depressiivisiä.
Tämä kirjoitus siis puhtaan bipodiagnoosin valossa. Bipoilla on huomattava alttius myös päihdekäyttäytymiseen ja suurella osalla bipoista on päihdeongelma. Siis kaksoisdiagnoosi. Päihdekäyttäytyminen peittää bipouden aiheuttaman mielialavaihtelun alleen. Siis suuri osa päihdeongelmaisista on lisäksi myös diagnosoimattomia bipoja. Päihdeiden käyttö, kun peittää oireet, jopa niin että diagnoosia ei voida antaa, vaikka asiaa tutkittaisiin ja ilmeiseen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön päädyttäisiin, ennen kuin päihdeongelma on saatu hoidettua.
Bipoutta on montaa lajia, useimmiten tauti pahenee, päin vastoin kuin esimerkiksi skitsofrenia, joka voi parantua täysin. Nykytilanteen perusteella ei kannata tehdä pitkäaikaisia sitoumuksia tuntemaasi bipoon. Tilanne voi vaihtua. Itse häippäsin ulkomaille, kun olin viemässä roskapussia. Toisen kerran, kun menin ostamaan kenkiä. mitää edeltävää oireilua ei ollut ja ensimmäisellä kerralla ei edes diagnoosia.
Jos haluat ottaa riskin niin varmista mahdollisimman paljon asioita selkäsi taakse turvaksesi. Älä heittäydy suin päin suhteeseen. Ennen kaikkea ei fyysisiä jälkeläisiä bipon kanssa. Väärät geenit ovat lapsia kohtaan enemmän väärin kuin mielisairauden hallitsema perhe-elämä.skitsofreniasta ei parane
No tottakai voit seurustella bipon kanssa. Tosi kiva lukea näitä viestejä joissa sanotaan "juokse karkuun kun vielä voit!" aivan kuin me bipot emme olisi ihmisiä. Emme ole narsisteja. Meillä on vain muita kuouhuvampi tunne-elämä. Itse olen luultavasti kaksisuuntainen, ja suhteeni elämäni mieheen on kestänyt laitosreissut ja vakavat itsariyritykset. Kihlattuni on ihan mahtava: jaksaa tukea ja ymmärtää, eikä pidä minua "sairaana". Hän jopa pitää minua normaalina, vaikka yhdessä vaiheessa luulin suklaan olevan tehty paskasta (psykoosi) ja yhdessä vaiheessa yritin tappaa itseni juomalla kodin putkimiestä. Enkä minä itseänikään hassumpana pidä, vaikka mun täytyykin syödä jatkuvasti lääkkeitä ja käydä terapiassa. Jaksan jopa unelmoida perheen perustamisesta, kun asiat kihlattuni kanssa menevät niin hyvin :)
- tyttiXX
Älä mene siirtämään enää tuota sairautta!
- ruusu rose
Terveitäkin on. Miksi haluaisit omaishoitajaksi ja siirtää lapsillesi huonot geenit. Mieti myös läheistesi, kuten vanhempiesi, kärsimystä. Eroa heti.
- mernimkki
joskus erehdyin mokomaan,ei koskaan enää,ei jaksa
säästä itseäsi ihmisiähän täs maailmassa riittää jos jotain
tosin ihmiset yleensä, terveet tai ei niin voivat vaikuttaa mielenvikaiselta muutenkin hmm...- Kokemusta on.
Kaksisuuntainen voi oikein lääkittynä olla ihan yhtä hyvä ihminen kuin kuka tahansa muukin. Totuus kuitenkin on, että se tauti on elämän mittainen seuralainen. Moni jättää jossain vaiheessa lääkkeensä syömättä, kun ei enää usko olevansa sairas tai esim litiumhoito joudutaan lopettamaan kun kroppa ei kestä sitä. Sitten ollaankin hyvin pian maanisessa tai masennustilassa. Maanikko on parisuhdekumppanin kannalta maailman viheliäisin ihminen. Pettää, valehtelee pakonomaisesti, ei välitä vähääkään toisten tunteista, tuhlaa omat ja perheen rahat ja tekee vielä velkaa. Saattaa olla konkreettisesti vaarallinenkin. Kaksisuuntaista sairastava ex-tyttöystävä ajoi minut äskettäin hulluuden partaalle tempuillaan. Rakastan häntä vieläkin, mutta vaikka hän tulisikin joskus lääkehoidolla oireettomaksi, niin en enää ikinä voisi luottaa häneen enkä siihen, ettei tauti uusiudu.
- Mieti
Kokemusta on. kirjoitti:
Kaksisuuntainen voi oikein lääkittynä olla ihan yhtä hyvä ihminen kuin kuka tahansa muukin. Totuus kuitenkin on, että se tauti on elämän mittainen seuralainen. Moni jättää jossain vaiheessa lääkkeensä syömättä, kun ei enää usko olevansa sairas tai esim litiumhoito joudutaan lopettamaan kun kroppa ei kestä sitä. Sitten ollaankin hyvin pian maanisessa tai masennustilassa. Maanikko on parisuhdekumppanin kannalta maailman viheliäisin ihminen. Pettää, valehtelee pakonomaisesti, ei välitä vähääkään toisten tunteista, tuhlaa omat ja perheen rahat ja tekee vielä velkaa. Saattaa olla konkreettisesti vaarallinenkin. Kaksisuuntaista sairastava ex-tyttöystävä ajoi minut äskettäin hulluuden partaalle tempuillaan. Rakastan häntä vieläkin, mutta vaikka hän tulisikin joskus lääkehoidolla oireettomaksi, niin en enää ikinä voisi luottaa häneen enkä siihen, ettei tauti uusiudu.
Ainahan ihmissuhteet ovat riskejä: odottamattomia asioita voi tapahtua ja ne pitää hyväksyä, huvittaa tai ei. Bipo voi muuttua tylsäksi ihmissuhteeksi, jossa suurin osa vastuusta ja mielekkyydestä perhe-elämän hoitamisessa sälyttyy toiselle ihmiselle, biposta ei ole paljon iloa masennuksen tai maanisuuden huippuaalloilla.
Eniten panostaisin tähän: saatko tunnetasolla biposta riittävästi irti?
Oma kokemukseni oli negatiivinen. - Harkintaa
Mieti kirjoitti:
Ainahan ihmissuhteet ovat riskejä: odottamattomia asioita voi tapahtua ja ne pitää hyväksyä, huvittaa tai ei. Bipo voi muuttua tylsäksi ihmissuhteeksi, jossa suurin osa vastuusta ja mielekkyydestä perhe-elämän hoitamisessa sälyttyy toiselle ihmiselle, biposta ei ole paljon iloa masennuksen tai maanisuuden huippuaalloilla.
Eniten panostaisin tähän: saatko tunnetasolla biposta riittävästi irti?
Oma kokemukseni oli negatiivinen.harkita vaikuttaako bipon kanssa eläminen työuraasi, oman ajankäyttöön ja perheen perustamiseen positiivisesti. Aina pelkkä tunne ei riitä, järkeäkin kannattaa olla, vaikka miten olisi bipoon rakastunut. Helpompia ja mielekkäämpiä tekojakin on - jos miettii evoluution näkökulmasta asiaa. Jos haluat lyhyen suhteen, miksi ei, voihan se olla vaihtelua, mutta perhe-elämää harkitsisin rajusti.
Mieti tätä: saanko biposuhteesta yhtä paljon kuin olen valmis, halukas antamaan? - Outoa on
Harkintaa kirjoitti:
harkita vaikuttaako bipon kanssa eläminen työuraasi, oman ajankäyttöön ja perheen perustamiseen positiivisesti. Aina pelkkä tunne ei riitä, järkeäkin kannattaa olla, vaikka miten olisi bipoon rakastunut. Helpompia ja mielekkäämpiä tekojakin on - jos miettii evoluution näkökulmasta asiaa. Jos haluat lyhyen suhteen, miksi ei, voihan se olla vaihtelua, mutta perhe-elämää harkitsisin rajusti.
Mieti tätä: saanko biposuhteesta yhtä paljon kuin olen valmis, halukas antamaan?kukaan, joka sairastaa vakavasti, kuten bipo, käyttäisi lääkityksen aikana huumeita tai alkoholia? Mitä hyötyä?
- helsinginsointu
Ei noi ongelmat kyllä pelkällä lääkityksellä parana. tehän puhuttu kuin tyyppi ei mahda itselleen mitään!? bipona tiedän mistä puhun ja sanon että tottakai voi vaikuttaa omaan käyttäytymiseen pistämällä itselleen jarrut ja rajat, sekä huolehtimalla terveydestään ja ottamalla niskasta kiinni. ei se ainakaan mielestäni ole ratkaisu jos oikeasti rakastat miestäsi, että suhtaudut häneen "diagnoosi nmr x" etkä hänenä itsenään. sanot hänellä nyt huumet vittuun ja päihteet vittuun, itse amfetamiini riippuvaisena olin tappaa itseni ja vahingoittaa muita vain siksi että käytin päihteitä ja minulla on kyseinen diagnoosi. se oli sama asia kun olisi heittänyt bensaa juhannuskokkoon. diagnoosi on ok, kunhan ei vedä kannabista tai varsinkaan amfetamiinia joka ajaa varmasti niin pahaan psykoosin että oksat pois. yleensä minun mielestäni bipo ihminen samaistuu helpommin muihin sekä näkee maailman kauneuden omalla tavallaan, mutta hänellä on myös ne omat puolensa ja monet muut asiat, mutta itse olen kääntänyt ne edukseni.
eli ohjeeni on: Jos ehdotat miehellä suhdetta teet ehdot täysin selväksi. ei huumeita ja alkoholia vähemmän sekä popsii lääkkeensä. kyllä hän siitä ylöspäin pääsee. ja riittävästi kun sinullakin on tahdonvoimaa saat myös sinäkin omat asiasi kuntoon ja sen avulla luotte kauniin yhteisen tulevaisuuden- zäppyrä
Mua se ganja on vaan auttanut, kun muistaa kohtuuden. Piri vie terveenkin lopullisesti ja alkoholi se vasta helvetin esille repii...mutta viinan kiroihin ei kai tarvi olla edes bipo
- hittosentäs
kokemukseni mukaan EI kannata, jos pidät itsestäsi vähääkään. Bipon kanssa vaan poltat itsesi loppuun
- kaiken kokenut...
Lukemisen arvoinen ketju tosiaan.
Peruskysymys on että kannattaako bibo suhteessa olla. Ja avain sana on tässä suhteessa sama kuin muissakin, jos sairaus on hyvin hallinnassa, bibo on sitoutunut hoitoon ja ymmärtää, että sairaus ja sen hoito on yksin hänen vastuullaan, hoitomyönteinen lääkitykseen joka usein elinikäinen jne. Kaikki hoitamattomat sairaudet ovat ympäristössä oleville läheisille vaikeita ja bibo hoitamattomana varmasti vaikeimmasta päästä. - nonparelli79
Niin no, ei se nyt aina ihan tuolla tavoin mene. Itse en lääkitystä tällä hetkellä käytä. En ole koskaan käyttänyt ja toivon mukaan en joudu käyttämään. Lääkkeet tulevat vasta sitten, jos en pysty enää itseäni hallitsemaan. Voin ilman lääkkeitä paremmin, kuin kukaan tuntemani bipo, vaikka heillä on lääkitys. Tämä asia riippuu hyvin paljon siitä, kuinka vakava sairaus on. Ilmeisesti monilla täällä on ollut kokemusta juuri "ääripään"-biposta. Heidän vuoksi ei kannata tuomita meitä, joilla sairaus ei ole niin paha. Sairaudesta tässä on kuitenkin kyse, jolle kukaan ei mitään mahda.
Ja tuo bipon hoito ei aina ole kovin kaksista julkisella puolella. Pompotetaan lääkäriltä (lue terveyskeskuksen yleislääkäriltä) toiselle, ja sinnekin pääsee ehkä kerran puolessa vuodessa. Viimeistään hoitosuunnitelmapalaverissa. Jos bipo ei ymmärrä, että sairauden hoito on hänen vastuullaan, niin sitten kyse on ilmeisesti niin sekaisin olevasta ihmisestä tai tyhmästä, että hän tarvitsee joka tapauksessa ulkopuolista apua. Suomessa mielenterveyden hoito on melko retuperällä. - maripet71
Tuskin kukaan tuomitseekaan, purkavat vain mieltään. Jos bibo 2 tyyppi niin onkin ihan eri peli. Maanikot pelaavat sitten ihan eri sarjassa minun mielestä. Mitä tulee psyk hoitoon Suomessa niin ihan persillään se minukin mielestä on.
- Muhahaa
Yrittäkää jo ihmiset hyvät tajuta että ykkös- ja kakkostyypin bibot ovat aivan erilaisia!!!!
Ei pidä yleistää!!!!!
Itse olen kakkostyypin bibo, olen ollut naimisissa saman miehen kanssa yli 13 vuotta meillä on lapsia, oma koti, vakaa talous.
Lääkitykseni on pelkkä mielentasaaja. Elän ihan normaalia elämää!!! - tosissaan
Ihan tavallinen ihminen, iloineen, suruineen ja vikoineen on sekin jolla on dg. kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Jos on toimiva lääkitys ja motivaatio pitää itsensä kunnossa voi elää samalla tavalla normaalia elämää kuin kuka tahansa jotain kroonista sairautta sairastava.
Jos taas on päihteitä käyttävä hoitoa vieroksuva yksilö niin kannattaa kiertää kaukaa.
Luonnehäiriöistä siinä ohessa kärsivät ovat oma lukunsa... - Rakastunut?
Mä ajattelin ainakin kokeilla vaikka pelottaakin..mies luonteeltaan kummiskin ihana eikä väkivaltanen. Aika näyttää mihin pääni työnsin? Meillä kummiskin vaan yksi elämä, joten eletään se täysillä!
- ,.,
ei ,tämä on minun mielipide.
- bipbipbipo
Kyllähän tälläkin palstalla on muutama hyvin fiksun tuntuinen bipo, joten miksi ei kannattaisi aloittaa suhdetta bipoon? Sairauden vakavuuskin vaikuttaa asiaan. II-tyypin bipoilla on huomattavasti helpompaa. Ei kannata tuomita oman kokemuksen perusteella.
- Anonyymi
En pysty mitenkään ymmärtämään ihmisiä jotka miettivät, että alkaako suhteeseen jos toisella on kaksisuuntainenmielialahäiriö tai muu mielenterveysongelma/ongelmia..
Sama asia kun pohtisin, että pystyisinkö elää ihmisen kanssa jolla on atopia tai diabetes.
Ei ei en voi kun atopikko raapii itseään koko ajan ja diabetikko käyttää mahdollisesti piikkejä!
Älyhoi! Jos välität ihmisestä niin silloin otan hänet hyvinä ja huonoina päivinä ja itsenään. Huh huh olen puhunut.. - Anonyymi
Suomessa sairas jätetään aina heti ha täysin yksin.
Täällä viedään perhe työ koti harrastus kaikki
Karu
Maa- Anonyymi
Kyllä
Ketjusta on poistettu 21 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)916510Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu252624- 322200
- 741876
- 121661
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais61447- 91357
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa141341"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71279- 141233