Kuulehan, Hannu

vaikka se on toditeltu teoria eikä sitä ole pystytty hylkäämään. Se on oikeutesi, naura minkä kerkiät, minä keksin miten heijastusteorian kumoasian eli kehitän sitä.

Meillä on ainakin se ero, että minä ja me kommuntit suhtaudumme maailmaan kehittävästi ja sinä ja porvaristo hävittävästi.

DDR ei ole heijastusteorettinen koetinkivi, ei sinne päinkään. DDR oli siirtymäkausi kapitalismista sosialismiin ja jatkaa itseään kunhan tästä kaaoksesta jonka tuotitte taasen päästään.

DDR kuten minkä tahansa valtion kihojen teot ovat rikoksia jos sitä ovat. Ei niissä mitään eroa ole, Helsingin hovioikeutemme rikos on rikos siinä kuin autovarkaan tai nurkaan kusijan. Kaikista seuraa rangaistus, mutta eri asteikoilta. Natsisijoille annetaan tuomionsa ja muille omansa.

Vein sinua korvasta tiedon äärelle jo kolmisen kukautta sitten, mitä enää asian kanssa töpeksit???

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000041100834#22000000041100834

"Kalle yritti jälleen kampittaa kommunismia eri aloituksissaan mm. Marxin tunnetun johtopäätöksen, siis tämän: ”Ihmisen tajunta ei määrä heidän olemistaan, vaan päinvastoin heidän yhteiskunnallinen olemisensa määrä heidän tajuntansa.” pohjalta. Ja sorvasi johtopäätöksestä tällaisen väitteen:

”Joten marxin oppien mukaan DDR:n johtavan sosialistikihon yhteiskunnallinen oleminen määräsi hänen tajuntansa hyväksymään maasta pakanevien työläisten tappamisen rajalle.”

Vaikka Kallen väite on luonnollisesti täyttä roskaa ja täysin marxismi-leninismin vastainen, Kallen väitteen tekee mielenkiintoiseksi se, että Kalle tarttui Marxin nerokkaaseen slogaaniin. Mihin Kalle sitten pyrkii? Ei vähempään kuin siihen, että Marxin johtopäätöksen mukaan voidaan päätellä, että DDR:n ”sosialistikihon” kohdalla yhteiskunnallisen olemisen pohjana olevat sosialistiset tuotantosuhteet ja tuotantotapa mekaanisesti heijastuivat kihon tajuntaan ja hyväksyttivät hänellä robottimaisesti sellaista yksilöllistä tajuntaa, joka synnytti määräyksen ampua omia kansalaisia. Näin siis marxismi-leninismikin ja sosialismi olisi sinällään ”vaarallista” ihmiskunnalle! Mutta tätä eivät siis luonnollisestikaan mitkään Marxin eikä Engelsin tekstit tue eikä marxismi-leninismi yleensäkään. Eikä, mikä oleellisinta, yhteiskunnallinen todellisuus!

Mutta kysyä toki sopii, että eikö Marx johtopäätöksessään selvästi totea, että ”Ihmisen yhteiskunnallinen olemisensa määrä heidän tajuntansa.” Toki toteaa, mutta kysymyksessä on tieteellinen johtopäätös, eli tiivistelmä tietyistä lähtökohdista, joten kun tarkastellaan kyseisen johtopäätöksen asiayhteyttä Marxin määritelmään, johon johtopäätös sisältyy, muihin lähtökohtiin ja marxismi-leninismiin yleensä, todetaan mitä Marx johtopäätöksellään todella tarkoitti. Tässä Marxin kyseinen määritelmä:

“Elämänsä yhteiskunnallisessa tuotannossa ihmiset ovat tiettyjen välttämättömien, heidän tahdostaan riippumattomien suhteiden, tuotantosuhteiden alaisia ja nämä vastaavat heidän aineellisten tuotantovoimiensa tiettyä kehitysastetta. Näiden tuotantosuhteiden kokonaisuus muodostaa yhteiskunnan taloudellisen rakenteen, sen reaaliperustan, jolle kohoaa oikeudellinen ja poliittinen ylärakenne, ja tätä päällysrakennetta vastaavat tietyt yhteiskunnallisen tietoisuuden muodot. Aineellisen elämän tuotantotapa on määräävä yhteiskunnalliselle elämänprosessille yleensäkin. Ihmisen tajunta ei määrä heidän olemistaan, vaan päinvastoin heidän yhteiskunnallinen olemisensa määrä heidän tajuntansa.”

Määritelmässä Marx määrittelee yleisellä tasolla tuotantosuhteiden ja aineellisen tuotantotavan, yhteiskunnallisen olemisen ensisijaisuuden suhteessa yhteiskunnalliseen tajuntaan. Todeten, että aineellinen tuotantotapa on ”…määräävä yhteiskunnalliselle elämänprosessille yleensäkin.” Eli Marx määrittelee yhteiskunnallisella olemisella yhteiskunnalliselle tajunnalle määrätyissä historiallisissa tuotantosuhteissa yleiset objektiiviset puitteet. Ei siis mekaanisesti määräytyviä syy-seuraus-suhteita yksilölliseen tajuntaan saakka.

Oleellista, johon Marx yleisyydellä määritelmässään viittaa, on se, että yhteiskunnallinen ja yksilöllinen tajunta omaavat suhteessa yhteiskunnalliseen olemiseen todella suhteellisen laajan itsenäisyyden sekä myös aktiiviset vuorovaikutussuhteet yhteiskunnalliseen olemiseen. Nämä objektiiviset ominaisuudet ovat periaatteessa ne tekijät, jotka tyrmäävät mekaaniset tulkinnat Marxin johtopäätöksestä! Tähän Marx itsekin viittaa mm. todeten Pääomassa, ettei ajattelu ole ympäröivän olevaisuuden passiivista heijastusta, vaan aineellisen ”muuntuma”. Eli Marxin mukaan yhteiskunnallisen todellisuuden heijastuminen ihmisen tajunnassa ei siis ole mekaanista, vaan vuorovaikutteista, itsenäistä, monimutkaista, ristiriitaista ja välillistä heijastusta. Toisin sanoen se on dialektinen prosessi. Eikä ihmisen tietoinen toiminta todellisuuden muuttamiseksi mieleisekseen olisi muuten mahdollistakaan.

Yhteiskunnallisen tajunnan itsenäisyyttä Marx korostaa määritelmässään myös toteamalla, että yhteiskunnallisen olemisen muodostavalle tuotantosuhteiden reaaliperustalle kohoaa ”…oikeudellinen ja poliittinen ylärakenne, ja tätä päällysrakennetta vastaavat tietyt yhteiskunnallisen tietoisuuden muodot.” Tosin sanoen Marx toteaa selvästi päällysrakenteen aktiivisuuden ja itsenäisyyden merkitystä ”yhteiskunnallisen tietoisuuden”, tajunnan eri muotojen kehittyessä. Yhteiskunnallinen tajunta esiintyy luokkayhteiskunnassa mm. erilaisissa muodoissa, kuten esimerkiksi maailmankatsomuksellisten, yhteiskuntapoliittisten, oikeudellisten ja moraalisten teoriajärjestelmien ja näkemysten sekä taiteen ja uskonnon muodossa. Yhteiskunnallinen tajunta siis kuuluu yhteiskunnalliseen päällysrakenteeseen.

Marxin ohella myös Engels on käsitellyt päällysrakenteen aktiivista roolia: vastavuoroista vaikutusta taloudelliseen perustaansa sekä päällysrakenteen eri tajunnan muotojen, kuten poliittisen, ideologisen yms. kehityksen suhteellista itsenäisyyttä. Näin Engels kirjoitti aiheesta mm vuonna 1890:

”Taloudellinen tila on perusta, mutta historiallisten taistelujen kulkuun vaikuttavat ja usein määräävät jopa sen muodonkin päällysrakenteen erilaiset tekijät: luokkataistelun poliittiset muodot ja sen tulokset, perustuslait, jotka voittanut luokka on säätänyt voiton saatuaan jne. oikeusmuodot ja vieläpä kaikkien näiden todellisten taistelujen heijastus osanottajien aivoissa, poliittiset, oikeusopilliset ja filosofiset teoriat, uskonnolliset katsomukset ja näiden kehitys edelleen dogmijärjestelmäksi.”

Engels näki ideologian kehityksen suhteellisessa itsenäisyydessä jopa erityisen lainomaisuuden. Se ilmenee ensiksikin aatteiden historiallisena periytyvyytenä, toiseksi aatteiden jäämisenä jälkeen olemisesta, mutta myös niiden mahdollisuutena edeltää jossain tapauksissa olemista sekä ideologian aktiivisena vaikutuksena perustaan. Hän kuitenkin korosti ideologian perussisällön määräytyvän yhteiskuntataloudellisten suhteiden kehityksestä, ei esimerkiksi aatteiden loogisesta yhteydestä.

Marxin ja Engelsin tietoteoreettisin näkemyksiin sekä käsityksiin yhteiskunnallisen tajunnan itsenäisestä ja vuorovaikutteisesta luonteesta yhteiskunnalliseen olemisen perustuva Leninin heijastusteoria osoitti myös, ettei heijastus ole objektiivisen maailman kuollut, passiivinen peilikuva vaan, että tiedostamisellamme on aktiivinen, luova ja dialektinen luonne. Heijastus ei ole kerralla tapahtuva, vaan prosessi. Tämän Lenin itsekin vahvisti toteamalla, että ”Luonnon heijastuminen ihmisen tajunnassa on käsitettävä tapahtuvan, ei kuolleesti… , vaan liikunnan ristiriitojen syntymisen ja niiden ratkeamisen ikuisessa prosessissa.”

Leninin mukaan yhteiskunnallisen tiedostusprosessin olemus ja idea on siinä, että objektin ja tiedostavan subjektin välille syntyy monisäikeisiä vuorovaikutussuhteita. Tiedostaessaan objektiivista maailmaa ihminen ei siis käsitä sitä passiivisesti, vaan prosessoi sitä, eli ihminen liittää saamiinsa välittömiin tietoihin aikaisemmin saamiaan tietoja ja käsityksiä ja luo uudenlaista kuva todellisuudesta. Aivomme on siis ikään kuin koneisto, joka työstää kaiken informaation, luokittelee ja jaottelee sitä. Ihminen siis luo havainnoimastaan objektiivisesta todellisuudesta subjektiivisen älyllisemotionaalisen prosessointinsa kautta persoonallisen kuvan, näkemyksen tavan toimia jne. Tämä selittää senkin tosiasian, että ihmiset näkevät, kokevat ja selittävät jne. objektiivisen todellisuuden eri tavalla. Ratkaiseva vaikutus ihmisen havaintoihin yhteiskunnallisen olemisen luomissa puitteissa on ympäristöllä, luokkaeduilla, poliittisilla ja taloudellisilla intresseillä, vallitsevilla kulttuurisilla ja sosiologisilla edellytyksillä ja moraalinormeilla yms.

Eli vastaus Kallen kysymykseen ”Mikä määräsi DDR:n sosialistikihon tajunnan hyväksymään maasta pois pyrkivien työläisten kylmäverisen ja määrätietoisen tappamisen rajalle?” on sosialistikihon jälkistalinistisesti, siis vääristyneesti, objektiivista todellisuutta prosessoinut yksilöllinen tajunta. Ei siis yhteiskunnallisen olemisen pohjana olevat objektiiviset tuotantosuhteet ja tuotantotapa, ei myöskään Marx eikä marxismi-leninismi."