Isyyden tunnustaminen

mielestäni on hyvä että mieskin joutuu kantamaan vastuunsa. Onhan se niin että mieskään ei ole huolihtinut riittävästä ehkäisystä vahingon sattuessa. Ja jos miehet voisivat kieltäytyä testistä monet käyttäisivät sitä aivan varmasti hyödykseen, ja yhä useampi lapsi jäisi ilman isää.

Itse tutustuin biologiseen isääni 14 vuotiaana, äiti oli salannut isäni pyynnöstä hänen henkilöllisyyden, pienenä sitten ihmettelin kun muilla on isä ja minulla ei.
Kun isäni tutustui sitten vihdoin minuun huomasin että vuodet ovat vieneet ajan joten biologinen isä on vaan se jolta siittiö on tullut. ja hänkin olisi halunnut kuitenkin että olen se enemmän oma lapsi. Samapa tuo, tiedän mistä olen tullut mutta se siitä.

Lain mukaan jos oletettu isä ei mene testiin poliisi hakee hänet kotoaan ja vie testiin. ja jos mies ei maksa elatus maksuaan valtio maksaa ja perintätoimisto perii takaisin, paitsi jos todetaan että mies on vararikossa eikä kykene maksamaan.

minä kuulin kirjoitti:

mielestäni on hyvä että mieskin joutuu kantamaan vastuunsa. Onhan se niin että mieskään ei ole huolihtinut riittävästä ehkäisystä vahingon sattuessa. Ja jos miehet voisivat kieltäytyä testistä monet käyttäisivät sitä aivan varmasti hyödykseen, ja yhä useampi lapsi jäisi ilman isää.

Itse tutustuin biologiseen isääni 14 vuotiaana, äiti oli salannut isäni pyynnöstä hänen henkilöllisyyden, pienenä sitten ihmettelin kun muilla on isä ja minulla ei.
Kun isäni tutustui sitten vihdoin minuun huomasin että vuodet ovat vieneet ajan joten biologinen isä on vaan se jolta siittiö on tullut. ja hänkin olisi halunnut kuitenkin että olen se enemmän oma lapsi. Samapa tuo, tiedän mistä olen tullut mutta se siitä.

Lain mukaan jos oletettu isä ei mene testiin poliisi hakee hänet kotoaan ja vie testiin. ja jos mies ei maksa elatus maksuaan valtio maksaa ja perintätoimisto perii takaisin, paitsi jos todetaan että mies on vararikossa eikä kykene maksamaan.

Lue lisää

"mielestäni on hyvä että mieskin joutuu kantamaan vastuunsa. Onhan se niin että mieskään ei ole huolihtinut riittävästä ehkäisystä vahingon sattuessa. Ja jos miehet voisivat kieltäytyä testistä monet käyttäisivät sitä aivan varmasti hyödykseen, ja yhä useampi lapsi jäisi ilman isää."

Tässä nyt ei ollut kyse vastuusta eikä huolimattomasta ehkäisystä vaan naisen harjoittamasta petoksesta miestä kohtaan.

Siis jos nainen vannoo syövänsä parisuhteessa pillereitä eikä sitten syökään ja hankkiutuu miehen tahtoa vastaan raskaaksi ja käyttää tätä törkeästi rahastusvälineenä miestä kohtaan niin onko se sinusta VASTUULLISTA?

Minusta ei ole.

On toki myös tapauksia jossa nainen maksaa elatusmaksuja ja isi hoitaa muksuja mutta nämä taitaa olla sitten vähän harvinaisempia tapauksia nykysuomessa.

minä kuulin kirjoitti:

mielestäni on hyvä että mieskin joutuu kantamaan vastuunsa. Onhan se niin että mieskään ei ole huolihtinut riittävästä ehkäisystä vahingon sattuessa. Ja jos miehet voisivat kieltäytyä testistä monet käyttäisivät sitä aivan varmasti hyödykseen, ja yhä useampi lapsi jäisi ilman isää.

Itse tutustuin biologiseen isääni 14 vuotiaana, äiti oli salannut isäni pyynnöstä hänen henkilöllisyyden, pienenä sitten ihmettelin kun muilla on isä ja minulla ei.
Kun isäni tutustui sitten vihdoin minuun huomasin että vuodet ovat vieneet ajan joten biologinen isä on vaan se jolta siittiö on tullut. ja hänkin olisi halunnut kuitenkin että olen se enemmän oma lapsi. Samapa tuo, tiedän mistä olen tullut mutta se siitä.

Lain mukaan jos oletettu isä ei mene testiin poliisi hakee hänet kotoaan ja vie testiin. ja jos mies ei maksa elatus maksuaan valtio maksaa ja perintätoimisto perii takaisin, paitsi jos todetaan että mies on vararikossa eikä kykene maksamaan.

Lue lisää

olettepa typeriä,ei voida pakottaa mihinkään testiin jollei halua,lukekaa vaikka laki

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1975/19750700?search

11 §
Lääketieteellisten selvitysten hankkiminen

Oikeusgeneettinen isyystutkimus voidaan isyyden selvittämisen yhteydessä tehdä vain sen suostumuksella, josta näyte on tarkoitus ottaa. Jos tutkimus aiotaan tehdä vainajasta, joka ei ole eläessään antanut suostumusta tutkimukseen, siihen on saatava vainajan lesken ja perillisten suostumus

pistää vihaksi kirjoitti:

olettepa typeriä,ei voida pakottaa mihinkään testiin jollei halua,lukekaa vaikka laki

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1975/19750700?search

11 §
Lääketieteellisten selvitysten hankkiminen

Oikeusgeneettinen isyystutkimus voidaan isyyden selvittämisen yhteydessä tehdä vain sen suostumuksella, josta näyte on tarkoitus ottaa. Jos tutkimus aiotaan tehdä vainajasta, joka ei ole eläessään antanut suostumusta tutkimukseen, siihen on saatava vainajan lesken ja perillisten suostumus

Lue lisää

Jos lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella ja äiti nimeää isän isyyden selvityksessä, niin oikeus voi määrätä isän tutkimuksiin. Ja jos ei muuten suostu, poliisit tulevat hakemaan. Oikeuden määräys siis tarvitaan, mutta lastenvalvoja hankkii sellaisen, jos isyyttä ei vapaaehtoisesti pystytä selvittämään.

"Niin epäreilua kuin se onkin, miehellä ei tällaisessa tapauksessa ole oikeuksia. Isyystestiin voidaan pakottaa oikeuden päätöksellä, ja mikäli isyys todistetaan, on miehen maksettava lapselle elatusta sekä lapsesta tulee hänen perillisensä."

"Isyystestiin" voidaan pakottaan myös nainen joka kieltää isän olemassaolon vaikka isä on lapsestaan tietoinen. Näin ollen isä saa myös oikeutensa lapseen vaikka se kuinka naista kismittäisi.

Elatusta on maksettava VAIN jos lapsi on varmasti oma - ja tällöin isänä oleminen tarkoittaa vallan muutakin kuin elatusta.

Ns: viikonloppu-isän ei tarvitse valvoa öitään, imettää sekä vaihtaa vaippoja eikä muutenkaan osallistua siihen "likaiseen työhön" mitä vanhemmuus tuo tullessaan.

riittää kun maksaa PUOLET lapseen menevästä elatuksesta ja saa kaikki vanhemmuuden (lue: isyyden) hyvät puolet.

Eli tapaa usein omaa lastaan ja säilyttää tähän läheiset välit vaikkei hoitoon juuri osallistukaan.

Nainen sen sijaan... noh raskaus, synnytys ja ainainen lapsenhoitaminen ei ole sitä mukavinta hommaa maailmassa. Mies kun saa viilettää ja bailata niin paljon kuin haluaa ns: elää nuoruuttaan mikä tuoreelta äidiltä jää vähän kesken.

ja Kolmanneksi vielä lapsesta, jota ei itse HALUA tunnustaa, voi tehdä perinnöttömän. Näin sanoo laki.

En tosin ymmärrä mitä hohtoa siinä nyt sitten on...en ainakaan itse näin menettelisi mutta mahdollista se on kuin onkin.

........... kirjoitti:

"Niin epäreilua kuin se onkin, miehellä ei tällaisessa tapauksessa ole oikeuksia. Isyystestiin voidaan pakottaa oikeuden päätöksellä, ja mikäli isyys todistetaan, on miehen maksettava lapselle elatusta sekä lapsesta tulee hänen perillisensä."

"Isyystestiin" voidaan pakottaan myös nainen joka kieltää isän olemassaolon vaikka isä on lapsestaan tietoinen. Näin ollen isä saa myös oikeutensa lapseen vaikka se kuinka naista kismittäisi.

Elatusta on maksettava VAIN jos lapsi on varmasti oma - ja tällöin isänä oleminen tarkoittaa vallan muutakin kuin elatusta.

Ns: viikonloppu-isän ei tarvitse valvoa öitään, imettää sekä vaihtaa vaippoja eikä muutenkaan osallistua siihen "likaiseen työhön" mitä vanhemmuus tuo tullessaan.

riittää kun maksaa PUOLET lapseen menevästä elatuksesta ja saa kaikki vanhemmuuden (lue: isyyden) hyvät puolet.

Eli tapaa usein omaa lastaan ja säilyttää tähän läheiset välit vaikkei hoitoon juuri osallistukaan.

Nainen sen sijaan... noh raskaus, synnytys ja ainainen lapsenhoitaminen ei ole sitä mukavinta hommaa maailmassa. Mies kun saa viilettää ja bailata niin paljon kuin haluaa ns: elää nuoruuttaan mikä tuoreelta äidiltä jää vähän kesken.

ja Kolmanneksi vielä lapsesta, jota ei itse HALUA tunnustaa, voi tehdä perinnöttömän. Näin sanoo laki.

En tosin ymmärrä mitä hohtoa siinä nyt sitten on...en ainakaan itse näin menettelisi mutta mahdollista se on kuin onkin.

Lue lisää

Baarihoito pamahti paksuksi. Nyt maksan elarit ja vielä aikanaan menee lakiosa.

vit... kirjoitti:

Baarihoito pamahti paksuksi. Nyt maksan elarit ja vielä aikanaan menee lakiosa.

Elä anna puhelinnumeroa ensi kerralla, eläkä kutsu ketään kotiisi.

Että osuit lapsukainen tosi naulan kantaan kirjoituksessasi !
Ehkäpä teissä lapsukaisissa onkin tulevaisuuden toivo hyvissä käsissä...

Kyllä me isät (ja muutkin miehet) tiedämme miten niitä lapsia tehdään. Kyseessä onkin sellainen aikuisten juttu, jota kutsutaan luottamukseksi ja luottamuksen pettämiseksi.

Kun nainen ja mies ovat tunteneet kauan toisensa ja luottavat toisiinsa, niin silloin nainen saattaa sanoa miehelle että ei tarvita kuin yhdenlainen ehkäisy, kun jo tunnetaankin niin hyvin, että sen kondomin ensisijainen tehtävä vanhentuu. On sanonta että karkki maistuu paremmalle ilman paperia. Kun mies sitten luottaa kumppaniinsa että tämä syö niitä ehkäisypillereitä eikä nainen sitten kuitenkaan syökään, sitä kutsutaan huijaamiseksi ja petturuudeksi. Huijaamisen ja petturuuden kohteeksi joutunutta miestä kutsutaan usein uhriksi.

Tämä voi tulla sinulle shokkina, mutta tälläisin keinoin raskaaksi tullutta naista voi hyvällä syyllä kutsua huijariksi ja sitä lapsen siittänyttä miestä uhriksi.

Kondomin ehkäisyteho on 95%, tämä tarkoittaa että vaikka mies käyttäisikin kondomia, niin 20 rakastelukerran jälkeen on tilastollisesti todennäköistä että siittiöitä on päässyt emättimeen ja sitä kautta raskaus on mahdollinen.

Pieni ristiriita viestissäsi. Ellei luota naiseen, niin ei pitäisi olla parisuhteessa. Toisaalta jos luottaa, niin tulee vastointahtoaan isäksi eli tulee huijatuksi. Ja kuten sanottua, kondomin ehkäisyteho on 95%.

Alkuperäisessä viestissä ei muuten puhuttu ollenkaan "vahinkolapsesta" vaan naisesta joka tietoisesti hankkiutuu raskaaksi ilman miehen suostumusta... ja tällainen nainen on kyllä huijari ja mies uhri.

Isä kirjoitti:

Pieni ristiriita viestissäsi. Ellei luota naiseen, niin ei pitäisi olla parisuhteessa. Toisaalta jos luottaa, niin tulee vastointahtoaan isäksi eli tulee huijatuksi. Ja kuten sanottua, kondomin ehkäisyteho on 95%.

Alkuperäisessä viestissä ei muuten puhuttu ollenkaan "vahinkolapsesta" vaan naisesta joka tietoisesti hankkiutuu raskaaksi ilman miehen suostumusta... ja tällainen nainen on kyllä huijari ja mies uhri.

Lue lisää

olet, mutta pitäisi silti myös ajatella miksi nainen toimii näin ja mikä on motiivina. voit lukea pitkän kirjoitukseni tuolta alempaa ja tuomita minutkin (tosin olen jo itse tuominnut oman toimintani ja totesin ajoissa tekeväni väärin ja ennen kaikkea viisastuin). silti voin sanoa, että motiivi toimintaani oli minullakin ja se löytyi syvempää parisuhteestamme. miehellä oli entisen kumppaninsa kanssa lapsi ja tämä koko suhteemme ajan osoitti kaikella käytöksellään kunnioittavansa tätä enemmän kuin minua, välittävänsä tästä enemmän kuin minusta,... ja perusteli asian sillä, että tämä on sentään hänen lapsensa äiti. halusin samaan asemaan. miehen vanhemmat eivät ottaneet minua "sukuun", koska minulla ei ollut lasta heidän poikansa kanssa. sen sijaan heidän toinen miniänsä oli kolmen lapsen äiti, vaikka vasta 23-vuotiaana ja näiden suosikki (vaikka yksi lapsista ei edes ole tämän exäni veljen, vaan aivan toisen miehen, mutta appivanhemmathan eivät sitä tiedä). olisi minun tietenkin pitänyt ajatella, että maailmassa on niitäkin miehiä ja ihmisiä, jotka arvostavat naista muun, kuin lapsen kautta. siinä rakastuneessa tilassa vain ei järki juossut yhtä nopeasti, kuin sairaat ideat. nuo kaksi muuta naista olivat todellakin "huijanneet" miehensä itselleen lapsella ja nauttivat siitä huolimatta miestensä ja appivanhempiensa ja monien muiden vankkumatonta arvostusta. niinpä päätin ensin minäkin koettaa. vasta sitten tajusin, että tuossa perheessä on arvomaailma pahasti vinksallaan.
motiiveja on monia. en usko että minunkaan arinani on ainutkertainen. mies voisi katsoa myös peiliin ja mietti mikä mättää, kun nainen ajutuu noin törkeän epätoivoisiin tekoihin.

Minulla on 6vee poika ja entdrometriooseja; Usea vuosi sitten löydetty, lapsettomuushoidot ensisijainen hoito raskauksille, oli niin toivoton "tuo kohtu tilanne". En olisi uskonut tulevani lyhyellä romanssilla raskaaksi, koska vuosien seurustelutkin eivät tuottaneet tulosta. Yllätysraskaus; 3 lääkäriltä kysyin miten mahdollista? Joskus vain kemiat tärppää??? Luonto löytää keinot??? Ehdotin isälle (järkyttyneelle :/ ...ja tietysti olin tehnyt kaiken itsekäs nainen tahallaan) samaa, ei nimeä minnekkään, ei mitään maksuja eikä tapaamisia, jos vain pystyy itse henk.kohtaisesti niin elämään. Asia sovittiin ja sillä sipuli, ei nimeä mihinkään ilmota niin ei ole ketään jota vaatia tilille:) :(valitettavasti synnytin vauvan kuolleena kesken raskauden, ja sain verenmyrkytyksen jonka johdosta sydänpussin tulehdus...Elämä on niin epämielyttävää joskus, ei tuo ymmärrys riitä. Asiasta keskusteltiin kavereiden kans ja yks niistä lupas huolehtia, että VARMAAN HYVIN ONNELLISELLE "EI ENÄÄ ISILLE" kerrotaan. Oletko miettinyt hyvä huijattu, että ehkä sinua ei tietoisesti huijattu ja että naiselle tilanne voi olla hyvin erilainen päätös tehdä? Miehet osaavat olla hyvin ilkeitä ja itsekkäitä tälläisissä asioissa!!!

kadehdittavaa järjenkäyttöä! toivottavasti minäkin pystyn tulevaisuudessa samaan. jos joskus lapsia teen, aion huolehtia, että oma varallisuus (ja myös voimavarat) riittää lapsesta huolehtimiseen, sillä ei koskaan tiedä milloin isä kyllästyy ja "karkaa". mikäään ei ole niin varmaa, kuin epävarma. on silti väärin pakottaa toista väkisin velvollisuuksiin, koska ei tämä niistä huolehdi, jos ei ole omaa halua. sitten joutuisin ruikuttamaan yh-palstalla ihan liian monien muiden tapaan.
vaikka ehkäisyn pettäminen voi todellakin tapahtua vahingossa (kuten sinulle), on se havinaista. vielä harvinaisempaa on tulla tällaisesta vahingosta raskaaksi, sillä naisella on kuukaudessa vain yksi todennäköinen päivä tulla raskaaksi (ovulöaatio) ja silloinkin mahdollisuus on muutamista seikoista riippuen noin 30%.
teit hienosti, kun et vaatinut mieheltä mitään, koska vain sinä olit halunnut pitää lapsen. toisaalta kenelläkään miehellä ei pitäisi myöskään olla oikeutta vaatia väkisin aborttia, koska nainen joutuu sen kestämään niin toimenpiteineen, kuin jälkipuinteineen (monelle aiheutuu masennusta loppuiäksi). miestä abortti ei yleensä niinkään liikuta.
lapsestasi kasvaa varmaan onnellinen ja tasapainoinen aikuinen,kun tällä on kuitenkin rakastava isä, mutta olet myös onneksi kertonut tälle biologisesta isästään (olisi väärin salata totuus).

charmed78 kirjoitti:

Minulla on 6vee poika ja entdrometriooseja; Usea vuosi sitten löydetty, lapsettomuushoidot ensisijainen hoito raskauksille, oli niin toivoton "tuo kohtu tilanne". En olisi uskonut tulevani lyhyellä romanssilla raskaaksi, koska vuosien seurustelutkin eivät tuottaneet tulosta. Yllätysraskaus; 3 lääkäriltä kysyin miten mahdollista? Joskus vain kemiat tärppää??? Luonto löytää keinot??? Ehdotin isälle (järkyttyneelle :/ ...ja tietysti olin tehnyt kaiken itsekäs nainen tahallaan) samaa, ei nimeä minnekkään, ei mitään maksuja eikä tapaamisia, jos vain pystyy itse henk.kohtaisesti niin elämään. Asia sovittiin ja sillä sipuli, ei nimeä mihinkään ilmota niin ei ole ketään jota vaatia tilille:) :(valitettavasti synnytin vauvan kuolleena kesken raskauden, ja sain verenmyrkytyksen jonka johdosta sydänpussin tulehdus...Elämä on niin epämielyttävää joskus, ei tuo ymmärrys riitä. Asiasta keskusteltiin kavereiden kans ja yks niistä lupas huolehtia, että VARMAAN HYVIN ONNELLISELLE "EI ENÄÄ ISILLE" kerrotaan. Oletko miettinyt hyvä huijattu, että ehkä sinua ei tietoisesti huijattu ja että naiselle tilanne voi olla hyvin erilainen päätös tehdä? Miehet osaavat olla hyvin ilkeitä ja itsekkäitä tälläisissä asioissa!!!

Lue lisää

kenen kanssa jyystät. Sitten voi penska sitä kiinnostaa. Älä ole nuija ja lumppu.

Uskomatonta shittiä.

Mikäli nainen valehtelee syövänsä pillereitä, muttei syö, vaan on alusta alkaen juonitellut tulevansa raskaaksi ilman miehen suostumusta, niin vastuu on kyllä 100%:sti naisen. Ja silloin miehellä on täysi syy sanoa naista petturiksi.

Mikäli raskaus tulee yllätyksenä molemmille, ns. ehkäisyn pettämisen vuoksi, niin silloin vastuu on molempien.

Eikä se kondomikaan mikään varma suoja ole, sen ehkäisyteho on 95%.

Isä kirjoitti:

Uskomatonta shittiä.

Mikäli nainen valehtelee syövänsä pillereitä, muttei syö, vaan on alusta alkaen juonitellut tulevansa raskaaksi ilman miehen suostumusta, niin vastuu on kyllä 100%:sti naisen. Ja silloin miehellä on täysi syy sanoa naista petturiksi.

Mikäli raskaus tulee yllätyksenä molemmille, ns. ehkäisyn pettämisen vuoksi, niin silloin vastuu on molempien.

Eikä se kondomikaan mikään varma suoja ole, sen ehkäisyteho on 95%.

Lue lisää

se alkoi yleensäkkään tuollaisen naisen kanssa touhuamaan.
Jos ei pysty erottamaan toisistaan paskanpuhujaa ja rehellistä ihmistä,niin silloin lienee syytä tyytyä tumputtamaan yksikseen.
Edelleenkin;jos niitä lapsia tulee,on turha syyttää naista.
Vastuu on sinun.

Oletpa katkera. Olisiko aika kasvaa aikuiseksi, kasvaa ulos tuollaisesta. Äitisi teki kuten teki, kuten hän silloin parhaaksi kuvitteli tekevänsä. Hänellä oli omat vaikuttumiensa ja omat syynsä hankkiutua raskaaksi ja tehdä toinen lapsi. (Olisihan sieltä voinut ihanan suloisen tyttövauvan sijaan voinut tulla potra poikakin. )

On oman itsensä kuluttamista, turhaa energian haaskausta ja turhaa omien voimavarojen haaskausta vihata noin paljon omaa äitiään, ja olla noin katkera noin nuorena.
Kait sinulla lapsuudessa jotain hyvääkin oli? Kait siinä äidissä jotain hyvääkin oli? 27-vuotiaana elät näköjään vielä murrosikään liittyvää irtautumista, joka vaatii vihaa ja uhmaa. Aiotko joskus myös elää, nauttia elämästäsi? Jos kyllä, niin ryhdypä miettimään lapsuudestasi ja äidistäsi myös niitä hyviä asioita.
En jaksa uskoa, että äitisi hankki teidät lapset maailmaan jotta voisi olla teille ilkeä, tehdä teidän lapsuuden ikäväksi ja hankalaksi, ja niin edelleen.
Eiköhän äitisi, kuten kaikki muutkin vanhemmat, ole ajatellut ja toivonut että voisi antaa lapselleen mahdollisimman paljon hyvää, jos ei aineellista ja materialistista hyvää mielin määrin rajattomasti, niin ainakin rakkautta ja sitä muuta omien varojen puitteissa.

On perheitä, joissa isä on, mutta on aina poissa lasten elämästä. Se on pahempaa kuin olla reilusti "isätön".
On perheitä, joissa on ahdistava ja ikävä ja riitaisa ilmapiiri. Ei sekään hyväksi ole lapselle.
Hyvässä uskossa perustettu perhe saattaa hajota ja isän rooli on olla sitten viikonloppuisä, jota äiti mollaa lapsilleen eikä anna lapsia isälle yhtään enempää kuin on pakko. Onko sekään hyväksi lapselle?
Taloudellisesti tiukkaa on myös kaksivanhempaisessa perheessä.
Pitäisikö asettaa tuloraja ennenkuin on lupa tehä lapsia maailmaan? Rahallako kaikki mitataan?

Vaikka isättömiä lapsia ei ole olemassakaan - kaikilla lapsilla on isä - olen samaa mieltä kanssasi: lapsella tulee olla läsnäoleva isä, isä joka on mukana lapsen elämässä ja arkipäivässä asuipa tämä mies sitten samassa taloudessa tai ei. Mies, joka ei kykene huolehtimaan lapsistaan, tai joka on niin itsekäs ettei välitä (kuin puheidensa tasolla) voisi miettiä kahdesti ennenkuin ryhtyy sänkypuuhiin ja ennenkuin tietoisesti alkaa lasta hankkia yhdessä naisen kanssa.

katkera?? kirjoitti:

Oletpa katkera. Olisiko aika kasvaa aikuiseksi, kasvaa ulos tuollaisesta. Äitisi teki kuten teki, kuten hän silloin parhaaksi kuvitteli tekevänsä. Hänellä oli omat vaikuttumiensa ja omat syynsä hankkiutua raskaaksi ja tehdä toinen lapsi. (Olisihan sieltä voinut ihanan suloisen tyttövauvan sijaan voinut tulla potra poikakin. )

On oman itsensä kuluttamista, turhaa energian haaskausta ja turhaa omien voimavarojen haaskausta vihata noin paljon omaa äitiään, ja olla noin katkera noin nuorena.
Kait sinulla lapsuudessa jotain hyvääkin oli? Kait siinä äidissä jotain hyvääkin oli? 27-vuotiaana elät näköjään vielä murrosikään liittyvää irtautumista, joka vaatii vihaa ja uhmaa. Aiotko joskus myös elää, nauttia elämästäsi? Jos kyllä, niin ryhdypä miettimään lapsuudestasi ja äidistäsi myös niitä hyviä asioita.
En jaksa uskoa, että äitisi hankki teidät lapset maailmaan jotta voisi olla teille ilkeä, tehdä teidän lapsuuden ikäväksi ja hankalaksi, ja niin edelleen.
Eiköhän äitisi, kuten kaikki muutkin vanhemmat, ole ajatellut ja toivonut että voisi antaa lapselleen mahdollisimman paljon hyvää, jos ei aineellista ja materialistista hyvää mielin määrin rajattomasti, niin ainakin rakkautta ja sitä muuta omien varojen puitteissa.

On perheitä, joissa isä on, mutta on aina poissa lasten elämästä. Se on pahempaa kuin olla reilusti "isätön".
On perheitä, joissa on ahdistava ja ikävä ja riitaisa ilmapiiri. Ei sekään hyväksi ole lapselle.
Hyvässä uskossa perustettu perhe saattaa hajota ja isän rooli on olla sitten viikonloppuisä, jota äiti mollaa lapsilleen eikä anna lapsia isälle yhtään enempää kuin on pakko. Onko sekään hyväksi lapselle?
Taloudellisesti tiukkaa on myös kaksivanhempaisessa perheessä.
Pitäisikö asettaa tuloraja ennenkuin on lupa tehä lapsia maailmaan? Rahallako kaikki mitataan?

Vaikka isättömiä lapsia ei ole olemassakaan - kaikilla lapsilla on isä - olen samaa mieltä kanssasi: lapsella tulee olla läsnäoleva isä, isä joka on mukana lapsen elämässä ja arkipäivässä asuipa tämä mies sitten samassa taloudessa tai ei. Mies, joka ei kykene huolehtimaan lapsistaan, tai joka on niin itsekäs ettei välitä (kuin puheidensa tasolla) voisi miettiä kahdesti ennenkuin ryhtyy sänkypuuhiin ja ennenkuin tietoisesti alkaa lasta hankkia yhdessä naisen kanssa.

Lue lisää

Kieltämättä sun puheissa on itua ja tietenkin sen myös ajattelee näin jos saa vaan sen verran informaatiota mitä aikaisemmin kerroin...Ja kieltämättä olen yrittänyt aivopestää itseäni, päästä siitä yli ja antaa anteeksi, en vielä ole onnistunut mutta ehkä jonain päivänä...
Mulle kävi tosiaan huonommin ,koska äitini riisti minulta lapsuuden välinpitämättömyydellä ja väkivaltaisuudellaan (niin pitkälle kun muistan) ja omasta kodista heitetti pihalle 12 vuotiaana huutaen perään "minulla ei enä ole tytärtä" sinä yönä menetin neitsyyteni.
Tämä tarina oli vaan yksi esimerkki siitä kun vauva kasvaa isoksi ja onneksi tommosta sattuu todella harvoin , mutta näin voi sattua ja siitä tulee vaan just tällaisia katkeria ja omaa äitiä vihaavia ihmisia.

27v nainen kirjoitti:

Kieltämättä sun puheissa on itua ja tietenkin sen myös ajattelee näin jos saa vaan sen verran informaatiota mitä aikaisemmin kerroin...Ja kieltämättä olen yrittänyt aivopestää itseäni, päästä siitä yli ja antaa anteeksi, en vielä ole onnistunut mutta ehkä jonain päivänä...
Mulle kävi tosiaan huonommin ,koska äitini riisti minulta lapsuuden välinpitämättömyydellä ja väkivaltaisuudellaan (niin pitkälle kun muistan) ja omasta kodista heitetti pihalle 12 vuotiaana huutaen perään "minulla ei enä ole tytärtä" sinä yönä menetin neitsyyteni.
Tämä tarina oli vaan yksi esimerkki siitä kun vauva kasvaa isoksi ja onneksi tommosta sattuu todella harvoin , mutta näin voi sattua ja siitä tulee vaan just tällaisia katkeria ja omaa äitiä vihaavia ihmisia.

Lue lisää

Minä olen sitä mieltä että 12 v on lapsi. Olen ehkä vanhanaikainen, mutta minun mielestäni 12 v EI "menetä neitsyyttään" VAAN 12 v joutuu insestin ja seksuaalisen hyväksikäytön tai väkivallan kohteeksi.
Kun enemmän valotit asiaa, niin: onnistutko unohtamaan edes? Anteeksiantamiminen kaiken tommosen jälkeen ei varmasti helppoa olekaan, mutta entäs jos yrität prosessoida ne asiat ja sillä tavalla päästä yli ja eteenpäin. Tarkoitan, että haavat sulkeutuisivat. Arvet jää, mutta haavat eivät enää olisi auki. Olisi sinulla itselläsi oma elämä ja etenkin tulevaisuus helpompaa; olla tasapainoisempi itsensä kanssa. ja etenkin jos ja kun perustat perhettä ja hankit lapsia.

KUKAAN alkaa tekemään lapsia VASTA 3kk:tta seurusteltuaan??!

Ei kai se ole ihmekään, että mies haluaa karkuun sinun tultua raskaaksi kun ette ole voineet mitenkään tutustua toisiinne kunnolla kolmessa kuukaudessa! Ei KUKAAN voi OIKEASTI tietää haluavansa ja pystyvänsä viettämään koko loppuelämänsä toisen kanssa muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen... *huh*

Ok, NYT olette seurustelleet "jo" 6kk:tta, mutta mielestäni toiseen pitää tutustua KUNNOLLA jo ENNEN kuin lasten hankkimista edes harkitaan. Ja kyllä, asiasta päätetään YHDESSÄ. Myös vastuu kannetaan yhdessä.

Mielestäni vasta silloin ollaan OIKEASTI valmiita lapsen tuloon, kun kumppanit tuntevat toisensa kunnolla ja mieluiten ovat asuneet jo pidempään yhdessä saman katon alla (ne toisen ärsyttävät piirteet kun tulevat esiin vasta pidemmän yhdessäolon jälkeen!!). Ja mikä tärkeintä, kun MOLEMMAT haluavat lasta ja osaavat kantaa vastuunsa.

evian kirjoitti:

KUKAAN alkaa tekemään lapsia VASTA 3kk:tta seurusteltuaan??!

Ei kai se ole ihmekään, että mies haluaa karkuun sinun tultua raskaaksi kun ette ole voineet mitenkään tutustua toisiinne kunnolla kolmessa kuukaudessa! Ei KUKAAN voi OIKEASTI tietää haluavansa ja pystyvänsä viettämään koko loppuelämänsä toisen kanssa muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen... *huh*

Ok, NYT olette seurustelleet "jo" 6kk:tta, mutta mielestäni toiseen pitää tutustua KUNNOLLA jo ENNEN kuin lasten hankkimista edes harkitaan. Ja kyllä, asiasta päätetään YHDESSÄ. Myös vastuu kannetaan yhdessä.

Mielestäni vasta silloin ollaan OIKEASTI valmiita lapsen tuloon, kun kumppanit tuntevat toisensa kunnolla ja mieluiten ovat asuneet jo pidempään yhdessä saman katon alla (ne toisen ärsyttävät piirteet kun tulevat esiin vasta pidemmän yhdessäolon jälkeen!!). Ja mikä tärkeintä, kun MOLEMMAT haluavat lasta ja osaavat kantaa vastuunsa.

Lue lisää

Nuoresta iästäni huolimatta tiedän, että toinen pitää tuntea KUNNOLLA ennen vauvan tuloa. Olen seurustellut avosiippani kanssa useita vuosia ja tulin yllättäen raskaaksi. Miehen kanssa juttelimme asiasta kauan ja mietimme yön yli miten menetellään. Sanoin miehelle, että hänen pitää olla todella varma haluaako isäksi, muuten vauvaa ei tule! En todellakaan halua vastaavia sotkuja elämääni mitä täällä palstalla kirjoitellaan!

syys-äiskä kirjoitti:

Nuoresta iästäni huolimatta tiedän, että toinen pitää tuntea KUNNOLLA ennen vauvan tuloa. Olen seurustellut avosiippani kanssa useita vuosia ja tulin yllättäen raskaaksi. Miehen kanssa juttelimme asiasta kauan ja mietimme yön yli miten menetellään. Sanoin miehelle, että hänen pitää olla todella varma haluaako isäksi, muuten vauvaa ei tule! En todellakaan halua vastaavia sotkuja elämääni mitä täällä palstalla kirjoitellaan!

Lue lisää

Olemme siis seurustelleet parisen vuotta ja vauvakuume on välillä todella kova kummallakin. Silti en koe tällä hetkellä olevani valmis vielä lapsen tuloon, haluan tutustua mieheeni oikein kunnolla, olla kahden hänen kanssaan ja katsoa mitä tästä oikein tulee. Haluan tietää, että parisuhteemme on niin vankalla pohjalla jo ennen lapsen tuloa ettei se sitten kaadu johonkin vaipanvaihtoon ja väsymykseen tai erimielisyyksiin kasvatuksen kanssa tms.

Olen kanssasi samaa mieltä, en halua omalle kohdalleni samoja ongelmia ja sotkuja kuin mitä näillä palstoilla kirjoitellaan!

Tietenkään elämä ei ole ikinä täydellistä (koettu on se kurjakin puoli), mutta omilla teoillaan ja valinnoillaan voi vaikuttaa suuresti sen laatuun.

Teillä taitaa sitten olla perheenlisäystä tulossa syksyllä (nimimerkistä päätellen). Onnea kaikille kolmelle :)

tuomitsin kirjoituksella lähinnä oman sukupuoleni, mutta katsotaan hieman myös toiselta kannalta.

naisella on luonnostaan hyvin usein tarve sitoutua ja perustaa perhe. tämä vaihe alkaa meillä yleensä hyvin aikaisemmin, kuin miehillä, johtuen ihan biologisista syistä. nainen on hedelmällisimmillään nuorena ja kyky lapsen saantiin heikkeee iän myötä. sen sijaan miehestä voi tulla isä ties miten vanhana. miesten tulisi ymmärtää tämä puoli.

mies saattaa ryhtyä hyvinkin nuorena "vakavaan parisuhteeseen" kuitenkin yhtä itsekkäistä syistä, kuin nainen. on kiva, kun on joku siivoamassa, laittamassa ruokaa, pesemässä pyykkiä, jakamassa puolet talouden menoista, hellimässä, hieromassa ja tietenkin tyydyttämässä seksuaaliset tarpeet. osa syistä on toki samoja, kuin naisilla. kuitenkin mies saattaa seurustella pitkäänkin naisen kanssa, jonka kanssa ei kuitenkaan välttämättä kuvittele viettävänsä loppuelämäänsä. en sijaan nainen ryhtyessään parisuhteeseen useimmiten alkaa hyvin aikaisessa vaiheessa jo suunnitella tuevaisuutta hyvinkin pitkälle (häitä, lasten lukumäärää ja nimiä, yhteistä omaa asuntoa jne,...). mies haluaa huomattavasti useammin elää "päivä kerrallaan".

valitettavasti me olemme erilaisia: naiset ja miehet. ehkäpä parikymppisen naisen olisikin ideaalia seurustella 3-kymppisen miehen kanssa, jotta olisivat samalla aaltopituudella. miehen menojalka ei enää vipata niin kovasti ja tämä on jo ehtinyt vahvistaa egoaan hankittuaan riittävästi todistusaineistoa seksuaalisesta viehätysvoimastaan (seksikokemuksia siis). tällöin mies on (ehkä) valmis sitoutumaan niin naiseen, kuin perheenperustamiseenkin.

miehet voisivat muös osallista ehkäisypuoleen. olen ainakin itse hyvin harmissani siitä, että suhteissani ehkäisy on aina jätett minun vastuulleni. yhdenillansuhteissa miehet ovat aika hyvin muistaneet kuminkäytön, mutta toisaalta lähes yhtä moni on tyytynyt vain kysymään "käytäthän sä pillereitä?". ne pillerit maksavat. kolmen kuukauden satsin hinnaksi tulee merkistä riippuen noin 20€. laastarit ja rengas ovat vielä kalliimpia. miksi tuo on yksin naisen kustannettava useimmiten myös parisuhteessa? eikö ehkäisy ole molempien asia? edellinen suhteeni kesti 2 vuotta, eikä mies tarjoutunut kertaakaan maksamaan pillereitä! olisikin reilua, jos voisi popsia joka toisen kuukauden pillereitä ja toinen hankkisi kumit seuraavalle kuulle, jos ei muuten haluaisi osallistua kuluihin. ikävä kyllä tuo käytäntö sekoittaisi naisen hormonitoiminnan ja kuukautiskierron. ai niin, pillereistä aiheutuu yös muita kuluja. naisen on käytävä kerran vuodessa gynekologilla, sillä niitä ei saa ilman reseptiä (ei myöskään ekäisylaastareita, tai rengasta)! ei ole kiva käydä terveyskeskuksessa yleislääkärin ronklattavana (jolloin kulu uusimisesta on vain n.20€, kaupungista riippuen), koska nämä eivät useimmiten ota samalla papa-koetta, tai tutki rintoja (ammattitaito ei ole sama, kuin erikoislääkärillä, eli gynekologilla) ja yksityisellä lääkärillä käynti maksaakin jo 70-100€! olisi kiva, jos kumppani osallistuisi näihin kuluihin, sillä kyse on myös hänen edustaan, koska tällöin tämän ei tarvitse käyttää sitä kumipukua.
tässä oli todiste siitä, miten miehet jättävät ehkäisyn naisenhuoleksi. siis myös rahallisesti! kuinka moni mieson valmis miesten e-pillereihin sitten, kun tulevat suomessakin saataville? ntä kuinka moni tällä hetkellä maksaa puolet kumppaninsa pillereistä/muusta ehkäisystä?

paha akka kirjoitti:

tuomitsin kirjoituksella lähinnä oman sukupuoleni, mutta katsotaan hieman myös toiselta kannalta.

naisella on luonnostaan hyvin usein tarve sitoutua ja perustaa perhe. tämä vaihe alkaa meillä yleensä hyvin aikaisemmin, kuin miehillä, johtuen ihan biologisista syistä. nainen on hedelmällisimmillään nuorena ja kyky lapsen saantiin heikkeee iän myötä. sen sijaan miehestä voi tulla isä ties miten vanhana. miesten tulisi ymmärtää tämä puoli.

mies saattaa ryhtyä hyvinkin nuorena "vakavaan parisuhteeseen" kuitenkin yhtä itsekkäistä syistä, kuin nainen. on kiva, kun on joku siivoamassa, laittamassa ruokaa, pesemässä pyykkiä, jakamassa puolet talouden menoista, hellimässä, hieromassa ja tietenkin tyydyttämässä seksuaaliset tarpeet. osa syistä on toki samoja, kuin naisilla. kuitenkin mies saattaa seurustella pitkäänkin naisen kanssa, jonka kanssa ei kuitenkaan välttämättä kuvittele viettävänsä loppuelämäänsä. en sijaan nainen ryhtyessään parisuhteeseen useimmiten alkaa hyvin aikaisessa vaiheessa jo suunnitella tuevaisuutta hyvinkin pitkälle (häitä, lasten lukumäärää ja nimiä, yhteistä omaa asuntoa jne,...). mies haluaa huomattavasti useammin elää "päivä kerrallaan".

valitettavasti me olemme erilaisia: naiset ja miehet. ehkäpä parikymppisen naisen olisikin ideaalia seurustella 3-kymppisen miehen kanssa, jotta olisivat samalla aaltopituudella. miehen menojalka ei enää vipata niin kovasti ja tämä on jo ehtinyt vahvistaa egoaan hankittuaan riittävästi todistusaineistoa seksuaalisesta viehätysvoimastaan (seksikokemuksia siis). tällöin mies on (ehkä) valmis sitoutumaan niin naiseen, kuin perheenperustamiseenkin.

miehet voisivat muös osallista ehkäisypuoleen. olen ainakin itse hyvin harmissani siitä, että suhteissani ehkäisy on aina jätett minun vastuulleni. yhdenillansuhteissa miehet ovat aika hyvin muistaneet kuminkäytön, mutta toisaalta lähes yhtä moni on tyytynyt vain kysymään "käytäthän sä pillereitä?". ne pillerit maksavat. kolmen kuukauden satsin hinnaksi tulee merkistä riippuen noin 20€. laastarit ja rengas ovat vielä kalliimpia. miksi tuo on yksin naisen kustannettava useimmiten myös parisuhteessa? eikö ehkäisy ole molempien asia? edellinen suhteeni kesti 2 vuotta, eikä mies tarjoutunut kertaakaan maksamaan pillereitä! olisikin reilua, jos voisi popsia joka toisen kuukauden pillereitä ja toinen hankkisi kumit seuraavalle kuulle, jos ei muuten haluaisi osallistua kuluihin. ikävä kyllä tuo käytäntö sekoittaisi naisen hormonitoiminnan ja kuukautiskierron. ai niin, pillereistä aiheutuu yös muita kuluja. naisen on käytävä kerran vuodessa gynekologilla, sillä niitä ei saa ilman reseptiä (ei myöskään ekäisylaastareita, tai rengasta)! ei ole kiva käydä terveyskeskuksessa yleislääkärin ronklattavana (jolloin kulu uusimisesta on vain n.20€, kaupungista riippuen), koska nämä eivät useimmiten ota samalla papa-koetta, tai tutki rintoja (ammattitaito ei ole sama, kuin erikoislääkärillä, eli gynekologilla) ja yksityisellä lääkärillä käynti maksaakin jo 70-100€! olisi kiva, jos kumppani osallistuisi näihin kuluihin, sillä kyse on myös hänen edustaan, koska tällöin tämän ei tarvitse käyttää sitä kumipukua.
tässä oli todiste siitä, miten miehet jättävät ehkäisyn naisenhuoleksi. siis myös rahallisesti! kuinka moni mieson valmis miesten e-pillereihin sitten, kun tulevat suomessakin saataville? ntä kuinka moni tällä hetkellä maksaa puolet kumppaninsa pillereistä/muusta ehkäisystä?

Lue lisää

kuin että OLET TÄYDELLISEN OIKEASSA!!! Molemmat tekstisi ovat täyttä totta. Tietysti poikkeuksia löytyy kummastakin sukupuolesta, mutta noin yleistäen en olisi itse ainakaan osannut paremmin kirjoittaa.

Tuosta ehkäisyn maksamisesta vielä. Tällä hetkellä saan pillerini ilmaiseksi liittyen erääseen tutkimukseen (joka on kestänyt lähes koko nykyisen seurusteluni ajan. Sen ajan jolloin maksoin pillerini, kulut laitettiin puoliksi.), mutta aiempien miesten (poikien!) kanssa on ollut juuri tuo sama ongelma. Eli kuka maksaa.

Olen odottanut kumppaneiden ehdotusta pillereiden puoliksi maksamisesta ja kerran itse pyysin suoraan erästä seurustelukumppaniani laittamaan kulut puoliksi. Vastaus oli, että "sulla on paremmat tulot ja sähän niitä syöt"... Arvaat varmaan, että tämä suhde ei ollut kovinkaan pitkäkestoinen...

Hyvä kirjoitus kaikin puolin, silti tämä vain pisti silmääni:

"se isyystestikin voisi olla hyvä tehdä. tiedän monta nuorta naista, joilla on seurustelusuhteenkin aikana ollut lukuisia irtosuhteita (samoin, kuin monilla miehillä) ja kun ovat sitten paksuksi paukahtaneet, ovat vain valkanneet noista miehistä sen, jonka haluavat omakseen tai sitten oman seurustelukumppaninsa ja väittäneet tätä isäksi."

Miten on mahdollista "valkata" itselleen jokin tuntemattomista (tai tunnetuista) miehistä pelkän raskauden perusteella...

Pidätkö todella miehiä niin tyhmänä että jos joku horoperse väittää olevan juuri minulle raskaana niin hypin hänen luokseen ja eletään elämämme yhdessä loppuun...No way.

Noh, isyyttähän ei ole pakko tunnustaa ja elatusmaksuja EI VOI saada ennenkuin lapsen isyydestä on varma tieto.

Mahtaa olla aika korkea kynnys naisella nostaa kanne miestä vastaan ja vaatia isyystestiä vaikkei ole läheskään varma asiasta.

Meinaan itselleni kävi juuri näin. Heivasin naisen, tämä katkeroitui ja n: kuukauden jälkeen hän väitti olevansa raskaana juuri minulle - en luonnollisestikaan tunnustanut isyyttä enkä maksa penniäkään hänen äpärästään vielä tänäpäivänäkään.

Joten tämä "valkkaaminen" ei toiminut ainakaan tässä tapauksessa enkä usko että maailmassa edes on niin tyhmiä miehiä että maksavat (tai elävät huonossa suhteessa) lapsen vuoksi josta ei olla varmoja kenen se on.

.......... kirjoitti:

Hyvä kirjoitus kaikin puolin, silti tämä vain pisti silmääni:

"se isyystestikin voisi olla hyvä tehdä. tiedän monta nuorta naista, joilla on seurustelusuhteenkin aikana ollut lukuisia irtosuhteita (samoin, kuin monilla miehillä) ja kun ovat sitten paksuksi paukahtaneet, ovat vain valkanneet noista miehistä sen, jonka haluavat omakseen tai sitten oman seurustelukumppaninsa ja väittäneet tätä isäksi."

Miten on mahdollista "valkata" itselleen jokin tuntemattomista (tai tunnetuista) miehistä pelkän raskauden perusteella...

Pidätkö todella miehiä niin tyhmänä että jos joku horoperse väittää olevan juuri minulle raskaana niin hypin hänen luokseen ja eletään elämämme yhdessä loppuun...No way.

Noh, isyyttähän ei ole pakko tunnustaa ja elatusmaksuja EI VOI saada ennenkuin lapsen isyydestä on varma tieto.

Mahtaa olla aika korkea kynnys naisella nostaa kanne miestä vastaan ja vaatia isyystestiä vaikkei ole läheskään varma asiasta.

Meinaan itselleni kävi juuri näin. Heivasin naisen, tämä katkeroitui ja n: kuukauden jälkeen hän väitti olevansa raskaana juuri minulle - en luonnollisestikaan tunnustanut isyyttä enkä maksa penniäkään hänen äpärästään vielä tänäpäivänäkään.

Joten tämä "valkkaaminen" ei toiminut ainakaan tässä tapauksessa enkä usko että maailmassa edes on niin tyhmiä miehiä että maksavat (tai elävät huonossa suhteessa) lapsen vuoksi josta ei olla varmoja kenen se on.

Lue lisää

valitettavasti näitä hyväuskoisia miehiä, jotka uskovat naisen sanaan vailla epäilyksen häivää kyllä riittää. ei "jakavakaan" nainen yleensä miehilleen tunnusta olevansa muidenkin kanssa. vasta ultrassa selviää tarkka ajankohta ja siksi olisikin hyvä, että jokainen isäkandi vaatisi näitä lääkärin papereita nähtäväkseen, ennen kuin ottaa lapsen omakseen. voin kuvitella minkä katkeruuden se saa aikaan, jos vuosia toisen lasta kasvatettuaan ja rakastettuaan saakin yllättäen tietää kyseessä ollen aivan toisen miehen siittämä lapsi.

sinä olet mielestäni toiminut viisaasti ja itsekkyys ei ole koskaan ahasta, vaan se on oikeus. jos äiti on itsekäs hankkiessaan lasen ilman, että ysymyksessä on yhdessä harkittu ja sovittu juttu, on myös isälle sallittava itsekkyys luistaa vastuusta -ainakin jollei isyys ole todistettavissa, tai jollei äiti ole halukas tätä edes selvittämään.

toisaalta olen äärettömän suruissani siitä, miten paljon isättömiä lapsia tänä päivänä syntyy. tunnen henkilökohtaisesti useammankin ihmisen, joka ei koskaan ole tavannut biologista isäänsä ja olen nänyt miten tuo hylkääminen on vaikuttanut heidän henkiseen kasvuunsa ja tasapainoonsa. minusta jokainen lapsi ansaitsee äidin lisäksi olemassa ja tiedossa olevan isän sekä tunteen olla rakastettu ja välitetty molempien vanhempiensa taholta siitäkin huolimatta mikä on näiden kahden keskinäinen suhde. lapsella on oikeus tietää biologinen taustansa siitäkin huolimatta mitä vanhemmat ajattelevat ja onko lapsi ollut vahinko joko molempien tai toisen vanhemman osalta.

minä olen ottolapsi. biologiset vanhmapni olivat vielä yhdessä syntyessäni, mutta eivät terveydentilansa vuoksi ja taloudellisista syistä pystyneet minua pitämään. biologinen isäni on kuitenkin tunnustanut minut. tästä on ollut suuri apu minun omassa henkisessä kasvussani ja asioiden käsittelyssä. en ole kokenut hylkäämistä, joka meille ottolapsille on hyvin yleistä. olen ollut siinä mieless hyvin onnellisessa asemassa. sen sijaan pikkusiskoni (ei-biologinen, vaan adoptpitu samaan perheeseen) on kokenut hylkäämisen eittäin rankkana ja kamppailee asian kanssa yhä päivittäin (on nyt 19-vuotias). tämä on fiksu ja viehättävä, mutta joutuu kokemaan alemmuutta jatkuvasti siksi, että isänsä ei ole tunnustanut tätä koskaan omakseen, jos isä edes on äidinkään tiedossa. äitinsä on psyykkisesti sairas ja kärsi vankeustuomiota siskoni syntyessä (puhun siksosta, vaikka kyseessä ei ole biologinen sisareni, koska me adoptoidut lapset koemme OIKEIKSI vanhemmiksemme ja sisaruksiksemme ne, joiden kanssa olemme varttuneet, emmekä niitä, jotka ovat "samaa verta") ja sisareni joutuu todennäköisesti elämään vailla tietoa biologisesta isästä koko lopun elämäänsä (äidistään ei ole nykytilanteessa ketomaan totuutta). se on suuri taakka, vaikka vastoinkäymisillä onkin tapana vahvistaa.

omasta kokemuksestani taas voin sanoa, että 18-vuotiaana tutustuttuani biologisiin juuriini sain enemmän, kuin odotin. minulla oli pelkät nimet( ja sosiaaliturvatunnukset) paperilla lähtiessäni juuriani selvittämään, mutta tuon jälkeen kaikki minua siihen saakka painanut ja vaivannut ikään kuin aukesi ja pääsin irti siitä hylkäämisen tunteen tuomasta katkruudesta, joka oli kasvanut sisälläni lapsesta saakka. vaikka sainkin kuulla biologisen isäni kuolleen jo vuonna -83 (ollessani 3-vuotias) sain sentään tietää tämän nimen ja tarinaa tämän elämästä. sain tietää tällä olleen muitakin lapsia ja sain heidän tietonsa maistaatin kautta ja nyt minulla on ihanan suur liuta biologisia sisko- ja velipuolia, joiden kanssa harjoitamme lähinnä kirjeenvaihtoa (koska asumme eri puolilla suomea), mutta koemme nyt kaikki taustamme ja toisemme rikkautena. biologisen äitini olen tavannutkin ja pidän tähän yhteyttä. tämän kautta olen myös saanut "uusia" sisaruksia ja se tuntuu hyvältä. olen päässyt kokonaan yli tuosta hylätyksi tulemisen tunteesta ja lisäksi olen oppinut itsestäni paljon. tiedän nyt keneltä olen perinyt ulkonäköni ja keneltä älykkyyteni ja keneltä tulevat taiteelliset lahjat. tiedn nyt miksi en pidä tietyistä ruuista ja mihin sairauksiin suvussani on taipumusta. tiedän nyt myös suvussani esiintyneen tavallista enemmän tiettyjä sairauksia, joiden vuoksi osaan nyt lääkärikäynneilläni merkata tietyt kohdat oikein.

te, jotka olette kasvaneet tuntien molemmat biologiset vanhempanne, ette voi ymmärtää sitä, miltä tuntuu lukion bologiantunneilla perinnölliyyslaskennan kurssilla. vastaan tulee paljon tehtäviä, joissa pitää ensin tehdä päätelmiä silmien- ja hiustenvärin, veriryhmien ja muun suhteen vain ulkoisin perustein verraten omaan perheeseen. sitten vasta lasketaan ne oikeat tulokset laskutoimituksin. itse järjestin mahdollisimman paljon autokoulun ajotunteja juuri tuon kurssin ajaksi saadakseni luvallisen poissaolon mahdollisimman monelta tuon kurssin tunnilta.

näistä järkisyistä tunnustakaa isyytenne lapsen edun vuoksi, mutta tarkistuttakaa se isyys testein ennen tunnustamista! niistä elatusmaksuista pystyy lintsaamaan kyuitenkin, ettei sen siitä pitäisi jäädä kiinni. lapsella on oikeus tuntea juurensa, kasvatti t'män sitten kuka tahansa.

miettikää!

paha akka kirjoitti:

valitettavasti näitä hyväuskoisia miehiä, jotka uskovat naisen sanaan vailla epäilyksen häivää kyllä riittää. ei "jakavakaan" nainen yleensä miehilleen tunnusta olevansa muidenkin kanssa. vasta ultrassa selviää tarkka ajankohta ja siksi olisikin hyvä, että jokainen isäkandi vaatisi näitä lääkärin papereita nähtäväkseen, ennen kuin ottaa lapsen omakseen. voin kuvitella minkä katkeruuden se saa aikaan, jos vuosia toisen lasta kasvatettuaan ja rakastettuaan saakin yllättäen tietää kyseessä ollen aivan toisen miehen siittämä lapsi.

sinä olet mielestäni toiminut viisaasti ja itsekkyys ei ole koskaan ahasta, vaan se on oikeus. jos äiti on itsekäs hankkiessaan lasen ilman, että ysymyksessä on yhdessä harkittu ja sovittu juttu, on myös isälle sallittava itsekkyys luistaa vastuusta -ainakin jollei isyys ole todistettavissa, tai jollei äiti ole halukas tätä edes selvittämään.

toisaalta olen äärettömän suruissani siitä, miten paljon isättömiä lapsia tänä päivänä syntyy. tunnen henkilökohtaisesti useammankin ihmisen, joka ei koskaan ole tavannut biologista isäänsä ja olen nänyt miten tuo hylkääminen on vaikuttanut heidän henkiseen kasvuunsa ja tasapainoonsa. minusta jokainen lapsi ansaitsee äidin lisäksi olemassa ja tiedossa olevan isän sekä tunteen olla rakastettu ja välitetty molempien vanhempiensa taholta siitäkin huolimatta mikä on näiden kahden keskinäinen suhde. lapsella on oikeus tietää biologinen taustansa siitäkin huolimatta mitä vanhemmat ajattelevat ja onko lapsi ollut vahinko joko molempien tai toisen vanhemman osalta.

minä olen ottolapsi. biologiset vanhmapni olivat vielä yhdessä syntyessäni, mutta eivät terveydentilansa vuoksi ja taloudellisista syistä pystyneet minua pitämään. biologinen isäni on kuitenkin tunnustanut minut. tästä on ollut suuri apu minun omassa henkisessä kasvussani ja asioiden käsittelyssä. en ole kokenut hylkäämistä, joka meille ottolapsille on hyvin yleistä. olen ollut siinä mieless hyvin onnellisessa asemassa. sen sijaan pikkusiskoni (ei-biologinen, vaan adoptpitu samaan perheeseen) on kokenut hylkäämisen eittäin rankkana ja kamppailee asian kanssa yhä päivittäin (on nyt 19-vuotias). tämä on fiksu ja viehättävä, mutta joutuu kokemaan alemmuutta jatkuvasti siksi, että isänsä ei ole tunnustanut tätä koskaan omakseen, jos isä edes on äidinkään tiedossa. äitinsä on psyykkisesti sairas ja kärsi vankeustuomiota siskoni syntyessä (puhun siksosta, vaikka kyseessä ei ole biologinen sisareni, koska me adoptoidut lapset koemme OIKEIKSI vanhemmiksemme ja sisaruksiksemme ne, joiden kanssa olemme varttuneet, emmekä niitä, jotka ovat "samaa verta") ja sisareni joutuu todennäköisesti elämään vailla tietoa biologisesta isästä koko lopun elämäänsä (äidistään ei ole nykytilanteessa ketomaan totuutta). se on suuri taakka, vaikka vastoinkäymisillä onkin tapana vahvistaa.

omasta kokemuksestani taas voin sanoa, että 18-vuotiaana tutustuttuani biologisiin juuriini sain enemmän, kuin odotin. minulla oli pelkät nimet( ja sosiaaliturvatunnukset) paperilla lähtiessäni juuriani selvittämään, mutta tuon jälkeen kaikki minua siihen saakka painanut ja vaivannut ikään kuin aukesi ja pääsin irti siitä hylkäämisen tunteen tuomasta katkruudesta, joka oli kasvanut sisälläni lapsesta saakka. vaikka sainkin kuulla biologisen isäni kuolleen jo vuonna -83 (ollessani 3-vuotias) sain sentään tietää tämän nimen ja tarinaa tämän elämästä. sain tietää tällä olleen muitakin lapsia ja sain heidän tietonsa maistaatin kautta ja nyt minulla on ihanan suur liuta biologisia sisko- ja velipuolia, joiden kanssa harjoitamme lähinnä kirjeenvaihtoa (koska asumme eri puolilla suomea), mutta koemme nyt kaikki taustamme ja toisemme rikkautena. biologisen äitini olen tavannutkin ja pidän tähän yhteyttä. tämän kautta olen myös saanut "uusia" sisaruksia ja se tuntuu hyvältä. olen päässyt kokonaan yli tuosta hylätyksi tulemisen tunteesta ja lisäksi olen oppinut itsestäni paljon. tiedän nyt keneltä olen perinyt ulkonäköni ja keneltä älykkyyteni ja keneltä tulevat taiteelliset lahjat. tiedn nyt miksi en pidä tietyistä ruuista ja mihin sairauksiin suvussani on taipumusta. tiedän nyt myös suvussani esiintyneen tavallista enemmän tiettyjä sairauksia, joiden vuoksi osaan nyt lääkärikäynneilläni merkata tietyt kohdat oikein.

te, jotka olette kasvaneet tuntien molemmat biologiset vanhempanne, ette voi ymmärtää sitä, miltä tuntuu lukion bologiantunneilla perinnölliyyslaskennan kurssilla. vastaan tulee paljon tehtäviä, joissa pitää ensin tehdä päätelmiä silmien- ja hiustenvärin, veriryhmien ja muun suhteen vain ulkoisin perustein verraten omaan perheeseen. sitten vasta lasketaan ne oikeat tulokset laskutoimituksin. itse järjestin mahdollisimman paljon autokoulun ajotunteja juuri tuon kurssin ajaksi saadakseni luvallisen poissaolon mahdollisimman monelta tuon kurssin tunnilta.

näistä järkisyistä tunnustakaa isyytenne lapsen edun vuoksi, mutta tarkistuttakaa se isyys testein ennen tunnustamista! niistä elatusmaksuista pystyy lintsaamaan kyuitenkin, ettei sen siitä pitäisi jäädä kiinni. lapsella on oikeus tuntea juurensa, kasvatti t'män sitten kuka tahansa.

miettikää!

Lue lisää

"näistä järkisyistä tunnustakaa isyytenne lapsen edun vuoksi, mutta tarkistuttakaa se isyys testein ennen tunnustamista! niistä elatusmaksuista pystyy lintsaamaan kyuitenkin, ettei sen siitä pitäisi jäädä kiinni. lapsella on oikeus tuntea juurensa, kasvatti t'män sitten kuka tahansa."

Ehdottomasti samaa mieltä kanssasi - mutta se pelkkä isyyden tunnustaminen EI vielä takaa täydellistä kasvuympäristöä lapselle.

Olen itsekin ehdottomasti samaa mieltä siitä että kasvava lapsi tarvitsee sekä isän että äidin - ja mielellään samassa kodissa.

jos edelle kirjoittamani tapaus olisi todella ollut minun lapseni niin olisin varmasti käyttäynyt toisin asiassa.

itsekin olen "isätön" lapsi (tai en lapsi enää)
ja tiedän ihan henkilökohtaisesti että isä on todella tärkeä osa lapsen elämää.

Oman isäni tapasin ensikerran 18 vuotiaana ja tiedän miltä tuntuu elää ilman tukevaa "isähahmoa".

ja Se katkeruus, minkä vuosia TOISEN lasta kasvatettuaan ei suinkaan johdu rahasta - koska lapseen kyllä kiintyy ja uskon että tällaisissa tapauksissa "isä" tuskin hylkää "lastaan" vaikka saisi tietää tämän todellisen alkuperän.

ja Jos nainen haluaa käyttää (tyhmää) miestä pelkkänä rahastuvälineenä - niin loppupeleissä hän tekee hallaa vain itselleen sekä ennenkaikkea LAPSELLE.

se kondomin ehkäisyvarmuus vain ei ole yhtä luotettava, kuin pillereiden, kumeja menee rikki, mutta pillerit eivät petä säännöllisesti otettuina (jos elimistö vaan on siinä kunnossa, että imeytyy). tuplahkäisy olisi silti kiva juttu, mutta ikävä kyllä tuo kumin käyttö vie "tunnetta" kun on kysymys rakkaussuhteesta, eikä pelkästä panosta.
kumin käyttö satunnaisten seksikumppaneiden kanssa olisi kyllä suotavaa. kuulin juuri lekurilla (kun kävin uusimassa omat pillerini), että nuorten klamydiatartunnat ovat lisääntyneet ihan räjähdysmäisesti ja se on paha, kun klamydia voi olla piilevänä ilman oireita ja se aiheuttaa naisille lapsettomuutta.

Satunnaisissa suhteissa pitäisi AINA käyttää kortsua, se kun ehkäisee sekä raskauden että ne ikävät taudit (mitä pillerit EI tee!).
Mutta vakituisessa suhteessa olemme ainakin mieheni kanssa kokeneet kumit todella epäkäytännöllisiksi, eikä niitä ollakaan enää aikoihin käytetty. Pillereitä olen myös syönyt jo vuosia ennen kuin tapasin nykyisen mieheni.

Itse en edes pystyisi (enkä ikinä edes haluaisi sitä tehdä) huijata miestäni sanomalla syöväni pillereitä jos en sitä todellisuudessa tekisi. Hän kun tuntee kuukautiskiertoni paremmin kuin minä itse :)
Haluan myös tulevien lastemme syntyvät yhteisestä päätöksestä, kun molemmat olemme siihen valmiita ja elämäntilanne sallii sen. En siis voi hyväksyä missään tapauksessa naisia, jotka hankkiutuvat raskaaksi ilman miehen lupaa tai halua.

Itse en ainakaan voisi sitoutua ihmiseen koko loppuiäkseni, jos en olisi hänen kanssaan ollut sängyssä jo sitä ennen (siis "testannut" häntä). Mitä jos seksi miehen kanssa olisikin todella huonoa, pitäisikö sitten vain kärsiä surkeasta seksistä?

Itselleni seksi on todella tärkeä osa toimivaa parisuhdetta enkä usko että ilman hyvää seksiä voisi olla myöskään hyvää muuta suhdetta. Kuten myös toisinpäin.

Kun nyt vajaan kahden vuoden seurustelun jälkeen tiedän haluavani ja olevani valmis viettämään loppuelämäni nykyisen mieheni kanssa, olisinko mielestäsi vasta nyt valmis sänkyyn hänen kanssaan? Kun pienen pieni mahdollisuus lapsesta ei enää kaataisi koko maailmaa??

Kyllä seksiä saa harrastaa, kunhan kumpikin muistaa huolehtia ehkäisyn tärkeydestä. Mielestäni sänkyyn on valmis silloin kun osaa huolehtia ehkäisystä jo etukäteen. Vahinkoja sattuu tekevällekin, mutta oikein käytettynä monet ehkäisytavat ovat todella luotettavia.
Eikä pienenpienen raskauden mahdollisuuden takia tarvitse pihdata koko elämäänsä "sille oikealle", seksi kun on aivan luonnollinen ihmisten välinen asia, tärkeä osa parisuhdetta.

Entä jos nainen tulee raskaaksi suhteen alkuhuumassa kun kortsun käyttö unohtuu, ensimmäisestä kerrasta, suunnittelematta, ajattelematta. Jos mies ei ehdota kortsun käyttöä eikä myöskään kysy käyttääkö nainen pillereitä. Nainen ei usko tulevansa samantien raskaaksi, mutta tuleekin. Onko tällöinkin mies uhri, jos hän ei saa naista taivuteltua aborttiin, jota hän ehdottaa vasta naisen ollessa 8 viikolla, neljä viikkoa raskaustestin plussauksen jälkeen, josta nainen on kertonut miehelle? Onko naisen velvollisuus tehdä abortti tässä tapauksessa, jos aikoo olla oikeudenmukainen miestä kohtaan? Entä jos hän ei enää siinä vaiheessa pysty/halua? Onko hän silloin itsekäs hirviö? Eikö mieskin ottanut riskin aivan yhtälailla ehkäisyn suhteen ja ole myös vastuussa?

Kesävauva kirjoitti:

Entä jos nainen tulee raskaaksi suhteen alkuhuumassa kun kortsun käyttö unohtuu, ensimmäisestä kerrasta, suunnittelematta, ajattelematta. Jos mies ei ehdota kortsun käyttöä eikä myöskään kysy käyttääkö nainen pillereitä. Nainen ei usko tulevansa samantien raskaaksi, mutta tuleekin. Onko tällöinkin mies uhri, jos hän ei saa naista taivuteltua aborttiin, jota hän ehdottaa vasta naisen ollessa 8 viikolla, neljä viikkoa raskaustestin plussauksen jälkeen, josta nainen on kertonut miehelle? Onko naisen velvollisuus tehdä abortti tässä tapauksessa, jos aikoo olla oikeudenmukainen miestä kohtaan? Entä jos hän ei enää siinä vaiheessa pysty/halua? Onko hän silloin itsekäs hirviö? Eikö mieskin ottanut riskin aivan yhtälailla ehkäisyn suhteen ja ole myös vastuussa?

Lue lisää

Eipä kannata etsiä syyllistä kummastakaan. Tekstistäsi löytyy inhottavia ja mielikuvituksellisia sanoja ”uhri”, ”velvollisuus aborttiin”, ”itsekäs hirviö”. Niiden perusteella ei kannata päätöksiä tehdä. Kyse on nyt ainoastaan siitä, haluatko sinä lapsen vai et, päätös on sinun. Päätit mitä tahansa kannat suurimman vastuun.

2+3 kirjoitti:

Eipä kannata etsiä syyllistä kummastakaan. Tekstistäsi löytyy inhottavia ja mielikuvituksellisia sanoja ”uhri”, ”velvollisuus aborttiin”, ”itsekäs hirviö”. Niiden perusteella ei kannata päätöksiä tehdä. Kyse on nyt ainoastaan siitä, haluatko sinä lapsen vai et, päätös on sinun. Päätit mitä tahansa kannat suurimman vastuun.

Lue lisää

Syyllistä ei tällaiseen ole tai sitten syyllisiä on molemmat.
Avain kysymys on se haluaako mies lapsen?
Nainen päättää pitääkö lapsen vai ei, siihen ei voi mies vaikuttaa mutta siihen voi haluaako isäksi(olisi tietenkin suotavaa että äiti ei elatusmaksuja olisi vailla kun ja jos ei mies ikinä isäksi halunnut, vaan jos vahinko on yhteinen on vastuukin yhteinen ja päätökset muuten yhteiset mutta jos nainen päättää pitää vauvan se on hänen oikeus).
Asioissa on kaksi puolta, niinkuin tässäkin.
Olemalla rehellinen itselleen aikuinen mies ja nainen tietää mitä haluaa ja toimii sen mukaan, järjellä ja sydämen äänellä :)

liibalaabadam kirjoitti:

Syyllistä ei tällaiseen ole tai sitten syyllisiä on molemmat.
Avain kysymys on se haluaako mies lapsen?
Nainen päättää pitääkö lapsen vai ei, siihen ei voi mies vaikuttaa mutta siihen voi haluaako isäksi(olisi tietenkin suotavaa että äiti ei elatusmaksuja olisi vailla kun ja jos ei mies ikinä isäksi halunnut, vaan jos vahinko on yhteinen on vastuukin yhteinen ja päätökset muuten yhteiset mutta jos nainen päättää pitää vauvan se on hänen oikeus).
Asioissa on kaksi puolta, niinkuin tässäkin.
Olemalla rehellinen itselleen aikuinen mies ja nainen tietää mitä haluaa ja toimii sen mukaan, järjellä ja sydämen äänellä :)

Lue lisää

Onko kenelläkään muulla käynyt samoin kuin minulla? Avopuolisoni alkoi puhua vauvahaaveistaan lähes heti seurustelun vakiinnuttua. Olin avioeroni jälkeen elänyt vuoden yksin enkä siis syönyt pillereitä, käytimme kondomia. Kappas vaan, kerran olin tullut humalaspäissäni juhlista kotiin ja olimme harrastaneet seksiä ilman ehkäisyä. En muista tapahtumasta mitään. Puolisoni oli selvinpäin ja tietoisesti jättänyt kondomin pois, vaikka tiesi tasan tarkkaan etten koskaan ole halunnut lapsia. Esikoisemme syntyy tammikuussa ja kiroan päivittäin sitä etten ole mies. Jos olisin, lähtisin. Tämä lapsi ansaitsisi paremman äidin, tiedän nyt jo että minusta ei kotileikkiin ole. Mieheni jää mitä todennäköisimmin yksinhuoltajaksi ja minut leimataan pahaksi ihmiseksi. Miksi aina naisten pitäisi tuntea suuria tunteita ja vauvaonnea?? Vituttaa.

minkästeet81 kirjoitti:

Onko kenelläkään muulla käynyt samoin kuin minulla? Avopuolisoni alkoi puhua vauvahaaveistaan lähes heti seurustelun vakiinnuttua. Olin avioeroni jälkeen elänyt vuoden yksin enkä siis syönyt pillereitä, käytimme kondomia. Kappas vaan, kerran olin tullut humalaspäissäni juhlista kotiin ja olimme harrastaneet seksiä ilman ehkäisyä. En muista tapahtumasta mitään. Puolisoni oli selvinpäin ja tietoisesti jättänyt kondomin pois, vaikka tiesi tasan tarkkaan etten koskaan ole halunnut lapsia. Esikoisemme syntyy tammikuussa ja kiroan päivittäin sitä etten ole mies. Jos olisin, lähtisin. Tämä lapsi ansaitsisi paremman äidin, tiedän nyt jo että minusta ei kotileikkiin ole. Mieheni jää mitä todennäköisimmin yksinhuoltajaksi ja minut leimataan pahaksi ihmiseksi. Miksi aina naisten pitäisi tuntea suuria tunteita ja vauvaonnea?? Vituttaa.

Lue lisää

jätä lapsi suosiolla miehelle ja maksa elarit. Voit tapailla sitten lasta halutessasi :-)
Ei perhetouhut sovi kaikille. Minulle ainakin riittää pelkkä seurustelu, jätän häät, kakkavaipat ja joulut anoppilassa väliin ihan suosiolla. Hyvin on mennyt miesystävän kanssa, tapaamme lähes päivittäin ja aina on kiva olla yhdessä ilman paineita.

minkästeet81 kirjoitti:

Onko kenelläkään muulla käynyt samoin kuin minulla? Avopuolisoni alkoi puhua vauvahaaveistaan lähes heti seurustelun vakiinnuttua. Olin avioeroni jälkeen elänyt vuoden yksin enkä siis syönyt pillereitä, käytimme kondomia. Kappas vaan, kerran olin tullut humalaspäissäni juhlista kotiin ja olimme harrastaneet seksiä ilman ehkäisyä. En muista tapahtumasta mitään. Puolisoni oli selvinpäin ja tietoisesti jättänyt kondomin pois, vaikka tiesi tasan tarkkaan etten koskaan ole halunnut lapsia. Esikoisemme syntyy tammikuussa ja kiroan päivittäin sitä etten ole mies. Jos olisin, lähtisin. Tämä lapsi ansaitsisi paremman äidin, tiedän nyt jo että minusta ei kotileikkiin ole. Mieheni jää mitä todennäköisimmin yksinhuoltajaksi ja minut leimataan pahaksi ihmiseksi. Miksi aina naisten pitäisi tuntea suuria tunteita ja vauvaonnea?? Vituttaa.

Lue lisää

aborttia, sitä ei olisi mikään estänyt ?

pallojaloissaaina kirjoitti:

aborttia, sitä ei olisi mikään estänyt ?

Tai jälkiehkäisypilleri. Olet joko perkeleen tyhmä tai provo.

ashdyshy kirjoitti:

Tai jälkiehkäisypilleri. Olet joko perkeleen tyhmä tai provo.

teet saman, kuin miehetkin. Jätä lapsi isälle ja yritä luistaa elareista. Mitäs halusi lapsen. Nauttikoon täysillä.

Kesävauva kirjoitti:

Entä jos nainen tulee raskaaksi suhteen alkuhuumassa kun kortsun käyttö unohtuu, ensimmäisestä kerrasta, suunnittelematta, ajattelematta. Jos mies ei ehdota kortsun käyttöä eikä myöskään kysy käyttääkö nainen pillereitä. Nainen ei usko tulevansa samantien raskaaksi, mutta tuleekin. Onko tällöinkin mies uhri, jos hän ei saa naista taivuteltua aborttiin, jota hän ehdottaa vasta naisen ollessa 8 viikolla, neljä viikkoa raskaustestin plussauksen jälkeen, josta nainen on kertonut miehelle? Onko naisen velvollisuus tehdä abortti tässä tapauksessa, jos aikoo olla oikeudenmukainen miestä kohtaan? Entä jos hän ei enää siinä vaiheessa pysty/halua? Onko hän silloin itsekäs hirviö? Eikö mieskin ottanut riskin aivan yhtälailla ehkäisyn suhteen ja ole myös vastuussa?

Lue lisää

Pöljää ja erittäin vastuutonta käytöstä molemmilta...

Ja lasta kohtaan tuo on tietysti karmiva teko.

Isyystesti kannattaa myös aina tehdä. Jos nainen on noin moraaliton yhdessä asiassa, voi sitä olla myös mahdollisten isäehdokkaiden suhteen.

Varmaan ei löydy montaa naista, joka ei tunne jotain naista, joka on tahallaan raskaaksi hankkiutunut tai sitä yrittänyt.

voi voi kirjoitti:

Isyystesti kannattaa myös aina tehdä. Jos nainen on noin moraaliton yhdessä asiassa, voi sitä olla myös mahdollisten isäehdokkaiden suhteen.

Varmaan ei löydy montaa naista, joka ei tunne jotain naista, joka on tahallaan raskaaksi hankkiutunut tai sitä yrittänyt.

Lue lisää

Jos nainen on tavalla tai toisella "huijannut" teidät isäksi, niin myönnättekö tämän vai sanotteko kavereille, että lapsi tehtiin yhteistuumin?