kokemuksia montessoripäiväkodista?

tietoajanoava

Olen viemässä lastani montepäiväkotiin, onko kellään kokemuksia niistä?
miten lapsi koki tämän ja miten itse koit?

48

7161

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Lasta kunnioittava

      Olen ollut Montessoreissa ohjaajana sekä kunnallisisa päiväkodeissa kasvattajana.

      Jos haluat kysellä jotain, vastaan mielelläni. Sen voin kertoa jo että en millään malttaisi lähteä kotiin, paikka on mielenkiintoinen ja miellyttävä niin lapsille kuin aikuisillekin

      Voin kertoa mitä lapset oppivat...

      • tietoahaluava

        Kiva, että sain näin hyvän vastauksen.

        Olen lukenut Maria Montessorin ajatuksia ja ne kaiken kaikkiaan kuulostavat hyviltä. Erityisesti pidän siitä, että lasta kunnioitetaan. Mutta nyt on mielessäni se vähän arveluttavana asiana, että vanhemmat tavallaan pilaavat lapsen omillla menettelyillään ja jotenkin sain sen kuvan, että vanhempien ei tulisi olla osallistuvia. Sitä myös ihmettelen, miksi lasta ei saisi kehua? Toisaalta olen siitä samaa mieltä, että lapsi voi luulla, että emme usko hänen onnistuvan. Mutta toisaalta sillä kehullahan kerromme, että arvostamme hänen tekemistään. Ja myös tietyssä iässä lapsen itsetunnolle on tärkeää kehuminen.

        Mietin myös,e ttä onko lapsen aina tarpeellista oppia jotain, eikö leikki tai montessorin mielestä työ ole itse tarkoitus...siis se tekeminen, josta lapsi nauttii? Joskus se voi olla muutakin kuin montessorivälineillä tekemistä? Esim. monet lapset nauttivat liikunnasta ja ovat liikunnallisia.

        Mikä luulet olevan erona tavallisen tarhan ja montessoritarhan kasvatuksessa? Tämä on laaja kysymys, mutta ajattelin vain saada jotain ajatuksia asiantuntijalta.

        Kiitos etukäteen!


      • Montessoripäiväkodista
        tietoahaluava kirjoitti:

        Kiva, että sain näin hyvän vastauksen.

        Olen lukenut Maria Montessorin ajatuksia ja ne kaiken kaikkiaan kuulostavat hyviltä. Erityisesti pidän siitä, että lasta kunnioitetaan. Mutta nyt on mielessäni se vähän arveluttavana asiana, että vanhemmat tavallaan pilaavat lapsen omillla menettelyillään ja jotenkin sain sen kuvan, että vanhempien ei tulisi olla osallistuvia. Sitä myös ihmettelen, miksi lasta ei saisi kehua? Toisaalta olen siitä samaa mieltä, että lapsi voi luulla, että emme usko hänen onnistuvan. Mutta toisaalta sillä kehullahan kerromme, että arvostamme hänen tekemistään. Ja myös tietyssä iässä lapsen itsetunnolle on tärkeää kehuminen.

        Mietin myös,e ttä onko lapsen aina tarpeellista oppia jotain, eikö leikki tai montessorin mielestä työ ole itse tarkoitus...siis se tekeminen, josta lapsi nauttii? Joskus se voi olla muutakin kuin montessorivälineillä tekemistä? Esim. monet lapset nauttivat liikunnasta ja ovat liikunnallisia.

        Mikä luulet olevan erona tavallisen tarhan ja montessoritarhan kasvatuksessa? Tämä on laaja kysymys, mutta ajattelin vain saada jotain ajatuksia asiantuntijalta.

        Kiitos etukäteen!

        Jos henkilökunta, lapsiryhmä, ympäristö ja muu päivähoidon laatuasiat ovat kunnossa, olette varmaan tehnyt oikean ratkaisun pedagogiikassa.

        Toki lapissa on eroja, kaikille ei käy se että perinteiset lelut eivät ole niin paljon käytössä, kuin lapsi haluaisi leikkiä. Yleensä ulkoilussa on tavallisesti hiekkalaatikkoleikkikalut, saa potkia palloa, leikkiä kotia tai jotain mielikuvitushahmoa. Viime vuosina on otettu käyttöön myös esim. yksi huone leluilla leikkimistä varten, montessorityöskentely ja leluilla leikkiminen eivät ole samoissa tiloissa hyviä. Montessorin mukaan leikki on lapsen työtä. Montessorivälineillä tehdessä puhutan lapselle otetaan työ. Ei sanota että mennään leikkimään esim. vaaleanpunaisella tornilla, niillä ei leikitä.

        Montessoripäivään sisältyy myös joitain leikiksi käyviä hetkiä, kuten vaikka piirissä otetaan astiasta numerolappuja vuorotellen ja taputetaan niin monta kertaa kuin luku näyttää...ja hauskaa on kun lapusssa onkin numero 0! Ihan kivoja juttuja on tiedossa lapsellenne, toivon ainakin että paikkanne ei ole liian jäykkä toiminnaltaan, sellaisiakin tottakai aina voi mahtua joukkoon.


        Aluksi kerroit vanhempien osallisuudesta, tarkoitit varmaan sitä, etä vanhemmat tekevät liian paljon lapsen puolesta asioita. Jos sitä tarkoitat, niin totta on esim. omien lasteni kohdalla. Olin mielestäni hyvä äiti, kun puin sukat ym. lapselle, vaikka varmasti olisi osanut itsekin. Minulla oli jo useampi lapsi kolmekymppisenä, mutta montessorielämää nähtyäni halusin vielä yhden lapsen - ajattelin, että jos lapsestani tulee noin itsenäinen, on pakko kokea. Toki aikaisemmat lapseni ovat sittemmin aivan hyvin pärjänneet, mutta pidän lapsen itsenäisyyden tukemista parempana, kuten Montessori opettaa. Juu. lapsia tuli parikin...ja sain kotioloissa nähdä kuinka se voi toimia, autetaan vain tarvittaessa.

        Aina ei kai aikuisella riitä pinnaa antaa lapsen toimia itse, vaan ollaan jo hoputtamassa ja sitten tekemässä lapsen puolesta. Olen tätä vertausta kertonut vanhemmille, jolloin saavat vähän selkoa, nimittäin esim. kun pieni lapsi on kiipeämässä lumivallia ylös, eikä meinaa pienilla jaloillaan päästä, saattaa vanhempi huutaa kauempaa lasta poistumaan sieltä, - Et sinä sinne pysty menemään. Sen sijaan että kieltää lapsen kokeilun, kuinka käy, aikuinen olisi voinut tukea lasta yrityksissä päästä ylöspäin, kertoa kuinka lapsi on yritteliäs ja taitava kun tuohon asti on päässyt. samoin lapsi voi yrittää laittaa palloa kolmion päälle, eihän se siinä pysy, me aikuiset tiedämme, mutta miksi ei annettaisi lapsen kokea se itse käytännössä. Mitä haittaa siitä on kenellekään, vaikka näkisimme lapsen sitä yrittävän; hän huomaa kun pallo putoaa alas. Tarvittaessa auttaminen on hyvä, kun pieni ei halua opettela sukkia laittamaan jalkaansa, voi kysyä -Kumpaan jalkaan laitat sukan, äiti laittaa siihen toiseen? Annetaan lapselle aikaa, rauhaa...

        Vältetään kilpailutilanteita, lapsia ei verrata kuka paremmin ja huonommin, lapsi kilpailee vain itsensä kanssa, esim. - ennen tein numeroita viiteen saakka, nyt teen kahdeksaan asti. Lapsi on tyytyväinen omasta edistymisestään, vertaa vain itseensä. Ei ole palkintoja eikö rangaistuksia, mutta nämä asiat on hyvä todella ymmärtää mistä on kyse ... "rangaistuksia".

        Tuosta kehumisesta, kun lapsi onnistuu asioissa, tekemisissä, ei siinä sen kummempia tarvita ja montessoriympäristössä lapsi saa onnistumisen kokemuksia, joka on tärkeää itsetunnon kohottamiseen. Lapselta ei vaadita osaamista, ohjaaja näyttää aina ensin kuinka työ tehdään, asioissa edetään johdonmukaisesti, jolloin työ sujuu helposti. Lapsen kehityksessä on jaksoja, jolloin hän on erityisen kiinnostunut omaksumaan tietoja ja taitoja kulloinkin kyseessä olevalta alueelta. Kyseessä on herkkyyskausi, joka on ohimenevä ajanjakso ja se tulee jokaisen kohdalle vain kerran, esim. kielellinen herkkyyskausi, jona aikana lapsi on kiinnostunut kirjaimista jne. Kirjaimin tutustumista ja sitä kautta oppimista ei aloiteta, ennen kuin ohjaaja on huomannut tarkkaillessaan lapsia, koska on oikea aika. Ehkäpä miltei vaikein tehtävä on tuo lapsen tarkkailu, herkkyskausien tuoma tieto vastaanottavaisuudesta.

        Montessoripäivähoidossa ei niinkään opeteta, jos sitä perinteistä opetusta ajattelit. Välineillä työskennellessä lapsi oppii, kuin huomaamattaan, tekemällä ja harjoittemalla kivoja asioita, vähän kuin leikkimällä samalla oppien. Välineistö on monipuolinen ja laaja, itseohjautuvaa, jolloin ohjaajan näytettyä kuinka tehdään, lapsi selviytyy itsenäisesti. On virhekontrolli, kerron lisää jos kiinnostaa...

        Lukemaan oppimisella ja matematiikalla ei ole alkuun kiire lapsen aloittaessa, käytännön elämän alueelta löytyy paljon tekemistä ja siitä edeten helpoimmasta vaikeimpaan...Hyvät tavat, otettu väline täytyy palauttaa samaan paikkaan, uutta työtä ei voi ottaa ennen kuin edellinen on palautettu paikalleen, vaikka kaveri vieressä odottaisi ja tekisi saman työn heti perään, on vaan vietävä jolloin kaveri, -jatkuu


      • montessorista
        Montessoripäiväkodista kirjoitti:

        Jos henkilökunta, lapsiryhmä, ympäristö ja muu päivähoidon laatuasiat ovat kunnossa, olette varmaan tehnyt oikean ratkaisun pedagogiikassa.

        Toki lapissa on eroja, kaikille ei käy se että perinteiset lelut eivät ole niin paljon käytössä, kuin lapsi haluaisi leikkiä. Yleensä ulkoilussa on tavallisesti hiekkalaatikkoleikkikalut, saa potkia palloa, leikkiä kotia tai jotain mielikuvitushahmoa. Viime vuosina on otettu käyttöön myös esim. yksi huone leluilla leikkimistä varten, montessorityöskentely ja leluilla leikkiminen eivät ole samoissa tiloissa hyviä. Montessorin mukaan leikki on lapsen työtä. Montessorivälineillä tehdessä puhutan lapselle otetaan työ. Ei sanota että mennään leikkimään esim. vaaleanpunaisella tornilla, niillä ei leikitä.

        Montessoripäivään sisältyy myös joitain leikiksi käyviä hetkiä, kuten vaikka piirissä otetaan astiasta numerolappuja vuorotellen ja taputetaan niin monta kertaa kuin luku näyttää...ja hauskaa on kun lapusssa onkin numero 0! Ihan kivoja juttuja on tiedossa lapsellenne, toivon ainakin että paikkanne ei ole liian jäykkä toiminnaltaan, sellaisiakin tottakai aina voi mahtua joukkoon.


        Aluksi kerroit vanhempien osallisuudesta, tarkoitit varmaan sitä, etä vanhemmat tekevät liian paljon lapsen puolesta asioita. Jos sitä tarkoitat, niin totta on esim. omien lasteni kohdalla. Olin mielestäni hyvä äiti, kun puin sukat ym. lapselle, vaikka varmasti olisi osanut itsekin. Minulla oli jo useampi lapsi kolmekymppisenä, mutta montessorielämää nähtyäni halusin vielä yhden lapsen - ajattelin, että jos lapsestani tulee noin itsenäinen, on pakko kokea. Toki aikaisemmat lapseni ovat sittemmin aivan hyvin pärjänneet, mutta pidän lapsen itsenäisyyden tukemista parempana, kuten Montessori opettaa. Juu. lapsia tuli parikin...ja sain kotioloissa nähdä kuinka se voi toimia, autetaan vain tarvittaessa.

        Aina ei kai aikuisella riitä pinnaa antaa lapsen toimia itse, vaan ollaan jo hoputtamassa ja sitten tekemässä lapsen puolesta. Olen tätä vertausta kertonut vanhemmille, jolloin saavat vähän selkoa, nimittäin esim. kun pieni lapsi on kiipeämässä lumivallia ylös, eikä meinaa pienilla jaloillaan päästä, saattaa vanhempi huutaa kauempaa lasta poistumaan sieltä, - Et sinä sinne pysty menemään. Sen sijaan että kieltää lapsen kokeilun, kuinka käy, aikuinen olisi voinut tukea lasta yrityksissä päästä ylöspäin, kertoa kuinka lapsi on yritteliäs ja taitava kun tuohon asti on päässyt. samoin lapsi voi yrittää laittaa palloa kolmion päälle, eihän se siinä pysy, me aikuiset tiedämme, mutta miksi ei annettaisi lapsen kokea se itse käytännössä. Mitä haittaa siitä on kenellekään, vaikka näkisimme lapsen sitä yrittävän; hän huomaa kun pallo putoaa alas. Tarvittaessa auttaminen on hyvä, kun pieni ei halua opettela sukkia laittamaan jalkaansa, voi kysyä -Kumpaan jalkaan laitat sukan, äiti laittaa siihen toiseen? Annetaan lapselle aikaa, rauhaa...

        Vältetään kilpailutilanteita, lapsia ei verrata kuka paremmin ja huonommin, lapsi kilpailee vain itsensä kanssa, esim. - ennen tein numeroita viiteen saakka, nyt teen kahdeksaan asti. Lapsi on tyytyväinen omasta edistymisestään, vertaa vain itseensä. Ei ole palkintoja eikö rangaistuksia, mutta nämä asiat on hyvä todella ymmärtää mistä on kyse ... "rangaistuksia".

        Tuosta kehumisesta, kun lapsi onnistuu asioissa, tekemisissä, ei siinä sen kummempia tarvita ja montessoriympäristössä lapsi saa onnistumisen kokemuksia, joka on tärkeää itsetunnon kohottamiseen. Lapselta ei vaadita osaamista, ohjaaja näyttää aina ensin kuinka työ tehdään, asioissa edetään johdonmukaisesti, jolloin työ sujuu helposti. Lapsen kehityksessä on jaksoja, jolloin hän on erityisen kiinnostunut omaksumaan tietoja ja taitoja kulloinkin kyseessä olevalta alueelta. Kyseessä on herkkyyskausi, joka on ohimenevä ajanjakso ja se tulee jokaisen kohdalle vain kerran, esim. kielellinen herkkyyskausi, jona aikana lapsi on kiinnostunut kirjaimista jne. Kirjaimin tutustumista ja sitä kautta oppimista ei aloiteta, ennen kuin ohjaaja on huomannut tarkkaillessaan lapsia, koska on oikea aika. Ehkäpä miltei vaikein tehtävä on tuo lapsen tarkkailu, herkkyskausien tuoma tieto vastaanottavaisuudesta.

        Montessoripäivähoidossa ei niinkään opeteta, jos sitä perinteistä opetusta ajattelit. Välineillä työskennellessä lapsi oppii, kuin huomaamattaan, tekemällä ja harjoittemalla kivoja asioita, vähän kuin leikkimällä samalla oppien. Välineistö on monipuolinen ja laaja, itseohjautuvaa, jolloin ohjaajan näytettyä kuinka tehdään, lapsi selviytyy itsenäisesti. On virhekontrolli, kerron lisää jos kiinnostaa...

        Lukemaan oppimisella ja matematiikalla ei ole alkuun kiire lapsen aloittaessa, käytännön elämän alueelta löytyy paljon tekemistä ja siitä edeten helpoimmasta vaikeimpaan...Hyvät tavat, otettu väline täytyy palauttaa samaan paikkaan, uutta työtä ei voi ottaa ennen kuin edellinen on palautettu paikalleen, vaikka kaveri vieressä odottaisi ja tekisi saman työn heti perään, on vaan vietävä jolloin kaveri, -jatkuu

        Tosiaan, mitään ei sa jättää laittamatta takaisin paikalleen. Toivottavasti lapset kotonakin laittavat tavarat paikoilleen.

        Kun jokin työ on lapelle mieluisaa, voi hän jatkaa sen tekemistä pitkiäkin aikoja.
        Kun lapsi on suoriutunut hyvin ja osaa, hän haluaa toistaa tekemäänsä.

        Kongreettisuus on yksi tärkeä ominaisuus montessorimenetelmässä. Ajatellaanpa kuinka peruskoulun ensimmäisen luokan oppilaat opettelevat kirjaimia, opettaja näyttää taululla kuinka kirjain kirjoitetetaan tauluun ja kehoittaa kaikkia lapsia ottamaan "taikakynän" esille kirjaimen oppimista varten. Se on sormi, jolla piirretään ilmaan kirjaimen viivat. Myös pulpetin kanteen opettaja voi pyytää lasta tekemään sormella kuvatun kirjaimen, jälkeä ei jää, kuten ei sinne ilmaankaan. Kaverin selkään tehdään sormella ja sitten tehtävävihkoon tai kirjaan kynällä; voi olla pisteet joita myöden edetään. Mutta Montessorin mielestä valmiudet tulee olla kunnossa. Kynän käytöllä ei ole mikään kiire, muutenkin käytetään paljon ns. lihasmuistia. Kirjaimet on tehty hiekkapaperista liimattuna kukin erikseen fanerilevylle, vokaalit ja konsonantit kumatkin omalla pohjavärillä, vain kaksi väriä. Lapsi tunnustelee hiekkapaperista kirjainta liikuttamalla etu-ja keskisormeaan kirjoitussuunnan mukaan, kuinka on näytettykin. Silmät voivat olla kiinni, keskittyneenä tunnustemaan kirjaimen muotoa. Ennen kuin tähän voidaan mennä, lapsi on tunnustellut sileätä ja karkeata sitä varten suunnitellussa levyssä, jotta kirjaimen erottuminen sormen päällä onnistuu. Sormenpäätä voi hangata esim. samettiin tunnon esiin saamiseksi. Lapsen sormet etenevät karkeutta pitkin, sileä kohta kertoo ettei ole kirjaimen muoto kyseessä, vaan taustalevy. Tehdään hiekkaan, joka on tarjottimella, hiekkapaperikirjaimen ollessa vierellä, ensin hiekkapaperiin tunnustellen, siitä hiekkaan sormella jne. Vieläkään ei kirjoiteta kynällä kirjaimia paperille, vaan kirjainmuodon tuottamista ja kynän käytön oikeata hallitsemista harjoitellaan metallikehyksillä. Niissä on geometrisia muotoja, (kuten sabluunat)

        Metallikuvioiden avulla kehitetään kynän käyttöön tarvittavia motorisia valmiuksia, joihin kuuluu mm. painalluksen tasaisuus ja viivan jatkuvuuden hallinta sekä totuttaudutaan kirjaimissa esiintyvien eri pituisten ja eri mallisten viivojen hallintaan. Kehyksessä on esim. irroitettava nupillinen ympyrän muotoinen kuvio, irroittamisen jälkeen jäljelle jää ympyrän muotoinen tyhjä kohta kehyksessä.
        Kehys on saman kokoisen paperin päällä, lapsi painaa sitä toisella kädellä ja piirtää värikynällä tyhjän keskustan ääriviivan yhdensuuntaisella viivalla. Kehys pois ja lapsi laittaa irtometallikuvion paperille piirtämänsä kuvion päälle ja piirtää tämän kuvion ääriviivan eri värisellä kynällä. Nostaessaan pois kuvion paperilta hän huomaa piirtäneensä saman kuvion kahdella eri värillä. Samalla ensimmäistä kertaa tulee esiin geometrisen kuvion abstrakti olemus, kahdesta niin eri näköisestä kappaleesta, raamista ja itse kuviosta, syntyy täsmälleen sama kuvio.

        Sitten väritetään paperilla oleva geometrinen kuvio kolmannella värillä. Koko kuva pitkin yhdensuuntaisin vedoin, ylhäältä alas ja reunasta reunaan, ...Ennen kaikkea juuri värittämisen avulla harjaantuu kynän käytössä tarvittavien lihasten hallinta.

        Montessori oivalsi liikunnan tärkeyden. Hänen eläessään oli suuri merkitys hyötyliikunnalla, joka tänä päivänä ei ole iso asia. Ennen kannettiin lastenkin auttaessa lämmityspuut vajasta, juomavedet kaivosta jne. jolloin liikuntaa tuli työn ohella. Montessori laittoi sisätiloissa esim. vaaleanpunaisen tornin omalle paikalle ja lapsen työskentelymatto (oma reviiri johon kukaan ei saa mennä ilman lupaa)vietiin kauemmas tornista, jolloin lapsen hakiessa matolle yksitellen tornin osia, tuli liikuntaa. Tehtyään tornin valmiiksi kaikkine vaiheineen, lapsi vie yksitellen osan siitä takaisin paikkaan, josta haki sen. Yksitellen, vaikka käsiin olisi mahtunut kerralla useampi tornin osa. Myös liikuntatuokioille on nykyisin varattu tilat, liikunta kuuluu montessoripäiväkodin ohjkelmaan. Ulkoillessa liikutaan, sisäjumppaa.

        Mitähän vielä...olen ollut myös kunnallisessa päivähoidossa, jossa esim. eskarissa juuri huomasin kuinka viisas Montessori oli. Eskarissa lapset tekivät suoraan kirjaan esim. numerot aukeaman sivulle. Lappuun oli kirjoitettu malli-päivämäärä, mikä oli kirjoitettava sivulle. Tosin ei oltu opetettu kaikkkia numeroita, joten usea ei osanut tehdä oikein, kuka suuttui ja heitti kirjan lattialle itkien kun ei onnistunut, joku pyyhki ja suttasi sivun ruttuisaksi . Tässä ei taas ajateltu lasta, joku voi huoletta "vääntää" jonkun numeron mutta toinen voi olla hyvinkin epävarma osaamisistaan eikä saa sitä onnistumisen kokemusta. Montessoriympäristössä tehdään lapsen kanssa ne valmiudet....ja sitten.

        Maria Montessori on saanut paikan ainakin minun maailmassani, kunnioitan hänen rakkauttaan lapsiin, hän sanoikin, - Ken lapseen koskee, koskee hän herkimpään.


      • suhtaudutaan lasten
        montessorista kirjoitti:

        Tosiaan, mitään ei sa jättää laittamatta takaisin paikalleen. Toivottavasti lapset kotonakin laittavat tavarat paikoilleen.

        Kun jokin työ on lapelle mieluisaa, voi hän jatkaa sen tekemistä pitkiäkin aikoja.
        Kun lapsi on suoriutunut hyvin ja osaa, hän haluaa toistaa tekemäänsä.

        Kongreettisuus on yksi tärkeä ominaisuus montessorimenetelmässä. Ajatellaanpa kuinka peruskoulun ensimmäisen luokan oppilaat opettelevat kirjaimia, opettaja näyttää taululla kuinka kirjain kirjoitetetaan tauluun ja kehoittaa kaikkia lapsia ottamaan "taikakynän" esille kirjaimen oppimista varten. Se on sormi, jolla piirretään ilmaan kirjaimen viivat. Myös pulpetin kanteen opettaja voi pyytää lasta tekemään sormella kuvatun kirjaimen, jälkeä ei jää, kuten ei sinne ilmaankaan. Kaverin selkään tehdään sormella ja sitten tehtävävihkoon tai kirjaan kynällä; voi olla pisteet joita myöden edetään. Mutta Montessorin mielestä valmiudet tulee olla kunnossa. Kynän käytöllä ei ole mikään kiire, muutenkin käytetään paljon ns. lihasmuistia. Kirjaimet on tehty hiekkapaperista liimattuna kukin erikseen fanerilevylle, vokaalit ja konsonantit kumatkin omalla pohjavärillä, vain kaksi väriä. Lapsi tunnustelee hiekkapaperista kirjainta liikuttamalla etu-ja keskisormeaan kirjoitussuunnan mukaan, kuinka on näytettykin. Silmät voivat olla kiinni, keskittyneenä tunnustemaan kirjaimen muotoa. Ennen kuin tähän voidaan mennä, lapsi on tunnustellut sileätä ja karkeata sitä varten suunnitellussa levyssä, jotta kirjaimen erottuminen sormen päällä onnistuu. Sormenpäätä voi hangata esim. samettiin tunnon esiin saamiseksi. Lapsen sormet etenevät karkeutta pitkin, sileä kohta kertoo ettei ole kirjaimen muoto kyseessä, vaan taustalevy. Tehdään hiekkaan, joka on tarjottimella, hiekkapaperikirjaimen ollessa vierellä, ensin hiekkapaperiin tunnustellen, siitä hiekkaan sormella jne. Vieläkään ei kirjoiteta kynällä kirjaimia paperille, vaan kirjainmuodon tuottamista ja kynän käytön oikeata hallitsemista harjoitellaan metallikehyksillä. Niissä on geometrisia muotoja, (kuten sabluunat)

        Metallikuvioiden avulla kehitetään kynän käyttöön tarvittavia motorisia valmiuksia, joihin kuuluu mm. painalluksen tasaisuus ja viivan jatkuvuuden hallinta sekä totuttaudutaan kirjaimissa esiintyvien eri pituisten ja eri mallisten viivojen hallintaan. Kehyksessä on esim. irroitettava nupillinen ympyrän muotoinen kuvio, irroittamisen jälkeen jäljelle jää ympyrän muotoinen tyhjä kohta kehyksessä.
        Kehys on saman kokoisen paperin päällä, lapsi painaa sitä toisella kädellä ja piirtää värikynällä tyhjän keskustan ääriviivan yhdensuuntaisella viivalla. Kehys pois ja lapsi laittaa irtometallikuvion paperille piirtämänsä kuvion päälle ja piirtää tämän kuvion ääriviivan eri värisellä kynällä. Nostaessaan pois kuvion paperilta hän huomaa piirtäneensä saman kuvion kahdella eri värillä. Samalla ensimmäistä kertaa tulee esiin geometrisen kuvion abstrakti olemus, kahdesta niin eri näköisestä kappaleesta, raamista ja itse kuviosta, syntyy täsmälleen sama kuvio.

        Sitten väritetään paperilla oleva geometrinen kuvio kolmannella värillä. Koko kuva pitkin yhdensuuntaisin vedoin, ylhäältä alas ja reunasta reunaan, ...Ennen kaikkea juuri värittämisen avulla harjaantuu kynän käytössä tarvittavien lihasten hallinta.

        Montessori oivalsi liikunnan tärkeyden. Hänen eläessään oli suuri merkitys hyötyliikunnalla, joka tänä päivänä ei ole iso asia. Ennen kannettiin lastenkin auttaessa lämmityspuut vajasta, juomavedet kaivosta jne. jolloin liikuntaa tuli työn ohella. Montessori laittoi sisätiloissa esim. vaaleanpunaisen tornin omalle paikalle ja lapsen työskentelymatto (oma reviiri johon kukaan ei saa mennä ilman lupaa)vietiin kauemmas tornista, jolloin lapsen hakiessa matolle yksitellen tornin osia, tuli liikuntaa. Tehtyään tornin valmiiksi kaikkine vaiheineen, lapsi vie yksitellen osan siitä takaisin paikkaan, josta haki sen. Yksitellen, vaikka käsiin olisi mahtunut kerralla useampi tornin osa. Myös liikuntatuokioille on nykyisin varattu tilat, liikunta kuuluu montessoripäiväkodin ohjkelmaan. Ulkoillessa liikutaan, sisäjumppaa.

        Mitähän vielä...olen ollut myös kunnallisessa päivähoidossa, jossa esim. eskarissa juuri huomasin kuinka viisas Montessori oli. Eskarissa lapset tekivät suoraan kirjaan esim. numerot aukeaman sivulle. Lappuun oli kirjoitettu malli-päivämäärä, mikä oli kirjoitettava sivulle. Tosin ei oltu opetettu kaikkkia numeroita, joten usea ei osanut tehdä oikein, kuka suuttui ja heitti kirjan lattialle itkien kun ei onnistunut, joku pyyhki ja suttasi sivun ruttuisaksi . Tässä ei taas ajateltu lasta, joku voi huoletta "vääntää" jonkun numeron mutta toinen voi olla hyvinkin epävarma osaamisistaan eikä saa sitä onnistumisen kokemusta. Montessoriympäristössä tehdään lapsen kanssa ne valmiudet....ja sitten.

        Maria Montessori on saanut paikan ainakin minun maailmassani, kunnioitan hänen rakkauttaan lapsiin, hän sanoikin, - Ken lapseen koskee, koskee hän herkimpään.

        leikkitoverin valitsemiseen ja sen rajaamiseen kuka saa tulla leikkiin mukaan? Onko tällainen lapsen oikeus määrätä leikissään olijat montessoripedagogiikan mukaistaja ja mihin se perustuu? Vai ohjataanko montessoripäiväkodeissa lapsia ottamaan leikkin mukaan niitäkin lapsia jotka jäävät ilman leikkikaveria?


      • Montessoripäiväkodissa
        suhtaudutaan lasten kirjoitti:

        leikkitoverin valitsemiseen ja sen rajaamiseen kuka saa tulla leikkiin mukaan? Onko tällainen lapsen oikeus määrätä leikissään olijat montessoripedagogiikan mukaistaja ja mihin se perustuu? Vai ohjataanko montessoripäiväkodeissa lapsia ottamaan leikkin mukaan niitäkin lapsia jotka jäävät ilman leikkikaveria?

        On aivan mahdollista että lapsille muodostuu hyvä kaverisuhde tietyn lapsen kanssa. Vanhemmatkin ystävystyvät jolloin lapset vierailevat toistensa luonna vapaa-aikana.

        Montessoripäiväkodeissa pedagogiikan mukaan siellä lapset tekevät "työtä" ja näitä "töitä" he tekevät ja harjoittelevat yksin sekä parin tai useamman lapsen kanssa. Varsinaisia leluja on ulkoilussa ja jos tilaa on, niin nykyisin on myös sisällä leluilla leikkiville tilaa. Käytettäessä montessorivälineitä ei siinä "valmistellussa ympäristössä" ole leluja, vaan eri osa-alueiden tarjoamia "töitä".

        Montessoritilassa lapset voivat työskennellä esim. isompien välineiden kanssa pienellä matolla, joka on lapsen oma alue, johon kukaan ei saa mennä ilman lupaa ja lapsikin pysyy matollaan eikä "levitä" välineitä laajemmalti. Siihen saa tulla hyvä kaveri riippuen taas tilanteesta.

        Jossain on tapana että lapsi paistaa lettuja, kattaa pöydän ja kutsuu esim. hyvän kaverinsa kanssaan syömään. On ihan OK, ja paljon kutsutaan muitakin. Lettupäivät laitoin nimillä vuoroihin, ettei samat ole peräkkäin ja muidenkin vuoro on tietysti.

        Joissain lapsi voi valmistaa kakkua, jonka paloittelee kypsänä ja tarjoaa kaikille lapsille, samalla tulevat hyvät tavat - ole hyvä ja -kiitos. Samoin hedelmiä kuoriva lapsi paloittelee hedelmät ja tarjoaa kaikille.

        On sellaisia töitä joita esim. kaksi lasta teke yhdessä, parina. Monesti hyvä kaveri menee tähän, mutta voi olla myös että kaverilla on samaan aikaan jotain omaa tekemistään ja jos löytyy sopiva lapsi, sujuu varmaan tällaisessa ympäristössä.

        Riippuu tilanteista kuinka paljon hyvät kaverit voivat olla yhdessä, sillä sisällä on paljon tekemistä ihan omissa oloissaankin, mutta en ole erottanut kaveruksia jos tekemiset ym. hoituu hyvin, ettei liikaa jumiudu parityöskentelyyn...

        Joskus piireissä näkee kuinka lapsi tai muutama "varaa" kaverilleen viereisen tuolin paikaksi. Monesti ei ole etukäteen laitettu paikkoja kuka missäkin istuu ja olen silloin sanonut tyyliin että siihen v oi tulla joku muukin välillä, joskus taas on jouduttu laittamaan kaverukset etäämmälle piirissä höpöttelyjen ja kovaäänisyyden takia.

        Parijonoissa katsotaa voiko hyvän kaverin kanssa olla - miksei jos säännöt muistetaan. Joskus kolmaskin haluaisi olla just saman lapsen parina kuin toinenkin, jolloin ohjaajan suhde lapsiin on tärkeä ratkaisun löytymiseksi, ei ole kiva jos joku lapsi tuntee itsensä syrjätyksi - aina toi saa olla ton parina.

        Mutta yleisesti lapset leikkivät ja ovat siten kun on mahdollista ja aiheuttamatta häiriötä. Montessorissa saa jutella kaverin kanssa, mutta ei häiritsevästi. Sisällä ei saa juosta ja on tehtävä jotain, valita saa yleensä itse mitä tekee yksin tai yhdessä. On mahdollisuus lukea tai katsella kirjoja kaverin kanssa, tutkia ja kokeilla, vaihtaa mielipiteitä asioissa jne.

        Ohjaajat havannoivat lapsia, mistä asiasta lapsi on kiinnostunut, on ns. herkkyyskausi. Aina ei kiinnostavat asiat ole samaan aikaan kaverin kanssa, mutta näin lapsi oppii hyväksymään tilanteita. Lapset ovat yksilöitä ja Montessori-päiväkodeissa sekä kouluissa yksilöllisyys otetaan huomioon.

        Koskaan ei ole mukava jos joku jää kolmanneksi pyöräksi kahden leikissä, ohjaajan tärkeä rooli on ymmärtää ja saada lapset hyväksymään erilaisia tilanteita. Joku lapsi voi kuiskata joskus -Älä ole ton kaa... Kun tulee esim. ongelmia jossain asioissa, vaikka kaverijutuissa, keräännytään piiriin mahdollisimman pian tapahtuneesta ja käsitellään asiaa, joskus pienemmällä porukalla tai kolmistaan, mutta piirissä voidaan otta asioita esille ja keskustella, kuunnella lapsia ja ohjata parhaan mukaan.


      • valitsemiseen ja
        Montessoripäiväkodissa kirjoitti:

        On aivan mahdollista että lapsille muodostuu hyvä kaverisuhde tietyn lapsen kanssa. Vanhemmatkin ystävystyvät jolloin lapset vierailevat toistensa luonna vapaa-aikana.

        Montessoripäiväkodeissa pedagogiikan mukaan siellä lapset tekevät "työtä" ja näitä "töitä" he tekevät ja harjoittelevat yksin sekä parin tai useamman lapsen kanssa. Varsinaisia leluja on ulkoilussa ja jos tilaa on, niin nykyisin on myös sisällä leluilla leikkiville tilaa. Käytettäessä montessorivälineitä ei siinä "valmistellussa ympäristössä" ole leluja, vaan eri osa-alueiden tarjoamia "töitä".

        Montessoritilassa lapset voivat työskennellä esim. isompien välineiden kanssa pienellä matolla, joka on lapsen oma alue, johon kukaan ei saa mennä ilman lupaa ja lapsikin pysyy matollaan eikä "levitä" välineitä laajemmalti. Siihen saa tulla hyvä kaveri riippuen taas tilanteesta.

        Jossain on tapana että lapsi paistaa lettuja, kattaa pöydän ja kutsuu esim. hyvän kaverinsa kanssaan syömään. On ihan OK, ja paljon kutsutaan muitakin. Lettupäivät laitoin nimillä vuoroihin, ettei samat ole peräkkäin ja muidenkin vuoro on tietysti.

        Joissain lapsi voi valmistaa kakkua, jonka paloittelee kypsänä ja tarjoaa kaikille lapsille, samalla tulevat hyvät tavat - ole hyvä ja -kiitos. Samoin hedelmiä kuoriva lapsi paloittelee hedelmät ja tarjoaa kaikille.

        On sellaisia töitä joita esim. kaksi lasta teke yhdessä, parina. Monesti hyvä kaveri menee tähän, mutta voi olla myös että kaverilla on samaan aikaan jotain omaa tekemistään ja jos löytyy sopiva lapsi, sujuu varmaan tällaisessa ympäristössä.

        Riippuu tilanteista kuinka paljon hyvät kaverit voivat olla yhdessä, sillä sisällä on paljon tekemistä ihan omissa oloissaankin, mutta en ole erottanut kaveruksia jos tekemiset ym. hoituu hyvin, ettei liikaa jumiudu parityöskentelyyn...

        Joskus piireissä näkee kuinka lapsi tai muutama "varaa" kaverilleen viereisen tuolin paikaksi. Monesti ei ole etukäteen laitettu paikkoja kuka missäkin istuu ja olen silloin sanonut tyyliin että siihen v oi tulla joku muukin välillä, joskus taas on jouduttu laittamaan kaverukset etäämmälle piirissä höpöttelyjen ja kovaäänisyyden takia.

        Parijonoissa katsotaa voiko hyvän kaverin kanssa olla - miksei jos säännöt muistetaan. Joskus kolmaskin haluaisi olla just saman lapsen parina kuin toinenkin, jolloin ohjaajan suhde lapsiin on tärkeä ratkaisun löytymiseksi, ei ole kiva jos joku lapsi tuntee itsensä syrjätyksi - aina toi saa olla ton parina.

        Mutta yleisesti lapset leikkivät ja ovat siten kun on mahdollista ja aiheuttamatta häiriötä. Montessorissa saa jutella kaverin kanssa, mutta ei häiritsevästi. Sisällä ei saa juosta ja on tehtävä jotain, valita saa yleensä itse mitä tekee yksin tai yhdessä. On mahdollisuus lukea tai katsella kirjoja kaverin kanssa, tutkia ja kokeilla, vaihtaa mielipiteitä asioissa jne.

        Ohjaajat havannoivat lapsia, mistä asiasta lapsi on kiinnostunut, on ns. herkkyyskausi. Aina ei kiinnostavat asiat ole samaan aikaan kaverin kanssa, mutta näin lapsi oppii hyväksymään tilanteita. Lapset ovat yksilöitä ja Montessori-päiväkodeissa sekä kouluissa yksilöllisyys otetaan huomioon.

        Koskaan ei ole mukava jos joku jää kolmanneksi pyöräksi kahden leikissä, ohjaajan tärkeä rooli on ymmärtää ja saada lapset hyväksymään erilaisia tilanteita. Joku lapsi voi kuiskata joskus -Älä ole ton kaa... Kun tulee esim. ongelmia jossain asioissa, vaikka kaverijutuissa, keräännytään piiriin mahdollisimman pian tapahtuneesta ja käsitellään asiaa, joskus pienemmällä porukalla tai kolmistaan, mutta piirissä voidaan otta asioita esille ja keskustella, kuunnella lapsia ja ohjata parhaan mukaan.

        muutoinkin kiitos kirjoittamastasi, se on ollut kiinnostavaa.
        Haluaisin vielä perehtyä tarkemmin siihen, mihin lapsen oikeus rajata leikkiin / työhön (yleensä siis leikkiin koska työt ovat enimmäkseen yksilötöitä tai muutoin jo työskentelijälukumäärältään rajattuja) haluavista lapsista joku/jotkut pois perustuu?
        Miten se tukee lapsen, sekä rajaajan että ulkopuolelle rajatun, kehitystä ja kasvua?
        Mitä myönteistä sillä saavutetaan siinä leikkitilanteessa ja pidemmällä aikavälillä?

        Kiitos jos vielä jaksat vastailla. Itse en tahdo oman lapseni rajaavan toista lasta leikin ulkopuolelle ja siksi aidosti tässä olen perehtymässä ja laajentamassa omaa näkemystäni myös toisin toimimisen perusteista.


      • Montessoripäivähoidossa
        valitsemiseen ja kirjoitti:

        muutoinkin kiitos kirjoittamastasi, se on ollut kiinnostavaa.
        Haluaisin vielä perehtyä tarkemmin siihen, mihin lapsen oikeus rajata leikkiin / työhön (yleensä siis leikkiin koska työt ovat enimmäkseen yksilötöitä tai muutoin jo työskentelijälukumäärältään rajattuja) haluavista lapsista joku/jotkut pois perustuu?
        Miten se tukee lapsen, sekä rajaajan että ulkopuolelle rajatun, kehitystä ja kasvua?
        Mitä myönteistä sillä saavutetaan siinä leikkitilanteessa ja pidemmällä aikavälillä?

        Kiitos jos vielä jaksat vastailla. Itse en tahdo oman lapseni rajaavan toista lasta leikin ulkopuolelle ja siksi aidosti tässä olen perehtymässä ja laajentamassa omaa näkemystäni myös toisin toimimisen perusteista.

        En tiedä onko teillä ollut käyntejä, onko lapsesi ollut muussa päiväkodissa?

        Montessorimaailmassa ajattelen että lapset ovat samanlaisia joka paikassa leikkien ja kavereiden suhteen.
        Lapset saavat ystäviä hyvinkin nopeasti, Jossain vaihessa näkee kuinka joidenkin lasten välille on tullut erittäin hyvä ja lämmin suhde. Halutaan istua vierekkäin, leikkiä yhdessä jne. Joko kaksin tai muutaman kanssa.

        Leikki on lapsen työtä. Työ-sana siksi koska sen avulla lapsi oppii. Työ-sanaa ei kuten aikuisella, jossa on jonkun edun tavoittaminen, vaan lapset tekevät työtä itselleen. Lapsi innostuu tekemään omalle kehitykselle tärkeitä asioita. Esim. arkipuuhat ovat mielekästä siksi, että niillä on todellisuuspohjat. (Tiskipöytä, hella jne. ovat lapsen kokoon mitoitettuja, jolloin työn tekeminen on mahdollista, kotona voi ottaa tuolin avuksi..) Lapsi ei tiskaa saadakseen astiat puhtaiksi, vaan saadakseen tilaisuuden saattaa yhteen fyysiset ja psyykkiset voimavaransa. Lapsi hallitsee kehonsa motoritiikkaa, oivaltaa toimintansa syitä ja seurauksia, kokee mielihyvää selviytymisestään.

        Montessorin kirjoituksista käy ilmi että hänen päiväkodissaan Casa dei Bambinissa oli aluksi perinteisiä leluja. Silti lapset hylkäsivät nämä lelut ja työskentelivät ainoastaan montessorivälineillä. Tästä johtuen. Montessorin oma innostus tarttui lapsiin välineillä työskennellessä . Montessorimateriaalihan on itsessään houkuttelevaa. Leluilla leikkiminen muuttui mekaaniseksi ja toisarvoiseksi.

        Montessori ei ole ihmeemmin määritellyt mitä hän tarkoitti leikillä, ilmeisesti hän ei kirjannut sitä ylös. Leikki on lapsen luonnollista toimintaa, valmennusta aikuisuuteen. Leikki on lapsen työ.

        Luultavasti Montessori olisi tämän päivän päiväkoteihin tyytyväinen ja myöntäisi lasten leikin arvokkaaksi, kunhan lapsi vain kykenee erottamaan fantasian ja todelisuuden toisistaan.

        Fantasiamaailma on alle kouluikäisen lapsen todellisuuden ja kokemuksen ulkopuolella ja sen ruokkiminen harhaan johtavaa, jopa vahingollista. Ymmärsin itse Montessorin kielteisen kannan satuihin alle kouluikäisille, kun hän on sanonut -Kivi ei ole iloinen.

        Pienen mielikuvituksen täytyy perustua todellisuuteen, olla yhteydessä ajatteluun ja havaintoihin. Lapsi pystyy kuvittelemaan sadun keijun ja keijukaisen maan, ei liene vaikea kuvitella Amerikkaa, voi etsiä maan karttapallolta.

        Kunnallisissa esim. iltapäivisin kysytään mitä lapset aikovat tehdä.
        Joku lapsista kertoo haluavansa mennä kaverin kanssa leikkimään barbeilla - OK,
        joku haluaa kahden kaverin kanssa ajamaan automatolle pikkuautoilla - OK
        joku muistaa miten hauskaa oli neljän porukassa kotileikissä OK. Lapsia jakaantuu eri leikkeihin, johonkin täytyy rajata montako kerralla mahtuu ja on järkevää.

        Montessoriympäristössä on samoja tilanteita lapsilla.
        Nykyään hoitopäivässä on osaksi montessoritoimintaa ja osaksi perinteistä leikkiä leluilla.

        Montessorityöskentely on yleensä aamupäivään, jolloin uusia asioita näytetään ja iltapäivällä leikitään. Lelut eivät ole välinetyöskentelyn kanssa samassa, vaan pyritään antamaan lelujen käytössä erillinen tila tai huone. Joissakin paikoissa ei tilan ahtauden vuoksi voi laittaa kaikkia lapsia samaan aikaan leikkihuoneeseen, silloin lapi voi tehdä muuta yksin tai kavereiden kanssa. Tarjolla on esim. vohvelityömpelua, askartelua, kirjojen katselua tai lukemista, maaalaamista, palapelejä jne.

        Yhdessä tekeminen voi olla myös sellaista, että jokainen tekee omaa työtään saman pöydän ääressä. Ei tarvitse rajata kuka saa leikkiä ja kenen kanssa. Kun lapset tietävät kuinka siellä ollaan, on tilanne yleensä hyvä.

        Ympäristö on monipuolinen, Montessori halusi nimetä sen valmistelluksi ympäristöksi, jossa kaikki on järjestyksessä ja valmiina lapsille. Aluksi kun lapsi tulee hänellä ei ole valinnan vapautta sillä hän ei tiedä mitä valinnan mahdollisuuksia on. Kun lapselle on näytetty harjoituksia voi hän alkaa harjoitella valinnan vapautta, mutta ennen tietoa ei voi tuntea mahdollisuuksiaan.

        On tärkeitä asioita joita käydään lasten kansa ensin läpi, mm. maton käyttö ja sen rullaus, vieminen takaisin paikalleen. Säännöt ovat kaikille samat - toisen työtä ei saa häiritä, väline on palautettava paikalleen käytön jälkeen mielellään työn loppuun suorittaminen, ei oteta ja vaihdeta työtä tekemättä sitä kuin alkuhetki jne. Säännöt on aina pystyttävä perustelemaan lapselle.

        Ohjaaja näyttää aina kaiken ennen kuin lapsi tekee. Lapsi istuu vieressä ja katsoo kun hänelle näytetään...Kysyt rajauksista leikkiin/työhön, niin tietenkin lapsi ei saa mennä häiritsemään kaverin työtä, voi mennä hiljaa samaan pöytään, mutta kunnioittaa muiden tekemistä ja tehdä omaansa. Voi keskustella niin, ettei häiritse muita, keskustelu on luonnollinen tapa, mutta huutaminen ja kovaääninen kikattaminen jo häiritsee itse välinetyöskentelyssä. Naurut ja hassutukset sitten, kun ollaan leikeissä tai ulkona juoksemassa.

        Ei kilpailua, suoriutuminen palkitsee kylliksi.


      • Lapseni
        Montessoripäivähoidossa kirjoitti:

        En tiedä onko teillä ollut käyntejä, onko lapsesi ollut muussa päiväkodissa?

        Montessorimaailmassa ajattelen että lapset ovat samanlaisia joka paikassa leikkien ja kavereiden suhteen.
        Lapset saavat ystäviä hyvinkin nopeasti, Jossain vaihessa näkee kuinka joidenkin lasten välille on tullut erittäin hyvä ja lämmin suhde. Halutaan istua vierekkäin, leikkiä yhdessä jne. Joko kaksin tai muutaman kanssa.

        Leikki on lapsen työtä. Työ-sana siksi koska sen avulla lapsi oppii. Työ-sanaa ei kuten aikuisella, jossa on jonkun edun tavoittaminen, vaan lapset tekevät työtä itselleen. Lapsi innostuu tekemään omalle kehitykselle tärkeitä asioita. Esim. arkipuuhat ovat mielekästä siksi, että niillä on todellisuuspohjat. (Tiskipöytä, hella jne. ovat lapsen kokoon mitoitettuja, jolloin työn tekeminen on mahdollista, kotona voi ottaa tuolin avuksi..) Lapsi ei tiskaa saadakseen astiat puhtaiksi, vaan saadakseen tilaisuuden saattaa yhteen fyysiset ja psyykkiset voimavaransa. Lapsi hallitsee kehonsa motoritiikkaa, oivaltaa toimintansa syitä ja seurauksia, kokee mielihyvää selviytymisestään.

        Montessorin kirjoituksista käy ilmi että hänen päiväkodissaan Casa dei Bambinissa oli aluksi perinteisiä leluja. Silti lapset hylkäsivät nämä lelut ja työskentelivät ainoastaan montessorivälineillä. Tästä johtuen. Montessorin oma innostus tarttui lapsiin välineillä työskennellessä . Montessorimateriaalihan on itsessään houkuttelevaa. Leluilla leikkiminen muuttui mekaaniseksi ja toisarvoiseksi.

        Montessori ei ole ihmeemmin määritellyt mitä hän tarkoitti leikillä, ilmeisesti hän ei kirjannut sitä ylös. Leikki on lapsen luonnollista toimintaa, valmennusta aikuisuuteen. Leikki on lapsen työ.

        Luultavasti Montessori olisi tämän päivän päiväkoteihin tyytyväinen ja myöntäisi lasten leikin arvokkaaksi, kunhan lapsi vain kykenee erottamaan fantasian ja todelisuuden toisistaan.

        Fantasiamaailma on alle kouluikäisen lapsen todellisuuden ja kokemuksen ulkopuolella ja sen ruokkiminen harhaan johtavaa, jopa vahingollista. Ymmärsin itse Montessorin kielteisen kannan satuihin alle kouluikäisille, kun hän on sanonut -Kivi ei ole iloinen.

        Pienen mielikuvituksen täytyy perustua todellisuuteen, olla yhteydessä ajatteluun ja havaintoihin. Lapsi pystyy kuvittelemaan sadun keijun ja keijukaisen maan, ei liene vaikea kuvitella Amerikkaa, voi etsiä maan karttapallolta.

        Kunnallisissa esim. iltapäivisin kysytään mitä lapset aikovat tehdä.
        Joku lapsista kertoo haluavansa mennä kaverin kanssa leikkimään barbeilla - OK,
        joku haluaa kahden kaverin kanssa ajamaan automatolle pikkuautoilla - OK
        joku muistaa miten hauskaa oli neljän porukassa kotileikissä OK. Lapsia jakaantuu eri leikkeihin, johonkin täytyy rajata montako kerralla mahtuu ja on järkevää.

        Montessoriympäristössä on samoja tilanteita lapsilla.
        Nykyään hoitopäivässä on osaksi montessoritoimintaa ja osaksi perinteistä leikkiä leluilla.

        Montessorityöskentely on yleensä aamupäivään, jolloin uusia asioita näytetään ja iltapäivällä leikitään. Lelut eivät ole välinetyöskentelyn kanssa samassa, vaan pyritään antamaan lelujen käytössä erillinen tila tai huone. Joissakin paikoissa ei tilan ahtauden vuoksi voi laittaa kaikkia lapsia samaan aikaan leikkihuoneeseen, silloin lapi voi tehdä muuta yksin tai kavereiden kanssa. Tarjolla on esim. vohvelityömpelua, askartelua, kirjojen katselua tai lukemista, maaalaamista, palapelejä jne.

        Yhdessä tekeminen voi olla myös sellaista, että jokainen tekee omaa työtään saman pöydän ääressä. Ei tarvitse rajata kuka saa leikkiä ja kenen kanssa. Kun lapset tietävät kuinka siellä ollaan, on tilanne yleensä hyvä.

        Ympäristö on monipuolinen, Montessori halusi nimetä sen valmistelluksi ympäristöksi, jossa kaikki on järjestyksessä ja valmiina lapsille. Aluksi kun lapsi tulee hänellä ei ole valinnan vapautta sillä hän ei tiedä mitä valinnan mahdollisuuksia on. Kun lapselle on näytetty harjoituksia voi hän alkaa harjoitella valinnan vapautta, mutta ennen tietoa ei voi tuntea mahdollisuuksiaan.

        On tärkeitä asioita joita käydään lasten kansa ensin läpi, mm. maton käyttö ja sen rullaus, vieminen takaisin paikalleen. Säännöt ovat kaikille samat - toisen työtä ei saa häiritä, väline on palautettava paikalleen käytön jälkeen mielellään työn loppuun suorittaminen, ei oteta ja vaihdeta työtä tekemättä sitä kuin alkuhetki jne. Säännöt on aina pystyttävä perustelemaan lapselle.

        Ohjaaja näyttää aina kaiken ennen kuin lapsi tekee. Lapsi istuu vieressä ja katsoo kun hänelle näytetään...Kysyt rajauksista leikkiin/työhön, niin tietenkin lapsi ei saa mennä häiritsemään kaverin työtä, voi mennä hiljaa samaan pöytään, mutta kunnioittaa muiden tekemistä ja tehdä omaansa. Voi keskustella niin, ettei häiritse muita, keskustelu on luonnollinen tapa, mutta huutaminen ja kovaääninen kikattaminen jo häiritsee itse välinetyöskentelyssä. Naurut ja hassutukset sitten, kun ollaan leikeissä tai ulkona juoksemassa.

        Ei kilpailua, suoriutuminen palkitsee kylliksi.

        on montessoripäiväkodissa ja olen kokonaisuudessaan siihen hyvin tyytyväinen. Aiempi kysymykseni lapsen oikeudesta määrittää leikkikaverit ja rajata heitä leikin ulkopuolelle nousi käytännön tilanteista lapseni päiväkodissa.

        Lapseni oli leikkinyt sekä sisällä että ulkona (ymmärtääkseni ainakin pääosin, ellei kokonaan muutoin kuin montessorivälineillä) yhden kaverinsa kanssa viikon ajan ja he eivät olleet ottaneet kolmatta leikkiin toistuvasti haluavaa lasta mukaan vaan hän oli jäänyt sen ulkopuolelle. Kuulin tästä vasta seuraavalla viikolla jolloin oma lapseni oli vastaavasti jäänyt edellisviikon ja lomalta palanneen toisen kaverin leikin ulkopuolelle yksin.

        En halua lapseni rajaavan leikistä kavereita ulkopuolelle vaikka ymmärrän myös näkemyksen halusta leikkiä tietyn kaverin kanssa. Tästä surusta, että lapseni saa päiväkodissa hyväksynnän ulkopuolelle jättämisestä ja vastaavasti joutuu itse ottamaan vastuun leikkikaverin saamisesta ja leikkiin pääsemisestä nousivat aiemmat yleiselle tasolle muodostamani kysymykset toimintatavan perusteista. Itse ajattelen aikuisilla olevan päiväkodissa vastuun siitä ettei kukaan lapsi joudu tahtomattaan olemaan yksin ja ulkopuolinen.

        Tosiaan aidosti haluan perehtyä tähänkin näkemykseen mutta en valitettavasti vielä tavoittanut perusteluja miksi aikuisten on hyvä toimia näin lapsen kasvun ja kehityksen kannalta. Vieläkö voisit kirjoittaa ihan täsmä vastauksen tähän. Kiitos :)


      • lasten ehdoilla ilmeises
        Lapseni kirjoitti:

        on montessoripäiväkodissa ja olen kokonaisuudessaan siihen hyvin tyytyväinen. Aiempi kysymykseni lapsen oikeudesta määrittää leikkikaverit ja rajata heitä leikin ulkopuolelle nousi käytännön tilanteista lapseni päiväkodissa.

        Lapseni oli leikkinyt sekä sisällä että ulkona (ymmärtääkseni ainakin pääosin, ellei kokonaan muutoin kuin montessorivälineillä) yhden kaverinsa kanssa viikon ajan ja he eivät olleet ottaneet kolmatta leikkiin toistuvasti haluavaa lasta mukaan vaan hän oli jäänyt sen ulkopuolelle. Kuulin tästä vasta seuraavalla viikolla jolloin oma lapseni oli vastaavasti jäänyt edellisviikon ja lomalta palanneen toisen kaverin leikin ulkopuolelle yksin.

        En halua lapseni rajaavan leikistä kavereita ulkopuolelle vaikka ymmärrän myös näkemyksen halusta leikkiä tietyn kaverin kanssa. Tästä surusta, että lapseni saa päiväkodissa hyväksynnän ulkopuolelle jättämisestä ja vastaavasti joutuu itse ottamaan vastuun leikkikaverin saamisesta ja leikkiin pääsemisestä nousivat aiemmat yleiselle tasolle muodostamani kysymykset toimintatavan perusteista. Itse ajattelen aikuisilla olevan päiväkodissa vastuun siitä ettei kukaan lapsi joudu tahtomattaan olemaan yksin ja ulkopuolinen.

        Tosiaan aidosti haluan perehtyä tähänkin näkemykseen mutta en valitettavasti vielä tavoittanut perusteluja miksi aikuisten on hyvä toimia näin lapsen kasvun ja kehityksen kannalta. Vieläkö voisit kirjoittaa ihan täsmä vastauksen tähän. Kiitos :)

        siellä päiväkodissanne.

        Montessori ei aikoinaan varmaankaan ole ajatellut ketään lasta syrjittäväksi pois, varsinkin jos joku jäisi yksin. Ei ole hyvien tapojen mukaista jos lapsi käyttäytyy kieltämällä yhden mukaan ottamisen. Ymmärrän kyllä tilanteen jos kahden lapsen leikki on just sellaisena, ettei mitenkään voi tulla lisää, harvoin sellaista on. Joku leikki on mahdoton toteuttaa liian isolla lapsimäärällä, mutta edelleenkään en hyväksyisi yhden jättämistä yksin. Yksin jääneellä tarkoitan sellaista lasta, joka ei ole mukana missään ja haluaisi johonkin eikä ole haittana, sekoittamassa leikkejä jne.

        Montessorissa on tarkoitus että lapsilla on hyvät tavat, se koskee myös sosiaalisia suhteita eikä väärin käyttöä saisi ruokkia, ts. kaverin ulkopuolelle jättäminen ei kuulu hyviin tapoihin.

        Ulkopuolelle jääminen voi tapahtua tosiaan vuoroon sellaisellekin, joka on itse suosinut kaverin syrjintää.

        Jos päiväkodin henkilökunnalla on vahvat perustelut, miksi hyväksyvät jonkun jätettävän leikin ulkopuolelle, täytyisi asiaan saada selvyys siitä ja yrittää saada asia kuntoon. Jos joku lapsi haluaa vain käyttää mielivaltaa rajatessaan kuka saa tulla leikkiin ei ole hyvä. Mutta jos peusteluna on esim. että ulkopuolelle jää siksi kun aina sekoittaa, kiusaa, tönii tai vaikka ei ota osaa jälkien "siivoamiseen" on aikuisen voitava saada asia kuntoon. Kertomalla aidosti miltä toisista tuntuu jos esim. sekoittaa leikit ja tönii kavereitaan, on mahdotonta hyväksyä sitä ja ainoa keino päästä leikkiin on muuttaa tapansa. Jos taas "kunkku" siinä leikissä määrää vuoroon jonkun joka ei saa tulla mukaan, ja nauttii vallastaan, kuten kai lapsesi oli vuorossa, täytyy aikuisen puuttua asiaan ja kertoa "kunkulle" miltä lapsesta tuntuu jäädä yksin, ei olisi hänestäkään mukavaa jos...

        Missä on nykyajan oikeudenmukaisuus? Okeus on tietysti voida joskus olla hyvän kaverin kanssa kahden, mutta ei ole oikeutta suoranaiseen syrjintään ilman todellista syytä, johan tapakasvatus vaatii kunnioittamaan hyvän ilmapiirin merkitystä.

        Ilmeisesti lapset ovat saaneet aika vapaasti olla ja käyttää "valtaa". Montessori itse painotti lapsen kunnioitusta, lapsi on herkkä jne. Kunnioitus lasta kohtaan tarkoittaa myös kaikkien lasten toimeen tulemista keskenään...

        Itse en "ruokkisi" kaverivalintoja jos huomaisin lähes järjestelmällistä syrjintää. Ottaisin jotain sellaista tekemistä yhdessä lasten kanssa, siinä olisivat juuri ne jotka vuoroon ovat kaksin jotain tekemässä ja ehkä muutama muukin lapsi ja näin vahvistetaan yhdessäoloa. Samalla ohjaaja tutustuu näihin lapsiin seuraamalla lasten sanontoja ja muuta. Ohjaaja saa tietoa kenties mistä kenkä puristaa ja sitä kautta voi auttaa ettei vaikeita tilanteita syntyisi. Esim. Kim-leikki on hauska leikki jossa ollaan yhdessä, jotkut pelit, muovailut jne.

        Annetaan lapsille malli että yhdessäkin voi onnistua. En laittaisi esim. ruokakärryä kahdestaan viemään syrjinnässä vahvana ollutta ja valitsemaansa lasta kaveriksi, vaan vuoroon eri lapsia. Jos on pöydän kattauksessa, siinäkin kannattaa ottaa pari, joilla on totuttelemista muidenkin kanssa jne.

        On vaikeaa avostella tai antaa muualle ohjeita, mutta johan maalaisjärkikin sanoo mihin lasten mielivalta, jos sitä on, johtaa myöhemmin. Olet varmaan jutellut lapsesi kanssa kuinka "kaveria ei jätetä" ja lisänyt että hän voi kertoa sen muillekin, jos näkee sellaista tapahtuvan.

        Kysyt onko aikuisten hyvä toimia näin - vastaan kokemuksen rintaäänellä että aikuisen ei ole hyvä toimia näin. Kaikki lapset ovat saman arvoisia aikuisille, olivatpa he rikkaasta perheestä, vähävaraisesta, akateemisesta tai maahanmuuttajia jne. Siksi tulee puuttua kokonaisvaltaisesti lasten asioihin, ei vain itse välinetyöskentelyyn, sillä Montessori on muutakin! Kaikilla täytyy olla tunne että heistä välitetään, luo lapselle perusturvallisuuden.


      • Hienoa, että työsken-
        lasten ehdoilla ilmeises kirjoitti:

        siellä päiväkodissanne.

        Montessori ei aikoinaan varmaankaan ole ajatellut ketään lasta syrjittäväksi pois, varsinkin jos joku jäisi yksin. Ei ole hyvien tapojen mukaista jos lapsi käyttäytyy kieltämällä yhden mukaan ottamisen. Ymmärrän kyllä tilanteen jos kahden lapsen leikki on just sellaisena, ettei mitenkään voi tulla lisää, harvoin sellaista on. Joku leikki on mahdoton toteuttaa liian isolla lapsimäärällä, mutta edelleenkään en hyväksyisi yhden jättämistä yksin. Yksin jääneellä tarkoitan sellaista lasta, joka ei ole mukana missään ja haluaisi johonkin eikä ole haittana, sekoittamassa leikkejä jne.

        Montessorissa on tarkoitus että lapsilla on hyvät tavat, se koskee myös sosiaalisia suhteita eikä väärin käyttöä saisi ruokkia, ts. kaverin ulkopuolelle jättäminen ei kuulu hyviin tapoihin.

        Ulkopuolelle jääminen voi tapahtua tosiaan vuoroon sellaisellekin, joka on itse suosinut kaverin syrjintää.

        Jos päiväkodin henkilökunnalla on vahvat perustelut, miksi hyväksyvät jonkun jätettävän leikin ulkopuolelle, täytyisi asiaan saada selvyys siitä ja yrittää saada asia kuntoon. Jos joku lapsi haluaa vain käyttää mielivaltaa rajatessaan kuka saa tulla leikkiin ei ole hyvä. Mutta jos peusteluna on esim. että ulkopuolelle jää siksi kun aina sekoittaa, kiusaa, tönii tai vaikka ei ota osaa jälkien "siivoamiseen" on aikuisen voitava saada asia kuntoon. Kertomalla aidosti miltä toisista tuntuu jos esim. sekoittaa leikit ja tönii kavereitaan, on mahdotonta hyväksyä sitä ja ainoa keino päästä leikkiin on muuttaa tapansa. Jos taas "kunkku" siinä leikissä määrää vuoroon jonkun joka ei saa tulla mukaan, ja nauttii vallastaan, kuten kai lapsesi oli vuorossa, täytyy aikuisen puuttua asiaan ja kertoa "kunkulle" miltä lapsesta tuntuu jäädä yksin, ei olisi hänestäkään mukavaa jos...

        Missä on nykyajan oikeudenmukaisuus? Okeus on tietysti voida joskus olla hyvän kaverin kanssa kahden, mutta ei ole oikeutta suoranaiseen syrjintään ilman todellista syytä, johan tapakasvatus vaatii kunnioittamaan hyvän ilmapiirin merkitystä.

        Ilmeisesti lapset ovat saaneet aika vapaasti olla ja käyttää "valtaa". Montessori itse painotti lapsen kunnioitusta, lapsi on herkkä jne. Kunnioitus lasta kohtaan tarkoittaa myös kaikkien lasten toimeen tulemista keskenään...

        Itse en "ruokkisi" kaverivalintoja jos huomaisin lähes järjestelmällistä syrjintää. Ottaisin jotain sellaista tekemistä yhdessä lasten kanssa, siinä olisivat juuri ne jotka vuoroon ovat kaksin jotain tekemässä ja ehkä muutama muukin lapsi ja näin vahvistetaan yhdessäoloa. Samalla ohjaaja tutustuu näihin lapsiin seuraamalla lasten sanontoja ja muuta. Ohjaaja saa tietoa kenties mistä kenkä puristaa ja sitä kautta voi auttaa ettei vaikeita tilanteita syntyisi. Esim. Kim-leikki on hauska leikki jossa ollaan yhdessä, jotkut pelit, muovailut jne.

        Annetaan lapsille malli että yhdessäkin voi onnistua. En laittaisi esim. ruokakärryä kahdestaan viemään syrjinnässä vahvana ollutta ja valitsemaansa lasta kaveriksi, vaan vuoroon eri lapsia. Jos on pöydän kattauksessa, siinäkin kannattaa ottaa pari, joilla on totuttelemista muidenkin kanssa jne.

        On vaikeaa avostella tai antaa muualle ohjeita, mutta johan maalaisjärkikin sanoo mihin lasten mielivalta, jos sitä on, johtaa myöhemmin. Olet varmaan jutellut lapsesi kanssa kuinka "kaveria ei jätetä" ja lisänyt että hän voi kertoa sen muillekin, jos näkee sellaista tapahtuvan.

        Kysyt onko aikuisten hyvä toimia näin - vastaan kokemuksen rintaäänellä että aikuisen ei ole hyvä toimia näin. Kaikki lapset ovat saman arvoisia aikuisille, olivatpa he rikkaasta perheestä, vähävaraisesta, akateemisesta tai maahanmuuttajia jne. Siksi tulee puuttua kokonaisvaltaisesti lasten asioihin, ei vain itse välinetyöskentelyyn, sillä Montessori on muutakin! Kaikilla täytyy olla tunne että heistä välitetään, luo lapselle perusturvallisuuden.

        telet lasten kanssa. Kuvaudut vahvan ammattitaidon omaavana ja reflektoivana ihmisenä joka kohtaa lapsen yksilönä, siinä suuressa ryhmässäkin. Voimia, mielenkiintoa ja innostusta edelleenkin tärkeään ja arvokkaaseen työhösi!


      • jatkan vielä
        Hienoa, että työsken- kirjoitti:

        telet lasten kanssa. Kuvaudut vahvan ammattitaidon omaavana ja reflektoivana ihmisenä joka kohtaa lapsen yksilönä, siinä suuressa ryhmässäkin. Voimia, mielenkiintoa ja innostusta edelleenkin tärkeään ja arvokkaaseen työhösi!

        Hyvä että olet vanhempi joka ei katso sormien läpi asioita, oli sitten kyse omasta lapsestasikin tai koet vääryyttä tapahtuvan. Kuka lapsista huolehtisi jos ei me aikuiset , siksi on tärkeää että emme anna asioiden vain olla, jos on epäkohtia joihin pitää puuttua.

        Minulla on tosiaan tuntuma lasten maailmaan, vuosien kokemuksella olen ollut sekä kunnallisissa pk:ssa että yksityisissä Kannatusyhdistyksen ylläpitämissä Montessoripäiväkodeissa. Omien lasteni lukumäärä ei mahdu yhden käden sormiin. On olut ihanaa aikaa kahden "iltatähden" kanssa vielä viime vuodet. Kerran huvikseni laskin vuosia; yhteen menoon omia lapsia huolehdittavana 36 vuotta, viimeisen iltiksen tultua ylioppilaaksi asuen siten vielä "lapsenamme". Koululaisia on ollut katkematta 30 vuoden ajan, aina joku on ollut kouluun lähtijänä. Hyvien hoitojärjestelyjen vuoksi olen voinut olla tekemässä arvokasta työtä myös muiden vanhempien lasten parissa. Mies on vuorotyössä, isovanhempien apu, isompien sisarusten kanssa pieni koululainenkin pärjää loppupäivän.

        Kolme viimeistä lastamme eivät ole olleet missään kerhoissa eikä päivähoidoissa vaikka lukee monesti että lapsen täytyy päästä kavereiden joukkoon ja ryhmään. Kumoan väitteen ainakin, jos perheessä on muita lapsia, lasten tieto siitä että vanhemmat välittävät lapsestaan, on oikeasti läsnä työajan jälkeen. Oma kokemus on hyvä, sillä lasten koulunaloitus oli parempi kuin ensimmäisellä lapsella, joka oli ollut pari vuotta päiväkodissa. Opettajien mielestä he ovat erityisen lahjakkaita varsinkin kielellisesti.

        Olen koittanut työssäni missä sitten aina olenkaan, ottaa koko perhe huomioon. Ikävöivä lapsi saa huomata että hänestä välitetään ensimmäisten vaikeiden aloituspäivien aikana. Ei pidä olla kone joka ohjaa vaan lapsen todellinen turva. Monesti olen huomannut, kuinka aivan pienellä teollakin voi olla suuri merkitys lapseen. Kerran eräs äiti kertoi, (lapsella oli tosi vaikeata alkuun jäädä hoitoon) kuinka hän oli kysellyt 2½-v lapseltaan, mikä Montessoripaikassa on kivointa. Lapset saivat tehdä kivoja asioita, mutta tämän lapsen vastaus oli äidille - Se on kivaa kun tulen, niin "Nelly" sanoo aina että kiva nähdä sinua "Antti" mukavaa kun tulit. Pieni silitys ohimennen lapsen hiuksiin tai olalle, lapsen päivä alkaa turvallisesti, hänellä on tunne kuinka hänestä välitetään. Kun tästä työpaikasta jatkoin muualle, äiti sai sanottua herkistyneenä, ettei hän voi kuvitella "Antin" jatkavan enää, sillä vaikka täällä on "tätejä" he eivät ole läsnä, kuten minun läsnäoloni näkyy.

        Olen tehnyt myös muutaman vuoden osa-aikaisena, jolloin halusin käydä sijaisena entisessä Montessori-työpaikassani. En ollut yhteydessä muutamiin vuosiin. Eräs äiti esitteli koulun aloittaneen lapsensa tuodessaan pikkusisarta hoitoon sanoen, kai muistat "Nean", sinähän olit oikea pelastusrengas silloin. Kun olit lopettanut siellä, hän ei suostunut käymään koko paikassa, jäi pois kun et ollut enää. Tippa tuli silmään, mitä olen tehnyt...tuo lapsi on esimerkki siitä, kuinka olemalla oma itsensä, asettumalla lapsen saataville, antamalla turvallisuutta voi vaikuttaa suotuisasti lapsen elämään, ja minä olin katkaissut jotain. Se ilta meni kyllä kotona miettimiseksi, voiko näin olla...Itse en tiedä tehneeni kuin parhaani työssäni jolla onkin ollut suuri merkitys lapsen elämässä kuten myös vanhempien.

        Olen niin monta paikkaa nähnyt että tuli teidän mieleeni, kuinka jotkut ihmiset eivät osaa suhteuttaa Montessorin tarkoituksia käytännössä. Ettei nyt olisi niin, kun lapsella on vapaus valita Montessorin mukaan mitä tekee, koskien välinetyöskentelyä, arkipuuhissa, lukunurkkauksessa jne. sekä vapaus liikkua spontaanisti tilassa vallitsevien sääntöjen puitteissa, jolloin ohjaajien mielestä olisi vapaus valita myös kaverit, vapaus syödä tai ei, pukea lämpimästi tai ei - ihan sama aikuisille. Kasvattajan rooli voi muuttua liian passiiviseksi, koska hän on passiivinen ja lapsi aktiivinen montessorityöskentelyssä, aikuinen ei tee asioita lapsen puolesta, auttaen tarvittaessa.

        Mutta oikeasti montessoriohjaajan rooliin kuuluu lapsen sosiaalistumispyrkimysten tukeminen. Ohjaaja opettaa lapselle toisten ihmisten kunnioittamista ja huomioon ottamista kunnioittamalla lapsen persoonallisuutta, ymmärtämällä hänen kehityskautensa tarpeita ja arvostamalla lapsen toimintaa. Ohjaaja auttaa lasta ymmärtämään tilanteita ja asenteita myös toisten lasten kannalta - oppimaan empaattisuutta. Tämä on keskeistä lapsen hyväksytyn sosiaalisen käyttäytymisen kehityksen kannalta.

        Montessori-päiväkodeissa monipuolinen toiminta mahdollistaa eri- ikäisten lasten sosiaalisen kanssakäymisen sekä vastavuoroisen oppimisen. Isot auttavat pienimpiä ja pienet näkevät mallia isoista.

        Lasten keskinäinen vuorovaikutus ja yhteisössä toimimisen muodot korostuvat yksilön tukemisen rinnalla. Ohjaaja on toiminnan havannoija, mahdollistaja sekä tärkeä käyttäytymisen roolimalli.

        Välineopetus on vain yksi osa arkea, ohjaajaa tarvitaan muuhunkin.


      • keskeisiä asioita,
        jatkan vielä kirjoitti:

        Hyvä että olet vanhempi joka ei katso sormien läpi asioita, oli sitten kyse omasta lapsestasikin tai koet vääryyttä tapahtuvan. Kuka lapsista huolehtisi jos ei me aikuiset , siksi on tärkeää että emme anna asioiden vain olla, jos on epäkohtia joihin pitää puuttua.

        Minulla on tosiaan tuntuma lasten maailmaan, vuosien kokemuksella olen ollut sekä kunnallisissa pk:ssa että yksityisissä Kannatusyhdistyksen ylläpitämissä Montessoripäiväkodeissa. Omien lasteni lukumäärä ei mahdu yhden käden sormiin. On olut ihanaa aikaa kahden "iltatähden" kanssa vielä viime vuodet. Kerran huvikseni laskin vuosia; yhteen menoon omia lapsia huolehdittavana 36 vuotta, viimeisen iltiksen tultua ylioppilaaksi asuen siten vielä "lapsenamme". Koululaisia on ollut katkematta 30 vuoden ajan, aina joku on ollut kouluun lähtijänä. Hyvien hoitojärjestelyjen vuoksi olen voinut olla tekemässä arvokasta työtä myös muiden vanhempien lasten parissa. Mies on vuorotyössä, isovanhempien apu, isompien sisarusten kanssa pieni koululainenkin pärjää loppupäivän.

        Kolme viimeistä lastamme eivät ole olleet missään kerhoissa eikä päivähoidoissa vaikka lukee monesti että lapsen täytyy päästä kavereiden joukkoon ja ryhmään. Kumoan väitteen ainakin, jos perheessä on muita lapsia, lasten tieto siitä että vanhemmat välittävät lapsestaan, on oikeasti läsnä työajan jälkeen. Oma kokemus on hyvä, sillä lasten koulunaloitus oli parempi kuin ensimmäisellä lapsella, joka oli ollut pari vuotta päiväkodissa. Opettajien mielestä he ovat erityisen lahjakkaita varsinkin kielellisesti.

        Olen koittanut työssäni missä sitten aina olenkaan, ottaa koko perhe huomioon. Ikävöivä lapsi saa huomata että hänestä välitetään ensimmäisten vaikeiden aloituspäivien aikana. Ei pidä olla kone joka ohjaa vaan lapsen todellinen turva. Monesti olen huomannut, kuinka aivan pienellä teollakin voi olla suuri merkitys lapseen. Kerran eräs äiti kertoi, (lapsella oli tosi vaikeata alkuun jäädä hoitoon) kuinka hän oli kysellyt 2½-v lapseltaan, mikä Montessoripaikassa on kivointa. Lapset saivat tehdä kivoja asioita, mutta tämän lapsen vastaus oli äidille - Se on kivaa kun tulen, niin "Nelly" sanoo aina että kiva nähdä sinua "Antti" mukavaa kun tulit. Pieni silitys ohimennen lapsen hiuksiin tai olalle, lapsen päivä alkaa turvallisesti, hänellä on tunne kuinka hänestä välitetään. Kun tästä työpaikasta jatkoin muualle, äiti sai sanottua herkistyneenä, ettei hän voi kuvitella "Antin" jatkavan enää, sillä vaikka täällä on "tätejä" he eivät ole läsnä, kuten minun läsnäoloni näkyy.

        Olen tehnyt myös muutaman vuoden osa-aikaisena, jolloin halusin käydä sijaisena entisessä Montessori-työpaikassani. En ollut yhteydessä muutamiin vuosiin. Eräs äiti esitteli koulun aloittaneen lapsensa tuodessaan pikkusisarta hoitoon sanoen, kai muistat "Nean", sinähän olit oikea pelastusrengas silloin. Kun olit lopettanut siellä, hän ei suostunut käymään koko paikassa, jäi pois kun et ollut enää. Tippa tuli silmään, mitä olen tehnyt...tuo lapsi on esimerkki siitä, kuinka olemalla oma itsensä, asettumalla lapsen saataville, antamalla turvallisuutta voi vaikuttaa suotuisasti lapsen elämään, ja minä olin katkaissut jotain. Se ilta meni kyllä kotona miettimiseksi, voiko näin olla...Itse en tiedä tehneeni kuin parhaani työssäni jolla onkin ollut suuri merkitys lapsen elämässä kuten myös vanhempien.

        Olen niin monta paikkaa nähnyt että tuli teidän mieleeni, kuinka jotkut ihmiset eivät osaa suhteuttaa Montessorin tarkoituksia käytännössä. Ettei nyt olisi niin, kun lapsella on vapaus valita Montessorin mukaan mitä tekee, koskien välinetyöskentelyä, arkipuuhissa, lukunurkkauksessa jne. sekä vapaus liikkua spontaanisti tilassa vallitsevien sääntöjen puitteissa, jolloin ohjaajien mielestä olisi vapaus valita myös kaverit, vapaus syödä tai ei, pukea lämpimästi tai ei - ihan sama aikuisille. Kasvattajan rooli voi muuttua liian passiiviseksi, koska hän on passiivinen ja lapsi aktiivinen montessorityöskentelyssä, aikuinen ei tee asioita lapsen puolesta, auttaen tarvittaessa.

        Mutta oikeasti montessoriohjaajan rooliin kuuluu lapsen sosiaalistumispyrkimysten tukeminen. Ohjaaja opettaa lapselle toisten ihmisten kunnioittamista ja huomioon ottamista kunnioittamalla lapsen persoonallisuutta, ymmärtämällä hänen kehityskautensa tarpeita ja arvostamalla lapsen toimintaa. Ohjaaja auttaa lasta ymmärtämään tilanteita ja asenteita myös toisten lasten kannalta - oppimaan empaattisuutta. Tämä on keskeistä lapsen hyväksytyn sosiaalisen käyttäytymisen kehityksen kannalta.

        Montessori-päiväkodeissa monipuolinen toiminta mahdollistaa eri- ikäisten lasten sosiaalisen kanssakäymisen sekä vastavuoroisen oppimisen. Isot auttavat pienimpiä ja pienet näkevät mallia isoista.

        Lasten keskinäinen vuorovaikutus ja yhteisössä toimimisen muodot korostuvat yksilön tukemisen rinnalla. Ohjaaja on toiminnan havannoija, mahdollistaja sekä tärkeä käyttäytymisen roolimalli.

        Välineopetus on vain yksi osa arkea, ohjaajaa tarvitaan muuhunkin.

        nostan tähän muutamia lainauksia tekstistäsi:


        "Ei pidä olla kone joka ohjaa vaan lapsen todellinen turva. Monesti olen huomannut, kuinka aivan pienellä teollakin voi olla suuri merkitys lapseen."

        "lapsen vastaus oli äidille - Se on kivaa kun tulen, niin "Nelly" sanoo aina että kiva nähdä sinua "Antti" mukavaa kun tulit. Pieni silitys ohimennen lapsen hiuksiin tai olalle, lapsen päivä alkaa turvallisesti, hänellä on tunne kuinka hänestä välitetään."

        "lapsi on esimerkki siitä, kuinka olemalla oma itsensä, asettumalla lapsen saataville, antamalla turvallisuutta voi vaikuttaa suotuisasti lapsen elämään"

        Näin vanhempana arvostan erityisesti lapsen todellisena turvana olemista.


      • lapsen parhaaksi
        keskeisiä asioita, kirjoitti:

        nostan tähän muutamia lainauksia tekstistäsi:


        "Ei pidä olla kone joka ohjaa vaan lapsen todellinen turva. Monesti olen huomannut, kuinka aivan pienellä teollakin voi olla suuri merkitys lapseen."

        "lapsen vastaus oli äidille - Se on kivaa kun tulen, niin "Nelly" sanoo aina että kiva nähdä sinua "Antti" mukavaa kun tulit. Pieni silitys ohimennen lapsen hiuksiin tai olalle, lapsen päivä alkaa turvallisesti, hänellä on tunne kuinka hänestä välitetään."

        "lapsi on esimerkki siitä, kuinka olemalla oma itsensä, asettumalla lapsen saataville, antamalla turvallisuutta voi vaikuttaa suotuisasti lapsen elämään"

        Näin vanhempana arvostan erityisesti lapsen todellisena turvana olemista.

        Hei,

        Tämä on ollut mielenkiintoista luettavaa. Kiitos puolestani asiantunteville henkilöille.

        Mietimme oman 3 vuotiaan lapsemme laittamista montessoripäiväkotiin ja kieltämättä minua kiinnostaa kovasti ajattelun lapsia kunnioittava lähtökohta. Jäin edellisiä vastauksia lukiessani pohtimaan miten montessoriopetusta saaneet lapset ovat pärjänneet aikuisiällä nykyyhteiskunnassa verrattuna muihin lapsiin? Nykymaailma vaikuttaa olevan varsin kilpailukeskeinen ja uskon toki että terve itsetunto antaa hyvän lähtökohdan selvitä ympäristössä kuin ympäristössä. Mutta onko tästä asiasta mitään tietoa tai tutkimusta tehty?


      • Lasta kunnioittava
        lapsen parhaaksi kirjoitti:

        Hei,

        Tämä on ollut mielenkiintoista luettavaa. Kiitos puolestani asiantunteville henkilöille.

        Mietimme oman 3 vuotiaan lapsemme laittamista montessoripäiväkotiin ja kieltämättä minua kiinnostaa kovasti ajattelun lapsia kunnioittava lähtökohta. Jäin edellisiä vastauksia lukiessani pohtimaan miten montessoriopetusta saaneet lapset ovat pärjänneet aikuisiällä nykyyhteiskunnassa verrattuna muihin lapsiin? Nykymaailma vaikuttaa olevan varsin kilpailukeskeinen ja uskon toki että terve itsetunto antaa hyvän lähtökohdan selvitä ympäristössä kuin ympäristössä. Mutta onko tästä asiasta mitään tietoa tai tutkimusta tehty?

        Hei, palaan asiaan tänään tai ehkä huomenna.

        Koska olen, kun alkuun pääsen, kova kirjoittelemaan minua kiinnostavista asoista, ei aikani nyt riitä kuin pieneen vastaukseen.

        Olet lukenut asiaa Montessorista minun ja erään äidin välisistä kirjoituksista, kaksin keskustelinme, pelkästään minun vastatessani tuolle äidille. Näet että asia on minulle mieluinen.

        Olen kirjoittanut nämä kaikki vastaukset äidille, joka täällä on vaihtanut ajatuksia ja kysellyt kuinka Montessorissa on sen ja sen asian kanssa.

        Katsoin juuri ja huomasin vain itseni olevan vastaajana; 8.6, 14.6, -ja 14.6, 11.8, 12.8, 13.8, -ja 13.8

        Tutkimuksia siitä esim. kuinka lapset ovat koulussa pärjänneet, varmaan löytyy. Koitan tulla tänne takaisin, minusta on aina "hienoa" ja ihanaa kertoa Maria Montessorin ajatuksista ja viitoittamasta tiestä päämääränä saada lapsista tasapainoisia, uteliaita, sosiaalisia jne.

        Ottakaa myös netin kautta selvää, hyvä "pankki" on käydä Suomen Montessoriyhdistyksen sivuilla. Siellä on kirjallisuusluetteloita sekä gradun tekijöiden nimet liittyen montessoripedagogiikkaan.

        Siihen asti heipat


      • Lasta kunnioittava
        lapsen parhaaksi kirjoitti:

        Hei,

        Tämä on ollut mielenkiintoista luettavaa. Kiitos puolestani asiantunteville henkilöille.

        Mietimme oman 3 vuotiaan lapsemme laittamista montessoripäiväkotiin ja kieltämättä minua kiinnostaa kovasti ajattelun lapsia kunnioittava lähtökohta. Jäin edellisiä vastauksia lukiessani pohtimaan miten montessoriopetusta saaneet lapset ovat pärjänneet aikuisiällä nykyyhteiskunnassa verrattuna muihin lapsiin? Nykymaailma vaikuttaa olevan varsin kilpailukeskeinen ja uskon toki että terve itsetunto antaa hyvän lähtökohdan selvitä ympäristössä kuin ympäristössä. Mutta onko tästä asiasta mitään tietoa tai tutkimusta tehty?

        En vielä ole päässyt varsinaiseen kysymykseesi, mutta alkuun voin laittaa tällaiseen kysymykseen tietoa, kuten -Onko päiväkodilla pysyviä, myönteisiä vaikutuksia lapsen kehitykseen?

        Yksittäisistä tutkimuksista parhaita on Louse Millerin ja Jean Dyerin Louisvillen yliopistossa tekemä selvitys.

        Siinä vertailtiin Montessori-koulun ohjelmaa, perinteisen päiväkodin ohjelmaa ja ohjelmaa, joka oli pantu kokoon järjestelmällisistä harjoituksista ja tukiopetuksen luontoisesta ohjelmasta.

        Tutkijoilla oli onnea,sillä lasten voitiin katsoa joutuneen eri ohjelmamuotoihin sattumanvaraisesti.

        Näitä lapsia sekä ryhmää, joka ei ollut esikoulussa ollenkaan, seurattiin toisen luokan loppuun saakka.

        Ensimäisen kouluvuoden jälkeen todettiin kaikkien päiväkodissa olleiden lasten älykkyysosamäärien kohonneen. Toisen vuoden jälkeen kuitenkin ainoa ryhmä, joka menestyi paremmin kuin ne, jotka eivät olleet missään päiväkodissa, oli Montessori-koulussa olleiden lasten ryhmä.

        Montessori-koulun ohjelma osottautui erityisen tehokkaaksi poikien kehityksen edistäjänä.Toisen kouluvuoden loppuun mennessä Montessori-koulun pojat olivat kaikkia muita ryhmiä vahvempia älykkyysosamäärissä, uteliaisuudessa, siinä, miten kunnianhimoisilta he vaikuttivat ja lisäksi he saivat parhaat pisteet lukemisessa ja laskemisessa.

        Hiltunen ja Saari (1992) ovat kasvatustieteen syventävien opintojen tutkielmassaan tutkineet Montessori-menetelmän ja-välineiden käyttöä kouluvalmiuksien kehittämisessä. Lasten todettiin saaneen hyvät valmiudet kouluun menoa ajatellen.

        Tutkimuksen kohderyhmien lapset osoittivat itsenäisyyttä, omatoimisuutta sekä pitkäjänteisyyttä työskentelytavoissaan.

        Lasten vanhemmat kokivat lastensa saaneen hyvät kouluvalmiudet montessoriympäristössä. He pitivät tärkeänä lastensa mahdollisuutta valita itse mieleisensä tekeminen ja edetä oman yksilöllisen kehitysrytminsä mukaisesti.

        Peruskoulun ensimmäisen luokan opettajien näkemyksen mukaaan montessori-leikkikoulua käyneiden lasten kouluvalmiudet vastasivat niitä ominaisuuksia , joita opettajilla oli yleensä lasten kouluvalmiuksien suhteen.


      • Lasta kunnioittava
        Montessoripäiväkodista kirjoitti:

        Jos henkilökunta, lapsiryhmä, ympäristö ja muu päivähoidon laatuasiat ovat kunnossa, olette varmaan tehnyt oikean ratkaisun pedagogiikassa.

        Toki lapissa on eroja, kaikille ei käy se että perinteiset lelut eivät ole niin paljon käytössä, kuin lapsi haluaisi leikkiä. Yleensä ulkoilussa on tavallisesti hiekkalaatikkoleikkikalut, saa potkia palloa, leikkiä kotia tai jotain mielikuvitushahmoa. Viime vuosina on otettu käyttöön myös esim. yksi huone leluilla leikkimistä varten, montessorityöskentely ja leluilla leikkiminen eivät ole samoissa tiloissa hyviä. Montessorin mukaan leikki on lapsen työtä. Montessorivälineillä tehdessä puhutan lapselle otetaan työ. Ei sanota että mennään leikkimään esim. vaaleanpunaisella tornilla, niillä ei leikitä.

        Montessoripäivään sisältyy myös joitain leikiksi käyviä hetkiä, kuten vaikka piirissä otetaan astiasta numerolappuja vuorotellen ja taputetaan niin monta kertaa kuin luku näyttää...ja hauskaa on kun lapusssa onkin numero 0! Ihan kivoja juttuja on tiedossa lapsellenne, toivon ainakin että paikkanne ei ole liian jäykkä toiminnaltaan, sellaisiakin tottakai aina voi mahtua joukkoon.


        Aluksi kerroit vanhempien osallisuudesta, tarkoitit varmaan sitä, etä vanhemmat tekevät liian paljon lapsen puolesta asioita. Jos sitä tarkoitat, niin totta on esim. omien lasteni kohdalla. Olin mielestäni hyvä äiti, kun puin sukat ym. lapselle, vaikka varmasti olisi osanut itsekin. Minulla oli jo useampi lapsi kolmekymppisenä, mutta montessorielämää nähtyäni halusin vielä yhden lapsen - ajattelin, että jos lapsestani tulee noin itsenäinen, on pakko kokea. Toki aikaisemmat lapseni ovat sittemmin aivan hyvin pärjänneet, mutta pidän lapsen itsenäisyyden tukemista parempana, kuten Montessori opettaa. Juu. lapsia tuli parikin...ja sain kotioloissa nähdä kuinka se voi toimia, autetaan vain tarvittaessa.

        Aina ei kai aikuisella riitä pinnaa antaa lapsen toimia itse, vaan ollaan jo hoputtamassa ja sitten tekemässä lapsen puolesta. Olen tätä vertausta kertonut vanhemmille, jolloin saavat vähän selkoa, nimittäin esim. kun pieni lapsi on kiipeämässä lumivallia ylös, eikä meinaa pienilla jaloillaan päästä, saattaa vanhempi huutaa kauempaa lasta poistumaan sieltä, - Et sinä sinne pysty menemään. Sen sijaan että kieltää lapsen kokeilun, kuinka käy, aikuinen olisi voinut tukea lasta yrityksissä päästä ylöspäin, kertoa kuinka lapsi on yritteliäs ja taitava kun tuohon asti on päässyt. samoin lapsi voi yrittää laittaa palloa kolmion päälle, eihän se siinä pysy, me aikuiset tiedämme, mutta miksi ei annettaisi lapsen kokea se itse käytännössä. Mitä haittaa siitä on kenellekään, vaikka näkisimme lapsen sitä yrittävän; hän huomaa kun pallo putoaa alas. Tarvittaessa auttaminen on hyvä, kun pieni ei halua opettela sukkia laittamaan jalkaansa, voi kysyä -Kumpaan jalkaan laitat sukan, äiti laittaa siihen toiseen? Annetaan lapselle aikaa, rauhaa...

        Vältetään kilpailutilanteita, lapsia ei verrata kuka paremmin ja huonommin, lapsi kilpailee vain itsensä kanssa, esim. - ennen tein numeroita viiteen saakka, nyt teen kahdeksaan asti. Lapsi on tyytyväinen omasta edistymisestään, vertaa vain itseensä. Ei ole palkintoja eikö rangaistuksia, mutta nämä asiat on hyvä todella ymmärtää mistä on kyse ... "rangaistuksia".

        Tuosta kehumisesta, kun lapsi onnistuu asioissa, tekemisissä, ei siinä sen kummempia tarvita ja montessoriympäristössä lapsi saa onnistumisen kokemuksia, joka on tärkeää itsetunnon kohottamiseen. Lapselta ei vaadita osaamista, ohjaaja näyttää aina ensin kuinka työ tehdään, asioissa edetään johdonmukaisesti, jolloin työ sujuu helposti. Lapsen kehityksessä on jaksoja, jolloin hän on erityisen kiinnostunut omaksumaan tietoja ja taitoja kulloinkin kyseessä olevalta alueelta. Kyseessä on herkkyyskausi, joka on ohimenevä ajanjakso ja se tulee jokaisen kohdalle vain kerran, esim. kielellinen herkkyyskausi, jona aikana lapsi on kiinnostunut kirjaimista jne. Kirjaimin tutustumista ja sitä kautta oppimista ei aloiteta, ennen kuin ohjaaja on huomannut tarkkaillessaan lapsia, koska on oikea aika. Ehkäpä miltei vaikein tehtävä on tuo lapsen tarkkailu, herkkyskausien tuoma tieto vastaanottavaisuudesta.

        Montessoripäivähoidossa ei niinkään opeteta, jos sitä perinteistä opetusta ajattelit. Välineillä työskennellessä lapsi oppii, kuin huomaamattaan, tekemällä ja harjoittemalla kivoja asioita, vähän kuin leikkimällä samalla oppien. Välineistö on monipuolinen ja laaja, itseohjautuvaa, jolloin ohjaajan näytettyä kuinka tehdään, lapsi selviytyy itsenäisesti. On virhekontrolli, kerron lisää jos kiinnostaa...

        Lukemaan oppimisella ja matematiikalla ei ole alkuun kiire lapsen aloittaessa, käytännön elämän alueelta löytyy paljon tekemistä ja siitä edeten helpoimmasta vaikeimpaan...Hyvät tavat, otettu väline täytyy palauttaa samaan paikkaan, uutta työtä ei voi ottaa ennen kuin edellinen on palautettu paikalleen, vaikka kaveri vieressä odottaisi ja tekisi saman työn heti perään, on vaan vietävä jolloin kaveri, -jatkuu

        asiaa. Vastaan mielelläni jos joku asia kiinnostaa tai on epäselvää, parhaani mukaan. Lapset ovat ihania.


      • Lasta kunnioittava

        Nostan keskustelun jos uusia kiinnostuneita ilmaantuu.


      • huolestuttaa

        siis varokaa hyvät ihmiset noita montessoritarhoja. Minun lapseni on ollut siellä ja täytyy sanoa, että ne ovat työlaitoksia. Kamalaa kun alle kouluikäiset pistetään tekemään joka aamupäivä tehtäviä, ei ainoastaan montessoritehtäviä vaan sitten viskarissa niitä viskaritehtäviä. Ja arvaa haluaako lapsi sinne mennä kun se on pelkkää työtä????!!!

        Vanhempia ei haluta ottaa mukaan mihinkään päätöksentekoon eikä heidän mielipiteitään kuunnella. Parempi, että pysyttelevät vain eteisessä. Yhdessäkin tarhassa minulle sanottiin, että on hyvä että meillä on iso eteinen että vanhempien ei tarvitse tulla edemmäksi


      • Lasta kunnioittava

        Nimimerkille "aivanuusiasiaminulle" tässä kertomaani eräälle äidille. (Keskustelussa laitoin muutaman eri nimimerkin, mutta vastaukset tälle äidille olivat minulta, vuosien työn kokemuksista ja tiedoista.)

        Jos luettuasi nämä keskustelut haluat vielä jotain muuta tietoa, vastaan mielelläni.


      • lasta kunnioittava

        Nostan aiheen esille.


      • eräälle kysyjälle

        Nostan


      • Lasta kunnioittava

        Nostan kun voi olla monelle ajankohtaista


      • lasta kunnioittava

        nostan ylös kun lupasin eräälle tutulle, terveisin zq...


    • Paljon kirjoittanut

      Onko lapsesi samassa paikassa, kuinka kaveriasiat hoituivat?

      Olisi kiva kuulla jotain sieltäkin päin. Kiinostuneena terveisin.

      • amadeus234

        Ihan vain vinkkinä kaikille jotka harkitsevat montessoriin lapsen laittamista, kysykää ulkoilusta! Monessa montepäiväkodissa ollaan aivan liikaa sisällä oli sitten sää mikä tahansa. Joten varaudu siihen, että kun aurinko paistaa niin lapset kököttää sisällä ja poikkeuksia ei tunneta. Vaikka maria montessori painottikin liikunnan merkitystä!!!


    • Lasta kunnioittava

      joilla lapsi aloittaa Montessori-päivähoidossa.

      • Kummityttö aloittaa

        Onko päivähoito Montessori-päiväkodeissa ja esikouluissa vastannut odotuksianne?

        Kuinka on päiväunien laita?


      • amadeus234
        Kummityttö aloittaa kirjoitti:

        Onko päivähoito Montessori-päiväkodeissa ja esikouluissa vastannut odotuksianne?

        Kuinka on päiväunien laita?

        hei.

        kyllähän se on on upea paikka se montessoritarha, opettaa lapsi ihan oikeasti omatoimisuuteen, jota tarvitaan nyky-yhteiskunnassa. ja päikkärit nukutaan kuten muuallakin.
        Mutta se ulkoilu on liian vähäistä ja liikunta. Joten vanhemmat ihmeessä vaatikaa tarhoilta enemmän sitä, se on tärkeää lapsen kehityksen kannalta. tasapaino ja muut toiminnot kehittyvät vain liikkuessa ja happea tarvitsevat aivotkin, että jaksavat piipertää tehtävien parissa.


    • vanhempi234

      minulla on lapsi montessoritarhassa ja kyllä vain ihmettelen kun eivät ulkoile. Miettikää onko oikein lapselle joka on vasta kolme vuotias että hänet pistetään tekemään jopa kolme tuntia aamupäivällä ongelmanratkaisutehtäviä ja sitten suoraan syömään ja nukkumaan ja sitten taas iltapäivällä ollaan sisällä???siis ei mennä ollenkaan ulos? johan sitä tulee ihokin huonoon kuntoon lapselle ja keuhkot kärsivät hapen puutteesta. ja missä on liikunta? ihmettelen aikuisia jotka laittavat lapsensa tuollaiseeen vankilaan. varokaa näitä paikkoja tai kyselkaa edes ennenkuin viette. nim. kokemuksia on

      • Elämää varten

        Ulkoilu kuuluu ehdottomasti montessoripedagogiikkaan! Siis jokin on vialla tuossa päiväkodissa. Onko koulutuksen saaneet ohjaajat? Mikä perusteluna?
        Ei tarvitse varoa montessoripäiväkoteja yleensä. Kaikkiin päiväkoteihin kannattaa tutustua ennen kuin lapsen laitta hoitoon, sekä montessori, steiner, kunnalliset ym. Joka menetelmän päiväkodeissa on paikkoja, joissa jostain syystä ei olla ymmärretty oikein kaikkia periaatteita. Montessoripedagogiikka on hyvin monipuolinen ja sopii kaikille lapsille. Vanhemille ei tietenkään, jos arvot ovat menetelmän vastaiset.
        Sitäpaitsi toimintoja voi siirtää myös ulos, jos sää sallii ja on aidattu ulkoilutila heti toimitilan vieressä. Raitista ilmaa saa varmasti.

        Terveisin asiasta tietävä


      • äiti2344

        Vankila on juuri oikea sana kuvaamaan näitä tarhoja...otin oman lapseni pois juuri siitä syystä että ulos ei päässyt vaan jopa kolme tuntia putkeen istutettiin kolme vuotiasta tekemässä ongelmanratkaisutehtäviä. Se oli aivan kamalaa ja lapsi voi pahoin. VAROKAAA näitä!


    • skeptikko

      Aivan samaa olen kokenut montessoritarhasta, ulkoilla ei vaan istutaan sisällä tekemässä kaikenlaisia ongelmanratkaisutehtäviä, jotka ovat kolmasluokkalaisten tasoa! Ei yhtään ihme, että lapset pitkästyvät ja ovat pahalla päällä. Energiaa ei tule purettua.

      On hyvä vähän tutkia kuka sen yksityisen tarhan on perustanut, onko hän mahd. tullut huonosti toimeen edellisessä työpaikassaan ihmisten kanssa ja sen takia lähtenyt, kuten meidän tarhan johtaja oli. Yhdessä tarhassa oli jopa käynyt niin, että johtajan edellisessä tarhassa on huolimattomuudesta seurannut kuolemantapaus.

      Joten yksityisiä tarhoja ei valvo kukaan! Mitään sääntöjä ei ole ja minulla on kokemus montessorista että vähät välitetään siitä mitä vanhemmat haluavat tärkeintä on vain se mitä montessorimenetelmät sanovat. Ja nämä menetelmät ovat vanhoja...eivät enää 2000-luvulta ja ne on alkujaan tarkoitettu erityislapsille, slummien asukeille joten ovat sellaisia tasoltaankin. Ja nämä ohjaajat noudattavat tätä menetelmää kuin uskontoa, silmät kiinni ilman kritiikkiä. Varokaa näitä tarhoja jos vähänkin ajattelette lastanne. Tiedän, mistä puhun minulla on vuosien kokemus tästä vanhempana ja myös ammattikasvattajana. Täydellistä huijausta koko juttu!

    • siisoosoo

      "vähät välitetään siitä mitä vanhemmat haluavat"...siis ne vanhemmat varmaan haluavat montessoria kun kerran lapsensa sinne laittavat...eikö?

    • oivaorvo

      Olemme hakeneet lapsellemme paikkaa kunnallisesta montessoriryhmästä. Lapsemme on (jo) 4,5-vuotias. Onko hän liian vanha aloittamaan siellä? Kuinka kunnallinen montessoripäiväkoti valitsee lapset? Onko meillä enää mitään potenttiaalista mahdollisuutta saada lastamme ko. opetukseen?

      Onko kenelläkään kokemusta tai tietoa kuinka paikat käytännössä esim. Tampereella täytetään?

      Olemme aiemmin asuneet paikkakunnalla, jossa ei ollut tarjolla montessoriopetusta.

    • Lasta kunnioittava

      Nostan keskustelun koska eräs vanhempi on kiinnostunut mm. lapsen aloitusiästä Montessoripäiväkodissa.

      Vastaan hänelle vielä laittamassaan kysymyksessä.

    • LTO-opiskelija

      Mielestäni on karkeaa yleistystä väittää, että kaikki montessoriryhmät ja -päiväkodit olisivat kamalia vankiloita, joissa ei ulkoilla lainkaan. Eiköhän hyviä ja huonoja paikkoja löydy kaikista, niin perinteisistä kuin vaihtoehtopedagogiikkaakin toteuttavista päiväkodeista. Itse olen ollut harjoittelemassa kahdessa montessoriryhmässä, alle kolmivuotiaiden ja 3-6-vuotiaiden ryhmässä. Paikka oli aivan ihana! Lapset olivat mielikuvitusrikkaita, kohteliaita ja reippaita. Kertaakaan harjoittelujaksolla en kuullut kenenkään valittavan, ettei tahtoisi tehdä puuhia, niitä suorastaan odotettiin. Retkiä lähiympäristöön tehtiin paljon, ja ryhmät ulkoilivat kahdesti päivässä.

      Ja mikä minusta oli ehdottomasti parasta: en ole ikinä, en yhdessäkään päiväkodissa tai kerhossa kuullut, että lapsia kohdeltaisiin ja heille puhuttaisiin yhtä kauniisti ja kunnioittavasti kuin näissä ryhmissä. Lapsi, jota rakastetaan oppii rakastamaan. Jos minulla olisi lapsi, laittaisin hänet koska vain hyvällä mielellä näiden naisten hoitoon.

      Että kyllä näitäkin paikkoja löytyy. Aina kannattaa mennä tutustumaan, kysellä, katsella ja kuunnella.

    • jk

      ei ole kokemusta

    • Lasta kunnioittava

      Nostan

    • lasta kunnioittava

      nostan tämän

    • Ivyssa

      Olen itse ollut Montessori-koulussa 90-luvun alkupuolella 3-vuotiaasta eskariin asti (tosin välissä olin puoli vuotta saksankielisessä kielikylpypäiväkodissa), ja ainakin muistikuvat ovat varsin positiiviset. Tiedä sitten, olenko unohtanut tuon sisään lukitsemisen ja tuntikausien raatamisen. :) Ohjaajat olivat mukavia, tekemistä oli sopivasti ja puuhastelu oli kaikin puolin mielenkiintoista, en muista mitenkään ylirasittuneeni. Omia suosikkitehtäviä sai tehdä monta kertaa, mutta ohjaajat näyttivät aina joskus uusiakin juttuja. Hyviä hetkiä ja onnistumisentunteita muistan monia! Ulkonakin käytiin läheisissä puistoissa. Koska olin iltapäiväryhmässä, päiväunia ei nukuttu - mikä oli tosi hyvä juttu, koska moni ei päiväunia tarvitse, enkä itsekään niitä nukkunut enää kolmen ikävuoden jälkeen.

      Opin lukemaan viisivuotiaana ja opinnot ovat aina sujuneet erinomaisesti. En laskisi tätä pelkästään Montessori-kasvatuksen varaan, mutta varmasti sillä on merkityksensä. Ainakin pitkäjännitteisyyttä ja tehtäviin sitoutumista - asioita, jotka monilta nykynuorilta tuntuvat olevan varsin hukassa - oppi, kun tavarat laitettiin aina tehtävien jälkeen paikoilleen, ja tehtävät tehtiin loppuun.

      Mieluummin laittaisin lapseni Montsaan kuin kunnalliseen päiväkotiin, vaikkakin kouluun mennessä vanhat päiväkotitutut eivät sitten enää jatkaneetkaan samalle ala-asteelle. Ekalla luokalla olikin vähän vaikeaa aluksi, kun kaikki tunsivat toisensa etukäteen.

    • iik mitä teen

      Lapselleni tarjottiin paikkaa montessorista. Hän on juuri aloittanut kunnallisessa joka vaikuttaa oikein hyvältä. Nyt en oikein tiedä mitä tekisin! Montessor pedagogiikka vetoaa minuun kovasti. Juuri se että lapsi saa uppoutua tehtävään. Minusta se on erittäin tärkeätä ja luontevaa lapselle. Vähän mietityttää että onko henkilökunta kunnolla koulutettua. Mistä sen sitten lopultakaan tietää vaikka olenkin käynyt siellä. Jos otan lapsen pois hyvin alkaneesta kunnallisesta vain että menisi allikkoon niin ois surku.

      • Lasta kunnioittava

        Vastaan "iik mitä teen" kirjoitukseen,

        Olen "se" joka on kirjoitellut alun alkaen erään äidin kanssa täällä, äiti "tietoa janoava" alkaen 7.6.09

        Minun kirjoitukseni ovat

        -8.6.09 lasta kunnioittava
        -14.6.09 Montessoripäiväkodista
        -14.6.09 montessorista
        -11.8.09 Montessoripäiväkodissa
        -12.8.09 Montessoripäivähoidossa
        -13.8.09 lasten ehdoilla ilmeises
        -13-8 jatkan vielä
        -8.2.10 Lasta kunnioittava
        -9.8.10 Lasta kunnioittava
        -8.5.10 Lasta kunnioittava

        Mukavaa että lapsesi päivähoito kunnallisessa on alkanut hyvin.
        Olen ollut kunnallisissa työssä ja eroja on niissäkin.

        Henkilökunnalla on suuri merkitys.
        Onneksi yleensä työyhteisössä on ainakin yksi, joka saa arjen sujumaan ja lapset viihtyvät. Toisaalta jo yksi työhönsä leipääntynyt hoitaja voi pilata ja koko ryhmän ilmapiirin...

        Lapsellasi on nyt hoitopaikka jossa kaikki on hyvin.

        Kerrot että montessorissa arvostat sitä, että lapsi saa uppoutua työhönsä.

        Mielestäni lapsi voi tehdä kotioloissakin viikonloppusin, lomilla jne. töitänsä ilman että keskeytetään. Annetaan tehdä rauhassa työ loppuun tai lapsi voi tuntea että työ on valmis eikä jatka enää.

        Koska hoitoasiat ovat nyt hyvin ja hieman epäröit mm. henkilökunnan suhteen, neuvoisin pysymään jo aloitetussa kunnallisessa.

        Ei Montessoripäiväkodit mitään niin salaista ole ettei kotioloissakin pysty siitä ottamaan jotain mikä kiinnostaa jne.

        Kotona voit lapsesi kanssa tehdä arkipuuhia pöydän kattamisesta tiskaamiseen, leipoa ja paloitella salaattiainekset. Montessoreissakin näin tehdään.

        Paljon muutakin matematiikasta kulttuuriin ja luonnontieteeseen, historiaan...voi kotona yhdessä tehdä, tutkiskella ja ottaa selvää.

        Kunnallisissa päiväkodeissa on viikkolukujärjestykset, joissa eri päiville ohjelmaa. On keittiöpäivä, jumppaa, musiikkia, askartelua jne.

        Kunnallisessa on se ero että näitä asioita tehdään isommassa ryhmässä jolloin yksilöllisyys ei aina toteudu. (Samantapaiset piirustukset ja askartelut jne.) Aikuinen puhuu monelle lapselle samaan aikaan, ei tiedä menikö kaikille ihan perille asiat.

        Joillakin montessoriohjaajilla olen nähnyt, kuin heillä olisi muuri itsensä ja lapsen välillä. Kätellään huomenet jäykästi n. ½ metrin päästä lapsesta, vakava ilme kasvoilla. Moni ohjaaja ei miellä että lapsi voisi tulla tykö. Kuulema ei saa viedä äidin paikkaa...siksi syliin ei oteta jossain paikassa. (Uniriepua ei...)

        Ohjaajalla on suuri merkitys lapsen arkeen päivähoidossa. Ei yksin montessoripedagogiikka takaa lapsen tuntemaa perusturvallisuutta ja halua olla siellä. Kyllä se on aikuisten läsnäolo joka vaikuttaa niin paljon.

        Toki löytyy hyviä Montessoripäiväkoteja sekä kunnallisia...

        Et kertonut lapsesi ikää.

        Kirjoitat että vähän mietityttää onko henkilökunta koulutettu kunnolla.

        Osa ohjaajista on opiskellut asiat ulkomailla. Myös ulkomaisia ohjaajia on Suomessa työssä Montessoripäiväkodeissa.


        Suomessa on ollut ohjaajakoulutusta; sitä ns. oikeata montessoripedagogiikkaan perustuvaa: AMI Palmenia Helsingin Yliopisto sekä vähemmän arvostettua Kajaanin yliopistokeskuksesta.

        Voit itse verrata koulutuksen sisältöä, laitan tietoa näistä.

        Jokunen vuosi sitten Kajaanista valmistuneita ohjaajia ei arvostettu, vähän kuin "feikkiä" ja koulutuskirja... Esim. Parkkosen kirja Auta minua tekemään...on epäkohtia. Kirjan mukaista toimintaa voi käyttää esim. kunnallisissa ja kodeissa, mutta mutta...

        Montessorivälineet ovat oikeasti esim. puusta valmistettuja.

        Muovia ei juurikaan käytetä. Parkkosen kirjassa on esim. muovikirjaimia, joissa kirjaimissa käytetyt värit ovat väärin. Mutta tapansa kullakin koulukunnalla. Kajaanista valmistuneita on Montessoripäiväkodeissa ohjaajina. No kulutusta kuitenkin.

        http://www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi/koulutus/Montessoriohjaaja_2013-2015.pdf

        http://www.palmenia.helsinki.fi/koulutus/koulutuksen_tiedot.asp?id=5595

        Hyvää syksyn alkua, toivottavasti valintasi päivähoidossa, minkä valitsetkin, on lapsellesi mieluisa.


    • Varokaa

      Olen pahoillani rakkaan lapseni puolesta. Vaihdoimme montsasta tavalliseen, ja johan alkoi lapselle tulla iloa elämään. Kokemuksemme olivat montessoripäiväkodista (Helsinki) mukavan alun jälkeen todella ikäviä. Kyräiltiin selän takana, tädit istuivat penkillä ja lapset juoksivat pitkin pihaa. Katsottiin kierosti kun väsyneelle lapselle auttoi tarhapäivän jälkeen saappaita jalkaan....katsos kun se oli tätien MONTESSORIAJATUKSEN VASTAISTA....siinä sitten vahempi istuu vieressä ja katsoo kun itkuväsynyt lapsi väsyneenä menettää hermonsa kun vaan EI JAKSA. Kasvatuskumppanuus oli olematonta, kirjatut tavoitteet turhia sanoja, vanhemmille ei tiedotettu lapseen kohdistuvia toimenpiteitä ja päätöksiä. Itsevaltaista, yhteistyökyvytöntä. Nyt meilläkin ILOINEN lapsi, joka tuntee osaamisen ja oppimisen riemua. Ja nykyisessä päiväkodissa EI YKSIKÄÄN TÄTI istu tai juoruile penkillä lasten ulkoillessa vaan aktiivisesti valvovat ja ohjaavat lasten turvallisuutta ja toimintaa. Edelleen arvostamme montessorin ajatuksia, mutta kadumme syvästi että höyrähdimme vaihtoehtohoitoon. Nykyisen päiväkotimme kanssa kun on keskusteltu, niin kuulema huomaavat "traumat" joissakin tilanteissa, jotka jääneet montsan omituisista tavoista.

      • leoleijona14

        Saisinko tietää kyseisen päiväkodin nimen??!!!?


      • EiIkinäMontessoriin

        Mulla täysin samat kokemukset. Lapset vaan riehuvat keskenään, hiljaisuus on arjesta kaukana. Ristiriitoihin ei puututa, henkilökunta on väsynyttä ja töihin lapsia ei todellakaan ohjata. Samat työt hyllyssä koko vuoden, johan siinä menee mielenkiinto itsenäisemmälläkin lapsella. Tosin mun kokemuksella ulkoillaan säästä riippumatta, pienet lapset istuvat tai makaavat maassa pakkasessa kaksikin tuntia vähissä vaatteissa koska joutuvat pukemaan itse. Usein jos lapsi ei osaa pukea, hän jää ulkoilun ajaksi yksin eteiseen vaatepinon kanssa kun muut ulkoilee. Ja jos ulkona pakkasessa lapsi heittää hanskat hankeen, ne jää sinne ja sitten on paljain käsin ulkoilun.

        Ristiriitoihin lasten välillä ei puututa koska lapsen täytyy itse osata hoitaa asiansa. Vaippoja ei käytetä koska oletetaan että jo alle 1v käyvät potalla, joten monesti pieni lapsi ulkoilee toista tuntia kakat housuissa koska aikuiset vaan istuvat ja juoruavat pihan reunalla.

        Aina päivän päätteeksi kysyttäessä lapsen kuulumisia kaikki on mennyt loistavasti. Ja totuushan on usein aivan muuta.


    • Anonyymi

      Onko kristillistä kuten ruokarukous ja kerrotaanko Hyvästä Taivaan Isästä lapsille?

    • Anonyymi

      Kauheat kokemukset meillä. Montessoritarha Vantaalla, aivan kammottavia röökin katkuisia juorutätejä laiskottelemassa kun lapset tekevät pitkästyttäviä töitä sisällä. Kiusaamiseen ei puututa. Höyrähtäneiden vaihtoehtohoitoja hehkuttavien hullujen idealismia koko hörhöily.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      53
      5168
    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      23
      3377
    3. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      28
      1502
    4. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      184
      1343
    5. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      76
      1036
    6. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      24
      948
    7. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      49
      877
    8. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      259
      816
    9. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      35
      758
    10. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      482
      727
    Aihe