Roosters

liian heiveröisiä materiaaliltaan ja osalta puuttuu pelirohkeus, PELÄTÄÄN PELATA, vaikka tosiasiassa valitulla taktiikalla "kuolema" tulee joka tapuksessa, hitaammin mutta varmasti.

Kokeillaan nyt vastata tuohon jotain.

Ensinnäkin Roosters on pelannut ottelunsa mielestäni tähän mennessä helpommassa lohkossa, varsinkin kovemmat puolustukset löytyy mielestäni toisen lohkon joukkueilta. Toisekseen jos vertaa viime vuotta niin Roosters oli tehnyt 3 ottelun jälkeen 114 pistettä, vaikka yksi ottelu oli tappiollinenkin (Butchersia vastaan), siihen nähden vajaa maali enemmän per ottelu ei ole hyökkäyksessä merkittävä ero. Kolmanneksi Johnson on paluumuuttaja ja vieläpä ollut Suomessa talven, eli hän tuntee pelaajat, systeemit ja treenejäkin on alla kohtuullisesti. Joten hyökkäyksen pitäisikin olla heillä suhteessa hyvässä jamassa muihin jengeihin verrattuna. Tosin - he ovat myös menettäneet rissuista Bornin ja Wongin, mutta tämä ei ole tahtia haitannut, koska muut rissut ovat kehittyneet talven aikana selvästi, ehkä myös OC ja RoJo ovat entistäkin paremmin samalla sivulla.

-> Heittohyökkäys on ainakin ajankohtaan nähden kehittynyt viime vuodesta.

Roosters on juossut kolmessa ottelussa 56 kertaa ja saanut sillä kasaan 209 jaardia ja viisi maalia. Johnson on vielä juossut jaardeista neljänneksen ja maaleista kolme, loput olleet lyhyita goallinejuoksuja. Lisäksi osa juoksujaardeistakin on mielestäni "heittojaardeja" = pelattu draw tai Johnson juossut itse kun heittopeli on mennyt rikki (kuten säkitkin joita ei ole ollut kuin muutama), jonka tuloksena juoksun rooli on vielä pienempi kuin tilastoista voi suoraan lukea.

-> Hyökkäys on yksiulotteinen ja juoksusta ei pitäisi paljoa välittää.

Sitten itse systeemiin. Johnson on tietenkin hyvä QB, mutta nopeita slantteja/ screenejä hän ei mielellään heitä edelleenkään vaan lukee hiukan kauemmin ja tavallaan "hautoo palloa". Tässä suhteessa hyvin erilainen kuin mrPenkki. Hän heittää keskipitkät 10-20y heitot erittäin hyvin ja osaa laittaa ne myös "roikkuna odottamaan" rissun kuviota eikä poraa turhaan. Ja ostaa aikaa pienillä tasapainoisilla liikkeille eikä "silmät kiinni" rushaaja yleensä ole ongelma. Lisäksi hän jakaa palloa suht tasaisesti rissuille, jolloin esim. Myöhäsen jatkuva tuplaaminen ei ole järkevää.

Tämä Texas Techin systeemi on siitä pirullinen että paine pitää saada varsinkin 43 puolustuksessa linjan ja MLB avulla. OLB on käytännössä sisärissun mies = jos OLB blitzaa niin rissu lönköttelee tämän taakse ja on helppo target paineen takana. Tällöin myös OL pelaaminen on suht helppoa kun ylimääräisestä ulkopaineesta ei tarvitse välittää ja usein myös MLB saadaan blokattua OL toimesta -> myös RB on vapaana kuvioon. Jos puolustus on 34 niin blokaaminen vaikeutuu hiukan ja RB jäänee useammin blokaamaan, mutta varsinaista ongelmaa ei tällä pienellä muutoksella vielä saada aikaiseksi. Ja huom! Texas Tech latoo hirvittäviä piste- ja jaardimääriä itsekin vuodesta toiseen vaikka miehistö ei ole sen kummoisempi kuin vastustajilla (2008 tekivät 45 pinnaa ja käsittämättömät yli 500y per peli). Eli ongelma ei ole ihan Suomalaisten keksimä.

Miten tätä sitten pitäisi puolustaa? No jos se olisi helppoa niin tuollaisia lukemia tuskin tulisi ;) Helpointa homma on tietenkin silloin jos pelkkä frontti saa painetta aikaan ja käsiä heittolinjoille. Riittääkö kenelläkään kalusto tähän nähdään kun pelit toisen lohkon jengejä vastaan alkaa. Toinen vaihtoehto on kuluttaa omassa hyökkäyksessä mahdollisimman paljon aikaa, jolloin voitto voi olla mahdollinen kohtuullisella omalla maalimäärällä. Kun pelkkä linja ja ajanpeluu ei riitä niin puolustuksesta pitää löytyä monipuolisuutta:
1. OLB blitzaaminen pitää tehdä mahdolliseksi. Tähän päästään sillä että blitzataan myös silloin kun sitä ei näytetä, dropataan kun sitä näytetään ja paikkaamalla syntynyt helpon heiton alue jollain toisella pelaajalla, sekin monipuolisesti. Tällä saadaan epävarmuutta aikaan ja lisää rushaikaa linjalle kun helppo target on poissa pelistä.
2. Peitot pitää olla monipuolisia ja mitään muodostelmaa vastaan ei pelata koko ajan samalla tavalla.
3. Blitzaaminen ja löysä, varmisteleva peitto on turmion tie jolla mitään ei saada toimimaan. Vaikka blitzataan pitää olla uskallusta myös peittää, eli riskiä on otettava jos haluaa voittaa.
4. Robertin rytmiä voidaan rikkoa myös droppaamalla välillä 8, jopa 9 pelaajaa jolloin nopeiden heittojen alueella pitäisi olla ruuhkaista.
5. Välillä pitää olla uskallusta myös rushata ylivoimalla joko yhdeltä puolelta tai 7-8 miehellä joka paikasta. Kukaan QB ei halua olla kovin montaa kertaa pelissä selällään ja jotenkin tuntuu että sitä ei jengit ole suomessa 2 kauteen edes (uskaltaneet?) yrittää.
6. Eli pitäisi päästä QBn "pään sisään" = hän joutuu pelkäämään painetta, ei tiedä mistä se on tulossa eikä miten peitto elää paineen takana ja lähtöpaikoissa on jatkuvasti muutoksia. Lisäksi puolustuksen pitää olla sound joka muodostelmaa vastaan = esim. empty ei saa automaattisesti perua blitziä tai pakottaa vakiopeittoon, eikä varsinkaan aikeuttaa aikalisää.
7. Lisäksi pitää kuitenkin muistaa se juoksunkin mahdollisuus.

"Siinäpä se"..

Kaikki kreditti R hyökkäykselle ja hienosti hiotuille kuvioille. Silti sanon että puolustukset ovat suhteellisen onnettomia kokonaisuuksia, suurimmat puutteet suomifudiksessa löytyvät nopeudessa, voimassa ja tekniikoissa. Mahdoton yhtälö yrittää tukkia tuuman reikää puolentuuman nipalla.

Monelta joukkueelta puuttuu kunnollinen heittohyökkäys, jota vastaan voisi edes yrittää reeneissä saada onnistumisia. Valmennus on heikkoa ja rosterit niin ohuita, että kun ulkomaan avut pistetään jommalle kummalle puolelle palloa niin toisen puolen kokonaisuus aina kärsii, saati että koko jengi yleensä viitsii tulla viikossa kertaa useammin reeneihin.

Yritä sitten sarjapelissä pistää parastas, se näyttää joskus ja aika useastikin melko koomiselta.

Ilman jenkki QB:ta Suomessa ei ole tasokasta heittohyökkäystä ja ilman jenkki puolustajia ei myöskään heittopuolustusta, joten tyhjästä on paha nyhjästä. Suomen fudis on harrastajamäärien pienuudesta johtuen edelleen pienen piirin näppräilyä, kaukana jääkiekon ja ja jopa potkupallon tasosta ja sille tasolle myös jää jos ei jotain radikaalia tapahdu tulevaisuudessa, muutakin kuin PW panostus.

Kolme linjamiestä ja neljäntenä db tai olb rushaa, kaksi lb:tä jää peittämään lyhyitä heittoja ja varmistaa juoksupelit. Takakenttä yhdellä nopeajalkaisella syvällä saftyllä ja loput pelaa miestä.

jolloin Brett Salisbury paiskoi palloa ja oliko sillä rissuina Kaasinen, Ala-lampi, Kähönen....ketä muuta?

Silloin heittohyökkäys oli kaunista katsottavaa, jäi vahvasti mieleen kuten silloinen ECG puolustus, se oli varsinainen IRON CURTAIN Masa Lindholmin johdolla ;)

Brett taisi lentää uloskin kerran ottelusta, oisko hermostunu leippiksen otteihin, no en muista ihan tarkkaan, Butchers peli kuitenkin.

http://www.ohsfca.org/Defend_Spread.htm