Ujon iskeminen

Ujous on geneettisesti periytyvä ominaisuus, jolle on tyypillistä arka ja varautunut suhtautuminen uusiin ihmiskontakteihin. Kun ihminen muuttuu tutuksi, niin arkuus poistuu ja tutun ihmisen kanssa ujo on aivan yhtä rohkea ja avoin, kuin kuka tahansa ei-ujo ihminen.

Tutustumisvaiheessa ujoa ihmistä on kuitenkin hyvä auttaa nostamaan itsensä ulos eristyneisyydestä ja varautuneisuudesta, johon hän helposti uuden ihmisen kohdatessaan vajoaa. Keskustelu ujon ihmisen kanssa tuottaa aluksi hankaluuksia, sillä ujo ei ole aloitteellinen keskustelija vaan mieluummin vaikenee.

Tähän on kaksi ratkaisua. Toinen on se, että pitää keskustelua yllä puhumalla lähinnä itse yksin, jolloin tietenkin joutuu puhumaan lähinnä itsestään, mitä ”minä itse” teen tai ajattelen. Tämä on kuitenkin siinä mielessä huono vaihtoehto, että näin syntyy vaikutelma itsekeskeisestä ihmisestä, joka on kiinnostunut vain omasta itsestään.

Toinen ratkaisu on auttaa ujoa ulos vetäytymisestään esittämällä tälle kysymyksiä. Tällöin on hyvä esittää ns. avoimia kysymyksiä, joihin ei voi vastata lyhyesti: ”kyllä”, ”en”, ”Hyvinkäällä”, vaan jotka vaativat pitempiä vastauksia. Eli on parempi kysyä esimerkiksi: ”Minkälaista sinun työsi on?” kuin kysyä ”Missä olet työssä?”

Tietenkin pitää välttää vaikutelmaa, että kyseessä on jokin kuulustelu tai työpaikkahaastattelu. Kysymykset eivät saa olla liian tunkeilevia tai liian hyökkääviä.

Tietenkin voisi luulla, että ujolle ihmiselle sopisi hyvin mieheksi hänen vastakohtansa, itsevarma kovapintainen maailmanmies, mutta ei. Ujot ihmiset pitävät toisista ujoista ihmisistä, samantyyppisistä kuin he itse. Kannattaa siis kameleonttimaisesti herkistyä omille ujoille piirteilleen, kun yrittää iskeä ujoa naista.