AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / Kissan lymfooma

Kissan lymfooma

11 Vastausta 2 291 Lukukertaa
Terve!

Meilläpä on 14-vuotias kissa (ikä ihmisten vuosissa). Ja on ruvennut nyt sairastelemaan, aikaisemmin ollut siis hyvin terve.

Oireina on ollut laihtumista, nukkumísta, ripulia ja yskää etenkin kehrätessä. Viimeaikoina vointi on ollut huonompi etenkin ripulia on tullut ja ruokahalu on vähentynyt, joten kissa on laihtunutkin.

Vein sen tässä viime perjantaina eläinlääkäriin. Tehtiin yleinen terveystarkastus, otettiin verinäytteet ja otettiin röntgen kuva (sivukuva).

Kissalta paljastui munuaisten vajaatoiminta. Ja vakavampana löydöksenä lymfooma eli imusomukesyöpä.

Kasvain on vatsaontelossa ja aivan takaosassa, kooltaan kasvannainen on suuri. Kissa tulee vielä toimeen sen kanssa, mutta nyt se alkaa jo painaa peräsuolta ja vaikeuttaa ulostamista.

Samalla huomattiin myös jotain kasvannaista/etäpesäkettä suoliston seassa, ikäänkuin suolten välissä. Keuhkoissa näkyi myös varjostumaa, sellaista tasaista.

Eläinlääkäri suositteli pikaista lopetusta.

Hoitona olisi myös leikkaus ja sitten siihen päälle tulevat myös sytostaattihoidot. Asiasta emme kauheasti edes keskustelleet, mutta leikkaus voidaan kuulemma ehkä tehdä.

Tässä nyt itsellä vaihtelee tunteet ja en oikein tiedä mitä tehdä!

Siis lopettaako kissa vai viedä se leikkaukseen. Tieto tuli kuitenkin aika yllättäen. Ensin olin lääkärikäynnin jälkeen niissä ajatuksissa että kissa lopetetaan. Mutta tässä kotona virisi taas jonkinlainen toivo (vai olisko toiveajattelua) että jos sittenkin leikattaisiin tms.

Ennen lääkärikäyntiä kissa nimittäin oli kipeän oloinen ja näköinen, eli oli väsynyt ja vaisu, yksi, oksenteli muutaman kerran ja ripuloi.

Mutta nyt kissa on ollut paljon paremmassa kunnossa. On käynyt ulkona useemmankin kerran ja toisella kerralla jopa aika pitkänkin aikaa, lisäksi kissa on aktiivisesti kävellyt ja katsellut ympäristöään ulkona. Myös täällä sisällä on ollut virkeämpi, syönyt ja ei ole oksennellut enää. Yskäkin tuntuu huomattavasti helpottaneen. Katse on nyt myöskin valpas ja tarkkaavainen, ei ollenkaan kipeä.

Tukihoidoksi kissalle annettiin lääkäristä energiapitoista Royal Canin Recovyry -ruokaa, NutriPlus -vitamiinitahnaa, Antepsin -mahansuojalääkettä ja reseptillä Primperan (tais olla kortisonilääke).

Emme kuitenkaan ole vielä antaneet kuin vitamiinitahnaa (NutriPlus) ja ruokaa (Recovery). Lisäksi kissa itse on syönyt suoksikkiansa eli porsaan sydäntä.

Kissaa siiis käytin eläinläkärissä viime perjantaina. Itse olen kuitenkin ihmetellyt voinnin nopeaa paranemista, ja etekin kun kyseessä on syöpä. Ja tähän liittyy myös anemiaa.

Jo tässä lauantaina kissa jo melkein käyttäytyy kuin mitään ei olisikaan. Tässä jotekin toivoni virisi uudelleen.

Ajattelisin itse että kissan vuodet eivät vielä ole täynnä (siis 14 vuotta), vaikka onhan tuossakin ikää. Etenkään kun aiemmin ei ole ollut vaivoja, niin kannattaako nyt heti luovuttaa?

Leikkausta ajattelin, ja etenkin sitä että onko kissa kuinka kipeä sen jälkeen? Kissa aikanaan käytiin steriloimassa ja kohdunpoistossa (siis naaraskissa). Ja tuntui että ei ollut kovinkaan kipeä tämän jälkeen. Kissan tunnen muutenkin sitkeäksi, sitä pari koiraakin pelkäävät ja meillekkin se toisinaan on kiukutellut.

Funtsin tässä myös sitä että kasvain on suuri ja se sijaitsee vatsaontelon takaosassa (tavallaan takajalkojen välissä). Ja toinenkohta siellä vatsaontelossa suolten alueella. Ajattelin että eikös nämä paikat kuitenkin hyvin pystytä leikkaamaan. Ja että toipumisessa ei pitäisi aivan kamalat tuskat olla koska luullakseni varsinaisia tukirakenteita (lihaksia, jänteitä, luustoa) ei jouduta leikkelemään.

Labrakokeiden mukaan kissan:

WBC: 28,49 e9/l
RBC: 04,88
HGB 92,2 g/l
HCT: 0,2905 l/l
MCV: 00060 fl
MCH: 18,89 pg
MCHC: 317,3
RDW: 14,87 %
PLT: 00389 e9/l
MPV: 11,09 fl

3-osainen diffi:
%LYM: 04,40 %
%MON: 01,10 %
%GRA: 94,50 %
#MON: 00,30 #
#GRA: 27,00#

Alkaalinen fosfataasi: <50
Alaniiniaminotransferaasi: 47
Seerumin glukoosi: 5,3
Kreatiini: 127
Seerumin urea: 27,5


Eli mitä oikein pitäisi tehdä? Tossa noista munuaisista näkyy jotain. Nyt myös ulostaminen on vaikeaa samoin kasvain saattaa painaa rakkoakin, virtsaa usein mutta tosi vähän.

Vieläköhän noita terveitä taikka siis laadullisesti tyydyttäviä vuosia olis edessä?

AInakin tähän asti on ollut ja tuntuu nytkin että kissa kokee elämänsä hyväksi ja haluaisi jatkaa, koska toipuminen on ollu niin nopeaa. Samanten tämän kissan sukulaiset ovat kaikki olleet aikas pitkäikäisiä ja sitkeitä.

Toisaalta ei oo kiva kiusata ja kiduttaa kissaa. Mutta jos vielä yrittäisi, sen näkee sitten jos se onnistuu tai ei.

Mutta onhan selvää että ei niitä vuosia enää missään tapauksessa paljoa ole edessä?
Jos olisi kyse omasta kissasta niin ehdottomasti lopetus. Mieluummin nukutus kuin lyhyt ja kivulias loppuelämä...

Minä ehkä

antaisin kissan vielä nauttia elämästä niin kauan kuin se vaikuttaa suhtkoht terveeeltä. Mutta ehkä 14-vuotiaan kissan kanssa ei enää kannata alkaa leikkaushoitoihin.Veisin lopetettavaksi kun näkisin että se alkaa taas kärsiä.

Oma kissani joutui onnettomuuteen n.10-vuotiaana. Se leikattiin ja on elänyt sen jälkeen monta hyvää vuotta. Nyt on 14-vuotias ja elää tablettien varassa (kilpirauhasen ylitoiminta). En tiedä paljonko on enää päiviä jäljellä mutta leikkaukseen en sitä enää veisi.
Leikkaus on aina riski, ei se iästä riipu. Toivottavasti teet kissan kannalta oikean päätöksen. :(
Minun on helppo antaa neuvoja, kun oma kissa ei ole kyseessä :-/. Minusta leikkausta ei kannata edes harkita; ensinnä jos nyt on jo röntgenkuvassa nähtävissä etäpesäkkeitä suoliston alueella, on niitä varmasti muuallakin. Varjostunut keuhkoalue saataa kertoa että keuhkoissa on nestettä, ehkä etäpesäkkeitten vuoksi - aika huolestuttava löydös. Etäpesäkkeethän jäävät jäljelle, vaikka se iso kasvain leikattaisiinkin pois ja saattavat villiintyä kasvamaan nopeastikin. Ja ison kasvaimen poisto vatsaontelosta voi myös olla vaikeaa; saattaa olla kasvanut kiinni verisuoniin, suoliin jne. Ison leikkauksen jälkeen kissa on varmasti kipeä.
Hellittele kissaasi ja nauttikaa hyvistä päivistä - niin kauan kun niitä riittää. Ja kun kissan olo käy kipeäksi tai kunto muuten huononee, vie se nukutettavaksi. Päätöksen teko on vaikeaa, tiedän - ensimmäinen kissani nukutettiin vastikään 19-vuotiaana :`-(

Ei kannata kiusata

Minä katsoisin siihen asti kunnes kissa näyttää taas kärsivän.
Sitten armollisesti piikille.
Kirjoitit myös muista vaivoista ja kissalla on ikääkin. Ihmisellekin stytostaattihoidot tekevät hirvittävän olon, en usko kissalla olevan sen helpompaa.

terveeksi tuli

Kissa tuli tässä maanantaina terveeksi, eli asia ratkesi kissan kannalta parhaalla tavalla.

Kissa siis nukutettiin, eikä ehtinyt tuntea kuin ensimmäisen neulanpiston. Ja tuntui että kissa ei siitäkään niin välittänyt, taisi olla niin kipeä taikka sitten pisto oli niin onnistunut. Samalla itse myös silitin kissaa ja sen huomio oli kiinnittyneenä muuhun.

Leikkaaminen ei ollut mahdollista kuitenkaan, mutta tukihoitona olisi voitu antaa kortisonia. Kissaa se ei kuitenkaan olisi lopullisesti parantanut, vaan vain antanut hieman lisäaikaa. Muita varteenotettavia hoitokeinoja ei ollutkaan.

Ennen en ole ollutkaan mukana eutanasiassa. Nyt olin ja näin miten helppoa se oli kissan kannalta. Kissa oli minun sylissäni ja minä silitin sitä kun kissa oli saanut esirauhoitteen ja siirtyi uneen sekä tiedottomuuden tilaan. Loppu sujuikin sitten ihan kissan tietämättä, ja hyvin sujui.

Onneksi kissa ei kotona vielä ehtinyt kauhean kipeäksi, sillä se ulkoili, söi ja joi loppuun asti. Samaten muutkin toiminnut hoituivat. No kyllähän sairaus alkoi selkeästi näkyä.

Hyvät muistot jäi kissasta. Ja kyllä sen tajuaa että kissan oli jo aika mennä. Muistelen kuinka kauan kissa oli meillä, ja etenkin kun ajattelee mitä kaikkee siihen mitä siihen aikaan mahtuu.

Kotona tapahtuman jälkeen mielestäni kummallista oli, että muut tuntuivat pelkäävän ruumista. Kukaan muu ei oikein koskenut ja katsonut siihen. Ei ainakaan paljain käsin. Lisäksi se piti haudata kamalan äkkiä.

Itselleni oli vielä tärkeää koskea ja todellakin todeta, että elämä oli loppunut/poistunut.

hyv'ä teko, minulla sama edessa torstaina

kun kuulin 13.10. 12-vuotiaan kissani lymfoomasta, ilmoitin heti että ei muuta hoitoa kuin kipuihin siihen asti että patologin lausunto tulee ( oli tosin ultraäänen perusteella jo selvä). kissani oli heikossa kunnossa vain päivän ennenkuin vein sne lääkäriin ja diagnoosi tuli heti ( tosin 5 tunnin etsimisen jälkeen ) . virkistyi lääkityksellä ihmeesti, syö enemmän kuin normaalisti ja käy monta kertaa päivässä terasseilla hetken katselemassa maisemia- hyvästelee selvästi. muuten nukkuu vain. koska jatkuva lääkkeiden anto nakertaa meidän välejämme , se pakenee heti kun yritän mennä samaan kerrokseen sen kanssa, miä vahvistaa päätöstä nukuttamisen oikeutuksesta. mikä oikeus minulla olisikaan pitää sitä hengissä kun se on menettänyt luottamuksensa ainoaan ihmiseen johon on tottunut.
löysin parikin eläinlääkäriasemaa joista tulee nukutuksen antaja kotiin, joten minun kissani lähtee omaa reviiriääni katsellen omalla ikkunalaudallaan istuen .
taivaassa ei tassut kastu.

Toinen lymfoomapotilas

Minun kissallani todettiin syopa selkaytimen sisalla, aivan kallon vieressa (ja mahdollisesti myos rintalastassa). Onneksi elaimille annettava sytostaattihoito on paljon lievempaa kuin ihmisille (siis myos suhteessa kokoon jne) ja yleensa ilman sivuvaikutuksia. Joten sita annetaan ja se on tuonut kissan takaisin entiselleen, joten hyvalla onnella meilla on edessa viela muutama kuukausi lisaa yhteista aikaa.

Mutta lentolippu kissojen taivaaseen lunastetaan heti, kun kissa alkaa karsia. Eli me vietetaan nyt kissanpaivia loppuun asti :) Kiitos kaikille viesteista, niiden lukeminen on sita "syopapotilaan omaistukea" mita tassa tilanteessa tarvitaan.
Hei,missa elainlaakarissa te kavitte ? meidan kissalla on sama juttu ja se on kylla kauheeta meidan lahellakin on elainlaakari mutta han ei ole kokenut yhtaan paitsi sellaset pienet leikkaukset yms . sori minulla meni nappi rikki etta en voinut kirjoitta ä.
Kannattaa mennä Felinaan heti, eikä ravata huonoissa hoitoloissa. Myös Pieneläinklinikalla on yksi lääkäri, joka osaa sytostaattihoidot (mutta vain yksi). Kummissakin paikoissa ne lääkärit ovat opiskelleet ulkomailla, minkä kyllä huomaa. Suomen eläinlääkäreillä yleensä ei ole muuta mielessä kuin lopetus.

Etsikää käsiin lisensiaatin tutkielma: Kissan lymfooma - kirjallisuuskatsaus

Kissani juuri kuoli lymfoomaan. Se voi edetä nopeatsi, joten toimikaa heti.

Huom! Älkää menkö enää tavallisille lekureille. Yksi antoi munuaispotilaille kiellettyä nukutusainetta, vaikka tiesi, että syöpä on todennäköisesti levinnyt munuaisiin. Luulen, että tämä kohotti kissani munuaisarvot pilviin ja aiheutti virtsamyrkytyksen muutamassa päivässä.
Heippa

Kun kissalta otetaan pienen verenkuvan yhteydessä RDW -arvo ja sen lukema on 32,0, voidaanko olettaa, että kissalla on kasvain?
 /   /  /  / Kissan lymfooma

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta