Amerikanstaffordshirenterrieri

Minulla ei ole ollut amstaffia, mutta kaverillani sellainen oli ja en voi kyllä puhua sinulle rodun puolesta. Täytyy ihan rehellisesti sanoa, että en pitänyt tästä rodusta. No asiaan vaikuttaa paljon se, että olen TODELLA eläinrakas ja en hyväksy tuollaista rodunjalostusta mitä amstaffilla on, eli lytty kuono ja poimuja ihossa. Tämä kaverin amstaffi 'röhki' koko ajan ja nukkuessa kuorsasi, mitä normaali rakenteiset koirat ei tietenkään tee kun henki pääsee kulkemaan vapaasti. Minusta siinä 'röhkimisessä' ei ole mitään suloista, se vaan tarkottaa sitä, että henki ei kulje kunnolla. Mulla tekee pahaa kuunnella semmosta. Olen seurannut nelosen eläinsairaala -ohjelmaa ja siinä eläinlääkäri kertoi että lyttykuonoiset koirat on aina aivan innoissaan kun saavat happinaamarin kuonolle kun kerrankin saavat kunnolla happea! Sitten iho-ongelmien kanssa se minun kaveri sai käydä jatkuvasti lääkärillä, niiden poimujen takia, kun ne tulehtu. Amstaffi kun on terrieri, niin luonnetta tietysti riittää. Sillä minun kaverilla oli jo ennestään karkeakarvainen kettuterrieri ja ne ottivat sitten aina vain uudestaan yhteen niin, että lopulta kaveri päätti myydä amstaffin pois. Amstaffi sai uuden kodin jossa oli pieni lapsi ja siellä koira oli uhitellut lapselle. Tämän jälkeen uusi perhe päätti lopettaa koiran. Kaverillani oli myös pieni lapsi, sille staffi ei koskaan ollut agressiivinen. Ei koiran luonteessa mielestäni mitään vikaa ollut, ihan mukava tapaus se amstaffi oli. Mutta on olemassa paljon muita ihanaluonteisia, ei lyttynokkaisia ja ei pomuihoisia rotuja. Itselläni on saksanmetsätysterrieri ja lapinkoira, joista lapinkoiran kans olen yhdesti joutunut sen elämän aikana käymään eläinlääkärillä korvatulehduksen vuoksi ja koirat on kuitenki jo 6- ja 10- vuotiaita.

Voit skipata tuon lyttykuonoviestin... ihme tuubaa koko tarina! Eipä ole vielä yhtään länäkuonoista amstaffia vastaan kävellyt ja niitä on kuitenkin nähty satoja.

mulla 6 vuotias amstaffi poika ja oli meillä jo ennen kuin vauva syntyi.. tottui lapseen tosi nopeasti kun vaan antoi tutustua heti ja kaikki mennyt hyvin =)
Amstaffit tosi ihmisystävällisiä ja meidän tapus tahtoo aina tervehtiä kaikki vieraat ja kun tervetuloseremonia on tehty niin rauhoittuu omalle paikallensa tai missä nyt parhaimman asennon saa niin nukkumaan.. oli ihmisiä ja hälinää kuinka paljon vaan.
Paljon paljon paljon tarvitsee liikuntaa.. muutamalla tutulla on amstaffi ja valittavat ettei rauhotu millään ja tuhoaa paikkoja ym.. järsii kaiken tms. Meidän taas ei ole ikinä tehnyt niin ja luulen että kyse on noilla toisilla liikunnan/tekemisen puutteesta.
Kasvuvaiheessa tein tosi paljon ja piiiitkiä lenkkejä. ja edelleen myös mutta en enää niin pitkiä kuin silloin, jokatapauksessa paljon liikuntaa. Pentuna käytiin koulutuksissa ja vanhemmiten olen verestänyt pentuajan koulutuksia jne.. aivojumppaa ja tottelevaisuus juttuja.
Amstaffi on mielestäni vaativa koira eikä sovi perheeseen jossa ei aiemmin ole koiria ollut.
Lapsia ei missään nimessä voi päästää kävelyttämään aikuista amstaffia ja en kyllä kaikille aikuisillekkaan antaisi vahvaa poikaani.
Aluksi, noin 4 ekaa vuotta tuli hyvin juttuun muiden dogien kanssa jopa urosten kunnes pari sakemannia hyökkäsi kimppuun.. vaikka olivat kiinni. sen jälkeen ei ole suvainnut muita uroksia. ei kylläkään hyökäile tai hauku muita uroksia.. vain jos toinen tekee ensin hyökkäysliikkeen niin sitten tämäkin yrittää ja ärisee mutta on minulla niin tiukalla ettei pääse hyökkäämään. Siinä on välillä käsivoimat kovilla =)
Lapsista tykkää mutta silti pidän aina silmällä jos lapset ja koira yhdessä jossain ja olen sitä mieltä ettei muutenkaan lapset saa roikkua koirassa kiinni vaikka onkin kova kivunsietokynnys ja lapsirakas.
Koiran täytyy saada olla rauhassa.. tietysti saa paijata ja hlailla ja pussailla mutta ei kokoajan.
Olen tehnyt alusta asti selväksi omalle ja vieraiden lapsille että koiran pitää antaa olla rauhassa.
Kaikenkaikkiaan amstaffit on mun kokemuksen mukaan kilttejä, rauhallisia, ihmisystävällisiä, laumansa kanssa viihtyviä vässyköitä =) ei tekisi pahaa kärpäsellekkään ellei siihen anneta aihetta.. ottaa kaikki ystävällisesti vastaan eikä ole mikään vahti. Puolustaa ja hyökkää vain todellisen vaaran uhatessa.
Mahtityyppii ainakin tuo meidän tapaus mutta kaikkihan on kiinni myös ihmisestä itsestään miten jaksaa koiraa kouluttaa/huoltaa/lenkittää/pitää riittävä kuri jne jne.. oli mikä tahansa rotu kysessä.
Apua, voisin vaan kirjoittaa ja kirjoittaa mutta antoihan tuo nyt sentään jotain osviittaa..
ainiin.. pentuna oli kyllä tosi kuriton ja sai tosiaan pitää kuria ja kouluttaa ettei päässyt "niskan päälle".
Oli välillä tooosi mahdoton riiviö mutta iän myötä rauhoittui ja koulutuksen.
Muttei riiviöaikoinaankaan turmellut mitn omaisuutta.
Nyt lopetan ennenkuin tulee liikaa toisteltua samoja juttuja. Toiv. auttoi mietinnässäsi.

hyvin tulee kissojen kanssa toimeen, ja amstaffeja on nyt kaksi. loistavia koiria molemmat

mullon koira joka jolla on nii pitkä kuono että englanninbulldoggi haluais samanlaisen. staffi amstaffi tai pitbull ei ole mitää seinään juosseita mastiffeja tai hengitysvaikeuksista kärsiviä varsinkaan oman kirsun takia. ei muuta, terveisin kahden pitin omistaja

Meillä asustaa 5 amstaffia, 3 narttua joista yksi on kantava ja yksi leikattu , ja 2 urosta. Ovat kilttejä ja lapsillekkin ystävällisiä. Erityisesti ovat fiksuja ja yksi omistaa valtavan hyppykapasiteetin; 120 cm 45cm koiralta. Näyttelyvoittajia, kaksi koirista on saaut Suomen muotovalion. Kaikki ovat luonnetestin läpäisseitä ja selväpäisiä. Toisten koirien kanssakäyminen riippuu amstaffista, sekä vieraasta koirasta. Koiramme ovat ihania kainaloisia, mutta joskus välienselvittelyä ilmenee. Koirat ovat yleensä vahvoja ja myös melko voimakas haukkuminen on joillakin tyypillistä.

Meillä amstaffit U ja N tuleevat toimeen omassa laumassa(perheessä kaksi muutakin koiraa) ja uros ulkopuolistenkin kanssa. Ihmisiä ja lapsia rakastaavat,sekä kissojen kanssa tulivat juttuun. Määrätietoisella kasvatuksella ja hyvin motivoituna saa amstaffinkin toimimaan kuten minkä tahansa koiran. Oikeissa käsissä paras mahdollinen kaveri.

Tervehdys
Minulle tarjottiin 3vuotiasta Amerikan Staffordin terrietä (uros) edellinen koirani oli rotikka (uros) ei minkäänlaisia ongelmia 12 vuoden aikana. Mitä mieltä olette saisiko
vielä koulutettua ns.oman koiran vai onko kiintynyt edelliseen omistajaan liikaa? hyvin hoidettu.

8 vuoden kokemus an staffista. Hienoin koira mitä minulla on ollut ja kokemusta on45 vuoden ajalta. Ei saa antaa suojelukoulutusta eikä opettaa hyökkäämään tai ollenkaan väkivaltaiseksi, tulee aikapommi. Opeta vaan perus temput jos kiinnostaa älylliset haasteet on hyväksi. Siinä on rotu joka pitää kodin ja auton puhtaana kouluttamattakin jos tarve vaatii. Omani otin 2 vuotiaana huostaan 2-3 vuotta meni sopeutumiseen ettei isäntä lyökkään, nyt istuu tunninkin käskystä paikallaan. Tennis ja pesäpalloja mennyt 1000 mutta tuhottavaks ne on ostettukin, yksin kotona ollessaan roskis on ainoo minkä repii, kenkiin ym lattialla olevaan tavaraan ei koske. Am staffi ja bittbull on huippu rotuja kun vaan ei pilaa niitten päätä omalla kusipäisyydellään. Se itsepäisyys on voitettava omistajan Auktoriteetilla ja sopii ekaks koiraks, vaatiipäättäväisen omistajan ei saa antaa periksi, ei muillakaan roduilla.

moikka mikä on amstaffien tms kanta tällähetkellä