Moi,
En tedä oikein muutakaan paikkaa mihin tällä hetkellä purkaisin tuntojani niin tässä tulee...
Olen seurustellut vajaat 10 kk aivan ihanan naisen kanssa. Ensin vähän jarruteltiin mutta kun tunteet vei mennessään niin rakastuttiin oikein kunnolla toisiimme... Tässä iässä (vajaa 40) jo tietää mitä haluaa.
Mutta. Tällä naisella on kaksi teini-ikäistä lasta joista toinen aiheuttaa suurtakin huolta ja sen vuoksi naisystäväni on ajoittain aivan maassa ja sekaisin huolesta. Hän on ollut viikkokausia, oikeastaan parikin kuukautta, masentunut. Hän saa lääkitystä ahdistukseen ja menee jollain lailla eteenpäin päivästä toiseen. Ymmärrän häntä ja autan minkä voin, sekä hänen että pojan suhteen. Yritän olla luomatta lisäpaineita mutta meidän suhde on paitsiossa ja "tyhjäkäynnillä", tai pikemminkin on otettu askeleita taaksepäin. Jossain vaiheessa puhuttiin yhteenmuutosta mutta se on jäänyt taakse ja tuntuu tosi kaukaiselta ajatukselta... Se masennus meinaa alkaa vaikuttaa minuunkin... Olen välillä ymmällä mitä pitäisi tehdä... helpommalla tietty pääsisi jos luovuttaisi suhteesta mutta kun ei tuon takia oikein luonne anna luovuttaa... Onneksi omat lapset antaa virtaa :-)
Onko kellään asiallisia ideoita miten tähän pitäisi suhtautua? En ole ennen itse ollut enkä seurustellut masentuneen ihmisen kanssa joten uusi tilanne minulle.
