Lapsuuden demoni

pelkää vieläkin

Lapsuuttani varjosti todella omituinen asia, jota mietin yhä usein. Olen ajatellut kirjoittaa tänne kokemuksestani, mutta luovun aina aikeestani koska minua alkaa vielä nykyäänkin pelottaa kun tarpeeksi muistelen tätä lapsuuden traumaani. Yritän nyt kuitenkin kertoa asiasta nopeasti ja liikaa tunteilematta, ettei pelkoni nouse taas pintaan. Kaikilla on varmasti lapsuudessa ollut erilaisia pelkoja, ja haluaisin tietää, onko jollakulla ollut samankaltaista inhottavaa kokemusta kuin itselläni.

Olin ehkä neljän vanha, kun yöllä näin näkyjä (painajaista), joissa minulle esiteltiin erilaisia iljettäviä olentoja. Minulle ilmoitettiin, että yksi näistä tulee olemaan seurassani koko lapsuuteni, ja minun oli pakko valita niistä se yksi. Valitsin sitten yhden niistä (en ala nyt kuvailemaan sen ulkomuotoa koska se hermostuttaisi minua. Sillä oli nimikin, mutta en halua kirjoittaa sitäkään). Heti kun oli valinnut lapsuuden ”ystäväni”, heräsin ja näin sen sänkyni päädyssä. Ensin se tuijotti minua, sitten se kävi hampaillaan kiinni jalkoihini. En ole varmaan ikinä eläessäni kiljunut yhtä kovaa kuin tuona yönä. Äiti muistaa vieläkin miten hän heräsi hysteeriseen kiljuntaani eikä saanut minua rauhoittumaan. Olin shokissa. Pääsin loppu yöksi äidin viereen, ja äiti varmaan ajatteli että minulla ei ole enää mitään hätää, vaikka oikeastaan koko lapsuuden kestävä piinani oli vasta alkanut.

Kyseessä oli ehkä normaali painajainen, josta minulle kuitenkin jäi jonkinlainen pelkotila päälle. Seuraavat viisi vuotta unessa valitsemani hirviö asui meillä ja hallitsi elämääni. Se lymyili sängyn alla ja verhojen takana ja vahti minua siltä varalta että olisin kertonut siitä jollekin aikuiselle. Jos olisin kertonut, se olisi syönyt nahkani (tai siis näin luulin). Se kertoi minulle mitä minun piti tehdä, ja minä elin täysin sen ehdoilla.

Ilkeän ystäväni lisäksi meillä tapahtui muutakin outoa. Asuin siskoni kanssa samassa huoneessa, ja iltaisin hänen mentyään iltapesulle huoneemme ikkunaa alettiin koputtaa. Koputus alkoi yleensä heti kun jäin yksin huoneeseen ja loppui juuri ennen kuin huoneeseen tultiin takaisin. Välillä koputus oli hiljaista ja tasaista, välillä raivokasta hakkaamista. Kukaan ei tietenkään uskonut mihinkään koputukseen kun minä olin ainoa joka sen kuuli. Muutenkin minua ahdisti aina kotona, ja kerran meillä yöpyi muutaman yön vieras jota ahdisti samalla tavalla kuin minua. Muistan että hän avasi yöllä parvekkeen oven ja haukkoi henkeään koska jokin meidän kotonamme aiheutti hänelle kamalaa ahdistusta. Muistan myös, että samoihin aikoihin äitini mainitsi, että jotkut tavarat olivat siirtyneet outoihin paikkoihin itsestään. En sitten tiedä oliko tässä mitään perää. Kerran ollessani jo hieman isompi sänkyni vieressä seisoi herätessäni musta hahmo joka ei kadonnut vaikka miten auoin ja suljin silmiäni.

Onnistuin irrottautumaan inhottavasta ystävästäni samalla kun ikää tuli lisää. 10-vuotiaana ymmärsin, ettei sitä oikeastaan ole edes olemassa. Elettyäni koko lapsuuteni pelossa minulle on kuitenkin jäänyt pelkoja jotka varmasti kumpuavat tuosta lapsuusajasta. Pelkään pimeää aivan tajuttomasti. En pysty olemaan yksin kotona, ja jos olen niin pälyilen koko ajan ympärilleni ja olen todella säikky. Lapsuuden kodissani en edelleenkään suostuisi olemaan yksin edes viittä minuuttia keskellä kirkasta päivää. Jokin aika sitten äitini kertoi että yhden huoneen lamppu oli syttynyt palamaan itsestään keskellä yötä. Äiti-parka oli ollut kauhuissaan.

Olisi kiva kuulla, onko muillakin ollut tällaisia pelkoja ja kokemuksia lapsena. Nyt kun tapahtumista on kulunut parikymmentä vuotta, ymmärrän että kyse oli vain lapsen mielikuvituksesta. Harmittaa vaan se, että lapsuuteni oli tämän takia täynnä kauhua ja pelkoa josta en ”saanut” kertoa kenellekään. Pelko hallitsi elämääni ja vaikutti ehkä siihen että olin hieman apea ja sisäänpäin kääntynyt ja erittäin herkkä.

114

9950

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Uskova

      Hienoa, että rohkaistuit kirjoittamaan tarinasi.
      Olen uskova nainen ja lukenut jonkin verran psykologiaa.
      Lapselle on normaalia pelätä erilasia satuhirviöitä, nähdä niitä painajaisissa ym. Mutta tarinasi tuo vahvasti mieleen tavaroiden siirtymisineen ja muidenkin ihmisten kokeman ahdistuksen kautta, että olet valitettavasti joutunut jonkinlaisen pahan voiman pelottelemaksi.

      Onko kodissa harjoitettu joskus jotain noituutta tms? Onko äidilläsi jotain yhteyksiä ko. juttuihin?

      Hyvä, itseasiassa loistava uutinen on se, että on voima, jolle kaikki nämä pelot, hahmot ja ahdistus kalpenee. Hän on Jeesus!
      Tiedän, että se voi vaikuttaa hörhölle, mutta vilpittömästi uskon näin ja olen kokenut omassa elämässäni, kuinka Jeeksen voima karkottaa kaikki varjot ja kummajaiset nurkista!!

      Sinun EI TARVITSE pelätä lapsuuden kodissasi, vaan voit kokea siellä ihanaa rauhaa, vaikka olisit yksin pilkkopimeässä.

      Tiedän, että sen ajatteleminen tuntuu karmaisevalle ja pitkään pelossa eläneenä et ehkä osaa edes ajatella mitä olisi elää ilman pelkoa.

      Tärkeintä on oma suhteesi Jeesukseen.
      Kun saat Pyhän Hengen voiman, voit mennä pelotta mihin vain.
      Vaikka astuisit "kummitustaloon", voit Jeesuksen veren voimassa ajaa kaikki pahat sieltä pois.

      Se voima on kaikilla uskovilla, ei tarvitse olla pappi tai hankkia jotain vihkivesiä tms. rekvisiittaa:))

      Nykyään kertomasi tapahtumat usein selitetään psykologisesti tai rationalisoidaan. Tiedät kuitenkin itse, kuinka tämän "pahan "nimikin on jo vaikeata mainita. Demoneilla on nimet ja kun uskova rukoilee puolestasi, sen pahan vaikutus elämääsi katkaistaan LOPULLISESTI.

      Ota yhteyttä lähimmän vapaakirkon, helluntaiseurakunnan tms. pastoreihin ja pyydä heiltä apua.

      Olisi ihana kuulla, kuinka etenet asian selvittelyn kanssa. Älä jatka sen vaihtoehdon kanssa elämistä, että hyväksyt pelon elämääsi, kun vaihtoehtona on tarjolla lepo ja rauha!

      Siunausta!

      • <<<<

        Minulla on ollut lapsuudessani lähes samankaltaisia kokemuksia.
        Olen nähnyt outoja vielä aikuisenakin.
        Lapsuuteni oli painajaista suureksi osaksi juuri vanhempieni "uskoon tulon" takia, he liittyivät helluntai-seurakuntaan.
        Älä tyrkytä tuota, et varmaan osaa edes ajatella kuinka monen lapsen elämän on kaltaisesi pilanneet.
        En minäkään menisi synnyinkotiini yksin, keskellä päivääkään. Kävin viimeksi vuonna 79, silloin viimeinkin isän sisaruksista kuoli.
        Olin vähän aikaa tuvassa veljeni kanssa, juoksin silmittömän kauhun vallassa ulos, jokin kuvaamaton tuntui koskettavan minua.
        Siellä kummitteli myös muiden mielestä kuin minun.

      • mehasd

        Itse luotan enemmän asioiden käsittelyyn psykologisesti ja rationaalisesti. Hieno mainospuhe joka tapauksessa.

      • REMOONI

        Jeesus elää , elä sinäkin tässä päivässä :DD

      • rqwrwrwer

        Aloittajan kertomus kuulostaa kyllä vahvasti siltä, että kyseessä on ollut räyhänhenki. Eli siis paha, sieluton olento. Niitä on olemassa. Voimia sinulle. :(

      • räyhähenki?

        Minun mielestäni jutussa on eräs merkittävä asia: ketjun aloittaja ei ole ainoa joka on talossa kokenut jotakin omituista, jopa pelottavaa. Jotakin siinä talossa on ja se jokin on ilmeisen vihamielinen. Talo pitäisi puhdistaa olennosta, eli aloittajaa kiusannut entiteetti pitäisi tavalla tai toisella tuhota talosta. Usko Jeesukseen tuskin on lääke siihen, että taloon on asettunut olento, jota sinne ei ole kutsuttu. Ilmiö muistuttaa hyvin paljon räyhähenkeä.

      • Me

        Pelottomuutta voi tuntea ilman minkäänlaista uskonnollista vaikutustakin. "Fear is for those with no confidence."

      • Manaajaa
        rqwrwrwer kirjoitti:

        Aloittajan kertomus kuulostaa kyllä vahvasti siltä, että kyseessä on ollut räyhänhenki. Eli siis paha, sieluton olento. Niitä on olemassa. Voimia sinulle. :(

        Onhan se Perkele ollut taas asialla. Itse Pelsebuup joka pelottelee jos sitä ei häädetä vihkiveden kanssa. Ikävä ettei kristilliset kirkot tee enää manauksia mutta olen kuullut että jossain Hollannissa katolinen kirkko tekee vielä. Palvelu ei ole aivan maksuton muttei sillä niin väliä sillä nyt vaikuttaa siltä että koko elämäsi on ollut ja on räyhähengen alaisuudessa. Pieni vinkkki minulta: (vaikken usko että olet ihan terve päästäsi) Mene lääkäriin ja kerro tuo juttu. Oikealla lääkityksellä räyhähenki ei enää kiusaa.

      • pelottaa vieläkin

        Hei,

        Sehän tässä aika karmivaa onkin, että äitini on hihhuli pahemmasta päästä (helluntailainen). Olen puhunut aikuisena hänen kanssaan tapahtuneesta. Lapsena en tietenkään uskaltanut. Äiti oli myös huomannut outoja asioita kodissamme minun ollessani pieni, ja oli jotenkin poissa tolaltaan kun otin asian puheeksi niin paljon myöhemmin, ihmetteli miksi en ikinä kertonut kauhukokemuksistani.

        Joka tapauksessa, tämä asia tuli nyt uudestaan mieleeni, kun äitini kertoi jokin aika sitten että hänen ollessaan yksin kotona yötä yhdessä makuuhuoneesta oli syttynyt keskellä yötä lamppu palamaan. Hän kertoi minulle siitä seuraavana aamuna, ja lapsuuden karmivat kokemukset nousivat taas elävänä mieleen :/

        Nykyään onneksi käyn kotona enää harvoin, eikä minun tarvitse viettää siellä aikaa yksin.

      • pelottaa vieläkin
        pelottaa vieläkin kirjoitti:

        Hei,

        Sehän tässä aika karmivaa onkin, että äitini on hihhuli pahemmasta päästä (helluntailainen). Olen puhunut aikuisena hänen kanssaan tapahtuneesta. Lapsena en tietenkään uskaltanut. Äiti oli myös huomannut outoja asioita kodissamme minun ollessani pieni, ja oli jotenkin poissa tolaltaan kun otin asian puheeksi niin paljon myöhemmin, ihmetteli miksi en ikinä kertonut kauhukokemuksistani.

        Joka tapauksessa, tämä asia tuli nyt uudestaan mieleeni, kun äitini kertoi jokin aika sitten että hänen ollessaan yksin kotona yötä yhdessä makuuhuoneesta oli syttynyt keskellä yötä lamppu palamaan. Hän kertoi minulle siitä seuraavana aamuna, ja lapsuuden karmivat kokemukset nousivat taas elävänä mieleen :/

        Nykyään onneksi käyn kotona enää harvoin, eikä minun tarvitse viettää siellä aikaa yksin.

        Lisäyksenä edelliseen: Nyt vasta jälkikäteen tuli mieleen, että huone jossa lamppu syttyi oli minun lapsuuden makuuhuoneeni.

    • kummaa

      yli 20 vuotiaaksi, en ole ollut lapsuuden kodissani yhtään yötä sen jälkeen kun muutin pois n. 20-senä
      pelkäsin kummituksia ja muuta lapsena. kotitalo oli vanha n. yli 100 vuotta jossa on tapahtunut varmaan vaikka mitä. en viihdy siellä nykyäänkään yksin. en tiedä mistä johtuu. olen mies ja 37 vuotias.

      • Nainen55pimeästä

        Miksi pelkäät pimeää? Mitä pahaa pimeässä on? Olet pimeässä täysin turvassa. Jos sinä et näe ketään, ei kukaan näe sinua. Mitä kummituksiin tulee, miksi ne olisivat sinulle vihamielisiä? Oletko koskaan kuullut, että kummitus olisi todistettavasti vahingoittanut tai peräti tappanut ketään elävää tervettä aikuista. Jos jossakin pahasti risahtaa tai rasahtaa, minulla on tapana sanoa leppoisasti kotikummitukselleni, että äläpäs nyt kolistele.

        En vähättele pimeän pelkoasi, vaan yritän kertoa, että sitä voi opetella hallitsemaan.

        Olen paljon mökillämme yksi syyspimeillä. Ajattelen, että jos joku siellä hyökkää kimppuuni - ei siis mörkö, vaan elävä ihminen, minulla on ehdoton kotikenttäetu. Tunnen jokasien kiven ja kolon, lähimetsän ja puutarhan kuin omat taskuni. Pimeässä olen omassa elinympristässäni voittamaton.

      • Jeesuksen fani
        Nainen55pimeästä kirjoitti:

        Miksi pelkäät pimeää? Mitä pahaa pimeässä on? Olet pimeässä täysin turvassa. Jos sinä et näe ketään, ei kukaan näe sinua. Mitä kummituksiin tulee, miksi ne olisivat sinulle vihamielisiä? Oletko koskaan kuullut, että kummitus olisi todistettavasti vahingoittanut tai peräti tappanut ketään elävää tervettä aikuista. Jos jossakin pahasti risahtaa tai rasahtaa, minulla on tapana sanoa leppoisasti kotikummitukselleni, että äläpäs nyt kolistele.

        En vähättele pimeän pelkoasi, vaan yritän kertoa, että sitä voi opetella hallitsemaan.

        Olen paljon mökillämme yksi syyspimeillä. Ajattelen, että jos joku siellä hyökkää kimppuuni - ei siis mörkö, vaan elävä ihminen, minulla on ehdoton kotikenttäetu. Tunnen jokasien kiven ja kolon, lähimetsän ja puutarhan kuin omat taskuni. Pimeässä olen omassa elinympristässäni voittamaton.

        niin, että pimeää ei tarvitse peljätä, koska pimeyden hengillä ei ole valtaa suoraan tehdä mitään pahaa. Pahat ihmiset kuoltuaan siirtyvät pimeyden maahan ja hyvät ihmiset saavat olla valossa. Jeesus on valossa ja minä ainakin haluan Jeesuksen luokse valon maahan. Jeesuksen löydät menemättä mihinkään,jos haluat häneen yhteyden niin tee hyvää ja pyydä hänet matkallesi(elämääsi) mukaan.

      • everyman
        Nainen55pimeästä kirjoitti:

        Miksi pelkäät pimeää? Mitä pahaa pimeässä on? Olet pimeässä täysin turvassa. Jos sinä et näe ketään, ei kukaan näe sinua. Mitä kummituksiin tulee, miksi ne olisivat sinulle vihamielisiä? Oletko koskaan kuullut, että kummitus olisi todistettavasti vahingoittanut tai peräti tappanut ketään elävää tervettä aikuista. Jos jossakin pahasti risahtaa tai rasahtaa, minulla on tapana sanoa leppoisasti kotikummitukselleni, että äläpäs nyt kolistele.

        En vähättele pimeän pelkoasi, vaan yritän kertoa, että sitä voi opetella hallitsemaan.

        Olen paljon mökillämme yksi syyspimeillä. Ajattelen, että jos joku siellä hyökkää kimppuuni - ei siis mörkö, vaan elävä ihminen, minulla on ehdoton kotikenttäetu. Tunnen jokasien kiven ja kolon, lähimetsän ja puutarhan kuin omat taskuni. Pimeässä olen omassa elinympristässäni voittamaton.

        Oikea asenne sinulla. Ei selvästi ole new age-hömpötykset pahemmin vaikuttaneet sinuun. Niinhän se on, että jos antaa tilaa peloille (oli missä muodossa tahansa) niin ne vaivaavat niin pirullisesti.

    • GearHT

      Hieman vastaavanlaisia kokemuksia löytyy. Muistikuvat ovat jo hieman hämärtyneet, koska kokemukset sijoittuvat pääasiassa 3-4 ikävuosien kieppeille, mutta silti osa kokemuksista on oikein hyvin mielessä.

      Minullakin aiheeseen liittyy painajaisia, sekä eräs nukke. Lähes minun mittaiseni mutta huomattavan laiha, kankainen. Sitä en muista kuinka tämä alkoi, mutta näin tuosta nukesta toistuvasti painajaisia joissa tämä mm. kuristi minua. Lisäksi kun olin nuken kanssa kahdestaan esimerkiksi makuuhuoneessa niin se tuli kohti. Konttasi lattiaa pitkin, tai muuten heilui. Muistan todella hyvin, kun erään kerran lopulta rohkaisin itseni ja heitin sen roskiin. Nukke kuitenkin vielä palasi sieltä (äiti otti sen pois roskiksesta) ja tilanne helpotti vasta kun heitin sen uudestaan pois, ja varmaan sanoin ettei sitä saa tuoda enää takaisin. No, lapsilla on hyvä mielikuvitus. Silti, kokemukset ovat todella eläviä, ja se oli täyttä todellisuutta minulle. Nukke todella liikkui, vaikkakin varmasti olin silloin unenpöpperössä tai jotain.

      Muutimme asunnosta ollessani 4-vuotias, eikä uudessa asunnossamme erityisen kummoisia tapahtunut. Pariin otteeseen unesta tuli hahmoja todellisuuteen. Parhaiten mieleen jäi tapaus ollessani noin 6-vuotias, jolloin unessani kuollut tyttö retkotti herättyäni huoneeni nurkassa elottomana. Aikani silmiäni räpyteltyäni säikähdin tätä, ja hyppäsin parvisängystäni alas. Juoksin suoraa päätä vanhempien sänkyyn. Matkalla vilkaisin kuitenkin nopeasti huoneen nurkkaan, jossa tyttö oli noussut jo jaloilleen. Paniikin määrä oli melko käsittämätön, ja hahmo oli hyvin todellisen oloinen. Vaikkakin toki vain päälle jäänyt uni.

      Joka tapauksessa, vaikka kokemukset eivät toki oikeita olekaan, niin kyllä se jälkensä jätti. Pelossa eläminen. Aloittajan kirjoituksen viimeinen lause pätee tarkalleen myös minuun, vaikka todennököisesti suurin syyllinen siihen on isäni alkoholismi. Tämän arvaamattomuus humalassa (mitä tämä oli joka päivä) oli melkoisesti pelkoa ruokkiva tekijä. Lisäksi kuitenkin pelkään edelleenkin pimeää. Niin, ja lähemmäs 30-vuotias mies olen, joten ei tässä enää pitäisi paljoa mörköjä pelätä.

      Aloittajalle todettakoon vielä, että toisaalta olen kuitenkin ihan tyytyväinen siitä mikä minusta kasvoi. Millaiseksi menneisyys minut loi. Pelko loi jotain hyvääkin. Vaikkakin hieman arka, melankolinen ja rikkinäinen mies olenkin, niin mm. taiteissa näistä ominaisuuksista ei ole lainkaan haittaa. Itseasiassa ne ovat hyvin suuri voimavara, vaikka ns. tavallisessa elämässä ne ovat hieman taakkana. Siksipä sitä voimavaraa kannattaa pyrkiä hyödyntämään, jos vain on välineet ja halu siihen.

      • n20-v

        Mullakin oli lapsena omituisia harhoja tai mitälie,tosin oon aina ollut todella herkkä jotenkin oon puskenut ne mielestä sillä en muista tarkalleen niistä mitään,vaikka kärsinkin niistä n13vuotiaaks asti.
        Mut se mitä oon miettinyt niin sellasseet ennalta tiedostetut tapahtumat joita mulla on ollut aina, samaa on mun mummollakin ollu ihan nuoresta pitäen.
        Siis ihan siitä että tulee tunne et joku tuttu ajattelee just mua tai jotain mun läheistä ihmistä ja tiedostan sen jotenkin vahvasti,ja tiedän onko asia positiivinen vai surulinen/jotenkin pelottava.
        Monta kertaa on käyny niin et se tyyppi just soittaa mulle vähän sen tunteen jälkeen,tai joskus kun on tullut tunne että vaikka joku toinen aattelee mulle läheistä ihmistä niin oon huvikseen soittanut/kysynyt siltä tyypiltä ja ne on just jutellut jostain tärkeestä asiasta joka koskee sitä mun lähimmäistä,ym.
        Ja se et vaistoon jotenkin ihmisistä onko ne jotenkin vakavasti sairaita,ja kun mun pappa kuoli niin jo päivää ennen mulla oli kamala huoli siitä tiesin vaan et se on vaarassa(se kuoli sydänkohtaukseen).
        Mut ehkä oudoimpia juttuja on et muutaman kerran mulle on tullut vaan pakottava tarve lähteä jostain todella nopeesti,muistan lapsena n12v kun olin kaverilla meillä oli tosi hauskaa pelailtiin siinä jotain ja yhtäkkiä mulle tuli kamala tunne et nyt on mentävä kotiin ja nopeeta,valehtelin kaverille menosta ja juoksin niin nopeeta kotiin kun pääsin,siellä oli äidillä ja isäpuolella järkyttävä riita,isäpuoli oli kuristamassa mun äitiä,mä nappasin eteisestä mun veljen pesismailan ja mietin sekunnin et miten saan sen äijän säikähtään sit aloin ulvoen karjua ja juoksin takaapäin ja löin sitä täysillä mailalla takaraivoon,se irrotti äitistä ja lähettiin meneen..,oon miettiny paljon et jos en olis tullut niin olisko se ollu mun äidin loppu..
        Ja sitten pienempiä juttuja on paljon,
        esim nyt talvella olin tulossa baarista yksin himaan ja jo sieltä lähtiessä oli olo että jotain kyll nyt tapahtuu,(huom.en oo koskaan pelänny liikkua yksin ees pimeellä,varsinkin kun oon kännissä niin en välitä mistään/pelkää oikeen mitään),niin kävelin sitten siinä keskustan läpi ja jo puolessa välin keskustaa tunsin et nyt joku kyttää vaik en nähnyt sitä jatkoin matkaa ja kun ihmiset alko vähentyä ja olin jo aika lähellä kotia näin sen miehen mun perässä,nopeensin siinä sit vähän ja käännyin toiselle kadulle,se tuli peräs,nopeensin ja sekin,sit lähin juokseen ja se vetää perässä,lopult se oli ihan mun kannoilla mut kerkesin livahtaan meijän talon pyöräsuojaan ja meni jotain sekuntteja niin ovee rykästiin täpöllä pari kertaa,vittu et olin sydän kurkussa ja jäin sinne jokskin aikaan istuun kunnes uskalsin mennä sisälle.
        Onks muilla jotain vastaavia kokemuksia?,ja jos on niin millassia ootte ihmisinä??
        Mä oon aina ollut todella herkkä ja siis todella kiltti,ongelmia lähinnä senkaa et en haluu loukkaa ees mua loukkaavia ihmisiä takasin,vaikka kaikkea on tullu koettua ja saatua niskaan.

      • tannika
        n20-v kirjoitti:

        Mullakin oli lapsena omituisia harhoja tai mitälie,tosin oon aina ollut todella herkkä jotenkin oon puskenut ne mielestä sillä en muista tarkalleen niistä mitään,vaikka kärsinkin niistä n13vuotiaaks asti.
        Mut se mitä oon miettinyt niin sellasseet ennalta tiedostetut tapahtumat joita mulla on ollut aina, samaa on mun mummollakin ollu ihan nuoresta pitäen.
        Siis ihan siitä että tulee tunne et joku tuttu ajattelee just mua tai jotain mun läheistä ihmistä ja tiedostan sen jotenkin vahvasti,ja tiedän onko asia positiivinen vai surulinen/jotenkin pelottava.
        Monta kertaa on käyny niin et se tyyppi just soittaa mulle vähän sen tunteen jälkeen,tai joskus kun on tullut tunne että vaikka joku toinen aattelee mulle läheistä ihmistä niin oon huvikseen soittanut/kysynyt siltä tyypiltä ja ne on just jutellut jostain tärkeestä asiasta joka koskee sitä mun lähimmäistä,ym.
        Ja se et vaistoon jotenkin ihmisistä onko ne jotenkin vakavasti sairaita,ja kun mun pappa kuoli niin jo päivää ennen mulla oli kamala huoli siitä tiesin vaan et se on vaarassa(se kuoli sydänkohtaukseen).
        Mut ehkä oudoimpia juttuja on et muutaman kerran mulle on tullut vaan pakottava tarve lähteä jostain todella nopeesti,muistan lapsena n12v kun olin kaverilla meillä oli tosi hauskaa pelailtiin siinä jotain ja yhtäkkiä mulle tuli kamala tunne et nyt on mentävä kotiin ja nopeeta,valehtelin kaverille menosta ja juoksin niin nopeeta kotiin kun pääsin,siellä oli äidillä ja isäpuolella järkyttävä riita,isäpuoli oli kuristamassa mun äitiä,mä nappasin eteisestä mun veljen pesismailan ja mietin sekunnin et miten saan sen äijän säikähtään sit aloin ulvoen karjua ja juoksin takaapäin ja löin sitä täysillä mailalla takaraivoon,se irrotti äitistä ja lähettiin meneen..,oon miettiny paljon et jos en olis tullut niin olisko se ollu mun äidin loppu..
        Ja sitten pienempiä juttuja on paljon,
        esim nyt talvella olin tulossa baarista yksin himaan ja jo sieltä lähtiessä oli olo että jotain kyll nyt tapahtuu,(huom.en oo koskaan pelänny liikkua yksin ees pimeellä,varsinkin kun oon kännissä niin en välitä mistään/pelkää oikeen mitään),niin kävelin sitten siinä keskustan läpi ja jo puolessa välin keskustaa tunsin et nyt joku kyttää vaik en nähnyt sitä jatkoin matkaa ja kun ihmiset alko vähentyä ja olin jo aika lähellä kotia näin sen miehen mun perässä,nopeensin siinä sit vähän ja käännyin toiselle kadulle,se tuli peräs,nopeensin ja sekin,sit lähin juokseen ja se vetää perässä,lopult se oli ihan mun kannoilla mut kerkesin livahtaan meijän talon pyöräsuojaan ja meni jotain sekuntteja niin ovee rykästiin täpöllä pari kertaa,vittu et olin sydän kurkussa ja jäin sinne jokskin aikaan istuun kunnes uskalsin mennä sisälle.
        Onks muilla jotain vastaavia kokemuksia?,ja jos on niin millassia ootte ihmisinä??
        Mä oon aina ollut todella herkkä ja siis todella kiltti,ongelmia lähinnä senkaa et en haluu loukkaa ees mua loukkaavia ihmisiä takasin,vaikka kaikkea on tullu koettua ja saatua niskaan.

        Mulle on kans sattunut kummallisia asioita koko ikäni..Olen aina ollut todella herkkä,herkkyys on kuitenkin tuntunut vahvistuvan koko ajan vanhetessani..olen kokenut paljon yliluonnollisia asioita.Mulla on aina valot päällä nukkuessani..pimeässä pelottaa..lapsuudenkotini on 50 luvulla rakennettu,siellä olen kokenut muutamia ihmeellisiä asioita pienestä pitäen,kerran olimme nukkumaan menossa kun minä,äitini ja siskoni kuulimme kaikki selvän voimakkaan lasin/ikkunan rikkoutumisen äänen..missään ei kumminkaa ollu mitää eikä mikää ollu hajonnu..se ei voinu tulla mistään,niin voimakas ääni..ei ollu esim telkku eikä mikää auki..muutamia kertoja olen vanhempana heränny siihen että ikäänkuin olisin jonkun hallinnassa,en saa hengitettyä,käsivarret on ihan kylmät ja päässä kuuluu "surinaa",sitten se loppuu..en tiedä mitä nämä ovat..kutsun niitä yöllisiksi kohtauksiksi...olen aina pelännyt pimeää,viime kesänä sitten ajattelin että mitähän mäkin oikein pelkään ja sammutin valon ja aloin nukkumaan,samantien melkein kuulin naksahduksen vuoteeni jalkopäästä ja tuli kumma fiilis ja laitoin valon päälle,sydän hyppäsi kurkkuun kun huomasin että meikkipöydän reunalta puoliksi roikkuva kaulakoru heilui! se heilui ihan kunnolla niinkuin joku olisi juuri sen pistäny täysillä heilumaan...sitten samassa pihalla syttyi valo,joka syttyy silloin kun joku liikkuu pihalla..kello oli kolme yöllä eikä pihalla ollu ketään! ei siinä mitään se sammui ja syttyi taas..en nukkunu sinä yönä..pienenä tyttönä olin kaverini luona leikkimässä ja yhtäkkiä näin pihalla kauempana nuoren pojan joka tuijotti mua kyyristyneenä,pelästyin aiva kamalasti ja samas se poika oli kadonnu..astrologi on tehny mulle joskus henkilökohtaisen tähtikartan ja se sanoi et mulla on näkijän/ meedion kartta.se myös neuvoi et jos rupean pelkäämään nii voin sanoa et poistu/poistukaa valoon..siis jos kokee et läsnä on muitakin,,vaikka ei näy..jotkut ihmiset vain on herkempiä kuin toiset ja näkee ja kokee asioita..ja tälläsillä ihmisillä masennus/pelko vetää puoleen niitä alemman tason negatiivisia henkiä..heille ei saa antaa valtaa,hallinta pitää olla itsellä.

      • tannika
        tannika kirjoitti:

        Mulle on kans sattunut kummallisia asioita koko ikäni..Olen aina ollut todella herkkä,herkkyys on kuitenkin tuntunut vahvistuvan koko ajan vanhetessani..olen kokenut paljon yliluonnollisia asioita.Mulla on aina valot päällä nukkuessani..pimeässä pelottaa..lapsuudenkotini on 50 luvulla rakennettu,siellä olen kokenut muutamia ihmeellisiä asioita pienestä pitäen,kerran olimme nukkumaan menossa kun minä,äitini ja siskoni kuulimme kaikki selvän voimakkaan lasin/ikkunan rikkoutumisen äänen..missään ei kumminkaa ollu mitää eikä mikää ollu hajonnu..se ei voinu tulla mistään,niin voimakas ääni..ei ollu esim telkku eikä mikää auki..muutamia kertoja olen vanhempana heränny siihen että ikäänkuin olisin jonkun hallinnassa,en saa hengitettyä,käsivarret on ihan kylmät ja päässä kuuluu "surinaa",sitten se loppuu..en tiedä mitä nämä ovat..kutsun niitä yöllisiksi kohtauksiksi...olen aina pelännyt pimeää,viime kesänä sitten ajattelin että mitähän mäkin oikein pelkään ja sammutin valon ja aloin nukkumaan,samantien melkein kuulin naksahduksen vuoteeni jalkopäästä ja tuli kumma fiilis ja laitoin valon päälle,sydän hyppäsi kurkkuun kun huomasin että meikkipöydän reunalta puoliksi roikkuva kaulakoru heilui! se heilui ihan kunnolla niinkuin joku olisi juuri sen pistäny täysillä heilumaan...sitten samassa pihalla syttyi valo,joka syttyy silloin kun joku liikkuu pihalla..kello oli kolme yöllä eikä pihalla ollu ketään! ei siinä mitään se sammui ja syttyi taas..en nukkunu sinä yönä..pienenä tyttönä olin kaverini luona leikkimässä ja yhtäkkiä näin pihalla kauempana nuoren pojan joka tuijotti mua kyyristyneenä,pelästyin aiva kamalasti ja samas se poika oli kadonnu..astrologi on tehny mulle joskus henkilökohtaisen tähtikartan ja se sanoi et mulla on näkijän/ meedion kartta.se myös neuvoi et jos rupean pelkäämään nii voin sanoa et poistu/poistukaa valoon..siis jos kokee et läsnä on muitakin,,vaikka ei näy..jotkut ihmiset vain on herkempiä kuin toiset ja näkee ja kokee asioita..ja tälläsillä ihmisillä masennus/pelko vetää puoleen niitä alemman tason negatiivisia henkiä..heille ei saa antaa valtaa,hallinta pitää olla itsellä.

        oon kans aina ollu tosi kiltti ja en oo halunnu loukata tai sanoa pahasti kellekkään..oon ollu liiankin kiltti välillä..ja välttelen suuria kauppoja ja ihmisvilinöitä koska väsyn niissä..liian paljon energiaa koettavaksi? =D alkoholi ei sovi mulle oikein..ja kun saan tekstiviestin niin usein tiedän keltä se on ja jos esim kaveri on sanonu tulevansa käymään niin tiedän yleensä etukäteen jos hän peruu tulonsa,ja vain odottelen viestiä tai soittoa et hän sanoo sen..näen myös enneunia..

      • Surinaa
        tannika kirjoitti:

        oon kans aina ollu tosi kiltti ja en oo halunnu loukata tai sanoa pahasti kellekkään..oon ollu liiankin kiltti välillä..ja välttelen suuria kauppoja ja ihmisvilinöitä koska väsyn niissä..liian paljon energiaa koettavaksi? =D alkoholi ei sovi mulle oikein..ja kun saan tekstiviestin niin usein tiedän keltä se on ja jos esim kaveri on sanonu tulevansa käymään niin tiedän yleensä etukäteen jos hän peruu tulonsa,ja vain odottelen viestiä tai soittoa et hän sanoo sen..näen myös enneunia..

        En tiedä kuinka vanha olet, mutta mulla alkoi noi "surinat" eli yölliset kohtaukset joskus teini-iässä. Eli tapahtuu seuraavasti: yleensä olen ollut makamassa sängyssä, yrittäen nukkua, mutta jos surina alkaa, en todellakaan nukahda, vaan saatan jopa lähteä leijailemaan (astraali)... ihan kiva sinänsä, mutta kun tuon "leijailun" aikana olen täysin tietoinen kaikesta ympärilläni olevasta, enkä pääse tästä tilasta pois - ainakaan kovin helposti. Näen myös pelottavia olentoja ja asioita. Tosin kaikki muut asiat asunnossani ovat täysin tavallisissa paikoissan ja normaalisti (esim tiskit jos ovat jääneet pöydälle).

        Toinen asia ovat sitten nuo sähköt. Eli todella usein joku _tietty_ katuvalo sammuu kun kävelen ohi, tätä tapahtuu jatkuvasti. Sekä Suomessa että ulkomailla. Hieman ennen vaarini sairastumista heidän luonaan vieraillessani eteisen lamppu paloi joka kerta kun kävin. Eli noin kerran kahdessa viikossa. Mielenkiintoista.

        Olen 35- vuotias, enkä ikinä nuku selälläni, koska leijailu ja surina on silloin todennäköisempää. Mainitsemisen arvoinen asia on myös että näitä asioita EI tapahtunut lainkaan raskauksien aikana.

        Helpottavaa tietää, etten ole ainoa, olen muutamalle hyvälle ystävälle kertonut näistä asioista, kukaan ei nauranut tai väittänyt että valehtelen- ja ovat ystäviäni edelleenkin. Olen oppinut olemaan pelkäämättä, ja jos oikein kovasti uskon ettei tätä voi oikeasti tapahtua- tai lukemalla pienen rukouksen- "paha" häviää.

        Mikä nämä aiheuttaa en todellakaan tiedä, enkä ole käynyt meedioilla tai ennustajallakaan. Luonteeseeni kyllä kuuluu myös tuo yliempaattisuus, etten todellakaan halua vahingoittaa tai luokata ketään, vaikka käyttäytyisivät kuinka huonosti minua kohtaan. Vasta iän myötä olen oppinut pitämään puoliani paremmin.

        Ehkä olemme vanhojen parantajien ja poppamiesten jälkeläisiä- ainahan historiassa on ollut ihmisiä joilla on kykyjä... ööö... yliluonnolliseen? Tosin onko tästä surinasta mitään hyötyä, en osaa sanoa.

      • kauhuakin
        Surinaa kirjoitti:

        En tiedä kuinka vanha olet, mutta mulla alkoi noi "surinat" eli yölliset kohtaukset joskus teini-iässä. Eli tapahtuu seuraavasti: yleensä olen ollut makamassa sängyssä, yrittäen nukkua, mutta jos surina alkaa, en todellakaan nukahda, vaan saatan jopa lähteä leijailemaan (astraali)... ihan kiva sinänsä, mutta kun tuon "leijailun" aikana olen täysin tietoinen kaikesta ympärilläni olevasta, enkä pääse tästä tilasta pois - ainakaan kovin helposti. Näen myös pelottavia olentoja ja asioita. Tosin kaikki muut asiat asunnossani ovat täysin tavallisissa paikoissan ja normaalisti (esim tiskit jos ovat jääneet pöydälle).

        Toinen asia ovat sitten nuo sähköt. Eli todella usein joku _tietty_ katuvalo sammuu kun kävelen ohi, tätä tapahtuu jatkuvasti. Sekä Suomessa että ulkomailla. Hieman ennen vaarini sairastumista heidän luonaan vieraillessani eteisen lamppu paloi joka kerta kun kävin. Eli noin kerran kahdessa viikossa. Mielenkiintoista.

        Olen 35- vuotias, enkä ikinä nuku selälläni, koska leijailu ja surina on silloin todennäköisempää. Mainitsemisen arvoinen asia on myös että näitä asioita EI tapahtunut lainkaan raskauksien aikana.

        Helpottavaa tietää, etten ole ainoa, olen muutamalle hyvälle ystävälle kertonut näistä asioista, kukaan ei nauranut tai väittänyt että valehtelen- ja ovat ystäviäni edelleenkin. Olen oppinut olemaan pelkäämättä, ja jos oikein kovasti uskon ettei tätä voi oikeasti tapahtua- tai lukemalla pienen rukouksen- "paha" häviää.

        Mikä nämä aiheuttaa en todellakaan tiedä, enkä ole käynyt meedioilla tai ennustajallakaan. Luonteeseeni kyllä kuuluu myös tuo yliempaattisuus, etten todellakaan halua vahingoittaa tai luokata ketään, vaikka käyttäytyisivät kuinka huonosti minua kohtaan. Vasta iän myötä olen oppinut pitämään puoliani paremmin.

        Ehkä olemme vanhojen parantajien ja poppamiesten jälkeläisiä- ainahan historiassa on ollut ihmisiä joilla on kykyjä... ööö... yliluonnolliseen? Tosin onko tästä surinasta mitään hyötyä, en osaa sanoa.

        aika "jännä" oli lukea kun ihan samoja juttuja koin nuorena. tuo leijailu ja siirtyminen kaiken yläpuolelle.
        ja tosiaankin selällään nukkuessa. nyt olen melkein viisikymppinen ja olen kokeillut josko onnistuisi enään mutta ei.
        minua ei kyllä tuo leijailu juuri pelottanut. valoja on sammunut usein ulkonakin ja sitten mentyäni ohitse
        syttyy taas. se on kummallista.
        muutamia "kummituksiakin" olen tavannut. joko koputuksina tai askeleina tai jonkinlaisena hahmona.
        ja silloin olen ollut ihan hereillä.
        kaikissa aikasemmissa asunnoissa on "kummitellut" mutta nyt neljän vuoden aikana jonka olen asunut uudessa ei ole mitään tapahtunut.
        esim. koirani kuoltua kuulin usein hänen kynsien rapinan lattialla ja myös että hän hyppäsi sänkyyn.

        minua ei tuollaiset pelota mutta painajaiset joita näen usein pelottaa. ne on niin todellisia. useimmiten jonkunnäköinen hyökkäys asuntoomme kiväärien kanssa ja sitten pakeneminen. koitan unessa pelastaa lapsemme ja joudumme usein piiloutumaan. usein myös tapahtuu hyökkäyksiä ilmasta käsin. helikoptereita jne. mistähän moinen johtuu? olenko aikaisemmassa elämässä ollut jossakin sodassa?

      • surinaa
        kauhuakin kirjoitti:

        aika "jännä" oli lukea kun ihan samoja juttuja koin nuorena. tuo leijailu ja siirtyminen kaiken yläpuolelle.
        ja tosiaankin selällään nukkuessa. nyt olen melkein viisikymppinen ja olen kokeillut josko onnistuisi enään mutta ei.
        minua ei kyllä tuo leijailu juuri pelottanut. valoja on sammunut usein ulkonakin ja sitten mentyäni ohitse
        syttyy taas. se on kummallista.
        muutamia "kummituksiakin" olen tavannut. joko koputuksina tai askeleina tai jonkinlaisena hahmona.
        ja silloin olen ollut ihan hereillä.
        kaikissa aikasemmissa asunnoissa on "kummitellut" mutta nyt neljän vuoden aikana jonka olen asunut uudessa ei ole mitään tapahtunut.
        esim. koirani kuoltua kuulin usein hänen kynsien rapinan lattialla ja myös että hän hyppäsi sänkyyn.

        minua ei tuollaiset pelota mutta painajaiset joita näen usein pelottaa. ne on niin todellisia. useimmiten jonkunnäköinen hyökkäys asuntoomme kiväärien kanssa ja sitten pakeneminen. koitan unessa pelastaa lapsemme ja joudumme usein piiloutumaan. usein myös tapahtuu hyökkäyksiä ilmasta käsin. helikoptereita jne. mistähän moinen johtuu? olenko aikaisemmassa elämässä ollut jossakin sodassa?

        todella samanlaisia kokemuksia, olen siis edllisen kirjoittaja. Ei se aina pelotakaan, välillä uteliaisuuttani "teen" sitä, mutta välillä näkee niitä "pahoja"....

      • fgxhzhjzjzj
        surinaa kirjoitti:

        todella samanlaisia kokemuksia, olen siis edllisen kirjoittaja. Ei se aina pelotakaan, välillä uteliaisuuttani "teen" sitä, mutta välillä näkee niitä "pahoja"....

        täällä myös yksi leijuja!! asia vaivasi jopa sen verran että puhuin siitä epävirallisesti eräälle perhetuttavalle, joka on psykologi/psykiatri. kumpi olikaan...
        noh, hän sanoi että se taitaa olla jonkin asteinen paniikkikohtaus joka näyttää mulla laukeavan liiasta väsymyksestä.
        menin ajoissa nukkumaan ja leijuntailtoja ei ole ollut sitten vuoden 2001!! :)
        oliko sitten psykosomaattista tai ei, niin toimi. siis että USKOIN ajoissa nukkumisen auttavan niin auttoi jo siksi... en tiedä.

      • ooooooooooooooooooo
        n20-v kirjoitti:

        Mullakin oli lapsena omituisia harhoja tai mitälie,tosin oon aina ollut todella herkkä jotenkin oon puskenut ne mielestä sillä en muista tarkalleen niistä mitään,vaikka kärsinkin niistä n13vuotiaaks asti.
        Mut se mitä oon miettinyt niin sellasseet ennalta tiedostetut tapahtumat joita mulla on ollut aina, samaa on mun mummollakin ollu ihan nuoresta pitäen.
        Siis ihan siitä että tulee tunne et joku tuttu ajattelee just mua tai jotain mun läheistä ihmistä ja tiedostan sen jotenkin vahvasti,ja tiedän onko asia positiivinen vai surulinen/jotenkin pelottava.
        Monta kertaa on käyny niin et se tyyppi just soittaa mulle vähän sen tunteen jälkeen,tai joskus kun on tullut tunne että vaikka joku toinen aattelee mulle läheistä ihmistä niin oon huvikseen soittanut/kysynyt siltä tyypiltä ja ne on just jutellut jostain tärkeestä asiasta joka koskee sitä mun lähimmäistä,ym.
        Ja se et vaistoon jotenkin ihmisistä onko ne jotenkin vakavasti sairaita,ja kun mun pappa kuoli niin jo päivää ennen mulla oli kamala huoli siitä tiesin vaan et se on vaarassa(se kuoli sydänkohtaukseen).
        Mut ehkä oudoimpia juttuja on et muutaman kerran mulle on tullut vaan pakottava tarve lähteä jostain todella nopeesti,muistan lapsena n12v kun olin kaverilla meillä oli tosi hauskaa pelailtiin siinä jotain ja yhtäkkiä mulle tuli kamala tunne et nyt on mentävä kotiin ja nopeeta,valehtelin kaverille menosta ja juoksin niin nopeeta kotiin kun pääsin,siellä oli äidillä ja isäpuolella järkyttävä riita,isäpuoli oli kuristamassa mun äitiä,mä nappasin eteisestä mun veljen pesismailan ja mietin sekunnin et miten saan sen äijän säikähtään sit aloin ulvoen karjua ja juoksin takaapäin ja löin sitä täysillä mailalla takaraivoon,se irrotti äitistä ja lähettiin meneen..,oon miettiny paljon et jos en olis tullut niin olisko se ollu mun äidin loppu..
        Ja sitten pienempiä juttuja on paljon,
        esim nyt talvella olin tulossa baarista yksin himaan ja jo sieltä lähtiessä oli olo että jotain kyll nyt tapahtuu,(huom.en oo koskaan pelänny liikkua yksin ees pimeellä,varsinkin kun oon kännissä niin en välitä mistään/pelkää oikeen mitään),niin kävelin sitten siinä keskustan läpi ja jo puolessa välin keskustaa tunsin et nyt joku kyttää vaik en nähnyt sitä jatkoin matkaa ja kun ihmiset alko vähentyä ja olin jo aika lähellä kotia näin sen miehen mun perässä,nopeensin siinä sit vähän ja käännyin toiselle kadulle,se tuli peräs,nopeensin ja sekin,sit lähin juokseen ja se vetää perässä,lopult se oli ihan mun kannoilla mut kerkesin livahtaan meijän talon pyöräsuojaan ja meni jotain sekuntteja niin ovee rykästiin täpöllä pari kertaa,vittu et olin sydän kurkussa ja jäin sinne jokskin aikaan istuun kunnes uskalsin mennä sisälle.
        Onks muilla jotain vastaavia kokemuksia?,ja jos on niin millassia ootte ihmisinä??
        Mä oon aina ollut todella herkkä ja siis todella kiltti,ongelmia lähinnä senkaa et en haluu loukkaa ees mua loukkaavia ihmisiä takasin,vaikka kaikkea on tullu koettua ja saatua niskaan.

        sulla on vaistoa.. Luota aina näihin intutioihin. Ei tarvi tehdä mitään tyhmää, mutta oo varovainen jos tunnet jotain.

      • rrrrrrrrrrrrrrrrr
        kauhuakin kirjoitti:

        aika "jännä" oli lukea kun ihan samoja juttuja koin nuorena. tuo leijailu ja siirtyminen kaiken yläpuolelle.
        ja tosiaankin selällään nukkuessa. nyt olen melkein viisikymppinen ja olen kokeillut josko onnistuisi enään mutta ei.
        minua ei kyllä tuo leijailu juuri pelottanut. valoja on sammunut usein ulkonakin ja sitten mentyäni ohitse
        syttyy taas. se on kummallista.
        muutamia "kummituksiakin" olen tavannut. joko koputuksina tai askeleina tai jonkinlaisena hahmona.
        ja silloin olen ollut ihan hereillä.
        kaikissa aikasemmissa asunnoissa on "kummitellut" mutta nyt neljän vuoden aikana jonka olen asunut uudessa ei ole mitään tapahtunut.
        esim. koirani kuoltua kuulin usein hänen kynsien rapinan lattialla ja myös että hän hyppäsi sänkyyn.

        minua ei tuollaiset pelota mutta painajaiset joita näen usein pelottaa. ne on niin todellisia. useimmiten jonkunnäköinen hyökkäys asuntoomme kiväärien kanssa ja sitten pakeneminen. koitan unessa pelastaa lapsemme ja joudumme usein piiloutumaan. usein myös tapahtuu hyökkäyksiä ilmasta käsin. helikoptereita jne. mistähän moinen johtuu? olenko aikaisemmassa elämässä ollut jossakin sodassa?

        ei ole aikaisempia elämiä !!!

      • surinaa
        fgxhzhjzjzj kirjoitti:

        täällä myös yksi leijuja!! asia vaivasi jopa sen verran että puhuin siitä epävirallisesti eräälle perhetuttavalle, joka on psykologi/psykiatri. kumpi olikaan...
        noh, hän sanoi että se taitaa olla jonkin asteinen paniikkikohtaus joka näyttää mulla laukeavan liiasta väsymyksestä.
        menin ajoissa nukkumaan ja leijuntailtoja ei ole ollut sitten vuoden 2001!! :)
        oliko sitten psykosomaattista tai ei, niin toimi. siis että USKOIN ajoissa nukkumisen auttavan niin auttoi jo siksi... en tiedä.

        En usko omalla kohdallani olevan kyse paniikkikohtauksesta, mutta olen kuitenkin löytänyt keinoni päästä irti tuosta tilasta.

        Aina se ei ole pelottavaa, ainoastaan silloin kun näkee niitä olioita (niitä voi olla peileissä, ikkunoissa - yleensä piileskelevät), yksi kerta oli tosi paha kun tällainen olento yritti kuristaa minut ja tunsin todella tukehtuvani.

        Jos asunnossa on joku uskonnollinen opus, oli se sitten Raamattu, Koraani tai Suura, oliot eivät ilmesty. Ole tässä sitten uskomatta...

        Työssäkäyvänä kahden lapsen äitinä menen yleensä ajoissa nukkumaan, enkä ole myöskään huomannut väsymyksen vaikutusta "surinan" yleisyyteen. Täytynee seurata.

        Vastaavanlaiset kokemukset voivat tosiaan olla traumaattisia herkemmille ihmisille, en ole aikaisemmin edes tullut tätä ajatelleeksi. Vaikea sanoa olisiko terapiasta tai uskonnosta apua, jos niistä tosiaan haluaa eroon, uskon että jokainen omalla tavallaan löytää ratkaisunsa iän myötä.

        Jotainhan näissä kaikissa jutuissa on, niin uskomattomalta kuin se "ulkopuolisista" voi vaikuttaa- saisipa vain jonkun yleispätevän selityksen- helpottais kummasti.

      • surinaa
        surinaa kirjoitti:

        En usko omalla kohdallani olevan kyse paniikkikohtauksesta, mutta olen kuitenkin löytänyt keinoni päästä irti tuosta tilasta.

        Aina se ei ole pelottavaa, ainoastaan silloin kun näkee niitä olioita (niitä voi olla peileissä, ikkunoissa - yleensä piileskelevät), yksi kerta oli tosi paha kun tällainen olento yritti kuristaa minut ja tunsin todella tukehtuvani.

        Jos asunnossa on joku uskonnollinen opus, oli se sitten Raamattu, Koraani tai Suura, oliot eivät ilmesty. Ole tässä sitten uskomatta...

        Työssäkäyvänä kahden lapsen äitinä menen yleensä ajoissa nukkumaan, enkä ole myöskään huomannut väsymyksen vaikutusta "surinan" yleisyyteen. Täytynee seurata.

        Vastaavanlaiset kokemukset voivat tosiaan olla traumaattisia herkemmille ihmisille, en ole aikaisemmin edes tullut tätä ajatelleeksi. Vaikea sanoa olisiko terapiasta tai uskonnosta apua, jos niistä tosiaan haluaa eroon, uskon että jokainen omalla tavallaan löytää ratkaisunsa iän myötä.

        Jotainhan näissä kaikissa jutuissa on, niin uskomattomalta kuin se "ulkopuolisista" voi vaikuttaa- saisipa vain jonkun yleispätevän selityksen- helpottais kummasti.

        Toora eikä suura....

      • leonaaaaa
        tannika kirjoitti:

        oon kans aina ollu tosi kiltti ja en oo halunnu loukata tai sanoa pahasti kellekkään..oon ollu liiankin kiltti välillä..ja välttelen suuria kauppoja ja ihmisvilinöitä koska väsyn niissä..liian paljon energiaa koettavaksi? =D alkoholi ei sovi mulle oikein..ja kun saan tekstiviestin niin usein tiedän keltä se on ja jos esim kaveri on sanonu tulevansa käymään niin tiedän yleensä etukäteen jos hän peruu tulonsa,ja vain odottelen viestiä tai soittoa et hän sanoo sen..näen myös enneunia..

        ootko horoskoopilts neitsyt? mulla sama juttu

      • minä20
        Surinaa kirjoitti:

        En tiedä kuinka vanha olet, mutta mulla alkoi noi "surinat" eli yölliset kohtaukset joskus teini-iässä. Eli tapahtuu seuraavasti: yleensä olen ollut makamassa sängyssä, yrittäen nukkua, mutta jos surina alkaa, en todellakaan nukahda, vaan saatan jopa lähteä leijailemaan (astraali)... ihan kiva sinänsä, mutta kun tuon "leijailun" aikana olen täysin tietoinen kaikesta ympärilläni olevasta, enkä pääse tästä tilasta pois - ainakaan kovin helposti. Näen myös pelottavia olentoja ja asioita. Tosin kaikki muut asiat asunnossani ovat täysin tavallisissa paikoissan ja normaalisti (esim tiskit jos ovat jääneet pöydälle).

        Toinen asia ovat sitten nuo sähköt. Eli todella usein joku _tietty_ katuvalo sammuu kun kävelen ohi, tätä tapahtuu jatkuvasti. Sekä Suomessa että ulkomailla. Hieman ennen vaarini sairastumista heidän luonaan vieraillessani eteisen lamppu paloi joka kerta kun kävin. Eli noin kerran kahdessa viikossa. Mielenkiintoista.

        Olen 35- vuotias, enkä ikinä nuku selälläni, koska leijailu ja surina on silloin todennäköisempää. Mainitsemisen arvoinen asia on myös että näitä asioita EI tapahtunut lainkaan raskauksien aikana.

        Helpottavaa tietää, etten ole ainoa, olen muutamalle hyvälle ystävälle kertonut näistä asioista, kukaan ei nauranut tai väittänyt että valehtelen- ja ovat ystäviäni edelleenkin. Olen oppinut olemaan pelkäämättä, ja jos oikein kovasti uskon ettei tätä voi oikeasti tapahtua- tai lukemalla pienen rukouksen- "paha" häviää.

        Mikä nämä aiheuttaa en todellakaan tiedä, enkä ole käynyt meedioilla tai ennustajallakaan. Luonteeseeni kyllä kuuluu myös tuo yliempaattisuus, etten todellakaan halua vahingoittaa tai luokata ketään, vaikka käyttäytyisivät kuinka huonosti minua kohtaan. Vasta iän myötä olen oppinut pitämään puoliani paremmin.

        Ehkä olemme vanhojen parantajien ja poppamiesten jälkeläisiä- ainahan historiassa on ollut ihmisiä joilla on kykyjä... ööö... yliluonnolliseen? Tosin onko tästä surinasta mitään hyötyä, en osaa sanoa.

        on. Niitä on joka paikassa, joten kannattaa katsoa, mitä kotiinsa tuo. Esineet, joilla on spiritistinen tausta, aiheuttavat kyllä ongelmia. Jumalan nimi on ainoa, jota ne pelkäävät.
        Lapsilla toki on myös vilkas mielikuvitus, mutta aloittajan kertomat asiat viittaavat demoneihin. Esineet, joissa niitä on, kannattaa polttaa. Ne eivät tuhoudu muuten.

      • Tannika
        Surinaa kirjoitti:

        En tiedä kuinka vanha olet, mutta mulla alkoi noi "surinat" eli yölliset kohtaukset joskus teini-iässä. Eli tapahtuu seuraavasti: yleensä olen ollut makamassa sängyssä, yrittäen nukkua, mutta jos surina alkaa, en todellakaan nukahda, vaan saatan jopa lähteä leijailemaan (astraali)... ihan kiva sinänsä, mutta kun tuon "leijailun" aikana olen täysin tietoinen kaikesta ympärilläni olevasta, enkä pääse tästä tilasta pois - ainakaan kovin helposti. Näen myös pelottavia olentoja ja asioita. Tosin kaikki muut asiat asunnossani ovat täysin tavallisissa paikoissan ja normaalisti (esim tiskit jos ovat jääneet pöydälle).

        Toinen asia ovat sitten nuo sähköt. Eli todella usein joku _tietty_ katuvalo sammuu kun kävelen ohi, tätä tapahtuu jatkuvasti. Sekä Suomessa että ulkomailla. Hieman ennen vaarini sairastumista heidän luonaan vieraillessani eteisen lamppu paloi joka kerta kun kävin. Eli noin kerran kahdessa viikossa. Mielenkiintoista.

        Olen 35- vuotias, enkä ikinä nuku selälläni, koska leijailu ja surina on silloin todennäköisempää. Mainitsemisen arvoinen asia on myös että näitä asioita EI tapahtunut lainkaan raskauksien aikana.

        Helpottavaa tietää, etten ole ainoa, olen muutamalle hyvälle ystävälle kertonut näistä asioista, kukaan ei nauranut tai väittänyt että valehtelen- ja ovat ystäviäni edelleenkin. Olen oppinut olemaan pelkäämättä, ja jos oikein kovasti uskon ettei tätä voi oikeasti tapahtua- tai lukemalla pienen rukouksen- "paha" häviää.

        Mikä nämä aiheuttaa en todellakaan tiedä, enkä ole käynyt meedioilla tai ennustajallakaan. Luonteeseeni kyllä kuuluu myös tuo yliempaattisuus, etten todellakaan halua vahingoittaa tai luokata ketään, vaikka käyttäytyisivät kuinka huonosti minua kohtaan. Vasta iän myötä olen oppinut pitämään puoliani paremmin.

        Ehkä olemme vanhojen parantajien ja poppamiesten jälkeläisiä- ainahan historiassa on ollut ihmisiä joilla on kykyjä... ööö... yliluonnolliseen? Tosin onko tästä surinasta mitään hyötyä, en osaa sanoa.

        mielenkiintoista! hyvin paljon samankaltaisuutta! mulla kans sähkölaitteet takkuaa usein ja usein saa olla vaihtamas lamppuja kun pamahtelevat =D ja seki on mulla sama kun oon lenkillä niin katuvalot sammuilee usein mun "päänpäällä"..kerran jopa 3 saman lenkin aikana..ja välillä valot "hämärtyy" ja taas palautii normaaliin kirkkauteen kun aikansa takkuaa..lieneekö sitten näitä herkkien ihmisten juttuja,keillä on korkeat energiakentät ja näin ollen näkijän ja ennustajan kykyä herkkyyden ansiosta..=) oon 25 vuotias,koko ikäni nämä jutut on kiusannu,koko ajan lisääntyen.

      • ..usn,.
        tannika kirjoitti:

        Mulle on kans sattunut kummallisia asioita koko ikäni..Olen aina ollut todella herkkä,herkkyys on kuitenkin tuntunut vahvistuvan koko ajan vanhetessani..olen kokenut paljon yliluonnollisia asioita.Mulla on aina valot päällä nukkuessani..pimeässä pelottaa..lapsuudenkotini on 50 luvulla rakennettu,siellä olen kokenut muutamia ihmeellisiä asioita pienestä pitäen,kerran olimme nukkumaan menossa kun minä,äitini ja siskoni kuulimme kaikki selvän voimakkaan lasin/ikkunan rikkoutumisen äänen..missään ei kumminkaa ollu mitää eikä mikää ollu hajonnu..se ei voinu tulla mistään,niin voimakas ääni..ei ollu esim telkku eikä mikää auki..muutamia kertoja olen vanhempana heränny siihen että ikäänkuin olisin jonkun hallinnassa,en saa hengitettyä,käsivarret on ihan kylmät ja päässä kuuluu "surinaa",sitten se loppuu..en tiedä mitä nämä ovat..kutsun niitä yöllisiksi kohtauksiksi...olen aina pelännyt pimeää,viime kesänä sitten ajattelin että mitähän mäkin oikein pelkään ja sammutin valon ja aloin nukkumaan,samantien melkein kuulin naksahduksen vuoteeni jalkopäästä ja tuli kumma fiilis ja laitoin valon päälle,sydän hyppäsi kurkkuun kun huomasin että meikkipöydän reunalta puoliksi roikkuva kaulakoru heilui! se heilui ihan kunnolla niinkuin joku olisi juuri sen pistäny täysillä heilumaan...sitten samassa pihalla syttyi valo,joka syttyy silloin kun joku liikkuu pihalla..kello oli kolme yöllä eikä pihalla ollu ketään! ei siinä mitään se sammui ja syttyi taas..en nukkunu sinä yönä..pienenä tyttönä olin kaverini luona leikkimässä ja yhtäkkiä näin pihalla kauempana nuoren pojan joka tuijotti mua kyyristyneenä,pelästyin aiva kamalasti ja samas se poika oli kadonnu..astrologi on tehny mulle joskus henkilökohtaisen tähtikartan ja se sanoi et mulla on näkijän/ meedion kartta.se myös neuvoi et jos rupean pelkäämään nii voin sanoa et poistu/poistukaa valoon..siis jos kokee et läsnä on muitakin,,vaikka ei näy..jotkut ihmiset vain on herkempiä kuin toiset ja näkee ja kokee asioita..ja tälläsillä ihmisillä masennus/pelko vetää puoleen niitä alemman tason negatiivisia henkiä..heille ei saa antaa valtaa,hallinta pitää olla itsellä.

        Nuo kokemasi "yölliset kohtaukset" ovat todennäköisesti unihalvausta. Siinä aivot ovat jo hereillä, mutta kumminkin sen verran unessa, että näkee/kuulee kaikenlaisia harhoja. Yleensä tuntee, että lähellä on jotain todella pahaa tai on jonkin vallassa. Koska aivot ovat vielä osittain unessa, estävät ne vartaloa liikkumasta, eli ei siis pysty liikkumaan. Ja nuo halvaukset jostain syystä tulevat herkemmin selällään nukuessa. Sen takia aloinkin jossain vaiheessa nukkua kyljelläni (vaikka aina ennen olin nukkunut selälläni). xD Muunmuassa epäsäännöllinen unirytmi voi aiheuttaa unihalvauksia. Ilmiö ei ole kovin harvinainen, koska muistaakseni 24 prosenttia ihmisistä kokee sen ainakin kerran elämässään. Eli yöllä koetuista harhoista ei kannata pelästyä, koska ne ovat vain aivojen tuotetta.:) (vaikka kammottavia nuo harhat kyllä ovat)

        Muihin yliluonnollisiin ilmiöihin en osaa ottaa sen tieteellisempää kantaa. Itsekin olen hyvin herkkä, ja kaikenlaiset aavistukset ja tuntemukset ovat seuranneet ihan lapsesta asti. Samanlaisia muiden kuvailemia ilmiöitä on itsellekin tapahtunut. En nyt viitsi ruveta niitä sen kummemmin erittelemään.

      • johannas90
        surinaa kirjoitti:

        En usko omalla kohdallani olevan kyse paniikkikohtauksesta, mutta olen kuitenkin löytänyt keinoni päästä irti tuosta tilasta.

        Aina se ei ole pelottavaa, ainoastaan silloin kun näkee niitä olioita (niitä voi olla peileissä, ikkunoissa - yleensä piileskelevät), yksi kerta oli tosi paha kun tällainen olento yritti kuristaa minut ja tunsin todella tukehtuvani.

        Jos asunnossa on joku uskonnollinen opus, oli se sitten Raamattu, Koraani tai Suura, oliot eivät ilmesty. Ole tässä sitten uskomatta...

        Työssäkäyvänä kahden lapsen äitinä menen yleensä ajoissa nukkumaan, enkä ole myöskään huomannut väsymyksen vaikutusta "surinan" yleisyyteen. Täytynee seurata.

        Vastaavanlaiset kokemukset voivat tosiaan olla traumaattisia herkemmille ihmisille, en ole aikaisemmin edes tullut tätä ajatelleeksi. Vaikea sanoa olisiko terapiasta tai uskonnosta apua, jos niistä tosiaan haluaa eroon, uskon että jokainen omalla tavallaan löytää ratkaisunsa iän myötä.

        Jotainhan näissä kaikissa jutuissa on, niin uskomattomalta kuin se "ulkopuolisista" voi vaikuttaa- saisipa vain jonkun yleispätevän selityksen- helpottais kummasti.

        Pitää minun kyllä kokeilla tuota että hommaan jonkun Raamatun tai muun koska asunnossani ei sellaista ole ja minun unet ovat usein todella pelottavia ja surinoita on monta kertaa viikkoon ja silloin yleensä nään pelottavia olentoja sun muuta kerran jopa yöllä kun alkoi se surina niin siinä surinan aikana oma kissa hyökkäsi minun päälle ja koitti raapia kasvoja se oli jotain todella pelottavaa minun mielestä ja usein ihmettelen miksi aina niin usein nään unia aikoja sitten kuolleista henkilöistä (sukulaiset,omat ja tuttujen edes menneet lemmikit jne) tosin ne unet joissa nuo kuolleet on eivät ole pelottavia...

        toivottavasti täällä joku lueskelee vielä näitä kirjoituksia vaikka onkin vanhoja viestejä täällä

      • MikiFinn
        rrrrrrrrrrrrrrrrr kirjoitti:

        ei ole aikaisempia elämiä !!!

        Mistä IHMEESTÄ SÄ voit ton tietää!!!????

    • "riivattu"

      En muista enää ihan kauheasti juttuja lapsuudesta, vaikka tiedän, että niitä jonkin verran siellä oli. Parhaiten mieleen on jäänyt mainitsemasi kaltainen ns. musta hahmo, joka seisoi aina käytävässä huoneeni oven takana tai sänkyni jalkopäässä. Joskus se näkyi, joskus vain "tiesin", että se oli siellä. Mukaan liittyi pientä ahdistusta, muttei koskaan oikeastaan pelkoa.

      Ja toisin kuin teillä muilla, minulla kokemukset ovat muuttuneet huomattavasti rajummiksi, mitä vanhemmaksi olen tullut. Kyllä minuakin kuristettiin teini-iässä, mutta vasta omassa kodissa ja aikuisiällä olen alkanut nähdä tätä hahmoa valveilla, toki vain öisin, mutta olen ehdottomasti ollut hereillä. Ainoa positiivinen asia on se, että se nähtävästi ainakin minua kohtaan on ystävällinen. Se on mm. keskellä yötä ottanut minua kädestä kiinni ja kysynyt, olenko kunnossa. Luulin sitä ensin miehekseni ja jotain juttelinkin, kunnes aloin tajuta, ettei huoneessa ollut muuta kuin minä ja ilmassa lilluva käsi, joka piteli minusta kiinni. Mies myös kielsi olleensa tuolloin huoneessa. Olento kuitenkin lähti heti, kun sanoin, että nyt pelottaa. Nimensä se on myös kertonut minulle unessa, mutta senkin vasta aikuisiällä.

      • sasds

        Kertokaas mikä erottaa oikeat olennot unihalvauksesta? Vai onko kyseessä sama asia?
        Onko unihalvaus aivojen häiriötila vai joutuvatko kaikki unihalvauksen kokijat myös oikeasti pahan kanssa tekemisiiin?

        Miksi ihminen pelkää pahaa? Mistä se on peräisin?

      • tannika
        sasds kirjoitti:

        Kertokaas mikä erottaa oikeat olennot unihalvauksesta? Vai onko kyseessä sama asia?
        Onko unihalvaus aivojen häiriötila vai joutuvatko kaikki unihalvauksen kokijat myös oikeasti pahan kanssa tekemisiiin?

        Miksi ihminen pelkää pahaa? Mistä se on peräisin?

        ..kun kumminkin noi kokemukset on aika selviä..ja silloinkaan en ollut edes ehtinyt nukahtamaan kun kuulin äänen ja laitoin valon ja huomasin että kaulakoru heilui,ja sen jälkeen pihavalo syttyili pari kertaa..se oli ihan totista totta,ei mikään unen jälkitila/sekavuus...jas sen pikkupojan näin päivänvalossa,ja samantien katosi sitten..jännä juttu on että en vanhempana kumminkaa oo niin pelänny enää vaikka aistisinkin jonkun hengen joka on läsnä...meedio neuvoi mua että aina kun käsivarret tulee kananlihalle,siis ilman syytä niin silloin on henki läsnä...siitä ei oo hirmu pitkä aika kun tapahtui näin niin samassa kysyin että onko täällä joku läsnä,olin silloin yksin kotosalla,mies oli muualla..no heti kysymyksen jälkeen pellillä ollut leivinpaperi rapisi niinkuin joku olisi sitä painanut
        ja rapisuttanut,.ihan selvä voimakas ääni joka ei voinut itsestään tulla..en kumminkaan pelännyt.

      • ihmettelijäfgffg
        tannika kirjoitti:

        ..kun kumminkin noi kokemukset on aika selviä..ja silloinkaan en ollut edes ehtinyt nukahtamaan kun kuulin äänen ja laitoin valon ja huomasin että kaulakoru heilui,ja sen jälkeen pihavalo syttyili pari kertaa..se oli ihan totista totta,ei mikään unen jälkitila/sekavuus...jas sen pikkupojan näin päivänvalossa,ja samantien katosi sitten..jännä juttu on että en vanhempana kumminkaa oo niin pelänny enää vaikka aistisinkin jonkun hengen joka on läsnä...meedio neuvoi mua että aina kun käsivarret tulee kananlihalle,siis ilman syytä niin silloin on henki läsnä...siitä ei oo hirmu pitkä aika kun tapahtui näin niin samassa kysyin että onko täällä joku läsnä,olin silloin yksin kotosalla,mies oli muualla..no heti kysymyksen jälkeen pellillä ollut leivinpaperi rapisi niinkuin joku olisi sitä painanut
        ja rapisuttanut,.ihan selvä voimakas ääni joka ei voinut itsestään tulla..en kumminkaan pelännyt.

        eroon Jeesuksen nimen avulla? Oletko kokeillut tai pyytänyt uskovaisia siunaamaan kotisi?
        Ihmettelen onko henkimaailma, onko taivas ja helvetti. Miksi ihmiset altistuvat tällaisille kokemuksille ja miksi pelkäävät. Mistä saa suojelusta?

        Kaikkihan voi periaatteessa olla mielikuvitusta, mutta miksi ihmiset pelkäävät vaikka kauhuelokuvia? Kuka on keksinyt niihin ihmisiä pelottavat asiat? Vai ovatko ne totista totta, ja siksi ihmiset niitä pelkäävät?

      • eeeeeeeeeeeeeeeeeeee
        ihmettelijäfgffg kirjoitti:

        eroon Jeesuksen nimen avulla? Oletko kokeillut tai pyytänyt uskovaisia siunaamaan kotisi?
        Ihmettelen onko henkimaailma, onko taivas ja helvetti. Miksi ihmiset altistuvat tällaisille kokemuksille ja miksi pelkäävät. Mistä saa suojelusta?

        Kaikkihan voi periaatteessa olla mielikuvitusta, mutta miksi ihmiset pelkäävät vaikka kauhuelokuvia? Kuka on keksinyt niihin ihmisiä pelottavat asiat? Vai ovatko ne totista totta, ja siksi ihmiset niitä pelkäävät?

        Kyllä niistä pääsee Jeesuksen avulla. Se tapahtuu niin että pyydät Jeesusta sydämeesi asumaan. Lue myös raamattua ja hakeudu seurakuntaan. Paha ei päästä sinua otteestaan helposti. Kaikki ei käy käden käänteessä. Meidän sieluistamme on kova taistelu. S ei hevillä luovuttaisi. Ota rohkeasti yhteyttä seurakuntaan. Kaikki s:n hyvät jutut ovat pellkkää Jumalan jäljittelyä. Hänellä on tarjottavana jotain paljon parempaa. Älä heitä ikuista elämääsi hukkaan vaan ota Jeesus sydämeesi.

      • tannika
        ihmettelijäfgffg kirjoitti:

        eroon Jeesuksen nimen avulla? Oletko kokeillut tai pyytänyt uskovaisia siunaamaan kotisi?
        Ihmettelen onko henkimaailma, onko taivas ja helvetti. Miksi ihmiset altistuvat tällaisille kokemuksille ja miksi pelkäävät. Mistä saa suojelusta?

        Kaikkihan voi periaatteessa olla mielikuvitusta, mutta miksi ihmiset pelkäävät vaikka kauhuelokuvia? Kuka on keksinyt niihin ihmisiä pelottavat asiat? Vai ovatko ne totista totta, ja siksi ihmiset niitä pelkäävät?

        olen itseasiassa ollut uskossa ennemmin..luovuin siitä tai pikemminkin menin eri tielle kun äitini kuoli yllättäen,se oli kova kolaus..nää kohtaukset on tullu vasta sen luopumisen jälkeen..olen yrittänyt mennä takaisin mutta se on vaikeaa...yhden kohtauksen aikana lausuin mielessäni isä meidän rukousta ja heräsin heti

      • tannika
        tannika kirjoitti:

        ..kun kumminkin noi kokemukset on aika selviä..ja silloinkaan en ollut edes ehtinyt nukahtamaan kun kuulin äänen ja laitoin valon ja huomasin että kaulakoru heilui,ja sen jälkeen pihavalo syttyili pari kertaa..se oli ihan totista totta,ei mikään unen jälkitila/sekavuus...jas sen pikkupojan näin päivänvalossa,ja samantien katosi sitten..jännä juttu on että en vanhempana kumminkaa oo niin pelänny enää vaikka aistisinkin jonkun hengen joka on läsnä...meedio neuvoi mua että aina kun käsivarret tulee kananlihalle,siis ilman syytä niin silloin on henki läsnä...siitä ei oo hirmu pitkä aika kun tapahtui näin niin samassa kysyin että onko täällä joku läsnä,olin silloin yksin kotosalla,mies oli muualla..no heti kysymyksen jälkeen pellillä ollut leivinpaperi rapisi niinkuin joku olisi sitä painanut
        ja rapisuttanut,.ihan selvä voimakas ääni joka ei voinut itsestään tulla..en kumminkaan pelännyt.

        olen siis ollut aiemmin uskossa,mutta luovuin äidin kuoleman jälkeen,yölliset kauhukohtaukset alkoi sen jälkeen...kerran kohtaksen aikana rukoilin mielessäni isämeidän rukousta ja heräsin...kait pitäisi luopua tästä noituushömpötyksestä ja yliluonnollisten asioiden ihannoimisesta kun tulee vain kamala olo ja kokee tollasia juttuja koko ajan pahempana...voin kertoa että uskossa kun olin niin olin kuin toinen ihminen,iloinen,vailla huolista ja murheista ja sydämessä rauha..nyt vain ahdistusta,pelkoa ja masennusta..

    • escape from hills

      Minä näin lapsena noin 6vuotiaana, unen jossa menin tuolloisen kerrostalo asuntomme olo-huoneeseen, jossa sohvalla istui aikuisia sukulaisiani, he tuijottivat tv:tä kuin lumottuna eivätkä hievahtaneetkaan, yhtäkkiä parvekkeen ovi levähti auki ja verhot nousivat, katsoin taivaalla josta lensi tumma hahmo minua kohti, seuraavaksi se oli asunnossa ja jahtasi minua huonetta ympäri päässäni kaikuen "et pääse ikinä karkuun", koetin huutaa apua sukulaisiltani mutta he eivät reagoineet, mieleeni jäi tuon hahmon kasvot jotka olivat täysin palaneet...... tuo uni kummitteli monta vuotta vaikken tuota hahmoa nähnytkään niin unissa oli tavan omainen piirre se että minua jahdattiin, joskus koko kylän voimilla jne, ja aina kun pakenin niin lopussa tuo sama lause kaikui päässä, heräsin aina hiestä märkänä keskellä yötä ja juoksin vanhempien huoneeseen loppu yöksi, myöhemmin opin herättämään itseni silleen että paetessani kuvittelin jonkin jyrkänteen ja hyppäsin siitä alas, heräsin aina vasta kun osuin maahan.
      Vieläkin sillon tällöin tuo uni laittaa miettimään sen tarkoituksia yms.

      • maagikko

        Minulla oli pari toistuvaa ahdistavaa unta. Muistutan että asuin mummun kanssa kylän laidalla, ilman kulttuuri rientoja. Joten mistään en ole voinut kuulla etukääten uneni sisältöä.

        Olen kiipeämässä. Minut pakoitetaan kiipeämään suuren nuotion päälle, koska mieheni on kuollut. Mieheni on ollut paljon vanhempi ja tämä on hänen polttorovionsa. vannon että jos tästä hengissä selviän en ota koskaan vanhaa miestä. Uni on toistunut ja aina sisältö sama.
        Tämän näin ennen kouluikää.
        Nyt kun katson elämää taaksepäin huomaan että minulla on ollut huomattavan paljon nuoria miehiä kaverina ei seuralaisena vaan serkkujakin on 22 nuorta miestä myös työkaverit on olleet itseäni nuorempia. Tärkeimmätkin miehet ne rakastetut ovat olleet kesk.m. 10 v nuorempia.
        Ehkä alitajuntani on toiminut noin valitsemalla nuorempia, suojellen itseäni siitä mukana polttamiselta. Nämä nuoret seurustelu ja aviomiehet ovat kaikki jo kuolleet.

    • The_Evil_Of_Silence

      Olemme siis samassa aaltopituudessa! Lapsuudessani näin koko ajan sellaisen unen (silloin tällöin), jossa oli vihaisen näköinen pääkalllo, mukaan lukien silmämunat, ja siksi sydämeni jyskytti koko ajan! Nykyään taas näen Muumilaakson Möröstä! Tämä uni kai viestittää anteeksiantamisen puutetta, kaunaa, vihaa ja ihmisten vaikea hyväksyminen! Kaikki sisältyi pelkkää epätoivoa! Kun nukun yöllä, inhottavan unen aikana tuntuu siltä kuin joku olento yrittää "raiskata" minua! Aluksi luulin, että joku oikea ihminen hyökkäisisi kimppuuni kesken uneni aikana mutta päinvastoin! Demoni?

      • Eiko-chan

        Minäkin näin, ja näen joskus harvoin vieläkin ja olen 21v , lapsena painajaisia Jää-Möröstä. PElkäsin vielä herättyänikin ihan helkkaristi. Siskoni on myös vielä herkempi kuin minä,. Lapsuudenkotini naapurissa asunut nuorukainen paloi talonsa mukana maan tasalle, ja siskoni näki silloin painajaista että verhot ovat tulessa. Hän ei nukkunut sinä yönä enää silmän täyttäkään.
        Lisäksi hän kerran kumartuessaan lattialle poimimaan sukkiaan lattialta, hän näki vieressään miehen jalat, eikä huoneessa, jossa hän oli, ollutkaan ketään paitsi hän itse. Noustessaan ylös ketään ei näkynytkään. Tämä tapahtui vähän sen jälkeen kun paappamme oli kuollut.

      • joskuss

        Pienenä näin toistuvasti painajaisia möröstä ja todella pelottavia sellaisia ja hassua oli että minun pikkuveljeni näki yhden unen jossa mörkö raahasi minua sylissään johonkin velikin oli ihan kauhuissaan asiasta

    • Voi että

      Lapsuudestani ei jäänyt mitään ikäviä asioita mieleen.
      Oliko tuo juttu leikkiä? Tuohon traumaan en ihan ainakaan tuollaisenaan jaksa uskoa.

    • Lailastiina

      sinun ja monen sinulle vastanneiden viesteistä, voisikoosalla tapauksista olla yhteyttä lapsena koettuun ja mielestä täysin torjuttuun insestiin tai pedofiliaan?
      Ne, jotka ovat kokeneet insestiä ja muistavat sen, kertovat usein, miten he makasivat sängyssään ja pelkäsivät, että tumma hahmo ilmestyy taas ovelle. Ja sehän ilmestyi ja kidutus alkoi taas.
      Kannattaisiko ottaa yhteyttä johonkin pätevään asiantuntijaan ja yrittää eliminoida tällainen mahdollisuus. Tai todentaa se, jos näin olisi asia.

    • dfhxf

      sie olet asunut, jos kerran muutkin ovat siellä tunteneet ahdistusta ja outoja ilmiöitä.

      Miksi pídät noita vain mielikuvituksena? jos äitisi ja se vieraskin ovat kokeneet outoja siinä talossa.

    • KiKi.

      Sillä siitä selviää, ja ei valojen syttyminen itsestään mikään "Ihme" ole, jos vähän huolimattomasti sammuttaa, ja valokytkin jää puoleen väliin, niin se voi hyvinkin keinahtaa pikkuhiljaa itsestään päälle...

      • usko tai älä

        ikänä ei ole mulle noin käyny, 40v.

    • joku mies vain

      Minulla oli lapsuudessa pelottavia uneen liittyviä harha-aistimuksia. Alkoivatkohan joskus kolmi-nelivuotiaana. Ne tapahtuivat aina yöllä unesta herätessä, ja yleensä olivat ääniä. Muistan vieläkin ensimmäisen kokemuksen: kuulin, kuinka olohuoneessa kymmenet koirat alkoivat haukkua. En tajunnut, mistä oli kysymys ja jäin kuuntelemaan haukuntaa, joka vähitellen loppui. Ääniä alkoi myöhemmin esiintyä erilaisia: yleensä olivat erilaisia hyvin pelottavia kolinoita, surinoita, koneen ääniä ja koputuksia. Loppuivat aina, kun huusin isää ja äitiä. Pelottavimpia olivat kuitenkin kosketusharhat: näkymättömät kädet painelivat vatsaani tai jalkopäätäni, samalla kuului kammottavaa mölisevää ääntä. Tähän liittyi aina samanaikainen halvaantuminen. Kokemukset olivat subjektiivisesti täysin totista totta, ja nyttemmin aikuisiällä ymmärrän hyvin, mille esimerkiksi psykoosipotilaiden harhat tuntuvat. Nämä unihäiriöt loppuivat joskus ennen murrosikää. Muutaman kerran olen aikuisiällä kokenut sen jälkeen unihalvauksen, mutta ovat onneksi jääneet yksittäistapauksiksi.

      Itse määrittelen omat kokemukseni hallusinaatioiksi. Tässä keskustelussa muut ovat kuitenkin kertoneet omista mystisistä kokemuksistaan, esimerkiksi ennalta näkemisistä ja vastaavista. Näistä puhuttaessa täytyy toki muistaa, että maailma ja kaikkeus voi periaatteessakin sisältää ilmiöitä ja entiteettejä, jotka ovat inhimillisen päättely- ja käsityskyvyn ulottumattomissa ja joita ei siten voida luonnontieteellisen maailmankuvan edellyttämällä tavalla havainnoida, mitata tai laskea. Itse omassa lähipiirissäni on ollut henkilöitä, jotka ovat kertoneet heille sattuneista kokemuksista, jotka voidaan määritellä paranormaaleiksi. Itse en tällaisia ole elämässäni kokenut, mutta siitä huolimatta hyväksyn inhimillisen ymmärryksen rajallisuuden ja suhtaudun kaikkeuteen ja sen kummallisimpiikin puoliin tietyllä kunnioituksella.

      • Rrenne

        itse olen 13 ja muistan pienenä heränneeni ja nähneeni sinertävän miehen sängyn päädyssä en tarkoita mitään ufo sinistä vaan esimerkiksi paleltuneen sinistä. :/ ja hahmon näin pari kertaa ja sitten kadonnu lopullisesti, onneksi. ja sitten viimekuussa kuollut isäni, elin aikanaan omasi pientä selvän näkijän kykyä ja mummoni myös sekä siskopuoli mummo ja isä kuolleet mutta muista sen yön kun mummo kuoli ja isä oli 5:n maissa yöllä herännyt siihewn kuin joku olisi sanonut että "älä huoli, nyt se on ohitte; mie olen paremmassa paikassa" ja sinä päivänä tätini soitti että mummo oli kuollut 5:n aikhan yöllä. :/ mie myös mielelhän kuulisin lissää tälläsiä juttuja niin mulle voipi pistää säpöä ---> [email protected]

    • Jagob

      Mielikuvitusta tai ei niin laita rohkeasti kertomus meiliin niin asian puolesta rukoillaan-
      Jagob
      [email protected]
      Ryhmä kaikille , jotka haluavat, että heidän sydämellään olevien ihmisten ja asioiden puolesta rukoillaan illoissa.Jokaisessa rukousillassa muistetaan myös tähän ryhmään kuuluvia yhteisesti nimiä mainitsematta.Uskomme Jumalan tuntevan jokaisen ajankohtaiset murheet.

    • Värinää

      Tervehdys ! Kyllä vain, on oltu tekemisissä "henkien kanssa": lapsena kokemukset olivat hyviä: tunsin luonnon eri voimat, aistimukset ystävänäni, ne antoivat minulle voimaa, syvällistä iloa, elämän salaisuuden arvokkuuden tuntua ... ( yritän etsiä sanoja jotka parhaiten kuvaisivat kokemuksiani, muistikuviani ), olen ison perheen keskimmäiä lapsia, elin aika vapaasti turvallisessa kyläyhteisössä, olin luonnostani utelias, seikkailin pitkin kyliä, otin asioista, ihmisistä, tunnelmista selvää.
      Olin utelias myös tarinoille, joita kuulin vanhempien ihmisten puhuvan. Vartuttuani äitini kertoi meille joillekin lapsistaan yliluonnollisista kokemuksista, pelottavistakin. Äiti sanoi että niistä sai levon, rauhan sanomalla mene Jeesuksen nimessä ja veressä pois. Edm kuulema karkotti pahat henget ja niin oli äitinikin kokenut.
      Minä itse aloin tunnistamaan, näkemään,aistimaan edeltä tulevia tapahtumia n. 20 ikävuoden aikoihin. osasin ennakoida erikoisia tapahtumia, kuolemaa, onnettomuutta jne. Saatoin soittaa (esim äidilleni , joillekin sisaruksilleni) ja kysyä mitä kuuluu, mitähän nyt on tapahtunut ... Jotkut kielsivät kyselyni.
      Nyt vuoden sisällä olen myös kokenut, ennakoinut asioita, olen ihmetellyt, miksi tuon rakennuksen päälle on alkanut laskeutua enkeleitä, miksi minä alan surra jotakin. Olen saanut paljon voimaa ja ainutkertaista rohkaisua itselleni näistä kokemuksista. Kun maailman meno alkaa myllertää, nämä kokemukset kuin palauttavat minut oman minuuteni lähteille. Tunnistan kuka olen, mikä on elämän sisintä virtausta. Tunnen hengittävänikin oikeasti.
      Kyllä Elämä on mielenkiintoista. Minä tarvitsen pysäytyksiä että huomaisin Elämän, itseni ainutlaatuisuuden, arvokkuuden. Olisin muuten aivan liian pinnallinen ja itseltäni hukassa.

      • Iilas

        Nimimerkin "värinää" kirjoitus voisi olla sanasta täysin sanasta sanaan minun kirjoittamani. Niskakarvojen nouseminen pystyyn ei riitä kuvaamaan syntynyttä tunnetta. Pelottava ja samaan aikaan rauhoittava olo että jollakulla on noin samalaiset kokemukset ja juuret.

    • huhhuijjaa

      Lisäyksenä vielä edellisiin kirjoittajiin, jotka ovat neuvoneet konsteja miten saada pahuus pois. Okkultista kirjallisuutta tai esineitä jos on talossa, voi esiintyä näitä epänormaaleja asioita- samoin jos on esim harjoitettu jonkinlaista magiaa, spiritismiä ym. Jostain muistan lukeneeni että jonkun vanhan esineen mukanakin saattaa tulla "kummitus" taloon.
      Täällä maan päällä todella kulkee riivaajia kiusaamassa ihmisiä. Ja nämä pystyy juuri herkät ihmiset tuntemaan hengessä tai näkemään unissa jne. Taistelu ihmisten sieluista on todellinen. Siitä millaisia nämä hahmot ovat saa jo jonkinlaista esimakua helvetistä.

      Ja Jeesusta voi huutaa avuksi jos tälläisiä riivaajia, demoneita, pahan henkivoimia tuntee tai näkee. Jeesuksen veressä ja nimessä on valtava voima! Raamatunluku ääneen auttaa myös. Kodin siunaaminen tai henkivaltojen pois ajo auttaa myös. Ja ihmeessä nämä maagiset esineet, horoskooppijutut,noitavälineet, ja niihin liittyvät kirjat kaikki pois. Ja jos itse olet harrastanut spiritismiä ym, sanoudu Jeesuksen nimessä irti siitä.
      Taistelu meidän jokaisen sielusta on todellinen ja tiukka. Ja se EI ole huuhaata. Jeesus rakastaa sinua.

      • pohdiskelija_vainen

        Ovatko horoskooppijututkin vaarallisia? Minulla on esimerkiksi makuuhuoneessani pari horoskooppikirjaa, mutta tuntuu, etteivät ne voi mitään pahaa aiheuttaa. Kyllähän Raamatussakin mainitaan tähtimerkeistä..

      • Tosi on
        pohdiskelija_vainen kirjoitti:

        Ovatko horoskooppijututkin vaarallisia? Minulla on esimerkiksi makuuhuoneessani pari horoskooppikirjaa, mutta tuntuu, etteivät ne voi mitään pahaa aiheuttaa. Kyllähän Raamatussakin mainitaan tähtimerkeistä..

        Hei! Olisin kiinnostunut kuulemaan, missä Raamatussa mainitaan tähtimerkeistä. Luulenpa ettet taida löytää sellaista kirjaa Raamatusta. Noituudesta Raamatussa kyllä varoitetaan, ja sitä pidetään totena. Esimerkiksi kuningas Saul kysyi neuvoa noitavaimolta, joka manasi kuolleen profeetta Samuelin antamaan neuvoa Saulille. Tosin mitään hyvää siitä ei seurannut, sillä Samuel kysyi "miksi häiritset minua". Samalla hän moitti Saulia luopumisesta Jumalasta ja ennusti hänen ja hänen poikiensa kuoleman.

      • fshshsdsg
        Tosi on kirjoitti:

        Hei! Olisin kiinnostunut kuulemaan, missä Raamatussa mainitaan tähtimerkeistä. Luulenpa ettet taida löytää sellaista kirjaa Raamatusta. Noituudesta Raamatussa kyllä varoitetaan, ja sitä pidetään totena. Esimerkiksi kuningas Saul kysyi neuvoa noitavaimolta, joka manasi kuolleen profeetta Samuelin antamaan neuvoa Saulille. Tosin mitään hyvää siitä ei seurannut, sillä Samuel kysyi "miksi häiritset minua". Samalla hän moitti Saulia luopumisesta Jumalasta ja ennusti hänen ja hänen poikiensa kuoleman.

        tässä leffa omiaan sulle!! tai itse asiassa kaikkien pitäisi tämä nähdä...
        http://www.zeitgeistmovie.com/
        leffa löytyy oikeasta, sinisen kuvan alta klikkaamalla "subtitles here".

      • uuuuuuuuuuuuuuuuuuuu

        Lisää pois laitettavia esineitä : Budha patsaat, quija eli kirjain laudat, jotkin noitamenoihin liittyvät matkamuistot. Amuletit. Voodoo nuket ja muut voodoohon liittyvät esineet. Tarot kortit. myös kädestä ja korteista ennustaminen pitää lopettaa.

      • iiiiiiiiiiiiiiiiiiii
        pohdiskelija_vainen kirjoitti:

        Ovatko horoskooppijututkin vaarallisia? Minulla on esimerkiksi makuuhuoneessani pari horoskooppikirjaa, mutta tuntuu, etteivät ne voi mitään pahaa aiheuttaa. Kyllähän Raamatussakin mainitaan tähtimerkeistä..

        Horoskoopit ovat okkultiaa, eli noituutta. Niiden kehittely liittyy noituuteen ja niitä ei saa siksi lukea. myös ennustajia pitää välttää. Hedelmistään puu tunnetaan. Kun tietäjät lähtivät itäisiltä mailta Jumalan poikaa katsomaan heidän tietonsa Jeesuksesta oli Jumalan ilmoitus. He tulkitsevat kyllä tähtitaivasta, mutta Jumala oli sen takana. Se oli siis Jumalan ilmoitus. Kun horoskoopin tekijät tutkijat tutkivat tähtikuvioita se on aivan eriasia. Tekijöiden maailmankuva on erilainen ja sitä rataa.

      • eräs tarina

        Syyskuun 29 päivä 1972. Eastern airlinesin lento 401 oli jättänyt tunteja sitten New yorkin kylmyyden taakseen, kone valmistautui laskeutumaan Miamiin Floridaan. Koneessa oli 163 matkustajaa ja 13 miehistön jäsentä.

        Koneen kapteenina toimi 55-vuotias kapteeni Robert Loft, Eastern airlinesin veteraanikapteeni. Kone valmistautui finaaliin, kun koneen perämies Stockstill huomasi, että yksi kolmesta laskutelinevalosta ei syttynytkään vihreäksi. Etulaskuteline saattoi olla hajonnut, tai sen osoitinlamppu oli palanut. Kapteeni Loft työskernteli radion kanssa ilmoittaen lennonjohdolle, että koneessa saattoi olla ongelma ja se joutuisi kiertämään kentän varmuuden vuoksi. Loft komensi lentoinsinööri Don Repon alas ohjaamon alla olevaan tilaan katsomaan oliko etulaskuteline lukkiutunut vai ei. Seuraavina hetkinä Lockheed Tristaria lensi autopilotti koko miehistön työskennellessä vain yhden ongelman parissa. 5 dollarin arvoinen valo vei kolmen miehen jakamattoman huomion.

        Kukaan ohjaamossa ei huomannut, että autopilotti oli itse asiassa kytkeytynyt pois toiminnasta. Massiivinen lentokone menetti kenenkään huomaamatta korkeutta. Kapteeni Loft huomasi koneensa tilan samalla sekunnilla kun se osui maahan Evergladesin suolla. Kone otti kontaktin maahan vaaka-asennossa, mutta yli 250 solmun tuntinopeudella.
        Kone jyräsi tiensä läpi pitkän heinikon, räjähti ja hajosi kappaleiksi mennessään. 101 ihmistä kuoli, 77 jäi eloon, joista kaksi kuoli myöhemmin sairaalassa. Kuolleiden joukossa olivat lopulta myös kapteeni Loft ja lentomekaanikko Don Repo.

        Onnettomuus itsessään oli ohi, mutta eläville todellinen kauhu oli vasta alkamassa. Eastern airlines käytti tuhoutuneen koneen osia muissa saman tyypin lentokoneissaan varaosina. Pian kauhistunut lentoemäntä pudotti tavaransa lattialle kirkuen pelosta. Kuollut lentomekaanikko Don Repo oli palannut haudan takaa varoittamaan uunin toimintahäiriöstä koneessa. Myös kapteeni Robert Loft ilmaantui useita kertoja eri lennoilla Eastern Airlinesin Lockheed Tristarilla. Kerran kapteeni istui perämiehen paikalla aivan yllättäen, kääntyi katsomaan koneen lentoinsinööriä ja totesi ääneen "emme anna enää koskaan Tristarin syöksyä alas."
        Kuolleiden ilmailijoiden haamut varoittivat vioista Easternin koneissa monta kertaa, ennen kuin Eastern Airlines lopulta poisti tuhoutuneen lentokoneen osat muista laivastonsa lentokoneista.

        Lennon 401 tuho vainosi kuolleita miehistön jäseniä niin pahoin, että he palasivat haudan takaa suojelemaan lentomatkustajia yhtiön muissa koneissa. Vasta Eastern airlinesin työntekijöiden vapaaehtoinen spiritismi-istunto sai kuolleen miehistön vakuuttuneeksi siitä, että oli aika jatkaa eteenpäin ja jättää elävät rauhaan.
        Eastern poisti ne osat koneistaan, jotka toivat haamut mukanaan lentokoneisiin.

        Lentäjien aaveet eivät koskaan enää vaivanneet muita lentokoneita, mutta haamuista jäi konkreettinen todiste yhden Eastern airlinesin koneen mustaan laatikkoon, joka tallentaa myös ohjaamokeskustelut. Kapteeni Loftin ääni lupaa suojella muita koneita tuholta nauhalla, jonka aitoutta ei voida kiistää.

    • -s-

      Ensimmäisenä heräsi ajatus siitä kuinka vanha rakennus lapsuudenkotisi on? Saatko jostain selvitettyä mitä talossa on tapahtunut/ketä asunut ennen teitä? Tai jos talo ei ole vanha niin mitä lapsuudenkotisi paikalla on ollut joskus aikaisemmin? Esim. sota-aikana tms? Nimittäin tiedän tapauksen jossa vastarakennetussa talossa alkoi tapahtua selittämättömiä asioita ja myöhemmin selvisi että talon paikalla on joskus kauan sitten ollut kylän ruumisriihi...

    • sfajkepqer

      On näitä saman kaltaisia kokemuksia todellakin monilla muillakin. Osa selittyy unihalvauksella, osa ei - ei oikein mitenkään järjellä ajatellen.

      Minullakin on vastaavia, sekä paljon miellyttävämpiä kokemuksia niin lapsuudesta kuin myöhemmällä iälläkin. Olen nähnyt "demoneja", humanoideja, ufoja ja joitakin henkiolentoja erittäin elävästi ja täysin hereillä. Myös muunlaisia kokemuksia on paljon, joihin liittyy kosketuksia, ääniä ja outoja näkyjä sekä ruumiista irtaantumisilmiöitä. Poikkeuksena sinun kokemukseesi, en ole koskaan - edes ihan pienenä - osannut pelätä mitään näistä kokemuksista. En tiedä mistä se sitten johtuu, mutta näin se vaan on aina ollut. Ehkä olen niin utelias ja avoin tällaisille omituisuuksille.

      Se mitä nämä moninaiset kokemukseni ovat vahvistaneet minussa, on syvä usko siihen, että elämämme ei pääty kuolemaan.

      Ja kannattaa aina muistaa, että koet mitä tahansa, mikään ei pysty koskaan vahingoittamaan sinua. Vai oletko joskus kuullut vakuuttavan tosikertomuksen, jossa henkiolento tms. olisi kyennyt fyysisesti vahingoittamaan jotakuta? Sellaiset tarinat ovat silkkaa satua, jotka kuuluvat kauhuelokuviin.

      • ulos.

        Reippailemaan sieltä koneen äärestä. Raikkaassa ulkoilmassa selviää useammankin kirjoittajan ajatukset.

      • -.-
        ulos. kirjoitti:

        Reippailemaan sieltä koneen äärestä. Raikkaassa ulkoilmassa selviää useammankin kirjoittajan ajatukset.

        Arvauskeskukseen vaan tapaamaan iso herra tohtoria ja eikun nappia nassuun vaan loppuu hirviöiden näkemiset

      • tosi on

        Ei henkiolennoilla olekaan valtaa vahingoittaa sinua tässä elämässä. vaara onkin siinä, että joudut ikuiseen kadotukseen kipuun ja kärsimykseen, koska et ottanut Jeesusta elämääsi. Vaan käänsit hänelle selkäsi.

      • kkkkkkkkkkkkkkkkkkkk
        -.- kirjoitti:

        Arvauskeskukseen vaan tapaamaan iso herra tohtoria ja eikun nappia nassuun vaan loppuu hirviöiden näkemiset

        niin niinhän sitä maallikot luulee. ei kyllä pidä paikkaansa.

    • asldjdf

      hei, näitä tapauksia kuulee paljonkin, mutta hirveän julkisesti niistä ei kehdata puhua, koska "hulluksi leimaamisen" pelko on aina olemassa - ja syystäkin, mitä ihmiset eivät ymmärrä tai mikä sijoittuu oman maailman ulkopuolelle, koetaan vääräksi, hulluudeksi tms. Yritä saada käsiisi kirja "vapaaksi henkien vallasta". Sen on kirjoittanut heli sarre (=heljä suuronen-geib). Katrina berg on toinen kirjan tekijöistä, helsingissä ainakin hänellä on vastaanotto.
      Luettuasi kirjan ehkä ymmärrät mistä on kyse ja saat apua.

    • lakkimyssy

      saattaisit saada phpbb mun.foorumi - palstoilta. tukari2 ja psykopatologia luulisin

    • True Story

      Ja joudun tosielämässä törmäämään siitä muistuttaviin asioihin jatkuvasti. Ja ihan oikeasti.

    • Megalo.

      Nimimerkille PELKÄÄ VIELÄKIN.Onhan se hyvä kun kerrot ja varmaan helpottaa,mutta asialla on se varjopuoli että jeesuskaupparatsut saavat vettä myllyyn.Toi jeesusporukka oikein hakee ihmisiä joilla on tuontyylisiä traumoja,sitten aletaan aivopesu ja uhrin putsaaminen omaisuudestaan.Kai halleluja riittää uhrille,kunhan vain uskoo.Neuvoksi muille,älkää kertoko ympäristölle vaan menkää psykiatrille joka auttaa jos vain on mahdollista.Varokaa uskovaisia!!!!!!!!!!!!!

      • rrrrrrrrrrrrrrrrrrr

        miksi haukut uskovaisia ?? me vain yritämme auttaa. emme tosiaankaan nyhdä tyyppejä tyhjäksi !!! Kyllä se että pappi siunaa kotisi on ihan niin ilmasta kun kirkollisverolla saa. Jos jollain on huonoja kokemuksia scientologeista niin... mutta muut " palvelut" on maksuttomia. rahaa ei pyydetä palveluksista tosi uskovaisten elämässä. Miksi kirjoitat vaikka et tiedä asioista yhtään mitääån !!!!! On totta että testamenttien kautta uskovaiset saavat rahaa vanhuksilta, mutta antaminen on aina vapaaehtoista. Ja monesti uskonystävät pitävät huolta ihmisistä, jotka ovat lapsettomia ja joiden rahat menisivät vain valtion pohjattomaan kassaan. Raamatussa on kielletty niin homouden huoruuden harjoittaminenkuin horoskoopitkin ja verojen kiskominenkin sekä noituus. Kohta menee niin että ensin luetellaan kaikki nuo ja mm epäjumalan palvonta jne. ja sanotaan myös, että nämä eivät peri taivasten v altakuntaa.

      • Jeesuksen fani..

        Kylläpä on pimeyden ruhtinas onnellinen, kun varmuudella tietää saavansa sinut omakseen. Jeesus ei ole kalterit, vaan vapautus. On aivan ihanaa olla vapaa. On ihanaa turvata Jeesukseen, kun ei tarvitse peljätä mitään, eikä ketään. Kiitos Jeesus.

    • E

      Ei tuo vaikuta yhtään siltä että kyse olisi pelkästä mielikuvituksen tuotteesta. Lapsuuden kodissasi selvästi on jotain energioita/kummituksia edelleen viitaten tuohon että lamppu oli syttynyt itsestään päälle. Todennäköinen syy miksi iän myötä pääsit eroon olennosta on se, että vanhemmat lapset eivät ole enää niin herkkiä "antenneja" jotka pystyisivät olemaan yhteydessä toisella "taajuudella" oleviin energioihin tai olentoihin.

    • janbenda

      Kiittelen rohkeudesta kun kerroit!
      On myös komeaa huomata miten monilla on ollut näitä kokemuksia, tai siis miten moni on viestisi johdosta uskaltanut kertoa omansa.
      Sano vaan niitä demoneiksi, niitä ne ovat.
      Ja vaikka en olekaan hihhulimaisessa uskossa, Jeesuksen nimeä ne kaikki tottelevat.
      Luin Anneliese Michelin riivaus- kirjan ja masennuin aika paljon, ja asiat alkoivat mennä oikeassa elämässäni todella huonoon suuntaan. Kirja on karmea, harhakuvat riisuva tarina pahuuden vallasta tässä maailmassa, ja se päättyy lohduttomasti. Kyse on ääninauhasta joka kirjoitettiin puhtaaksi.
      Juttelin siinä masennuksissa monen kanssa, papit ja muut viisaat auttoivat sanomalla että ' älä uhraa demoneille ajatustakaan'. Se on auttanut.
      Se, että ihmiset häpeämättömästi sanovat että Jumalaa ei ole, on nykyajan ja kaiken ajan suurin saavutus pahalta, ja saa ihmisen näyttämään typerältä ääliöltä. Anneliese ei antanut demoneille periksi, koska hänen tehtävänsä oli olla esimerkki siitä että Paholainen on voimakas ja vallassa, ja tästä seuraa että Jumalakin on olemassa. Hänen kuolemansa oli lopulta yli Euroopan maiden tiedotusvälineissä 70-luvulla käydyn debatin kautta arvokas ja hyödyllinen, koska miljoonat ovat ainakin myöntäneet että Jumalan löytäminen ihmisen elämässä on tärkein asia.
      Sen verran olen itsekin heikko että kaikki kyyniset kriitikot ja tieteestä puhujat herättävät minussa inhoa typeryydellään ja saavat ihmisen näyttämään itsetuhoiselta ja ylimieliseltä idiootilta.

    • Onnenkäpälä

      itellä samanlaisia kokemuksia. Ja vähän samantyyppisellä pohjalla ku sullakin. Ite pelkään pimeää vielä tänäkin päivänä ja joskus kärsin pelkotiloista. Mutta mää en silti usko että kyse on mielikuvituksesta sun tai munkaa kohalla. Vaa ennemminki tavasta reagoida.. ois mielenkiintosta vaihella sun kanssa enemmänki kokemuksia tältä saralta :)

      • Minä12v

        Mullaki on ollu pahoja painajaisii, joskus 4-5 vuotiaana. En uskaltanu kertoo kellekkään ja musta tuli tosi hiljanen ja säikky. Nää samat painajaiset toistuu AINA syyskuussa, n 12-25 päivän välillä. En osaa mitenkää selittää tätä ajankohtaa... Kaks vuotta sit kerroin täst mun kavereille, ja ne vaan sano et se on normaalii. Uskoin tätä siihen asti et oli taas syyskuu, ja päätin et nyt tän pitää loppuu. Ostin semmosen unisiepparin, ja se on toiminu! Nykyään en enää nää mitää painajaisii, ja viime syyskuus en nähny painajaisii ollenkaan :)

    • Muuttori

      Jos olet kirjoittamiesi asioitten kanssa Sinut, voit tarkastella vanhoja asioita nyt aikuisena avoimemmin ja pelottomammin mielin kuin lapsena. Jos olet sidoksisssa tapahtuneeseen niin että Sinulla on pelkoja ja voimakasta ahdistusta kokemaasi kohtaan, voit etsiä jonkun psyk.alan asiantuntijan ja tarkastella ja purkaa kokemiasi tuntemuksia hänen kanssaan.

      • niilo tarvajärvi

        mitä te vedätte?jutut on sitä luokkaa ,että tarjotkaa muillekkin,jeesus,helluntaiyms..mä haluun kans

      • Dragonessha
        niilo tarvajärvi kirjoitti:

        mitä te vedätte?jutut on sitä luokkaa ,että tarjotkaa muillekkin,jeesus,helluntaiyms..mä haluun kans

        Paljon ihmisiä saa varmasti voimaa tämän keskustelu palstan kautta. Yhä harvinaisemmaksi käy luonnollisen taitojen säilyminen nykyajan lapsilla jota voi vaikka kutsua shamanismiksi. Minä en näe mitään pahaa Jeesus näkymässä, mutta halleluuja jutut menee vaan nykyyhteiskunnassa yli, koska ihmisiä aivopestään siihen, että Jumala tulee ja rankaisee ja muodollisuus tälläiseen on mitä törkeintä. Kuitenkin varmasti tälläisillä lapsuuden peloilla näyllä myös vahva yhteys omaan henkiseen minään ja sen henkiseen kehitykseen kosmisen äärettömän tien varrella kuin myös, että koti ei ny vaan ollu ihan normi ja tasapainoinen.

        Riivaja henget voivat syntyä monesta asiasta kaunasta, kateudesta, vihasta, ylen palttisesta pelosta, mistä ikinä saavat voimansa. Jotkut henget viihtyvät kodeissaan eivätkä sieltä suostu poistumaan ja toiset ovat tyytyväisiä kunha pääsevät toteuttamaan pikku jäynänsä.

        Olemme menettäneet tai tulleet kyvyttömiksi nykymaailman luonnottomassa monopolissa olla vastaanottavaisia ja ymmärtää maan,elämän ja kuoleman luontaisia voimia.

      • Ei nöh..
        niilo tarvajärvi kirjoitti:

        mitä te vedätte?jutut on sitä luokkaa ,että tarjotkaa muillekkin,jeesus,helluntaiyms..mä haluun kans

        Ei helmiä sioille.

    • äippis ja kolme last

      Minulle ei päässyt kehittymään kummajaisten pelkoja, kun oli pelättävänä ihan oikeitakin asioita. Eli ankarat vanhemmat. Meillä ei saanut myöhästyä ruokapöydästä, tai risua tuli kintuille, risun joutui itse hakemaan. Ja kun kerta lähettivät sitä hakemaan, niin "hain" sitä sitten jopa 4 vuorokautta putkeen... enkä tullut takaisin. Isä lähti vahtimaan risun hakureissua, mutta kun nopsilla jaloilla äkkiä pinkaisi, sai pikkuisen etumatkan, ja pääsi muutaman puskan taakse, ja siitä ryömimään ojan pohjaa karkuun. Muistan vieläkin kun makasin ojassa, heinien seassa ja katselin kuika isä käveli kiukkuisena ohi. Hengittääkkään en uskaltanut. Kotiin ei ollut menemistä. Vanhemmat soittivat poliisille, poliisi oli kysynyt että onko aiemmin karkaillut, ja kun joutuivat myöntämään, niin onneksi totesivat vaan että routa porsaan kotiin ajaa, eivätkä lähteneet hakemaan. Se antoi minulle vapauden kulkea ja olla poissa kotoa. 14 vuotiaana sitten muutinkin jo siis kokonaan pois. Huomasin ettei mikään minua kotona pidättele. Hain kissani mukaani. Muutin kaverini perheeseen, jonne minut hyväksyttiin. lapsihan minä olin vielä. Kaverini kanssa menin aikoinani sitten naimisiin, sain kaksi lasta ja erosin, tietty. Liian aikaisin se suhde alkoi kestääkseen.

      Mutta siis noista isää karkuun juoksemisista olen nähnyt painajaisia 10 vuotta mokomien tapahtumien jälkeenkin. Enää nyt 25 vuoden jälkeen niitä ei ole. Nyt elämä on kunnossa kaikin puolin. Omat lapseni ovat jo aikuisia, ja asuvat vielä hetken kotona. En halua toistaa vanhempieni tekemiä virheitä, -vaan teen ihan OMAT virheeni. (heh). Elämä on.

      Toivotan sinulle hyvää jatkoa elämääsi, toivottavasti onnistut purkamaan ahdistustasi, kyllä se siitä helpottaa. Elämä on muuttuva tila. Tapahtuu uutta ja kiinnostavaa. Vanha unhettuu aikaa myötä. Haalistuu. Aikaa se ottaa, mutta väistämättä kuitenkin aika parantaa haavat.

    • kohta 60 v

      ikäviä kokemuksia. Itselläni on ollut vastaavanlaisia, mutta positiivisa. Ollessani noin 6-7 vanha, heräsin yöllä ja näin oviaukossa melkein oviaukon täyttävän ison mieshahmon, joka hohti valoa ja jolla oli hohtavan aura. Katselin hetken sitä silmät ymmyrkäisinä ja menin peiton alle. Sitten kurkkasin uudelleen ja siellä se seisoi vieläkin. Katselin hetken ja rupesin nukkumaan. Tapausta en ole koskaan unohtanut. Enkä asiasta kertonut edes vanhemmilleni. Olin asiasta hiljaa ensimmäiset kolmekymmentä vuotta. Asia palaa aina silloin mieleen, jos jotain ikävää on tapahtunut. Tulee varma tunne siitä, että minusta huolehditaan. Se on turva.
      En tiedä, kuka se oli. Tunnen vain sen, että hahmo oli hyvä. JA MINÄ NÄIN SEN. Se ei ollut mielikuvitusta.

      Kuulun kirkkoon, mutta buddhalaisuus on minulle läheseimpi uskonto.

      • Sarah70

        Minusta on tärkeää ette yritä selittää kokemuksiasi pois esim. pelkän mielikuvituksen tuotteeksi. Vaikka et olisi perinteisellä tavalla uskonnollinen, uskon että hyötyisit siitä, että pyytäisit apua Jeesukselta ja enkeleiltä. Tarkastele myös omaa elämääsi, onko siellä jotain sellaisia elementtejä, jotka edelleen vetävät näitä vanhoja asioita ja muistoja puoleensa. Usko hyvyyteen, luota tulevaisuuteen ja unohda pelkosi. Pelko ja negatiivinen ajattelu vetävät sinua vain enemmän pimeyden asioiden piiriin. On tosi kurjaa että lapsuutesi oli täynnä pelkoa, mutta muista että se on muovannut sinut siksi herkäksi ihmiseksi joka nyt olet. Nyt aika jättä asia taaksesi ja suunnata katse tulevaisuuteen.

      • Kohti valoa

        pelastu uskonnolla, vaan uskolla. Jeesus on sanonut, että joka uskoo ja kastetaan pelastuu ja todellakin siinä järjestyksessä. Jeesuksellakin oli ensin usko ja sitten kaste. On yksi hailee kuulutko johonkin seurakuntaan tai yhteisöön, tai olet kuulumatta, sillä usko Jumalaan ja tekemällä hänen tahtonsa mukaan pelastuu ja perii ikuisen elämän. Olet hyvin etuoikeutetussa asemassa, kun olet lapsena saanut nähdä pyhää valoa, ole siitä onnellinen, sillä sellaista suodaan harvoille ihmisille ja tiedän että sitä ei voi unohtaa milloinkaan.

    • <3 <3

      Jumalan rakkaus on täydellistä ja se karkottaa pelon, Jeesuksen nimes on voima! Voit sanoa näin kun pelko iskee: Jeesuksen nimes ja veres väisty pois paha!
      Etin sulle Raamatunpaikkoja jotka käsettelee pelkoa ja vapautta peloista.

      1. Johanneksen kirje 4 :17-18
      Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.

      Ps. 50:15
      Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.

      Joh. 8:32
      Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.

      Jes. 41:10
      -- älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi -- minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.

      Efesolaiskirje 6:10-18
      Taistelu pahaa vastaan
      Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.

      Psalmit 91:1-6
      Korkeimman suojelus
      Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: "Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan."
      Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta.
      Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää.

      Jer. 1:8
      Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.

      Luuk. 10:17
      opetuslasta palasivat iloisina ja sanoivat: "Herra, pahat hengetkin tottelevat meitä, kun käskemme niitä sinun nimessäsi."

      Jaak. 2:19
      Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet -- pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat.

      Markus 1:27
      Kaikki joutuivat ymmälle ja kyselivät toisiltaan: "Mitä tämä on? Tällä miehellä on valta opettaa uudella tavalla! Saastaiset hengetkin tottelevat, kun hän käskee."

      Juud. 1:25
      ainoan Jumalan, hänen, joka on pelastanut meidät Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta, hänen on kirkkaus, korkeus, voima ja valta, ennen aikojen alkua, nyt ja ikuisesti. Aamen

      Efesolaiskirje 1:19-23
      ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa. Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.

      Psalmit 16:8-9
      Minä pysyn aina lähellä Herraa. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju. Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee, minun ruumiini ei pelkoa tunne.

      1. Joh. 5:4
      Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme.

      Joh. 8:44
      Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.

      Ps. 105:4
      Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan.

      Ps. 34:18
      Kun vanhurskaat huutavat apua, Herra kuulee ja pelastaa heidät kaikesta hädästä.

      Room. 10:4
      Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.

      Room. 3:26
      mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.

      • Uusia värinöitä

        Jatkan "Värinää..." jälkeen vielä, joku mainitsi leijailemisesta, liitti siihen psykologin/psykiatrin - hm. vai niin ? Minä leijailin alle kuusivuotiaana, en ollut mitenkään stressaantunut ? tjms. Olin iltauninen ja aloin ajoissa nukkumaan jos en ollut kerinnyt nukahtaa pirtin penkille tai jonnekin muualle. Muistan tarkkaan sanägyn, vain ikkunoiden välissä tyttöjen kamarissa päästä vedettäessa nukuttaessa leijailin, pikkuhiljaa ylös, ylös, ei pelottanut. Odotin joskun tätä. Aina en kuitenkaan leijaillut. - Onko kaikkea välttämätöntä selittää tieteellisesti ? Ei todennäköisimmin. Aikuisena eräässä pihamökissä asuessani lähelleni tuli tumma hahmo, heräsin väkisin vaikka en olisi halunnut ("unihalvaus" vai mitä nimiä täällä joku käyttää ?), en tykännyt, mutta ei se ollut pelottavakaan. Niiin, todennäköisimmin ensimmäinen muistikuvani muistamisesta ? on se kun pienenä näin unia erittäin vihreistä vesistä, uiskentelin niissä: Ihmettelin näitä unia äidilleni, meidän lähistöllä kun ei ollut uintivesiä. Äitini kertoi että olin syntynyt vihreästä lapsivedestä. Sieltä niin. Tulisi tässä mieleen kaikenlaista muutakin, mutta pitäisikö jatkaa uudeslla aiheella. Aiheen nimenä joku tällainen MISTÄ KAUKAA SISIMPÄMME MUISTOT JUONTavat ? Tjms ? Minulla on muistoja kauempaa kuin ajasta jolloin olen elänyt, en tarkoita nyt uudelleensyntymistä, vaan että mieltäni askaroi asioita, joiden kanssa olen ollut tekemisissä "sukugeenieni" kautta aikaisemminkin, tai ne asiat ovat jotenkin tallentuneet sisimpääni, ja alkavat nousta mieleen vaikka en ole itse henkilökohtaisesti niitä kokenutkaan... Ymmärsiköhän kukaan...?

    • poika....

      Et ole yksin pelkosi kanssa.

      Kun ollin 2½-vuotias niin olin setäni
      mökissä päivällä ja näin enkelin, sitten
      se sanoi, että vastusta sitä mikä tulee
      ja musta hahmo yritti tulla ja enkeli
      sanoi, että vastusta sitä, ja kun se melkein
      oli ympärilläni ja minä sen sisällä, niin
      enkeli sanoi, ei omin voimin, hengen
      voimin. Se henki joka minun ympärilleni
      tuli, oli seksuaalisuuden henki ja sen
      varmaan arvaa mitä elämäni oli pienestä
      vaahtosammuttimesta lähtien, kiinnos-
      tuin tytöstä erittäin pienenä ja ymmärsin
      seksin hyvin ja odotin lapsena että pääsen
      isona sitten aikuisten hommiin.

      On muitakin, mutta henkien Isä, Jumala ,
      kyllä tietää kaiken, en vain ymmärrä miksi
      Hän sallii tämmöistä.

      Jos viestiini vastaa joku, saan siitä eposti-
      ilmoituksen, jos haluaa jotakin haaastella
      tällä yleisellä osastolla.

      t. onneton seikkalija

      • Skorpioni97

        minullakin on joitakin "paranormaaleja" kokemuksia , olen 12-vuotias tyttö ja öisin julisteeni putoilevat ja "tärisevät" sekä tunnen että joku seisoo sänkyni vieressä nojaten ihmeellisesti eteenpäin sekä hieman ennenkuin nukahdan kuulen viulunsoittoa ja että joku itkisi hysteerisesti , joskus joku on kuiskinut nimeäni ja sitten kun olen noussut seisomaan tulee hirveä masennuksen tunne ja kylmä sekä käteni ovat kylmät kuin jää. En uskalla sulkea silmiäni sillä tunnen silloin että joku katselisi minua vihaisesti kädet taskussa. joskus myös saan omituisia "ajatuksia" esim."tiedätkö että suomessa on ruotsalainen huippu-urheilija" "pähkinät ovat loppu" "Jos et auta minua et nää kissaasi" Salamannopeasti päähäni tulee tuontapaisia outoja ajatelmia ihan kuin joku puhuisi minulle.

      • zamppa63
        Skorpioni97 kirjoitti:

        minullakin on joitakin "paranormaaleja" kokemuksia , olen 12-vuotias tyttö ja öisin julisteeni putoilevat ja "tärisevät" sekä tunnen että joku seisoo sänkyni vieressä nojaten ihmeellisesti eteenpäin sekä hieman ennenkuin nukahdan kuulen viulunsoittoa ja että joku itkisi hysteerisesti , joskus joku on kuiskinut nimeäni ja sitten kun olen noussut seisomaan tulee hirveä masennuksen tunne ja kylmä sekä käteni ovat kylmät kuin jää. En uskalla sulkea silmiäni sillä tunnen silloin että joku katselisi minua vihaisesti kädet taskussa. joskus myös saan omituisia "ajatuksia" esim."tiedätkö että suomessa on ruotsalainen huippu-urheilija" "pähkinät ovat loppu" "Jos et auta minua et nää kissaasi" Salamannopeasti päähäni tulee tuontapaisia outoja ajatelmia ihan kuin joku puhuisi minulle.

        Se on näköjään hienoa joidenkin mielestä väittää että räyhähenget on todellisia (tai sitten provota), lähinnä kun on kyse painajaisista ja psykologis-hermostollisista jutuista.

      • ...poika
        Skorpioni97 kirjoitti:

        minullakin on joitakin "paranormaaleja" kokemuksia , olen 12-vuotias tyttö ja öisin julisteeni putoilevat ja "tärisevät" sekä tunnen että joku seisoo sänkyni vieressä nojaten ihmeellisesti eteenpäin sekä hieman ennenkuin nukahdan kuulen viulunsoittoa ja että joku itkisi hysteerisesti , joskus joku on kuiskinut nimeäni ja sitten kun olen noussut seisomaan tulee hirveä masennuksen tunne ja kylmä sekä käteni ovat kylmät kuin jää. En uskalla sulkea silmiäni sillä tunnen silloin että joku katselisi minua vihaisesti kädet taskussa. joskus myös saan omituisia "ajatuksia" esim."tiedätkö että suomessa on ruotsalainen huippu-urheilija" "pähkinät ovat loppu" "Jos et auta minua et nää kissaasi" Salamannopeasti päähäni tulee tuontapaisia outoja ajatelmia ihan kuin joku puhuisi minulle.

        Olen jutellut monien kanssa ja ymmärrys on lisääntynyt. On ihmisiä joilla on skitsofrenia vain siksi, että heitä masentaa ja he kuulevat ääniä j on harhoja. Tähän perustuukin kyseinen analyysi.

        On sama kuin jokaisella ihmisellä on masennusta joskus enemmän tai vähemmän, niin hän on täysin
        sairas. jotenka jos näkee ja kuulee jotakin, kuten sanoit pähkinät on loppu, niin olen joskus itse
        joutunut samanlaisen henkisen hyökkäyksen kohteeksi. että pakko laskea portaita monta niitä on,
        kun taas matemaattisesti lahjakkaat laskevat aina kaikkea. Toiset piirtelevät outoja kuvioita tauluihin
        ja käärivät paljon rahaa, kun taas mielissairaiksi luokitellut ihmiset tekevät samoja ja hoitaja sanoo,
        että jaa, kyllä toi menettelee, vaikka työ olisi huipputaosa, mitä maalailee tai käsin väsäilee.

        On olemassa vain Jumala ja paha, mutta Jumala on suurempi ja Hänestä on lähtöisin kaikki muu paitsi paha.

        eräs tyttö kuulee, että hänen nimeänsä mainitaan joka ilta, ja ei uskalla kääntää selkäänsä äänelle. hänen luokituksensa mielisairaana on ikävä ja vain tämän yhden asian takia ja hänestä onkin tullut vuosien sisään pulla hoidon takia. en enempää voi tässä sanoa.

        ikävää, että kuulet kaikenlaista. Ajattele asiaa, että olet koulukiusattu ja vaienna äänet väkisin pois päästäsi. se vaatii kuria ja kärsivällisyyttä, mutta älä mene kertomaan näistä kellekään, tiedät, että
        löydät isesi muuten mielisairaalasta vahvojen lääkkeiden huumaamana, ettet vain tekisi itsellesi jotakin, syystä tai muille, kun kuulet ääniä.

        t.onneton seikkailija

      • haamuja voi olla
        zamppa63 kirjoitti:

        Se on näköjään hienoa joidenkin mielestä väittää että räyhähenget on todellisia (tai sitten provota), lähinnä kun on kyse painajaisista ja psykologis-hermostollisista jutuista.

        Onko sinun mielestäsi siis täysin mahdoton ajatus, että kummittelu voisi ihan oikeasti johtua tieteelle vielä tuntemattoman, toki luonnollisen olennon liikkumisesta talossa? Onko mielessäsi käynyt, että kummitus saattaisi todella olla kuolleen ihmisen tahdon manifestaatio, joka ilmenee fyysiseen interaktioon kykenevänä entiteettinä? Ymmärtääkö tiede todella jo koko maailman? Voimmeko sanoa, että energiakenttäkin ei voisi olla älyllinen? Onko kaikki elämä biologista ja meidän ymmärtämäämme? Ihmiskunta ei edes tällä hetkellä tiedä miten suhtautua delfiiniin, jonka aivot ovat suuremmat ja poimuttuneemmat kuin ihmisen. Onko se sittenkin meitä älykkäämpi, mutta tavalla jota emme ymmärrä?

        Räyhähenki-ilmiö on saatu monesti jopa videonauhalle, eikä nauhoista ole löydetty väärennökseen viittavia tekijöitä. Kummitteluista on valtavat määrät dokumentteja, valaehtoisia lausuntoja oikeudessa, valokuva-, video-, ja äänimateriaaliakin on saatu talteen.

        Eräs vakuuttavimmista tapauksista on nimenomaan Eastern airlinesin lennon 401 tuho Evergladesissa Floridassa. Lentoyhtiö asensi tuhoutuneen koneen osia muihin laivastonsa L1011 Tristar koneisiin, jonka jälkeen lennoilla alettiin nähdä EA 401 lennolla kuolleiden lentäjien haamuja. Hyvin dokumentoituja tapauksia kirjattiin kaikkiaan reilut 20, joista yksi todella tallentui lentokoneen ohjaamon nauhoittimeen, joka myös avattiin ja tutkittiin tapauksen selvittämiseksi. Kuollut kapteeni Rober Loft sanoo selväsanaisesti "Emme anna koskaan enää Tristarin syöksyä alas". Ääni nauhalla tunnistettiin Robert Loftiksi, eikä kukaan muu ohjaamossa sanonut todistettavasti näitä sanoja. Loftin haamun näki koko ohjaamomiehistö ja ohjaamossa samaan aikaan vieraillut lentoemäntä, jotka myös kuulivat Loftin sanat. tämän jälkeen kapteeni Loft katosi ohjaamosta.
        Navigaattori/lentoinsinööri Don Repo ja kapteeni Loft pelastivat kuolemansa jälkeen enemmän Eastern airlinesin matkustajia mitä lennolla EA 401 kuoli. Haamut mm. pelastivat tulipalon ja moottoririkon uhkaamat lennot tuholta varoittamalla miehistöä uhkaavasta vaarasta.

        Kummittelu Easternin koneissa päättyi vasta kun Eastern airlines todella poisti kaikki EA 401 lennolla tuhoutuneen koneen ilmailuslangissa "kannibalisoidut" osat muista koneistaan. Lisäksi tarvittiin vapaaehtoinen spiritismi-istunto lähettämään Don Repon ja Robert Loftin haamut eteenpäin elävien maailmasta.

        Eastern airlinesin haamut näki lukuisa joukko lentäjiä, mekaanikkoja, lentoemäntiä, matkustajia ja jopa Eastern airlinesin johtava henkilökunta törmäsi haamuihin, vaikka yhtiö tiukasti kielsikin haamujen olemassaolon. EA:n varatoimitusjohtaja näki itse miten kapteeni Loftin haamu katosi penkiltä hänen silmiensä edessä. Easter airlinesin tapauksessa minkäänlaista huijauksen mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ole, liian moni kohtasi itse haamut ja tietää mitä näki.

    • Jesse pelastaa

      Mulla tuli sellane pelko että pyöränkumista pääsee ilmat mutta sitten tuli jeesus ja sanoi että ei se pääse ja olin onnellinen.

    • sjuttt44
    • aavesanoonasevaa

      on varmaan kummitellu.Nuo tapahtumat kuulostavat poltergeist-ilmiöiltä.Onko talon historiasta mitään tietoa?

    • Jänskää

      Aika pelottava tarina. :) Näin järjen näkökulmasta ensimmäisenä tulee kuitenkin mieleen neurologinen häiriö, onko sulle ikinä tehty esim. magneettikuvausta aivoista? Jos nyt aikuisena alkaa tulla tuollaisia "näkyjä", kannattaisi ehkä käydä puhumassa lääkärille, siellä voi olla jotain pahasti pielessäkin :(

      • blackmind

        Kokemuksia minullakin. Näin enne-unia lapsena mm: Isäni kuoleman ja äitini. Samoin näin unta, että juttelin jumalan kanssa. Aikuisena valitettavasti unohdin mistä asioista jumalan kanssa puhuin. Minustakin tuntuu välillä, että joku riivaa minua. Kun yritän tehdä parempaa elämää itselleni tuntuu kuin jokin minussa ottaisi ja tuhoaisi aina tämän tehdyn työn.

        Olen jutellut asiasta erään papin kanssa ja luterilaiseen uskontoon ei räyhänhenget tai riivaajat enää kuulu. Tuntuu, että tämä räyhääjä seuraa minua. Eräässä asunnossa ovi makuhuoneen ovi juuttui kiinni niin ettei sitä saanut auki kuin särkemällä. Samoin lautaset lensivät pöydältä alas. Samoin olen kokenut tuon unihalvauksen. Minulla, on kummitellut kaunis mustahiuksinen nainen. Viimeksi hän istui sängylleni viereeni.

        En pystynyt liikkumaan. Hän sanoi sinä olet seuraava. Olen myös kokenut saman halvaantumisen tunteen kun hän seisoo sänkyni vieressä. Tuntuu, että mieleni pidetään nykyään pimennossa. Lääketiede on oireilleni antanut jo diagnoosin. Vaan kun ei ota parantuakseen olen ajatellut jo hengellistä puolta monta vuotta.

      • Uskoa Jumalaan

        häntä käymään lääkärissä siksi, että arvelet aivoja lääkärin tekeleeksi? Kuinka lääkäri voi tietää ihmeellisten aivojen mahdollisuuksista enempi kuin niiden luoja. Eihän nuo lääkärit voi näköjään parantaa hyvin simppeleitä sairauksiakaan, vaan työnnetään vain kasa kipu-ym. lääkkeitä kunnes kuolema sitten korjaa. Tahdon vain sanoa, että joillakin täällä näyttää olevan lääkäreistä ja heidän taidoistaan todella virheellinen kuva. Ihmeisesti osa ihmisistä luulee lääkärin luoneen ihmisen vaikka eivät he sitäkään ole taatusti nähneet, mutta uskoa siihen suuntaa tuntuu olevan enämpi kuin uskoa Jumalaan.

      • ketjun aloittajalle
        Uskoa Jumalaan kirjoitti:

        häntä käymään lääkärissä siksi, että arvelet aivoja lääkärin tekeleeksi? Kuinka lääkäri voi tietää ihmeellisten aivojen mahdollisuuksista enempi kuin niiden luoja. Eihän nuo lääkärit voi näköjään parantaa hyvin simppeleitä sairauksiakaan, vaan työnnetään vain kasa kipu-ym. lääkkeitä kunnes kuolema sitten korjaa. Tahdon vain sanoa, että joillakin täällä näyttää olevan lääkäreistä ja heidän taidoistaan todella virheellinen kuva. Ihmeisesti osa ihmisistä luulee lääkärin luoneen ihmisen vaikka eivät he sitäkään ole taatusti nähneet, mutta uskoa siihen suuntaa tuntuu olevan enämpi kuin uskoa Jumalaan.

        En jaksanut lukea koko ketjua mutta tässä muutama asia, joka tuli mieleeni.

        Itsekin aikoinani näinolentoja ja asioita herättyäni, enkä kyennyt liikkumaan tai puhumaan,saati huutamaan mutta myöhemmin kuulin ongelmasta nimeltä unihalvaus ja se selitti oudot näkyni ja tuntemukseni.

        Kerroit huutaneesi nähdessäsi, mutta jos se olikin vasta heti näyn haihsuttua, vai oliko olento paikalla vielä äitisi tultua paikalle?

        Voihan olla, että joku henki asuu talossanne ja vain herkimmät aistii sen, mikä selittäisi mm kputukset, mutta onko se vaarallinen? Onko se tehnyt jollekulle oikeasti pahaa?

        Toki voihan olla, että unihalvauksen aiheuttama pelkotila oli niin kova, että se sai kuulemaan olemattomia ja yökaveri aisti pelkosi ja pelkäsi siksi mukana...

      • kuka osaa vastata?
        ketjun aloittajalle kirjoitti:

        En jaksanut lukea koko ketjua mutta tässä muutama asia, joka tuli mieleeni.

        Itsekin aikoinani näinolentoja ja asioita herättyäni, enkä kyennyt liikkumaan tai puhumaan,saati huutamaan mutta myöhemmin kuulin ongelmasta nimeltä unihalvaus ja se selitti oudot näkyni ja tuntemukseni.

        Kerroit huutaneesi nähdessäsi, mutta jos se olikin vasta heti näyn haihsuttua, vai oliko olento paikalla vielä äitisi tultua paikalle?

        Voihan olla, että joku henki asuu talossanne ja vain herkimmät aistii sen, mikä selittäisi mm kputukset, mutta onko se vaarallinen? Onko se tehnyt jollekulle oikeasti pahaa?

        Toki voihan olla, että unihalvauksen aiheuttama pelkotila oli niin kova, että se sai kuulemaan olemattomia ja yökaveri aisti pelkosi ja pelkäsi siksi mukana...

        se unihalvaus tulee ja miksi pahan pelko ja kokemus? Se että tiede on nimennyt ilmiön unihalvaus, ei selitä sitä vielä pois. Minua ihmetyttää mistä ne pahan kokemukset tulevat? Miksi ei näe vaikka päivänkakkaroita?

      • koekpos
        kuka osaa vastata? kirjoitti:

        se unihalvaus tulee ja miksi pahan pelko ja kokemus? Se että tiede on nimennyt ilmiön unihalvaus, ei selitä sitä vielä pois. Minua ihmetyttää mistä ne pahan kokemukset tulevat? Miksi ei näe vaikka päivänkakkaroita?

        ihmiset vain katsovat liikaa elokuvia, joiden luomat pelot heijastuvat sittemmin uniin ja valvetilaan. Unihalvauksesta löytyy tietoa internetistä ja itse kuulin siitä myös telkkarista, siihen on ihan järkeenkäypä selitys. Herkillä ihmisillä tällaiset kohtaukset ovat ihan normaaleja, kun elämässä on jotain stressitekijöitä. Itse sain unihalvausta usein nukkuessani päiväunia, mutta en ole tähän mennessä nähnyt vielä olentoja. Unihalvaus on tavallaan valveunta, mutta siinä REM-unen aikana vaikuttanut ns. "halvaustila" on jäänyt päälle. Minun isäni on myös nähnyt monia ihmeellisiä unia suurista ötököistä katolla, varkaista mökillämme yms. ja on silti kokenut olleensa valveilla. Niihin on neurologinen selitys.
        Pahan tunne on ihmiselle täysin tarpeellinen ja se on vallannut meidät aivan esi-isiämme myöten. Miten muuten olisimme voineet selviytyä vaaroista ja välttää niitä? Nykyajan ihmisillä pelot eivät tosin ole enää niin rationaalisia. Varmasti kuuluu ihmisen luontoon pelätä aina jotakin, ja ihmisillä on nyt luonnollinen tarve keksiä uusia pelonaiheita? En tiedä, mielenkiintoista kylläkin!

    • neminka

      huh, alko tulla ihan kylmiä väreitä.. mulla on ihan sairaan vilkas mielikuvitus, joka keksii kyllä ihan mitä tahansa.. en voi yöllä tuijottaa esim ovenkahvaa, koska olen ihan varma, että se alkaa kääntyä. illalla pistän telkkarin menemään ajastimella kiinni ja jos yöllä herään, se on pakko laittaa uudelleen päälle ja taas ajastimelle.. äänet pitää olla pienellä ,ettei se häiritse, mutta sen verran kuitenkin on oltava ääntä, etten pääse kuvittelemaan kuulevani jotain muuta ääntä.. näin voin pistää kaiken telkkarin piikkiin. monet nauraa minulle, koska suunnilleen vaan juhannuksena sammuta jouluvalot, jotka minulla on nurkassa :) en vaan voi nukkua pimeässä!! mitään en ole ikinä nähnyt oikeasti enkä kuullut.. mutta juttuja tuollaisista olen kyllä kuullut ja huh huh.. kyllä voin suoraan sanoa, että hulluhan minä olen kun uskon, mutta minkä sitä itselleen voi kun on se mielikuvitus vähän turhan vilkkaan puoleinen :D toivottavasti pääset eroon peloistasi.. onnea matkaan!

    • Don Rosa

      Isot pisteet siitä että keräsit rohkeuden ja kirjoitit suoraan tuosta! =) On varmasti helpottavaa huomata että muilla on ollut vastaavia kokemuksia eikä se ole mitenkään epänormaalia.

      En itse muista että minulla olisi ollut lapsena vastaavaa mutta kaikilla on joitakin pelkoja. Tuo on mielestäni harvinaisen tervettä että tiedostat mistä se johtuu ja tiedostat sen että se vaikuttaa käyttäytymiseesi nykyäänkin (kuten vaikka pimeän pelossa). Itse olen aikuisena huomannut että minulle on lapsuudesta jäänyt voimakas hylätyksi tulemisen pelko. Jo sen tiedostamisessa meni vuosia.

      Kun olet tiedostanut pelkosi niin paras keino on kohdata se suoraan, riittävän pieninä annoksina. Mene vaikka pimeään huoneeseen tai johonkin sellaiseen tilanteeseen jossa tuo pelko tulee riittävän lievänä esiin. Älä työnnä sitä pois vaan kerro itsellesi rauhallisesti että "olen nyt pimeässä huoneessa mutta tässä ei ole mitään pelättävää...pelottaa mutta olen tässä silti...lapsena pelkäsin kun en tiennyt että mörköjä ei ole olemassa mutta nyt voin olla tässä ja tiedän että mitään ei tapahdu...tämä on vain lapsuuden pelko ja olen tässä ihan rauhassa...ei ole mitään hätää...saan pelätä, se on täysin ok...tiedän kuitenkin että mitään hätää ei olekaan vaikka pelkäänkin...olen tässä ihan rauhassa kunnes huomaan ettei ole mitään pelättävää". Kun toistat tuota ja kohtaat pelkosi (vaatii useita toistoja) ja opit että sitä ei täydykään pelätä niin hiljalleen vapaudut siitä!

    • höpsykkä

      on lääkkeitä.

      Siltä tuo nimittäin kuulostaa, vaikka yleensä siihen sairastuvat nuoret aikuiset. Lapsena mieli voi kyllä tehdä tepposet ihan muutenkin.

      • aijaa, niinkö?

        Yritätkö sanoa, että kaikki kummitteluun törmänneet ihmiset sairastavat skitsofreniaa? Suomessakin on dokumentoitu suuri määrä kummitteluhavaintoja, eikä terveeksi todettuja ilmiön todistajia voida missään nimessä pitää mielisairaina.

        Entäpä ammattilentäjät, joilla on hyvin tarkka ilmailulääkärintarkastus puolen vuoden välein. Eastern Airlinesin lentäjät ja koneiden navigaattorit kohtasivat haamuja puolentoista vuoden ajan EA 401 lennon tuhon jälkeen. Lentäjät, joiden käsissä on suuren laajarunkokoneen koko miehistö ja kaikki matkustajat! Onko heilläkin skitsofrenia?

    • Näin on

      Hullujenhuoneella on vielä tilaa.

      • Pelon-tunne

        Olen ymmärtänyt hyvin asiasi ja ymmärrän hyvin kuinka se ``Traumatisoi´´sinua vieläkin minulla on ollut-on vielä tollaisia ``kohtauksia´´ joskus minulle on käynyt näin:Olin yksin kotona varjot alkaavat vahdata ja jahtaamaan veljeni kuvan silmät liikkuvat!(muutkin ovat nähneet)Pelkään pimeetä ja pelkään kuolevani yksin tyhjyyteen.No vuosia meni elin pelossa vihdoin näin valoa tulin hitusen uskoon mutta minulle on ilmennyt uusia sairauksia ja kohtauksia ahtaanpaikan kammo.(yleinen)Sekavia olotiloja kuuman-kylmä tunteen ihmisen läheisyyden kaipuu.Parvekkeen-oven pelko!

        Sinua ```Traumatisoi´´ samat asiat kuin minua vain eri-tavalla olisi mukava jos saisin sähkö-postisi tai jotain nimittäin olisi mukava vaihtaa asioita.

      • pelottaa vieläkin
        Pelon-tunne kirjoitti:

        Olen ymmärtänyt hyvin asiasi ja ymmärrän hyvin kuinka se ``Traumatisoi´´sinua vieläkin minulla on ollut-on vielä tollaisia ``kohtauksia´´ joskus minulle on käynyt näin:Olin yksin kotona varjot alkaavat vahdata ja jahtaamaan veljeni kuvan silmät liikkuvat!(muutkin ovat nähneet)Pelkään pimeetä ja pelkään kuolevani yksin tyhjyyteen.No vuosia meni elin pelossa vihdoin näin valoa tulin hitusen uskoon mutta minulle on ilmennyt uusia sairauksia ja kohtauksia ahtaanpaikan kammo.(yleinen)Sekavia olotiloja kuuman-kylmä tunteen ihmisen läheisyyden kaipuu.Parvekkeen-oven pelko!

        Sinua ```Traumatisoi´´ samat asiat kuin minua vain eri-tavalla olisi mukava jos saisin sähkö-postisi tai jotain nimittäin olisi mukava vaihtaa asioita.

        Aloitin tämän ketjun joskus aikoja sitten lapsuuden kauhukokemuksellani, ja oli mielenkiintoista lukea vastauksia. Etenkin erään kirjoittajan nukkekokemukset ovat kirjoituksessa välittyneen tunnelman puolesta todella samankaltaisia kuin omani. Niin kuin kirjoittaja mainitsee, tuollaiset kokemukset ovat lapsille tosia. On ihmeellistä, miten yksi lapuuden painajainen voi herättää sellaista kauhua, leimata elämää pitkän aikaa ja vaikuttaa siihen, millainen ihmisestä tulee. Toisaalta kirjoittaja mainitsee myös tuollaisten kokemusten positiivisen vaikutuken ja sen, miten siitä on ollut apua mm. taiteissa. Olen itsekin luova ihminen luovalla alalla. Ehkä meillä molemmilla on ollut jo lapsena harvinaisen rikas mielikuvitus ja olemme sen avulla käsitelleet jotain muuta pelkoa tai ahdistusta, jota lapsi ei osaa muulla tavoin käsitellä. Tai ehkä hirviöt kuuluvat kaikkien lapsuuteen.

        Muutamat tämän palstan ”asiantuntijat” ovat diagnodoineet minut skitsofreenikoksi ja antaneet suosituksia lääkityksestä. En kuitenkaan näe mitään mieltä mennä pyytämään lääkäriltä lääkkeitä johonkin mitä ei ole tapahtunut pariinkymmeneen vuoteen. Kyse on lapsuuden tapahtumista joista olen tavallaan kasvanut ulos. Ne ovat jättäneet leimansa minuun, olen edelleen säikky ja pelkään pimeää ja yksinoloa. Nämä asiat eivät kuitenkaan vissiin ihan täytä skitsofrenian kriteerejä?

        Hihhulien kommentit jätän oman arvonsa nojaan, raamatunkatkelmia en edes jaksanut lukea läpi. Äitini on helluntailainen yltiöhihhuli ja kodissamme tapahtui silti näitä asioita. Mielessäni on jopa käynyt mahdollisuus, että äidin helluntailaisuudella olisi jotain tekemistä asian kanssa. Tapahtumat kun loppuivat viimeistään kun pääsin äidin vaikutuspiiristä pois. Joku kysyi onko kotonamme harjoitettu jonkinlaista henkimaailmaan liittyvää toimintaa. Helluntailaisten kokouksia järjestettiin harva se viikko. Kauhukokemukseni osuvat juuri samoille vuosille kun hihhulimeininki kävi kuumimmillaan kotonamme. Mitä sanoo raamattu tähän?

      • eräs näkökulma
        pelottaa vieläkin kirjoitti:

        Aloitin tämän ketjun joskus aikoja sitten lapsuuden kauhukokemuksellani, ja oli mielenkiintoista lukea vastauksia. Etenkin erään kirjoittajan nukkekokemukset ovat kirjoituksessa välittyneen tunnelman puolesta todella samankaltaisia kuin omani. Niin kuin kirjoittaja mainitsee, tuollaiset kokemukset ovat lapsille tosia. On ihmeellistä, miten yksi lapuuden painajainen voi herättää sellaista kauhua, leimata elämää pitkän aikaa ja vaikuttaa siihen, millainen ihmisestä tulee. Toisaalta kirjoittaja mainitsee myös tuollaisten kokemusten positiivisen vaikutuken ja sen, miten siitä on ollut apua mm. taiteissa. Olen itsekin luova ihminen luovalla alalla. Ehkä meillä molemmilla on ollut jo lapsena harvinaisen rikas mielikuvitus ja olemme sen avulla käsitelleet jotain muuta pelkoa tai ahdistusta, jota lapsi ei osaa muulla tavoin käsitellä. Tai ehkä hirviöt kuuluvat kaikkien lapsuuteen.

        Muutamat tämän palstan ”asiantuntijat” ovat diagnodoineet minut skitsofreenikoksi ja antaneet suosituksia lääkityksestä. En kuitenkaan näe mitään mieltä mennä pyytämään lääkäriltä lääkkeitä johonkin mitä ei ole tapahtunut pariinkymmeneen vuoteen. Kyse on lapsuuden tapahtumista joista olen tavallaan kasvanut ulos. Ne ovat jättäneet leimansa minuun, olen edelleen säikky ja pelkään pimeää ja yksinoloa. Nämä asiat eivät kuitenkaan vissiin ihan täytä skitsofrenian kriteerejä?

        Hihhulien kommentit jätän oman arvonsa nojaan, raamatunkatkelmia en edes jaksanut lukea läpi. Äitini on helluntailainen yltiöhihhuli ja kodissamme tapahtui silti näitä asioita. Mielessäni on jopa käynyt mahdollisuus, että äidin helluntailaisuudella olisi jotain tekemistä asian kanssa. Tapahtumat kun loppuivat viimeistään kun pääsin äidin vaikutuspiiristä pois. Joku kysyi onko kotonamme harjoitettu jonkinlaista henkimaailmaan liittyvää toimintaa. Helluntailaisten kokouksia järjestettiin harva se viikko. Kauhukokemukseni osuvat juuri samoille vuosille kun hihhulimeininki kävi kuumimmillaan kotonamme. Mitä sanoo raamattu tähän?

        Täytyy sanoa että vaikka itse en tuollaisiin usko niin todella kammottava tarinahan tuo oli. En usko että olisit psyykkisesti sairas. Mutta mieleeni tulee sinun ja vastaavanlaisista kokemuksista kertoneiden kirjoituksista että voisiko tuollainen olla ollut oire jostain ihan tosielämän traumaattisesta kokemuksesta joka on saanut mielessäsi tuollaisen muodon? En halua väittää että tietäisin mitä sinulle on mahdollisesti tapahtunut mutta mielestäni sinun kannattaisi käsitellä noita asioita jonkun ammattiauttajan kanssa. Jouduit kuitenkin monta vuotta lapsuudestasi kokemaan pelkoa ja ahdistusta, kyllä sellainen on asia jota kannattaisi selvittää vaikka sinulla ei nyt aikuisena tuollaisia kokemuksia olekaan. Ja sinuahan edelleen ahdistaa puhua tuosta ja mietit sitä usein. Kannattaisin nyt asian lähestymistä siltä kannalta että kyseessä ei ole mikään yliluonnollinen asia vaan jotain muuta jota lapsuudessasi on tapahtunut.

    • :))
    • Petri R

      Kamalan ahdasmielistä porukkaa täällä suuntaan ja toiseen. Jollei kummituksia pystytä laboratorio-olosuhteissa todistamaan niin ne eivät voi pitää paikkaansa (lieneekö moni tutkia yrittänytkään). Nykyinen lääketiede muistuttaa uskontoa kiihkoudessaan. Itselläni on kokemusta sekä unihalvauksista että yliluonnollisista asioista ja unihalvaukset ovat hyvin erilaisia usein todellisempia kun yliluonnolliset kokemukset tai valve-elämä. Turha leimata miljoonia ihmisiä hulluiksi jotka ovat jotain yliluonnollista kokeneet, ellei jopa miljardeja. On jotain mitä nykytiede ei pysty selittämään ja jota nyky-yhteiskunta ei tunnusta. Jos jumalan nimi auttaa hyvä niin ja silloin ilmeisesti jumala on olemassa tai tämä tuntematon energia reagoi siihen koska ihminen uskoo niin.

    • Anonyymi

      On samanlaista ja jopa paljon pahempaa tapahtunut. Asuin Talossa noin 15 vuotta. Oli helpotus päästä muuttaa pois. Kaikkea tapahtui.

      • Trexnonar

        Tiede ei ole löytänyt mitään todisteita tällaisista yliluonnollisista asioista, joten on todennäköisempää että nämä ilmiöt johtuu mielisairauksista, esim. skitsofreniasta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikko Leppilampea epäillään seksuaalisesta ahdistelusta

      Tämä on ilon päivä 😁
      Kotimaiset julkkisjuorut
      125
      3156

    2. Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."

      Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi
      Tv-sarjat
      89
      2886

    3. Voi kun mies rapsuttaisit mua sieltä

      Saisit myös sormiisi ihanan tuoksukasta rakkauden mahlaa.👄
      Ikävä
      17
      2248

    4. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      23
      1787

    5. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      21
      1678

    6. Haluan jutella kanssasi Nainen

      Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O
      Ikävä
      15
      1519

    7. Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa

      Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak
      Seinäjoki
      18
      1494

    8. Haluan tavata Sinut Rakkaani.

      Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu
      Ikävä
      28
      1437

    9. Onko mies niin,

      että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.
      Tunteet
      16
      1397

    10. Hermo mennyt sotealueeseen?

      Nyt hammaslääkäriaika peruttiin neljännen kerran. Perumiset alkoi tammikuussa. Nyt uusi aika elokuulle!????
      70 plus
      81
      1335
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt