Valokuvaamisesta

Vieraiden ihmisten kuvaaminen on aina jonkin verran ongelmallista. Ainakin eurooppalainen lainsäädäntö ja käytäntö lähtee siitä että kuvaaminen julkisella paikalla on pääsääntöisesti sallittua. Laillisuuden rajoja aletaan tutkia, jos kuvan käyttötapa aiheuttaa kuvassa esiintyvälle haittaa ja täällä ainakin on kyse asianomistajarikoksesta, jossa haitta tai menetys pitää näyttää toteen.
Moraalista sitten voi keskustella ja ongelma pitää tunnistaa, mutta mitä olisivat tällaiset matkakuvat ilman ihmisiä ?
Gambian Love kuvateksti ei ole mikään kannanotto vaan havainto, jonka paikalla käyneet ovat varmasti itsekin todenneet. Se on pala sitä maailmaa jota kuvataan ja mielestäni tyypillinen kun pulut Pyhän Markuksen torilla. Tietenkään ei ole tarkoitus tuottaa kuvassa esiintyville mitään haittaa saati tuomita heidän tekemisiään. Kuvaa ei ole otettu salaa teleobjektiivilla vaan kuvattavat ovat nähneet kuvaajan ottavan heistä kuvia läheltä. Myönnän tietysti että jos tällaisesta kuvasta joku tunnistaa henkilön, siitä olosuhteista riippuen saattaa syntyä ongelmia joten poistan sen julkisesta albumista ja kiitän asiallisesta huomautuksesta.

Nimimerkin ”maassa maan tavalla” vastaus on myös täyttä asiaa. Jotenkin vaan ”lavastettujen” kuvien ottaminen maksamalla malleille ei sovellu reportaasityyliin eikä sellaiseen ole usein aikaakaan. Bumsteri sanaa en halunnut käyttää mitenkään halventavassa mielessä, elantoaanhan hekin vain etsivät. Surullisia vaikkakin joskus epäuskottavia tarinoita kertovia rahan pyytäjiä joita täällä kutsutaan pummeiksi, oli toki harmiksi saakka, mutta kaikki käyttäytyivät erittäin ystävällisesti ja olivat köyhyydestään huolimatta hyvin positiivisia. Kuvissa esiintyvä erittäin fiksu ja sydämellinen Omar kuskasi meitä autoromullaan pari viikkoa paikasta toiseen, vei kotiinsakin ja oli arvokkaana apuna, vaikka luultavasti maksoimmekin tupla- tai triplahintaa käypään nähden. 50 kiloa riisiä ja kymmenen kilon Barrakuda vietiin lisäksi perheelle.
Tarkoitus oli vaan kertoa, että Gambia on värikäs ja mielenkiintoinen paikka, josta löytyy paljon eksoottista kuvattavaa, mutta jonne menijän on syytä tietää, kuten Omar valisti, että ”kaikki ihmiset eivät pidä valokuvatuksi tulemisesta”.

Jalluvaari kirjoitti:

Vieraiden ihmisten kuvaaminen on aina jonkin verran ongelmallista. Ainakin eurooppalainen lainsäädäntö ja käytäntö lähtee siitä että kuvaaminen julkisella paikalla on pääsääntöisesti sallittua. Laillisuuden rajoja aletaan tutkia, jos kuvan käyttötapa aiheuttaa kuvassa esiintyvälle haittaa ja täällä ainakin on kyse asianomistajarikoksesta, jossa haitta tai menetys pitää näyttää toteen.
Moraalista sitten voi keskustella ja ongelma pitää tunnistaa, mutta mitä olisivat tällaiset matkakuvat ilman ihmisiä ?
Gambian Love kuvateksti ei ole mikään kannanotto vaan havainto, jonka paikalla käyneet ovat varmasti itsekin todenneet. Se on pala sitä maailmaa jota kuvataan ja mielestäni tyypillinen kun pulut Pyhän Markuksen torilla. Tietenkään ei ole tarkoitus tuottaa kuvassa esiintyville mitään haittaa saati tuomita heidän tekemisiään. Kuvaa ei ole otettu salaa teleobjektiivilla vaan kuvattavat ovat nähneet kuvaajan ottavan heistä kuvia läheltä. Myönnän tietysti että jos tällaisesta kuvasta joku tunnistaa henkilön, siitä olosuhteista riippuen saattaa syntyä ongelmia joten poistan sen julkisesta albumista ja kiitän asiallisesta huomautuksesta.

Nimimerkin ”maassa maan tavalla” vastaus on myös täyttä asiaa. Jotenkin vaan ”lavastettujen” kuvien ottaminen maksamalla malleille ei sovellu reportaasityyliin eikä sellaiseen ole usein aikaakaan. Bumsteri sanaa en halunnut käyttää mitenkään halventavassa mielessä, elantoaanhan hekin vain etsivät. Surullisia vaikkakin joskus epäuskottavia tarinoita kertovia rahan pyytäjiä joita täällä kutsutaan pummeiksi, oli toki harmiksi saakka, mutta kaikki käyttäytyivät erittäin ystävällisesti ja olivat köyhyydestään huolimatta hyvin positiivisia. Kuvissa esiintyvä erittäin fiksu ja sydämellinen Omar kuskasi meitä autoromullaan pari viikkoa paikasta toiseen, vei kotiinsakin ja oli arvokkaana apuna, vaikka luultavasti maksoimmekin tupla- tai triplahintaa käypään nähden. 50 kiloa riisiä ja kymmenen kilon Barrakuda vietiin lisäksi perheelle.
Tarkoitus oli vaan kertoa, että Gambia on värikäs ja mielenkiintoinen paikka, josta löytyy paljon eksoottista kuvattavaa, mutta jonne menijän on syytä tietää, kuten Omar valisti, että ”kaikki ihmiset eivät pidä valokuvatuksi tulemisesta”.

Lue lisää

että Gambia on noin 97% islamilainen maa. Islamin oppien mukaan ihmisten ja eläinten kuvaaminen ei ole sallittua (ei patsaina eikä korkokuvina eikä myöskään maalauksina tai valokuvina), joten on ymmärrettävää, että kaikki eivät suhtaudu suopeasti kuvatuksi tulemiseen. Googleta lisätietoa.
Tämä on tietysti pitkälti kiinni perinteestä ja tulkinnasta, mutta olen omin korvin kuullut, että siellä joidenkin mielestä kameran linssi on paholaisen silmä, ja paholainen voi varastaa ihmiseltä sielun, kun valokuvaaja räpsäisee kuvan hänestä.
Tähän tulkintaan voi sekoittua vahvasti taikauskoa, koska alkuperäiset luontouskonnot ovat vielä vahvasti mukana ihmisten arkipäivässä.

Jep. On tosi hyviä kuvia minunkin mielestäni. Niistä välittyy varmaan hyvin ko. maan tunnelma. Nostattavat ainakin minulla matkakuumetta! Jos joku noista vetää herneen nenäänsä, niin menköön itseensä... Olisit vain antanut sen "Gambian love story" -kuvan olla: jos toinen osapuolista olisikin ollut vaikka varattu ja jäisi kuvan takia kiinni pettämisestä, niin mitäpä siitä. Sehän olisi vaan hyvä juttu!

Gambian suorastaan iholle tulevaan ja elämän makuiseen afrikkalaisuuteen on helppo ihastua, ellei järkyty hotellialueiden ulkopuolisen hygienian tasosta, roskista, köyhyydestä ja alkeellisuudesta.
Sosiaalinen ja ennakkoluuloton, joten kuten englannin kielen taitoinen pärjäilee paikallisten kanssa mukavasti kun vaan suostuu tekemään tuttavuutta, eikä silloin kuvaaminenkaan ole iso ongelma.
Uskoisin, että ne jotka ovat pitäneet Gambiasta voisivat tykästyä myös Intian Goaan.
Ilmasto ja rannat ovat samantyyppiset, samoin turistibisnes, joka tosin on vanhempaa ja laajemmalla alueella kun Gambiassa. Turistihinnat ovat siellä huomattavasti edullisemmat, eivätkä liian päällekäyvät tuttavuuden tekijät häiritse ehkä markkinapaikkoja ja kauppakujia lukuun ottamatta.
Hauskasti sekä Banjul sekä enemmän kaupunkimainen Goan Panjim ovat molemmat mereen laskevien, mangrovepuiden reunustamien jokien kainalossa.
Kävimme Pohjois-Goassa vuosi takaperin ja kuvasaalis oli kyllä runsaampi ja vaihtelevampi. ”Sielun vangitseminen kameraan” ei tuntunut ketään haittaavan, vaikka tuskinpa se Gambiassakaan havaitun nihkeyden syistä ensimmäisiä on.
Kuvia löytyy täältä
http://picasaweb.google.fi/jormajalkanen/Goa#
joka valokuvauksen harrastajille näyttänee eron ihmisten suhtautumisessa kameraan. Vain joidenkin temppelien sisällä ei saanut kuvata. Kuvatekstejä en ole tähän verkkoalbumiin laittanut, mutta niitä on helppo arvaillakin.

Jalluvaari kirjoitti:

Gambian suorastaan iholle tulevaan ja elämän makuiseen afrikkalaisuuteen on helppo ihastua, ellei järkyty hotellialueiden ulkopuolisen hygienian tasosta, roskista, köyhyydestä ja alkeellisuudesta.
Sosiaalinen ja ennakkoluuloton, joten kuten englannin kielen taitoinen pärjäilee paikallisten kanssa mukavasti kun vaan suostuu tekemään tuttavuutta, eikä silloin kuvaaminenkaan ole iso ongelma.
Uskoisin, että ne jotka ovat pitäneet Gambiasta voisivat tykästyä myös Intian Goaan.
Ilmasto ja rannat ovat samantyyppiset, samoin turistibisnes, joka tosin on vanhempaa ja laajemmalla alueella kun Gambiassa. Turistihinnat ovat siellä huomattavasti edullisemmat, eivätkä liian päällekäyvät tuttavuuden tekijät häiritse ehkä markkinapaikkoja ja kauppakujia lukuun ottamatta.
Hauskasti sekä Banjul sekä enemmän kaupunkimainen Goan Panjim ovat molemmat mereen laskevien, mangrovepuiden reunustamien jokien kainalossa.
Kävimme Pohjois-Goassa vuosi takaperin ja kuvasaalis oli kyllä runsaampi ja vaihtelevampi. ”Sielun vangitseminen kameraan” ei tuntunut ketään haittaavan, vaikka tuskinpa se Gambiassakaan havaitun nihkeyden syistä ensimmäisiä on.
Kuvia löytyy täältä
http://picasaweb.google.fi/jormajalkanen/Goa#
joka valokuvauksen harrastajille näyttänee eron ihmisten suhtautumisessa kameraan. Vain joidenkin temppelien sisällä ei saanut kuvata. Kuvatekstejä en ole tähän verkkoalbumiin laittanut, mutta niitä on helppo arvaillakin.

Lue lisää

Ensimmäisenä iltana kamerani varastettiin, mentiin omaa tyhmyyttä hotellialueen ulkopuolelle rannalle auringonlaskun aikaan ja seuraamme lyöttäytyi väkisin jotain pumstereita, yhtäkkiä vaimoani lyötiin nyrkillä kasvoihin ja minua potkaistiin kylkeen, samassa veitsellä uhaten reppumme ryöstettiin.



Miten kehtaavat käydä vanhojen ihmisten kimppuun, ahdisyelu ja rahanpyytäminen jatkuivat koko viikon, minkä aiaa lomamme kesti.

Olkaa varovaisia jos menette Gambiaan, kirjoitukset tällä palstalla eivät kerro koko totuutta, ja huom.
Jos teitä pyydetään tuomaan pakettia Suomeen, niin sisältö voi olla myös usein huumeita ja rangaistukset ovat kovia, ihmisiä vaan helppo huijata kantamaan pientä "lahjaa"

Jalluvaari kirjoitti:

Gambian suorastaan iholle tulevaan ja elämän makuiseen afrikkalaisuuteen on helppo ihastua, ellei järkyty hotellialueiden ulkopuolisen hygienian tasosta, roskista, köyhyydestä ja alkeellisuudesta.
Sosiaalinen ja ennakkoluuloton, joten kuten englannin kielen taitoinen pärjäilee paikallisten kanssa mukavasti kun vaan suostuu tekemään tuttavuutta, eikä silloin kuvaaminenkaan ole iso ongelma.
Uskoisin, että ne jotka ovat pitäneet Gambiasta voisivat tykästyä myös Intian Goaan.
Ilmasto ja rannat ovat samantyyppiset, samoin turistibisnes, joka tosin on vanhempaa ja laajemmalla alueella kun Gambiassa. Turistihinnat ovat siellä huomattavasti edullisemmat, eivätkä liian päällekäyvät tuttavuuden tekijät häiritse ehkä markkinapaikkoja ja kauppakujia lukuun ottamatta.
Hauskasti sekä Banjul sekä enemmän kaupunkimainen Goan Panjim ovat molemmat mereen laskevien, mangrovepuiden reunustamien jokien kainalossa.
Kävimme Pohjois-Goassa vuosi takaperin ja kuvasaalis oli kyllä runsaampi ja vaihtelevampi. ”Sielun vangitseminen kameraan” ei tuntunut ketään haittaavan, vaikka tuskinpa se Gambiassakaan havaitun nihkeyden syistä ensimmäisiä on.
Kuvia löytyy täältä
http://picasaweb.google.fi/jormajalkanen/Goa#
joka valokuvauksen harrastajille näyttänee eron ihmisten suhtautumisessa kameraan. Vain joidenkin temppelien sisällä ei saanut kuvata. Kuvatekstejä en ole tähän verkkoalbumiin laittanut, mutta niitä on helppo arvaillakin.

Lue lisää

näköjään samoja paikkoja. Todella hyviä kuvia nuo Goankin kuvat. Oliko kuva nro 38 otettu kenties Over the Flames nimisessä ravintolassa?
Suraavaksi kohteeksi suosittelen Jallulle Vietnamia.

Myö kierretään kirjoitti:

näköjään samoja paikkoja. Todella hyviä kuvia nuo Goankin kuvat. Oliko kuva nro 38 otettu kenties Over the Flames nimisessä ravintolassa?
Suraavaksi kohteeksi suosittelen Jallulle Vietnamia.

Lue lisää

juttu tuossa ylenpänä on tosi masentava, mutta toivottavasti harvinainen. Gambiaa on mainostettu turvalliseksi ja itsellekin jäi sama tunne vaikka monenlaisia paikkoja kierreltiinkin. Nämä seuraan liimautujat siellä turistialueilla tietenkin alkoivat lopulta rasittaa, vaikka niukkaa elantoaan hekin vain olivat hakemassa. Väkivallan uhkaa emme kokeneet missään.
Kyllä se opas kannattaa vaikka siitä hotellin edestä vaan ottaa. Jos ei kielitaitoonsa luota niin sitten pitänee lähteä matkatoimiston järjestämille reissuille. Tosin Tjäreborgin retkihinnat ovat aikasen suolaisia paikalliseen kustannustasoon ja oppaiden kevyehköön osaamiseen nähden.
Pohjois-Goassa olimme Sea Breeze Candolim nimisessä hotellissa, jonka "pool partystä" tuo tanssijan kuvakin (38/98) on näpätty. Sama ryhmä kiertänee seudun paikkoja.
Vietnam onkin vielä näkemättä, kiva kun mainostettiin tässä kun se on ollut muutenkin suunnitelmissa.
Ehkäpä ensi talvena. Etelään vai pohjoiseen ?

Jalluvaari kirjoitti:

juttu tuossa ylenpänä on tosi masentava, mutta toivottavasti harvinainen. Gambiaa on mainostettu turvalliseksi ja itsellekin jäi sama tunne vaikka monenlaisia paikkoja kierreltiinkin. Nämä seuraan liimautujat siellä turistialueilla tietenkin alkoivat lopulta rasittaa, vaikka niukkaa elantoaan hekin vain olivat hakemassa. Väkivallan uhkaa emme kokeneet missään.
Kyllä se opas kannattaa vaikka siitä hotellin edestä vaan ottaa. Jos ei kielitaitoonsa luota niin sitten pitänee lähteä matkatoimiston järjestämille reissuille. Tosin Tjäreborgin retkihinnat ovat aikasen suolaisia paikalliseen kustannustasoon ja oppaiden kevyehköön osaamiseen nähden.
Pohjois-Goassa olimme Sea Breeze Candolim nimisessä hotellissa, jonka "pool partystä" tuo tanssijan kuvakin (38/98) on näpätty. Sama ryhmä kiertänee seudun paikkoja.
Vietnam onkin vielä näkemättä, kiva kun mainostettiin tässä kun se on ollut muutenkin suunnitelmissa.
Ehkäpä ensi talvena. Etelään vai pohjoiseen ?

Lue lisää

Etelään. Vaikkapa Saigon Phan Thiet. Tuolla ensimmäisessä riittäisi sinulle kuvattavaa, on oikeasti huima kaupunki.

Talvella... kirjoitti:

Etelään. Vaikkapa Saigon Phan Thiet. Tuolla ensimmäisessä riittäisi sinulle kuvattavaa, on oikeasti huima kaupunki.

vinkistä. Siirrytäänpä Gambian tarinoista seuraamaan Vietnam viestejä vaikka täältä Suomi24:ltä. Ensi talvena sitten ehkä matkaan.
Kesällä ajetaan kuitenkin taas motskarilla jossain päin Eurooppaa. Vaarin pitää mennä niin kauan kun vielä pysyy kahdella pyörällä pystyssä !
Tosin kameran kanssa se laji on hankalampaa kun on niitä kypäröitä ja rukkasia ja pysähdyspaikkaongelmia. Oikein harmittaa kun paljon upeita kohteita jää väkisin taakse. Ja kalustokin pitää olla kevyempää lajia.

Alli ja Eero kirjoitti:

Ensimmäisenä iltana kamerani varastettiin, mentiin omaa tyhmyyttä hotellialueen ulkopuolelle rannalle auringonlaskun aikaan ja seuraamme lyöttäytyi väkisin jotain pumstereita, yhtäkkiä vaimoani lyötiin nyrkillä kasvoihin ja minua potkaistiin kylkeen, samassa veitsellä uhaten reppumme ryöstettiin.



Miten kehtaavat käydä vanhojen ihmisten kimppuun, ahdisyelu ja rahanpyytäminen jatkuivat koko viikon, minkä aiaa lomamme kesti.

Olkaa varovaisia jos menette Gambiaan, kirjoitukset tällä palstalla eivät kerro koko totuutta, ja huom.
Jos teitä pyydetään tuomaan pakettia Suomeen, niin sisältö voi olla myös usein huumeita ja rangaistukset ovat kovia, ihmisiä vaan helppo huijata kantamaan pientä "lahjaa"

Lue lisää

Pysykää kaukana Gambiasta. Menkää taas Kanarialle, siellä ei ole pumstereita = bumstereita, jotka eivät ahdisyleytä = ahdistele ? teitä. On ikävää, että Gambiaan pääsee nykyisin perus jampat, joille maa on todella liikaa. Vai että paketteja Suomeen. Nauruni on sulaa laavaa.
Tässä sulle pari repliikkiä seuraavalle Gambian matkalle: Dukare n deema. Dukare n dahadi, Haani, Pukata n, ...repee, N ka i saraani le.

Jalluvaari kirjoitti:

vinkistä. Siirrytäänpä Gambian tarinoista seuraamaan Vietnam viestejä vaikka täältä Suomi24:ltä. Ensi talvena sitten ehkä matkaan.
Kesällä ajetaan kuitenkin taas motskarilla jossain päin Eurooppaa. Vaarin pitää mennä niin kauan kun vielä pysyy kahdella pyörällä pystyssä !
Tosin kameran kanssa se laji on hankalampaa kun on niitä kypäröitä ja rukkasia ja pysähdyspaikkaongelmia. Oikein harmittaa kun paljon upeita kohteita jää väkisin taakse. Ja kalustokin pitää olla kevyempää lajia.

Lue lisää

Upeita kuvia, kiitos!
Löysin toisenkin albumin
http://bombay.galleria.fi/kuvat/Gambia-Senegal/
jossa myös henkilökuvia. Ei tosin yhtä hyviä.