mykkäkoululaisen puhumaan??
Tuntuu olevan aivan mahdoton tehtävä ja heitän kohta hanskat lopullisesti tiskiin.
Asiasta on puhuttu ja luvattu parempaa tapaa käyttäytyä erimielisyystilanteissa. Mutta ei...taas se mykkäkoulu nosti päätään. Ei vastata,ei puhuta....ei mitään!
Ja kaiken huippu on etten tiedä mitä olen tehnyt. Tiedän että on suuttunut,mutta mistä.... vain hän sen tietää.
Mä olen vielä sen verran suvaitsevainen että mykkäkoulu on ihan ok siinä vaiheessa jos tiedän miten olen toista loukannut ja satuttanut. Ymmärrän että toinen voi tarvita aikaa leppyäkseen. Mutta tämä alkaa olla jo huippua kun en tiedä mistä toinen on nyt suuttunut ja mykkäkouluilee.
Miten tälläisen ihmisen saa tajuamaan,ettei tuollaista jaksa kukaan?
Olen ihminen joka myöntää virheensä,enkä loukkaannnu jos minulle asioista huomauttaa. Mutta on todella turhauttavaa kun tietää että toinen on loukkaanunut,mutta en tiedä mistä! Yritän itse koko ajan miettiä syitä ja mitä olen tehnyt väärin. Kohta olen pyytänyt kaikkia tekemisiäni ja olemassaoloani anteeksi.
Mutta ei auta....
Mitä tässä voisi tehdä??
Miten ihmeessä
39
4243
Vastaukset
- Saara_66
Hei!
Painiskelen samanlaisen ongelman kanssa parisuhteessani ja olen harkinnut hanskojen lyömistä tiskiin. Ja samanlaiset keskustelut on meilläkin käyty, mutta mikään ei näytä auttavan. Mykkäkoulu ja eristäminen kestävät ja kestävät. Syy mykkäkouluun on yleensä jokin ihan mitätön, mutta aina se on siinä toisessa osapuolessa ja mykkäkoululainen (todellakin koululainen käyttäytymisensä perusteella) odottaa toisen anteeksipyyntelyä ja nöyristelyä. Mielestäni tuo on epäkypsää ja narsistista vallankäyttöä, jonka juuret varmaankin ovat jossain siellä syvällä lapsuudessa. Niin kuin lähes kaiken psykopaattisen käyttäytymisen taustalla. Rauhoittuminen ja mykkäkoulu ovat kaksi eri asiaa.
En osaa neuvoa sinua, mikä olisi paras toimintamalli että tuollainen käyttäytyminen loppuisi. Keskustelu ei näytä auttavan ja olen nyt päättänyt että enää en pyydä anteeksi sitä, että hän eristää minut elämästään ja kieltäytyy tekemään töitä tämän suhteen eteen. Minusta tuntuu että jokainen mykkäkoulu hajoittaa jollain lailla suhdettamme ja vie meitä erilleen toisistamme. Ystäväni sanoi viisaasti, ettei kannata antaa palkintoa sellaisesta käyttäytymisestä,jonka ei toivo toistuvan. Onko se palkinto siis tuo anteeksipyytely ja hyvittely, mitä yleensä seuraa sitten suloinen sovinnonteko sekseineen??
Hyvä artikkeli mykkäkoulusta
http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Mykkäkoulu-on-vallankäyttöä/491/
Gradu, HENKINEN VÄKIVALTA PARISUHTEESSA on myös mielenkiintoista luettavaa
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/11210/URN_NBN_fi_jyu-200778.pdf?sequence=1
Yksi henkisen väkivallan monimutkaisia ja tuhoavia mekanismeja on se, että henkilö käyttäytyy ristiriitaisesti: tänään harjoittaa henkistä väkivaltaa ja huomenna saattaa olla hyvinkin rakastava:
"Marshallin mukaan lämmön ja väkivallan vaihtelu on erityisen haitallista, osaltaan
siksi että se lisää naisten epävarmuutta itsestään ja omista tulkinnoistaan tai
käyttäytymisestään, ja saattaa johtaa siihen että he epäilevät oman käyttäytymisensä
johtaneen miehen entistä satuttavampaan käyttäytymiseen. Epävarmuus aiheuttaa
epämukavuuden lisäksi naisissa epäilyjä omasta käyttäytymisestä ja siitä että vika
olisikin heissä itsessään."
” Monet henkisen väkivallan muodot ovat sellaisia, joilta puolustautuminen tuntuu
mahdottomalta. Aineistossa näitä muotoja, joilta puolustautumisen vastaajat olivat
kokeneet erityisen vaikeaksi, olivat esimerkiksi miehen kieltäytyminen
vuorovaikutuksesta eli ”mykkäkoulu”. Erityisen vaikeaksi oli myös koettu
puolustautuminen sanalliselta satuttamiselta, jossa mies ilmaisee käsityksensä
naisesta mielipiteenään.”
” Kaikki tutkimushenkilöt kertoivat todenneensa, että suuttumus ja sen ilmaiseminen
oli osoittautunut huonoksi vaihtoehdoksi henkiseen väkivaltaan vastaamisessa,
normaalioloissa naisen suuttuminen ei ollut sallittua.”
” Vastaajien kertoman mukaan anteeksipyyntö oli usein ollut heidän vastuullaan, ja
moni kertoi alistuneensa pyytämään anteeksi vaikka tunsikin itse olevansa syytön.
Kuitenkin tilanne kotona oli niin ahdistava, että usea haastateltu oli ollut valmis
tekemään myönnytyksiä saadakseen tilanteen rauhoittumaan.”
”Kaikilla tutkimushenkilöillä oli jokin käsitys henkiseen väkivaltaan johtaneista
syistä, jokainen myös mainitsi useamman kuin yhden syyn. Lähes kaikki
mainitsivat kumppaninsa menneisyyden eli lapsuuden kodin tai jollakin tavalla
ankaran lapsuuden olleen syynä miehen heitä kohtaan käyttämäänsä henkiseen
väkivaltaan. Näitä oletettuja syitä olivat jollakin tavalla vaikea lapsuus
vaikea tai epänormaali äitisuhde. Kotoa peritty, mallioppimisen kautta peritty tapa
käyttäytyä parisuhteessa, lapsuuden kokemuksista johtava hylätyksi tulemisen
pelko sekä miehen lapsena kokema liian salliva ja hemmotteleva kasvatus, jonka
seurauksena mies oli oppinut saamaan kaiken haluamansa.”
…ja lopuksi…
” Naisen usko parisuhteisiinsa sekä siihen että sen ongelmat olisivat korjattavissa,
olivat haastateltujen kertomuksissa keskeisin syy siihen, minkä vuoksi naiset
jatkoivat vaikeissa ja kuluttavissa suhteissa elämistä. Vastaajien kertomuksissa
toistuu myös ajatus siitä, että kun syyt miehen henkisen väkivallan käyttöön oletettiin
usein juontavan juurensa lapsuuden tapahtumissa ja menneisyydessä, niistä
toipuminen olisi ollut mahdollista ajan ja naisen rakkauden avulla.”- ap
Kirjoituksessasi oli niin paljon asiaa ja niin paljon totta,minkä huomaan tässä suhteessa olevan.
" Ystäväni sanoi viisaasti, ettei kannata antaa palkintoa sellaisesta käyttäytymisestä,jonka ei toivo toistuvan. Onko se palkinto siis tuo anteeksipyytely ja hyvittely, mitä yleensä seuraa sitten suloinen sovinnonteko sekseineen?? "
Kyllä,koen että juuri näin meilläkin on. Annan palkinnon mykkäkoulusta ja hän huomaa että uhkailuistani huolimatta pyydän anteeksi ja kerron kuinka paljon hänestä välitän. JOka hetken päästä johtaa siihen suloiseen sovinnontekoon.
"Yksi henkisen väkivallan monimutkaisia ja tuhoavia mekanismeja on se, että henkilö käyttäytyy ristiriitaisesti: tänään harjoittaa henkistä väkivaltaa ja huomenna saattaa olla hyvinkin rakastava:"
Tämän takia tilanteesta lähtö on äärettömän vaikeaa. Hän osaa olla hyvinkin rakastava ja hellä ihminen. Mikä hämmentääkin tilannetta todella paljon.
" Vastaajien kertoman mukaan anteeksipyyntö oli usein ollut heidän vastuullaan, ja
moni kertoi alistuneensa pyytämään anteeksi vaikka tunsikin itse olevansa syytön."
Todellakin,joudun pyytelemään anteeksi ja tekemään sovintoa vaikka en mielestäni mitään ole tehnytkään. Tosin täytyy todeta,että hänkin kyllä pyytelee anteeksi välillä tekemisiään.
Jäin pohtimaan tuota lapsuutta ja siellä koettuja asioita. Hän ei ikinä niistä puhu mitään ja sen verran mitä on puhunut niin kertoi että hänen isänsä ei hyväksy sitä millainen hän on (lävistykset,tatuoinnit yms.). Vanhempiaan en ole ikinä nähny,eikä hän heistä puhu.
Ehkä vaan olisi itse tajuttava etten ole mitään väärää tehnyt ja lopettaa se turha anteeksipyytely. Sillä ruokin häntä ja hänen mykkäkouluaan vaan lisää. - yxäxä
ap kirjoitti:
Kirjoituksessasi oli niin paljon asiaa ja niin paljon totta,minkä huomaan tässä suhteessa olevan.
" Ystäväni sanoi viisaasti, ettei kannata antaa palkintoa sellaisesta käyttäytymisestä,jonka ei toivo toistuvan. Onko se palkinto siis tuo anteeksipyytely ja hyvittely, mitä yleensä seuraa sitten suloinen sovinnonteko sekseineen?? "
Kyllä,koen että juuri näin meilläkin on. Annan palkinnon mykkäkoulusta ja hän huomaa että uhkailuistani huolimatta pyydän anteeksi ja kerron kuinka paljon hänestä välitän. JOka hetken päästä johtaa siihen suloiseen sovinnontekoon.
"Yksi henkisen väkivallan monimutkaisia ja tuhoavia mekanismeja on se, että henkilö käyttäytyy ristiriitaisesti: tänään harjoittaa henkistä väkivaltaa ja huomenna saattaa olla hyvinkin rakastava:"
Tämän takia tilanteesta lähtö on äärettömän vaikeaa. Hän osaa olla hyvinkin rakastava ja hellä ihminen. Mikä hämmentääkin tilannetta todella paljon.
" Vastaajien kertoman mukaan anteeksipyyntö oli usein ollut heidän vastuullaan, ja
moni kertoi alistuneensa pyytämään anteeksi vaikka tunsikin itse olevansa syytön."
Todellakin,joudun pyytelemään anteeksi ja tekemään sovintoa vaikka en mielestäni mitään ole tehnytkään. Tosin täytyy todeta,että hänkin kyllä pyytelee anteeksi välillä tekemisiään.
Jäin pohtimaan tuota lapsuutta ja siellä koettuja asioita. Hän ei ikinä niistä puhu mitään ja sen verran mitä on puhunut niin kertoi että hänen isänsä ei hyväksy sitä millainen hän on (lävistykset,tatuoinnit yms.). Vanhempiaan en ole ikinä nähny,eikä hän heistä puhu.
Ehkä vaan olisi itse tajuttava etten ole mitään väärää tehnyt ja lopettaa se turha anteeksipyytely. Sillä ruokin häntä ja hänen mykkäkouluaan vaan lisää.eli psukopaatin yksi (varhaisempi) ilmenemismuoto ennenkuin se narsismi puhkee oikein kukkaan.
Olen elänyt sitä vuosikymmenet, mutta en saanut mistään apua ennekuin itse ymmärsin.
Sen kokemuksen pohjalta sanoisin, ettei kannata päivääkään jatkaa sellaisen ihmisen kanssa. Pahemmaksi vaan menee vuosien myötä.
Kun avioeron saaminen on nykyisin suht helppoa, ei senkään takia kannata jäädä katselemaan. Jos nyt olisin samassa tilanteessa alkaisin heti toimenpiteisiin itseni irrottamiseksi sllaisesta kumppanista. Siihen saa varautua, ettei erominenkaan ole helppoa, mutta jos sitä pitkittää niin tuskainen elämä jatkuu ja jatkuu. - atlatl
ap kirjoitti:
Kirjoituksessasi oli niin paljon asiaa ja niin paljon totta,minkä huomaan tässä suhteessa olevan.
" Ystäväni sanoi viisaasti, ettei kannata antaa palkintoa sellaisesta käyttäytymisestä,jonka ei toivo toistuvan. Onko se palkinto siis tuo anteeksipyytely ja hyvittely, mitä yleensä seuraa sitten suloinen sovinnonteko sekseineen?? "
Kyllä,koen että juuri näin meilläkin on. Annan palkinnon mykkäkoulusta ja hän huomaa että uhkailuistani huolimatta pyydän anteeksi ja kerron kuinka paljon hänestä välitän. JOka hetken päästä johtaa siihen suloiseen sovinnontekoon.
"Yksi henkisen väkivallan monimutkaisia ja tuhoavia mekanismeja on se, että henkilö käyttäytyy ristiriitaisesti: tänään harjoittaa henkistä väkivaltaa ja huomenna saattaa olla hyvinkin rakastava:"
Tämän takia tilanteesta lähtö on äärettömän vaikeaa. Hän osaa olla hyvinkin rakastava ja hellä ihminen. Mikä hämmentääkin tilannetta todella paljon.
" Vastaajien kertoman mukaan anteeksipyyntö oli usein ollut heidän vastuullaan, ja
moni kertoi alistuneensa pyytämään anteeksi vaikka tunsikin itse olevansa syytön."
Todellakin,joudun pyytelemään anteeksi ja tekemään sovintoa vaikka en mielestäni mitään ole tehnytkään. Tosin täytyy todeta,että hänkin kyllä pyytelee anteeksi välillä tekemisiään.
Jäin pohtimaan tuota lapsuutta ja siellä koettuja asioita. Hän ei ikinä niistä puhu mitään ja sen verran mitä on puhunut niin kertoi että hänen isänsä ei hyväksy sitä millainen hän on (lävistykset,tatuoinnit yms.). Vanhempiaan en ole ikinä nähny,eikä hän heistä puhu.
Ehkä vaan olisi itse tajuttava etten ole mitään väärää tehnyt ja lopettaa se turha anteeksipyytely. Sillä ruokin häntä ja hänen mykkäkouluaan vaan lisää....yksi henkisen väkivallan keino.
Eristetään toinen ihminen suhteessa omilleen.
Ei sallittavaa.
Tee selväksi,että hänen on alettava työstää asioita ja lupaat saman. Mutta että jos tällainen henkinen väkivalta ei lopu,niin sitten on edessä ero.
Pidemmän päälle tilanteen hyväksyminen vahingoittaa sinunkin psyykeäsi ja on parempi olla eheä yksin kuin rikki kaksin.
Itse olin aikanaan suhteessa väkivaltaisen pieksäjän kanssa ja kun se loppui,päätin ettei ikinä enää.
Itse lähdin pakkailtana klo 23,enkä ole miestä sen jälkeen nähnyt. Tilanne alkoi jo olla siinä pisteessä että seuraava pahoinpitely olisi joko vammauttanut tai vienyt hengen.
Nykyisen avopuolison kanssa olen asunut 23 vuotta ,eikä väkivaltaa ole.Tein heti alussa selväksi etten suvaitse sitä. Onneksi hän ei sellaista tyyppiä olekkaan.
Yhden kaavan olen huomannut kyllä. Jos jokin harmittaa tai ärsyttää henkisellä puolella,hän siirtää harmin toiseen kohteeseen,joka on esin vaikkapa TV;stä näkyvä Zumba-video kauppakanavalla.
Siinä sitten moititaan kuinka nuo nyt pukeutuu ja koko tanssityyli.
Tai yleensä haukutaan kuin nykyään asiat on ihan hanurista.....
Mutta siitä oikeasta asiasta ei voi puhua.
Meitä on monenlaisia,mutta itseä nujertavaa käytöstä ei pidä hyväksyä. Jos minäkuvasi alkaa murentua ja tunnet ettet voi elää omasi näköistä elämää niin harkitse tarkoin voiko suhteessa jatkaa.
Ja todellakin,jos et ole tehnyt mitään väärää niin miksi ihmeessä pyytelet anteeksi olemassaoloasi???
Keskustele asiasta,puhu hänelle,mutta älä huuda tai kerjää.
Hän kyllä kuulee,vaikkei vastaisikaan. Hän on oman pahanolonsa vankina,eikä ehkä itsekkään tiedä,miten laukaista tilanteen joten hän vain jatkaa omaksumallaan kaavalla. - aa
yxäxä kirjoitti:
eli psukopaatin yksi (varhaisempi) ilmenemismuoto ennenkuin se narsismi puhkee oikein kukkaan.
Olen elänyt sitä vuosikymmenet, mutta en saanut mistään apua ennekuin itse ymmärsin.
Sen kokemuksen pohjalta sanoisin, ettei kannata päivääkään jatkaa sellaisen ihmisen kanssa. Pahemmaksi vaan menee vuosien myötä.
Kun avioeron saaminen on nykyisin suht helppoa, ei senkään takia kannata jäädä katselemaan. Jos nyt olisin samassa tilanteessa alkaisin heti toimenpiteisiin itseni irrottamiseksi sllaisesta kumppanista. Siihen saa varautua, ettei erominenkaan ole helppoa, mutta jos sitä pitkittää niin tuskainen elämä jatkuu ja jatkuu.Narsismi ei ole lapsuuden traumoista vaan aivorakenteesta johtuvaa ja voi periytyä jollekin lapsista. Ei siinä auta terapia tai pitkittynyt ymmärtäminen. Ikä ja kokemukset saattavat lievittää oireilua, mutta kokemukse voivat myös pehentaa sitä.
- sanaton.
nyt en osaa sanua tähän mittähän
- timpp@
aa kirjoitti:
Narsismi ei ole lapsuuden traumoista vaan aivorakenteesta johtuvaa ja voi periytyä jollekin lapsista. Ei siinä auta terapia tai pitkittynyt ymmärtäminen. Ikä ja kokemukset saattavat lievittää oireilua, mutta kokemukse voivat myös pehentaa sitä.
väitätkö että suurimmalla osasta suomalaisia on vikaa aivoissa. sillä onhan se erittäin yleistä suomalaisessa kulttuurissa, eikö vain?
- 2ssra2
aa kirjoitti:
Narsismi ei ole lapsuuden traumoista vaan aivorakenteesta johtuvaa ja voi periytyä jollekin lapsista. Ei siinä auta terapia tai pitkittynyt ymmärtäminen. Ikä ja kokemukset saattavat lievittää oireilua, mutta kokemukse voivat myös pehentaa sitä.
perinnöllisyys on tutkitusti perinnöllistä.
http://www.fatalfailblog.com/index.html - ei ikuisuuksia
Niinpä juuri. Ei palkita ei-toivotusta käytöksestä. Itse ratkaisin lopulta ( yli 10 v kestäneen ) ongelman monien hukkaan valuneiden keskustelujen jälkeen jättämällä miehen ulkopuolelle. Olin niin kuin häntä ei olisi ollutkaan. Pakolliset juoksevista asioista ilmoittamisen tai keskustelun hoidin siten, että hän tiesi, että jos hän ei ota kantaa, minä menen ja teen asiassa niin kuin haluan ja sitten on turha valittaa, etten kuuntele häntä.
Lapsen vuoksi tilannetta kesti ja kesti kunnes tajusin, että ilmapiiri on sairas eikä yhdessäoloa voi mitenkään perustella lapsen edulla. Nyt ollaan erossa ja välit siedettävät, joskus jopa hyvät ja pystytään puhumaan lapsen asioista yhdessä.
- hankeen,
eiköhän ala sanainen arkkukin aueta.
- Saku-o
Meillä vaimo on se joka harrastaa ja käy mykkäkoulua. Melko raivostuttavaa puhaa, eli kyllä sen naisetkin osaavat.
Taitaa varmaan haluta erota, mutta yrittää raivostutaa minut käytöksellään, jottei tarvitsisi tehdä itse ratkaisua.
Only god knows...- Foordcapri
Eiköhän se ole kuitenkin naisilla tavallisempaa tuo mykkäkoulun pito. Melko v...umainen tapa, ei mitenkään rakentava.
Meillä siihen liittyy myös marttyyrius ja kaikenlainen jeesustelu (ennen ja/tai jälkeen mykkäkoulun).
Myös huokailu ja muunlainen kehonkieli kuuluu asiaan.
Jos hermo pitää, kannattaa vaan olla pokkana ihan tavallisesti, niinkuin ennenkin, eikä olla huomaavinaan, niin kyllä se siitä.
Eri juttu on sitten, jos kyse on jostain vakavammasta ongelmasta, kuin siitä, että on vaikka puristanut hammastahnaa väärästä paikasta.
- The_Evil_Of_Silence
Mykkäkoulu ei ole ainoa asia, joka tapahtuu parisuhteessa. Se voi tapahtua myös muut ihmissuhdevaikeuksia. Esim. minulla on paljon sellaisia vihamiehiä, jossa loukkaavan tapahtuman jälkeen en tahdo puhua kyseisille ihmisille ollenkaan. En tahdo myös edes heidän sanovan minulle ollenkaan, edes sanaakaan! Juuri siksi minun on pakko vääntää rautalangasta minun nimimerkistäni, kurjan menneisyyteni vuoksi. Mutta se on ihan sama asia, jos Suomi24:ssä tietyillä ihmisillä on samankaltaisia nimimerkkejä, mitä minulla on.
- koulu.
On parisuhteessa ikävää. Ihminen joka harrastaa mykkäkoulua on vajavainen vuorovaikutustaidoiltaan. Mykkäkoulun saa varsin helposti loppumaan,kun ottaa eron. Näin tein minäkin,voin aivan hyvin olla yksikin.
- naarasmykkä
koulu. kirjoitti:
On parisuhteessa ikävää. Ihminen joka harrastaa mykkäkoulua on vajavainen vuorovaikutustaidoiltaan. Mykkäkoulun saa varsin helposti loppumaan,kun ottaa eron. Näin tein minäkin,voin aivan hyvin olla yksikin.
ihanaa että muillakin on mykkäkoulua!!!!!
Luulin jo että meillä vain.
Se on todella paskaa!!!
Minä en enää arvuuttele mikä miehellä on....
vaan aloitan itse samanlaisen käyttäytymisen.
Eikös metsä vastaa niin kun sinne huudetaan.
No sitten kun muutama viikko on mennyt niin kyllä jotain alkaa kuulua!
Todella perseestä...mutta minkäs voit.
Epäilen että tämä liittyy jotenkin 50v ikään???
siis ei mitään pienten poikien juttuja :) - The_Evil_Of_Silence
koulu. kirjoitti:
On parisuhteessa ikävää. Ihminen joka harrastaa mykkäkoulua on vajavainen vuorovaikutustaidoiltaan. Mykkäkoulun saa varsin helposti loppumaan,kun ottaa eron. Näin tein minäkin,voin aivan hyvin olla yksikin.
Toivon että tässä viestissä ei ole epäselvää.
Jos leireissä nuorisot tappelevat aikuisten kanssa, molemmat saattavat olla mykkäkoulussa. Sama pätee myös vaikkapa kouluissa tai toimintakeskuksissa. Tällöin sosiaalisuudet hankaloittuvat entistä pahemmin! Varsinkin pitkäaikainen kauna turmelee ihmisten sydäntä. - puhumattomuus
naarasmykkä kirjoitti:
ihanaa että muillakin on mykkäkoulua!!!!!
Luulin jo että meillä vain.
Se on todella paskaa!!!
Minä en enää arvuuttele mikä miehellä on....
vaan aloitan itse samanlaisen käyttäytymisen.
Eikös metsä vastaa niin kun sinne huudetaan.
No sitten kun muutama viikko on mennyt niin kyllä jotain alkaa kuulua!
Todella perseestä...mutta minkäs voit.
Epäilen että tämä liittyy jotenkin 50v ikään???
siis ei mitään pienten poikien juttuja :)aiheuttaa lähinnä sen että yritätte vastaisuudessakin rikkoa puhumattomuus ennätyksiänne kun ei kummastakaan ole ottamaan sitä ratkaisevaa askelta vaan jatkatte näitä lapsellisuuksia.
- Ääntä kehiin.
The_Evil_Of_Silence kirjoitti:
Toivon että tässä viestissä ei ole epäselvää.
Jos leireissä nuorisot tappelevat aikuisten kanssa, molemmat saattavat olla mykkäkoulussa. Sama pätee myös vaikkapa kouluissa tai toimintakeskuksissa. Tällöin sosiaalisuudet hankaloittuvat entistä pahemmin! Varsinkin pitkäaikainen kauna turmelee ihmisten sydäntä.Luultavasti pikainen äänekäs rähinä puhdistaa huomattavasti tehokkaammin ilmapiiriä kuin pitkäaikainen sanaton väsyttäminen. Ei kato jää kummallekaan osapuolelle epäselväksi mistä kiikastaa.
- täälläkin
naarasmykkä kirjoitti:
ihanaa että muillakin on mykkäkoulua!!!!!
Luulin jo että meillä vain.
Se on todella paskaa!!!
Minä en enää arvuuttele mikä miehellä on....
vaan aloitan itse samanlaisen käyttäytymisen.
Eikös metsä vastaa niin kun sinne huudetaan.
No sitten kun muutama viikko on mennyt niin kyllä jotain alkaa kuulua!
Todella perseestä...mutta minkäs voit.
Epäilen että tämä liittyy jotenkin 50v ikään???
siis ei mitään pienten poikien juttuja :)Tuo ikäjuttu nimittäin koska täällä on päällä ihan sama tilanne ja äijä lähentelee
viittäkymppiä.
Oon saanut niiiin tarpeekseni siitä odottamisesta että millonka toinen jotain pukahtaa
että päätin vaan jatkaa elämää eteenpäin.
Aika parantaa sun muut blaa blaat saa unohtaa koska seuraavalla kerralla tilanne
ois kahta pahempi ja aika pidempi. Ja kun tässä nyt on pitkälle toista viikkoa
kuunnellet hiljaisuutta niin korpeaa jo senverran paljon että tavaransa saa sitten
kaivella jostain kirpputoreilta, tämä ei ole mikään välivaiheen varastointipiste.
Todella terapeuttista onkin ollut pakkailla niitä tässä hiljalleen.
Ihan törkeätä on nimittäin odotuttaa toista , se alentaa ihmisarvoa ja jokainen
tunti jolloinka odotat edes jotain selitystä korottaa sitä kynnystä muka yhteisestä
tulevaisuudesta.
Sattuuhan tämä, mutta jotain respectiä täytyy löytyä . - Rahtunen :)
täälläkin kirjoitti:
Tuo ikäjuttu nimittäin koska täällä on päällä ihan sama tilanne ja äijä lähentelee
viittäkymppiä.
Oon saanut niiiin tarpeekseni siitä odottamisesta että millonka toinen jotain pukahtaa
että päätin vaan jatkaa elämää eteenpäin.
Aika parantaa sun muut blaa blaat saa unohtaa koska seuraavalla kerralla tilanne
ois kahta pahempi ja aika pidempi. Ja kun tässä nyt on pitkälle toista viikkoa
kuunnellet hiljaisuutta niin korpeaa jo senverran paljon että tavaransa saa sitten
kaivella jostain kirpputoreilta, tämä ei ole mikään välivaiheen varastointipiste.
Todella terapeuttista onkin ollut pakkailla niitä tässä hiljalleen.
Ihan törkeätä on nimittäin odotuttaa toista , se alentaa ihmisarvoa ja jokainen
tunti jolloinka odotat edes jotain selitystä korottaa sitä kynnystä muka yhteisestä
tulevaisuudesta.
Sattuuhan tämä, mutta jotain respectiä täytyy löytyä .Vanhempani ovat jo yli 50v, toinen heistä jo eläkkeelläkin itseasiassa. Heistä isäni on ollut aina hieman masentuva, ottaa itseensä herkähkösti ja mököttää sitten hiljakseen eli käytännössä on mykkäkoulussa. Äitini avioliiton alkuvaiheessa kyseli usein "tuliko paha mieli? miksi? teinkö jotain väärin? anteeksi.." ja niin edelleen.
Äiti kuitenkin huomasi jossain vaiheessa, että kysely aiheuttaa vaan pahempaa tilannetta, koska hänelle itselleen tulee vihainen olo ikään kuin väärästä anteeksipyytelystä. Myöskin isääni ahdisti lisää se, että toinen kyselee niin paljon ja hän huomasi myös vihan äidissäni. Eipä aikaakaan kun äiti kylmästi päätti antaa toisen mököttää ja itse eli iloista perheenäidin elämäänsä. Toki aina pyysi isän syömään ja kohteli muutenkin kunnioittaen toista, mutta ei alentunut pyytelemään anteeksi kaikkea vaan pyysi anteeksi vain silloin kun tiesi oikeasti tehneensä väärin.
Mitä vanhempieni suhteelle sitten kävi? Isä edelleen mököttää välillä, mutta muuten on rutkasti iloisempi ja nopeammin palautuva. Työhuolten jäätyä pois kuvioista tämä mykkä-mököttävä olemus on hävinnyt lähes täysin ja suhde on entistä syvempi. Yli 35 yhteistä aviovuotta vanhemmillani on takana, ja näyttäisi vielä monta olevan tulossa.
Tällä taustalla tulee ihmeteltyä, miksi ihmiset heti jättävät suhteen kun ongelmia ilmenee. Jos ongelma on mykkäkoulu ja mökötys, siihen pitää oppia oikeanlaiset suhtautumistavat. Mykkäkoulun taustalla voi olla jotain muuta kuin vallanhimo, vaikka kyllä sitäkin varmasti ilmoilla on. Kunnioituksella kumppaniaan ja itseään kohtaan saa kunnioittavaa kohtelua, tai jos lopulta se ei onnistu niin adios amigos :)
- kanssamies
Kirjoittaminen saattaisi olla ratkaisu kyseiseen ongelmatilanteeseen. Miehillä useilla saattaa olla se ongelma, että eivät pärjää verbaalisesti naiselle. Silloin sopiva ase on mykkäkoulu. Miksi aloittaa taistelua aseella, jolla taatusti tietää jäävänsä toiseksi, vaikka kuinka kokisi olevansa oikeassa? Kuten kirjoittajan kertomuksesta havaitaan, se on tässäkin tapauksessa varsin toimiva kumppanin mielestä. Rivien välistä luen, että kirjoittaja on nainen ja kyseinen mykkäkoulua harrastava mies. Miehen keskustelun saattaa tyrehdyttää myös se, että ei saa suun vuoroa. Havaintoni mukaan useilla naisilla on tapana kiivaassa keskustelussa käyttää kyseistä asetta varsin tehokkaasti aseenaan.
Kirjoittaminen on kuitenkin eräs mahdollisuus selviytyä tilanteesta. Kirjoittaessa on mahdollisuus paremmin punnita sanottavansa, eikä tule sanottua harkitsemattomasti jotain, mitä pitäisi myöhemmin katua. - Padoxus
Olen mies ja pitänyt aikanaan itsekin mykkäkoulua. Tuo ei tietenkään ole rakentava tapa viedä asioita eteenpäin, mutta niin väin kävi enkä asialle oikeastaan mitään voinut. Käytännössä mykkäkoulua pitäessäni olin erittäin suuttunut/loukkantunut pienestä/suuremmasta syystä. Ehkä lapsuuden tapahtumien vuoksi en halua kohdata tai käydä asioita läpi vihaisena, koska tiedän mitä fyysinen väkivalta suhteessa aiheuttaa. En kuitenkaan pelkää, että itse voisin ketään vahingoittaa edes vihaisena, mutta silti tuossa lienee jonkinlainen syy-seuraussuhde.
Suhde oli sen kestäessä ylä- ja alamäkeä eli euforiasta suureen tuskastumiseen. Tämä johtui siitä, että välitin tästä toisesta ihmisestä ehkä liikaakin minkä vuoksi tunteet löivät yli laidan. Taustalla oli jonkinlainen pelko hylkäämisestä ja tarve todistaa oma arvonsa toisen silmissä. Epävarmuus omasta itsestään ja arvostaan lienee tärkeä tekijä tapahtumien taustalla.
Ainakaan omalla kohdallani asialla ei ollut mitän tekemistä verbaalisen lahjakkuuden tai lahjattomuuden kanssa mihin joku täällä viittasi. Enemmänkin asiaan vaikutti se, että en ole oppinut puhumaan omista tunteistani ja tai ajatuksistani kenellekään. Uskoisin, että asiaan voi vaikuttaa ihan pienilläkin teoilla. Vaikka, että laittaa tekstiviestin toiselle päivän aikana tms. ->kertoo välittämisestä. Jos tekee joitain päätöksiä niin ottaa huomioon toisen osapuolen mielipiteen ja kysyy sitä jo ennakkoon ennen päätöstä. Henkilökohtaisesti minua alkoi ns. viduddamaan silloin, kun jokin päätös tuli minulle eteen annettuna enkä siihen voinut enään mitenkään reagoida. Etukäteen kertominen mahdollistaa keskustelun asiasta ja todennäköisesti vähentää mökötystä.
Ehkä teidän kannattaa käydä läpi ne asiat elämässänne, jotka ovat kumppanillesi tärkeitä asioita. Henkilökohtaisesti koin tärkeäksi esimerkiksi sen, että toinen vaivautui vastaamaan vaikka tekstiviesteihini säädyllisen ajan sisällä, tai kysyi minulta josko haluan lähteä mukaan jonnekin tms. Mikäli näin ei tapahtunut koin, että minua ei arvostettu tai pidettiin vähempiarvoisena kuin jotain toista ihimstä, jonka kanssa hän vaikka vietti aikaa minun sijastani.
Yleisesti ottaen olen erittäin rationaalinen, mutta suhteessa jylläsivät emootiot liiankin kanssa.- jof
on kykenemätön riitelemään, siksi hän onkin mykkä.
Hän ei löydä sanoja, siksi hän on mykkä.
Sitten kun hän alkaa löytää niin ne sanat ovat kamalia. Täytyy ihmetellä, miten jonkun ihmisen ajatuksissa voi olla niin paljon pelkkiä rumia sanoja ja sanontoja.Ei ne siitä yleensä parane.
Riippuu kumppanista, miten kauan niitä jaksaa kuunnella. Joskus luulee, että rakkauden tähden ei voi lähteä, mutta usein se on vain läheisriippuvuutta. Ei rakkaus yleeensä tuollaisessa suhteessa elä.
- kokemusta on
henkistä vakivaltaa!!!et kertonut oletko uhrina nainen vaiko mies.ota yhteys lähimpään terveyskeskukseen ja sitä kautta lähdet hakemaan apua itsellesi ja ennenkaikkea hänelle,mikäli et ole VIELÄ lyönyt hanskoja tiskiin.ihmettelen vielä näin jälkeenpäinkin että miten itse jaksoin ko.suhteessa aikoinaan kun toinen osapuoli suuttui ja meni joskus jopa kolmekkin viikkoa että oli hiljaa...vain pakolliset asiat sanoi tai vastasi kysymykseen mikäli katsoi aiheeksi vastata, sekin oli paljolti kysymyksestä kiinni.....reilut kymmenen vuotta jaksoin katsoa sitä touhua kunnes kyllästyin,päätin että viimeisen kerran suuttuu ukko kulta ja vaikenee.sanoinkin kerran hänelle,että" ennenkuin suutut ja vaikenet,voitko kertoa montako viikkoa nyt olet hiljaa että minäkin tiedän asennoitua siihen ja en kysele sulta mitään kun en kuitenkaan saa vastausta?"näin että tämä kysymys yllätti hänet tyystin mutta hän vain vastasi"saa nähdä" aika sairasta-näin jälkeenpäin ajateltuna.tuollainen mykkäkoulu periytyy yleensä omista vanhemmista,joko äidistä tai isästä.meidän kohdalla se oli periytynyt hänelle hänen äidiltään.minä löin hanskat tiskiin ja erosin hänestä.ja en ole katunut päivääkään että lähdin siitä ahdistavasta suhteesta pois,toki hänessä oli hyviäki piirteitä mutta tuollainen käyttäytyminen ei sovi parisuhteeseen.tosi lapsellista käyttäytymistä oli sitten kyseessä nainen tai mies.itse kun olen sellaista pika suuttuja ja leppyjä,ja se harvemman kerran kun suutun ni suutun kans ja sen kuulee kyllä!itse sinun pitää tehdä päätöksesi,haluatko elää loppuelämääsi tuollaisen ihmisen kanssa vaiko et?punnitse mielessäsi hyvät ja huonot puolet hänessä mutta jos tuo asia jo vaivaa sinua näin paljon että olet kirjoittanut siitä tänne,harkitsisisn sinuna kyllä vakavasti suhteen jatkamista hänen kanssaan.
- minä en mökötä
Tervedys sinulle joka olet joutunut tilanteeseen jossa mykkäkoulu on miehen ase sinulle.
Olen itsekkin joutunut tälläiseen tilanteeseen ja oppinut olen sen että opettelen riitelemään rakentavasti, en koskaan juokse enää miehen perässä kyselemällä että mitä nyt ja miten asioita pitäisi hoitaa,
kysele miksi,mitä kuka jne. sillä sieltä ei tule vastausta.Mies menee entistä enemmän lukkoon.
Ajan saatossa olen oppinut että mies ei tiedä itsekkään miten asian tulee hoitaa,sillä äiti on hänenkin kotonaan asian hoitanut.
Kyllä hän sieltä alkaa puhumaan kun antaa aikaa.kun hän hoksaa että et hoida hänen asioitaan .puhumistaan hänen puolestaan.Tähän kaikkeen tarvitaan tahtoa.
Miestä ei tarvitse vaihtamaan mennä sillä voit löytää itsesi samasta tilanteesta,joten muuta itsesi käyttäytymistä ja ole positiivinen.
Tämän olen itse oppinut- toinen voi
olla positiivinen jos ei edes tiedä miksi toinen mököttää?? Ihme neuvo. Saatika muuttaa itseään jos mies ei puhu eikä kerro mikä on vialla??
Melkein käsket alistumaan ja ottamaan vastaan mökötyksen ja hyväksymään sen.
Toisen ei koskaan täydy eikä pidä alistua. Se oikeus kuuluu jokaiselle! - Tsädääm.
toinen voi kirjoitti:
olla positiivinen jos ei edes tiedä miksi toinen mököttää?? Ihme neuvo. Saatika muuttaa itseään jos mies ei puhu eikä kerro mikä on vialla??
Melkein käsket alistumaan ja ottamaan vastaan mökötyksen ja hyväksymään sen.
Toisen ei koskaan täydy eikä pidä alistua. Se oikeus kuuluu jokaiselle!Jos toinen mököttää, tarkoittaako se että sinunkin tarvitsee olla mököttävä? Hehe, ihmeellistä! Eikös se niin mene että jos mökötys on tarttuvaa niin on kyllä ilokin! :)
Alistumista mielestäni enemmän on se, jos toisen mököttäessä itse menee siihen mukaan! Ei käy päinsä. Jos joku on huutavaista sorttia, hänellekin pitää antaa rauhassa huutaa vaikka halkoja hakatessaan ja itse voi olla samaan aikaan iloinen ja positiivinen - joskin kyllä empatiaakin pitää toisinaan harrastaa ;)
Myöskään sillä ei ole väliä, mistä toinen mököttää. Kun osoittaa toiselle rakkaudellisesti, että on kyllä valmis kuuntelemaan kun toinen vaan on valmis, niin se riittää. Mököttävä yleensä tarvitsee tilaa pohtia ajatuksia mielessään, ja sitten hän voi kertoa mikä mättää.
Lyhyesti pointti:
Jos toinen mököttää, hänet pitää huomioida mutta mökötykseen ei pidä mennä mukaan.
- Haloo pahvi
Ole hiljaa, se ei halua puhua siitä, ei ehkä vaan sulle tai ei kellekkään, ei ehkä nyt tai ei koskaan, parasta mitä voit tehdä on olla hiljaa.
- mies voisi
varmaan sitten itse lähteä läiskimään jos ei halua puhua.
Ihme pahvi taidat olla itse.
- Prkl !
Hupsista keikkaa: "Kohta olen pyytänyt kaikkia tekemisiäni ja olemassaoloani anteeksi."
Tämän isompaa virhettä et parisuhteessa voi tehdä. Lopeta heti ! Lakkaa olemasta kynnysmatto ja pyytelemästä anteeksi yhtään mitään, kaverihan nauttii kun sinä vähättelet itsesi olemattomaksi hänen kenkkumaisen käytöksenä takia. Pipiä, pipiä. - tota ei taho
että niin monet ihmiset ovat koukussa toiseen ihmiseen. Pakkoko olla yhessä jos toinen ei taho ???
- lukenu tarkemmin
kirjoitusta??
Ei varmaan ole kyse ettei tahtoisi olla yhdessä. Mies vaan on kykenemätön kommunikointiin. Ei siinä ole mitään tekemistä haluaako olla yhdessä vai ei. - Ei enää kynnysmatto
lukenu tarkemmin kirjoitti:
kirjoitusta??
Ei varmaan ole kyse ettei tahtoisi olla yhdessä. Mies vaan on kykenemätön kommunikointiin. Ei siinä ole mitään tekemistä haluaako olla yhdessä vai ei.Olemme ajautuneet mieheni kanssa eropäätökseen. Pakkailen hänen tavaroitaan. Meidän kohdalla mykkäkoulu on ollut miehen ase (kuten fyysinen hakkaaminenkin, jos en hyväksy hänen seikkailujaan ja kynnysmattona oloa), ei reaktio loukkaantumiseen. Hänen on täytynyt kehitellä syy eroon. Hän ei pysty suoraan sanomaan, että on uusi. Mieheni on oikein "ruuneberi", hurmaava, komea, ei "köyhä eikä kipeä", kun tapaa "viehkon". Häneen on helppo ihastua ja työn puitteissa hän esteettömästi viettää sinkkumiehen elämää. Todellisuudessa hän on naimisissa neljättä kertaa, asuu vuokralla, ajaa vanhalla autolla, ei omista maita eikä mantuja, mutta hänellä on hurmaamisen kyky, johon me naiset sorrumme. En voi ulkopuolisia syyttää erosta. Uusi nainenkin on rakkauden nälässään uhri.
- ksj djsi
avovaimosi/ tyttöystävävsi nimi Johanna, jos on niin vielä ehkä ehdit lähteä.
- Hukkaan menneet ajat
Entinen mieheni saattoi olla kahdeksankin viikkoa mykkäkoulussa jos vaikka hänen metsäsukset oli varastettu sieltä minne hän ne jätti. Mykkäkoulu kohdistui minuun mutta myös lapsiin. Siis todellinen mykkäkoulu - ei sanaakaan mulle eikä lapsille. Mykkäkoulua toistui liki kuukauden välein, pienikin syy riitti eikä syyn tarvinnut olla isokaan. Se on hirvein henkisen väkivallan muoto mitä tiedän. Erosin ja hänen nykyinen avokki sanoo että sama jatkuu mutta onneksi ei tarvitse minun siitä kärsiä.
- iki-sinkku
Ei paljon lohduta, jos sanon, että mykkäkoulua harrastava haluaa vain pitää sinua narussaan. Voidaan puhua henkisestä väkivallasta, jos tällainen on jatkuva käytäntö. Itse elin mykkäkoululaisen kanssa 20 vuotta ja about 10 vuotta pelkäsin iltaisin mennä nukkumaan, kun hiljaa tuli viereen tuijottamaan. Ei ole tarkoitus pelotella, tapaus on sulla toivoakseni toisenlainen. Joka tapauksessa nyt eron jälkeen saan pohtia vieläkö kostetaan jotain. Tämäkö on sitä rehellisen ja puheliaan elämää. Kukahan oikein osais auttaa meitä naisparkoja. Jaa vai oliko kiyselijä mies? Toki niitä tuppisuita löytyy naisistakin.
- pekekek
Joudun itse elämääm naisen kanssa suhteessa jossa saan varoa joka sanaani. Pienestäkin asiasta alkaa mykkäkoulu ja kiukuttelu. Aivan turhista asioista riita ja pahemmaksin sen muuttaa se että akka itse tekee ja sanoo asioita 2x enemmän mitä minä en edes tee
- rikki räsä
entäsku nainen tekeetän
- kokenut++
Elin useamman vuoden mykkäkoulua harrastavan miehen kanssa. Ensimmäinen mykkäkoulu ja puhelimeen vastaamattomuus alkoi jo muutaman kuukauden kuluttua tapaamisestamme. Kuukausi kuukaudelta ja vuosi vuodelta se vain pahentui. Turhia lupauksia mykkäkoulun lopettamisesta ja muuttumisesta oli, mutta aina loppujen lopuksi tuli mykkäkouluhelvetti peliin mukaan.
Jätin hänet, en ole vieläkään superonnellinen, mutta ainakin mielessäni on rauha, eikä tarvitse sydän kippurallaan odottaa toisen puhuvan kanssani. Nyt maailma ympärilläni on normaali. Ja minäkin parannun loukkausista ja epänormaalista elämästä pikkuhiljaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jussi Halla-aho huolissaan Sofia Virrasta
Jussihan on vanha vihreä. Onko tässä kyse alkukesän kiimasta, kun aidan toisella puolella oleva vihreä alkaa kiinnostama194909Sofia Virta kadonnut....onko juomassa?
Virran poissaolo eduskunnasta on herättänyt huomiota. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kertoi aiemmin, että Virta on ollut tällä543922Julkista rahaa ei tule antaa senttiäkään yksityisille yrityksille
Julkinen raha on meidän yhteistä rahaa, ja se raha on tarkoitettu yhteiseen käyttöön, kuten esimerkiksi tuottamaan palve603493Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi942858On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole622698Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.732658Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä982634Tytti Tuppurainen: Suomen pakolaiskiintiö pitäisi nostaa 10 000 vuodessa
asia on faktaa, noin Tytti sanoi aiemmin. Kun taas Orpon hallitusohjelman mukaisesti Suomen pakolaiskiintiö on pudotettu1362386Halla-aho sivaltaa edustajantyöstään lintsaavaa Sofia Virtaa
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/937c74d7-f905-4466-b9b4-abd017fe5b63 Kansanedustajan on ilmoitettava poissaolosta562284Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl582084