Isäni oli veljensä perillinen ja testamentin saaja. Hän on luopunut perinnöstä minulle ja isän luopumisilmoituksessa lukee, luovuttamaani perintöosuuteen aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta.
Onko tuolla mitään merkitystäm jos tulee eteen avioerotilanne ja tai pitäisikö joenkin vielä varmistaa tuo saanto, ellei perinnöstä luopumisen yhteydessä tehty paperi ole pätevä osituksessa avioerotilanteessa.
Rintaperillinen minulla on.
7 Vastausta
458 Lukukertaa
kommentoikaapa
Aloita rakkaustarinasi
Löydä unelmiesi kumppani jo tänään! Etsi rakkautta satojentuhansien suomalaisten sinkkujen joukosta!
Ei voi
Perinnöstä luopuja ei saa tehdä mitään toimia, joiden voidaan katsoa olevan perintöön ryhtymistä. Aiheesta esim. tuossa: http://www.laki24.fi/pepe-perinnostaluopuminen-perillinen.htmlPerinnöstä luopuja ei siis voi määrätä, mitä hänen perintöosuudelleen hänen jälkeensä tapahtuu, tai hänen katsotaan ryhtyneen perintöön. Siten luopuja ei voi myöskään tehdä avio-oikeuden poissulkevaa määräystä. Asia on järjelläkin ajatellen aika selkeä, koska kukaan ei voi määrätä sellaisesta, mitä hänellä ei ole. Jos luopuja luopuu perinnöstä, hänellä ei sitä ole koskaan ollutkaan, eikä hän siis ole voinut määrätä mitään siihen liittyen. Jos hän taas määrää perintöosastaan, hän tulee samalla osoittaneeksi ottaneensa sen vastaan ja luonnollisesti joutuu maksamaan siitä perintöverot.
Ainoa mahdollisuus avio-oikeuden poistamiseksi tapauksessasi on siis avioehto nykyisen tai tulevan puolisosi kanssa, mikäli tämä siihen suostuu. Tai sitten isäsi tulkitaan ottaneen perintö vastaan (et kertonut, kuinka vanhasta asiasta on kyse ja vieläkö sitä koskevia ratkaisuja voidaan muuttaa), jolloin hän luonnollisesti voi tehdä avio-oikeusmääräyksen.
Ehdon pätevyydestä
>>Ainoa mahdollisuus avio-oikeuden poistamiseksi tapauksessasi on siis avioehto nykyisen tai tulevan puolisosi kanssa, mikäli tämä siihen suostuu. Tai sitten isäsi tulkitaan ottaneen perintö vastaan (et kertonut, kuinka vanhasta asiasta on kyse ja vieläkö sitä koskevia ratkaisuja voidaan muuttaa), jolloin hän luonnollisesti voi tehdä avio-oikeusmääräyksen.<<Kun ap:n isä on tuon sisältöisen "perinnöstä luopumisen" tehnyt eli liitänyt "luopumiseen" ehdon, kysymyksessä ei ole ns. tehokas luopuminen, kuten olet oikein todennut. Ap:n isän on tuolla ehdollisella "luopumisellaan" katsottava ottaneen perinnön vastaan ja sitten lahjoittaneen vastaan ottamansa perinnön pojalleen - ainakin, mikäli ehto katsottaisiin päteväksi. Tällöin ap:lle olisi tullut määrätä perintövero ja ap:n pojalle lahjavero.
Se, onko perintöä edellä sanotun mukaisesti verotettu vai ei, ei ole ratkaisevaa ap:n pojan mahdollisessa avioerossa päätettäessä siitä, onko pojan aviopuolisolla tuohon omaisuuteen avio-oikeus vai eikö ole. Verotuspäätös ei voi muuttaa siviilioikeudellisia sääntöjä. Jos avio-oikeuden pois sulkeva ehto katsotaan päteväksi, se on pätevä, vaikkei ap:tä perinnöstä olisikaan verotettu.
Avioliittolain 66 §:n mukaan lahjakirjan, jolla lahjan saajan avio-oikeus lahjaan suljetaan pois, tulee olla paitsi päivätty ja allekirjoitettu, myös kahden esteettömän todistajan todistama. Jos ap:n isä on näin menetellyt ilmoittaessaan perinnöstä luopumistahtonsa, katson, että ap:n puolisolla ei tähän ap:n isältään saamaan lahjaan (tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen) ole avio-oikeutta.
Jos ap ja hänen puolisonsa ovat asiasta eri mieltä, sen ratkaiseee ansi asteena oikeuden määräämä pesänjakaja.
Jos luopumisilmoitus ei täytä AL 66 §:n muotovaatimuksia, avio-oikeutta koskeva ehto ei ole pätevä. Tällöin puolestaan pitäisin perinnöstä luopumista pätevänä (jolloin selvitään yhdellä verolla, ap:n pojalle määrättävällä perintöverolla.)
Juu niin mutta
"Se, onko perintöä edellä sanotun mukaisesti verotettu vai ei, ei ole ratkaisevaa ap:n pojan mahdollisessa avioerossa päätettäessä siitä, onko pojan aviopuolisolla tuohon omaisuuteen avio-oikeus vai eikö ole."Itse asiassa en tuota tarkoittanutkaan, että verotus olisi määräävä tekijä, vaan että jos ap:n isä on perintöön ryhtynyt, niin silloin siitä verot myös mätkähtää. Eli toisin päin ajatellen, ap. ei voi vedota isän avio-oikeusmääräykseen ja samalla väittää, että isä on luopunut perinnöstä. Verotusasia tullee ilmi viimeistään siinä vaiheessa, jos ap:n suivaantunut puoliso ottaa itseensä mokomasta määräyksestä... ;-)
Sen sijaan tuntuu omituiselta tulkinnalta, että jos avio-oikeusmääräys on tehty lainmukaisesti pätevästi, olisi se samalla peruste perintöön ryhtymisestä. Tai toisinpäin, jos määräystä ei ole tehty asianmukaisesti, ei myöskään perinnöstä luopumista voitaisi kiistää (jos siis löytyisi joku, joka asian kiistäisi, kuten vaikka veroviranomainen). Eli jos tekee homman oikeaoppisesti, se merkitsee ryhtymistä, mutta ryhtymisaie ja hutiloiden tehty toteutus ei olisikaan perintöön ryhtymistä? Ja silloin perintöön ryhtymistä tai siitä luopumista saatettaisiin testata ja pohtia vasta vuosien kuluttua, jos ap:n avio-oikeusasia joskus tulisi ajankohtaiseksi?
Näinhän oikeus, nimenomaan verotuksen suhteen toimii. Verovelvollinen tekee epäselviä ilmoituksia ja jos verottaja ei ajoissa huomaa missä mennään niin asia vanhenee ja veroissa säästetään. Verosuunnittelua tämäkin, tosin silllä riskillä että joutuu muutaman vuoden jännittämään menikö läpi
alkuperäinen kiittää
Luopuminen on tapahtunut 12 vuotta sitten. Luovutuksen saanut on maksanut perintöverot.Täytyy vielä tarkistaa tuo AL 66 §:lä.
Verottajan asia on puuttuuko hän määräämällä perintöveron luovuttajalle ja sitten lahjaveron luovutuksen saajalle. Verottaja voi olla lempeä tai lain kirjainta noudattava.
verotus on jo vanhentunut
Verottaja ei pysty enää asiaan puuttumaan 12 vuoden jälkeen.luopumisesta vielä Ap
Aviopuolison poissuljenta lausuma oli pääasia, josta kyselin kannanottoa. Luopumispaperista puuttuu todistajat, mutta voiko todistajat, jotka tietävät asiasta lisätä. varmistaisin vain, kun ei tiedä koskaan mitä avioliittoon nähden eteen voi tulla.Sitten isäni veli oli merkinnyt testamenttiinsa, veljelle tai hänen jälkeläisilleen, että aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta. Voisiko tulkita niin, että testamentti sulkee pois jo luovutuksen saajan aviopuolison.
Perintöoikeus ei ole mikään yksinkertainen tulkittava. Pitää olla kokemusta ja perillä PK:sta, jotta voi olla varma miten asia menee mikäli riitaa tulee säännöksistä.