Elämää

Hei vaan, olen kirjoittamassa arasta aiheesta, nimittäin puolison entisestä puolisosta, eksästä.
En tule tänne nyt yleistämään, en riitaa haastamaan, ihan vain purkamaan tätä omaa oloa, ehkä koko perheen oloa, vertaistukeakin ehkä haen...

Olemme naimisissa oleva pari, mies 40, itse olen 26v. Meillä on uusperhe ja siis tarkoittaa että meillä on 1 yhteinen lapsi sekä puolisollani 2 kouluikäistä lasta. Suhteemme on ihana ja toimiva, puolisoni, minun tai lasten välillä ei ole ongelmia.

Ongelmia syntyy kuitenkin paljon, nimittäin mieheni eksän puolesta. Eikä ongelma oikeastaan koske meitä, perhettämme sinänsä, vaan ongelma tulee siitä, että tämä entinen puoliso käyttää paljon voimia tuhotakseen suhteemme ja perheemme. Sitä ei onneksi tapahdu että eroaisimme, siihen ei ole syytä, mutta tämä on väsyttävää. Väsyyttää esimerkiksi jo se että kun puolisoni lapset tulevat viettämään meille v-loppua ja alkaa eksän aihuttama kiusa. AINA SAMA juttu. En edes jaksa tässä listata niitä asioita mitä hän tekee, niitä on laidasta laitaan.

Nyt kun puolisoni ja tämän eksä taistelevat huoltajuudesta, tekee se tilanteestamme vielä vaikeamman. Meihin kohdistetaan eksän puolelta hirveästi erilaisia syytöksiä mm lasten laiminlyömisestä suhteemme pettämisväitteisiin, rikoksiin ym ym, siis kaikenlaista. Entinen syyttää meitä melkein kaikesta, paitsi toistaiseksi ei pahoinpitelyjä/seksuaalista hyväksikäyttöä ole otettu esiin, tosin sitäkin pelolla odotamme, koska keksii syyttää siitäkin..

Sanotaan näin että eri ammatti-ihmiset ovat ennustaneet, että kiusa tulee jatkumaan vaikka lapset aikuistuvatkin ja muuttavat aikanaan pois kotoa. Se tuntuu olevan puolisoni eksän elämäntehtävä. Jo sanat: ex, ammattiapu, oikeus/käräjät, lähestymiskielto ja muut tällaiset alkavat jo puuduttaa, koska asiat venyvät vain jatkuvasti, oikeuteen meno pitkittyy, kokoajan lisätään kaikanlaisia selvityksiä ym (vaikka hyvä se toisaalta on että selvitetään perin pohjin) Tämä suomenmaa on kuitenkin toisaalta erikoinen maa näiden huoltajuusasioiden/perhesuhteiden suhteen. Tuntuu ainakin siltä.

Haluaisi vain jotenkin pystyä/kyetä ns. unohtamaan koko tämän eksän olemassaolon, joka ei meinaa onnistua, koska hän ottaa niin paljon yhteyttä eri asioiden tiimoilta. Puolisonikin on aivan loppuunpalanut! Olisiko vinkkejä, miten sitä oikein voisi piristää mieltään ja tuntea itsnsä hyväksi ja ihanaksi aviopuolisoksi kaikkien tällaisten ikävien asioiden keskellä? Miten voisi piristää omaa miestään tällaisen shown keskellä?

Olen itse ennen ollut hyvinkin urheilullinen ja kiinnostunut melkein, etten sanoisi extremestä, tavallisesta kaupungilla kiertelystä, muodista.. bilettämisestä ym, tämän ikäisten naisten jutuista, mutta nyt huomaan etten jaksa kiinnostua enää asioita, jotka normaalisti kiinnostaisivat. Olemme 4,5v olleet tiiviisti yhdessä ja rakastamme tässä perheessä kaikki toinen toistamme, mutta kun näkee että lapset kärsivät, (levottomuus, väkivaltaisuus toisiaan kohtaan, masentuneisuus) mies on ahdistunut ja väsynyt, talous alkaa vakavasti häilyyä... alkaa tuntua että menetämmekö jotenkin otteemme tähän elämään..?
Olemme hakeneet apua ympäri suomenmaata, ja edelleenkään mitään kovinkaan ratkaisevaa ei tunnu tapahtuvan.