Summa murtui petoksella!

kiinni 10 000 kranaatista Summan rintamalla, jotka olisi sinun käsityksesi mukaan tuoda sinne juuri Kuhmosta? Entä kuinka sota olisi kehittynyt noiden kranaattien ampumisen jälkeen?

helmikuun alkupäivinä eikä juuri tykkejäkään. Itse asiassa 9.D oli silloin Marskin vastahakoisella myöntymisellä siirretty Kuhmoon. Tykistöä oli vajaa patteristo, joka esimerkiksi 6.2. ampui puolen tunnin valmistelun eli muutaman sata kranaattia.

Suiurhyökkäysken alkaessa Taipaleen rintamaa tuki 6 patteristoa sekä seitsemän enimmäkseen raskasta patteria. Lisäksi olivat Kaarnajoen, Jäsrisevän ja Ylläppään raskaat rannikkopatterit. Tykistövoimaa oli siis noin 10 patteristoa. Kranaateista oli pulaa, mutat päivitäin ammuttiin noin 1 000 - 1 500 laukausta tykeillä ja heittimet päälle.

Kuhmossa ammutiin maaliskuussa noin 9 000 kranaattia tuhottaessa kenttälinnoitettuja motteja. Määrää voidaan pitää suurena, mutta ratkaisu oli Siilasvuon.

voittomme kirjoitti:

kiinni 10 000 kranaatista Summan rintamalla, jotka olisi sinun käsityksesi mukaan tuoda sinne juuri Kuhmosta? Entä kuinka sota olisi kehittynyt noiden kranaattien ampumisen jälkeen?

Lue lisää

voittanut Talvisotaa vaan hävisi. Voittaja ei luovuta alueitaan häviäjälle.

kranuja kirjoitti:

helmikuun alkupäivinä eikä juuri tykkejäkään. Itse asiassa 9.D oli silloin Marskin vastahakoisella myöntymisellä siirretty Kuhmoon. Tykistöä oli vajaa patteristo, joka esimerkiksi 6.2. ampui puolen tunnin valmistelun eli muutaman sata kranaattia.

Suiurhyökkäysken alkaessa Taipaleen rintamaa tuki 6 patteristoa sekä seitsemän enimmäkseen raskasta patteria. Lisäksi olivat Kaarnajoen, Jäsrisevän ja Ylläppään raskaat rannikkopatterit. Tykistövoimaa oli siis noin 10 patteristoa. Kranaateista oli pulaa, mutat päivitäin ammuttiin noin 1 000 - 1 500 laukausta tykeillä ja heittimet päälle.

Kuhmossa ammutiin maaliskuussa noin 9 000 kranaattia tuhottaessa kenttälinnoitettuja motteja. Määrää voidaan pitää suurena, mutta ratkaisu oli Siilasvuon.

Lue lisää

....Kuhmossa ammutiin maaliskuussa noin 9 000 kranaattia tuhottaessa kenttälinnoitettuja motteja. Määrää voidaan pitää suurena, mutta ratkaisu oli Siilasvuon. .......

puhuta Taipaleesta vaan Summasta. Lisäksi Siilasvuo ei ollut ylipäällikkö vaan m-heim oli. Hän oli vastuussa kaikista rintamista ja olisi voinut määrätä Kuhmossa asemasodan eikä yrittää kaikin keinoin kenraalivankia.

Viisas mies. kirjoitti:

....Kuhmossa ammutiin maaliskuussa noin 9 000 kranaattia tuhottaessa kenttälinnoitettuja motteja. Määrää voidaan pitää suurena, mutta ratkaisu oli Siilasvuon. .......

puhuta Taipaleesta vaan Summasta. Lisäksi Siilasvuo ei ollut ylipäällikkö vaan m-heim oli. Hän oli vastuussa kaikista rintamista ja olisi voinut määrätä Kuhmossa asemasodan eikä yrittää kaikin keinoin kenraalivankia.

Lue lisää

että Marski yritti saada Kuhmosta kenraalivankia? Sitä paitsi vastasin tuohon Taipale-juttuun, en avaukseen.
Summassa oli aivan vastaava tilanne. Siellä oli keskimäärin kuusi patteristoa ynnä erillisiä pattereita ja heittimet ja ammuttiin 3 000-3 300 kranaattia PÄIVITTÄIN.

Siilasvuo oli säästänyt kranaatteja helmikuun ajan. Niitä oli etelässä huomattavasti enemmän. Maaliskuussa ammuttiin 178 100 kranaattia. 9 000 kranaattia oli 2/3 YHDEN päivän tulituksesta maaliskuussa. On täysin pöpiä väittää sillä olleen jotain ratkaisevaa merkitystä. Voi olla, että Siilasvuon meininkiä on hieman ihmetelty. Kranaatit kuitenkin jakautuivat kolmelle päivälle. Marskilla oli kokonaan muut murheet maaliskuun alkupävinä.

Todettakoon vielä kerran, että kenttätykistö ampui noin 500 000 kranaattia Talvisodan aikana. Vain täysi idiootti voi väittää 9 000:lla olleen jotain ratkaisevaa merkitystä. Mutta idioottejahan te onnettomat olette. On melkoisen vitsikästä käyttää noilla tiedoilla nikkiä "viisas mies".

Viisas mies. kirjoitti:

voittanut Talvisotaa vaan hävisi. Voittaja ei luovuta alueitaan häviäjälle.

etkä ymmärrä lukemaasi. Lukase poeka uudelleen mielipiteeni ja silleen...., on meitä moneksi.

Viisas mies. kirjoitti:

....Kuhmossa ammutiin maaliskuussa noin 9 000 kranaattia tuhottaessa kenttälinnoitettuja motteja. Määrää voidaan pitää suurena, mutta ratkaisu oli Siilasvuon. .......

puhuta Taipaleesta vaan Summasta. Lisäksi Siilasvuo ei ollut ylipäällikkö vaan m-heim oli. Hän oli vastuussa kaikista rintamista ja olisi voinut määrätä Kuhmossa asemasodan eikä yrittää kaikin keinoin kenraalivankia.

Lue lisää

"Lisäksi Siilasvuo ei ollut ylipäällikkö vaan m-heim oli. Hän oli vastuussa kaikista rintamista ja olisi voinut määrätä Kuhmossa asemasodan eikä yrittää kaikin keinoin kenraalivankia."

Kirjoituksestasi paistaa katkeruus Kuhmon menestyksellisiä taistelijoitamme kohtaan. Mitäs sinne työntivät nokkansa, olisivat pysyneet kotonaan maatuskansa hoivissa.

Harjoitat turhaa henkilökulttia. Ruotsinsuomalainen joukko ei pettänyt vaan ylin johto. Oli hullua tuoda kokematon joukko kovimpaan kohtaan. Olihan heillä pari tykkiäkin mutta olivat niin outoa tyyppiä, että yrittämisestä huolimatta kukaan ei lopulta osannut niillä ampua laukaustakaan.

Viisas mies. kirjoitti:

Harjoitat turhaa henkilökulttia. Ruotsinsuomalainen joukko ei pettänyt vaan ylin johto. Oli hullua tuoda kokematon joukko kovimpaan kohtaan. Olihan heillä pari tykkiäkin mutta olivat niin outoa tyyppiä, että yrittämisestä huolimatta kukaan ei lopulta osannut niillä ampua laukaustakaan.

Lue lisää

JR 9 oli yhtä kokenut rintamajoukko kuin kaikki muutkin. Joukon määräsi rintamavastuuseen JR 8:n komentaja voidakseen antaa lepoa kuukauden taistelleelle edelliselle joukolle. Ylin johto ei puuttunut rintamajoukkoihin. Niistä vastasivat divisioonan ja armeijakunnan komentajat.

Tykistöä ja panssarintorjuntayksiköitä ei vaihdettu, eikä tykistö ollut rintamavastuusa olevan pataljoonan hoidossa muutenkaan. Mikä mies lienetkin, viisas et ainakaan. Hölmöydessä vedät vertoja Korpille, vai oletko hänen toinen minänsä? Jutut ovat yhtä tyhmiä.

Viisas mies. kirjoitti:

Harjoitat turhaa henkilökulttia. Ruotsinsuomalainen joukko ei pettänyt vaan ylin johto. Oli hullua tuoda kokematon joukko kovimpaan kohtaan. Olihan heillä pari tykkiäkin mutta olivat niin outoa tyyppiä, että yrittämisestä huolimatta kukaan ei lopulta osannut niillä ampua laukaustakaan.

Lue lisää

Heikki Klemetin kirjoittama ja säveltämää *Vilppulan urhojen muistolle* vähän muunnettuna:

Etulinjan eessä on valppaana kansa,
mi aina on vaatinut vapauttansa...
Vannoivat näin pojat "urheat" siellä:
Maasta pois vaikka menköhön henki,
jo soutaneet on niin isäntä kuin renki.
Kunnia soutaa on vapauden tiellä,
Tää Ihantala on murtumaton.

Se sota on jo koetettu taakse jättää:
painettu on päin ihanaa länttä,
kaikki, mi jaksoi airoja käyttää,
ja pidetään vasta, nyt sekä aina,
kurjuuden ies meitä koskaan ei paina.
Taistossa juosten sen tahdomme näyttää.
Tää vala on murtumaton.

Ken ompi se kansa, en mainita huoli,
Korsnäs, Närpiö, koko Vaasan puoli,
tuntevat mikä on soutajan suku,
Säntämän yö, sekä Kivisillan vaihe,
Summasta lasten lapsille laulujen aihe,
kunnian miehistä kauhein luku.
Sankarit vaan, niin käy soutamaan.

---

Ja taas kerrataan:

Sankareita kaikki oomme Säntämän ja Talin,
Kivisillan takana jo osa otti ravin,

Summan muistaa Talvisodast koko Suomen kansa,
Meikäläisten mielestä se oli varma ansa!

Mainettamme pelastamaan perustettiin raati,
elokuvaan juonen oman, kohta se jo laati.

Historia kirjoitettiin samoin uuteen kuosiin,
vaan kaikki temput julki tulleet, suorastaan jo muotiin.

Sota se on paska juttu, ei se meiltä suju,
äijät lähtee kesken kaiken, loppuu aina nuju.

Kaikki lähtee lippahivoon, porukat jo luistaa,
kieliriitaa tämän jälkeen on turha enää muistaa!

---

Hurrit taistojen tiimellyksessä:

Taistoissa nähdään kuka on kumma,
lopuilla edes on Säntämä, Summa.

Hurrien salainen ase on bååtti,
sillä se annetaan Suomelle nootti!

---

Sota ompi kamala, siellä täytyy juosta!
Suomalainen "hurrikaani" jo innostuupi tuosta.

Me merenkurkus soudellaan mutt Fennot käyköön intin,
tosi sodan rajuutta ei kestä polla hintin.

Perse kiinni soutupenkis me sankareita ollaan,
soutamalla Munsalasta, jos löytyis tilaa jollaan!

Sankareita kaikki oomme Säntämän ja Talin,
Kivisillan takana jo osa otti ravin.

Summan muistaa Talvisodast koko Suomen kansa,
Meikäläisten mielestä se oli varma ansa!

---

Sotilasvala nykypäivänä, mallia Rantahurrit:

Minä vannon kautta Summan ja Talin
että tiukassa paikassa otan ma ravin!

Jo Säntämän perinteet minua sitoo,
kiire on lähteä äkkiä litoo!

Jo pappamme aikoinaan toteen sen näytti,
kotia kohti kun suunta se käytti!

Nyt pojista polvi on selvästi parempi,
on sydän rinnassa huono ja arempi!

Tää vala kamala meitä rohkaise,
Hurrilandia oma meille jo lohkaise!

Ken ompi se kansa? kirjoitti:

Heikki Klemetin kirjoittama ja säveltämää *Vilppulan urhojen muistolle* vähän muunnettuna:

Etulinjan eessä on valppaana kansa,
mi aina on vaatinut vapauttansa...
Vannoivat näin pojat "urheat" siellä:
Maasta pois vaikka menköhön henki,
jo soutaneet on niin isäntä kuin renki.
Kunnia soutaa on vapauden tiellä,
Tää Ihantala on murtumaton.

Se sota on jo koetettu taakse jättää:
painettu on päin ihanaa länttä,
kaikki, mi jaksoi airoja käyttää,
ja pidetään vasta, nyt sekä aina,
kurjuuden ies meitä koskaan ei paina.
Taistossa juosten sen tahdomme näyttää.
Tää vala on murtumaton.

Ken ompi se kansa, en mainita huoli,
Korsnäs, Närpiö, koko Vaasan puoli,
tuntevat mikä on soutajan suku,
Säntämän yö, sekä Kivisillan vaihe,
Summasta lasten lapsille laulujen aihe,
kunnian miehistä kauhein luku.
Sankarit vaan, niin käy soutamaan.

---

Ja taas kerrataan:

Sankareita kaikki oomme Säntämän ja Talin,
Kivisillan takana jo osa otti ravin,

Summan muistaa Talvisodast koko Suomen kansa,
Meikäläisten mielestä se oli varma ansa!

Mainettamme pelastamaan perustettiin raati,
elokuvaan juonen oman, kohta se jo laati.

Historia kirjoitettiin samoin uuteen kuosiin,
vaan kaikki temput julki tulleet, suorastaan jo muotiin.

Sota se on paska juttu, ei se meiltä suju,
äijät lähtee kesken kaiken, loppuu aina nuju.

Kaikki lähtee lippahivoon, porukat jo luistaa,
kieliriitaa tämän jälkeen on turha enää muistaa!

---

Hurrit taistojen tiimellyksessä:

Taistoissa nähdään kuka on kumma,
lopuilla edes on Säntämä, Summa.

Hurrien salainen ase on bååtti,
sillä se annetaan Suomelle nootti!

---

Sota ompi kamala, siellä täytyy juosta!
Suomalainen "hurrikaani" jo innostuupi tuosta.

Me merenkurkus soudellaan mutt Fennot käyköön intin,
tosi sodan rajuutta ei kestä polla hintin.

Perse kiinni soutupenkis me sankareita ollaan,
soutamalla Munsalasta, jos löytyis tilaa jollaan!

Sankareita kaikki oomme Säntämän ja Talin,
Kivisillan takana jo osa otti ravin.

Summan muistaa Talvisodast koko Suomen kansa,
Meikäläisten mielestä se oli varma ansa!

---

Sotilasvala nykypäivänä, mallia Rantahurrit:

Minä vannon kautta Summan ja Talin
että tiukassa paikassa otan ma ravin!

Jo Säntämän perinteet minua sitoo,
kiire on lähteä äkkiä litoo!

Jo pappamme aikoinaan toteen sen näytti,
kotia kohti kun suunta se käytti!

Nyt pojista polvi on selvästi parempi,
on sydän rinnassa huono ja arempi!

Tää vala kamala meitä rohkaise,
Hurrilandia oma meille jo lohkaise!

Lue lisää

Asenteeni Suomenruotsalaisia kohtaan on saanut täyskäännöksen, kiitos vain, sinun ansiostasi. Suomenruotasalaisilla onkin erityinen merkitys, maamme sitouttamisessa MYÖS kielellisesti Pohjosmaihin. Pienen pohdinnan jälkeen on selvinnyt miksi palstavenäläiset näkevät niin kovasti vaivaa panetellessaan Suomenruotsalaisia veteraanejamme. .ssä se on, vaikka sen voissa paistaa. Se haju, se paljastaa itsensä tässäkin tapauksessa.

haisee edelleen kirjoitti:

Asenteeni Suomenruotsalaisia kohtaan on saanut täyskäännöksen, kiitos vain, sinun ansiostasi. Suomenruotasalaisilla onkin erityinen merkitys, maamme sitouttamisessa MYÖS kielellisesti Pohjosmaihin. Pienen pohdinnan jälkeen on selvinnyt miksi palstavenäläiset näkevät niin kovasti vaivaa panetellessaan Suomenruotsalaisia veteraanejamme. .ssä se on, vaikka sen voissa paistaa. Se haju, se paljastaa itsensä tässäkin tapauksessa.

Lue lisää

Nyt on Munsalan soutureista 1944-1945 mustaa valkoisella!

Jarmo Niemisen sivuilla on mielenkiintoisia dokumenttejä 1944 tapahtumia koskien. Sotapoliisin toimintakertomus touko-heinäkuulta 1944

http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=553

Sitten löytyykin suomenruotsalaisten rantahurrien kannalta vähemmän isänmaallista tai hauskaa kerrontaa kolmesta Sotapoliisin kuukausiraportista...


http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=478

Sotapoliisin toimintakertomuus toukokuulta 1944:

"Ruotsiin suuntautuva karkuruus sekä virosta tänne saapuvat pakolaiset ovat antaneet meripoliisille jatkuvasti ylimääräistä työtä. Karkaaminen Ruotsiin tapahtuu pääasiallisesti Merenkurkun seuduilta ja suuremman osan sinne menneistä muodostavat pohjanlahden rannikkopitäjien väestö. Niinpä Siipyystä on kuluneen toukokuun aikana paennut Ruotsiin 22 henkilöä (joista sotilaita 5), Munsalasta 25 (sotilaita 21), Närpiöstä 8 (sotilaita 5), Pietarsaaresta 22 (sotilaita 20), Kristiinasta 7 ja Oravaisesta 7, eli yhteensä 91, joista sotilashenkilöitä 50 Virolaisia pakolaisia on toukokuun aikana pidätetty kaikkiaan 267 henkilöä, joista on tehty määräysten mukaiset ilmoitukset ja luovutettu Turun väestönsiirtoleirille."


http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=472

Sotapoliisin toimintakertomus kesäkuulta 1944:

"Aikaisemmin melko vilkas pakolaisliikenne Virosta on kertomuskaudella ollut kokonaan pysähdyksissä. Ruotsiin suuntautuva karkuruus antoi sen sijaan meripoliisille jatkuvasti ylimääräistä työtä. Ylimenot tapahtuivat nytkin pääasiallisesti Merenkurkun seuduilta ja menijät olivat suurimmalta osaltaan rannikkopitäjien väestöä. Ahvenanmaalta on todettu paenneen sota-aikana kaikkiaan 112 henkilöä (joista 5 sotilaita). Pohjoisemmalta rannikkoalueelta on todettu lähteneen n. 100. kaikkiaan 56 siviilihenkilöä ja 19 sotilasta on saatu pakomatkalla pidätetyksi. Ruotsiin luvattomasti yrittäneitä virolaisia on pidätetty 20."


http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=502

Sotapoliisin toimintakertomus heinäkuulta:

"Karkuruus ruotsiin on edelleenkin jatkunut runsaana."


Asiasta on kirjoittanut myös Markku Tasala. "Metsäkaarti : Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha"; Oulu : Pohjoinen, 2000 (Jyväskylä: Gummerus) 295 s. ISBN 951-749-341-X (sid.).

Sivulla 207 Tasala kirjoittaa Pohjanmaankin ongelmaa sivuten: "Ruotsiin paenneiden sotilaskarkureiden lukumäärä kohosi noin 800:aan vuoden 1944 alusta Lapin sodan päättymiseen saakka huhtikuussa 1945. Kolme neljäsosaa (3/4) heistä oli kotoisin Pohjanmaan ruotsinkielisiltä alueelta."

Sivulla 203: "Kun levisi tieto, ettei ylipäässeitä palautettu takaisin, lisääntyivät luvattomat rajanylitykset Merenkurkun alueella huomattavasti. Uumajaan perustetulla vastaanottoleirillä kerrottiin toukokuun puolivälissä olleen jo noin 70 henkeä. Sotilaskarkureiden ohella pakolaisten joukossa oli myös siviiliväestöä."
"Vielä jyrkempään kasvuun liikenne lähti kesällä, kun taistelut rintamilla olivat alkaneet. Heinäkuussa Ruotsin viranomaiset ilmoittivat saapuneiden kokonaisluvuksi jo noin tuhat, joista vajaa puolet oli Valpon arvion mukaan sotilaskarkureita. Pohjanlahden rannikon metsissä ja saarissa tiedettiin piileskelevän lisää väkeä odottamassa otollista ajankohtaa ylimenolle ja öiden elokuussa pimennyttyä alueelle kerrottiin levinneen "oikein Ruotsiin lähtemisen vimma".

"Liikehdintä heijastui veneiden hintojen voimakkaana nousuna, ja jotkut veneenomistajat näkivät kuljetuksissa myös mahdollisuuden sievoisiin ylimääräisiin ansioihin. Karkureiden kertomusten mukaan matkasta saatettiin enimmillään veloittaa kymmenenkintuhatta markkaa."

Uumajan lohko kirjoitti:

Nyt on Munsalan soutureista 1944-1945 mustaa valkoisella!

Jarmo Niemisen sivuilla on mielenkiintoisia dokumenttejä 1944 tapahtumia koskien. Sotapoliisin toimintakertomus touko-heinäkuulta 1944

http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=553

Sitten löytyykin suomenruotsalaisten rantahurrien kannalta vähemmän isänmaallista tai hauskaa kerrontaa kolmesta Sotapoliisin kuukausiraportista...


http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=478

Sotapoliisin toimintakertomuus toukokuulta 1944:

"Ruotsiin suuntautuva karkuruus sekä virosta tänne saapuvat pakolaiset ovat antaneet meripoliisille jatkuvasti ylimääräistä työtä. Karkaaminen Ruotsiin tapahtuu pääasiallisesti Merenkurkun seuduilta ja suuremman osan sinne menneistä muodostavat pohjanlahden rannikkopitäjien väestö. Niinpä Siipyystä on kuluneen toukokuun aikana paennut Ruotsiin 22 henkilöä (joista sotilaita 5), Munsalasta 25 (sotilaita 21), Närpiöstä 8 (sotilaita 5), Pietarsaaresta 22 (sotilaita 20), Kristiinasta 7 ja Oravaisesta 7, eli yhteensä 91, joista sotilashenkilöitä 50 Virolaisia pakolaisia on toukokuun aikana pidätetty kaikkiaan 267 henkilöä, joista on tehty määräysten mukaiset ilmoitukset ja luovutettu Turun väestönsiirtoleirille."


http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=472

Sotapoliisin toimintakertomus kesäkuulta 1944:

"Aikaisemmin melko vilkas pakolaisliikenne Virosta on kertomuskaudella ollut kokonaan pysähdyksissä. Ruotsiin suuntautuva karkuruus antoi sen sijaan meripoliisille jatkuvasti ylimääräistä työtä. Ylimenot tapahtuivat nytkin pääasiallisesti Merenkurkun seuduilta ja menijät olivat suurimmalta osaltaan rannikkopitäjien väestöä. Ahvenanmaalta on todettu paenneen sota-aikana kaikkiaan 112 henkilöä (joista 5 sotilaita). Pohjoisemmalta rannikkoalueelta on todettu lähteneen n. 100. kaikkiaan 56 siviilihenkilöä ja 19 sotilasta on saatu pakomatkalla pidätetyksi. Ruotsiin luvattomasti yrittäneitä virolaisia on pidätetty 20."


http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=502

Sotapoliisin toimintakertomus heinäkuulta:

"Karkuruus ruotsiin on edelleenkin jatkunut runsaana."


Asiasta on kirjoittanut myös Markku Tasala. "Metsäkaarti : Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha"; Oulu : Pohjoinen, 2000 (Jyväskylä: Gummerus) 295 s. ISBN 951-749-341-X (sid.).

Sivulla 207 Tasala kirjoittaa Pohjanmaankin ongelmaa sivuten: "Ruotsiin paenneiden sotilaskarkureiden lukumäärä kohosi noin 800:aan vuoden 1944 alusta Lapin sodan päättymiseen saakka huhtikuussa 1945. Kolme neljäsosaa (3/4) heistä oli kotoisin Pohjanmaan ruotsinkielisiltä alueelta."

Sivulla 203: "Kun levisi tieto, ettei ylipäässeitä palautettu takaisin, lisääntyivät luvattomat rajanylitykset Merenkurkun alueella huomattavasti. Uumajaan perustetulla vastaanottoleirillä kerrottiin toukokuun puolivälissä olleen jo noin 70 henkeä. Sotilaskarkureiden ohella pakolaisten joukossa oli myös siviiliväestöä."
"Vielä jyrkempään kasvuun liikenne lähti kesällä, kun taistelut rintamilla olivat alkaneet. Heinäkuussa Ruotsin viranomaiset ilmoittivat saapuneiden kokonaisluvuksi jo noin tuhat, joista vajaa puolet oli Valpon arvion mukaan sotilaskarkureita. Pohjanlahden rannikon metsissä ja saarissa tiedettiin piileskelevän lisää väkeä odottamassa otollista ajankohtaa ylimenolle ja öiden elokuussa pimennyttyä alueelle kerrottiin levinneen "oikein Ruotsiin lähtemisen vimma".

"Liikehdintä heijastui veneiden hintojen voimakkaana nousuna, ja jotkut veneenomistajat näkivät kuljetuksissa myös mahdollisuuden sievoisiin ylimääräisiin ansioihin. Karkureiden kertomusten mukaan matkasta saatettiin enimmillään veloittaa kymmenenkintuhatta markkaa."

Lue lisää

Matts Andersen: "Flykten västerut" (Sahlgren Förlag 1987).

Andersen kertoo sivulla 144: "Syyskuun 19. päivään 1944 mennessä oli Ruotsissa rekisteröity yhteensä 2025 Suomesta kevään ja kesän aikana tullutta pakolaista. Näistä tulivat 62 prosenttia, eli 1257 henkilöä ruotsin- ja kaksikielisistä kunnista Pohjanmaalla.

Kymmenestä kunnasta onnistui enemmän kuin 1%:n koko väestöstä paeta (Ruotsiin). Korkeimmat pekenemis-prosentit löytyvät Munsalasta ja Korsnäsistä, mutta lukumääräisesti eniten pakeni Närpiöstä. Monista Pohjanmaan kunnista ei paennut ketään: Öja, Alaveteli, Kruunupyy, Teerijärvi, Purmo, Uusikaarlepyy ja Björköby. (Andersenin taulukko s.145)

"Fram till den 19 september 1944, dagen för vapenstilleståndets undertecknande, registrerades i Sverige sammanlagt 2025 flyktningar ankomna från Finland under våren och sommaren. Av dessa kom sammanlagt 62 procent eller 1257 personer från svenska och tvåspråkiga orter i Österbotten.

Från tio kommuner lyckades mera än 1% av befolkningen fly, Munsala och Korsnäs hade högsta flyktprocenten, medan det största antalet flyktningar kom från Närpes. Från flera österbottniska kommuner flydde ingen: Öja, Nedervetil, Kronoby, Terjärv, Purmo, Nykarleby stad och Björköby.(Se tabell i sidan 145.)"

Tämä on varsin ikävää luettavaa, mutta näidenkin asioiden tulee näkyä historiankirjoissa. Kaksi kylää, jotka jätämme yksilöimättä, loistaa ylitse muiden: Ensimmäisestä pakeni Ruotsiin 11 eli neljäsosa palvelukseen kutsutuista ja toisesta 12 miestä, vain yhden noudattaessa liikekannallepano-määräystä. Nämä kylät eivät olleet Munsalasta.

Uumajan lohko kirjoitti:

Matts Andersen: "Flykten västerut" (Sahlgren Förlag 1987).

Andersen kertoo sivulla 144: "Syyskuun 19. päivään 1944 mennessä oli Ruotsissa rekisteröity yhteensä 2025 Suomesta kevään ja kesän aikana tullutta pakolaista. Näistä tulivat 62 prosenttia, eli 1257 henkilöä ruotsin- ja kaksikielisistä kunnista Pohjanmaalla.

Kymmenestä kunnasta onnistui enemmän kuin 1%:n koko väestöstä paeta (Ruotsiin). Korkeimmat pekenemis-prosentit löytyvät Munsalasta ja Korsnäsistä, mutta lukumääräisesti eniten pakeni Närpiöstä. Monista Pohjanmaan kunnista ei paennut ketään: Öja, Alaveteli, Kruunupyy, Teerijärvi, Purmo, Uusikaarlepyy ja Björköby. (Andersenin taulukko s.145)

"Fram till den 19 september 1944, dagen för vapenstilleståndets undertecknande, registrerades i Sverige sammanlagt 2025 flyktningar ankomna från Finland under våren och sommaren. Av dessa kom sammanlagt 62 procent eller 1257 personer från svenska och tvåspråkiga orter i Österbotten.

Från tio kommuner lyckades mera än 1% av befolkningen fly, Munsala och Korsnäs hade högsta flyktprocenten, medan det största antalet flyktningar kom från Närpes. Från flera österbottniska kommuner flydde ingen: Öja, Nedervetil, Kronoby, Terjärv, Purmo, Nykarleby stad och Björköby.(Se tabell i sidan 145.)"

Tämä on varsin ikävää luettavaa, mutta näidenkin asioiden tulee näkyä historiankirjoissa. Kaksi kylää, jotka jätämme yksilöimättä, loistaa ylitse muiden: Ensimmäisestä pakeni Ruotsiin 11 eli neljäsosa palvelukseen kutsutuista ja toisesta 12 miestä, vain yhden noudattaessa liikekannallepano-määräystä. Nämä kylät eivät olleet Munsalasta.

Lue lisää

Pakko-oireinen häiriö (OCD, Obsessive-compulsive disorder) on psykiatrinen häiriö.

Pakko-oireita voi liittyä myös muihin psyykkisiin häiriöihin kuten masennukseen. Pakko-oireinen häiriö ilmenee monissa muodoissa, mutta useimmiten se esiintyy potilaan pakonomaisena ajatusmalleina ja/tai tapana tehdä joitakin rituaalinomaisia tehtäviä eli pakkotoimintoja. Pakko-oireisen häiriön erottaminen muista ahdistuneisuuden muodoista, kuten tavallisesta jännityksestä ja stressistä, on tärkeää. Henkilöllä, joka vaikuttaa tiettyyn aiheeseen fiksoituneelta tai on täydellisyyttä tavoitteleva, ei välttämättä ole pakko-oireista häiriötä. Pakko-oireiseksi potilas voidaan määritellä silloin, kun pakonomaiseen ajatuksiin tai toimintoihin menee aikaa yli kaksi tuntia päivässä tai oireista on muuten merkittävää haittaa ihmisen toimintakyvylle.

analyysia kirjoitti:

Pakko-oireinen häiriö (OCD, Obsessive-compulsive disorder) on psykiatrinen häiriö.

Pakko-oireita voi liittyä myös muihin psyykkisiin häiriöihin kuten masennukseen. Pakko-oireinen häiriö ilmenee monissa muodoissa, mutta useimmiten se esiintyy potilaan pakonomaisena ajatusmalleina ja/tai tapana tehdä joitakin rituaalinomaisia tehtäviä eli pakkotoimintoja. Pakko-oireisen häiriön erottaminen muista ahdistuneisuuden muodoista, kuten tavallisesta jännityksestä ja stressistä, on tärkeää. Henkilöllä, joka vaikuttaa tiettyyn aiheeseen fiksoituneelta tai on täydellisyyttä tavoitteleva, ei välttämättä ole pakko-oireista häiriötä. Pakko-oireiseksi potilas voidaan määritellä silloin, kun pakonomaiseen ajatuksiin tai toimintoihin menee aikaa yli kaksi tuntia päivässä tai oireista on muuten merkittävää haittaa ihmisen toimintakyvylle.

Lue lisää

Miksi menet pois aiheesta?

Kyllä Suomen ruotsalaisista on syytä kertoa tämäkin, vähemmän sankarillinen, puoli.

Niin kauan kun rantaruotsalaisten raukkamaisesta karkuruudesta Ruotsiin, etenkin kesällä 1944, ei tehdä suomeksi kunnollista tutkimusta ja / tai sellaista ei ole julkaistu suomen kielellä, on näitä juttuja syytä pitää esillä. Suomen ruotsalaisten sota-aikaisten tapahtumien kertomisessa näytetään luotavan jonkinlaista sankarimyyttiä kuten Åke Lindmanin elokuvissa on tehty. Kaikki Suomen ruotsalaiset EI todellakaan olleet kovin sankarillisia. Etenkin sodan jälkeen heidän yhtestyönsä kommunistien kanssa oli todella törkeää. Hehän olivat yhdessä kommunistien kanssa kiivaimmin vaatimassa sotasyyllisyystuomioita maan sota-aikaiselle johdolle! Rauhanoppositiotyöskentely sai näin loogista jatkoa kevään 1943 ja kesän 1944 tapahtumille. Kyseessä oli Suomen 5. kolonna eli Ryhmä 33 tunnettu luopiosakki ja siitä porukasta Suomen ruotsalaisten osuus oli huomattava! Jopa Atos Wirtanen ihmetteli sitä muistelmissaan.

Tuollainen henkilökohtaisuuksiin menevä heittely antaakin juuri sinusta aika omiyuisen kuvan.

Sinua taitaa riepoa eniten se, että kaikki kommenttini tuosta aiheesta perustuu kirjallisiin lähteisiin, jotka on AINA mainittu juttujen yhteydessä. Mitään asiattomuuksia en levittele.

Uumajan lohko kirjoitti:

Miksi menet pois aiheesta?

Kyllä Suomen ruotsalaisista on syytä kertoa tämäkin, vähemmän sankarillinen, puoli.

Niin kauan kun rantaruotsalaisten raukkamaisesta karkuruudesta Ruotsiin, etenkin kesällä 1944, ei tehdä suomeksi kunnollista tutkimusta ja / tai sellaista ei ole julkaistu suomen kielellä, on näitä juttuja syytä pitää esillä. Suomen ruotsalaisten sota-aikaisten tapahtumien kertomisessa näytetään luotavan jonkinlaista sankarimyyttiä kuten Åke Lindmanin elokuvissa on tehty. Kaikki Suomen ruotsalaiset EI todellakaan olleet kovin sankarillisia. Etenkin sodan jälkeen heidän yhtestyönsä kommunistien kanssa oli todella törkeää. Hehän olivat yhdessä kommunistien kanssa kiivaimmin vaatimassa sotasyyllisyystuomioita maan sota-aikaiselle johdolle! Rauhanoppositiotyöskentely sai näin loogista jatkoa kevään 1943 ja kesän 1944 tapahtumille. Kyseessä oli Suomen 5. kolonna eli Ryhmä 33 tunnettu luopiosakki ja siitä porukasta Suomen ruotsalaisten osuus oli huomattava! Jopa Atos Wirtanen ihmetteli sitä muistelmissaan.

Tuollainen henkilökohtaisuuksiin menevä heittely antaakin juuri sinusta aika omiyuisen kuvan.

Sinua taitaa riepoa eniten se, että kaikki kommenttini tuosta aiheesta perustuu kirjallisiin lähteisiin, jotka on AINA mainittu juttujen yhteydessä. Mitään asiattomuuksia en levittele.

Lue lisää

on tekoa Talvisodan kanssa? Sitä paitsi myös ruotsinkielisten joukkojen tekemiset sodissa on selvitetty aicvan samalla tavalla kuin suomenkielisten.

Sinulla on paha pakkomielle ja hurriviha. Ei niitä tietenkään voi tunnustaa, mutta syytä hoitoon menoon on aivan samalla tavlla kuin Korpilla hengenheimolaisineen.

Spämmäät aiheen joka yhteyteen. Se on sairasta.

haisee edelleen kirjoitti:

Asenteeni Suomenruotsalaisia kohtaan on saanut täyskäännöksen, kiitos vain, sinun ansiostasi. Suomenruotasalaisilla onkin erityinen merkitys, maamme sitouttamisessa MYÖS kielellisesti Pohjosmaihin. Pienen pohdinnan jälkeen on selvinnyt miksi palstavenäläiset näkevät niin kovasti vaivaa panetellessaan Suomenruotsalaisia veteraanejamme. .ssä se on, vaikka sen voissa paistaa. Se haju, se paljastaa itsensä tässäkin tapauksessa.

Lue lisää

>Suomenruotasalaisilla onkin erityinen merkitys, maamme sitouttamisessa MYÖS kielellisesti Pohjosmaihin.<

Mikähän se erityinen merkitys mahtaakaan olla? Suomalaisten sotilaskarkureiden hyysääminenkö Uumajan lohkolla 1944 kesällä vai sotalainojen irtisanomisella kiristäminen Maanhankintalakia runnottaessa 1945? Paasikivihän teki siihen oman kielipykälänsä, §92, jolla "pyhä ruotsalainen maa säästyi Karjalaisilta laiskiaisilta" (Kansanedustaja Pentti Oinosen puhe eduskunnassa)

Pohjoismaiden neuvoston työkielenä on yllättäen englanti.

Huvittava episodi ruotsin kielen kaikkivoipaisuudesta tulee tässä: Henrik Lax väitti taannoin eräässä aamu-TV:n lähetyksessä kuinka Suomi on kaksikielisenä EU:ssa paljon vahvempi. Tähän toisena keskustelijana ollut Heikki Tala vastasi "Ja Ruotsi on siis heikompi sen takia, että se on virallisesti yksikielinen maa ja sortaa suomen kieltä."

Lähteenä Seppo Heikinheimon Mätämunan muistelmat, sivu 499.

lehtelija ja luuseri. Ei ne juosseet minnekään mutta paikka oli outo, tykit ei toimineet ja tuli massiivien hyökkäys. Neukun tankki sulki Miljoonalinnakkeen ampuma-aukot eli ei ne voineet mitään. Päämaja petti tahallaan, olen samaa mieltä Korpin kanssa.

Viisas mies kirjoitti:

lehtelija ja luuseri. Ei ne juosseet minnekään mutta paikka oli outo, tykit ei toimineet ja tuli massiivien hyökkäys. Neukun tankki sulki Miljoonalinnakkeen ampuma-aukot eli ei ne voineet mitään. Päämaja petti tahallaan, olen samaa mieltä Korpin kanssa.

Lue lisää

päivää ja tulenjohtajia ynnä pst-miehiä ei vaihdettu. Sitä paitsi tilanne selvitettiin vaihdossa, kuten aina.
Jo se, että olet samaa mieltä Korpin kanssa, osoittaa tyäydellisen tyhmyytesi. Kukaan täysijärkinen ei ole sillä kannalla.

Tykistön, ilmavoimien, paanssarien ja jalkaväen ylivoima mursivat puolustuksen vähitellen. Ylijohdolla ei ollut keinoja niitä vastaan. Jos olisi ollut, ne olisi annettu rintamalle. Kaikki annettiin, mitä oli.

Viisas mies kirjoitti:

lehtelija ja luuseri. Ei ne juosseet minnekään mutta paikka oli outo, tykit ei toimineet ja tuli massiivien hyökkäys. Neukun tankki sulki Miljoonalinnakkeen ampuma-aukot eli ei ne voineet mitään. Päämaja petti tahallaan, olen samaa mieltä Korpin kanssa.

Lue lisää

>tykit ei toimineet<

Vai oliko sittenkin niin ettei kaikki tykkimiehet toimineet?

Monkako tykkiä suomalaisilla oli Lähteen kaistalla? Siellä oli huomattava osa Suomen raskaimpaan kalustoon kuuluvia tykkejä eli niitä Japanilaisia haupitseja ja sinne ne sitten jäikin, ammuksineen! Niillä oli tiettävästi ammuksia mutta eipä tykkimiehet osanneet tai pystyneet niillä suora-ammuntaan.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaisen_kenttätykistön_kalusto_talvisodassa

Kirja nimeltä Summan surmankorsu ja Miljoonalinnakkeen tuho on erikoinen kirja erikoisesta tapahtumasta, jossa takalinjan tykkimiehet paineli korsuun piiloon ja naapuri räjäytti lopulta korsun miesten niskaan! Tykkimiehet kaivettiin esiin vasta 1941.

150 H/14j

http://www.jaegerplatoon.net/ARTILLERY6.htm

"Finnish use: 12 captured in Civil War of 1918. White Army didn't use them in that war. Field Artillery used during Winter War them until 11 were lost 13th of February 1940."

Summan surmankorsu ja Miljoonalinnakkeen tuho Vakka-Suomen Suojeluskuntien Perinneyhdistys ry, kuv. 220 s.

http://www.luetutkirjat.fi/Valmiit/summansurma.htm

"Muutama kilometri etulinjasta sijaitsi korsu, Lisa -nimeltään, joka kuului 2/Rask.P.sto 2:lle."

Tuossa on kuvia ja juttua

http://www.matkaviljanen.fi/sotahistoriaa.htm

"Lisa korsu Summassa on Larsmo-Öjan vetereenien pyhiinvaelluspaikka. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyvään korsun paikkaan tuhottiin Summan tukilinjan murtumispäivänä 13.2.1940 yli 20 ruotsinkielisen rannikon tykkimiestä"

32 heitä taisi kaikkiaan olla tuon kirjan mukaan.


http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_talvisodan_tykistöyksiköistä

RaskPsto 2, Vaasa, Kämärä, 12x150 H/14

Eki Oksanen kertoo kirjassaan Summan miehet vastaavanlaisesta korsuunahtaumistapauksesta. Siinä suomenruotsalaiset makasi paniikissa korsun lattialla kesken taistelun ja vain muutama mies oli vitjassa.

Tuossa on hieman johdantoa: Nyt ei oltukaan "Etulinjan edessä" vaan jopa 2 km tukilinjojen takana ja korsuun jäätiin "mottiin"... sinne kuoli 32 miestä, pääosin suomenruotsalaisia.

RsPsto 2

"Muutama kilometri etulinjasta sijaitsi korsu, Lisa -nimeltään, joka kuului 2/Rask.P.sto 2:lle. Etulinjan revetessä venäläiset pääsivät ajamaan vaunuilla korsun maastoon ja vetäytyminen korsusta kävi mahdottomaksi. Tarinat jäivät elämään. Ketä korsuun oli todellisuudessa jäänyt? Monet kadonneet olivat kotoisin samalta paikkakunnalta. Epätietoisuus jatkui aina jatkosodan ensimmäiseen syksyyn, jolloin tämä ns. surmakorsu avattiin ja lopullisesti selvisi 32 kadonneen kohtalo."

Kirjasta, Summan surmankorsu ja Miljoonalinnakkeen tuho, (Vakka-Suomen Suojeluskuntien Perinneyhdistys ry.)

Sivulta 7 suora lainaus kirjoitusvirheineen: "Viisi vaunua ajoi klo 15 tienoilla tukilinjasta kahden kilometrin päässä olleen Rask Psto 2:n tuliasemiin. Tykkimiehet yrittivät epätoivoisesti saada raskaita haupitsejaan suorasuuntausammuntaan, mutta miesvoimin se ei onnistunut, ja vaunut pakottivat tykkimiehet vetäytymään niin nopeasti, että koko patteriston tykkikalusto jäi viholliselle. Osa miehistä turvautui Lisa -korsuun, jonka vihollinen piiritti. Kun suomalaiset eivät antautuneet, venäläiset räjäyttivät korsun 14. päivänä. Korsussa kaatui 32 sotilasta, suurin osa Rask Psto 2:n ruotsinkielisiä miehiä. He olivat kotoisin Pohjanmaalta, pääosin Larsmon-Luodon ja Öjan pitäjistä, joista johtunen patterikin oli saanut miesten keskuudessa Larsmo-Öja-patteri -nimen."

Kirjassa on tarkka kuvaus korsun kaivauksista sivuilla 113-126

Eräs korsuun jääneistä 32:sta miehestä oli sivari Kjell Westön ukki. Näin siis tuon Summan surmankorsu -kirjan mukaan.

150H/14j kirjoitti:

>tykit ei toimineet<

Vai oliko sittenkin niin ettei kaikki tykkimiehet toimineet?

Monkako tykkiä suomalaisilla oli Lähteen kaistalla? Siellä oli huomattava osa Suomen raskaimpaan kalustoon kuuluvia tykkejä eli niitä Japanilaisia haupitseja ja sinne ne sitten jäikin, ammuksineen! Niillä oli tiettävästi ammuksia mutta eipä tykkimiehet osanneet tai pystyneet niillä suora-ammuntaan.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaisen_kenttätykistön_kalusto_talvisodassa

Kirja nimeltä Summan surmankorsu ja Miljoonalinnakkeen tuho on erikoinen kirja erikoisesta tapahtumasta, jossa takalinjan tykkimiehet paineli korsuun piiloon ja naapuri räjäytti lopulta korsun miesten niskaan! Tykkimiehet kaivettiin esiin vasta 1941.

150 H/14j

http://www.jaegerplatoon.net/ARTILLERY6.htm

"Finnish use: 12 captured in Civil War of 1918. White Army didn't use them in that war. Field Artillery used during Winter War them until 11 were lost 13th of February 1940."

Summan surmankorsu ja Miljoonalinnakkeen tuho Vakka-Suomen Suojeluskuntien Perinneyhdistys ry, kuv. 220 s.

http://www.luetutkirjat.fi/Valmiit/summansurma.htm

"Muutama kilometri etulinjasta sijaitsi korsu, Lisa -nimeltään, joka kuului 2/Rask.P.sto 2:lle."

Tuossa on kuvia ja juttua

http://www.matkaviljanen.fi/sotahistoriaa.htm

"Lisa korsu Summassa on Larsmo-Öjan vetereenien pyhiinvaelluspaikka. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyvään korsun paikkaan tuhottiin Summan tukilinjan murtumispäivänä 13.2.1940 yli 20 ruotsinkielisen rannikon tykkimiestä"

32 heitä taisi kaikkiaan olla tuon kirjan mukaan.


http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_talvisodan_tykistöyksiköistä

RaskPsto 2, Vaasa, Kämärä, 12x150 H/14

Eki Oksanen kertoo kirjassaan Summan miehet vastaavanlaisesta korsuunahtaumistapauksesta. Siinä suomenruotsalaiset makasi paniikissa korsun lattialla kesken taistelun ja vain muutama mies oli vitjassa.

Tuossa on hieman johdantoa: Nyt ei oltukaan "Etulinjan edessä" vaan jopa 2 km tukilinjojen takana ja korsuun jäätiin "mottiin"... sinne kuoli 32 miestä, pääosin suomenruotsalaisia.

RsPsto 2

"Muutama kilometri etulinjasta sijaitsi korsu, Lisa -nimeltään, joka kuului 2/Rask.P.sto 2:lle. Etulinjan revetessä venäläiset pääsivät ajamaan vaunuilla korsun maastoon ja vetäytyminen korsusta kävi mahdottomaksi. Tarinat jäivät elämään. Ketä korsuun oli todellisuudessa jäänyt? Monet kadonneet olivat kotoisin samalta paikkakunnalta. Epätietoisuus jatkui aina jatkosodan ensimmäiseen syksyyn, jolloin tämä ns. surmakorsu avattiin ja lopullisesti selvisi 32 kadonneen kohtalo."

Kirjasta, Summan surmankorsu ja Miljoonalinnakkeen tuho, (Vakka-Suomen Suojeluskuntien Perinneyhdistys ry.)

Sivulta 7 suora lainaus kirjoitusvirheineen: "Viisi vaunua ajoi klo 15 tienoilla tukilinjasta kahden kilometrin päässä olleen Rask Psto 2:n tuliasemiin. Tykkimiehet yrittivät epätoivoisesti saada raskaita haupitsejaan suorasuuntausammuntaan, mutta miesvoimin se ei onnistunut, ja vaunut pakottivat tykkimiehet vetäytymään niin nopeasti, että koko patteriston tykkikalusto jäi viholliselle. Osa miehistä turvautui Lisa -korsuun, jonka vihollinen piiritti. Kun suomalaiset eivät antautuneet, venäläiset räjäyttivät korsun 14. päivänä. Korsussa kaatui 32 sotilasta, suurin osa Rask Psto 2:n ruotsinkielisiä miehiä. He olivat kotoisin Pohjanmaalta, pääosin Larsmon-Luodon ja Öjan pitäjistä, joista johtunen patterikin oli saanut miesten keskuudessa Larsmo-Öja-patteri -nimen."

Kirjassa on tarkka kuvaus korsun kaivauksista sivuilla 113-126

Eräs korsuun jääneistä 32:sta miehestä oli sivari Kjell Westön ukki. Näin siis tuon Summan surmankorsu -kirjan mukaan.

Lue lisää

Taas hajusi paljastaa sinut. Näet kovasti vaivaa asiasi ajamiseen. Hajusi alkaa jo kuvottamaan. Veteraaniemme kunniaa ei ryssä pysty miksikään muuttamaan.

150H/14j kirjoitti:

>tykit ei toimineet<

Vai oliko sittenkin niin ettei kaikki tykkimiehet toimineet?

Monkako tykkiä suomalaisilla oli Lähteen kaistalla? Siellä oli huomattava osa Suomen raskaimpaan kalustoon kuuluvia tykkejä eli niitä Japanilaisia haupitseja ja sinne ne sitten jäikin, ammuksineen! Niillä oli tiettävästi ammuksia mutta eipä tykkimiehet osanneet tai pystyneet niillä suora-ammuntaan.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaisen_kenttätykistön_kalusto_talvisodassa

Kirja nimeltä Summan surmankorsu ja Miljoonalinnakkeen tuho on erikoinen kirja erikoisesta tapahtumasta, jossa takalinjan tykkimiehet paineli korsuun piiloon ja naapuri räjäytti lopulta korsun miesten niskaan! Tykkimiehet kaivettiin esiin vasta 1941.

150 H/14j

http://www.jaegerplatoon.net/ARTILLERY6.htm

"Finnish use: 12 captured in Civil War of 1918. White Army didn't use them in that war. Field Artillery used during Winter War them until 11 were lost 13th of February 1940."

Summan surmankorsu ja Miljoonalinnakkeen tuho Vakka-Suomen Suojeluskuntien Perinneyhdistys ry, kuv. 220 s.

http://www.luetutkirjat.fi/Valmiit/summansurma.htm

"Muutama kilometri etulinjasta sijaitsi korsu, Lisa -nimeltään, joka kuului 2/Rask.P.sto 2:lle."

Tuossa on kuvia ja juttua

http://www.matkaviljanen.fi/sotahistoriaa.htm

"Lisa korsu Summassa on Larsmo-Öjan vetereenien pyhiinvaelluspaikka. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyvään korsun paikkaan tuhottiin Summan tukilinjan murtumispäivänä 13.2.1940 yli 20 ruotsinkielisen rannikon tykkimiestä"

32 heitä taisi kaikkiaan olla tuon kirjan mukaan.


http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_talvisodan_tykistöyksiköistä

RaskPsto 2, Vaasa, Kämärä, 12x150 H/14

Eki Oksanen kertoo kirjassaan Summan miehet vastaavanlaisesta korsuunahtaumistapauksesta. Siinä suomenruotsalaiset makasi paniikissa korsun lattialla kesken taistelun ja vain muutama mies oli vitjassa.

Tuossa on hieman johdantoa: Nyt ei oltukaan "Etulinjan edessä" vaan jopa 2 km tukilinjojen takana ja korsuun jäätiin "mottiin"... sinne kuoli 32 miestä, pääosin suomenruotsalaisia.

RsPsto 2

"Muutama kilometri etulinjasta sijaitsi korsu, Lisa -nimeltään, joka kuului 2/Rask.P.sto 2:lle. Etulinjan revetessä venäläiset pääsivät ajamaan vaunuilla korsun maastoon ja vetäytyminen korsusta kävi mahdottomaksi. Tarinat jäivät elämään. Ketä korsuun oli todellisuudessa jäänyt? Monet kadonneet olivat kotoisin samalta paikkakunnalta. Epätietoisuus jatkui aina jatkosodan ensimmäiseen syksyyn, jolloin tämä ns. surmakorsu avattiin ja lopullisesti selvisi 32 kadonneen kohtalo."

Kirjasta, Summan surmankorsu ja Miljoonalinnakkeen tuho, (Vakka-Suomen Suojeluskuntien Perinneyhdistys ry.)

Sivulta 7 suora lainaus kirjoitusvirheineen: "Viisi vaunua ajoi klo 15 tienoilla tukilinjasta kahden kilometrin päässä olleen Rask Psto 2:n tuliasemiin. Tykkimiehet yrittivät epätoivoisesti saada raskaita haupitsejaan suorasuuntausammuntaan, mutta miesvoimin se ei onnistunut, ja vaunut pakottivat tykkimiehet vetäytymään niin nopeasti, että koko patteriston tykkikalusto jäi viholliselle. Osa miehistä turvautui Lisa -korsuun, jonka vihollinen piiritti. Kun suomalaiset eivät antautuneet, venäläiset räjäyttivät korsun 14. päivänä. Korsussa kaatui 32 sotilasta, suurin osa Rask Psto 2:n ruotsinkielisiä miehiä. He olivat kotoisin Pohjanmaalta, pääosin Larsmon-Luodon ja Öjan pitäjistä, joista johtunen patterikin oli saanut miesten keskuudessa Larsmo-Öja-patteri -nimen."

Kirjassa on tarkka kuvaus korsun kaivauksista sivuilla 113-126

Eräs korsuun jääneistä 32:sta miehestä oli sivari Kjell Westön ukki. Näin siis tuon Summan surmankorsu -kirjan mukaan.

Lue lisää

Neukku kasasi bunkkerin katolle 225 kg trotyyliä ja posautti sen. Stalinkin ihmetteli miksi suomalaiset bunkkerissa olleet miehet eivät antautuneet vaikka sitä heille tarjottiin. Bunkkerin katto putosi alas 9 m kokoiselta alalta.

Ei luulisi kenenkään noin typeryksiä kirjoittavan mutta aina vaan näkyy löytyvän joku joka alittaa ihmisen tyhmyyden oletetun alarajan.

Petos tietenkin hoidettiin niin, että ei annettu kranuja. Lähetettiin tykit, joita miehet eivät takuuvarmasti osaisi käyttää ja muutenkin lähetettiin paikalla uppo-outo porukka, joka ei tuntenut puolustusaluettaan ollenkaan.

Summaanhan ei lopulta annettu kranaatteja enää oikeastaan ollenkaan kun ei muuten saatu rintamaa murtumaan.

viisas mies. kirjoitti:

Ei luulisi kenenkään noin typeryksiä kirjoittavan mutta aina vaan näkyy löytyvän joku joka alittaa ihmisen tyhmyyden oletetun alarajan.

Petos tietenkin hoidettiin niin, että ei annettu kranuja. Lähetettiin tykit, joita miehet eivät takuuvarmasti osaisi käyttää ja muutenkin lähetettiin paikalla uppo-outo porukka, joka ei tuntenut puolustusaluettaan ollenkaan.

Summaanhan ei lopulta annettu kranaatteja enää oikeastaan ollenkaan kun ei muuten saatu rintamaa murtumaan.

Lue lisää

lähes kaikki irtoava materiaali tammikuun alusta alkaen. Aseet, ampumatarvikkeet ja täydennysmiehistö. Hyökkääjällä vain oli moninkertaiset voimavarat.

Ei rintamalle lähetetty mitään tykkejä ilman osaavia käyttäjiä. Ei sellaiseen ollut varaa kuin pölhöjen mielikuvituksessa. Kyseessä oli sitäpaitsi 37 mm Boforsit, joita kyllä osatiin käyttää. Oli mm. tuhottujen tykkien miehistöjä.Summassa ammuttiin päivittäin enmmän kuin missään muualla eli noin 3000-3300 ls päivässä. Sekin oli liian vähän, mutta moninkertainen määrä esimerkiksi Laatokan pohjoispuoleen verraten. Kranaatteja ei yksinkertaisesti ollut enempää. Niitä mm. lainattiin naapuri- ja reservidivisioonilta. Niitä ei tässä cvaiheessa ollut varikoisssakaan, ennen kuin loppukuusta saatiin Ruotsista lisää ja oma tuotanto tehostui.

Vaihdettu pataljoona oli hieman lepoa saanut kokenut rintamajoukko, joka perehdytettiin tilanteeseen aivan tavanomaisesti ja oli vastuussa yli kaksi vrk ennen suurhyökkäyksen alkua.

On turha esittää valeita asiassa, joka tunnetaan perin juurin ja josta mukana olleet ovat kirjoittaneet selvitykset.

annettiin kirjoitti:

lähes kaikki irtoava materiaali tammikuun alusta alkaen. Aseet, ampumatarvikkeet ja täydennysmiehistö. Hyökkääjällä vain oli moninkertaiset voimavarat.

Ei rintamalle lähetetty mitään tykkejä ilman osaavia käyttäjiä. Ei sellaiseen ollut varaa kuin pölhöjen mielikuvituksessa. Kyseessä oli sitäpaitsi 37 mm Boforsit, joita kyllä osatiin käyttää. Oli mm. tuhottujen tykkien miehistöjä.Summassa ammuttiin päivittäin enmmän kuin missään muualla eli noin 3000-3300 ls päivässä. Sekin oli liian vähän, mutta moninkertainen määrä esimerkiksi Laatokan pohjoispuoleen verraten. Kranaatteja ei yksinkertaisesti ollut enempää. Niitä mm. lainattiin naapuri- ja reservidivisioonilta. Niitä ei tässä cvaiheessa ollut varikoisssakaan, ennen kuin loppukuusta saatiin Ruotsista lisää ja oma tuotanto tehostui.

Vaihdettu pataljoona oli hieman lepoa saanut kokenut rintamajoukko, joka perehdytettiin tilanteeseen aivan tavanomaisesti ja oli vastuussa yli kaksi vrk ennen suurhyökkäyksen alkua.

On turha esittää valeita asiassa, joka tunnetaan perin juurin ja josta mukana olleet ovat kirjoittaneet selvitykset.

Lue lisää

Halsti kertoo Talvisotaa käsittelevässä kirjassaan kuinka tilanne Lähteen lohkolla ei voinut olla täysin epätoivoinen koskapa irtaantuminenkin kerran onnistui. Kyseisen porukan tappiot kertoo mitä tapahtui. ainoa asia on vaan se, että niitäpä ei julkaista missään! Kokonaistappiot kyllä löytyy ja se on noin 50% mutta paljonko kaatui? Tappioihin kun lasketaan kaikki mahdolliset kajahtaneista tossu-ukoihin, jotka paineli karkuun häntä suorana!

Sama juttu toistuu II/JR13 kohdalla, josta puhutaan aina kuinka se kärsi tuhoisia tappioita. Kun vertaat Jarl Gallenin kirjan Tre bataljoner tappiotilastoja niin huomaat että ei ne poikenneet muiden vastaavista.

Näin oli! kirjoitti:

Halsti kertoo Talvisotaa käsittelevässä kirjassaan kuinka tilanne Lähteen lohkolla ei voinut olla täysin epätoivoinen koskapa irtaantuminenkin kerran onnistui. Kyseisen porukan tappiot kertoo mitä tapahtui. ainoa asia on vaan se, että niitäpä ei julkaista missään! Kokonaistappiot kyllä löytyy ja se on noin 50% mutta paljonko kaatui? Tappioihin kun lasketaan kaikki mahdolliset kajahtaneista tossu-ukoihin, jotka paineli karkuun häntä suorana!

Sama juttu toistuu II/JR13 kohdalla, josta puhutaan aina kuinka se kärsi tuhoisia tappioita. Kun vertaat Jarl Gallenin kirjan Tre bataljoner tappiotilastoja niin huomaat että ei ne poikenneet muiden vastaavista.

Lue lisää

23.D paineli karkuun eli kirjaimellisesti hajaantui ja lähti käveleen. Aseet käännettiin omia upseereita kohden kun yrittivät saada miehiä lähtemään vastahyökkäykseen. Minnekäs se tapahtuma on unohdettu?

Näin oli! kirjoitti:

Halsti kertoo Talvisotaa käsittelevässä kirjassaan kuinka tilanne Lähteen lohkolla ei voinut olla täysin epätoivoinen koskapa irtaantuminenkin kerran onnistui. Kyseisen porukan tappiot kertoo mitä tapahtui. ainoa asia on vaan se, että niitäpä ei julkaista missään! Kokonaistappiot kyllä löytyy ja se on noin 50% mutta paljonko kaatui? Tappioihin kun lasketaan kaikki mahdolliset kajahtaneista tossu-ukoihin, jotka paineli karkuun häntä suorana!

Sama juttu toistuu II/JR13 kohdalla, josta puhutaan aina kuinka se kärsi tuhoisia tappioita. Kun vertaat Jarl Gallenin kirjan Tre bataljoner tappiotilastoja niin huomaat että ei ne poikenneet muiden vastaavista.

Lue lisää

Talvisodan historian 2. osan sivulla 138 II/JR 9:n komentaja kapteeni A. Lindman ilmoittaa pataljoonansa taisteluvahvuudeksi rintamalta irroituksen jälkeen 165 miestä , kun se rintamaan mennessä oli ollut noin 600 lohkolla olevat suomenkieliset joukot mukaanlukien. Oma vahvuus oli silloin noin 400. Joukko oli muodostettava uudelleen. Lindman jatkoi komentajana. Hän kaatui jatkosodassa.

Valehtelijoita näkyy olevan muitakin kuin tämä pöllö korppi.
Onneksi näiden valehtelijoiden vahvana tukena ovat myös hurrivihaajat. Siinä on todellinen tiedon ja sotataidon yhteisrintama! Onneksi olkoon! Jos joku ei noihin usko, niin oma on vikansa.

Kysyn vaan kirjoitti:

23.D paineli karkuun eli kirjaimellisesti hajaantui ja lähti käveleen. Aseet käännettiin omia upseereita kohden kun yrittivät saada miehiä lähtemään vastahyökkäykseen. Minnekäs se tapahtuma on unohdettu?

Lue lisää

Eihän 23.D:n taisteluarvo mikään erityinen ollut. Irtaantumisia ja luvattomia perääntymisiä tapahtui ja karkureitakin tuli aika lailla. 23.D taisteli myös erittäin suurta ylivoimaa vastaan melko heikolla tykistötuella ja panssarintorjunnalla. Kyllä divisioonan rippeet pitivät asemnsa sodan loppuun asti.

tapahtui? kirjoitti:

Eihän 23.D:n taisteluarvo mikään erityinen ollut. Irtaantumisia ja luvattomia perääntymisiä tapahtui ja karkureitakin tuli aika lailla. 23.D taisteli myös erittäin suurta ylivoimaa vastaan melko heikolla tykistötuella ja panssarintorjunnalla. Kyllä divisioonan rippeet pitivät asemnsa sodan loppuun asti.

Lue lisää

23.D:n lohkolla oli tie auki ajaa vaikka suoraan Viipuriin mutta N-liiton joukkojen johto oli niin onnettoman huonoa, että eivät osanneet käyttää hyväkseen tilannetta vaikka vastassa ei ollut enää juuri ketään. Totuus on, että 23. D romahti täysin ja menetti 90 %:sti taisteluarvonsa. Neukku ei sitä ilmeisesti huomannut ja luuli vastarinnan olevan entisenlaistaan kunhan edes muutama ukko ammuskeli heitä vastaan.

Kysyn pois vaan kirjoitti:

23.D:n lohkolla oli tie auki ajaa vaikka suoraan Viipuriin mutta N-liiton joukkojen johto oli niin onnettoman huonoa, että eivät osanneet käyttää hyväkseen tilannetta vaikka vastassa ei ollut enää juuri ketään. Totuus on, että 23. D romahti täysin ja menetti 90 %:sti taisteluarvonsa. Neukku ei sitä ilmeisesti huomannut ja luuli vastarinnan olevan entisenlaistaan kunhan edes muutama ukko ammuskeli heitä vastaan.

Lue lisää

Viipurin itäpuolella siellä Tammisuon, Talin ja Konkkalan suunnassa. Ei se koskaan kokonaan hajonnut, vaikka vaikeaa olikin ja yksi pataljoona joutui aivan sodan loppupäivinä pakokauhuun paeten asemistaan. Divisioonan apuna oli mm. pari jääkäripataljoonaa ja eräitä muita joukkoja.

Sodan päättyessä tilanne oli äärimmäisen täpärä. Seuraava hyökkäys olisi todennäköisesti johtanut läpimurtoon. Joukkojen syyttäminen murtumisesta ylivoiman edessä on kohtuutonta.

Mikä on ? kirjoitti:

Talvisodan historian 2. osan sivulla 138 II/JR 9:n komentaja kapteeni A. Lindman ilmoittaa pataljoonansa taisteluvahvuudeksi rintamalta irroituksen jälkeen 165 miestä , kun se rintamaan mennessä oli ollut noin 600 lohkolla olevat suomenkieliset joukot mukaanlukien. Oma vahvuus oli silloin noin 400. Joukko oli muodostettava uudelleen. Lindman jatkoi komentajana. Hän kaatui jatkosodassa.

Valehtelijoita näkyy olevan muitakin kuin tämä pöllö korppi.
Onneksi näiden valehtelijoiden vahvana tukena ovat myös hurrivihaajat. Siinä on todellinen tiedon ja sotataidon yhteisrintama! Onneksi olkoon! Jos joku ei noihin usko, niin oma on vikansa.

Lue lisää

>>Talvisodan historian 2. osan sivulla 138 II/JR 9:n komentaja kapteeni A. Lindman ilmoittaa

"Siinä faktaa, 600 kpl !!! Silti vielä joku kehtaa ulvoa miten 10 000 lisäkranua olisi ollut niin vähän, että ei niitä olisi kannattanut Kannaksen ratkaisutaisteluihin säästää ja kuljettaa. Paljon järkevämpää oli räiskiä ne pitkin Kuhmon korpia."

Tähänkö kaatui Suomen noin lähellä ollut Talvisodan voitto?

Oliko Talvisodan voittomme kiinni noista 10 000 kranaatista Summan rintamalla, jotka olisi sinun käsityksesi mukaan tuoda sinne juuri Kuhmosta? Entä kuinka Talvisota olisi kehittynyt noiden kranaattien ampumisen jälkeen?

Vieläkö jaksat toitottaa noista Kuhmon kranaateista vaikka täällä on jo moneen kertaan osoitettu miksi niitä ei olisi voitu kiikuttaa, ja miksi ei kiikutettu Kannakselle?

koko Talvisodan? kirjoitti:

"Siinä faktaa, 600 kpl !!! Silti vielä joku kehtaa ulvoa miten 10 000 lisäkranua olisi ollut niin vähän, että ei niitä olisi kannattanut Kannaksen ratkaisutaisteluihin säästää ja kuljettaa. Paljon järkevämpää oli räiskiä ne pitkin Kuhmon korpia."

Tähänkö kaatui Suomen noin lähellä ollut Talvisodan voitto?

Lue lisää

vai miksi piti aloittaa älytön irvailu. Luuletko, että tuolle "vitsillesi" kukaan nauraa?

Heitä asiaa jos sinulla sellaista on.

10 000 kranaatista? kirjoitti:

Oliko Talvisodan voittomme kiinni noista 10 000 kranaatista Summan rintamalla, jotka olisi sinun käsityksesi mukaan tuoda sinne juuri Kuhmosta? Entä kuinka Talvisota olisi kehittynyt noiden kranaattien ampumisen jälkeen?

Lue lisää

tosi säälittävä. Voi teitä kolpakkostrategeja, ei teille jaksa enää edes nauraa. Ihan sama onko teidänlaisianne olemassa vaiko ei.

Nuristimaad kirjoitti:

tosi säälittävä. Voi teitä kolpakkostrategeja, ei teille jaksa enää edes nauraa. Ihan sama onko teidänlaisianne olemassa vaiko ei.

Miksi et edes sinä vastaa, vaan aloit panettelemaan? Esittäjästrategilla (Korppi) oli erittäin vahva mielipide, jotta muutama tuhat kranaattia olisi tehnyt selvää Summan venäläisistä, niin kyllä kai hänellä on myös visio kerrottavanaan, kui olisi ollut Talvisodan lopputuloksen laita. Minäkö se hölmö olenkin eikä hän, kun kehtasin kysyä tärkeästä asiasta, niistä Kuhmon kranuista.

"tosi säälittävä. Voi teitä kolpakkostrategeja, ei teille jaksa enää edes nauraa. Ihan sama onko teidänlaisianne olemassa vaiko ei."

Kuhmon kranut kirjoitti:

Miksi et edes sinä vastaa, vaan aloit panettelemaan? Esittäjästrategilla (Korppi) oli erittäin vahva mielipide, jotta muutama tuhat kranaattia olisi tehnyt selvää Summan venäläisistä, niin kyllä kai hänellä on myös visio kerrottavanaan, kui olisi ollut Talvisodan lopputuloksen laita. Minäkö se hölmö olenkin eikä hän, kun kehtasin kysyä tärkeästä asiasta, niistä Kuhmon kranuista.

"tosi säälittävä. Voi teitä kolpakkostrategeja, ei teille jaksa enää edes nauraa. Ihan sama onko teidänlaisianne olemassa vaiko ei."

Lue lisää

Jos kranuja on enää 600 ja siihen tuodaan yhtä-äkin 10 000 lisää niin täytyy olla sinun kaltaisesi strategi jos toteaa, että ei sillä olisi ollut mitään merkitystä. Kyllä 10 000 kranaua lasautettuna niihin valtaisiin laumoihin olisi muuttanut tilanteen aivan ratkaisevasti. Mutta jos et ymmärrä niin et ymmärrä, turha sitä sinulle on jankuttaa.

Jos Ihantalan puolustajilla -44 olisi ollutkin vain 600 kranua käytettävissään niin mitä veikkaat, miten olisi käynyt. Missä Puna-armeija olisi pysähtynyt? Vai oletko edelleen sitä mieltä, että Ihantalassakaan ei tykistöllä ollut mitään merkitystä.

Nuristimaad kirjoitti:

vai miksi piti aloittaa älytön irvailu. Luuletko, että tuolle "vitsillesi" kukaan nauraa?

Heitä asiaa jos sinulla sellaista on.

"Silti vielä joku kehtaa ulvoa miten 10 000 lisäkranua olisi ollut niin vähän, että ei niitä olisi kannattanut Kannaksen ratkaisutaisteluihin säästää ja kuljettaa. Paljon järkevämpää oli räiskiä ne pitkin Kuhmon korpia."

Jos näin paljon olet nähnyt vaivaa jossitteluihisi Kuhmon 10 000 kranaateista, jotka näkemyksesi mukaan olisi pitänyt kuskata Summaan ja ampua ne siellä. Niin kyllä kyseistä hypoteesiasi on lupa yrittää avata. Kuinka sota sen jälkeen olisi kehittynyt Kuhmossa, ja ennen kaikkea, kuinka tapahtumat olisivat edenneet Summan rintamalla, kyseisten kranaatien ampumisen JÄLKEEN?

käytössä Summan taistelujen aikana. Silloin olivat varikotkin ja II AK:N AKM täysin tyhjiä. Kranaattitilanne parani helmikuun lopussa, kun lähetykset Ruotsista, Ranskasta ja Englannista saatiin käyttöön. Niitä oli silti niukasti koko armeijaa ajatellen. Myös oma tuotanto kasvoi koko ajan.

On siis huomattava, että II AK:n AKM oli yksi porrastuspaikka. Ammuksia oli lisäksi varikoisssa, Kannaksen armeijan varastoissa ja divisioonilla aina tykkiasemis myöten. Niitä ei tietenkään lähdetty luovuttelemaan. Materiaalia kuljetettiin koko ajan lisää. Siinäkin oli omat ongelmansa. Se on myös vaikuttanut, ettei Kuhmosta lähdetty materiaalia kuljettamaan.

Oma tuotanto oli tuossa vaiheessa 4 000 kevyen tykistön laukausta päivässä, joten tarvikkeita saatiin koko ajan lisää. Se lienee ollut syynä siihen, että rintamalta toiselle ei katsottu tarpeelliseksi kranaatteja kuljetella. Kaikkialla niitä tarvittiin. Kannaksen painopistesuunnissa divisioonien päiväannos oli noin 500-600 kranaattia tykistölle ja heittimet päälle. Päivittäin ammuttiin II AK:n ja Rannikkoryhmän alueella
ainakin 5 000 laukausta. Koko armeijan päiväkulutus oli maaliskuussa keskimäärin 14 000 heittimistö mukaanlukien. Kuhmon kranaatit eivät pääosin sopineet Kannaksen tykkimalleihin.

Maaliskuussa ammuttiin tykistöllä ja heittimistöllä 178 100 laukausta. Kuhmon osuus on siitä noin 6 %. Lisäksi tuskin olisi lähdetty tuomaan muuta kuin Kannaksen tykkeihin sopivat. Kyseessä olisi siis ollut ehkä 4000-5000 ls. Lisänä sekin tietysti, mutta tuskin ratkaiseva. Kuhmon tulenkäyttöä voidaan pitaa tuhlailevana, mutta ei ratkaisevana.

Ongelma oli nimenomaan raskaan tykistön ja sen laukausten puute. Sen lisäksi panssarin- ja ilmatorjunta olivat heikoissa kantimissa. Joukot olivat loppuun uupuneet. Kuvitelma muutaman tuhannen kranaatin ihmeitä tekevästä voimasta on lapsellista tietämättömyyttä. Kranaatteja olisi tarvittu vähintään kymmeniä tuhansia, enne kuin sillä todella olisi ollut merkitystä. Nyt maksettiin rauhan ajan laiminlyönneistä. Oliko Kuhmossa kranaatteja tai, ei olltu enää ratkaiseva tekijä.

Korppi ! kirjoitti:

Jos kranuja on enää 600 ja siihen tuodaan yhtä-äkin 10 000 lisää niin täytyy olla sinun kaltaisesi strategi jos toteaa, että ei sillä olisi ollut mitään merkitystä. Kyllä 10 000 kranaua lasautettuna niihin valtaisiin laumoihin olisi muuttanut tilanteen aivan ratkaisevasti. Mutta jos et ymmärrä niin et ymmärrä, turha sitä sinulle on jankuttaa.

Jos Ihantalan puolustajilla -44 olisi ollutkin vain 600 kranua käytettävissään niin mitä veikkaat, miten olisi käynyt. Missä Puna-armeija olisi pysähtynyt? Vai oletko edelleen sitä mieltä, että Ihantalassakaan ei tykistöllä ollut mitään merkitystä.

Lue lisää

", kui olisi ollut Talvisodan lopputuloksen laita. "

Vielä kerran. Miten Talvisota olisi kehittynyt noiden 10 000 kranaatin ampumisen JÄLKEEN?

"Jos Ihantalan puolustajilla -44 olisi ollutkin vain 600 kranua käytettävissään niin mitä veikkaat, miten olisi käynyt."
Entäpä jos sielläkin olisi ollut VAIN 10 000 kranaattia, meinaatko että määrä olisi riittänyt?
Niinpä, miten olisi käynyt? Olet sinä varsinainen tykistö spesialisti.

eivät olleet kirjoitti:

käytössä Summan taistelujen aikana. Silloin olivat varikotkin ja II AK:N AKM täysin tyhjiä. Kranaattitilanne parani helmikuun lopussa, kun lähetykset Ruotsista, Ranskasta ja Englannista saatiin käyttöön. Niitä oli silti niukasti koko armeijaa ajatellen. Myös oma tuotanto kasvoi koko ajan.

On siis huomattava, että II AK:n AKM oli yksi porrastuspaikka. Ammuksia oli lisäksi varikoisssa, Kannaksen armeijan varastoissa ja divisioonilla aina tykkiasemis myöten. Niitä ei tietenkään lähdetty luovuttelemaan. Materiaalia kuljetettiin koko ajan lisää. Siinäkin oli omat ongelmansa. Se on myös vaikuttanut, ettei Kuhmosta lähdetty materiaalia kuljettamaan.

Oma tuotanto oli tuossa vaiheessa 4 000 kevyen tykistön laukausta päivässä, joten tarvikkeita saatiin koko ajan lisää. Se lienee ollut syynä siihen, että rintamalta toiselle ei katsottu tarpeelliseksi kranaatteja kuljetella. Kaikkialla niitä tarvittiin. Kannaksen painopistesuunnissa divisioonien päiväannos oli noin 500-600 kranaattia tykistölle ja heittimet päälle. Päivittäin ammuttiin II AK:n ja Rannikkoryhmän alueella
ainakin 5 000 laukausta. Koko armeijan päiväkulutus oli maaliskuussa keskimäärin 14 000 heittimistö mukaanlukien. Kuhmon kranaatit eivät pääosin sopineet Kannaksen tykkimalleihin.

Maaliskuussa ammuttiin tykistöllä ja heittimistöllä 178 100 laukausta. Kuhmon osuus on siitä noin 6 %. Lisäksi tuskin olisi lähdetty tuomaan muuta kuin Kannaksen tykkeihin sopivat. Kyseessä olisi siis ollut ehkä 4000-5000 ls. Lisänä sekin tietysti, mutta tuskin ratkaiseva. Kuhmon tulenkäyttöä voidaan pitaa tuhlailevana, mutta ei ratkaisevana.

Ongelma oli nimenomaan raskaan tykistön ja sen laukausten puute. Sen lisäksi panssarin- ja ilmatorjunta olivat heikoissa kantimissa. Joukot olivat loppuun uupuneet. Kuvitelma muutaman tuhannen kranaatin ihmeitä tekevästä voimasta on lapsellista tietämättömyyttä. Kranaatteja olisi tarvittu vähintään kymmeniä tuhansia, enne kuin sillä todella olisi ollut merkitystä. Nyt maksettiin rauhan ajan laiminlyönneistä. Oliko Kuhmossa kranaatteja tai, ei olltu enää ratkaiseva tekijä.

Lue lisää

>>Kranaattitilanne parani helmikuun lopussa, kun lähetykset Ruotsista, Ranskasta ja Englannista saatiin käyttöön

Syytä muistaa tämäki kirjoitti:

>>Kranaattitilanne parani helmikuun lopussa, kun lähetykset Ruotsista, Ranskasta ja Englannista saatiin käyttöön

asioiden vääristelyssäkin.

Ruotsista todella saatiin maaliskuussa 157 700 kevyen heittimen kranaattia paljon muun ohella. Kuormausvirheen takia sytyttimet tulivat muutaman päivän myöhässä. Heittimien laukaukset olivat tosi vähissä, mutta on muistettava, että kotimaasta saatiin sentään 1 200 päivässä ja 4800 ilman sytyttimiä.

Ruotsista saatiin sodan aikana noin 100 kenttätykkiä ja niihin 103 800 laukausta. Ilman niitä tilanne olisi ollut vielä paljon vaikeampi.Lisäksi tulivat vapaaehtoisjoukon tarvikkeet.

Ilman Ruotsin, Ranskan ja Italian apua ei esimerkiksi helmikuun suurhyökkäyksen aikana olisi ollut heittimistön kranaatteja jäljellä lainkaan.

On aivan turha esittää noita mielettömiä syytteitä. Miksi et pura hurrivihaasi jollain vihapalstalla? Ei ole kovin ylentävää todeta palstalla pyörivän muitakin syyntakeettomia kuin Korppi hengenheimolaisineen.

saisi olla kirjoitti:

asioiden vääristelyssäkin.

Ruotsista todella saatiin maaliskuussa 157 700 kevyen heittimen kranaattia paljon muun ohella. Kuormausvirheen takia sytyttimet tulivat muutaman päivän myöhässä. Heittimien laukaukset olivat tosi vähissä, mutta on muistettava, että kotimaasta saatiin sentään 1 200 päivässä ja 4800 ilman sytyttimiä.

Ruotsista saatiin sodan aikana noin 100 kenttätykkiä ja niihin 103 800 laukausta. Ilman niitä tilanne olisi ollut vielä paljon vaikeampi.Lisäksi tulivat vapaaehtoisjoukon tarvikkeet.

Ilman Ruotsin, Ranskan ja Italian apua ei esimerkiksi helmikuun suurhyökkäyksen aikana olisi ollut heittimistön kranaatteja jäljellä lainkaan.

On aivan turha esittää noita mielettömiä syytteitä. Miksi et pura hurrivihaasi jollain vihapalstalla? Ei ole kovin ylentävää todeta palstalla pyörivän muitakin syyntakeettomia kuin Korppi hengenheimolaisineen.

Lue lisää

Ruotsista on saatu 38 tykkiä ja saksalaismallisissa tykeissä on yleensä panzergranate patruunalaukaus (sytytin on ammuksen sisällä varmistettu siten, että laukeaa vasta lentoradan kaartaessa alas).
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaisen_kenttätykistön_kalusto_jatkosodassa#Joustolavettiset_tykit
Jos haluat jäkättää vastaan, niin käytä muuta lähdettä kuin Talvisodan historia.

Wikissä ei ole kirjoitti:

Ruotsista on saatu 38 tykkiä ja saksalaismallisissa tykeissä on yleensä panzergranate patruunalaukaus (sytytin on ammuksen sisällä varmistettu siten, että laukeaa vasta lentoradan kaartaessa alas).
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaisen_kenttätykistön_kalusto_jatkosodassa#Joustolavettiset_tykit
Jos haluat jäkättää vastaan, niin käytä muuta lähdettä kuin Talvisodan historia.

Lue lisää

Käytä sinäkin tuoreempaa lähdettä ja unohda tuollaiset Wikit! 101 tykkiä sanoo tuo teos eli Suomen Kenttätykistön historia, osa 2.

Talvisodan historia 1-4, osa 4 on vuodelta 1979. Senkin jälkeen on kyseistä aihetta tutkittu ja nyt asialla on olleet tykistön omat miehet eli Jyri Paulaharju, Matti Sinerma ja Matti Koskimaa.

Suomen Kenttätykistön historia (1-3), osa 2 kattaa vuodet 1939-1945 ja on vuodelta 1994, Kyseessä on 1. painos ja se on 15 vuotta tuoreempi teos ja luultavasti tiedotkin on hieman tarkemmat!

Suomen Kenttätykistön historia, osa 2:ssa on tarkat taulukot Talvisodan alun ja -ajan ammustilanteesta ja niiden lähteenä on Päämajan tykistökomentajan oma henkilökohtainen lista ampumatarvikkeiden kulutuksesta ja täydennyksestä. Lukemat on luonnollisesti erilaiset. Tykistökomentajan arvot perustuivat armeijakuntien ilmoituksiin ja varikkojen antamiin tietoihin.

Pannaanpas asiat oikeaan kontekstiinsä eli puhutaan VAIN kenttätykeistä. Tuossa luvussa, noin 250, lienee mukana kaikki PST -tykit ja IT-tykit jne.

Listaan vain karkeasti muutamia lukemia ilman aseiden kuntoa tai tyyppiä ja tarkkaa Suomeen saapumisaikaaa tms.

Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, sivu 530

Ruotsista ja Ranskasta Talvisodan aikana hankittu tykkikalusto:

Kenttätykkejä Ruotsista 101 kpl, joihin laukaksia 48 179 kpl,

-noista oli lainassa ainakin 24 kpl ja ne palautettiin huhtikuussa 1940.

Jäykkälavettisia kenttätykkejä Ranskasta 232 kpl, joihin laukaksia 258 000 kpl, helmi-maaliskuussa 1940

Joustolavettisia kenttätykkejä Ranskasta 84 kpl, joihin laukaksia 124 000 kpl, helmi-maalis-huhtikuussa 1940

Sivu 529:

Englannista saatiin tammikuussa 1940 24 kpl 114H18 tykkejä ja maaliskuussa lahjoituksena 30 kpl 84K18 kenttäkanuunoita.
Nuo 4.5" haupitsit ehtivät mukaan Talvisotaan.

Belgiasta ostettiin helmikuussa 1940 13 kpl 120H13 haupitseja ja 15 000 laukausta.

s. 532

Lisäksi Talvisodassa saatiin sotasaaliina 160 kenttätykkiä ja menetettiin 25 kpl, joista suurin kertamenetys oli Summassa Lähteen lohkolla menetetyt 11 kpl 150H14J eli ns. Japanilaishaupitsit. Lisäksi menetettiin 10 kpl jäykkälavettisia meripuolustuksen käytössä olleita kenttätykkejä.

Loppuun vielä kommentti ( s. 527) kuinka Ruotsin kavalan lehdistön takia Saksasta Talvisodan ensipäivinä lukkoon lyöty 54 kpl:een 105 mm haupitsikauppa 54 000 ammuksineen peruuntui!

saisi olla kirjoitti:

asioiden vääristelyssäkin.

Ruotsista todella saatiin maaliskuussa 157 700 kevyen heittimen kranaattia paljon muun ohella. Kuormausvirheen takia sytyttimet tulivat muutaman päivän myöhässä. Heittimien laukaukset olivat tosi vähissä, mutta on muistettava, että kotimaasta saatiin sentään 1 200 päivässä ja 4800 ilman sytyttimiä.

Ruotsista saatiin sodan aikana noin 100 kenttätykkiä ja niihin 103 800 laukausta. Ilman niitä tilanne olisi ollut vielä paljon vaikeampi.Lisäksi tulivat vapaaehtoisjoukon tarvikkeet.

Ilman Ruotsin, Ranskan ja Italian apua ei esimerkiksi helmikuun suurhyökkäyksen aikana olisi ollut heittimistön kranaatteja jäljellä lainkaan.

On aivan turha esittää noita mielettömiä syytteitä. Miksi et pura hurrivihaasi jollain vihapalstalla? Ei ole kovin ylentävää todeta palstalla pyörivän muitakin syyntakeettomia kuin Korppi hengenheimolaisineen.

Lue lisää

>>Ruotsista todella saatiin maaliskuussa 157 700 kevyen heittimen kranaattia paljon muun ohella. Kuormausvirheen takia sytyttimet tulivat muutaman päivän myöhässä.

Wikissä ei ole kirjoitti:

Ruotsista on saatu 38 tykkiä ja saksalaismallisissa tykeissä on yleensä panzergranate patruunalaukaus (sytytin on ammuksen sisällä varmistettu siten, että laukeaa vasta lentoradan kaartaessa alas).
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaisen_kenttätykistön_kalusto_jatkosodassa#Joustolavettiset_tykit
Jos haluat jäkättää vastaan, niin käytä muuta lähdettä kuin Talvisodan historia.

Lue lisää

tutkimustulos. Katso TSH 4 s 301. Se on alkuperäisistä asiakirjoista selvitetty. Osoita ne vääriksi. Wiki ei siihen riitä. Lisäksi olet osannut lukea taulukosta vain keveiden kanuunoiden kohdan.

Wikissä on lueteltu JATKOSODAN alun 66 tykkiä. Suurin ero on 75 K:ssa. Ne saatiin käytettyinä, joten osa on voitu ampua TS.ssa loppuun ja poistaa. Lisäksi eräitä malleja tuli vain muutama kappale. Ne on voitu poistaa.

Wiki on milloin kenenkin tekemä. TSH on "virallista" ja tarkistettua tutkimustulosta.

Olehan tarkempi! kirjoitti:

>>Ruotsista todella saatiin maaliskuussa 157 700 kevyen heittimen kranaattia paljon muun ohella. Kuormausvirheen takia sytyttimet tulivat muutaman päivän myöhässä.

sytyttimien myöhästyminen tahalliseksi. Kranaatit tulivat maaliskuun alkupäivinä. Niistä on 12. päivään reilu viikko.

ei ole kirjoitti:

tutkimustulos. Katso TSH 4 s 301. Se on alkuperäisistä asiakirjoista selvitetty. Osoita ne vääriksi. Wiki ei siihen riitä. Lisäksi olet osannut lukea taulukosta vain keveiden kanuunoiden kohdan.

Wikissä on lueteltu JATKOSODAN alun 66 tykkiä. Suurin ero on 75 K:ssa. Ne saatiin käytettyinä, joten osa on voitu ampua TS.ssa loppuun ja poistaa. Lisäksi eräitä malleja tuli vain muutama kappale. Ne on voitu poistaa.

Wiki on milloin kenenkin tekemä. TSH on "virallista" ja tarkistettua tutkimustulosta.

Lue lisää

Sweden Jan 1940: 8 - 75 mm cannon
Feb 1940 48 - 75mm cannon and 27,000 rounds

Mitä sanoo Niukkanen vastaan Suomi24 :n sadan päämiehet.

Wikaa kirjoitti:

Sweden Jan 1940: 8 - 75 mm cannon
Feb 1940 48 - 75mm cannon and 27,000 rounds

Mitä sanoo Niukkanen vastaan Suomi24 :n sadan päämiehet.

eivät ole tutkimus. Tietysti siellä on alkuperäisiä asiakirjoja, mutta tuskin esimerkiksi Ruotsin armeijan varastoista suoraan saadut materiaalit.
Kts TSH 4 s 265.

Sanotaan siis viel'ä kerran,että TSH on nimenomaan koottu PLM:n asiakirjoista sekä PM:n tykistökomentajan kulutustilastoista. Kukaan ei ole niitä kumonnut, eikä pystykään. Kaikki muut tiedot ovat vajaita tai virheellisiä. Poikkeuksena on kt:n historia, mutta se käsittää vain kenttätykistön asiat. Materiaalikysymys on paljon laajempi.

panssareita vastaan kirjoitti:

", kui olisi ollut Talvisodan lopputuloksen laita. "

Vielä kerran. Miten Talvisota olisi kehittynyt noiden 10 000 kranaatin ampumisen JÄLKEEN?

"Jos Ihantalan puolustajilla -44 olisi ollutkin vain 600 kranua käytettävissään niin mitä veikkaat, miten olisi käynyt."
Entäpä jos sielläkin olisi ollut VAIN 10 000 kranaattia, meinaatko että määrä olisi riittänyt?
Niinpä, miten olisi käynyt? Olet sinä varsinainen tykistö spesialisti.

Lue lisää

.....Entäpä jos sielläkin olisi ollut VAIN 10 000 kranaattia, meinaatko että määrä olisi riittänyt?.....

Meinaatko sinä kaikkitietävä että jos lyhyen rintamalohkon puolustajilla on joko vain 600 kpl tai 10 600 kpl kranaatteja niin ihan sama asia, ei mitään eroa? Jopas oletkin sotilaallinen nero, täytynee tunnustaa, vaikka ei sitä ihan heti uskoisikaan.

Jos Summa olisi jäänyt murtumatta niin tasan tarkkaan se olisi vaikuttanut koko Talvisodan lopputulokseen, ehkä rauha olisi tehty rintamalinjoilla.

Ajatteleva..... kirjoitti:

.....Entäpä jos sielläkin olisi ollut VAIN 10 000 kranaattia, meinaatko että määrä olisi riittänyt?.....

Meinaatko sinä kaikkitietävä että jos lyhyen rintamalohkon puolustajilla on joko vain 600 kpl tai 10 600 kpl kranaatteja niin ihan sama asia, ei mitään eroa? Jopas oletkin sotilaallinen nero, täytynee tunnustaa, vaikka ei sitä ihan heti uskoisikaan.

Jos Summa olisi jäänyt murtumatta niin tasan tarkkaan se olisi vaikuttanut koko Talvisodan lopputulokseen, ehkä rauha olisi tehty rintamalinjoilla.

Lue lisää

murto olisi tapahtunut ennen pitkää. Jos ei Summassa, niin jossain muualla. Hyvin hilkulla oli nytkin monessa paikassa.

Kannaksella oli sodan lopussa 32 pattaeristoa, noin 350 lähinnä kevyttä tykkiä.. Tietysti 10 000 ls olisi ollut hyvä lisä, mutta tuskin Kuhmosta olisi 5 000 - 6 000 enempää saatu. Se olisi ollut noin vajaa parisataa/psto ja 60-70/tuettava pataljoona. Tietysti se olisi voitu keskittää esimerkiksi yhdelle divisioonalle a 500 ls/psto. Sillä olisi ollut merkitystä parina -kolmena päivänä. Entäs sitten? Puna-armeija oli melko tunnoton tappioille. Ongelmana olivat nimenomaan panssarit, ei jalkaväki.

Kannakselle olisi tarvittu ainakin puolenkymmnetä raskasta patteristoa ja kymmeniä tuhansia kranaatteja, ennen kuin sillä olisi ollut merkitystä. Ongelmia oli paljon suurempia kuin puute kevyen tykistön kranaateisat. Niitä saatiin Kannakselle joka päivä noin 5 000-6 000 kpl. Se oli tietysti liian vähän, mutta ei pikkuperunoilla korjattavissa.

Nyt harjoitatte vain asiantuntematonta höpötystä.

sellainen, että kirjoitti:

murto olisi tapahtunut ennen pitkää. Jos ei Summassa, niin jossain muualla. Hyvin hilkulla oli nytkin monessa paikassa.

Kannaksella oli sodan lopussa 32 pattaeristoa, noin 350 lähinnä kevyttä tykkiä.. Tietysti 10 000 ls olisi ollut hyvä lisä, mutta tuskin Kuhmosta olisi 5 000 - 6 000 enempää saatu. Se olisi ollut noin vajaa parisataa/psto ja 60-70/tuettava pataljoona. Tietysti se olisi voitu keskittää esimerkiksi yhdelle divisioonalle a 500 ls/psto. Sillä olisi ollut merkitystä parina -kolmena päivänä. Entäs sitten? Puna-armeija oli melko tunnoton tappioille. Ongelmana olivat nimenomaan panssarit, ei jalkaväki.

Kannakselle olisi tarvittu ainakin puolenkymmnetä raskasta patteristoa ja kymmeniä tuhansia kranaatteja, ennen kuin sillä olisi ollut merkitystä. Ongelmia oli paljon suurempia kuin puute kevyen tykistön kranaateisat. Niitä saatiin Kannakselle joka päivä noin 5 000-6 000 kpl. Se oli tietysti liian vähän, mutta ei pikkuperunoilla korjattavissa.

Nyt harjoitatte vain asiantuntematonta höpötystä.

Lue lisää

....Ongelmana olivat nimenomaan panssarit, ei jalkaväki.-------

Neukku oppi sotimaan ja lopussa ongelmana olikin panssareita suojannut jalkaväki. Polttopullomiehiltä loppui elämä lyhyeen. Tykistö ja heittimistö olisi voinut erottaa jalkaväen tankeista jolloin lähitaistelumiehet olisivat päässeet taas tankkien kimppuun.

Lisäksi jalkaväen massakokoontumiset heti rintaman takana olisi voitu hajottaa alkuunsa. Ei niitä olisi neukku enää edes yrittänyt kun aina olisi ollut kokoontuvalla joukolla tappiot >50 %.

Jos tajuat mitä jo yksi srapnellikranaatti tekee tiheässä joukossa niin et väitä vastaan.

Niin se vain on. kirjoitti:

....Ongelmana olivat nimenomaan panssarit, ei jalkaväki.-------

Neukku oppi sotimaan ja lopussa ongelmana olikin panssareita suojannut jalkaväki. Polttopullomiehiltä loppui elämä lyhyeen. Tykistö ja heittimistö olisi voinut erottaa jalkaväen tankeista jolloin lähitaistelumiehet olisivat päässeet taas tankkien kimppuun.

Lisäksi jalkaväen massakokoontumiset heti rintaman takana olisi voitu hajottaa alkuunsa. Ei niitä olisi neukku enää edes yrittänyt kun aina olisi ollut kokoontuvalla joukolla tappiot >50 %.

Jos tajuat mitä jo yksi srapnellikranaatti tekee tiheässä joukossa niin et väitä vastaan.

Lue lisää

ollut käyttöä, keveilläkin. Ne olisi kuitenkin jaettu samalla niukkuuden järjestelmällä kuin kaikki muutkin. Ei niissä ollut erikseen käyttöohjetta. Antamalla vaikka 6 000 kranaattia pelkästään II AK:lle, olisi tiettyjen patteristojen tulitus voitu muutamana päivänä ehkä kasinkertaistaa. Hyökkääjä olisi kärsinyt hieman suuremmat tappiot. Se olisi korvannut ne, kuten nytkin ja jatkanut. Entäs sitten?

Ei kranaattipulaa ratkaista 70 vuotta jälkikäteen keksityllä taikatempulla. II AK sai nytkin joka päivä 5 000- 6 000 laukausta. Yhden-kahden päivän lisäannos ei olisi tuonut pysyvää ratkaisua. Siihen olisi tarvittu aivan toisenlaiset paukut.

On hupaisaa seurata, miten asia menee täysin yli tämän korppilauman käsityskyvyn.

Ajatteleva..... kirjoitti:

.....Entäpä jos sielläkin olisi ollut VAIN 10 000 kranaattia, meinaatko että määrä olisi riittänyt?.....

Meinaatko sinä kaikkitietävä että jos lyhyen rintamalohkon puolustajilla on joko vain 600 kpl tai 10 600 kpl kranaatteja niin ihan sama asia, ei mitään eroa? Jopas oletkin sotilaallinen nero, täytynee tunnustaa, vaikka ei sitä ihan heti uskoisikaan.

Jos Summa olisi jäänyt murtumatta niin tasan tarkkaan se olisi vaikuttanut koko Talvisodan lopputulokseen, ehkä rauha olisi tehty rintamalinjoilla.

Lue lisää

"Meinaatko sinä kaikkitietävä että jos lyhyen rintamalohkon puolustajilla on joko vain 600 kpl tai 10 600 kpl kranaatteja niin ihan sama asia, ei mitään eroa? Jopas oletkin sotilaallinen nero, täytynee tunnustaa, vaikka ei sitä ihan heti uskoisikaan."

Kuka tuollaista on väittänyt? Siilasvuohan ampui kaikki 9 200 kranuaan pienelle alueella. Loppuiko sota siihen edes Kuhmossa? Luuletko tosiaan, että yli 20 divisioonan ja noin 600 000 miehen, yli 3 000 panssarivaunun hyökkäys olisi loppunut sillä, että yhden rykmentin alueelle olisi ammuttu oikein kunnolla, vaikkapa 10 000 ls?

Olette yksinomaan lapsellisia idiootteja ilman alkeellisiakaan sotilastietoja, tulenkäytöstä nyt puhumattakaan.

muistelmat kirjoitti:

eivät ole tutkimus. Tietysti siellä on alkuperäisiä asiakirjoja, mutta tuskin esimerkiksi Ruotsin armeijan varastoista suoraan saadut materiaalit.
Kts TSH 4 s 265.

Sanotaan siis viel'ä kerran,että TSH on nimenomaan koottu PLM:n asiakirjoista sekä PM:n tykistökomentajan kulutustilastoista. Kukaan ei ole niitä kumonnut, eikä pystykään. Kaikki muut tiedot ovat vajaita tai virheellisiä. Poikkeuksena on kt:n historia, mutta se käsittää vain kenttätykistön asiat. Materiaalikysymys on paljon laajempi.

Lue lisää

This gun was built under license in Sweden. During the mobilization phase, Finland bought 12 of them. The total number used in Winter War was 60 (including 12 gun lent and 12 used by Swedish voluntary force SFK) and 15 848 shots were fired.

Finland acquired the first 12 guns already just before Winter War in October of 1939. Finland purchased another 12 guns during the war from Sweden. Also Swedish volunteer unit SFK (whose weaponry was financed with donations gathered in Sweden for Finland) arrived with 12 guns. When Sweden loaned further 24 guns to Finland during Winter War the total number of these guns used in Winter War reached 60, but all of them didn't saw use in battle. Sweden also gave export licenses for larger number of 75 K/02 guns, but not all them ever saw Finland. Soon after Winter War the loaned 24 guns were returned to Sweden and only 36 guns remained in Finland. The guns saw use with field artillery in Winter War and 1st Battalion of Field Artillery Regiment 9 also managed to destroy 3 Soviet tanks with them. Year 1941 16 of these remaining guns were used by Finnish field artillery. However by end of that year Finnish field artillery replaced them with other field guns and howitzers, which didn't have barrels so worn and had more plentiful ammunition. Some of the guns were issued to coastal artillery, which used them as 2-gun artillery sections. They remained in this role with coastal artillery until end of

http://www.jaegerplatoon.net/ARTILLERY3.htm

75 K 02 kirjoitti:

This gun was built under license in Sweden. During the mobilization phase, Finland bought 12 of them. The total number used in Winter War was 60 (including 12 gun lent and 12 used by Swedish voluntary force SFK) and 15 848 shots were fired.

Finland acquired the first 12 guns already just before Winter War in October of 1939. Finland purchased another 12 guns during the war from Sweden. Also Swedish volunteer unit SFK (whose weaponry was financed with donations gathered in Sweden for Finland) arrived with 12 guns. When Sweden loaned further 24 guns to Finland during Winter War the total number of these guns used in Winter War reached 60, but all of them didn't saw use in battle. Sweden also gave export licenses for larger number of 75 K/02 guns, but not all them ever saw Finland. Soon after Winter War the loaned 24 guns were returned to Sweden and only 36 guns remained in Finland. The guns saw use with field artillery in Winter War and 1st Battalion of Field Artillery Regiment 9 also managed to destroy 3 Soviet tanks with them. Year 1941 16 of these remaining guns were used by Finnish field artillery. However by end of that year Finnish field artillery replaced them with other field guns and howitzers, which didn't have barrels so worn and had more plentiful ammunition. Some of the guns were issued to coastal artillery, which used them as 2-gun artillery sections. They remained in this role with coastal artillery until end of

http://www.jaegerplatoon.net/ARTILLERY3.htm

Lue lisää

4. osan s. 301 mukaan Suomi sai Ruotsista sodan aikana 60 kpl 75 K 02 kevyttä kanuunaa. Yhteensä kenttätykkejä saatiin 101 ja noin 103 800 laukausta. Tämä apu oli merkittävin tykistölisä koko sodan aikana. Lisäksi ruotsalaisilla vapaaehtoisilla oli 12 kpl 75 K40, joilla ei tosin paljon ehditty ampua.

historian kirjoitti:

4. osan s. 301 mukaan Suomi sai Ruotsista sodan aikana 60 kpl 75 K 02 kevyttä kanuunaa. Yhteensä kenttätykkejä saatiin 101 ja noin 103 800 laukausta. Tämä apu oli merkittävin tykistölisä koko sodan aikana. Lisäksi ruotsalaisilla vapaaehtoisilla oli 12 kpl 75 K40, joilla ei tosin paljon ehditty ampua.

Lue lisää

Puna-armeijaltakin lahjoituksena melkoinen määrä tykkejä. En tiedä montako mutta aika monta kuitenkin.

Eiks vaan? kirjoitti:

Puna-armeijaltakin lahjoituksena melkoinen määrä tykkejä. En tiedä montako mutta aika monta kuitenkin.

http://www.yle.fi/player/player.jsp?actionpage=3&id=251077&locale=

Eiks vaan? kirjoitti:

Puna-armeijaltakin lahjoituksena melkoinen määrä tykkejä. En tiedä montako mutta aika monta kuitenkin.

138 erilaista kenttätykkiä ja 94 kranaatinheitintä. Vain osa voitiin ottaa käyttöön. Samoin jonkin verran ampumatarvikkeita lähinnä pohjoisrintamalla.

Omat mentykset olivat 25 heitintä sekä 15 joustolavettista ja yhdeksän jäykkälavettista tykkiä.

Göringin viestillä oli valtava merkitys. Suomi ei voinut päätäpahkaa antautua kesken hyvin edenneen puolustustaistelun. Koko maailma olisi heti huomannut saksalaismarsalkan puuttumisen peliin. Nyt piti osata ja salata Göringin antama lupaus. Suomalaiset laittoivat tahallaan heikot Suomenruotsalaiset yksinään pääpuolustulinjalle Summaan, aseistuksenaan ruotsalaiset kiväärit ja suomalaiset 7.62x53R patruunat. Suomenruotsalaiset pitivät puoliaan ilman vaihtoa etulinjassa viikko tolkulla, jolloin sodanjohtomme alkoi hermostua. Nyt estettiin tykistöltä kranaattien saanti joka vasta alkoi tehota.
Siilasvuo oli kuormannut kaikki Kuhmon kranaatit kuljetusvalmiiksi Summaan, mutta päämaja esti niiden liikkellelähdön vetoamalla rautateiden ylikuormitustilaan. Siilasvuon oli pakko kylvää ko. kranaatit puolustuskyvyttömien venäläisten niskaan, niin kutsutussa Kuhmon suuressa mottitaisteluissa.
Nyt kaikki eteni kuten Saksan ja Suomen ylin sodanjohto oli kaavaillut. Summan rintamalta annettiin koko maailmalle propagandistista tietoa sen murtumisesta, joka legenda elää vieläkin sen seurauksena erittäin vahvana. Kuitenkin oikeasti Summan annettiin vain taipua vain sen verran mitä oli tarpeen. Tämä taitaa olla yksi 2MS suurimpia huijauksia jonka pääarkkitehti oli Herman Göring. Ryti, Mannerheim ja Tanner jatkoivat Göringin johtamalla tiellä heti Moskovan rauhan sopimuksen, musteen edes ehtimättä kuivua. Barbarossa oli syy siihen miksi Summan annettiin taipua.

Jos Marski jonkin virheen Summan suhteen teki, niin vaatimalla vaati linjan pitämistä. Olisi ollut edullisempaa vetäytyä ajoissa. Toinen virhe oli se, ettei linjaa ollut rakennettu edullisempaan maastoon Perkjärven tasalle.

Leningrad oli taas aivan toinen asia. Sitä suojeli vahva linnoitusvyöhyke, jonka murtamiseen Suomella ei ollut välineistöä. Tappiot olivat olleet suuret jo Kannasta vallattaessa. Lisäksi olisi saatu riesaksi suuri määrä siviiliväestöä, jota ei olisi kyetty huoltamaan.

Kannaksen murtuminen -44 johtui puna-armeijan ylivoimasta ja yllätyksestä. Marskin päätöksillähän puolustus saatiin taas kuntoon ja hyökkäys torjuttua.

Valehtelu on tällä palstalla tavanomaista, mutta nyt menee jo yli tolkun rajojen.

jooseppiseni kirjoitti:

Göringin viestillä oli valtava merkitys. Suomi ei voinut päätäpahkaa antautua kesken hyvin edenneen puolustustaistelun. Koko maailma olisi heti huomannut saksalaismarsalkan puuttumisen peliin. Nyt piti osata ja salata Göringin antama lupaus. Suomalaiset laittoivat tahallaan heikot Suomenruotsalaiset yksinään pääpuolustulinjalle Summaan, aseistuksenaan ruotsalaiset kiväärit ja suomalaiset 7.62x53R patruunat. Suomenruotsalaiset pitivät puoliaan ilman vaihtoa etulinjassa viikko tolkulla, jolloin sodanjohtomme alkoi hermostua. Nyt estettiin tykistöltä kranaattien saanti joka vasta alkoi tehota.
Siilasvuo oli kuormannut kaikki Kuhmon kranaatit kuljetusvalmiiksi Summaan, mutta päämaja esti niiden liikkellelähdön vetoamalla rautateiden ylikuormitustilaan. Siilasvuon oli pakko kylvää ko. kranaatit puolustuskyvyttömien venäläisten niskaan, niin kutsutussa Kuhmon suuressa mottitaisteluissa.
Nyt kaikki eteni kuten Saksan ja Suomen ylin sodanjohto oli kaavaillut. Summan rintamalta annettiin koko maailmalle propagandistista tietoa sen murtumisesta, joka legenda elää vieläkin sen seurauksena erittäin vahvana. Kuitenkin oikeasti Summan annettiin vain taipua vain sen verran mitä oli tarpeen. Tämä taitaa olla yksi 2MS suurimpia huijauksia jonka pääarkkitehti oli Herman Göring. Ryti, Mannerheim ja Tanner jatkoivat Göringin johtamalla tiellä heti Moskovan rauhan sopimuksen, musteen edes ehtimättä kuivua. Barbarossa oli syy siihen miksi Summan annettiin taipua.

Lue lisää

Göringin tarinoita ei Suomessa edes noteerattu enne syksyä -40.

Miä tulee kranaatteihin, niin Summassa ammuttiin taistelujen aikana 3 000 - 3 200 laukausta päivässä. Kuhmon kranaatteja ei ollut tuolloin edes olemassa, vaan Siilasvuon divisioona kokosi eli "säästi" ne vähitellen helmikuun loppuun mennessä Ruotsin avusta ja sotasaaliista.

Barbarossan suunnittelu alettiin heinäkuun lopuussa -40. Suomelle ei siitä annettu mitään tietoa ennen tammikuuta -41 ja silloinkin hyvin ylimalkaisesti. Operation nimikin saatiin tietoon vasta sodan alettua.

Onhan teillä onnettomilla tarinaa kerrakseen, mutta totta ei ole edes vitsiksi asti. Kaipa jossain stallariåporukassa kyetään tuolalistakin kehittelemään.

>Sekä Summan murtuminen että Kannaksen murtuminen -44 olivat varsin pitkälle tuottamuksellisia tekoja<

Tuota ajatusmallia voisi pyöritellä monelta kantilta. Olisiko kukaan sotilaskomentaja uskaltanut noin hurjaan hazardipeliin? Tuollainen "tahallisen turpiinottamisen malli" kyllä sopisi Paksuun-Taavettiin, joka antoi ryssän tulla ihan vapaasti läpi, vieläpä kaikista varoituksista huolimatta. Hän laiminlöi törkeästi kaikki kehoitukset linnoitustöistä ja antoi 70 000 tai 80 000:n miehen ottaa aurinkoa ja isompien pamppujen keskittyä kanifarmeihinsa. Kanien tarhauksesta onkin hyvä kuvaus Tirrosen Jylisevät tyki -kirjassa.
Paksu-Taavetti suuttui kun Pajari kävi kyselemässä miksi VT -asema on täysin keskeneräinen. Samaten Valo Nihtilää se piti vain Päämajan lähettämänä nuuskijana ja suhtautui sitten juuri siten.

Olihan se helpompaa tehdä pakkorauha raskain ehdoin kun oli saatu kunnolla selkään. Kansa unohti helpommin suur-Suomen ja 80 000 kaatunutta. Tuosta määrästä kaatui 1941 enemmän miehiä kuin Talvisodassa ja monet vain Suomi Suureksi -kiireen takia.

Kesällä 1944 Kannaksella laukattiin tosissaan. Miksikähän sen naapurin etenemisvauhti oli vain noin 10 km päivässä? Oliko sekin sovittu juttu? Edettiinhän Saksan Itä-rintamalla ihan eri malliin kohti Berliiniä...

Päämajan hukatut kuukaudet on hyvä kirja tuosta kesän 1944 mysteeristä.

Aimo E. Juhola, Jyri Paulaharju ja Georg-Eric Strömberg: Päämajan hukatut kuukaudet. Tilannekuvan hahmottuminen Kannaksella 1944. Kustannus Oy Suomen Mies. 231 s.

http://www.hs.fi/tulosta/HS20040714SI1KU02rlb

1944 kirjoitti:

>Sekä Summan murtuminen että Kannaksen murtuminen -44 olivat varsin pitkälle tuottamuksellisia tekoja<

Tuota ajatusmallia voisi pyöritellä monelta kantilta. Olisiko kukaan sotilaskomentaja uskaltanut noin hurjaan hazardipeliin? Tuollainen "tahallisen turpiinottamisen malli" kyllä sopisi Paksuun-Taavettiin, joka antoi ryssän tulla ihan vapaasti läpi, vieläpä kaikista varoituksista huolimatta. Hän laiminlöi törkeästi kaikki kehoitukset linnoitustöistä ja antoi 70 000 tai 80 000:n miehen ottaa aurinkoa ja isompien pamppujen keskittyä kanifarmeihinsa. Kanien tarhauksesta onkin hyvä kuvaus Tirrosen Jylisevät tyki -kirjassa.
Paksu-Taavetti suuttui kun Pajari kävi kyselemässä miksi VT -asema on täysin keskeneräinen. Samaten Valo Nihtilää se piti vain Päämajan lähettämänä nuuskijana ja suhtautui sitten juuri siten.

Olihan se helpompaa tehdä pakkorauha raskain ehdoin kun oli saatu kunnolla selkään. Kansa unohti helpommin suur-Suomen ja 80 000 kaatunutta. Tuosta määrästä kaatui 1941 enemmän miehiä kuin Talvisodassa ja monet vain Suomi Suureksi -kiireen takia.

Kesällä 1944 Kannaksella laukattiin tosissaan. Miksikähän sen naapurin etenemisvauhti oli vain noin 10 km päivässä? Oliko sekin sovittu juttu? Edettiinhän Saksan Itä-rintamalla ihan eri malliin kohti Berliiniä...

Päämajan hukatut kuukaudet on hyvä kirja tuosta kesän 1944 mysteeristä.

Aimo E. Juhola, Jyri Paulaharju ja Georg-Eric Strömberg: Päämajan hukatut kuukaudet. Tilannekuvan hahmottuminen Kannaksella 1944. Kustannus Oy Suomen Mies. 231 s.

http://www.hs.fi/tulosta/HS20040714SI1KU02rlb

Lue lisää

Laatikainen oli se kenraali, jonka joukot taistelivat koko matkan rajalta Ihantalaan ja lopulta pysäyttivät hyökkäyksen.

Kannaksella ei siis laukattu, vaan taisteltiin. Puna-armeija kärsi jo ennen Viipuria erittäin raskaat tappiot. Jopa JR 1 taisteli 15.6. alkaen useaan otteeseen. Ei tosin kovin ansiokkaasti, mutta taisteli kuitenkin.

Olet helposti höynäytettävä. Näkyy olevan niin, että mitä pitempi aika sodasta kuluu sen hurjempia juttuja esitetään ja sen paremmin ne uppoavat ainakin tällä palstalla.

ja jatkuu... kirjoitti:

Göringin tarinoita ei Suomessa edes noteerattu enne syksyä -40.

Miä tulee kranaatteihin, niin Summassa ammuttiin taistelujen aikana 3 000 - 3 200 laukausta päivässä. Kuhmon kranaatteja ei ollut tuolloin edes olemassa, vaan Siilasvuon divisioona kokosi eli "säästi" ne vähitellen helmikuun loppuun mennessä Ruotsin avusta ja sotasaaliista.

Barbarossan suunnittelu alettiin heinäkuun lopuussa -40. Suomelle ei siitä annettu mitään tietoa ennen tammikuuta -41 ja silloinkin hyvin ylimalkaisesti. Operation nimikin saatiin tietoon vasta sodan alettua.

Onhan teillä onnettomilla tarinaa kerrakseen, mutta totta ei ole edes vitsiksi asti. Kaipa jossain stallariåporukassa kyetään tuolalistakin kehittelemään.

Lue lisää

Nuoremman polven venäläiset tutkijat ovat kaivaneet Stavkan arkistosta faktat talvisodan Summan rintaman murtumisesta. Sieltä löytyi salaiseksi leimattu sotasaaliiksi saatu saksalainen sopimus, josta löytyi Mannerhemin sormenjälkiä. Mannerheimin allekirjoitus tosin siitä puuttuu. Mutta venäläistutkijoiden mukaan, ei liene mitään epäselvää, etteikö siitä huolimatta Suomi noudattanut sopimusta tarkalleen. Jatkosota todistaa sopimuksen olemassa olon. Suomi syyllistyi hyökkäyssotaan venäjää vastaan jo talvisodan loppupuolella, antautumalla Saksan sodanjohdon määräiltäväksi. Jos suomalaiset olisivat tuoneet Kuhmon rintamalta nuo kiistellyt japanilaiset 300 000 kranaattia Summaan, olisi Kuhmon motteihin jääneitten sankareidemme ollut mahdollista edetä vastustamatomasti Ouluun ja katkaisemaan valkolahtareitten pakotie Ruotsiin. Summassa taas suomalaiset olisivat ampuneet viimeisenkin siellä olleen kranaattinsa, odotellessaan Kuhmosta tulevaa valtavaa täydennystä. Kuhmon kranaatit olivat täysin eri kaliberin ammuksia eivätkä olisi sopineet Summan petteristojen kanuunoihin. Koko sota olisi ratkaistu juuri noilla Kuhmon kranaateilla. Saksalaiset sotilasasiantuntijat ja Mannerheim johtivat Suomen jo talvisodan aikana rikolliseen hyökkääyssotaan kesällä 1941..

nuorenpolventutkija kirjoitti:

Nuoremman polven venäläiset tutkijat ovat kaivaneet Stavkan arkistosta faktat talvisodan Summan rintaman murtumisesta. Sieltä löytyi salaiseksi leimattu sotasaaliiksi saatu saksalainen sopimus, josta löytyi Mannerhemin sormenjälkiä. Mannerheimin allekirjoitus tosin siitä puuttuu. Mutta venäläistutkijoiden mukaan, ei liene mitään epäselvää, etteikö siitä huolimatta Suomi noudattanut sopimusta tarkalleen. Jatkosota todistaa sopimuksen olemassa olon. Suomi syyllistyi hyökkäyssotaan venäjää vastaan jo talvisodan loppupuolella, antautumalla Saksan sodanjohdon määräiltäväksi. Jos suomalaiset olisivat tuoneet Kuhmon rintamalta nuo kiistellyt japanilaiset 300 000 kranaattia Summaan, olisi Kuhmon motteihin jääneitten sankareidemme ollut mahdollista edetä vastustamatomasti Ouluun ja katkaisemaan valkolahtareitten pakotie Ruotsiin. Summassa taas suomalaiset olisivat ampuneet viimeisenkin siellä olleen kranaattinsa, odotellessaan Kuhmosta tulevaa valtavaa täydennystä. Kuhmon kranaatit olivat täysin eri kaliberin ammuksia eivätkä olisi sopineet Summan petteristojen kanuunoihin. Koko sota olisi ratkaistu juuri noilla Kuhmon kranaateilla. Saksalaiset sotilasasiantuntijat ja Mannerheim johtivat Suomen jo talvisodan aikana rikolliseen hyökkääyssotaan kesällä 1941..

Lue lisää

paikallaan.

Ihan vakavasti todettakoon, että kenraalit Österman ja Öhqvist muistelmissaann valittavat nimenomaan Mannerheimin jäykkää taktiikkaa ja vitkastelua perääntymisluvan antamisessa. Östermaninkin M. erotti, koska arvioi tämän vain katsova taaksepäin.

Rauhan tunnustelut taas kävi hallitus ja nimenomaan ulkominisetri Tanner. Mannerheimilta kysyttiin lausuntoja rintaman kestävyydestä. Vielä tammikuun kopussa hän oli melko optimistinen, mutta kääntyi sitten aina pessimistisemmäksi. M. suhtautui hyvin kriittisesti länsiasun riittävyyteen. Hänellä oli siitä aina tuoreet tiedot kenraali Osvar enckellin ja länsimaiden sotilasasiamiesten Lingin ja Ganevalin kautta.

Saksaan ei Päämajasta eikä hallituksesta ollut yhteyksiä. Göring antoi lausuntonsa Berliinuissä lahettläs Kivimäelle.Hallitus ei sitä noteerannut.

1944 kirjoitti:

>Sekä Summan murtuminen että Kannaksen murtuminen -44 olivat varsin pitkälle tuottamuksellisia tekoja<

Tuota ajatusmallia voisi pyöritellä monelta kantilta. Olisiko kukaan sotilaskomentaja uskaltanut noin hurjaan hazardipeliin? Tuollainen "tahallisen turpiinottamisen malli" kyllä sopisi Paksuun-Taavettiin, joka antoi ryssän tulla ihan vapaasti läpi, vieläpä kaikista varoituksista huolimatta. Hän laiminlöi törkeästi kaikki kehoitukset linnoitustöistä ja antoi 70 000 tai 80 000:n miehen ottaa aurinkoa ja isompien pamppujen keskittyä kanifarmeihinsa. Kanien tarhauksesta onkin hyvä kuvaus Tirrosen Jylisevät tyki -kirjassa.
Paksu-Taavetti suuttui kun Pajari kävi kyselemässä miksi VT -asema on täysin keskeneräinen. Samaten Valo Nihtilää se piti vain Päämajan lähettämänä nuuskijana ja suhtautui sitten juuri siten.

Olihan se helpompaa tehdä pakkorauha raskain ehdoin kun oli saatu kunnolla selkään. Kansa unohti helpommin suur-Suomen ja 80 000 kaatunutta. Tuosta määrästä kaatui 1941 enemmän miehiä kuin Talvisodassa ja monet vain Suomi Suureksi -kiireen takia.

Kesällä 1944 Kannaksella laukattiin tosissaan. Miksikähän sen naapurin etenemisvauhti oli vain noin 10 km päivässä? Oliko sekin sovittu juttu? Edettiinhän Saksan Itä-rintamalla ihan eri malliin kohti Berliiniä...

Päämajan hukatut kuukaudet on hyvä kirja tuosta kesän 1944 mysteeristä.

Aimo E. Juhola, Jyri Paulaharju ja Georg-Eric Strömberg: Päämajan hukatut kuukaudet. Tilannekuvan hahmottuminen Kannaksella 1944. Kustannus Oy Suomen Mies. 231 s.

http://www.hs.fi/tulosta/HS20040714SI1KU02rlb

Lue lisää

Kesäkuun 10. päivänä 1944 Suomen kenttätykistö
kärsi suurimmat yhden taisteluvaiheen
materiaalitappiot koko sodan aikana.
Painopistesuunnassa ollut IV Armeijakunnan
10. Divisioonan tykistö menetti samana päivänä
64 tykkiä, joiden joukossa oli lähes
koko järeä ja kaukotykkikalusto. Kannaksen
taistelujen luonteesta kertoo muun muassa
Kenttätykistörykmentti 9:n tappiovaiheet.
Pääasemassa rykmentti menetti 12 kevyttä
haupitsia (122 H 10-30) ja 19 kevyttä kanuunaa
(76 K 02). Tappiot täydennettiin nopeasti
reservitykistöstä, mutta Sahakylässä ja
Rokkalanjoella rykmentti menetti jälleen 14
kanuunaa (76 K 02). Uusi täydennys tuli
20.6.– 2.7. välisenä aikana. Kaksinkertaisia
menetyksiä kokivat myös Raskas patteristo
25 ja Järeä patteristo 1.
VT-linjalle keskitettiin kaikkiaan 28 patteristoa
ja neljä patteria tykkien lukumäärän
ollessa 350. Reserviyhtymien tykistö oli nyt
mukana taistelussa. Muutamaa päivää myöhemmin
kalustomenetykset jatkuivat. Kesäkuun
14.–18. 1944 välisenä aikana tappiot
olivat 35 tykkiä. Lisäksi menetettiin 11 sivutykkeinä
ollutta rykmentinkanuunaa (76
RK 27). IV Armeijakunnan kokonaistappiot
olivat 117 tykkiä.
Naapurin, III Armeijakunnan 2. Divisioona
menetti pääasemassa 10.6.1944 kaikkiaan
17 tykkiä, joiden joukossa olivat sivutykkeinä
käytetyt viisi rykmentinkanuunaa. Rannikkotykistörykmentti
2:n tappiot olivat 17
kevyttä kanuunaa (14 kappaletta 75 K 17, ja
kolme 76 K 37) sekä Kellomäen kolme tykkiä.
PUOLET TYKEISTÄ MENETETTIIN
Kesän 1944 taistelussa Karjalankannaksella
menetettiin yhteensä 151 tykkiä, joiden joukossa
oli valitettavan paljon raskasta ja järeää
kauaskantoista kalustoa. Tappiot olivat
mittavat, peräti 49 prosenttia Kannaksen tykistön
kokonaisvahvuudesta.

kerrakseen! kirjoitti:

Jos Marski jonkin virheen Summan suhteen teki, niin vaatimalla vaati linjan pitämistä. Olisi ollut edullisempaa vetäytyä ajoissa. Toinen virhe oli se, ettei linjaa ollut rakennettu edullisempaan maastoon Perkjärven tasalle.

Leningrad oli taas aivan toinen asia. Sitä suojeli vahva linnoitusvyöhyke, jonka murtamiseen Suomella ei ollut välineistöä. Tappiot olivat olleet suuret jo Kannasta vallattaessa. Lisäksi olisi saatu riesaksi suuri määrä siviiliväestöä, jota ei olisi kyetty huoltamaan.

Kannaksen murtuminen -44 johtui puna-armeijan ylivoimasta ja yllätyksestä. Marskin päätöksillähän puolustus saatiin taas kuntoon ja hyökkäys torjuttua.

Valehtelu on tällä palstalla tavanomaista, mutta nyt menee jo yli tolkun rajojen.

Lue lisää

>Marskin päätöksillähän puolustus saatiin taas kuntoon ja hyökkäys torjuttua.<

Nythän sinä jo hölmöjä puhut. Lue Linkomiehen kirjasta mikä oli Marskin jama venäläisten lähestyessä Viipuria! JOPA Tanner, tuo Talvisodan kylmähermoinen mies, alkoi olla antautumisen kannalla.
Kun Marski sai tiedon muutaman venäläispanssarin tuhoamisesta, hän jo totesi kuinka "Suomen armeija taistelee jälleen"

http://www.kuolemajarvi.fi/Historiaa.html

"Välillä jo toivonsa menettänyt ylipäällikkö saattoi nyt helpottuneena todeta: Suomen armeija taistelee jälleen!"

:=) kirjoitti:

>Marskin päätöksillähän puolustus saatiin taas kuntoon ja hyökkäys torjuttua.<

Nythän sinä jo hölmöjä puhut. Lue Linkomiehen kirjasta mikä oli Marskin jama venäläisten lähestyessä Viipuria! JOPA Tanner, tuo Talvisodan kylmähermoinen mies, alkoi olla antautumisen kannalla.
Kun Marski sai tiedon muutaman venäläispanssarin tuhoamisesta, hän jo totesi kuinka "Suomen armeija taistelee jälleen"

http://www.kuolemajarvi.fi/Historiaa.html

"Välillä jo toivonsa menettänyt ylipäällikkö saattoi nyt helpottuneena todeta: Suomen armeija taistelee jälleen!"

Lue lisää

>Marskin päätöksillähän puolustus saatiin taas kuntoon ja hyökkäys torjuttua.<

Kyllä tai ukko katsella sivusta kun toiset jo päätti ja teki. Mitä ihmeen Mannerheim -myyttiä täälläkin vaalitaan?


Tämä juttu jäi pois tuosta äskeisestä:

Ministeri Max Jakobson Helsingin Sanomissa 3. syyskuuta 2004.

"Torjuntavoitto avasi tien rauhaan"

http://www.finland.no/Public/Print.aspx?contentid=128099&nodeid=39620&culture=fi-FI&contentlan=1

"Kannaksen puolustus toipui odottamattomasta tyrmäysiskusta. Jo viikon kuluttua puna-armeijan hyökkäyksen alkamisesta Mannerheim saattoi helpottuneena huudahtaa: "Suomalaiset taistelevat jälleen!" "

hölmö lisää kirjoitti:

Laatikainen oli se kenraali, jonka joukot taistelivat koko matkan rajalta Ihantalaan ja lopulta pysäyttivät hyökkäyksen.

Kannaksella ei siis laukattu, vaan taisteltiin. Puna-armeija kärsi jo ennen Viipuria erittäin raskaat tappiot. Jopa JR 1 taisteli 15.6. alkaen useaan otteeseen. Ei tosin kovin ansiokkaasti, mutta taisteli kuitenkin.

Olet helposti höynäytettävä. Näkyy olevan niin, että mitä pitempi aika sodasta kuluu sen hurjempia juttuja esitetään ja sen paremmin ne uppoavat ainakin tällä palstalla.

Lue lisää

TAITAMATTOMUUTTA
JA BYROKRATIAA
Neuvostoliiton strategisen hyökkäyksen tulosta
etulinjan tykistökomentajat olivat olleet
varsin hyvin tietoisia, sen sijaan IV Armeijakunnan
johto ei ollut samaa mieltä, myös
päämajassa vallitsi epäröivä ilmapiiri. Etulinjan
tykistökomentajien pyynnöt riittävän
ampumatarvikevarannon ajamisesta ennalta
tuliasemiin tyrmättiin, menettelyä pidettiin
pessimismin lietsomisena.
Niin sitten 10.6.1944 venäläisten valtaisan
tulimyrskyn alkaessa suomalainen tykistö ei
kyennyt täysipainoisiin vastavalmistelu- ja
torjunta-ammuntoihin. Ammukset loppuivat
tuliasemista kriittisellä hetkellä ja asemasodan
piinallisen jäykkä byrokratia esti täydennyksen.
Samoin kävi myöhemmin Viipurin
taisteluissa – taitamaton tykistön ampumatarvikkeiden
täydennysmenettely osaltaan
aiheutti kaupungin puolustuksen luhistumisen

J-hullu kirjoitti:

TAITAMATTOMUUTTA
JA BYROKRATIAA
Neuvostoliiton strategisen hyökkäyksen tulosta
etulinjan tykistökomentajat olivat olleet
varsin hyvin tietoisia, sen sijaan IV Armeijakunnan
johto ei ollut samaa mieltä, myös
päämajassa vallitsi epäröivä ilmapiiri. Etulinjan
tykistökomentajien pyynnöt riittävän
ampumatarvikevarannon ajamisesta ennalta
tuliasemiin tyrmättiin, menettelyä pidettiin
pessimismin lietsomisena.
Niin sitten 10.6.1944 venäläisten valtaisan
tulimyrskyn alkaessa suomalainen tykistö ei
kyennyt täysipainoisiin vastavalmistelu- ja
torjunta-ammuntoihin. Ammukset loppuivat
tuliasemista kriittisellä hetkellä ja asemasodan
piinallisen jäykkä byrokratia esti täydennyksen.
Samoin kävi myöhemmin Viipurin
taisteluissa – taitamaton tykistön ampumatarvikkeiden
täydennysmenettely osaltaan
aiheutti kaupungin puolustuksen luhistumisen

Lue lisää

>sen sijaan IV Armeijakunnan johto<


IV Armeijakunnan johto, etenkin tykistökomentaja Sippola, säilytti paikkansa kaikesta huolimatta. Vain ammushuollon järjestelyjä muutettiin tuon toistuvan ryssimisen jälkeen.

SIPPOLA, LAATIKAINEN JA AIRO OLISI PITÄNYT PISTÄÄ SEINÄÄ VASTEN, eikä niitä muutamia kymmeniä karkureita.

Täällä on hieno esitelmä aiheesta:

Keijo Suominen

IV ARMEIJAKUNNAN Huollon JÄRJESTELYT KESALLA 1944 TAISTELTAESSA VKT-ASEMASSA


Ennen kuin ryhdytään tarkastelemaan IV Armeijakunnan huollon järjestelyjä kesällä 1944
taisteltaessa VKT-asemassa, lienee paikallaan esitellä yleisesti armeijakunnan huoltoa
ja sen järjestelyjä.


http://users.tkk.fi/jseppane/vkt.txt

Tuo lienee ns. kapiaistotuus asiasta. Rautakorpihan meinattiin hylätä ja nekilökunta oli jo poistumassa paikalta tai sitten Tarkki ja Jäntti valehtelevat molemmat!

"20. Prikaati syytti Viipurin menetyksesta IV Armeijakunnan kankeasti toiminutta
taisteluvalinehuoltoa. Syynä täydennyksen epäonnistumiseen lienee ollut se, että
20. Prikaatilla ei ollut ku1jetusvälineitä, eikä niita voitu antaa Rautakorven
ampumatarvikekenttämakasiinista, jota oltiin samaan aikaan tyhjentämässä."

Selittelyn makua:

"Armeijakunnan tykistökomentaja ja huoltopäällikkö olisivat voineet määrätietoisemmalla
toiminnalla järjestää 20. Prikaatille ampumatarvikkeita, mutta Viipurin
menettamiseen sillä ei varmasti olisi ollut merkitystä."


Tässä on seuraukset:

"Taisteluvälinehuollon siirtäminen takaisin huoltopäällikön johtoon 21.7. viittaa
siihen, etta toiminta ei ollut täysin kitkatonta. Kuljetusten tehokas järjestäminen
olisi edellyttänyt sitä, etta yksi henki1ö olisi päättänyt kaikkien ajoneuvojen
käytöstä. IV Armeijakunnassa jouduttiin kuitenkin antamaan autoyksiköita suoraan
tykistökomentajan johtoon. Ampumatarvikehuollon johtamista vaikeutti todennäköisesti
myös se, etta yhteydenpito tykistökomentajan ja huoltopäällikön kesken ei ollut
yhtä saumatonta kuin huoltopäällikön yhteydenpito komentajaan ja esikuntapäällikkön."

ja jatkuu... kirjoitti:

Göringin tarinoita ei Suomessa edes noteerattu enne syksyä -40.

Miä tulee kranaatteihin, niin Summassa ammuttiin taistelujen aikana 3 000 - 3 200 laukausta päivässä. Kuhmon kranaatteja ei ollut tuolloin edes olemassa, vaan Siilasvuon divisioona kokosi eli "säästi" ne vähitellen helmikuun loppuun mennessä Ruotsin avusta ja sotasaaliista.

Barbarossan suunnittelu alettiin heinäkuun lopuussa -40. Suomelle ei siitä annettu mitään tietoa ennen tammikuuta -41 ja silloinkin hyvin ylimalkaisesti. Operation nimikin saatiin tietoon vasta sodan alettua.

Onhan teillä onnettomilla tarinaa kerrakseen, mutta totta ei ole edes vitsiksi asti. Kaipa jossain stallariåporukassa kyetään tuolalistakin kehittelemään.

Lue lisää

noin 8 000 heittimen ja kenttätykin laukausta päivässä eli yhteensä noin 800 000 laukausta. Tarve olisi ollut mopninkwertainen.Alkuvaiheessa kulutuas oli pienempi. Maaliskuussa oli päiväkulutus noin 14 000 ls. On aivan hölynpölyä väittää jonkun 10 000 kpl erän olleen muka ratkaiseva. Jos tuollainen lisäannos olisi Kannakselle saatukin, niin se olisi joutunut samaan säännöstelyyn kuin kaikki muukin materiaali.

Sodan päätyessä oli jäljellä noin 500 000 ls. Tosin siitä huomattava osa oli juuri saatua ja viel'ä varikoissa. Kotimainen tuotanto oli noibn 10 000 ls/pv. Sytyttimistä ja hylsyistä oli pulaa.

:=) kirjoitti:

>Marskin päätöksillähän puolustus saatiin taas kuntoon ja hyökkäys torjuttua.<

Nythän sinä jo hölmöjä puhut. Lue Linkomiehen kirjasta mikä oli Marskin jama venäläisten lähestyessä Viipuria! JOPA Tanner, tuo Talvisodan kylmähermoinen mies, alkoi olla antautumisen kannalla.
Kun Marski sai tiedon muutaman venäläispanssarin tuhoamisesta, hän jo totesi kuinka "Suomen armeija taistelee jälleen"

http://www.kuolemajarvi.fi/Historiaa.html

"Välillä jo toivonsa menettänyt ylipäällikkö saattoi nyt helpottuneena todeta: Suomen armeija taistelee jälleen!"

Lue lisää

edes osittain perillä sotatapahtumista. Marski määrsi 14.6. joukot vetäytymään VKT-asemaan, jonne tuodaan lisävoimia itä-Karjalasta. Näin tapahtui ja hyökkäys pysäytettiin. Kaipa se tuli Linkomiehenkin tietoon. Olihan hän snetään pääministeri.

Linkomies kirjoitti tekstinsä ulkomuistista vankeusaikanaan. Sotilasioista hänen tietonsa ovat heikot.

Just ja joo kirjoitti:

>Marskin päätöksillähän puolustus saatiin taas kuntoon ja hyökkäys torjuttua.<

Kyllä tai ukko katsella sivusta kun toiset jo päätti ja teki. Mitä ihmeen Mannerheim -myyttiä täälläkin vaalitaan?


Tämä juttu jäi pois tuosta äskeisestä:

Ministeri Max Jakobson Helsingin Sanomissa 3. syyskuuta 2004.

"Torjuntavoitto avasi tien rauhaan"

http://www.finland.no/Public/Print.aspx?contentid=128099&nodeid=39620&culture=fi-FI&contentlan=1

"Kannaksen puolustus toipui odottamattomasta tyrmäysiskusta. Jo viikon kuluttua puna-armeijan hyökkäyksen alkamisesta Mannerheim saattoi helpottuneena huudahtaa: "Suomalaiset taistelevat jälleen!" "

Lue lisää

"Kyllä tai ukko katsella sivusta kun toiset jo päätti ja teki. Mitä ihmeen Mannerheim -myyttiä täälläkin vaalitaan?"

Sotaa johdettiin vain ja yksinomaan Marskin päätöksillä. Muut kenraalit vain toimeenpanivat niitä.

Marskin päätökset loivat perustan torjuntavoitoille. Muu on hölynpölyä. Sitä kyllä näissä keskusteluissa riittää.

T-34 kirjoitti:

Kesäkuun 10. päivänä 1944 Suomen kenttätykistö
kärsi suurimmat yhden taisteluvaiheen
materiaalitappiot koko sodan aikana.
Painopistesuunnassa ollut IV Armeijakunnan
10. Divisioonan tykistö menetti samana päivänä
64 tykkiä, joiden joukossa oli lähes
koko järeä ja kaukotykkikalusto. Kannaksen
taistelujen luonteesta kertoo muun muassa
Kenttätykistörykmentti 9:n tappiovaiheet.
Pääasemassa rykmentti menetti 12 kevyttä
haupitsia (122 H 10-30) ja 19 kevyttä kanuunaa
(76 K 02). Tappiot täydennettiin nopeasti
reservitykistöstä, mutta Sahakylässä ja
Rokkalanjoella rykmentti menetti jälleen 14
kanuunaa (76 K 02). Uusi täydennys tuli
20.6.– 2.7. välisenä aikana. Kaksinkertaisia
menetyksiä kokivat myös Raskas patteristo
25 ja Järeä patteristo 1.
VT-linjalle keskitettiin kaikkiaan 28 patteristoa
ja neljä patteria tykkien lukumäärän
ollessa 350. Reserviyhtymien tykistö oli nyt
mukana taistelussa. Muutamaa päivää myöhemmin
kalustomenetykset jatkuivat. Kesäkuun
14.–18. 1944 välisenä aikana tappiot
olivat 35 tykkiä. Lisäksi menetettiin 11 sivutykkeinä
ollutta rykmentinkanuunaa (76
RK 27). IV Armeijakunnan kokonaistappiot
olivat 117 tykkiä.
Naapurin, III Armeijakunnan 2. Divisioona
menetti pääasemassa 10.6.1944 kaikkiaan
17 tykkiä, joiden joukossa olivat sivutykkeinä
käytetyt viisi rykmentinkanuunaa. Rannikkotykistörykmentti
2:n tappiot olivat 17
kevyttä kanuunaa (14 kappaletta 75 K 17, ja
kolme 76 K 37) sekä Kellomäen kolme tykkiä.
PUOLET TYKEISTÄ MENETETTIIN
Kesän 1944 taistelussa Karjalankannaksella
menetettiin yhteensä 151 tykkiä, joiden joukossa
oli valitettavan paljon raskasta ja järeää
kauaskantoista kalustoa. Tappiot olivat
mittavat, peräti 49 prosenttia Kannaksen tykistön
kokonaisvahvuudesta.

Lue lisää

yhtensä 842 ja menetettiin 318. Nettovoitoksi jäi siis 524.

Linkomies oli kirjoitti:

edes osittain perillä sotatapahtumista. Marski määrsi 14.6. joukot vetäytymään VKT-asemaan, jonne tuodaan lisävoimia itä-Karjalasta. Näin tapahtui ja hyökkäys pysäytettiin. Kaipa se tuli Linkomiehenkin tietoon. Olihan hän snetään pääministeri.

Linkomies kirjoitti tekstinsä ulkomuistista vankeusaikanaan. Sotilasioista hänen tietonsa ovat heikot.

Lue lisää

hallitsi sota-asiat. Hänhän oli roomalaisen filologian professori ja 29- vuotiaana. Kyllä sellainen mies sotahommat hoitelee. Muistelmiin vain on lipsahdellut melkoista asiantuntemattomuutta. Muistivirheitäkö?

Edvin pärjäisi kyllä näillä palstoila. Useimpien sanaseppojen jutut ovat vielä huomattavasti tiedoiltaan heikompia kuin Edvinin.

J-hullu kirjoitti:

TAITAMATTOMUUTTA
JA BYROKRATIAA
Neuvostoliiton strategisen hyökkäyksen tulosta
etulinjan tykistökomentajat olivat olleet
varsin hyvin tietoisia, sen sijaan IV Armeijakunnan
johto ei ollut samaa mieltä, myös
päämajassa vallitsi epäröivä ilmapiiri. Etulinjan
tykistökomentajien pyynnöt riittävän
ampumatarvikevarannon ajamisesta ennalta
tuliasemiin tyrmättiin, menettelyä pidettiin
pessimismin lietsomisena.
Niin sitten 10.6.1944 venäläisten valtaisan
tulimyrskyn alkaessa suomalainen tykistö ei
kyennyt täysipainoisiin vastavalmistelu- ja
torjunta-ammuntoihin. Ammukset loppuivat
tuliasemista kriittisellä hetkellä ja asemasodan
piinallisen jäykkä byrokratia esti täydennyksen.
Samoin kävi myöhemmin Viipurin
taisteluissa – taitamaton tykistön ampumatarvikkeiden
täydennysmenettely osaltaan
aiheutti kaupungin puolustuksen luhistumisen

Lue lisää

eli 2.D:n tykistö ja heittimistö esimerkiksi ampui sekä 9. että 10.6. noin 10 000 laukausta. Tällä määrällähän piti Talvisota ratkaista ihan sotana, saati sitten yhden divisioonan kaistalla.

Mutta valehteluhan kuuluu palstan pysyviin ilmiöihin.

Edvin kirjoitti:

hallitsi sota-asiat. Hänhän oli roomalaisen filologian professori ja 29- vuotiaana. Kyllä sellainen mies sotahommat hoitelee. Muistelmiin vain on lipsahdellut melkoista asiantuntemattomuutta. Muistivirheitäkö?

Edvin pärjäisi kyllä näillä palstoila. Useimpien sanaseppojen jutut ovat vielä huomattavasti tiedoiltaan heikompia kuin Edvinin.

Lue lisää

>Muistelmiin vain on lipsahdellut melkoista asiantuntemattomuutta. Muistivirheitäkö?<

Kirjan esipuheessa Eino E. suolahti kertoo kuinka Linkomies kiRjoitti muistelmansa ulkomuistista (vieläpä vain alle kahdessa kuukaudessa).

Eino E. Suolahti kertoo saaneensa Vera Linkomieheltä tehtäväkseen muistelmien julkaisun ja kuinka filosofian maisteri Heikki Eskelinen on tarkastanut ne useat kohdat, jotka EL on merkinnyt tarkistusta kaipaaviksi.

Linkomies itse kertoo Lukijalle -osiossa kuinka hän kirjoitti muistelmansa joulukuun 20. päivänä 1947 - helmikuun 18. päivänä 1948 ilman minkäänlaisia asiakirjoja. siis elle 2:ssa kuukaudessa!

Suotta häntä ei ole kutsuttu ROOMALAISEKSI.

Murtajan kirjoitti:

eli 2.D:n tykistö ja heittimistö esimerkiksi ampui sekä 9. että 10.6. noin 10 000 laukausta. Tällä määrällähän piti Talvisota ratkaista ihan sotana, saati sitten yhden divisioonan kaistalla.

Mutta valehteluhan kuuluu palstan pysyviin ilmiöihin.

Lue lisää

>>noin 10 000 laukausta. Tällä määrällähän piti Talvisota ratkaista ihan sotana, saati sitten yhden divisioonan kaistalla.

Summan mutikka kirjoitti:

>>noin 10 000 laukausta. Tällä määrällähän piti Talvisota ratkaista ihan sotana, saati sitten yhden divisioonan kaistalla.

käytössä Summassa eikä missään muuallakaan. Summasa ammuttiin tuohon aikaan viidella patteristolla ( 60 tykkiä) ja 25-30:llä heittimellä) 2 000 - 3 000 ls/pv eli kaikki mitä irti saatiin. Kranuja siirrettiin mm. divisioonalta toiselle ja lainattiin III AK:lta.

Toisekseen oli vallalla ankara säänöstely. Mitä materiaalia saatiin, se oli pakko jakaa tiukasti säännöstellen, jotta riitti seuraav illekin päiville. Tilanne parani vasta helmikuun lopussa ja silloinkin vain vähän. II AK:lle annettiin mm. ruotsalainen raskas patteristo ja kaksi englantilaista haupitsipatteristoa ammuksineen.

On ihan väärä kuva, ettei tykistö ja heittimistö olisi ampunut. Kyllä ampui, mutta tarpeeseen nähden vain ehkä kolmanneksen.

tARKENNETAANPA SVÄHÄ kirjoitti:

>Muistelmiin vain on lipsahdellut melkoista asiantuntemattomuutta. Muistivirheitäkö?<

Kirjan esipuheessa Eino E. suolahti kertoo kuinka Linkomies kiRjoitti muistelmansa ulkomuistista (vieläpä vain alle kahdessa kuukaudessa).

Eino E. Suolahti kertoo saaneensa Vera Linkomieheltä tehtäväkseen muistelmien julkaisun ja kuinka filosofian maisteri Heikki Eskelinen on tarkastanut ne useat kohdat, jotka EL on merkinnyt tarkistusta kaipaaviksi.

Linkomies itse kertoo Lukijalle -osiossa kuinka hän kirjoitti muistelmansa joulukuun 20. päivänä 1947 - helmikuun 18. päivänä 1948 ilman minkäänlaisia asiakirjoja. siis elle 2:ssa kuukaudessa!

Suotta häntä ei ole kutsuttu ROOMALAISEKSI.

Lue lisää

sanoin, Linkomiehellä ei ole sotilasasiantuntemusta. Muutenkin muistelmat ovat täysin tyylipuhdas polittinen puolustelukirjoitus. "Kyllähän minä, mutta kun ne pojat!"

IV AK kirjoitti:

>sen sijaan IV Armeijakunnan johto<


IV Armeijakunnan johto, etenkin tykistökomentaja Sippola, säilytti paikkansa kaikesta huolimatta. Vain ammushuollon järjestelyjä muutettiin tuon toistuvan ryssimisen jälkeen.

SIPPOLA, LAATIKAINEN JA AIRO OLISI PITÄNYT PISTÄÄ SEINÄÄ VASTEN, eikä niitä muutamia kymmeniä karkureita.

Täällä on hieno esitelmä aiheesta:

Keijo Suominen

IV ARMEIJAKUNNAN Huollon JÄRJESTELYT KESALLA 1944 TAISTELTAESSA VKT-ASEMASSA


Ennen kuin ryhdytään tarkastelemaan IV Armeijakunnan huollon järjestelyjä kesällä 1944
taisteltaessa VKT-asemassa, lienee paikallaan esitellä yleisesti armeijakunnan huoltoa
ja sen järjestelyjä.


http://users.tkk.fi/jseppane/vkt.txt

Tuo lienee ns. kapiaistotuus asiasta. Rautakorpihan meinattiin hylätä ja nekilökunta oli jo poistumassa paikalta tai sitten Tarkki ja Jäntti valehtelevat molemmat!

"20. Prikaati syytti Viipurin menetyksesta IV Armeijakunnan kankeasti toiminutta
taisteluvalinehuoltoa. Syynä täydennyksen epäonnistumiseen lienee ollut se, että
20. Prikaatilla ei ollut ku1jetusvälineitä, eikä niita voitu antaa Rautakorven
ampumatarvikekenttämakasiinista, jota oltiin samaan aikaan tyhjentämässä."

Selittelyn makua:

"Armeijakunnan tykistökomentaja ja huoltopäällikkö olisivat voineet määrätietoisemmalla
toiminnalla järjestää 20. Prikaatille ampumatarvikkeita, mutta Viipurin
menettamiseen sillä ei varmasti olisi ollut merkitystä."


Tässä on seuraukset:

"Taisteluvälinehuollon siirtäminen takaisin huoltopäällikön johtoon 21.7. viittaa
siihen, etta toiminta ei ollut täysin kitkatonta. Kuljetusten tehokas järjestäminen
olisi edellyttänyt sitä, etta yksi henki1ö olisi päättänyt kaikkien ajoneuvojen
käytöstä. IV Armeijakunnassa jouduttiin kuitenkin antamaan autoyksiköita suoraan
tykistökomentajan johtoon. Ampumatarvikehuollon johtamista vaikeutti todennäköisesti
myös se, etta yhteydenpito tykistökomentajan ja huoltopäällikön kesken ei ollut
yhtä saumatonta kuin huoltopäällikön yhteydenpito komentajaan ja esikuntapäällikkön."

Lue lisää

Tykistön huomattavien kalustomenetysten olennaisena aiheuttajana oli IV Armeijakunnan toimet ja sen johto sai Hitleriltä korkean kunniamerkin vaikka se antoi puna-armeijalle parastaan. Näillä raskailla ja järeillä tykeillä myöhemmin Berliinissä ammuttiin noiden toilailujen palkitsijaa.

IV AK:n yhtymissä kirjoitti:

Tykistön huomattavien kalustomenetysten olennaisena aiheuttajana oli IV Armeijakunnan toimet ja sen johto sai Hitleriltä korkean kunniamerkin vaikka se antoi puna-armeijalle parastaan. Näillä raskailla ja järeillä tykeillä myöhemmin Berliinissä ammuttiin noiden toilailujen palkitsijaa.

Lue lisää

Oikeinko itse uskot noihin? Arvaa, uskooko kukaan muu?

jatkosodassa kirjoitti:

yhtensä 842 ja menetettiin 318. Nettovoitoksi jäi siis 524.

Kannaksella menetettiin lähinnä ensiluokan kalustoa. Toki Perkjärven varikolla oli jonkin verran korjattavaakin kalustoa ja muutamia Talvisodassa menettyjä, mutta Jatkosodan alussa takaisin vallattuja tykkejä, joita ei enää oltu otettu käyttöön. Näitä oli vaikkapa muutama ns. japanilaishaupitsi (2 kpl 150HJ), joita jäi 11 kpl NL:lle Summassa Lähteen lohkolla 1940. Yksi noista tykeistä päätyi Petroskoihin Leninin patsaan tilalle.

Itä-Karjalassa ja Laatokan suunnalla jätettiin tarkoituksella kömpelöä ja raskasta linnoitustykistöä, mallia De Bang, joiden ammukset oli ensin ammuttu loppuun. Niitä jätettiin 49 kpl. Toki oikeaakin ja kunnollista kalustoa menetettiin tuollakin suunnalla.

Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, kertoo sivuilla 537-540 nuo lukemat.

s. 539-540:

IV AK menetti Kannaksella 117 kenttätykkiä
III AK menetti Kannaksella Vaskisavotassa 17 tykkiä
Itä-Karjalassa ja Laatokan suunnalla menetettiin 123 tykkiä, joista jäykkälavettisia oli 49 kpl.
II AK menetti Maaselän suunnalla 10 tykkiä

Kaikkiaan vallattiin 842 tykkiä, (joista osa oli Talvisodassa menetettyjä) ja menetettiin 316 tykkiä (Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, s. 538).

jutut! kirjoitti:

Oikeinko itse uskot noihin? Arvaa, uskooko kukaan muu?

Tietoni ovat erittäin tärkeältä henkilöltä Helsingin natsiasiantuntijalta yliopistosta (sieltä valkoisesta tornista, jonka ohi kulkiessa on kumarrettava kolme kertaa ja laulettava latinaksi Gaudeamus igituturus ... Tämä henkilö on kulkenut kirjastosta toiseen ja kirjoittanut talvisotakirjojen sivuille HÖPÖ HÖPÖ ja hakenut kirjat parempaan talteen kirjastojen kellareista.

Just ja joo kirjoitti:

>Marskin päätöksillähän puolustus saatiin taas kuntoon ja hyökkäys torjuttua.<

Kyllä tai ukko katsella sivusta kun toiset jo päätti ja teki. Mitä ihmeen Mannerheim -myyttiä täälläkin vaalitaan?


Tämä juttu jäi pois tuosta äskeisestä:

Ministeri Max Jakobson Helsingin Sanomissa 3. syyskuuta 2004.

"Torjuntavoitto avasi tien rauhaan"

http://www.finland.no/Public/Print.aspx?contentid=128099&nodeid=39620&culture=fi-FI&contentlan=1

"Kannaksen puolustus toipui odottamattomasta tyrmäysiskusta. Jo viikon kuluttua puna-armeijan hyökkäyksen alkamisesta Mannerheim saattoi helpottuneena huudahtaa: "Suomalaiset taistelevat jälleen!" "

Lue lisää

"Tämä sota ei ole samanlainen kuin aikaisemmat sodat", Stalin sanoi Titolle. "Se valta, joka miehittää tietyn alueen, tuo sinne myös oman poliittisen järjestelmänsä. Jokainen ulottaa poliittisen järjestelmänsä niin pitkälle kuin sen armeijat pääsevät." Puna-armeija pääsi Suomen suunnalla vuoden 1940 rajalle, mutta ei pitemmälle. Molotov sanoi haastattelijalle vuonna 1974: "Me olimme viisaita, kun emme liittäneet Suomea Neuvostoliittoon. Siitä olisi tullut vuotava haava – – Ihmiset siellä ovat hyvin itsepäisiä, hyvin itsepäisiä."