Ahdistava pelko

Olen istunut tuolissa täysin ikkunattomassa kellarissa. Sinne ei päässyt valoa mistään. Kun sammutin sähkövalon, ei kumminkaan nähnyt mustaa pimeyttä. Siinä oli aika paljon valoa joukossa niinkuin valon ja pimeyden sekoituksena. Se tietysti tulee aivoista. Aivot eivät osaa näyttää täyttä pimeyttä. Muistan kyllä nuorena kellarissa olleen aivan pimeääkin. Mitään pelottavaa siinä ei kyllä ole.

Kykenetkö haastamaan nämä pelkosi ja näkysi? että mitkä todennäköisyydet sillä on että selkäsi takana on joku tai varjot ovat oikeita ihmisiä? Menisitkö itse jonkun taakse ja haluaisit pahaa. No et varmaan, joten miksi kukaan tekisi Sinulle moista. Totta kai jos pelkäät jotakin, luulet sen myös näkeväsi. Minulle kävi itsellekin vähän vastaavanlainen; kuulin että tässä asunnossa missä asumme, on tehty itsemurha. Ja sen kuultuani "muka" näin jonkun jalat roikkuvan katosta eräästä huoneesta, mutta ryhdistin itseni ja tuumasin: "Ei jumaliste, haudassahan se mies on, mitä hemmettiä se meidän katolla tekisi?" Oli yöaika ja muutenkin pelottavaa kun olin yksin kotona. Mutta se auttoi. Järkeistäminen ja oman pelon haastaminen. En usko magiaan enkä yliluonnolliseen, Jumalaan tosin, mutten muuten. Ajattele, että SINÄ itse hallitset mieltäsi, olet oman laivasi kapteeni. Sinä voit käsitellä ajatuksiasi, tunteitasi ja pelkojasi AKTIIVISESTI, joten tartu härkää sarvista. Jos pelottaa, pyörittele pelkoa, mistä se ehkä kertoo? Jostain käsittelemättömästä traumasta tms. Tunnustele tunteitasi, älä pelkää niitä. Ne ovat VAIN tunteita, jotka voi opetella tunnistamaan ja joita voi oppia käsittelemään ja jotka voivat olla elämämme suola oikein käytettyinä.

Voimia sinulle itsetuntemuksen matkalle. Lainaahan kirjastosta vaikka aiheeseen liittyviä kirjoja stressinhallinnasta, elämänhallinnasta tms.

Aurinkoista kevättä Sinulle,

ei itsekään mikään Pelle Peloton