siirrytään sitten muisteloissa

marjamamma

vähän myöhemmälle ajalle, sille ajalle, kun me lapset lensimme pois kotien ja mummoloiden
reviireiltä mailman reviireille ja omia ammatteja ja koteja kehittelemään.

Mukavaa olisi saada miespuolisiakin kodista ulos kasvaneita ammattimiehiä, isiä ja vaarejakin
ajatuksia vaihtamaan ja ajan kehityksestä juttelemaan ihan reilulla miestyylillä ja näkemyksellä.

Kaikkihan me ollemme tähän ikään pääseenä nähneet sitä ja tätä ja kokeneet monenlaisia
iloja ja suruja, olleet reissuissa jos joissakin maissa ja niissä kokeneet myöskin hauskoja jos joskus
myös outoja ja ikäviäkin kokemuksia, mutta ei se mitään, kunhan vain kirjoitellaan aikamme kuluksi
niitä ja näitä sekä mielemme piristykseksi lukien ja kirjoitellen hauskoistakin tapauksista ja sattumista.

63

757

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • reetamummo

      kuinka pakkasin pienen, keinonahkapäälisen matkalaukkuni ja suuntasin kulkuni Heinolaan.
      Olin päässyt Heinolan seminaariin jatkamaan ammatin opiskelua.
      Olin menossa linja-autolla, ja kaikki ohikiitävät maisemat olivat todella outoja nuorelle ihmiselle.
      Matkaa kesti ja kesti, hitaasti bussi mielestäni eteni. Muistan vain kuinka torkuin vain välillä silmiä
      raotellen.
      En oikeastaan muista perille pääsystäni muuta kuin, että väsyneenä kävelin uuteen korteeripaikkaani.
      Tosi apea oli mieleni, kun talon rouva minua tervehti ja näytti huoneeni.
      Hänen mentyään purskahdin itkuun väsymyksestä ja ikävästä.
      Minä olen aina kärsinyt kovasta koti-ikävästä, josta en millään ole meinannut päästä irti.

      • suola-astia

        minäkin omia kokemuksia, kuinka meillä kaikilla lapsilla alkoi se viiikonlopun ja lomien
        matkarumpa koulu- tai työpaikalta kotiin ja taas takaisin omalle asunnolle.
        Se oli aika moista touhua, koska silloin ei ollut mahdollisuutta oman asunnon ostamisiin.
        Lainojen saanti oli todella vaikeaa, ellei vanhemmilla ollut mahdollisuutta avustaa.
        Usein vanhemmat kuitenkin joutuivat avustamaan vuoksissa ja ruuassa moniakin.
        Silloin alkupalkat ja muutkin palkat olivat pieniä.
        Minäkin olin koulussa vielä ja illat olin töissä.
        Kyllä joskus aina kävin tanssimassakin ja vähitellen tuli mukavia tuttuja nuoriakin mukaan rientoihin.
        Olin aika hiljainen nykynuoriin verrattuna, mutta se oli sitä aikaa.

      • marjamamma
        suola-astia kirjoitti:

        minäkin omia kokemuksia, kuinka meillä kaikilla lapsilla alkoi se viiikonlopun ja lomien
        matkarumpa koulu- tai työpaikalta kotiin ja taas takaisin omalle asunnolle.
        Se oli aika moista touhua, koska silloin ei ollut mahdollisuutta oman asunnon ostamisiin.
        Lainojen saanti oli todella vaikeaa, ellei vanhemmilla ollut mahdollisuutta avustaa.
        Usein vanhemmat kuitenkin joutuivat avustamaan vuoksissa ja ruuassa moniakin.
        Silloin alkupalkat ja muutkin palkat olivat pieniä.
        Minäkin olin koulussa vielä ja illat olin töissä.
        Kyllä joskus aina kävin tanssimassakin ja vähitellen tuli mukavia tuttuja nuoriakin mukaan rientoihin.
        Olin aika hiljainen nykynuoriin verrattuna, mutta se oli sitä aikaa.

        on jäänyt muistelemisista unhoon.
        Siinä on ollut niin monenlaisia tapahtumia, miettimisiä ja suunnitelmia, että onkohan se vaikkuttanut
        liiallisena muistiin jäämisiin.
        Muistan itse, kuinka nuorena pienten lasteni kanssa mietin, että kirjoitan myöhemmin heidän
        näppäriä ja mukavia juttujaan.
        Nyt on käynyt kuitenkin niin, että jutut ovakin unohtuneet.
        Myöhemmin omille lapsilleni kerroin tästä ja muistutin heitä kirjoittelemisesta, nyt kyseltyäni, hekin
        ovat niin kiireisiä etteivät ole ehtineet.

      • FlikklapsRaumalt
        marjamamma kirjoitti:

        on jäänyt muistelemisista unhoon.
        Siinä on ollut niin monenlaisia tapahtumia, miettimisiä ja suunnitelmia, että onkohan se vaikkuttanut
        liiallisena muistiin jäämisiin.
        Muistan itse, kuinka nuorena pienten lasteni kanssa mietin, että kirjoitan myöhemmin heidän
        näppäriä ja mukavia juttujaan.
        Nyt on käynyt kuitenkin niin, että jutut ovakin unohtuneet.
        Myöhemmin omille lapsilleni kerroin tästä ja muistutin heitä kirjoittelemisesta, nyt kyseltyäni, hekin
        ovat niin kiireisiä etteivät ole ehtineet.

        tost niisanotust väli-ijäst. Nuaren määki kirjoti päiväkirjoi kovaste ahkerast,mutt annas ol ko meni nuaren naimissi,joudusi muuttama äijän tyän perä sinn Helsinki lähell ja mukuli synnys tuhka tihiä.Ei siinn kerjenny pali mittä kirjottama ylös. Ostetti tontti ja ruvetti rakaentama katoalusta mukulill,tyät ol suu ja silmä täytte,etei oikke pitki yäuneijakka kerjen vetelemä. Ja taita se ol hiuk niinki,etei niit omies varttumissi tul nii huamatuks,siinn ne vaa yhtäkkist oliva parinkymne vuade ikkässi ja rupesivä lentelemä pois pesäst. Mää olenki tehn sillai,ko Vappu Taipale sanos Isoäiti- kirjassas,ett olis hiano asi,jos mummuse,kirjottaisiva ylös tulevill sukupolvill kaikki mitä muistava omaisistas,tutuist ja ystävistäs.Huamamatt niit kirjotuksi on tullu jo pari-kolmsata sivu ja ole ne sitt polttann levyll ja pannu korjuhu,jos sitt viittivä joskus lukki tai ei.Se o semne mukavas harrastus,ny ko kerkke ja o jotenkis tärkkiä olo ittellän.

      • sumppimimmi
        FlikklapsRaumalt kirjoitti:

        tost niisanotust väli-ijäst. Nuaren määki kirjoti päiväkirjoi kovaste ahkerast,mutt annas ol ko meni nuaren naimissi,joudusi muuttama äijän tyän perä sinn Helsinki lähell ja mukuli synnys tuhka tihiä.Ei siinn kerjenny pali mittä kirjottama ylös. Ostetti tontti ja ruvetti rakaentama katoalusta mukulill,tyät ol suu ja silmä täytte,etei oikke pitki yäuneijakka kerjen vetelemä. Ja taita se ol hiuk niinki,etei niit omies varttumissi tul nii huamatuks,siinn ne vaa yhtäkkist oliva parinkymne vuade ikkässi ja rupesivä lentelemä pois pesäst. Mää olenki tehn sillai,ko Vappu Taipale sanos Isoäiti- kirjassas,ett olis hiano asi,jos mummuse,kirjottaisiva ylös tulevill sukupolvill kaikki mitä muistava omaisistas,tutuist ja ystävistäs.Huamamatt niit kirjotuksi on tullu jo pari-kolmsata sivu ja ole ne sitt polttann levyll ja pannu korjuhu,jos sitt viittivä joskus lukki tai ei.Se o semne mukavas harrastus,ny ko kerkke ja o jotenkis tärkkiä olo ittellän.

        aika havoja asioita muistan, mutta nyt kirjoituksia lukiessani minäkin muistan kouluaikaa ja
        sen vaikeuksia, kun rahaa ei liialti ollut.
        Muistan kuinka ostin maksalaatikon ja sitä söin kolme päivää. Sekin tuntui liikaostolta pudjetissa.
        Vuokralla olin yhdessä kalustetussa huoneessa, ja aika hankalaa oli ujon tytön käyminen suihkussa,
        keittiössä keittelemässä ja tamppailemassa vuodevaatteita parvekkeella.
        Aina ajattelin ja pelkäsinkin jos häiritsen vuokraemäntää.

        Vuokraemäntäni oli todella mukava vanhempi ihminen, mutta tunsin olevani kuitenkin liikaa.
        Kouluni sujui hyvin, kun sain rauhassa lukea ja en erikoisemmin käynyt ulkona missään.
        Kotiin oli vaikea kulkea monien junavaihtojen kautta ja aina oli mietittävä palkan riittämistä.
        Matkat kestivät silloin kauan.

      • reetamummo
        sumppimimmi kirjoitti:

        aika havoja asioita muistan, mutta nyt kirjoituksia lukiessani minäkin muistan kouluaikaa ja
        sen vaikeuksia, kun rahaa ei liialti ollut.
        Muistan kuinka ostin maksalaatikon ja sitä söin kolme päivää. Sekin tuntui liikaostolta pudjetissa.
        Vuokralla olin yhdessä kalustetussa huoneessa, ja aika hankalaa oli ujon tytön käyminen suihkussa,
        keittiössä keittelemässä ja tamppailemassa vuodevaatteita parvekkeella.
        Aina ajattelin ja pelkäsinkin jos häiritsen vuokraemäntää.

        Vuokraemäntäni oli todella mukava vanhempi ihminen, mutta tunsin olevani kuitenkin liikaa.
        Kouluni sujui hyvin, kun sain rauhassa lukea ja en erikoisemmin käynyt ulkona missään.
        Kotiin oli vaikea kulkea monien junavaihtojen kautta ja aina oli mietittävä palkan riittämistä.
        Matkat kestivät silloin kauan.

        Helsingin Työväentalolla aika useinkin tyttökaverien kanssa. Paikka oli lähellä asuntoa ja sinne
        oli mukavaa piipahtaa.
        Siellä kävi kerran Tapio Rautavaarakin ja hän tuli tauolla minuakin hakemaan.
        Hän vei todella hienosti ,ja minä olin ihan ujosti, koska en ollut tottunut ihan näin kuuluisan
        ihmisen kanssa keskustelemaankaan.
        Muutenkin oli aika ujo siihen aikaan.
        Paljoa en huvitteluihin muutenkaan ehtinyt kaikkien muiden toimintojeni kanssa.
        Olinhan koulussa, töissä ja olin voimisteluryhmässäkin silloin.

        Elämä on jälkeenpäin kyllä koulinut hyvinkin topakaksi luonteeni.

      • sumppimimmi
        reetamummo kirjoitti:

        Helsingin Työväentalolla aika useinkin tyttökaverien kanssa. Paikka oli lähellä asuntoa ja sinne
        oli mukavaa piipahtaa.
        Siellä kävi kerran Tapio Rautavaarakin ja hän tuli tauolla minuakin hakemaan.
        Hän vei todella hienosti ,ja minä olin ihan ujosti, koska en ollut tottunut ihan näin kuuluisan
        ihmisen kanssa keskustelemaankaan.
        Muutenkin oli aika ujo siihen aikaan.
        Paljoa en huvitteluihin muutenkaan ehtinyt kaikkien muiden toimintojeni kanssa.
        Olinhan koulussa, töissä ja olin voimisteluryhmässäkin silloin.

        Elämä on jälkeenpäin kyllä koulinut hyvinkin topakaksi luonteeni.

        minäkin sitten lähdin ja muistan kuinka sain ohjeita niin paljon, että suurin osa unohtui
        heti kättelyssä, mutta erään ohjeen olen muistanut hyvinkin, koska siinä puhutaan marjoista ja
        lapsuuden poimitut marjat muistan aina.
        Tämä ohje oli, "Älä mene herrojen kanssa marjaan, ne vievät marjat ja tuohisen."
        Jaa- a, nuorena mietinkin tätä neuvoa useinkin, tajuamatta oikein tarkoitusta, mutta kyllä
        sen vähitellen oivalsinkin.
        Myös ennen, nuori tyttö oli aika helpoksi luultu saalis, jos oli vähänkin vastapuolella luuloa
        ymmärtämättömyydestä.
        Sitähän se on aikuistenkin asiain hoidoissa edelleen.

      • sumppimimmi
        sumppimimmi kirjoitti:

        minäkin sitten lähdin ja muistan kuinka sain ohjeita niin paljon, että suurin osa unohtui
        heti kättelyssä, mutta erään ohjeen olen muistanut hyvinkin, koska siinä puhutaan marjoista ja
        lapsuuden poimitut marjat muistan aina.
        Tämä ohje oli, "Älä mene herrojen kanssa marjaan, ne vievät marjat ja tuohisen."
        Jaa- a, nuorena mietinkin tätä neuvoa useinkin, tajuamatta oikein tarkoitusta, mutta kyllä
        sen vähitellen oivalsinkin.
        Myös ennen, nuori tyttö oli aika helpoksi luultu saalis, jos oli vähänkin vastapuolella luuloa
        ymmärtämättömyydestä.
        Sitähän se on aikuistenkin asiain hoidoissa edelleen.

        oli sitten kotiutua vieraalle paikkakunnalle, kun ei yhtään ihmistä tuntenut ja piti opetella liikkuminenkin
        laajalla alueela.
        Minäkin ujona tyttönä harhailin yksikseni ulkoillessani, vieraita teitä ja juntuja pitkin yritin
        tutustua ympäristöön ja paikkoihin.
        Silloin ei ollut kännykkää, jolla olisi soittanut jos eksyisi, siksi liikkua piti vähin erin kauemmaksi ja laajemmalle.
        Muistan aina, kun ensimmäisen kerran menin yleiseen saunaan, kuinka outo olin sielläkin.
        Toisaalta myöhemmin se oli mielestäni ihan mukava paikka, siellä oppi näkemään kuinka erilaisia
        me ihmiset olemme kropaltammekin.
        Tämä saunamuoto olisi nykyaikanakin ihan tervehdyttävä muoto, oppia näkemään erilaisuuksia.
        Silloin ei oltaisi niin oudoksuvia toisenlaisuuteen.
        Opittaisiin näkemään ihmiset ihmisinä vaikkakin erilaisina ja hyväksymään erilaisuus.

      • minullakin, kun eräs
        sumppimimmi kirjoitti:

        oli sitten kotiutua vieraalle paikkakunnalle, kun ei yhtään ihmistä tuntenut ja piti opetella liikkuminenkin
        laajalla alueela.
        Minäkin ujona tyttönä harhailin yksikseni ulkoillessani, vieraita teitä ja juntuja pitkin yritin
        tutustua ympäristöön ja paikkoihin.
        Silloin ei ollut kännykkää, jolla olisi soittanut jos eksyisi, siksi liikkua piti vähin erin kauemmaksi ja laajemmalle.
        Muistan aina, kun ensimmäisen kerran menin yleiseen saunaan, kuinka outo olin sielläkin.
        Toisaalta myöhemmin se oli mielestäni ihan mukava paikka, siellä oppi näkemään kuinka erilaisia
        me ihmiset olemme kropaltammekin.
        Tämä saunamuoto olisi nykyaikanakin ihan tervehdyttävä muoto, oppia näkemään erilaisuuksia.
        Silloin ei oltaisi niin oudoksuvia toisenlaisuuteen.
        Opittaisiin näkemään ihmiset ihmisinä vaikkakin erilaisina ja hyväksymään erilaisuus.

        mummo istui penkillä eikä nähnyt varpaitaan, vatsa roikkui kauhealla tavalla yli polvien.

        Ei hän välittänyt nuoren tytön isoista silmistä, joi vain limsaa.

        Joku sanoi äitinsä ohjeen olleen, älä mene herrojen kanssa marjaan...
        Minun äitini antoi ohjeen vasta korkeakoulusta valmistuttuani :
        "Älä sitten vain j u o p o n kanssa mene naimisiin,
        se juo ensin omat rahansa ja sitten sinunkin rahasi!"

        Ohjettansa noudatin tarkasti, niinkuin muitakin ohjeitaan, sillä niin tekee usein lapsi,
        joka on joutunut pois kotoa koulukaupunkiin jo heti nuorena.
        Turva oli niissä ohjeissa ja niiden noudattamisessa.


        .

      • Tyttö silloin
        minullakin, kun eräs kirjoitti:

        mummo istui penkillä eikä nähnyt varpaitaan, vatsa roikkui kauhealla tavalla yli polvien.

        Ei hän välittänyt nuoren tytön isoista silmistä, joi vain limsaa.

        Joku sanoi äitinsä ohjeen olleen, älä mene herrojen kanssa marjaan...
        Minun äitini antoi ohjeen vasta korkeakoulusta valmistuttuani :
        "Älä sitten vain j u o p o n kanssa mene naimisiin,
        se juo ensin omat rahansa ja sitten sinunkin rahasi!"

        Ohjettansa noudatin tarkasti, niinkuin muitakin ohjeitaan, sillä niin tekee usein lapsi,
        joka on joutunut pois kotoa koulukaupunkiin jo heti nuorena.
        Turva oli niissä ohjeissa ja niiden noudattamisessa.


        .

        Äidin äänensävynkin voin vielä kuulla tuossa suorassa sitaatissa,
        siksi harvensin tuon yhden sanan!

        Kyllä äidin sanat olivat tärkeitä!

      • sumppimimmi
        Tyttö silloin kirjoitti:

        Äidin äänensävynkin voin vielä kuulla tuossa suorassa sitaatissa,
        siksi harvensin tuon yhden sanan!

        Kyllä äidin sanat olivat tärkeitä!

        Ensimmäinen menoni elokuviin oli tosi järkyttävä kokemus.
        Ihmiset olivat siellä valtavana laumana teatterin aulassa ostamassa lippuaan ja odottelemassa
        teatteriin ovien avautumista.
        Olin siellä kuin orpo piru taaskin.
        En oikein tietänyt minne olisin katsonut, kun kaikkialla oli silmiä ja päänuppeja.
        Siinä sitten liikuttiin sinne ja tänne tilanteen mukaa ja tyhjää olotilaa haeskellen.
        Aika tuntui matelevan.
        Viimein ovet aukesivat, ja koko kansanpaljous ryntäsi ovelle kuin olisi ollut viimeinen tilaisuus
        päästä johonkin.
        En sitten millään meinannut jaksaa ryysiä ja siirryinkin sivummaksi.
        Siinä olikin sitten taas miettimistä, kun paikkani oli istuinrivin keskellä ja piti taas ryysiä
        pientä käytäväosaa paikalleen.
        Toiset noisivat mukavasti seisomaan, mutta toiset istuivat, ja jalkoja sitten piti varoa sotkemasta.
        Voi, että oli tämäkin ensikertalaiselle melkoinen kokemus.

      • sumppimimmi
        sumppimimmi kirjoitti:

        Ensimmäinen menoni elokuviin oli tosi järkyttävä kokemus.
        Ihmiset olivat siellä valtavana laumana teatterin aulassa ostamassa lippuaan ja odottelemassa
        teatteriin ovien avautumista.
        Olin siellä kuin orpo piru taaskin.
        En oikein tietänyt minne olisin katsonut, kun kaikkialla oli silmiä ja päänuppeja.
        Siinä sitten liikuttiin sinne ja tänne tilanteen mukaa ja tyhjää olotilaa haeskellen.
        Aika tuntui matelevan.
        Viimein ovet aukesivat, ja koko kansanpaljous ryntäsi ovelle kuin olisi ollut viimeinen tilaisuus
        päästä johonkin.
        En sitten millään meinannut jaksaa ryysiä ja siirryinkin sivummaksi.
        Siinä olikin sitten taas miettimistä, kun paikkani oli istuinrivin keskellä ja piti taas ryysiä
        pientä käytäväosaa paikalleen.
        Toiset noisivat mukavasti seisomaan, mutta toiset istuivat, ja jalkoja sitten piti varoa sotkemasta.
        Voi, että oli tämäkin ensikertalaiselle melkoinen kokemus.

        Minä, kun olin vuokralla oleva opiskelija niin jouduin siihen aikaan muuttamaan aika usein.
        Joskus muuttosyynä oli vuokran suuruus, joskus matkapituus, kun aina kävelin matkat.
        Toisinaan vuokranantajan oma muutto ja kerran oli, että lähdin seuraavana päivänä pois,
        ihan siksi, että asunnossa oli luteita ja tosi paljon.
        Minä en voinut ajatellakaan asumista moisessa paikassa, koska sain helposti muutenkin ihottumaa.

        Jouduin todella paljon kanneskelemaan tavaroitani ympäri Helsinkiä.
        Onneksi ne mahtuivat muutamiin matkalaukkuihin.
        Olin aina vuokralla kalustetuissa huoneissa, joka silloin oli yleistäkin asumistyyliä opiskelikoilla.
        Kaikista tärkeintä oli vähän tienata ja saada opiskelurauha.
        Kirjastoissa ei myöskään ollut paljoa oppikirjoja, joten nekin jouduin ostamaan.

      • Satu*
        sumppimimmi kirjoitti:

        Minä, kun olin vuokralla oleva opiskelija niin jouduin siihen aikaan muuttamaan aika usein.
        Joskus muuttosyynä oli vuokran suuruus, joskus matkapituus, kun aina kävelin matkat.
        Toisinaan vuokranantajan oma muutto ja kerran oli, että lähdin seuraavana päivänä pois,
        ihan siksi, että asunnossa oli luteita ja tosi paljon.
        Minä en voinut ajatellakaan asumista moisessa paikassa, koska sain helposti muutenkin ihottumaa.

        Jouduin todella paljon kanneskelemaan tavaroitani ympäri Helsinkiä.
        Onneksi ne mahtuivat muutamiin matkalaukkuihin.
        Olin aina vuokralla kalustetuissa huoneissa, joka silloin oli yleistäkin asumistyyliä opiskelikoilla.
        Kaikista tärkeintä oli vähän tienata ja saada opiskelurauha.
        Kirjastoissa ei myöskään ollut paljoa oppikirjoja, joten nekin jouduin ostamaan.

        tuon opiskelun ja köyhyyden yhteisvaikutuksessa, niin oli minullakin.
        Ne tavaroiden kanniskelut pitkiä matkoja asemalta,
        joskus sai apuakin vierailta.
        Ja opiskeluboxien ankeus, se ei ollut silloin mukavaa.

        Usein jouduin vaihtamaan minäkin, kerran vuodessa, sillä eihän sitä nyt olemattomista rahoistaan voinut kesältä vuokria maksaa.

        Kesäisin tein töitä kotona ilman palkkaa, ei tullut edes mieleen pyytää sitä,
        sillä maalaistalossa ei rahoja ollut.
        Isän mielestä maa ja metsä olivat jotain pyhää,
        niitä ei sopinut myydä.

        Rintamalta palannut veli sai kotitalon, ja sen kyllä ansaitsikin, sillä valtio antoi viidestä vuodesta rintamalla vain mitalin.



        .

      • Muistelut
        Satu* kirjoitti:

        tuon opiskelun ja köyhyyden yhteisvaikutuksessa, niin oli minullakin.
        Ne tavaroiden kanniskelut pitkiä matkoja asemalta,
        joskus sai apuakin vierailta.
        Ja opiskeluboxien ankeus, se ei ollut silloin mukavaa.

        Usein jouduin vaihtamaan minäkin, kerran vuodessa, sillä eihän sitä nyt olemattomista rahoistaan voinut kesältä vuokria maksaa.

        Kesäisin tein töitä kotona ilman palkkaa, ei tullut edes mieleen pyytää sitä,
        sillä maalaistalossa ei rahoja ollut.
        Isän mielestä maa ja metsä olivat jotain pyhää,
        niitä ei sopinut myydä.

        Rintamalta palannut veli sai kotitalon, ja sen kyllä ansaitsikin, sillä valtio antoi viidestä vuodesta rintamalla vain mitalin.



        .

        Taakkaa voi nyt jälkeen päin helpottaa.

      • Edell.
        Muistelut kirjoitti:

        Taakkaa voi nyt jälkeen päin helpottaa.

        Liian vikkelästi nostan vasemman käteni!

      • sumppimimmi
        Edell. kirjoitti:

        Liian vikkelästi nostan vasemman käteni!

        kuinka, ihan oikeasti, toiset saavat puurtaa ja touhuta jo nuorena kaikkien asiainsa kanssa, ja
        toiset selviävät kuin ei mitään useinkin ihan koko elämänsä ajan.

        Onkohan tämäkin kohtalon antama tie, että toiset selviävät vastoinkäymisistään vaikka niitä on aina
        vain, sitten toiset "kaatuvat" jo pienempiinkin vastuksiin.

        Onko myös niin, että toisille katsotaan jo ennakkoon olla antamatta mitään pahempaa vastusta.
        Niin, mene ja tiedä, kohtalon tiet ovat arvaamattomia.
        Nuorena joskus mietin ihan tosissani näitä asioita ja en päässyt juurikaan alkua pidemmälle.
        On helpottavaa joskus miettiä syntyjä syviä, mutta niihin ei saa jumittua.

      • va////paana
        sumppimimmi kirjoitti:

        kuinka, ihan oikeasti, toiset saavat puurtaa ja touhuta jo nuorena kaikkien asiainsa kanssa, ja
        toiset selviävät kuin ei mitään useinkin ihan koko elämänsä ajan.

        Onkohan tämäkin kohtalon antama tie, että toiset selviävät vastoinkäymisistään vaikka niitä on aina
        vain, sitten toiset "kaatuvat" jo pienempiinkin vastuksiin.

        Onko myös niin, että toisille katsotaan jo ennakkoon olla antamatta mitään pahempaa vastusta.
        Niin, mene ja tiedä, kohtalon tiet ovat arvaamattomia.
        Nuorena joskus mietin ihan tosissani näitä asioita ja en päässyt juurikaan alkua pidemmälle.
        On helpottavaa joskus miettiä syntyjä syviä, mutta niihin ei saa jumittua.

        minä aikoina enimmäkseen asuskelin ja oli se aikaa, kun siltaa rakennettiin ja bussit olivat
        tupaten täynnä.
        Itse niissä jouduin aina työhön liikkumaan ja ei kovin mukavaa matka ollut.
        Kerran olin menossa kävellen vanhalla sillalla toiselle puolelle, kun silta alkoi nousemaan ylös ja olin
        ihan taitekohdassa enkä huomannut tai kuullut siltavahdin varoitushuutoja ennen, kuin hän
        oli ihan lähellä ja silta melkein pystyasennossa.
        Siinä minä pelästyin todella, ja tosi pahalta tuntui sillan nousu ja tuloni melkein liukua pois.

      • ::::::::::::::::::::
        va////paana kirjoitti:

        minä aikoina enimmäkseen asuskelin ja oli se aikaa, kun siltaa rakennettiin ja bussit olivat
        tupaten täynnä.
        Itse niissä jouduin aina työhön liikkumaan ja ei kovin mukavaa matka ollut.
        Kerran olin menossa kävellen vanhalla sillalla toiselle puolelle, kun silta alkoi nousemaan ylös ja olin
        ihan taitekohdassa enkä huomannut tai kuullut siltavahdin varoitushuutoja ennen, kuin hän
        oli ihan lähellä ja silta melkein pystyasennossa.
        Siinä minä pelästyin todella, ja tosi pahalta tuntui sillan nousu ja tuloni melkein liukua pois.

        -Pytyvätkö turkulaiset rakentamaan sillan?
        -Se vähän riippuu...

      • vaihteluin
        :::::::::::::::::::: kirjoitti:

        -Pytyvätkö turkulaiset rakentamaan sillan?
        -Se vähän riippuu...

        tai tie Lauttasaaresta Tapiolaan oli aika mutkainen ja kapeakin nykyiseen verrattuna.
        Suorempaa tiestöä alettiin juuri sillan rakentamisen aikaan rakentamaan Tapiolaan.
        Muistan kuinka itse olin aika ulalla tuohon aikaan liikkumisen kanssa.
        Vanhan tien kautta oli tutumpaa kulkea.

        Silloin ihmiset aika paljon Lauttasaaresta tulivat jalan keskustaan ja hautausmaallekin,
        ihan sunnuntaikävelylle.
        Sitten aluetta muutenkin muuteltiin ja remontoitiin.
        Nykyisin en paljoa tuolla päin ole liikkunutkaan, sillan alta olen kyllä vettäpitkin kulkenut.
        Koko Lauttasaari on muuttunut melkoisesti.

      • nykyisin
        vaihteluin kirjoitti:

        tai tie Lauttasaaresta Tapiolaan oli aika mutkainen ja kapeakin nykyiseen verrattuna.
        Suorempaa tiestöä alettiin juuri sillan rakentamisen aikaan rakentamaan Tapiolaan.
        Muistan kuinka itse olin aika ulalla tuohon aikaan liikkumisen kanssa.
        Vanhan tien kautta oli tutumpaa kulkea.

        Silloin ihmiset aika paljon Lauttasaaresta tulivat jalan keskustaan ja hautausmaallekin,
        ihan sunnuntaikävelylle.
        Sitten aluetta muutenkin muuteltiin ja remontoitiin.
        Nykyisin en paljoa tuolla päin ole liikkunutkaan, sillan alta olen kyllä vettäpitkin kulkenut.
        Koko Lauttasaari on muuttunut melkoisesti.

        muuttunut melkoisesti siitä ajasta, kun sielläpäin asustelin.
        Eikä silloin vielä ollut edes Sibeliuksen sitä huilusoitin patsastakaan.
        Kampin alueella oli vain asuttamatonta ja matalakallioista maastoa ja rannat vain venevalkamia.
        Jaa, jaa kaikkialla on tapahtunut muutoksia.
        Enimmäkseen kävelin pitkät matkat kaupungin reunoilta keskustaan ja takaisin.
        Bussit kulkivat harvoin niin, että nuorena olin kävellen aina perillä nopeammin.
        Silloin en paljoa kauppoja kierrellyt, todella piukilla oli raha nuorella silloin.
        En muista, että mitään reissujakaan olisin tehnyt ja vähän liikuin muutenkin kaupungin ulkopuolelle.
        Ei silloin mitään kummemmin kaipaillutkaan,

      • suola-astia
        nykyisin kirjoitti:

        muuttunut melkoisesti siitä ajasta, kun sielläpäin asustelin.
        Eikä silloin vielä ollut edes Sibeliuksen sitä huilusoitin patsastakaan.
        Kampin alueella oli vain asuttamatonta ja matalakallioista maastoa ja rannat vain venevalkamia.
        Jaa, jaa kaikkialla on tapahtunut muutoksia.
        Enimmäkseen kävelin pitkät matkat kaupungin reunoilta keskustaan ja takaisin.
        Bussit kulkivat harvoin niin, että nuorena olin kävellen aina perillä nopeammin.
        Silloin en paljoa kauppoja kierrellyt, todella piukilla oli raha nuorella silloin.
        En muista, että mitään reissujakaan olisin tehnyt ja vähän liikuin muutenkin kaupungin ulkopuolelle.
        Ei silloin mitään kummemmin kaipaillutkaan,

        alkoi tulla monelle puolelle, yksi oli Kontulan lähiöalue ja se laajeni moneksi rakennusvaiheeksi,
        Vuosaari alkoi laajeta samoin Malmin alue, uusia rakennusalueita nousi tiheään,
        niihin tuli paljon asukkaita ympäri Suomea,
        aika paljon nuoria lapsiperheitä ja pihoilla, ympäristöissä oli lapsia melkoisesti,
        liikkuminen oli hankalaa, kun bussilinjat tulivat myöhemmin, ja monet asukkaat ostivatkin
        omia autoja käyttöönsä,
        näin ollen autokanta kasvoi erittäin paljon.

      • 00700
        suola-astia kirjoitti:

        alkoi tulla monelle puolelle, yksi oli Kontulan lähiöalue ja se laajeni moneksi rakennusvaiheeksi,
        Vuosaari alkoi laajeta samoin Malmin alue, uusia rakennusalueita nousi tiheään,
        niihin tuli paljon asukkaita ympäri Suomea,
        aika paljon nuoria lapsiperheitä ja pihoilla, ympäristöissä oli lapsia melkoisesti,
        liikkuminen oli hankalaa, kun bussilinjat tulivat myöhemmin, ja monet asukkaat ostivatkin
        omia autoja käyttöönsä,
        näin ollen autokanta kasvoi erittäin paljon.

        Malmi on ollut kauan jo kauppalanakin kun koulua kävin.
        Uusittu on siellä rakennuksia koska aseman seutu oli pelkkää omakotialuetta.
        Nyt on oma bussiterminaali, 2 iso ostoskeskusta radan molemmin puolin, uusiutumista on ollut paljon, ravintoloita on n 30, 500 m säteellä.

      • ajantyyliin
        00700 kirjoitti:

        Malmi on ollut kauan jo kauppalanakin kun koulua kävin.
        Uusittu on siellä rakennuksia koska aseman seutu oli pelkkää omakotialuetta.
        Nyt on oma bussiterminaali, 2 iso ostoskeskusta radan molemmin puolin, uusiutumista on ollut paljon, ravintoloita on n 30, 500 m säteellä.

        on tullut pilvin pimein joka puolelle Helsinkiä.
        Aina, kun jokin firma on lähenyt sen tilalle on tullut baari tai ravintola.
        Samoin uimaloita on ilmestynyt enemmän, joka on mukavaakin.
        Nykyisin uudet uijat ja käyttäjät eivät oikein osaa käyttäytyä siististi niissä.
        Siis loppujen lopuksi kaikki pitäisi vääntää rautalangasta niin kuin ennen sanottiin, jopa
        siisti käytös ja elämä.

      • va////paana
        ajantyyliin kirjoitti:

        on tullut pilvin pimein joka puolelle Helsinkiä.
        Aina, kun jokin firma on lähenyt sen tilalle on tullut baari tai ravintola.
        Samoin uimaloita on ilmestynyt enemmän, joka on mukavaakin.
        Nykyisin uudet uijat ja käyttäjät eivät oikein osaa käyttäytyä siististi niissä.
        Siis loppujen lopuksi kaikki pitäisi vääntää rautalangasta niin kuin ennen sanottiin, jopa
        siisti käytös ja elämä.

        oli silloin niin vähäliikenteinen, että lapset voivat pelata palloa kadulla ja Mäkelärinteen
        koulun paikalla oli kallio, jossa paljon istuskeltiin.
        Uimahallin paikalla oli vain maastoa ja vähän sivummalla oli yksityinen kilpahevosten
        kasvatustali.
        Pasilan puolella oli metsää, jossa kaikenlaisia pikkufirmoja.
        Kulmassa oli silkkikutomon rakennus, nykyistä rakennusta en tiedä.
        Käärmetaloksi silloin sanottiin Käpylän puolella olevaa luikertelevaa asuintalorivistöä, siitäkään
        en nykyisin tiedä sanotaanko vielä.

      • aikuisuus
        va////paana kirjoitti:

        oli silloin niin vähäliikenteinen, että lapset voivat pelata palloa kadulla ja Mäkelärinteen
        koulun paikalla oli kallio, jossa paljon istuskeltiin.
        Uimahallin paikalla oli vain maastoa ja vähän sivummalla oli yksityinen kilpahevosten
        kasvatustali.
        Pasilan puolella oli metsää, jossa kaikenlaisia pikkufirmoja.
        Kulmassa oli silkkikutomon rakennus, nykyistä rakennusta en tiedä.
        Käärmetaloksi silloin sanottiin Käpylän puolella olevaa luikertelevaa asuintalorivistöä, siitäkään
        en nykyisin tiedä sanotaanko vielä.

        elämän aikaa.
        Helsingissä on ollut aina vaikeaa liikkua erilaisena ja sen minä aikoinani koin, kun monen lapsen
        kanssa jouduin keskustassa pyörimään.
        Eräs kerta jäi lähtemättömästi mieleen kertakaikkisen pelästymiseni vuoksi.
        Olin menossa leveän kadun yli jossa oli neljä kaistaa, ja silloin ei vielä joka risteyksessä ollut
        liikennevalojakaan.
        Tämä suojatie oli katujen keskivaiheilla eikä risteyksessä, ja matkasimme neuvolaan.
        Työnsin lastenvaunuja ja sivullani oli käsissä ja takinhelmassa lapsia.
        Vaunut oli pakko työntää edellä, ja eräs autoilija pysähtyikin huomaavaisena suojatien eteen ja
        lähdimme liikkeelle, mutta auton takaa tulikin huolimaton kuljettaja ilman pysähtymistä.
        Olin jo työntänyt vaunut aika pitkälle toisen auton ohi, kun itse tajusi tilanteen onneksi ajoissa,
        että tuo auto tulee armotta pysähtynen ohi.
        Nopeasti vedin vaunut takaisin ja toiset lapset kaatuivat jalkoihini, toisaalta onneksi etteivät
        lähteneet ainakaan juoksemaan.

        Tämän tapauksen jälkeen en enää uskaltanut mennä joukkomme kanssa neuvolaan.
        Käynnit oli vain jätettävä ja odotettava lasten kasvamista.
        Silloin ei vielä ajeltu huumeissa eikä humalassa niin paljoa kuin nykyisin, että tapaukseni oli
        ihan huolimattoman ajajan ajo.
        Olen myöhemmin asiasta puhuessani kuullut useista vastaavista tapauksista.
        Monesti tämän jälkeenkin tuli tilanteita, jotka viittasivat siihen, kuinka vaikeaa on liikenteen
        käyttäjien tajuta erilaisia kulkijoita.

      • maamuori
        aikuisuus kirjoitti:

        elämän aikaa.
        Helsingissä on ollut aina vaikeaa liikkua erilaisena ja sen minä aikoinani koin, kun monen lapsen
        kanssa jouduin keskustassa pyörimään.
        Eräs kerta jäi lähtemättömästi mieleen kertakaikkisen pelästymiseni vuoksi.
        Olin menossa leveän kadun yli jossa oli neljä kaistaa, ja silloin ei vielä joka risteyksessä ollut
        liikennevalojakaan.
        Tämä suojatie oli katujen keskivaiheilla eikä risteyksessä, ja matkasimme neuvolaan.
        Työnsin lastenvaunuja ja sivullani oli käsissä ja takinhelmassa lapsia.
        Vaunut oli pakko työntää edellä, ja eräs autoilija pysähtyikin huomaavaisena suojatien eteen ja
        lähdimme liikkeelle, mutta auton takaa tulikin huolimaton kuljettaja ilman pysähtymistä.
        Olin jo työntänyt vaunut aika pitkälle toisen auton ohi, kun itse tajusi tilanteen onneksi ajoissa,
        että tuo auto tulee armotta pysähtynen ohi.
        Nopeasti vedin vaunut takaisin ja toiset lapset kaatuivat jalkoihini, toisaalta onneksi etteivät
        lähteneet ainakaan juoksemaan.

        Tämän tapauksen jälkeen en enää uskaltanut mennä joukkomme kanssa neuvolaan.
        Käynnit oli vain jätettävä ja odotettava lasten kasvamista.
        Silloin ei vielä ajeltu huumeissa eikä humalassa niin paljoa kuin nykyisin, että tapaukseni oli
        ihan huolimattoman ajajan ajo.
        Olen myöhemmin asiasta puhuessani kuullut useista vastaavista tapauksista.
        Monesti tämän jälkeenkin tuli tilanteita, jotka viittasivat siihen, kuinka vaikeaa on liikenteen
        käyttäjien tajuta erilaisia kulkijoita.

        tämä toisen asunnossa asuminen.
        Yhdessä kalustetussa huoneessa minäkin asuin, ja kalusteet olivat vuokranantajan omia.
        Myös se ainainen vahtiminen suihkuun menossa ja keittiön käytössä.
        Etusija oli tietysti kaukessa vuokranantajalla.
        Puhelintahan minulla ei ollut, eikä radioonkaan ollut varaa.
        Varaa oli vain joskus käydä baarissa kaverin kanssa kermavaahtokaakaolla.
        Kavereitahan ei saanut tuoda vuokrakämppään, sekin oli kielletty.
        Nykyisin ajattelen, kuinka vähällä silloin opiskelijat elivät ja kuinka pienissä tiloissa.
        Oli etuna se, ettei osattu parempia toivoakaan vaan tyydyttiin tähänkin hyvään.
        Kaikki matkatkaupungissa kuljettiin kävellen, ne olivat silloin nuorelle lyhyitä matkoja.

      • vaihteluin
        maamuori kirjoitti:

        tämä toisen asunnossa asuminen.
        Yhdessä kalustetussa huoneessa minäkin asuin, ja kalusteet olivat vuokranantajan omia.
        Myös se ainainen vahtiminen suihkuun menossa ja keittiön käytössä.
        Etusija oli tietysti kaukessa vuokranantajalla.
        Puhelintahan minulla ei ollut, eikä radioonkaan ollut varaa.
        Varaa oli vain joskus käydä baarissa kaverin kanssa kermavaahtokaakaolla.
        Kavereitahan ei saanut tuoda vuokrakämppään, sekin oli kielletty.
        Nykyisin ajattelen, kuinka vähällä silloin opiskelijat elivät ja kuinka pienissä tiloissa.
        Oli etuna se, ettei osattu parempia toivoakaan vaan tyydyttiin tähänkin hyvään.
        Kaikki matkatkaupungissa kuljettiin kävellen, ne olivat silloin nuorelle lyhyitä matkoja.

        todella huonot kulkuyhteydet, jotka silloin nuoruudessani olivat harmina.
        Ei paljoa pystynyt liikkumaan eri paikkakunnillakaan, kun aina meni matkaan ihan vuorokausikin.
        Nuoruudessani ei mieleeni tullutkaan, että olisin lähtenyt ulkomaille.
        En osannut edes kuvitella moista.
        Jos lähdin maalle tuttujen luokse, oli yö matkustettava tai sitten päivällä viipyen vain vähän aikkaa vieraissa.
        Matkoihin meni silloin aikaa.
        Usein matkustus oli tehtävä viikkonloppuna nopeasti edestakaisin.
        Tuttujen luona olisi voinut yöpyä, mutta töissä oli oltava jo maanantaina, eivätkä kulkuväluneet taas siihen järjestelyyn ajoittuneet.

      • sumppimimmi
        vaihteluin kirjoitti:

        todella huonot kulkuyhteydet, jotka silloin nuoruudessani olivat harmina.
        Ei paljoa pystynyt liikkumaan eri paikkakunnillakaan, kun aina meni matkaan ihan vuorokausikin.
        Nuoruudessani ei mieleeni tullutkaan, että olisin lähtenyt ulkomaille.
        En osannut edes kuvitella moista.
        Jos lähdin maalle tuttujen luokse, oli yö matkustettava tai sitten päivällä viipyen vain vähän aikkaa vieraissa.
        Matkoihin meni silloin aikaa.
        Usein matkustus oli tehtävä viikkonloppuna nopeasti edestakaisin.
        Tuttujen luona olisi voinut yöpyä, mutta töissä oli oltava jo maanantaina, eivätkä kulkuväluneet taas siihen järjestelyyn ajoittuneet.

        olivat maalla ainoita nuorten kohtaamispaikkoja, ja niissä oli myös ohjelmailtamia.
        Muistan minäkin kerran, kun lavalla oli ensin ohjelmaa, siis ohjelmailtamat ja sen jälkeen tanssia.
        Minä olin aika vähän tanssinut, kun oli aika vähän aikaa rientoihin opiskelun vuoksi.
        Mutta silloin jäin kaverini kanssa tanssimaan.
        Minua tuli romaanipoika hakemaan, vähä ihmeissäni lähdin hänen kanssaan tanssilattialle.
        Hän vei valsia todella hienosti, ja minusta oli oikein mukavaa tanssia hänen kanssaan.
        Suuri oli hämmästykseni, kun hän tuli minua hakemaan toisenkin kerran, ja siinä mietin, etten
        varmaan ihan huono tanssija ollutkaan.
        Pois lähdimmekin sitten ja tanssikaverini jäi vielä lavalle.
        Olin ihan tyytyväinen iltaan.

      • vernukka
        sumppimimmi kirjoitti:

        olivat maalla ainoita nuorten kohtaamispaikkoja, ja niissä oli myös ohjelmailtamia.
        Muistan minäkin kerran, kun lavalla oli ensin ohjelmaa, siis ohjelmailtamat ja sen jälkeen tanssia.
        Minä olin aika vähän tanssinut, kun oli aika vähän aikaa rientoihin opiskelun vuoksi.
        Mutta silloin jäin kaverini kanssa tanssimaan.
        Minua tuli romaanipoika hakemaan, vähä ihmeissäni lähdin hänen kanssaan tanssilattialle.
        Hän vei valsia todella hienosti, ja minusta oli oikein mukavaa tanssia hänen kanssaan.
        Suuri oli hämmästykseni, kun hän tuli minua hakemaan toisenkin kerran, ja siinä mietin, etten
        varmaan ihan huono tanssija ollutkaan.
        Pois lähdimmekin sitten ja tanssikaverini jäi vielä lavalle.
        Olin ihan tyytyväinen iltaan.

        silloin lavatansseissa mentiin, että hameenhelmat sellaisena ympyränä vain heilahtelivat, se oli
        todella huimaa tanssia rokkia ja vistiä, letkajenkkaa mentiin aika usein lavatansseissa,
        pojat pyörittivät ja huima vauhti oli päällä,
        nykyiseen menoon verraten tosi jytää, kun nyt vanhempana ei moiseen enää jaksa uskaltaakaan vaan
        aina vain on tyydyttävä valssiin ja tangoon,
        mutta silloin oli aika toinen meikäläisellekin, kun nyt survailee kaikessa rauhallisesti ja varoen kaatumisia.

      • reettamummo
        vernukka kirjoitti:

        silloin lavatansseissa mentiin, että hameenhelmat sellaisena ympyränä vain heilahtelivat, se oli
        todella huimaa tanssia rokkia ja vistiä, letkajenkkaa mentiin aika usein lavatansseissa,
        pojat pyörittivät ja huima vauhti oli päällä,
        nykyiseen menoon verraten tosi jytää, kun nyt vanhempana ei moiseen enää jaksa uskaltaakaan vaan
        aina vain on tyydyttävä valssiin ja tangoon,
        mutta silloin oli aika toinen meikäläisellekin, kun nyt survailee kaikessa rauhallisesti ja varoen kaatumisia.

        kuljimme pitkin katuja, kun rahaa ei ollut lähteä jollekin Ruotsin risteilylle eikä ravintolaan syömään.
        Ainoa mukava asia oli, kun kaveri vei baariin ja osti molemmille kaakaot, jossa kermavaahto päällä.
        Se maistui aina todella hyvältä, kun oltiin taivallettu pitkät matkat ympäri kaupunkia.
        Minä olin harjoittelijana ja asuin harjoitteluperheessä, jonne kavereita ei saanut viedä.
        Ja kaverini kotiin ei myöskään ollut lupaa mennä tässä vaiheessa.
        Treffastaminen oli aika hankalaa, mutta yhdessä kuitenkin pysyttiin vaikeuksista huolimatta.

      • maamuori
        reettamummo kirjoitti:

        kuljimme pitkin katuja, kun rahaa ei ollut lähteä jollekin Ruotsin risteilylle eikä ravintolaan syömään.
        Ainoa mukava asia oli, kun kaveri vei baariin ja osti molemmille kaakaot, jossa kermavaahto päällä.
        Se maistui aina todella hyvältä, kun oltiin taivallettu pitkät matkat ympäri kaupunkia.
        Minä olin harjoittelijana ja asuin harjoitteluperheessä, jonne kavereita ei saanut viedä.
        Ja kaverini kotiin ei myöskään ollut lupaa mennä tässä vaiheessa.
        Treffastaminen oli aika hankalaa, mutta yhdessä kuitenkin pysyttiin vaikeuksista huolimatta.

        Ihan tosissani aloin miettimään vanhempaa Vappuani, ja muistan aika vähän mitään erikoisempaa,
        mutta sen muistan jo perheellisenä, kuinka pienet lapseni askartelivat silkkipaperikukkia, kun
        vanhin tyttäreni heille neuvoi.
        Hän oli niitä kerhossa tehnyt ja nyt sitten koton puuhailu jatkui.
        Itese muistan tehneeni heille kaikille vappuhuiskat silkkipaperista aika näppärästikin
        askarteluohjeen mukaan. Laitoin kotona tippaleivät voipaperitruuttia avuksi käyttäen, ja hyvin
        ne kauppansa tekivät lasten kaverien mukana.
        Naapurin kavereita aina kutsuttiin lastenjuhlaan, ja itse en siihen aikaan muuta kaivannutkaa kuin
        järjetää lapsille Vappua.

      • sumppimimmi
        maamuori kirjoitti:

        Ihan tosissani aloin miettimään vanhempaa Vappuani, ja muistan aika vähän mitään erikoisempaa,
        mutta sen muistan jo perheellisenä, kuinka pienet lapseni askartelivat silkkipaperikukkia, kun
        vanhin tyttäreni heille neuvoi.
        Hän oli niitä kerhossa tehnyt ja nyt sitten koton puuhailu jatkui.
        Itese muistan tehneeni heille kaikille vappuhuiskat silkkipaperista aika näppärästikin
        askarteluohjeen mukaan. Laitoin kotona tippaleivät voipaperitruuttia avuksi käyttäen, ja hyvin
        ne kauppansa tekivät lasten kaverien mukana.
        Naapurin kavereita aina kutsuttiin lastenjuhlaan, ja itse en siihen aikaan muuta kaivannutkaa kuin
        järjetää lapsille Vappua.

        olimme me harjoittelijat korteeria.
        Aina talviviikonlopun jälkeen oli suuri työ saada sänkyvaatteet ja koko keittiö jotenkin sierettävän lämpöiseksi.
        Siinä ei auttanut muu, kuin hellaan kiireesti tuli ja vuodevaatteet lähelle hellaa tuolien päälle leviteltynä.
        Sitten lämmitimme takamuksiamme ja kävelimme peremmälle huoneeseen, että lämpöä kulkeutui koko keittiön alueelle.
        Vähitellen keittiö lämpeni ainakin sen verran, ettei ihan ulkovaatteissa tarvinnut keittiössä olla.
        Ruokapuolen kanssa silloin oli myös aika hankalaa, kun taloustavaroita ei paljoa ollut.
        Ne vähät oli kotoa tuotuja kasseissa kantaen.
        Vähillä ruokamemnoilla tulimme toimeen, kun rahaa ei liialti ollut.
        Ei tarvinnut lenkillä käydä, kun muutenkin vain luut paistoivat ihon alta.
        Laihoja tyttöjä olimme, mutta ei anoreksiasta silloin puhuttu eikä muutenkaan laihuudesta jos ei lihavuudestakaan.
        En muista kurssikavereitteni lihavia olleenkaan.
        Kukaan ei myöskään kummemmin valittanut mistään, puuhailimme ja touhuilimme vain kovasti.
        Lukeminen vain oli pääasia.

      • aikuisuus
        sumppimimmi kirjoitti:

        olimme me harjoittelijat korteeria.
        Aina talviviikonlopun jälkeen oli suuri työ saada sänkyvaatteet ja koko keittiö jotenkin sierettävän lämpöiseksi.
        Siinä ei auttanut muu, kuin hellaan kiireesti tuli ja vuodevaatteet lähelle hellaa tuolien päälle leviteltynä.
        Sitten lämmitimme takamuksiamme ja kävelimme peremmälle huoneeseen, että lämpöä kulkeutui koko keittiön alueelle.
        Vähitellen keittiö lämpeni ainakin sen verran, ettei ihan ulkovaatteissa tarvinnut keittiössä olla.
        Ruokapuolen kanssa silloin oli myös aika hankalaa, kun taloustavaroita ei paljoa ollut.
        Ne vähät oli kotoa tuotuja kasseissa kantaen.
        Vähillä ruokamemnoilla tulimme toimeen, kun rahaa ei liialti ollut.
        Ei tarvinnut lenkillä käydä, kun muutenkin vain luut paistoivat ihon alta.
        Laihoja tyttöjä olimme, mutta ei anoreksiasta silloin puhuttu eikä muutenkaan laihuudesta jos ei lihavuudestakaan.
        En muista kurssikavereitteni lihavia olleenkaan.
        Kukaan ei myöskään kummemmin valittanut mistään, puuhailimme ja touhuilimme vain kovasti.
        Lukeminen vain oli pääasia.

        kanssa tuli eteen monenlaisia harmejakin monien ilojen joukkoon. Helsingisssä silloin ei ollut paljoa
        yleisiä leikkipaikkoja, vaan usein oli mentävä kauemmaksi leikkipaikalle. Pihoilla oli tavannomainen hiekkalaatikko, mutta ei juurikaan muuta. Näin oli meidänkin porukan aina lähdettävä kauemmaksi, jos halusimme jotain muuta kuin vain hiekkalaatikkoa.

        Kerrankin taas olimme ylittämässä isoa katua, jossa harvassa suojateitä silloin, mutta nyt menimme hakemaan suojatiepaikan. Ylitys alkoi ihan hyvin, taas yksi vaunuissa, yksi istumassa vaunujen jalkopäässä, yksi toisess kädessäni ja toinen toisessa.
        Sanoin lapsille, ettei saa ottaa kättä irti äidin kädestä sattui mitä vain. Olimme melkein puolivälissä leveää katua, kun vanhimmalta lapselta putosi kenkä. Sanoin hakevani kengän, kun autoja ei ole tulossa, mutta lapsi ei jaksanut odottaa. Pelkäsi jonkun ajavan kengänsä yli ja riuhtaisi kätensä irti ja juoksi hakemaan kengänsä. Pelästyi todella ja aloin huitomaan pysähtymismerkkiä ajajille päin.
        Todella helpottava yllätys oli autoilija, joka huomasi tilanteen ja pysähtyi odottamaa, että lapsi sai kengänsä turvallisesti minulle tuotua. Kaiken lisäksi autoilija huomioitti toisiakin autoilijoita pysähtymään.
        Olin todella kiitollinen tälle autoilijalle ihan toistenkin lasteni vuoksi, joita siiinä pitelin.
        Näitä kommelluksia tässä poppoossa aina sattui ja tapahtui

      • Naku naku
        minullakin, kun eräs kirjoitti:

        mummo istui penkillä eikä nähnyt varpaitaan, vatsa roikkui kauhealla tavalla yli polvien.

        Ei hän välittänyt nuoren tytön isoista silmistä, joi vain limsaa.

        Joku sanoi äitinsä ohjeen olleen, älä mene herrojen kanssa marjaan...
        Minun äitini antoi ohjeen vasta korkeakoulusta valmistuttuani :
        "Älä sitten vain j u o p o n kanssa mene naimisiin,
        se juo ensin omat rahansa ja sitten sinunkin rahasi!"

        Ohjettansa noudatin tarkasti, niinkuin muitakin ohjeitaan, sillä niin tekee usein lapsi,
        joka on joutunut pois kotoa koulukaupunkiin jo heti nuorena.
        Turva oli niissä ohjeissa ja niiden noudattamisessa.


        .

        Lienee sama mummo, josta saunamuistelo ylempänä. Näin hänet lankkuaitauksessa veden äärellä Humal'lahden uimalaitoksella. Hän istui vedestä nousevien portaiden yläpäässä ja kaikki vartalon osat valuivat kuin liikaa kohonnut vehnätaikina reunojen yli leveästä taikinasaavista. Oli hirveä järkytys muutenkin se nakuaitaus, jossa yleensä vanhan ikäluokan naiset auringossa makoilivat. Sen liikalihavan mummon näkeminen alasti järkytti niin sielun pohjia myöten nuorta tyttöä, että unohdin kokonaan, kenen vanhempien naisten seurassa siihen joukkoon jouduin.

      • Nak
        Naku naku kirjoitti:

        Lienee sama mummo, josta saunamuistelo ylempänä. Näin hänet lankkuaitauksessa veden äärellä Humal'lahden uimalaitoksella. Hän istui vedestä nousevien portaiden yläpäässä ja kaikki vartalon osat valuivat kuin liikaa kohonnut vehnätaikina reunojen yli leveästä taikinasaavista. Oli hirveä järkytys muutenkin se nakuaitaus, jossa yleensä vanhan ikäluokan naiset auringossa makoilivat. Sen liikalihavan mummon näkeminen alasti järkytti niin sielun pohjia myöten nuorta tyttöä, että unohdin kokonaan, kenen vanhempien naisten seurassa siihen joukkoon jouduin.

        Millä kriteereillä koko ketju hypähtää ylös ensimmäiseksi ? Mielestäni se ei aina tapahdu.

      • maamuorinen
        Naku naku kirjoitti:

        Lienee sama mummo, josta saunamuistelo ylempänä. Näin hänet lankkuaitauksessa veden äärellä Humal'lahden uimalaitoksella. Hän istui vedestä nousevien portaiden yläpäässä ja kaikki vartalon osat valuivat kuin liikaa kohonnut vehnätaikina reunojen yli leveästä taikinasaavista. Oli hirveä järkytys muutenkin se nakuaitaus, jossa yleensä vanhan ikäluokan naiset auringossa makoilivat. Sen liikalihavan mummon näkeminen alasti järkytti niin sielun pohjia myöten nuorta tyttöä, että unohdin kokonaan, kenen vanhempien naisten seurassa siihen joukkoon jouduin.

        oli aika jolloin kiertelin katselemassa hautausmaita ja minkälaisia hautamerkkejä ja veistoksia löysin,
        ja monenlaisia värssyjä oli kirjoiteltu kiviin.
        Hautausmaat olivat aina kauniisti ja hyvin hoidettuja, ja kaikki siellä kulkevat olivat jotenkin niin rauhallisia.
        Sankarihaudat ovat erilaisia, ja niissä olevat kukka-asetelmatkin poikkeavat toisistaan.
        Jotenkin siellä liikkumisnen teki rauhoittavan olon.
        Tuntui, että silloin oli ihan yleistä kierrellä hautausmaita kuin puistoja. Puistot ovat usein aika yksitoikkoisia.
        Ainakin siltä tuntui minusta nuorena.
        Kiertelin silloin kirkkojakin aivan samasta erlaisuuden näkemisestä nauttien.

      • sumppimimmi
        maamuorinen kirjoitti:

        oli aika jolloin kiertelin katselemassa hautausmaita ja minkälaisia hautamerkkejä ja veistoksia löysin,
        ja monenlaisia värssyjä oli kirjoiteltu kiviin.
        Hautausmaat olivat aina kauniisti ja hyvin hoidettuja, ja kaikki siellä kulkevat olivat jotenkin niin rauhallisia.
        Sankarihaudat ovat erilaisia, ja niissä olevat kukka-asetelmatkin poikkeavat toisistaan.
        Jotenkin siellä liikkumisnen teki rauhoittavan olon.
        Tuntui, että silloin oli ihan yleistä kierrellä hautausmaita kuin puistoja. Puistot ovat usein aika yksitoikkoisia.
        Ainakin siltä tuntui minusta nuorena.
        Kiertelin silloin kirkkojakin aivan samasta erlaisuuden näkemisestä nauttien.

        Kesät me uimme Uutelassa enimmäkseen. Siellä oli matalaa pitkälle, ja sinne oli todella kiemurainen tie
        Vuosaaresta. Emme pääseet nuorina etelän rannoille, mutta kotimaassa kävimme uimassa heti, kun vain rantaa tuli eteen. Silloin kelpasivat ihan luonnon rannatkin, kun vain oli hyvä paikka uimiseen.
        Pyöräreissuilla oli mukavaa pullahtaa raikkaasen veteen hikisen ajon lomassa. Uimaan pääseminen oli ihan pää asia paikkoja kierrellessämme. Olimme kaikki hyviä uimaan ja pituuskaan ei haitannut, mutta ihan kauaksi emme kuitenkaan koskaan menneet.
        Myöhemmin olemme kierrelleet samoja paikkoja autolla, ja monet paikat ovat muuttuneet rakennettuina
        tai luonnon omalla kasvumuutoksella. Monia uimapaikkojamme emme ole edes löytäneet muutosten
        vuoksi.
        Kesän suurin huvi oli silloin luonnossa uiminen.

      • va////paana
        sumppimimmi kirjoitti:

        Kesät me uimme Uutelassa enimmäkseen. Siellä oli matalaa pitkälle, ja sinne oli todella kiemurainen tie
        Vuosaaresta. Emme pääseet nuorina etelän rannoille, mutta kotimaassa kävimme uimassa heti, kun vain rantaa tuli eteen. Silloin kelpasivat ihan luonnon rannatkin, kun vain oli hyvä paikka uimiseen.
        Pyöräreissuilla oli mukavaa pullahtaa raikkaasen veteen hikisen ajon lomassa. Uimaan pääseminen oli ihan pää asia paikkoja kierrellessämme. Olimme kaikki hyviä uimaan ja pituuskaan ei haitannut, mutta ihan kauaksi emme kuitenkaan koskaan menneet.
        Myöhemmin olemme kierrelleet samoja paikkoja autolla, ja monet paikat ovat muuttuneet rakennettuina
        tai luonnon omalla kasvumuutoksella. Monia uimapaikkojamme emme ole edes löytäneet muutosten
        vuoksi.
        Kesän suurin huvi oli silloin luonnossa uiminen.

        Runebergin kadulla asuskelin kortteerissa tietysti, kortteerissa nuori siihenaikaan joutui asunmaan. Minäkin muuttelin asuntoa melkeoisesti aina elämäntilanteeni mukaan. Silloin ei rahaa liialti opiskelijalla ollut ja ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta lainoihin, ei edes vippilainoihin.
        Kaikenlainen lainan haku oli kiven takana, kun kaikkialla kysyttiin vain takauksia. Takauksiin harvat uskalsivat ryhtyä.
        Takaukset olivat tosi lyhytaikaisia.

        Runebergin asuntokamarini oli pieni vähäkalusteinen huone ja niinkuin tavallista oli, aina oli seurustelukaverikielto ja muutkin kaverit olivat vähemmän sallittuja.
        Aina myös sai odottaa, että talon vuokraaja oli poissa ennen kuin voi mennä laittamaan ruokaa tai kylpyyn.
        Se oli kuitenkin sitä aikaa ja oltiin tyytyväisiä, kun paremmastakaan ei ollut tietoa.
        Harjoittelupaikoissa oli harjoittelijalle oma kalustettu huone, ja perheen kanssa käytiin syömässä, se kuului "luontaisetuihin".
        Aina en muista missä kävin pesulla. Yleisiä saunoja oli joka puolella ja niissä voi käydä saunomassa.
        Muita pesuja en muista, vain kerran viikossa saunan.

      • sumppimimmi
        va////paana kirjoitti:

        Runebergin kadulla asuskelin kortteerissa tietysti, kortteerissa nuori siihenaikaan joutui asunmaan. Minäkin muuttelin asuntoa melkeoisesti aina elämäntilanteeni mukaan. Silloin ei rahaa liialti opiskelijalla ollut ja ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta lainoihin, ei edes vippilainoihin.
        Kaikenlainen lainan haku oli kiven takana, kun kaikkialla kysyttiin vain takauksia. Takauksiin harvat uskalsivat ryhtyä.
        Takaukset olivat tosi lyhytaikaisia.

        Runebergin asuntokamarini oli pieni vähäkalusteinen huone ja niinkuin tavallista oli, aina oli seurustelukaverikielto ja muutkin kaverit olivat vähemmän sallittuja.
        Aina myös sai odottaa, että talon vuokraaja oli poissa ennen kuin voi mennä laittamaan ruokaa tai kylpyyn.
        Se oli kuitenkin sitä aikaa ja oltiin tyytyväisiä, kun paremmastakaan ei ollut tietoa.
        Harjoittelupaikoissa oli harjoittelijalle oma kalustettu huone, ja perheen kanssa käytiin syömässä, se kuului "luontaisetuihin".
        Aina en muista missä kävin pesulla. Yleisiä saunoja oli joka puolella ja niissä voi käydä saunomassa.
        Muita pesuja en muista, vain kerran viikossa saunan.

        tuli mieleeni, kun lapset olivat vielä ihan pieniä ja muutimme lähiöön vuokralle.
        Kaikki oli uutta ja palvelut olivat kaukana, lähellä kävi kerran viikossa pankkiauto ja kauppa- autokin kiersi.
        Lunta oli niin maan mahottomasti, että lastenrattailla ei hyvin päässyt eteenpäin.
        Posti oli todella kaukana, ja sinne oli parasta mennä kävellen rämpimällä.

        Minäkin lähdin ensimmäisen kerran postia hakemaan, ja kun vieraassa tosi lumisessa ympäristössä
        sitten rämmiskeli sinne tänne menevien juntuja haeskellen, minä eksyin aika kauaksi omasta alueestani.
        Vähän oli kulkijoita ja suunnan kysyminen hankalaa, ja omat pienet lapset olin jättänyt kotiin odottelemaan, koska luulin nopeastikin postissa käyväni.
        Olin todella hermona ja väsynytkin rämpimisestä.

        Kotiin lopulta selvisin, ja olivat lapsetkin vielä rauhassa nukkumassa, mutta minulle reissu oli rankka, ja
        huoli lisäsi rankkuutta.
        Aina muistan tämän ensimmäisen talvilähiön valtavat lumet.
        Lähiöt olivat aina alkuaikoina lapsirikkaita ja rakennusvaiheisia, keskeneräisiä.

      • vernukka
        sumppimimmi kirjoitti:

        tuli mieleeni, kun lapset olivat vielä ihan pieniä ja muutimme lähiöön vuokralle.
        Kaikki oli uutta ja palvelut olivat kaukana, lähellä kävi kerran viikossa pankkiauto ja kauppa- autokin kiersi.
        Lunta oli niin maan mahottomasti, että lastenrattailla ei hyvin päässyt eteenpäin.
        Posti oli todella kaukana, ja sinne oli parasta mennä kävellen rämpimällä.

        Minäkin lähdin ensimmäisen kerran postia hakemaan, ja kun vieraassa tosi lumisessa ympäristössä
        sitten rämmiskeli sinne tänne menevien juntuja haeskellen, minä eksyin aika kauaksi omasta alueestani.
        Vähän oli kulkijoita ja suunnan kysyminen hankalaa, ja omat pienet lapset olin jättänyt kotiin odottelemaan, koska luulin nopeastikin postissa käyväni.
        Olin todella hermona ja väsynytkin rämpimisestä.

        Kotiin lopulta selvisin, ja olivat lapsetkin vielä rauhassa nukkumassa, mutta minulle reissu oli rankka, ja
        huoli lisäsi rankkuutta.
        Aina muistan tämän ensimmäisen talvilähiön valtavat lumet.
        Lähiöt olivat aina alkuaikoina lapsirikkaita ja rakennusvaiheisia, keskeneräisiä.

        olivat silloin vanhoja kanttisia ja pitivät melkoista jytinää ja tärinääkin.
        Sitten kaikissa vaunuissa oli rahastaja takaosassa vaunua. Muistan, että vaunuja oli vain yksi.
        Nykyisin on kaksi vaunua peräkkäin.
        Rahastaja piti tarkkaa huolta maksamisesta ja järjestyksestäkin.
        Lastenvaunut kuljetettiin aina takana vaunussa, ja sisään mentiin aina rahastajan kautta.

      • vaatetuksessa
        vernukka kirjoitti:

        olivat silloin vanhoja kanttisia ja pitivät melkoista jytinää ja tärinääkin.
        Sitten kaikissa vaunuissa oli rahastaja takaosassa vaunua. Muistan, että vaunuja oli vain yksi.
        Nykyisin on kaksi vaunua peräkkäin.
        Rahastaja piti tarkkaa huolta maksamisesta ja järjestyksestäkin.
        Lastenvaunut kuljetettiin aina takana vaunussa, ja sisään mentiin aina rahastajan kautta.

        oli muodissa pillerihatut.
        Ne olivat todella kauniita ja keikisteleviäkin vinosti päähän aseteltuina.
        Muistan itse, kun kuljin busseissa, kuinka herkästi ne putosivatkaan monien päästä. Yksi hyvä pudottaja oli töiden jälkeen bussissa nukahtelu. Monen rouvan päästä hattu putosi pään pudotessa torkahtaessa rinnalle.
        Tuuli ei kummemmin hattua vienyt, sen kohtalon sai vain lierihattu.
        Lierihatuissa oli kuminauha pitämässä hattua paikoillaan, ja muutenkin kuminauha oli yleinen hatun kiinnitystapa silloin.
        Myös hattuneuloja käytettiin.

      • ihantosissaan
        vaatetuksessa kirjoitti:

        oli muodissa pillerihatut.
        Ne olivat todella kauniita ja keikisteleviäkin vinosti päähän aseteltuina.
        Muistan itse, kun kuljin busseissa, kuinka herkästi ne putosivatkaan monien päästä. Yksi hyvä pudottaja oli töiden jälkeen bussissa nukahtelu. Monen rouvan päästä hattu putosi pään pudotessa torkahtaessa rinnalle.
        Tuuli ei kummemmin hattua vienyt, sen kohtalon sai vain lierihattu.
        Lierihatuissa oli kuminauha pitämässä hattua paikoillaan, ja muutenkin kuminauha oli yleinen hatun kiinnitystapa silloin.
        Myös hattuneuloja käytettiin.

        olla mä, pienen mökin laittaja, lauleli pieni siskoni tyttö, kun hänelle isänsä leikkimökkiä kyhäsi kotipihansa nurkalle, silloin lapset jaksoivat vielä toivoa leikkimökkiä ja niin kovasti riemuita, kun mökki sitten valmistui, punainen piti olla värinkin,
        sitten alkoi tosi tohina tavarain viennissä mökkiin ja järjestelyissä, minä itse oli tytön ainainen sanonta, jos joku vähänkin muuttotouhuun puuttui, oli tuokin lasten kehityksen seuraaminen nuoruutemme aikaa,
        ja sitä aikaa vielä, kun lapsemme ihan tosissaan leikkivät ja itsekin keksivät leikkipuuhia.

      • va////paana
        ihantosissaan kirjoitti:

        olla mä, pienen mökin laittaja, lauleli pieni siskoni tyttö, kun hänelle isänsä leikkimökkiä kyhäsi kotipihansa nurkalle, silloin lapset jaksoivat vielä toivoa leikkimökkiä ja niin kovasti riemuita, kun mökki sitten valmistui, punainen piti olla värinkin,
        sitten alkoi tosi tohina tavarain viennissä mökkiin ja järjestelyissä, minä itse oli tytön ainainen sanonta, jos joku vähänkin muuttotouhuun puuttui, oli tuokin lasten kehityksen seuraaminen nuoruutemme aikaa,
        ja sitä aikaa vielä, kun lapsemme ihan tosissaan leikkivät ja itsekin keksivät leikkipuuhia.

        Muistelin tässä Vallilan aluetta nuoruuden aikaan, kuinka siellä ei ollut vielä Kätilöopistoa.
        Mäkelänrinteen koulun paikalla oli iso kallio ja sen laella usein istuskelimme, katselimme ihmisten menemisiä ja tulemisia.
        Tyttö ja poikakaverien kanssa siinä seurusteltiin.
        Kallion takana oli puurivitaloja, hevosten hoitaja siellä myös hoiteli kilpahevosiaan, kun kilpahevosten rata oli kadun toisella puolella Pasilassa, joka alue oli korjaamofirmojen täyttämää metsäistä aluetta.
        Silkkikutomo oli siinä Mäkelänkadun vieressä.
        Muistan vain tuon kallion, kuinka mukava istuskelu ja olemis paikka se oli, kun alueella ei puistoja kummemmin ollut, eikä taida puistoja vieläkään siellä päin olla.

      • saa muistella
        va////paana kirjoitti:

        Muistelin tässä Vallilan aluetta nuoruuden aikaan, kuinka siellä ei ollut vielä Kätilöopistoa.
        Mäkelänrinteen koulun paikalla oli iso kallio ja sen laella usein istuskelimme, katselimme ihmisten menemisiä ja tulemisia.
        Tyttö ja poikakaverien kanssa siinä seurusteltiin.
        Kallion takana oli puurivitaloja, hevosten hoitaja siellä myös hoiteli kilpahevosiaan, kun kilpahevosten rata oli kadun toisella puolella Pasilassa, joka alue oli korjaamofirmojen täyttämää metsäistä aluetta.
        Silkkikutomo oli siinä Mäkelänkadun vieressä.
        Muistan vain tuon kallion, kuinka mukava istuskelu ja olemis paikka se oli, kun alueella ei puistoja kummemmin ollut, eikä taida puistoja vieläkään siellä päin olla.

        menneitä aikojakin. Se on mukavaa näin vanhempana, kun uusia ihmeitä ei enää tapahdu. Ei ole kihlajaisiin tarvetta ei häihin ym. sitä vain olla möllötellään ja mietitään toisten touhuja. Minä ajattelin yhtä nuoruuteniajan tapahtumaa. Olin perheeni kanssa kesälomamatkalla lapsuuteni maisemiin. En ollut paikkakunnalla käynyt mukula-aikani jälkeen.
        Hämmästykseni oli todella vaikuttava, kun huomasin, ettei välimatkat muistamieni naapurien välillä olleetkaan niin pitkät kuin muistin. Joki, jonka muistin leveänä ja isona olikin nyt vain kapea joenuoma. Pieni ihminen näkee kaikki niin isoina ja kaukaisina. Olinhan tietoinen, että koirakin on lapselle iso, mutta tämä pinta-alapuoli oli minulle todella yllätys. Näin se vain näyttää olevan.
        Kokreetisen elämyksen kokee vain, jos ei ole koskaan piipahtanutkaan alueella.

      • va////paana
        saa muistella kirjoitti:

        menneitä aikojakin. Se on mukavaa näin vanhempana, kun uusia ihmeitä ei enää tapahdu. Ei ole kihlajaisiin tarvetta ei häihin ym. sitä vain olla möllötellään ja mietitään toisten touhuja. Minä ajattelin yhtä nuoruuteniajan tapahtumaa. Olin perheeni kanssa kesälomamatkalla lapsuuteni maisemiin. En ollut paikkakunnalla käynyt mukula-aikani jälkeen.
        Hämmästykseni oli todella vaikuttava, kun huomasin, ettei välimatkat muistamieni naapurien välillä olleetkaan niin pitkät kuin muistin. Joki, jonka muistin leveänä ja isona olikin nyt vain kapea joenuoma. Pieni ihminen näkee kaikki niin isoina ja kaukaisina. Olinhan tietoinen, että koirakin on lapselle iso, mutta tämä pinta-alapuoli oli minulle todella yllätys. Näin se vain näyttää olevan.
        Kokreetisen elämyksen kokee vain, jos ei ole koskaan piipahtanutkaan alueella.

        Minä vain muistelen näitä nuoruuteni paikkoja. Muistan Huopalahden sellaisena kaisla ja ruohoreunaisena
        lätäkkönä.
        Tilkan sairaala on silloinkin ollut, mutta ei näitä uusia kerrostaloja, ja Tilkan takana oli vain Huopalahtea.
        Kuusitieltä laskeutui Huopalahteen jyrkkä mäen rinne juntuineen hiekkakävelytielle.
        Se oli osittain puustoinen luonnonpuineen.
        Huopalahden rantaosa oli sellainen rämeinen ja koko lahti osittain rämeinen.
        Huopalahden tieltä ei silloin vielä ollut Turun moottoritietä. Se oli metsäistä aluetta.
        Munkkivuoressa oli jo kerrostaloja.
        Munkkiniemessä oli yleinen sauna, jossa kävi paljon alueen ihmisiä saunomassa.

      • Pikku tyttönä
        va////paana kirjoitti:

        Minä vain muistelen näitä nuoruuteni paikkoja. Muistan Huopalahden sellaisena kaisla ja ruohoreunaisena
        lätäkkönä.
        Tilkan sairaala on silloinkin ollut, mutta ei näitä uusia kerrostaloja, ja Tilkan takana oli vain Huopalahtea.
        Kuusitieltä laskeutui Huopalahteen jyrkkä mäen rinne juntuineen hiekkakävelytielle.
        Se oli osittain puustoinen luonnonpuineen.
        Huopalahden rantaosa oli sellainen rämeinen ja koko lahti osittain rämeinen.
        Huopalahden tieltä ei silloin vielä ollut Turun moottoritietä. Se oli metsäistä aluetta.
        Munkkivuoressa oli jo kerrostaloja.
        Munkkiniemessä oli yleinen sauna, jossa kävi paljon alueen ihmisiä saunomassa.

        Asuin nuoruudessani maaseudulla oli koulumatkaa 8km kouluun mentiin suksilla kesät-talvet.Ei ollut linja-autoja tai oli muttei ollut rahaa siihen.Koulussakin söin sukulaisten keräämiä sieniä ja kalaa ei ollut kouluruokailua piti marjoja poimia jos meinas syödä.Nyky nuoriso olisi kuollut nälkään jo ajat sitten.

      • Pikku tyttönä
        Pikku tyttönä kirjoitti:

        Asuin nuoruudessani maaseudulla oli koulumatkaa 8km kouluun mentiin suksilla kesät-talvet.Ei ollut linja-autoja tai oli muttei ollut rahaa siihen.Koulussakin söin sukulaisten keräämiä sieniä ja kalaa ei ollut kouluruokailua piti marjoja poimia jos meinas syödä.Nyky nuoriso olisi kuollut nälkään jo ajat sitten.

        Se oli sitä aikaa kun kesälläkin hiihdettiin,sienet ja marjatkin olivat männävuotisi joita söin.Kanalassa kyttäsin kun kana munan pyöräytti ja kulppasin sen tuoreeltaan,että oli nannaa.

      • 19'15
        Pikku tyttönä kirjoitti:

        Se oli sitä aikaa kun kesälläkin hiihdettiin,sienet ja marjatkin olivat männävuotisi joita söin.Kanalassa kyttäsin kun kana munan pyöräytti ja kulppasin sen tuoreeltaan,että oli nannaa.

        Hyvät naurut sain! Niinhän sitä nykyäänkin hiihdellään kesällä, mitä nyt suksia tarvitaankaan siihen.
        Taisitte olla aikaanne edellä he he.

      • Katleija..
        19'15 kirjoitti:

        Hyvät naurut sain! Niinhän sitä nykyäänkin hiihdellään kesällä, mitä nyt suksia tarvitaankaan siihen.
        Taisitte olla aikaanne edellä he he.

        Minulle kylläkin sauvat riittävät nykyään. Jalkoihin pistän perinteiset nauhalliset, valkoiset Ecco-kengät suksiksi. Eikä ole ruoasta pulaa, pikemminkin pitää varoa ettei liikaa syö. Näin on ajat toiset.

        katleija/ se jälkimmäinen Pikku tyttö, jota nauratti sen kesät talvet hiihtäneen juttu.

      • Kalt..eija
        Katleija.. kirjoitti:

        Minulle kylläkin sauvat riittävät nykyään. Jalkoihin pistän perinteiset nauhalliset, valkoiset Ecco-kengät suksiksi. Eikä ole ruoasta pulaa, pikemminkin pitää varoa ettei liikaa syö. Näin on ajat toiset.

        katleija/ se jälkimmäinen Pikku tyttö, jota nauratti sen kesät talvet hiihtäneen juttu.

        Kyllä olisi hätä jos tällaisia höpöttäjiä sivulta puuttuisi
        aina kun aurinko nousee
        nousee nämä satuilijat vaikka ilman heitäkin tullaan toimeen.

      • ettei vaan
        Kalt..eija kirjoitti:

        Kyllä olisi hätä jos tällaisia höpöttäjiä sivulta puuttuisi
        aina kun aurinko nousee
        nousee nämä satuilijat vaikka ilman heitäkin tullaan toimeen.

        olis pilkallaan kirjoittanut, on nämä jutut täällä tasoltaan sellaisia.

      • Katleija.
        Kalt..eija kirjoitti:

        Kyllä olisi hätä jos tällaisia höpöttäjiä sivulta puuttuisi
        aina kun aurinko nousee
        nousee nämä satuilijat vaikka ilman heitäkin tullaan toimeen.

        Katl..Eija nimimerkillä kirjoittanut on feikki-Katleija joka ala-arvoisesti palstalla toimii.
        Samasta sameasta lähteestä lie nimimerkki -ettei vaan- kirjoituskin.

        Tässäkö sitä Karman-lakia nyt tuli, kuten uhkailit.
        Minuun olet kovasti tykästynyt, kun aina huomioit, mutta toisen nimimerkin käyttö on jo tosi alhaista.

      • inkeripä
        Katleija. kirjoitti:

        Katl..Eija nimimerkillä kirjoittanut on feikki-Katleija joka ala-arvoisesti palstalla toimii.
        Samasta sameasta lähteestä lie nimimerkki -ettei vaan- kirjoituskin.

        Tässäkö sitä Karman-lakia nyt tuli, kuten uhkailit.
        Minuun olet kovasti tykästynyt, kun aina huomioit, mutta toisen nimimerkin käyttö on jo tosi alhaista.

        Täälläkin asiaa

      • saimuistella
        inkeripä kirjoitti:

        Täälläkin asiaa

        monenlaisia entisajan tapoja ja sanontoja, ja mikäs siinä, kohta kuitenkin kyllästyttäisiin pelkkään politiikkaan ja talousuutisiin, mukavaa on palailla meneen elämän moninaisuuksiin, monilla on niin monenlaisiakin ne jurut ja muistot,
        ja mukavinta on, että se on omaa elettyä elämää,
        on sitten aloitetta vairallisia sivustoja niiden, jotka niitä jaksavat setviä, meitä tavallisia maan tallaajia on kuitenkin aika paljon, ja se on ihan hyvä asia kuivakiskoisten asiain ja -ihmisten joukossa,
        voivat kirjoitukset olla muualta kuulosteltuja ja toistenkin asiajutusteluja,
        ja monet näitä kirjoituksia lukevatkin vaikka eivät itse otakkaan niihin kantaa tai kirjoita

      • vernukka
        saimuistella kirjoitti:

        monenlaisia entisajan tapoja ja sanontoja, ja mikäs siinä, kohta kuitenkin kyllästyttäisiin pelkkään politiikkaan ja talousuutisiin, mukavaa on palailla meneen elämän moninaisuuksiin, monilla on niin monenlaisiakin ne jurut ja muistot,
        ja mukavinta on, että se on omaa elettyä elämää,
        on sitten aloitetta vairallisia sivustoja niiden, jotka niitä jaksavat setviä, meitä tavallisia maan tallaajia on kuitenkin aika paljon, ja se on ihan hyvä asia kuivakiskoisten asiain ja -ihmisten joukossa,
        voivat kirjoitukset olla muualta kuulosteltuja ja toistenkin asiajutusteluja,
        ja monet näitä kirjoituksia lukevatkin vaikka eivät itse otakkaan niihin kantaa tai kirjoita

        muistan aina, koska silloin ei vielä ollut omaa sukuakaan kovin paljoa, joten vieraita oli aika vähän, ja sitten se oma tunne, menin koko päivän niin sekavissa tunnelmissa etten muista oikeastaan yhtään mitään koko häistä, ne olivat jotain vain olemista siinä kaiken keskellä, ja hääyömme oli todella yhtä sekamelskaa ja lakanan sekaisuutta.

        Kukkavihkona oli kimppu punaisianeilikoita, hääpukuni oli todella kaunis polviin ulottuva pitsiunelma, kruunu oli kovitettu pitsikankaasta, josta lähti olkapäille ulottuva lyhyt harsohuntu, ei lainkaan hassumpi asu tavallisiin kotihäihin, silloin oli tupeerattu hiusmuoti, ja minulla oli hyvin laitettu sellainen kampaus.

        Näin on päreet-- ja mikäs siinä onhan noita vuosia yhdessä kömmitty kymmenittäin,
        ja aina vain kömmitään, nyt ihan sanan mukaisesti.

      • va////paana
        vernukka kirjoitti:

        muistan aina, koska silloin ei vielä ollut omaa sukuakaan kovin paljoa, joten vieraita oli aika vähän, ja sitten se oma tunne, menin koko päivän niin sekavissa tunnelmissa etten muista oikeastaan yhtään mitään koko häistä, ne olivat jotain vain olemista siinä kaiken keskellä, ja hääyömme oli todella yhtä sekamelskaa ja lakanan sekaisuutta.

        Kukkavihkona oli kimppu punaisianeilikoita, hääpukuni oli todella kaunis polviin ulottuva pitsiunelma, kruunu oli kovitettu pitsikankaasta, josta lähti olkapäille ulottuva lyhyt harsohuntu, ei lainkaan hassumpi asu tavallisiin kotihäihin, silloin oli tupeerattu hiusmuoti, ja minulla oli hyvin laitettu sellainen kampaus.

        Näin on päreet-- ja mikäs siinä onhan noita vuosia yhdessä kömmitty kymmenittäin,
        ja aina vain kömmitään, nyt ihan sanan mukaisesti.

        Se olikin aikaa se, kun bussit olivat aina tupaten täynnä Itäpuolella ja Itäpuolelle.
        Ei siellä ollut suurempaa ostoskeskusta kuin Puotilan ostari.
        Minäkin kävelin Vesalasta asti sinne kauppaan monet kerrat erikoisempaa tavaraa kuin ruokatavaraa ostamaan.
        Ruokatavaraakin ostin usein sieltä, kun lähemmissä pikkukaupoissa ei ollut kuin tavanomaista ruokaa.
        Vaihtobusseja käytettiin Vuosaareen, Malmille ja myös lähialueille ja ryysistä oli.
        Monesti mieluimmin käveli Puotilaankin ja takaisin kuin meni täysinäiseen bussiin.
        Sitten muista, kun metroa alettiin suunnittelemaan, niin mikä hännänveto alkoikaan käymään.
        Osa asukkaista oli todella kiivaasti vastaan moista vekotinta ja toinen osa puolusti hanketta perin pohjin.
        Koko touhu oli samanlaista köyden vetoa kuin nytkin on ollut länsimetrosta.
        Eräskin asukas sanoi, että hänkin oli vastustamassa kynsin hampain metroa, ja nyt on tosi tyytyväinen metroon.
        Nykyisin porukka on todella tyytyväinen metron käytöstä.
        Näin se on aina, että osa vastustaa viimeiseen asti kaikkea, ja osa on ajattelevampi tai joustavampi miettien mikä on hyväksi loppujen lopuksi.
        Länsimetroonkin ovat asukkaat vielä hyvinkin tyytyväisiä.
        En tiedä kuinka sitten automaattiasia luonistuu metrossa.

      • kiskoilla
        va////paana kirjoitti:

        Se olikin aikaa se, kun bussit olivat aina tupaten täynnä Itäpuolella ja Itäpuolelle.
        Ei siellä ollut suurempaa ostoskeskusta kuin Puotilan ostari.
        Minäkin kävelin Vesalasta asti sinne kauppaan monet kerrat erikoisempaa tavaraa kuin ruokatavaraa ostamaan.
        Ruokatavaraakin ostin usein sieltä, kun lähemmissä pikkukaupoissa ei ollut kuin tavanomaista ruokaa.
        Vaihtobusseja käytettiin Vuosaareen, Malmille ja myös lähialueille ja ryysistä oli.
        Monesti mieluimmin käveli Puotilaankin ja takaisin kuin meni täysinäiseen bussiin.
        Sitten muista, kun metroa alettiin suunnittelemaan, niin mikä hännänveto alkoikaan käymään.
        Osa asukkaista oli todella kiivaasti vastaan moista vekotinta ja toinen osa puolusti hanketta perin pohjin.
        Koko touhu oli samanlaista köyden vetoa kuin nytkin on ollut länsimetrosta.
        Eräskin asukas sanoi, että hänkin oli vastustamassa kynsin hampain metroa, ja nyt on tosi tyytyväinen metroon.
        Nykyisin porukka on todella tyytyväinen metron käytöstä.
        Näin se on aina, että osa vastustaa viimeiseen asti kaikkea, ja osa on ajattelevampi tai joustavampi miettien mikä on hyväksi loppujen lopuksi.
        Länsimetroonkin ovat asukkaat vielä hyvinkin tyytyväisiä.
        En tiedä kuinka sitten automaattiasia luonistuu metrossa.

        Kokoomus oli silloin kovin metron vastustaja. Ei herra joukkoliikennettä tarvitse vieläkään, kun on loistoauto alla ja vara käyttää sitä.

      • Eteläespoolainen
        va////paana kirjoitti:

        Se olikin aikaa se, kun bussit olivat aina tupaten täynnä Itäpuolella ja Itäpuolelle.
        Ei siellä ollut suurempaa ostoskeskusta kuin Puotilan ostari.
        Minäkin kävelin Vesalasta asti sinne kauppaan monet kerrat erikoisempaa tavaraa kuin ruokatavaraa ostamaan.
        Ruokatavaraakin ostin usein sieltä, kun lähemmissä pikkukaupoissa ei ollut kuin tavanomaista ruokaa.
        Vaihtobusseja käytettiin Vuosaareen, Malmille ja myös lähialueille ja ryysistä oli.
        Monesti mieluimmin käveli Puotilaankin ja takaisin kuin meni täysinäiseen bussiin.
        Sitten muista, kun metroa alettiin suunnittelemaan, niin mikä hännänveto alkoikaan käymään.
        Osa asukkaista oli todella kiivaasti vastaan moista vekotinta ja toinen osa puolusti hanketta perin pohjin.
        Koko touhu oli samanlaista köyden vetoa kuin nytkin on ollut länsimetrosta.
        Eräskin asukas sanoi, että hänkin oli vastustamassa kynsin hampain metroa, ja nyt on tosi tyytyväinen metroon.
        Nykyisin porukka on todella tyytyväinen metron käytöstä.
        Näin se on aina, että osa vastustaa viimeiseen asti kaikkea, ja osa on ajattelevampi tai joustavampi miettien mikä on hyväksi loppujen lopuksi.
        Länsimetroonkin ovat asukkaat vielä hyvinkin tyytyväisiä.
        En tiedä kuinka sitten automaattiasia luonistuu metrossa.

        bussilla kulkiessani ovat aina olleet silmän ilo.
        Omalla autolla kulkiessa niihin ei voi samalla tavalla 'mennä'
        eivätkä ne metroon luultavasti näy - ainakaan kaikki.

      • va////paana
        Eteläespoolainen kirjoitti:

        bussilla kulkiessani ovat aina olleet silmän ilo.
        Omalla autolla kulkiessa niihin ei voi samalla tavalla 'mennä'
        eivätkä ne metroon luultavasti näy - ainakaan kaikki.

        paremmin maisemat kuin bussiin, koska siinä on melkoiset ikkunat bussiin verrattuna.
        Minä olen todella tyytyväinen tähän nykyiseen metroon, on väljä ja kulkee nopeasti ilman pahempia heilahteluja.
        Lastenvaunut saa mukavasti sisään muiden apua kerjäämättä.
        Ihan hieno asia.
        Väljyyskin on parempi kuin bussissa.
        On hyvin suotavaa, että matkustajille suunnitellaan hyviä liikkumisvaihtoehtoja.
        Myös vanhemmille ihmisille on mukava asia päästä muuallekin pois kotinurkilta.
        Heille kulkeminen on työläämpää monista liikuntavaikeuksista johtuen, ja ei sitä rahaakaan useillakaan liialti ole.
        Katselin tänään kaupungilla ollessani kuinka moni vanhus aika huonosti liikkui.
        Sitten oli trollaattoreita, potkupelejä ja näitä moottorisoituja menopelejä, joita on aika vaikea kuljettaa esim. bussissa.
        Bussi on todella huono kuljetusmuoto näille.
        Joku kertoi myös, että nämä palvelutaksit tulevat kalliiksi puhelujen vuoksi.

      • Ts **
        va////paana kirjoitti:

        paremmin maisemat kuin bussiin, koska siinä on melkoiset ikkunat bussiin verrattuna.
        Minä olen todella tyytyväinen tähän nykyiseen metroon, on väljä ja kulkee nopeasti ilman pahempia heilahteluja.
        Lastenvaunut saa mukavasti sisään muiden apua kerjäämättä.
        Ihan hieno asia.
        Väljyyskin on parempi kuin bussissa.
        On hyvin suotavaa, että matkustajille suunnitellaan hyviä liikkumisvaihtoehtoja.
        Myös vanhemmille ihmisille on mukava asia päästä muuallekin pois kotinurkilta.
        Heille kulkeminen on työläämpää monista liikuntavaikeuksista johtuen, ja ei sitä rahaakaan useillakaan liialti ole.
        Katselin tänään kaupungilla ollessani kuinka moni vanhus aika huonosti liikkui.
        Sitten oli trollaattoreita, potkupelejä ja näitä moottorisoituja menopelejä, joita on aika vaikea kuljettaa esim. bussissa.
        Bussi on todella huono kuljetusmuoto näille.
        Joku kertoi myös, että nämä palvelutaksit tulevat kalliiksi puhelujen vuoksi.

        oli hauskaa kun lapset olivat pieniä. Kaksi istui tarakalla, ja liikenne oli vähäisempää. Uimarannalla siellä vietimme kuumimman ajan päivästä ja sitten sama matka kotiin päivällisen tekoon.

        Onnellisia muistoja:)

      • vernukka
        Ts ** kirjoitti:

        oli hauskaa kun lapset olivat pieniä. Kaksi istui tarakalla, ja liikenne oli vähäisempää. Uimarannalla siellä vietimme kuumimman ajan päivästä ja sitten sama matka kotiin päivällisen tekoon.

        Onnellisia muistoja:)

        oli seurusteluaikani,
        minä asuin Munkkivuoressa ja kaverini Hakiksessa,
        meillä ei kummallakaan opiskelojoina ollut rahaa yleisiinkään kulkuneuvoihin,
        joten kävellen kuljimme tätä väliä ainakin kerra joka päivä,
        ja nuoria kun olimme ei kulkeminen kertaankaan jäänyt rästiin vaan joka ikinen päivä edestakaisin rampattiin,
        ihmeellisesti kaikki vain sujui ja ei kummemmalta tämä käveleminen tuntunut,
        usein yöllä tuleva mieheni kulki takaisin tuon matkan, jos meillä meni myöhäiseen,
        eikä silloin kävelemään lähdetty verryttelypuku päällä,
        vaan ihan normaaleissa vaatteissa ja kengissä,
        koska kävely oli kävelyä eikä lenkkeilyä jota en silloin tuntenutkaan,
        mutta joskus miettii, että oli sekin aikaa ennen

      • Satu*
        Eteläespoolainen kirjoitti:

        bussilla kulkiessani ovat aina olleet silmän ilo.
        Omalla autolla kulkiessa niihin ei voi samalla tavalla 'mennä'
        eivätkä ne metroon luultavasti näy - ainakaan kaikki.

        puolisoni poismenon jälkeen,
        kävin aika usein Helsingissä jossa työelämäni ja perheeni ajan olin asunut.

        Nuo maisemat, joiden läpi bussi ajoi, olivat todellinen silmänilo minulle.
        Olin toki nähnyt ne usein aikaisemminkin, mutta nyt asuessani itse täällä koin ne jotenkin uudella tavalla.

        Totta on, ettei omalla autolla ajaessä voi niin 'mennä' maisemaan kuin ollessaan kyydissä.

      • Tähtisilmä **
        Satu* kirjoitti:

        puolisoni poismenon jälkeen,
        kävin aika usein Helsingissä jossa työelämäni ja perheeni ajan olin asunut.

        Nuo maisemat, joiden läpi bussi ajoi, olivat todellinen silmänilo minulle.
        Olin toki nähnyt ne usein aikaisemminkin, mutta nyt asuessani itse täällä koin ne jotenkin uudella tavalla.

        Totta on, ettei omalla autolla ajaessä voi niin 'mennä' maisemaan kuin ollessaan kyydissä.

        palvelemaan laajaa alaa valmistuessaan. Klaukkala , Kerava., täällä Piispankylän halki Seutulaan, melko lähellä tätä kesäpaikkaani. Hurjat on jo liikenne muutoksen Myyrmäkeen mennessä n, 10 km täältä. Kerrostaloasunto ryhmittymät on jo kaavoituksessa, ja kehitys kauppakeskusten muodossa jo suunniteltu.

        Hyvä vaan maanarvo nousee ja liikenne tulee joustavammaksi. Vähentäähän se paljon autoilua, mikä on todella tarpeenkin ruuhkia on 3-5 aikaan huomattavan paljon. Metrossa on todella nopeaa ja leppoisaa ajaa.

        NUrmijärvi Seutula on myös tärkeä, maaseutumainen Nurmijärvi on heikosti julkisesti liikennöity.Pienpalstat ovat menneet jo kaupaksi parin kolmen vuoden ajan, joskaan en oikein pidä kovin tiiviistä rakentamisesta. Siihen se kuitenkin on mennyt myös Kirkkonummella, tietenkin kunnan edun kannalta vesi ja viemäröinnin yhtenäistämisen vuoksi. Samoin Sipoossa sama suunta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kela tukee virallisesti Pride-liikettä

      Iso kiitos Kansaneläkelaitokselle tuen osoittamisesta myös vähemmistöille. Näin toimii vastuullinen valtiollinen koko k
      Maailman menoa
      129
      4529

    2. Pride-liputus närästää monissa Suomen kunnissa

      Suomen lipun nostamisesta on laki. Pride‑liputuksesta ei. Kieltäytyviin kuntiin kohdistuu poliittista painostusta kuin k
      Maailman menoa
      73
      3268

    3. Kävisikö tällainen sopimus?

      Olisitko valmis juttelemaan jo ensi viikolla kahden kesken?
      Ikävä
      102
      1540

    4. Nyt kerrot mies mitä ajattelet minusta

      Ihan suoraan ja suodattamatta.
      Ikävä
      88
      1385

    5. Odotatko vielä vastausta...

      Siihen viestiin? 🤔
      Ikävä
      96
      917

    6. Ehkä se on niin

      Ettet vaan uskalla lähestyä tämän jälkeen. Ehkä haluaisit. En osaa sanoa.
      Ikävä
      80
      806

    7. Omasp hakenut Fincapia ja Gapconia konkurssiin perjantaina 5.6

      Ilkka ei ole vielä ehtinyt uutisoida, mutta Omasp on jättänyt 5.6 konkurssihakemuksen Fincapia ja Gapconia koskien. Ilka
      Seinäjoki
      19
      788

    8. Mitä kirjainta haluaisit

      Ra kastella mahdottomasti?
      Ikävä
      42
      720

    9. Tämän palstan naiseksi esittäytyvät

      Ovatkin kuulemma oikeasti sukupuoleltaan miehiä. Pitääkö paikkansa?
      Sinkut
      112
      699

    10. Jos oot täällä,laita tunniste.

      Muuten en lue!
      Ikävä
      44
      642
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt