Jos raskaaksi seurustelun alkuvaiheessa?

Mä en ikinä tekis aborttia (ellei sitten sikiö vakavasti vammautunut) ja kumppanini tietää tämän, on tiennyt jo ennen kuin alettiin seksiä harrastaa. Molemmat ollaan sitä mieltä että ei lasta tällä hetkellä haluta ja olisin kyllä tosi järkyttynyt jos huomaisin yhtäkkiä olevani raskaana mutta asiasta on puhuttu ja ei se mikään maailmanloppu meille olisi (ai niin minä 22, mies 21).

Jos mietin yleisesti aborttia, niin musta jos kyseessä on varsinainen suhde (on kuitenkin sen verran pitkällä että seksiä on :) ) niin miehelle ehdottomasti kyllä kertoisin. Ja hankala kai sitä suhdetta olisi jatkaakaan ilman kertomista. Tai siis mä keskustelisin miehen kanssa ja vaikka kyllä se on lopulta mun päätösvalta niin ottaisin kyllä miehenkin kannan huomioon asiassa (eli mies ei halua lasta mutta mä en halua aborttia niin kävisikö adobtoitavaksi antaminen tai että minä sitten yh:na hoitaisin lapsen, tai jos mies haluaisi ja minä en niin silloinkin yrittää löytää keskitie) koska mun mielestä lapsi on kuitenkin kahden ihmisen tuotos vaikka nainense raskaana onkin. Tiedän että monet pitää tätä hirveän vanhanaikaisena ja täysin typeränä ajatuksena, mutta näin se mulla menee.

Jos ois ollut vain yhden yön pano niin tuskin edes yrittäisin miestä saada kiinni kertoakseni että: hei, mä aion tehdä abortin, moikka. Aiheuttais kaikille enemmän ongelmia kuin mitään hyvää. Eri asia sit jos lapsen aikoisi pitää...

Suhteen tulevaisuuteenhan abortti varmasti jollain tavalla vaikuttaa koska se yleensä on henkisesti kova juttu etenkin naiselle. Eli silloin olisi toki hyvä jos kumppanin kanssa olisi asiat puhuttu selviksi ja tukea saisi. Suhteen kannalta voi olla aika ongelmallista jos nainen joutuu kantamaan koko taakan yksinään.

Se vaikuttaa todella paljon, että kuinka syvä yhteys parin välillä on. Ja sillä on merkitystä kanssa, että keskustelisiko mun kanssa asiasta vai hiipailisiko sinne yksin. Jos ei keskustelisi, niin vetäisin niin isot herneet nokkaan, että aikamoinen kriisi olisi valmis. Silloin tietäisin ettei naiseen ole luottamista vaikeissa asioissa ja toisaaltaan ei halunnut alkaa lapseni äidiksikään. Tai toisaaltaan jos nainen vain ilmoittaisi asian, että menee aborttiin ja sillä hyvä, en hyvänä sitäkään välttämättä katsoisi. Keskustelu ei ole ilmoittamista, vaan tuumintaa yhdessä. Siis jos suhde on sellainen, joka pyrkii johonkin vakavaan joskus.

Ensimmäisenä mielessä olisi lapsen pitäminen. Ja jos olisi asiat hullusti niin sitten todella hyvien syiden pohjalta voisi aborttikin olla paikallaan. Ja silloin toki tukisin naista. Abortti on myös henkinen menetys ja jos kevein perustein hommaa abortin, niin se kalvaa kyllä. Varsinkin siinä tapauksessa, jos myöhemmin haluaisikin lapsen sen miehen kanssa, eikä enää siihen kykene. Tai jos näin miehenä... Niin jossei enää onnistuisikaan lapsen saaminen jälkeenpäin, niin aika pahasti saattaisi asia kalvaa.

Jos jokin asiassa kalvaa, niin silloin asia kannattaa perin juurin pohtia ennen lopullisia tekoja. Mutta... Kaikki suhteet ei koskaan kehity milleen läheiselle tasolle... Sellaisista en tiedä mitään ja tuskin niissä mies paljoakaan välittää vaikka tekisit aina abortin. Luultavasti vaan iloinen ettei joudu vastuuseen.

Minulle on selvää, että jos tulisin raskaaksi, tekisin abortin. En ole varma, kertoisinko seurustelukumppanille, koska minun keho minun päätös. Ei siinä mun mielestä ole keskusteltavaa, koska en voisi ruveta yksinhuoltajaksi tai synnyttää aviotonta lasta epävarmaan suhteeseen. Mutta entäpä jos tämä oliskin se mies jonka kanssa menen joskus naimisiin ja hankin lapsia? Jos kumppani olisi minulle tärkeä ja suhde "vakava", pelkäisin että mies ei hyväksyisi päätöstäni tai pitäisi minun moraaliani huonona jos kertoisin että olen raskaana ja aion tehdä abortin ja voisin siksi vaieta koko raskaudesta.

abortin, vaikka joutuisinkin sitten elämään sen kanssa. Tietenkään en missään nimessä toivo raskautta eikä kylllä mieskään.
Luultavasti en koskaan tule haluamaan lapsia.
En ole sukuni ainoa jäsen, joten hoitakoot muut sen suvunjatkamisen, jos niin tärkeää on.

Jos suhde olisi läheinen ja hyvä, ja vaikuttaisi siltä, että voisimme olla yhdessä elämämme, toki keskustelisin miehen kanssa. Jos mies ja minä sitoutuisimme toisiimme ja tuntisimme rakkautta, omalta osaltani voisin ainakin pitää lapsen. Jos hän sen sijaan ei sitoutuisi minuun ja olisi valmis jättämään minut oman onneni nojaan yksinhuoltajaksi, tekisin varmaankin abortin. En koe, että olisin tässä tilanteessa kykenevä pitämään lapsesta huolta yksin. Kertoisin miehelle joka tapauksessa. Kysymys on kahden ihmisen vastuusta.

tällä hetkellä ehdottomasti kertoisin asiasta ja todennäköisesti myös haluaisin lapsen pitää. riippuu tietysti onko noin yleisesti puhuttu, että lapsia joskus tehdään vai onko miehellä ajatus,ettei ikinä lapsia ja jäisinkö tilanteessa ihan yksin..silloin varmaankin abortti parempi vaihtoehto, mutta silti asiasta pitäisi kyllä keskustella.