26.3.2010 Iltalehdessä Kristiina Komulainen kertoi rankasta erostaan Jehovan todistajista. Ystävät, vai pitäisikö sanoa ihmiset joita hän luuli ystävikseen, hylkäsivät ja lakkasivat puhumasta ja jopa tervehtimästä. Osa ei tervehdi vieläkään, ja erosta on aikaa vuosikausia.
Minusta tämä on paitsi surullista, myös järkyttävää. Näin uskontoriippuvaistako ystävyys, lähimmäisenrakkaus ja välittäminen onkin? Tänään olet rakas ystävä kun vielä kuulut lahkoomme, mutta huomenna erottuasi olet pelkkää pohjasakkaa, jota ei voi enää edes tervehtiä. Teeskenneltyä ystävyyttä, vailla oikeaa välittämistä, ainoastaan uskonto ratkaisee? Siinä saa olla todella, todella vahva että jaksaa pysyä järjissään ja löytää taas luottamuksen ihmisiin.
Tuossa oli siis kyse Jehovan todistajista ja heidän osiossaan tästä jo olikin keskustelu, mutta mikä on tilanne mormoneilla? Miten suhtaudutaan mormonikirkosta eronneeseen ystävään tai sukulaiseen? Ollaanko surullisia siitä mitä tuo ystävä menettää jättäessään totuuden mutta kohdellaan kuitenkin edelleen ystävänä, hylätäänkö ystävä saman tien kokonaan, vai aloitetaanko painostus tai muu ajojahti? Olisi mielenkiintoista kuulla sekä nykyisten että eronneiden mormonien näkemys asiasta.
Kristiina Komulainen ja eronneen jäsenen kohtelu
64
586
Vastaukset
- ystävän laulu
millään lailla ottaa kantaa Kristiina Komulaisen tapaukseen. Varmaan siitäkin on eri osapuolilla erilaisia näkemyksiä.
Mutta mormoneihin mennäkseni, itselläni on sekä sukulaisia että ystäviä, jotka ovat jääneet pois MAP-kirkosta. Välini ovat kaikkiin normaalit, paitsi niihin, jotka ovat itse halunneet päästä eroon kaikesta mormonismiin liittyvästä, myös minusta. Niitäkin on, onneksi vain vähän.
Sitten on sellaisia henkilöitä, joita ei ole tavannut missään muualla kuin kirkossa. Kun sellainen kirkkotuttavuus lakkaa käymästä kirkossa, niin eipä häntä enää juuri tapaa muuta kuin ehkä satunnaisesti kadulla, jolloin tietysti tervehditään ja vaihdetaan mutuama sana. ,
Joskus on käynyt niinkin, että aika on parantanut haavat, ja ystävyys on korjaantunut. Toisinaan jopa paremmaksi kuin koskaan ennen. - R. Sitia
Riippuu vähän henkilöstä. Aikoinani kun itse erosin niin yhteydet käytännössä katkesivat tai siirtyivät ns. viralliselle tasolle kaikkien kirkkoon jääneiden "ystävien" ja sukulaisten kanssa. Seuraan tässä erään toisen henkilön tuoretta eroprosessia tällä hetkellä mielenkiinnolla, samalla parhaani mukaan antaen vertaistukea, ja kyllä siellä näyttää olevan edelleen niitä jotka pyrkivät syyllistämään ja hyökkäämään kirkon jättävää henkilöä vastaan.
Kokemuksieni mukaan MAP -kirkko rohkaisee ainoastaan kirkon sisäiseen kontaktinpitoon. Ulkopuolisiin suhtaudutaan ylimielisesti toisenluokan ihmisinä ja kaikkein huonoimpaan kastiin kuuluvat kirkon jättävät ihmiset. Nämä nähdään huonona esimerkkinä ja vaarallisena materiaalina jotka ovat vaaraksi tosiuskovien ajatusmaailmalle. Toimintamekanismi on lähes sama kaikissa vaaralliseksi luokitelluissa uskonlahkoissa joissa yhteisön jättävät henkilöt pyritään eristämään sosiaalisista kontakteistaan ja demonisoimaan muun seurakunnan silmissä samalla syyllistäen lähtijöitä. Psykologisen paineen alla hieman epävarmat ja heikot ihmiset, joilla ei ole yhteisön ulkopuolista tukiverkostoa, murtuvat ja palaavat takaisin lahkoon tai yrittävät mahdollisesti itsemurhaa.- kysyn?
Jos eroaa mormonikirkosta, niin kiroaako kirkko konkreettisesti eroavan jäsenensä?
- R. Sitia
kysyn? kirjoitti:
Jos eroaa mormonikirkosta, niin kiroaako kirkko konkreettisesti eroavan jäsenensä?
Riippuu siitä miten eroava henkiö asian tulkitsee. Jos eropaperinsa vie suoraan seurakunnan piispalle, eikä toimenpidettä suorita suoraan maistraattin ylläpitämään väestörekisteriin, piispa muistaa kyllä varmasti kertoa kuinka menettää kaikki "siunauksensa". Lisäksi sama viesti vahvistetaan vielä kirjeellä jälkikäteen ja kuinka tämän voi estää peruuttamalla eron ja palaamalla takaisin 30 päivän kuluessa.
- turha pelko
kysyn? kirjoitti:
Jos eroaa mormonikirkosta, niin kiroaako kirkko konkreettisesti eroavan jäsenensä?
kiroa.
- turha pelko
sisältää pahantahtoista vihjailua ja perusteetonta kauhukuvien maalailua. Asiallinen kysymys ansaitsisi asiallisen vastauksen.
- R. Sitia
turha pelko kirjoitti:
sisältää pahantahtoista vihjailua ja perusteetonta kauhukuvien maalailua. Asiallinen kysymys ansaitsisi asiallisen vastauksen.
se, että kerron omista tuntemuksistani ja kokemuksistani on perusteetonta kauhukuvien maalailua? Eivätkö minun tunteeni ja kokemukseni ole aitoja?
- turha pelko
R. Sitia kirjoitti:
se, että kerron omista tuntemuksistani ja kokemuksistani on perusteetonta kauhukuvien maalailua? Eivätkö minun tunteeni ja kokemukseni ole aitoja?
perusteettomilla kauhukuvien maalailulla siihen, että kerroit omista tuntemuksistasi ja kokemuksistasi, vaan viestisi loppuosaan, jossa päästit ennakkoluulosi ja mielikuvituksesi valloilleen.
- R. Sitia
turha pelko kirjoitti:
perusteettomilla kauhukuvien maalailulla siihen, että kerroit omista tuntemuksistasi ja kokemuksistasi, vaan viestisi loppuosaan, jossa päästit ennakkoluulosi ja mielikuvituksesi valloilleen.
on ilmeisesti sitten tehnyt minulle myös tepposet, koska ihan vakavasti harkitsin myös itsemurhaa synkimpinä hetkinä kirkosta eroamisen jälkeen.
Vaarallisten uskontojen vaikutusmekanismeista löytyy varsin kattava katsaus osoitteesta:
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ahdistava-uskonto/aivopesu kysyn? kirjoitti:
Jos eroaa mormonikirkosta, niin kiroaako kirkko konkreettisesti eroavan jäsenensä?
Useimmiten erotilanne tapahtuu pitemmän ajan poissaolon jälkeen. Tuo poissaolo ei aina tarvitse kuitenkaan olla fyysistä. Hengellisesti voi usea olla poissa kirkosta siten, että ei syystä tai toisesta pysty ammentamaan mitään itseensä kokouksissa. Useimmiten tälläinen alkaa tapahtua pikkuhiljaa, jonkin, jopa vähäpätöisenkin rikkeen takia, jota ei ole mennyt kenellekkään tunnustamaan, eikä täten ole pytynyt kunnolliseen katumusprosessiin itsensä kanssa. Tehty "synti" jää kalvamaan ja aiheuttaa helposti uusia katumattomia "syntejä".
Jotkut henkilöt ovat erittäin pikkutarkkoja omista (ja etenkin toisten) edesottamuksistaan ja alkavat tuomita kirkkoa sikisi, että se ei mitenkään ole reagoinut heidän virheisiinsä... vaikka he eivät olekkaan niitä kertoneet, heidän mielestään oikean Jumalan kirkon johtajien olisi pitänyt tajuta... ja otta häntä niskasta. He eivät ymmärrä, että synnin anteeksisaamisen ensimmäinen askel on sen toteaminen ja tunnuistaminen. Aina ei tuota edes tarvitse jollekin kirkon johtajalle tunnustaa vaan ihan itselleenkin riittää tai toiselle perheenjäsenelle tai ystävälle, jotka voivat auttaa siitä eroon pääsemisessä ja sen vakavuuden arvioimisessa että olisiko mentävä piispalle vai ei.
Muistan erään, jolle se että nuori 12-14 vuotias poika jakoi sakramenttiä vaikka hän oli nähnyt pojan tejkevän jotakin mikä ei ole oikein (ehkä tupakoivan) hänelle se oli merkki , että kirkko oli väärä kun ei tiennyt nuortensa tempauksista.
Moni kuitenkin häpeää sortumistaan niin, että ei kehtaa tunnustaa. Ja näin jää synti jäytämään ihmistä sisältä ja estää tätä ymmärtämästä evankeliumin sanomaa ja kirkossakäymisestä tulee raskas taakka sen ilon sijaan, jota sen olisi pitänyt olla.
Koska kuitenkin eroa hakiessa tämä asia on todettu syyksi, miksi ihmiset useimmiten vajoavat erokierteeseen, niin tietenkin Piispa ja kaikki muutkin yrittävät saada ao. toisiin ajatuksiin. Usein asiat voisi korjata katumalla sekä kärsimällä siihen kuuluvan rangaistuksen. Eroaminen on ajantuhlausta, useimmat ovat nykyään tulemassa takaisin. On selvää että ystävyys saa kovan kolauksen kun yhtäkkiä joku ystävä suurinpiirtein haistattaa pitkät koko kirkolle ja sen jäsenten uskolle. Jäenet ovat uskoneet hänen olleen sydämestäan mukana kirkon touhuissa ja luottaneet häneen, ehkä jopa keskustelleet hänen kanssaan ongelmistaan. Esiin tulee tietenkin myös pelko siitä, että eronnut voi aiheutta muidenkin heikompien kirkon jäsenten eroamisen puheillaan tai levittää henkilökohtaisia tietoja kirkon ulkopuolelle.
Toisen ryhmän eroajia muodostavat ne, joille tulee ns "uskon kriisi". Harmittava noissa kriisi tilanteissa on, kun ei vain oikein tiedä, miten asian sanoisi, jotta se ymmärrettäisiin.... mistä löytäisi oikeat vataukset, sillä vastauksiet ovat olemassa... ne on vain etsittävä ja osattava sanoa oikealla tavalla ja oikeaan aikaan.
Kaikille tapauksille yhteistä on, että eroava syystä tai toisesta useimmiten omaksuu erittäin negatiivisen suhtautumisen kirkkoon ja sen edustajiin. Se on tietenkin osaltaan omaan puolustusmekanismiin kuuluva psykologinen ilmiö; hän tuntee olevansa yksin valtavaa yli 13 milj kirkkoa vastaan. Hänen on PAKKO keksiä jotakin negatiivista eron oikeutetuksi syyksi, jos ei muuta, niin sitten rakastavan piispan itsepintaisuuden, hänen yrittäessään "puhua järkeä" asianosaiselle, kääntäen sen negatiiviseksi. Uesin tämä negatiivisuus tulee esiin, kuten tälläkin palstalla, mielettöminä, asiaankuulumattomina loukkaavina adjektiiveinä. Samoin saattavat ne kirkon jäsenet, jotka todella tuntevat pettymystä, surua ja kipua asianosaisen lähdön takia käyttää loukkavia sanoja tai lauseita yrittäessään kertoa omista tunteistaan. Usein ei eroava osaa määritellä syytä eroonsa ja tuolloin tuntuu eroaminen aika hassulta ottaen huomioon mitä ero aiheuttaa. Ystävällisestä keskustelusta tulee kuulustelu ja väärin ajoitettu tiedon jako muuttuu pakkosyötöksi.nenada kirjoitti:
Useimmiten erotilanne tapahtuu pitemmän ajan poissaolon jälkeen. Tuo poissaolo ei aina tarvitse kuitenkaan olla fyysistä. Hengellisesti voi usea olla poissa kirkosta siten, että ei syystä tai toisesta pysty ammentamaan mitään itseensä kokouksissa. Useimmiten tälläinen alkaa tapahtua pikkuhiljaa, jonkin, jopa vähäpätöisenkin rikkeen takia, jota ei ole mennyt kenellekkään tunnustamaan, eikä täten ole pytynyt kunnolliseen katumusprosessiin itsensä kanssa. Tehty "synti" jää kalvamaan ja aiheuttaa helposti uusia katumattomia "syntejä".
Jotkut henkilöt ovat erittäin pikkutarkkoja omista (ja etenkin toisten) edesottamuksistaan ja alkavat tuomita kirkkoa sikisi, että se ei mitenkään ole reagoinut heidän virheisiinsä... vaikka he eivät olekkaan niitä kertoneet, heidän mielestään oikean Jumalan kirkon johtajien olisi pitänyt tajuta... ja otta häntä niskasta. He eivät ymmärrä, että synnin anteeksisaamisen ensimmäinen askel on sen toteaminen ja tunnuistaminen. Aina ei tuota edes tarvitse jollekin kirkon johtajalle tunnustaa vaan ihan itselleenkin riittää tai toiselle perheenjäsenelle tai ystävälle, jotka voivat auttaa siitä eroon pääsemisessä ja sen vakavuuden arvioimisessa että olisiko mentävä piispalle vai ei.
Muistan erään, jolle se että nuori 12-14 vuotias poika jakoi sakramenttiä vaikka hän oli nähnyt pojan tejkevän jotakin mikä ei ole oikein (ehkä tupakoivan) hänelle se oli merkki , että kirkko oli väärä kun ei tiennyt nuortensa tempauksista.
Moni kuitenkin häpeää sortumistaan niin, että ei kehtaa tunnustaa. Ja näin jää synti jäytämään ihmistä sisältä ja estää tätä ymmärtämästä evankeliumin sanomaa ja kirkossakäymisestä tulee raskas taakka sen ilon sijaan, jota sen olisi pitänyt olla.
Koska kuitenkin eroa hakiessa tämä asia on todettu syyksi, miksi ihmiset useimmiten vajoavat erokierteeseen, niin tietenkin Piispa ja kaikki muutkin yrittävät saada ao. toisiin ajatuksiin. Usein asiat voisi korjata katumalla sekä kärsimällä siihen kuuluvan rangaistuksen. Eroaminen on ajantuhlausta, useimmat ovat nykyään tulemassa takaisin. On selvää että ystävyys saa kovan kolauksen kun yhtäkkiä joku ystävä suurinpiirtein haistattaa pitkät koko kirkolle ja sen jäsenten uskolle. Jäenet ovat uskoneet hänen olleen sydämestäan mukana kirkon touhuissa ja luottaneet häneen, ehkä jopa keskustelleet hänen kanssaan ongelmistaan. Esiin tulee tietenkin myös pelko siitä, että eronnut voi aiheutta muidenkin heikompien kirkon jäsenten eroamisen puheillaan tai levittää henkilökohtaisia tietoja kirkon ulkopuolelle.
Toisen ryhmän eroajia muodostavat ne, joille tulee ns "uskon kriisi". Harmittava noissa kriisi tilanteissa on, kun ei vain oikein tiedä, miten asian sanoisi, jotta se ymmärrettäisiin.... mistä löytäisi oikeat vataukset, sillä vastauksiet ovat olemassa... ne on vain etsittävä ja osattava sanoa oikealla tavalla ja oikeaan aikaan.
Kaikille tapauksille yhteistä on, että eroava syystä tai toisesta useimmiten omaksuu erittäin negatiivisen suhtautumisen kirkkoon ja sen edustajiin. Se on tietenkin osaltaan omaan puolustusmekanismiin kuuluva psykologinen ilmiö; hän tuntee olevansa yksin valtavaa yli 13 milj kirkkoa vastaan. Hänen on PAKKO keksiä jotakin negatiivista eron oikeutetuksi syyksi, jos ei muuta, niin sitten rakastavan piispan itsepintaisuuden, hänen yrittäessään "puhua järkeä" asianosaiselle, kääntäen sen negatiiviseksi. Uesin tämä negatiivisuus tulee esiin, kuten tälläkin palstalla, mielettöminä, asiaankuulumattomina loukkaavina adjektiiveinä. Samoin saattavat ne kirkon jäsenet, jotka todella tuntevat pettymystä, surua ja kipua asianosaisen lähdön takia käyttää loukkavia sanoja tai lauseita yrittäessään kertoa omista tunteistaan. Usein ei eroava osaa määritellä syytä eroonsa ja tuolloin tuntuu eroaminen aika hassulta ottaen huomioon mitä ero aiheuttaa. Ystävällisestä keskustelusta tulee kuulustelu ja väärin ajoitettu tiedon jako muuttuu pakkosyötöksi.Kirous? EI, kirkko EI todellakaan kiroa ketään joka eroaa. Ainoa kirous jota joskus käytetään on, kun joku todella anti tai vihamieleinen tyyppi sattuu lähetysssaarnaajien tielle, jotkut heistä puhdistavat tomut jaloistaan poistuessaan paikalta... mutta sitäkin harrastetaan aniharvoin.
Se mitä piispan tehtävänä erotapauksissa on; informoida eronnutta siitä, mitä ero aiheuttaa. Koska uskomme että kasteen jäkeen saatu käsien päällepano aiheuttaa Pyhän Hengen ikuisen seuralaisuuden... kirkosta eroaminen tietenkin aiheutta Pyhän Hengen ikuisen seuralaisuuden loppumisen. Usein kirkosta eroaminen on tarpeetonta eikä sitä suositella juuri sitä seuraavien asioiden tähden. Mielummin otta lomaa jos vaikak joskus tulee taas takaisin. Sillä kun ihmisellä ei ole Pyhän Hengen kumppanuutta, seuraa tästä automaattisesti että "ihminen joutuu maailman riepoteltavaksi" hänen askeleitaan ei enään Pyhä Henki johda.
Tämän itsestään selvän information vuoksi, jotkut ottavat nokkiinsa ja kutsuvat sitä vaikka kiroukseksi, kun eivät ymmärrä kirkkomme alkeellisimpiakaan perusteita.
Kuinka joku VOI ajautua tilanteeseen, jossa perusopetukset ovat noin pielessä? Hyvä kysymys. Herää myös kysymys onko ko ihminen koskaan edes tuntenut kirkon opetuksia. Merkillistä on että moni on tuntenut opetukset, moni on tuntenut Pyhän Hengen kuiskaukset, mutta matkanvarrella tapahtuneet edellä mainitut virheet, jotka olisi voinut helposti korjata niiden alkuaikana, ovat aiheuttaneet henkilön suhtautumisessa uskoon, kokoontumisiin, välinpitämättömyyttä, jopa negatiivisuutta, joka on aiheuttanut Pyhän Hengen menetyksen jo ennen erottamista ja täten vaikeuksia tulkita saamaansa tietoa kirkon opeista. Usein tuolloin henkilö on sulkenut korvansa Hengen kuiskauksilta itse, hän ei halua kuulla.
Minulla on tietoa erottamisesta ja sen tuomasta tyhjyyden tunteesta sekä takaisinpalaamisen riemusta . Tunnen useampia, jotka on erotettu rikkeen vuoksi ja jotka ovat myöhemmin tulleeet takaisin kertomaan kokemuksistaan. He kaikki kertovat tyhjyyden tunteesta, että he ovat yksin maailmassa. He voivat todistaa siitä että he ovat tunteneet eron Pyhän Hengen vaikutuksen poistuessa. Tunne EI ole mitenkään miellyttävä.
Tunnen myös monia jotka on erotettu ja jotka ovat kuitenkin mukana joka Sunnuntai. Tiedän että ihmisten suhtautuminen erotettuihin on erilainen. Jotkut mieluiten vaihtavat toiselle puolelle tietä kun taas toiset tulevat kysymään huolestuneina, että kuinka nyt menee. Tunnen ihmisiä, jotka on erotettu ja jotka ovat "ottaneet nokkiinsa" eivätkä ole koskaan palanneet. Toiset heistä tuntevat jatkuvaa kaunaa kirkkoa kohtaan heidän erottamisensa tähden, vaikka erottaminen onkin vain kurinpidollinen toimenpide, jonka voi parannuksen kasteen kautta korjata, jolloin kaikki palautuu ennalleen, eikä erotuksen syytä pidetä enään kirjoissa, koska sitä koskeva rangaistus on jo käyty läpi. Takaisin tulleet ovat kuin ennen paitsi, että jokunen jäsen vielä harottelee vastaan, eikä hyväksy rikkonutta takaisin, mutta se on tämän ihmisen ongelma.
Mormonit ovat oppineet kirkkoon kuulumattomilta että on parasta varoa heitä. Tietenkin tämän kirkkoonkuulumattomien varominen riippuu ko henkilön kokemuksista keskusteluissa kirkon ulkopuoleiosten kanssa. Mikäli kirkon jäsen on usein kohdannyt syyttäviä, sekä hänen uskontoaan halveksivia tai vihaavia ihmisiä, he oppivat pitämään varansa ulkopuoleisten kanssa. Kaikilla ei aina ole enegriaa kohdata kirkon ulkopuoleisia. Jos joku on eronnut hän kuuluu ryhmään kirkon ulkopuoliset, joita on varottava tai joihin on suhtauduttava varoen. Jo se että he ovat eronneet jäsenten mielestä oikeasta tarkoittaa että HÄN ei hyväksy kirkkoa tai sen jäsenten uskoa. Usea vetää tuosta johtopäätöksen, hän ei hyväksy minuakaan, koska olen kirkon jäsen. Monella ei ole energiaa pitää yllä ystävyyttä henkilöön, jonka suhtautumisesta kirkon jäseniin ei voi olla varma, ennen kuin on tavannut useamman kerran. Moni myös pelkää, että eronnut saattaa loukata heitä sanomalla mm että mitä sä oikeen siinä kirkossa näät tai muulla tavalla painaa kirkossa olemista alas sanoillaan. Tämä sivusto on oikea malliesimerkki siitä, mitä suurin osa kirkon jäsenistä EI halua kuulla entisiltä ystäviltään.
Mutta ero on mahdollist tehdä ilman haavojakin, emme vaan vielä ole tarpeeksi kehittyneitä siihen, että emme ottaisi nokkiimme toisen epävarmuudesta ja rakkauden osoituksista. Hassua , kun on ihmisiä, jotka on erottettu ja jotka odottavat vuosi kaudet päästäkseeen takaisin ollen läsnä JOKA sunnuntai, ilman tehtävää, ilman "statusta". Ja on ihmisiä jotka opittuaan mormonismistä epäröivät kasteelle menoa ja tutkivat vuosi kaudet.... puhumattakaan niistä jotka vastustavat kirkkoa.
Meitä on moneen junaan!- M.E.L.
nenada kirjoitti:
Kirous? EI, kirkko EI todellakaan kiroa ketään joka eroaa. Ainoa kirous jota joskus käytetään on, kun joku todella anti tai vihamieleinen tyyppi sattuu lähetysssaarnaajien tielle, jotkut heistä puhdistavat tomut jaloistaan poistuessaan paikalta... mutta sitäkin harrastetaan aniharvoin.
Se mitä piispan tehtävänä erotapauksissa on; informoida eronnutta siitä, mitä ero aiheuttaa. Koska uskomme että kasteen jäkeen saatu käsien päällepano aiheuttaa Pyhän Hengen ikuisen seuralaisuuden... kirkosta eroaminen tietenkin aiheutta Pyhän Hengen ikuisen seuralaisuuden loppumisen. Usein kirkosta eroaminen on tarpeetonta eikä sitä suositella juuri sitä seuraavien asioiden tähden. Mielummin otta lomaa jos vaikak joskus tulee taas takaisin. Sillä kun ihmisellä ei ole Pyhän Hengen kumppanuutta, seuraa tästä automaattisesti että "ihminen joutuu maailman riepoteltavaksi" hänen askeleitaan ei enään Pyhä Henki johda.
Tämän itsestään selvän information vuoksi, jotkut ottavat nokkiinsa ja kutsuvat sitä vaikka kiroukseksi, kun eivät ymmärrä kirkkomme alkeellisimpiakaan perusteita.
Kuinka joku VOI ajautua tilanteeseen, jossa perusopetukset ovat noin pielessä? Hyvä kysymys. Herää myös kysymys onko ko ihminen koskaan edes tuntenut kirkon opetuksia. Merkillistä on että moni on tuntenut opetukset, moni on tuntenut Pyhän Hengen kuiskaukset, mutta matkanvarrella tapahtuneet edellä mainitut virheet, jotka olisi voinut helposti korjata niiden alkuaikana, ovat aiheuttaneet henkilön suhtautumisessa uskoon, kokoontumisiin, välinpitämättömyyttä, jopa negatiivisuutta, joka on aiheuttanut Pyhän Hengen menetyksen jo ennen erottamista ja täten vaikeuksia tulkita saamaansa tietoa kirkon opeista. Usein tuolloin henkilö on sulkenut korvansa Hengen kuiskauksilta itse, hän ei halua kuulla.
Minulla on tietoa erottamisesta ja sen tuomasta tyhjyyden tunteesta sekä takaisinpalaamisen riemusta . Tunnen useampia, jotka on erotettu rikkeen vuoksi ja jotka ovat myöhemmin tulleeet takaisin kertomaan kokemuksistaan. He kaikki kertovat tyhjyyden tunteesta, että he ovat yksin maailmassa. He voivat todistaa siitä että he ovat tunteneet eron Pyhän Hengen vaikutuksen poistuessa. Tunne EI ole mitenkään miellyttävä.
Tunnen myös monia jotka on erotettu ja jotka ovat kuitenkin mukana joka Sunnuntai. Tiedän että ihmisten suhtautuminen erotettuihin on erilainen. Jotkut mieluiten vaihtavat toiselle puolelle tietä kun taas toiset tulevat kysymään huolestuneina, että kuinka nyt menee. Tunnen ihmisiä, jotka on erotettu ja jotka ovat "ottaneet nokkiinsa" eivätkä ole koskaan palanneet. Toiset heistä tuntevat jatkuvaa kaunaa kirkkoa kohtaan heidän erottamisensa tähden, vaikka erottaminen onkin vain kurinpidollinen toimenpide, jonka voi parannuksen kasteen kautta korjata, jolloin kaikki palautuu ennalleen, eikä erotuksen syytä pidetä enään kirjoissa, koska sitä koskeva rangaistus on jo käyty läpi. Takaisin tulleet ovat kuin ennen paitsi, että jokunen jäsen vielä harottelee vastaan, eikä hyväksy rikkonutta takaisin, mutta se on tämän ihmisen ongelma.
Mormonit ovat oppineet kirkkoon kuulumattomilta että on parasta varoa heitä. Tietenkin tämän kirkkoonkuulumattomien varominen riippuu ko henkilön kokemuksista keskusteluissa kirkon ulkopuoleiosten kanssa. Mikäli kirkon jäsen on usein kohdannyt syyttäviä, sekä hänen uskontoaan halveksivia tai vihaavia ihmisiä, he oppivat pitämään varansa ulkopuoleisten kanssa. Kaikilla ei aina ole enegriaa kohdata kirkon ulkopuoleisia. Jos joku on eronnut hän kuuluu ryhmään kirkon ulkopuoliset, joita on varottava tai joihin on suhtauduttava varoen. Jo se että he ovat eronneet jäsenten mielestä oikeasta tarkoittaa että HÄN ei hyväksy kirkkoa tai sen jäsenten uskoa. Usea vetää tuosta johtopäätöksen, hän ei hyväksy minuakaan, koska olen kirkon jäsen. Monella ei ole energiaa pitää yllä ystävyyttä henkilöön, jonka suhtautumisesta kirkon jäseniin ei voi olla varma, ennen kuin on tavannut useamman kerran. Moni myös pelkää, että eronnut saattaa loukata heitä sanomalla mm että mitä sä oikeen siinä kirkossa näät tai muulla tavalla painaa kirkossa olemista alas sanoillaan. Tämä sivusto on oikea malliesimerkki siitä, mitä suurin osa kirkon jäsenistä EI halua kuulla entisiltä ystäviltään.
Mutta ero on mahdollist tehdä ilman haavojakin, emme vaan vielä ole tarpeeksi kehittyneitä siihen, että emme ottaisi nokkiimme toisen epävarmuudesta ja rakkauden osoituksista. Hassua , kun on ihmisiä, jotka on erottettu ja jotka odottavat vuosi kaudet päästäkseeen takaisin ollen läsnä JOKA sunnuntai, ilman tehtävää, ilman "statusta". Ja on ihmisiä jotka opittuaan mormonismistä epäröivät kasteelle menoa ja tutkivat vuosi kaudet.... puhumattakaan niistä jotka vastustavat kirkkoa.
Meitä on moneen junaan!... älä yritäkään monopolisoida Pyhää Henkeä. :-)
Erotilanteessa on myös mahdollista että kirkko tai sen johtava auktoriteetti on toiminut väärin eroavaa jäsentä kohtaan. Vika ei aina ole siinä joka eroaa. - turha pelko
R. Sitia kirjoitti:
on ilmeisesti sitten tehnyt minulle myös tepposet, koska ihan vakavasti harkitsin myös itsemurhaa synkimpinä hetkinä kirkosta eroamisen jälkeen.
Vaarallisten uskontojen vaikutusmekanismeista löytyy varsin kattava katsaus osoitteesta:
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ahdistava-uskonto/aivopesuettä itsetuhoiset ajatuksesi johtuivat nimenomaan siitä, kuinka MAP-kirkon jäsenet kohtelivat sinua erotilanteessa? Mistä niin päättelet? Et kai syyllistä nyt kohtuuttomasti MAP-kirkon jäseniä? Oletko etsinyt erosi syitä ja seurauksia esimerkiksi omasta psyykestäsi?
Yrität ilmeisesti ujuttaa tekstissäsi ajatuksen, että MAP-kirkko olisi "vaarallinen uskonto", ja että se käyttelisi niiden vaikutusmekanismeja. Miksi et vain vastaisi aloittajan kysymykseen ja kertoisi, kuinka MAP-kirkon jäsenet todellisuudessa kohtelivat sinua erotessasi ja erosi jälkeen? - ____________
nenada kirjoitti:
Kirous? EI, kirkko EI todellakaan kiroa ketään joka eroaa. Ainoa kirous jota joskus käytetään on, kun joku todella anti tai vihamieleinen tyyppi sattuu lähetysssaarnaajien tielle, jotkut heistä puhdistavat tomut jaloistaan poistuessaan paikalta... mutta sitäkin harrastetaan aniharvoin.
Se mitä piispan tehtävänä erotapauksissa on; informoida eronnutta siitä, mitä ero aiheuttaa. Koska uskomme että kasteen jäkeen saatu käsien päällepano aiheuttaa Pyhän Hengen ikuisen seuralaisuuden... kirkosta eroaminen tietenkin aiheutta Pyhän Hengen ikuisen seuralaisuuden loppumisen. Usein kirkosta eroaminen on tarpeetonta eikä sitä suositella juuri sitä seuraavien asioiden tähden. Mielummin otta lomaa jos vaikak joskus tulee taas takaisin. Sillä kun ihmisellä ei ole Pyhän Hengen kumppanuutta, seuraa tästä automaattisesti että "ihminen joutuu maailman riepoteltavaksi" hänen askeleitaan ei enään Pyhä Henki johda.
Tämän itsestään selvän information vuoksi, jotkut ottavat nokkiinsa ja kutsuvat sitä vaikka kiroukseksi, kun eivät ymmärrä kirkkomme alkeellisimpiakaan perusteita.
Kuinka joku VOI ajautua tilanteeseen, jossa perusopetukset ovat noin pielessä? Hyvä kysymys. Herää myös kysymys onko ko ihminen koskaan edes tuntenut kirkon opetuksia. Merkillistä on että moni on tuntenut opetukset, moni on tuntenut Pyhän Hengen kuiskaukset, mutta matkanvarrella tapahtuneet edellä mainitut virheet, jotka olisi voinut helposti korjata niiden alkuaikana, ovat aiheuttaneet henkilön suhtautumisessa uskoon, kokoontumisiin, välinpitämättömyyttä, jopa negatiivisuutta, joka on aiheuttanut Pyhän Hengen menetyksen jo ennen erottamista ja täten vaikeuksia tulkita saamaansa tietoa kirkon opeista. Usein tuolloin henkilö on sulkenut korvansa Hengen kuiskauksilta itse, hän ei halua kuulla.
Minulla on tietoa erottamisesta ja sen tuomasta tyhjyyden tunteesta sekä takaisinpalaamisen riemusta . Tunnen useampia, jotka on erotettu rikkeen vuoksi ja jotka ovat myöhemmin tulleeet takaisin kertomaan kokemuksistaan. He kaikki kertovat tyhjyyden tunteesta, että he ovat yksin maailmassa. He voivat todistaa siitä että he ovat tunteneet eron Pyhän Hengen vaikutuksen poistuessa. Tunne EI ole mitenkään miellyttävä.
Tunnen myös monia jotka on erotettu ja jotka ovat kuitenkin mukana joka Sunnuntai. Tiedän että ihmisten suhtautuminen erotettuihin on erilainen. Jotkut mieluiten vaihtavat toiselle puolelle tietä kun taas toiset tulevat kysymään huolestuneina, että kuinka nyt menee. Tunnen ihmisiä, jotka on erotettu ja jotka ovat "ottaneet nokkiinsa" eivätkä ole koskaan palanneet. Toiset heistä tuntevat jatkuvaa kaunaa kirkkoa kohtaan heidän erottamisensa tähden, vaikka erottaminen onkin vain kurinpidollinen toimenpide, jonka voi parannuksen kasteen kautta korjata, jolloin kaikki palautuu ennalleen, eikä erotuksen syytä pidetä enään kirjoissa, koska sitä koskeva rangaistus on jo käyty läpi. Takaisin tulleet ovat kuin ennen paitsi, että jokunen jäsen vielä harottelee vastaan, eikä hyväksy rikkonutta takaisin, mutta se on tämän ihmisen ongelma.
Mormonit ovat oppineet kirkkoon kuulumattomilta että on parasta varoa heitä. Tietenkin tämän kirkkoonkuulumattomien varominen riippuu ko henkilön kokemuksista keskusteluissa kirkon ulkopuoleiosten kanssa. Mikäli kirkon jäsen on usein kohdannyt syyttäviä, sekä hänen uskontoaan halveksivia tai vihaavia ihmisiä, he oppivat pitämään varansa ulkopuoleisten kanssa. Kaikilla ei aina ole enegriaa kohdata kirkon ulkopuoleisia. Jos joku on eronnut hän kuuluu ryhmään kirkon ulkopuoliset, joita on varottava tai joihin on suhtauduttava varoen. Jo se että he ovat eronneet jäsenten mielestä oikeasta tarkoittaa että HÄN ei hyväksy kirkkoa tai sen jäsenten uskoa. Usea vetää tuosta johtopäätöksen, hän ei hyväksy minuakaan, koska olen kirkon jäsen. Monella ei ole energiaa pitää yllä ystävyyttä henkilöön, jonka suhtautumisesta kirkon jäseniin ei voi olla varma, ennen kuin on tavannut useamman kerran. Moni myös pelkää, että eronnut saattaa loukata heitä sanomalla mm että mitä sä oikeen siinä kirkossa näät tai muulla tavalla painaa kirkossa olemista alas sanoillaan. Tämä sivusto on oikea malliesimerkki siitä, mitä suurin osa kirkon jäsenistä EI halua kuulla entisiltä ystäviltään.
Mutta ero on mahdollist tehdä ilman haavojakin, emme vaan vielä ole tarpeeksi kehittyneitä siihen, että emme ottaisi nokkiimme toisen epävarmuudesta ja rakkauden osoituksista. Hassua , kun on ihmisiä, jotka on erottettu ja jotka odottavat vuosi kaudet päästäkseeen takaisin ollen läsnä JOKA sunnuntai, ilman tehtävää, ilman "statusta". Ja on ihmisiä jotka opittuaan mormonismistä epäröivät kasteelle menoa ja tutkivat vuosi kaudet.... puhumattakaan niistä jotka vastustavat kirkkoa.
Meitä on moneen junaan!Kirosihan eräs tämän palstan iäkäs kirjoittelija oman vaimonsakin suu vaahdossa "peppeuden valtuudella" perheen lasten kuullen.
- R. Sitia
turha pelko kirjoitti:
että itsetuhoiset ajatuksesi johtuivat nimenomaan siitä, kuinka MAP-kirkon jäsenet kohtelivat sinua erotilanteessa? Mistä niin päättelet? Et kai syyllistä nyt kohtuuttomasti MAP-kirkon jäseniä? Oletko etsinyt erosi syitä ja seurauksia esimerkiksi omasta psyykestäsi?
Yrität ilmeisesti ujuttaa tekstissäsi ajatuksen, että MAP-kirkko olisi "vaarallinen uskonto", ja että se käyttelisi niiden vaikutusmekanismeja. Miksi et vain vastaisi aloittajan kysymykseen ja kertoisi, kuinka MAP-kirkon jäsenet todellisuudessa kohtelivat sinua erotessasi ja erosi jälkeen?ajatukseni olivat seurausta aivopesusta jota koin kirkon oppien mukaisesta kasvatuksesta ja kirkkoyhteisön henkisestä painostuksesta. Tämän henkisen pahoinpitelyn seurauksena tunsin syyllisyyttä, fyysisiä vieroitusoireita kuten narkomaani irtautuessaan huumeista, ahdistukohtauksia ja kaikkia todella epämukavia tuntemuksia vielä hyvinkin pitkän aikaa irtautumiseni jälkeen. Armeijaan mennessa pahimmat tunteet olivat onneksi jo haihtuneet koska olisin syvimmissä ahdistuksissani ja masennustilassani ollut todella vaarallinen taisteluammuntaharjoituksissa kevyt-kk:n ja parin ammusvyön kanssa.
MAP -kirkon jäsenet ovat yhtälailla uhreja kuten minäkin. Turhaan minä heille tai vanhemmilleni vihainen olisin, koska he luulivat kokoajan tekevänsä sen mikä on oikein ja parasta. Ei heidän syyllistämisensä mitään ratkaise, he tuskin ovat itse edes tietoisia osallisuudestaan, koska heille mormoniusko on tai oli mitä luonnollisin olotila ja tekee/teki heidät onnellisiksi. Kaikille se vaan ei sovi.
Se millaista kohtelua koin kirkon jäsenten osalta vaihteli täydestä välinpitämättömyydestä painostukseen, mutta myöhemmin ymmärsin, että tämä ja kaikki se tuntemani pahaolo oli vain uskontoon sisäänrakennettu mielenhallintamekanismi jolla uskonto suojelee itseään ja omaa olemassaoloaan. Eihän se nyt uskotokunnan kannalta olisi kovin suotavaa jos kaikki poistuisivat liikkeestä. Kuka silloin enää jäisi maksamaan kymmenyksiä ja pyörittämään rahavirtoja. Kirkkoon jääneiden ihmisten suhtautuminen oli loppujen lopuksi melko pientä siihen verrattuna miten paljon energiaa vaati ratkoa vuosien varrella ne kaikki 200 vuotta pysähtyneisyydessä polkeneen mormoniopin käsitykset ja ristiriidat suhteesta nykymaailmaan.
Kaikki yllämainitsemani perustuu siis omiin tuntemuksiin ja kokemuksiin vuosien varrelta. Ne ovat täysin subjektiivisia, eivät pohjaa tutkimustuloksiin tai analyyseihin. Tunteeni ja kokemukseni ovat kuitenkin aitoja ja todellisia ja jos ne loukkaavat jotakuta niin se on hänen ihan oma ongelmansa. Viestini on vastaus edelliseen kirjoitukseen jossa esitettiin kysymyksiä liittyen suhteeseeni MAP -kirkkoon ja sen jäseniin. Kysyvälle vastataan tämänkin kerran eikä minulla ole mitään syytä peitellä totuutta jonka kanssa olen tasapainossa. Todennäköistä kuitenkin on, että kysyjä tai muut edelleen MAP -kirkon piirissä toimivat ihmiset eivät ehkä halua hyväksyä esitettyä ja pyrkivät kaikin keinoin kieltämään esittämäni asiat sillä ei ole minulle juurikaan merkitystä, koska se vain osoittaa kyseisen henkilön epävarmuuden oman vakaumuksensa kanssa. M.E.L. kirjoitti:
... älä yritäkään monopolisoida Pyhää Henkeä. :-)
Erotilanteessa on myös mahdollista että kirkko tai sen johtava auktoriteetti on toiminut väärin eroavaa jäsentä kohtaan. Vika ei aina ole siinä joka eroaa.Paitsi että en monopolisoi mitään. Tiedät aivan hyvin että kirkkomme uskoo että käsien päällepanon kautta oikean pappeuden valtuudella vai kstettu puhdas ihminen saada Pyhän Hengen seurakseen maanpäällisen vaelluksensa ajaksi. Mutta kirkosta erottaminen aiheuttaa Puhän hengen seran lahjan poistamisen. Ihmisellä on kuitenkin mahdollisuus saada Kristuksen valon kautta tietoa ja Pyhä Henki voi koskettaa häntäkin hänen eläessään Jumalalle otollisesti.
Taisi jäädä mainitsematta että tunnen henkilöitä, jotka on erotettu kirkosta JOPA väärin perustein. Mikäli henkilö erotetaan väärin perustein hän voi olla VARMA että asia selvitetään aikanaan. Vaikeus on vain siinä että sen selvittäminen maanpäällä usein tyrehtyy aon suuttumiseen ja asiasta ja kirkosta poisvetäytymiseen. En väitä että suuttuminen EI olisi oikeutettua. Mutta kuten kävi eräälle tuntemalleni henkilölle; tavallisesti vastaavan rikkeen tehneet pääsevät takaisin muutaman vuoden päästä, hänellä tuo kesti YLI 10 vuotta. Mutta hän ei antanut periksi vaan pysyi uskollisena kirkossa kävijänä nuo yli 10 vuotta vaikka erottaminen vain jatkui ja jatkui. Hän ymmärsi tehneensä väärin ja hänen AINOA toiveensa oli päästä joskus takaisin. Ja on nyt täysivaltainen Temppelissä käyvä jäsen.
Eräs toinen taas erotettiin aviorikoksen takia... ero oli kyllä jo meneillään... hän olisi päässyt takaisin vuoden parin sisällä, mutta suuttui eikä häntä ole sen koommin näkynyt. Seurauksena myös hänen lapsensa ovat poissa kirkosta.
Tietenkin erottaminen on häpeällistä, mutta se on puhdistavaa ja useimmiten oikeudenmukaista. Sanoohan sanakin: Surekaamme niiden kanssa, jotka surevat ... kantakaamme toistemme taakkoja... samoin jokainen jäsen kärsii sielun tuskia yhden jäsenen erottamisesta. Mikäli joku tuntee vahingon iloa tai ylemmyyttä, sen olisi kiire katsoa itseään peilistä!____________ kirjoitti:
Kirosihan eräs tämän palstan iäkäs kirjoittelija oman vaimonsakin suu vaahdossa "peppeuden valtuudella" perheen lasten kuullen.
Kirkko ei kiroa ketään eronnutta. Jos heistä tuntuu, että heidät on kirottu he vetävät itse kirouksen päälleen.
Ehkäpä tämän jäsenen olisi pikemminkin pitänyt manata paholainen pois vaimostaan kiroamisen sijaan... sillä hetkellä kiroaminen nähtävästi tuntui parhaalta mahdollisuudelta.
Matkalla oppii...
Mikä sinä muuten olet tuomitsemaan toisten tekemisiä?
Hän teki mitä teki ja sinä jatkat vaan jauhamista! Mikäli asiassa ON jotakin epäselvyyttä voin lohdutta sinua että se selviää Herran aikataulun mukaisesti sekä oikeudenmukaisesti. Olisi sinunkin hyvä oppia panna tuollaiset kalvavat asiat Herran haltuun ja jatkaa elämääsi, jottet myrkyttäisi elämääsi tuolla tapauksella. On valitettavaa että se tuntuu olevan sinun yksi pää inspiration antajista. Etsisit mielummin jonkin positiivisen asian inspiraation antajaksesi. Negatiivisesta asiasta inspiroituminen ei ole terveellistä se saa aikaan katkeruutta ja pahaa mieltä, jota mielellään levittää ympärilleen. Tuo tapaus oli selvästi huono hedelmä koska se saa aikaan niin paljon pahaa... taito onkin kääntää tuo huono hedelmä hyväksi oppimisen avulla. Ehkä jonkun olisi opittava tuo asian Herran haltuun antaminen ja Herran oikeudenmukaisuuteen luottaminen. Pahaa asiaa ei tietenkään voi kääntää hyväksi, tehty mikä tehty... elämä jatkuu. Elämisen taito onkin siinä mitenkä löytää asiasta jotakin hyvää esimerkiksi miten se on sinua tai muita asialle läheisiä opettanut. Herra lähettää m eille koettelemuksia joiden avulla me opimme elämisen taidon. Elämä nääs ei ole kokemattomille!- _______________
nenada kirjoitti:
Kirkko ei kiroa ketään eronnutta. Jos heistä tuntuu, että heidät on kirottu he vetävät itse kirouksen päälleen.
Ehkäpä tämän jäsenen olisi pikemminkin pitänyt manata paholainen pois vaimostaan kiroamisen sijaan... sillä hetkellä kiroaminen nähtävästi tuntui parhaalta mahdollisuudelta.
Matkalla oppii...
Mikä sinä muuten olet tuomitsemaan toisten tekemisiä?
Hän teki mitä teki ja sinä jatkat vaan jauhamista! Mikäli asiassa ON jotakin epäselvyyttä voin lohdutta sinua että se selviää Herran aikataulun mukaisesti sekä oikeudenmukaisesti. Olisi sinunkin hyvä oppia panna tuollaiset kalvavat asiat Herran haltuun ja jatkaa elämääsi, jottet myrkyttäisi elämääsi tuolla tapauksella. On valitettavaa että se tuntuu olevan sinun yksi pää inspiration antajista. Etsisit mielummin jonkin positiivisen asian inspiraation antajaksesi. Negatiivisesta asiasta inspiroituminen ei ole terveellistä se saa aikaan katkeruutta ja pahaa mieltä, jota mielellään levittää ympärilleen. Tuo tapaus oli selvästi huono hedelmä koska se saa aikaan niin paljon pahaa... taito onkin kääntää tuo huono hedelmä hyväksi oppimisen avulla. Ehkä jonkun olisi opittava tuo asian Herran haltuun antaminen ja Herran oikeudenmukaisuuteen luottaminen. Pahaa asiaa ei tietenkään voi kääntää hyväksi, tehty mikä tehty... elämä jatkuu. Elämisen taito onkin siinä mitenkä löytää asiasta jotakin hyvää esimerkiksi miten se on sinua tai muita asialle läheisiä opettanut. Herra lähettää m eille koettelemuksia joiden avulla me opimme elämisen taidon. Elämä nääs ei ole kokemattomille!En tuominnut vaan mainitsin asian.
Voihan toki moni ajatella, ettei tuollainen ole täysijärkisen touhua.
Minuahan tuo tapaus ei tietenkään "myrkytä" millään tavalla.
Uskontojen piirissä tapahtuvat kielteiset asiat on kuitenkin syytä tuoda päivänvaloon. Kyse oli nimenomaan uskonnollisesta toiminnasta.
Mikä muuten on se "pappeuden valtuus", jolla tuollaisia voi tehdä? R. Sitia kirjoitti:
ajatukseni olivat seurausta aivopesusta jota koin kirkon oppien mukaisesta kasvatuksesta ja kirkkoyhteisön henkisestä painostuksesta. Tämän henkisen pahoinpitelyn seurauksena tunsin syyllisyyttä, fyysisiä vieroitusoireita kuten narkomaani irtautuessaan huumeista, ahdistukohtauksia ja kaikkia todella epämukavia tuntemuksia vielä hyvinkin pitkän aikaa irtautumiseni jälkeen. Armeijaan mennessa pahimmat tunteet olivat onneksi jo haihtuneet koska olisin syvimmissä ahdistuksissani ja masennustilassani ollut todella vaarallinen taisteluammuntaharjoituksissa kevyt-kk:n ja parin ammusvyön kanssa.
MAP -kirkon jäsenet ovat yhtälailla uhreja kuten minäkin. Turhaan minä heille tai vanhemmilleni vihainen olisin, koska he luulivat kokoajan tekevänsä sen mikä on oikein ja parasta. Ei heidän syyllistämisensä mitään ratkaise, he tuskin ovat itse edes tietoisia osallisuudestaan, koska heille mormoniusko on tai oli mitä luonnollisin olotila ja tekee/teki heidät onnellisiksi. Kaikille se vaan ei sovi.
Se millaista kohtelua koin kirkon jäsenten osalta vaihteli täydestä välinpitämättömyydestä painostukseen, mutta myöhemmin ymmärsin, että tämä ja kaikki se tuntemani pahaolo oli vain uskontoon sisäänrakennettu mielenhallintamekanismi jolla uskonto suojelee itseään ja omaa olemassaoloaan. Eihän se nyt uskotokunnan kannalta olisi kovin suotavaa jos kaikki poistuisivat liikkeestä. Kuka silloin enää jäisi maksamaan kymmenyksiä ja pyörittämään rahavirtoja. Kirkkoon jääneiden ihmisten suhtautuminen oli loppujen lopuksi melko pientä siihen verrattuna miten paljon energiaa vaati ratkoa vuosien varrella ne kaikki 200 vuotta pysähtyneisyydessä polkeneen mormoniopin käsitykset ja ristiriidat suhteesta nykymaailmaan.
Kaikki yllämainitsemani perustuu siis omiin tuntemuksiin ja kokemuksiin vuosien varrelta. Ne ovat täysin subjektiivisia, eivät pohjaa tutkimustuloksiin tai analyyseihin. Tunteeni ja kokemukseni ovat kuitenkin aitoja ja todellisia ja jos ne loukkaavat jotakuta niin se on hänen ihan oma ongelmansa. Viestini on vastaus edelliseen kirjoitukseen jossa esitettiin kysymyksiä liittyen suhteeseeni MAP -kirkkoon ja sen jäseniin. Kysyvälle vastataan tämänkin kerran eikä minulla ole mitään syytä peitellä totuutta jonka kanssa olen tasapainossa. Todennäköistä kuitenkin on, että kysyjä tai muut edelleen MAP -kirkon piirissä toimivat ihmiset eivät ehkä halua hyväksyä esitettyä ja pyrkivät kaikin keinoin kieltämään esittämäni asiat sillä ei ole minulle juurikaan merkitystä, koska se vain osoittaa kyseisen henkilön epävarmuuden oman vakaumuksensa kanssa.Sinulla on oma tulkintakaavasi, joka lähtee olettamuksesta, ettei MAP-kirkko ole palautettu Jeesuksen Kristuksen kirkko. Tätä kuvaa tämä:
"MAP -kirkon jäsenet ovat yhtälailla uhreja kuten minäkin. Turhaan minä heille tai vanhemmilleni vihainen olisin, koska he luulivat kokoajan tekevänsä sen mikä on oikein ja parasta."
Myönteistä tuossa on, että uskot vanhempiesi tehneen sen, mikä on oikein ja parasta, mutta näytät sivuuttavan sen mahdollisuuden, ettei kysymys ollut vain luulemisesta, vaan he myös totuudenmukaisesti uskoivat tai jopa tiesivät tekevänsä oikein. Onnetonta on, ettet ole saanut todistusta näistä asioista tai sitten olet kadottanut sen todistuksen, johon sinulla oli mahdollisuus saamasi "siemenen" ansiosta.
Olla Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsen ei ole aina helppoa, mitä taidat pitää syynä siihen, että "Kaikille se vaan ei sovi". Varmaan sinulla on niitä tunteita, joista kerrot, mutta toinen asia on sitten sen, missä määrin ne ovat perusteltuja. Sinun suhtautumistasi hallitsee katkeruus, mikä värittää kokemuksesi ja saa sinut tulkitsemaan kovin yksipuolisesti kirkon toimintaa, kuten tästä ilmenee:
"...vain uskontoon sisäänrakennettu mielenhallintamekanismi jolla uskonto suojelee itseään ja omaa olemassaoloaan. Eihän se nyt uskontokunnan kannalta olisi kovin suotavaa, jos kaikki poistuisivat liikkeestä. Kuka silloin enää jäisi maksamaan kymmenyksiä ja pyörittämään rahavirtoja. Kirkkoon jääneiden ihmisten suhtautuminen oli loppujen lopuksi melko pientä siihen verrattuna miten paljon energiaa vaati ratkoa vuosien varrella ne kaikki 200 vuotta pysähtyneisyydessä polkeneen mormoniopin käsitykset ja ristiriidat suhteesta nykymaailmaan."
Tämän voi tulkita myös niin, että se on projektiota omasta epävarmuudestasi:
"...kieltämään esittämäni asiat sillä ei ole minulle juurikaan merkitystä, koska se vain osoittaa kyseisen henkilön epävarmuuden oman vakaumuksensa kanssa."
Omalta kohdaltani voin sanoa olevani varma Kristuksen kirkon palautuksesta. Epävarmuutta ei minulla ole, vaan tiedän uskoni olevan totta. Kirkko on täydellinen, mutta jäsenet eivät ole. Kirkko on sitä varten, että se auttaisi meitä kehittymään pois siitä, missä emme ole täydellisiä:
Ef. 4
11 Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,
12 tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
13 kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
14 ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
16 josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on._______________ kirjoitti:
En tuominnut vaan mainitsin asian.
Voihan toki moni ajatella, ettei tuollainen ole täysijärkisen touhua.
Minuahan tuo tapaus ei tietenkään "myrkytä" millään tavalla.
Uskontojen piirissä tapahtuvat kielteiset asiat on kuitenkin syytä tuoda päivänvaloon. Kyse oli nimenomaan uskonnollisesta toiminnasta.
Mikä muuten on se "pappeuden valtuus", jolla tuollaisia voi tehdä?kuitenkin sillä muiden myrkyttämisestä eikös totta!
Miksi et ota hapaisiisi ihan tavallist perheväkivaltaa jota tapahtuu paljon enemmän ei MAP kirkon perheissä? Jos yksi MAP läinen tekee jotakin, joka ei nykymaailman mukaan ole täysin paikallaan vedät sen asian esille joka käännöksessä. Keskittyisit vetämään esille todellisia yhteiskunnan väärinkäytöksiä yhden MAP laisen asemesta! Kyllä sinä tuomitset hänet.- turha pelko
R. Sitia kirjoitti:
ajatukseni olivat seurausta aivopesusta jota koin kirkon oppien mukaisesta kasvatuksesta ja kirkkoyhteisön henkisestä painostuksesta. Tämän henkisen pahoinpitelyn seurauksena tunsin syyllisyyttä, fyysisiä vieroitusoireita kuten narkomaani irtautuessaan huumeista, ahdistukohtauksia ja kaikkia todella epämukavia tuntemuksia vielä hyvinkin pitkän aikaa irtautumiseni jälkeen. Armeijaan mennessa pahimmat tunteet olivat onneksi jo haihtuneet koska olisin syvimmissä ahdistuksissani ja masennustilassani ollut todella vaarallinen taisteluammuntaharjoituksissa kevyt-kk:n ja parin ammusvyön kanssa.
MAP -kirkon jäsenet ovat yhtälailla uhreja kuten minäkin. Turhaan minä heille tai vanhemmilleni vihainen olisin, koska he luulivat kokoajan tekevänsä sen mikä on oikein ja parasta. Ei heidän syyllistämisensä mitään ratkaise, he tuskin ovat itse edes tietoisia osallisuudestaan, koska heille mormoniusko on tai oli mitä luonnollisin olotila ja tekee/teki heidät onnellisiksi. Kaikille se vaan ei sovi.
Se millaista kohtelua koin kirkon jäsenten osalta vaihteli täydestä välinpitämättömyydestä painostukseen, mutta myöhemmin ymmärsin, että tämä ja kaikki se tuntemani pahaolo oli vain uskontoon sisäänrakennettu mielenhallintamekanismi jolla uskonto suojelee itseään ja omaa olemassaoloaan. Eihän se nyt uskotokunnan kannalta olisi kovin suotavaa jos kaikki poistuisivat liikkeestä. Kuka silloin enää jäisi maksamaan kymmenyksiä ja pyörittämään rahavirtoja. Kirkkoon jääneiden ihmisten suhtautuminen oli loppujen lopuksi melko pientä siihen verrattuna miten paljon energiaa vaati ratkoa vuosien varrella ne kaikki 200 vuotta pysähtyneisyydessä polkeneen mormoniopin käsitykset ja ristiriidat suhteesta nykymaailmaan.
Kaikki yllämainitsemani perustuu siis omiin tuntemuksiin ja kokemuksiin vuosien varrelta. Ne ovat täysin subjektiivisia, eivät pohjaa tutkimustuloksiin tai analyyseihin. Tunteeni ja kokemukseni ovat kuitenkin aitoja ja todellisia ja jos ne loukkaavat jotakuta niin se on hänen ihan oma ongelmansa. Viestini on vastaus edelliseen kirjoitukseen jossa esitettiin kysymyksiä liittyen suhteeseeni MAP -kirkkoon ja sen jäseniin. Kysyvälle vastataan tämänkin kerran eikä minulla ole mitään syytä peitellä totuutta jonka kanssa olen tasapainossa. Todennäköistä kuitenkin on, että kysyjä tai muut edelleen MAP -kirkon piirissä toimivat ihmiset eivät ehkä halua hyväksyä esitettyä ja pyrkivät kaikin keinoin kieltämään esittämäni asiat sillä ei ole minulle juurikaan merkitystä, koska se vain osoittaa kyseisen henkilön epävarmuuden oman vakaumuksensa kanssa.että sinusta tuntui siltä miltä tuntui. Syistä en ole niinkään varma, kuten ei kukaan edes omien tunteidensa syistä.
Jokainen tavallaan. MAP-kirkossa on aivan tavallisia ihmisiä, jotka viettävät suurimman osan ajastaan muiden kuin MAP-kirkon jäsenten kanssa työssä tai koulussa. Myös MAP-kirkosta pois jääneistä monet ovat sopeutuneet hyvin. Jos heillä on ollut lujia ystävyyssuhteita MAP-kirkon sisällä, ne yleensä jatkuvat. Monet ihmissuhteet ovat kuitenkin ns. kirkkotuttavuuksia, eli kirkossa nähdään ja tervehditään. Kun jompikumpi tai molemmat jäävät pois kirkosta, ei sellaisia tapaamisia enää ole.
Jotkut henkilöt tuntuvat pitävän kaikkea yhteydenottoa painostuksena, yhteydenoton puutetta välinpitämättömyytenä. Kuulutko sinä ehkä heihin? Koeta ymmärtää meitä maallikkoja, vaikka emme moisessa nuorallatanssissa aina onnistuisi juuri niin kuin sinä toivosit.
Kaikki ei sovi kaikille, se on totta, mutta eihän se oikeuta syyllistämään niitä, joille se sopii. Sinun ei kannata myöskään tehdä oletuksia siitä, kuinka viestisi vaikuttaa heihin, saati väittää, että he pyrkivät kaikin keinoin kieltämään esittämäsi asiat. Oletko tullut ajatelleeksi, että ihmiset, myös mormonit, ovat elämässään kohdanneet ja kohtaavat monenlaisia asioita, joista sinun kirkosta pois jäämisesi ei ole suinkaan järisyttävin? Vaikka en pidäkään metaforasta, niin käytän sitä nyt kuitenkin: Ei sota yhtä miestä kaipaa - mutta se yksi mies joskus ehkä sotaa. - R. Sitia
turha pelko kirjoitti:
että sinusta tuntui siltä miltä tuntui. Syistä en ole niinkään varma, kuten ei kukaan edes omien tunteidensa syistä.
Jokainen tavallaan. MAP-kirkossa on aivan tavallisia ihmisiä, jotka viettävät suurimman osan ajastaan muiden kuin MAP-kirkon jäsenten kanssa työssä tai koulussa. Myös MAP-kirkosta pois jääneistä monet ovat sopeutuneet hyvin. Jos heillä on ollut lujia ystävyyssuhteita MAP-kirkon sisällä, ne yleensä jatkuvat. Monet ihmissuhteet ovat kuitenkin ns. kirkkotuttavuuksia, eli kirkossa nähdään ja tervehditään. Kun jompikumpi tai molemmat jäävät pois kirkosta, ei sellaisia tapaamisia enää ole.
Jotkut henkilöt tuntuvat pitävän kaikkea yhteydenottoa painostuksena, yhteydenoton puutetta välinpitämättömyytenä. Kuulutko sinä ehkä heihin? Koeta ymmärtää meitä maallikkoja, vaikka emme moisessa nuorallatanssissa aina onnistuisi juuri niin kuin sinä toivosit.
Kaikki ei sovi kaikille, se on totta, mutta eihän se oikeuta syyllistämään niitä, joille se sopii. Sinun ei kannata myöskään tehdä oletuksia siitä, kuinka viestisi vaikuttaa heihin, saati väittää, että he pyrkivät kaikin keinoin kieltämään esittämäsi asiat. Oletko tullut ajatelleeksi, että ihmiset, myös mormonit, ovat elämässään kohdanneet ja kohtaavat monenlaisia asioita, joista sinun kirkosta pois jäämisesi ei ole suinkaan järisyttävin? Vaikka en pidäkään metaforasta, niin käytän sitä nyt kuitenkin: Ei sota yhtä miestä kaipaa - mutta se yksi mies joskus ehkä sotaa.asiallisesta viestistäsi.
Painostukseksi tulkitsen uhkailemisen ja vihjailun tulevaisuuden epäonnesta jne.. Siis käytännössä sellaisen kommunikoinnin jonka tarkoituksena on syyllistää ja saada toinen tuntemaan olonsa likaiseksi. Välinpitämättömyydeksi tulkitsen sen, ettei edes kadulla vaivauduta enää tervehtimään tavattaessa.
Asiallisen yhteydenpito loisti kyllä poissaolollaan ja koulussa ollut toisen mormoninuoren suhtautuminen minuun oli varsin ylimielistä, kuin olisin ollut ilmaa.
Jos uskosi (jos siis uskot) tekee sinut onnelliseksi niin kaikkea hyvää sinulle. - R. Sitia
Tapani1 kirjoitti:
Sinulla on oma tulkintakaavasi, joka lähtee olettamuksesta, ettei MAP-kirkko ole palautettu Jeesuksen Kristuksen kirkko. Tätä kuvaa tämä:
"MAP -kirkon jäsenet ovat yhtälailla uhreja kuten minäkin. Turhaan minä heille tai vanhemmilleni vihainen olisin, koska he luulivat kokoajan tekevänsä sen mikä on oikein ja parasta."
Myönteistä tuossa on, että uskot vanhempiesi tehneen sen, mikä on oikein ja parasta, mutta näytät sivuuttavan sen mahdollisuuden, ettei kysymys ollut vain luulemisesta, vaan he myös totuudenmukaisesti uskoivat tai jopa tiesivät tekevänsä oikein. Onnetonta on, ettet ole saanut todistusta näistä asioista tai sitten olet kadottanut sen todistuksen, johon sinulla oli mahdollisuus saamasi "siemenen" ansiosta.
Olla Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsen ei ole aina helppoa, mitä taidat pitää syynä siihen, että "Kaikille se vaan ei sovi". Varmaan sinulla on niitä tunteita, joista kerrot, mutta toinen asia on sitten sen, missä määrin ne ovat perusteltuja. Sinun suhtautumistasi hallitsee katkeruus, mikä värittää kokemuksesi ja saa sinut tulkitsemaan kovin yksipuolisesti kirkon toimintaa, kuten tästä ilmenee:
"...vain uskontoon sisäänrakennettu mielenhallintamekanismi jolla uskonto suojelee itseään ja omaa olemassaoloaan. Eihän se nyt uskontokunnan kannalta olisi kovin suotavaa, jos kaikki poistuisivat liikkeestä. Kuka silloin enää jäisi maksamaan kymmenyksiä ja pyörittämään rahavirtoja. Kirkkoon jääneiden ihmisten suhtautuminen oli loppujen lopuksi melko pientä siihen verrattuna miten paljon energiaa vaati ratkoa vuosien varrella ne kaikki 200 vuotta pysähtyneisyydessä polkeneen mormoniopin käsitykset ja ristiriidat suhteesta nykymaailmaan."
Tämän voi tulkita myös niin, että se on projektiota omasta epävarmuudestasi:
"...kieltämään esittämäni asiat sillä ei ole minulle juurikaan merkitystä, koska se vain osoittaa kyseisen henkilön epävarmuuden oman vakaumuksensa kanssa."
Omalta kohdaltani voin sanoa olevani varma Kristuksen kirkon palautuksesta. Epävarmuutta ei minulla ole, vaan tiedän uskoni olevan totta. Kirkko on täydellinen, mutta jäsenet eivät ole. Kirkko on sitä varten, että se auttaisi meitä kehittymään pois siitä, missä emme ole täydellisiä:
Ef. 4
11 Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,
12 tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
13 kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
14 ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
16 josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.Koska tiedän, että en voi vaikuttaa vakaumukseesi niinkuin kukaan ei voi vaikuttaa toisen vakaumukseen jos toinen ei ole "halukas" vakaumustaan muuttamaan, niin voin tehdä seuraavan analyysin vaarantamatta sinun vakaumustasi. En tee tätä loukatakseni sinua tai ketään muuta vaan ihan teknisestä mielenkiinnosta katsoakseni mitä henkisen kontrollin elementtejä kirjoittamasi teksti sisältää ja havainnollistaakseni prosessia jolla anlysoin uskovien tekstejä.
Otetaan siis käyttöön analyysin tueksi seuraava linkki
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ahdistava-uskonto/aivopesu
"Onnetonta on, ettet ole saanut todistusta näistä asioista tai sitten olet kadottanut sen todistuksen, johon sinulla oli mahdollisuus saamasi "siemenen" ansiosta." - Ajatusten hallinta, syytetään yksilöä epäonnistumisesta ts. minua kun en ole saanut "todistusta"
"Varmaan sinulla on niitä tunteita, joista kerrot, mutta toinen asia on sitten sen, missä määrin ne ovat perusteltuja." - Tunteiden valvonta, määritellään tarkasti hyväksytyt tunteet ja estetään kielletyt. Noin yleensä miksi tunteiden yleesäkään pitäisi olla millään tavoin perusteltuja? Nehän ovat tunteita eivätkä tarvitse ratinaalisia perusteluja miksi niitä on.
"Sinun suhtautumistasi hallitsee katkeruus, mikä värittää kokemuksesi ja saa sinut tulkitsemaan kovin yksipuolisesti kirkon toimintaa," - Ajattelun valvonta, ulkopuolinen kritiikki kielletään sillä perusteella, että jokin on myrkyttänyt kritiikin esittäjän mielen, tässä tapauksessa katkeruus.
Ja kruununjalokivenä pohjalla: = "Kirkko on täydellinen, mutta jäsenet eivät ole. Kirkko on sitä varten, että se auttaisi meitä kehittymään pois siitä, missä emme ole täydellisiä" - Ajattelun valvonta, lainaus linkittämästäni artikkelista: "Totalitaarisissa kulteissa oppi on ainoa Totuus, ainoa oikea kartta todellisuudesta.". Kirjoitetun tekstin mukaan kirkko on täydellinen ja ainoa totuus, mitä kirkko nyt sitten tässäkin yhteydessä mahtanee tarkoittaa.
Korostan vielä, että en tehnyt tätä analyysiä muuttaakseni vakaumustasi suuntaan tai toiseen. Halu vakaumusesi muuttamisesta täytyy nousta sinun omasta tahdostasi ja kun kerran olet varma omasta uskostasi ja se tekee sinut onnelliseksi niin hyvä niin. Pysy lujana uskossasi. - turha pelko
R. Sitia kirjoitti:
asiallisesta viestistäsi.
Painostukseksi tulkitsen uhkailemisen ja vihjailun tulevaisuuden epäonnesta jne.. Siis käytännössä sellaisen kommunikoinnin jonka tarkoituksena on syyllistää ja saada toinen tuntemaan olonsa likaiseksi. Välinpitämättömyydeksi tulkitsen sen, ettei edes kadulla vaivauduta enää tervehtimään tavattaessa.
Asiallisen yhteydenpito loisti kyllä poissaolollaan ja koulussa ollut toisen mormoninuoren suhtautuminen minuun oli varsin ylimielistä, kuin olisin ollut ilmaa.
Jos uskosi (jos siis uskot) tekee sinut onnelliseksi niin kaikkea hyvää sinulle.hyvää myös sinulle.
Ihmisellä on oikeus pyrkiä siihen, minkä hän tuntee itselleen sopivaksi. Kaikki muutokset, myös muutokset hyvään, ovat kriisin paikkoja. Monilla mormonikäännynnäisillä on kipeä hylkäämisen kokemus siltä ajalta, kun he liittyivät MAP-kirkkoon. Kirouksia on sadellut omilta vanhemmilta ja takavuosina jopa papeilta. Tunnen useita nuorina MAP-kirkkoon liittyneitä, jotka on siitä hyvästä häädetty kotoaan. Saattaapa joku toistaa samaa mallia toisen ihmisen kohdalla. Toivottavasti ei.
Sopii toivoa, että joskus koittaa aidon monikulttuurisuuden aika. Jo nytkin on helppo hyväksyä yhdentekevän ihmisen ratkaisut, olivatpa ne lähes millaisia tahansa, mutta niiden kaikkein rakkaimpien tempaukset saavat sydämen helposti vuotamaan verta. Suurimmat tunteet, suru, pelko, viha ja rakkaus, saavat joskus ihmeellisiä ilmenemismuotoja.
"Oi ihmiset, toistanne ymmärtäkää!" R. Sitia kirjoitti:
Koska tiedän, että en voi vaikuttaa vakaumukseesi niinkuin kukaan ei voi vaikuttaa toisen vakaumukseen jos toinen ei ole "halukas" vakaumustaan muuttamaan, niin voin tehdä seuraavan analyysin vaarantamatta sinun vakaumustasi. En tee tätä loukatakseni sinua tai ketään muuta vaan ihan teknisestä mielenkiinnosta katsoakseni mitä henkisen kontrollin elementtejä kirjoittamasi teksti sisältää ja havainnollistaakseni prosessia jolla anlysoin uskovien tekstejä.
Otetaan siis käyttöön analyysin tueksi seuraava linkki
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ahdistava-uskonto/aivopesu
"Onnetonta on, ettet ole saanut todistusta näistä asioista tai sitten olet kadottanut sen todistuksen, johon sinulla oli mahdollisuus saamasi "siemenen" ansiosta." - Ajatusten hallinta, syytetään yksilöä epäonnistumisesta ts. minua kun en ole saanut "todistusta"
"Varmaan sinulla on niitä tunteita, joista kerrot, mutta toinen asia on sitten sen, missä määrin ne ovat perusteltuja." - Tunteiden valvonta, määritellään tarkasti hyväksytyt tunteet ja estetään kielletyt. Noin yleensä miksi tunteiden yleesäkään pitäisi olla millään tavoin perusteltuja? Nehän ovat tunteita eivätkä tarvitse ratinaalisia perusteluja miksi niitä on.
"Sinun suhtautumistasi hallitsee katkeruus, mikä värittää kokemuksesi ja saa sinut tulkitsemaan kovin yksipuolisesti kirkon toimintaa," - Ajattelun valvonta, ulkopuolinen kritiikki kielletään sillä perusteella, että jokin on myrkyttänyt kritiikin esittäjän mielen, tässä tapauksessa katkeruus.
Ja kruununjalokivenä pohjalla: = "Kirkko on täydellinen, mutta jäsenet eivät ole. Kirkko on sitä varten, että se auttaisi meitä kehittymään pois siitä, missä emme ole täydellisiä" - Ajattelun valvonta, lainaus linkittämästäni artikkelista: "Totalitaarisissa kulteissa oppi on ainoa Totuus, ainoa oikea kartta todellisuudesta.". Kirjoitetun tekstin mukaan kirkko on täydellinen ja ainoa totuus, mitä kirkko nyt sitten tässäkin yhteydessä mahtanee tarkoittaa.
Korostan vielä, että en tehnyt tätä analyysiä muuttaakseni vakaumustasi suuntaan tai toiseen. Halu vakaumusesi muuttamisesta täytyy nousta sinun omasta tahdostasi ja kun kerran olet varma omasta uskostasi ja se tekee sinut onnelliseksi niin hyvä niin. Pysy lujana uskossasi.Tuo kyllä pitää paikkansa, että olemme hyvin vajavaisia, mutta evankeliumi on täydellinen. Kaikki mikä tähtää ihmisen tulemiseen täydelliseksi ja Jumalan kaltaiseksi on hyvää. Missään kohdin evankeliumi ei opeta ketään tekemään mitään pahaa yhden yhdellekkään, vaan rakastamaan niin vihamiestä, kuin ystävääkin. Minulla on myös suuri perhe. Lapsia siunaantui kaikkiaan 7. Kaikki alkavat jo olla omillaan. Osa on jäänyt pois kirkosta ja osa on mukana. Olemme silti hyvissä väleissä jokaisen kanssa ja myös heidän puolisoiden ja lasten kanssa, vaikka emme ole kaikessa uskon kysymyksissä samaa mieltä. Vaimoni on usein lähestynyt Jumalaa näissä ongelmissa ja kysynyt, miten pitäisi suhtautua kirkosta pois erkaantuneisiin lapsiimme. Jumala antoi hänen mieleensä voimakkaana vastauksen, että "rakasta heitä, ÄLÄKÄ TUOMITSE". Tätä vastausta olemmekin pyrkineet noudattamaan ja huomaamme, että se on lähentänyt meitä.
- _______________
nenada kirjoitti:
kuitenkin sillä muiden myrkyttämisestä eikös totta!
Miksi et ota hapaisiisi ihan tavallist perheväkivaltaa jota tapahtuu paljon enemmän ei MAP kirkon perheissä? Jos yksi MAP läinen tekee jotakin, joka ei nykymaailman mukaan ole täysin paikallaan vedät sen asian esille joka käännöksessä. Keskittyisit vetämään esille todellisia yhteiskunnan väärinkäytöksiä yhden MAP laisen asemesta! Kyllä sinä tuomitset hänet.Luuletko että eläinsuojelujärjestöissä toimivat nauttivat eläinten oikeuksien polkemisesta? Tai Amnesty Internationalissa toimivat nauttivat ihmisten kidutuksista?
Ikävien asioiden esiin tuominen on inhottava velvollisuus.
Syyllistyt argumentointivirheeseen, kun minun pitäisi mielestäsi MORMONISMIPALSTALLA tuoda esiin muuta kuin MORMONISMIN piirissä tapahtuvaa perheväkivaltaa. ____________ kirjoitti:
Kirosihan eräs tämän palstan iäkäs kirjoittelija oman vaimonsakin suu vaahdossa "peppeuden valtuudella" perheen lasten kuullen.
Tuomitsetko Pietarin tästä tapahtumasta?
Ap.t. 5
1 Muuan Ananias-niminen mies myi yhdessä vaimonsa Safiran kanssa maatilan,
2 mutta pani vaimonsa tieten osan kauppahinnasta syrjään. Loput hän luovutti apostolien haltuun.
3 Silloin Pietari sanoi: "Ananias, miksi olet antanut sydämesi Saatanan valtaan? Miksi yritit pettää Pyhää Henkeä ja jättää maatilan hinnasta osan itsellesi? [2. Kun. 5:26; Luuk. 22:3; Joh. 13:2]
4 Tilahan oli sinun, kun et vielä ollut myynyt sitä, ja sinun olivat myös rahat, kun sen myit. Kuinka saatoit ryhtyä tällaiseen tekoon? Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle." [1. Tess. 4:8]
5 Nämä sanat kuullessaan Ananias lyyhistyi kuolleena maahan, ja kaikki, jotka olivat tätä kuulemassa, joutuivat kauhun valtaan.
6 Nuoret miehet kietoivat Ananiaan ruumiin vaatteeseen, kantoivat hänet ulos ja hautasivat hänet.
7 Kolmisen tuntia myöhemmin tuli Ananiaan vaimo sisään, tapahtuneesta mitään tietämättä.
8 Pietari kysyi häneltä: "Sano minulle, tähänkö hintaan te maatilan myitte?" "Niin, juuri siihen hintaan", vastasi nainen.
9 Silloin Pietari sanoi: "Kuinka te yksissä tuumin ryhdyitte koettelemaan Herran Henkeä? Kuuletko askelia oven takaa? Ne, jotka hautasivat miehesi, kantavat täältä myös sinut."
10 Siinä samassa nainen kaatui kuolleena Pietarin jalkoihin. Nuoret miehet tulivat sisään ja näkivät naisen kuolleen. He veivät hänet pois ja hautasivat hänet miehensä viereen.
11 Kauhu valtasi koko seurakunnan ja kaikki jotka tästä kuulivat. [Ap. t. 2:43]
Uskonnolliset asiat ovat vakavia. Katso ettei sinua lyödä kirouksella, jos tieten tahtoen vastustat Herran Henkeä ja jos pyrit luomaan kielteisiä asenteita ja kielteistä ilmapiiriä palautettua Kristuksen kirkkoa kohtaan. Toivottavasti toimintasi johtuu vain tietämättömyydestä.- zappax
Valitettavasti on niit'ä jotka pyrkivät syyllistämään. MAP-Kirkkos ei milllään tavalla ole koskaan rohkaissut ainoastaan kirkon sisäiseen kontaktinpitoon (johan se sotisi vahvasti mm. käskyä rakastaa lähimmästään vastaan julkeasti). Ulkopuolisiin ei suhtauduta ko. kuvaamallasi tavalla.
Eli kyse on subjektiivisesti omista kokemusksistasi joka siis ei ole koko totuus. - zappax
R. Sitia kirjoitti:
Riippuu siitä miten eroava henkiö asian tulkitsee. Jos eropaperinsa vie suoraan seurakunnan piispalle, eikä toimenpidettä suorita suoraan maistraattin ylläpitämään väestörekisteriin, piispa muistaa kyllä varmasti kertoa kuinka menettää kaikki "siunauksensa". Lisäksi sama viesti vahvistetaan vielä kirjeellä jälkikäteen ja kuinka tämän voi estää peruuttamalla eron ja palaamalla takaisin 30 päivän kuluessa.
Ko. menetely ei ole kiroamista.
Se on vaan se että kerrotaan mitä kirkosta eroamienn tarkoittaa. Ei sen kummempaa. _______________ kirjoitti:
Luuletko että eläinsuojelujärjestöissä toimivat nauttivat eläinten oikeuksien polkemisesta? Tai Amnesty Internationalissa toimivat nauttivat ihmisten kidutuksista?
Ikävien asioiden esiin tuominen on inhottava velvollisuus.
Syyllistyt argumentointivirheeseen, kun minun pitäisi mielestäsi MORMONISMIPALSTALLA tuoda esiin muuta kuin MORMONISMIN piirissä tapahtuvaa perheväkivaltaa.Kirjoitustesi pätevyystaso ylesityksessä on yksi miltei 14 miljoonasta. Hmmmm Oletpa todella varteenotettava mormonismin tuntija.
Tapani1 kirjoitti:
Tuomitsetko Pietarin tästä tapahtumasta?
Ap.t. 5
1 Muuan Ananias-niminen mies myi yhdessä vaimonsa Safiran kanssa maatilan,
2 mutta pani vaimonsa tieten osan kauppahinnasta syrjään. Loput hän luovutti apostolien haltuun.
3 Silloin Pietari sanoi: "Ananias, miksi olet antanut sydämesi Saatanan valtaan? Miksi yritit pettää Pyhää Henkeä ja jättää maatilan hinnasta osan itsellesi? [2. Kun. 5:26; Luuk. 22:3; Joh. 13:2]
4 Tilahan oli sinun, kun et vielä ollut myynyt sitä, ja sinun olivat myös rahat, kun sen myit. Kuinka saatoit ryhtyä tällaiseen tekoon? Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle." [1. Tess. 4:8]
5 Nämä sanat kuullessaan Ananias lyyhistyi kuolleena maahan, ja kaikki, jotka olivat tätä kuulemassa, joutuivat kauhun valtaan.
6 Nuoret miehet kietoivat Ananiaan ruumiin vaatteeseen, kantoivat hänet ulos ja hautasivat hänet.
7 Kolmisen tuntia myöhemmin tuli Ananiaan vaimo sisään, tapahtuneesta mitään tietämättä.
8 Pietari kysyi häneltä: "Sano minulle, tähänkö hintaan te maatilan myitte?" "Niin, juuri siihen hintaan", vastasi nainen.
9 Silloin Pietari sanoi: "Kuinka te yksissä tuumin ryhdyitte koettelemaan Herran Henkeä? Kuuletko askelia oven takaa? Ne, jotka hautasivat miehesi, kantavat täältä myös sinut."
10 Siinä samassa nainen kaatui kuolleena Pietarin jalkoihin. Nuoret miehet tulivat sisään ja näkivät naisen kuolleen. He veivät hänet pois ja hautasivat hänet miehensä viereen.
11 Kauhu valtasi koko seurakunnan ja kaikki jotka tästä kuulivat. [Ap. t. 2:43]
Uskonnolliset asiat ovat vakavia. Katso ettei sinua lyödä kirouksella, jos tieten tahtoen vastustat Herran Henkeä ja jos pyrit luomaan kielteisiä asenteita ja kielteistä ilmapiiriä palautettua Kristuksen kirkkoa kohtaan. Toivottavasti toimintasi johtuu vain tietämättömyydestä.että nämä antit eivät ymmärrä tekojensa seurauksia. Ihmettelen joskus, miten joku voi olla niin katkleruuden sapessa kierritetty, että antautuu moiseen.
Kriitikolla ja antilla on selvä ero. Kriitikko on asiallinen.- M.E.L.
Tapani1 kirjoitti:
Tuomitsetko Pietarin tästä tapahtumasta?
Ap.t. 5
1 Muuan Ananias-niminen mies myi yhdessä vaimonsa Safiran kanssa maatilan,
2 mutta pani vaimonsa tieten osan kauppahinnasta syrjään. Loput hän luovutti apostolien haltuun.
3 Silloin Pietari sanoi: "Ananias, miksi olet antanut sydämesi Saatanan valtaan? Miksi yritit pettää Pyhää Henkeä ja jättää maatilan hinnasta osan itsellesi? [2. Kun. 5:26; Luuk. 22:3; Joh. 13:2]
4 Tilahan oli sinun, kun et vielä ollut myynyt sitä, ja sinun olivat myös rahat, kun sen myit. Kuinka saatoit ryhtyä tällaiseen tekoon? Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle." [1. Tess. 4:8]
5 Nämä sanat kuullessaan Ananias lyyhistyi kuolleena maahan, ja kaikki, jotka olivat tätä kuulemassa, joutuivat kauhun valtaan.
6 Nuoret miehet kietoivat Ananiaan ruumiin vaatteeseen, kantoivat hänet ulos ja hautasivat hänet.
7 Kolmisen tuntia myöhemmin tuli Ananiaan vaimo sisään, tapahtuneesta mitään tietämättä.
8 Pietari kysyi häneltä: "Sano minulle, tähänkö hintaan te maatilan myitte?" "Niin, juuri siihen hintaan", vastasi nainen.
9 Silloin Pietari sanoi: "Kuinka te yksissä tuumin ryhdyitte koettelemaan Herran Henkeä? Kuuletko askelia oven takaa? Ne, jotka hautasivat miehesi, kantavat täältä myös sinut."
10 Siinä samassa nainen kaatui kuolleena Pietarin jalkoihin. Nuoret miehet tulivat sisään ja näkivät naisen kuolleen. He veivät hänet pois ja hautasivat hänet miehensä viereen.
11 Kauhu valtasi koko seurakunnan ja kaikki jotka tästä kuulivat. [Ap. t. 2:43]
Uskonnolliset asiat ovat vakavia. Katso ettei sinua lyödä kirouksella, jos tieten tahtoen vastustat Herran Henkeä ja jos pyrit luomaan kielteisiä asenteita ja kielteistä ilmapiiriä palautettua Kristuksen kirkkoa kohtaan. Toivottavasti toimintasi johtuu vain tietämättömyydestä....kiihkeän kiroustuokion aina löytäessään MAP-kirkon vastustajan. :-)
Ai Tapsaltako ne aamuisin pöydän alta löytyneet möröt ja menninkäiset ovatkin lähtöisin? Lähetä lisää vaan niin ei tarvi ostaa niin paljon kissanruokaa... :-D - M.E.L.
Tapani1 kirjoitti:
Tuomitsetko Pietarin tästä tapahtumasta?
Ap.t. 5
1 Muuan Ananias-niminen mies myi yhdessä vaimonsa Safiran kanssa maatilan,
2 mutta pani vaimonsa tieten osan kauppahinnasta syrjään. Loput hän luovutti apostolien haltuun.
3 Silloin Pietari sanoi: "Ananias, miksi olet antanut sydämesi Saatanan valtaan? Miksi yritit pettää Pyhää Henkeä ja jättää maatilan hinnasta osan itsellesi? [2. Kun. 5:26; Luuk. 22:3; Joh. 13:2]
4 Tilahan oli sinun, kun et vielä ollut myynyt sitä, ja sinun olivat myös rahat, kun sen myit. Kuinka saatoit ryhtyä tällaiseen tekoon? Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle." [1. Tess. 4:8]
5 Nämä sanat kuullessaan Ananias lyyhistyi kuolleena maahan, ja kaikki, jotka olivat tätä kuulemassa, joutuivat kauhun valtaan.
6 Nuoret miehet kietoivat Ananiaan ruumiin vaatteeseen, kantoivat hänet ulos ja hautasivat hänet.
7 Kolmisen tuntia myöhemmin tuli Ananiaan vaimo sisään, tapahtuneesta mitään tietämättä.
8 Pietari kysyi häneltä: "Sano minulle, tähänkö hintaan te maatilan myitte?" "Niin, juuri siihen hintaan", vastasi nainen.
9 Silloin Pietari sanoi: "Kuinka te yksissä tuumin ryhdyitte koettelemaan Herran Henkeä? Kuuletko askelia oven takaa? Ne, jotka hautasivat miehesi, kantavat täältä myös sinut."
10 Siinä samassa nainen kaatui kuolleena Pietarin jalkoihin. Nuoret miehet tulivat sisään ja näkivät naisen kuolleen. He veivät hänet pois ja hautasivat hänet miehensä viereen.
11 Kauhu valtasi koko seurakunnan ja kaikki jotka tästä kuulivat. [Ap. t. 2:43]
Uskonnolliset asiat ovat vakavia. Katso ettei sinua lyödä kirouksella, jos tieten tahtoen vastustat Herran Henkeä ja jos pyrit luomaan kielteisiä asenteita ja kielteistä ilmapiiriä palautettua Kristuksen kirkkoa kohtaan. Toivottavasti toimintasi johtuu vain tietämättömyydestä.... Tapani!
Mene kipin kapin psykiatrille tutkituttamaan pääsi:
"Uskonnolliset asiat ovat vakavia. Katso ettei sinua lyödä kirouksella, jos tieten tahtoen vastustat Herran Henkeä ja jos pyrit luomaan kielteisiä asenteita ja kielteistä ilmapiiriä palautettua Kristuksen kirkkoa kohtaan. Toivottavasti toimintasi johtuu vain tietämättömyydestä. "
Ei ole tasapainoisen ja mieleltään terveen ihmisen tekstiä!!! - ?????????
Tapani1 kirjoitti:
Tuomitsetko Pietarin tästä tapahtumasta?
Ap.t. 5
1 Muuan Ananias-niminen mies myi yhdessä vaimonsa Safiran kanssa maatilan,
2 mutta pani vaimonsa tieten osan kauppahinnasta syrjään. Loput hän luovutti apostolien haltuun.
3 Silloin Pietari sanoi: "Ananias, miksi olet antanut sydämesi Saatanan valtaan? Miksi yritit pettää Pyhää Henkeä ja jättää maatilan hinnasta osan itsellesi? [2. Kun. 5:26; Luuk. 22:3; Joh. 13:2]
4 Tilahan oli sinun, kun et vielä ollut myynyt sitä, ja sinun olivat myös rahat, kun sen myit. Kuinka saatoit ryhtyä tällaiseen tekoon? Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle." [1. Tess. 4:8]
5 Nämä sanat kuullessaan Ananias lyyhistyi kuolleena maahan, ja kaikki, jotka olivat tätä kuulemassa, joutuivat kauhun valtaan.
6 Nuoret miehet kietoivat Ananiaan ruumiin vaatteeseen, kantoivat hänet ulos ja hautasivat hänet.
7 Kolmisen tuntia myöhemmin tuli Ananiaan vaimo sisään, tapahtuneesta mitään tietämättä.
8 Pietari kysyi häneltä: "Sano minulle, tähänkö hintaan te maatilan myitte?" "Niin, juuri siihen hintaan", vastasi nainen.
9 Silloin Pietari sanoi: "Kuinka te yksissä tuumin ryhdyitte koettelemaan Herran Henkeä? Kuuletko askelia oven takaa? Ne, jotka hautasivat miehesi, kantavat täältä myös sinut."
10 Siinä samassa nainen kaatui kuolleena Pietarin jalkoihin. Nuoret miehet tulivat sisään ja näkivät naisen kuolleen. He veivät hänet pois ja hautasivat hänet miehensä viereen.
11 Kauhu valtasi koko seurakunnan ja kaikki jotka tästä kuulivat. [Ap. t. 2:43]
Uskonnolliset asiat ovat vakavia. Katso ettei sinua lyödä kirouksella, jos tieten tahtoen vastustat Herran Henkeä ja jos pyrit luomaan kielteisiä asenteita ja kielteistä ilmapiiriä palautettua Kristuksen kirkkoa kohtaan. Toivottavasti toimintasi johtuu vain tietämättömyydestä.Tarkoittaako tuo, että jos ei maksa Smithin kirkolle, silloin Smithin kirkko saa kirota ko. henkilön.
Miksi otat Raamatusta kohtia, joita ei suinkaan ole kirjoitettu Smithin kirkkoa varten? - lavanpalvelija
M.E.L. kirjoitti:
... Tapani!
Mene kipin kapin psykiatrille tutkituttamaan pääsi:
"Uskonnolliset asiat ovat vakavia. Katso ettei sinua lyödä kirouksella, jos tieten tahtoen vastustat Herran Henkeä ja jos pyrit luomaan kielteisiä asenteita ja kielteistä ilmapiiriä palautettua Kristuksen kirkkoa kohtaan. Toivottavasti toimintasi johtuu vain tietämättömyydestä. "
Ei ole tasapainoisen ja mieleltään terveen ihmisen tekstiä!!!Tämä ilmeisesti tarkoittaa niitä jotka sekä tuntevat että tietävät totuuden ja ovat tehneet liitot sun muut sinetöinnit, tällaiset ihmiset lyödään kirouksella kun he tarkoituksellisesti vastustavat palautettua MAP Kirkkoa.
????????? kirjoitti:
Tarkoittaako tuo, että jos ei maksa Smithin kirkolle, silloin Smithin kirkko saa kirota ko. henkilön.
Miksi otat Raamatusta kohtia, joita ei suinkaan ole kirjoitettu Smithin kirkkoa varten?En tiedä mitä kirkkoa tarkoitat, kun kyselet Smithin kirkon tavoista :-) "Nedada" voi tietää jotain sellaisesta kirkosta, mutta minulle se on täysin outo.
- ???????????
Tapani1 kirjoitti:
En tiedä mitä kirkkoa tarkoitat, kun kyselet Smithin kirkon tavoista :-) "Nedada" voi tietää jotain sellaisesta kirkosta, mutta minulle se on täysin outo.
Mutta luulet väistäväsi viestini tuolla taktiikalla. Smithin kirkko on se, jonka jäsen SINÄ olet ja jolle olet maksanut sievoisan summan rahaa jäsenyysaikanasi. Ei kirkko voi sinulle aivan outo olla...
- _____________
nenada kirjoitti:
Kirjoitustesi pätevyystaso ylesityksessä on yksi miltei 14 miljoonasta. Hmmmm Oletpa todella varteenotettava mormonismin tuntija.
vastaukseni, jossa sanoin narsismin olevan paljon yleisempää kuin 1/14 000 000.
Mihin pyritte sensuroinneillanne? Eikö sinulle riitä, että hallussasi on hymistelypalsta, jota saat sensuroida mielesi mukaan kuin sika vatukkoa? - M.E.L.
_____________ kirjoitti:
vastaukseni, jossa sanoin narsismin olevan paljon yleisempää kuin 1/14 000 000.
Mihin pyritte sensuroinneillanne? Eikö sinulle riitä, että hallussasi on hymistelypalsta, jota saat sensuroida mielesi mukaan kuin sika vatukkoa?...koska mormonit pelkäävät tietoa.
Mormonille tieto ja sen vapaa liikuminen on sama kuin kuolema. - kellokeskiviikko
R. Sitia kirjoitti:
Riippuu siitä miten eroava henkiö asian tulkitsee. Jos eropaperinsa vie suoraan seurakunnan piispalle, eikä toimenpidettä suorita suoraan maistraattin ylläpitämään väestörekisteriin, piispa muistaa kyllä varmasti kertoa kuinka menettää kaikki "siunauksensa". Lisäksi sama viesti vahvistetaan vielä kirjeellä jälkikäteen ja kuinka tämän voi estää peruuttamalla eron ja palaamalla takaisin 30 päivän kuluessa.
tuota kiroamisena? Jos pidät, niin ei voi muuta kuin ihmetellä.
Kyseessä on virallinen toimenpide, josta tiedotetaan asianmukaisesti.
Kirkon jäsenyyden päättyessä myös jäsenyyden siunaukset päättyvät. Eikö eroava juuri siihen pyri?
Toimeenpiteestä ilmoitetaan kirjallisesti kuten asialliseen toimintatapaan kuuluu, samoin kuin harkinta-ajan myöntäminen.
Minusta asiassa ei ole tulkinnanvaraa. Jos epäselvyyttä on, kannattaa ottaa uudestaan yhteyttä piispaan. _____________ kirjoitti:
vastaukseni, jossa sanoin narsismin olevan paljon yleisempää kuin 1/14 000 000.
Mihin pyritte sensuroinneillanne? Eikö sinulle riitä, että hallussasi on hymistelypalsta, jota saat sensuroida mielesi mukaan kuin sika vatukkoa?niinoli ja miten se keskusteluun kuuluu. Sinut tuntien se voi tetenkin olla sangen ikävä henkilöhyökkäys jotakuta kirjoittajaa vastaan.
- _______________
nenada kirjoitti:
niinoli ja miten se keskusteluun kuuluu. Sinut tuntien se voi tetenkin olla sangen ikävä henkilöhyökkäys jotakuta kirjoittajaa vastaan.
Narsismista kirjoitin vain yleisellä tasolla. Jos kalikka kalahti sinuun tai johonkuhun muuhun, poistatus on ymmärrettävää mutta ei hyväksyttävää.
- M.E.L.
...ainakaan ollut erotessani mitään vaikeuksia.
Piispan kanssa juttelin pari kertaa ja siinä se. Tosin kirkonkirjoista eivät poistaneet moneen vuoteen.
Joidenkin MAPpilaisten kanssa olen vielä jopa keskusteluväleissä.- k y symys
Hei Map-lainen, et muuten itse antanut asiallista vastausta. On se mainiota, kun Map-laiset yleensä syyttävät toisinajattelijoita asiattomuudesta. Ja itse asiassa mormonien omat kommentit eivät sisällä edes vastausta. Ja pahimmillaan asiaan vastataan vaan pitkällä litanialla irrallisia raamatunlauseita tai mormonin kirjan jakeita. Kysymys ei ole koskaan tyhmä mutta taas vastaus voi.
- turha pelko
k y symys kirjoitti:
Hei Map-lainen, et muuten itse antanut asiallista vastausta. On se mainiota, kun Map-laiset yleensä syyttävät toisinajattelijoita asiattomuudesta. Ja itse asiassa mormonien omat kommentit eivät sisällä edes vastausta. Ja pahimmillaan asiaan vastataan vaan pitkällä litanialla irrallisia raamatunlauseita tai mormonin kirjan jakeita. Kysymys ei ole koskaan tyhmä mutta taas vastaus voi.
vastasin asiallisesti kysymykseen, kiroavatko mormonit kirkosta eroavan. Jos et huomannut, niin vastaan uudestaan. Eivät kiroa.
- ___________
turha pelko kirjoitti:
vastasin asiallisesti kysymykseen, kiroavatko mormonit kirkosta eroavan. Jos et huomannut, niin vastaan uudestaan. Eivät kiroa.
Tuo ylempänä mainitsemani henkilö ei kironnut kirkosta eroajaa tuossa tilanteessa, vaan vaimonsa, joak ei koskaan Smithin kirkkoon liittynytkään.
- Thoman
ristiriitaisia vastauksia. Vaikuttaa siltä, että eronneiden mielestä kirkkoon jääneet käyttäytyvät asiattomasti, ja vastaavasti kirkkoon jääneiden mielestä eronneet ovat asiattomia. Kurjaa kyllä, jos näiden molemminpuolisten pelkojen, ennakkoluulojen tai todellisten tekojen ja sanojen takia menetetään ystävyys ja keskusteluyhteys kokonaan.
- IRanon
Mormonikirkolla ei ole samanlaista karttamisoppia kuin jehovalaisilla, mutta seuraavat seikat vaikuttavat nähdäkseni asiaan.
Hallinnollinen aspekti
Jos henkilö haluaa erota mormonikirkosta tulisi tämän ilmoittaa siitä kirjallisesti paikallisseurakuntaan. Erikoista on että mormonikirkon johtajien ohjeissa ei ole sellaista käytäntöä kuin eroaminen.
Vaihtoehtoina on erottaminen (engl. excommunication, sanalla paha kaiku) tai jäsentietojen siirtäminen pois seurakunnan rekisteristä kuitenkin Tiedot jäsenen synneistä ja kirkollisista toimituksista säilytetään amerikassa eroamisen jälkeenikin.
Monissa tapauksissa henkilön tietoja ei ole poistettu seurakunnan rekisteristäkään, vaikka luulee eronneensa kirkosta.
Erottaminen voi tulla kysymykseen jostain synnistä, jolloin joutuu kuulusteluihin. Luopuminen (engl Apostasy) on sellainen synti josta voi tulla erotetuksi, ertyisesti silloin jos sen tekee julkisesti.
Kuten siis sanottua ei oppia karttamisesta ole, mutta mormonien opit ja sosiaalinen elämä muuttaa varmasti eronneeseen suhtautumista.
Sosiaalinen aspekti
Elämä mormonina on lahkotyön täyteistä, jossa vapaa-aika täyttyy suuresti lahkon antamien valvoitteiden hoidossa. Kun joku ystävä on eronnut kirkosta, ei yhteiselle sosiaaliselle tekemiselle ja kanssakäymiselle välttämättä jää aikaa.
Opillinen aspekti
Kun esimerkiksi lapsi tai puoliso eroaa mormonikirkosta, muuttuu kirkkoon jääneen hengellinen asema kuoleman jälkeistä elämää ajatellen heikommaksi, jolloin eronneen painostaminen saattaa tulla kysymykseen. Myös kirkkoon jäännyttä osapuolta saatetaan painostaa uskonveljien taholta.
Koska eroaminen saatetaan tehdä hankalaksi on tavallista, että mormonikirkosta erova valitsee hiipumisen. Ts. lakkaa käymästä kirkosta ja osallistumasta toimintaan. Tällöin kirkko muistuttaa olemastaoliostaan näille säännölliseti jossain muodossa esim. kutsuina kirkon tilaisuuksiin tai kirkon virkailijoiden käynneillä, jos ovat selvillä asuinpaikasta. Tiedän useita tapauksia, joissa henkilö on tehnyt eroilmoituksen maistraattiin, on kirkko edelleen pitänyt henkilöä jäsenkirjoissa.
Kirkkon jääneet saattavat pitää kirkosta eronneita/hiipuneita synnintekijöinä tai heikkoina, kun eivät ole jaksaneet loppuun asti tms. Huhut leviävät tehokkaasti tiiviissä yhteisössä.- Thoman
Tämä oli aika tyhjentävä vastaus :)
Thoman kirjoitti:
Tämä oli aika tyhjentävä vastaus :)
Mormonikirkolla ei ole samanlaista karttamisoppia kuin jehovalaisilla,
*Tosi
Vaihtoehtoina on erottaminen (engl. excommunication, .....
* Tämä tapahtuu VAIN siinä tapauksessa ettähenkilö erotetaan hänen rikkomuksensa tähden eikä hän ole kärsinyt rangasitusta rikkomuksestaan. Eroamis pykälän puuttumisesta en tiedä... Muistutan että meillä muuttuvat kirjanpitäjät aina välillä ja piispat ja kaikki eli joskus tuollainen hakemus jää jonnekkin rattaidenväliin. Eiköhän pääasia ole että itse tietää että on eronnut. Ja jos kotiopettajat tulevat sanoo vaan rauhallisesti, että on lähettänyt eropaperit sillon ja sillon kiitos. Niin asia menee eteenpäin.
Monissa tapauksissa henkilön tietoja ei ole poistettu seurakunnan rekisteristäkään, vaikka luulee eronneensa kirkosta.
*Miksi niitä ei ole poistettu voi johtua useasta eri syytä: Ensinnäkin Joku läheinen pyytää säilyttämään niitä vielä hetken... jos vaikka ao muuttaisi mielipidettään. Jos ko henkilö haluaa joskus takaisin hänelle EI varmaankaan saisi uudelleen antaa Pyhän Hengen lahjaa, vaan se entinen olisi voimassa, samoin pappeudet tulevat takaisin, kuten ne olivat ennenkin. Tietenkin jos henkilö kokonaan poistetaan rekisteristä hänelle joudutaan antamaan kaikki uudelleen, en ole loikein selvillä kuinka toivottua tämä on.
Erottaminen voi tulla kysymykseen jostain synnistä, jolloin joutuu kuulusteluihin.
* Niin sanottu kirkon oikeus johon kuuluu vaaarnan työntekijät, joista puolet mäa¨rätään puolustamaan asia aja puolet vastustamaan ja sitten kuunnellaan asianomaisen kertomus asiasta, mikäli hän on tullut paikalle ja sitten tehdäänpäätös oliko asia niin suuri virhe että siitä olisi erotettava, enemmistö voittaa. Eli mikäli henkilö tunnustaa rikkeen niin varmasti erotetaan ja jos henkilö puolustautuu niin häntä sekä hänen todistajiaan kuullan, samoin kuullaan syyttäjän puolen todistajia.
Luopuminen (engl Apostasy)
*Luopuminen julkisesti tarkoitta kiistelyä.. kovaäänistä ja vahvaa kiistelyä opista tai väärän opin opettamista kirkossa muille korjaamatta kehotuksestakaan sanomaansa. Esimerkiksi jos joku rupeaa kova äänisesti opettamaan että Jeesus ei kuollutkaan ristillä tai kolminaisuus oppia ... tms.
Kuten siis sanottua ei oppia karttamisesta ole, ....
* Unohdit mainita kokemukset kirkon ulkopuoleisista ihmisistä. Jos kirkossa olevilal on huonoja kokemuksia kiurkon ulkopuoleiosita ihmisistä eivät ne sillä parane että joku tuttu jäsen eroaa. Sillon han hän muuttaa tuohon ulkopuoleisten leiriin. Useimmilla on kovia kokemuksia siitä etä ulkopuoleisiin ei voi luottaa, mormoneihin ainakin tulisi voida luottaa, ulkopuoleioset kuten tälläkin palstalla näkyy pilkaavat ja arvostelevat jatkuvasti.
Sosiaalinen aspekti
*Evankelisluterialaisten lahkon jäsenten taas ei tartte kun raahautau kirkkooon ja köllöttää penkissä niin taivaan ovi aukenee. Tosi on että ei ole aikaa kirkon ulkopuolisille, miksi olisi oltava? Varsinkaan niille joista tuntuu että heb pettivät jäsenet? Toden sanoakseni USEA kirkon jäsen on MYÖS yhteiskuntansa merkittäviä jäseniä ja heille usein annetaan yhteiskunnallisia tehtäviä ei ainoastaan kirkko vie aikaa kirkon jäseniltä. Eronnut valitsee itse kirkon pois elämästään.
Opillinen aspekti
* Tää on hiukan vanhahtava ajatuskanta ainakin täällä päin. Puolet lapsistanin onva eronneet eikä kukaan ole minua painostanut mihinkään päin. Tietenkin se koskee ja tietenkin hyvät ystävänin ovat jopa ottaneet yhteyttä lapsiini siinä toivossa, että he muuttaisivat mielensä. Kaipa kenen vanhemman tahansa hyvät ystävätkin koettavat puhua järkeä ystävänsä lapsille näiden tehdessä huonoja mallisiakin valintoja!
Koska eroaminen saatetaan tehdä hankalaksi on tavallista, .....
*Kuten sanoit eroanomus on annettava Piispalle EI maistraattiin koska HE eivät pidä huolta nimistä jotka ovat listoillamme... olisikin helpompa ajos he niin tekevät, mutta kun eivät kai saa siitä maksua... Kirkko muistuttaa olemassaolostaan.... SIIS halusiko henkilö olla yhteydessä kirkon jäseniin vai EI. Teki niin tai näin AINA on väärin!
Kirkkon jääneet saattavat pitää kirkosta eronneita/hiipuneita synnintekijöinä tai heikkoina, kun eivät ole jaksaneet loppuun asti tms. Huhut leviävät tehokkaasti tiiviissä yhteisössä.
*Kaipa se on heille sama minä kirkon jäsenet heitä pitää kun eivät vaivaudu selittämään.- todé*
nenada kirjoitti:
Mormonikirkolla ei ole samanlaista karttamisoppia kuin jehovalaisilla,
*Tosi
Vaihtoehtoina on erottaminen (engl. excommunication, .....
* Tämä tapahtuu VAIN siinä tapauksessa ettähenkilö erotetaan hänen rikkomuksensa tähden eikä hän ole kärsinyt rangasitusta rikkomuksestaan. Eroamis pykälän puuttumisesta en tiedä... Muistutan että meillä muuttuvat kirjanpitäjät aina välillä ja piispat ja kaikki eli joskus tuollainen hakemus jää jonnekkin rattaidenväliin. Eiköhän pääasia ole että itse tietää että on eronnut. Ja jos kotiopettajat tulevat sanoo vaan rauhallisesti, että on lähettänyt eropaperit sillon ja sillon kiitos. Niin asia menee eteenpäin.
Monissa tapauksissa henkilön tietoja ei ole poistettu seurakunnan rekisteristäkään, vaikka luulee eronneensa kirkosta.
*Miksi niitä ei ole poistettu voi johtua useasta eri syytä: Ensinnäkin Joku läheinen pyytää säilyttämään niitä vielä hetken... jos vaikka ao muuttaisi mielipidettään. Jos ko henkilö haluaa joskus takaisin hänelle EI varmaankaan saisi uudelleen antaa Pyhän Hengen lahjaa, vaan se entinen olisi voimassa, samoin pappeudet tulevat takaisin, kuten ne olivat ennenkin. Tietenkin jos henkilö kokonaan poistetaan rekisteristä hänelle joudutaan antamaan kaikki uudelleen, en ole loikein selvillä kuinka toivottua tämä on.
Erottaminen voi tulla kysymykseen jostain synnistä, jolloin joutuu kuulusteluihin.
* Niin sanottu kirkon oikeus johon kuuluu vaaarnan työntekijät, joista puolet mäa¨rätään puolustamaan asia aja puolet vastustamaan ja sitten kuunnellaan asianomaisen kertomus asiasta, mikäli hän on tullut paikalle ja sitten tehdäänpäätös oliko asia niin suuri virhe että siitä olisi erotettava, enemmistö voittaa. Eli mikäli henkilö tunnustaa rikkeen niin varmasti erotetaan ja jos henkilö puolustautuu niin häntä sekä hänen todistajiaan kuullan, samoin kuullaan syyttäjän puolen todistajia.
Luopuminen (engl Apostasy)
*Luopuminen julkisesti tarkoitta kiistelyä.. kovaäänistä ja vahvaa kiistelyä opista tai väärän opin opettamista kirkossa muille korjaamatta kehotuksestakaan sanomaansa. Esimerkiksi jos joku rupeaa kova äänisesti opettamaan että Jeesus ei kuollutkaan ristillä tai kolminaisuus oppia ... tms.
Kuten siis sanottua ei oppia karttamisesta ole, ....
* Unohdit mainita kokemukset kirkon ulkopuoleisista ihmisistä. Jos kirkossa olevilal on huonoja kokemuksia kiurkon ulkopuoleiosita ihmisistä eivät ne sillä parane että joku tuttu jäsen eroaa. Sillon han hän muuttaa tuohon ulkopuoleisten leiriin. Useimmilla on kovia kokemuksia siitä etä ulkopuoleisiin ei voi luottaa, mormoneihin ainakin tulisi voida luottaa, ulkopuoleioset kuten tälläkin palstalla näkyy pilkaavat ja arvostelevat jatkuvasti.
Sosiaalinen aspekti
*Evankelisluterialaisten lahkon jäsenten taas ei tartte kun raahautau kirkkooon ja köllöttää penkissä niin taivaan ovi aukenee. Tosi on että ei ole aikaa kirkon ulkopuolisille, miksi olisi oltava? Varsinkaan niille joista tuntuu että heb pettivät jäsenet? Toden sanoakseni USEA kirkon jäsen on MYÖS yhteiskuntansa merkittäviä jäseniä ja heille usein annetaan yhteiskunnallisia tehtäviä ei ainoastaan kirkko vie aikaa kirkon jäseniltä. Eronnut valitsee itse kirkon pois elämästään.
Opillinen aspekti
* Tää on hiukan vanhahtava ajatuskanta ainakin täällä päin. Puolet lapsistanin onva eronneet eikä kukaan ole minua painostanut mihinkään päin. Tietenkin se koskee ja tietenkin hyvät ystävänin ovat jopa ottaneet yhteyttä lapsiini siinä toivossa, että he muuttaisivat mielensä. Kaipa kenen vanhemman tahansa hyvät ystävätkin koettavat puhua järkeä ystävänsä lapsille näiden tehdessä huonoja mallisiakin valintoja!
Koska eroaminen saatetaan tehdä hankalaksi on tavallista, .....
*Kuten sanoit eroanomus on annettava Piispalle EI maistraattiin koska HE eivät pidä huolta nimistä jotka ovat listoillamme... olisikin helpompa ajos he niin tekevät, mutta kun eivät kai saa siitä maksua... Kirkko muistuttaa olemassaolostaan.... SIIS halusiko henkilö olla yhteydessä kirkon jäseniin vai EI. Teki niin tai näin AINA on väärin!
Kirkkon jääneet saattavat pitää kirkosta eronneita/hiipuneita synnintekijöinä tai heikkoina, kun eivät ole jaksaneet loppuun asti tms. Huhut leviävät tehokkaasti tiiviissä yhteisössä.
*Kaipa se on heille sama minä kirkon jäsenet heitä pitää kun eivät vaivaudu selittämään."läheinen" voi vaikuttaa siihen, että eroajan tietoja ei poisteta kirkon rekisteristä? Kyseessähän on täysin henkilökohtainen valinta ja tahtotila.
todé* kirjoitti:
"läheinen" voi vaikuttaa siihen, että eroajan tietoja ei poisteta kirkon rekisteristä? Kyseessähän on täysin henkilökohtainen valinta ja tahtotila.
En tiedä onko se mahdollista. Mutta ajattelen, että niin voisi olla. vaikka kyllä piispan olisi pantava paperit eteenpäin jonkin ajan kuluttua. Josksu piispat ovat inhimillisiä nähdessään jäsenen hädän lähimmäisistään. Asialla on turha pallotella kanssani koska en tidä piispojen käyutäntöjä asiasta. Puhun tästä vain omana mielipiteenäni, EN varmana tietona. EN muutenkana ole kirkon informatiossa tai kirkko EI ole mitenkään vastuussa kirjoituksistani. Eikä tänne kukaan informatiosta vaivaudu, he työskentelevät eri tasolla.
- zappax
voitko tarkentaa että mitä tarkoitat kun kirjoitit: "..muuttuu kirkkoon jääneen hengellinen asema kuoleman jälkeistä elämää ajatellen heikommaksi".
Tarkoititko sitä että kun puoliso ei ole tulemassa ko. kirkkoon jäänyttä henkilöä, niin ko. henkilön "hengellienn elämä" on köyhempää tms.? - IRanon
zappax kirjoitti:
voitko tarkentaa että mitä tarkoitat kun kirjoitit: "..muuttuu kirkkoon jääneen hengellinen asema kuoleman jälkeistä elämää ajatellen heikommaksi".
Tarkoititko sitä että kun puoliso ei ole tulemassa ko. kirkkoon jäänyttä henkilöä, niin ko. henkilön "hengellienn elämä" on köyhempää tms.?Tarkoitin mormonitemppelin liittoja ja erityisesti sinetöintejä. (puolisot ja lapset) Ikuiset perheet ja ikuiset avioliitot ovat ikuisia vain silloin kun ne on sinetöity mormonitemppelisssä ja jäsenet ovat uskollisia mormonikirkolle.
Kun henkilö eroaa mormonikirkosta muuttuu siis puolison ja lasten asema toimitusten suhteen. Korotuksen pääsee vain silloin kun avioliitto on sinetöity mormonitemppelissä. Lapsia jotka syntyvät temppelissä sinetöidyille vanhemmille, ei tarvitse sinetöidä temppelissä, vaan ovat syntyneet liittoon.
Siksi mormonioppi saattaa lisätä paineita avioeroon sellaisessa tapauksessa, että toinen puolisoita haluaa jäädä mormoniksi mennä naimisiin temppelikelpoisen mormonin kanssa. Edellisen avioliiton sinetöinnit voidaan purkaa mormonijohtajien luvalla. (Koskee myös lasten sinetöintiä uusiin vanhempiin.)
OL 138:58-59, OL 110:15, OL 128:18, OL 131:1-4, OL 107:41, LK Abr 1:24-26 (vrt endowmentti, patriarkaalinen järjestys ja pappeus)
Selvensikö tämä yhtään? - todé*
nenada kirjoitti:
En tiedä onko se mahdollista. Mutta ajattelen, että niin voisi olla. vaikka kyllä piispan olisi pantava paperit eteenpäin jonkin ajan kuluttua. Josksu piispat ovat inhimillisiä nähdessään jäsenen hädän lähimmäisistään. Asialla on turha pallotella kanssani koska en tidä piispojen käyutäntöjä asiasta. Puhun tästä vain omana mielipiteenäni, EN varmana tietona. EN muutenkana ole kirkon informatiossa tai kirkko EI ole mitenkään vastuussa kirjoituksistani. Eikä tänne kukaan informatiosta vaivaudu, he työskentelevät eri tasolla.
informaatiosta kukaan vaivaudu tänne! Olen ollut huomaavinani, että informaatio on hyvinkin paljon selvillä, mitä sinä täällä kirjoittelet. :o
- zappax
IRanon kirjoitti:
Tarkoitin mormonitemppelin liittoja ja erityisesti sinetöintejä. (puolisot ja lapset) Ikuiset perheet ja ikuiset avioliitot ovat ikuisia vain silloin kun ne on sinetöity mormonitemppelisssä ja jäsenet ovat uskollisia mormonikirkolle.
Kun henkilö eroaa mormonikirkosta muuttuu siis puolison ja lasten asema toimitusten suhteen. Korotuksen pääsee vain silloin kun avioliitto on sinetöity mormonitemppelissä. Lapsia jotka syntyvät temppelissä sinetöidyille vanhemmille, ei tarvitse sinetöidä temppelissä, vaan ovat syntyneet liittoon.
Siksi mormonioppi saattaa lisätä paineita avioeroon sellaisessa tapauksessa, että toinen puolisoita haluaa jäädä mormoniksi mennä naimisiin temppelikelpoisen mormonin kanssa. Edellisen avioliiton sinetöinnit voidaan purkaa mormonijohtajien luvalla. (Koskee myös lasten sinetöintiä uusiin vanhempiin.)
OL 138:58-59, OL 110:15, OL 128:18, OL 131:1-4, OL 107:41, LK Abr 1:24-26 (vrt endowmentti, patriarkaalinen järjestys ja pappeus)
Selvensikö tämä yhtään?Selvensi. Ja oli just mitä ajatelinkin.
No, tässä tapauksesakin riitti sitten että
MUTTA
Jos puoliso eroaa kirkosta niin kirkkoon jäävän puolison osata ovat temppelisinetöintiin liittyvät lupaukset yhä voimassa...
Ok ... Kirjoitin tossa nyt jotakin ehkä selitystä vaativaa....
Eli temppelisinetöinti ei lakkaa olemasta kun henkilö eroaa kirkosta.... Ainakaan tietyssä mielessä.
Annanpa esimerkin elävästä elämästä: Eräs veli erosi vaimostaan (eivät siis kuitenkaan purkaneet temppelisinetöintiä). Vaimo sitten erosi kirkosta.
Kun tämä veli halsi mennä uudestaan naimisiin temppelissä sinetöitäväksi toiseen naiseen, niin veljen piti toimittaa entisen vaimon mielipiteen ilmaisu temppeliin jossa vihkiminen piti suorittaa...
Jos ja kun kerran vaimo erosi kirkosta ja sinetöinti purkautui, niin miksi pitä saada ensimmäsien vaimon lupa (tai mielipide - onko sillä merkitystä sitä en tiedä...) uudelle sinetöinnille?
Ja temppelitoimitukssa puhutaan paljon "uskokollisuutenne kautta..." ja *minä* tulkitsen sen niin että se joka pitää liittonsa (vaikka toinen ne rikkoo), on silti ko. jäsenellä mahdollisuus korotukseen (jonkun toisen puolison rinnalla...)...
Mutta tuo temppelisinetöintiin liittyvä juttu pitänee tarkistaa temppelista kun käyn siellä seuraavan kerran. - IRanon
zappax kirjoitti:
Selvensi. Ja oli just mitä ajatelinkin.
No, tässä tapauksesakin riitti sitten että
MUTTA
Jos puoliso eroaa kirkosta niin kirkkoon jäävän puolison osata ovat temppelisinetöintiin liittyvät lupaukset yhä voimassa...
Ok ... Kirjoitin tossa nyt jotakin ehkä selitystä vaativaa....
Eli temppelisinetöinti ei lakkaa olemasta kun henkilö eroaa kirkosta.... Ainakaan tietyssä mielessä.
Annanpa esimerkin elävästä elämästä: Eräs veli erosi vaimostaan (eivät siis kuitenkaan purkaneet temppelisinetöintiä). Vaimo sitten erosi kirkosta.
Kun tämä veli halsi mennä uudestaan naimisiin temppelissä sinetöitäväksi toiseen naiseen, niin veljen piti toimittaa entisen vaimon mielipiteen ilmaisu temppeliin jossa vihkiminen piti suorittaa...
Jos ja kun kerran vaimo erosi kirkosta ja sinetöinti purkautui, niin miksi pitä saada ensimmäsien vaimon lupa (tai mielipide - onko sillä merkitystä sitä en tiedä...) uudelle sinetöinnille?
Ja temppelitoimitukssa puhutaan paljon "uskokollisuutenne kautta..." ja *minä* tulkitsen sen niin että se joka pitää liittonsa (vaikka toinen ne rikkoo), on silti ko. jäsenellä mahdollisuus korotukseen (jonkun toisen puolison rinnalla...)...
Mutta tuo temppelisinetöintiin liittyvä juttu pitänee tarkistaa temppelista kun käyn siellä seuraavan kerran.Minulla oli hieman vaikeuksia ymmärtää mitä minun pitää selittää tai tarkentaa. Jos tämä ei vastaa kysymyksiisi niin sano vain, niin voin yrittää tarkentaa.
Z:"Eli temppelisinetöinti ei lakkaa olemasta kun henkilö eroaa kirkosta.... Ainakaan tietyssä mielessä"
Z:"Jos ja kun kerran vaimo erosi kirkosta ja sinetöinti purkautui"
Edelliset lauseesi ovat ristiriidassa keskenään.
Z:"niin miksi pitä saada ensimmäsien vaimon lupa (tai mielipide - onko sillä merkitystä sitä en tiedä...) uudelle sinetöinnille? "
Sinetöinnin purkamiselle ja uuden sinetöintiluvan saamisen käytännöt ovat muuttuneet vuosien saatossa, eikä sillä ole tässä asiassa niinkään merkitystä, paitsi siinä että sinetöinnin purkaminen tapahtuu hakemuksesta ensimmäisen presidenttikunnan luvalla. En osaa yhtäkkiä sanoa onko näistä muutoksista ja käytännöistä annettu mitään opillisia perusteita. Kirkkokäsikirjasta voit lukea nykyiset käytännön päälinjaukset.
Sinetöinti on voimassa, ellei sitä ole peruttu ja tulkinta siitä onko sinetöinti eronneeseen jäseneen rasite oman korotukseen pääsyn kannalta, jätetään oman harkinnan varaan. Opillisia seikkoja sen puolesta että se olisi näin ei mormoniopissa kuitenkaan peitellä.
Tässä joitain kohtia
Mormonin tulee mennä kuolevaisuudessa naimisiin toisen mormonin kanssa. Naisillla joissain tapauksissa ja sairailla mahdollisuus siirtyy 1000-vuotiseen valtakuntaan. Lapsena kuolleet adoptoidaan uusiin vanhempiin, mikäli näiden omat vanhemmat ole osallisia ns. ensimmäisessä ylösnousemuksessa.
Temppeliliittojen lupaukset ovat ehdollisia eikä ne toteudu, mikäli mormoni toimii vastoin lahkon johtajia ja oppeja. Mormonijohtajat ovat niitä voideltuja joiden kautta mormonien pyhä henki sinetöi liitot.
"jos tätä liittoa ei tehdä minun kauttani eikä sanani kautta, joka on minun lakini, eikä sitä sinetöi lupauksen Pyhä Henki sen kautta, jonka olen voidellut ja määrännyt tähän valtuuteen niin se ei ole pätevä eikä se ole voimassa" ks. OL 132:18-19
Ns. toinen endowmentti vain aviossa oleville jossa mormoniapostoli toimittaa Jeesuksen virkaa.
Oppi ikuisesta kehityksestä jonka mukaan lahkovelvoitteet tulee tehdä mahdollisimman pian. - zappax
IRanon kirjoitti:
Minulla oli hieman vaikeuksia ymmärtää mitä minun pitää selittää tai tarkentaa. Jos tämä ei vastaa kysymyksiisi niin sano vain, niin voin yrittää tarkentaa.
Z:"Eli temppelisinetöinti ei lakkaa olemasta kun henkilö eroaa kirkosta.... Ainakaan tietyssä mielessä"
Z:"Jos ja kun kerran vaimo erosi kirkosta ja sinetöinti purkautui"
Edelliset lauseesi ovat ristiriidassa keskenään.
Z:"niin miksi pitä saada ensimmäsien vaimon lupa (tai mielipide - onko sillä merkitystä sitä en tiedä...) uudelle sinetöinnille? "
Sinetöinnin purkamiselle ja uuden sinetöintiluvan saamisen käytännöt ovat muuttuneet vuosien saatossa, eikä sillä ole tässä asiassa niinkään merkitystä, paitsi siinä että sinetöinnin purkaminen tapahtuu hakemuksesta ensimmäisen presidenttikunnan luvalla. En osaa yhtäkkiä sanoa onko näistä muutoksista ja käytännöistä annettu mitään opillisia perusteita. Kirkkokäsikirjasta voit lukea nykyiset käytännön päälinjaukset.
Sinetöinti on voimassa, ellei sitä ole peruttu ja tulkinta siitä onko sinetöinti eronneeseen jäseneen rasite oman korotukseen pääsyn kannalta, jätetään oman harkinnan varaan. Opillisia seikkoja sen puolesta että se olisi näin ei mormoniopissa kuitenkaan peitellä.
Tässä joitain kohtia
Mormonin tulee mennä kuolevaisuudessa naimisiin toisen mormonin kanssa. Naisillla joissain tapauksissa ja sairailla mahdollisuus siirtyy 1000-vuotiseen valtakuntaan. Lapsena kuolleet adoptoidaan uusiin vanhempiin, mikäli näiden omat vanhemmat ole osallisia ns. ensimmäisessä ylösnousemuksessa.
Temppeliliittojen lupaukset ovat ehdollisia eikä ne toteudu, mikäli mormoni toimii vastoin lahkon johtajia ja oppeja. Mormonijohtajat ovat niitä voideltuja joiden kautta mormonien pyhä henki sinetöi liitot.
"jos tätä liittoa ei tehdä minun kauttani eikä sanani kautta, joka on minun lakini, eikä sitä sinetöi lupauksen Pyhä Henki sen kautta, jonka olen voidellut ja määrännyt tähän valtuuteen niin se ei ole pätevä eikä se ole voimassa" ks. OL 132:18-19
Ns. toinen endowmentti vain aviossa oleville jossa mormoniapostoli toimittaa Jeesuksen virkaa.
Oppi ikuisesta kehityksestä jonka mukaan lahkovelvoitteet tulee tehdä mahdollisimman pian.tähän "Kun henkilö eroaa mormonikirkosta muuttuu siis puolison ja lasten asema toimitusten suhteen."
Sehän siis ei muutu kun sinetöinti ei purkaudu, vaikka puoli eroaa kirkosta.
Vain eronneen asema muuttuu... Jos ei uskon, niin ei ole väliä vaikka olisikin sinetöity puolisoon, sillä kaikki toteutuu henkilön uskollisuuden kautta. - IRanon
zappax kirjoitti:
tähän "Kun henkilö eroaa mormonikirkosta muuttuu siis puolison ja lasten asema toimitusten suhteen."
Sehän siis ei muutu kun sinetöinti ei purkaudu, vaikka puoli eroaa kirkosta.
Vain eronneen asema muuttuu... Jos ei uskon, niin ei ole väliä vaikka olisikin sinetöity puolisoon, sillä kaikki toteutuu henkilön uskollisuuden kautta.Sinetöinnit temppelissä koskevat perhekuntaa yksikkönä samoin kuin ne uskollisuuden lupaukset, jotka siellä tehdään lahkolle. Endowmentti on on yksilöä koskeva toimitus. Siunaukset jotka saadaan temppelissä toimituksia koskien ovat ehdollisia. Jos pääsee korotukseen mennään sinne mormoniopin mukaan perhekuntana. Muilla kirkkauden tasoilla joutuu olemaan yksinään.
Avioliittoon ei mormoniopin mukaan voi mennä henkimaailmassa, vaan ainoastaan temppelissä. Joko elävänä tai vainajahenkenä sijaistoimituksessa. Luopioille ei tehdä kuolleenakaan toimituksia eivätkä heille mormoniopin mukaan suoda ylösnousemusta 1000 vuotisessa valtakunnassa, jossa Joseph Smithin kautta kuolleet herätetään. IRanon kirjoitti:
Sinetöinnit temppelissä koskevat perhekuntaa yksikkönä samoin kuin ne uskollisuuden lupaukset, jotka siellä tehdään lahkolle. Endowmentti on on yksilöä koskeva toimitus. Siunaukset jotka saadaan temppelissä toimituksia koskien ovat ehdollisia. Jos pääsee korotukseen mennään sinne mormoniopin mukaan perhekuntana. Muilla kirkkauden tasoilla joutuu olemaan yksinään.
Avioliittoon ei mormoniopin mukaan voi mennä henkimaailmassa, vaan ainoastaan temppelissä. Joko elävänä tai vainajahenkenä sijaistoimituksessa. Luopioille ei tehdä kuolleenakaan toimituksia eivätkä heille mormoniopin mukaan suoda ylösnousemusta 1000 vuotisessa valtakunnassa, jossa Joseph Smithin kautta kuolleet herätetään.näissä keskusteluissa että Jumala ON lapsiaan RAKASTAVA Jumala. Usotko että rakastava Jumala eväisi avioliiton henkilöltä, jonka tietää rakastavansa Jumalan lakia ja jonka tietää toivovan sitä, mikä löytyy Selestisestä valtakunnasta ja joka on elänyt elämänsä muuten selestiseen yltävien lakien mukaan, luuletko että Jumala eväisi tällaiselta henkilöltä mahdollisuuden?
Teillä vastustajilla on liian kiire etsiä ja osoittaa virheita uskossamme, jotta te edes pysähtyisitte hetkeksi miettimään ovatko väitteenne todella oikein. Me uskomme rakastavaan Taivaalliseen Isään. Emme ole täydellisiä mutta onneksi saamme vielä 1000 vuotta virheiden korjaamiseen.
Erotetun henkilön sinetöinnit eivät ole voimassa mutta ne ovat voimassa jotka erottamaton puoliso on saanut. Eronneen jäsenen samoin. Mitään EI oteta pois uskollisilta jäseniltä. Siksi uskonkin etta¨jopa naimattomat löytävät aikanaan parin itselleen jos sitä toivovat. Kun erotettu henkilö tulee takaisin kirkkoon hänen sinetöintinsä astuu jälleen voimaan. En tiedä eromnneesta, sillä eroaminen, omien nimien kirkosta pois ottaminen EI johdu esim rikkeestä, josta voi saada anteeksiannon parannuksen ja rangaistuksen kautta, vaan henkilön omasta aloitteesta hänen oman uskonsa katoamisen vuoksi. Siksi eroamista pidetään vaarallisena, koska takaisntulo on paljon vaikeampaa, kuin erotetulla.
En todellakaan usko (en tiedä) että jos joku on eronnut, että tämän temppelisinetöinnit palaavat ennalleen hänen palatessaan... ehkäpä joku muu osaa vastata tuohon. Mutta jos puoliso pysyy kirkossa hänen temppelisinetöintinsä ovat voimassa, mutta nähtävästi hän tulee saamaan paremman puolison aikanaan jollei puoliso kadu ja ota kuoltuaan vastaan hänelle tarjottua anteeksiantoa ja jäsenyyttä.- zappax
IRanon kirjoitti:
Sinetöinnit temppelissä koskevat perhekuntaa yksikkönä samoin kuin ne uskollisuuden lupaukset, jotka siellä tehdään lahkolle. Endowmentti on on yksilöä koskeva toimitus. Siunaukset jotka saadaan temppelissä toimituksia koskien ovat ehdollisia. Jos pääsee korotukseen mennään sinne mormoniopin mukaan perhekuntana. Muilla kirkkauden tasoilla joutuu olemaan yksinään.
Avioliittoon ei mormoniopin mukaan voi mennä henkimaailmassa, vaan ainoastaan temppelissä. Joko elävänä tai vainajahenkenä sijaistoimituksessa. Luopioille ei tehdä kuolleenakaan toimituksia eivätkä heille mormoniopin mukaan suoda ylösnousemusta 1000 vuotisessa valtakunnassa, jossa Joseph Smithin kautta kuolleet herätetään.Siis korotukseen mennään aviopareina. Ja jos lapsetkin ovat oleet uskollisia, niin silloin ko. sinetöinti pitää perheenkin yhdessä korotuksessa.
- IRanon
zappax kirjoitti:
Siis korotukseen mennään aviopareina. Ja jos lapsetkin ovat oleet uskollisia, niin silloin ko. sinetöinti pitää perheenkin yhdessä korotuksessa.
Mormoniopin mukaan lapset ovat välttämättömiä siinä missä aviopuolisotkin korotuksessa, samoin kuin mormonijohtajien valtuudella tehdyt toimitukset ja uskollisuus niille.
Tässä lieneekin syy miten rakkaudettomuus on perusteltua mormoniopissa, jos joku perheen jäsen haluaa lähteä lahkosta.
******************************************************************
Pääsiäisenä luetaan psalmista 22, jossa viitataan ristin tapahtumiin. Jeesus oli kansansa, ystäviensä ja perheensä hylkäämä ja silti sanomme Jumala on tämän tehnyt. - keksimäsi syy
IRanon kirjoitti:
Mormoniopin mukaan lapset ovat välttämättömiä siinä missä aviopuolisotkin korotuksessa, samoin kuin mormonijohtajien valtuudella tehdyt toimitukset ja uskollisuus niille.
Tässä lieneekin syy miten rakkaudettomuus on perusteltua mormoniopissa, jos joku perheen jäsen haluaa lähteä lahkosta.
******************************************************************
Pääsiäisenä luetaan psalmista 22, jossa viitataan ristin tapahtumiin. Jeesus oli kansansa, ystäviensä ja perheensä hylkäämä ja silti sanomme Jumala on tämän tehnyt.jolla ei ole mitään tekemistä mormoniopin kanssa.
- 7+16
Kokemusta löytyy itse eroamisesta, takaisin palaamisesta sekä sukulaisten ja ystävien poisjäämisestä.
Kun itse parikymppisenä jäin pois kirkosta, en kokenut minkäänlaista painostamista kirkkoon jääneiden ystävieni tai sukulaisteni taholta (tai no myönnetään, äitini taisi pari kertaa haluta keskustella kanssani asiasta, ihan ystävällisesti kuitenkin). Ehkä olisin jopa toivonut enemmän että joku olisi ottanut yhteyttä mutta edes kotikäyntiopettajani eivät yrittäneet keskustella kanssani. Aika moni kirkossa ollut ihmissuhde jäi, tosin kaikki olivat sellaisia ihmisiä joita en muutenkaan ollut nähnyt kuin kirkossa tai kirkon tilaisuuksissa. Ne muutama tosiystävä joita tapasin vapaa-ajallakin jäivät ystävikseni myös kirkosta poissaoloni ajaksi. Uskonasioista ei tosin koskaan keskusteltukaan, varmaan molemmat osapuolet halusivat välttää ikäviä tilanteita.
Kun palasin takaisin kirkkoon muutaman vuoden päästä, sain muutaman kerran kuulla kommenttia että kiva nähdä sinua taas. Sen enempää ei kyselty eikä ihmetelty missä olin ollut. Kaikenkaikkiaan tuli kuitenkin olo että oltiin iloisia että olin tullut takaisin.
Omista sisaruksista osa on jäänyt pois sekä muutama ystävä. Sisaruksien kanssa välit ovat tietysti ihan samalla tavalla läheiset kuin ennenkin enkä heille saarnaa tai paasaa (vaikka sitä tietysti omille rakkailleen toivoisi samaa iloa mitä itse on saanut). Ystävät jotka ovat jääneet pois kirkosta eivät enää kuulu ystäväpiiriini. Syynä ei tosin ole kirkosta pois jäänti vaan se että paikkakunnalta muuttojen ja elämäntilanteiden vaihtumisten takia ei enää vain ole tullut oltua yhteyksissä. Sinänsä sääli, ehkä vielä joskus koitankin ottaa joihinkin heistä uudelleen yhteyttä? Tosin tuo ystävyyssuhteiden haalistuminen aina välillä taitaa olla kuitenkin aika universaali ilmiö jota tapahtuu muillekin kuin uskovaisille.
Ikinä en ole itse omassa elämässäni huomannut minkäänlaista painostamista tai karttamista niitä ihmisiä kohtaan jotka ovat kirkon jättäneet. Toki jotkut yksilöt voivat väärin tehdä tässä(kin) asiassa ja ikävää jos joku on sellaista osakseen saanut.
Mitä jonkun mainitsemaan "sosiaaliseen aspektiin" tulee niin kyllä useimmilla kirkon jäsenillä on ihan oma kirkon ulkopuolinenkin elämä ja siihen kuuluu kirkon ulkopuolisia ystäviä ja sukulaisia. Itse mm. opiskelen ja opiskelukavereita tulee tavattua vapaa-ajallakin eikä silloin mitään uskonasioita puhella :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 16712501
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h1525436Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p454680Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1453670Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska392768Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191926Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?1081671Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3641617Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1031524Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1361461