Puhuinkin terapeutille heikkoudestani ja siitä, miten olen tunne-elämältäni niin herkäksi viritetty. En osaa asiaa kovin syvällisesti analysoida. Minun on kuitenkin vaikea löytää sellaista sosiaalisesti tyydyttävää ihmissuhdeverkostoa. En ole ylpeä, vaan ujo ja estynyt. Etenkin ilman seurustelukumppania jääminen on ollut se kaikista ahdistavin yksinäisyyden alue.
Minulla ei ole alkoholiongelmaa ja bentsojakin olen käyttänyt melko vähän. Välillä on ollut viikkojen jaksoja ilman rauhoittavia ja harvemmin on montaa päivää peräkkäin niiden käyttöä jatkunut. Aloitin kuitenkin viikko sitten yleistyneen ahdistuneisuuden ja alkoholiriippuvuuden hoitoon käytetyn buspironin käytön. Jotenkin minusta on jo tuntunut, että se yhdessä venlafaksiinin kanssa latistaa huomattavasti tunne-elämääni. Se on ehkä kuin sellainen kemiallinen lobotomia. Elämä on tuntunut huomattavasti helpommalta kun on vähän kuin osittain aivokuollut. Minulla on aina ollut se voimakkaan tunne-elämän risti kannettavana. Eihän nyt normaali terve ihminen ahdistu vaikka olisi yksin vielä yli 31-vuotiaana!? Minulle se kuitenkin on ollut sellainen häpeän ja tuskan kokemus. Yksin jäämisestä on tullut painava risti kannettavakseni.
Venlafaksiini nostaa aivoissa serotoniinin ja noradrenaliinin määriä. Buspironi vielä näiden lisäksi vaikuttaa dopamiin määrää nostaen. Nämä hieman antavat sitä tuntumaa, mitä olisi olla onnellinen ja rakastunut. Rakastuneenahan joidenkin sanotaan olevan aika hajamielinen ja hymyilevä. Samoin se on näiden kemikaalienkin kanssa. Ne saattavat hieman tehdä oloa tokkuraiseksi ja omaan pössikseen keskittyneeksi, ja hymyä voi tulla naamalle aika erikoisissa tilanteissa.
On hienoa että monet löytävät elämäänsä rakkaan ihmisen ja voivat kasvaa ehjiksi rakastavassa parisuhteessa. Olen kuitenkin kiitollinen myös Luojalle, joka auttoi minut pois siitä pahimmasta yksinäisyyden ahdistavuudesta. Kiitos kuuluu Jumalalle, joka on johdattanut ja rohkaissut minua vaatimaan lääkäreiltä parempia anksiolyyttejä. Pitihän heidän kanssaan hieman vääntää kättä kun eivät meinanneet ensin kirjoittaa tujumpia droppeja. He kun eivät näe sisälleni, eivätkä voi aavistaa sitä suunnatonta tuskaa. Onneksi olin lujana ja sain kunnon kemikaalit aivojen häiriötä korjaamaan.
Yksinkin voi elää, ei tarvi kuolla.
13
850
Vastaukset
- Myös yksinäinen
..olet sinä. Minä toivon sinulle voimia ja jaksamista tämän monimutkaisen elon tiellä. Meitä kanssa ihmisiä on todella paljon ja Jumala kaikkivoipaisuudessaan on aina armollinen ja rakastava. Olen onnellinen, että ihminen yksinäisyydessään muistaa Jumalan läsnäolon ja turvan. Toivon myöskin sinulle paljon rakkautta ja kumppania jonka kanssa voit jakaa kaikki ilot ja surut. Toivon, että kaltaisesi ihmiset oppisivat jakamaan rakkauttaan ja lämpöään toisillekkin yksinolijoille. Rukoilen puolestasi ja toivon elämääsi valoa ja sitä että ymmärrät, että tekstissäsikin ilmi tullut hyvyytesi ja toivosi toisi arvoisesi ihmisen rinnallesi. Kaikkea hyvää sinulle.
- Krusader*
Yksinkin voi todellakin elää. Kun aivokemikaalit ovat teko onnellisia, niin pysyy itsetuho hieman loitolla. Nukkumaan mennessä kannattaa varoa valvomista ja kannattaa nukahtaa nopeasti. Sitten kahvia pläsiin aamulla ja kohti teko- onnea ja pössistä. Biologisesti ilman naista elimistö alkaa keksiä itsetuhokeinoja, jotta epäonnistunut yksilö saisi yksiön hautausmaalta. Silloin on hyvä nykäistä tohtoria paidasta ja pyytää niin tujuja troppeja, että elimistön saa huijattua ja luuloteltua rakkaudelliseen ja sukua jatkavaan onnelliseen ja täyteen eloon. Ruskettuneet kasvot voivat vain litkiä kokista ja maata laiturilla olla ihan rauhassa kun vain laineet liplattaa. Näin itsetuho voidaan pitää loitolla jonkin aikaa ennen lopullista tuhoa.
Olen samassa veneessä kuin sinä: olen seksuaalisesti murhattu, koska en ole yksi noista valituista miehistä eli onnenpekoista, jotka jakavat elämänsä naisen kanssa. Tammiarkkuun kun on naulat jo tukevasti naulattu, joten eikun suunta kohti kylmää hautaa naisen lämpimän ja autuaan sylin sijasta. Hänen kyllänsä on aulis ja ainutlaatuinen, kuin ruohonkorsi marmorikadulla. Eikun vetämään pillereitä ja luulottelemaan itselleen että on onnellinen!- Yleinen vuodattaja
JIPIII!! Venlafaksiini ja buspironi tuntuu olevan hyvä combo! Eka päivinä oli hieman päänsärkyä kun synapseissa oli melkoista pauketta. Aivot ovat sellainen monimutkainen ohjausyksikkö. Tämä alkoholisminkin hoitoon käytetty aine näyttää vähentävän merkittävästi ahdistusta.
Istuskelin iltaa veden äärellä puistossa. Oli helppo olla onnellinen :). Aivoissa kiersi onnen tunne ja olo oli rauhallisen seesteinen. Monet nuoret näyttivät vetävän alkoholia ympärillä. En ymmärrä miksi he sitä käyttävät, ehkä he hakevat hilpeää ja rentoa oloa? Minun ei tarvitse juoda julkisella paikalla, vaan voin silti nauttia olostani ja tuntea olevani osa maailmankaikkeuden rakkautta. - Yleinen vuodattaja
Yleinen vuodattaja kirjoitti:
JIPIII!! Venlafaksiini ja buspironi tuntuu olevan hyvä combo! Eka päivinä oli hieman päänsärkyä kun synapseissa oli melkoista pauketta. Aivot ovat sellainen monimutkainen ohjausyksikkö. Tämä alkoholisminkin hoitoon käytetty aine näyttää vähentävän merkittävästi ahdistusta.
Istuskelin iltaa veden äärellä puistossa. Oli helppo olla onnellinen :). Aivoissa kiersi onnen tunne ja olo oli rauhallisen seesteinen. Monet nuoret näyttivät vetävän alkoholia ympärillä. En ymmärrä miksi he sitä käyttävät, ehkä he hakevat hilpeää ja rentoa oloa? Minun ei tarvitse juoda julkisella paikalla, vaan voin silti nauttia olostani ja tuntea olevani osa maailmankaikkeuden rakkautta.Olen neuroottinen, herkkä ja siksi masennukseen taipuvainen. Olen ujo ja sisäänpäin kääntynyt. Mietin joskus että mitenkähän muuttaisin persoonallisuuttani. Tuli mieleen muutama hyvin arveluttava kokeilu, joihin ei lääkäri olisi varmaan suostunut. Mietin nimittäin että voisiko matkoilla muuttaa pysyvästi persoonallisuutta. LSD-trippeihin liittyy kuitenkin psykoosiriski ja suippomadonlakit saattaisivat tuhota sisäelimiä. Luotetaan nyt siihen että nämä onnellisuuspillerit muuttavat persoonallisuutta pitkän käytön jälkeen. Ei tästä enää juuri pahemmaksi voi mennä, joten vain parempaan suuntaan on mahdollista mennä.
http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/masennuslaake-muuttaa-persoonallisuutta
- 20+19
Tuo kuvitelmanne, että toinen ihminen voisi tehdä ehjäksi/onnelliseksi on täysin väärä. Toinen ihminen ei voi koskaan antaa pysyvää onnellisuutta. Jos onnellisuutensa laskee toisen ihmisen varaan, niin silloin se toinen voi myös ottaa sen pois.
Onnellisuus on löydettävä ihan itsestään/maailmasta/elämästä/Jumalasta (jos se sopii omaan vakaumukseen). Ei koskaan toisesta ihmisestä tai jostain aineellisesta.- juha82222
itsestään ja toisesta ihmisestä, molempien yhdistelmä.
Itsekin oon suht herkkää tyyppiä, muistan Jumalan läsnäolon rukoilen.
Tuosta ylpeydestä...joskus oon miettinyt että olenko mä tietyllä tapaa ylpeä ihminen, mutta en ainakaan liian ylpeä.
Se miksi mä en puhu ihmisille kovin paljoa johtuu 99% mun ujoudesta sanoisin.
Voimia teille kaikille ujoille tyypeille. Haluan päättää sen itse. Jos minulla joskus on nainen, niin silloin vastaan itselleni uudestaan tuohon kysymykseen. Olen huomannut pari asiaa. Sinun tavallasi ajattelee usein jo parisuhteissa olevat miehet tai miehet, jotka tietävät että ovat kuumaa kamaa parisuhdemarkkinoilla. Minä ja Yv saamme ehkä pari mahdollisuutta rakentaa yhteistä elämää naisen kanssa koko elämämme aikana. Ja toinen kummallisuus, mikä liittyy väitteeseesi on lisääntyvä itsetuhoisuus palstalaisten keskuudessa( katso uusia aloituksia palstalla), kun ei ole naista. Kai se nainen ainakin osittain sen onnen tuo?
Minä ja Yv olemme sairaita. Sairastuneet rakkausujouteen ( love shy). Emme koe olevamme arvokkaita yksilöitä joten emme uskalla markkinoida itseämme naisille. Tiedämme järjellä että pitää rakastaa elämää jotta saisi naisen, mutta tuokin on vain yksi keino. Kyllä me järjellä tiedämme kaikki vastaukset, mutta tunnetasolla tunnemme että meitä kohtaan on olemassa suurta vääryttä kun meitä ei hyväksytä parisuhteisiin. Tämä on siis tunnetason ongelma, järjellä noissa pointeissa on järkeä, mutta kun tämä on tunnekysymys. Me haluamme rakkautta.
En tiedä Yv;stä, mutta itselläni rakkausujoiteeni on syynä huono itsetunto koulukiusaamisen takia sekä epäonnistunut ura yritelmä. En elä normaalia elämää enkä tähän naista uskalla tuoda. Minulla on aito syy sille miksi koen häpeää itseni puolesta. Se on sairaus. Minut ollaan ehdollistettu tiettyihin pelkoihin ja siksi syön lääkkeitä. Lääkkeet ovat syrjäyttäneet minut seksuaalisena olentona, koska libidoni on heikko. Syön lääkkeitä koska minun pitää hoitaa pelkotilojani ja sitä että jäin yksin ilman naista.
Toisaalta en ole epätoivoinen, koska nautin yksinolosta nykyään. Joskus vaan joku ärsyke "rikkoo rauhan" eli tulee hinku päästä suhteeseen ,mutta todennäköistä se on minulle ehkä 40 vuoden päästä kun naisten vaatimukset ovat sopivat, jotta minä mahdun sekaan :) Minussa on ihmisenä monta loistavaa ominaisuutta, mutta pari päätekijää syrjäyttävät minut toistaiseksi parisuhdemarkkinoilta. Koemme siis häpeää omasta itsestämme miehenä, yksilönä ja yhteiskunnan osana ja siksi olemme estyneitä tekemään aloitteita naisille. Jos olisin terve ja työllistetty niin olisin varmasti joka viikonloppu jahtaamassa misuja. Mutta sitten toisaalta en olisi tavannut niin hienoja tyyppejä joiden kanssa nyt vietän aikaa :) Ja minulla ei olisi aikaa taiteisiin ja kirjoittamiseen, jos olisin suhteessa :D- 17+19+12+45
Krusader kirjoitti:
Haluan päättää sen itse. Jos minulla joskus on nainen, niin silloin vastaan itselleni uudestaan tuohon kysymykseen. Olen huomannut pari asiaa. Sinun tavallasi ajattelee usein jo parisuhteissa olevat miehet tai miehet, jotka tietävät että ovat kuumaa kamaa parisuhdemarkkinoilla. Minä ja Yv saamme ehkä pari mahdollisuutta rakentaa yhteistä elämää naisen kanssa koko elämämme aikana. Ja toinen kummallisuus, mikä liittyy väitteeseesi on lisääntyvä itsetuhoisuus palstalaisten keskuudessa( katso uusia aloituksia palstalla), kun ei ole naista. Kai se nainen ainakin osittain sen onnen tuo?
Minä ja Yv olemme sairaita. Sairastuneet rakkausujouteen ( love shy). Emme koe olevamme arvokkaita yksilöitä joten emme uskalla markkinoida itseämme naisille. Tiedämme järjellä että pitää rakastaa elämää jotta saisi naisen, mutta tuokin on vain yksi keino. Kyllä me järjellä tiedämme kaikki vastaukset, mutta tunnetasolla tunnemme että meitä kohtaan on olemassa suurta vääryttä kun meitä ei hyväksytä parisuhteisiin. Tämä on siis tunnetason ongelma, järjellä noissa pointeissa on järkeä, mutta kun tämä on tunnekysymys. Me haluamme rakkautta.
En tiedä Yv;stä, mutta itselläni rakkausujoiteeni on syynä huono itsetunto koulukiusaamisen takia sekä epäonnistunut ura yritelmä. En elä normaalia elämää enkä tähän naista uskalla tuoda. Minulla on aito syy sille miksi koen häpeää itseni puolesta. Se on sairaus. Minut ollaan ehdollistettu tiettyihin pelkoihin ja siksi syön lääkkeitä. Lääkkeet ovat syrjäyttäneet minut seksuaalisena olentona, koska libidoni on heikko. Syön lääkkeitä koska minun pitää hoitaa pelkotilojani ja sitä että jäin yksin ilman naista.
Toisaalta en ole epätoivoinen, koska nautin yksinolosta nykyään. Joskus vaan joku ärsyke "rikkoo rauhan" eli tulee hinku päästä suhteeseen ,mutta todennäköistä se on minulle ehkä 40 vuoden päästä kun naisten vaatimukset ovat sopivat, jotta minä mahdun sekaan :) Minussa on ihmisenä monta loistavaa ominaisuutta, mutta pari päätekijää syrjäyttävät minut toistaiseksi parisuhdemarkkinoilta. Koemme siis häpeää omasta itsestämme miehenä, yksilönä ja yhteiskunnan osana ja siksi olemme estyneitä tekemään aloitteita naisille. Jos olisin terve ja työllistetty niin olisin varmasti joka viikonloppu jahtaamassa misuja. Mutta sitten toisaalta en olisi tavannut niin hienoja tyyppejä joiden kanssa nyt vietän aikaa :) Ja minulla ei olisi aikaa taiteisiin ja kirjoittamiseen, jos olisin suhteessa :DYv: "On hienoa että monet löytävät elämäänsä rakkaan ihmisen ja voivat kasvaa ehjiksi rakastavassa parisuhteessa."
Täytyy kyllä olla "ehjä" jo siinä vaiheessa kun suhde alkaa. Ei se muuten ala ollenkaan.
Heikot yksilöt ei pärjää parisuhdemarkkinoilla, eikä nainen yleensä halua mitään
hoitajan roolia suhteelta. - Yleinen vuodattaja
Krusader kirjoitti:
Haluan päättää sen itse. Jos minulla joskus on nainen, niin silloin vastaan itselleni uudestaan tuohon kysymykseen. Olen huomannut pari asiaa. Sinun tavallasi ajattelee usein jo parisuhteissa olevat miehet tai miehet, jotka tietävät että ovat kuumaa kamaa parisuhdemarkkinoilla. Minä ja Yv saamme ehkä pari mahdollisuutta rakentaa yhteistä elämää naisen kanssa koko elämämme aikana. Ja toinen kummallisuus, mikä liittyy väitteeseesi on lisääntyvä itsetuhoisuus palstalaisten keskuudessa( katso uusia aloituksia palstalla), kun ei ole naista. Kai se nainen ainakin osittain sen onnen tuo?
Minä ja Yv olemme sairaita. Sairastuneet rakkausujouteen ( love shy). Emme koe olevamme arvokkaita yksilöitä joten emme uskalla markkinoida itseämme naisille. Tiedämme järjellä että pitää rakastaa elämää jotta saisi naisen, mutta tuokin on vain yksi keino. Kyllä me järjellä tiedämme kaikki vastaukset, mutta tunnetasolla tunnemme että meitä kohtaan on olemassa suurta vääryttä kun meitä ei hyväksytä parisuhteisiin. Tämä on siis tunnetason ongelma, järjellä noissa pointeissa on järkeä, mutta kun tämä on tunnekysymys. Me haluamme rakkautta.
En tiedä Yv;stä, mutta itselläni rakkausujoiteeni on syynä huono itsetunto koulukiusaamisen takia sekä epäonnistunut ura yritelmä. En elä normaalia elämää enkä tähän naista uskalla tuoda. Minulla on aito syy sille miksi koen häpeää itseni puolesta. Se on sairaus. Minut ollaan ehdollistettu tiettyihin pelkoihin ja siksi syön lääkkeitä. Lääkkeet ovat syrjäyttäneet minut seksuaalisena olentona, koska libidoni on heikko. Syön lääkkeitä koska minun pitää hoitaa pelkotilojani ja sitä että jäin yksin ilman naista.
Toisaalta en ole epätoivoinen, koska nautin yksinolosta nykyään. Joskus vaan joku ärsyke "rikkoo rauhan" eli tulee hinku päästä suhteeseen ,mutta todennäköistä se on minulle ehkä 40 vuoden päästä kun naisten vaatimukset ovat sopivat, jotta minä mahdun sekaan :) Minussa on ihmisenä monta loistavaa ominaisuutta, mutta pari päätekijää syrjäyttävät minut toistaiseksi parisuhdemarkkinoilta. Koemme siis häpeää omasta itsestämme miehenä, yksilönä ja yhteiskunnan osana ja siksi olemme estyneitä tekemään aloitteita naisille. Jos olisin terve ja työllistetty niin olisin varmasti joka viikonloppu jahtaamassa misuja. Mutta sitten toisaalta en olisi tavannut niin hienoja tyyppejä joiden kanssa nyt vietän aikaa :) Ja minulla ei olisi aikaa taiteisiin ja kirjoittamiseen, jos olisin suhteessa :D"Olen huomannut pari asiaa. Sinun tavallasi ajattelee usein jo parisuhteissa olevat miehet tai miehet, jotka tietävät että ovat kuumaa kamaa parisuhdemarkkinoilla."
En ole kumpikaan noista, koska kiinnostuneita oi ole ollut. Osaatko kuvailla, miten koet minut tuollaiseksi?
Joo, olemme sairaita. Mun kohdallani mm. ujous, estyneisyys ja huono itsetunto sairastutti minut. En ollut vielä lapsena näin mielitautinen. Lapsena en kokenut ahdistusta, vaan se tuli aikuisena. Lapsen elämä on leikkimistä ja se ilo tulee siitä. "Lapsi on terve kun se leikkii". Ehkä aikuinen on terve kun se kykenee tekemään työtä ja rakastamaan. Olen vailla rakkautta ja siksi olen niin rajoittunut. Rakkaudettomuus heijastuu myös työkykyyn. Olen kansantaloudenkin kannalta yksi heikko lenkki. Yksin ei ole hyvä olla, ja se näkyy, ja saa näkyäkin!
Minullakin on paljon pelkoja, joiden vuoksi minulle on annettu lääkkeet. Eivät ne korjaa tilannetta, vaan helpottavat oireita latistamalla tunteita. Ne toimivat kuin särkylääke: Laskevat kuumetta, mutteivat juurikaan nopeuta tervehtymistä. - jaaaaaaaaaaaaaa
Yleinen vuodattaja kirjoitti:
"Olen huomannut pari asiaa. Sinun tavallasi ajattelee usein jo parisuhteissa olevat miehet tai miehet, jotka tietävät että ovat kuumaa kamaa parisuhdemarkkinoilla."
En ole kumpikaan noista, koska kiinnostuneita oi ole ollut. Osaatko kuvailla, miten koet minut tuollaiseksi?
Joo, olemme sairaita. Mun kohdallani mm. ujous, estyneisyys ja huono itsetunto sairastutti minut. En ollut vielä lapsena näin mielitautinen. Lapsena en kokenut ahdistusta, vaan se tuli aikuisena. Lapsen elämä on leikkimistä ja se ilo tulee siitä. "Lapsi on terve kun se leikkii". Ehkä aikuinen on terve kun se kykenee tekemään työtä ja rakastamaan. Olen vailla rakkautta ja siksi olen niin rajoittunut. Rakkaudettomuus heijastuu myös työkykyyn. Olen kansantaloudenkin kannalta yksi heikko lenkki. Yksin ei ole hyvä olla, ja se näkyy, ja saa näkyäkin!
Minullakin on paljon pelkoja, joiden vuoksi minulle on annettu lääkkeet. Eivät ne korjaa tilannetta, vaan helpottavat oireita latistamalla tunteita. Ne toimivat kuin särkylääke: Laskevat kuumetta, mutteivat juurikaan nopeuta tervehtymistä.Krusader ja Yv, vaikutatte mielestäni melko älykkäiltä tyypeiltä. Älykkyys on myös voimavara, kun yritetään päästä yli mielenterveysongelmista. Teillä on mielestäni erittäin paljon negatiivisia uskomuksia itsestänne ja toisaalta teillä voi ehkä olla tietynlainen kuvitelma parisuhteesta, joka sekin voi olla epärealistinen.
En tykkää tuosta asenteesta, että EN OLE MITÄÄN ELLEI MINULLA OLE KUMPPANIA! Minun mielestäni tuo ei ole totta. Ihminen on myös paljon yksin! Käyttäkää aikaanne hyväksi yksinäisyydessänne ja yrittäkää kasvaa ulos ongelmistanne -Ajattelemalla, tekemällä. Lääkkeet eivät ole aina ratkaisu. (Tuo käsky saattoi vituttaa, mutta ongelmat eivät katoa itsestään. Ne eivät katoa, jos velloo omissa negatiivisissa uskomuksissaan ja ajatuksissaan.) Asioihin tehdään muutos nimenomaan toiminnassa, tässä tapauksessa mielen tasolla. Varmasti löydätte itsestänne jostain sisältä jotain voimavaroja, jotka voivat toimia apuna!
Itse olen ujo, ahdistunut ja hyvin neuroottinen ihminen. Olen joutunut elämään perheessä, jossa asiat olivat hyvinkin päin helvettiä. Molemmat vanhemmat vakavasti mielenterveyshäiriöisiä, minkä johdosta olen saanut traumoja. En ole koskaan käynyt terapiassa. Lääkkeitä en ole syönyt. Itse olen saanut laskettua ahdistuksen tasoani tekemällä työtä ajatuksellisesti. Oikeasti pohtinut itseäni. Olen löytänyt itsestäni voimavaroja, joita olen kehittänyt. Pakottanut itseni tilanteisiin.
Kaikki ihmiset eivät ajattele teistä samoin miten te ajattelette itsestänne! Ihmisten mieli ei ole sama.
Itse olen 20-vuotias. Ei mitään seurustelusuhteita takana... Tämä ei ole masentanut minua, eikä ahdistanut. Koska tiedän, että ihminen on jotain myös yksin. Olen kyllä vielä melko nuori, joten ajatukset voiva muuttua jne.. Mutta sen olen huomannut ympäriltäni, että kaikki hinkuvat väkipakolla suhteeseen.. Miksi yksinjäämisen pelko on niin suuri?
Oikeasti, jotenkin arvostan teitä, kun ette juokse sliippattuina baarissa. Minusta se on oksettavaa, ja kertoo siitä, että ihminen elää vaistojensa mukaan, ja ei kehity mielen tasolla. - Emmää jaksa
jaaaaaaaaaaaaaa kirjoitti:
Krusader ja Yv, vaikutatte mielestäni melko älykkäiltä tyypeiltä. Älykkyys on myös voimavara, kun yritetään päästä yli mielenterveysongelmista. Teillä on mielestäni erittäin paljon negatiivisia uskomuksia itsestänne ja toisaalta teillä voi ehkä olla tietynlainen kuvitelma parisuhteesta, joka sekin voi olla epärealistinen.
En tykkää tuosta asenteesta, että EN OLE MITÄÄN ELLEI MINULLA OLE KUMPPANIA! Minun mielestäni tuo ei ole totta. Ihminen on myös paljon yksin! Käyttäkää aikaanne hyväksi yksinäisyydessänne ja yrittäkää kasvaa ulos ongelmistanne -Ajattelemalla, tekemällä. Lääkkeet eivät ole aina ratkaisu. (Tuo käsky saattoi vituttaa, mutta ongelmat eivät katoa itsestään. Ne eivät katoa, jos velloo omissa negatiivisissa uskomuksissaan ja ajatuksissaan.) Asioihin tehdään muutos nimenomaan toiminnassa, tässä tapauksessa mielen tasolla. Varmasti löydätte itsestänne jostain sisältä jotain voimavaroja, jotka voivat toimia apuna!
Itse olen ujo, ahdistunut ja hyvin neuroottinen ihminen. Olen joutunut elämään perheessä, jossa asiat olivat hyvinkin päin helvettiä. Molemmat vanhemmat vakavasti mielenterveyshäiriöisiä, minkä johdosta olen saanut traumoja. En ole koskaan käynyt terapiassa. Lääkkeitä en ole syönyt. Itse olen saanut laskettua ahdistuksen tasoani tekemällä työtä ajatuksellisesti. Oikeasti pohtinut itseäni. Olen löytänyt itsestäni voimavaroja, joita olen kehittänyt. Pakottanut itseni tilanteisiin.
Kaikki ihmiset eivät ajattele teistä samoin miten te ajattelette itsestänne! Ihmisten mieli ei ole sama.
Itse olen 20-vuotias. Ei mitään seurustelusuhteita takana... Tämä ei ole masentanut minua, eikä ahdistanut. Koska tiedän, että ihminen on jotain myös yksin. Olen kyllä vielä melko nuori, joten ajatukset voiva muuttua jne.. Mutta sen olen huomannut ympäriltäni, että kaikki hinkuvat väkipakolla suhteeseen.. Miksi yksinjäämisen pelko on niin suuri?
Oikeasti, jotenkin arvostan teitä, kun ette juokse sliippattuina baarissa. Minusta se on oksettavaa, ja kertoo siitä, että ihminen elää vaistojensa mukaan, ja ei kehity mielen tasolla.Voi )(!%&%¤#"#¤!=?)()8^^¨^(|)!!!
- Wet sand
jaaaaaaaaaaaaaa kirjoitti:
Krusader ja Yv, vaikutatte mielestäni melko älykkäiltä tyypeiltä. Älykkyys on myös voimavara, kun yritetään päästä yli mielenterveysongelmista. Teillä on mielestäni erittäin paljon negatiivisia uskomuksia itsestänne ja toisaalta teillä voi ehkä olla tietynlainen kuvitelma parisuhteesta, joka sekin voi olla epärealistinen.
En tykkää tuosta asenteesta, että EN OLE MITÄÄN ELLEI MINULLA OLE KUMPPANIA! Minun mielestäni tuo ei ole totta. Ihminen on myös paljon yksin! Käyttäkää aikaanne hyväksi yksinäisyydessänne ja yrittäkää kasvaa ulos ongelmistanne -Ajattelemalla, tekemällä. Lääkkeet eivät ole aina ratkaisu. (Tuo käsky saattoi vituttaa, mutta ongelmat eivät katoa itsestään. Ne eivät katoa, jos velloo omissa negatiivisissa uskomuksissaan ja ajatuksissaan.) Asioihin tehdään muutos nimenomaan toiminnassa, tässä tapauksessa mielen tasolla. Varmasti löydätte itsestänne jostain sisältä jotain voimavaroja, jotka voivat toimia apuna!
Itse olen ujo, ahdistunut ja hyvin neuroottinen ihminen. Olen joutunut elämään perheessä, jossa asiat olivat hyvinkin päin helvettiä. Molemmat vanhemmat vakavasti mielenterveyshäiriöisiä, minkä johdosta olen saanut traumoja. En ole koskaan käynyt terapiassa. Lääkkeitä en ole syönyt. Itse olen saanut laskettua ahdistuksen tasoani tekemällä työtä ajatuksellisesti. Oikeasti pohtinut itseäni. Olen löytänyt itsestäni voimavaroja, joita olen kehittänyt. Pakottanut itseni tilanteisiin.
Kaikki ihmiset eivät ajattele teistä samoin miten te ajattelette itsestänne! Ihmisten mieli ei ole sama.
Itse olen 20-vuotias. Ei mitään seurustelusuhteita takana... Tämä ei ole masentanut minua, eikä ahdistanut. Koska tiedän, että ihminen on jotain myös yksin. Olen kyllä vielä melko nuori, joten ajatukset voiva muuttua jne.. Mutta sen olen huomannut ympäriltäni, että kaikki hinkuvat väkipakolla suhteeseen.. Miksi yksinjäämisen pelko on niin suuri?
Oikeasti, jotenkin arvostan teitä, kun ette juokse sliippattuina baarissa. Minusta se on oksettavaa, ja kertoo siitä, että ihminen elää vaistojensa mukaan, ja ei kehity mielen tasolla."Itse olen 20-vuotias. Ei mitään seurustelusuhteita takana... Tämä ei ole masentanut minua, eikä ahdistanut. Koska tiedän, että ihminen on jotain myös yksin. Olen kyllä vielä melko nuori, joten ajatukset voiva muuttua jne.. Mutta sen olen huomannut ympäriltäni, että kaikki hinkuvat väkipakolla suhteeseen.. Miksi yksinjäämisen pelko on niin suuri?
Oikeasti, jotenkin arvostan teitä, kun ette juokse sliippattuina baarissa. Minusta se on oksettavaa, ja kertoo siitä, että ihminen elää vaistojensa mukaan, ja ei kehity mielen tasolla."
Ei mullakaan viela mitaan hinkuja ollut 20 vuotiaana. Mutta nyt kun ikaa on kohta jo 24 niin on ruvennu aatteleen etta olis kiva edes kerran seurustella. Etkohan pian itekkin huomaa...
Heh. Noi sun pari viimesta lausetta...heh. Kaikki me vaistojemme mukaan eletaan, elaimiahan olemme. Meilla jotka baareissa ei viihdyta on kuitenkin erinaiset syymme tahan kaytokseen... - /törttö/
jaaaaaaaaaaaaaa kirjoitti:
Krusader ja Yv, vaikutatte mielestäni melko älykkäiltä tyypeiltä. Älykkyys on myös voimavara, kun yritetään päästä yli mielenterveysongelmista. Teillä on mielestäni erittäin paljon negatiivisia uskomuksia itsestänne ja toisaalta teillä voi ehkä olla tietynlainen kuvitelma parisuhteesta, joka sekin voi olla epärealistinen.
En tykkää tuosta asenteesta, että EN OLE MITÄÄN ELLEI MINULLA OLE KUMPPANIA! Minun mielestäni tuo ei ole totta. Ihminen on myös paljon yksin! Käyttäkää aikaanne hyväksi yksinäisyydessänne ja yrittäkää kasvaa ulos ongelmistanne -Ajattelemalla, tekemällä. Lääkkeet eivät ole aina ratkaisu. (Tuo käsky saattoi vituttaa, mutta ongelmat eivät katoa itsestään. Ne eivät katoa, jos velloo omissa negatiivisissa uskomuksissaan ja ajatuksissaan.) Asioihin tehdään muutos nimenomaan toiminnassa, tässä tapauksessa mielen tasolla. Varmasti löydätte itsestänne jostain sisältä jotain voimavaroja, jotka voivat toimia apuna!
Itse olen ujo, ahdistunut ja hyvin neuroottinen ihminen. Olen joutunut elämään perheessä, jossa asiat olivat hyvinkin päin helvettiä. Molemmat vanhemmat vakavasti mielenterveyshäiriöisiä, minkä johdosta olen saanut traumoja. En ole koskaan käynyt terapiassa. Lääkkeitä en ole syönyt. Itse olen saanut laskettua ahdistuksen tasoani tekemällä työtä ajatuksellisesti. Oikeasti pohtinut itseäni. Olen löytänyt itsestäni voimavaroja, joita olen kehittänyt. Pakottanut itseni tilanteisiin.
Kaikki ihmiset eivät ajattele teistä samoin miten te ajattelette itsestänne! Ihmisten mieli ei ole sama.
Itse olen 20-vuotias. Ei mitään seurustelusuhteita takana... Tämä ei ole masentanut minua, eikä ahdistanut. Koska tiedän, että ihminen on jotain myös yksin. Olen kyllä vielä melko nuori, joten ajatukset voiva muuttua jne.. Mutta sen olen huomannut ympäriltäni, että kaikki hinkuvat väkipakolla suhteeseen.. Miksi yksinjäämisen pelko on niin suuri?
Oikeasti, jotenkin arvostan teitä, kun ette juokse sliippattuina baarissa. Minusta se on oksettavaa, ja kertoo siitä, että ihminen elää vaistojensa mukaan, ja ei kehity mielen tasolla.Itse olen 35-vuotias ja seurustelusuhteita pyöreät nolla. Minut on torjuttu kymmeniä ellei satoja kertoja. Itsetuntoa ei juurikaan ole ja laittaahan se kysymään itseltään mitä järkeä tässä elämässä on. Luin yhdeltä itsemurhasivulta tapoja päättää päivänsä joita oli varmaan pari sataa. Osa oli kirjoitettu aikas hauskasti ja useissa todettiin että lähtö olisi mahtava, mutta ei realiststa toteuttaa. Naureskelin näille kuvauksille ja päätin olla tekemättä itsemurhaa vaikka ns. porteilla käytiin. Irwinillä on laulu 'eletään vaan vaikka piruuttaan' http://www.youtube.com/watch?v=IuTUMD-WzlM jossa kansantaiteilija kiteyttää sen mitä varten täällä oikein ollaan. Yksinäisyyskin on elämänkokemus josta kaikilla ei ole mitään hajua. Mistäkö löysin elämälleni sitten tarkoitusta? Vaikka minulla ei ole suhdetta niin silti tiedän miten ihmisten pitää toisiaan kohdella ja ystäväni kysyvätkin minulta neuvoja miten tulisi ongelmien tullessa vastaan toimia. Yksinäisyys antaa ihan uuden perspektiivin tarkistella kuinka mies ja nainen parisuhteessa toimivat. Minua kuunnellaan ja arvostetaan ystävieni keskuudessa ja se riittää minulle syyksi jatkaa elämää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi892761On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole622645Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.712601Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä952551Tytti Tuppurainen: Suomen pakolaiskiintiö pitäisi nostaa 10 000 vuodessa
asia on faktaa, noin Tytti sanoi aiemmin. Kun taas Orpon hallitusohjelman mukaisesti Suomen pakolaiskiintiö on pudotettu892085Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl502012Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma1411866Joskus tulee niin
Yksinäinen olo. Ei ole tarpeeksi ihmisiä elämässä, jotka tuntuisivat välitttävän aidosti. Jos mä ny saisin sairaskohtauk581617Mitä tapahtui?
Mitä tapahtui keskiviikkoiltana kun oli paljon hälytysajoneuvoja ja mediheli?171518Julkista rahaa ei tule antaa senttiäkään yksityisille yrityksille
Julkinen raha on meidän yhteistä rahaa, ja se raha on tarkoitettu yhteiseen käyttöön, kuten esimerkiksi tuottamaan palve361485