Hei vaan kaikille,
Pääsin vähän aikaa sitten opiskelemaan hyvin kiintoisaa alaa. Opiskelujen alussa kuvittelin että valmistumisen jälkeen työskentelisin mieluisissa ja vaativissa tehtävissä. Saisin loistavaa palkkaa ja elämä olisi yhtä juhlaa.
Sitten eräänä aamuna heräsin täysin uusissa mietteissä : mitä järkeä valmistautua huipputason tehtäviin? Päivät venyisivät helposti yli 10-tuntisiksi eikä vapaa-aikaa jäisi juuri ollenkaan. Saisin varmaan rahaa ihan mukavasti mutta se ei korvaa menetettyä aikaa perheen ja ystävien parissa. Eläisin hyvin robottimaista elämää päivästä toiseen. Hyvä huomata sitten 70-vuoden ikäisenä että "tässäkös tämä elämäni nyt sitten olikin".
Elämäni on tällä hetkellä erittän mukavaa. En tarvitse paljoa rahaa. Saan viettää hienoa aikaa opiskelukavereiden kanssa ja meillä on melkein joka päivä tosi hauskaa.
Melkein joka viikonloppu (ja usein myös keskellä viikkoa) on erilaisia juhlia tai urheiluaktiviteetteja joihin voi osallistua. Lisäksi on olemassa kolmaskin syy: opiskellessani en ole vastuussa minkään yrityksen taloudellisesta tilasta / toiminnasta eikä minun tarvitse kantaa tämän takia suurta stressitaakkaa.
Elän siis nykyhetkessä eikä minulla ole mikään kiire edetä seuraavaan pisteen (valmistuminen --> oma talo / perhe).
Valmistumisen jälkeen elämäni muuttuisikin huonompaan suuntaan:
- suurin syy: kaveripiiri pienentyisi huomattavasti (ei enää oikeutta osallistua opiskelijatapahtumiin / opiskelukaverit muuttavat muualle töihin / vaikea saada muista paikoista niin helposti tuttavuuksia)
- työpäivät saattavat venyä jopa yli 10 h pituisiksi ja tämän jälkeen mahdollisesti kotiaskarien kimppuun. Lepäämisen sijasta stressaisin seuraavasta päivästä ja seminaarista (olisin työn orja)
- saisin ostettua työstä tienatuilla rahoilla mm. auton tai uuden asunnon... mutta mitä ihmettä minä näillä tekisin? Materia ei tuo minulle onnea, vaan toisten ihmisten seura
- vastuullisuutta tulisi enemmän (ei enää oikeutta opiskelijamaiseen hullutteluun / akateemiseen vapauteen)
Näiden syiden takia en saa kannustettua itseäni opiskelemaan tehokkaasti saatika valmistumaan (edessä olisi kurja tulevaisuus).
Mikä siis neuvoksi? Haluaisin kantaa oman korteni kekoon yhteiskunnan puolesta mutta en näe siihen mitään järjellistä perustetta. Motivaationi opiskeluun alkaa lähestyä 0:llaa.
34 Vastausta
1 803 Lukukertaa
ootko pimee
Miksi suret, ethän ole välmistunutkaa, ei ole työpaikkaa, ei ole ihan itsellään selvää, ne pitkät päivät ja vakinaiset työt vaikka olisit kuinka pätevä. Elämään pitää elää tässä ja nyt, ei jossakin tuntemattomassa.Tietysti tämä on , jos opinnut ei suju.
Herää!
Ne unelmat isopalkkaisista duuneista ja pitkistä päivistä on usein pelkkää koulun opojen huuhaata.Todellisuudessa vaikeat ajat saattavat olla edessä. Tuhansia hakemuksia, satoja haastatteluja, pätkätöitä, muuttoja eri puolelle Suomen. Ylipäätänsä kova työ että saa työpaikan ja vielä kovempi työ että siellä pääsisi etenemään assarin hommista ylöspäin. Koulutodistus ilman työkokemusta (siis valmistumisen jälkeistä) ja olet pelkkä harjoittelija.
Hyvän työpaikan mukana tulee työkaverit, on aikaa harrastaa ja tavata ystäviä töiden jälkeen koska ei illat mene tenttikirjoja lukiessa. Pitkistä työpäivistä, 10h ei minusta ole mitään ihmeellistä, kunhan ei ota töitä kotiin.
Älä kanna huolta
Sun asenteella ei tarvi huolehtia vaativasta työstä. Elämä on jo aika pala sulle sinällään. Huolehdi päivä kerrallaan ja ota terapeutti jos liika raskaaksi käy. Kunhan pidät huolen ettet ole noine mietteinesi elätettävien listalla mielenterveyskuntoutujana, hyvät eväät siihenkin suuntaan sulla ilmassa on.Kaikki aikanaan
Nauti vielä vapaudestasi hyvällä omalla tunnolla. On hyvin yleistä, että valmistumisen pelko iskee opintojen loppusuoralla. Omalla kohdalla oli sama juttu. Nyt olen ollut työelämässä jo 16 vuotta. Työssä olossa on kivaa se, ettei tarvitse niitä tenttikirjoja enää illalla lueskella. Itse pystyy kyllä aika paljon vaikuttamaan siihen, että jäävätkö työt työpaikalle vai tulevatko illalla kotiin, kun työpaikan oven sulkee. Itse olen pitänyt aika tarkkaan rajaa, etten kanna töitä kotiin. Opiskelijaelämä kestää aikansa ja sitten yksi ja toinen valmistuu ja siirtyy elämässä eteenpäin. Osaan yhteydet säilyy, osaan ei. Uusia ihmisiä tulee elämään koko ajan. Ei elämä pääty siihen, kun valmistuu ;-) Itse koin sitten lopulta hyvin helpottavana tunteena, kun sain gradun tehtyä ja paprut käteen. Vapautta sekin!* Pitkiä päiviä ei ole pakko tehdä. Oli alasi mikä tahansa on sillä varmasti enemmän ja vähemmän vaativia tehtäviä ja työpaikkoja.
* Myös vastuun määrä vaihtelee töissä, voithan hakeutua paikkaan jossa saat tehdä helpompia hommia.
* Työelämässä on oikeasti paljon enemmän vapaa-aikaa kuin opiskellessa - ei tenttiin lukuja, kotitehtäviä, iltakursseja, viikonloppu- ja kesätöitä...
* Materia ei tuo onnea, muta hyvällä palkalla on paljon helpompi elää. Ei sinun tarvitse tuhlata materiaan jos et halua, voithan vaikka matkustella, järjestää ystävillesi juhlia, lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen... Ja jos tähtäät helpompiin hommiin, ei ylimääräisestä rahasta todennäköisesti tule ongelmaa ;).
Ja ainahan voit hakeutua oman laitoksesi henkilökuntaan, jolloin varmasti saat ainakin pienen palkan ja kosketuksesi opiskelijaelämään säilyy ;). Uskon kuitenkin että suurin ongelmasi on se, että uskot oppilaitoksen ja median propagandaa - ei se työelämä oikeasti niin hankalaa ole, eikä ketään tulla pakottamaan isopalkkaiseksi vastuulliseksi johtajaksi.
mikä veto!
"Ja ainahan voit hakeutua oman laitoksesi henkilökuntaan, jolloin varmasti saat ainakin pienen palkan ja kosketuksesi opiskelijaelämään säilyy ;)"Ja ainahan voit suunnitella muutakin lähes irrationaalista.
Hoitoon äkkiä
MENE ÄKKIÄ HOITOON HYVÄ IHMINEN !!!realiteetit
Jäät vanhaksi väsyneeksi N:n vuoden opiskelijaksi joka on yleinen vitsi uusien opiskelijoiden keskuudessa. Kaverisi hankkivat asunnot, vaimon ja perheen eikä niillä ole aikaa sinun kanssa enää juhlia. Niin se homma toimii - aika kuluu ja tilanteet sen mukana.,.Turhaan
stressailet. Itte kävin ammattikorkeakoulun ja yliopiston. Tämän lisäksi vielä pari työvoimakoulutusta. Valmistumisesta kohta jo 6 vuotta, eikä vieläkään vakiduunia. Muutama lyhyt pätkäduuni. Viimeiseen 2,5 vuoteen en ole edes päässyt enää haastatteluun. Vapaa-aikaa on kyllä piisannut, mutta pidemmän päälle todella turhauttavaa.Koulusta erilaisiin töihin
Joitakin mietteitä sinulle, asioilla on niin monia puolia.Koulutus ei johda vain tietynlaiseen työhön. Voit valmistumisen jälkeen päättää, millaista työtä ryhdyt tekemään. Tietysti rajat asettaa se, mitä on tarjolla. Sitten rajoja synnytät sinä itse,näet ympärilläsi tietynlaisen mahdollisuuksien maailman. Se vaikuttaa nyt aika kapealta. Mielestäsi valmistumisen jälkeen pitäisi pyrkiä ja päästä arvostettuun, hyväpalkkaiseen työhön, jossa työtunnit venyvät vaikkapa 10 tuntiin per päivä. Ja ehkäpä myös lähipiirisi ajattelee näin ja omalla esimerkillään on luonut kuvan siitä, millainen työura on arvostettavaa ja hyväksyttävää.
Voit kuitenkin valita myös toisin, hiukan vähemmän kuormittavan työn. Sitä ei ehkä arvosteta niin paljon, mutta se voisi olla sinulle oikea työ. Mutta koska uskot, että sellainen valinta ei käy, voisit tuntea itsesi alamittaiseksi ja vähempiarvoiseksi uratykkiystäviesi seurassa. Aika monella on samanlainen tilanne, mutta monet myös jossain elämänsä vaiheessa alkavat elää elämää, jota oikeasti haluavat elää. Monet ovat tyytyväisiä uuteen valintaansa.
Toisaalta elät nyt mukavaa opiskelijaelämää. Tuntuu siltäkin, että ala ja aineet, joita opiskelet, kiinnostavat sinua. Tämänhetkinen elämäsi tuntuu ihanalta, etkä haluaisi juuri nyt luopua sellaisesta. Toisaalta saattaa olla, että jonkun vuoden kuluttua haluatkin laittaa itsesi likoon myös työelämässä. Ja voithan olla silloin niin vahva, että osaat laittaa rajoja työhön omistautumiselle myös vaativassa työssä. Valinta on aina myös sinun. Uskon että löydät oikean tien.
Ihmiset opiskelevat siksi, että saisivat työpaikan ja voisivat itse elättää itsensä.
Haluat sevästikkin vain elää huoletonta elämää valtion kustannuksella ja bilettää.
Veikkaan että sinusta tulee valmistumisen jälkeen alkoholisti ja sen jälkeen työtön valtion kustantama ääliö!
Voi ressukkaa!
Juuri sinunlaisten takia suomalaiset valmistuvat ja ovat työvoimasta pois EU-maista myöhemmin. Muualla mennään eikä meinata, uskotaan asioihin ja tulevaisuuteen!Opiskellaan mahdollisimman pian valmiiksi ja painutaan työelämään!Suomalainen nynny opiskelee mieluummin eläkkeeseen asti ja tekee kaikkensa ettei tarvitsisi mennä töihin ja silti saisi toimeentulonsa muiden verovaroista eli yhteiskunnalta.
Nuorta suomalaista on esim. turha yrittää töihin marjametsään tai paskahommiin. Töitä kuitenkin on "pilvin pimein", jos vain viitsii tehdä muuta kuin opiskella.
Palaa lastentarhaan
Kylläpäs oli lapsellista tekstiä. Jos ei huvita opiskella, mene töihin ja luovuta opiskelupaikkasi jolle kulle, joka haluaa opiskella.Mistä olet keksinyt nuo 10 tuntiset työpäivät ja seuraavan päivän seminaarit? Mihin ihmeen ammattiin olet muka valmistumassa?
Et taida ollenkaan ymmärtää, mitä akateeminen vapaus tarkoittaa. Se ei suinkaan tarkoita oikeutta bilettää opiskelijapirskeissä vaan jotain ihan muuta. Keksitkö mitä?
Jos et halua kantaa korttasi yhteiskunnan kekoon, olet sitten varmaan valmis luopumaan kaikista yhteiskunnan sinulle tarjoamasta palvelusita, tuista, korvauksista yms. Ei sairaanhoitoa, ei yhteiskunnan tukiverkkoa, ei julkisia palveluja jne. Ne opiskelijaedutkin maksaa yhteiskunta eli me, jotka teemme työtä ja maksamme veroja. Ja kenen kuvittelet maksavan aikanaan eläkkeesi?
Varoituksen sana. Ei ole kiva bilettää enää 10 vuoden kuluttua opiskelijaporukassa, joka on kolmanneksen sinua nuorempi kun kaikki nykyiset kaverisi ovat valmistuneet, perustaneet perheen, hankkineet kodin ja matkustelevat lomillaan. Siinä sitten rantapummina ruikutat, että ei oo kivaa.
Sitä saa mitä tilaa.
Tuttu tunne
Hyvinkin tuoreessa muistissa on tuo tunne, ettei haluais ikinä valmistua, vaan pysyä aina huolettomana opiskelijana. Itse valmistuin viime keväänä (tosin jo toiseen ammattiin ammatikoulusta). Opiskelujen alussa elämä oli tosi helppoa, koska vaikka rahaa ei ollutkaan, niin ainakin oli varmuus siitä, että mitä tulen tekemään seuraavat kolme vuotta. Opintojen loppupuolella iski paniikki - kohta tämä ihana aika loppuu, kaverit lähtevät eri suuntiin ja epävarmuus tulevasta alkaa.Järjellä, kun ajattelin, niin vaikka mun opiskelut oliski venyneet, niin eihän se silti olis ollu sama juttu. Ne opiskelukaverit, joista tässä vaiheessa oli tullut jo ystäviä, olisivat silti jatkaneet eri suuntiin eikä se koulu olis ollu sama ilman niitä ihmisiä. Järjellä ajattelusta huolimatta ahdisti ajatus siitä, että opiskelu loppuu ja nyt kun koulut ovat taas alkaneet, mulla on älytön ikävä takasin.
Sain juuri töitä ja pelottaa aikalailla alottaa taas uutta, mutta minkäs sille voi, en voi saada enää takasin sitä mikä oli, joten on pakko katsoa eteenpäin. Opiskelukavereihin pidän yhteyttä viikottain ja varmaan uusiakin ihmisiä tulee mun elämään.
Kuten joku jo totesi, niin eihän sun oo pakko hakea valmistumisen jälkeen sellasia töitä, joissa on sun mielestä liikaa vastuuta. Voithan alottaa jostain helpommasta ja sitten edetä siitä, jos haluat. Ja kyllä ne opiskelukaveri juhlii (ja harrastaa) aina välillä vielä valmistumisen jälkeenkin (elämäntilanteesta riippuen). Pidät vaan yhteyttä niihin kavereihin, niin ei ne ainakaan kaikki mihinkään katoa.
jeps
Juuri näiden reppanoiden takia sosiaalitukia pitäisi leikata rajusti. Ihmiset oiekasti tänä päivänä pitävät työtä asiana, jonka välttäminen on hyvä juttu. Vaikka se muillekin on ikävä paha, näille herran tertuille se on tullut "vääryydeksi", eikä se enää ole VÄLTTÄMÄTÖN paha. Siis jotenkin ajatellaan ihan luontaisesti, että työ on niin ikävä PUOLIvelvoitte, jota ei pitäisi joutua tekemään.Sitten muut maksavat tällaisten idioottien elämisen noissa unelmissaan. Näiden tampioiden tullisi jo hiljalleen joutua itse kokemaan, että JOKAISEN heidän käyttämänsä euron eteen on aina JOKU tehnyt niitä töitä. Ainoa oikeudenmukainen tapa laittaa ihmiset tajuamaan tämä, on lopettaa turhanpäiväiset sossutuet. Rahat niille, jotka sen tekevätkin.
Itsehän kyllästyin näinde reppanoiden elättämiseen ja muutin maahan, jossa sentään huomaa elintasoerot niiden välillä, jotka tekevät elantonsa itse ja jotka peesaa noine ideologioineen toisten perässä.
Suomi on menetetty maa. Jokaisen itseään kunnioittavan kannattaa jättää uppoava laiva, ennen kuin se on kokonaan veden alla! Siellä joudutte vain elättämään noita luusereita, kunnes homma käy niin kalliiksi, että koko homma romahtaa.
Ota kiinni...
Catch the Vision!Olen toiminut yli 20 vuotta aikuisten ammatinopettajana ja suunnittelijana Opeturministeriössäkin, sekä kehittänyt itseäni mm lukien, kuunnellen ja katsellen menestyneitä.
Kiinostavaa se huomata, mitä eriaista tekevät menestyneet ihmiset. Siitäkin ON olemassa oikeaa tutkittua tietoa. Kunhan vain oatamme opiksemme. Miksi tehdä samat virheet, jotka "kaikki muutkin" tekevät?
Me ihmiset olemme mestareita torppaamaan läheistemme Unelmat! Dream Brokers.
Eräs menestynyt sen sanoi ja taitaa olla muuallakin julki lausuttu miten menestyjäksi prosessi kulkee:
Ensin ivanaurua: "tuosta ei tuu mittään! Sitten jyrkkä vastustutus: "MINÄ en ainakaan ikinä tuommosta!!" lopuksi kuitenkin hyväksytään itsestään selvyytenä!
Toinen menestynyt kertoo, että tyhmä, ken ei virheistään opi, mutta viisas oppii toisten virheistä!
Kumpaa siis uskot: Häntä kenellä OMAA kokemusta itse tehtynä, vai "huoltoaseman Pajatson peljaajaa, jolla kyllä "warma Mielipide" - jokaisesta asiasta?
Toimeentuloa ja työtä, tekemistä - hyvinkin ansaitsevaa on suorastaan Tarjolla! Tartu vain visioon, ota selvää mitä on tarjolla. Kotisoffalle menestymistä ei tuoda!
Lähtökohtasi on hyvä: Toisten ihmisten kanssa! Kukaan ei menesty yksin - mutta kun auttaa toisia - autetuksi tulee itsekin! Juuri siten!
Jos oikeesti haluat katsoa, mitä todella hyvää tarjolla, ota yhteyttä: kaleksi@sumi24.fi
Voitko jotain menettää, jos saat iformaatiota?
tuli vierhiä
tietenkin em viestissä email virheh heh. Helppo arvata, po suomi24.fiKunpa oppisin lukemaan kirjoittamani ennen lähettämistä... huooohh...
Elämältä putosi pohja
Onpa sullakin huolet.Sekä minä että mieheni olemme molemmat suorittaneet pari vuotta sitten korkeakoulututkinnon hyvin arvosanoin ja nyt olemme jo pitkään olleet työttömiä. Molemmat olemme todella mukavia ja aikaansaapia työkavereita, mutta kun ei. Töitä ei ole, eikä saa. Hanttihommiinkin olemme kuulemma ylikoulutettuja, vaikka molemmilla on myös kokemusta niistä opiskeluajoilta. Ja kun ei ole töitä, alkaa lähipiirikin suhtautumaan niin, että se on vain oma syymme. Niinpä eristäydymme koko ajan vaan enemmän, koska emme tunne ketään vastaavassa tilanteessa oleviakaan, joista saisimme edes vertaistukea. Ei jaksa enää toisten halveksuntaa ja omaa epävarmuutta tulevaisuudesta ja siitä miten ikänään selviämme edes opintolainoista. Entä jos terveys pettää, eikä ole rahaa edes kunnon sairaalahoitoihin. Vakuutuksia ei ole ollut varaa maksaa aikoihin.
Opintojen aikaan katse kävi aina tulevassa, työntäyteisissä päivissä ja ansiotuloissa jotka vihdoin 30-kymppisenä mahdollistaisivat oman asunnon hankinnan. Toisin kävi. Meni tulevaisuus ja ystävät siinä samalla.
Varo mitä toivot...
jospa...
ottaisit sinäkin yhdessä puolisosi kanssa yheyttä....edellä osoite...
Älä pelkää - et tule saamaan koulutustasi vastaavaa työpaikkaa!
Heti suuret luulot pois, et nimittäin tule saamaan koulutustasi vastaavaa työpaikkaa, varsinkaan jos olet nainen. Jos opiskelet akateemisella alalla, työttömyytesi on todennäköisempää, kun hyvän ja vakituisen työpaikan saanti. Tämä on todellisuutta Suomessa, vuonna 2010.Olemme ylikoulutettuja, joten todennäköisesti vietät työurasi erillaisissa pätkätöissä tai projekteissa, tai jäät aina hakijajonossa toiseksi ja kolmanneksi. Pari vuotta kun kuluu ilman oman alasi työpaikkaa, olet pois jo markkinoilta. Tämän jälkeen teet siivous- varasto- ja ravintolakeikkoja ja välillä olet työttömänä.
Ohje: hanki kattava tuttavaverkosto, jolla on suhteita alasi työpaikkoihin. Ainoastaan suhteilla saat töitä. Hanki nyt vielä opiskelija esim luottokortti, valmistumisen jälkeen et sitä enää saa ilman vakituista työpaikkaa. Matkusta ja ota opintoeduista ilo irti, jatkossa maksat kaikesta täyden hinnan.
Jos olet kaunis/komea, yritä löytää varakas puoliso ja jää kotiäidiksi/isäksi.
Suhteilla TYÖT
Hemmetin hyvä kommentti!Olen niin monesti itse todennut että jo yläasteikäisille pitäisi opon tuntien sijasta opettaa verkostoitumista ja itsensä tykö tekoa.
Suhteet on se, mikä niitä avoimia paikkoja tekee. Noin 80% kaveripiiristämme on saanut työpaikkansa suhteilla. Itselläni suhteiden kautta työllistyminen hiukan vaikeaa, koska on joutunut muuttamaan koko ikänsä pätkätöiden perässä. Näin jälkiviisaana voi todeta, että olisi pitänyt jämähtää omaan kotikaupunkiinsa ryyppäämään. Ehkä olisi töissä nyt.
Lue
keskiviikon Hesarista kulttuuripalstan Korhosen kirjoittama kolumni.Laitoin sen eilen facebookin, koska se oli terävästi kirjoitettu.
Nauti vielä!
Esim. ammattikorkeakoulusta ja yliopistolta valmistuu ihmisiä kuin liukuhihnalta. Miten sitten erotut niiden 1500-2000 muun hakijan joukosta. Mieti sitä?Ymmärrän.
Hei Ihmetyyppi!Ymmärrän hyvin mistä puhut. Tavallaan olen itse samassa tilanteessa kanssasi; kohta valmistumassa ja tulevaisuus mietityttää. Tärkeintä tilanteessasi olisi muistaa, että olet itse oman ELÄMÄSI toimitusjohtaja. Olet löytänyt itseäsi kiinnostavan alan, joka on jo hyvä lähtökohta. Se, kuinka koulutuksesi vaikuttaa tulevaisuuteesi, on täysin omissa käsissäsi. Mielestäni on hienoa, että olet havahtunut muihinkin elämän tärkeisiin asioihin, kuten läheisiin, vapaa-aikaan ja materian haalimisen turhuuteen. Priorisoimalla itselleen elämän arvoja on helpompi lähteä kohti tulevaisuutta. Eteenpäin on kuitenkin mentävä.
Tunnetusti kaikki uusi pelottaa, ja niin on tässä sinunkin tilanteessa. "Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Liian usein ihmiset jäävät tuijottamaan sulkeutunutta ovea, ja eivät nää mitä uuden oven takaa paljastuu". Sinun pitää tsempata itseäsi näkemään tulevaisuudessasi mahdollisuuksia, koska mitään muuta siellä ei olekaan.
Nyt vaan tsemppiä loppurutistukselle, jotta PÄÄSET (et joudu) avaamaan uuden oven elämässäsi!
No kuule
Ala kirjailijaksi. Sitä voi tehdä miten huvittaa. Nykyisin on myös etätöitä, että ei tarvii mennä työpaikalle.Minulle opiskeluaika oli kurjaa. Tytöt piirittivät, että meinasin tulla hulluksi siinä rallissa. Kun valmistuin,
elämä tasaantui. Tulivat lapset jne... Nyt olen onnellinen. Kirjoitin muuten yli kaksikymmentä kirjaa siinä
työn ohessa kaupallisilta kustantajilta. Se oli tarvittava pakopaikka ja yleensä paljon kivempaa kuin työ.
Heh..
On vähän kiire, joten en ehtinyt lukea kuin aloitusviestin.Mutta ei kannata ottaa stressiä siitä tässä vaiheessa. Käy vain opintosi loppuun ja ala sitten katselemaan työpaikkoja. Hyvä koulutus antaa yleensä mahdollisuuden hakeutua myös vähemmän stressaaviin työtehtäviin. Hyvällä tuurilla saat paikan, jossa voit itse vaikuttaa työaikaasi ja jos palkka on hyvä, niin sitähän olisi mukava tehdä vaikka sitten vähemmän tunneissa mitattuna. Stressin osalta ymmärrän kyllä yskän, mutta muista, että harvoin työyhteisössä kukaan on yksin vastuussa asioista. Ja jos onkin, vaikeisiin asioihin saa kyllä tukea ja apua tarvittaessa ympäriltä.
Lisäksi todettakoon, että yli 10-tuntisia päiviä ei kannata tässä vaiheessa kuitenkaan pelätä. Itse vaihdoin juuri työpaikkaa, ja olin oikein mielissäni kun työpäivät eivät olekaan kuin hivenen yli 10-tuntisia (joskin samalla vain neljänä päivänä, joka ei välttämättä ole hyvä juttu)! Aikaisemmin saatoin painaa yli 70 tuntia töitä viikossa, joka jo oikeasti tuntui siltä, että sitä elää vain työtä varten. Parhaimmillaan työpäivä on venynyt melkein vuorokauden mittaiseksi, ja sen rinnalla tuommoinen alle kellonympäryksen mittainen on yhtä juhlaa. Huonona päivänä ei tietysti, mutta noin yleisesti se on ihan kohtuullinen mitta päivälle sentään.
Mutta tsemppiä vain! Kyllähän se opiskeluelämästä työmaailmaan hyppäys saattaa olla kulttuurishokki, mutta hyvässä työpaikassa on kuitenkin helppo välillä jopa viihtyäkin.
hyviä pointteja
Kiitoksia jo tulleista viesteistä. Tästähän tulikin melkoinen keskustelu...Kirjoitin ehkä aloitusviestissä vähän tyhmästi: "sitten kun valmistun ja olen työelämässä..." joo ilmoitin vähän ylimielisesti että saan jonkun työpaikan. Se ei varmasti tule olemaan helppoa valmistumisen jälkeen. Pointtini tässä olikin että JOS sellaisen saisin, niin mitenkä elämäni muuttuisi. Te olette antaneet hyviä näkökulmia asiaan ja ajatusmaailmani onkin hiukan muuttunut.
Ainiin, en ainakaan omasta mielestäni ole mikään bilehile tai lusmuilija. Opintopisteitä tuli viime vuonna oikein mukavasti ja opinnot ovat ylipäätään hyvällä mallilla. Tulevaisuudessa haluaisin että mahdollisimman moni henkilö löytäisi itselleen sopivan työpaikan ja pääsisi haluamaansa tehtävään. Tämä on varmaan varsin naiivi mielipide mutta tahdon aidosti parantaa maamme työllisyystasoa!
Mutta... mistä tämä viestiketju oikein sai alkunsa?
Aloin miettimään minkä takia olen maailmassa, mikä minun merkitys on tälle yhteiskunnalle, mitkä asiat saavat minut onnelliseksi... mikä ylipäätään on elämän tarkoitus?
Jos en olisi ajatellut näitä asioita, eläisin varmaan hyvin putkimaista elämää. En halua että myöhemässä iässä tulisi seuraavanlaisia ajatuksia:"voi kunpa olisin sittenkin lähtenyt tuolle alalle" tai "olisinpa saanut viettää heidän kanssaan enemmän aikaa, nyt he ovat poissa".
elämä on
Noita mainitsemiasi ajatuksia ja katumisia tulee joka tapauksessa, teet mitä vaan. Joten anna mennä nyt kun opiskeluelämäkin vielä maistuu..Itse olen enemmänkin miettinyt sitä kannattaako näin mätää yhteiskuntaa tukea edes menemällä töihin. Töitähän voi aina tehdä muutenkin kuin perusnormien mukaisesti :)
Ymmärrän ettet halua valmistua
On edullista roikkua yliopiston kirjoilla ja saada halpoja aterioita sekä terveyspalveluita. Sellaiset edut loppuvat, kun valmistut.