Ero wanhemmalla iällä

Rauhallista yksinoloa on ollut, mutta sitähän hainkin.
Muutamaan mieheen olen tutustunut lähinnä harrastusten kautta (liikunta), ja ovat kyllä kiinnostustaan näyttäneet, mutta itse en ole sen kummemmin ollut kiinnostunut. Kaverilinjoilla pysytty.
Itselläni oli melkein 30v liitto takana ja viimeiset 10 vuotta meni pelkästään miehen rillutteluelämää ja pakkoseksiä sietäen, joten takaraivoon on jäänyt sellainen paska tunne miehistä, vaikka eihän sitä saisi yleistää, jos yhteen tällaiseen on törmännyt ja luottamuksen menettänyt.
Ei ole vain tullut sellaista pariutumisen tarvetta, enkä niin kauheesti sitä odotakkaan, näin on hyvä!
Ravintolassa olen muutamaan otteeseen käynyt, lähinnä ystävättärieni painostuksesta, mtta se ei ole ainakaan minulle se oikea paikka, karmeeta on katsella keski-ikäisten, niin naisten kuin miestenkin örvellystä ja holtitonta viinan lotrausta. Silmät harittaen, räkä poskella...hrrr..
Mutta erosta olen selvinnyt hyvin, helpottunut ollut pelkästään ja lapset ovat tietenkin se elämän ilo edelleen. Kaikki ovat jo täysi-ikäisiä ja piristävät minua viikonloppuisin käynneillään ja viikollakin välillä.
Vanhimmalla pojalla on koira, joka on paljon hoidossani ja kohta minusta tulee mummi, joten enpä usko
paljon vapaa-ajan ongelmia olevan tulevaisuudessakaan..
Tuohon, kun mietit, että onko parisuhteen solmiminen vaikeampaa, niin en luule sen olevan siitä vaikeudesta kiinni, vaan elämän arvot ovat muuttuneet niistä nuoruusvuosista,
ei ole niin tarvetta enää sitä yhteistä pesää rakennella, enempi varmaan tämänikäinen voisi haluta suhdetta, missä kuitenkin kummallakin olisi se oma reviiri?

Minä taas en halua olla yksin, olen itseasiassa ollut yksin tässä pitkässä avioliitossani jo liian kauanja haluaisin antaa itselleni tilaisuden löytää sen elämäni miehen. Pelottaa vaan älyttömästi tuttujen tottumusten rikkominen ja lisäksi tuntuu siltä että ei näin vanhana voi enää ketään löytää.

N47v kirjoitti:

Minä taas en halua olla yksin, olen itseasiassa ollut yksin tässä pitkässä avioliitossani jo liian kauanja haluaisin antaa itselleni tilaisuden löytää sen elämäni miehen. Pelottaa vaan älyttömästi tuttujen tottumusten rikkominen ja lisäksi tuntuu siltä että ei näin vanhana voi enää ketään löytää.

Lue lisää

N47V, tule mun luo, niin ei tarvi enää etsiä:) Meitä sitten on kaksi kohtalontoveria yhdessä. Yksinäisyyden kohtaaminen 25 vuoden liiton jälkeen varmaan on haaste.

Musta tuntuu, että naiset sopeutuvat paremmin yksinelämiseen?? Onko täällä muita miehiä kertomaan omaa selviytymistarinaansa?

M54V kirjoitti:

N47V, tule mun luo, niin ei tarvi enää etsiä:) Meitä sitten on kaksi kohtalontoveria yhdessä. Yksinäisyyden kohtaaminen 25 vuoden liiton jälkeen varmaan on haaste.

Musta tuntuu, että naiset sopeutuvat paremmin yksinelämiseen?? Onko täällä muita miehiä kertomaan omaa selviytymistarinaansa?

Lue lisää

No näinhän tämä asia järjestyykin kätevästi, minäpä tuun M54V:)

N47v kirjoitti:

No näinhän tämä asia järjestyykin kätevästi, minäpä tuun M54V:)

tehkääpä treffit ja tulkaa sitten kertomaan, miten kävi!

;))) kirjoitti:

tehkääpä treffit ja tulkaa sitten kertomaan, miten kävi!

Kyllähän mä tekisin, jos vaan myös tuo N47V suostuisi:) :)

M54V kirjoitti:

Kyllähän mä tekisin, jos vaan myös tuo N47V suostuisi:) :)

Suostu nyt!!

;))))) kirjoitti:

Suostu nyt!!

Ei saa painostaa

N47V kirjoitti:

Ei saa painostaa

...kun kummallakin on kuitenkin ne entisetkin vielä kuvioissa, miten onnistuisikaan?

Miehet hakevat edelleen, ehkä alitajuisesti, "kotiapulaista",äitiä ja kaikesta huolehtijaa. Naiset ovat tehneet yleensä 50v. iässä jo kovan päivätyön sillä passaamisen saralla, joten on aivan ymmärrettävää, että haluavat jo vähän helpompaa ts. ei miestä nurkkiin ja sohvalle löhöön. Kiva, helppo suhde ja kummallakin oma tupa ja lupa, ok sopii.

ei piika kirjoitti:

Miehet hakevat edelleen, ehkä alitajuisesti, "kotiapulaista",äitiä ja kaikesta huolehtijaa. Naiset ovat tehneet yleensä 50v. iässä jo kovan päivätyön sillä passaamisen saralla, joten on aivan ymmärrettävää, että haluavat jo vähän helpompaa ts. ei miestä nurkkiin ja sohvalle löhöön. Kiva, helppo suhde ja kummallakin oma tupa ja lupa, ok sopii.

Lue lisää

Siinäpä se tuli tiivistettynä koko juttu.

Parempi yksin kuin kuluttavassa liitossa. Mietippä, onko sekään onnea jos olet jatkuvasti pahoillaan, vihainen, huolissaan, loukattu, pettynyt jne puolisosi takia? Jos et eroa, sama jatkuu lopun ikäsi, jos eroat, annat itsellesi mahdollisuuden muuttaa elämäsi paremmaksi, joko yksin tai jonkun kanssa. Ainoa mahdollisuus löytää joku parempi on vapautua ensin siitä taakasta.

Parin löytyminen ei katso ikää. Nykyään on sinkkuja kaikenikäisissä, ja hyvinkin iäkkäät aloittavat seurustelun. Tanssikapakat ei ole ainoa mahdollisuus, vaan tutustumisen voi aloittaa missä tahansa. Nettikin helpottaa nykyään etsintöjä.

Jotkut tottuvat yksin elämiseen hyvin nopeasti, ja kaikki tottuvat siihen aikanaan. Jos haluat elämältä jotain parempaa, se riski on otettava. Jos arvostat enemmän turvallista jatkuvuutta, yritä jaksaa ja keskittyä elämässä muihin asioihin.

näin sen näin kirjoitti:

Parempi yksin kuin kuluttavassa liitossa. Mietippä, onko sekään onnea jos olet jatkuvasti pahoillaan, vihainen, huolissaan, loukattu, pettynyt jne puolisosi takia? Jos et eroa, sama jatkuu lopun ikäsi, jos eroat, annat itsellesi mahdollisuuden muuttaa elämäsi paremmaksi, joko yksin tai jonkun kanssa. Ainoa mahdollisuus löytää joku parempi on vapautua ensin siitä taakasta.

Parin löytyminen ei katso ikää. Nykyään on sinkkuja kaikenikäisissä, ja hyvinkin iäkkäät aloittavat seurustelun. Tanssikapakat ei ole ainoa mahdollisuus, vaan tutustumisen voi aloittaa missä tahansa. Nettikin helpottaa nykyään etsintöjä.

Jotkut tottuvat yksin elämiseen hyvin nopeasti, ja kaikki tottuvat siihen aikanaan. Jos haluat elämältä jotain parempaa, se riski on otettava. Jos arvostat enemmän turvallista jatkuvuutta, yritä jaksaa ja keskittyä elämässä muihin asioihin.

Lue lisää

Viisaita sanoja; olisi vaan uskallettava irrottautua, koska nyt ei ole hyvä tilanne. Meillä ei mieheni kanssa ole muuta yhteistä kuin talo ja jo aikuiset lapset. Kuljemme omissa harrastuksissamme ja hädintuskin siedämme toistemme seuraa...

N47V kirjoitti:

Viisaita sanoja; olisi vaan uskallettava irrottautua, koska nyt ei ole hyvä tilanne. Meillä ei mieheni kanssa ole muuta yhteistä kuin talo ja jo aikuiset lapset. Kuljemme omissa harrastuksissamme ja hädintuskin siedämme toistemme seuraa...

Lue lisää

Mulla on lähes sama tilanne kuin N47V:lla. Tosin olen jo ostanut oman asunnon, mutta en vielä sinne ehtinyt muuttaa. Vaimon kanssa kaikki loppunut aikoja sitten. Olemme niin kavereita, kuin joku voi olla.

Erostakin olen jo puhunut ja valmistautunut siihen niin monta vuotta, että sekään ei enää juuri kumpaakaan masenna. Nuorempi lapsista on 18.5 v joten senkin puoleen voi kääntää elämänlehteä eteenpäin.
Oletko N47V puhunut (tai riitelyähän se on) erosta paljon miehesi kanssa? Onko mies vastakarvaan, kuten vaimo meillä?
Ero on investointi loppuelämään. Se kirpaisee ja tuntuu pahalta aikansa. Mutta kuitenkin kun on kyse vuosikymmenien asiasta eteenpäin, niin se kannattaa, jos avioliitossa huono olo on pysyvästi läsnä.

M54V kirjoitti:

Mulla on lähes sama tilanne kuin N47V:lla. Tosin olen jo ostanut oman asunnon, mutta en vielä sinne ehtinyt muuttaa. Vaimon kanssa kaikki loppunut aikoja sitten. Olemme niin kavereita, kuin joku voi olla.

Erostakin olen jo puhunut ja valmistautunut siihen niin monta vuotta, että sekään ei enää juuri kumpaakaan masenna. Nuorempi lapsista on 18.5 v joten senkin puoleen voi kääntää elämänlehteä eteenpäin.
Oletko N47V puhunut (tai riitelyähän se on) erosta paljon miehesi kanssa? Onko mies vastakarvaan, kuten vaimo meillä?
Ero on investointi loppuelämään. Se kirpaisee ja tuntuu pahalta aikansa. Mutta kuitenkin kun on kyse vuosikymmenien asiasta eteenpäin, niin se kannattaa, jos avioliitossa huono olo on pysyvästi läsnä.

Lue lisää

Meillä on elelty kämppismeinigillä jo turhan kauan. Minullakin on asunto, johon vähitellen siirrän itseni...irrotautuminen ja lähtö vanhasta kodista ei ole helppoa. Teen irtiottoa pienin askelin eli Vietän nyt osan viikosta tulevassa asunnossa ja kotona olen silloin kun lapset ovat kotona viikonloppuna. Minunkin nuorempi on 18,5 v:)

Tämä muutoksen hakeminen elämään aktivoitui kun molemmat lapset muuttivat kotoa pois. Siinä tilanteessa oikein toen teolla tuli näkyville se, kuinka kauas olemme mieheni kanssa toisistamme ajautuneet. Liian kauas.

Miehen kassa on koitettu puhua, ja riideltykin on...minä olen meillä se aktiivnen osapuoli tässä asiassa ja vaivaan miestäni ikävillä keskustelunavauksilla, Hän ilmeisesti olisi valmis jatkamaan tätä tylsyyttä toiset 20 vuotta...minä ajattelen niin, että tässä iässä ehdin vielä rakentaa itselleni uuden elämän.

M54V: Tämänkin viestin tekstin voin ihan täydellisesti allekirjoittaa! Ei ole suurta draamaa ollut elämässä eikä parisuhteessa, homma ei vaan toimi niin kuin pitäisi. Me varmaan ollaan aika siisti pari ulkomaailam silmin, hyvät työt, kauniit lapset, omakotitalo ja kivat harrastukset...joopa joo. Mut saatan vaikka laittaa viestiä tuohon osoitteeseen:)

N47V kirjoitti:

M54V: Tämänkin viestin tekstin voin ihan täydellisesti allekirjoittaa! Ei ole suurta draamaa ollut elämässä eikä parisuhteessa, homma ei vaan toimi niin kuin pitäisi. Me varmaan ollaan aika siisti pari ulkomaailam silmin, hyvät työt, kauniit lapset, omakotitalo ja kivat harrastukset...joopa joo. Mut saatan vaikka laittaa viestiä tuohon osoitteeseen:)

Lue lisää

En malta odottaa viestäsi vaan kysyn, että millä tavalla suhteenne muuttui, kun lasten poismuuton jälkeen jäitte kahden? tuliko tunne, että teillä ei enää ole mitään yhteistä, mitään sanottavaa, vai miten sen tilanteen koit?
Mullahan myös piahkoin varmaan nuorempi - kun aloittaa jatko-opinnot, niin saattaa muuttaa kotoa pois.

M54V kirjoitti:

En malta odottaa viestäsi vaan kysyn, että millä tavalla suhteenne muuttui, kun lasten poismuuton jälkeen jäitte kahden? tuliko tunne, että teillä ei enää ole mitään yhteistä, mitään sanottavaa, vai miten sen tilanteen koit?
Mullahan myös piahkoin varmaan nuorempi - kun aloittaa jatko-opinnot, niin saattaa muuttaa kotoa pois.

Lue lisää

Kivaa, jos siinä kaksi samantapaista haeskelee yhteistä säveltä! ;))

M54V kirjoitti:

En malta odottaa viestäsi vaan kysyn, että millä tavalla suhteenne muuttui, kun lasten poismuuton jälkeen jäitte kahden? tuliko tunne, että teillä ei enää ole mitään yhteistä, mitään sanottavaa, vai miten sen tilanteen koit?
Mullahan myös piahkoin varmaan nuorempi - kun aloittaa jatko-opinnot, niin saattaa muuttaa kotoa pois.

Lue lisää

Erosin puolitoista vuotta sitten 23-vuotisen liiton päätteeksi. Naisseuraa kyllä saa mutta siitä on pitkä matka normaaliin liittoon. Kun molemmilla on omat asunnot, niin sitä tulee helposti vietettyä yksin aikaa eikä jaksaisi koko ajan lähteä naisen luokse. Samoin myös naiset kokevat. Toisen luokse kylään ei ole sama asia kuin normaali liitto. Lapseni ikävöivät isäänsä enkä ole heiltä ovea sulkenut mutta kyllä he äitinsä luona kuitenkin asuvat. Äitinsä ei nykyisin edes kerro lasten asioita ja se suututtaa, kun kuitenkin yhteishuoltajuus pitäisi tarkoittaa yhteisvastuuta.
Ei tietenkään kaikkia askeleita tarvi tilittää mutt kyllä kiinnostaa, jos vaikka koulussa jotain sattuu ja sitten kuulee vasta joskus kuukauden päästä, että olisi pitänyt olla paikalla.
Naiset tuntuvat kovasti epäilevän miestä ensisijaisesti joksikin luuserijuoponrentuksi. Ensin kaivataan seuraa ja sitten aletaan kyselemään että kuinkas köyhä olet? Niinkuin nyt yksinelävällä muka kaikkeen olisi varaa. Eli, kun on rahaa on myös seuraa mutta ilman rahaa saa huomata nopeasti olevansa yksin. Samoin on osattava itse huolehtia ihan kaikesta.
Tuntuu, että enemmistö naisista haluavat oikeasti rikkaan miehen, jonka kanssa voi sitten lähteä vaikka Pariisiin ostoksille.

ja meilailkaa.. kirjoitti:

Kivaa, jos siinä kaksi samantapaista haeskelee yhteistä säveltä! ;))

niin onkin!

M54V kirjoitti:

En malta odottaa viestäsi vaan kysyn, että millä tavalla suhteenne muuttui, kun lasten poismuuton jälkeen jäitte kahden? tuliko tunne, että teillä ei enää ole mitään yhteistä, mitään sanottavaa, vai miten sen tilanteen koit?
Mullahan myös piahkoin varmaan nuorempi - kun aloittaa jatko-opinnot, niin saattaa muuttaa kotoa pois.

Lue lisää

Koti tyhjeni silloin kaikella tavalla, kodin äänet =puhuminen loppui, arkirutiinit kuten ruuanlaitto loppuivat, huomasimme että pidämme kodin ilmapiiriä yllä lapsille, emme toisillemme. Ja kun lapset eivät vieneet aikaa, ryntäsimme innolla omiin harrastuksiimme emmekä toistemme seuraan...yhteisiä harrastuksia ei vaan millään löydy.

pikkuhiljaa kirjoitti:

Erosin puolitoista vuotta sitten 23-vuotisen liiton päätteeksi. Naisseuraa kyllä saa mutta siitä on pitkä matka normaaliin liittoon. Kun molemmilla on omat asunnot, niin sitä tulee helposti vietettyä yksin aikaa eikä jaksaisi koko ajan lähteä naisen luokse. Samoin myös naiset kokevat. Toisen luokse kylään ei ole sama asia kuin normaali liitto. Lapseni ikävöivät isäänsä enkä ole heiltä ovea sulkenut mutta kyllä he äitinsä luona kuitenkin asuvat. Äitinsä ei nykyisin edes kerro lasten asioita ja se suututtaa, kun kuitenkin yhteishuoltajuus pitäisi tarkoittaa yhteisvastuuta.
Ei tietenkään kaikkia askeleita tarvi tilittää mutt kyllä kiinnostaa, jos vaikka koulussa jotain sattuu ja sitten kuulee vasta joskus kuukauden päästä, että olisi pitänyt olla paikalla.
Naiset tuntuvat kovasti epäilevän miestä ensisijaisesti joksikin luuserijuoponrentuksi. Ensin kaivataan seuraa ja sitten aletaan kyselemään että kuinkas köyhä olet? Niinkuin nyt yksinelävällä muka kaikkeen olisi varaa. Eli, kun on rahaa on myös seuraa mutta ilman rahaa saa huomata nopeasti olevansa yksin. Samoin on osattava itse huolehtia ihan kaikesta.
Tuntuu, että enemmistö naisista haluavat oikeasti rikkaan miehen, jonka kanssa voi sitten lähteä vaikka Pariisiin ostoksille.

Lue lisää

Ei kaikki kuiteskaan.
Itsellä vaan kun on kaikki kunnossa ja olen siisti ihminen, en kaipaa enään mitään siivoojan virkaa enkä vakituista ruoantekijää itsestäni.
Sitä omaa aikaakin kaipaan, enkä haluaisikaan, että mies on jatkuvasti luonani.
Me naiset ollaan vähän tämmöisiä, liikaa jäi entisestä elämästä niitä ikäviä muistoja, kun piti käydä töissä, hoitaa lapset ja sen ison lapsen tarpeet, eikä aikaa sitten paljon muuhun jäänytkään. Mies kyllä auttoi kotihommissa noin 5%, mutta eihän se paljon auttanut, enkä jaksanut enää viimeiseen 10 vuoteen enää niistäkään asioista mätkättää.
Minä kustannan kyllä omat matkani, mutta jos mies haluaa viedä vaikka syömään, kait se silloin haluaa tarjotakkin?
Joskus on kiva laittaa miehelle ruokaakin, mutta vakituiseen en jaksaisi. On omatkin aikuiset lapset, joita hoivaan kuitenkin vieläkin mielelläni, mutta lapset on aina eri juttu, ne on se special ja aina ykkösenä..

N47V kirjoitti:

Koti tyhjeni silloin kaikella tavalla, kodin äänet =puhuminen loppui, arkirutiinit kuten ruuanlaitto loppuivat, huomasimme että pidämme kodin ilmapiiriä yllä lapsille, emme toisillemme. Ja kun lapset eivät vieneet aikaa, ryntäsimme innolla omiin harrastuksiimme emmekä toistemme seuraan...yhteisiä harrastuksia ei vaan millään löydy.

Lue lisää

Täällä nainen kohta 49v. Vähän samoin aatoksin. Miehen kanssa ei mitään yhteistä, ei yhteistä puhuttavaa, ei intohimoa, ei oikein mitään muuta kuin 30 vuoden tottumus.
Lisäksi olen huomannut, että arvomaailmamme ovat tyystin erilaiset - minulle tärkeää on henkinen pääoma, hänelle kaikenlaisen materian kerääminen. Lapset ovat muuttamassa omilleen, joten siltäkin osin meillä on ollut sama ilmiö: luomme kodin ilmapiiriä lapsillemme, emme toisillemme.

On ollut valtaisa pettymys huomata, että ei enää tunne oikein mitään sitä ihmistä kohtaan, jonka kanssa on elänyt 30 vuotta. Toisaalta ei haluaisi loukatakaan, tunnen myös sääliä, mutta olen myös tunnistanut hänessä valtaisan itsekkyyden, jonka nyt aistii paremmin kun on alkanut tutkailla omia tunteitaan ja ihmettelyään, miksi on niin paha olla. Kiltiksi kasvatetun tytön ei olekaan niin helppoa olla itsekäs ja miettiä, mikä on itselle hyväksi. Onhan sitä tullut uhrattua melkomoinen osa elämästään velvollisuuksiin ja toisten toiveiden mukaan elämiseen, josko sitä näin 50-kympin kynnyksellä katselisi elämää ihan omien silmälasiensa läpi.

Koska olen luonteeltani harkitseva, harkitsen tarkoin tätäkin vaihetta. Tärkeintä minulle on kuitenkin saada keskittyä omiin juttuihin, vähän on sellainen välinpitämätönkin olo. Enempi sitä ajattelee, että liikkuu ihmisten ilmoilla, yrittää laajentaa elämänpiiriään, jakaa ajatuksiaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka katsovat uteliaasti maailmaa eivätkä rajoittuneesti (kuten mieheni) ja sitä kautta elää omannäköistään elämäänsä. Toisaalta olen sitäkin mieltä, että kaippa ihminen on itse vastuussa onnellisuudestaan, vajaammassakin parisuhteessa voi elää kunhan huolehtii, että saa toteuttaa niitä itselleen tärkeitä asioita jossakin muualla. Välillä tuntuu, että kaipaankohan edes miestä rinnalleni.

pikkuhiljaa kirjoitti:

Erosin puolitoista vuotta sitten 23-vuotisen liiton päätteeksi. Naisseuraa kyllä saa mutta siitä on pitkä matka normaaliin liittoon. Kun molemmilla on omat asunnot, niin sitä tulee helposti vietettyä yksin aikaa eikä jaksaisi koko ajan lähteä naisen luokse. Samoin myös naiset kokevat. Toisen luokse kylään ei ole sama asia kuin normaali liitto. Lapseni ikävöivät isäänsä enkä ole heiltä ovea sulkenut mutta kyllä he äitinsä luona kuitenkin asuvat. Äitinsä ei nykyisin edes kerro lasten asioita ja se suututtaa, kun kuitenkin yhteishuoltajuus pitäisi tarkoittaa yhteisvastuuta.
Ei tietenkään kaikkia askeleita tarvi tilittää mutt kyllä kiinnostaa, jos vaikka koulussa jotain sattuu ja sitten kuulee vasta joskus kuukauden päästä, että olisi pitänyt olla paikalla.
Naiset tuntuvat kovasti epäilevän miestä ensisijaisesti joksikin luuserijuoponrentuksi. Ensin kaivataan seuraa ja sitten aletaan kyselemään että kuinkas köyhä olet? Niinkuin nyt yksinelävällä muka kaikkeen olisi varaa. Eli, kun on rahaa on myös seuraa mutta ilman rahaa saa huomata nopeasti olevansa yksin. Samoin on osattava itse huolehtia ihan kaikesta.
Tuntuu, että enemmistö naisista haluavat oikeasti rikkaan miehen, jonka kanssa voi sitten lähteä vaikka Pariisiin ostoksille.

Lue lisää

Sinulle eivät siis kelpaa tavalliset suomalaiset naiset, jotka tekevät matkansa itse tienaamillaan maneilla, niin kuin ostoksensakin, ovat itsellisiä eivätkä vaadi ostosmatkoja eivätkä mitään toisen pussista kustannettuna ? Etköhän sinä ole itse vastuussa siitä, minkä sorttisia loisia pokaat.

Tavallinen taapertaj kirjoitti:

Sinulle eivät siis kelpaa tavalliset suomalaiset naiset, jotka tekevät matkansa itse tienaamillaan maneilla, niin kuin ostoksensakin, ovat itsellisiä eivätkä vaadi ostosmatkoja eivätkä mitään toisen pussista kustannettuna ? Etköhän sinä ole itse vastuussa siitä, minkä sorttisia loisia pokaat.

Lue lisää

Omassa silmässä on, minkälaisia naisia katselee..
Me tavalliset taapertajat ei varmaan ollakkaan siellä baaritiskeillä iskumeiniki päällä odottamassa juomien maksajia, vaan reippaina kuntopoluilla verkkareissa hölkkääviä itsestään huolta pitäviä tai kotona iltaisin sukkapuikot suihkien käsitöitä tekeviä naisia.
Aivan on itsestä kiinni, minkä tyyppinen nainen kiinnostaa.
Palvelijaksi ei kuitenkaan nykyajan nainen enää rupea, oli sitten kuka tahansa.
Ne ajat on jääneet taakse, onneksi!
Pysyy se pölyrätti miehenkin kourassa ja ruoanlaittokin voi olla mukava harrastus miehellä.

BB kirjoitti:

Täällä nainen kohta 49v. Vähän samoin aatoksin. Miehen kanssa ei mitään yhteistä, ei yhteistä puhuttavaa, ei intohimoa, ei oikein mitään muuta kuin 30 vuoden tottumus.
Lisäksi olen huomannut, että arvomaailmamme ovat tyystin erilaiset - minulle tärkeää on henkinen pääoma, hänelle kaikenlaisen materian kerääminen. Lapset ovat muuttamassa omilleen, joten siltäkin osin meillä on ollut sama ilmiö: luomme kodin ilmapiiriä lapsillemme, emme toisillemme.

On ollut valtaisa pettymys huomata, että ei enää tunne oikein mitään sitä ihmistä kohtaan, jonka kanssa on elänyt 30 vuotta. Toisaalta ei haluaisi loukatakaan, tunnen myös sääliä, mutta olen myös tunnistanut hänessä valtaisan itsekkyyden, jonka nyt aistii paremmin kun on alkanut tutkailla omia tunteitaan ja ihmettelyään, miksi on niin paha olla. Kiltiksi kasvatetun tytön ei olekaan niin helppoa olla itsekäs ja miettiä, mikä on itselle hyväksi. Onhan sitä tullut uhrattua melkomoinen osa elämästään velvollisuuksiin ja toisten toiveiden mukaan elämiseen, josko sitä näin 50-kympin kynnyksellä katselisi elämää ihan omien silmälasiensa läpi.

Koska olen luonteeltani harkitseva, harkitsen tarkoin tätäkin vaihetta. Tärkeintä minulle on kuitenkin saada keskittyä omiin juttuihin, vähän on sellainen välinpitämätönkin olo. Enempi sitä ajattelee, että liikkuu ihmisten ilmoilla, yrittää laajentaa elämänpiiriään, jakaa ajatuksiaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka katsovat uteliaasti maailmaa eivätkä rajoittuneesti (kuten mieheni) ja sitä kautta elää omannäköistään elämäänsä. Toisaalta olen sitäkin mieltä, että kaippa ihminen on itse vastuussa onnellisuudestaan, vajaammassakin parisuhteessa voi elää kunhan huolehtii, että saa toteuttaa niitä itselleen tärkeitä asioita jossakin muualla. Välillä tuntuu, että kaipaankohan edes miestä rinnalleni.

Lue lisää

Tuota "Uhraus"-sanaa käyttäisin vähän varovaisesti..
Onko se lasten saanti ja heistä huolehtiminen, se ilo ja rakkaus ja huoli ja huolenpito sitten ollut "uhrausta"?
Itsenikin sai tuo sana aikoinaan ravisteltua itsesäälistä pois.
Eihän se herranen aika mitään uhrausta ole ollut! Elämän tärkeimmät asiat ovat lapset ja niitä taas ei ilman miestä olisi olemassa.
Joulut ja lasten synttärit, koulujen juhlat, lasten uurastaminen opiskeluissa ja valmistujaisjuhlat, lasten tukemiset ja yhteiset itkut ja naurut, melkein lapsen menehtyminen moottoripyöräonnettomuudessa, vierellä valvomiset, aikuisen lapsen uudestaan kävelemään opettelut ja tsemppaamiset...voi kuule, ainakin tällaiset asiat ovat olleet minulle niitä virstanpylväitä, ei "uhrausta", vaan elämäni sisältöä ja ilman niitä elämäni olisi ollut tyhjää ja merkityksetöntä...
Rakkaus lapsiin ei ole koskaan uhrausta, vaan lahja elämältä. Kiitos siitä!
Se, että meistä kaikista tuntuu se parisuhde tällä iällä väljähtyneeltä, on myös elämää.
Ne lapset lentää pesästä ja on aika tehdä tilannekatsaus.
Mies ei ole enää rakastaja vaan kumppani.
Voi erota, jos haluaa, mutta kannattaa olla realisti.
Oikeanlaiset odotukset tulevaisuudelta, ei satumaailmaa.
Ainoa asia, minkä voi tehdä, jos haluaa vielä samassa huushollissa asua, on avata keskusteluyhteys miehen kanssa, sanoa miehelle, että nyt pitää tulla puolitiehen vastaan tai se on siinä.
Liian moni on eronnut tällä iällä ja se kumppani on nykyään pullo. Huono valinta sekin.
Lapset tulevat lähivuosina omien lastensa kanssa mummolaan, kännistä mummoa ei kukaan halua. Paljon on mietiskeltävää tämänikäisillä, mutta "uhrauksista" ei kannata puhua koskaan, elämää se on ollut sinullakin, täyttä elämää.

Täyttä elämää... kirjoitti:

Tuota "Uhraus"-sanaa käyttäisin vähän varovaisesti..
Onko se lasten saanti ja heistä huolehtiminen, se ilo ja rakkaus ja huoli ja huolenpito sitten ollut "uhrausta"?
Itsenikin sai tuo sana aikoinaan ravisteltua itsesäälistä pois.
Eihän se herranen aika mitään uhrausta ole ollut! Elämän tärkeimmät asiat ovat lapset ja niitä taas ei ilman miestä olisi olemassa.
Joulut ja lasten synttärit, koulujen juhlat, lasten uurastaminen opiskeluissa ja valmistujaisjuhlat, lasten tukemiset ja yhteiset itkut ja naurut, melkein lapsen menehtyminen moottoripyöräonnettomuudessa, vierellä valvomiset, aikuisen lapsen uudestaan kävelemään opettelut ja tsemppaamiset...voi kuule, ainakin tällaiset asiat ovat olleet minulle niitä virstanpylväitä, ei "uhrausta", vaan elämäni sisältöä ja ilman niitä elämäni olisi ollut tyhjää ja merkityksetöntä...
Rakkaus lapsiin ei ole koskaan uhrausta, vaan lahja elämältä. Kiitos siitä!
Se, että meistä kaikista tuntuu se parisuhde tällä iällä väljähtyneeltä, on myös elämää.
Ne lapset lentää pesästä ja on aika tehdä tilannekatsaus.
Mies ei ole enää rakastaja vaan kumppani.
Voi erota, jos haluaa, mutta kannattaa olla realisti.
Oikeanlaiset odotukset tulevaisuudelta, ei satumaailmaa.
Ainoa asia, minkä voi tehdä, jos haluaa vielä samassa huushollissa asua, on avata keskusteluyhteys miehen kanssa, sanoa miehelle, että nyt pitää tulla puolitiehen vastaan tai se on siinä.
Liian moni on eronnut tällä iällä ja se kumppani on nykyään pullo. Huono valinta sekin.
Lapset tulevat lähivuosina omien lastensa kanssa mummolaan, kännistä mummoa ei kukaan halua. Paljon on mietiskeltävää tämänikäisillä, mutta "uhrauksista" ei kannata puhua koskaan, elämää se on ollut sinullakin, täyttä elämää.

Lue lisää

Hämmästelen ihmisiä, jotka tyytyvät elämään KOKO LOPUN ELÄMÄNSÄ tylsässä, ahdistavassa tai rasittavassa suhteessa. Kaikkista "tällä iällä" ei tunnu parisuhde väljähtyneeltä, kuten edellinen sanoi. Ei niin kuulu olla, ei ollenkaan. Kyllä toisistaan pitää voda iloita ja nauttia vielä pitkänkin yhteiselon jälkeen ja ikävuosista huolimatta. Voi niitä jotka luulevat että avioliiton kuuluu olla tylsää vanhemmalla iällä, ja tyytyvät siihen tylsyyteen kun eivät paremmasta mitään tiedä.

Jokainen tekee oman elämänsä sellaiseksi kuin haluaa, ja jokainen voi itse toimia sen eteen että on onnellinen ja nauttii elämästä. Ei ole mikään pakko roikkua väljähtyneessä suhteessa jolla samalla estää itseltään kaikki muut vaihtoehdot.

Myös yksin eläminen voi olla mahtavan vapaata, rentoa ja huoletonta. Voi olla niinkuin itse haluaa, kenellekään selittämättä tai lupaa pyytämättä. Eikä silti tarvitse olla yksinäinen, jos on aikuisia lapsia, sukulaisia ja ystäviä, joihin voi pitää yhteyttä.

omat valinnat kirjoitti:

Omassa silmässä on, minkälaisia naisia katselee..
Me tavalliset taapertajat ei varmaan ollakkaan siellä baaritiskeillä iskumeiniki päällä odottamassa juomien maksajia, vaan reippaina kuntopoluilla verkkareissa hölkkääviä itsestään huolta pitäviä tai kotona iltaisin sukkapuikot suihkien käsitöitä tekeviä naisia.
Aivan on itsestä kiinni, minkä tyyppinen nainen kiinnostaa.
Palvelijaksi ei kuitenkaan nykyajan nainen enää rupea, oli sitten kuka tahansa.
Ne ajat on jääneet taakse, onneksi!
Pysyy se pölyrätti miehenkin kourassa ja ruoanlaittokin voi olla mukava harrastus miehellä.

Lue lisää

Tooota; vaikka olenkin tuiki tavallinen ja lenkkipolullakin säännöllisesti, niin kyllä olen silloin tällöin myös baaritiskillä menomeiningissä katsastamassa mitä yöelämässä ja -maailmassa tapahtuu ja missä mennään. Juomani ostan itse, hyvin harvoin joku pääsee tarjoamaan eikä tavallisuuteeni kuulu sukkapuikot ollenkaan. So.: ei tavallisenkaan tarvitse karsinoitua, on lupa elää, mennä, tehdä, tuulettaa ja olla oma yksilöllinen itsensä.

elämä on seikkailu kirjoitti:

Hämmästelen ihmisiä, jotka tyytyvät elämään KOKO LOPUN ELÄMÄNSÄ tylsässä, ahdistavassa tai rasittavassa suhteessa. Kaikkista "tällä iällä" ei tunnu parisuhde väljähtyneeltä, kuten edellinen sanoi. Ei niin kuulu olla, ei ollenkaan. Kyllä toisistaan pitää voda iloita ja nauttia vielä pitkänkin yhteiselon jälkeen ja ikävuosista huolimatta. Voi niitä jotka luulevat että avioliiton kuuluu olla tylsää vanhemmalla iällä, ja tyytyvät siihen tylsyyteen kun eivät paremmasta mitään tiedä.

Jokainen tekee oman elämänsä sellaiseksi kuin haluaa, ja jokainen voi itse toimia sen eteen että on onnellinen ja nauttii elämästä. Ei ole mikään pakko roikkua väljähtyneessä suhteessa jolla samalla estää itseltään kaikki muut vaihtoehdot.

Myös yksin eläminen voi olla mahtavan vapaata, rentoa ja huoletonta. Voi olla niinkuin itse haluaa, kenellekään selittämättä tai lupaa pyytämättä. Eikä silti tarvitse olla yksinäinen, jos on aikuisia lapsia, sukulaisia ja ystäviä, joihin voi pitää yhteyttä.

Lue lisää

Tyypistä sekin kiinni.
Se "moni yksin elävä" vanhempana on valitettavasti sen pullon valinnut kumppaniksi, se on niin monen kohdalla nähty.
Näköjään se pullo menee niiden lastenlastenkin edelle.

juopon jälkeläinen kirjoitti:

Tyypistä sekin kiinni.
Se "moni yksin elävä" vanhempana on valitettavasti sen pullon valinnut kumppaniksi, se on niin monen kohdalla nähty.
Näköjään se pullo menee niiden lastenlastenkin edelle.

Lue lisää

Tässä(kin) kohrassa astuu kuvaan se elämän maagisin kysymys; miksi ? Onko ihminen, joka "valitsee pullon kumppaniksi" jotenkin vajaa, mitä on jäänyt uupumaan elämän koulusta, mikä on se syy, minkä takia pullo on paree kaveri kuin kukaan immeinen. Ihmissuhdetaidot ainakin puuttuvat, mitä muuta ?

Miksi ? kirjoitti:

Tässä(kin) kohrassa astuu kuvaan se elämän maagisin kysymys; miksi ? Onko ihminen, joka "valitsee pullon kumppaniksi" jotenkin vajaa, mitä on jäänyt uupumaan elämän koulusta, mikä on se syy, minkä takia pullo on paree kaveri kuin kukaan immeinen. Ihmissuhdetaidot ainakin puuttuvat, mitä muuta ?

Lue lisää

Ja senhän tietää vain juoppo itse, ja sehän ei kerro...
paitsi ennen sammumista sammaltaa samaa tarinaa, josta ei itsesääliä puutu.
Ketä edes kiinnostaa?

.... kirjoitti:

Ja senhän tietää vain juoppo itse, ja sehän ei kerro...
paitsi ennen sammumista sammaltaa samaa tarinaa, josta ei itsesääliä puutu.
Ketä edes kiinnostaa?

No niin just; eihän se kerro kun eihän se osaa eikä pysty. Se oli se jutun juuri ja pointsi. Mutta jos ketään ei kiinnosta, niin siitä ei kyllä juoppoa voi syyttää vaan sydämettömiä, epäinhimillisiä kavereita. Ja siksi jeppe juo ja ympyrä on valmis.

N47V kirjoitti:

Viisaita sanoja; olisi vaan uskallettava irrottautua, koska nyt ei ole hyvä tilanne. Meillä ei mieheni kanssa ole muuta yhteistä kuin talo ja jo aikuiset lapset. Kuljemme omissa harrastuksissamme ja hädintuskin siedämme toistemme seuraa...

Lue lisää

Miten tuo kuulostaakin niin tutulta....
Paitis, että lapset ei ihan vielä aikuisia (toinen toki jo täysi-ikäinen)

Mitä nauramista kirjoitti:

No niin just; eihän se kerro kun eihän se osaa eikä pysty. Se oli se jutun juuri ja pointsi. Mutta jos ketään ei kiinnosta, niin siitä ei kyllä juoppoa voi syyttää vaan sydämettömiä, epäinhimillisiä kavereita. Ja siksi jeppe juo ja ympyrä on valmis.

Lue lisää

Kuules..kyllä täälläkin saa lukea noista täysin oman elämänsä uhranneista naisista, jotka sitä jeppeä on yrittänyt ymmärtää..
Juoppo selviää ainoastaan yhdellä tavalla ongelmastaan: ITSE se ongelma pitää ensinnäkin myöntää ja hakea apua!! AA-klinikat löytyy läheltä!
Kaverit ei todellakaan ole se jepen juopottelun syy, älä naurata!
Sinä voit alkaa hyyssään jotakin juoppoa, jos sulla ei parempaa tekemistä ole, mutta älä nyt helvetissä ole noin lapsellinen, että muita syyllistät jonkun juomisesta!! ;))) heh heh! ( tämä ei ollut kyynistä naurua, vaan aivan spontaanista naurun purskahtelua!)
Lueppa vähän alkoholismista, ymmärrät sitten paremmin...

Ahaa.. kirjoitti:

Kuules..kyllä täälläkin saa lukea noista täysin oman elämänsä uhranneista naisista, jotka sitä jeppeä on yrittänyt ymmärtää..
Juoppo selviää ainoastaan yhdellä tavalla ongelmastaan: ITSE se ongelma pitää ensinnäkin myöntää ja hakea apua!! AA-klinikat löytyy läheltä!
Kaverit ei todellakaan ole se jepen juopottelun syy, älä naurata!
Sinä voit alkaa hyyssään jotakin juoppoa, jos sulla ei parempaa tekemistä ole, mutta älä nyt helvetissä ole noin lapsellinen, että muita syyllistät jonkun juomisesta!! ;))) heh heh! ( tämä ei ollut kyynistä naurua, vaan aivan spontaanista naurun purskahtelua!)
Lueppa vähän alkoholismista, ymmärrät sitten paremmin...

Lue lisää

Kenenkään syyllistämisestä ei ollutkaan kyse, vain ymmärtämisestä. Itse en uhraudu muistakaan syistä, saati itseaiheutetuissa ongelmissa rypevien takia. Kannattaisi varmaan katsella maailmaa jotenkin muuten kuin kyynisesti, voisi olla mahdollista ymmärtää paremmin toisten tarkoitusperiä.

Ehkä sun kannattaisi myös lukea vähän enemmän kaikenlaista, menisi ehkä jakeluun aiheet paremmin.

Äly hoi ! kirjoitti:

Kenenkään syyllistämisestä ei ollutkaan kyse, vain ymmärtämisestä. Itse en uhraudu muistakaan syistä, saati itseaiheutetuissa ongelmissa rypevien takia. Kannattaisi varmaan katsella maailmaa jotenkin muuten kuin kyynisesti, voisi olla mahdollista ymmärtää paremmin toisten tarkoitusperiä.

Ehkä sun kannattaisi myös lukea vähän enemmän kaikenlaista, menisi ehkä jakeluun aiheet paremmin.

Lue lisää

mee muualle höpöttään, alkkis!

elämä on seikkailu kirjoitti:

Hämmästelen ihmisiä, jotka tyytyvät elämään KOKO LOPUN ELÄMÄNSÄ tylsässä, ahdistavassa tai rasittavassa suhteessa. Kaikkista "tällä iällä" ei tunnu parisuhde väljähtyneeltä, kuten edellinen sanoi. Ei niin kuulu olla, ei ollenkaan. Kyllä toisistaan pitää voda iloita ja nauttia vielä pitkänkin yhteiselon jälkeen ja ikävuosista huolimatta. Voi niitä jotka luulevat että avioliiton kuuluu olla tylsää vanhemmalla iällä, ja tyytyvät siihen tylsyyteen kun eivät paremmasta mitään tiedä.

Jokainen tekee oman elämänsä sellaiseksi kuin haluaa, ja jokainen voi itse toimia sen eteen että on onnellinen ja nauttii elämästä. Ei ole mikään pakko roikkua väljähtyneessä suhteessa jolla samalla estää itseltään kaikki muut vaihtoehdot.

Myös yksin eläminen voi olla mahtavan vapaata, rentoa ja huoletonta. Voi olla niinkuin itse haluaa, kenellekään selittämättä tai lupaa pyytämättä. Eikä silti tarvitse olla yksinäinen, jos on aikuisia lapsia, sukulaisia ja ystäviä, joihin voi pitää yhteyttä.

Lue lisää

"Hämmästelen ihmisiä, jotka tyytyvät elämään KOKO LOPUN ELÄMÄNSÄ tylsässä, ahdistavassa tai rasittavassa suhteessa"

Olen itse vuosi sitten eronnut pitkästä avioliitosta. Mieheni ei jaksanut panostaa avioliittoon, vaan narsistini keskittyi vain itseenä ja omaan hyvään. Ei kiinnostanut mennä ulkopuolisen terapeutinkaan juttusille. Silti pitkä yhteisen historian, lasten ja rakkauden takia sitä toivoi, että jos sittenkin asiat kääntyisivät vielä parempaan.

Lopulta 5 vuoden jahkailun jälkeen oli pakko hyväksyä faktat ja hakea eroa.

Olen vieläkin sitä mieltä, että tänä päivänä liian heppoisesti ja lyhyen huonon jakson jälkeen heitetään pyyhe kehään ja erotaan.

M54V kirjoitti:

Mulla on lähes sama tilanne kuin N47V:lla. Tosin olen jo ostanut oman asunnon, mutta en vielä sinne ehtinyt muuttaa. Vaimon kanssa kaikki loppunut aikoja sitten. Olemme niin kavereita, kuin joku voi olla.

Erostakin olen jo puhunut ja valmistautunut siihen niin monta vuotta, että sekään ei enää juuri kumpaakaan masenna. Nuorempi lapsista on 18.5 v joten senkin puoleen voi kääntää elämänlehteä eteenpäin.
Oletko N47V puhunut (tai riitelyähän se on) erosta paljon miehesi kanssa? Onko mies vastakarvaan, kuten vaimo meillä?
Ero on investointi loppuelämään. Se kirpaisee ja tuntuu pahalta aikansa. Mutta kuitenkin kun on kyse vuosikymmenien asiasta eteenpäin, niin se kannattaa, jos avioliitossa huono olo on pysyvästi läsnä.

Lue lisää

Olen tässä netistä etsinyt sopivaa kumppania eroni jälkeen,mutta onkohan siellä oikeesti vapaita tai mies on heti tulossa jos vain haluat tavata, vaikka et ole kirjoitellut juuri mitään itsestäsi. ovatkohan ne niitä raukkoja jotka luulevat heti saavansa panopuun? Itselleni otti ero voimille ja ottaa vieläkin. Itkeskelen iltaisin. Onneksi on tämä netti. Kun olimme kaksistaan aika kului ku siivillä ja nyt aon aikaa vaikka muille jakaa.Olin 14vuotta suhteessa miehen kanssa, joka aina päätti mitä tehdään ja milloin mennään mökille.On se äkkiä outoa ja pelottavaa olla yksin . Yksin et ole mitään, kaksin kaunihimpi. Tansseissa aijon käydä, mutta tuskin haluankaan sellaista miestä jonka tapaan tansseissa. Sinne hän häviää kuitenkin..

syksyn-kosketus kirjoitti:

Olen tässä netistä etsinyt sopivaa kumppania eroni jälkeen,mutta onkohan siellä oikeesti vapaita tai mies on heti tulossa jos vain haluat tavata, vaikka et ole kirjoitellut juuri mitään itsestäsi. ovatkohan ne niitä raukkoja jotka luulevat heti saavansa panopuun? Itselleni otti ero voimille ja ottaa vieläkin. Itkeskelen iltaisin. Onneksi on tämä netti. Kun olimme kaksistaan aika kului ku siivillä ja nyt aon aikaa vaikka muille jakaa.Olin 14vuotta suhteessa miehen kanssa, joka aina päätti mitä tehdään ja milloin mennään mökille.On se äkkiä outoa ja pelottavaa olla yksin . Yksin et ole mitään, kaksin kaunihimpi. Tansseissa aijon käydä, mutta tuskin haluankaan sellaista miestä jonka tapaan tansseissa. Sinne hän häviää kuitenkin..

Lue lisää

Mitä hemmetin pelottavaa yksin olemisessa on? Paljon pelottavampaa on, jos toinen aina päättää molempien puolesta, eikä itsellä ole mitään päätäntävaltaa mihinkään asiaan. Eikä se ole pelkästään pelottavaa, se on sairasta.

Ei h-i ! kirjoitti:

Mitä hemmetin pelottavaa yksin olemisessa on? Paljon pelottavampaa on, jos toinen aina päättää molempien puolesta, eikä itsellä ole mitään päätäntävaltaa mihinkään asiaan. Eikä se ole pelkästään pelottavaa, se on sairasta.

Lue lisää

Niin, valmistelin eroa kesän ja nyt on helpompaa.Sairaaksi olisin tullut siinä suhteessa jos olisin jatkanut.

Sorry, en lukenut nimimerkkiä! T. Onnellinen eronnut nainen!

Onnellinen eronnut kirjoitti:

Sorry, en lukenut nimimerkkiä! T. Onnellinen eronnut nainen!

Uskon, että tosi hyvällä onnella saattaakin jonkun kohdata. Kyse onkin siitä, MISSÄ? Kapakat, tanssipaikat, työpaikat ovat yleisen mielipiteen mukaan poissuljettu madollisuus, tää nettikin vähän arveluttava. Missä siis 50 nainen voisi tavata suht. ikäisensä miehen. Kertokaa.

Kirjoitit että olit yksin jo ennen eroa...minäkin olen ollut yksin avioliitossani. Mies ei puhu kuin välttämättömät arjen asiat, emme tee mitään yhdessä, katsomme vuorotellen tv:tä koska olemme kiinnostuneita täysin eri ohjelmista, enkä oikeastaan tiedä mitä tulevalle exälleni kuuluu, hän ei kerro...

On niin kivaa kuulla ihmisistä, jotka ovat selvinneet erosta hyvin ja tyytyväisiä päätökseensä. Minkalaista sinun yksinäisyytesi oli avioliitossasi?

N47V kirjoitti:

Kirjoitit että olit yksin jo ennen eroa...minäkin olen ollut yksin avioliitossani. Mies ei puhu kuin välttämättömät arjen asiat, emme tee mitään yhdessä, katsomme vuorotellen tv:tä koska olemme kiinnostuneita täysin eri ohjelmista, enkä oikeastaan tiedä mitä tulevalle exälleni kuuluu, hän ei kerro...

On niin kivaa kuulla ihmisistä, jotka ovat selvinneet erosta hyvin ja tyytyväisiä päätökseensä. Minkalaista sinun yksinäisyytesi oli avioliitossasi?

Lue lisää

Juuri tänään ajattelin kuinka mukavaa ja rauhallista on olla ilman rasittavaa parisuhdetta. Mikä kummallisinta - ilman parisuhdetta minusta tuntuu, etten ole yksin! Parisuhteessa yksinäisyys vaivasi kaiken muun lisäksi.

Teillä on hieno liitto... voit sentään katsoa tvtä vuorotellen :). Minulla oli kertakaikkisen vaikeaa lähestyä omaa teeveekanavaa, kun ex kökki aina sohvalla klo 17-23. Vaikka luki lehteä, niin telkkaria ei saanut kääntää kuin hänen "katsomalleen" kanavalle.

Olen todella riemuissani, että tajusin viimeinkin erota. Ensimmäistä kertaa mietin eroa, kun olimme olleet yhdessä 18v. 20v yhteiselon jälkeen mietin eroa aina useammin. 25v jälkeen vasta pääsin eroon. Eli kun on "tarpeeksi" kypsytellyt, niin aivan taatusti ei ainakaan enää kadu. Ihmetyttää vain se voima mikä laittaa kitkuttamaan liitossa, jolle ei tosiaan ole nähnyt vuosiin tulevaisuutta.

aino* kirjoitti:

Juuri tänään ajattelin kuinka mukavaa ja rauhallista on olla ilman rasittavaa parisuhdetta. Mikä kummallisinta - ilman parisuhdetta minusta tuntuu, etten ole yksin! Parisuhteessa yksinäisyys vaivasi kaiken muun lisäksi.

Teillä on hieno liitto... voit sentään katsoa tvtä vuorotellen :). Minulla oli kertakaikkisen vaikeaa lähestyä omaa teeveekanavaa, kun ex kökki aina sohvalla klo 17-23. Vaikka luki lehteä, niin telkkaria ei saanut kääntää kuin hänen "katsomalleen" kanavalle.

Olen todella riemuissani, että tajusin viimeinkin erota. Ensimmäistä kertaa mietin eroa, kun olimme olleet yhdessä 18v. 20v yhteiselon jälkeen mietin eroa aina useammin. 25v jälkeen vasta pääsin eroon. Eli kun on "tarpeeksi" kypsytellyt, niin aivan taatusti ei ainakaan enää kadu. Ihmetyttää vain se voima mikä laittaa kitkuttamaan liitossa, jolle ei tosiaan ole nähnyt vuosiin tulevaisuutta.

Lue lisää

ehkä olen onnekas, että saan oman tv-vuoroni:D Kauan sinäkin jaksoit, ennen kuin tuli ero vastaan. Minulla on 20v. avioliittoa takana ja toinen jalka menossa jo kovaa ulos tästä kuviosta. Vihdoinkin!! Ero on ollut mielessä varmaan jo 10 vuotta sitten, mutta lapset on pitäneet kuvion kasassa tähän saakka. Ei enää sekään.

N47V kirjoitti:

ehkä olen onnekas, että saan oman tv-vuoroni:D Kauan sinäkin jaksoit, ennen kuin tuli ero vastaan. Minulla on 20v. avioliittoa takana ja toinen jalka menossa jo kovaa ulos tästä kuviosta. Vihdoinkin!! Ero on ollut mielessä varmaan jo 10 vuotta sitten, mutta lapset on pitäneet kuvion kasassa tähän saakka. Ei enää sekään.

Lue lisää

Erosin itse miehestäni 30 v. jälkeen. Tilanne oli silloin mahdoton.Henkinen väkivalta muuttui "pieneksi" fyysiseksi ja ajattelin, että nyt saa riittää. Olemme isovanhempia ja kyllä aina näin joulun alla esim. tuntuu aika pahalta kun ajattelee mitä se joulu voisi olla yhtenä perheenä. Usein mietin, olisko avioliittoamme saanut korjattua kuitenkin suuntaan tai toiseen.?Olisko se kaveripohja ollut kuitenkin parempi vaihtoehto kuin se, että perhe on hajonnut?Olisinko voinut itse toimia toisin?
Olen eronnut 3 vuotta sitten Mieheni oli hyvä isä ja muuten ihan kunnon mies.
Löysin uuden miehen ja hän osoittautui petturiksi kaiken alkuhuuman jälkeen.Silloin ajattelin, että ei kai kunnon miehiäole olemassakaan ja olisi vaan pitänyt pitää perhe kasassa.
Miettikää tarkasti ennen kuin eroatte.Se koskettaa niiin montaa muutakin perheenjäsentä.

kadunko? kirjoitti:

Erosin itse miehestäni 30 v. jälkeen. Tilanne oli silloin mahdoton.Henkinen väkivalta muuttui "pieneksi" fyysiseksi ja ajattelin, että nyt saa riittää. Olemme isovanhempia ja kyllä aina näin joulun alla esim. tuntuu aika pahalta kun ajattelee mitä se joulu voisi olla yhtenä perheenä. Usein mietin, olisko avioliittoamme saanut korjattua kuitenkin suuntaan tai toiseen.?Olisko se kaveripohja ollut kuitenkin parempi vaihtoehto kuin se, että perhe on hajonnut?Olisinko voinut itse toimia toisin?
Olen eronnut 3 vuotta sitten Mieheni oli hyvä isä ja muuten ihan kunnon mies.
Löysin uuden miehen ja hän osoittautui petturiksi kaiken alkuhuuman jälkeen.Silloin ajattelin, että ei kai kunnon miehiäole olemassakaan ja olisi vaan pitänyt pitää perhe kasassa.
Miettikää tarkasti ennen kuin eroatte.Se koskettaa niiin montaa muutakin perheenjäsentä.

Lue lisää

Onko ikinä juolahtanut pieneen mieleen, että te olette perhe edelleen vaikkakin vain erillään. Mikä teitä estää viettämästä Joulua yhdessä ? Tiedän monta eroperhettä, jotka kokoontuvat vuorojouluin isän, äidin tai aikuisen lapsen kotiin viettämään yhteistä perhejuhlaa. Tällaisia tapauksia minä sanon täyteen inhimilliseen mittaan kasvaneiksi aikuisiksi, 'kokonaisiksi' ja viisaiksi ihmisiksi, jotka tietävät, miten asioiden tulee mennä ja miten elämä tulee elää. Eroista ja muistakin vastoinkäymisistä huolimatta.

Eroperhe myös perhe kirjoitti:

Onko ikinä juolahtanut pieneen mieleen, että te olette perhe edelleen vaikkakin vain erillään. Mikä teitä estää viettämästä Joulua yhdessä ? Tiedän monta eroperhettä, jotka kokoontuvat vuorojouluin isän, äidin tai aikuisen lapsen kotiin viettämään yhteistä perhejuhlaa. Tällaisia tapauksia minä sanon täyteen inhimilliseen mittaan kasvaneiksi aikuisiksi, 'kokonaisiksi' ja viisaiksi ihmisiksi, jotka tietävät, miten asioiden tulee mennä ja miten elämä tulee elää. Eroista ja muistakin vastoinkäymisistä huolimatta.

Lue lisää

On juolahtanut kyllä, mutta asiat eivät aina ole niin hyvin kaikilla kun sinulla on. Nyt vaan on niin, ettei miehen uusi naisystävä hyväksy yhteistä joulunviettoa, se mahdollisuus oli olemassa.Hän ei halua vitää jouluja entisen elämän kanssa, kuulemma.

kadunko? kirjoitti:

Erosin itse miehestäni 30 v. jälkeen. Tilanne oli silloin mahdoton.Henkinen väkivalta muuttui "pieneksi" fyysiseksi ja ajattelin, että nyt saa riittää. Olemme isovanhempia ja kyllä aina näin joulun alla esim. tuntuu aika pahalta kun ajattelee mitä se joulu voisi olla yhtenä perheenä. Usein mietin, olisko avioliittoamme saanut korjattua kuitenkin suuntaan tai toiseen.?Olisko se kaveripohja ollut kuitenkin parempi vaihtoehto kuin se, että perhe on hajonnut?Olisinko voinut itse toimia toisin?
Olen eronnut 3 vuotta sitten Mieheni oli hyvä isä ja muuten ihan kunnon mies.
Löysin uuden miehen ja hän osoittautui petturiksi kaiken alkuhuuman jälkeen.Silloin ajattelin, että ei kai kunnon miehiäole olemassakaan ja olisi vaan pitänyt pitää perhe kasassa.
Miettikää tarkasti ennen kuin eroatte.Se koskettaa niiin montaa muutakin perheenjäsentä.

Lue lisää

Minäkin kauan mietin, että voiko erota kun se vaikuttaa muidenkin elämään. Ja tosiaan miehen kanssa kämppisperiaatteella menty ihan liian kauan. Päädyin pohdinnoissa siihen, että läheisillekin olen tässä ikävässä liitossa taakka enkä ilonaihe. Huonoa tilannetta on pakko korjata ja antaa itsellensä tilaisuus onneen. Yleensä ne läheisetkin loppujen lopuksi ovat tyytyväisempiä kun sinä olet tyytyväinen. Ja toimiva parisuhde on iso tyytyväisyyden lähde. Itse uskon että sen vielä löydän.

N47V kirjoitti:

Minäkin kauan mietin, että voiko erota kun se vaikuttaa muidenkin elämään. Ja tosiaan miehen kanssa kämppisperiaatteella menty ihan liian kauan. Päädyin pohdinnoissa siihen, että läheisillekin olen tässä ikävässä liitossa taakka enkä ilonaihe. Huonoa tilannetta on pakko korjata ja antaa itsellensä tilaisuus onneen. Yleensä ne läheisetkin loppujen lopuksi ovat tyytyväisempiä kun sinä olet tyytyväinen. Ja toimiva parisuhde on iso tyytyväisyyden lähde. Itse uskon että sen vielä löydän.

Lue lisää

Niin minäkin ajattelin aikoinaan. Tuleeko sitä uutta onnea ja ihanaa parisuhdetta vai onko kaikki nykyään niin hektistä, ettei kukaan vakavammin ole enää kenekään kanssa?On nettideittailua siinä seurustelun sivussa ja vaikka mitä seläntakana touhuamista. Ehkä minulla on käynyt vain huono tuuri.Ehkä niitä kunnollisia miehiä vielä löytyy jotka eivät vaan koko ajan hae seikkailua...

kadunko? kirjoitti:

Niin minäkin ajattelin aikoinaan. Tuleeko sitä uutta onnea ja ihanaa parisuhdetta vai onko kaikki nykyään niin hektistä, ettei kukaan vakavammin ole enää kenekään kanssa?On nettideittailua siinä seurustelun sivussa ja vaikka mitä seläntakana touhuamista. Ehkä minulla on käynyt vain huono tuuri.Ehkä niitä kunnollisia miehiä vielä löytyy jotka eivät vaan koko ajan hae seikkailua...

Lue lisää

Pakko on uskoa tulevaan, mutta olen varautunut siihenkin että ei ne onnen ovet ihan heti aukene. Mutta elämä voi yllättää kun uskaltaa ottaa pikku riskiäkin välillä. Minä otin pikku riskin ja voi olla että sen myötä elämä tosiaan yllätää, aika näyttää.Tottahan se on, että monenlaista heppua pyörii markkinoilla, ja kuinka sitten poimia sieltä se joka on oikealla asialla... Tsemppiä meille etsijöille:)

kadunko? kirjoitti:

On juolahtanut kyllä, mutta asiat eivät aina ole niin hyvin kaikilla kun sinulla on. Nyt vaan on niin, ettei miehen uusi naisystävä hyväksy yhteistä joulunviettoa, se mahdollisuus oli olemassa.Hän ei halua vitää jouluja entisen elämän kanssa, kuulemma.

Lue lisää

No onpa ikävä ihminen. Toivottavasti hän kasvaa ja kehittyy ja huomaa jonakin päivänä, että mikä hän on päättämään toisten puolesta miten ex-perhe haluaa juhlapyhänsä viettää. Tuota rataa hänestäkin tullee ex aika nopiaan.

mikä paikka??? kirjoitti:

Uskon, että tosi hyvällä onnella saattaakin jonkun kohdata. Kyse onkin siitä, MISSÄ? Kapakat, tanssipaikat, työpaikat ovat yleisen mielipiteen mukaan poissuljettu madollisuus, tää nettikin vähän arveluttava. Missä siis 50 nainen voisi tavata suht. ikäisensä miehen. Kertokaa.

Lue lisää

Eikö ne siellä tunnu just ne suhteet sikiävänkin?
Täälläkin saa jatkuvasti lukea työpaikkaromansseista? Monet liitotkin kaatuneet niiden tähden?

N47V kirjoitti:

Kirjoitit että olit yksin jo ennen eroa...minäkin olen ollut yksin avioliitossani. Mies ei puhu kuin välttämättömät arjen asiat, emme tee mitään yhdessä, katsomme vuorotellen tv:tä koska olemme kiinnostuneita täysin eri ohjelmista, enkä oikeastaan tiedä mitä tulevalle exälleni kuuluu, hän ei kerro...

On niin kivaa kuulla ihmisistä, jotka ovat selvinneet erosta hyvin ja tyytyväisiä päätökseensä. Minkalaista sinun yksinäisyytesi oli avioliitossasi?

Lue lisää

kohta 27 vuotta avioelämää takana.Yksinäisyyttä,pelkoa,ahdistusta.Miehen kanssa ei muuta yhteistä,kuin isot lapset ja asuntovelka.Nyt minulla vuoden alusta oma vuokra-asunto,jonne pitäis pikkuhiljaa muuttaa.Se ei sitten tunneihmiselle olekaan helppoa.Pelottaa,pärjäänkö henkisesti,mutta uskon uuteen elämään monien hyvien ystävien tuella.Ei elämä voi olla vain tyhjiä päiviä,unelmaa onnesta ja uudesta mahdollisuudesta.Meidän naisten täytyy tukea toisiamme ja pitää Yhtä.ollaan vahvoja

Eroperhe myös perhe kirjoitti:

Onko ikinä juolahtanut pieneen mieleen, että te olette perhe edelleen vaikkakin vain erillään. Mikä teitä estää viettämästä Joulua yhdessä ? Tiedän monta eroperhettä, jotka kokoontuvat vuorojouluin isän, äidin tai aikuisen lapsen kotiin viettämään yhteistä perhejuhlaa. Tällaisia tapauksia minä sanon täyteen inhimilliseen mittaan kasvaneiksi aikuisiksi, 'kokonaisiksi' ja viisaiksi ihmisiksi, jotka tietävät, miten asioiden tulee mennä ja miten elämä tulee elää. Eroista ja muistakin vastoinkäymisistä huolimatta.

Lue lisää

Ainakin minä erosin juuri siksi, että elämä exän kanssa ahdisti, raivostutti, rasitti ja oli muutenkin aivan kamalaa. Mikään mahti maailmassa ei saisi minua viettämään aikaa exän kanssa vapaaehtoisesti. Vain silloin kun on pakko, esim. lasten juhlissa ym. Kaikkein vähiten olisi tullut mieleen viettää joulua hänen kanssaan! Tämä joulu oli aivan fantastinen, 1. joulu ilman exää. Rauhoittava kuten joulun kuuluukin olla, eikä hermoja kiristävä ja stressaava.

Erittäin viisasta on pysytellä erossa exästä, pitää "hajurakoa" mahdollisimman paljon, jos välit eivät ole hyvät. Ero oli minulle ääretön helpotus eikä mikään vastoinkäyminen. Pitkä vastoinkäyminen oli liitto exän kanssa.

mikä paikka??? kirjoitti:

Uskon, että tosi hyvällä onnella saattaakin jonkun kohdata. Kyse onkin siitä, MISSÄ? Kapakat, tanssipaikat, työpaikat ovat yleisen mielipiteen mukaan poissuljettu madollisuus, tää nettikin vähän arveluttava. Missä siis 50 nainen voisi tavata suht. ikäisensä miehen. Kertokaa.

Lue lisää

Kapakista mieheni minut bongas ja tässä 10 vuoden jälkeenkin umpirakastuneita. Ja ikämme on 50

edesmennyt eviosiippani käveli kaupan kassajonossa syliin!

henkisesti yksin kirjoitti:

kohta 27 vuotta avioelämää takana.Yksinäisyyttä,pelkoa,ahdistusta.Miehen kanssa ei muuta yhteistä,kuin isot lapset ja asuntovelka.Nyt minulla vuoden alusta oma vuokra-asunto,jonne pitäis pikkuhiljaa muuttaa.Se ei sitten tunneihmiselle olekaan helppoa.Pelottaa,pärjäänkö henkisesti,mutta uskon uuteen elämään monien hyvien ystävien tuella.Ei elämä voi olla vain tyhjiä päiviä,unelmaa onnesta ja uudesta mahdollisuudesta.Meidän naisten täytyy tukea toisiamme ja pitää Yhtä.ollaan vahvoja

Lue lisää

ei ole tosiaan helppoa lähteä kodistaan, jossa on ehkä pitkäänkin perheen kanssa elänyt. MInä siirryn myös vähitellen omaan asuntooni, ja huomaan että sinne meneminen on päivä päivältä helpompaa. Siellä voin hengittää vapaasti. Vanha koti on tuttu, mutta mutta henkisesti omassa asunnossa on niin paljon helpompa olla. Minua pelottaa myös, mutta mielummin ainakin yritän muutosta pelkoineni kaikkineni, kuin jään tähän ikävään suhteeseen. Uskon niin, että vuoden päästä kaikki on paljon paremmin..

dolores* kirjoitti:

Ainakin minä erosin juuri siksi, että elämä exän kanssa ahdisti, raivostutti, rasitti ja oli muutenkin aivan kamalaa. Mikään mahti maailmassa ei saisi minua viettämään aikaa exän kanssa vapaaehtoisesti. Vain silloin kun on pakko, esim. lasten juhlissa ym. Kaikkein vähiten olisi tullut mieleen viettää joulua hänen kanssaan! Tämä joulu oli aivan fantastinen, 1. joulu ilman exää. Rauhoittava kuten joulun kuuluukin olla, eikä hermoja kiristävä ja stressaava.

Erittäin viisasta on pysytellä erossa exästä, pitää "hajurakoa" mahdollisimman paljon, jos välit eivät ole hyvät. Ero oli minulle ääretön helpotus eikä mikään vastoinkäyminen. Pitkä vastoinkäyminen oli liitto exän kanssa.

Lue lisää

Kummastippa aikanaan siihen kuitenkin rakastuit?

.. kirjoitti:

Kummastippa aikanaan siihen kuitenkin rakastuit?

Ainakin normaaliaivoilla ja maalaisjärjellä ajateltuna ovat kaksi eri asiaa; kuin päivä ja yö. Kun 'rakastutaan', ei ole vielä ainuttakaan arkipäivää eletty yhdessä ja tultu tutuiksi kaikkine päivineen; virheineen ja vikoineen. Toisten ihmisten 'rumat puolet' ovat sellaisia, että niitä ei kenenkään tarvitse katsella, kuunnella eikä kärsiä. Silloin pannaan kantapäät vastakkain ja marssitaan eri suuntiin ja etsitään elämän onnea ja tasapainoa muualta. Onneksi siihen on nykymaailmassa jo lupa mutta lupaa syyllistää siitä ketään ei ole. Piste.

N47V kirjoitti:

ei ole tosiaan helppoa lähteä kodistaan, jossa on ehkä pitkäänkin perheen kanssa elänyt. MInä siirryn myös vähitellen omaan asuntooni, ja huomaan että sinne meneminen on päivä päivältä helpompaa. Siellä voin hengittää vapaasti. Vanha koti on tuttu, mutta mutta henkisesti omassa asunnossa on niin paljon helpompa olla. Minua pelottaa myös, mutta mielummin ainakin yritän muutosta pelkoineni kaikkineni, kuin jään tähän ikävään suhteeseen. Uskon niin, että vuoden päästä kaikki on paljon paremmin..

Lue lisää

Tänään sain jo uudessa kodissani pestyä ikkunat sisältä ja keittiön kaapit.Musiikki on hyvä apu ahdistukseen .Mies ei ala tueksi,eikä varmaan yhdessä miettimään,mitä vanhasta kodista voin ottaa mukaan.
Muuttoapua en varmaan sieltä saa,hänhän olisi halukas jatkamaan,sanookin usein,etttä lopeta tuo höpötys ja jää kotiin.Maksa vain vuoksa siellä ja asut tässä.Kuitenkaan ei tehdä yhdessä muuta,kuin katsotaan tv tä toinen toisella sohvalla.Nukutaankin eri huoneissa,jonne minä muutin n.10 vuotta sitten.Uskon myös,että teen nyt oikein ja olen samaa mieltä N 47 kanssa,että eteenpäin haluan mennä,vaikkakin pelottaa ja kovastikin ahdistaa.Vaan tietää ainakin olevansa elossa,kun kovasti koskee:=)) :=))

N47V kirjoitti:

Kirjoitit että olit yksin jo ennen eroa...minäkin olen ollut yksin avioliitossani. Mies ei puhu kuin välttämättömät arjen asiat, emme tee mitään yhdessä, katsomme vuorotellen tv:tä koska olemme kiinnostuneita täysin eri ohjelmista, enkä oikeastaan tiedä mitä tulevalle exälleni kuuluu, hän ei kerro...

On niin kivaa kuulla ihmisistä, jotka ovat selvinneet erosta hyvin ja tyytyväisiä päätökseensä. Minkalaista sinun yksinäisyytesi oli avioliitossasi?

Lue lisää

Tuota samaa meidänkin elämämme avioliitossa oli sillä erolla, että minä olin ja olen edelleen aktiivinen toimija ja liikkuja kodin ulkopuolella, hänellä oli työ ja kotona alkoholi, joka pikku hiljaa valtasi yhä enemmän alaa. Ei ollut muuta yhteistä kuin lapset ja asunto, eikä kummastakaan riitä määrättömästi puhumista... Minun ystäväpiirini tiivistyi eron myötä, olen ehtinyt (ja halunnut) pitää heihin paljon enemmän yhteyttä kuin ennen eroa ja siksi saan sieltä paljon takaisinkin. Ensi alkuun sain tietysti paljon myötätuntoa heiltä, mutta tässä vuoden mittaan se on tasoittunut normaaliksi ystävyydeksi. Kotona teen varmaan sitä mitä ennenkin, mutta toki vielä suuremman hiljaisuuden vallitessa kuin ennen, sillä toinen kotona asuneista lapsista muutti isänsä kanssa asumaan. Ensi alkuun erosta puhuminen oli vaikeaa, se oli olevinaan suurikin tappio elämässä, mutta kävin Fischerin eroseminaarin heti eron ensiviikkoina, siitä oli valtavasti apua oman pään sisällön selvittämisessä. Ja sieltä tarttui mukaan mukavia ihmisiä, tapailemme vieläkin säännöllisesti, vaikka alkuperäinen tarve siihen onkin kadonnut varmaan kaikilta.
Eropäätöksen tekeminen vaatii jonkinmoista rohkeutta. Se kuitenkin kannattaa, olet varmasti voittaja!

N47V kirjoitti:

ei ole tosiaan helppoa lähteä kodistaan, jossa on ehkä pitkäänkin perheen kanssa elänyt. MInä siirryn myös vähitellen omaan asuntooni, ja huomaan että sinne meneminen on päivä päivältä helpompaa. Siellä voin hengittää vapaasti. Vanha koti on tuttu, mutta mutta henkisesti omassa asunnossa on niin paljon helpompa olla. Minua pelottaa myös, mutta mielummin ainakin yritän muutosta pelkoineni kaikkineni, kuin jään tähän ikävään suhteeseen. Uskon niin, että vuoden päästä kaikki on paljon paremmin..

Lue lisää

Osaatteko kertoa,miten menettelen anoppini suhteen.Olen kertonut äidilleni ja lapsilleni ym ystävilleni ja tietenkin miehelleni, että olen saanut oman asunnon ja muuttamassa sinne vuoden alusta .Mieheni ei kiinnostu asiasta,että hänen pitäisi kertoa omalle äidilleen tilanteesta,saati sitten vaikka lapsilleen.Onko sekin minun velvollisuus ja vain minun hateillani,niinkuin kaikki muukin eroon liittyvä.Kertokaa minulle ,kun minun mielestäni mieheni kuuluisi ottaa jostain vastuuta. Hyvää uutta vuotta kaikille Ihanille naisille ympäri Suomen :-=))

.. kirjoitti:

Kummastippa aikanaan siihen kuitenkin rakastuit?

enpä ole ainakaan minä rakastanut ikinä exää. Ihan kelvollinen tyyppi aviomieheksi ex oli silloin, kun menimme naimisiin reilu 25v sitten.

Ihminen ajattelee rakkaudesta eritavoin 20-vuotiaana kuin 45-vuotiaana. Moni huomaa, että käsitys siitä mitä rakkaus on, muuttuu ihmisen ja elämän mukana. Myös kumppani saattaa muuttua juuri päinvastaiseen suuntaan kuin toivoisi - ja jota voisi rakastaa - tai jonka kanssa voisi edes jatkaa elämää, vaikkei rakastaisikaan. Ihmisillä on melko yltiöpäisen romanttinen käsitys parisuhteesta... kuitenkin se on aina ollut lähinnä "kahden kauppa" eikä mikään romanttinen rakkaustarina, jossa eletään elämä onnellisena loppuun asti.

henkisesti yksin kirjoitti:

Osaatteko kertoa,miten menettelen anoppini suhteen.Olen kertonut äidilleni ja lapsilleni ym ystävilleni ja tietenkin miehelleni, että olen saanut oman asunnon ja muuttamassa sinne vuoden alusta .Mieheni ei kiinnostu asiasta,että hänen pitäisi kertoa omalle äidilleen tilanteesta,saati sitten vaikka lapsilleen.Onko sekin minun velvollisuus ja vain minun hateillani,niinkuin kaikki muukin eroon liittyvä.Kertokaa minulle ,kun minun mielestäni mieheni kuuluisi ottaa jostain vastuuta. Hyvää uutta vuotta kaikille Ihanille naisille ympäri Suomen :-=))

Lue lisää

Miehet on todella avuttomia erotilanteessa, ellei heillä ole uutta naista kiikarissa! Mutta missään tapauksessa erosta ei saa puhua - tai siitä pitää puhua hiljaa kuiskaten... ehkä yhdelle tai korkeintaan kahdelle.

Sama juttu oli minulla. Ex ei laittanut tikkua ristiin, jotta huoltajuusasiat, minun ja lasten muutto olisi saatu sujumaan. Sen sijaan laittoi kapuloita rattaisiin alusta loppuun ja vielä vähän jälkeenkin.

Luontevinta oli myös, että kerroin exän sukulaisille erostamme, koska pidin heihin muutenkin enemmän yhteyksiä kuin ex.

titityy* kirjoitti:

Miehet on todella avuttomia erotilanteessa, ellei heillä ole uutta naista kiikarissa! Mutta missään tapauksessa erosta ei saa puhua - tai siitä pitää puhua hiljaa kuiskaten... ehkä yhdelle tai korkeintaan kahdelle.

Sama juttu oli minulla. Ex ei laittanut tikkua ristiin, jotta huoltajuusasiat, minun ja lasten muutto olisi saatu sujumaan. Sen sijaan laittoi kapuloita rattaisiin alusta loppuun ja vielä vähän jälkeenkin.

Luontevinta oli myös, että kerroin exän sukulaisille erostamme, koska pidin heihin muutenkin enemmän yhteyksiä kuin ex.

Lue lisää

Miten sinä titityy, sait sen erosi sitten hoidettua yksin.
Missä järjestyksessä sen teit? Eropaperit käteen vai oma asunto ensin?

jäänyt jumiin menneeseen. Se on ikävää, hukkaanheitettyä elämää. Sinun täytyy etsiä oma itsesi piilosta lymyämästä. Kun olet itsevarmempi, luotat itseesi ja tiedät mitä tahdot, sinulla menee elämä eteenpäin paremmin. Kuullostat myös masentuneelta. Sinun pitäisi etsi apua. Viittä vuotta ei edes neljää tai kolmea pitäisi tuhrata murehtimiseen ja ilottomaan elämään.

Monet miettivät "parinvalinnassa" millainen kumppani olisi sopiva itselle, millaista hakee. Asiaa täytyisi lähestyä myös toiselta puolelta. Eli mitä minä pystyn "tarjoamaan" toiselle, millainen mies/nainen pystyy ottamaan vastaan ajatuksiani, toiveitani, ilojani, surujani. Jos on oikein ahdistunut ja yksin, niin antaa myös samanlaisen vaikutelman toisille ihmisille. Harvempi hakeutuu ahdistuneen, surullisen, ilottoman ihmisen seuraan. Tai ihmisen, jolla ei mitään käsitystä siitä mitä pystyy toiselle antamaan. Parisuhde on antamista ja saamista (muutenkin kuin seksin suhteen). Se ei toimi, jos tarpeet eivtä kohtaa kuin korkeintaan toisen kohdalla.

dolores* kirjoitti:

jäänyt jumiin menneeseen. Se on ikävää, hukkaanheitettyä elämää. Sinun täytyy etsiä oma itsesi piilosta lymyämästä. Kun olet itsevarmempi, luotat itseesi ja tiedät mitä tahdot, sinulla menee elämä eteenpäin paremmin. Kuullostat myös masentuneelta. Sinun pitäisi etsi apua. Viittä vuotta ei edes neljää tai kolmea pitäisi tuhrata murehtimiseen ja ilottomaan elämään.

Monet miettivät "parinvalinnassa" millainen kumppani olisi sopiva itselle, millaista hakee. Asiaa täytyisi lähestyä myös toiselta puolelta. Eli mitä minä pystyn "tarjoamaan" toiselle, millainen mies/nainen pystyy ottamaan vastaan ajatuksiani, toiveitani, ilojani, surujani. Jos on oikein ahdistunut ja yksin, niin antaa myös samanlaisen vaikutelman toisille ihmisille. Harvempi hakeutuu ahdistuneen, surullisen, ilottoman ihmisen seuraan. Tai ihmisen, jolla ei mitään käsitystä siitä mitä pystyy toiselle antamaan. Parisuhde on antamista ja saamista (muutenkin kuin seksin suhteen). Se ei toimi, jos tarpeet eivtä kohtaa kuin korkeintaan toisen kohdalla.

Lue lisää

Iloa riittää ja kukaan joka ei tiedä tästä erosta, ei varmaan edes osaisi aavistaakkaan, koska se ei päälle näy. Olen paremminkin oikea ilopilleri, enkä eroa aiemmasta. Virheekseni lasken kyllä sen, että en ole itseäni huoioinut, vaan päästänyt kaikki muut edelleni ja kuunnellut muiden huolia, niin työssä kuin vapaalla ja yrittänyt auttaa ja lohduttaa. En ole koskaan asioitani levitellyt, kuin lähimmille ystäville. Paha olo astuu kuvioihin vain silloin kun olen ns. yksin. Enhän voi koko ajan olla muutaman ystävän ympäröimänä. Suuri kaipuu vaan välillä musertaa. Varsinkin juhlapyhät ym. tekee herkästi olon tosi haikeaksi. Apua aikanaan hain, mutta pillerit oli ainut mitä sain. Kävin kyllä useamman kerrankin lääkärille puhumassa, mutta siitä jäi kuva, että myös hän tylsistyy saman asian puimiseen, vaikka siitähän kai "potilaat" puhuu, mikä heitä painaa. Toki oman osansa varmaan tekee se,että asumme lapsen kanssa edelleen yhteisessä kodissamme, yhhteisten muistojemme kanssa. Rahaa vaan ei ole panna kaikkea uusiksi(valitettavasti). Vaikka eipä tuo x ole edes osoitteenmuutosta tehnyt, vaikka onnensa kukkuloilla elelee. Yritän arkea pyörittää ja lapsella turvallisen ja tutun ympäristön pitää, sen verran kova paikka oli myös hänelle.

minäkin N47 kirjoitti:

Iloa riittää ja kukaan joka ei tiedä tästä erosta, ei varmaan edes osaisi aavistaakkaan, koska se ei päälle näy. Olen paremminkin oikea ilopilleri, enkä eroa aiemmasta. Virheekseni lasken kyllä sen, että en ole itseäni huoioinut, vaan päästänyt kaikki muut edelleni ja kuunnellut muiden huolia, niin työssä kuin vapaalla ja yrittänyt auttaa ja lohduttaa. En ole koskaan asioitani levitellyt, kuin lähimmille ystäville. Paha olo astuu kuvioihin vain silloin kun olen ns. yksin. Enhän voi koko ajan olla muutaman ystävän ympäröimänä. Suuri kaipuu vaan välillä musertaa. Varsinkin juhlapyhät ym. tekee herkästi olon tosi haikeaksi. Apua aikanaan hain, mutta pillerit oli ainut mitä sain. Kävin kyllä useamman kerrankin lääkärille puhumassa, mutta siitä jäi kuva, että myös hän tylsistyy saman asian puimiseen, vaikka siitähän kai "potilaat" puhuu, mikä heitä painaa. Toki oman osansa varmaan tekee se,että asumme lapsen kanssa edelleen yhteisessä kodissamme, yhhteisten muistojemme kanssa. Rahaa vaan ei ole panna kaikkea uusiksi(valitettavasti). Vaikka eipä tuo x ole edes osoitteenmuutosta tehnyt, vaikka onnensa kukkuloilla elelee. Yritän arkea pyörittää ja lapsella turvallisen ja tutun ympäristön pitää, sen verran kova paikka oli myös hänelle.

Lue lisää

Pahempaa yksinäisyyttä on elää liitossa, jossa toinen on etäinen tai yhdessäolo ei ole onnellista. Silloin suree yhteyden puuttumista enemmän kuin jos ei ole suhdetta ollenkaan. Yksin ja vapaana elävä voi keskittyä omaan elämäänsä ilman että pettymys olisi aina läsnä. Kumppanini oli paljon pois kotoa, ja minä kaipasin, odotin ja vihoittelin hänen jatkuvia menemisiään. Kun erottiin, en tuntenut oloani läheskään niin yksinäiseksi, ei tarvinnut yhtenään pettyä.

minäkin N47 kirjoitti:

Iloa riittää ja kukaan joka ei tiedä tästä erosta, ei varmaan edes osaisi aavistaakkaan, koska se ei päälle näy. Olen paremminkin oikea ilopilleri, enkä eroa aiemmasta. Virheekseni lasken kyllä sen, että en ole itseäni huoioinut, vaan päästänyt kaikki muut edelleni ja kuunnellut muiden huolia, niin työssä kuin vapaalla ja yrittänyt auttaa ja lohduttaa. En ole koskaan asioitani levitellyt, kuin lähimmille ystäville. Paha olo astuu kuvioihin vain silloin kun olen ns. yksin. Enhän voi koko ajan olla muutaman ystävän ympäröimänä. Suuri kaipuu vaan välillä musertaa. Varsinkin juhlapyhät ym. tekee herkästi olon tosi haikeaksi. Apua aikanaan hain, mutta pillerit oli ainut mitä sain. Kävin kyllä useamman kerrankin lääkärille puhumassa, mutta siitä jäi kuva, että myös hän tylsistyy saman asian puimiseen, vaikka siitähän kai "potilaat" puhuu, mikä heitä painaa. Toki oman osansa varmaan tekee se,että asumme lapsen kanssa edelleen yhteisessä kodissamme, yhhteisten muistojemme kanssa. Rahaa vaan ei ole panna kaikkea uusiksi(valitettavasti). Vaikka eipä tuo x ole edes osoitteenmuutosta tehnyt, vaikka onnensa kukkuloilla elelee. Yritän arkea pyörittää ja lapsella turvallisen ja tutun ympäristön pitää, sen verran kova paikka oli myös hänelle.

Lue lisää

Ymmärrän täysin sua ed. mitä tarkoitat noilla miehillä, jotka hakee ihan muuta kuin sinä..
Kyllä se niin on, että miehet muuttuu vanhetessaan vielä enemmän sioiksi ja ne vähätkin käytöstavat puuttuu, joten jos rehellisiä uskalletaan olla, niin naida ne vaan haluaa loppujen lopuksi.
Itse olen ollut monta vuotta eronneena ja monenlaisiin miehiin olen törmännyt.
Minkäänlaista harhakuvitelmaa ei ole enää miehistä, jos nuorena jotakin rakkaudesta ymmärsivätkin, niin vanhempana koko sana on aivan muuta heidän melestään kuin aikuisella naisella.
Munat pitää saada mahdollisimman usein naisen haaroihin ja palvelu pelata, silloin on mies tyytyväinen.
Valitettavasti ne tarpeet on naisella vähän ja aika paljonkin ihan muuta!
Ei ihme, että "puuma"-ilmiö on kasvussa, ennemmin sitä ottaa sieltä ravintolasta sen nuoren karjun mukaansa, on ainakin hauskaa seuraa hyvän kuntonsa lisäksi, kuin sen keski-ikäisen möhömahan, jonka naama alkaa roikkua, kun selviää, ettei suihin ottoa olekkaan saatavissa ja sen muunkin saamisen kanssa vähän niin ja näin.

ja rehellinen. kirjoitti:

Ymmärrän täysin sua ed. mitä tarkoitat noilla miehillä, jotka hakee ihan muuta kuin sinä..
Kyllä se niin on, että miehet muuttuu vanhetessaan vielä enemmän sioiksi ja ne vähätkin käytöstavat puuttuu, joten jos rehellisiä uskalletaan olla, niin naida ne vaan haluaa loppujen lopuksi.
Itse olen ollut monta vuotta eronneena ja monenlaisiin miehiin olen törmännyt.
Minkäänlaista harhakuvitelmaa ei ole enää miehistä, jos nuorena jotakin rakkaudesta ymmärsivätkin, niin vanhempana koko sana on aivan muuta heidän melestään kuin aikuisella naisella.
Munat pitää saada mahdollisimman usein naisen haaroihin ja palvelu pelata, silloin on mies tyytyväinen.
Valitettavasti ne tarpeet on naisella vähän ja aika paljonkin ihan muuta!
Ei ihme, että "puuma"-ilmiö on kasvussa, ennemmin sitä ottaa sieltä ravintolasta sen nuoren karjun mukaansa, on ainakin hauskaa seuraa hyvän kuntonsa lisäksi, kuin sen keski-ikäisen möhömahan, jonka naama alkaa roikkua, kun selviää, ettei suihin ottoa olekkaan saatavissa ja sen muunkin saamisen kanssa vähän niin ja näin.

Lue lisää

Tuo on niin totta!

Hyvä ketju!

Hyvin moni 5-kymppinen nainen eroaa ja alkaa elämään sitä omaa elämäänsä. Mutta aika moni tässäkin keskustelussa pelkää sitä yksinjäämistä. Miksi? Minä ainakin odotan nimenomaan sitä. Koti on täsmälleen yhtä siistissä kunnossa töistä tultua kun sinne lähtiessä. Saat olla hiljaisuussa tai katsoa sitä hömppää telkkarista, ei tarvitse kuunnella täysillä paahtavaa formulaselostusta. Saat tehdä sellaista ruokaa kun haluat, silloin kun haluat. Kukaan ei mökötä ruokapöydässä, vaikka tarjolla on kaalikeittoa. On tilaa hengittää ja elää.

Minä en missään nimessä enää yhtäkään miestä saman katon alle ota. Ja vaatimukset miehen suhteen ovat kyllä tosi kovat. Joten tiedän, ettei sellaista miestä ole olemassakaan. Mutta yksi asia harmittaa ja se on seksin puute. Olen hyvin seksuaalinen nainen, mistä löytää ikäiseni mies, jolla paikat pelittää ja joka ei takerru?

kuumat paikat. kirjoitti:

Hyvä ketju!

Hyvin moni 5-kymppinen nainen eroaa ja alkaa elämään sitä omaa elämäänsä. Mutta aika moni tässäkin keskustelussa pelkää sitä yksinjäämistä. Miksi? Minä ainakin odotan nimenomaan sitä. Koti on täsmälleen yhtä siistissä kunnossa töistä tultua kun sinne lähtiessä. Saat olla hiljaisuussa tai katsoa sitä hömppää telkkarista, ei tarvitse kuunnella täysillä paahtavaa formulaselostusta. Saat tehdä sellaista ruokaa kun haluat, silloin kun haluat. Kukaan ei mökötä ruokapöydässä, vaikka tarjolla on kaalikeittoa. On tilaa hengittää ja elää.

Minä en missään nimessä enää yhtäkään miestä saman katon alle ota. Ja vaatimukset miehen suhteen ovat kyllä tosi kovat. Joten tiedän, ettei sellaista miestä ole olemassakaan. Mutta yksi asia harmittaa ja se on seksin puute. Olen hyvin seksuaalinen nainen, mistä löytää ikäiseni mies, jolla paikat pelittää ja joka ei takerru?

Lue lisää

Melkein kuule täytyy luulla ja sanoa, että ei mistään. Siksi tulee siirtyä niihin nuorempiin.

kuumat paikat. kirjoitti:

Hyvä ketju!

Hyvin moni 5-kymppinen nainen eroaa ja alkaa elämään sitä omaa elämäänsä. Mutta aika moni tässäkin keskustelussa pelkää sitä yksinjäämistä. Miksi? Minä ainakin odotan nimenomaan sitä. Koti on täsmälleen yhtä siistissä kunnossa töistä tultua kun sinne lähtiessä. Saat olla hiljaisuussa tai katsoa sitä hömppää telkkarista, ei tarvitse kuunnella täysillä paahtavaa formulaselostusta. Saat tehdä sellaista ruokaa kun haluat, silloin kun haluat. Kukaan ei mökötä ruokapöydässä, vaikka tarjolla on kaalikeittoa. On tilaa hengittää ja elää.

Minä en missään nimessä enää yhtäkään miestä saman katon alle ota. Ja vaatimukset miehen suhteen ovat kyllä tosi kovat. Joten tiedän, ettei sellaista miestä ole olemassakaan. Mutta yksi asia harmittaa ja se on seksin puute. Olen hyvin seksuaalinen nainen, mistä löytää ikäiseni mies, jolla paikat pelittää ja joka ei takerru?

Lue lisää

Minä ajattelin, että voihan sitä vaikka seurustella niin kuin nuorena, eli molemmat pitää omat asuntonsa ja vapaa-aikana vietetään laatuaikaa yhdessä, mitä sitten itsekullekin onkaan. Eipä kärsi silloin suhde näistä arkisista tylsyyksistä, joista kirjoitit...

N47V kirjoitti:

Minä ajattelin, että voihan sitä vaikka seurustella niin kuin nuorena, eli molemmat pitää omat asuntonsa ja vapaa-aikana vietetään laatuaikaa yhdessä, mitä sitten itsekullekin onkaan. Eipä kärsi silloin suhde näistä arkisista tylsyyksistä, joista kirjoitit...

Lue lisää

Noin se kannattaa ajatellakkin, tahtoo vain miehet likaisine sukkineen ja partakoneineen änkäytyä pikkuhiljaa sen naisen kämpille..on niin kotoista ja siistiä siellä... :(
Siinäpä se pulma onkin, miten saat sen miehen pysymään yhden naisen miehenä, jos et ota sitä sinne aitaukseesi...?
Miehet on sellaisia reviirin merkkaajia, ja jos ei ole reviiriä, ne kyllästyy ja hakee sellaista.
Se miehen asunto on sitten taas sellainen askeettinen näös, että siellä ei nainen viihdy, alkaa vaan pikkuhiljaa tekemään mieli tarttua siihen pölyrättiin ja kierros on taas alkamassa.. :))

Niin, ero voi parantaa elämänlaatua huimasti . Uusi vuosi kolkuttaa ...ovi sille avatkaa...

Aika tavallista että vanhempana pystyy rakentamaan paremman suhteen, valitsemaan kumppanin paremmin ja välttämään vaikeuksia. Kokemus on opettanut, niin että jo osaa toimia paremmin kuin nuorena, ja toivottavasti myös itsekkyys on vähentynyt elämänkokemuksen myötä, koska molemminpuolinen tai toisen itsekeskeisyys on suhdeongelmien pahin syy.

kokemus opettaa kirjoitti:

Aika tavallista että vanhempana pystyy rakentamaan paremman suhteen, valitsemaan kumppanin paremmin ja välttämään vaikeuksia. Kokemus on opettanut, niin että jo osaa toimia paremmin kuin nuorena, ja toivottavasti myös itsekkyys on vähentynyt elämänkokemuksen myötä, koska molemminpuolinen tai toisen itsekeskeisyys on suhdeongelmien pahin syy.

Lue lisää

Erosin yli vuosi sitten oltuani naimisissa yli 20 vuotta. Päätös oli yksin minun: minä lähdin yhteisestä kodista, koska olin mennä rikki siitä ahdistuksesta, jota koin parisuhteessani.
Ratkaisu oli oikea: nautin suunnattomasti omasta, itsellisestä elämästä, omassa pikku kodissani( on kyllä vuokra-asunto)'.
Puoli vuotta kului huokaillessa, kuinka ihanaa on, kun ei enää ahdista ja saa elää rauhassa toisen viinahöyryiseltä ja ikävältä käytökseltä. En todellakaan kaivannut yhtään miestä tuona aikana.
Mutta nyt olen alkanut kaivata kumppania: sellaista, jonka kanssa voi viettää yhdessä aikaa. En välttämättä halua muuttaa saman katon alle: nykyinen kotini on liian pieni kahdelle. Mutta unelmoin miehestä, jonka kanssa voisin keskustella, harrastaa yhteisiä asioita (minulle tärkeitä musiikki ja liikunta). Kaipaan myös fyysistä läheisyyttä, siihen kuuluu myös seksi.
MUTTA missä voi tavata kunnon, tavallisen miehen? Kapakat ei oikein innosta. Ja kyllä ikäni( täytän kohta 48) estää riekkumasta ulkona, vaikka en ole kaavoihin kangistunut keski-ikäinen.
E halua yhden illan suhdetta. En kaipaa avioliittoa (toki jos siltä tuntuu niin miksei). Mutta luottamuksellista ja uskollista suhdetta kaipaan. Onko se mahdollista ja miten?

sininen taivas kirjoitti:

Erosin yli vuosi sitten oltuani naimisissa yli 20 vuotta. Päätös oli yksin minun: minä lähdin yhteisestä kodista, koska olin mennä rikki siitä ahdistuksesta, jota koin parisuhteessani.
Ratkaisu oli oikea: nautin suunnattomasti omasta, itsellisestä elämästä, omassa pikku kodissani( on kyllä vuokra-asunto)'.
Puoli vuotta kului huokaillessa, kuinka ihanaa on, kun ei enää ahdista ja saa elää rauhassa toisen viinahöyryiseltä ja ikävältä käytökseltä. En todellakaan kaivannut yhtään miestä tuona aikana.
Mutta nyt olen alkanut kaivata kumppania: sellaista, jonka kanssa voi viettää yhdessä aikaa. En välttämättä halua muuttaa saman katon alle: nykyinen kotini on liian pieni kahdelle. Mutta unelmoin miehestä, jonka kanssa voisin keskustella, harrastaa yhteisiä asioita (minulle tärkeitä musiikki ja liikunta). Kaipaan myös fyysistä läheisyyttä, siihen kuuluu myös seksi.
MUTTA missä voi tavata kunnon, tavallisen miehen? Kapakat ei oikein innosta. Ja kyllä ikäni( täytän kohta 48) estää riekkumasta ulkona, vaikka en ole kaavoihin kangistunut keski-ikäinen.
E halua yhden illan suhdetta. En kaipaa avioliittoa (toki jos siltä tuntuu niin miksei). Mutta luottamuksellista ja uskollista suhdetta kaipaan. Onko se mahdollista ja miten?

Lue lisää

Kaipaat keskusteluja? Miehetkö kaipaisivat keskusteluja naisten kanssa? Miehethän VIHAAVAT keskusteluja naisten kanssa...heh! Hiljainen nainen on paras nainen.
Et halua muuttaa saman katon alle miehen kanssa? Juuri ilmaista kotiapulaistahan ja siivoojaa miehet etsivät, ei se niille riitä, että kylässä saavat käydä...miehen sydämmeen mennään mahan kautta.
Harrastaa yhteisiä asioita? Poikaporukalla ne miehet harrastavat, ei niihin naista kaivata.. ;)) varsinkaan kaljahöyryisiin saunailtoihin...ja ei ainakaan vakituista seurustelukumppania.
...musiikki? Ei se naisten musiikkityyli Sillanpäineen miestä viehätä, sylitanssit musiikkeineen on miesten makuun enempi..
Seksi miehelle kyllä kelpaa, mutta miksi tyytyä yhteen kirjaan, kun voi käydä kirjastossa.
Lycka till, silti.

miten niin kyyninen? kirjoitti:

Kaipaat keskusteluja? Miehetkö kaipaisivat keskusteluja naisten kanssa? Miehethän VIHAAVAT keskusteluja naisten kanssa...heh! Hiljainen nainen on paras nainen.
Et halua muuttaa saman katon alle miehen kanssa? Juuri ilmaista kotiapulaistahan ja siivoojaa miehet etsivät, ei se niille riitä, että kylässä saavat käydä...miehen sydämmeen mennään mahan kautta.
Harrastaa yhteisiä asioita? Poikaporukalla ne miehet harrastavat, ei niihin naista kaivata.. ;)) varsinkaan kaljahöyryisiin saunailtoihin...ja ei ainakaan vakituista seurustelukumppania.
...musiikki? Ei se naisten musiikkityyli Sillanpäineen miestä viehätä, sylitanssit musiikkeineen on miesten makuun enempi..
Seksi miehelle kyllä kelpaa, mutta miksi tyytyä yhteen kirjaan, kun voi käydä kirjastossa.
Lycka till, silti.

Lue lisää

Tuohon luottamuksen ja uskollisuuden kaipuuseen antaisin "siniselle taivaalle" neuvon, että laita koira.
Paljon vähemmällä harmilla pääset.
Koiralla ja miehellä kun ei ole kuin yksi yhteinen piirre, kumpikin pelkää imuria.
Koiralla ja naisella sen sijaan löytyy muutakin yhteistä kuin tapa haukkua vieraat...

hau hau! kirjoitti:

Tuohon luottamuksen ja uskollisuuden kaipuuseen antaisin "siniselle taivaalle" neuvon, että laita koira.
Paljon vähemmällä harmilla pääset.
Koiralla ja miehellä kun ei ole kuin yksi yhteinen piirre, kumpikin pelkää imuria.
Koiralla ja naisella sen sijaan löytyy muutakin yhteistä kuin tapa haukkua vieraat...

Lue lisää

Olihan hauska!

Toivotaan parasta! Rohkea rokan syö, vai miten se nyt meni...
Palaappa kertoon myöhemmin, miten jatkossa meni??

yksi edellisistä.. kirjoitti:

Toivotaan parasta! Rohkea rokan syö, vai miten se nyt meni...
Palaappa kertoon myöhemmin, miten jatkossa meni??

Rohkeat ryhtyivät rokansyöntiin ja hyvältähän se maistuu! Oikeastaan kaiken aikaa vaan paremmalta useamman tapaamisen jälkeen.

Hieno juttu että me laastarit kohtasimme täällä S24:ssä! Siitä on nyt noin 2 kk aikaa kun me N47v ja M54v tässä keskustelussa tapasimme, ja aivan uskomaton määrä asioita ollaan keskenämme tänä aikana jaettu. Se tunne että erosta voi selvitä on vahvistunut. Myös uuden ihmisen on voinut ottaa avoimin mielin eläämäänsä, se on ollut hieno kokemus pitkän ja jo aikoja sitten pystyynkuolleen avioliiton jälkeen.

Tsemppiä kaikille eroa harkitseville ja jo päätöksen tehneille! Tilanne on vaativa, mutta se voi olla portti uuteen ja paljon parempaan elämään.

N47v & M54v kirjoitti:

Rohkeat ryhtyivät rokansyöntiin ja hyvältähän se maistuu! Oikeastaan kaiken aikaa vaan paremmalta useamman tapaamisen jälkeen.

Hieno juttu että me laastarit kohtasimme täällä S24:ssä! Siitä on nyt noin 2 kk aikaa kun me N47v ja M54v tässä keskustelussa tapasimme, ja aivan uskomaton määrä asioita ollaan keskenämme tänä aikana jaettu. Se tunne että erosta voi selvitä on vahvistunut. Myös uuden ihmisen on voinut ottaa avoimin mielin eläämäänsä, se on ollut hieno kokemus pitkän ja jo aikoja sitten pystyynkuolleen avioliiton jälkeen.

Tsemppiä kaikille eroa harkitseville ja jo päätöksen tehneille! Tilanne on vaativa, mutta se voi olla portti uuteen ja paljon parempaan elämään.

Lue lisää

Täältä tulee kannustusta nuoremmaltakin polvelta, ja vain yhden neuvon annan. Älkää ottako paineita. Tehkää mikä hyvältä tuntuu ja jättäkää loput tekemättä. Näin edesmennyt isoäitini aikoinaan opasti ja hyvän miehen sillä pelillä löysin. Onnea matkaan, nuori pari. ;)

N27N kirjoitti:

Täältä tulee kannustusta nuoremmaltakin polvelta, ja vain yhden neuvon annan. Älkää ottako paineita. Tehkää mikä hyvältä tuntuu ja jättäkää loput tekemättä. Näin edesmennyt isoäitini aikoinaan opasti ja hyvän miehen sillä pelillä löysin. Onnea matkaan, nuori pari. ;)

Lue lisää

Kiitos tsempistä ja hyvästä neuvosta N27. Sinulla oli fiksu isoäiti.

Tunteet täälläkin päässä vuosien myötä täysin sammuneet
ja ajattelin taas illalla yrittää miehelle puhua, että saataisiin asunto myyntiin
ja kumpikin omille teille menemään..
Viime yönä mies yritti suoraan takapuolta kouria ja ängetä päälle, mutta pukkasin inhoten pois ja ajattelin, että pääsee tuokin raukka yrittelemään itselleen sopivampaa naista, kun erotaan.
On tällainen yhtä helvettiä kummallekkin.

Älä menetä toivoa Anski! Tuttuni löysi 7 vuoden leskeyden jälkeen miehen ihan yllättäen. Tai oikeastaan mies löysi hänet:) Elämä voi yllättää. Aurinkoa sun kevääseen!

Tuota....Miksi niin kauheasti kaipaat siihen rinnallesi uutta miestä?
Ymmärräthän sen tosiasian, että kun miehen siihen ottaa, niin miehen tarpeetkin
pitää pystyä tyydyttämään?
Ja mieshän on "vonkaamassa" useasti viikossa..
Itse nautin itsenäisestä elämästä, missä itse saan määrätä esim. kehostani, eikä ole kukaan koko ajan vaatimassa huomiota itselleen.
Porinakavereita on miehissä pilvin pimein ja esim.netti tuttavuuksia on monta, muutama jo usean vuoden ajan pysynyt samana..
Iltaa käyn joskus viettämässä intiimimminkin, mutta vakituista miestä en enää kaipaa.
No, meitä on niin moneksi.
En usko tuon yhden parinkaan tuossa kauaa yhdessä pysyvän, mies on liian vanha..
Toivottavasti kuulemme puolen vuoden päästä, miten kävi.
Jos kaipaat niin kovasti miestä, niin mene porisemaan rohkeasti sellaiselle.
Miehet ei enää vanhemmiten hirveän hanakasti naista palvo, joten sen aloitteen tekeminen jää usein naiselle...

Mmmm. Mietityttää nuo roolit. Näyttää vähän siltä, että nainen on usein edelleen se "joka antaa seksiä" ja mies "saa seksiä".

Jos nainen(kin) nauttii seksistä miehen kanssa, niin seksi sujuu eikä mieskään ole sen puutteessa. Mikäli nainen poikkeuksellisesti ei joskus jaksa tai häntä ei huvita, mies ymmärtää tämän!

"nytkö sitä pimppiä joutuu jo kerjään?" on lause mieheltä, joka on suhteessa pelkästään seksin takia. Lisäksi kyseisen miehen ihmissuhdetaidot ovat erittäin puutteelliset. Hän ei ymmärrä, että tuo lause vain pahentaa hänen pimpinpuutettaan, koska kukaan itseään vähääkään kunnioittava nainen
(tuskin mieskään) ei siedä seksin kerjäämistä.

Täytyisi osata aistia kumppanin mielentiloja ja miettiä niihin kulloinkin
sopivaa "johdatusta seksiin". Kumppani täytyisi osata vietellä seksiin. Kerjäämisestä naiselle tulee tunne,silloin kun naisen itsetunto on kohdallaan, että mies on itsekäs paskiainen,. Mikäli naisen itsetunto on vajavainen, niin pahimmassa tapauksessa nainen alkaa syyttää itseään, koska ei halua seksiä aina kun mieheltä "käsky käy", pitää itseään viallisena. Vaikka viallista tässä tapauksessa on vain miehen keinot saada seksiä ja tapa, jolla kohtelee naistaan.

taina* kirjoitti:

Mmmm. Mietityttää nuo roolit. Näyttää vähän siltä, että nainen on usein edelleen se "joka antaa seksiä" ja mies "saa seksiä".

Jos nainen(kin) nauttii seksistä miehen kanssa, niin seksi sujuu eikä mieskään ole sen puutteessa. Mikäli nainen poikkeuksellisesti ei joskus jaksa tai häntä ei huvita, mies ymmärtää tämän!

"nytkö sitä pimppiä joutuu jo kerjään?" on lause mieheltä, joka on suhteessa pelkästään seksin takia. Lisäksi kyseisen miehen ihmissuhdetaidot ovat erittäin puutteelliset. Hän ei ymmärrä, että tuo lause vain pahentaa hänen pimpinpuutettaan, koska kukaan itseään vähääkään kunnioittava nainen
(tuskin mieskään) ei siedä seksin kerjäämistä.

Täytyisi osata aistia kumppanin mielentiloja ja miettiä niihin kulloinkin
sopivaa "johdatusta seksiin". Kumppani täytyisi osata vietellä seksiin. Kerjäämisestä naiselle tulee tunne,silloin kun naisen itsetunto on kohdallaan, että mies on itsekäs paskiainen,. Mikäli naisen itsetunto on vajavainen, niin pahimmassa tapauksessa nainen alkaa syyttää itseään, koska ei halua seksiä aina kun mieheltä "käsky käy", pitää itseään viallisena. Vaikka viallista tässä tapauksessa on vain miehen keinot saada seksiä ja tapa, jolla kohtelee naistaan.

Lue lisää

Jep!
Luulenpa, että noin kuitenkin on yleensä, siksi kirjoitukset täällläkin on yleensä sitä, että mies kirjoittaa "pihtaavasta" lahna muijastaan ja naiset pakkoseksistä.
Se vanha kiristyskeinohan on miehillä edelleen, että mennäänpä vieraisiin, kun muija ei tarpeeksi anna...
Moukkiahan ne tietenkin tuollaiset ukot on, mutta niitä valitettavasti on ja paljon.
Luulenkin sen olevan se iso syy siihen, etteivät naiset erotessaan vanhemmiten ainakaan enää sitä vonkaavaa miestä siihen havittele. Miksi havittelisivat?

Voi kuule...et taida tietää mitään vanhempien ihmisten seksielämästä?
Kyllä se nuorena maistuu seksi vaikka joka päivä,kun tietää taatusti kovaa saavansa, mutta vanhemmiten sen ukon kullinkin pitää naisen yrittää saada pystyyn, ennen aktia...ja arvaappa kauanko pystyssä pysyy?
Kyllä se nimittäin se mies sitä seksiä haluaa, vaikka taidot on ruostuneet täysin ja mulkku on pehmeä pötikkä...
Liian työlästä se silloin on ja jostakin pitäisi sitten naisenkin saada vielä se kiihoke?
Hohhoijaa, teitä nuorempia....
Täytyy todella rakastaa miestä, että tuollaiseen viitsii ryhtyä...
Viagrasta on turha puhua, suurin osa suomiäijistäkin on sydäntautisia..

tämä on totuus kirjoitti:

Voi kuule...et taida tietää mitään vanhempien ihmisten seksielämästä?
Kyllä se nuorena maistuu seksi vaikka joka päivä,kun tietää taatusti kovaa saavansa, mutta vanhemmiten sen ukon kullinkin pitää naisen yrittää saada pystyyn, ennen aktia...ja arvaappa kauanko pystyssä pysyy?
Kyllä se nimittäin se mies sitä seksiä haluaa, vaikka taidot on ruostuneet täysin ja mulkku on pehmeä pötikkä...
Liian työlästä se silloin on ja jostakin pitäisi sitten naisenkin saada vielä se kiihoke?
Hohhoijaa, teitä nuorempia....
Täytyy todella rakastaa miestä, että tuollaiseen viitsii ryhtyä...
Viagrasta on turha puhua, suurin osa suomiäijistäkin on sydäntautisia..

Lue lisää

Kiinnostaa tietää, että minkäikäinen on mielestäsi tässä suhteessa vanha?

No, äläpä sitten yleistä...

"Elämä on..."
Jos puoliso muuttuu rakastavasta, toisen huomioivasta, empaattisesta, perhekeskeisestä ja humoristisesta miehestä -> itsekkääksi, omaa nautintoa hakevaksi narsistiksi, jonka maailmaan ei enää mahdu kuin hän itse, ei siinä toisen rakkaudella tai perheellä ole mitään vaikutusta. Hänen kohdallaan syynä olivat lähinnä väärät kaverit, joiden elämäntapaa alkoi ihannoida ja matkia.

Siinä ja vaimo ja muu perhe jalkoihin.

Ei tietenkään voida syytellä omista tunteista, haluista ja tarpeista puolisoa. Mutta jokaisen on itsensä takia hyväksyttävä omat tunteensa, halunsa ja tarpeensa. Jos ne ovat suuressa ristiriidassa puolison vastaavien kanssa, niin liitto ei tule toimimaan. Puhumisella ei voida muuttaa omia tai puolison tunteita, haluja ja tarpeita. Liitossa pitäisi olla myös terveellä tavalla itsekäs,molempien tunteet, halut ja tarpeet huomioiden. Muuten menee myttyyn.

Molemmilla on vikansa. Minun suurin vikani (exän mielestä) oli se, että halusin erota. Omasta mielestäni suurin vikani oli se, että olin liian kiltti, sopeutuvainen, lapsenuskoinen ja.. epäitsekäs. Yksipuolinen epäitsekkyys kostautuu ennemmin tai myöhemmin tyytymättömyytenä liittoon tai jopa masennuksena. Täytyisi muistaa olla kiltti myös itselleen.

Jep!
Itsekkin tuon kertomasi oivaltanut ja lopettanut tuon täälläkin monen hakeman hokeman: "mistä se ihana oikea, kun entinen muuttui narsuksi ja ei tee minua enää onnelliseksi....?"
Huoh!
Onni löytyy tasan tarkkaan itsestä ja mitä itsellä on annettavaa..
Elämä ei tunnu pyörivän näillä täällä kuin sen ihanuuden ympärillä, jonka voi taas rääkätä hengiltä.
Mutta, asiathan pitää itse kokea ja oivaltaa, joten ei auta neuvoa.
Elämässä on todellakin paljon muutakin ihanaa, kuin se "kauniit ja rohkeat".
Harmi, että moinen puppu on tehnyt joidenkin elämän kuplaksi ja todeksi...

...... kirjoitti:

Jep!
Itsekkin tuon kertomasi oivaltanut ja lopettanut tuon täälläkin monen hakeman hokeman: "mistä se ihana oikea, kun entinen muuttui narsuksi ja ei tee minua enää onnelliseksi....?"
Huoh!
Onni löytyy tasan tarkkaan itsestä ja mitä itsellä on annettavaa..
Elämä ei tunnu pyörivän näillä täällä kuin sen ihanuuden ympärillä, jonka voi taas rääkätä hengiltä.
Mutta, asiathan pitää itse kokea ja oivaltaa, joten ei auta neuvoa.
Elämässä on todellakin paljon muutakin ihanaa, kuin se "kauniit ja rohkeat".
Harmi, että moinen puppu on tehnyt joidenkin elämän kuplaksi ja todeksi...

Lue lisää

" ... kuplaksi ja todeksi ... " ? Vai; ... kuplaksi ja epätodeksi ...

Härkä 1965. Osuit aivan naulan kantaan
"Yksin ihminen on pohjimmiltaan aina, siihen kannattaa tottua ja tehdä yksinäisyydestä itselle voimavara. Kun on paljon yksin, oppii tuntemaan itsensä ja sen mitä todella elämässä haluaa".

Monille ihmisille on kauhistus olla yksin. Niin kauan kuin se on vapaaehtoista ja siitä nauttii, se on antoisaa. Yksinhän tänne tullaan ja yksin lähdetään.

Anna-Irmeli kirjoitti:

Härkä 1965. Osuit aivan naulan kantaan
"Yksin ihminen on pohjimmiltaan aina, siihen kannattaa tottua ja tehdä yksinäisyydestä itselle voimavara. Kun on paljon yksin, oppii tuntemaan itsensä ja sen mitä todella elämässä haluaa".

Monille ihmisille on kauhistus olla yksin. Niin kauan kuin se on vapaaehtoista ja siitä nauttii, se on antoisaa. Yksinhän tänne tullaan ja yksin lähdetään.

Lue lisää

No, eipä niin yksin..
Auttavat kädet on lähellä tänne syntyessä ja auttavat kädet täältä lähtiessä..
Arkunkin läheiset kantavat hautaan.
Harmi, jos joku ei edes osaa arvostaa toisten apua...

Juuri näin. Vähemmän puhetta ja enemmän tekoja. Vanhoista suhteista kertominen kannattaa jättää vaikka seuraavaan vuoteen - tai edes siihen, kun toinen kysyy niistä. Ei niistä silloinkaan kannata laverrella kamalan pitkään.

M54V ihana kirjoitus. Kiva että löysit ystävän noin pian.
Olen nainen, myös yli 50v. eronnut neljä vuotta sitten. En ole löytänyt uutta suhdetta, en edes hae. NAutin yksinolosta, rauhasta. Luulen että naisilla on kynnys alkaa uusi suhde paljon korkeampi kuin miehillä. Saan harrastaa mitä haluan. Viihdyn omassa elämässäni näin.
Onni ei tule toisesta ihmisestä vaan se tulee itsestä. Kun on tyytyväinen elämäänsä ja itseensä niin on onnellinen ja se näkyy.

Laastarisuhteelta tuo todella kuulostaa ja ehkä olette sellaisen tarpeessa kumpikin, mutta oikea rakkaus vaatii kyllä ihan muuta, jota ainakin sinä, nainen47 tulet jossakin vaiheessa varmaan kaipaamaan.
Naiset on nimittäin sellaisia, intohimoton seksi on vain suoritus, joka maistuu vain aikansa.
Mutta hyvä, jos saatte toisistanne seuraa, sillä seuran kaipuu on eronneilla valtava ja vieraan ihmisen kiinnostus on hunajaa kauan yksinäisenä olleelle sielulle, mutta rakkaus vaatii jotain ihan muuta, tällainen ykskaks "aletaanks seukata" on sitä, että mennään siitä, mistä aita on matalin-meininkiä.
Tsemppiä silti ystävyyteenne, sitähän se on.

Olet N47V saanut vihdoin takaisin sen itsenäisyyden, minkä olet menettänyt avioliitossasi, missä asiat ruukataan jakaa, joten et varmaankaan etsi nyt elämääsi toista vankilaa, vai mitä?
Itse samanmoisesta tilanteesta lähteneenä en enää kaipaa miestä jatkuvaksi "taakaksi", vaan nautin täysillä omasta elämästäni ja pidän miehet tietyllä etäisyydellä.
Lopetin vasta suhteen, missä mies alkoi vuoden "tapailujemme" jälkeen painostamaan minua yhteenmuuttoon kanssaan.
Mietin asiaa, välitin miehestä, mutta en niin paljoa, että luopuisin vapaudestani, missä ITSE määrään kaikesta itseäni koskevasta.
Muista sinäkin, ettet lankea samaan, missä olet jo ollut.
Pesänperustamis-urakat ja tarpeet ovat jo elettyä elämääsi.
Nyt on aika elää aikuisen naisen ehdoilla omaa elämääsi. Miehet käyvät vain kylässä. Sillä tavoin käytöstavat pysyvät.

Aina se onni miehen kanssa loppuu, ei voi mitään.
Mutta eipä tartte olla loppuikää sitten omaishoitajanakaan!
Jotain hyvää sentään.

hoidan vain itseäni kirjoitti:

Aina se onni miehen kanssa loppuu, ei voi mitään.
Mutta eipä tartte olla loppuikää sitten omaishoitajanakaan!
Jotain hyvää sentään.

Niinpä, avioliitto on kuin mikä muukin asia.
Sillä on aina alkunsa ja loppunsa, halusipa tai ei, luonnonlaki.

Se tosin on myös totta etta kun fyffeä löytyy niin on naisseuraa liiaksikin, yksi kerta sellaista aviolittoa riittää.

10 kirjoitti:

Niinpä, avioliitto on kuin mikä muukin asia.
Sillä on aina alkunsa ja loppunsa, halusipa tai ei, luonnonlaki.

Se tosin on myös totta etta kun fyffeä löytyy niin on naisseuraa liiaksikin, yksi kerta sellaista aviolittoa riittää.

Lue lisää

Riitti minullekkin!
Sitä pahaa oloa, mitä mies tuotti yöllisillä rillumarei-reissuillaan naisten kanssa, jotka roikkuivat mukana tarjoilun takia, en halua enää ikinä kokea!
Parempi yksin lasten ja lemmikkien kanssa mieli rauhallisena, kuin se jatkuva
sydän painavana olo pettur ukon takia.