lähestyminen

Minusta vaan tuntuu, että kyse on yleensä vähän erilaisesta tilanteesta.

Naisethan eivät myönnä omaavansa mitään valtaan viittaavaakaan - mutta se ei tarkoita etteivätkö naiset käyttäisi valtaa parisuhteessa ja perheessä, työssä. Naiset ovat vain sokeita omalle vallalleen. Kun näin on, tilanne ei myöskään koskaan voi korjaantua. Nainen, joka on sokea omalle vallan käytölleen on myös kykenemätön ottamaan vastaan kritiikkiä siitä. Mitä ei tunnista, sitä ei voi muuttaa.
Epäilen, että aika moni narsistisyytös tälläkin palstalla juontaa tilanteesta, jossa mies on alkanut arvostella näitä naisen vallankäytön mekanismeja - seuraukset voidaan sitten lukea täältä, hyvin monesta aloituksesta.

Hyvin monet tapaamani naiset ovat tällaisia - niin täällä kuin oikeassakin elämässä. Joten varsinkin parisuhteen korjaaminen ei juurikaan onnistu, jos mies ei suostu syntipukiksi. Eikä se oikeasti niin korjaannukaan, päinvastoin, siitä tulee entistä helvetillisempi paikka molemmille.
Läheisriippuvan ongelma on juuri tuo: otan kunnian kaikesta mikä on mieleni mukaista ja suutun kaikesta, mikä on mieleni vastaista ja ulkoistan sen.

Mutta miksi tämä on niin yleistä juuri naisten keskuudessa?

Valtaako?

No, mutta jos se on valtaa mitä nainen haluaa, niin miksi hän ei sitten myönnä omaavansa sitä? Mielestäni se olisi parempaa vallankäyttöä. Tosin se toisi mukanaan myös vastuun ja velvollisuudet...

- Hmm. Naisethan haluavat olla uhreja...Aika heikosti sopii uhrin habitukseen valta. Olisko sittenkin kyse siitä?
Nainen käyttää valtaa, mutta ei halua tunnistaa sitä, koska samalla menettäisi uhrin statuksen, jota taas tarvitsee voidakseen käyttää valtaa?

- ???

Mutta mites sitten kun miehet ei kiinnosta?

:)

Saattaapi olla, mutta enemmän kyllä epäilen, että totuus on löytynyt. Kun sen kerran löytää, sitä vaikea enää hukata....

Carl G. Jung on sanonut tuosta hyvin, mutta luultavasti tiedät sanonnan...

Ilkikurimus kirjoitti:

Carl G. Jung on sanonut tuosta hyvin, mutta luultavasti tiedät sanonnan...

Se äijä on sanonut niin monta viisautta, että luulen olevan aika lailla sama mitä tähän siteeraisin häneltä... ensimmmäisenä tulee mieleen hänen ajatuksensa kuolemasta, "ihmisen pitäisi elää ikään kuin elämä jatkuisi vuosisatoja, katsoa eteenpäin, silloin hän elää oikein" ulkomuistista karkeasti ...

temppuilija kirjoitti:

Se äijä on sanonut niin monta viisautta, että luulen olevan aika lailla sama mitä tähän siteeraisin häneltä... ensimmmäisenä tulee mieleen hänen ajatuksensa kuolemasta, "ihmisen pitäisi elää ikään kuin elämä jatkuisi vuosisatoja, katsoa eteenpäin, silloin hän elää oikein" ulkomuistista karkeasti ...

Lue lisää

""ihmisen pitäisi elää ikään kuin elämä jatkuisi vuosisatoja, katsoa eteenpäin, silloin hän elää oikein""

Huh huh. Itse en jaksa suunnitella edes seuraavaa päivää...
Jos joku kysyy mitä teen viikon päästä, sanon että sen näkee sitten viikon päästä...

temppuilija kirjoitti:

Se äijä on sanonut niin monta viisautta, että luulen olevan aika lailla sama mitä tähän siteeraisin häneltä... ensimmmäisenä tulee mieleen hänen ajatuksensa kuolemasta, "ihmisen pitäisi elää ikään kuin elämä jatkuisi vuosisatoja, katsoa eteenpäin, silloin hän elää oikein" ulkomuistista karkeasti ...

Lue lisää

Kaikkein kauhistuttavin asia on hyväksyä itsensä täydellisesti.

- Siihen ei pidä sortua.

Se, että on havainnut huonot puolensa ei tarkoita, että ne sellaisinaan pitäisi hyväksyä - ja jos näin käy - kasvu on päättynyt...

Ilkikurimuksen ja temppuilijan vuorokeskustelua tässä ketjussa on mukavaa lukea. Tulee paljon asioita mieleen. Ehkä ihmisellä pitäisi olla vastakkaista sukupuolta oleva ystävä. Tällaisen ystävyyden hajoittaa helposti seksuaaliset jännitteet (yksi mistä alkaa vallankäyttö), tai sitten mustasukkainen puoliso.

yxex kirjoitti:

Ilkikurimuksen ja temppuilijan vuorokeskustelua tässä ketjussa on mukavaa lukea. Tulee paljon asioita mieleen. Ehkä ihmisellä pitäisi olla vastakkaista sukupuolta oleva ystävä. Tällaisen ystävyyden hajoittaa helposti seksuaaliset jännitteet (yksi mistä alkaa vallankäyttö), tai sitten mustasukkainen puoliso.

Lue lisää

Netti on ihan sopiva rajapinta ajatusten vaihtoon. Täällä ei ole aikaa, eikä haittaa, vaikka toinen olisi toisella puolella maapalloa.

temppuilija kirjoitti:

Netti on ihan sopiva rajapinta ajatusten vaihtoon. Täällä ei ole aikaa, eikä haittaa, vaikka toinen olisi toisella puolella maapalloa.

Totta puhut! Silti täälläkin omat mielikuvat tekee välillä tepposet :)

Saamari että alkaa toi lumen kolaaminen ottaa kupoliin. Ketähän siitä syyttäisi ;-D

yxex kirjoitti:

Ilkikurimuksen ja temppuilijan vuorokeskustelua tässä ketjussa on mukavaa lukea. Tulee paljon asioita mieleen. Ehkä ihmisellä pitäisi olla vastakkaista sukupuolta oleva ystävä. Tällaisen ystävyyden hajoittaa helposti seksuaaliset jännitteet (yksi mistä alkaa vallankäyttö), tai sitten mustasukkainen puoliso.

Lue lisää

Sulla on mut,..ystävä hyvä..

http://www.youtube.com/watch?v=xrdtC3rzPvU

lottamari<3 kirjoitti:

Sulla on mut,..ystävä hyvä..

http://www.youtube.com/watch?v=xrdtC3rzPvU

Siitä kiitollinen olen..ystäväni..

http://www.youtube.com/watch?v=xWWqlHCK0SI&feature=related

Kysymys siitä että pitäisikö narsismia lähestyä uhrin näkökulmasta on itse asiassa hyvin outo kun tarkemmin ajattelee. Siksi, että narsismiahan ei voi olla lähestymättä uhrin näkökulmasta, koska narsismihan on juuri sitä, että narsisti käyttää hyväkseen, alistaa ja manipuloi yms. toisia ihmisiä, kakilla narsisteilla on aina uhreja.

henna... kirjoitti:

Kysymys siitä että pitäisikö narsismia lähestyä uhrin näkökulmasta on itse asiassa hyvin outo kun tarkemmin ajattelee. Siksi, että narsismiahan ei voi olla lähestymättä uhrin näkökulmasta, koska narsismihan on juuri sitä, että narsisti käyttää hyväkseen, alistaa ja manipuloi yms. toisia ihmisiä, kakilla narsisteilla on aina uhreja.

Lue lisää

Ihminen on muutakin, kuin pelkät tekonsa.

Jos minun "pahojen" tekojen perusteella alettaisiin tekemään piirrelistaa "j.o.k.u.-häiriöisistä ihmisistä", niin kuulostaisin kyllä aika kauhealta ihmiseltä, kuten varmasti suurinosa ihmisistä tällä pallolla...
Harvemmin näissä piirrelistoissa lukee henkilön hyviä puolia...

j.o.k.u. kirjoitti:

Ihminen on muutakin, kuin pelkät tekonsa.

Jos minun "pahojen" tekojen perusteella alettaisiin tekemään piirrelistaa "j.o.k.u.-häiriöisistä ihmisistä", niin kuulostaisin kyllä aika kauhealta ihmiseltä, kuten varmasti suurinosa ihmisistä tällä pallolla...
Harvemmin näissä piirrelistoissa lukee henkilön hyviä puolia...

Lue lisää

p.s. Jokainen on yksilö. Oli häiriö, mikä hyvänsä. Ja sekin kannattaa muistaa, että harvalla on yhtä ongelmaa pelkästään, joten narsisti voi olla paljon muutakin, kuin vain narsisti.
Paranoidi, epäsosiaalinen, masentunut, ahdistunut, skitsofreeninen, skitsoidi, vaativa, epävakaa, bibolaarinen yms. yms...
Kun uhrit kertovat kokemuksiaan narsisteistaan, siellä puhutaan varmasti vaikka minkälaisista narsisteista...

Ja siinä, kun Henna puhut narsisteista yhtenä isona ryhmänä, niin muista, ettei kaikki narsistit ole yhtä pahanlaatuisia tapauksia, kuin eksäsi. Ja tämän sanon ihan hyvällä. :)
Se ei vain ole oikein niitä lievempiä tapauksia kohtaan, pistää samaan ryhmään psykopaattien kanssa...

Ilkikurimus kirjoitti:

Valtaako?

No, mutta jos se on valtaa mitä nainen haluaa, niin miksi hän ei sitten myönnä omaavansa sitä? Mielestäni se olisi parempaa vallankäyttöä. Tosin se toisi mukanaan myös vastuun ja velvollisuudet...

- Hmm. Naisethan haluavat olla uhreja...Aika heikosti sopii uhrin habitukseen valta. Olisko sittenkin kyse siitä?
Nainen käyttää valtaa, mutta ei halua tunnistaa sitä, koska samalla menettäisi uhrin statuksen, jota taas tarvitsee voidakseen käyttää valtaa?

- ???

Lue lisää

Ei päde ainakaan minuun. En ole uhri, enkä sellaiseksi suostu. Omaan tietyissä asioissa hyvinkin paljon valtaa mutta en silti halua missään mielessä olla ylempiarvoinen kuin mieheni, tai tehdä päätöksiä hänen puolestaan. En siis halua valtaa hänen ylitseen. Uskon että näin on monella muullakin naisella. Ja kyllähän naiset myöntävät sen että heillä on valtaa :) Ei pidä ajatella vanhanaikaisesti..

Asiayhteys ratkaisee oikean lähestymistavan.

Luulen niin, että 'narsisimi' terminä näyttää ihan oikeasti olevan käyttökelpoinen ja "avaavan silmiä". Täsmällisempi lähestymistapa on silti tarpeellinen. Narsismi on kuorittava ja pilkottava ennen keittämistä. 'Narsisti' saattaakin kärsiä tarkemmin katsoen jostakin aivan muusta oireyhtymästä ja hänet 'narsistina' näkevä samasta tai jostakin muusta oireyhtymästä, kenties jopa 'narsismista'.

On myös paljon narsismifobiaa (olen itse tuon sanan keksinyt, en tiedä onko jo olemassa sille muu sana). Tarkoitan sillä, että Narsismi on demonisoitu arkikielessä ja eräissä itsehoito-oppaissa kattamaan niin suuren joukon omistamishaluun ja symbioottisuuteen liittyviä reaktioita ja toimintamalleja, että sen selittävyys jotenkin liukenee veteen ja keitos soseutuu sameaksi. On Hyvä perustella Pahalla N-sanalla. Tällaisessa kielenkäytössä Se muistuttaa terminä syntiä, hirviöitä ja tuntemattomia pelättyjä vähemmistöjä.

Ulkopuolinen näkökulma on mahdollinen, mutta se ei ole myötäsyntyinen. Sen voi kuitenkin synnyttää. Kasvukipujen välttäminen pakenemalla tunne-elämän konflikteja sitoo symbioosiin, joka on kuolema. Elämä ja vallankumous eivät koskaan synny verettömästi. Vasta silloin napanuora ja kahleet katkaistaan.

Synnyttäjä on Elämän välittäjä. Se lentää mustin siivin ylisen ja alisen maailman välillä. Pelottaako? Laskettu aikasi syntyä uudelleen lähestyy. ... Pöö!!! :)

http://www.youtube.com/watch?v=8gLFbugXVqE&feature=related

No jopas tämä on vuoristorataa sun kans, äsken juuri toisessa ketjussa poistamassasi viestissä haukuit mut maan rakoonja nyt alat jo "lipomaan" :)

Kaikki oman periaatteen vastainen kanssakäyminen on kuluttavaa ja aikaa myöden tuhoavaa.
Siksi mielestäni myös siihen tulisi kiinnittää huomiota, että ihmiset ottaisivat enemmän vastuuta valinnoistaan ja teoistaan - eivätkä sysäisi niitä muille. Kun näin sallitaan tehdä yhden (uhrin) se on vaikeaa kieltää muiltakaan (narsismi)...Ja näin ollen narsismista tulee tavallaan "hyväksyttävää"...

Minusta tuntuu, että koko narsismi on parisuhteessa syntyneen pattitilanteen nimitys - kun kummassakaan ei ole mitään vikaa ja kaikki syy on siinä toisessa...

"Tavallisen ihmisen on ainakin hyvä olla tietoinen siitä mitä narsismi on, että entistä enemmän olisivat tietoisia siitä että narsistiin kannattaa säilyttää välimatka ja narsistin kanssa ei kannata antautua mihinkään läheisiin suhteisiin, koska se on aina tuhoavaa."

Oletan, että tämä on sinun oma mielipiteesi, eikä alan asiantuntijan mielipide?
Ilmoitit tuon vain aika huolettomasti "yleisenä faktana".
Ajattelin vai siksi, koska täällä usein syytetään narsisteja antamasta väärää kuvaa narsismista...

No hyvä jos tulit itsekin siihen johtopäätökseen.
Ok.

j.o.k.u. kirjoitti:

"Tavallisen ihmisen on ainakin hyvä olla tietoinen siitä mitä narsismi on, että entistä enemmän olisivat tietoisia siitä että narsistiin kannattaa säilyttää välimatka ja narsistin kanssa ei kannata antautua mihinkään läheisiin suhteisiin, koska se on aina tuhoavaa."

Oletan, että tämä on sinun oma mielipiteesi, eikä alan asiantuntijan mielipide?
Ilmoitit tuon vain aika huolettomasti "yleisenä faktana".
Ajattelin vai siksi, koska täällä usein syytetään narsisteja antamasta väärää kuvaa narsismista...

Lue lisää

Omana mielipiteenäni tuon kirjoitin, mutta käsittääkseni alan asiantuntijat ovat samaa mieltä.

henna... kirjoitti:

Omana mielipiteenäni tuon kirjoitin, mutta käsittääkseni alan asiantuntijat ovat samaa mieltä.

Mitään yksimielisyyttä ei psykologiassa vallitse.

henna... kirjoitti:

Omana mielipiteenäni tuon kirjoitin, mutta käsittääkseni alan asiantuntijat ovat samaa mieltä.

Käsittääkseni useat ovat sitä mieltä, että narsistien kanssa voi tulla toimeen, jos vain halua on. Ja kykyä säilyttää omat rajansa. Vahvuutta se vaatii, mutta mahdotonta se ei ole.
Psykopaatit saattavatkin olla sitten hieman toinen juttu...

Ilkikurimus kirjoitti:

Kaikki oman periaatteen vastainen kanssakäyminen on kuluttavaa ja aikaa myöden tuhoavaa.
Siksi mielestäni myös siihen tulisi kiinnittää huomiota, että ihmiset ottaisivat enemmän vastuuta valinnoistaan ja teoistaan - eivätkä sysäisi niitä muille. Kun näin sallitaan tehdä yhden (uhrin) se on vaikeaa kieltää muiltakaan (narsismi)...Ja näin ollen narsismista tulee tavallaan "hyväksyttävää"...

Minusta tuntuu, että koko narsismi on parisuhteessa syntyneen pattitilanteen nimitys - kun kummassakaan ei ole mitään vikaa ja kaikki syy on siinä toisessa...

Lue lisää

"Minusta tuntuu, että koko narsismi on parisuhteessa syntyneen pattitilanteen nimitys - kun kummassakaan ei ole mitään vikaa ja kaikki syy on siinä toisessa... "

Myös noin varmaankin voi olla joissakin parisuhteissa mutta silloinhan siinä ei ole ollenkaan kysymys sellaisesta parisuhteesta, joissa toinen on todella NPH.

henna... kirjoitti:

"Minusta tuntuu, että koko narsismi on parisuhteessa syntyneen pattitilanteen nimitys - kun kummassakaan ei ole mitään vikaa ja kaikki syy on siinä toisessa... "

Myös noin varmaankin voi olla joissakin parisuhteissa mutta silloinhan siinä ei ole ollenkaan kysymys sellaisesta parisuhteesta, joissa toinen on todella NPH.

Lue lisää

Näin todella NPH:ksi todettuja on niin vähän, että paljon useammin on kyse tuosta pattitilanteesta - tai jostain muusta sairaan vallankäytön lieveilmiöstä.

henna... kirjoitti:

"Minusta tuntuu, että koko narsismi on parisuhteessa syntyneen pattitilanteen nimitys - kun kummassakaan ei ole mitään vikaa ja kaikki syy on siinä toisessa... "

Myös noin varmaankin voi olla joissakin parisuhteissa mutta silloinhan siinä ei ole ollenkaan kysymys sellaisesta parisuhteesta, joissa toinen on todella NPH.

Lue lisää

Eikö tuonkaltaisissa tilanteissa juuri pelätä Narsismin mörköä ja hukata energia väärään haamuun? Jos kumpikaan parisuhteen osapuolista ei ole yksinään diagnosoitavissa narsistisesti persoonallisuushäiriöiseksi, siis. ... Hmmmm. Eikö silloin pitäisi jo astua yksilöterapian ulkopuoliselle alueelle?

Ilkikurimus kirjoitti:

Näin todella NPH:ksi todettuja on niin vähän, että paljon useammin on kyse tuosta pattitilanteesta - tai jostain muusta sairaan vallankäytön lieveilmiöstä.

Totta mielestäni tuokin, voin sanoa että itseänikin ärsyttää suunnattomasti joskus lukea jostain keskustelupalstalta kun joku leimaa puolisonsa/seurustelukumppaninsa narsistiksi tyyliin "se on varmaan narsisti kun se röyhtäilee ruokapöydässä vaikka se inhottaa mua" tms ja ei ainakaan kerro mitään mikä tuntuisi todella narsistin käytökseltä. Mutta mistäpäs senkään ulkopuolinen tietää, jos ei vaikka osaa tuoda narsismiin kuuluvia asioita esille. Ja tämä "lausuntoni" ei mitenkään kumoa sitä, mitä olen narsisteista kirjoittanut. Siis heistä, jotka mitä suurimmalla todennäköisyydellä ovat oikeasti narsisteja.

j.o.k.u. kirjoitti:

Käsittääkseni useat ovat sitä mieltä, että narsistien kanssa voi tulla toimeen, jos vain halua on. Ja kykyä säilyttää omat rajansa. Vahvuutta se vaatii, mutta mahdotonta se ei ole.
Psykopaatit saattavatkin olla sitten hieman toinen juttu...

Lue lisää

Etulinja vaatii erikoisjoukkoja.

henna... kirjoitti:

Totta mielestäni tuokin, voin sanoa että itseänikin ärsyttää suunnattomasti joskus lukea jostain keskustelupalstalta kun joku leimaa puolisonsa/seurustelukumppaninsa narsistiksi tyyliin "se on varmaan narsisti kun se röyhtäilee ruokapöydässä vaikka se inhottaa mua" tms ja ei ainakaan kerro mitään mikä tuntuisi todella narsistin käytökseltä. Mutta mistäpäs senkään ulkopuolinen tietää, jos ei vaikka osaa tuoda narsismiin kuuluvia asioita esille. Ja tämä "lausuntoni" ei mitenkään kumoa sitä, mitä olen narsisteista kirjoittanut. Siis heistä, jotka mitä suurimmalla todennäköisyydellä ovat oikeasti narsisteja.

Lue lisää

"Totta mielestäni tuokin, voin sanoa että itseänikin ärsyttää suunnattomasti joskus lukea jostain keskustelupalstalta kun joku leimaa puolisonsa/seurustelukumppaninsa narsistiksi tyyliin "se on varmaan narsisti kun se röyhtäilee ruokapöydässä vaikka se inhottaa mua" tms ja ei ainakaan kerro mitään mikä tuntuisi todella narsistin käytökseltä."

- Tätä vinoutumaahan on lisännyt valtavasti nämä piirrelistat, jotka olivat alunperin listoja psykopaattien piirteistä.
Ne söivät aitojen uhrien oikeuksia olla uhri ja yhdistivät kaksi eri asiaa. Tämä lista, josta lukemalla jokainen voi tarkistaa oman puolison narsismin tason - aivan kuin se olisi sitten siinä...Se ei ole noin helppoa missään psykologisessa ongelmassa. Syntyi vaino, jossa ei ole syyttömiltä uhreilta vältytty. Minua se on ainakin häirinnyt. Miten kukaan voi olla niin typerä, että uskoo osaavansa ilman koulutusta sen, mikä ei tahdo onnistua ammattilaiseltakaan?
Eikä pelkkä asian tietäminen/luuleminen/havaitseminen tuo mitään muutosta asiaan - suhteeseen jäädään riitelemään siitä huolimatta; edellä epäilin syyksi vallanhimoa. On harvoja asioita, joista liikkuu yhtä paljon pötypuhetta kuin tästä narsismi-aiheesta...

Tuhoavan ihmisen loppulause meni kai jotenkin niin (en oikeastaan muista oliko se loppulause ja kirja on toisessa huonessa, mutta siinä lopussa se ainakin oli), että kirjoitin tän kirjan sen takia, että ihmiset oppisi tunnistamaan että ne on hyviä ihmisiä kaikki, mutta jossain voi mennä vikaan ja niistä voi tulla mitä tahansa tosi tuhoavaa niistä itestään. Kestä tahansa normista siis.

Vonnegutia muistan muistaakseni siteerata sanatarkkaan: Ihminen on sitä miksi tekeytyy ja siksi on syytä olla tarkkana sen suhteen miksi tekeytyy.

Noissa molemmissa jutuissa on paradoksi (sisäisesti ristiriitainen juttu kai suunnilleen suomeksi, jos tätä lukee joku joka ei tiedä mitä sana paradoksi tarkoittaa). Sen paradoksin ajatteleminen on ainoo keino ajatella sitä asiaa mitä sillä paradoksilla tarkoitetaan.

Usko alkaa kun järki loppuu.

Ilkikurimus kirjoitti:

Kaikki oman periaatteen vastainen kanssakäyminen on kuluttavaa ja aikaa myöden tuhoavaa.
Siksi mielestäni myös siihen tulisi kiinnittää huomiota, että ihmiset ottaisivat enemmän vastuuta valinnoistaan ja teoistaan - eivätkä sysäisi niitä muille. Kun näin sallitaan tehdä yhden (uhrin) se on vaikeaa kieltää muiltakaan (narsismi)...Ja näin ollen narsismista tulee tavallaan "hyväksyttävää"...

Minusta tuntuu, että koko narsismi on parisuhteessa syntyneen pattitilanteen nimitys - kun kummassakaan ei ole mitään vikaa ja kaikki syy on siinä toisessa...

Lue lisää

Parisuhde-karilleajon lopputulos; kaksi uhria jotka haukkuu toisiaan narsistiksi.

Ilkikurimus kirjoitti:

"Totta mielestäni tuokin, voin sanoa että itseänikin ärsyttää suunnattomasti joskus lukea jostain keskustelupalstalta kun joku leimaa puolisonsa/seurustelukumppaninsa narsistiksi tyyliin "se on varmaan narsisti kun se röyhtäilee ruokapöydässä vaikka se inhottaa mua" tms ja ei ainakaan kerro mitään mikä tuntuisi todella narsistin käytökseltä."

- Tätä vinoutumaahan on lisännyt valtavasti nämä piirrelistat, jotka olivat alunperin listoja psykopaattien piirteistä.
Ne söivät aitojen uhrien oikeuksia olla uhri ja yhdistivät kaksi eri asiaa. Tämä lista, josta lukemalla jokainen voi tarkistaa oman puolison narsismin tason - aivan kuin se olisi sitten siinä...Se ei ole noin helppoa missään psykologisessa ongelmassa. Syntyi vaino, jossa ei ole syyttömiltä uhreilta vältytty. Minua se on ainakin häirinnyt. Miten kukaan voi olla niin typerä, että uskoo osaavansa ilman koulutusta sen, mikä ei tahdo onnistua ammattilaiseltakaan?
Eikä pelkkä asian tietäminen/luuleminen/havaitseminen tuo mitään muutosta asiaan - suhteeseen jäädään riitelemään siitä huolimatta; edellä epäilin syyksi vallanhimoa. On harvoja asioita, joista liikkuu yhtä paljon pötypuhetta kuin tästä narsismi-aiheesta...

Lue lisää

Peräänkuulutat vastuun ottamista valinnoista ja mitätöit uhrien näkemyksiä tuontuostakin ja väität meitä uhreja liioittelusta ja turhasta herkkänahkaisuudesta.
Mulle riittää oma kokemus ja jos kuka väittää, että liioittelen henkistä rusennustani niin saa vapaasti pitää mielipiteensä, mutta kenekään on ihan turha väittää vastaan ja väittää, että liioittelisin omia kärsimyksiäni.
En ole tarvinnut mitään lääkärin koulutusta enkä asiantuntemusta vaan mulle on riittänyt oma yksinkertainen havainnointi omasta uhriudestani.
Narsismille ominaista ylimielisyyttä ja koulutuksen ylenmääräistä hehkutusta saa lukea kannanotostasi.
Parisuhteessa ilmenneestä narsismista ei mulla onneksi ole oamkohtaista kokemusta, mutta luulisin ettei suhteesta ole niin helppoa vaan kävellä pois jos se on rekisteröity suhde. Narsistihan jos kuka osaa käyttää valtaansa, jos on lapsia ja yhteistä omaisuutta niin naristi jos kuka osaa tehdä toisen elämästä helvetin.
Mutta, asiaan! Pöytypuhetta tai ei niin mua rassaa niin helevetisti se, että joku on rusennettu ja hän on aivan rikki henkisesti ja itsetunto on kuralla niin kun kertoo imsta kokemuksistaan niin uhrin kärsimiä loukkauksia ja muita ikäviä kokemuksia vähätellään ja väitetään liioitteluksi.
Narsismillehan on tyypillistä vähätellä ja mitätöidä uhrien kärsimykset ja korostaa koulutusta ja älykkyyttä ja siten vaientaa uhrit jotta ilkimykset saisivat jatkaa ylivertaisuuden toisia tallovaa voittokulkuaan.

metall-leidi kirjoitti:

Peräänkuulutat vastuun ottamista valinnoista ja mitätöit uhrien näkemyksiä tuontuostakin ja väität meitä uhreja liioittelusta ja turhasta herkkänahkaisuudesta.
Mulle riittää oma kokemus ja jos kuka väittää, että liioittelen henkistä rusennustani niin saa vapaasti pitää mielipiteensä, mutta kenekään on ihan turha väittää vastaan ja väittää, että liioittelisin omia kärsimyksiäni.
En ole tarvinnut mitään lääkärin koulutusta enkä asiantuntemusta vaan mulle on riittänyt oma yksinkertainen havainnointi omasta uhriudestani.
Narsismille ominaista ylimielisyyttä ja koulutuksen ylenmääräistä hehkutusta saa lukea kannanotostasi.
Parisuhteessa ilmenneestä narsismista ei mulla onneksi ole oamkohtaista kokemusta, mutta luulisin ettei suhteesta ole niin helppoa vaan kävellä pois jos se on rekisteröity suhde. Narsistihan jos kuka osaa käyttää valtaansa, jos on lapsia ja yhteistä omaisuutta niin naristi jos kuka osaa tehdä toisen elämästä helvetin.
Mutta, asiaan! Pöytypuhetta tai ei niin mua rassaa niin helevetisti se, että joku on rusennettu ja hän on aivan rikki henkisesti ja itsetunto on kuralla niin kun kertoo imsta kokemuksistaan niin uhrin kärsimiä loukkauksia ja muita ikäviä kokemuksia vähätellään ja väitetään liioitteluksi.
Narsismillehan on tyypillistä vähätellä ja mitätöidä uhrien kärsimykset ja korostaa koulutusta ja älykkyyttä ja siten vaientaa uhrit jotta ilkimykset saisivat jatkaa ylivertaisuuden toisia tallovaa voittokulkuaan.

Lue lisää

Kun sanoit '..meitä uhreja..', olet linnoittautunut 'uhri'-leiriin. Sota leiristä käsin voi olla turhauttavaa. Entä jos karkaisit leiristä, kiipeäisit tänne kukkulalle katsomaan kokonaisuutta, joka antaa näkökantoja.. ;)

Ilkikurimus kirjoitti:

"Totta mielestäni tuokin, voin sanoa että itseänikin ärsyttää suunnattomasti joskus lukea jostain keskustelupalstalta kun joku leimaa puolisonsa/seurustelukumppaninsa narsistiksi tyyliin "se on varmaan narsisti kun se röyhtäilee ruokapöydässä vaikka se inhottaa mua" tms ja ei ainakaan kerro mitään mikä tuntuisi todella narsistin käytökseltä."

- Tätä vinoutumaahan on lisännyt valtavasti nämä piirrelistat, jotka olivat alunperin listoja psykopaattien piirteistä.
Ne söivät aitojen uhrien oikeuksia olla uhri ja yhdistivät kaksi eri asiaa. Tämä lista, josta lukemalla jokainen voi tarkistaa oman puolison narsismin tason - aivan kuin se olisi sitten siinä...Se ei ole noin helppoa missään psykologisessa ongelmassa. Syntyi vaino, jossa ei ole syyttömiltä uhreilta vältytty. Minua se on ainakin häirinnyt. Miten kukaan voi olla niin typerä, että uskoo osaavansa ilman koulutusta sen, mikä ei tahdo onnistua ammattilaiseltakaan?
Eikä pelkkä asian tietäminen/luuleminen/havaitseminen tuo mitään muutosta asiaan - suhteeseen jäädään riitelemään siitä huolimatta; edellä epäilin syyksi vallanhimoa. On harvoja asioita, joista liikkuu yhtä paljon pötypuhetta kuin tästä narsismi-aiheesta...

Lue lisää

Asiantuntijoiden laatimat piirrelistathan on käsittääkseni tutkittua tietoa siitä, minkälaisia narsistit ovat. Tuossa asiasssa en ole ollenkaan samaa mieltä kanssasi.

yxex kirjoitti:

Parisuhde-karilleajon lopputulos; kaksi uhria jotka haukkuu toisiaan narsistiksi.

Sinä se koko ajan puhut täällä parisuhteiden karilleajoista, joissa kaksi uhria haukkuuu toisiaan narsistiksi (katkeruutensa tai pettymyksensä vuoksi) kun se ei liity mitenkään todelliseen narsismiin ja parisuhteisiin ja ihmisten eroihin, suhteesta tai ystävyydestä todellisen narsistin kanssa? Ihan kuin koko ajan yrittäisit todistella että koko narsismi ja narsistit ovat vain katkerien uhrien omaa keksintöä.

henna... kirjoitti:

Asiantuntijoiden laatimat piirrelistathan on käsittääkseni tutkittua tietoa siitä, minkälaisia narsistit ovat. Tuossa asiasssa en ole ollenkaan samaa mieltä kanssasi.

Näkökantaa:
Jos pinnistät muistiasi ja käyt kaikki elämäsi aikana kohtaamasi ihmiset läpi mielessäsi, serkkuja, työkavereita, kummin kaiman tyttöystävän kavereita myöten, pystytkö paikallistamaan yhtäkään ihmistä, jonka mielestä voisit olla 'narsisti'?

Entä jos kyseinen henkilö kirjoittaisi nettiin kohtaamastaan narsistista?

Vai oletko kilteistä kiltein? Minä en ole. :)

Ystävyydellä, ja teoreettisesti. Yxex

henna... kirjoitti:

Sinä se koko ajan puhut täällä parisuhteiden karilleajoista, joissa kaksi uhria haukkuuu toisiaan narsistiksi (katkeruutensa tai pettymyksensä vuoksi) kun se ei liity mitenkään todelliseen narsismiin ja parisuhteisiin ja ihmisten eroihin, suhteesta tai ystävyydestä todellisen narsistin kanssa? Ihan kuin koko ajan yrittäisit todistella että koko narsismi ja narsistit ovat vain katkerien uhrien omaa keksintöä.

Lue lisää

Mun näkemys on se että heti tragedian jälkeen tunsin oloni kurjaksi, petetyksi ja loukatuksi. En ajatellut pätkääkään toista osapuolta. Oli vain hyvä(minä)-paha(toinen) asettelu. Ei se todellisessa elämässä niin mee.

Pystynkö antamaan anteeksi. Sitä mä työstän. Heti kun siihen pystyn, olen vapaa. Samaa itsensä kokoamista tekee toinenkin osapuoli. Kukaan tässä elämässä ei pääse helpolla.

yxex kirjoitti:

Näkökantaa:
Jos pinnistät muistiasi ja käyt kaikki elämäsi aikana kohtaamasi ihmiset läpi mielessäsi, serkkuja, työkavereita, kummin kaiman tyttöystävän kavereita myöten, pystytkö paikallistamaan yhtäkään ihmistä, jonka mielestä voisit olla 'narsisti'?

Entä jos kyseinen henkilö kirjoittaisi nettiin kohtaamastaan narsistista?

Vai oletko kilteistä kiltein? Minä en ole. :)

Ystävyydellä, ja teoreettisesti. Yxex

Lue lisää

Ei tuo taaskaan ollut mikään vastaus tuohon kun kirjoitin että PIIRRELISTAT OVAT ASIANTUNTIJOIDEN LAATIMIA, mitä tekemistä sillä, joku serkkutyökaverikumminkaimantyttöystävänkaveri olisi KENTIES sitä mieltä, että minä olisin narsisti, on sen kanssa?

Yleensäkään narsistien uhrien kirjoitukset täällä ja muuallakaan eivät perustu siihen että joku serkkutyökaverikumminkaimantyttöystävänkaveri KENTIES olisi määritellyt narsistiksi heidän kiusaajansa vaan kyllä he kirjoittavat ihan todellisista kokemuksistaan.

En olisi mitään mieltä siitä jos kyseinen henkilö kirjoittaisi nettiin kohtaamastaan narsistista ja sitä paitsi en jaksa uskoa, että kukaan kuka minut tuntee väittäisi minun olevan narsisti.

Mitä tuokaan liittyy aiheeseen tai yleensä narsismiin että olenko kilteistä kiltein? Kun se nyt sinua näyttää kiinnostavan niin omasta mielestäni en ole kilteistä kiltein mutta aika kiltti kuitenkin. Mutta jos käytät kiltteyttä tyhmyyden synonyymina niin sitä en ole.

Ainoastaan kilteistä kilteinkö voi kirjoittaa narsistien harjoittamasta henkisestä ja fyysisestäkin väkivallasta sinun mielestäsi? Tämä tällainen tuntuu tosi lapselliselta narsismi-keskustelulta ja siltä että kokeilet vaan kepillä jäätä haastelemalla niitä näitä saadaksesi minut provosoitumaan

yxex kirjoitti:

Kun sanoit '..meitä uhreja..', olet linnoittautunut 'uhri'-leiriin. Sota leiristä käsin voi olla turhauttavaa. Entä jos karkaisit leiristä, kiipeäisit tänne kukkulalle katsomaan kokonaisuutta, joka antaa näkökantoja.. ;)

Lue lisää

Koska hän lähti arvioimaan minua kirjotukseni perusteella, teen minä saman.
Olen samaa mieltä sinun kanssasi siitä, että sota leiristä käsin voi ja tässä tapauksessa on turhauttavaa, kun on lohkonut itsensä ulkopuolelle.

Lohkominen eli splitting voi olla defenssi, eli puolustuskeino. Tällainen henkilö (kuten metall leidi) jakaa ihmiset täysin hyviin ja täysin pahoihin (ollen itse aina hyvä) sekä maailman mustaan ja valkoiseen. Hyvät ihmiset ovat hänelle hyviä ja pahat ovat kuin hänen paha ystävättärensä.
Hänen on mahdotonta alentua tänne meidän muiden joukkoon...

henna... kirjoitti:

Ei tuo taaskaan ollut mikään vastaus tuohon kun kirjoitin että PIIRRELISTAT OVAT ASIANTUNTIJOIDEN LAATIMIA, mitä tekemistä sillä, joku serkkutyökaverikumminkaimantyttöystävänkaveri olisi KENTIES sitä mieltä, että minä olisin narsisti, on sen kanssa?

Yleensäkään narsistien uhrien kirjoitukset täällä ja muuallakaan eivät perustu siihen että joku serkkutyökaverikumminkaimantyttöystävänkaveri KENTIES olisi määritellyt narsistiksi heidän kiusaajansa vaan kyllä he kirjoittavat ihan todellisista kokemuksistaan.

En olisi mitään mieltä siitä jos kyseinen henkilö kirjoittaisi nettiin kohtaamastaan narsistista ja sitä paitsi en jaksa uskoa, että kukaan kuka minut tuntee väittäisi minun olevan narsisti.

Mitä tuokaan liittyy aiheeseen tai yleensä narsismiin että olenko kilteistä kiltein? Kun se nyt sinua näyttää kiinnostavan niin omasta mielestäni en ole kilteistä kiltein mutta aika kiltti kuitenkin. Mutta jos käytät kiltteyttä tyhmyyden synonyymina niin sitä en ole.

Ainoastaan kilteistä kilteinkö voi kirjoittaa narsistien harjoittamasta henkisestä ja fyysisestäkin väkivallasta sinun mielestäsi? Tämä tällainen tuntuu tosi lapselliselta narsismi-keskustelulta ja siltä että kokeilet vaan kepillä jäätä haastelemalla niitä näitä saadaksesi minut provosoitumaan

Lue lisää

Piirrelistat on ihmisten, kuten sinä, laatimia.

En usko sinua tai minua narsistiksi...mutta kohtuuden nimissä, ei usko nekään, jotka miellämme narsisteiksi.

Uskon että sydämessäsi olet oikeasti kiltti, vaikka täällä palstalla välillä olet joitakin kohtaan hieman hyökkäävä. Uskoisin sen olevan jonkinlaista defenssi-käyttäytymistä.

Kiltti ei ole synonyymi tyhmälle, ja, en koita provosoida sua!

Usko pois, olet saanut mut ajattelemaan monet kerrat, viimeksi tuota empatia-asiaa. Pohdin parhaillaan ettei sekään ole yksiselitteinen asia: entä jos empaatti valitsee pimeän puolen...antipatian..

henna... kirjoitti:

Asiantuntijoiden laatimat piirrelistathan on käsittääkseni tutkittua tietoa siitä, minkälaisia narsistit ovat. Tuossa asiasssa en ole ollenkaan samaa mieltä kanssasi.

Asiantuntijoiden laatimat listat ovat tutkittua tietoa. Mutta ne pätevät ainoastaan sellaisen käsissä, jolla on asiantuntijoiden kanssa yhdenvertainen taustatieto asioista.
Suomessakaan diagnoosia ei saa antaa kuin lääkärin koulutuksen omaava henkilö.

Tästäkö olet eri mieltä?

Ilkikurimus kirjoitti:

Koska hän lähti arvioimaan minua kirjotukseni perusteella, teen minä saman.
Olen samaa mieltä sinun kanssasi siitä, että sota leiristä käsin voi ja tässä tapauksessa on turhauttavaa, kun on lohkonut itsensä ulkopuolelle.

Lohkominen eli splitting voi olla defenssi, eli puolustuskeino. Tällainen henkilö (kuten metall leidi) jakaa ihmiset täysin hyviin ja täysin pahoihin (ollen itse aina hyvä) sekä maailman mustaan ja valkoiseen. Hyvät ihmiset ovat hänelle hyviä ja pahat ovat kuin hänen paha ystävättärensä.
Hänen on mahdotonta alentua tänne meidän muiden joukkoon...

Lue lisää

Koska ollaan kaikki eri vaiheessa omaa parantumistamme, miten palstan kollektiivinen tieto voisi auttaa uhria? Osa on koskessa hukkumaisillaan, osa rämpinyt rannalle (kaivanut poterot ja leirin, n.u.), osa kiivennyt mäelle, osa kukkulalle ja harvat vuorelle.

(vuorelle kiipeäminen on vertauskuva nöyrtymisestä...kiipesin itseni yli) ;)

Uhriudessa ja narsistissa on yksi yhteinen piirre, tärkeys; uhri julistaa olevansa tärkeä, ja sanojensa vakuudeksi hän asettaa itseäänkin korkeammalle jalustalle narsistin, tässä syy miksi kaikki meni pieleen.

Henna : "päästäkseen eroon narsistin aiheuttamasta syyllisyydestä ja alistamisesta ym ja päästäkseen aloittamaan oman voimaantumisensa ja eheytyäkseen ymmärrettyään että narsisti ei toimi ihmissuhteissaan normaalilla tavalla vaan tunkeutuu kuin loinen ihmisen ajatusmaailmaan ja minuuteen ja pyrkii tuhoamaan sen."

Olen kipuillut tällaisten ihmisten kanssa koko elämäni. Ainoa keino, jolla olen päässyt heistä loitommalle, on ollut itsetuntemus. Sitä ennen en ole pystynyt voimaantumaan tai eheytymään kuin väliaikaisesti ja sitten palannut heidän käytettäväkseen. Tulin siihen tulokseen,että jos en käsittele omia sisäisiä "vajavaisuuksiani" tai tällain sairaalla tavalla vaikuttavia tarpeitani, en pääse heistä kokonaan irti ikinä. Se, että herää toisen narsistiseen käytökseen ja kaltoinkohteluun on vasta alku. Ensin kipuillaan sen kanssa ja sitten aletaan miettimään miten tämän voisi välttää jatkossa. Tietysti edellyttäen, että ei esim kieltämisen tai halkomisen tms vuoksi ole kykenemätön asiaa itsessään käsittelemään. Narsisti ei kykene itsetarkkailuun mutta jos uhri on kerran niin terve, miksei hän siihen kykene ?
Laitetaanko sekin narsistin syyksi ? Vain ja ainoastaan. Jos narsistilla ei ole sairaudentuntoa, miksei ole uhrillakaan ? Jos narsisti kaltoinkohtelee uhria, miksi uhri ei meinaa haluta millään miettiä oman itsensä pahoinpitelyä ?
Vaikeita kysymyksiä joita olen joutunut tässä miettimään. Tästä on vain niin vaikeaa päästä keskustelemaan aidosti koska noin 1 prossa uhreista tuntuu olevan siihen valmis. En saa ajatuksiin esim läheisriippuvuudesta ja oman itsensä eheyttämisestä itsetutkistelun keinoin oikeastaan yhtään vastausta. Sitä ei koeta mukavaksi. Jos taas itken säälissä, saan tukea ja keskustelua aikaan. Jotkut jopa tuntuvat käyvän palstoilla hakemassa "oikeutusta" käytökselleen aina eron aikaan ja vahvistusta sille etteivät ole tehneet MITÄÄN sellaista mitä kannattaisi edes miettiä tulevaisuuden kannalta. OIkeastaan ikinä vaikka on jo sadas suhde ja sadas pahoinpitelijä menossa. Kuka yleensäkään osaa elää suhteissa vain oikein ja reilulla tavalla ? Kaikkihan käyttäytyy aika ajoin hölmösti ja perusteetta. Ovatko uhrit poistaneet kaikki peilit kotoaan ?

Muutamat ihmiset hakevat siis eron aikaan palstoilta tukea sille, etteivät ole tehneet mitään väärää ja ovat sataprosenttisesti vain uhreja ja kertovat naurettaviakin esimerkkejä toisen narsismista. Ei sillä, että uhrin kokemushan väärinkohtelusta on se tärkein, mutta joku raja silläkin. Sitten kun muut ovat lohduttaneet häntä tarpeeksi, hän alkaa vähitellen häipymään palstalta ja palaa taas myöhemmin toistettuaan samat virheet uudelleen. Hakemaan taas sitä hyväksyntää, oikeutusta käytökselleen ja tukea sille, ettei ole tehnyt mitään väärin, mitään arveluttavaa tai itse käyttäytynyt jotenkin "hullusti".

On mielenvikaisuutta toistaa samoja virheitä eri lopputuloksen toivossa.

Sitä olisi "sarjauhrien" syytä miettiä sen sijaan, että koko loppuelämän syytellään kaikista vaikeuksista vain ja ainoastaan sitä narsistia. En väheksy heidä hätäänsä, olenhan "uhri" itsekin (koko elämäni ollut...), mutta minäpä aion päästä tästä kierteestä eroon. Se ei tapahdu niin, että haukun narsistista loputtomiin vaan sillä, että alan miettimään mitä tarpeita narsistinen on minussa täyttänyt kun jatkuvasti joudun heidän kanssaan ongelmiin. Jotainhan minäkin olen sieltä saanut vaikka kärsinyt olenkin.

yxex kirjoitti:

Koska ollaan kaikki eri vaiheessa omaa parantumistamme, miten palstan kollektiivinen tieto voisi auttaa uhria? Osa on koskessa hukkumaisillaan, osa rämpinyt rannalle (kaivanut poterot ja leirin, n.u.), osa kiivennyt mäelle, osa kukkulalle ja harvat vuorelle.

(vuorelle kiipeäminen on vertauskuva nöyrtymisestä...kiipesin itseni yli) ;)

Uhriudessa ja narsistissa on yksi yhteinen piirre, tärkeys; uhri julistaa olevansa tärkeä, ja sanojensa vakuudeksi hän asettaa itseäänkin korkeammalle jalustalle narsistin, tässä syy miksi kaikki meni pieleen.

Lue lisää

"Uhriudessa ja narsistissa on yksi yhteinen piirre, tärkeys; uhri julistaa olevansa tärkeä, ja sanojensa vakuudeksi hän asettaa itseäänkin korkeammalle jalustalle narsistin, tässä syy miksi kaikki meni pieleen."

Joskus kyllä tuntuu siltä että olen nostanut itseni ja MINUN tarpeeni narsistia korkeammalle. Olenhan uhri =)
Minun ei tarvitse muuta kuin istua täällä kukkulalla ja vaatia toisilta oikeudenmukaisuutta. Sillä vissiin tulen sitten onnelliseksi ja löydän tasapainoisen suhteen;)
Jep.

Uhri on, jäädessään uhriutumisen helpotukseen, itsekin erittäin itsekäs, vaatelias jne. Ikään kuin narsisti olisi aiheuttanut kaiken. Jopa uhrin lihomisen tai juomisen. Masentunut ihminen saattaa kyllä hoitaa itseään syömällä tai vaikka juomalla, mutta se ei ole narsistin syy. Tai siis... hitto, menee kieli ja sormet solmuun.
Uhriutuminen päättymättömästi on houkuttelevaa, kuin lämmin peti jonne käpertyä. Se, että uhrin omaa osuutta peräänkuulutetaan EI OLE SYYTÖS. Se on ihan normaalia. Jos uhri ei kohtaa sisintään millään tavalla, miten hän voisi uhriudesta päästä irti ? Vain paasaamalla narsistista ?
Se ei ole syytös tai vähättelyä. Jos joutuisin joka kerta jossain hakatuksi, paraneeko tilanne sillä että koko loppuelämäni syyttelen tekijöitä vai sillä, että alan miettimään voisinko jatkossa jotenkin vaikuttaa siihen etten joutuisi uhriksi. En mä tiedä, tämä on vain yhden uhrin mielipide.

Mielestäni olen ollut uhrivaiheessa todella itsekäs. MinäMinäMinä ja minun tarpeeni ja kun minua kohdeltiin väärin ja epäoikeudenmukaisesti ja minulle puhuttiin rumasti ja minulta vietiin sitä ja tätä ja minulle tehtiin näin ja näin ja nyt olen lihava juoppo sen takia jajajajajajaja. MinäMinä kulki ympäriinsä ja vaati huomiota. Ymmärtäkää nyt että olen uhri ja tuo toinen on paholainen. Haukuin narsistisen pystyyn ja kohotin sillä omaa arvoani parempana ihmisenä. Se oli shokkivaiheessa tarpeen, se itsensä ja uhrin tarpeensa jalustalle nostaminen, mutta nyt kyllä jo riittää. Prosessi on vain kovin hidas. Mutta summa summarum, uhreissa näkyy useinkin suunnatonta itsekkyyttä ja omavoimaisuuden tunnetta. Minä olen toiminut oikein ja tehnyt kaiken, aina. Mitään hyvää en ole saanut ja siksi olen marttyyti loppuelämäni.

Ei, en mä kyllä aio. Narsistinen saa minun puolestani kuvitella seisovani siellä korkeammalla, minä en enää välitä moisesta. Alan välittämään vain siitä, että opin elämään ilman tätä masokistista roolia ja ilman marttyyrin olemusta =)

lynett kirjoitti:

Henna : "päästäkseen eroon narsistin aiheuttamasta syyllisyydestä ja alistamisesta ym ja päästäkseen aloittamaan oman voimaantumisensa ja eheytyäkseen ymmärrettyään että narsisti ei toimi ihmissuhteissaan normaalilla tavalla vaan tunkeutuu kuin loinen ihmisen ajatusmaailmaan ja minuuteen ja pyrkii tuhoamaan sen."

Olen kipuillut tällaisten ihmisten kanssa koko elämäni. Ainoa keino, jolla olen päässyt heistä loitommalle, on ollut itsetuntemus. Sitä ennen en ole pystynyt voimaantumaan tai eheytymään kuin väliaikaisesti ja sitten palannut heidän käytettäväkseen. Tulin siihen tulokseen,että jos en käsittele omia sisäisiä "vajavaisuuksiani" tai tällain sairaalla tavalla vaikuttavia tarpeitani, en pääse heistä kokonaan irti ikinä. Se, että herää toisen narsistiseen käytökseen ja kaltoinkohteluun on vasta alku. Ensin kipuillaan sen kanssa ja sitten aletaan miettimään miten tämän voisi välttää jatkossa. Tietysti edellyttäen, että ei esim kieltämisen tai halkomisen tms vuoksi ole kykenemätön asiaa itsessään käsittelemään. Narsisti ei kykene itsetarkkailuun mutta jos uhri on kerran niin terve, miksei hän siihen kykene ?
Laitetaanko sekin narsistin syyksi ? Vain ja ainoastaan. Jos narsistilla ei ole sairaudentuntoa, miksei ole uhrillakaan ? Jos narsisti kaltoinkohtelee uhria, miksi uhri ei meinaa haluta millään miettiä oman itsensä pahoinpitelyä ?
Vaikeita kysymyksiä joita olen joutunut tässä miettimään. Tästä on vain niin vaikeaa päästä keskustelemaan aidosti koska noin 1 prossa uhreista tuntuu olevan siihen valmis. En saa ajatuksiin esim läheisriippuvuudesta ja oman itsensä eheyttämisestä itsetutkistelun keinoin oikeastaan yhtään vastausta. Sitä ei koeta mukavaksi. Jos taas itken säälissä, saan tukea ja keskustelua aikaan. Jotkut jopa tuntuvat käyvän palstoilla hakemassa "oikeutusta" käytökselleen aina eron aikaan ja vahvistusta sille etteivät ole tehneet MITÄÄN sellaista mitä kannattaisi edes miettiä tulevaisuuden kannalta. OIkeastaan ikinä vaikka on jo sadas suhde ja sadas pahoinpitelijä menossa. Kuka yleensäkään osaa elää suhteissa vain oikein ja reilulla tavalla ? Kaikkihan käyttäytyy aika ajoin hölmösti ja perusteetta. Ovatko uhrit poistaneet kaikki peilit kotoaan ?

Muutamat ihmiset hakevat siis eron aikaan palstoilta tukea sille, etteivät ole tehneet mitään väärää ja ovat sataprosenttisesti vain uhreja ja kertovat naurettaviakin esimerkkejä toisen narsismista. Ei sillä, että uhrin kokemushan väärinkohtelusta on se tärkein, mutta joku raja silläkin. Sitten kun muut ovat lohduttaneet häntä tarpeeksi, hän alkaa vähitellen häipymään palstalta ja palaa taas myöhemmin toistettuaan samat virheet uudelleen. Hakemaan taas sitä hyväksyntää, oikeutusta käytökselleen ja tukea sille, ettei ole tehnyt mitään väärin, mitään arveluttavaa tai itse käyttäytynyt jotenkin "hullusti".

On mielenvikaisuutta toistaa samoja virheitä eri lopputuloksen toivossa.

Sitä olisi "sarjauhrien" syytä miettiä sen sijaan, että koko loppuelämän syytellään kaikista vaikeuksista vain ja ainoastaan sitä narsistia. En väheksy heidä hätäänsä, olenhan "uhri" itsekin (koko elämäni ollut...), mutta minäpä aion päästä tästä kierteestä eroon. Se ei tapahdu niin, että haukun narsistista loputtomiin vaan sillä, että alan miettimään mitä tarpeita narsistinen on minussa täyttänyt kun jatkuvasti joudun heidän kanssaan ongelmiin. Jotainhan minäkin olen sieltä saanut vaikka kärsinyt olenkin.

Lue lisää

Osasit kirjoittaa sillä tavalla, että vastasit ajatukseeni oikeiden uhrien ja feikkiuhrien erosta!

Eli, savun hälvettyä, tarkistakaamme kytkennät. Myös ne omat! :)

Hyvä kommentti!

lynett kirjoitti:

"Uhriudessa ja narsistissa on yksi yhteinen piirre, tärkeys; uhri julistaa olevansa tärkeä, ja sanojensa vakuudeksi hän asettaa itseäänkin korkeammalle jalustalle narsistin, tässä syy miksi kaikki meni pieleen."

Joskus kyllä tuntuu siltä että olen nostanut itseni ja MINUN tarpeeni narsistia korkeammalle. Olenhan uhri =)
Minun ei tarvitse muuta kuin istua täällä kukkulalla ja vaatia toisilta oikeudenmukaisuutta. Sillä vissiin tulen sitten onnelliseksi ja löydän tasapainoisen suhteen;)
Jep.

Uhri on, jäädessään uhriutumisen helpotukseen, itsekin erittäin itsekäs, vaatelias jne. Ikään kuin narsisti olisi aiheuttanut kaiken. Jopa uhrin lihomisen tai juomisen. Masentunut ihminen saattaa kyllä hoitaa itseään syömällä tai vaikka juomalla, mutta se ei ole narsistin syy. Tai siis... hitto, menee kieli ja sormet solmuun.
Uhriutuminen päättymättömästi on houkuttelevaa, kuin lämmin peti jonne käpertyä. Se, että uhrin omaa osuutta peräänkuulutetaan EI OLE SYYTÖS. Se on ihan normaalia. Jos uhri ei kohtaa sisintään millään tavalla, miten hän voisi uhriudesta päästä irti ? Vain paasaamalla narsistista ?
Se ei ole syytös tai vähättelyä. Jos joutuisin joka kerta jossain hakatuksi, paraneeko tilanne sillä että koko loppuelämäni syyttelen tekijöitä vai sillä, että alan miettimään voisinko jatkossa jotenkin vaikuttaa siihen etten joutuisi uhriksi. En mä tiedä, tämä on vain yhden uhrin mielipide.

Mielestäni olen ollut uhrivaiheessa todella itsekäs. MinäMinäMinä ja minun tarpeeni ja kun minua kohdeltiin väärin ja epäoikeudenmukaisesti ja minulle puhuttiin rumasti ja minulta vietiin sitä ja tätä ja minulle tehtiin näin ja näin ja nyt olen lihava juoppo sen takia jajajajajajaja. MinäMinä kulki ympäriinsä ja vaati huomiota. Ymmärtäkää nyt että olen uhri ja tuo toinen on paholainen. Haukuin narsistisen pystyyn ja kohotin sillä omaa arvoani parempana ihmisenä. Se oli shokkivaiheessa tarpeen, se itsensä ja uhrin tarpeensa jalustalle nostaminen, mutta nyt kyllä jo riittää. Prosessi on vain kovin hidas. Mutta summa summarum, uhreissa näkyy useinkin suunnatonta itsekkyyttä ja omavoimaisuuden tunnetta. Minä olen toiminut oikein ja tehnyt kaiken, aina. Mitään hyvää en ole saanut ja siksi olen marttyyti loppuelämäni.

Ei, en mä kyllä aio. Narsistinen saa minun puolestani kuvitella seisovani siellä korkeammalla, minä en enää välitä moisesta. Alan välittämään vain siitä, että opin elämään ilman tätä masokistista roolia ja ilman marttyyrin olemusta =)

Lue lisää

Tunnen hengenheimolaisuutta lukiessani kommenttejasi. Pahimmoillaan uhrina kadotin vastuun itsestäni, ja syytin toista osapuolta, ja odotin ymmärrystä itselleni. Kysymykseen; miksi sitten elit sen painajaisen kanssa, en osannut vastata. Rakkaus ja tyrmistys skippasi ajattelukyvyn.

Myöhemmin, kuohuvasta koskesta rantaan turvaan, aloin pikkuhiljaa ajatella omaa osuuttani sopassa.

Katkeruuden voittaminen on tärkeä askel. Toinen on se että toista ei voi muuttaa. Periksiantaminen (tää vuosisadan rakkaustarina ei sit kumminkaan ollut se oikea) ja irtipäästäminen toisesta on tärkeää. Ja, lopulta, anteeksi antaminen. Se hetki tulee meille jokaiselle, kun mikään koettu ei enää tee kipeää.

Tsemppiä! Sä olet pidemmällä parantumisessa kuin moni muu. Jokainen omaan tahtiin..

lynett kirjoitti:

Henna : "päästäkseen eroon narsistin aiheuttamasta syyllisyydestä ja alistamisesta ym ja päästäkseen aloittamaan oman voimaantumisensa ja eheytyäkseen ymmärrettyään että narsisti ei toimi ihmissuhteissaan normaalilla tavalla vaan tunkeutuu kuin loinen ihmisen ajatusmaailmaan ja minuuteen ja pyrkii tuhoamaan sen."

Olen kipuillut tällaisten ihmisten kanssa koko elämäni. Ainoa keino, jolla olen päässyt heistä loitommalle, on ollut itsetuntemus. Sitä ennen en ole pystynyt voimaantumaan tai eheytymään kuin väliaikaisesti ja sitten palannut heidän käytettäväkseen. Tulin siihen tulokseen,että jos en käsittele omia sisäisiä "vajavaisuuksiani" tai tällain sairaalla tavalla vaikuttavia tarpeitani, en pääse heistä kokonaan irti ikinä. Se, että herää toisen narsistiseen käytökseen ja kaltoinkohteluun on vasta alku. Ensin kipuillaan sen kanssa ja sitten aletaan miettimään miten tämän voisi välttää jatkossa. Tietysti edellyttäen, että ei esim kieltämisen tai halkomisen tms vuoksi ole kykenemätön asiaa itsessään käsittelemään. Narsisti ei kykene itsetarkkailuun mutta jos uhri on kerran niin terve, miksei hän siihen kykene ?
Laitetaanko sekin narsistin syyksi ? Vain ja ainoastaan. Jos narsistilla ei ole sairaudentuntoa, miksei ole uhrillakaan ? Jos narsisti kaltoinkohtelee uhria, miksi uhri ei meinaa haluta millään miettiä oman itsensä pahoinpitelyä ?
Vaikeita kysymyksiä joita olen joutunut tässä miettimään. Tästä on vain niin vaikeaa päästä keskustelemaan aidosti koska noin 1 prossa uhreista tuntuu olevan siihen valmis. En saa ajatuksiin esim läheisriippuvuudesta ja oman itsensä eheyttämisestä itsetutkistelun keinoin oikeastaan yhtään vastausta. Sitä ei koeta mukavaksi. Jos taas itken säälissä, saan tukea ja keskustelua aikaan. Jotkut jopa tuntuvat käyvän palstoilla hakemassa "oikeutusta" käytökselleen aina eron aikaan ja vahvistusta sille etteivät ole tehneet MITÄÄN sellaista mitä kannattaisi edes miettiä tulevaisuuden kannalta. OIkeastaan ikinä vaikka on jo sadas suhde ja sadas pahoinpitelijä menossa. Kuka yleensäkään osaa elää suhteissa vain oikein ja reilulla tavalla ? Kaikkihan käyttäytyy aika ajoin hölmösti ja perusteetta. Ovatko uhrit poistaneet kaikki peilit kotoaan ?

Muutamat ihmiset hakevat siis eron aikaan palstoilta tukea sille, etteivät ole tehneet mitään väärää ja ovat sataprosenttisesti vain uhreja ja kertovat naurettaviakin esimerkkejä toisen narsismista. Ei sillä, että uhrin kokemushan väärinkohtelusta on se tärkein, mutta joku raja silläkin. Sitten kun muut ovat lohduttaneet häntä tarpeeksi, hän alkaa vähitellen häipymään palstalta ja palaa taas myöhemmin toistettuaan samat virheet uudelleen. Hakemaan taas sitä hyväksyntää, oikeutusta käytökselleen ja tukea sille, ettei ole tehnyt mitään väärin, mitään arveluttavaa tai itse käyttäytynyt jotenkin "hullusti".

On mielenvikaisuutta toistaa samoja virheitä eri lopputuloksen toivossa.

Sitä olisi "sarjauhrien" syytä miettiä sen sijaan, että koko loppuelämän syytellään kaikista vaikeuksista vain ja ainoastaan sitä narsistia. En väheksy heidä hätäänsä, olenhan "uhri" itsekin (koko elämäni ollut...), mutta minäpä aion päästä tästä kierteestä eroon. Se ei tapahdu niin, että haukun narsistista loputtomiin vaan sillä, että alan miettimään mitä tarpeita narsistinen on minussa täyttänyt kun jatkuvasti joudun heidän kanssaan ongelmiin. Jotainhan minäkin olen sieltä saanut vaikka kärsinyt olenkin.

Lue lisää

"Laitetaanko sekin narsistin syyksi ? Vain ja ainoastaan. Jos narsistilla ei ole sairaudentuntoa, miksei ole uhrillakaan ? Jos narsisti kaltoinkohtelee uhria, miksi uhri ei meinaa haluta millään miettiä oman itsensä pahoinpitelyä ?
Vaikeita kysymyksiä joita olen joutunut tässä miettimään. Tästä on vain niin vaikeaa päästä keskustelemaan aidosti koska noin 1 prossa uhreista tuntuu olevan siihen valmis."

Minulla on taas sellainen käsitys, että suurin osa uhreista haluaa "miettiä oman itsensä pahoinpitelyä", tietysti selllaisiakin on ketkä eivät pysty/halua. Ehkä tämä miettiminen tulee siinä vaiheessa, kun on päässyt eroon narsistisesta suhteesta ja hieman voimaantunut. Mielestäni narsistien uhrit eivät ole samankaltainen ja samalla tavalla toimiva joukko (kuten narsistit tuntuu olevan narsismin asteesta tietenkin riippuen) vaan joukkoon mahtuu kaikenlaisia ihmisiä. Melkein väittäisin, että narsistin koukkuun voi jäädä melkein kuka tahansa, mutta luulisin, että jos kovin monta vuotta jatkaa suhdetta narsistin kanssa, voi kyseessä olla läheisriippuvainen ihminen, joka ei hahmota omia rajojaan ja kenties ei arvosta itseään ihmisenä ja omia tarpeitaan tarpeeksi. En tosin ole tuosta varma, koska toisaalta narsisti pystyy tehokkaasti sumentamaan terveen ajattelun...
Se mitä olen lukenut narsistien uhreille tarkoitettuja palstoja niin minulle on tullut sellainen kuva, että suurin osa haluaa pohtia myös itseään ja sitä miksi kenties on ollut rääkättävänä.
Jos uhri on läheisriippuvainen tms niin se ei kuitenkaan tee tyhjäksi narsistin tekoja, eikä mitenkään oikeutetuiksi.

Mutta ihan sairaan hyvä.

Ilkikurimus kirjoitti:

Mutta ihan sairaan hyvä.

Kiitos. :)

Hyvä sepustus! :)
"PTSD-oirelevista miehistä " Kippis! ;-P

Oletko koskaan ajatellut että kun ollaan kavereita, näytämme omasta peilistämme toisillemme kuvaa missä olemme mukavia. Sitten jos riitelemme, väännät sitä peiliä niin että näytän kusipäältä. Samoin teen minä. Koska oma minäkuva näkyy sen toisen ihmisen hallussa olevasta peilistä, on helppo ajatella että syykin on sen.

Näkökannaksi.. :)

yxex kirjoitti:

Hyvä sepustus! :)
"PTSD-oirelevista miehistä " Kippis! ;-P

Oletko koskaan ajatellut että kun ollaan kavereita, näytämme omasta peilistämme toisillemme kuvaa missä olemme mukavia. Sitten jos riitelemme, väännät sitä peiliä niin että näytän kusipäältä. Samoin teen minä. Koska oma minäkuva näkyy sen toisen ihmisen hallussa olevasta peilistä, on helppo ajatella että syykin on sen.

Näkökannaksi.. :)

Lue lisää

Hmm...En ole koskaan oikein sisäistänyt tuon peilauksen, tai projektion syvintä olemusta, vaikka ymmärränkin asian kyllä teorian tasolla. Ajatus siitä, että näkisin toisessa itseni on vain jotain käsittämätöntä mulle.

On vain tiettyjä juttuja, jotka eivät uppoa päähäni sitten takomallakaan. :)

( Toisaalta hidas aivotoiminta saattaa johtua ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että on sunnnuntai...again. )

j.o.k.u. kirjoitti:

Hmm...En ole koskaan oikein sisäistänyt tuon peilauksen, tai projektion syvintä olemusta, vaikka ymmärränkin asian kyllä teorian tasolla. Ajatus siitä, että näkisin toisessa itseni on vain jotain käsittämätöntä mulle.

On vain tiettyjä juttuja, jotka eivät uppoa päähäni sitten takomallakaan. :)

( Toisaalta hidas aivotoiminta saattaa johtua ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että on sunnnuntai...again. )

Lue lisää

Noo, en minäkään mistään syvällisestä tiedä, mutta jos meet sinne kantakapakkaan, missä liekin, ja olisin siellä, ja tulisit samaan pöytään, niin näkisit peilauksestani (ilahtumisestani) miten mukava olet :)

Tai kotona, kun saat itkupotkuraivo-kohtauksen, kun jääkaapissa ei ole bissen bissee, tulisi sun koira korvat lurpallaan nuolaisemaan ja lohduttamaan sua (terveisiä vaan metall-leidille, jonka mielestä koirat ei liity narsismiin ;) )

Jos selviäisi että olen ne bisset juonut, kohdistaisit raivon minuun, siitä hämmästyisin...minullahan oli jano ;-P

yxex kirjoitti:

Noo, en minäkään mistään syvällisestä tiedä, mutta jos meet sinne kantakapakkaan, missä liekin, ja olisin siellä, ja tulisit samaan pöytään, niin näkisit peilauksestani (ilahtumisestani) miten mukava olet :)

Tai kotona, kun saat itkupotkuraivo-kohtauksen, kun jääkaapissa ei ole bissen bissee, tulisi sun koira korvat lurpallaan nuolaisemaan ja lohduttamaan sua (terveisiä vaan metall-leidille, jonka mielestä koirat ei liity narsismiin ;) )

Jos selviäisi että olen ne bisset juonut, kohdistaisit raivon minuun, siitä hämmästyisin...minullahan oli jano ;-P

Lue lisää

Sain kuule eilen niin monta bisseä ilmaiseksi, että voisin ihan silkasta riemusta tarjota sinullekin yhden.
Ja kun saadaan ne juotua pois, käydään hakemassa vaikka naapurista lisää...
Aika hyvä suunnitelma, vaikka itse sanonkin. ;)

Eikä sinunkaan tarvitsisi aina tulla sitä "sokeria lainaamaan". Tiedän kyllä että olet jääkaapilla heti, kun selkäni käännän...

j.o.k.u. kirjoitti:

Sain kuule eilen niin monta bisseä ilmaiseksi, että voisin ihan silkasta riemusta tarjota sinullekin yhden.
Ja kun saadaan ne juotua pois, käydään hakemassa vaikka naapurista lisää...
Aika hyvä suunnitelma, vaikka itse sanonkin. ;)

Eikä sinunkaan tarvitsisi aina tulla sitä "sokeria lainaamaan". Tiedän kyllä että olet jääkaapilla heti, kun selkäni käännän...

Lue lisää

Good plan!
Eikä suotta herätetä naapureita. 'Lainataan' vaan niiden bisset. Mystinen lappu jääkaapin oveen: 'Narcissists struck' >:-D

Ja tasajako, näin kahden narskun kesken, paitsi kun sä selkäs käännät; mulle mulle, j.o.k.u.lle, mulle mulle j.o.k.u.lle... ;-P

yxex kirjoitti:

Good plan!
Eikä suotta herätetä naapureita. 'Lainataan' vaan niiden bisset. Mystinen lappu jääkaapin oveen: 'Narcissists struck' >:-D

Ja tasajako, näin kahden narskun kesken, paitsi kun sä selkäs käännät; mulle mulle, j.o.k.u.lle, mulle mulle j.o.k.u.lle... ;-P

Lue lisää

Eihän me nyt niille naapureille tietenkään kerrota.
Menee yllätys pilalle...

*käy kirjoittamassa salaa yxexin lapun takapuolelle: "yxex was here. kiitti bissestä." *

Pientä takaisinmaksua, kun yritit huijata...Ei muistella pahalla. :D

j.o.k.u. kirjoitti:

Eihän me nyt niille naapureille tietenkään kerrota.
Menee yllätys pilalle...

*käy kirjoittamassa salaa yxexin lapun takapuolelle: "yxex was here. kiitti bissestä." *

Pientä takaisinmaksua, kun yritit huijata...Ei muistella pahalla. :D

Lue lisää

*kirjoittaa S24 henkinen hyvinvointi ja mielenterveys / Narsismi-palstalle*

Naisystäväni järjesti minulle katalan ansan. Joimme kaikessa rauhassa muutamia bissejä, jotka olin rehellisesti hankkinut, ja naisystäväni kanssa jakanut siten että hänkin osansa saa. Ja voitteko uskoa, heräsin seuraavana aamuna siihen kun naapurit kävi kimppuuni pesäpallomailoin. Epäilen ystävääni narsistiksi joka kieroilee ja haluaa elämästäni kärsimystä. On kuhmuja päässä ja krapulakin. Auttakaa äkkiä mua raukkaa.

T. nim.merkki 'luoja armahtakoon minua kamalilta narskuilta'

;-DDDD

yxex kirjoitti:

*kirjoittaa S24 henkinen hyvinvointi ja mielenterveys / Narsismi-palstalle*

Naisystäväni järjesti minulle katalan ansan. Joimme kaikessa rauhassa muutamia bissejä, jotka olin rehellisesti hankkinut, ja naisystäväni kanssa jakanut siten että hänkin osansa saa. Ja voitteko uskoa, heräsin seuraavana aamuna siihen kun naapurit kävi kimppuuni pesäpallomailoin. Epäilen ystävääni narsistiksi joka kieroilee ja haluaa elämästäni kärsimystä. On kuhmuja päässä ja krapulakin. Auttakaa äkkiä mua raukkaa.

T. nim.merkki 'luoja armahtakoon minua kamalilta narskuilta'

;-DDDD

Lue lisää

Haha! Heti tekeytymässä uhriksi... :D


( Alkais katsomaan leffaa...Tuo 'mexican' on muuten laatuleffa! )

j.o.k.u. kirjoitti:

Haha! Heti tekeytymässä uhriksi... :D


( Alkais katsomaan leffaa...Tuo 'mexican' on muuten laatuleffa! )

Konstit on monet, sanoi vanha äijä..

Hyvää leffa-iltaa, ystävä!

yxex kirjoitti:

Konstit on monet, sanoi vanha äijä..

Hyvää leffa-iltaa, ystävä!

Kiitos, kamu! :)

Vihdoinkin keskustellaan asioista niiden oikeilla nimillä. HyväHyvä.
Olen itse ollut narsistisen ihmisen "uhri". Sitaatit siksi, että uhri siinä mielessä, etten ensin ymmärtänyt mistä on oikein kyse kun joku käyttäytyy näin "jouduin saaliiksi". Siinä se sitten onkin. Syyt siihen miksi olen jäänyt tilanteeseen/ajautunut uudelleen ongelmiin tällaisten ihmisten kanssa on syvällä minussa itsessäni. Läheisriippuvuutta, juuri sitä pientä masokismia ja menneisyys, missä olen koko elämäni elänyt näin. Olen tottunut siihen stressiin ja epävarmuuteen ja ilman sitä eläminen "tuntuu tylsältä" vaikka en sitä samaan aikaan haluakaan. Tavalliset miehet tuntuvat tylsiltä, voin sen myöntää. Vasta vuosien kärvistelyn jälkeen olen alkanut rauhoittumaan (ikä ja kokemus...) ja kroppani mieleni on rauhoittunut.

Kirjoititte vallankäytöstä. Se on juuri sitä. Eihän läheisriippuva ihminen ole sellainen, joka roikkuu itkien lahkeessa/on hiljainen surkimus jossain nurkassa. Määritelmä kuuluu :

"Läheisriippuvuus on sairaus tai sairauden kaltainen tila, joka syntyy kun ihminen elää jonkin hyvin voimakkaan ilmiön läheisyydessä eikä kykene käsittelemään tätä ilmiötä persoonallisuudessaan vaan sopeutuu sen olemassaoloon."

Oirelistana mm. ulkoaohjautuminen, kontrolli, vaikeus luottaa muihin ihmisiin, heikko minuuden kokemus, suorittaminen, ylivakavuus, sairastelu, hengellisyyden puuttuminen.

Ja juuri tuosta kontrollista kirjoittelitte. Olen aina ollut todella kontrolloiva. Mitä kontrolloin ? No elämää yleensäkin. Omia tunteita, toisten tunteita, toisten tekemisiä, omia tekemisiäni, tapahtumia...on todella raskasta elää kun kokee elämisen pelon vuoksi vääjäämätöntä tarvetta koettaa kontrolloida kaikkea, jotta oma maailma ei luhistuisi. Olen sortunut aikanani aika epätoivoisiinkin tekoihin sen kanssa. Myös saadakseni narsistisen ihmisen toimimaan, ymmärtämään jne.
Voisi sanoa että olen ollut aika sietämätön ihminen/kumppani. Mutta harvapa meistä pystyy menneisyyden haavat parantamaan tai niiden tulehdusta poistamaan ilman elämistä ja kokemista. Niinpä alitajuntaisesti hankkiuduin tällaisten ihmisten kaltoinkohdeltavaksi ja käsittelin sisäisiä puutteitani näin. Olen ajatellut, että olin samalla tavalla hyväksikäyttäjä kuin narsistinen ihminenkin. Tällöinhän puhutaan usein myös käänteisnarsistista tai ohut - ja paksunahkaisesta. Ehkä olen käänteisnarsisti tai ohutnahkainen sellainen. Todennäköisesti.
Kyllä narsistinen ihminenkin on aika takertuva vaikka onkin kyvytön normaalimpaan tunne-elämään. Sanon normaalimpaan, koska harvapa täällä on valmis paketti ja osaa toimia ensimmäisissä suhteissaan tai koko elämänsä aikana oikein, tekemättä mitään typeriä tai itsekkäitä virheitä.
Ja toisaalta voisi ajatella, että vähemmän narsistin uhri ja enemmänkin "läheisriippuvuuden uhri".

Vaikka toinen olisi kohdellut minua kuinka kaltoin tahansa, uskon siihen että vakka kantensa valitsee, alitajuisesti. Olen ollut tämän höykytyksen tarpeessa juuri niin pitkään kuin olen sitä sietänyt - ja sitä kautta onneksi päässyt käytösmalleistani selville ja osin jo irtikin.

Kun uhreja kuuntelee, huomaa että hyvin harva on valmis kritisoimaan omaa osuuttaan. Jos kirjoitan tällaista tekstiä jonnekin - oikeastaan EI KUKAAN halua asiasta keskustella. Jos taas laitan viestin, jossa itken ja kierin itsesäälissä (sitäkin tein shokkivaiheessa), ovat kaikk tukemassa ja sitten haukutaan juuri siihen "se röyhtäilee vaikka en pidä siitä"- tyyliin kaikki miehet. En pidä sitä järkevänä. Alkuvaiheessa "uhri", eli omien sisäisten vajavaisuuksiensa kompensoija, on todellakin shokissa ja näkee asiat todella mustavalkoisesti. Silloin asiaan kuuluu typeräkin syyttely ja se on ihan ymmärrettävää. On vaikea tarttua kaltoinkohtelun todellisiin ilmentymiin ja siksi esimerkitkin ovat aika hassuja. Mutta jos jää tähän tilaan... tuntematta missään vaiheessa mitään tarvetta miettiä omaa osuuttaan asiassa (rehellisesti), mielestäni se on aika sairasta. Siellä puhutaan siitä, kuinka narsisti syyttelee aina muita. Mitäs "uhrit" tekevät ? Narsisti ei koe empatiaa. Kokevatko "uhrit" ? On kuulemma vain hulluja miehiä jäljellä tässä iässä... herää kysymys siitä, miksi me "uhrit" sitten olemme vapaana ;) ?

Oli miten oli, oli oikeasti uhri tai ei, se kokemushan väärinkohtelusta on avainsana. Mutta missä se itsekritiikki on, kun koko elämänsä joutuu taistelemaan tällaisten ihmisten kanssa ? Miten voi olla, ettei ihmisessä herää halu kurkata peiliin. Sanotaan että "minussa on narsumagneetti" ja valitellaan sitä suhteesta ja tilanteesta toiseen. Sen sijasta olisi tärkeämpää miettiä miksi se siellä on. Hyvin harva "uhri" miettii asiaa OLLENKAAN omasta suunnastaan. Eihän se mukavaa ole, mutta mitäpä sitä häpeämään inhimillisiä puutteitaan, niitähän on kaikissa ! So what ?

jaahas, tila loppuu mutta paatokseni ei ;)

lynett kirjoitti:

Vihdoinkin keskustellaan asioista niiden oikeilla nimillä. HyväHyvä.
Olen itse ollut narsistisen ihmisen "uhri". Sitaatit siksi, että uhri siinä mielessä, etten ensin ymmärtänyt mistä on oikein kyse kun joku käyttäytyy näin "jouduin saaliiksi". Siinä se sitten onkin. Syyt siihen miksi olen jäänyt tilanteeseen/ajautunut uudelleen ongelmiin tällaisten ihmisten kanssa on syvällä minussa itsessäni. Läheisriippuvuutta, juuri sitä pientä masokismia ja menneisyys, missä olen koko elämäni elänyt näin. Olen tottunut siihen stressiin ja epävarmuuteen ja ilman sitä eläminen "tuntuu tylsältä" vaikka en sitä samaan aikaan haluakaan. Tavalliset miehet tuntuvat tylsiltä, voin sen myöntää. Vasta vuosien kärvistelyn jälkeen olen alkanut rauhoittumaan (ikä ja kokemus...) ja kroppani mieleni on rauhoittunut.

Kirjoititte vallankäytöstä. Se on juuri sitä. Eihän läheisriippuva ihminen ole sellainen, joka roikkuu itkien lahkeessa/on hiljainen surkimus jossain nurkassa. Määritelmä kuuluu :

"Läheisriippuvuus on sairaus tai sairauden kaltainen tila, joka syntyy kun ihminen elää jonkin hyvin voimakkaan ilmiön läheisyydessä eikä kykene käsittelemään tätä ilmiötä persoonallisuudessaan vaan sopeutuu sen olemassaoloon."

Oirelistana mm. ulkoaohjautuminen, kontrolli, vaikeus luottaa muihin ihmisiin, heikko minuuden kokemus, suorittaminen, ylivakavuus, sairastelu, hengellisyyden puuttuminen.

Ja juuri tuosta kontrollista kirjoittelitte. Olen aina ollut todella kontrolloiva. Mitä kontrolloin ? No elämää yleensäkin. Omia tunteita, toisten tunteita, toisten tekemisiä, omia tekemisiäni, tapahtumia...on todella raskasta elää kun kokee elämisen pelon vuoksi vääjäämätöntä tarvetta koettaa kontrolloida kaikkea, jotta oma maailma ei luhistuisi. Olen sortunut aikanani aika epätoivoisiinkin tekoihin sen kanssa. Myös saadakseni narsistisen ihmisen toimimaan, ymmärtämään jne.
Voisi sanoa että olen ollut aika sietämätön ihminen/kumppani. Mutta harvapa meistä pystyy menneisyyden haavat parantamaan tai niiden tulehdusta poistamaan ilman elämistä ja kokemista. Niinpä alitajuntaisesti hankkiuduin tällaisten ihmisten kaltoinkohdeltavaksi ja käsittelin sisäisiä puutteitani näin. Olen ajatellut, että olin samalla tavalla hyväksikäyttäjä kuin narsistinen ihminenkin. Tällöinhän puhutaan usein myös käänteisnarsistista tai ohut - ja paksunahkaisesta. Ehkä olen käänteisnarsisti tai ohutnahkainen sellainen. Todennäköisesti.
Kyllä narsistinen ihminenkin on aika takertuva vaikka onkin kyvytön normaalimpaan tunne-elämään. Sanon normaalimpaan, koska harvapa täällä on valmis paketti ja osaa toimia ensimmäisissä suhteissaan tai koko elämänsä aikana oikein, tekemättä mitään typeriä tai itsekkäitä virheitä.
Ja toisaalta voisi ajatella, että vähemmän narsistin uhri ja enemmänkin "läheisriippuvuuden uhri".

Vaikka toinen olisi kohdellut minua kuinka kaltoin tahansa, uskon siihen että vakka kantensa valitsee, alitajuisesti. Olen ollut tämän höykytyksen tarpeessa juuri niin pitkään kuin olen sitä sietänyt - ja sitä kautta onneksi päässyt käytösmalleistani selville ja osin jo irtikin.

Kun uhreja kuuntelee, huomaa että hyvin harva on valmis kritisoimaan omaa osuuttaan. Jos kirjoitan tällaista tekstiä jonnekin - oikeastaan EI KUKAAN halua asiasta keskustella. Jos taas laitan viestin, jossa itken ja kierin itsesäälissä (sitäkin tein shokkivaiheessa), ovat kaikk tukemassa ja sitten haukutaan juuri siihen "se röyhtäilee vaikka en pidä siitä"- tyyliin kaikki miehet. En pidä sitä järkevänä. Alkuvaiheessa "uhri", eli omien sisäisten vajavaisuuksiensa kompensoija, on todellakin shokissa ja näkee asiat todella mustavalkoisesti. Silloin asiaan kuuluu typeräkin syyttely ja se on ihan ymmärrettävää. On vaikea tarttua kaltoinkohtelun todellisiin ilmentymiin ja siksi esimerkitkin ovat aika hassuja. Mutta jos jää tähän tilaan... tuntematta missään vaiheessa mitään tarvetta miettiä omaa osuuttaan asiassa (rehellisesti), mielestäni se on aika sairasta. Siellä puhutaan siitä, kuinka narsisti syyttelee aina muita. Mitäs "uhrit" tekevät ? Narsisti ei koe empatiaa. Kokevatko "uhrit" ? On kuulemma vain hulluja miehiä jäljellä tässä iässä... herää kysymys siitä, miksi me "uhrit" sitten olemme vapaana ;) ?

Oli miten oli, oli oikeasti uhri tai ei, se kokemushan väärinkohtelusta on avainsana. Mutta missä se itsekritiikki on, kun koko elämänsä joutuu taistelemaan tällaisten ihmisten kanssa ? Miten voi olla, ettei ihmisessä herää halu kurkata peiliin. Sanotaan että "minussa on narsumagneetti" ja valitellaan sitä suhteesta ja tilanteesta toiseen. Sen sijasta olisi tärkeämpää miettiä miksi se siellä on. Hyvin harva "uhri" miettii asiaa OLLENKAAN omasta suunnastaan. Eihän se mukavaa ole, mutta mitäpä sitä häpeämään inhimillisiä puutteitaan, niitähän on kaikissa ! So what ?

jaahas, tila loppuu mutta paatokseni ei ;)

Lue lisää

joten jatketaan...tämä aihe kuumottaa nyt niin paljon ja kaipaan keskutelua tästä, rehellisesti.

Sitä paitsi ihminen voi käyttäytyä narsistisesti monesta syystä. Esim "pelkästään" alkoholisti on tietyssä sairauden vaiheessa "luokiteltavissa narsistiksi". Koko oireluettelo pätee. Sitä paitsi se kymmenisen kohdan oireluettelo, vaikka asiantuntijoiden tekemä onkin, ei ole niin yksioikoisesti luettavissa. Esim. empatian puute - uhri ajattelee että "joo, niin onkin ! Se ei välittänyt minusta (eli ei taipunut tahtooni)! Hän ei tunne empatiaa kun minut haukkuikin ja lähti." Voi vidu sanon minä....
Missä on uhrin empatia ? Ja ne oireet ovat paljon monimutkaisempia eikä vain näin tulkittavissa. Sam Vakninin oireluettelo on hieman yksityiskohtaisempi, mutta mitäpä apua siitäkään on jos ei ole itselleen rehellinen.
Tai "kaikki on aina muka minun syytäni, ei näe ikinä vikaa itsessään".... mites uhri ? Vaikka hänellä olisi ollut aikaa tutkailla asiaa vuosikausia, hän ei suostu myöskään näkemään vikaa itsessään ja sortuu nimenomaan juuri siihen halkomiseen, eli ihmiset ovat hyviä ja pahoja. Olen tehnyt sitä itsekin. Monesti.
Niin kuin kieltämiseenkin. Sitä paitsi uhrius on erittäin houkuttelevaa = saa nostaa kädet pystyyn ja syytellä toisia, tarttematta kattoa peiliin.

En olisi varmaan ikinä herännytkään tähän ongelmaani jos en olisi naristisilta kyytiä saanut. Se pisti minut miettiimään että miksi helkutissa ajaudun kerta toisensa jälkeen uhriksi... sanotaanhan, että riita tarvitsee aina kaksi osapuolta. Olin aikani raivoissani tästä koska toinen käyttäytyi niin hullusti. Ensinnäkin niin käyttäydyin minäkin (en silloin tajunnut!) vaatiessani häntä täyttämään tarpeitani, mutta ehkä tämän voisi ymmärtää toisinkin : vakka kantensa valitsee. Uhrilla on joku sisäinen, kipeä ja huutava tarve, jota narsisti käyttää surutta hyväkseen. Kaikki "saa mitä haluaa" vaikka ei haluakaan;)
Silloin kun narsisti pitää uhria enkelinä tai prinsessana/prinssinä, uhri käyttää tätä ihmistä hyväkseen ja nauttii tästä huomiosta. Sehän on samanlaista hyväksikäyttöä mutta eri syistä ja eri rooleissa. Ja kun narsisti lopettaa tämän ja alkaa "latistaminen", uhri on järkyttynyt kun tämä sisäisen tarpeen täyttänyt käytös riistetään häneltä uudelleen. Ja uudelleen. Uhri ei käsitä, miksei hän saa mitä haluaa ja alkaa syyttämään tästä narsistia.
Plaah... pakko pitää tauko tai kirjoitan muuten koko päivän ;)

Tuskinpa kellään on niitä oikeita vastauksia. Mutta ei loputon, siis todellakin loputon, narsistin haukkuminen sen shokkivaiheen jälkeen ole ratkaisu. Voin kirkkaasti väittää että olen tässä oikeassa. Se on tarpeellista, omien tunteiden purkamisen vuoksi ja varmaan siksikin, että saa käsitellä pahoinpiteleviä tilanteita. Jotenkin vain turhaudun niillä palstoilla siihen, etten (anteeksi jankutus) saa tällaista keskustelunavausten jälkeen kuin ehkä yhden vastauksen. Jos todellakin itken ja valitan vain, rientävät kaikki apuun. Palstoilla on erittäin fiksun oloisia tyyppejä, jotka näyttävät pohtineen narsismia erittäin syvällisesti, mutta eivät omaa itseään. Miksi ? Hitsi, kuinka paljon uhrissa itsessään on narsistisia piirteitä ?

Tuntuu siltä, että palstojen vertaistuki auttaa vain shokkivaiheessa. Itsensä kehittäminen, itsetutkiskelu ja kritiikki tuntuu olevan pois muodista. En tarkoita tällä mitenkään,että uhrin tulisi potea syyllisyyttä (vaan siitä pitää päästää irti), mutta eihän itsetutkistelu ja omien vaikuttimien tarkastelu ole itsesyytös vaan rehellisyyttä. Se on ainoa keino narsistin koukuista ulos. Muuten voi kiukutella ja vaatia oikeudenmukaisuutta ihan niin paljon kuin jaksaa, mutta se jatkuessaan johtaa vain uuden kaltoinkohtelijan kynsiin.

Miksi ihmeessä tästä ei haluta keskustella ? Minua ei ainakaan hävetä pätkääkään inhimillisyyteni ja puutteeni. Miksi minun pitäisi hävetä ? Miksi en haluaisi kehittyä ihmisenä ? Jos en onnistu, olen ainakin yrittänyt loputtoman itkemisen sijasta. Sori nyt vaan että tämä paatokseni jatkuu, mutta olen toipumisessani siinä vaiheessa nyt, että näitä on mietittävä jos haluan elää tästä eteenpäin terveemmin. Muuten olen taas pian ongelmissa.

Ajatelkaa vaikka alkoholistia. Ei ole hänen vikansa että niin on käynyt. Ei kukaan HALUA alkoholistiksi. Sitten kun juominen muuttuu sairaalloiseksi, menettää alkoholisti kontrollinsa ja tulee sairautensa uhriksi. Hän ei enää kykene hallitsemaan tilannetta vaikka kuinka järkeä päähän taottaisiin tai hän itse tilanteensa tiedostaisi. Mikä tähän on auttanut ? Mitä ovat tehneet ne ihmiset, jotka ovat päässeet kuiville ? No he ovat myöntäneet sisimmässään (kaikki eivät siihen kykene koskaan!) ja oikeasti rehellisesti etteivät kykene hallitsemaan käytöstään järjellä ja ymmärtävät tarvitsevansa apua tai muutosta. He käyvät tuskallisen itsetutkiskelun lävitse ja myöntävät vajavaisuutensa mitä meissä kaikissa on. Jos narsistin uhri huomaa että on ajautunut toistuvasti tällaiseen tilanteeseen jossa hänellä ei ole enää mitään itsekontrollia, jossa hän ei kykene haalimaan omaa terveyttään, auttaako se, että nostaa vain sormen pystyyn osoittaakseen sen kohti narsistia ? Onko se ratkaisu ? Se on vasta alku.

Mahtavaa päästä keskustelemaan asiasta. Kuten kerroin, palstoilla en ole saanut oikeastaan kuin yhdeltä tai kahdelta ihmiseltä vastauksen näihin pohdintoihin. Niin arka aihe se on. Se turhauttaa minua koska haluaisin vertaistukea myös siihen, keskustelua todellisuudesta. Jos jämähtää vain uhrivaiheeseen, ei mitään parannusta tapahdu, ainakaan sisäisesti.
Itse olen käynyt läpi vaiheet :
1.tiedostaminen ja shokki
2. tapahtuneiden läpikäyminen
3. narsistisen ja oman osuuteni ymmärtäminen
Ja nyt pitäisi jatkaa.

Olen myös epäillyt olevani itsekin narsistinen. Jos lähden sellaisen ihmisen matkaan joka kohtelee minua täydellisyydessään epätodellisella tavalla (hurmausvaiheessa), olen tietenkin ollut rakastunut, mutta myös naiivi. Näen siellä myös omaa itsekkyyttäni. Jos narsistinen käyttää minun tarpeita ja vajavaisuuksiani hyväksi ja saa siitä mielihyvää, olen minäkin käyttänyt häntä tässä hurmausvaiheessa hyväksi ja saanut mielihyvää. Eli tavallaan molemmat ovat täyttäneet itsekkäitä tarpeitaan. Ja sitten kun en olekaan narsistisen mielikuvaa vastannut, hän on alkanut halveksimaan minua ja minä olen ollut aidosti järkyttynyt kun hän vei minulta pois sen tyydytyksen. Hän ei enää täyttänytkään tarpeitani ja olin siitä hänelle vihainen. Se ajoi minut masennukseen ja itsesyytöksiin mutta herätti myös suurta vihaan narsistia kohtaan. Kuinka hän kehtasi ? Hän esitti hylkäämisen pelkoiselle luotettavaa ja varmaa kumppania, epätodellisella (!) tavalla ja minä imin sen kaiken itselleni. Hän piti minua naurettavalla tavalla jalustalla, jolla oli mukava seisoskella. Koko kuviohan on ihan naurettava, mutta oleellista omalta kannaltani on se, että käytin myös itse narsistia hyväkseni, täyttääkseni naurettavat ja lapselliset tarpeeni ! Olin ihan samanlainen ihmisdyykkari kuin hän, mutta eri syistä. Ehkä. Tai samoista. En osaa itseäni niin tarkasti analysoida että tietäisin onko kyse läheisriippuvuudesta, masokismista, tottumuksesta (aina ollut tällaisten ihmisten keskuudessa), käänteisnarsismista, ohutnahkaisesta/paksunahkaisesta narsismista vai näistä kaikista. Mitä väliä sen on, jos kuitenkin tiedostan että alitajuntaisesti hakeudun ja "haluan" tällaista.

Ja se lapsellin pettymys kun satu ei ollutkaan totta eikä hän jatkuvasti, tunti tunnilta täyttänytkään MINUN tarpeitani.

Itse olen päästänyt häpeästä irti ja siksi täällä haluaisinkin keskustella. Jokaisella on haavansa, puutteensa ja itsekkäät motiivinsa. So what. Kukapa täällä olisi kyennyt heti seurustelemaan alkaessaan tasapainoiseen ja vahvistavaan parisuhteeseen ? Ehkä niitäkin on, mutta harvemmassa varmaan.
Häpeä on niin raskas taakka etten jaksa sitä kantaa. Toinen vaihtoehto on piilottaa sen syyttelyn alle. Narsistinen on aiheuttanut kaiken minussa. Bullshit. Tavallaan en enää ihmettele sitäkään,että narsistinen kumppanini alkoi lopulta halveksumaan minua. Tai minä vihaamaan häntä.
Joskus tuntuu siltäkin, että omat vaateeni häneltä olivat niin suuria (halusin jatkuvaa hurmausvaihetta, vaadin sitä tai masennuin) että mietin kuinka paljon yllytin häntä narsistiseen käytökseen, koska kuka kestää koko ajan tuollaisia vaatimuksia,kontrollointia, syyttelyä ja itsekkyyttä ! Olin kuin mikäkin kakara vaatimassa häntä hurmaamaan ja tyydyttämään minua. Kuinka itsekästä ! Ja hän alkoi halveksumaan ja panettelemaan minua, ryhtyi väkivaltaiseksi, mutta en ihmettele ollenkaan että läheisriippuvainen tai mikä ikinä ihminen herättää heidän vihansa.

Joku varmasti pitää minua mielipiteitteni takia hulluna, mutta jos asiaa tarkastelee joka puolelta, herää kysymyksiä siitä, että kumpi oli ensin : narsistinen käytös ja lannistaminen vai läheisriippuvainen masokisti, joka ajaa ihmisen hulluuden partaalle.

Urauhri =) hieno sana. Itse olen juuri sellainen. Ollut. En tiedä miksi turhaudun niin paljon siitä etten saa vertaistukea kuin siinä vaiheessa kun olen itsesäälin ja vahvistuksen tarpeessa (että olen hyvä ja toinen paha)... ehkä palstalta loppuisivat kirjottajat jos he eheytyisivät. Ja olen miettinyt sitäkin, kuinka moni uhreista on tiedostamattomia narsistisia itse. Minä olen siitä elävä esimerkki vaikka olenkin lapsuudessa ollut viaton ja 100 % uhri ja sitä kautta omaksunut sairaita käytösmalleja.

Eteenpäin mars !

lynett kirjoitti:

Mahtavaa päästä keskustelemaan asiasta. Kuten kerroin, palstoilla en ole saanut oikeastaan kuin yhdeltä tai kahdelta ihmiseltä vastauksen näihin pohdintoihin. Niin arka aihe se on. Se turhauttaa minua koska haluaisin vertaistukea myös siihen, keskustelua todellisuudesta. Jos jämähtää vain uhrivaiheeseen, ei mitään parannusta tapahdu, ainakaan sisäisesti.
Itse olen käynyt läpi vaiheet :
1.tiedostaminen ja shokki
2. tapahtuneiden läpikäyminen
3. narsistisen ja oman osuuteni ymmärtäminen
Ja nyt pitäisi jatkaa.

Olen myös epäillyt olevani itsekin narsistinen. Jos lähden sellaisen ihmisen matkaan joka kohtelee minua täydellisyydessään epätodellisella tavalla (hurmausvaiheessa), olen tietenkin ollut rakastunut, mutta myös naiivi. Näen siellä myös omaa itsekkyyttäni. Jos narsistinen käyttää minun tarpeita ja vajavaisuuksiani hyväksi ja saa siitä mielihyvää, olen minäkin käyttänyt häntä tässä hurmausvaiheessa hyväksi ja saanut mielihyvää. Eli tavallaan molemmat ovat täyttäneet itsekkäitä tarpeitaan. Ja sitten kun en olekaan narsistisen mielikuvaa vastannut, hän on alkanut halveksimaan minua ja minä olen ollut aidosti järkyttynyt kun hän vei minulta pois sen tyydytyksen. Hän ei enää täyttänytkään tarpeitani ja olin siitä hänelle vihainen. Se ajoi minut masennukseen ja itsesyytöksiin mutta herätti myös suurta vihaan narsistia kohtaan. Kuinka hän kehtasi ? Hän esitti hylkäämisen pelkoiselle luotettavaa ja varmaa kumppania, epätodellisella (!) tavalla ja minä imin sen kaiken itselleni. Hän piti minua naurettavalla tavalla jalustalla, jolla oli mukava seisoskella. Koko kuviohan on ihan naurettava, mutta oleellista omalta kannaltani on se, että käytin myös itse narsistia hyväkseni, täyttääkseni naurettavat ja lapselliset tarpeeni ! Olin ihan samanlainen ihmisdyykkari kuin hän, mutta eri syistä. Ehkä. Tai samoista. En osaa itseäni niin tarkasti analysoida että tietäisin onko kyse läheisriippuvuudesta, masokismista, tottumuksesta (aina ollut tällaisten ihmisten keskuudessa), käänteisnarsismista, ohutnahkaisesta/paksunahkaisesta narsismista vai näistä kaikista. Mitä väliä sen on, jos kuitenkin tiedostan että alitajuntaisesti hakeudun ja "haluan" tällaista.

Ja se lapsellin pettymys kun satu ei ollutkaan totta eikä hän jatkuvasti, tunti tunnilta täyttänytkään MINUN tarpeitani.

Itse olen päästänyt häpeästä irti ja siksi täällä haluaisinkin keskustella. Jokaisella on haavansa, puutteensa ja itsekkäät motiivinsa. So what. Kukapa täällä olisi kyennyt heti seurustelemaan alkaessaan tasapainoiseen ja vahvistavaan parisuhteeseen ? Ehkä niitäkin on, mutta harvemmassa varmaan.
Häpeä on niin raskas taakka etten jaksa sitä kantaa. Toinen vaihtoehto on piilottaa sen syyttelyn alle. Narsistinen on aiheuttanut kaiken minussa. Bullshit. Tavallaan en enää ihmettele sitäkään,että narsistinen kumppanini alkoi lopulta halveksumaan minua. Tai minä vihaamaan häntä.
Joskus tuntuu siltäkin, että omat vaateeni häneltä olivat niin suuria (halusin jatkuvaa hurmausvaihetta, vaadin sitä tai masennuin) että mietin kuinka paljon yllytin häntä narsistiseen käytökseen, koska kuka kestää koko ajan tuollaisia vaatimuksia,kontrollointia, syyttelyä ja itsekkyyttä ! Olin kuin mikäkin kakara vaatimassa häntä hurmaamaan ja tyydyttämään minua. Kuinka itsekästä ! Ja hän alkoi halveksumaan ja panettelemaan minua, ryhtyi väkivaltaiseksi, mutta en ihmettele ollenkaan että läheisriippuvainen tai mikä ikinä ihminen herättää heidän vihansa.

Joku varmasti pitää minua mielipiteitteni takia hulluna, mutta jos asiaa tarkastelee joka puolelta, herää kysymyksiä siitä, että kumpi oli ensin : narsistinen käytös ja lannistaminen vai läheisriippuvainen masokisti, joka ajaa ihmisen hulluuden partaalle.

Urauhri =) hieno sana. Itse olen juuri sellainen. Ollut. En tiedä miksi turhaudun niin paljon siitä etten saa vertaistukea kuin siinä vaiheessa kun olen itsesäälin ja vahvistuksen tarpeessa (että olen hyvä ja toinen paha)... ehkä palstalta loppuisivat kirjottajat jos he eheytyisivät. Ja olen miettinyt sitäkin, kuinka moni uhreista on tiedostamattomia narsistisia itse. Minä olen siitä elävä esimerkki vaikka olenkin lapsuudessa ollut viaton ja 100 % uhri ja sitä kautta omaksunut sairaita käytösmalleja.

Eteenpäin mars !

Lue lisää

ja vielä...

Narsistinen saa tyydytystä toisen tallaamisesta ja tuntee sitä kautta sitten itsensä paremmaksi. Hän imee uhrista ominaisuuksia/voimia ja syytää hänen niskaansa omat tunteensa ja paskansa jota ei kykene itse käsittelemään. Jne jne. Ja kun ihannekumppani, jollaiseksi narsistinen on uhrinsa nostanut, ei vastaakaan oikeata mielikuvaa - alkaa halveksunta.
Mitä tekee uhri ? Mitä tein uhrina ?
Noh, imin hänestä ominaisuuksia/voimia ja annoin hänen täyttää kaikki tarpeeni/kantaa lapsen hätähuutoni jota en pystynyt käsittelemään itse. jne jne. Ja kun ihannekumppani, jollaiseksi uhri on narsistisen nostanut, ei vastaakaan oikeata mielikuvaa vaan alkaakin halveksimaan ja hyljeksimään sinua, alkaa masennus, syyttely ja uupumus. Joudunkin itse oman lastini kantamaan ja syytän siitä narsistista joka ensin ne suostui reppuunsa ottamaan.

Sairasta

lynett kirjoitti:

ja vielä...

Narsistinen saa tyydytystä toisen tallaamisesta ja tuntee sitä kautta sitten itsensä paremmaksi. Hän imee uhrista ominaisuuksia/voimia ja syytää hänen niskaansa omat tunteensa ja paskansa jota ei kykene itse käsittelemään. Jne jne. Ja kun ihannekumppani, jollaiseksi narsistinen on uhrinsa nostanut, ei vastaakaan oikeata mielikuvaa - alkaa halveksunta.
Mitä tekee uhri ? Mitä tein uhrina ?
Noh, imin hänestä ominaisuuksia/voimia ja annoin hänen täyttää kaikki tarpeeni/kantaa lapsen hätähuutoni jota en pystynyt käsittelemään itse. jne jne. Ja kun ihannekumppani, jollaiseksi uhri on narsistisen nostanut, ei vastaakaan oikeata mielikuvaa vaan alkaakin halveksimaan ja hyljeksimään sinua, alkaa masennus, syyttely ja uupumus. Joudunkin itse oman lastini kantamaan ja syytän siitä narsistista joka ensin ne suostui reppuunsa ottamaan.

Sairasta

Lue lisää

Se mitä olen palstalta oppinut, on, että narsismi on helvatan monipiippuinen juttu. Asiaa ei ratkaista tyyliin; 'narskut hirteen', ja huomaan että sä olet sen kanssa hiffannut :)

Mainitsit kirjoituksessasi paatoksellisuuden..ei tullut tippaakaan sellainen olo, anna palaa vaan, arvostettavan hyvää tekstiä kirjoitat!

'ihmisdyykkarit', mielenkiintoinen ilmaisu, herätti paljon ajatuksia, mm, miten oma 'sokeus' saattaa aiheuttaa sen ettei näe omaa toisten hyväksikäyttöä. Ja näkeminen muutenkin..silmät katsoo helposti vain ulospäin..

lynett kirjoitti:

ja vielä...

Narsistinen saa tyydytystä toisen tallaamisesta ja tuntee sitä kautta sitten itsensä paremmaksi. Hän imee uhrista ominaisuuksia/voimia ja syytää hänen niskaansa omat tunteensa ja paskansa jota ei kykene itse käsittelemään. Jne jne. Ja kun ihannekumppani, jollaiseksi narsistinen on uhrinsa nostanut, ei vastaakaan oikeata mielikuvaa - alkaa halveksunta.
Mitä tekee uhri ? Mitä tein uhrina ?
Noh, imin hänestä ominaisuuksia/voimia ja annoin hänen täyttää kaikki tarpeeni/kantaa lapsen hätähuutoni jota en pystynyt käsittelemään itse. jne jne. Ja kun ihannekumppani, jollaiseksi uhri on narsistisen nostanut, ei vastaakaan oikeata mielikuvaa vaan alkaakin halveksimaan ja hyljeksimään sinua, alkaa masennus, syyttely ja uupumus. Joudunkin itse oman lastini kantamaan ja syytän siitä narsistista joka ensin ne suostui reppuunsa ottamaan.

Sairasta

Lue lisää

Kiitos Lynett! :)


Oli niin pitkä teksti että kokosin kaikki viisi osaasi yhteen ja kommentoin lisää myöhemmin. Tänään aloitan erään ison proggiksen, mutta tekstisi on hyvä keskustelunavaus ja haluan lyhyesti rakentaa sen pohjalle jo nyt.

Kiteytettynä: Uhriuttava ja uhriutuva käytös ovat toisiinsa kietioutuneita. Niiden erottaminen hyväksi ja pahaksi on väärää dualismia.

Tarvitaan: Narsistisesti uhriuttavasti käyttäytyneiden terapiaa myös, ei vain uhrien terapiaa. Samahan se on kaikilla muillakin hupsheijaa-käyttäytymisen aloilla. Mietitäänpä kaikkien erilaisten virhekäyttäytymisten uhreja, kyllähän hoitoa ja huolenpitoa ja tervehdyttämistä tarvitsevat tekijätkin. (Ja monesti nimenomaan he :) Tarvitaan myös: uhriutuvasti käyttäytyvän motiivien tarkastelua ja hänen tuhoavien käyttäytymismalliensa analysointia. (Tätä teit ansiokkaasti tekstissäsi.)

Sitten vielä: sen joka joutuu uhriuttavan käyttäytymisen uhriksi on mahdollista toimia 'tietoisen antinarsistin roolissa' ja välttyä uhriutumiselta. On rooleja, joissa näin toimitaan lähtökohtaisesti, esim. psykoterapeuttia voisi pitää 'lähtökohtaisesti antinarsistina'. Sellainenkin mahdollisuus on, että 'uhriutumisen' parisuhteessa korvaa strategiana 'tietoinen antinarsismi'. Itse asiassa tällaista miehillä jonkin verran enemmän taitaa olla. Lieneekö sitten peruja ritariajalta, jolloin piti kestää koettelemuksia :D

'Tietoinen antinarsismi' uhriuttavan käyttäytymisen vastavoimana voi näin palvella terveen narsistisen henkilön jonkin heikkouden tai psyykkisen ongelman työstämistä (esim. väkivalta-alttiuden, läheisriippuvuuden jne.). Tai voidaan ehkä verrata myös joihinkin sm-suhteisiin, joissa hallitseva osapuoli asetttuu (huomaa tullleensa asetetuksi) uhriutuvaan roolliin, koeajaksi. Suhde muuttaa sitten aikanaan muotoaan (olen kuullut tällaisesta, en tunne asiaa). Yksi tärkeä motiivi, joka voi liittyä myös kaikkiin edellisiin motiiveihin on 'tiedonhankinta'. Me haluamme tietää enemmän psyykksisitä toiminnoistamme, tutkimme esimerkiksi emootioita tai yksinkertaisesti vain etsimme syvempää tietoa kumppaniehdokkaasta. :)

Narsistisesti uhriuttava käyttäytyminen voi siis a) palvella eri funktioita sekä uhriuttavalla että uhrilla ja siitä b) voivat sekä uhriuttava että uhri tulla tietoiseksi (sekä lähtökohtaisesti että prosessin aikana).

Jatkokysymys uskontotieteestä kiinnostuneillee:
Pitäisikö uhriuttavan sijasta joissain tapauksissa puhuakin uhraajasta?

Tässä nyt miettimistä. Katoan joksikin aikaa palstalta. Tämän katoamistani seuraavan välinpitämättömyyden vallassa itsekullakin narsistisesti joskus käyttäytyneellä (me antinarsistit mukaan lukien) on tilaisuus a) ripittäytyä syyllisyydestään ja/tai b) ajatella aikuisten oikeasti miten kyetä tasapainottamaan vallankäyttönsä parisuhteissa - mielellään yhdessä juuri uhriuttavan/uhriutuvan vastinparinsa kanssa. Yhteinen kokemushistoria omasta uhriuttavasta/uhriutuvasta käyttäytymisestä voi olla hedelmällinen maaperä ja arvokas tilaisuus kasvaa ihmisinä - tasaveroiseen rakkauteen ja horjumattomaan uskoon sitoutumisen merkityksestä. :) :)

*Haleja ja suukkoja*

Kuulehan sinä "jokainen ihminen" :D

"jokainen ihminen etsii jossain elämänsä vaiheessa sitä täydentävää toista"
"jokainen, joka etsii sitä täydentävää toista, aikanaan tulee pettymään"

Tuollainen kuulostaa fatalismilta. :) ... Ja yksilöllisyydelle ei paljon jää tilaa tuossa sinun jokaisen ihmisen käsittävässä ihmiskuvassasi. :)) ... Samalla onnistut kääntämään asiankäsittelyn sivuraiteille itsekeksimääsi teoriaan :))) ... Taidatkin vain puhua itsestäsi kun olet puhuvinasi jokaisesta ihmisestä. :)))) ... Menehän nyt itseesi. :)))))

"Asiaa ei ratkaista tyyliin; 'narskut hirteen'"
Niin...ajattelen asian niin, että puhutaan sitten narsistisen ja uhrin suhteesta riippuvuuden, masokismin tai omien tarpeiden täyttämisen näkökulmasta, niin yksi totuus säilyy silti : molemmat ovat sairaita mutta eri tavalla.
En tiedä onko sairas liian voimakas sana, mutta anyway.
Jos uhrina (yök, mikä sana!) koen olevani sairaalloinen koska tällaista siedän, mikä minä olen tuomitsemaan ketään muutakaan sairaalloista vain siksi, että hän on sen verta minua pimeämpi ettei edes tajua sitä. Minun tulisi hoitaa ja ymmärtää itseäni eikä muita vaikka asioiden tiedostaminen onkin tärkeätä. Tarkoitankin että jatkossa näin tulisi tehdä. Liika ymmärtäminen tuntui välillä johtavan siihen, että pelkän anteeksiannon, irti päästämisen tai ymmärtämisen sijasta pystyin samaistumaan häneen niin paljon, että osin aloin hyväksymäänkin sitä käytöstä !
" Hän on sairas...tiedän miksi hän tekee niin... näillä ei oikeasti ole merkistystä koska hän vain kaataa lokaa niskaani tiedostamattaan, olenhan minäkin tässä käyttäytynyt hullusti..." jne jne.

"Tommosia me ollaan pohjimmiltamme kaikki, kunnes tiedostetaan tuo kaava ja opetellaan siitä pois ... "

Samaa mieltä. Kuka on kotoa lähtiessään suoraan valmis tasapainoiseen suhteeseen ? Jos on kasvanut "vähemmän kieroon" eikä ole niin haavoittunut, joutuu samalla tavalla hyvin helposti hyväksikäytön uhriksi koska ei ole samalla tavalla paranoid kuin uhrin arkkityyppi;) ;) Heh heh, mutta tarkoitan sitä, että tällaiset "hyvän kodin lapset" ovat yleensä kovin naiiveja. Ja vaikka eivät kuspäätä kohtaisikaan, he joutuvat muodossa tai toisessa pettymysten tielle, halusivat tai eivät. Kuka osaa seurustella vain ja ainoastaan järkevällä tavalla, ollenkaan "harjoittelematta" ja omia tunteita ja tarpeita vielä tuntematta (nuori ikä...) ?
Uhrin arkkityyppi taas ajautuu tällaiseen... koska ns. tarvitsee sitä vaikka ei tietenkään halua tulla kaltoinkohdelluksi.

Tajusin, että hakeuduin mm. lapsuudesta kumpuavien, itselleni vielä selvittämättömien konfliktien äärelle jotta saisin käsitellä niitä uudelleen ja uudelleen. Siksi siis tarvitsin sitä/häntä myös. Nyt vasta, kun turpaan on tullut oikein kunnolla ja pohja saavutettu, olen kokenut sairaudentunnetta = muutostarvetta. Olen siis vihdoin ja viimein saanut käsiteltyä tämän sisäisen konfliktini tai ainakin edistynyt sen käsittelemisessä todella paljon. Matka varmaan jatkuu loppuelämäni.

Jos en olisi tätä narsistista tavannut, eivät aiemmat (vaikkakin nekin kovin sairaalloiset!) suhteeni olisi riittäneet saattamaan opetusta loppuun asti. Tämä narsistinen oli kuin täsmälääkettä minulle ! Hän ajoi minut niihin lapsuuteni pelkoihin, haavoihin ja konflikteihin täsmälleen samalla tavalla. Ja minä olin täsmäuhri hänelle : sopivasti kaikkea mutta en liikaa. Sopivasti haavoittunut mutta kuitenkin jokseenkin älykäs ja vahva perusolemukseltani. Olin hyvä lääke hänen tarpeisiin koska jaksoin ja kykenin myötäelämän myös hänen tiedostamatonta tuskaansa.

Kuka nyt sitten lopulta "voitti", jäi uhriksi tai saajaksi ? Minulla on mahdollisuus parempaan ja muutokseen terveen sairaudentunteen vuoksi. Hänellä ei. Minä siis sain enemmän - juuri sen mitä tarvitsin ja juuri niin kauan jotta sain kehitykseni alkuun. Hän ei pääse vankilastaan koskaan. Tulee sellainen olo että narsisti on lopulta meidän uhrien uhri, koska me saatuamme tarvittavan jatkamme matkaa. Hän jää polkemaan paikoilleen uudelleen ja uudelleen.....

A kirjoitti:

Kiitos Lynett! :)


Oli niin pitkä teksti että kokosin kaikki viisi osaasi yhteen ja kommentoin lisää myöhemmin. Tänään aloitan erään ison proggiksen, mutta tekstisi on hyvä keskustelunavaus ja haluan lyhyesti rakentaa sen pohjalle jo nyt.

Kiteytettynä: Uhriuttava ja uhriutuva käytös ovat toisiinsa kietioutuneita. Niiden erottaminen hyväksi ja pahaksi on väärää dualismia.

Tarvitaan: Narsistisesti uhriuttavasti käyttäytyneiden terapiaa myös, ei vain uhrien terapiaa. Samahan se on kaikilla muillakin hupsheijaa-käyttäytymisen aloilla. Mietitäänpä kaikkien erilaisten virhekäyttäytymisten uhreja, kyllähän hoitoa ja huolenpitoa ja tervehdyttämistä tarvitsevat tekijätkin. (Ja monesti nimenomaan he :) Tarvitaan myös: uhriutuvasti käyttäytyvän motiivien tarkastelua ja hänen tuhoavien käyttäytymismalliensa analysointia. (Tätä teit ansiokkaasti tekstissäsi.)

Sitten vielä: sen joka joutuu uhriuttavan käyttäytymisen uhriksi on mahdollista toimia 'tietoisen antinarsistin roolissa' ja välttyä uhriutumiselta. On rooleja, joissa näin toimitaan lähtökohtaisesti, esim. psykoterapeuttia voisi pitää 'lähtökohtaisesti antinarsistina'. Sellainenkin mahdollisuus on, että 'uhriutumisen' parisuhteessa korvaa strategiana 'tietoinen antinarsismi'. Itse asiassa tällaista miehillä jonkin verran enemmän taitaa olla. Lieneekö sitten peruja ritariajalta, jolloin piti kestää koettelemuksia :D

'Tietoinen antinarsismi' uhriuttavan käyttäytymisen vastavoimana voi näin palvella terveen narsistisen henkilön jonkin heikkouden tai psyykkisen ongelman työstämistä (esim. väkivalta-alttiuden, läheisriippuvuuden jne.). Tai voidaan ehkä verrata myös joihinkin sm-suhteisiin, joissa hallitseva osapuoli asetttuu (huomaa tullleensa asetetuksi) uhriutuvaan roolliin, koeajaksi. Suhde muuttaa sitten aikanaan muotoaan (olen kuullut tällaisesta, en tunne asiaa). Yksi tärkeä motiivi, joka voi liittyä myös kaikkiin edellisiin motiiveihin on 'tiedonhankinta'. Me haluamme tietää enemmän psyykksisitä toiminnoistamme, tutkimme esimerkiksi emootioita tai yksinkertaisesti vain etsimme syvempää tietoa kumppaniehdokkaasta. :)

Narsistisesti uhriuttava käyttäytyminen voi siis a) palvella eri funktioita sekä uhriuttavalla että uhrilla ja siitä b) voivat sekä uhriuttava että uhri tulla tietoiseksi (sekä lähtökohtaisesti että prosessin aikana).

Jatkokysymys uskontotieteestä kiinnostuneillee:
Pitäisikö uhriuttavan sijasta joissain tapauksissa puhuakin uhraajasta?

Tässä nyt miettimistä. Katoan joksikin aikaa palstalta. Tämän katoamistani seuraavan välinpitämättömyyden vallassa itsekullakin narsistisesti joskus käyttäytyneellä (me antinarsistit mukaan lukien) on tilaisuus a) ripittäytyä syyllisyydestään ja/tai b) ajatella aikuisten oikeasti miten kyetä tasapainottamaan vallankäyttönsä parisuhteissa - mielellään yhdessä juuri uhriuttavan/uhriutuvan vastinparinsa kanssa. Yhteinen kokemushistoria omasta uhriuttavasta/uhriutuvasta käyttäytymisestä voi olla hedelmällinen maaperä ja arvokas tilaisuus kasvaa ihmisinä - tasaveroiseen rakkauteen ja horjumattomaan uskoon sitoutumisen merkityksestä. :) :)

*Haleja ja suukkoja*

Lue lisää

"Tässä nyt miettimistä. Katoan joksikin aikaa palstalta. Tämän katoamistani seuraavan välinpitämättömyyden vallassa itsekullakin narsistisesti joskus käyttäytyneellä.."

:-D

Kyllä me susta välitetään! Hyvä kommentti kaikilta osin.

lynett kirjoitti:

"Asiaa ei ratkaista tyyliin; 'narskut hirteen'"
Niin...ajattelen asian niin, että puhutaan sitten narsistisen ja uhrin suhteesta riippuvuuden, masokismin tai omien tarpeiden täyttämisen näkökulmasta, niin yksi totuus säilyy silti : molemmat ovat sairaita mutta eri tavalla.
En tiedä onko sairas liian voimakas sana, mutta anyway.
Jos uhrina (yök, mikä sana!) koen olevani sairaalloinen koska tällaista siedän, mikä minä olen tuomitsemaan ketään muutakaan sairaalloista vain siksi, että hän on sen verta minua pimeämpi ettei edes tajua sitä. Minun tulisi hoitaa ja ymmärtää itseäni eikä muita vaikka asioiden tiedostaminen onkin tärkeätä. Tarkoitankin että jatkossa näin tulisi tehdä. Liika ymmärtäminen tuntui välillä johtavan siihen, että pelkän anteeksiannon, irti päästämisen tai ymmärtämisen sijasta pystyin samaistumaan häneen niin paljon, että osin aloin hyväksymäänkin sitä käytöstä !
" Hän on sairas...tiedän miksi hän tekee niin... näillä ei oikeasti ole merkistystä koska hän vain kaataa lokaa niskaani tiedostamattaan, olenhan minäkin tässä käyttäytynyt hullusti..." jne jne.

"Tommosia me ollaan pohjimmiltamme kaikki, kunnes tiedostetaan tuo kaava ja opetellaan siitä pois ... "

Samaa mieltä. Kuka on kotoa lähtiessään suoraan valmis tasapainoiseen suhteeseen ? Jos on kasvanut "vähemmän kieroon" eikä ole niin haavoittunut, joutuu samalla tavalla hyvin helposti hyväksikäytön uhriksi koska ei ole samalla tavalla paranoid kuin uhrin arkkityyppi;) ;) Heh heh, mutta tarkoitan sitä, että tällaiset "hyvän kodin lapset" ovat yleensä kovin naiiveja. Ja vaikka eivät kuspäätä kohtaisikaan, he joutuvat muodossa tai toisessa pettymysten tielle, halusivat tai eivät. Kuka osaa seurustella vain ja ainoastaan järkevällä tavalla, ollenkaan "harjoittelematta" ja omia tunteita ja tarpeita vielä tuntematta (nuori ikä...) ?
Uhrin arkkityyppi taas ajautuu tällaiseen... koska ns. tarvitsee sitä vaikka ei tietenkään halua tulla kaltoinkohdelluksi.

Tajusin, että hakeuduin mm. lapsuudesta kumpuavien, itselleni vielä selvittämättömien konfliktien äärelle jotta saisin käsitellä niitä uudelleen ja uudelleen. Siksi siis tarvitsin sitä/häntä myös. Nyt vasta, kun turpaan on tullut oikein kunnolla ja pohja saavutettu, olen kokenut sairaudentunnetta = muutostarvetta. Olen siis vihdoin ja viimein saanut käsiteltyä tämän sisäisen konfliktini tai ainakin edistynyt sen käsittelemisessä todella paljon. Matka varmaan jatkuu loppuelämäni.

Jos en olisi tätä narsistista tavannut, eivät aiemmat (vaikkakin nekin kovin sairaalloiset!) suhteeni olisi riittäneet saattamaan opetusta loppuun asti. Tämä narsistinen oli kuin täsmälääkettä minulle ! Hän ajoi minut niihin lapsuuteni pelkoihin, haavoihin ja konflikteihin täsmälleen samalla tavalla. Ja minä olin täsmäuhri hänelle : sopivasti kaikkea mutta en liikaa. Sopivasti haavoittunut mutta kuitenkin jokseenkin älykäs ja vahva perusolemukseltani. Olin hyvä lääke hänen tarpeisiin koska jaksoin ja kykenin myötäelämän myös hänen tiedostamatonta tuskaansa.

Kuka nyt sitten lopulta "voitti", jäi uhriksi tai saajaksi ? Minulla on mahdollisuus parempaan ja muutokseen terveen sairaudentunteen vuoksi. Hänellä ei. Minä siis sain enemmän - juuri sen mitä tarvitsin ja juuri niin kauan jotta sain kehitykseni alkuun. Hän ei pääse vankilastaan koskaan. Tulee sellainen olo että narsisti on lopulta meidän uhrien uhri, koska me saatuamme tarvittavan jatkamme matkaa. Hän jää polkemaan paikoilleen uudelleen ja uudelleen.....

Lue lisää

Temppuilija kommentoi kerran että narsismia voi katsoa kuin puuta; yhdestä suunnasta. Tai sitten sen puun voi kiertää ja tarkastella joka suunnasta, voi myös kaivautua sen juuriin, ja kiivetä sen latvaan katselemaan..

Aika filosofisesti sanottu =)

yxex kirjoitti:

Temppuilija kommentoi kerran että narsismia voi katsoa kuin puuta; yhdestä suunnasta. Tai sitten sen puun voi kiertää ja tarkastella joka suunnasta, voi myös kaivautua sen juuriin, ja kiivetä sen latvaan katselemaan..

Aika filosofisesti sanottu =)

Lue lisää

Totta, hyvin kiteytetty. Ja tämä minua juuri palstoilla ketuttaakin. Ymmärretään narsistisen käytös musta-valkoiseksi tai nähdään hänen halkovan ihmiset hyviin ja pahoihin ja kävellään sitten perässä mitään kyseenalaistamatta, samoissa jalanjäljissä. Herää kysymys kuka tai ennemminkin ketkä kaikki kieltävät tai kiertävät totuuden käyttääen näitä defenssejä.
Lähestyn itseänikin monelta eri kantilta ;)

lynett kirjoitti:

Totta, hyvin kiteytetty. Ja tämä minua juuri palstoilla ketuttaakin. Ymmärretään narsistisen käytös musta-valkoiseksi tai nähdään hänen halkovan ihmiset hyviin ja pahoihin ja kävellään sitten perässä mitään kyseenalaistamatta, samoissa jalanjäljissä. Herää kysymys kuka tai ennemminkin ketkä kaikki kieltävät tai kiertävät totuuden käyttääen näitä defenssejä.
Lähestyn itseänikin monelta eri kantilta ;)

Lue lisää

Itsensä voi myös kuvitella siksi puuksi, ja kierrellä ja tutkia sitä tarkemmin. Tunnustella millainen kaarna minussa on, onko oksat kunnossa, millaiset lehtien hennot rakenteet ovat. Viihtyykö perhoset kukissani ja linnut oksillani.. ;)

Muita puitahan olemmekin nähneet elämämme läpi.

"psykologian proffa"
>>>Narsismi on pelkkää harhaa...Sillä voidaan alentaa tai nostaa...narsististen pyrkimyksien edistämiseksi

proffalla dementia? kirjoitti:

"psykologian proffa"
>>>Narsismi on pelkkää harhaa...Sillä voidaan alentaa tai nostaa...narsististen pyrkimyksien edistämiseksi

sinulla on heikko huumorintaju
se narsismi on sarkasmia jo siinä vaiheessa kun sitä ei ole idiootti!