3,5-vuotiaan pojan käytös

Kuule, tuo on niin normaalia tuon ikäsiltä. En taida edes tuntea yhtään 2-5 vuotiasta joka ei olisi laittanut tuollaista showta pystyyn. :) Varsinkin nyt kun teillä on pieni sisarus niin poikasi käytös on oikein ymmärrettävää. Jos joku toisista äideistä kauhisteli mielessään tuota, hänellä on ilmeisesti huono muisti tai "kauhukokemukset" vielä edessä päin.

Meillä oli viimeisin paha raivari kaupassa: lapsonen raahattiin ensin kainalossa ruokakauppaan, jossa hänen piti ottaa pieni ostoskärry. Hän ei kuitenkaan ottanut eikä suostunut isoon kärryyn istumaan (on jo sen kokoinen ettei saa nostettua siihen ellei suostu) joten joutui kävelemään. No, pääsimme puoliväliin isoa kauppaa (ja isoja ostoksia) kun palleromme päättikin haluta sen pikkukärryn. Sitä ei tietenkään enää haettu, kun ei heti kelvannut ja lapsella kiehahti yli näin kauniisti sanottuna. Hän makasi lattialla, potki kengät jaloistaan, sanoi yhtä ohi halunnutta ja neuvomaan tullutta vierasta tätiä tyhmäksi, löi minua siinä tädin silmien alla, poru kuului kuulemma toiselle puolelle kauppaa kun isi luikki korvat punoittaen karkuun... Jatkoin itse samalla käytävällä rauhassa ostoksia ja sanoin lapselle, että tulee sitten nostelemaan tavaroita kärryyn kun on rauhoittunut ja antaa laittaa kengät jalkaansa. Tätejä muuten kerääntyi tässä vaiheessa kurkkimaan ja paheksumaan käytävän päähän. Yhtäkkiä itku loppui kuin seinään ja lapsi pyysi laittamaan kengät ja alkoi tomerana auttaa ostosten teossa. Tädit seurasivat meitä silmät pyöreinä koko kauppareissun ajan mutta mitä siitä. Ja löytyi se isikin myöhemmin sieltä hyllyjen välistä... ;) Tämän jälkeen olemme käyneet onnistuneesti jo monia kertoja kaupoissa. Ilmeisesti lapsi ei enää kehtaa järjestää kohtausta?

Meillä on noihin hölmöilyihin auttanut se että olemme hammasta purren ja itkua vääntäen käyneet muutaman kerran viikossa harjoittelemassa kerhoissa ja muissa vastaavissa julkisissa paikoissa. Jonkun ajan päästä raivarit ovat kummasti jääneet vähemmälle, koska ainakaan meidän lapsi ei kehtaa näyttää kaikkia tyhmyyksiään hyville kavereilleen. Itse täytyy myös uskaltaa komentaa lastaan muidenkin aikana kuten kotona, koska lapsi huomaa heti jos äiti "näyttelee". Meillä on auttanut sekin, että kerhossa hyppään hetkeksi kahvipöydästä juoruilemasta ja opastan lastani miten voisi nyt sanoa tai miten toimitaan jos toinen haluaa lelun kädestä jne. Eli ennaltaehkäisyä. :) Kantsii myös huolehtia, että syötte kaikki kunnolla ennen kerhoon menoa, ettei sen takia tule väsymys ja kiukku.