minkälainen narsistiäidin lapsesta tulee aikuisena? onko narsistin kanssa kasvaneilla jotain tyypillisiä piirteitä tai käyttäytymismalleja? onko eroa sillä onko kyseessä tyttö vai poika? jos oletetaan, että isä on kuitenkin inhimillinen ihminen, tietty narsistiäidin ainakin jossain määrin alistama. minkälainen lapsesta kasvaa, kun äiti on tunnekylmä kontrollifriikki, joka ei koskaan pyydä mielivaltaisia tekojaan anteeksi? miten tämä kasvuympäristö voi vaikuttaa tuleviin ihmissuhteisiin?
kokemuksia, ajatuksia?
narsistiäidin lapsi
78
2920
Vastaukset
- ..............
Muistan että lapsuus oli pelkkää äitini huutoa ja tiuskimista, ja minun itkuani.
Ala-asteella minusta tuli koulukiusattu. Se jätti aika pahat jäljet, yläasteesta selvisin joten kuten, mutta fyysinen vamma esti minua aika paljon elämästä nuoruutta. Kuvioihin tuli väkivalta ja pahat riidat kotona.
Nyt 22-vuotiaana, olen kai jotenkin toipunut/toipumassa masennuksesta joka alkoi 14-vuotiaana. Sitä ennen, ja lapsena olin todella surullinen ja itkuherkkä koko ajan. Tunsin itseni vaan niin huonoksi, AINA.. Varmasti syntymästä lähtien.
Uskon, että monet pitävät minua myös hulluna, koska olen saanut hysteerisiä itku -ja vihakohtauksia.
Kun suutun, kuppi menee nurin ja suutun kunnolla. Kun olen surullinen, itken niin ettei sille tule loppua.
En saa paniikkikohtauksia, mutta tuntuu aina maailman lopulta..
Olen parisuhteessa, mutten pysty kuvittelemaan tulevaisuutta. lapsia, yhdessä asumista jne.
Miten pilaisinkaan lapsieni elämän! Tai puhumattakaan kumppanin. Säälin häntä jo nyt.
Minulla ei ole oikeasti läheistä ystävää, kun en uskalla päästää ketään lähelle.
Tässä jotain, mitä tunnen nyt. Toki näitä on tullut varmaan muistakin asioista, kuin siitä että äitini on mahdollisesti narsisti.- määbää
Haluaisin kysyä sinulta yhden kysymyksen. Millä tavalla sinua kiusattiin koulussa?
Ok, useampi kysymys.. :)
Miten toimit tilanteessa ja mitä odotit aikuisilta? Äidiltä? Opettajilta?
Tiedän, ei ehkä ollut nyt pääpointtina tuo koulukiusaamisjuttu, eikä tarvitse vastata ellet halua. Asia kiinnostaa minua nimenomaan kiusatun näkökulmasta niin, että kertoja on jo aikuinen, ja ehkä pystyy kertomaan sen, mitä ehkä lapsena olisi toivonut, miten tilanteeseen olisi pitänyt/voinut puuttua ja nimenomaan kenen.
Luen parhaillaan mielenkiintoista kirjaa tyttären ja narsistiäidin suhteesta. Siinä on aika osuvasti kuvattu narsisti-perheen epätavallinen dynamiikka missä (planeettamalli) äiti on aurinko, isä aurinkoa kiertävä planeetta (isä on alisteinen vaimolleen kuten lapsetkin), ja ulointa rataa kiertää lapset joiden emotionaaliseen pahoinvointiin myös isä epäsuorasti osallistuu, koska parisuhdedynamiikan kasassapitämiseksi on asetettava äiti etusijalle. Inhimillinen isä voi auttaa tytärtään tunnemaailman kehittymisessä, salaa vaimoltaan tietenkin, koska tämä on kontrollifriikki ja ei voi suvaita isän huomion keskittyvän muihin kuin itseensä.
- ....................
Aivan, jos isän huomio keskittyy tyttäreen, siitä tulee melkoinen soppa..
Näin oli minun lapsuudessani. En osaa edes kuvailla, miten kuvottavaksi äitini sai minut tuntemaan itseni sen jälkeen. Ihan kuin olisin ollut joku likainen, toinen nainen tms. vaikka olin vasta lapsi.
Ja nimenomaan äiti on etusijalla. "Ei saa tehdä sitä ja tätä, koska äiti on..." jne.
"Äiti tuolla itkee sinun takiasi"
jne. - määbää
Heeeeiiiii... se kirja. Tuollaisen kommentin jälkeen olisi yleispätevän ystävällistä laittaa lukemansa kirjan nimi myös :)
Tulee mieleen, että usein parisuhteen sielu on koko perheen sielu. .................... kirjoitti:
Aivan, jos isän huomio keskittyy tyttäreen, siitä tulee melkoinen soppa..
Näin oli minun lapsuudessani. En osaa edes kuvailla, miten kuvottavaksi äitini sai minut tuntemaan itseni sen jälkeen. Ihan kuin olisin ollut joku likainen, toinen nainen tms. vaikka olin vasta lapsi.
Ja nimenomaan äiti on etusijalla. "Ei saa tehdä sitä ja tätä, koska äiti on..." jne.
"Äiti tuolla itkee sinun takiasi"
jne.Lisää kirjaviisautta, ei siis omaani..tyttärestä voi kehittyä ylisuorittaja, tai itsetuhoinen, kumpikin kohtalo johtuu narsisti-äidin jättämästä tunnetyhjiöstä...'tärkeää ei olekaan kuka minä olen ja mitä minä tunnen, vaan se mitä minä teen (teen asioita saadakseni äitini hyväksynnän) Ja sitä hyväksyntää kun ei sitten koskaan saa...
määbää kirjoitti:
Heeeeiiiii... se kirja. Tuollaisen kommentin jälkeen olisi yleispätevän ystävällistä laittaa lukemansa kirjan nimi myös :)
Tulee mieleen, että usein parisuhteen sielu on koko perheen sielu.Karyl McBride: ' Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? '
"Tulee mieleen, että usein parisuhteen sielu on koko perheen sielu. "
Toisilleen hellä ja rakastava isä ja äiti tarjoavat lapsilleen hyvän mallin: Teidän kanssanne minun on turvallista olla. Tuollaista on olla ihminen. =)- määbää
yxex kirjoitti:
Lisää kirjaviisautta, ei siis omaani..tyttärestä voi kehittyä ylisuorittaja, tai itsetuhoinen, kumpikin kohtalo johtuu narsisti-äidin jättämästä tunnetyhjiöstä...'tärkeää ei olekaan kuka minä olen ja mitä minä tunnen, vaan se mitä minä teen (teen asioita saadakseni äitini hyväksynnän) Ja sitä hyväksyntää kun ei sitten koskaan saa...
Omakohtaista kokemusta. Narsismiin taipuvaisen äidin tytär saattaa myöhemmin alitajuisesti etsiytyä suhteeseen, jossa on alitajuisen trauman mahdollinen selvittelykuvio läsnä. Saa äidiltään tiettyjä reaktioita hakiessaan hyväksyntää ja rakkautta, jää sitä vaille, syntyy "odotustila", jota pyrkii selvittämään yrittäessään hakea myöhemmin samalla käytöksellä sitä vaille jäämäänsä hyväksyntää ja rakkautta. Sitä ehdotonta nimenomaan. ??
Mikäli epäilee käyttäytyvänsä omia lapsiaan kohtaan samalla tavoin, asia on tietoisuudessa ja sitä voi lähteä selvittelemään. Mitä oma äiti teki, mitä itse tekisin toisin samankaltaisessa tilanteessa ollessani äiti. Tosin ne reaktiot saattavat tulla yllättäen, mutta aina voi lapselta pyytää anteeksi, ja pitääkin, ja miettiä siitä tietoisia jatkoja eteenpäin. - määbää
.................... kirjoitti:
Aivan, jos isän huomio keskittyy tyttäreen, siitä tulee melkoinen soppa..
Näin oli minun lapsuudessani. En osaa edes kuvailla, miten kuvottavaksi äitini sai minut tuntemaan itseni sen jälkeen. Ihan kuin olisin ollut joku likainen, toinen nainen tms. vaikka olin vasta lapsi.
Ja nimenomaan äiti on etusijalla. "Ei saa tehdä sitä ja tätä, koska äiti on..." jne.
"Äiti tuolla itkee sinun takiasi"
jne.Läsnä myös isän heikkoutta/taitamattomuutta?? Ei mielestäni sopisi isän suuhun tuollaista äidistä sanoa yhteiselle lapselle. Kuulostaa lasta syyllistävältä.
Vahvat roolit auttavat usein olemaan perheessä. Ei jääräpäiset, vaan tietyllä tavalla selkeät. määbää kirjoitti:
Omakohtaista kokemusta. Narsismiin taipuvaisen äidin tytär saattaa myöhemmin alitajuisesti etsiytyä suhteeseen, jossa on alitajuisen trauman mahdollinen selvittelykuvio läsnä. Saa äidiltään tiettyjä reaktioita hakiessaan hyväksyntää ja rakkautta, jää sitä vaille, syntyy "odotustila", jota pyrkii selvittämään yrittäessään hakea myöhemmin samalla käytöksellä sitä vaille jäämäänsä hyväksyntää ja rakkautta. Sitä ehdotonta nimenomaan. ??
Mikäli epäilee käyttäytyvänsä omia lapsiaan kohtaan samalla tavoin, asia on tietoisuudessa ja sitä voi lähteä selvittelemään. Mitä oma äiti teki, mitä itse tekisin toisin samankaltaisessa tilanteessa ollessani äiti. Tosin ne reaktiot saattavat tulla yllättäen, mutta aina voi lapselta pyytää anteeksi, ja pitääkin, ja miettiä siitä tietoisia jatkoja eteenpäin.Omalle äidilleen anteeksiantaminen (siihen ei tarvita äidin läsnäoloa), on mitä vapauttavin kokemus. Oivalluksen hetki missä tajuaa että asiat menneisyydessä vain meni niin, ja äitikin toimi omista lähtökohdistaan siten kun pystyi. En osaa tätä paremmin selittää.
- määbää
yxex kirjoitti:
Karyl McBride: ' Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? '
"Tulee mieleen, että usein parisuhteen sielu on koko perheen sielu. "
Toisilleen hellä ja rakastava isä ja äiti tarjoavat lapsilleen hyvän mallin: Teidän kanssanne minun on turvallista olla. Tuollaista on olla ihminen. =)Hyvässä suhteessa on turvallista olla, eikä välttis tarvitse lähteä ns. keikuttamaan venettä. Asia, johon olen itse syyllistynyt. Useasti.
määbää kirjoitti:
Hyvässä suhteessa on turvallista olla, eikä välttis tarvitse lähteä ns. keikuttamaan venettä. Asia, johon olen itse syyllistynyt. Useasti.
Kokemuksen syvällä äänellä sanon että harvat palstalla ovat uskaltaneet tunnustaa saman! :)
- määbää
yxex kirjoitti:
Omalle äidilleen anteeksiantaminen (siihen ei tarvita äidin läsnäoloa), on mitä vapauttavin kokemus. Oivalluksen hetki missä tajuaa että asiat menneisyydessä vain meni niin, ja äitikin toimi omista lähtökohdistaan siten kun pystyi. En osaa tätä paremmin selittää.
Joo, no, ei mullakaan ole ongelmia oman äidin kanssa. Enää. Sai aikoinaan anteeksi ihan pyytämättä, ja siihen sitten sellainen "vesi hanhen selästä" asenne, plus että en kokenut lopun viimeksi lapsuuttani ihan niin kamalana kuin olis ollu resursseja ?? (olen ollut aina enemmän onnellinen, sori) ... Itseasiassa sen tajuaminen, että ei ole ihan heti pystynyt antamaan anteeksi sille tärkeälle toiselle sitä, että tämä ei ole huomannut haavaani, on ollut hivenen vaikeampi tie.. :9
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9675589 - määbää
yxex kirjoitti:
Kokemuksen syvällä äänellä sanon että harvat palstalla ovat uskaltaneet tunnustaa saman! :)
??
Täällä se nyt on helppo tunnustaa :DD
Sanopa sille tärkeälle, joo-siinä asiassa olit silloin oikeassa, mutta kun esitit asian huutamalla, niin en myöntänyt.. :DDD
Saattais tulla muutama kehu, mm. narsismista ja vainoharhaisuudesta, skitsoilusta ynnä yleisestä hulluudesta ja sekoilusta kun tunnustaa tuollaista. Päin.
http://www.youtube.com/watch?v=NFiHAkpGxms
perskutti. määbää kirjoitti:
??
Täällä se nyt on helppo tunnustaa :DD
Sanopa sille tärkeälle, joo-siinä asiassa olit silloin oikeassa, mutta kun esitit asian huutamalla, niin en myöntänyt.. :DDD
Saattais tulla muutama kehu, mm. narsismista ja vainoharhaisuudesta, skitsoilusta ynnä yleisestä hulluudesta ja sekoilusta kun tunnustaa tuollaista. Päin.
http://www.youtube.com/watch?v=NFiHAkpGxms
perskutti.Niimpä! :)
Nyt on meikän huilattava, viikonlopun työputki häämöttää..maanantaihin..
Hyvää Yötäää =)- no name
yxex kirjoitti:
Lisää kirjaviisautta, ei siis omaani..tyttärestä voi kehittyä ylisuorittaja, tai itsetuhoinen, kumpikin kohtalo johtuu narsisti-äidin jättämästä tunnetyhjiöstä...'tärkeää ei olekaan kuka minä olen ja mitä minä tunnen, vaan se mitä minä teen (teen asioita saadakseni äitini hyväksynnän) Ja sitä hyväksyntää kun ei sitten koskaan saa...
Juuri niin, omalla kohdallani se meni vaan niin päin että minusta tuli alisuorittaja, koska en halunnut antaa niitä sulkia äitini hattuun yhtään enempää kuin oli pakko. Tavallaan siis tein samalla hallaa itselleni, mutta en vaan kertakaikkiaan voinut sille mitään, en voinut antaa äidin paistatella suoritusteni paisteessa. Toisaalta ymmärrän häntä hyvinkin, jotenkin se äidin ajatusmaailma on jo niin tuttua ja ikäänkuin normaalia koska olen joutunut sen hyväksymään oman hyvinvointini takia.
- no name
.................... kirjoitti:
Aivan, jos isän huomio keskittyy tyttäreen, siitä tulee melkoinen soppa..
Näin oli minun lapsuudessani. En osaa edes kuvailla, miten kuvottavaksi äitini sai minut tuntemaan itseni sen jälkeen. Ihan kuin olisin ollut joku likainen, toinen nainen tms. vaikka olin vasta lapsi.
Ja nimenomaan äiti on etusijalla. "Ei saa tehdä sitä ja tätä, koska äiti on..." jne.
"Äiti tuolla itkee sinun takiasi"
jne.Juu, siitä isukista tulee lähestulkoon pedofiili narsistivaimon rinnalla, tarvitseehan hänkin jostain sitä tukea ja mistä muualtakaan sitä saisi kuin omalta tyttäreltään. Toisaalta isä voi antaa edes niitä rakkaudenmurusia lapsen kasvua varten koska tunnevammaiselta äidiltähän niitä ei lapsi vaan saa. Itse ihmettelin aikoinaan isän kommenttia että "äiti ei saanut lapsena rakkautta". Olin niin silloin vielä itseni ja oman napani ympärillä -vaiheessa. Myöhemmin olen asian tajunnut, isä yritti jollain tavalla hyvittää tai lievittää sitä kärsimystä jonka äitini vamma oli saanut minussa aikaan. Eipä hänellä itselläänkään varmasti helppoa ole ollut, toisaalta ei hän kauheasti näytä kärsivänkään koska yhdessä ovat edelleen :)
Välillä nousee pintaan se äidinkaipuu kun itse on heikoilla eikä äidiltä saa muuta kuin tylyä kohtelua, mutta useimmiten tulemme toimeen ihan hyvin. Ehkä olen oppinut häntä käsittelemään ja hyväksynyt hänet sellaisena kuin hän on. Muuten, sitä äidinrakkautta voi saada kyllä muualtakin ja ihan vielä aikuisiällä. Se on ollut hämmentävää ja helpottavaa huomata. - JOKUKUKUKUKU
yxex kirjoitti:
Lisää kirjaviisautta, ei siis omaani..tyttärestä voi kehittyä ylisuorittaja, tai itsetuhoinen, kumpikin kohtalo johtuu narsisti-äidin jättämästä tunnetyhjiöstä...'tärkeää ei olekaan kuka minä olen ja mitä minä tunnen, vaan se mitä minä teen (teen asioita saadakseni äitini hyväksynnän) Ja sitä hyväksyntää kun ei sitten koskaan saa...
Minun äitini on toisen polven narsistisesti häiriintynyt. Se on valjennut minulle vasta viimeaikoina. Vaadin itseltäni aivan valtavia, joka lopulta johti siihen että henkisesti paloin loppuun. Hain äidiltä hyväksyntää, en koskaan sitä saanut. Vaan mitä enemmän tein äidin eteen sitä vaikeampi oli olla. Nyt vieläkin tulee välillä olo että äiti ei hyväksy ja olen kuin jotenkin hyljekksitty, ulkopuolinen. Koko ydinperhe on sulkenut minut ulkopuolelle, olen heidän silmissään varas. Koska viimeinen taistelu äidin kanssa oli se että olin varastanut häneltä rahaa 10.000 euroa, kun menin ottamaan vastaan hänen yrityksensä. Sitten asiaa selvitettyäni löysin selvät todisteet että äiti oli ottanut 10.000 euroa antamatta vastineeksi mitään. Tämän jälkeen äiti lopetti yhteydenpidon ja on kohdellut minua kuin ulkopuolista. Asiasta ei enää puhuta.
Kärsin koko lapsuuteni koulukiusaamisesta, en ole pystynyt koskaan luottamaan toiseen ihmiseen. Siskoni kerran puolusti minua koulukiusaajaani vastaan, josta seurasi vuosikausien häpeä. Koska äiti koki kärsivänsä tilanteesta, kun minua puolustettiin. Hän oli tuolloin erittäin huolestunut siitä mitä ihmiset ajattelevat. Siskon hyvät yritykset eivät auttaneet mitenkään.
Ennen loppuunpalamista karehdin jokaista ympärilläni, haaveilin siitä miten näytän koko maailmalle, olin valtavan kostonhimoinen, nautin vallasta, kohtelin lähimmäisiäni piilevän narsistin tavoin, aina ihmiset olivat minulle "kateellisia". Nämä ovat selviä äidiltä siirtyneitä narsistisia piirteitä. Niitä on tietysti kaikilla, mutta tajuan nyt miten salakavala sairaus on kyseessä. Aina ollut tyhjä olo, jotenkin arvoton. Terapeutti on alkanut pikkuhiljaa korjaamaan suhtautumistapojani. Elämä on sittemmin helpottunut. Mutta missään tilanteessa ennen loppuunpalamistani, en olisi ottanut apua vastaan, enkä olisi hyväksynyt mitään mikä kyseenalaistaisi oman minäni. Enemmän olemme työskennelleet juuri minun oman vääristyneen ajatusmaailman kanssa, kuin narsistisen äitini ja minun suhteen kanssa.
Kirjallisuudessa kerrotaan miten narsistin lapsi joutuu tilanteeseen missä häpeä on niin voimakasta, ettei lapsi pysty sitä käsittelemään ja se suljetaan lapsen sisälle loppuelämäksi. Narsistinen vanhempi ei osaa luoda tilanteessa turvaa lapselle vaan toimii silloin itsekkäästi. Muistan itse miten äiti aina lapsena halveksi minua ulkopuolisten ja oman porukan silmissä. Näen painajaisia tilanteesta, jolloin katselen aikuisien naamoja ja kaikki katsovat minua ja nauravat halveksien. Äiti muiden mukana. Tilanteeseen liittyy aina sama olotila siitä miten olen avuton enkä tiedä minne pankenisin pahoilta katseilta. Haluaisin painua maanalle piiloon. Niitä tilanteita lapsena oli usein. Tässä muutamia omissa tutkimuksissa tulleita tunnusmerkejä sairaudesta. Lapsen häpäiseminen narsistivanhemman toimesta voi olla millaista hyvänsä, mutta se on hyvin yleinen tunnusmerkki. - määbää
no name kirjoitti:
Juu, siitä isukista tulee lähestulkoon pedofiili narsistivaimon rinnalla, tarvitseehan hänkin jostain sitä tukea ja mistä muualtakaan sitä saisi kuin omalta tyttäreltään. Toisaalta isä voi antaa edes niitä rakkaudenmurusia lapsen kasvua varten koska tunnevammaiselta äidiltähän niitä ei lapsi vaan saa. Itse ihmettelin aikoinaan isän kommenttia että "äiti ei saanut lapsena rakkautta". Olin niin silloin vielä itseni ja oman napani ympärillä -vaiheessa. Myöhemmin olen asian tajunnut, isä yritti jollain tavalla hyvittää tai lievittää sitä kärsimystä jonka äitini vamma oli saanut minussa aikaan. Eipä hänellä itselläänkään varmasti helppoa ole ollut, toisaalta ei hän kauheasti näytä kärsivänkään koska yhdessä ovat edelleen :)
Välillä nousee pintaan se äidinkaipuu kun itse on heikoilla eikä äidiltä saa muuta kuin tylyä kohtelua, mutta useimmiten tulemme toimeen ihan hyvin. Ehkä olen oppinut häntä käsittelemään ja hyväksynyt hänet sellaisena kuin hän on. Muuten, sitä äidinrakkautta voi saada kyllä muualtakin ja ihan vielä aikuisiällä. Se on ollut hämmentävää ja helpottavaa huomata.No en tiedä pedofiliasta, että miten sellainen tilanne kehittyy ja mistä syistä. Isän ihailu ja hyväksyntä saattaa antaa suojan tyttärelle huonoja miessuhteita vastaan. Että se suhde ei ainakaan ihan heti rakennu sille hyväksynnänhakemisen teeman ympärille, kun on saanut sitä miehistä hyväksyntää jo lapsesta.
- määbää
yxex kirjoitti:
Niimpä! :)
Nyt on meikän huilattava, viikonlopun työputki häämöttää..maanantaihin..
Hyvää Yötäää =)Öitä :)
- Ilkikurimus
yxex kirjoitti:
Lisää kirjaviisautta, ei siis omaani..tyttärestä voi kehittyä ylisuorittaja, tai itsetuhoinen, kumpikin kohtalo johtuu narsisti-äidin jättämästä tunnetyhjiöstä...'tärkeää ei olekaan kuka minä olen ja mitä minä tunnen, vaan se mitä minä teen (teen asioita saadakseni äitini hyväksynnän) Ja sitä hyväksyntää kun ei sitten koskaan saa...
Ne, jotka eivät ole saaneet vanhempansa hyväksyntää (syitä erittelemättä) - ovat juuri niitä, joilla on tapana hakea hyväksyntää aina ja kaikkialta. He tekevät "mitä tahansa", jotta heitä rakastetaan. He hankkivat jopa omia lapsia, jotta olisi joku joka heitä rakastaisi....Ja tämän "rakkauden" tulee näkyä heille tekoina....
- A
JOKUKUKUKUKU kirjoitti:
Minun äitini on toisen polven narsistisesti häiriintynyt. Se on valjennut minulle vasta viimeaikoina. Vaadin itseltäni aivan valtavia, joka lopulta johti siihen että henkisesti paloin loppuun. Hain äidiltä hyväksyntää, en koskaan sitä saanut. Vaan mitä enemmän tein äidin eteen sitä vaikeampi oli olla. Nyt vieläkin tulee välillä olo että äiti ei hyväksy ja olen kuin jotenkin hyljekksitty, ulkopuolinen. Koko ydinperhe on sulkenut minut ulkopuolelle, olen heidän silmissään varas. Koska viimeinen taistelu äidin kanssa oli se että olin varastanut häneltä rahaa 10.000 euroa, kun menin ottamaan vastaan hänen yrityksensä. Sitten asiaa selvitettyäni löysin selvät todisteet että äiti oli ottanut 10.000 euroa antamatta vastineeksi mitään. Tämän jälkeen äiti lopetti yhteydenpidon ja on kohdellut minua kuin ulkopuolista. Asiasta ei enää puhuta.
Kärsin koko lapsuuteni koulukiusaamisesta, en ole pystynyt koskaan luottamaan toiseen ihmiseen. Siskoni kerran puolusti minua koulukiusaajaani vastaan, josta seurasi vuosikausien häpeä. Koska äiti koki kärsivänsä tilanteesta, kun minua puolustettiin. Hän oli tuolloin erittäin huolestunut siitä mitä ihmiset ajattelevat. Siskon hyvät yritykset eivät auttaneet mitenkään.
Ennen loppuunpalamista karehdin jokaista ympärilläni, haaveilin siitä miten näytän koko maailmalle, olin valtavan kostonhimoinen, nautin vallasta, kohtelin lähimmäisiäni piilevän narsistin tavoin, aina ihmiset olivat minulle "kateellisia". Nämä ovat selviä äidiltä siirtyneitä narsistisia piirteitä. Niitä on tietysti kaikilla, mutta tajuan nyt miten salakavala sairaus on kyseessä. Aina ollut tyhjä olo, jotenkin arvoton. Terapeutti on alkanut pikkuhiljaa korjaamaan suhtautumistapojani. Elämä on sittemmin helpottunut. Mutta missään tilanteessa ennen loppuunpalamistani, en olisi ottanut apua vastaan, enkä olisi hyväksynyt mitään mikä kyseenalaistaisi oman minäni. Enemmän olemme työskennelleet juuri minun oman vääristyneen ajatusmaailman kanssa, kuin narsistisen äitini ja minun suhteen kanssa.
Kirjallisuudessa kerrotaan miten narsistin lapsi joutuu tilanteeseen missä häpeä on niin voimakasta, ettei lapsi pysty sitä käsittelemään ja se suljetaan lapsen sisälle loppuelämäksi. Narsistinen vanhempi ei osaa luoda tilanteessa turvaa lapselle vaan toimii silloin itsekkäästi. Muistan itse miten äiti aina lapsena halveksi minua ulkopuolisten ja oman porukan silmissä. Näen painajaisia tilanteesta, jolloin katselen aikuisien naamoja ja kaikki katsovat minua ja nauravat halveksien. Äiti muiden mukana. Tilanteeseen liittyy aina sama olotila siitä miten olen avuton enkä tiedä minne pankenisin pahoilta katseilta. Haluaisin painua maanalle piiloon. Niitä tilanteita lapsena oli usein. Tässä muutamia omissa tutkimuksissa tulleita tunnusmerkejä sairaudesta. Lapsen häpäiseminen narsistivanhemman toimesta voi olla millaista hyvänsä, mutta se on hyvin yleinen tunnusmerkki.> Kirjallisuudessa kerrotaan miten narsistin lapsi joutuu tilanteeseen missä häpeä on niin voimakasta, ettei lapsi pysty sitä käsittelemään ja se suljetaan lapsen sisälle loppuelämäksi. Narsistinen vanhempi ei osaa luoda tilanteessa turvaa lapselle vaan toimii silloin itsekkäästi. Muistan itse miten äiti aina lapsena halveksi minua ulkopuolisten ja oman porukan silmissä. Näen painajaisia tilanteesta, jolloin katselen aikuisien naamoja ja kaikki katsovat minua ja nauravat halveksien. Äiti muiden mukana.
Kuvaat hyvin voimakasta tunnetta hyvin havainnollisesti, niin että se välittyy myös toiselle.
Hyvin voimakkaita tunteita on helpointa käsitellä niin, että niihin ottaa etäisyyttä.
Paras tapa on usein harjoittaa anteeksiantamista itselle. Sano itsellesi ääneen (tai aluksi mielessäsi, jos et uskalla sanoa ääneen) muutamaan kertaan (esim. 4 kertaa): "Minä annan itselleni anteeksi". Häpeät itseäsi ja omaa heikkouttasi, mutta juuri sinä voit antaa itsellesi tämän heikkoutesi anteeksi.
Tämä anteeksiantoharjoitus kannattaa tehdä esimerkiksi juuri ennen nukkumaanmenoa tai sellaisina hetkinä kun häpeä keskellä päivää "iskee päälle". Sanat sanotaan ja anteeksianto annetaan itselle kevyillä sanoilla ja viattomasti ja ei liikaa korostaen, luonnolisena osana sitä mikä kuuluu kaikille.
Tällä tavoin omanarvontuntosi vahvistuu, mielesi tasapainottuu etkä ole enää niin riippuvainen tunnekoukuistasi.
Kun tunnet olevasi valmis, niin ala antamaan anteeksi myös toisille. Anna tulla mieleesi muita ihmisiä (tai vaikka eläimiä) ja anna näille anteeksi sanomalla "x, minä annan sinulle anteeksi" (esim. 4 kertaa). Näitä anteeksiannettavia ei ehkä heti tule mieleen ja joku voi tulla yllättäen ja voi tuntua hassulta antaa anteeksi jollekin, joka ei ole edes "tehnyt pahaa". Joskus näitä voi tulla hyvin monia kerrallaan. Sanottuasi anteeksiannon kevyesti ja painottamatta, niin tunne tasoittuu.
Tuulikki Saaristo on tätä menetelmää kehittänyt Suomessa. Googlesta löydät lisää. Voit tehostaa anteeksiantoharjoituksia kirjoittamalla muistiin uniasi heti kun heräät. Niistä saat ehkä lisäopastusta. :) - määbää
Ilkikurimus kirjoitti:
Ne, jotka eivät ole saaneet vanhempansa hyväksyntää (syitä erittelemättä) - ovat juuri niitä, joilla on tapana hakea hyväksyntää aina ja kaikkialta. He tekevät "mitä tahansa", jotta heitä rakastetaan. He hankkivat jopa omia lapsia, jotta olisi joku joka heitä rakastaisi....Ja tämän "rakkauden" tulee näkyä heille tekoina....
Aika pitkälle viety ehdoton tuomio isosta joukosta ihmisiä..
Rakkauden olisi ensinnäkin hyvä näkyä tekoina tai tekemättä jättämisinä myös toisinaan. - Ilkikurimus
määbää kirjoitti:
Aika pitkälle viety ehdoton tuomio isosta joukosta ihmisiä..
Rakkauden olisi ensinnäkin hyvä näkyä tekoina tai tekemättä jättämisinä myös toisinaan.Kuinka tavallista on jäädä ilman omien vanhempiensa hyväksyntää? Onko se kovinkin "suuri" joukko?
- määbää
Ilkikurimus kirjoitti:
Kuinka tavallista on jäädä ilman omien vanhempiensa hyväksyntää? Onko se kovinkin "suuri" joukko?
Sitä en tiedä. Mutta varmasti enemmän kuin kymmenen. Mutta sinun tekstistäsi saa sen käsityksen, että juuri sinä tunnet juuri kaikki ja kaikki ne vähän yli kymmenen käyttäytyy just samalla tavalla, samoista syistä ja aina.
määbää kirjoitti:
No en tiedä pedofiliasta, että miten sellainen tilanne kehittyy ja mistä syistä. Isän ihailu ja hyväksyntä saattaa antaa suojan tyttärelle huonoja miessuhteita vastaan. Että se suhde ei ainakaan ihan heti rakennu sille hyväksynnänhakemisen teeman ympärille, kun on saanut sitä miehistä hyväksyntää jo lapsesta.
Pedofilia ei ollut minunkaan mielessä, vaan jonkinlainen isän toimiminen lasten hyväksi huomatessaan ettei puoliso tue lapsen emotionaalista kehitystä. Mies on siinä aika kinkkisessä välikädessä, kannattelemassa vaimon tunnemaailmaa, ja samalla toimimassa isänä/äitinä lapselleen/lapsilleen ja kannattelemassa myös lasten tunnemaailmaa. Dynamiikka narsistiperheessä toimii outojen lakien vallassa.
- määbää
yxex kirjoitti:
Pedofilia ei ollut minunkaan mielessä, vaan jonkinlainen isän toimiminen lasten hyväksi huomatessaan ettei puoliso tue lapsen emotionaalista kehitystä. Mies on siinä aika kinkkisessä välikädessä, kannattelemassa vaimon tunnemaailmaa, ja samalla toimimassa isänä/äitinä lapselleen/lapsilleen ja kannattelemassa myös lasten tunnemaailmaa. Dynamiikka narsistiperheessä toimii outojen lakien vallassa.
Joo, mutta mä en siltikään ymmärrä.. Ehkä en ole kovin tulehtuneessa perheilmapiirissä sitten elänyt, tai tarpeeksi vääristyneessä, että ei ole ns. omakohtaista kokemusta asiasta.
Jos perheessä on narsisti äiti ja lapsia, niin miksi se mies on siinä välikädessä?? Ilmeisesti sen äidin takia , tajusin samalla ku kirjoitin...
*Aivot zuccheroituivat* turhassa aloituksessa :DDDD *siirtyy etsimään mootsarttii juutuupista* - 19
määbää kirjoitti:
Joo, mutta mä en siltikään ymmärrä.. Ehkä en ole kovin tulehtuneessa perheilmapiirissä sitten elänyt, tai tarpeeksi vääristyneessä, että ei ole ns. omakohtaista kokemusta asiasta.
Jos perheessä on narsisti äiti ja lapsia, niin miksi se mies on siinä välikädessä?? Ilmeisesti sen äidin takia , tajusin samalla ku kirjoitin...
*Aivot zuccheroituivat* turhassa aloituksessa :DDDD *siirtyy etsimään mootsarttii juutuupista*Ehkä se riippuu myös lapsen sukupuolesta miten häntä kohdellaan. Narsistiäiti voi olla kateellinen / mustasukkainen tyttärelleen miehensä huomiosta vaikka mies yrittää vain kompensoida puuttuvaa äidinroolia. Miten poikalapsen kohdalla sitten on? Ottaako äiti hänestä "uuden miehen" itselleen vai onko tämäkin vain hänen itsensä jatke? Varmaan aika yksilöllistäkin, ei voi tietenkään yleistää. Toisaalta jonkinlainen kaava kai näkyy juuri siinä kateudessa / mustasukkaisuudessa lastaan kohtaan mutta sitä en osaa sanoa riippuuko se jotenkin lapsen sukupuolesta miten se ilmenee.
Narsistiäiti saattaa olla hyvinkin riippuva lapsestaan, ellei hänellä ole ketään muuta ihmistä rinnallaan. Itse olen onneksi saanut olla suhteellisen rauhassa mutta joskus se puuttuminen asioihini vaan raivostuttaa. Ihan kuin pienelle lapselle saisi selittää että asiat on nyt ihan kunnossa, ei mitään hätää :) - 35
Ehkä se lähde pitää löytyä jostain sellaisesta paikasta missä se ei ehdy.
- Ilkikurimus
määbää kirjoitti:
Sitä en tiedä. Mutta varmasti enemmän kuin kymmenen. Mutta sinun tekstistäsi saa sen käsityksen, että juuri sinä tunnet juuri kaikki ja kaikki ne vähän yli kymmenen käyttäytyy just samalla tavalla, samoista syistä ja aina.
Minkä takia kirjoitat "suuri joukko", jos et tiedä onko se suuri joukko? Toisekseen edellä oli kyse juuri siitä joukosta, joka oireilee, koska vanhemmat eivät ole hyväksyneet heitä - narsismi ei ole kuitenkaan ainoa aiheuttaja (silloin kun oireita on). Miksi tähän olisi pitänyt vetää mukaan myös heidät, jotka eivät oireile? Sattuiko sinua jonnekin? Siksikö?
Ongelmasi eivät ole minun ongelmiani, enkä myöskään aio juosta oikomassa väärinymmärryksiäsi, edes omien kommenttieni perässä, kun on kuitenkin heitäkin, jotka ymmärtävät lukemansa oikein - eivätkä tyydy "tulkitsemaan" sitä oman tahtonsa mukaan..... - Ilkikurimus
määbää kirjoitti:
Läsnä myös isän heikkoutta/taitamattomuutta?? Ei mielestäni sopisi isän suuhun tuollaista äidistä sanoa yhteiselle lapselle. Kuulostaa lasta syyllistävältä.
Vahvat roolit auttavat usein olemaan perheessä. Ei jääräpäiset, vaan tietyllä tavalla selkeät.No nyt se selvisi....viimeistään.
:D 19 kirjoitti:
Ehkä se riippuu myös lapsen sukupuolesta miten häntä kohdellaan. Narsistiäiti voi olla kateellinen / mustasukkainen tyttärelleen miehensä huomiosta vaikka mies yrittää vain kompensoida puuttuvaa äidinroolia. Miten poikalapsen kohdalla sitten on? Ottaako äiti hänestä "uuden miehen" itselleen vai onko tämäkin vain hänen itsensä jatke? Varmaan aika yksilöllistäkin, ei voi tietenkään yleistää. Toisaalta jonkinlainen kaava kai näkyy juuri siinä kateudessa / mustasukkaisuudessa lastaan kohtaan mutta sitä en osaa sanoa riippuuko se jotenkin lapsen sukupuolesta miten se ilmenee.
Narsistiäiti saattaa olla hyvinkin riippuva lapsestaan, ellei hänellä ole ketään muuta ihmistä rinnallaan. Itse olen onneksi saanut olla suhteellisen rauhassa mutta joskus se puuttuminen asioihini vaan raivostuttaa. Ihan kuin pienelle lapselle saisi selittää että asiat on nyt ihan kunnossa, ei mitään hätää :)Aiemmin mainitsemani 'planeettamalli' missä äiti on aurinko, isä aurinkoa kiertävä planeetta, ja näitä kahta kiertää ulkoradalla lapset. Aurinko on valjastanut kaikki kiertolaisensa itseään varten, isä palvoo äitiä koska muuten suhde hajoaisi. Lapset taas jäävät lähes huomiotta, mutta isä lasten ja äiti-auringon välissä voi jotenkin toimia molempiin suuntiin ja antaa tukea ja hellyyttä lapsilleen. Tämä siis narsistiperheen dynamiikkaa..
- määbää
Ilkikurimus kirjoitti:
Minkä takia kirjoitat "suuri joukko", jos et tiedä onko se suuri joukko? Toisekseen edellä oli kyse juuri siitä joukosta, joka oireilee, koska vanhemmat eivät ole hyväksyneet heitä - narsismi ei ole kuitenkaan ainoa aiheuttaja (silloin kun oireita on). Miksi tähän olisi pitänyt vetää mukaan myös heidät, jotka eivät oireile? Sattuiko sinua jonnekin? Siksikö?
Ongelmasi eivät ole minun ongelmiani, enkä myöskään aio juosta oikomassa väärinymmärryksiäsi, edes omien kommenttieni perässä, kun on kuitenkin heitäkin, jotka ymmärtävät lukemansa oikein - eivätkä tyydy "tulkitsemaan" sitä oman tahtonsa mukaan.....Kirjoitan sanoilla suuri joukko siksikin, että yksikin on liikaa. Miksi olet jatkumona kärtyisä ja ..jotakin epämääräistä, jonka luultavasti vaan kieltäisit, jos edes löytäisin sanat??
Jokatapauksessa JO kahdesta puhuttaessa voi kyseenalaistaa ehdottoman varmana pidetyn samankaltaisuuden, mikäli kumpaakin ei ole erikseen asiasta haastateltu. Ei muuta.
Yleistykset tekevät uskomatonta hallaa mutenkin.
Oikealla palstalla olet ainakin minun mielestäni. - määbää
Ilkikurimus kirjoitti:
No nyt se selvisi....viimeistään.
:DIhanaa kun ilmoitat vetäneesi johtopäätöksiä ja vieläpä ihan itse.. miksiköhän minulla on tunne siitä, että en sun pienisuurikeskikokoinen pää on suoranainen taikakattila joka kiehuu ja kuplii..
- Ilkikurimus
määbää kirjoitti:
Kirjoitan sanoilla suuri joukko siksikin, että yksikin on liikaa. Miksi olet jatkumona kärtyisä ja ..jotakin epämääräistä, jonka luultavasti vaan kieltäisit, jos edes löytäisin sanat??
Jokatapauksessa JO kahdesta puhuttaessa voi kyseenalaistaa ehdottoman varmana pidetyn samankaltaisuuden, mikäli kumpaakin ei ole erikseen asiasta haastateltu. Ei muuta.
Yleistykset tekevät uskomatonta hallaa mutenkin.
Oikealla palstalla olet ainakin minun mielestäni.Joukon tekee juuri samankaltaiset! Kysyin jo aiemmin, miksi joukkoon olisi tarvinnut lisätä muita...Et vastannut, mitä en ollenkaan ihmettele. Sinulla ei ole ikinä ollut tarvetta vastata mihinkään kysyttyyn - vain siihen mitä ei kysytä. Sinulla on kova tarve olla aina oikeassa.
Oikea palsta? Luonnollisesti. Opiskelen psykologiaa.....Mutta mistä syystä tämä on sinulle oikea palsta...Hmm.... - määbää
Ilkikurimus kirjoitti:
Joukon tekee juuri samankaltaiset! Kysyin jo aiemmin, miksi joukkoon olisi tarvinnut lisätä muita...Et vastannut, mitä en ollenkaan ihmettele. Sinulla ei ole ikinä ollut tarvetta vastata mihinkään kysyttyyn - vain siihen mitä ei kysytä. Sinulla on kova tarve olla aina oikeassa.
Oikea palsta? Luonnollisesti. Opiskelen psykologiaa.....Mutta mistä syystä tämä on sinulle oikea palsta...Hmm....Hyvä että opiskelet. Sinusta on varmasti apua monille :) Jos puhutaan JOUKOSTA IHMISIÄ, ja niitä ihmisiä yhdistää jokin samankaltainen tapahtuma, tarkoittaako se automaattisesti sitä, että jokaisessa joukon yksilössä reaktiovastaavuus on tismalleen sama??
Mielestäni ei.
Onko jokin erityinen täsmäkysymys sinulta, mihin minulta on epähuomiossa jäänyt vastaamatta? Jos on, pyydän anteeksi, en tiennyt sen olevan sinulle niin tärkeän asian.
Toivottavasti et tulevaisuudessa kovin montaa ihmistä tuhoa omassa erinomaisuudessasi. Ei muuta.
*antennit ojoon' - Ilkikurimus
määbää kirjoitti:
Hyvä että opiskelet. Sinusta on varmasti apua monille :) Jos puhutaan JOUKOSTA IHMISIÄ, ja niitä ihmisiä yhdistää jokin samankaltainen tapahtuma, tarkoittaako se automaattisesti sitä, että jokaisessa joukon yksilössä reaktiovastaavuus on tismalleen sama??
Mielestäni ei.
Onko jokin erityinen täsmäkysymys sinulta, mihin minulta on epähuomiossa jäänyt vastaamatta? Jos on, pyydän anteeksi, en tiennyt sen olevan sinulle niin tärkeän asian.
Toivottavasti et tulevaisuudessa kovin montaa ihmistä tuhoa omassa erinomaisuudessasi. Ei muuta.
*antennit ojoon'....kuin omasi?
Oman kommenttini taustalla oli ajatus joukosta, jossa ihmiset oireilevat kuvatulla tavalla (samoin) ja väitteeni kuului, että näiden oireiden taustalla voi olla muitakin syitä kuin narsistinen vanhempi! Et ymmärtänyt lähtökohtaa....Mutta muistaakseni se on sinulle aika tyypilistä... - Ilkikurimus
määbää kirjoitti:
Hyvä että opiskelet. Sinusta on varmasti apua monille :) Jos puhutaan JOUKOSTA IHMISIÄ, ja niitä ihmisiä yhdistää jokin samankaltainen tapahtuma, tarkoittaako se automaattisesti sitä, että jokaisessa joukon yksilössä reaktiovastaavuus on tismalleen sama??
Mielestäni ei.
Onko jokin erityinen täsmäkysymys sinulta, mihin minulta on epähuomiossa jäänyt vastaamatta? Jos on, pyydän anteeksi, en tiennyt sen olevan sinulle niin tärkeän asian.
Toivottavasti et tulevaisuudessa kovin montaa ihmistä tuhoa omassa erinomaisuudessasi. Ei muuta.
*antennit ojoon'Olenko mielestäsi eriomainen? Entä tuhosinko sinut?
Tässä samassa ketjussa voisivat sinun lisäksesi ilmouttautua muutkin mielenterveyspotilaat....jotta tiedän käyttää siihen tarkoitettuja metodeja.... Ilkikurimus kirjoitti:
Olenko mielestäsi eriomainen? Entä tuhosinko sinut?
Tässä samassa ketjussa voisivat sinun lisäksesi ilmouttautua muutkin mielenterveyspotilaat....jotta tiedän käyttää siihen tarkoitettuja metodeja....Ai vaan...
- määbää
Ilkikurimus kirjoitti:
Olenko mielestäsi eriomainen? Entä tuhosinko sinut?
Tässä samassa ketjussa voisivat sinun lisäksesi ilmouttautua muutkin mielenterveyspotilaat....jotta tiedän käyttää siihen tarkoitettuja metodeja....Sillä ei liene merkitystä sinulle, kuten ei minullekaan, oletko erinomainen vai et. Että tuhositko minut?? Mitä luulet :)
- määbää
Ilkikurimus kirjoitti:
....kuin omasi?
Oman kommenttini taustalla oli ajatus joukosta, jossa ihmiset oireilevat kuvatulla tavalla (samoin) ja väitteeni kuului, että näiden oireiden taustalla voi olla muitakin syitä kuin narsistinen vanhempi! Et ymmärtänyt lähtökohtaa....Mutta muistaakseni se on sinulle aika tyypilistä...Kirjoitit, otsakkeena Hyväksyntä:
"Ne, jotka eivät ole saaneet vanhempansa hyväksyntää (syitä erittelemättä) - ovat juuri niitä, joilla on tapana hakea hyväksyntää aina ja kaikkialta. He tekevät "mitä tahansa", jotta heitä rakastetaan. He hankkivat jopa omia lapsia, jotta olisi joku joka heitä rakastaisi....Ja tämän "rakkauden" tulee näkyä heille tekoina...."
Minun mielestäni tuossa lukee Ne ovat juuri niitä jotka tekevät mitä tahansa, jotta heitä rakastetaan, ja tämän rakkauden tulee näkyä heille tekoina.
Tiivistettynä.
Siihen tartuin. Olisiko lähtökohdaksi pitänyt ymmärtää se, että sinä opiskelet psykologiaa?? - Ilkikurimus
määbää kirjoitti:
Sillä ei liene merkitystä sinulle, kuten ei minullekaan, oletko erinomainen vai et. Että tuhositko minut?? Mitä luulet :)
Minulla ei ole tapana luulla mitään...Jos en asiaa tiedä, minä kysyn.
Kysyin siksi sinulta (johon et taaskaan halunnut vastata) tuhosinko sinut, koska itse mainitsit asiasta...jostainhan sinulle sellainen ajatus tuli päähäsi.
Voisi helposti ajatella, että sanoit niin, koska sinulla oli vaikeuksia säilyä ehjänä...Minä taas en voi tietää oletko mielenterveyspotilas vai et. Toisaalta sellaista ei voi täällä keneltäkään odottakaan - minultakaan. - määbää
Ilkikurimus kirjoitti:
Minulla ei ole tapana luulla mitään...Jos en asiaa tiedä, minä kysyn.
Kysyin siksi sinulta (johon et taaskaan halunnut vastata) tuhosinko sinut, koska itse mainitsit asiasta...jostainhan sinulle sellainen ajatus tuli päähäsi.
Voisi helposti ajatella, että sanoit niin, koska sinulla oli vaikeuksia säilyä ehjänä...Minä taas en voi tietää oletko mielenterveyspotilas vai et. Toisaalta sellaista ei voi täällä keneltäkään odottakaan - minultakaan.Tuota noin. EN sanonut, että olisit minut tuhonnut. Ja ajatuksia nyt tulee päähän. Sinä varmaan tiedät nuo asiat paremmin kuin minä, koska minä en opiskele psykologiaa.
Tosiaan. Silläkään ei liene väliä, olenko mielenterveyspotilas vai en :D Mutta oletan, että sinulle tuli tuollaista mieleen ehdottaa puhtaasta inhimillisestä myötätunnosta, jota koet ja jota psykologianopiskelun turvin kehität edelleen mm. tällä palstalla. - Ilkikurimus
määbää kirjoitti:
Kirjoitit, otsakkeena Hyväksyntä:
"Ne, jotka eivät ole saaneet vanhempansa hyväksyntää (syitä erittelemättä) - ovat juuri niitä, joilla on tapana hakea hyväksyntää aina ja kaikkialta. He tekevät "mitä tahansa", jotta heitä rakastetaan. He hankkivat jopa omia lapsia, jotta olisi joku joka heitä rakastaisi....Ja tämän "rakkauden" tulee näkyä heille tekoina...."
Minun mielestäni tuossa lukee Ne ovat juuri niitä jotka tekevät mitä tahansa, jotta heitä rakastetaan, ja tämän rakkauden tulee näkyä heille tekoina.
Tiivistettynä.
Siihen tartuin. Olisiko lähtökohdaksi pitänyt ymmärtää se, että sinä opiskelet psykologiaa??Alkuasetelma oli joukko, jolla oli erilaisia ongelmia - aloitus koski vain narsismia, mutta vastaavaa jälkeä syntyy muillakin tavoin. Yhteinen tekijä ei ole narsismi.
Sinun ei tarvitse tätä sanomaani ymmärtää, mutta lopeta hyvä ihminen näiden kommentointi, kun et kerran tajua.
(Minussahan se syy tietysti on, koska en osaa kommentoida niin, että sinä sen ymmärtäisit...sitähän sinä tässä nyt haet....et halua kohdata omaa vajavuuttasi.) - Ilkikurimus
määbää kirjoitti:
Tuota noin. EN sanonut, että olisit minut tuhonnut. Ja ajatuksia nyt tulee päähän. Sinä varmaan tiedät nuo asiat paremmin kuin minä, koska minä en opiskele psykologiaa.
Tosiaan. Silläkään ei liene väliä, olenko mielenterveyspotilas vai en :D Mutta oletan, että sinulle tuli tuollaista mieleen ehdottaa puhtaasta inhimillisestä myötätunnosta, jota koet ja jota psykologianopiskelun turvin kehität edelleen mm. tällä palstalla.Samanlaisesta inhimillisestä myötätunnosta, jota sinä koit aloittaessasi tämän metakeskustelun kanssani....
Myötähäpeä sinua kohtaan on tällä hetkellä tunteistani suurin.
Palsta ei kuulu opintoihin; olen täällä samanlainen yksityinen kirjoittaja kuin sinäkin. Minulla ei ole tarvetta - eikä aikomustakaan alkaa terapoida täällä ketään. Mutta toivon, että myös minut jätettäisiin sen ulkopuolelle.
Ja hei...
Yritä päästä yli tuosta tiedosta mitä opiskelen.... - määbää
Ilkikurimus kirjoitti:
Alkuasetelma oli joukko, jolla oli erilaisia ongelmia - aloitus koski vain narsismia, mutta vastaavaa jälkeä syntyy muillakin tavoin. Yhteinen tekijä ei ole narsismi.
Sinun ei tarvitse tätä sanomaani ymmärtää, mutta lopeta hyvä ihminen näiden kommentointi, kun et kerran tajua.
(Minussahan se syy tietysti on, koska en osaa kommentoida niin, että sinä sen ymmärtäisit...sitähän sinä tässä nyt haet....et halua kohdata omaa vajavuuttasi.)Omasta mielestäni ymmärryksessäni ei ole mitään vikaa. Ymmärrän ymmärtäväni asiat omalla tavallani, ja minun mielestäni se ei ole väärin sinua kohtaan. Eihän sinun pakko ole vastata kommentointiini, mutta jos minulla jokin asia ihmetyttää, miksi en saisi tuoda ihmettelyäni julki??
En ole väittänyt, että on sinun syy, jos en ymmärrä lukemaasi niin kuin tarkoitit sen ymmärrettäväksi. Mielestäni minun kommenteissani kautta linjan on juurikin eräänä kantavana teemana ihmisten välinen kommunikointi ja sen sujuvuus tai sujumattomuus. Muun muassa. - määbää
Ilkikurimus kirjoitti:
Samanlaisesta inhimillisestä myötätunnosta, jota sinä koit aloittaessasi tämän metakeskustelun kanssani....
Myötähäpeä sinua kohtaan on tällä hetkellä tunteistani suurin.
Palsta ei kuulu opintoihin; olen täällä samanlainen yksityinen kirjoittaja kuin sinäkin. Minulla ei ole tarvetta - eikä aikomustakaan alkaa terapoida täällä ketään. Mutta toivon, että myös minut jätettäisiin sen ulkopuolelle.
Ja hei...
Yritä päästä yli tuosta tiedosta mitä opiskelen....En kompastunut tietoon siitä mitä opiskelet :D
*suoristaa tuntosarviaan* :D
Kirjoitetun tekstin yhteneväisyys kirjoittajaansa on aina mielenkiintoista. Sinä olet mielenkiintoinen. - määbää
yxex kirjoitti:
Aiemmin mainitsemani 'planeettamalli' missä äiti on aurinko, isä aurinkoa kiertävä planeetta, ja näitä kahta kiertää ulkoradalla lapset. Aurinko on valjastanut kaikki kiertolaisensa itseään varten, isä palvoo äitiä koska muuten suhde hajoaisi. Lapset taas jäävät lähes huomiotta, mutta isä lasten ja äiti-auringon välissä voi jotenkin toimia molempiin suuntiin ja antaa tukea ja hellyyttä lapsilleen. Tämä siis narsistiperheen dynamiikkaa..
Luen kirjan :) Mutta nyt minulle alkaa aukeamaan tajuntaan sellainen asia, mitä on todellinen tosiasiallinen tosinarsismi.. eikä vaan narsistiset piirteet ohimennen johonkin asiaan reagoidessa.. X0
Siis tosiasiallinen ehdoton narsismi. - Ilkikurimus
määbää kirjoitti:
Omasta mielestäni ymmärryksessäni ei ole mitään vikaa. Ymmärrän ymmärtäväni asiat omalla tavallani, ja minun mielestäni se ei ole väärin sinua kohtaan. Eihän sinun pakko ole vastata kommentointiini, mutta jos minulla jokin asia ihmetyttää, miksi en saisi tuoda ihmettelyäni julki??
En ole väittänyt, että on sinun syy, jos en ymmärrä lukemaasi niin kuin tarkoitit sen ymmärrettäväksi. Mielestäni minun kommenteissani kautta linjan on juurikin eräänä kantavana teemana ihmisten välinen kommunikointi ja sen sujuvuus tai sujumattomuus. Muun muassa.Sinä et ymmärtänyt sitä lähtökohtaa, josta kommenttini kirjoitin (syytit mm. yleistämisestä) - etkä halua sitä ymmärtää vieläkään. Miksi näin on - voin vain arvailla - mutta lopulta; ei kiinnosta.
- määbää
Ilkikurimus kirjoitti:
Sinä et ymmärtänyt sitä lähtökohtaa, josta kommenttini kirjoitin (syytit mm. yleistämisestä) - etkä halua sitä ymmärtää vieläkään. Miksi näin on - voin vain arvailla - mutta lopulta; ei kiinnosta.
Minun ei tarvitse edes ärsytysmielessä esittää sinulle samaa kysymystä. Ei sinun ole mikään pakko reagoida kommentointiini.
Jos kommentointini osoittaa mielestäsi vain sen, että en ymmärtänyt lähtökohtaa, ymmärrän kyllä, että mielestäsi en ymmärtänyt lähtökohtaa.
Miksi siitä pitää jatkaa toitotuskeskustelua?? Olet käsitykseni mukaan lähtökohtiasi kommenttiisi liittyen selvittänyt tässäkin sivuraiteessa, niin mikä mättää?? Sekö, että en ymmärrä lähtökohtaasi vai jokin muu?? - Ilkikurimus
määbää kirjoitti:
Minun ei tarvitse edes ärsytysmielessä esittää sinulle samaa kysymystä. Ei sinun ole mikään pakko reagoida kommentointiini.
Jos kommentointini osoittaa mielestäsi vain sen, että en ymmärtänyt lähtökohtaa, ymmärrän kyllä, että mielestäsi en ymmärtänyt lähtökohtaa.
Miksi siitä pitää jatkaa toitotuskeskustelua?? Olet käsitykseni mukaan lähtökohtiasi kommenttiisi liittyen selvittänyt tässäkin sivuraiteessa, niin mikä mättää?? Sekö, että en ymmärrä lähtökohtaasi vai jokin muu??Ei kiinnosta.
- A
Ilkikurimus kirjoitti:
Ei kiinnosta.
Uskon että usea muukin tämän palstan vakituisista seuraajista itseni lisäksi tuntee mielipahaa siitä, että kaksi meistä kinastelee keskenään julkisesti. Vieläpä, koska molemmat ovat omalla arvokkaalla panoksellaan vaikuttaneet hedelmällisesti palstan ilmapiiriin ja tarjonneet oman kokemuksensa auliisti muidenkin avuksi tai arvioitavaksi, eikö olisi sääli että vain vahingoniloisten vähemmistö voisi pitää tämäniltaista väittelyä luonteeltaan palstalle sopivana.
- Ilkikurimus
A kirjoitti:
Uskon että usea muukin tämän palstan vakituisista seuraajista itseni lisäksi tuntee mielipahaa siitä, että kaksi meistä kinastelee keskenään julkisesti. Vieläpä, koska molemmat ovat omalla arvokkaalla panoksellaan vaikuttaneet hedelmällisesti palstan ilmapiiriin ja tarjonneet oman kokemuksensa auliisti muidenkin avuksi tai arvioitavaksi, eikö olisi sääli että vain vahingoniloisten vähemmistö voisi pitää tämäniltaista väittelyä luonteeltaan palstalle sopivana.
aion vastakin puolustaa itseäni, kun minua vastaan hyökätään asiattomuuksilla. Se on oikeuteni ja velvollisuuteni itseäni kohtaan.
määbää kirjoitti:
Luen kirjan :) Mutta nyt minulle alkaa aukeamaan tajuntaan sellainen asia, mitä on todellinen tosiasiallinen tosinarsismi.. eikä vaan narsistiset piirteet ohimennen johonkin asiaan reagoidessa.. X0
Siis tosiasiallinen ehdoton narsismi.Palstalla oppii.. :)
- 14
Ilkikurimus kirjoitti:
Ne, jotka eivät ole saaneet vanhempansa hyväksyntää (syitä erittelemättä) - ovat juuri niitä, joilla on tapana hakea hyväksyntää aina ja kaikkialta. He tekevät "mitä tahansa", jotta heitä rakastetaan. He hankkivat jopa omia lapsia, jotta olisi joku joka heitä rakastaisi....Ja tämän "rakkauden" tulee näkyä heille tekoina....
Täysin päin vastoin, jos huomaa elämässään, että ihmiset ovat säälittäviä, joukkokiusaajapelkureita, jotka katsovat sivusta ja piipittävät tai liittyvät joukkoon 'iloiseen'. Tai, että vanhempiensa odotuksia EI VOI KOSKAAN TÄYTTÄÄ, niin ei todellakaan pyri mielistelemään yhtikäs ketään, vaan elää elämänsä niin kuten haluaa. Sitäpaitsi kiusaamisen uhrit yleisesti ottaen oivaltavat, ettei hoitoa kannata hakea. Pahimmillaan kiusattu saa kököt lääkkeet (elämä pilalla), 'parhaimmillaan' ongelma havaitaan laajemmin ja koko KIUSAUSORGANISAATIO vaihtaa nimensä ja työntekijät saavat kenkää ja hajotetaan toisiin toimipisteisiin. Vastaus EI RATKAISUA, koeta selvitä.
- M.B.
Ilkikurimus kirjoitti:
aion vastakin puolustaa itseäni, kun minua vastaan hyökätään asiattomuuksilla. Se on oikeuteni ja velvollisuuteni itseäni kohtaan.
Mikäli sinua vastaan hyökätään asiattomuuksilla, toki puolustaudu. Samalla suo sama muille.
- 18
A kirjoitti:
Uskon että usea muukin tämän palstan vakituisista seuraajista itseni lisäksi tuntee mielipahaa siitä, että kaksi meistä kinastelee keskenään julkisesti. Vieläpä, koska molemmat ovat omalla arvokkaalla panoksellaan vaikuttaneet hedelmällisesti palstan ilmapiiriin ja tarjonneet oman kokemuksensa auliisti muidenkin avuksi tai arvioitavaksi, eikö olisi sääli että vain vahingoniloisten vähemmistö voisi pitää tämäniltaista väittelyä luonteeltaan palstalle sopivana.
Anteeksi mutta kuka helvetti sä luulet olevasi?
- g
Ilkikurimus kirjoitti:
Minulla ei ole tapana luulla mitään...Jos en asiaa tiedä, minä kysyn.
Kysyin siksi sinulta (johon et taaskaan halunnut vastata) tuhosinko sinut, koska itse mainitsit asiasta...jostainhan sinulle sellainen ajatus tuli päähäsi.
Voisi helposti ajatella, että sanoit niin, koska sinulla oli vaikeuksia säilyä ehjänä...Minä taas en voi tietää oletko mielenterveyspotilas vai et. Toisaalta sellaista ei voi täällä keneltäkään odottakaan - minultakaan.Toivottavasti et erikoistu kliiniseen psykologiaan. Meinaan melkoinen asenne mielenterveyden häiriöihin ja potilaisiin tuntuisi näiden kommenttien perusteella olevan. Rajahan on jokseenkin hämärä...
Xcch.lle, joka on kiinnostunut hoviajattelusta;
Hieman muokattuna edellinen ajatus palstalla toimisi näin:
Dramaqueen on aurinko, hovimies aurinkoa kiertävä planeetta (hovimies on alisteinen kuningattarelleen), ja ulointa rataa kiertää palstalaiset joiden emotionaaliseen pahoinvointiin myös hovimies epäsuorasti osallistuu, koska pari-suhdedynamiikan kasassapitämiseksi on asetettava kuningatar etusijalle. Inhimillinen hovimies voi auttaa palstalaisia tunnemaailman kehittymisessä, salaa kuningattarelta tietenkin, koska tämä on kontrollifriikki ja ei voi suvaita hovimiehen huomion keskittyvän muihin kuin itseensä.
Planeettamallilla kaikille on taattu pahaolo tasapuolisesti.
Onneksi palstalla on joitakin indigo-lapsia, jotka kulkevat omia polkujaan.. ;-D- get a life
yxex kirjoitti:
Xcch.lle, joka on kiinnostunut hoviajattelusta;
Hieman muokattuna edellinen ajatus palstalla toimisi näin:
Dramaqueen on aurinko, hovimies aurinkoa kiertävä planeetta (hovimies on alisteinen kuningattarelleen), ja ulointa rataa kiertää palstalaiset joiden emotionaaliseen pahoinvointiin myös hovimies epäsuorasti osallistuu, koska pari-suhdedynamiikan kasassapitämiseksi on asetettava kuningatar etusijalle. Inhimillinen hovimies voi auttaa palstalaisia tunnemaailman kehittymisessä, salaa kuningattarelta tietenkin, koska tämä on kontrollifriikki ja ei voi suvaita hovimiehen huomion keskittyvän muihin kuin itseensä.
Planeettamallilla kaikille on taattu pahaolo tasapuolisesti.
Onneksi palstalla on joitakin indigo-lapsia, jotka kulkevat omia polkujaan.. ;-DEivoiollatottakasvakaaaikuisiksi!
- M.B.
get a life kirjoitti:
Eivoiollatottakasvakaaaikuisiksi!
Kertoisitko omin sanoin, minkälainen on aikuinen ja millä tavalla aikuisuutta ilmennetään mielestäsi oikein?
Minulla ei ole harmainta hajua.. g kirjoitti:
Toivottavasti et erikoistu kliiniseen psykologiaan. Meinaan melkoinen asenne mielenterveyden häiriöihin ja potilaisiin tuntuisi näiden kommenttien perusteella olevan. Rajahan on jokseenkin hämärä...
* wink wink *
Huomenna on mielenkiintoinen luento alan opiskelijoille:
http://www.mtkl.fi/mielenterveysmessut/seminaarit2/narsisti-on-uhri-itsekkin/
Gustav Schulman pohtii narsismin ilmentymistä ajassamme. Kuinka on mahdollista, että ominaisuudet jotka merkitsevät epäsosiaalisuutta ovat voineet säilyä yhteisössä ja jopa viedä narsistin johtavaan asemaan? Mitä hyötyä voi olla kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta myötäeläytyä tai ottaa muita huomioon? Esitelmässä pohditaan ajassamme olevia narsismia lisääviä tekijöitä.
Gustav Schulman
Ti 22.11.2011 klo 12.15
Itsekkyys ajassamme - tervettä vai sairasta narsismia?
- jaasäämäävai
Sen kyllä naapurit huomaa jos narsistiperhe lähistöllä asustaa,aivan sama tunne jos eräs heimoporukka on naapurissa,naapurit/lähialueet kärsii!!!
- määbää
No mikäs se semmoinen tunne on?
- b
määbää kirjoitti:
No mikäs se semmoinen tunne on?
Osasta narsistien lapsista tulee ilmeisesti myös itsestään narsisteja? Miten kaksi narsistia (tai useampi) sitten tulee toimeen keskenään? Paistattelevat molemmat erinomaisuudessaan ja haukkuvat yhdessä muita? Onko tyypillisempää, että tytöstä tulee narsisti ja pojasta alistuva, jos perheessä äiti on narsisti? Onko jotain tiettyjä opittuja narsistisia piirteitä ja käyttäytymismalleja, joita saattaa esiintyä vaikka ei luonnehäiriöinen oliskaan?
Ei varmasti ole mitään yksiselitteisiä vastauksia, mutta kiinnostaisi kovasti kuulla lisää ajatuksia! :) - A
b kirjoitti:
Osasta narsistien lapsista tulee ilmeisesti myös itsestään narsisteja? Miten kaksi narsistia (tai useampi) sitten tulee toimeen keskenään? Paistattelevat molemmat erinomaisuudessaan ja haukkuvat yhdessä muita? Onko tyypillisempää, että tytöstä tulee narsisti ja pojasta alistuva, jos perheessä äiti on narsisti? Onko jotain tiettyjä opittuja narsistisia piirteitä ja käyttäytymismalleja, joita saattaa esiintyä vaikka ei luonnehäiriöinen oliskaan?
Ei varmasti ole mitään yksiselitteisiä vastauksia, mutta kiinnostaisi kovasti kuulla lisää ajatuksia! :)> Onko jotain tiettyjä opittuja narsistisia piirteitä ja käyttäytymismalleja, joita saattaa esiintyä vaikka ei luonnehäiriöinen oliskaan?
Nimenomaan näitä on ja näihin tulee keskittyä. Narsistinen persoonallisuushäiriö on hyvin kyseenalainen ja hyvin harvinainen oireyhtymä tai käytöshäiriö (useat eivät edes puhuisi sairaudesta sen yhteydessä).
Narsistiksi itsensä, toisen, molemmat tai kaikki arvioiminen demonisoi itsensä ulkopuolisen eli luo viholliskuvan tai syntipukin. Se on kätevä tapa väistää vastuunsa.
Narsismin synnynnäiseksi ominaisuudeksi määrittäminen toimii pseudotieteellsienä perusteena ja hyvänä tekosyynä omalle käytöshäiriölle, olipa tämä sitten vaikka narsistinen tai käänteisesti narsistinen (uhriutuva).
Narsistisissa piirteissä on kyse lapsuuden omnipotenssin jäämisestä päälle kompensaationa sille, että omat kyvyt eivät omassa ympäristössä pienenä riittäneet eikä saanut tuntea olevansa kaunis eikä kiltti eikä rohkea. Tätä voidaan korjata hyvekasvatuksella. Pieni osa, hyvin pieni, kuuluu Nuivanniemeen. - b
A kirjoitti:
> Onko jotain tiettyjä opittuja narsistisia piirteitä ja käyttäytymismalleja, joita saattaa esiintyä vaikka ei luonnehäiriöinen oliskaan?
Nimenomaan näitä on ja näihin tulee keskittyä. Narsistinen persoonallisuushäiriö on hyvin kyseenalainen ja hyvin harvinainen oireyhtymä tai käytöshäiriö (useat eivät edes puhuisi sairaudesta sen yhteydessä).
Narsistiksi itsensä, toisen, molemmat tai kaikki arvioiminen demonisoi itsensä ulkopuolisen eli luo viholliskuvan tai syntipukin. Se on kätevä tapa väistää vastuunsa.
Narsismin synnynnäiseksi ominaisuudeksi määrittäminen toimii pseudotieteellsienä perusteena ja hyvänä tekosyynä omalle käytöshäiriölle, olipa tämä sitten vaikka narsistinen tai käänteisesti narsistinen (uhriutuva).
Narsistisissa piirteissä on kyse lapsuuden omnipotenssin jäämisestä päälle kompensaationa sille, että omat kyvyt eivät omassa ympäristössä pienenä riittäneet eikä saanut tuntea olevansa kaunis eikä kiltti eikä rohkea. Tätä voidaan korjata hyvekasvatuksella. Pieni osa, hyvin pieni, kuuluu Nuivanniemeen.Mites sitten tämä "narsistinen kuori", josta puhutaan? Kun henkilöllä onkin jokin muu mielenterveysongelma, mutta kätkee sen narsistisen kuoren alle? Mikä mielenterveysongelma voisi esimerkiksi olla kyseessä? Onko tämä kovin yleistä? Onko tällainen ihminen kuitenkin pohjimmiltaan samalla tavalla tunteva kuin ei-narsisti?
- määbää
b kirjoitti:
Mites sitten tämä "narsistinen kuori", josta puhutaan? Kun henkilöllä onkin jokin muu mielenterveysongelma, mutta kätkee sen narsistisen kuoren alle? Mikä mielenterveysongelma voisi esimerkiksi olla kyseessä? Onko tämä kovin yleistä? Onko tällainen ihminen kuitenkin pohjimmiltaan samalla tavalla tunteva kuin ei-narsisti?
Syystä taikka toisesta, mieleni on pyöritellyt maanis-depressiivisyyttä tuossa yhteydessä yhtenä mahdollisena vaihtoehtona..
b kirjoitti:
Mites sitten tämä "narsistinen kuori", josta puhutaan? Kun henkilöllä onkin jokin muu mielenterveysongelma, mutta kätkee sen narsistisen kuoren alle? Mikä mielenterveysongelma voisi esimerkiksi olla kyseessä? Onko tämä kovin yleistä? Onko tällainen ihminen kuitenkin pohjimmiltaan samalla tavalla tunteva kuin ei-narsisti?
Mielenterveysasioissa narsismi saattaapi olla se kaiken aajaoo, se kasvualusta mille kaikki rakentuu.
- 12
b kirjoitti:
Mites sitten tämä "narsistinen kuori", josta puhutaan? Kun henkilöllä onkin jokin muu mielenterveysongelma, mutta kätkee sen narsistisen kuoren alle? Mikä mielenterveysongelma voisi esimerkiksi olla kyseessä? Onko tämä kovin yleistä? Onko tällainen ihminen kuitenkin pohjimmiltaan samalla tavalla tunteva kuin ei-narsisti?
Mitä tarkoitat narsistisella kuorella tarkalleen ottaen?
Ilman minkäänlaista narsismia ei tässä maailmassa voi elää, jonkunlainen suojakuori sitä on kai kehitettävä varsinkin jos elämä jatkuvasti vain kolhii. Toisin sanoen nahka paksuuntuu. Nuorempana sitä on kai herkempi kaikenlaisille ulkoa tuleville vaikutuksille, kokemuksen kautta niitä oppii suodattamaan.
Jos nyt ihan pakko on joku diagnoosi saada, niin asperger usein sekoitetaan narsismiin. Toisaalta aspergerit voivat olla liiankin empaattisia ehkä vaan eri tavalla kuin mihin ollaan yleisesti totuttu. Usein asperger -ihminen myös löytää kumppanikseen narsistisen ihmisen jostain syystä. yxex kirjoitti:
Mielenterveysasioissa narsismi saattaapi olla se kaiken aajaoo, se kasvualusta mille kaikki rakentuu.
Huaaament =)
"Mielenterveysasioissa narsismi saattaapi olla se kaiken aajaoo, se kasvualusta mille kaikki rakentuu. "
Vaikeahan tuota on tietää, mutta jos leikitellään ajatuksella, niin johtuuko muut tai tulevat tai seuraavat MTongelmat sitten narsistisesta romahtamisesta ? Niin käänteisnarsistille ainakin käy, nk. ohutnahkaiselle narsistille - eli romahtaminen on todella lähellä koko ajan, aiheuttaen masennusta, addiktioita jne...
Nim. kokemusta on ja päässä siksi viiraa ;)- A
b kirjoitti:
Mites sitten tämä "narsistinen kuori", josta puhutaan? Kun henkilöllä onkin jokin muu mielenterveysongelma, mutta kätkee sen narsistisen kuoren alle? Mikä mielenterveysongelma voisi esimerkiksi olla kyseessä? Onko tämä kovin yleistä? Onko tällainen ihminen kuitenkin pohjimmiltaan samalla tavalla tunteva kuin ei-narsisti?
Veikkaisin rohkeasti, että narsistinen kuori olisi monin verroin yleisempää kuin narsistinen persoonallisuushäiriö.
Sadistisessa sosiaaliluonteessamme narsistiset piirteet ovat erityisesti hallinnon ja talouden alalla palkittuja. Tällöin jostakin paariaksi tulkitusta mielenterveysongelmasta kärsivä voisi hyvinkin pyrkiä kohottamaan omaa sosiaalista statustaan rakentamalla itselleen narsistisen kuoren.
Yleisimmät mielenterveysongelmat Suomessa todennäköisesti korreloivat melko suoraan narsistisen kuoren rakentaneisiin, sillä ne kaikki ovat sosiaaliselta statukseltaan paarioita.
Naisten yleisin mielenterveysongelma Suomessa on masennus ja miesten päihdeongelma. Näiden ohella merkittäviä ovat erilaiset ahdistuneisuushäiriöt, joista naisilla yleisimpänä paniikkihäiriö ja miehillä sosiaalisten tilanteiden pelko.
Tästä voimme rohkeasti päätellä, että pääosa "narsisteista" on narsistiksi tekeytyviä depressiopotilaita, alkoholisteja, narkomaaneja, erilaisia sosiaalisesti ujoja ihmisiä ja joukossa kenties muutama skitso, tietysti myös moniongelmaisia näiden ja harvinaisempien käytöshäiriöiden yhdistelmiä.
http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2008/nro_8_2008/mielenterveys-_ja_paihdehairiot_yleisia_nuorilla_aikuisilla
Hoitotoimia tulee jatkaa kansakunnan yhteisin ponnisteluin. Jokainen yhteisölleen tiedostamaton avohoitopotilas on tärkeä koetinkivi rakentaessamme terveempää yhteisöä sadistisen sosiaalirakenteemme sisään.
Suukkoja ja haleja kaikille tasapuolisesti:
http://www.youtube.com/watch?v=95CCymQnTJA - b
12 kirjoitti:
Mitä tarkoitat narsistisella kuorella tarkalleen ottaen?
Ilman minkäänlaista narsismia ei tässä maailmassa voi elää, jonkunlainen suojakuori sitä on kai kehitettävä varsinkin jos elämä jatkuvasti vain kolhii. Toisin sanoen nahka paksuuntuu. Nuorempana sitä on kai herkempi kaikenlaisille ulkoa tuleville vaikutuksille, kokemuksen kautta niitä oppii suodattamaan.
Jos nyt ihan pakko on joku diagnoosi saada, niin asperger usein sekoitetaan narsismiin. Toisaalta aspergerit voivat olla liiankin empaattisia ehkä vaan eri tavalla kuin mihin ollaan yleisesti totuttu. Usein asperger -ihminen myös löytää kumppanikseen narsistisen ihmisen jostain syystä.Narsismista lukiessani olen törmännyt tuohon termiin "narsistinen kuori", josta sanotaan, että se saattaa kätkeä alleen jonkun muun mielenterveysongelman. Aspergereja tunnen parikin, eivätkä nämä tapaukset ainakaan muistuta tuntemaani mahdollista narsistitapausta.
Myös käsite "käänteisnarsisti" on minulle vieras...pitänee opiskella lisää :) lynett kirjoitti:
Huaaament =)
"Mielenterveysasioissa narsismi saattaapi olla se kaiken aajaoo, se kasvualusta mille kaikki rakentuu. "
Vaikeahan tuota on tietää, mutta jos leikitellään ajatuksella, niin johtuuko muut tai tulevat tai seuraavat MTongelmat sitten narsistisesta romahtamisesta ? Niin käänteisnarsistille ainakin käy, nk. ohutnahkaiselle narsistille - eli romahtaminen on todella lähellä koko ajan, aiheuttaen masennusta, addiktioita jne...
Nim. kokemusta on ja päässä siksi viiraa ;)No huomenta päivää :)
Leikitellään vaan ajatuksella..jos on terveitsetuntoinen, terveesti narsistinen ihminen, siihen ei kolahda huolet ja murheet niin paljon (jos yhtään) kuin ihmiseen joka on riippuvainen, tunnepuutteellinen, kärsii kenties häpeästä.
Romahtaminen, stressireaktiot, psykoosi (lyhytkestoinenkin) avaa musta väyliä muillekin MT-oireiluille.
Täälläkin päässä viiraa, syntymästä asti vallinnut olotila ;)- A
> Ja taas mennään...ympäri ja yhteen tullaan. Onko yhtä oikeata vastausta koko kuvioon ?
Kyllä, moniongelmaisuus. Ongelmilla on tapana kasaantua ja toisinaan synnyttää uuudenmuotoisia. Minusta narsismi voisi olla yleisluonteinen yhteisnimitys tietynlaiselle moniongelmaisuuden kimpulle, ei ehkä muuta.
> Täytyy muistaa, että jokaisella lienee omat kuvionsa vaikka yhtäläisyyksiä usein löytyykin toisista saman kokeneista. Ei sitä oikein osaa ymmärtää ilman omaa kokemusta. Ja sen kokeneet eivät ymmärrä itseään ja tapahtuneita jos eivät pääse tapaamaan siitä jo selvinneitä.
Kyllä, tilannekohtaisuus. Yksilö jossakin tilanteessa omassa ajassaan ja paikassaan ja henkilöhistoriassaan. Lääkärit ja tuomarit, myös jalkapallotumari tai parisuhdeterapeutti tekevät tilannekohtaisia ratkaisuja, toisin kuin matemaatikot tai lainsäätäjät, tai astrologi tai profeetta.
Aika on taikaa. Ei mikään muu. Kärsimättömyys ja hajamielisyys ovat ainoat kuolemansynnit. Unohtaminen. A kirjoitti:
> Ja taas mennään...ympäri ja yhteen tullaan. Onko yhtä oikeata vastausta koko kuvioon ?
Kyllä, moniongelmaisuus. Ongelmilla on tapana kasaantua ja toisinaan synnyttää uuudenmuotoisia. Minusta narsismi voisi olla yleisluonteinen yhteisnimitys tietynlaiselle moniongelmaisuuden kimpulle, ei ehkä muuta.
> Täytyy muistaa, että jokaisella lienee omat kuvionsa vaikka yhtäläisyyksiä usein löytyykin toisista saman kokeneista. Ei sitä oikein osaa ymmärtää ilman omaa kokemusta. Ja sen kokeneet eivät ymmärrä itseään ja tapahtuneita jos eivät pääse tapaamaan siitä jo selvinneitä.
Kyllä, tilannekohtaisuus. Yksilö jossakin tilanteessa omassa ajassaan ja paikassaan ja henkilöhistoriassaan. Lääkärit ja tuomarit, myös jalkapallotumari tai parisuhdeterapeutti tekevät tilannekohtaisia ratkaisuja, toisin kuin matemaatikot tai lainsäätäjät, tai astrologi tai profeetta.
Aika on taikaa. Ei mikään muu. Kärsimättömyys ja hajamielisyys ovat ainoat kuolemansynnit. Unohtaminen.Ihanaa olla niin syntinen =)
Only way is up!- A
lynett kirjoitti:
Ihanaa olla niin syntinen =)
Only way is up!Olet löytänyt oikean tien. Jatka.
http://www.youtube.com/watch?v=UtKADQnjQmc - määbää
yxex kirjoitti:
No huomenta päivää :)
Leikitellään vaan ajatuksella..jos on terveitsetuntoinen, terveesti narsistinen ihminen, siihen ei kolahda huolet ja murheet niin paljon (jos yhtään) kuin ihmiseen joka on riippuvainen, tunnepuutteellinen, kärsii kenties häpeästä.
Romahtaminen, stressireaktiot, psykoosi (lyhytkestoinenkin) avaa musta väyliä muillekin MT-oireiluille.
Täälläkin päässä viiraa, syntymästä asti vallinnut olotila ;)Mä en tiiä missä viiraa, mutta on se jokatapauksessa mielenkiintoista kun viiraa :DD
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jussi Halla-aho huolissaan Sofia Virrasta
Jussihan on vanha vihreä. Onko tässä kyse alkukesän kiimasta, kun aidan toisella puolella oleva vihreä alkaa kiinnostama204978Sofia Virta kadonnut....onko juomassa?
Virran poissaolo eduskunnasta on herättänyt huomiota. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kertoi aiemmin, että Virta on ollut tällä633996Julkista rahaa ei tule antaa senttiäkään yksityisille yrityksille
Julkinen raha on meidän yhteistä rahaa, ja se raha on tarkoitettu yhteiseen käyttöön, kuten esimerkiksi tuottamaan palve723574Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.732668Tytti Tuppurainen: Suomen pakolaiskiintiö pitäisi nostaa 10 000 vuodessa
asia on faktaa, noin Tytti sanoi aiemmin. Kun taas Orpon hallitusohjelman mukaisesti Suomen pakolaiskiintiö on pudotettu1472443Halla-aho sivaltaa edustajantyöstään lintsaavaa Sofia Virtaa
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/937c74d7-f905-4466-b9b4-abd017fe5b63 Kansanedustajan on ilmoitettava poissaolosta592328Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl632113Mitä tapahtui?
Mitä tapahtui keskiviikkoiltana kun oli paljon hälytysajoneuvoja ja mediheli?272067- 1241528
Martina Aitolehti läpäisi Erikoisjoukot - Tilittää umpirehellisenä kuvauksista
Martina Aitolehti selvisi Erikoisjoukot koulutuksesta. Hän myös malttoi pääosin pitää mölyt mahassaan, vaikka saikin ko361495