Anopin kaksinaamaisuus

pelottavan tutulta...mistäpäin olette jos saa udella?

Kirjoituksesi perusteella kuulostat hyvin järkevältä naiselta. Osaat eritellä ongelmasi ja masennuskin tuntuu olevan hyvällä hoidolla.

Käsittääkseni anoppisi on muodostanut sinusta ennakkokuvan, joka (täysin virheellisesti) perustuu tulevan miehesi aikaisempaan tyttöystävään. Jotenkin hän kuvittelee, että olet täysin samanlainen vain siitä syystä, että sairastat samaa sairautta kuin tämä ex.

Ennakkoasenteet ovat erittäin vaikeita saada muuttumaan. Hän näkee vain sen, minkä haluaa nähdä. Hyvin hiljalleen, vuosien kuluessa, ennakkokuva haalistuu, kun oikea persoonallisuutesi syrjäyttää sen.

Sitä odotellessa neuvoisin sinua keskittymään tuoreeseen avioliittoosi, tulevaan perheeseesi. Rajaa kanssakäyminen anopin kanssa erityisen kohteliaisiin visiitteihin suurimpina juhlapyhinä. Muina aikoina jätä hänet täysin pois mielestäsi.

Olisi turhauttavaa sinun puoleltasi yrittää väkisin miellyttää sellaista ihmistä, jonka vahvat ennakkoasenteet tekevät yritykset tuhoontuomituksi. Tällainen turha mieliharmi tuskin auttaisi sinua toipumaan masennuksestasikaan.

Eihän tuossa ole mitään kaksinaamaista. Anoppisi ei pidä sinusta ja hän kertoo/näyttää sen suoraan.

Älä välitä. Ei kaikki voi pitää eikä kaikista tarvitse pitää. Jos anoppisi ei pidä sinusta, vika on hänessä eikä sinussa. Sinulla on oma elämä ja jos saatte yhteisen elämän kuntoon, kaikki on hyvin. Puhu miehesi kanssa tämä asia etukäteen niin selväksi, että molemmat tietävät missä mennään.

Yritä ottaa tuollainen kiukuttelu aikuiselta ihmiseltä hupina. Mieti vaikka ennen tapaamista, mitä kivaa se on tällä kerralla keksinyt viihdyttääkseen sinua.

Huh, onpa tilanteesi aika hankala!

Minusta paras olisi reagoimatta mitenkään anopin tölväyksiin ja käsityksiinsä sinusta. Omista ahtaista lähtökodistaan hän puhuu, eli heijastaa omia pelkojaan.

Älä tee sitä virhettä, että lähtisit hänelle jollain tavalla putsaamaan omaa kuvaasi. Se pahentaa vain ja laittaa hänet entistä enemmän vastakarvaan.
Älä etsi anopin hyväksyntää.
Sinulla on arvosi ihmisenä, sitä ei tarvitse todistaa anopille mitenkään.
Pääasia on, että olet oma itsesi, on hänen asiansa se, hyväksyykö hän sinut vai ei. Jos ei hyväksy, so what, jatkat vain omaa arkeasi ja nautit elämästäsi miehesi kanssa.
Älä missään tapauksessa tee anopista peikkoa, joka vie tulevan avioonnesi. Siirrä peikko sivuun, omaan oloonsa.


Anoppi yrittää tuolla hyväksymättömyydellään tavallaan "kirota" avioliittosi, hän leimaa sen etukäteen epäonnistuneeksi.
Jos lähdet hänen kelkkaansa, pelaamaan hänen peliään, todistelemaan kelvollisuuttasi, kerjäämään mielisuosiota, kyselemään, niin tuolloin OLET hänen pelissään mukana. Sotkeudut hämähäkin verkkoon.
Pidä itsesi irti kaikesta tuollaisesta, koska on itsestäänselvyys, että liittosi TULEE onnistumaan ja sinä OLET juuri sopiva miehellesi. Sinun ei tarvitse edes ottaa puheeksi kyseistä asiaa!
Pidä suhde anoppiin äärimmäisen asialinjalla, ei tunteilua, tunteenilmaisuja, vain asiallisen kohteliasta ja järkevää käytöstä.

Aika hoitaakin loput, kun et provosoidu anopin kommenteista. Antaa krokotiilin louskuttaa. Masennusihmien on usein pohjimmiltaan humortistinen. Etsi huumori ja käsittele sen kautta ongelmia, jotka anoppi aiheuttaa. Sinulla on varmaan ystäviä ja miehesi, näiden kanssa voit tehdä anopin epäilyistä ja tokaisuista suurta hupia elämääsi.

Että anoppi ei tykkää.
Miehesi pitäisi myös puolustaa sinua, ja pistää anopille(äidillensä) hanttiin, että sinun ei tarvitse tuollaista yksin kestää.

Tsemii sulle.

Isot kiitokset vastauksista. Hyviä ohjeita olette antaneet. Anoppi ei koskaan vastannut viestiini muutakuin että ei ole koskaan halunnut loukata minua. Pyyteli anteeksi ja toivotti hyvää jatkoa. Lisäksi hän oli sitä mieltä että meidän on parempi olla niin, ettei olla toistaiseksi tekemisissä. Se sopii minulle hyvin koska minä saan joka kerta pahan mielen kun kuulen tai näen sen naisen. Ja kun minä pahoitan mieleni, niin mieheni pahoittaa myös mielensä.

Lisäksi miehen sisko on ihan samanlainen ihmisraunio kuin äitinsäkin. Hermostuin heille kun he puuttuivat liikaa elämäämme ja hääjärjestelyihin. Nyt toivottavasti pysyvät ruodussa.

Ja mitä tulee anopin sukuun, niin ei siellä todellakaan ole täydelliset geenit vaan periytyviä sairauksia siellä on, mutta niitähän on lähes kaikissa suvuissa.

Sain tässä tietooni, että anoppi on aikoinaan seurustellut narsisti-miehen kanssa. Nyt hän on sitä mieltä, että minä olen pahantahtoinen koska minulla on mielenterveysongelmia. Kertoo jotain anopin ajatusmaailmasta, samoin kuin se että hän ei hyväksy sitä, että miehelläni on eräs ystävä joka sattuu olemaan homo. Anopin mielestä sellaiseen ihmiseen pitää katkaista kaikki välit.

Nyt on jälleen uusi käänne tapahtunut. Anoppi jutteli mieheni kanssa eilen puhelimessa, mieheni sanoi äidilleen että hänen kuuluisi pyytää minulta henk. koht. omaa käytöstään. Arvatkaas mitä tämä oli sanonut?! Hän oli sanonut, ettei tiedä pystyykö pyytämään anteeksi, koska ei ole mielestään tehnyt mitään väärää. Hänestä on siis ihan OK mustamaalata toista ihmistä jos ei hänestä tykkää. Lisäksi anoppi oli kysynyt minun kaveritilanteestani, johon mieheni oli sanonut, että minulla ei ole paljon kavereita mutta muutama hyvä ystävä. Tähän anoppi oli sanonut, että "mistähän johtuis?". Argh, että olen täynnä sitä akkaa. Vaikka yritän pitää pääni pystyssä ja elää omaa elämääni, se nainen vaikuttaa elämäämme liikaa. Toivottavasti vielä joku päivä voin sanoa hänelle asiat suoraan ja mutkattomasti. Hän ei suostu keskustelemaan minun kanssani, mutta haukkuu miehelleni ja mieheni siskolle.

Tuo kertookin jo paljon anopistasi. Hän ei ole koskaan oppinut katsomaan peiliin ja miettimään josko itsessäkin olisi jotakin vikaa. Lapsellista käytöstä kaikinpuolin tuon ikäiseltä ihmiseltä. Ei kannata väkisin yrittää olla hänen kanssaan väleissä. Paras ehkä tosiaan vain unohtaa koko ihminen ja jatkaa omaa elämäänsä. Ei sinun tarvitse olla hänen kanssaan missään yhteyksissä. Voitte myös sopia miehesi kanssa, että anopille ei enää tästä eteenpäin kerrota teidän asioitanne ja elämästänne mitään. Jos hän soittaa niin kannattaa sanoa että teillä menee hyvin ja eipä tässä ihmeempiä. Mahdollisimman ympäripyöreästi vastailee vain niin ei tuo nainen saa siitä mitään irti juoruilua varten.

Ei kannata sanoa suoraan eikä kommentoida anopille mitenkään. Hän saa vain siitä vettä myllyynsä ja alkaa systemaattisesti mustamaalata sinua entistä enemmän. Lisäksi hän käyttää sanomaasi sinua vastaan, ja saattaa täten saada puolelleen sellaisiakin jotka ovat olleet neutraaleja sinua kohtaan.
Kestäisitkö?

Viisaimmin teet kun et mene tonkimaan tunkiota (anoppia). Tee tunkiosta anoppisi symboli.
Ethän oikeastikaan mene haisevan törkykasan viereen oleskelemaan ja odottamaan, että sieltä alkaisi tulla ruusuntuoksua.
Oikeasti kiertäisit tunkion kaukaa, etkä kepilläkään (=sanoilla) koskettaisi. Jos haluat tukahduttaa tunkion, et vie sinne aineksia (sanoja) mädäntymään.
Sinun on kuivatettava tunkio. Ei siis vettä (tunteita) eikä jätettä (sanoja).

Suhtaudu siis ulkonaisesti anoppiisi vailla tunteita. Vaikka kiehuttaisi, niin ÄLÄ näytä hänelle. Ei mitään, ei masentumista, ei iloa... ei mitään.
Vain pelkkää asiaa, jos asiaa on.
Jos suinkin pystyt, niin älä miehellesikään liikaa vaahtoa anopista, vaikka olisi aihetta.
Yritä varjella suhdettanne niin, että siihen ei tuoda kestoaiheeksi miehesi äitiä. Sillä sepä olisi riemuvoitto anopille, että perheessäsi hän loistaisi "päätähtenä" eli puheenaiheena. Ilman hänen fyysistä läsnäoloaankin, anoppi olisi ikään kuin paikalla.
JOS jatkuvasti annat itsesi puhua ja masentua miehen äidistä perheessäsi, niin näin pilaat ilmapiirin kotonasi.

Kuoleta siis vaikenemalla koko akka. Se olisi anopistasi kauhein teko, että hän olisi NIIN sivussa perheestänne.
Keskity iloisiin asioihin vaikka väkisin ja keksi kaikkea hauskaa menoa, tekemistä ja harrastetta miehesi kanssa. Rakenna näin pala palalta liittoanne miellyttävään suuntaan.

Ihmisellä on ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS omiin asenteisiin. Vaikka tämä suunnanmuutos ei tuntuisi heti auttavan, niin ainakin se on parempi kuin anopin pahojen sanojen märehtiminen. Sillä se ei auta YHTÄÄN.
Mummoni sanoi aina, ettei "itku auta markkinoilla". Näin se on, sinulla on vapaus valita se, miten suhtaudut. Taistele perheesi irti anopin kuvotuksesta.
Taistele itsellesi oikeus iloitsemiseen. Se tulee vähitellen, totuttelemalla.

Mitä enemmän elinvuosia kertyy, sitä helpompaa on hyväksyä muut ihmiset sellaisina kuin he ovat. Koskaan ei voi toista muuttaa, vain omaa suhtautumistaan voi.
Jos suhde on hankala hoidettava, on turha ajautua tilanteisiin, joissa suuttuminen on lähellä. Viisas väistää, jos ei kysymyksessä ole tärkeä ja periaatteellinen asia.
Pikkujutuissa kannattaa kysyä toisen mielipidettä, ennen kuin se annetaankaan.
Mutta jämäkkänä on oltava omiin asioihin puuttumisessa. Kotini on linnani!
Toisen asioihin ei myöskään kannata ottaa kantaa, jollei mielipidettä kysytä.
Jokainen ratkaisee pulmansa omista lähtökohdistaan, eikä koskaan voi olla perillä täysin toisen ihmisen motiiveista ja ratkaisuista.

Hiljainen ei-kenenkään maa välillänne on ihan järkevä. Tapaamisia mahdollisimman harvoin ja lyhyesti.
Kyllä sitä pystyy pari tuntia mielensä malttamaan, kun yrittää. Mutta kokemuksesta osaan sanoa, että tämä taito kehittyy hitaasti vuosien varrella, sillä oman kiukun leimahtamista on vaikea säännellä.

olenko minä pelannut sinun kanssa biljardia? :D

Anoppi näkee sinut kilpailijana ;:) Ei siinä sen kummempaa. Annat hullujen vain olla. Nautit elämästäsi etkä anna anopin pahoittaa mieltäsi. Pitkään nenään kyllästyy äkkiä, älä anna sen vaikuttaa.

Kiitos jälleen kaikille jotka ovat näitä kannustavia ja asiallisia vastauksia laittaa. Hiljalleen alan päästä asian yli kun olen saanut täällä ja terapeuttini kanssa purkaa näitä tuntoja ja ajatuksia. Helpottaa tietää että en ole ainoa joka tälläisia asioita kokee.

Meillä on tosiaan ensi syksynä häät ja olen kyllä sitä mieltä, että jos anoppi ja käly eivät osaa pyytää anteeksi omaa törkeää ja röyhkeää käytöstään, ei ole myöskään asiaa häihin.

Muistin tuossa yksi päivä miten anoppi voivotteli viime jouluna omia kipujaan, kolotuksiaan ja vaihdevuosivaivojaan ja "teki kuolemaa". Hän voivotteli ikäänsä ja vanhuuttaan ja sitä kuinka kuolema pian hänet korjaa. Pitää kuitenkin itsestään huolta, syö hyvin ja liikkuu. Ikää tällä naisella on 52v. Liekö jotain huomion hakemista tai jotain vastaavaa? Onneksi mieheni ei mennyt siihen mukaan. Itse hoksasin tilanteen heti ja jätin täysin omaan arvoonsa.

kaksinaamaisuutta on anopeilla ja varsinkinkin kun ne on valmiina syyttää sinua jos miehesi elämässä tapahtuu kamalaa..
noh meillä on asia niin mennyt että vissii anoppi makaa nyt sairaalassa tai viimeisien kuullun mukaan ja pyydetty soittaan ukkoni,ja ukkoni ei ole edes kiinnostunut asiasta, johtuen ilkivallasta mitä hänen suvustaan on tullut.
ehkä sitten kuolee mutta sitten kuolee..
hän ei ota enään sinne edes velvollisuudesta yhteyttä.
eiköhän sitten viimeistää poliisi ilmoita, jos on kuollut.
siellä on tehty tikusta asiaa, ilkeällä tavalla.

Karmea muija se sinun anoppisi nyt vaan on.. Mahtaakohan nyt kyseessä olla kumminkin anoppisi oma ikämasennus, kun jaksaa näin tarttua juuri sinun asioihin.. Tuli vaan mieleen että jonkinlainen viidenkympin villitys siellä olisi meneillään ja se joka saa kaiken p###skan niskaansa siitä hyvästä olet nyt sitten sinä (=kohde jota syytellä omasta pahasta olostaan). Sinua ymmärrettävästi riepoo koska olet anopin hampaissa.. Niin se masennus on vain tekosyy olla anoppisi hampaissa, ei hänelle kelpaa mikään miniä tuolle pojalleen.. Ei ikinä. Niin se nyt vaan on.

Mutta mitäs jos oikein pidät parin kuukauden mykkäkoulun ja annatte koko asian olla kokonaan. Et edes ajattele anoppiasi, annat vaan olla.. Se on viisainta itsesi kannalta. Anoppisi kun kumminkin hakeekin juuri sitä että syyttelet itseäsi ja hermostut takiaan jne.. ÄLÄ näytä tunteitasi enempää anopille.

Piintyneenä keittiöpsykolokina sanoisin että anoppisi kuulostaa itse sairastavan masennusta. Saattaa olla negatiivisestä ja pessimistisestä luonteenpiirteestä johtuvaa, vuosikymmenien aikana kehittynyttä. Hän ei halua omaa mielenlaatuaan nähdä eikä tunnustaa mutta kaiken muun kertomasi lisäksi esim. "kuolemis"- yms "sairaus" -hekumoinnit kielivät jotain hänen psyykeestään.

Uusia käänteitä tapahtunut: Yritin selvittää välejä anopin ja kälyn kanssa, jotta voitaisiin häissä olla väleissä. Siitä alkoikin sitten rikosilmoituksilla uhkailu, olen kuulemma uhkaillut heitä ja tahrinut maineen. loukannut kunniaa yms, kun olen sanonut miten asiat olen kokenut. Niin siinä nyt sitten kävi että ne akat saivat koko mieheni suvun minua ja miestäni vastaan. Appiukonkin he käänsivät minua vastaan. Onneksi minulla on heidän uhkailuviestinsä tallessa, on siis todistusaineistoa. Häät pidetään kuitenkin, miehen perhettä ei kutsuta, niiin paljon he ovat meitä loukanneet. Hiljalleen pääsen tästä jaloilleni mutta edelleen pelkään joka ilta, että mitä ne sairaat ihmiset seuraavaksi keksivät.

Älä lannistu tilanteesta!
Anoppisi on aivan varmasti sekaisin päästään, hänen toimintansa on jo törkeällä mallilla. Teet ihan oikein, kun et pyydä heitä häihin, eivät tuollaiset moukat ole edes ansainneet siellä paikkaa. Häät ovat ainutlaatuinen tilaisuus elämässä, ja se, joka ei niitä osaa arvostaa, pysyköön poissa.
Miehesikin on ilmeisesti siis saanut perheensä vihat niskaansa? Olette onnekkaita, kun teillä on noin upea suhde eikä sitä voi mitkään tekijät horjuuttaa.
Anna anopin jäkättää, hän tässä tekee itsestään narrin. Sinun ei ole mikään pakko olla tekemisissä heidän kanssaan, ei edes muodollisesti jollet halua.
Ja tuo rikosilmoituksella uhkailu voidaan kääntää niinkin, että sinä voit nostaa heitä vastaan syytteen laittomasta uhkauksesta. Anopilla ei ole myöskään oikeuttta puhua pahaa sinusta miehellesi, kunnianloukkauksestakin voi saada syytteen.
Toivottavasti teille tulee ihanat häät, älkää missään nimessä antako kenenkään kääkän pilata ainutlaatuista tapahtumaa, se on heidän oma menetyksensä kun käyttäytyvät typerästi.
Voimia ja kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi!

No etkö nyt sitä tiedä, että tyttäret PÄÄSEE naimisiin, joten vävy on ihana, mutta pojat JOUTUVAT naimisiin, joten miniä on korkeintaan siedettävä.

Suosittelen ihan tosissaan että unohdat parhaasi mukaan koko miehen suvun nyt ja tässä. Ettet enää pidä kiinni ajatuksista heitä kohtaan vaan annat yksinkertaisesti paskan olla.. Eivät he siitä muutu eikä tuosta varmaan tule seuraamaan enää mitään hyvää tai parempaa vähään aikaan. Odottele kunnes anoppisi älyää itse millainen idiootti on ollut ja miten pilaa välinsä omaan lapseensakin siinä sivussa. Ei viisasta eikä fiksua.

Komppaan edellistä, eivät ansaitse kutsua häihin. Eivätkä mitään muutakaan yhteydenottoa. Pidä yhteydet kokonaan poikki nyt!

Kiitos ihanista viesteistänne! Ne tuovat mulle paljon voimaa. En enää koskaan aio olla niiden ihmisten kanssa tekemisisssä, niin pahasti he ovat mua loukanneet. Onneksi mulla ihana mies ja meillä on rakkautta molemmin puolin. Vaan siltikin vituttaa tää ihmisten kaksinaamaisuus: Appiukko soitti miehelleni tässä yksi ilta ja ihmetteli kun kutsua ei kuulu. No kerrottiin sitten että juhlitaan kavereiden kesken, josta hän loukkaantui muttei sanonut mitään. Oikein oksettaa tuo kaksinaamaisuus ja tekopyhyys, kestitys ois siis kelvannut. Ällöttää tuommoset ihmiset jotka vaan poimii rusinat pullasta ja kermat päältä ja sotkut siivotetaan muilla. Hyi helvetti!

Hyvä pitää olla aina ensin itselleen, niin sitten jaksaa olla sellainen muille..no ainakin siedettävä. Hyvä ratkaisu on, ja hengitä vaan rauhassa ilman appiväen painostusta ;))

Mukavia ja poutapilvisiä päiviä hääpäivään, iloitse nyt!

Miten tänä päivänä asiat sujuu?
Ja miten häänne sujuivat?

Et pidä viestistäni. Jokainen äiti toivoo lapselleen hyvää elämää. Niin minäkin. En tiedä miten olisin suhtautunut jos jälkikasvu olisi valinnut puolisokseen keskivaikeaa masennusta potevan kumppanin.
Vaikka jokainen miten vakuutaa täälläkin ettei sellainen asia vaikuta puhuu lööperiä.
Totta ihmeessä vaikuttaa.
Minulla olisi mennyt jonkun aikaa sulattaa tietoa ja olisin ollut varmasti erittäin jäykkä ensialkuun lapseni valitsemaa puolisoa kohtaan, ihan siitäkin syystä etten tietäisi oikein miten käyttäytyä ja mitä puhua. Sairauskin kieltämättä pelottaa.
Entä jos alkaa lapsia tulemaan , niin mites sitten kun usein synnytyksen seurauksena on masennusta, niin paheneeko sairaus jne.
Sairaudelleen ei kukaan mitään voi

Me anopitkin ollaan vain ihmisiä

EI OLE VASTAVIAKOKEMUKSIA

Joo, on se ihan hirveetä, niin kyllä minä sanon että ei pitäisi ikinä, alleviivaan ikinä.
Joo niin ei kukaan kuuntele ei. Se vaan on hirveetä, niin kokemuksia on vaan ollaan sitten ettei olisikaan sanottu sitä.