AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!
 /   /  /  / Minkä ikäisenä saitte iltatähden ?

Minkä ikäisenä saitte iltatähden ?

59 Vastausta 204 Lukukertaa
Minä olin 40-vuotias.
minä aloitin ehkä vähän myöhään ja lopetin sitten aikaisin :D

26v. 7kk vuotta ja 30 vuotta.
Iltatähdet pitäisi kieltää lailla!!
Se on itsekkäin teko mitä tiedän. Naiset vain haluavat siirtää vaihdevuosiaan mukamas ja luulevat että se nuorentaa ym. Se on lapselle todella ahdistavaa. Ajattelevatko naiset lainkaan lapsen kannalta? Kannattaisi ajatella. Äitini oli melkein 44 v. kun sai minut ja muistan elävästi kuinka olin ahdistunut ja itkin itsekseni kun pelkäsin jatkuvasti että jään äidittömäksi jos äiti kuolee kun hän sairasteli usein. Joskus menin yöllä katsomaan että elääkö äiti vielä ja herätin hänet varmistaakseni että on elossa. Tajusin myös että saan pitää vanhempani huomattavasti vähemmän aikaa kuin muut vanhemmat sisarukseni ja olin siitä heille jatkuvasti kateelli9nen ja katkera. Ei ole mitenkään hyvä asia lapsen psyyken kannalta.
Loppujenlopuksi äiti eli kuitenkin 84-vuotiaaksi.
Äitini oli 36-vuotias syntyessäni ja jälkeeni syntyi vielä 2 sisarusta. Kun pikkusisko syntyi, äiti oli hyvin sairas ja kauan poissa kotoa. Kaipasin häntä, mutta samalla minulle valkeni, että ihminen kuolee joskus. Sisäistin asian ja tuo ensimmäinen suuri suruni on myöhemmin auttanut muista suruista selviämistä. Meillä oli paljon sairautta, mutta mitään katkeruutta ei ollut. Eihän kukaan voi ennalta tietää kuinka kauan äiti elää. Oletko ollut äitiäsi viisaampi? Minun äitini auttoi minut eämänkokemuksellaan ja viisaudellaan hyvän elämän alkuun. Hän kuoli 75-vuotiaana, jolloin olin 39 vuotias. En koskaan olettanut, että äitini hoitaisi lapsiani. Niin ei tehnyt mummonikaan lapsenlapsilleen.
Hankin ensimmäisen lapseni 23-vuotiaana, melkein olin 24 -vuotias ja toisen lapseni sain 30-vuotiaana, melkein 31-vuotiaana. Ensimmäinen lapsi oli ylivilkas ja siksi hyvin haastava hoidettava. Siksi olin onnellinen että olin niin nuori ja jaksoin hoitaa hyvin hänet.
Minunkaan äitini ei hoitanut koskaan lapsiani koska, ei tullut mieleenikään pyytää sydänsairasta ihmistä lapsenvahdiksi. Lapsissa on nuorillakin ihan tarpeeksi työtä saatikka sitten sairailla isovanhemmilla.
Mummoni sai nuorimmaisensa lähes 50-vuotiaana. Itse hölmöyksissäni pistätin "putket" tukkoon 42-vuotiaana kun olin ihan varma että en enää lisää lapsia halua. Kuinka ollakaan, tapasin elämäni miehen vuoden-pari sen jälkeen. Sellaisen, jonka kanssa olisin ihan oikeasti halunnut lapsen...

Mitenkäs sitä sanotaankaan: Turha on rypistellä... jne.
Eipä ole aamu-, saati iltatähteä, eikä haittaa ollenkaan.
Meidän miesten ei ole taloudellista selvittää asiaa.
Me miehet elämme vain pelossa, tässä asiassa.
Ja vanhojen miesten, vanhojen partnereiden jälkeläisistä en usko tulevan älykkäitä Miss Maailmoja, joilta riittää faijalle jokunen satatonninen, siis Euroissa.
Eiköhän niistä tule Geenivammainen hoidokki.
H.
Pelottelet vanhojen vanhempien lasten vammaisuudella, myös nuoremmille syntyy vammaisia lapsia eikä kaikkia saada karsittua edes tutkimuksilla.
Vaikka niin toivotkin.

Aloittajalle vastaan, että synnytin nuorimmaiseni 31 vuotiaana, olisin kyllä halunnut vielä iltatähdenkin.
En koskaan kirjoita tietämättä mistä kirjoitan.
Vanhojen vanhempien riski saada vammainen lapsi kasvaa, tutkimuksien mukaan.
Kommenttini ei koskenut ketään erityisesti.
H.
En uskonutkaan, että kommenttisi koski ketään erityisesti, hyvä kun varoitit vaaroista, osaavat vaaritkin varoa.
Vaareja saa ja pitääkin varoitella.
Mutta pitäisin parempana että niistä tehtäisiin oma hupi-ketju.
Tämä ei ole oikein naurettava.
H.
Ei ole, enkä ole nauranut yhtään.
Vammaisen lapsen saaminen ei ole naurun asia, nuorena eikä vanhana.
Luulen kyllä useimpien tietävän sen, että riski siihen kasvaa ikääntymisen myötä.
Nautitko rääpimisestä toisille vaikeissa asioissa?

Mitä naurettavaa on vammaisuudessa/sairaudessa, saanko kysyä?

Tee sinä hupi-ketjusi, äläkä jatkusti kuljeskele toisten perässä nalkuttamassa.
En minä räävi kenellekään.
Kaikki mistä kiorjoitin on luettavissa uutisista.
En minä niitä päästäni keksi.
Ikä on uhka.
H.
:)) voi Sinua, sulta se lähtee..:)
En ole vielä saanut iltatähteä .. :(

Tarttis kai hakea nainen joka sen tekis.

Tosin tämä nykyinen olotila on aika hyvä, ei ole ketään joka ruoskisi ja rutisisi. Sen kun vaan on ja ihmettelee maailman menoa

Niin, kolme lapsenlasta on jo tosin sille esikoiselle. Et siinä suhteessa on ollut paree kun äitinsä.
En oikeastaan ole saanut iltatähteä, mutta kuopuksen nelikymppisenä. Olin paremmassa vireessä kuin monet minua 20 vuotta nuoremmat. Lääkäri ei puhunut mitään riskisynnyttämisestä eikä minua lähetetty varmuuden vuoksi naistenklinikalle.
Joka asiassa, super muori
Jospa käyttäisit vuosilukuakin välillä nikkinäsi, olisi vaihtelua. Mitä Sinä tosiasioita=faktoja nälvit? Kerro jotain omasta elämästäsi tai vaikka mielikuvitusmaailmastasi ellei mitään oikeaa ole tapahtunut.
Kätilö, lyhyt nainen, huusi minulle synnyspöydällä; teillä on niin pitkät jalat etten näe mitään!
Tämä on totta.
Revi siitä!
Oisit huutanut takaisin, juokse, juokse, jalat loppuu.
Olin 25 ja 28 vuotias, kun synnytin lapset. Mutta muistan synnytysosastolla työskennellessäni, että vanhin monisynnyttäjä oli 46 ja vanhin ensisynnyttäjä 42, jotka kohdalleni sattuivat.
Mieheni, ainokaisensa, anoppini sai 43-vuotiaana.
Eipä tuo menoa haitannut.

Mikä on liian vanha, Jos se on sinun mielestäsi, ei ole välttämättä muiden.
En saanut iltatähteä, halusin kyllä kovin.
Viimeinen , nykyisen miehen kanssa päättyi keskenmenoon...tiesimme että poika olisi ollut. Siihen loppui yritykset, ikääkin jo liki 40v.
Olin suruisa pitkään, ja joskus lasken mielessäni et hän olisi nyt sen ja sen ikäinen.
Eiköhän tenavia ole aivan tarpeeksi . Yhtään mallia ei puutu joten lisääminen
on edesvastuutonta . Elävä lelu vanhalle pariskunnalle = ?????
Luetko sinä kenekään vastauksia/kirjoituksia? olet todella tyly, itselläsi ei taida olla ainoatakaan, niin hapan oli kirjoituksesi! Säälin sinua!
Ilta TÄHDE . Miltä nuoresta tuntuu kun vanhemmat ovat ikälöppuja ?
Eiköhän tuo ole useinmiten ulkopuolisten ällistelyä ja päänsärkyä, kuin rakastavien vanhempien, ja heidän lapsensa.
Yritä ymmärtää, että kaikki eivät elä elämäänsä lukujärjestyksen sanelemien aikamääreiden mukaan.
Omat lapseni ovat aina olleet ylpeitä vanhemmistaan. Biologinen ikä ei takaa nuorekkuutta ja jaksamista. Lapsillani oli kavereita, jotka eivät antaneet kyyditä itseään koulun pihalle asti, häpesivät vanhempiaan, vaikka nämä olivat meitä huomattavasti nuorempia. Meillä oli myös usein lasten kavereita käymässä ja käyvät vieläkin joskus luonani.
36vuotiaana
Ihanalle itätuuli iltatähdelleni tuli ikää joulun aikaan 21-vuotta ; ) Etelätuuli esikoiseni on nyt 27-vuotias.

Peterin komia iltatähti, täytti jouluna 17-vuotta ja esikoistyttö helmikuussa 50-vuotta ; )

Anteeksi, ei ollut tarkoitus pistää paremmaksi, mutta kun asiat on näin ihanasti.
Enpä tiedä, jospa se aamun autuus ja illan ihanuus pian syntyisi.
Niinhän tuo viennättää.
Ja vastahan 6-kymppinen lähestyy.

Kahtotaan ja kuunnellaan, jos ei muuta, niin kevättä :))

.
Usot sie ystäväni jos nyt sais valita niin ei yhtään lasta olis mulla.
Monien kärsimykset olis mitätöity jos olis ollu kunnon kristallipallo.
Usonhan mie, mutta uson myös sen, että rakkaimpia maan päällä ovat sinulle.
Joskus oli olevinaan suurikin puute, kun kaikilla muilla, ja meillä ei.
Tavan vuoksi, kai.

Nyt vain vanhana sanon, että helpompi on ollut sen suhteen oma elämämme.
Ja, ihan kyllä tuntuu myös siltä, että pakko kai tuolla yläilmoissa on asua jonkun pitkätukkaisen, valkopäisen papan, joka tietää, mikä kellekin on parasta.
On ollut koettelemuksia ihan kaksistaankin, ei onneksi parisuhteessamme.
Olipa aikaa huolehtia vanhempiemme viimeisistä vuosista, meillä, kahdestaan, ainoitahan olemme.

.
Tähtösilleni olen sanonut, että on heidän oma asiansa tuo lapsijuttu. En haikaile mummoksi. Kun tähän ikään on elänyt, on nähnyt yhtä sun toista. Juuri sain puhelinsoiton, 90-vuotias ystävättäreni ilmoitti, että hänen lapsenlapsensa on turvassa, on Osakassa Japanissa. Huolta riittää noista tähtösistä.
Joku aika sitten kirjoitit että tuo ystäväsi on kuollut.
Mikäs seuranta tämä nyt on? Mulla on useampia ystävättäriä, eri ikäisiä. Näistä vanhimmista toinen kuoli lähes 90-kymppisenä. Toinen on jo täyttänyt 90 ja voi olosuhteisiin nähden hyvin. Muuten yks vinkki vaan: vielä tässäkin iässä voi alkaa elää omaa elämää. Vaikka kirjoittamalla romaanin.
Tuntuu aika uskomattomalta tuo kirjoituksesi.
Mutta annan kaiken tukeni mielipiteellesi.

Itse olisin maailman yksinäisin ihminen ilman iltatähteä.
Tapaamme kerran kuukaudessa,pitkän etäisyyden takia.
On mahtavaa seurata hänen aikuistumistaan ja
opiskelujen etenemistä.

Tämä on eronneen,yksinasuvan ihmisen kirjoitus.
Aloitin vasta 30:senä ja iltatähti 37 vuotiaana ja hän on kolmas sisarusparvesta. Olipahan mennyt jo ohi lentämisenä hinku, eli ei tehnyt enää mieli ns. bilettämään, kun olin aikanani juossut juoksuni. Ei tarvinnut kiukutella, kun ei pääse minnekkään, kun aina pitää lapsenvahti löytää. Se hyvä puoli täässä on, ettei ihan kesken juoksuiän lataa itsiään perheen äidiksi.
Tuon ikäisenä sain esikoiseni. Olin ihan mielelläni kotona illat lasten kanssa ja sitten vein heitä harrastuksiin. Paljon useammin kuin nuoremmat vanhemmat, vaikka minulla oli vaativa työ ja usein yksin kotona. Olin ehtinyt seikkailla tarpeeksi ja nautin noista puuhailuista. Jaksoin valvoa, joskus nukuin vain 4 tuntia yössä. Olin pitänyt huolta kunnostani. Ei elämä kuljettele meitä samoja polkuja. Jotkut päivittelivät, kun nelikymppiset äidit lasten vartuttua alkoivat opiskella. Joillakuilla elämä on mennyt niin, tarinoita on monia, kaikki yhtä oikeutettuja.
Woihan witsi, on mukava lukea ihmisen kirjoituksia,
Ihmisen, joka ymmärtää myös muita.
Ei ole itseihminen, ainoa oikea päällä maan.
26- vuotiaana.
Ehdin täyttää 18 juuri ennen kuin esikoinen syntyi. Iltatähden ilmestyessä maailmaan olin 27.
Tunsin itseni silloin vanhaksi synnyttäjäksi. Synnytyslaitoksella kaikki olivat minua nuorempia.

Nuoruus ja juoksut loppuivat esikoisen myötä. Ei siihen maailman aikaan naimisissa olevat äidit juosseet illalla missään, eityisesti pienellä paikkakunnalla olivat kaikkien silmätikkuna.

Opiskelut aloitin uudelleen nelikymppisenä työn oheella. Ehdin nauttia siitäkin vuosia, myös muista harrastuksista. Lapsenlapsia on siunaantunut kuusi kpl. Paljon ehtii kun ajiossa aloittaa. Elämä on ollut rikasta, ei niin aineellisesti, mutta muuten.
Mulla nuoruus kului opiskelun ja omaishoidon merkeissä. Melkein kaikki vapaa-ajat vietin lapsuuskodissani äitini tukena. Hän sairasteli itsekin, mutta hoiti samalla halvaantunutta isääni ja vaikeasti kehitysvammaista sisartani. Ehkä nämä kokemukset saivat minut ajattelemaan parisuhdetta ja lapsia vakavammin kuin moni muu. Ehkä kaikki ei sujuisikaan niin hyvin? Nyt vanhempana minun ei ole tarvinnut olla omaishoitaja, mieheni kuoli hyväkuntoisena onnettomuudessa.Lapseni ovat terveitä ja tulevat omillaan toimeen. Suuren surun jälkeen on vipinää- melkein enemmän kuin nuorena Tosin nuo nuoruusajan jutut kulkevat mukana. Olen sisareni edunvalvoja ja vuositilitykset on tehtävä maaliskuussa.
Olenko ilta tähti, kun isäni oli 49 ja äiti 28 syntyessäni. Kuopus ainakin olen. Vastaisitteko oi, te kaikkitietävät, kun itseäni kysymys askarruttaa.
Mielestäni et ole iltatähti. Sinun olisi pitänyt syntyä uutena sarjana vanhempiesi perheeseen eli noin 10 v myöhemmin.
Niin, isällä oli uusi sarja. Olisiko ehtoopuolen tähti sitten. Joku tähtihän haluaisin olla.
Olisitko sitten "isin iltatähti" ellei ole vielä nuorempia isälläsi? Tai tähtönen noin vaan sen täsmentämättä.
Kiitos ehdotuksista, hyviä olivat. Olin isän viimeinen sillä saralla...
Ehdottomasti olet tähtönen. Paljon suurempi TÄHTI viisikymppiselle isällesi kuin jotkut idolstähdet kenellekään koskaan. Ja äidillesikin varmasti suuri ilo, varsinkin jos olet hänen ainoansa...?
Et ole. Et ainakaan minun mielestäni. Näen sh. alan ammattilaisena, että iltatähti on, jos ikäeroa edelliseen lapseen on paljon ja äiti liki 40 tai yli.

Nykyään yhä useampi saa esikoisensa vasta noin 30v ja omassa suvussa moni saanut esikoisensa 35v - 38v. Äidiksi voi tulla tiettyyn ikään saakka, biologia määrää ( onneakin tarvitaan usein mitä enemmän ikää) mutta isäksi tulolle ei ole biologista estettä.
Niin ja ennen , jos nainen oli yli 25, häntä sanottiin vanhaksi ensisynnyttäjäksi.
Olen saanut ensimmäisen lapseni ollessani vajaa 26v ja toisen ollessani vajaa 28v.

Eka syntyi 70-luvun puolenvälin jälkeen ja sain usein kuulla neuvolassa olevani vanha ensisynnyttäjä.
Gynekologini heitti moiset ajatukset romukoppaan, vaikka olin 37-vuotias ensisynnyttäjä. Yksilöllisiä ovat nämäkin jutut. Kuulin tapauksesta, jossa kolmekymppinen alkoi vihdoin viimein odottaa lasta ja hän oli ikionnellinen- gynekologi suositteli aborttia?
Minulla ei ole iltatähteä eikä ns. kakkossarjaakaan. Sain nuorimmaiseni 34-vuotiaana. Enkä ole iltatähti itsekään. Ehkä nuorin sisaruksemme on, ikäeroa edelliseen on lähemmä 10 vuotta ja äiti hänet saadessaan yli nelikymppinen.
Siinä esimerkki iltatähdestä

a) äiti yli 40-vuotias
b) ikäero edelliseen lapseen 10-vuotta.
minullapa oli ikä ero 20v 3 lasta nuoruudessa ja kohtasin suuren rakkauden tekasin vielä pojan 46v Onneksi kaikki terveitänyt ole niin vanha,mut laskekaa siitä ,poika on jo 26v.....sidzx
Oli 31 kun viimeisen sain, ja kun ekan niin 19 sta.
äitini *1918
esikoisensa *1939
kuopus *1964

oli sen jälkeen vielä raskaana 1965, muuta meni aborttiin ja "mummuleikkaukseen"
 /   /  /  / Minkä ikäisenä saitte iltatähden ?

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta