Sitä & Tätä.

Nyt on ainakin tämän rodun (parson russeli) käytös avautunut monessa asiassa. Ajattelin hieman avautua kun oli puhetta talvella näiden pienten koirien käytöksessä. Meinasin pahasti mennä "vipuun" näiden kanssa.
Näitä "kuumakalleja" on loppujenlopuksi helppo käsitellä ja ohjata, kun osaa huomioida oikeissa kohdissa, näitä käytöksen eripiirteitä.

Laitan hieman jossain vaiheessa tänne jotain, mitä huomioita käytöksessä on tehty. Ne yllätti ainakin minut pahan kerran.

Taas on opittu ja saanut paljon hyvää kokemusta uusista kv. veijareista. Kaksi samaa rotua ja täysin eri luontoisia ja tyyppisiä. Rodun omaiset jutskat käytöksessä on aika samoja. (keskenään) Muu käytös on aika mielenkiintoista erillaisuudessaan.

Toinen nauttii silminnähden luonnosta ja on oikea "luonnonlapsi", Toinen on taas todellinen vastakohta ja työmyyrä. Se tekee ulkonaolon ja niiden seuraamisen mielenkiintoiseksi.

Viime viikolla oltiin avohakkuualueella esine etsintää tekemässä ja toinen hienohelma vain istui kannolla ja nautti maisemista. Minä opettelin uusia koiria Mukava viikko.

Näitä kv.koiria on minulla ollut arviolta n.30. Kuka minkäkin aikaa. Silti vaikka koira olisi ollut vaikka viikon, niin sillä on ollut osansa muistoissa. Aika ei ole ollut se mikä tekee koirasta mieleenpainuvan. Vietin aikaa erään skp (skidi) kolme viikkoa meidän mökillä (v.09) ja se oli yksi upeimmista kokemuksista.
Siitä ei ikävä kyllä tullut meille koiraa. Silti muistan sitä vieläkin lämmöllä.

Vaikeaksi asiat tekee, kun jotain ikävää tapahtuu. Nyt tapahtui.
Voiko huonompaa tuuria olla, kun kyy puree kumpaakin koiraa. Oltiin lenkillä kun tultiin kohtaan, missä oli 5 käärmettä. Itse menin sivuun ja yritin ottaa koirat myös, mutta toinen pisti nuorempaa kuonoon ja kaksi vanhempaa. Mahaan ja kaulaan. Tiedän. Elämä on, mutta vetää hilajiseksi, kun ei olikein voi enää kun odottaa. Piinaavia minuutteja, miettiä ja vain katsoa -odottaa.

Elän kuitenkin periaateideni mukaisesti. En väistele tai jarruta. Jos tulee kohdalleen niin sitten tulee. Eletään tilanne aina kerrallaan.
Silti täytyy sanoa, että helpommallakin pääsisi. (menetykset) Nämä kuitenkin ainakin minua "kuluttaa".

Laiton tälläisen reippaan tarinan näin aluksi, kun pitää saada ajatukset pidettyä "läjässä" ..

En tiedä mikä on käärme tilanne muualla suomessa, mutta itä-uudellamaalla riittää käärmeitä tänä vuonna. Tänä keväänä olen nähnyt jo n.15kpl.

Ei kannata kuitenkaan niiden antaa liikkumista estää. Saappaat jalkaan ja luffe seurantaan. Koirasta huomaa helposti, jos se käärmeen näkee.
Se tuijottaa maata ja mittaa katseella näkyä. Kokemuksesta voi sanoa, että kun koira huomaa käärmeen aikaa on reagoida n.5-10s. ennen kuin se pistää kuononsa siihen. Se yleensä riittää saada koira pois "kohteesta".
Minä myöhastyin, vaikka koirat on yleensä seurannassa kokoajan.

Eikä käärmeenpisto isollekoiralle isojuttu ole, jos ei pistä kurkkuuun tai nokkaan. Maalla meidän vanhusten plutoja on pistetty pitkin kesää ja hengissä on ilman lääkityksiä. Nämä kaksi pirpanaa vain on jo niin iäkkäitä, että vaikka itse pistoksesta selviäisi, niin munuaisten menetys tai vahingoitumunen on se suurin vaara. Tämän toteamiseen voi mennä kaksikin viikkoa. Lasbrassa saadaan varmuus.

Pistä kyypakkaus varalle taskuun,tai jonkun kortisooni pillerit. .

Siirränkin sen aamullisen kiukutelun jatkon sieltä "arkipäivää ketjusta" tänne ,koska tässä saa marista mistä tykkää.Sanoit siellä että on kaksi vaihtoehtoa,niin tosiaan on ja itse olen sitä mieltä että katsotaan raskaamman jälkeen vaikka Lummelampi blogissaan selvittääkin kuinka koko Suomen kasvattajat saa ulkomailla huonon maineen,saakoon.Voihan jostain muustakin rodusta pöllähtää sama tilanne esille mutta yhtä jyrkkä tuomio kaikille.Itse en ole kyseisen rodun kasvattaja ,kateudesta hyvää kasvattajaa kohtaan ei ole kyse,vaan siitä voiko enään mihinkään luottaa?.Vahinkotkin annan anteeksi,ellei niitä valheilla koiteta peitellä siinä riittää jatkossa selvittämistä

Kyytabletti on aika haastava annettava ja kortisooni on turhanpäiväinen.
(vanha ja turhaksi todettu juttu) Se rasittaa vain kroppaa.
Kyypiltus onnistuu vain kun ottaa alaleuasta kiinni ja siitä sormella kielen taakse.
Muuten menee sori silpuksi.

Rehellisesti sanoen en ole lukenut kuin pienen jutun tuosta kurasta.
Laita tärkeimmästä ytimestä linki ja pieni alustus.

Villiksi käy näköjään meininki täälläkin, kun itsensä jollekin alustalle kohottanut keskustelija aloittaa monologinsa siitä miten niitä koiria pitää kasvattaa. Hohhoijaaa teitä kaikkitietäviä. Kaikkea te keksittekin. Jos on oikein täydellinen olo, niin suosittelen perustamaan oman foorumin, jolla ei saa esittää mielipiteitään muut kuin minä itse ja 3 minun kaveriani.

No huh. Mistä moinen purkaus? Ketä on kielletty keskustelemasta ja mistä. No hyvää huomenta vaan sinullekkin.

Liekö tsägää mutta mun koiria ei ole pistetty vielä kertaakaan, kop kop (Itä-Helsinki), vaikka metsissä liikutaankin. Ehkä täällä ihmisten ilmoilla on vähemmän käärmeisiä, vaikka kyllä niitä täälläkin on. Mietin tuota kyytablettia että mitenköhän sen saisi luonnossa annettua jos tulisi tarvetta, kun matolääkityskin on niin helvetin vaikeaa. Juuri madotin koirat Axilurilla. Yritin piilottaa tabut nakinpalasen sisään mutta molemmat koirat osaavat hienosti jyrsiä nakin ympäriltä ja sylkäistä tabun matolle. Sama juttu kun käytin maksamakkaraa. Lopputulemana työnsin raásti tabun kurkkuun ja pitelin leuasta kiinni kunnes koira nielaisi. Ja sitten mökötettiin kun isäntä kohteli noin karusti :-) Mutta miten koira yleensä reagoi kyyn puremaan? Panikoiko? Meneekö veltoksi vai mitä? Osaako niellä? Eli miten sen tabun saa naamaan siinä tilanteessa? Kuinka kiire sillä on?

"Keväisessä luonnossa ulkoillessa koiran turkkiin tarttuu toisinaan muutakin kuin hiekkaa ja lehtiä - pahimmassa tapauksessa jopa loisia.

Yleisimmät ulkoloiset ovat täit ja väiveet, mutta keväällä riesana voivat olla etenkin punkit ja kirput.

Eivätkä kutsumattomat vieraat suinkaan ole vain koiran riesa - ne saattavat helposti tarttua myös ihmiseen esimerkiksi samoissa lakanoissa nukuttaessa.

Iltalehden haastattelemia koiranomistajia tämä ei kuitenkaan juuri huoleta."

Koko juttu. http://www.iltalehti.fi/perhe/2011051013686437_pr.shtml

Pentuna kun temuttiin maalla koirien, kissojen, lehmien, hevosten kanssa niin ei tälläiset asiat haitanneet lainkaan. Itselläni ei ole allergioita tai mitään yliherkkyyksiää. Ei myöskään jo aikuisilla lapsilla (2) eikä lapsenlapsella.
Koirat oli maalla osin ulkokoiria jne. Koskaan ei ole ollut minkään laista kirppu tai muuta ongelmaa. Ehkä juuri siksi.

Näiden pirpanoiden on kerran päivässä pakko päästä nuolemaan naama. Se tuntuu olevan tärkeä riitti heille. Ei saa rauhaa, jos ei suostu.
Hetki on oikeasti sietämätön. Hengitys on hirvittävän hajuinen varsinkin tuolla vanhemmalla. Välillä kakoo, mutta pitää "uhrautua".
Seuraavalla ell.reissulla tutkitaan hampaa tarkemmin. Siihen asti on kestettävä. Silti ei pelota "gonanbarbaarininjabakteerit".

Ei kyllä hyvällä katso tätä rahastuksenmakuista "artikkelia", jossa pelotellaan ja "suositellaan" pesemään koira sillä ja tällä. Kokoajan jotain härpäkettä punkkeihin ja "diffelikaffeli" matoihin josta ei olla kuuna päivänä tiedetty.

Se on kuitenkin varmaa, että näitä "duodaukookii" matoja ja bakteereja on ollut iät ajat. Ei ole koiran pito halpaa, jos ei käytä maalaisjärkeä.
Bakteerikammoiselle voi ostaa erikseen pelkän koirakuvakirjan.

"Näiden pirpanoiden on kerran päivässä pakko päästä nuolemaan naama."

Meillä ei aamu lähde käyntiin ilman joka aamuista suukottelutuokiota. 30kg koiraa makaa vatsani päällä ja lipoo huuliani.

Siihen liittyen mietinkin, että tarttuukohan koiran vatsatauti ihmiseen... koiralla oli vatsa sekaisin toissapäivänä, emännällä eilen... ilmeisesti kyllä.

Meillä tuo riitti ajoittuu iltaruoan jälkeiseen aikaan, kun päivä on muuten pulkassa. Siinä on sellaista hoiva meininkiä. Kädet ja naama 15min.kiitos. Sitten rapsutellaan takaisin. Aika rasittavaa välillä ja vaikea keskeytettävä.
Aina sama kaava. Menen illala sohvalle teeveetä katsomaan ja sitten alkaa.
Kerran estelit (useasti) ja tämä toinen mökötti koko illan. Ihme veijareita.

Minulle ei kyllä ole koskaan tarttunut esim.vatsatauti tai mikään muukaan. En tiedä mahtaako olla edes samaa bakteerikantaa. Nyt on taas ollut äkisti niin lämmin, että se nesteytys pitää toimia. Siinä ei paljon tarvitse jäädä jälkeen, kun pakki on sekaisin.

Jaaha ja nyt ostamaan raakamaitoa...jami!

"Kastrointi ei tee kiltiksi

Vastoin luuloja kastroitu koira räyhää ja puree hanakammin kuin sukurauhasensa säilyttänyt lajitoveri. Kanadalaisen kyselytutkimuksen mukaan agressiivisuus oli yli puolet yleisempää kastroiduilla lemmikeillä. Ilmiö koskee kaikenikäisiä koiria.

Norma Guy työtovereineen haastatteli 3 000:tta koiranomistajaa eläinlääkärin vastaanotolla. Tutkijoilla ei ollut tarkkaa tietoa siitä, miten ärhäköitä karvaturrit olivat olleet ennen leikkausta. Kastrointi ei heidän mukaansa kuitenkaan ole paras hoito räyhälle rakille. New Scientistin uutisoiman tutkimuksen julkaisi Applied Animal Behavior -lehti"

Kannattaa pohtia.

"Koira ja lapsi eivät usko silmiään
Koirien ja pikkulasten ajattelussa on yhteisiä piirteitä, joita ei ole susilla.
Jean Piaget'n klassikkokokeessa kymmenkuinen lapsi näkee, kuinka lelu laitetaan kerta toisensa jälkeen laatikkoon A. Kun lelu sitten laitetaan laatikkoon B, lapsi etsii sitä edelleen A:sta, vaikka on nähnyt omin silmin, että se on nyt pantu toiseen paikkaan.

Uudessa Budapestin yliopiston ja Max Planck -instituutin koesarjassa koirat toimivat samalla tavalla. Ihmisten kasvattamat sudet sen sijaan etsivät esineen sieltä, minne näkivät ihmisen sen viimeksi laittaneen.
Tutkijat arvelivat, että koirille ja ihmislapsille koesarja oli sosiaalinen oppimistapahtuma.

Koirien ja ihmislasten välillä ilmeni sellainen ero, että lapsille ei ollut merkitystä vaikka piilottaja vaihtui. Koirilla ihmisen vaihtuminen nollasi oppimisen."

Jep. Sinänsä mielenkiintoinen asia. Koira "kysyy" katseellaan missä pallo?
pitää kädellä osoittaa maata (sisällä ennen uloslähtöä) sitten tapahtuu. Muuten napittaa vain silmiin.

Esineen etsintä näillä pirpanoilla luonnossa. Käytän kolmea - viittä kokokumipalloa (yleensä) niissä voi olla kiinni jotain tai ei.
(tämä siis a`la oma sovellus)

Laitan koiran kiinni (näköeste) ja menen etsittävälle alalle (n.50x50) keskelle. Siitä heittämällä satunaisiin suuntiin ja samaa jälkeä takaisin.
Lasken koiran irti. Käytän kahta käskyä. (Etsi ja hae) Etsi sanalla lähetän ja sen sanon hieman painokkaasti. Samoin tarvittaessa myös terävoitän tarvittaessa etsintää. Hae on houkuttelevammin/ kannustasvammin ilmaistu.
Rintama suunta aina etsittävää alan suuntaisesti ja käsi näytöllä tarvittaessa. (ei puhelimen.heh)

Aluksi opetin ensimmäisen löydön ja tuonnin jälkeen uudestaan hakua "huijausheitolla"
Tätä vain parikertaa niin oppi jo käskystä "uskomaan" että on lisä haettavia.
(uskomattoman nopeita oppimaan, kun on motivoitunut)

Tämä on mielestäni ihme asia. Jos olen tehnyt "huijauksen" ja pidän rintamasuunnan ja olen hiljaa. niin koira jatkaa etsintää. Jos taas ei löydy osoitan jompaa kumpaa kättä niin siiihen suuntaan menee. Tätä ei kuitenkaan ole mitenkään opetettu. Samoin koiralla ei ole mitään etsintää edes aijemmin tehty. (suunnan käsiohjaus)

Isompi pysyy alueella mennen siksakkia ja ohjauksessa vasen-oikea.

Tämä pieni taas tekee ensin lähes täyden ympyrän ja sen sisälle sitten tarkentamaan nopein suunnan muutoksin.Työskentely on muutenkin erillaista kuin ison koiran.

Mukava seurata asioita, etenkin kun on tuttunut isoihin koiriin. Etsinnässä (innokkuus ja tehokkuus)ainakin tämä rotu pieksii ison mennen tullen.
Kova into tehdä nykyisin kaikenlaista, mutta pirpanat ei oikein jaksa täysin pysyä tahdissa.

Oho! Johan rönsyili. Tarkoitus oli vain sanoa, että ihminen tekee tiedostamattaan tätä "käsiohjausta". Jotkut tehokkaammin jotkut vähemmän.
Se on hyvin tehokas visuaalinen apukeino koiralle käskyn ymmärtämiseen tai sisäistämiseen. (uuden tai vahvistettavan)

Jaa. Eikö saakkin aluksi katsoa suu ja silmät selällää tuollaista työskentelyä.
Tämä pirpana tekee aina tuon lenkin. Se jaottuu kolmeen sektoriin., josta se tarkastaa ulommat 2/3 ensin ja viimeiseksi sen mikä on minua lähempänä. Jos ei löydy niin "pika tsekkaus" uudestaan ja tarkennus. Oikeasti tosi kiinnostavaa.

Avohakkuu alueella, missä on eri voimakkaita tuoksuja, niin etsii kyllä tosi mallikkaasti (vähän niinkuin karvalakki rauniot) Kaunista ja ketterää liikehdintää ja perusteellista
Eniten ehkä miellyttää koiran totinen ilme. (sitoutuminen asiaan)
Homma tuntuu sillä hetkellä koirasta maailman tärkeimmältä.

Kerro miksi näitä pieniä ei oikeasti käytetä juuri missään? Käsittämätön asia.
Tällä työmoraalilla löytyisi vaikka mitä ja mistä vain. Mummosta marjasankoon..=}

"siinä mielessä,että oppii sitten hetkessä myös töppini"..joo nyt tiedän.
Talvella nostettiin kuntoa ja tasattiin tarmoa mm. lumihangessa.
Pulverilumi ja märkälumi erikseen. Heitin palloja hankeen. Aika ässä ajattelin kun pystyi kummassakin kelissa toimimaan. Hupi loppui lyhyeen kun koira oppi, että kannattaa poimia ensin pistojäljet, mitkä jää pallosta ja tulla omia jälkiä takaisin.

Se siitä kuntojumpasta. Katsoi rauhassa mihin pallo meni ja poimi jäljen perusteella sen pois. Samoin koira oppi nopeasti miten yleensä sijoitan esineet (esinekartta) Epäilin koiralta vilppiä, kun meni liian hyvin. Oli vain hetken hämillään kun laitoin kaikki yhdelle neliölle. Niin haltioissani olen ollut, että ihme että ketään ei ole nähnyt minua taputtamassa metsässä käsiä ja huutamassa: hyvä hyvä taputapu kiljahdusten saattelemana. Se olisi ollut varmaan piipaaaution paikka.

Näitten kanssa voi tehdä mitä tahansa. Kaikki ei aina tiedosta mikä helmi lattialla makaa, vaikka olisikin vain "sohvasesse".

Ai niin. Ei vanha uutta opi. Tämänkin aloitusikä oli 8v. Virtaa on kuin ankeriaassa.

Hyvin sä vedit. Varmasti "hihvaat" jos sanon että ei ole vaikea kouluttaa. Ei voi, kun motivointi on niin helppoa. Pitää siis pyrkiä tekemään "vaihtokauppaa". Se tekeminen on jo rakennettu ja ohjelmoitu pieniin. Pitää vain kaivaa se esille. Eikä ole edes vaikeaa. (juu on rotu erot) Jokaisella on kuitenkin ne heikkoudet johonkin. Se pitää hyödyntää.

"Sitten vaan ihmetellään,kun kuseskellaan sisälle,louskutetaan vastaantuleville ja käydään ihmettelemässä ihan ihkoja koilapsylokokejakin.."..näissä tilanteissa se jo näkyy...eli merkit ilmassa. Aikansa kun painetta kertyy, niin jossain se purkautuminen näkyy. Ikävin tapaus on sitten apaattinen. Vilkkaalle on vielä sentään jotain tehtävissä.
No tuo se psygologin? reissukin sitten jotain vaihtelua sesselle.

Nyt näyttää siltä että vahus selvisi pistosta. Tänään juoksi ja kirmas. ainoa huoli on sen munuaiset. Tänäänkin virtsa oli aika tummaa.
Mutta kukkuu ja voi muuten hyvin. Istuu kannolla ja miettii miten voisi kysiä viilata ja turkkikin on hieman takkuinen...(perus leidi)

Nyt piti olla "palloton" viikko ja heti sorruin, kun käveltiin voimalinjoilla.
Siinä sitten tuli mukava lepikko. Rinnekallio ja lepikko. Sekalaista n.2.5m korkeaa risua tai jotain. Pakko oli tilaisuuden tullen rikkoa "lepo viikkoa" ja kokeilla koiran toimivuutta lepikossa. Ei toiminut yhtään. Kerran haki ja toi onnistuneesti, mutta siinä se. Toisen kerran koira oli pihalla kuin se nykäsen tulpaton mopo.

Ilmeisesti maasto esti ilmahajun? Siistäköhän syystä koira oli ihan neuvoton.
Nyt ei kehäkäynti ja tarkennus toiminutkaan. Selkeästi näkyi että koira oli hukassa ja ihmeissään. Heitin sitten merkatun kepin ja silloin oli sivu tuuli. Koira painoi rankasti tuulen viemänä.

Isolla koiralla ei risukko paina mieltä. toimii eri tyylillä.

Jaa tänne on tullu tällänen ketju, usutan siis asiani tänne. Nyt ei ole mielestäni mitään varsinaista ongelmaa vaan kaipais vähän toisenlaista näkökulmaa tähän asiaan mitä täälläpäin asuvista saa. Elikkäs näin.

Oma kinttu oli tossa joku aika siinä kunnossa etten päässy koiran kanssa lepikkoon käpyttelemään joten vapaana liikkumiset oli hoidettava koirapuistossa. Oltiin siis siellä kaverini kanssa jolla on narttu koira, omani on uros. Alkuun meitä oli siinä isojen puolella vain me kaks ja meijän koirat (2). Pienten puolella, aidan toisella puolella oli kaks pientä koiraa omistajineen. Meijän koirat ei pienistä välittäny vaan remus keskenään.

Jonkun ajan päästä puistoon oli tulossa toinen uros ja omistaja pyöri hetken portin ulkopuolella koiransa kanssa. Tää mun vielä jossain tilanteissa kuriton rontti meni louskuttamaan leukojaan aidalle mistä menin sen hakemaan et toiset pääsee sisälle.

Sit kun se toinen uros tuli sisään puistoon, vaihtu meijän rontin elekieli tosi radikaalisti. Ryhti tippu välittömästi alas, niin tippu pää ja häntäkin. Normaalisti rontti siis kantaa itteensä aika "tiukassa ryhdissä" ja häntä korkeella (boksereilta peritty, rontti siis bokseri-rotikka koktail). Korvat suorastaan nuoli posken ja niskan linjaa ja se mikä tästä nyt sen ison keskustelun on täällä saanu aikaan on se et karvat nous niskasta ja pepusta pystyyn.

Rontti anto haistella ittensä oikeen mallikkaasti ja mun mielestä kerto eleillään oikeen selvästi et aikomukset "haastamiseen" on pitkällä nolla toleranssin alapuolella. Kun tutustumiset oli hoidettu oli meininkin puistossa oikeen lepposa.

No nyt nää pientenpuolella olleet koiranomistajat sit pyys mut siihen aidalle ja kysy koiran rotua, kerroin et on sekarotunen ja tarkensin mitä rotuja löytyy. Sit tää toinen nainen ilmotti ihan ykskantaan et miks oon vaarallisen koiran kanssa koirapuistossa, pitäähän ottaa huomioon mitä rotuja koirassa on ja se et miten se oli äsken karvatpystyssä. Samanen nainen ilmotti myös pitävän huolen siitä et lähitienoilla asuvat koiran omistajat kyllä hänen huolehtimana saa tietää et mulla on vaarallinen koira. Yritin selittää mitä siinä just oli tapahtunu jonka nainen sit toisen naisen komppaamana torppas vaan tokasulla et kyllä ne näki mitä äsken tapahtu.

Mun mielestä rontti kyllä selvästi osotti alemmuuttaan toiselle urokselle ja karvojen nouseminen ehkä epävärmuutta. Aikasemmin (eikä tapahtuneen jälkeen) ei ole koskaan ollu mitään ongelmaa, ei urosten eikä narttujen kanssa. Mielummin rontti väistää kun lähtee mihinkään kähinöihin mukaan. Ei siis koskaan oo ollu yhessäkään "välienselvittelyssä" mulla olo aikana. Rontti siis ollu mulla n. 5kk.

Sillon kun rontti tuli mulle, oli meno aika vallatonta. Oli mm. vetämistä ja remmiräyhää, nyt ei kumpaakaan. Yks missä on vielä työstämistä on pihassa ja tienviereen räyhäämään tulevat koirat. Sillon vielä meinaa olla loikkimista ja leukojen louskutusta, mut sekin on jo paremmalla mallilla.

Onko mulla siis "hullu ja vaarallinen koira" vai tulkitsinko ite tilanteen oikein? Ton sattuneen jälkeen vaan monet koirakot on kiertäny meijät kauempaa vaik mun mielestä siihen ei ole mitään tarvetta. Pari miestä (toisella bokseri ja toisella 2 sakemannia) jotka on nähny meitä ihan meijän alkutaipaleelta saakka on kyllä antanu "kiitosta" siitä miten paljon ollaan menty eteenpäin koirani kanssa ja miten on kiva kattoo miten koira muuttuu päivä päivältä vaan "fiksummaks" ja rauhallisemmaks.

R.I.P. klo:08:54 Ronja "ryöväri". Niin siinä kävi, että vanhemman koiran munuaiset petti. Lopetettiin tänään ell.toimesta.

Haikea ja kova paikka. Ei näihin asioihin koskaan totu, mutta näiden kanssa tätyy oppia elämään.

Otan osan ikävästäsi !
Oliko se suora seuraus kyyn puremasta,vai oliko muita sairauksia aikaisemmin

Nyt mun tuli surku tyttöäkin kun ajattelen kuinka se on äitiä vailla

Ei ollut aikaisempaa kremppaa. Munuaiset petti kyynmyrkyn seurauksena.
En saanut nesteytettyä sitä riittävästi. Lakkasi jo 1,5vrk sitten syömästä ja juomasta. Munuaisvauriot on vanhan koiran vitsaus, jos kyy puree.

"Nyt mun tuli surku tyttöäkin kun ajattelen kuinka se on äitiä vailla"...tytärtä ei harmita yhtään. Piristy silminnähden kummasti, kun ei ollut mamma enää mukana. ...."Nyt on kaikki hyvä ja huomio mun"....Mamma kun kun tuli aikanaan, niin tytär oli kuin myrkyn niellyt. Sieti sitä vain kun ei ollut muuta mahdollisuutta. Tosin mielistelee muutenkin, jos on mieliapea.

Lyhyt aika, mutta antoi paljon. Sai tutustua kahteen saman rotuiseen koiraan, joilla oli täydellisesti eri luonne. Antoi asioille uutta perspektiiviä.

No se on mennyttä aikaa. Jonkun asian päättyminen on aina uuden asian alku..Otan asiat asioina ja katson yleensä eteenpäin.

perheen isä, oli mukava lukea kuvailuasi kahdesta erilaisesta parsonista, itselläni on yksi myös. Vaikka parsoni osaa olla kovapäinen ja haastava, antaa se energiaa muillekin omalla eloisuudellaan. Olen kovin pahoillani kyynpuremasta ja Ronjasta, on aivan varmasti raskasta katsoa kun toinen on huonossa kunnossa. Käärmeen puremaa pelkään itsekin kaikkein eniten, tuo koira kun on niin pieni tirriäinen.

Ihanaa, kun täällä on normaalia keskustelua! Kävin lukemassa "Yleistä koirista" keskustelua ja kyllä ahdisti tuo koirienvihaajien höttöteksti. Mikä ihmisiä vaivaa, kun joitakin asioita/eläimiä kohtaan on aivan mieletön viha?

Kovapaäinen juu mutta ei haastava. Sen olen näissä huomannut, mitä aina tietyistä tilanteista seuraa. Ideaan kun pääsin kiinni, niin osaan hieman väistää niitä ja pysymään muutenkin pois törmäyskurssilta.

Aika voimakkasti tuntevia nämä. Hyvässä ja huonossa. Samoin hyvin nopeita tunnetilan vaihtoja ja tempperamenttisia.
Tuo kovapäisyys on helposti väistettävissä, kun tietää mistä kohtaa se milloinkin tulee esille. Usein se tulee myös siitä,. että ei ole tullut oikein ymmärretyksi. (rodunomaiset tarpeet)

Jos tämän rotuisen koiran kanssa huomioi sen, että voi antaa sille päivittäin sille tärkeitä asioita. (haistelua, etsintää juoksua jne.) niin aika harmiton ja mallikas koira on. Jos taas ei, niin se näkyy ja kuuluu.

Tätä nuorempaa, joka on käynyt useammin isompiin kiinni, niin ei kiinnosta toiset koira yhtaan. Tänään se nähtiin taas viimeksi, kun autosta tultiin pois ja parkkipaikalla oli toinen koira. Normaalisti tämä olisi ampunut suoraan kiinni.
Nyt ei uhrannut edes katsetta.

Kotona seuraa aina mihin menen ja makoilee jaloissa. sitä kiinnostaa lähes kaikki mitä teen. Olen siis tavoittanut sen, mihin pyrin.
Olen jonkin sortin "bestis" koiralleni. Arvostan sitä sen vuoksi, kun se on tila, joka saavutetaan -ei saada.

Moni koiranomistaja kantaa metsälenkilläkin taskussaan kyytabletteja ja empii täytyykö lemmikille antaa tabletti kyynpureman jälkeen vai ei? Nykytiedon mukaan ei, toteaa eläinlääkäri Juhana Honkavaara Yliopistollisesta pieneläinsairaalasta.

Kyytablettien käyttämistä kyynpureman ensihoitoon koirilla ei suositella sen vuoksi, että kortisonivalmisteiden tehoa näissä tapauksissa ei ole pystytty osoittamaan. Käytännössä tabletin syöttäminen saattaa tuudittaa omistajan valheelliseen turvallisuuden tunteeseen, joka ainoastaan viivyttää lemmikin viemistä hoidettavaksi.

- On huono juttu, jos valmisteen tehoon luotetaan liikaa ja jäädään kotiin odottamaan mihin suuntaan koiran vointi kehittyy sen sijaan, että vietäisiin koira heti eläinlääkäriin, kertoo Juhana Honkavaara.

Jotkut väittävät myös, että kyytabletista olisi haittaa koiralle. Kerta-annos hydrokortosonia on yleisen käsityksen mukaan turvallinen, mutta tarkkaa tutkimusta asiasta ei ole tehty. Ei siis pystytä sanomaan varmaksi onko hydrokortisonista koiralle jopa haittaa kyynpurematapauksessa.

Lemmikit osuvat usein kyyn tielle

Koirat joutuvat ihmistä huomattavasti useammin kyyn hampaisiin. Tämä johtuu siitä, että koirat liikkuvat maastossa paljon ja jotkut rodut mielellään jopa härnäävät kyitä, melkeinpä hakeutuvat niiden seuraan.

Vuosittain yksistään Helsingin yliopiston pieneläinsairaalassa Viikissä on hoidettavana noin sata tapausta, joissa kyy on purrut lemmikkiä. Lahden seudulla oli päivystäjän hoidossa viime viikonloppuna viisitoista tapausta. Yleensä ajoissa hoitoon tuotu koira selviää kyynpuremasta.

- Menehtymisprosentti sairaalassa on käytännössä nolla. Sen sijaan jos koira tuodaan sairaalaan myöhässä ja yleisoireet pääsevät kehittymään vakaviksi, on potilaan ennuste pahimmillaan erittäin huono.

Mihin koira kuolee kyynpuremassa?

Käärmeen myrkyllisestä puremasta seuraa verenkiertoelimistön sokkitila. Mikäli sitä ei hoidon avulla korjata tarpeeksi nopeasti, aiheuttaa se häiriöitä munuaisten toimintaan ja hyytymisjärjestelmään. Tämän jälkeen seuraa yleisesti monielinvaurio, jonka hoitaminen on erittäin hankalaa.

Jos kyy puree lemmikkiä, ei omistaja voi koskaan tietää kuinka vakavaksi oireet sillä kertaa ja sen yksilön kohdalla kehittyvät. Eläin tulisi pitää mahdollisimman liikkumattomana, ettei myrkky leviä niin nopeasti elimistössä ja ottaa heti yhteyttä eläinlääkäriin.

- Suosittelen, että jokainen kyynpurematapaus käytetään välittömästi eläinlääkärissä, jotta voidaan varmistaa, että elintoiminnot pysyvät mahdollisimman normaaleina. Käyttäisin itse oman koirani ehdottomasti heti päivystyksessä, painottaa eläinlääkäri Juhana Honkavaara.

Oireet moninaisia

Myrkyllistä puremaa seuraaviin oireisiin kuuluvat voimakkaasti nouseva turvotus purema-alueella, väsymys, kivuliaisuus, oksentelu, kuume tai ripulointi. Koiraa hoidetaan ensisijaisesti suonensisäisellä nestetiputuksella, kipulääkkeillä ja tarvittaessa antibiooteilla.

Koiran koko ei loppujen lopuksi ole kovin merkittävä tekijä siinä kuinka voimakkaasti koira oireilee kyynpurematapauksissa. Toiset yksilöt ovat herkempiä.

Myös pureman myrkyllisyys vaikuttaa; jos käärmeen myrkkyrauhaset ovat sillä hetkellä täynnä, se päästää hampaistaan purressaan vahvemman tujauksen myrkkyä. Myrkyllisimmillään käärmeet ovat keväällä talvipaaston jälkeen.

Sillä, mihin kohtaan kyy puree, on myös vaikutusta. Raajojen alueen puremat kehittyvät hiukan useammin vakavammiksi kuin naaman alueen puremat. Eläin käyttää raajojaan sen verran enemmän, että myrkky pääsee imeytymään elimistöön tehokkaammin.

- Tilastollisesti tiedetään, että raajojen ääripäiden puremat kehittyvät yleisoireiltaan voimakkaimmiksi.

Kissat osaavat varoa kyitä

Kissat osaavat varoa sihiseviä matelijoita koiratovereitaan paremmin ja kissoja kyy pureekin harvemmin kuin koiria. Jos kissa joutuu kyyn pureman uhriksi, pätevät siihen samat ohjeet kuin koiraan.

- Me emme suosittele kyytabletteja millekään eläinlajille, toteaa eläinlääkäri Juhana Honkavaara Yliopistollisesta pieneläinsairaalasta...

"Jaana Hiltunen

Erätaika-messuilla Kuopio-hallissa palkittiin lauantaina Suomen Eräkoira 2011. Tittelin sai viime vuoden linnunhaukun Suomen mestari, torniolaisen Raimo Johanssonin omistama suomenpystykorva Kotirovan Taiga.

Taigaa ei kuitenkaan nähty palkitsemistilaisuudessa, sillä kolmevuotias koira on hoidettavana vakavan myrkytystapauksen vuoksi.

- Taiga sairastui viikko sitten, ja se jouduttiin leikkaamaan tiistaina, suolisto oli niin huonossa kunnossa. Epäillään, että myrkytys olisi ihmisen aiheuttama, kertoo palkitsemistilaisuuteen saapunut Raimo Johansson.

Johansson kertoo, että Taigan suurena päivänä toipumisessa on tapahtunut käänne parempaan suuntaan.

- Lääkäri soitti tänään ja sanoi, että näyttää siltä, että Taiga toipuu. Ei tässä vielä silti ole sellainen olo, että titteliä voisi lähteä pystykorvaporukan kanssa juhlimaan niin kuin olimme suunnitelleet" -SAVON SANOMAT-

Voi helvetin 16. Ei voi muuta sanoa. TSEMPPIÄ TAIGA!

"Koirien turkin värjäystä on alettu harrastaa Suomessakin. Ilmiö huolestuttaa Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liittoa ja Suomen Kennelliittoa. Ne pitävät toimintaa epäeettisenä.

Kennelliiton antidopingsääntö kieltää koirien värjäämisen. Varsinaisesti koira ei värjäyksestä kärsi, mutta liittojen mukaan se kielii vääränlaisesta asenteesta koiraan. Eläimet eivät ole leluja tai taideteoksia eikä niitä tule hankkia vain, jotta niitä voisi tuunata kuten autoja.

Koiraa tulee kohdella eläimenä eikä inhimillistää tällä tavoin, liitoista muistutetaan. Koira kaipaa hoitoa, huolenpitoa ja lajinomaista tekemistä. Liitot kehottavatkin kaikkia lemmikinomistajia välttämään turkin värjäystä tarjoavia toimijoita"..


Tuota tuota nooo..............Sairasta meininkiä.

Ihminen puhuu toisista ihmisistä nimikkeillä ne, niille ja sille. Koiristaan ihmiset puhuu pers.pron. HÄN. Sillä lailla ihmiset ilmoittavat muille että koira on se ENSIMMÄINEN perheessä ja ihmiset toissijaisia. Olenko väärässä?

Tai ainakin tasavertaisia?

Mitäs täällä on tapahtunut ! On niin sekavan oloinen tuo loppuosa?Silti tulin hyvää tuultani kehuskelemaan kaikille.Kävin kolmen koiran kanssa taas pumpputarkastuksessa.5v ja 7v terveet,12vuotiaalla kuulu pieni sivuääni eka kertaa,mutta ei vaadi lääkitystä ,oli niin merkityksetön vielä.Itse kuvittelinkin sen olevan täysin terve pientä kuulovikaa lukuunottamatta.En viitsi enempää kehuskella,kun täällä ollaan huonotuulisia

Jep. Täällä oli joku sekopää ja sen viesti on poistettu. Siitä tuo sekavuus.

Älä anna sen pilata hyvää mieltä. Hyvä"pumppu" uutinen koirille ..=D

No höh, just kun saatiin aloitetttua tottis-treeneissä käynti ja ehdittiin käydä siellä muutama kerta, niin eikös tuolla mun typsykällä alkanut sitten juoksuaika... ekat juoksut oli tämän vuoden puolella ja nyt tuli jo toiset?! Joku satunnainen koiran ulkoiluttaja sanoi mulle ekojen juoksujen aikaan, että tod. näk. tulee toiset juoksut aika pian... ja niin kävi. Mistä se hän sen tiesi, onko se normaalia, että toiset juoksut tulee näin pian ekojen jälkeen? Tämä on mun ensimmäinen narttukoirani, joten juoksut on uusi juttu.

Tytöllä on kyllä korvat ja nenä nyt niin muualla kuin olla voi... ollaan otettu rennosti ja tehty pitkiä metsälenkkejä. Jaksaisikohan sitä jälki kiinnostaa... ja tosi hellyydenkipeä on!

Harvemmin jaksaa jälkeen keskittyä näin "alussa". Voi olla tytsyllä aika hormoonirytäkkä. Se näkyy tavalla tai toisella käytöksessä. Tuokin homma tasaantuu kahteen ikävuoteen mennessä. Ensi keväänä olet tässäkin asiassa viisaampi.

"Mistä se hän sen tiesi, onko se normaalia, että toiset juoksut tulee näin pian ekojen jälkeen? "..jos juoksut oli talvella, niin tod.näköisesti uusi keväällä.
Sitten syksyllä ja...

Testaan ja vaihdan rek.nimimerkkiin.


T: perheen isä

Ihan jos varovasti kysäisi :Millaisia tunteita herätti sakujen jakaminen kahtia karvanlaadun mukaan?

Ihan jees juttu. Itse ajattelen käytännöllisyyttä. En ottaisi pk koska tulee rymyttyä maastossa niin paljon. Tuskin niitä työkoirapuolellakaan näkyy.
Ringinkiertämistä tuskin karvanpituus haittaa.

Ajattelin tuota luonnettakin,onko pk jotenkin pehmeämpi kuin lk ?Tunnen kaksi pk:ta sellaisilla tuttavillla jotka ei varmasti kykene koiraa kasvattamaan,jos vaikeuksia tulisi,mutta nämä kaksi koiraa on kuin ihmisen mielet,tekee melkeimpä ennakkoon sen mitä omistajat seuraavaksi haluaisi,koskaan ne ei ole pomon paikkaa halunneet vaikka se olisi ollut helposti saatavilla

Olen kiinnittänyt huomion samaan luonneasian. En silti usko, että karvanpituus sitä mitenkään määrittää. Voisiko olla, että pk koiraan suhtaudutaan hieman eritavalla. Luoko pk vain pehmeämmän mielikuvan koirasta. Mene ja tiedä.

Takana omituinen viikonloppu. En tiedä johtuuko siitepölyallergiasta vai työstressin laukeamisesta vai vähän kaikeasta, mutta sekä lauantaina että sunnuntaina simahdin aamulenkin jälkeen nukkumaan ja nukuin aina myöhäiseen iltapäivään/alkuiltaan asti. Ja päälle vielä normaalit yöunet. Miten tämä tähän ketjuun liittyy, niin koira tietenkin nukkua pötkötti vieressä. Välillä heräilin ja koira paijasi minua nuolemalla naamaani tai tunkemalla päätään poskea vasten tai piiloon kainaloon. Eikä lainkaan yrittänyt herätellä, vaikka nukuin ohi normaalien lenkkiaikojen... sitten kun heräsin ja vein koiran ulos, ei ollut yhtään normaalia enempää täpinöissään, oli oikeastaan ihmeenkin rauhallinen. Siis nuori energinen koira nukkkui ongelmitta kanssani lähes viikonlopun putkeen. Herättyäni olin toki sen kanssa useamman tunnin ulkona ja uimassakin käytin. Yleensäkin, kaikkein eniten se näyttää tarvitsevan liikuntaa ja aktivointia niinä päivinä, joina olen ollut tavallista pidempään poissa. Silloin taas, kun olen päivän kotona, paljon vähäisempi tekeminen riittää.

Mulla on sellainen haalee muistikuva että jossain rodussa alkoi ilmetä jalostuksen myötä tiettyjä eroavia luonteenpiirteitä eri värisissä/turkkisissa koirissa.

Sori en jaksa muistaa tarkemmin.

Juu tutulta kuulostaa. Jossain peräänkuulutin säännöllistä lepoa. Tuossa se tuli parhaiten esille. Joskus on vain hyvä olla ja möllöttää. Onhan sekin yhdessä oloa ja jos koiran kanssa on asiat tasapainossa, niin nuo hetket on yhtä tärkeitä, kuin mikä tahansa tekeminen.

"Yleensäkin, kaikkein eniten se näyttää tarvitsevan liikuntaa ja aktivointia niinä päivinä, joina olen ollut tavallista pidempään poissa."..eri asia.

Lepo ja yhdessä olo. Lepo ja yksin olo. Jälkimmäinen on lähinnä ajantappamista ja odottamista.

Hyvä että kirjoitit tuon, se täydensi hyvin sitä miten tuon lepopäivän/vklopun voi toisinaan viettää. (ja kannattaakin, jos mahdollisuus)

Tämä pikkutirri tekisi itsemurhan, jo yhdestä lepopäivästä.

No niin. Juoksuun liittyvää tajunnanvirtaa ja pulman poikasta. Koiralla alkaa siis olla "parhaat päivät" käsillä/menossa.

Kolmena viimeisimpänä päivänä tapahtuneita juttuja:

-Oltiin pienessä metsikössä kävelemässä, typsykkä kulki "vapaalla" pitkässä hihnassa. Näin toisen koiran lähestyvän kauempaa (tiedän koiran, nuori uros), valittiin siis toinen polku kun metsikössä tilaa tehdä niin. Typsykkä jäi jälkeen katselemaan uroksen perään, sanoin "mennään" ja kyllä se sen kuuli ja uskoi, harmitti kuitenkin sen verran, että piti äristä yhdelle puuntaimelle=> sen jälkeen ok.

- Käveltiin kävelytietä pitkin, typsykkä lyhyellä hihnalla vieressä. Takaapäin tuli pyöräilijä kahden ilmeisesti uroskoiran kanssa. Käskin typsykän istumaan, koirien ollessa kohdalla olisi syöksynyt niitä kohti, kielsin ja pidin kiinni pannasta, pojatkin vähän haukahtivat, mutta jatkoivat omistajan käskystä matkaa. Typsykkä sai hepulin eli alkoi haukahdella ympärilleen välillä matalasti, välillä kimeästi ja sillä tavalla, ettei siihen saanut oikein mitään kontaktia. Pidin sitä kiinni pannasta, juttelin rauhallisesti ja sitten kun rauhottui, jatkettiin matkaa.

-Oltiin kävelyllä taajamassa, typsykkä lyhyellä hihnalla vieressä. Jossain vaiheessa nenä ja huomio alkaa kääntymään tiettyyn suuntaan, toista koiraa ei näy, joten on jossain kauempana/jättänyt hajumerkkejä. Typsykkä alkaa vetää hajun suuntaan, annan pienen merkkinykäisyn ja kiellän, teen suunnanvaihdon ja yritän saada kiireiseksi ja huomion itseeni, mutta nyt ilmeisesti "houkutin" eli ne tuoksut olivat liian voimakkaat toisaalla eli menee ylikierroksille ja alkaa taas kimeä haukahtelu... rauhoittuu taas kun pidän vain paikallaan ja juttelen ja jatketaan matkaa kun on rauhoittunut.

Olen nyt miettinyt näitä tapahtumia ja omaa toimintaa ja koiran käytöstä. Ekasta tapahtumasta mietin, että koiralla on kyllä halu totella mua, vaikka se halu sen uroksen luokse on myös kova ja turhautti kun ei sinne päässyt=> purki sen ärisemällä puuntaimelle. Kun taas lyhyessä hihnassa meni ylikierroksille, koska MINÄ en kyennyt tarjoamaan koiralle mitään tapaa purkaa sitä turhautumista (kun taas pitkässä hihnassa keksi sen itse) ja jätin koiran tavallaan yksin sen turhautumisensa kanssa (estin tekemästä mitä tahtoo mutta en tarjonnut tilalle mitään). Sain sen kyllä rauhoittumaan niiltä ylikierroksilta mutta minun pitäisi vastaavissa tilanteissa tehdä jotain jo aiemmin, ettei se mene ylikierroksille. Mutta mitä? Vai olenko ihan hakoteillä näiden pohdintojen ja tulkintojen kanssa?

En tiedä muista, mutta itse seuraan koiraa aika herkiämättä. Mukava katsella liikkeitä ja touhotusta metsässä ja muutenkin . Joskus saatan kävellä mihin ja miten sattuu kun punnertaa olevinas keskittyneesti koiraa seuratessa.

"tulossa uusia tilanteita,niin aina kannattaa lukea sitä koiraa."..aina helpompi. On parempi jos koira ei kerkeä päättelemään/arvioimaan uutta.

En sitten tiedä tuleeko siitäkin koiralle tapa, jos puuttuu riittävän kauan uusiin ja alkaviin asioihin. Eli päätäntä/ratkaisuvalta siirtyy koiralta ohjaajalle.
Koira odottaa kohtuullisen ajan päätöstä, ennen kuin itse puuttuu.
tarkotikkonää tätä?

vaihtoehtoko kouluttamiselle? perkele! Suututtaa tuommoset!!!koiran nimi kertoo ex omistajasta...

"Rambo oli perheessä, jossa sille ei annettu enää ruokaa eikä vettä. Viimeisin vesiannos ennen luovutusta eläinsuojelulle oli annettu 3 vrk sitten, ruoasta ei taas Rambo ollut saanut nauttia aikoihin.

Rambo oli viettänyt aikaansa noin reilussa metrisessä narunpätkässä, koska se oli innoissaan joskus kaatanut perheen lapsen. Samoin se oli joskus jahdannut lampaita, joten siksi sen entiset omistajat näkivät parhaaksi vaihtoehdoksi ilmeisesti näännyttää tämän koiran hitaasti hengiltä. "

ks. Rambo http://www.rekkurescue.com/elain.php?id=4503

huhhuh..hiljaiseksi vetää.

Mutta onkohan koirien pito noin yleisesti mennyt parempaan vai huonompaan suuntaan? Jos 20-30 vuotta takaperin olisi ollut samat sosiaaliset mediat kuin nyt, olisiko kyseisiä tapauksia tullut jopa enemmän kuin nykyään?

Kuinka nopeasti koirat ovat yleistyneet kerrostaloissakin viime vuosikymmeninä? Yllättävää on kyllä se, että miten tämän tiedon tuputuksen jälkeen mitä media (harvase päivä iltapaska sun muut kertoo näistä kauhutarinoista) ja tv-ohjelmat täynnä (stilwell, millan, lukuista ohjelmat), vielä löytyy ihmisiä, jotka eivät tuon taivaallista välitä lemmikeistään. Johtuuko se tiedon puutteesta ja tynnyrissä elämisestä vai yksinkertaisesti siitä, että ei kiinnosta elävä olento tipantippaa?

Varmasti asiat nouse esille helpommin. Ennen kuitenkin ei aivan herätteestä esim vanhemmat ostaneet koiraa lapsille. Tää on tätä ja pahemmaksi menee.

"(stilwell, millan, lukuista ohjelmat)" erittäin kakkapitoisia ohjelmia.
Kovasti naurattaa puolesta ja vastaan puhujien mielipiteet, kun kaikki ohittaa sen tärkeimmän. Koiran. Ehkä on vastuutonta edes lähettää sellaisia ohjelmia, missä koiria pidetään torkeästi. Pidetään koristeena, mutta ei tehdä niiden eteen yhtään mitään Koirat ei pääse edes kerran viikossa ulos ym.seidaa.

Ajattele moni koira ei pääse edes kerranviikossa ulos? vain takapihalla ym.
Syötetään kuin syöttöporsaita ja vielä ruokakin on perseellään. Pastaa, makeisia, leivoksia, jnee Väärä ruoka ja paljon energiaa ja sitten takapihalle.
Vielä ihmetellään miksi koira voi huonosti.

En pysty erottamaan tahallista ja tahatonta rääkkäystä. Ihminen joka ei pysty syömään purkkaa ja kävelemään samaan aikaan ei ansaitse koiraa.
Näitä ihmisi'ä on usa, cänädä, ja mm.britit täynnä. Taitaa niitä olla myös muutama suomessakin.

Katoin muutaman jakson viimevuonna Stilwellin ohjelmaa, mutta ei oikein pystynyt. Katoin pari.-kolme millania, mutta ei pysty. Tekee sen verran pahaa ne itse koirat ja niiden kärsimys.
En ymmärrä miksi ne on niin suosittuja ohjelmia. En ymmärrä.

Katson telkkaa muutenkin vähän,mutta eläinrääkkäykset ei kuulu minun valikoimaan ollenkaan,olen jo aikoja sitten päättänyt,että niitä katselee ihmiset jotka haluaa päästä "jeesustelemaan"omaa koiran pitoaan,vaikka oma voi juuri olla siellä pihan perällä,viedäänhän sille kerran päivässä ruokakuppi ja vettäkin,jos ei ole sattunut satamaan.
Toinen hyvä porukka on tää jonka koira makaa sohvalla vain siitä syystä,ettei sen kunto enää kestä liikkua,se kun on niin hyvin pidetty ettei jalkoja mahanalta juuri huomaa,sattuu nyt tykkäämään kaikesta hyvästä.ulkonahan se ei tykkää olla yhtään.Mikä helpotus itsellekkin.
En ihan helposti ole koiraa lopettamassa,mutta pakko on joskus katsoa ilman vaaleanpunaisia laseja ja sanoa että piikille

"Osa eläinlääkäreistä ei enää korjaa jalostuksen virheitä
Sairaaksi jalostettu koirarotu halutaan lakkauttaa kokonaan

Turun Sanomat 29.5 2011 05:02:12

Koirien jalostuksen synnyttämät haitat ovat menneet niin pitkälle, että tutkijat ehdottavat ensimmäistä kertaa kokonaisen koirarodun hävittämistä. Kyseessä on Suomen kolmanneksi suosituin seurakoirarotu cavalier kingcharlesinspanieli. Täydellistä kieltoa perustellaan sen kahdeksalla perinnöllisellä sairaudella ja liiaksi kavenneella geenivaihtelulla.

Muutamat maat ovat jo aiemmin kieltäneet yksittäisiä koirarotuja, koska niitä pidetään vaarallisina. Eläinsuojelusyistä vastaavia kieltoja ei ole määrätty.

Joka toisella cavalierilla on äärimmäisen kivulias sairaus, syringomyelia. Pikkuaivot eivät jalostuksessa muutetun pään mallin takia mahdu paikalleen. Asia herätti runsaasti huomiota kaksi vuotta sitten BBC:n tehtyä aiheesta tv-dokumentin. Suomessa jalostuscavaliereita ei tarvitse tutkia sairauden varalta, toisin kuin Hollannissa, jossa sääntöä pitää alkaa noudattaa ensi syksynä.

Suomen cavalier-yhdistyksen puheenjohtajan Jaakko Lehessaaren mukaan sairauden perinnöllisyyttä ei ole todistettu.Tutkijoiden antamasta tuomiosta huolimatta rodun ongelmia halutaan vielä yrittää ratkoa tavalla, jolla ne ovat syntyneet: jalostuksella.

Vakavia terveysongelmia on monella muullakin rodulla. Esimerkiksi monien lyhytkuonoisten rotujen rahisevaa hengitystä pidetään koiran tapana, vaikka se johtuu jalostuksen surkastamista hengitysteistä.

– Kun koiran kitalakea on poistettu viisi senttiä ja krohina loppuu, sitten he ymmärtävät, sanoo eläinlääkäri Eva Einola-Koponen .

Osa eläinlääkäreistä ei enää suostu korjaamaan jalostuksessa tehtyjä virheitä. Kehitysbiologian dosentti Kirsi Sainio on yrittänyt turhaan luoda kaikkia rotuja koskevat jalostussäännöt.

– Monet koiraihmiset eivät pidä epänormaalina tai sairaana sitä, mitä minä pidän.

Ongelmana onkin, että kuka tahansa voi kasvattaa koiria. Osa roduista on edennyt pieleen menneiden jalostusvalintojen takia tilaan, jossa koko rodun ylläpito voidaan tulkita eläinsuojelurikokseksi.

Juuri jalostukseen liittyvien ongelmien takia helsinkiläinen eläinlääkäriasema Apex on päätynyt Suomen oloissa radikaaliin ratkaisuun. Apex on tehnyt päätöksen olla hoitamatta enää shar pei -rotuisia koiria. Syynä ovat rodun lukuisat ja vaikeat terveysongelmat, joihin eläinklinikka haluaa päätöksellään ottaa kantaa."

Olen miettinyt,että joskus hamassa tulevaisuudessa,kun toisen koiran hankkiminen on ajankohtaista,cava voisi olla rotu.Tapaamani cavat ovat olleet symppiksiä helppoja koiria ja kovin oppivaisia... mutta jos joka toisella cavalla on syringomyelia, niin pistää miettimään!

Ennenkuin tulee tuohon tulokseen,täytyy osata lukea nimi Sainoi ja sitten kelailla uudelleen

samoin moni eläinlääkäri ei ota Shar peitä hoidettavakseen, eikä kaikki anna edes vakuutusta ko.rodulle.

Sairasta touhua kaikin puolin. Jalostaa koiraa muusta kuin käytännön tai koiran hyvinvoinnin kannalta. Ihminen näköjään tietää mikä on koiralle parasta.

Kolmevuotta sitten munulla oli eng.bd. hoidossa. Hieno koira, mutta minä ainakin kärsin sen katsomisesta. ruokailu, rohina, ihopoimujen hoito jne..todella kuvottavaa, kun ajattelee, että tämä kaikki on ihmisen itsekkäistä lähtökohdista peräisin. Sammakko sakut jnejne. lista on lähes loputon.

Tutkijoita on moneks,joillakin vain joskus heittää yli kun nimi on oltava esillä.Sen enempää puuttumatta sairaisiin rotuihin en hyväksy sitä että eläinta ei vastaanoteta rodun perusteella muuta kuin lopetettavaksi.Siellä en koiraani veisi,vaikka olisi tikku jalassa,kyllä se kohta tilastoisi että tämän rotuinen on ennenkin astunut tikkuun,ei hoitoa.!
Piloille jalostettuja on lukematon määrä ja sitä tekee ihminen,sille sitä perintötutkimusta tarttis tehdä.
Mikä on sammakko saku?Onko se sellainen joka ei pikkupentuna nouse jaloilleen vaan menee eteenpäin kuin uimalla konsanaan

Sakusammakko tai sammakkosaku =linkku perä, kaarevaperä, luonnoton.

"Siellä en koiraani veisi,vaikka olisi tikku jalassa,kyllä se kohta tilastoisi että tämän rotuinen on ennenkin astunut tikkuun,ei hoitoa."...meillä kyllä otettiin käärmeenpistosta tyttären boikottirotuinen hoitoon, (akuutti) ,mutta sanottiin sitten että heihei ja hyvää jatkoa.

Ymmärrän yskä, mutta tuo kieltäytyminen on myös aika tehokas tapa puuttua asiaan mihin muut ei puutu, vaikka olisi pitänyt jo ajat sitten.

Tuo ell.päätös toimi ainakin minuun ja pariin muuhunkin, joka boikottirotua harkitsi vakavissaan. Rotuvalinta vaihtui.



"Mä tulin huonolle tuulelle ja ajattelin kumota koko vanhan sanomankin ,että tieto lisää tuskaa."...niin lisää, mutta usein tuska lisää myös tietoa...

No nyt tulee hyvän mielen hehkutus tänne! :)

Minullla on koirulin kanssa ollut pikkuisen sellaista ongelmaa, että koira on ennättänyt reagoida pusikoissa vaaniviin mörköihin ym. ennen kuin minä olen huomannut mitä on tapahtumassa. Olen yrittänyt nyt itse keskittyä siihen, että huomaisin möröt ennen koiran reaktiota... ja samoin saamaan sitä aloitetta koiralta pois itselleni.

Eilen illalla yhdentoista aikoihin oltiin koiran kanssa metsikössä. Koira huomasi taas jotain ennen minua, niskakarvat nousi ylös ja häntä korkealle ja haukahti... mutta tällä kertaa heti ensimmäisen haukahduksen jälkeen katsoi minuun (aiemmin on haukkunut, kunnes olen keskeyttänyt tilanteen) ja riitti kun sanoin "riittää"... ja haukku loppui siihen.

Tänään aamulenkillä olin jo vähän aikaisemmassa eli näin kun koira alkoi tuijottaa erääseen pusikkoon, niskakarvat alkoi taas nousta ja häntä kohota... tässä vaiheessa aloin jutella koiralle että "mennäänpäs", koira katsoi muhun ja samalla laski häntä ja niskakarvat ja jatkettiin matkaa kuin ei mitään.

Tää on nyt aika hyvällä mielellä :) mutta koputtaa kuitenkin puuta *kop kop*.

Kuuluu ikään. Kun pentukäytös tasaantuu, jää aikaa ympäristöön ja sen havainnointiin.

"alkoi tuijottaa erääseen pusikkoon, niskakarvat alkoi taas nousta ja häntä kohota"..juu tämä on sitten se aika, kun koiran "itseluottamus" nousee.
Siinä vain kannattaa ohjailla sitä itsevarmuutta muuhun ja pitää välttää tilanteita, missä koira tekee pääätöksen "puska" jutskan selvittämiseen.
Tuo juttu menee ohi aika nopeasti.

Yhden kerran jänis loikkii karkuun ja koira on itsevarmuuden kukkuloilla.
Toisto kokeilu -> oho tapa...Muista kannustaa kontaktista

"aloin jutella koiralle että "mennäänpäs", koira katsoi muhun"

"koira katsoi muhun ja samalla laski häntä ja niskakarvat ja jatkettiin matkaa kuin ei mitään"..näin jatkossakin..=D

Onnistumisista ja hyvin menneitä/hyödyllisistä jutuista reilu huomoi...Tekemisen yhteydessä..Tehdä yhdessä itsevarmuutta tuovia asioita...Voittaa esteitä asioita, joissa on aijemmin tökkinyt tai on epävarmuutta....En saa sanottua..auringossa oltu koko päivän...={}

Pentuajan huolellinen tapakasvatus ja sen kokemukset, sekä onnistumiset on aikuisuuden perusta

Kun sellaista 12kk koiraa miettii hieman niin noihin kuukausiin mahtuu aika paljon. Rivakkaa henkistä ja fyysistä kehitystä. Siinä koira ja sen käytös itsenäistyy. Jos palikat ei ole tuohon mennessä paikallaan, niin koira kokeilee ja tuo mieltään, sekä tahtoaan esille hieman voimakkammin ja eritavalla. Ainakin se siltä näyttää tai sen kokee, kun on aikuisempi rakenteeltaan.
(tahdon voimistuminen)

Joskus taas koira käyttäytyy ihan samalla lailla ja leikkii, kuin pentuna, mutta se vain tulkitaan kokonsa vuoksi aivan muuksi. Esimerkiksi ylikierrokset voisi olla yksi esimerkki. Jokin mielenosoitus toinen Tähän sitten ripaus laumadiipadaapaa ja keitto on valmis. (suhtautumien)

Kaikki kehitys on pääosin kehittynyt. Tulee koiralle hieman haasteellisempi arki, kun kiinnittää eri asioihin huomion, kuin pentuna..
(itsenäistyminen, aikuistuminen, rodunomaisuus.)

Noista koiran huomioista ja kokeiluista, kuten esimerkiksi ajaa jonkun pois-> kissä, jänis tmv. tai saatoisen/vieraan koiran perääntymään jne, niin ne saavat onnistuessaan koiran itseluottamuksen kasvamaan jyrkästi ja korkealle. Siksi tämänkaltaiset onnistumiset kannattaa kohdentaa muuhun kuin ympäristöön. Joskus koira voi osoittaa tätä nostetta mitä ei ole ehkä saanut riittävästi "reenata" tai muuten harjoittaa, niin jopa omistajaansa tai sen lähipiiriä kohtaan. Aistit ja vietit konkretisoituu. Niille pitää saada vain jokin vaste. Jotkut kutsuu tätä aikakautta murkkuiäksi (itsevarmuus ja epävarmuus)


Minusta sellainen merkki, missä koira käy "pomottelemaan" tai muuta isottelemaan, on pitkälti kyse siitä, että tekemisen taso ei ole noudattanut koiran kehitystä. (ikä, vietit ja toteuttaminen)

Koira ei ehkä pääse kokeilemaan/vertaamaan taitojaan ja kehittyä niissä, kuten esim. luonnossa tai luontaisesti saisi. Siksi olisi tärkeä saada tyydytettyä näitä tarpeita riittävällä ja rodunomaisella tekemisellä Sen puute kyllä näkyy heti monessa koirassa. (kehittymisen tarve ja mahdollisuus)

8vko-12kk on aika lyhyt aika ja siinä tulisi pystyä hyödyntämään koko aika ja pystyä tarjoamaan ja nostamaan sen kehityksen mukaisia ja luontaisia/rodunomaisia tehtäviä ja haasteita. Tehtäviä, mitkä kehittävät fysiikkaa ja koiralle tärkeitä aisteja sekä rodunomaisuutta.
Onnistuminen missä tahansa, kuten jossain arkiasiassa, nostaa koiran itsevarmuutta ja näin rakentaa osaltaan kohti tasapainoista koiraa.
(taidot ja kehittyminen)

Tietenkin näissä on eroja yksilöissä. Joku tyytyy onnellisesti siihen mitä sillä hetkellä on ja toinen taas kasvaa riiviöksi kehityksen/olosuhteiden mukana ja olisi valmis vaikka maailman valloittajaksi jos vain pystyisi. (arviointi kyky)

Vuoteen mennessä (pääosin) kaikki opetettu/koettu, muuttuu elämän kokemukseksi, joka antaa perustan ja suunnan/käyttäytymismallin, millä koira matkaa kohti aikuisuutta.

Koira osaa yllättää ihmisen ihan täydellisesti jossain asioissa .tekisi mieli syyttää kiireitä,kun pentu pääsee 10/kk olematta hihnassa kuin kolme kertaa,kun sattumoisin ilmoitin sen näyttelyyn.Olin tuntevinani sen hyvinkin(luonteelta),se on sellanen että vaikka pää edellä joka paikkaan kunhan vaan ensimmäisenä ehtii,oikeastaan luotin tuohon piirteeseen mutta kuinkas kävikään,kyseessä oli rodun erikoisnäyttely ja paljon samanlaisia koiria,vähän aikaa koira katseli ympärilleen sillä loppumattomalla puhdillaan mutta sitten jotain outoa sen päässä naksahti,se alkoi nukkumaan boksisaan ja kehään vein sellaisen otuksen joka käyttäytyi niinkuin olisi hihna kaulassa syntynytkin,mutta se entinen pirteys oli tipotiessään,ei se pelokas ollut (ei ymmärrä olla)jotenkin se vielä sijoittukin.Mutta mietin sitä tilannetta jälkeenpäin ja tulin tulokseen että se luonne muuttui tressin vuoksi.Voiskohan olla mahdollista.

Ei pelitä aina Varmasti olen saman jossain yhteydessä kirjoittanutkin saman jutun

"Vaan mistä sen sitten tietää, onko pystynyt tarjoamaan/opettamaan koiralle sen, mikä olisi pitänyt"...siitä sen tietää, kun koiran käytös/koira on tasapainoinen. Suhtautuminen ympäristöönsä on myös tasapainoista.
____________

"tulin tulokseen että se luonne muuttui tressin vuoksi.Voiskohan olla mahdollista"...voi hyvinkin, sekä ympäristöärsykkeiden liiallinen/liian nopea määrällinen kasvu. ...."se alkoi nukkumaan boksisaan"...Stressaantuneena harvemmin näissä tilanteissa nukkuu. Väsähti varmasti ympäristön seurauksena. (aistit, ärsykkeet, ympäristö)

mene apuun, perheen guruisä!

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9927470#comment-49851209

Huh hellettä mutta onneksi nyt on viilentynyt! Tällainen asia tuli mieleen, että miten te muut toimitte hellepäivinä, millaisena pidätte siis tekemisen tason koiran kanssa?

Itse olen helteellä tehnyt päiväsaikaan vain lyhyet lenkit ja sitten illalla ilman viilennyttyä (klo 22-24 aikoihin ) vasta ollaan touhuiltu enemmän. Illalla siis ollaan joka toinen päivä tehty juoksulenkki ja joka toinen pidetty pieni tottis-sessio ja sen jälkeen rauhallinen kävelylenkki. Ja muuta riekuntaa, kuten vetoleikkejä, kepinheittoa ja pari kertaa leikkituokio koirakaverin kanssa. Päivällä käyty välillä uimassa.

Oikeasti, laskeskelin tuossa että tuntimääräisesti liikkumisen määrä hellepäivinä väheni ehkä jopa puoleen. Mutta ihan rauhallinen tuo koiruli on ollut (jos ei olisi, niin oltas toki puuhattu enemmän).

Itse lähden n.04-05 aikaan ulos ja siellä ollaan n.2h Muuten ollaan ja lötkötellään paikallaan mikä on minulle taas aikas vaikeaa.

Metsälenkkejä pääasiassa.

Onko kenelläkään kokemusta borderterrieristä? On todennäköisesti hankintalistalla, kun sopiva löytyy.

Tuosta tuli mieleen, muutama mennyt koira. mm.possurotikkani oli sellainen, että jos ulkona menin selälleni, niin se tuli kiireen vilkkaan ja pyrki päällään/kaulallaan peittämään omat kasvoni. Se oli hauska piirre. Koira oli kuin hätää kärsimässä. Jos toiset koirat (omat) tuli lähellä se meni mahdollisimman peittäväksi (miinun naama/kaula) ja sitten veltoksi. Ei murissut.

Samaa teki yksi keskis. Erikoinen piirre. Jos kyseessä olisi ollut suojelu, niin käytös olisi ollut erillainen. Mahtoiko sitten kyse olla suojauksesta? Mene ja tiedä.

Borsku pitää hommata. Olen ihan myyty kun näin sellaisen. Tämä wanha leidi taitaa vain olla hieman erimieltä. Tämä tytsy olisi aika hyvä esimerkki käytökseltään jos uusi pentu saisi siitä oppia.
Tosin on jo tottunut isoihin koiriin. Sitä vain ei kiinnosta kenenkään koiran seura. Olin viime viikolla opettelemassa yhtä koiraa ja mökillä kyllä hyväksyi
jo "vieraankin". Täytynee mennä koirakauppaan..=D

Kyllä kai tuota samaa esiintyy vähän joka rodussa,joskus olenkin ajatellut etttä ihmisellä olisikin sairaskohtaus,makaisiko koira siinä niin kauan että varmasti tukehtuis
Meillä se sama juttu tulee silloinkin kun on kasvot maata vasten,koirasta se on kai luonnoton asento koska sinne väliin täytyy yrittää tunkea vaikka mitenkä ja jos muu ei auta alkaa se tassulla päästä ruopiminen,itseasiassa se ei tunnu kivalta ollenkaan varsinkin jos on vähänkin pidempi tukka.
koira muuten ilostuu kun se saa ihmisen vaikka avaamaan silmänsä siinä maassa

Juu. On ne muutkin "läpsinyt" ja yrittänyt huomiota herättää, mutta tuo rotikka, keskis ja muiden on ihan oma luku. Siinä koira menee ihan vakavaksi ja tulee tekemään suojausta. Tekee aina. Ihan sama kuinka monta kertaa toistaa.

"makaisiko koira siinä niin kauan että varmasti tukehtuis"..ihan varmasti tukehtuisi. Mikähän siinä on että juuuri naama pitää saada peitettyä? Aina kun hieman siirsi naamaa, niin koira korjasi heti ja kokonais tilanne oli varsin tukala.
Jospa se sitten ajatteli, että nyt tai ei koskaan tuosta äijästä päästään eroon....=D
Loppuu komentelu..(tai sitteen se sotki vaimoon)

"Huvikseen tappava" koiralauma mellastaa - yhteisö kauhuissaan

Viranomaiset Washingtonin osavaltion koillisosassa ovat huolissaan koiralaumasta, joka on hyökännyt jo sadan eläimen kimppuun sitten maaliskuun.

Villikoiralauma hoiteli kuluneella viikolla vajaa 200-kiloisen laaman ja hyökkäyssarja on jättänyt jälkeensä yli sata kuollutta vuohta ja muuta kotieläintä maatalousyhteisössä.

Viranomaisten mukaan vaikuttaa siltä, että lauma "tappaa huvikseen".

Koirat, joiden rotuja ei toistaiseksi tiedetä, ilmestyvät vain öisin, mutta alueen asukkaat pelkäävät, että ryhmä saattaa käydä rohkeammaksi.

-Uskon, että ne pystyvät melkein mihin vain tässä vaiheessa, apulaissheriffi Keith Cochran sanoi ja lisäsi, että eläimet saattavat metsästää alueen eläimiä huvin vuoksi.

Kollega Lavonne Webb sanoi AP:lle lauman "tappavan tappamisen vuoksi".

Webbin mukaan on mahdollista, että osa lauman noin viidestä koirasta on jonkun lemmikkejä, jotka menevät päivän ajaksi kotiin omistajiensa luo"

Jotenkin ei yllätä vastaavat uutiset yhtään. Ei ainakaan USA:ssa
Olihan meilläkin viimekesänä uutinrn, missä kaksi koiraa jahtasi muistaakseni kytäjällä kotieläimiä.

Turhautuneet koirat, joita ei ole alistettu löytää kyllä tekemistä tilaisuuden tullen. Koira on siellä, missä sen mielenkiinto. Ei tässä sen kummemmasta ole kyse...

Juu venäjällä itsekkin aikaa joskus viettävänä, niin on nähty monenlaista.

Monet kyläkoirat on nähty. Maaseudulla varsinkin voisi sanoa (mitä olen nähnyt ja sanaa vaihtanut) niin on varsin tyytyväisen oloisia koiria.

Koirat oppii tietyt asiat ja toimeentulon sekä saa jolkutella vapaana. Jonkin mielestä nämä pitäisi pelastaa..

Kyllähän kyläkoira tietenkin näyttää joskus "hoitamattomalta", mutta ei näkö aina kaikkea kerro (tai ihmisen mielikuva näkemästään)

Poikkesi loppu:

Miksi tälläiset koirat haluaa näin, eikä lajitoverin seura vapaana meuhkaten, vailla huolta ja murhetta. Rähistä ja alistaa sekä kurmoottaa toisia päivät pitkät.

Kisailla vuoroin johtajuudesta ja leikkiä hippasta ja laumahäätöä...se olisi sitä vapaan koiran elämää...Elämää jota jopa susi vieroksuisi.

Susi, joka ei edes huoli koiraa laumaansa, vaan syö sen reippaana välipalana ja jolkuttaa kotiinsa alfamamman viereen.

Iltalehdestä:

"Modernin mustin makea elämä
Koirille jopa seksileluja!

Tiistai 14.6.2011 klo 09.23

Nykykoirat käyvät suolahuonehoidoissa ja syövät syntymäpäiväkakkuja. Niille on jopa seksileluja.

KÄYTÖHÄIRIÖT LISÄÄNTYNEET

Lemmikkien paapomisella on varjopuolensa. Joka viidennellä koiralla on nykyään vakavia käytöshäiriöitä. Ne ovat myös suuri syy alle 2-vuotiaiden koirien lopettamiseen.

Ilmiö on johtanut siihen, että modernit koirat ramppaavat koirapsykologeilla ja eläinlääkärit määräävät mielialalääkkeitä koirien masennuksiin ja eroahdistuksiin.

Ilmiön on huomannut myös koirahoitola Onnenkoiran omistaja Tuovi Ahola. Hänen mukaansa perusasiat unohdetaan. Koiralla pitää olla koirakavereita, kuria ja hyvää ruokaa. Se, saako koira Marie-keksin joka ilta uutisten aikaan, ei ole olennaista.

Kultainennoutaja Onni näyttää pelastusliivi yllään vähän nolostuneelta.

Märkä koira on pentu-uintikurssilla hyvinkääläisessä koirahoitola Onnenkoirassa isäntänsä Marko Kallionpään, 40, kanssa.

- Onni on perheemme iltatähti, jonka kanssa haluamme harrastaa monipuolisesti. Aloitimme koirauinnin, koska se on hyvä tapa purkaa pennun energiaa, Kallionpää kertoo.

Seuraavana suunnitelmissa on tottelevaisuuskoulutuskurssi.

Yhä useampi tekee koiransa kanssa muutakin kuin lenkkeilee. Lajeja löytyy koiratanssista verijälkisuunnistukseen.

Koirat uimakoulussa

Onnenkoirassa ramppaa jatkuvasti koiria uimakoulussa, fysioterapiassa, hieronnassa ja trimmauksessa. Koirille on jopa oma suolahuone.

- Enää eläinten hoivaamista ei pidetä nolona, hoitolan omistaja Tuovi Ahola sanoo.

Lemmikkieläinbisnes kasvaakin kohisten. Kotieläinten ruokaan käytetään 73 kertaa enemmän rahaa kuin 30 vuotta sitten.

Osaltaan ilmiö johtuu koirien määrän kasvusta. Joka kymmenennellä suomalaisella on koira. Toisaalta eläimiin panostetaan aiempaa enemmän.

Kakkuja ja mekkoja

Lemmikkieläinkauppojen rekeissä roikkuu timanttipantoja- ja koruja, denim-takkimallistoja ja juhlapukuja helmin koristelluista häämekoista frakkeihin.

On kondiittorin käsin tekemiä kakkuja ja kirkastavaa sampoota. Koirien luontaistuotteet ovat viimeisin villitys. Homeopaattisia yrttejä, pillereitä ja öljyjä löytyy niille vaivaan kuin vaivaan.

Maailman ensimmäinen koirien seksilelukin on jo rantautunut Suomeen.

Tyylitellyn koiran näköinen polyeteenilelu Hot Doll on valmistajansa mukaan kehitetty lemmenkipeille uroshurtille, jotka eivät saa tyydytettyä luontaisia tarpeitaan.

Tutkijatohtori Henna Jyrinkiä ei ihmetytä, että koirillekin vaaditaan nykyään seksuaalioikeuksia. Kotieläimiin liittyvästä kuluttamisesta väitöskirjan tehnyt Keituri on huomannut, että koirien inhimillistäminen on yleinen ilmiö. Koirille järjestetään syntymäpäiväjuhlia ja niille hankitaan joulukalentereja.

Inhimillistämiseen on törmännyt myös Stockmannin ostaja Marketta Keituri.

- 15 vuotta sitten vaatteita ostettiin koirille ainoastaan tarpeeseen, jos ne vaikka palelivat pakkasilla. Nykyään lemmikille halutaan t-paita ja huivi huvin vuoksi, ja sävy sävyyn omistajan kanssa."

"Koirat uimakoulussa"
"että koirillekin vaaditaan nykyään seksuaalioikeuksia."

"- 15 vuotta sitten vaatteita ostettiin koirille ainoastaan tarpeeseen, jos ne vaikka palelivat pakkasilla. Nykyään lemmikille halutaan t-paita ja huivi huvin vuoksi, ja sävy sävyyn omistajan kanssa."....

Oksettavaa amerikanmeininkiä...Koira uimakoulussa? voi H@£€€tti
Kädettömän kivaa...Koira parat...

Äsken kun avasin ketjun oli siinä maininta, että keskustelusta on siivottu kirosanoja? en päässyt katsomaan (uteliaisuusko) että missä kun koko ilmoitus lähti pois. Kokeillaan uudestaan. Voi hemmetin hemmetti ja vielä perhana vieköön!....jaa voi p@sha...=D)))

Pacga käyttöön....rahan maassa.

"Amerikkalaisten rakkaus lemmikkeihin tuottaa mitä luovimpia liikeideoita. Yksi niistä on koirien jätösten siivoaminen omistajien puolesta.

Oletko kyllästynyt poimimaan pökäleet itse pihaltasi? Ei huolta: asialle omistautunut yritys tekee sen puolestasi.

Koirankakkaa kerääviä yrityksiä on jo kymmeniä ympäri maata, ja uusia syntyy kaiken aikaa. Firmat lupaavat hoitaa kaikenkokoiset ulkoalueet takapihoista maatiloihin ja koirapuistoihin.

– On vaikea antaa arviota näkemättä pihaa, mutta pienehkön omakotitalon piha-alue voi hoitua jopa vain 15 dollarilla viikossa, jos koiria on vain yksi, kertoo Arnie Noles marylandilaisesta siivousyrityksestä.

Hinta riippuu myös koiran koosta ja pihan laajuudesta.
Tonneittain kakkaa päivässä

Yhdysvalloissa on arviolta 75 miljoonaa lemmikkikoiraa. Runsaat 60 prosenttia amerikkalaista omistaa joko kissan tai koiran.

Koirien jätöksiä siivoava Doody Calls -firma on laskenut, että yhteisö, jossa on 12 000 koiraa, voi tuottaa kiinteää kakkajätettä yli 2000 kiloa päivässä.

Monet taloyhtiöt uhkaavat jopa satojen dollareiden sakoilla niitä, jotka eivät korjaa lemmikkinsä jätöksiä. Uhkaukset toteutuvat kuitenkin varsin harvoin. Naapurisopu nitisee liitoksissaan, kun omalta pihanurmelta löytyy toistuvasti vieraan koiran läjä.

Doody Calls -yhtiön mukaan pihanurmikolla muhiva koirankakka sisältää paljon ihmisille vaarallisia taudinaiheuttajia ja vesistöihin huuhtoutuvista ulostebakteereista parikymmentä prosenttia on peräisin koirista.

– Muistakaa, että jokainen gramma koirankakkaa sisältää jopa 23 miljoonaa haitallista bakteeria, yhtiö mainostaa.

Koirankakan keruuseen on kehitetty erilaisia vempeleitä, jotta omistajan ei tarvitse kyykistyä ja kaapata jätöstä muovipussiin.

Yksi virityksistä on koiralle puettavat valjaat, joihin voi sujauttaa hännän alle kätevästi kakkapussin. Kun koira on tehnyt tarpeensa, pussin täytteineen saa napattua pois ja suljettua pussiin valmiiksi kiinnitetyistä kiristysnaruista."

Jepjep.

Hittolainen... tulin just koiran kanssa lenkiltä. Päästin koiran pitkässä hihnassa tienpientareelle tekemään tarpeitaan. Huomasin miten koira löysi jotain puun takaa ja kielsin jo ennen kuin näin mitä siellä oli... leivänpalasia. Täällä päin on liikkunut koiranmyrkyttäjä (joka on käyttänyt nimenomaan leivänpalasia) ja heti tietenkin tuli mieleen, että onkohan ne nyt niitä... vai oonko vain vainoharhainen. Luulen, ettei koira syönyt yhtään, mutta ihan varma en ole. Ne leivän palat kun oli jotenkin sijoiteltu siten, etteivät näyttäneet vahingossa sinne tippuneilta... olivat aika tarkkaan puunrungon vieressä lähekkäinja sillä tavalla takana, etteivät näkyneet tielle.

Keräsin leivänpalat pussiin varmuuden vuoksi, ettei joku muu koira niitä syö. Ja toivottavasti tuo omakaan ei ennättänyt (oon 95% varma, että ei, mutta kuitenkin...)

"tarkkaan puunrungon vieressä"...siinä ne koirat usein haistelee ennen merkkaamista. Hyvä paikka syötille..Seuraa koiran juontitarvetta/tiheyttä ja pakintoimintaa.

Hyvä juttu. "seis vapaalle nuuskimiselle liike"...=)

Tuntuuko teistä muista koskaan siltä, että omistatte aivan liian hyvän koiran? No teistä etevistä ei varmaan tunnu. :)

Mulle tuo asia tuli taas mieleen tänä aamuna... tuo mun koirani on hulluna saaliin perään, ahne ruualle kuin possu, tekee paljon pelkällä kiitoksella ...

meneekö saksanpaimenkoirat hukkaan meillä aloittelijoilla?

Tuon pienen pirpana kohdalla tuntuu -kyllä. Loputtomalla mielenkiinnolla seuraan mielelläni koiria. Tämäkin vanhatantta on opettanut todella paljon, kun sitä on vain viitsinyt seurata ja antaa sille mahdollisuuden vain olla. Olla oma itsensä. Ei siihen ikinä totu.

"meneekö saksanpaimenkoirat hukkaan meillä aloittelijoilla?"...menee, jos antaa siihen/kasvatukseen vaikuttaa ennakko käsitykset. Ei mene, jos antaa koiralle mahdollisuuden olla se mikä on.

En voi kuin sanoa, että ihmeellinen koira, kun se on tasapainossa. Jos epätasapainossa, niin painajainen itselle ja ympäristölle.

Sain ensimmäisen spk:n v.79 kun olin 14v. Monta kertaa olen miettinyt, että kasvattiko tuo koira minut. Siitä saan kuitenkin sitä kiittää, että koirat kiinnostaa näinki paljon.

"...menee, jos antaa siihen/kasvatukseen vaikuttaa ennakko käsitykset. Ei mene, jos antaa koiralle mahdollisuuden olla se mikä on."

Hmm, mä ajattellinkin sen jotenkin pinnallisemmin... tyyliin ei käytä kaikkea koulutuspotentiaalia mitä siinä on ja samaan aikaan kun itse tavaa vielä alkeita, joku toinen olisi vienyt sen koulutuksellisesti jo paljon pidemmälle...

mutta ehkäpä se ei sittenkään ole se tärkein asia. Tää koira on kyllä opettanut mulle paljon. Jo nyt.

"tyyliin ei käytä kaikkea koulutuspotentiaalia mitä siinä on"... jos koiran arkikäytös on hyvää ja tasaista, niin kaikki on ok.
Silloin ei myöskään koira tai sen omistaja ole tietoinen piilopotentiaalista.

Ja koira kyllä tuo esille sen tarpeen (potentiaalin) tavalla tai toisella. Spk.n kanssa harvemmin asia jää epäselväksi.

Voisin kyllä suositella c.f.:lle borderia, jos parsoni on ihastuttanut niin varmasti borderi tekee sen. Nytkin näkyy www.borderi.fi sivuilla muutama pentue olevan tarjolla ja tiedän että lisäksi on kasvattajien kautta sellaisia hyvistä vanhemmista olevia jotka eivät ole kerhon listalla, esim. uros käyttänyt kiintiönsä.

Itselläni kokemus vain tästä borderista, ottaisin kyllä lisää jos siippa suopuisi. Varmasti hyvä koira kokeneella koiraihmisellä. Löytyy intoa, rohkeutta, omapäisyyttä, energiaa mutta myös rauhallisuutta. Omani rakastaa olla ihmistensä luona, lepää kun me lepäämme, ei mekkaloi kotona yksin ollessaankaan. Persoonallisia tapauksia, pienessä paketissa paljon. Melkoisen terve rotu.

Hip, borderista tuli mieleen bordercollie, onko täällä kirjoittelevilla kokemusta niistä? Minulla on 1,5v parsonrusseliuros ja toinen koira on ollut mielessä, rotu avoin. Tarkoituksena on treenata jälkeä, hakua ja tottista kuten nykyisenkin kanssa.

Huomenna lähdetään koirulin kanssa kesälomalle! Saas nähdä, miten matkanteko julkisilla sujuu... totutin kyllä pentuna metroon, junaan ja bussiin, mutta välissä tuli sitten taukoa (kun sairastelin) kun ei liikuttu julkisilla. Matka on aika pitkä, 7 tuntia ja yksi vaihto. Mutta eiköhän se mene. :)

Mökillä saakin sitten olla paljon vapaana, osallistua pihahommiin ja polskia järvessä minkä lystää!

Kiitos! Sieltä se sinunkin lomasi lähestyy... :)

Meinasin vielä huomenna ennen lähtöä käydä ostamassa sellaisen matkavesipullon, jossa on juomakippo itsessään... niin ei tarvitse erikseen kuljettaa kippoa ja pulloa. Kun mökillä kuitenkin on kaikki siellä tarvittava valmiina!

""esim. uros käyttänyt kiintiönsä."...Kerro ihmeessä mitä tämä tarkoittaa.."

Uros on hyvä yksilö luonteensa ja rakenteensa puolesta, näyttelyissä erinomaisesti pärjännyt ja harrastuksiinkin sopiva. Jälkeläisten määrä ylittää kuitenkin rotuyhdistyksen suosituksen ja sen vuoksi ei pääse yhdistyksen listalle.

... tästä pentueesta kuulin jo toukokuussa eli en tiedä onko heillä enää pentuja

Näitä hyviä ei listalla olevia löytyy kasvattajien kotisivuilta, linkki rotuyhdistyksen sivuilla. Siellä ilmoitetaan myös uudelleensijoitettavista aikuisista koirista.

Eilen sain vahvistusta ja luottamusta pikkutirriäisen käytöksen suhteen.
Oli kolme-neljä variksen poikasta metsän laidassa. Uskomattoman kesyjä otuksia. (kaupunki lintuja)

Käveltiin (koiravapaana) n.2-3m päästää ja istutin koiran siihen tarkoituksena ottaa asetelmasta kuva. Vanhapiika oli sopivasti keskellä variksia ja matkaa oli parhaimmillaan n.1.5m, kun uteliaina lähestyivät koiraa. Se oli taas tilanne "once in a lifetime" ja onnistuin sössimään koko tilanteen.

Koira kyllä istui nätisti kiinnittämättä variksiin mitään huomiota, mutta kun yritin repiä puhelinta taskusta siinä onnistumatta (vetoketju jumissa) ja rupesin möykkäämään ärräpäitä, niin koira tuli ihmettelemään, että mitäs nyt.....oikeasti.prrrrr kun se kuvan otto ei onnistunut.

Toinen tilanne oli kun tulin kaupasta ja otin autosta tavarat ja olin heittävinäni koiralle pallon ja laitoin sen taskuun. Koira otti muutaman juoksuaskeleen ja palasi eteeni istumaan ja odottamaan sitä "oikeaa" heittoa. Vieressä n. 2m. oli vanhempi nainen koiransa kanssa, jota en huomannut.

Ei muuten huomannut edes pikkukoira tai ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota, vaikka pari sanaa siinä vaihdoinkin. Olin kovasti pollea ansiottomista kehuista.

Nimittäin odotin, että tilanne vielä ryöpsähtää käsiin kun koira ei saanut palloaan. Sillä on tapana suuttua toisinaan siitä.

Esim. viime vkl. heitin samalla parkkiksella palloa ja tuli meno ja pallo jäi metsän laitaan. Koira oli kiukkuinen, kun kesken etsimistä piti poistua. Näki ilmeestä että nyt elämä syö.

Vastaan tuli ihminen ja sivusilmällä seurasin sitä ja silloin koira otti murahtaen pari kiukkuista askelta tarkoituksena mennä purkamaan kiukkuaan. Pari askelmaa ja koira rauhoittui ja katsahti minuun.

Muutos on uskomaton lähtökohtaan nähden, ottaen huomioon että mitään varsinaista ei olla tehty asian eteen. Sitä vain ihmettelen, että koira ei edes uhraa katsetta tai huomiotaan millään tavalla esim vierellä olevaan ärsykkeeseen. On kuin ketään muuta ei olisi ympärillä.

Viime syksynä tämä kuitenkin kuulemma vielä tappoi nuoren jäniksen ja söi sen. "pikku happi hyppely lenkillä"....

Samoin tuollaisen naperon luonne on uskomattoman mukava seurattava, kun se vain saa sitä luontaista käytöstään tuoda esille. (sanottakoon, että olemme pientalo alueella, jossa luvan kanssa koiraa saan pitää vapaana)

Koirat on vanhemmalla iällä aika uskomattomia. Toimivat melkein ajatuksen voimalla. Tässäkin saa nyt nauttia toisten tekemästä työstä tirriäisen kohdalla.

Hieman polttelee ajatus porderi pennusta....

Tulin lenkiltä ja hörpin hieman kahvia apulaa selaillen.
Hieman ihmettelen tälläisiä ilmoituksia.

APULA:
"Tuontileonberginkoira , uros
Pikaisesti haussa eteläisimmästä Suomesta sijoituskotia ulkomailta tulevalle leonberginkoiraurospennulle! Kirjoittele itsestäsi ja tarjoamastasi kodista, niin keskustellaan ! Etelä-Suomi"

Huonosti laadittu vai onko tässä jo jotain häippää? Voi onneton sitä, joka tälläiseen lankeaa. Todella mautonta. Tuo epämääräiseltä kuulostava sijoitus toiminta on hanurista.

"Pitbull-uros
Kotia etsii nuori hyväluonteinen tuonti pitbull uros"..eikö ole enää käyttöä vai?
Iso työ tuoda ja heihei? Mistä on todella kyse.

Mikä tuossa sijoitus toiminnassa on mennyt pieleen, kun vaaditaan "vakuusmaksu". Eikö koiraa luoteta oikeaan paikkaan vai mikä on?
Sen rahan saa takaisin, mutta sijoitus asioissa on monta hankalaa kysymystä ja vaivaa. Eikö luottamus ole enää yksi niistä -Rahaa tärkeämpi?

Mikä nykyisin kasvattajassa tekee luotettavan, jos asiat ei mene kuten oli suunniteltu. (koira ei ole sitä mitä piti jne) jos puhutaan ventovieraista.
Miksi siihen apula kasvattajaan pitäisi sitten luottaa.

Parhaassa tapauksessa se menee niin että otetaan pentu ja kasvatetaan, sekä viedään esim.sovittuihin näyttelyihin jnejne. siinä se.

Minulla on ollut joskus yksi sijoitus koira. Ei vakuusmaksua, vaan yhteistyötä ja toimittiin yhdessä siten miten oli suunniteltu. Ei minulla ole vieläkään sitä sijoitustoimintaa vastaan mitään, mutta perään kyllä enemmänkin luottamussuhdetta siihen mihin koira on menossa ja kenelle.

Tuo koirilla rahastaminen on mennyt aivan mahdottomuuksiin,mutta on siinä toinenkin puoli asiassa,ostajat.
Ennen ihmiset olikin erilaisia puheeseenkin voi luottaa,mutta ei enää.Osamaksukin on harkittava siltä pihjalta että tuskinpa tulee maksetuksi,kasvattajista kehittyykin oikein ihmisrodun erikoistuntijoita.
Sijoituskoirastakin on olemassa niin selkeät ehdot,kuinka se toimii,mutta usein vaan käy niin että kasvattaja vedättää sillä kohtaa asetetaan esim.pennuille joku lukumäärä.vaikka selkeä sopimus koskee yhtä pentuetta (yksikin pentu on pentue) ja takaraja silläkin on vuosissa koska ne pennut teetetään ettei pääse käymään niin että sijoituskoira roikkuu kasvattajan nimissä vuosia.
Nuo näyttelymaksut maksaa kasvattaja ellet sitten itse halua koiraa ilmoitella johonkin ilman kasvattajan pyyntöä.Terveystarkastukset,astutusmaksut synnytys ja pentujen hoito kuuluu kasvattajalle jos asiasta muuta sovitaan kasvattaja korvaa pentujen hoidon sijoitusperheelle.
Noiden mukaan olen itsekkin joskus sijoittanut pennun,vaan en enää,et ehkä voi kuvitella miltä tuntuu kun sijoituskoira onkin rekisteröimättä myynnissä,luovuttajan tietämättä.
Osamaksukoirasta onkin viimeinen kokemus itsellä,kun täysin vieras ihminen soittaa ja kyselee että olisi täällä heilläpäin myynnissä tällainen pentu,onko liian kallis kun sillä ei ole rekkareita vaikka on rekisteröity,tulevat kuulemma myöhemmin.Siinä keskustelun edetessä selvisi itselleni että kyse onkin omasta pennustani.Vanhana kasvattajana ja jalona ihmisenä lupauduin uuden ostajan avuksi lähteä pentua katsomaan (kyllä oli iloinen).Viivyttelin autossa siellä pihalla vähän aikaa,että myyntitapahtuma ehti taas käynnistyä.Menin sisälle yrittäen jotenkin hillitä itseäni,kyllähän nämä alkuperäiset ostajat minut tunsi,mutta kävi siinä kovastikkin väittelemään että ei ollut tarkoituskaan myydä.Silpasin pennun kainaloon ja sanoin että nyt ei ole mitä myisit,kyllä uudet ostajat oli ihmeissään asiasta,koska hehän ei edeltäkäsin tietäneet mistä on kyse.
En enää muista paljonko siitä pennusta oli ehditty maksaa,mutta koskaan sitä ei ihme kyllä takaisin pyydelty.Pentu jäi kotiin ja on jo kauvan ollut koirien taivaassa.
Sinä olet aivan liian rehellinen ihminen ei puheisiin voi luottaa.Ennen oli ennen ja nyt on nyt.Itsekkin kyllä kuulun siihen ihmisrotuun jolla ei ole tapana vedättää ketään,mutta puoleni olen jo oppinut pitämään.

Ajat muuttu, niin on. Kiitos asiapitoisesta viestistä.

Meillä on tyttärellä sijoitus koira. Oli jo itse sopinut asian ja pyysi minut siitä neuvottelemaan. Yllätyin hintaa ja sitä, että pentueita on nykyisin kaksi.
Ajattelin että hyvää siinä on se että tytärkin näkee ja joutuu toiseenlaiseen vastuuseen, kun joutuu huolehtimaan eri tavalla koiran asioista.

Se sopi loistavasti ja on mennytkin koira on menestynyt erittäin hyvin. Kasvattaja on hyvä ja kaikin puolin asiallinen, joskin välillä ehkä liian vaativa. (esim. tulee yllättäen jotain johon ei ole varautunut) mutta hieno tyyppi ja "ammattilainen" Eli siinä samassa jo aikuinen tyttareni oppii yhtä jos toista.
Erillaista ja painavampaa vastuuta.

Aikaisempi yritys päättyi toisen kanssa ikävällä tavalla, ja siinä oli muusta kyse kuin "kenneltoiminnasta"..No hyvää oli se, että saatiiin touhu loppumaan.

"kasvattaja vedättää sillä kohtaa asetetaan esim.pennuille joku lukumäärä.vaikka selkeä sopimus koskee yhtä pentuetta"...niimpä.

Hieman kyseealaistaisinkin, miksi sitten sijoituskoiria ylipäätään pidetään tässä mittakaavassa.

Tunnen kasvattajia, joilla se käy yleensä niin, että joku pentu pistää silmään ja se päätetään ottaa itselle ja sijoitukseen. Ilman ennakkoa vaan tapauskohtaisesti. Sitten tiedetään tai etsitään tutun kautta ilman kiirettä sopiva ehdot täyttävä koti. ja siitä se lähti....

Jos todellakin kyse olisi tälläisestä asiasat, missä pentu on syystä tai toisesta tärkeä, niin ei silloin sanota, että: "nyt sinä viet ja hoidat, ruokit, rokotat ja vakuutat koiran. Treenaat sen vähintään 1lk ja käytät parissa näyttelyssä. Ja katokkin että koiralle ei mitään satu...ai niin olisko sulla vielä tässä vaiheessa "kaheksaasataa" saat sen ehkä takasin sit viimeistään neljänvuodenpäästä...käydään sitte välillä aina kyllässä ja jos ei ehditä niin sinä tulet meille. muista että me syödään vaan munkkeja ja coca-colaa lapsille.....kuules nyt me otetaankin tuo sun/meijän koira kun et ole sitä oikein "hoitanut"...saat puoleen hintaan uuden" Ei ollut enenkuulumatonta tuo koiran aiheeton poisotto kesken sopimuksen takavuosiltakaan kokemattomalta.

Itsekkin ehkä haluaisin borderin sijoituskoirana, siten että kasvattaja ilmoittaisi ja veisi kehässä ja itse seuraisi sivussa. Se toisi toisenlaista näkökulmaa itselle ja toisenlaista ajanvietettä. Voi olla että "omallakoiralla" ei tulisi lähdettyä. Rutiini uupuu täysin vaikka pentuna kehänlaidalla melkein kasvoin. Ensimmäisellä leirillä olin 7v. jne. Nyt voisi kiinnostaa "harrastus" omaisesti ja samalla voisi ajaa itsensä sisään "uuteen rotuun".

Ensimmäisen kerran sain "kammon" kv.koiriin kun keväällä nämä kaksi otin.
Nimittäin liikun paljon ja touhuan muutenkin. Jouduin ensimmäisen kerran tilanteeseen, missä soitin entisille omistajille, että kumpaakin koiraa pisti käärme jnejne. Onneksi oli hyvin realisti tämä entinen omistaja ja antoi siinä tukensa ja sanoi, että tämä on vain elämää ja sille ei mitään voi.
Kun toinen kuoli, niin syyllisyyden tunne oli kova ja on osittain vieläkin.

En tiedä otanko enää moista riskiä. Yhden piston ymmärrän, mutta kaksi samaan aikaan oli hieman liikaa. Tämä hieman jarruttaa myös sijoituskoira hankintaa, vaikka hyödyt sinä olisi suuremmat. (ajanviete)

Osamaksukauppa on nykypäivää ja se ei sano hoidetaanko koiraa hyvin vai ei. Joskus on joillain tilanteita että mahdollisuus tulee tässä ja nyt, mutta tonnin repiminen ei onnistu sillä hetkellä. Siinä voi mennä kasvattajaltakin hyvä koti koiralle. Enemmän taitaa kuitenkin olla vilppillisiä tai nykymallin mukaan "heräte" osto ja kun mielikuva ei kohtaa arjenkanssa ,niin jätetään asiat hoitamatta. Nykyisin on näin aika usein monessa asiassa.

Koiravakuutus kannattaisi ehkä vaatia vähittäismaksun yhteydessä, niin siitä sen tietää onnistuuko vai ei. Ottaako vai ei.

Katsoin kasvattajan sivulta pennuista joista kuulin, ovat kaikki saaneet kodin. Uudelleen sijoitettaviakaan ei ole, eipä niitä kovin yleensä ole.

Me olemme myös harkinneet sijoituskoiran ottamista, aluksi rotuna oli ehdottomasti borderi, mutta nyt se on kääntymässä paimenkoiraan. Syystä että ehkä omalla bortsullamme tehdään joskus ehkä pentuja niin siitä sitten jäisi. Toisekseen koira tulee tyttärelleni. Hän on mieltynyt paimenkoiiriin. Itselleni ottaisin noita terriereitä vaikka kuinka paljon :=)

Bordereissa kyllä löytyy kasvattajia jotka sijoittavat koiria, mutta on myös heitä jotka eivät halua sijoittaa.

Jos ei ole koskaan ollut nypittävää koiraa saattaisi sijoituskoira olla hyvä, silloin kasvattaja on sitoutuneempi auttamaan. Monet kasvattajat nyppivät koiran kerran veloituksetta ja sitten on omillaan. Näyttelyissä kulkevan sijoituskoiran turkin saattaisi kasvattaja haluta hoitaa itse. Sinänsähän nyppiminen ei ole vaikeaa, jos koiran turkki on oikeassa vaiheessa ja se on laadultaan hyvä. Vaan onhan siinäkin opettelemista jos koiraa näyttelyissä aikoo käyttää: milloin nypit että karva on hyvä juuri oikeaan aikaan, pohjavillan poisto, rakenteen "tuunaus" jne.

Löytyyhän noita trimmaajia kaupungeista ja monet kasvattajat trimmaavat jopa toistenkin "tuottamia". Meidän yksilöllä nyppiminen tuntuu olevan 3 kertaa vuodessa, toisilla on 2 kertaa ja sitten on niitä jotka pidetään pienellä vaivalla koko ajan tip top-kunnossa.

Oikeesti se ei ole hankalaa! Sormissa se kyllä tuntuu ja itselläni menee siinä useampi ilta kun nypin vähän kerrallaan. Ammatti-ihminen saattaa nyppiä tunnissa-parissa. Borderin näyttelytrimmi on myös suurinpiirtein kaikki pois mitä lähtee-periaatteella ... mutta sitten se hienosäätö-tuunaus ja toki se että karva on oikeassa vaiheessa.

Meillä on myös muut olleet näitä paimen-tyyppisiä, mutta terrieri on kyllä oman sydämmeni vienyt mennen tullen.

Lisää vettä myllyyn :-)

Itselläni olisi pari suosikkia mistä ottaisin ihan henkilökemia-perusteella. En kuitenkaan ole tietoinen mistään kennelistä että ei ehdottomasti kannattaisi ottaa. Omat kriteerini koiralle eivät välttämättä ole samat kuin sun omat, siksi on vaikea suositella.

Sitä miettisin että haluaako koiran joka sopii luolakoiraksi? Silloin kannattaa valita pienistä vanhemmista ... En ole itse tähän puoleen liiemmälti tutustunut, mutta rintakehän laajuus on ainakin tärkeä seikka silloin. Näyttelyissä koira pitää olla spännättävissä, ja se kertoo siitä että koiraa pystyy kooltaan käyttämään rodun "työssä". Tietty on sit ne luolakoirakokeet ym johon voi osallistua.

Jos ei luolatouhu kiinnosta, voi vapaammin valita. Näyttelyissä jotkut tuomarit rokottavat kuitenkin suuresta koosta, jos siis haluaa näyttelytähden täytyy koko huomioida. Rodun koko yritetään pitää kuosissa. Korkeuskin kertoo jo jotain.

Luonne-eroja on; löytyy ärhäkköjä tapauksia, mutta myös lauhkeita ja rohkeita ja lähes jopa arkoja. No, kuten varmaan kaikissa roduissa. Ja varmaan lähes joka pentueesta löytyisi se sopiva. Omamme oli pentueensa päällepäsmäreitä ja nautti ihmisen seurasta. Kova meno on yhä päällä tarvittaessa ja ihmiset yhä ihania.

Harrastuskoira vai kotikoira? Monilla kotisivuilla on kerrottu menestyneistä harrastuskoirista. Jos ei ole niin miksi niillä ei harrasteta, harrastus ei kiinnosta omistajia vaiko koirat eivät ole soveltuvia tai taidot ei riitä? (Vaikoi sitten vaan tiedot eivät ole esillä, nyt kun blogit ovat alkaneet korvata kotisivuja on monen tiedot hajallaan tai puutteellisia)

Haluatko koiran lähialueeltasi ja haluatko kasvattajan joka on yhteydessä?

Toinen koirani oli vammainen lopettamis uhanalla oleva pieni musta pystykorva.
Ala purenta, harvahampaat, vinot etujalat, katse karsasti ja pentukarva ei ikinä vaihtunut. Lisäksi se jäi erittäin pienikokoilseksi. Olin tavattoman ylpeä siitä ja ihmettelin kun ketään kaveri ei sitä halua silittää. Myöhemmin kuulin että se oli niin hirveän näköinen että pelkäsivät sitä. Minulle se oli valioyksilö josta olin ylpeä. Eli kauneus on katsojan silmissä.

Heitit pahan. Mukava miettiä ja huomata että yksinkertainen asia onkin monimutkainen. (koiran osto)

Yleensä sanon kasvattajalle mitä toivon ja luotan kasvattajan näkemykseen siitä. Pennusta voidaan katsoa jotain, mutta nekin on vain suuntaa antavia.

Näyttelykoira tai ei -ei sen väliä- luonne ratkaisee kotikoiralla.

"Haluatko koiran lähialueeltasi ja haluatko kasvattajan joka on yhteydessä?"
Kasvattajalta haluan vain saada vastauksia mahdollisiin kysymyksiin kasvatuksen yhteydessä tai rotuun liittyviin asioiihin.
Jos näyttelyihin (toisarvoinen) niin siihen.

Välimatka ei ole este, eikä hankinnan peruste.

Naurattikos yhtään,älä ota niin vakavasti jotkut vaan on noita.Täytyy toivoa ettei se vaan kasvata mitään rotua,on sillä blokit senverran sekasin

Juu luottamus pelaa. Viitaten aijempaan keskusteluun sijoituskoirat:

Iltalehti:
"Espoon käräjoikeus antoi keskiviikkona kahdesta kavalluksesta 45 päivän ehdollisen vankeusrangaistuksen 34-vuotiaalle espoolaisnaiselle. Lisäksi nainen joutuu maksamaan yli 32 000 euroa erilaisia korvauksia.

Kavalluksissa on kyse kahdesta koirasta, jotka nainen oli oikeudetta siirtänyt omiin nimiinsä syksyllä 2008. Tilanne valkeni kennelinpitäjälle, kun hän oli yrittänyt tavoittaa naista turhaan. Kennelliitosta hän sai kuulla, että koirat oli siirretty naisen nimiin.

Molemmat staffordshirenbullterrierit oli annettu naiselle tilapäisesti haltuun.

Uroskoiran kohdalla kyse oli sijoitussopimuksesta eli siihen naisella oli hallintaoikeus. Naaras sen sijaan oli vain lainattu naiselle.

Kastroi uroksen

Syytetty nainen kiisti molemmat kavallussyytteet. Hänen mukaansa urosstaffi oli ollut näyttelyissä aggressiivinen ja kelvoton jalostukseen, joten hän oli halunnut kastroida sen. Tämä ei kuitenkaan omistajalle sopinut, joten nainen oli itse päättänyt kastroinnista.

Nartun syytetty väitti ostaneensa kennelinpitäjältä 500 eurolla. Kennelinpitäjä kiisti tämän ja kertoi, että koira oli 2 000 euron arvoinen, eikä hän olisi muutenkaan myynyt sitä.

Oikeudessa nainen ei pystynyt todistamaan väitettään uroskoiran aggressiivisuudesta eikä sitä, että hän olisi ostanut naaraskoiran. Kennelinpitäjänkin mukaan uroskoiran kaltaisissa tapauksissa koira yleensä siirtyy vastaanottajalle, mutta mitään keskusteluja asiasta ei käyty.

Riita päätyi oikeuden käsittelyyn vasta vuosi sen jälkeen kun nainen oli siirtänyt koirat nimiinsä. Kennelinpitäjä ei yrityksistään huolimatta ollut saanut koiriaan takaisin ja menetti näin mahdollisuuden käyttää naaraskoiraa jalostukseen.

Kennelinpitäjä vaati korvauksia uroskoirasta 5 250 euroa ja narttukoirasta 39 000 euroa. Espoon käräjäoikeus tuomitsi vahingonkorvaussuman 28 000 euroon. Lisäksi tuomittu joutuu maksamaan asianajo- ja todistelukuluja yli 4 000 eura."

Hieno homma ja hyvä ennakkotapaus....

Siinä se nähdään tuo molemminpuoleinen luottamus.Petetään niin paljonkuin olematon omatunto sallii.
Sanompahan että tällaiset käräjät käydään vielä käänteisestikkin joskus.Vähän nyt mietityttää väärensikö se kauppasopimuksen vai millä se rekkasi sen nartun.Ajattelimpa vaan mitä yhteistä heillä on ollut ennen näitä tapahtumia.Onko joku aikaisempi asia kuitattu näin typerästi.

Ketjuun kaikille Hyvää Juhannusta!

Tänää taas yllättäviä käänteitä vanhapiikaparsonissa. Tuli naapurin isohko musta pystykorvainen koira ja kirppu riensi sen luokse (ilman ärinää) ja rupesi pitämään leikki elkeitä?? Yritti tosissaan saada sitä leikkimään.

Tosi hieni juttu, kun ei aijemmin osoittanut mitään mielenkiintoa muihin, jos joutui tekemisiin oli se ärripurri tyylin touhua. Mukavasti yllättävä asia.
Taas likalla oli "voittaja" ilme päällä, kun voitti jonkun "pelon". Nämä on näitä helmihetkiä kv.koiran pidossa.

P.s merkitön**. Taisin löytää sopivan kennelin espoosta. en ole vielä ollut yhteydessä, mutta ainakin pentueita suunnitteilla.

Mielenkiinnolla odottelen jos pentuun päädyt,mitä vanhapiika siihen sanoo.Ottaako omakseen vai tekeekö selväksi kenen kotiin tunkesit

Tuttavallani on sellainen 8v ipana,joka ei siedä muita koiria lähelläänkään oli iso tai pieni eikun kimppuun vaan,mutta annas olla kun naapureiden kissat kulkee siellä pihalla ne on kaikki suorastaan rakastettavia otuksia.

"Mielenkiinnolla odottelen jos pentuun päädyt,mitä vanhapiika siihen sanoo"..Vähän itseäkin jännittää, kun en halua muutosta mihinkään. Pirpanan käytös on aikas täydellinen. Ei ylläreitä eikä mielenilmaisua. Hyvin toimii käskyn alla. Ei pelkäää mitäään. Ajattelin sen vuoksi, että tämä olisi hyvä "opettaja".

Kahdella tutulla on koira noista tuon paikakkunnann kenneleistä (eri kennelit) ja heillä on ainakin sujunut kasvattajan kanssa kaikki hyvin. Voisin itse ottaa molemmilta koiran.

Kahta muuta en sitten tunnekkaan yhtään (siis jotka on kasvattajalistalla), mutta tosiaan, en tiedä ketään jolta ei kannattaisi ottaa. Varsinkin jos kyse sellaisesta pennun hankkijasta jolta ei mene heti sormi suuhun :-)

Juu vaikuttaa aktiiviselta "pieni"muotoiselta uudelta? kasvatustouhulta.
Täytyy tänään soitella.

Luimpa tässä juuri äskettäin pitkänlinjan kasvattajan (todella työhönsä paneutuneen) 30v menestykkään uran lopettamisesta.Hänen päätös perustui siihen jos kiinnostus loppuu on paras lopettaa aikanaan ettei ihmiset pääse sanomaan ettei senkään kasvatit loppuaikana enää mitään olleet.Mielestäni sitä ei taida paljon paremmin sanoa.

Sitten onkin tämä kokonaan toinen kasvattajarotu:pompataan alkuun liian vähillä tiedoilla ja liian suurella koiramäärällä,lainarahalla ja luullaan että tästä se ura urkenee,mutta juuri niiden loppu on tuon iltalehden kirjoituksen kaltainen,sotkua toisen perään ja päätös on konkurssi,
Onhan meillä jokunen iso yhdistetty hoitokennel,missä on työntekijät erikseen ja koirat niinkuin paikatkin on kunnossa asiat hoidossa.

Nyt onkin eläinlääkintä automatisoitu,pillerit jaossa makkaran kera.
lähde:iltalehti

Hulluja ei kynnetä eikä kylvetä.....

Koira tietoutta ja "porno-koiria" Johanna Tukiaisen tyyliin

http://johannatukiainen.seiska.fi/

Kesän ensimmäinen mökkireissu tehtynä. Tuo mun koirulini oli kaikin puolin mukavaa reissuseuraa, ihan positiivisesti yllätyin matkustamisen helppoudesta sen kanssa. Ensi kerralla uskallan ottaa kissankin mukaan, nyt jätin kissahoitolaan, kun oli ensimmäinen pidempi reissu koirulin kanssa ja halusin, että pystyn keskittymään siihen kunnolla.

Kaksi uutta kulkuvälinettä olivat soutuvene ja lossi. Soutuveneessä istui alkuun rauhallisesti paikallaan, mutta siinä vaiheessa kun edessä näkyi ulappaa ja ranta oli kauempana, alkoi ulina... jokin siinä maiseman avaruudessa pelotti? Kuunteli kuitenkin minua eikä yrittänytkään poukkoilla laidoille tmv. Lossiin kävellessä sillan ritilä oli vähän jännä juttu, kun alla näkyi vain pelkkää vettää. Pikkaisen arasteli, mutta pienellä rohkaisulla eteenpäin mentiin.

Mökillä ollessa sattui myös sellainen, että koiruli ensimmäisen kerran pikkaisen uhmaili... en tiedä johtuiko siitä, että sai olla tavallista enemmän irti ja puuhata (myös) omiaan. Samoin huomasi, että maailmassa on muitakin ihmisiä kuin emäntä ja nekin ovat aivan kivoja, heittelevät keppiä veteen ym. :) Mökillä oli tosiaan aika paljon sukua ym. vieraita, yleensä arkemme on paljon vähäväkisempää.

Paluumatkalla kuitenkin huomasin, että oli tuo reissu ja uudet virikkeet koirulia myös hieman stressanneet... oli jotenkin paljon normaalia herkempi ympäristölleen ja junassa yhdelle lemmikkieläinvaunussa matkustaneelle koiralle jopa rähjäsi (oli nukkumassa ja kai säikähti, kun asemalta junaan astui taas uusi koira). Ja kun tutuissa maisemissa lopulta astuttiin pois bussista, koira oikein silminnähden rentoutui.

Hyvä että matka meni hyvin. Hyviä tilanteita koiralle. Nostaa ja laajentaa koiran itseluottamusta kummasti eri tilanteissa.

Nuo paluumatkan jutskat on varmasti vain tilanne runsauden aiheuttamia asioita. Nopea muutos ja paljon eritilanteita.

Kun tähän ketjuun saa kitistä mistä tahansa,haukun nyt koko Kennelliiton jalostustietokannan maan rakoon.

Taisin joku aika sitten kehuskella sydänterveillä koirilla.12v kuului pieni sivuääni mutta mitään lääkitystä se ei tarvitse ainakaan tässä vaiheessa,eikä likassa ole merkkiäkään vielä,ei yski eikä meno ole paljon hiljentynyt.Tähän asti kaikki meni hyvin.

Katsoimpa jotakin udellakseni tietysti, koiranettiä,vilkaisin omanikin samalla ja kuinka ollakkaan olen teettänyt neljä pentuetta koiralla jolta kuuluu sivuääni.
Kyllä se oikeakin tieto sieltä löytyy kun hakea osaa,mutta tämä tieto jää oudommalle etsijälle ainoaksi totuudeksi.
Virheenä se myönnetään,mutta pienikin muutos tietokantaan maksaa kuulemma maltaita.Ei luulisi olevan sydämmien kohdalle mahdoton laittaa lisäys ks.koiran tiedot,onhan se siellä monien sairauksien kohdalla.

Alankin tästä lähtien tekemään niin että pyydän epävirallisen tarkastuksen jos on terve annankin paperit lekurille ja haluan virallisena lausunnon.
Vanhanako täytyy kieroksikin vielä alkaa!!!

tää on tätä ja loppua en viitsi kirjoittaa.

Meinasin aloittaa uuden ketjun, mutta laitankin tänne, kun täällä on tästä samasta koirasta muutakin juttua.

Iltalenkillä sattui juttu, joka ihmetyttää (ja huolestuttaa). Lähdin siis ulos ja koira kulki vierellä kuten yleensäkin pihasta lähdettäessä (kävellään aina pikkaisen kauemmaksi ennen kuin päästän sen tarpeilleen). Sitten yhtäkkiä koira syöksähti eteenpäin ja alkoi räyhätä ympärilleen. En tiedä mille... mitään ei näkynyt eikä kuulunut (koiran aistit on toki paremmat, joten saattoihan se kuulla/haistaa jotain mitä minä en) eikä se myöskään tuijottanut mihinkään tiettyyn suuntaan, vaan enemmänkin kohdentumattomasti räyhäili ympäriinsä ja painoi itseään ketjukaulainta päin niin että henki alkoi pihistä (mikä lisäsi taas kierroksia).

No minä pidin hihnasta kii ja juttelin koiralle normaalisti. Koira kyllä otti sitten katsekontaktin ja sanoin "mennään" jolloin räyhäily alkoi taas ja yritti oikein juosta päin hihnaa. Seisoin vain paikallani ja juttelin enkä päästänyt sitä mihinkään suuntaan, sitten kun otti kontaktia käskin istumaan ja istui ja katsoi minua, mutta taas kun jatkettiin matkaa, alkoi taas sama räyhäily ja hihnaa päin juokseminen. Vähitellen se siitä sitten rauhoittui... mutta mistä ihmeestä tuossa on kyse? Ja olisinko minä voinut tehdä jotain muuten kuin yrittämällä vain jatkaa matkaa normaalisti?

Päivä muuten oli samanlainen kuin normaalistikin. Ehkä vähän enemmän koiralla oli kierroksia kuin normaalisti, mikä mm. ilmeni yrityksinä kiusata kissaa, mutta huomioin ne kierrokset sillä, että tein vähän enemmän juttuja sitten koiran kanssa.

Joo täytyisi aloitta uusi ketju, kun tämä alkaa olla aika pitkä.

Tuo "outokäytös" jos tuli puuntakaa, niin todennäköisesti johtui hajuaistiin liittyvästä asiasta. Hajuaisti on koiran tärkein aisti ja sen kautta koira muodostaa ja kokee merkittävän osan sen elinympäristön asioista.

Poimituilla hajuilla on merkitystä myös koiraan, sillä hajuaistilla se poimii tietoa ympäristöstään. Tietoa mistä meillä ei juuri ole käsitystä.
Haistetut ja sitäkautta havaitut asiat myös vaikuttavat voimakkaasti koiran tunteisiin ja tunne elämään sillä hetkellä missä poikkeavat hajumerkit vallitsee. (juoksut, urokset, muut eläimet jne.)

Yksi koiran nenä vastaa n.1milj. ihmisen nenää. Eli jo viisi koiraa vastaa koko suomen väkiluvun hajuaistia...=O

Mahtaako juoksut (toiset) olla aluillaan?

Koira hai jahdissa =) Yllättävän rohkee kaveri!

http://www.iltasanomat.fi/viihde/harvinainen-ajojahti-koira-sukelsi-hain-peraan-/art-1288402210272.html

TOSI VAARALLISIA NOI PITT BULLIT.....=}

mtv3:
"Yhdysvalloissa Missisipissä poliisi kertoo miehensä vahingossa tappaneesta naisesta. CBS News kertoo sivuillaan, että nainen oli alkanut ampua lapsia uhannutta koiranpentua, mutta hän osuikin mieheensä.

Silminnäkijöiden mukaan "Cocaine" -niminen pitt bull yritti hyökätä lasten kimppuun. Kuolleen miehen pojan mukaan lapset vietiin sisälle ja hänen isänsä otti koiran kiinni.

Poliisin mukaan tässä vaiheessa nainen oli ampunut kahdesti. Hän osui koiraan ja miehensä rintakehään. Poliisin mukaan 53-vuotiaan miehen kuolema vaikuttaa olleen vahinko.

Poliisin tiedottajan mukaan valamiehet päättävät, aiotaanko naista vastaan nostaa syytteet.

Lapsia uhanneen koiranpennun omistajaa vastaan saatetaan nostaa syytteet."

Tässä taas esimerkki missä pikkukoira toimii siinä missä isokoirakin...

"Kiukkuinen chihuahua on keskeyttänyt kaupan ryöstön Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Kaksi kiväärillä aseistautunutta miestä astui Altadenassa tupakkakauppaan ja vaati kauppiasta luovuttamaan rahansa. Pieni koira kuitenkin keskeytti ryöstäjien puuhat.

Koira haukkui kovaan ääneen ja pomppi ryöstäjiä vasten. Toinen ryöstäjistä osoitti koiraa kiväärillä, muttei kuitenkaan laukaissut asetta.

Lopulta miesten oli keskeytettävä ryöstö ja paettava paikalta. Ryöstäjien poistuminen kaupasta ei kuitenkaan riittänyt koiralle, vaan se ajoi miehiä takaa vielä kadullakin.

Sekä koira että sen omistaja selvisivät tilanteesta vahingoittumattomina"

Nähdäänkö näitä kohta poliisi ja suojelukoirina....aika näyttää..

Lisätään hieman pientenkoirien hypetystä...tarkkana.

"Niinisalon varuskunnan pihassa kuuluu vaimeaa haukuntaa. Eläinlääkäri Hanna Tenhu antaa selkeän ohjeen, miten kuuluu kohdata varuskunnan jääräpäisin sotakoira, E-Boss.

– Älkää kiinnittäkö siihen liikaa huomiota. Ei saa katsoa koiraa silmiin tai yrittää silittää sitä, Tenhu neuvoo.

Valtavan iso ja lihaksikas saksanpaimenkoira pyyhältää eläinklinikan ovesta, eikä totisesti avaussanojen jälkeen tee mieli mennä peuhaamaan koiran kanssa. Koulutettu sotakoira vastaa voimankäyttötilanteissa asetta, joten sen ohjaajalla on suuri vastuu.

Valikointi sotakoiraksi on tarkkaa. Fyysiset ominaisuudet varmistetaan – jopa röntgenkuvin. Myös luonne ja terveys vaikuttavat.

– Koiralla ei voi olla sisäelintauteja tai rakennepoikkeamia. Sotakoirat tekevät hyvää kuntoa vaativaa työtä, Tenhu muistuttaa.

Sotakoirat voivat antaa tarvittaessa virka-apua esimerkiksi poliisille jäljestyksessä tai vaarallisen henkilön kiinniotossa. Osa matkaa myös rauhanturvaoperaatioihin. Osa on koulutettu räjähteiden, aseiden tai huumeiden etsintään.

Satakunnan Kankaanpäässä olevaan Niinisaloon on keskitetty sotakoirien eläinlääkintä rutiinitarkastuksineen. Kaikki suomalaiset sotakoirat käyvät Niinisalon-koulutusjaksoilla säännöllisesti.

Jääräpää saa vaativan
Kovapäisen E-Bossin kanssa uskaltaa toimia ja ohjata sen poseerauksiin sotakoiranohjaaja Henri Halminen, jonka nimikkokoiraksi se valikoitui Niinisalon 30 koirasta. Ohjaajaansa koira tottelee napakasti.

– Koira tarvitsee auktoriteetin. Keskinäisen kunnioituksen ja luottamuksen pitää pelata. Taidan olla samanlainen jääräpää. Tulemme hyvin toimeen, kokemäkeläinen Halminen myöntää.

Hän on tottunut koirankasvatukseen, sillä metsästysharrastuksen takia hän tekee sitä siviilissäkin.

– Olen oppinut paljon uutta, sillä koirien hyvinvointi on täällä ykkösasia. Omien koirien ruokavalio on muuttunut kotonakin, Halminen kertoo.

Tarkka valintaprosessi

Uudestakaupungista kotoisin olevalla Juuso Soisalolla ei kotona lemmikkiä, mutta silti sotakoiranohjaajan tehtävä kiinnosti.

– Aavistin oikein, että tämä voisi olla kiinnostavaa, Soisalo kiittelee.

Hän ohjaa nimikkokoiransa Eran juoksumattotutkimukseen, johon Hanna Tenhu kerää parhaillaan tutkimusaineistoa. Vesijuoksumatto on perinteinen kuntoutusväline loukkaantuneille koirille, mutta nyt tutkitaan sitä, mitä hyötyä vesijuoksusta on terveelle koiralle.

Saksanpaimenkoira suomalaisen sotakoiran tavallisin rotu


Puolustusvoimain palveluksessa on 200 sotakoiraa.
Perinteisiä rotuja ovat saksan- ja belgianpaimenkoirat sekä labradorinnoutajat. Uutena rotuna on kokeilussa parsonrussellinterrieri.
Niinisalossa koiria on parisenkymmentä. Varusmiesten jokaisesta saapumiserästä valikoituu koiranohjaajiksi 12 miehistön jäsentä ja neljä aliupseeria. He saavat yhden tai kaksi nimikkokoiraa."

heheh...

Tästä aiheesta keskusteltiin jossain ketjussa, kun puheltiin mm, venäläisistä ns.kyläkoirista ja siitä että joku haluaisi nekin pelastaa. Pelastaa miltä?

LAINAAN:
"Kadulla asuvien kodittomien koirilla ei näyttäisi olevan kohtalossaan suuremmin valittamista.

Vapaaehtoisen tanskalaisen eläinlääkäriryhmän seurannassa kävi ilmi, että katujen hurtat elävät monesti laadukkaampaa koiranelämää kuin tavanomaiset kotikoirat.

Eläinlääkärit ovat hoitaneet jo kolmen vuoden ajan Kööpenhaminan kodittomien koiria. He yllättyivät siitä, miten suurella rakkaudella ja huolella omistajat lemmikkeihinsä suhtautuivat.

- Ja katukoirat, toisin kuin aivan tavallista koiranelämää viettävät koirat, pystyvät tyydyttämään paremmin luonnollisia tarpeitaan, kertoi eläinlääkäri Mette Aamand Sörensen sanomalehti Kristelig Dagbladille.

Niinpä näitä koiria ei jätetä päivisin tuntikausiksi yksin kotiin, vaan ne ovat omistajansa seurassa koko vuorokauden. Koirat saavat myös tarpeeksi liikuntaa, koska ulkoilu ei rajoitu pelkkään aamu- ja iltalenkkiin.

Lisäksi kodittomien koirat tapaavat jatkuvasti lajitovereitaan, mikä auttaa niitä sosiaalistumaan juuri niin kuin koiran pitäisikin"

Aina ei pidä puuttua joka asiaan ja aina asiat ei ole niin kuin ihmissilmä ne näkee.....Terveisin nim: pelastakaa kreikan ja moldovan kulkukoirat Ry

Ei olisi kiva olla jalostettu tylppänokkainen kennelinomistaja....eiku...e


"Tylppäkuonoisten koirien ja kissojen lentokielto laajenee maailmalla. Maanantaina hongkongilainen lehtoyhtiö Cathay Pacific kielsi tylppäkuonoisten koirien kuljettamisen lennoillaan. Kieltolistalla on 17 koira- ja kolme kissarotua.

Kiellon syynä ovat lentokuljetuksen aiheuttamat terveysriskit, kuten stressin aiheuttamat hengitysvaikeudet.

CNN kertoi verkkosivuillaan, että kiellot otetaan käyttöön Yhdysvaltain liikenneministeriön vuosi sitten julkistamien tutkimustulosten vuoksi. Niiden mukaan vuosina 2005–2010 lentojen aikana kuoli 108 koiraa, joista 25 oli bulldoggeja.

Useat amerikkalaiset lehtoyhtiöt ovat päättäneet, että tylppäkuonoisia kotieläimiä saa kuljettaa vain matkustamossa, eikä kesäkuukausien aikana sielläkään. Singapore Airlines puolestaan ei salli tylppäkuonoisten kuljetuksia lainkaan.

Ministeriö on kehottanut lemmikkien omistajia ottamaan yhteyttä eläinlääkäriin ennen lentomatkaa. "