miksi äidit eivät saa olla enää kotona lasten kanssa?

Huomaan kyllä aina, että niillä, jotka ihannoivat päivähoitoa, ei ole omia lapsia tai eivät tiedä pienen lapsen kehityksestä yms. yhtään mitään. Minkä ihmeen takia pienen alle 3-vuotiaan tulisi oppia irtoutumaan äidistä mahd. varhain? Jos luet yhtään lapsen kehityspsykologiaa ja psykologisia tutkimuksia, niin tiedät miten liian pitkä erossaolo äidistä vaikuttaa vauvaan ja taaperoon. Lapseni on kotihoidossa, mutta näkee joka päivä muita lapsia puistoissa, perhekerhoissa! Eli lapsi voi nähdä myös muita kavereita ja saada virikkeellistä toimintaa vaikka olisikin kotona! Uskon myös, että kotihoito on parasta vanhemmallekin 3-5-vuotiaalle lapselle jos lapsi näkee muita lapsia ja käy esim. kerhoissa. Mutta kaikista eniten pieni lapsi tarvitsee oman äidin rakkautta ja syliä, muuten ei voi kasvaa tasapainoinen ja hyvän itsetunnon omaava lapsi...mistä luulet johtuvan, että juuri suomalaisilla on huono itsetunto? Siksi, koska suurin osa ei ole saanut riittävästä aikaa, huomiota ja rakkautta juuri omilta vanhemmiltaan varhaislapsuudessa! Olen itse nähnyt päivittäin ulkona lasten kanssa, että ei hoitajia kiinnosta vieraiden lasten kehitysaskeleet ja eivät he osaa antaa sitä syliä ja rakkautta (koska eihän he ole äitejä lapsille), jota pieni lapsi tarvitsee! Monesti hoitajat vain juoruilevat pihalla ja pienet lapset pyörivät jaloissa apaattisina :-(...sitä paitsi vasta 3-vuotias oppii leikkimään vastavuoroisesti, sitä ennen leikit ovat vain rinnakkaisleikkejä toisten kanssa! Miksi oma äiti ei voi opettaa oikeaa ja väärää?? Luuletko, että hoitajilla on aikaa opettaa lapsille esim. ulkona niitä sosiaalisia taitoja jos vahdittavana on useita lapsia, esim. 4-8 lasta per hoitaja? Sen sijaan parhaiten ne taidot oppii, kun lapsi näkee niitä muita lapsia oman vanhemman kanssa ja tarvittaessa vanhemmat voivat puuttua, jos esim. näkee kiusaamista tai kannustaa lasta leikkimään muiden kanssa, päiväkodissahan on ihan viidakon lait useasti! Päivähoito on ainoastaan silloin kotihoitoa parempi jos kodissa on huonosti asiat (äiti masentunut, mielenterveysongelmia tai ei jaksa tarjota virikkeitä, aikaa lapsilleen), mutta jos on normaali perhe, niin kotihoito on aina parempi! Täytyy muistaa syyt, miksi päiväkodit perustettiin aikanaan - ne perustettiin äitien työssäkäymisen mahdollistamiseksi, lapsethan eivät sitä sinällään tarvitse jos on norm.perhe!

werfqerq kirjoitti:

Huomaan kyllä aina, että niillä, jotka ihannoivat päivähoitoa, ei ole omia lapsia tai eivät tiedä pienen lapsen kehityksestä yms. yhtään mitään. Minkä ihmeen takia pienen alle 3-vuotiaan tulisi oppia irtoutumaan äidistä mahd. varhain? Jos luet yhtään lapsen kehityspsykologiaa ja psykologisia tutkimuksia, niin tiedät miten liian pitkä erossaolo äidistä vaikuttaa vauvaan ja taaperoon. Lapseni on kotihoidossa, mutta näkee joka päivä muita lapsia puistoissa, perhekerhoissa! Eli lapsi voi nähdä myös muita kavereita ja saada virikkeellistä toimintaa vaikka olisikin kotona! Uskon myös, että kotihoito on parasta vanhemmallekin 3-5-vuotiaalle lapselle jos lapsi näkee muita lapsia ja käy esim. kerhoissa. Mutta kaikista eniten pieni lapsi tarvitsee oman äidin rakkautta ja syliä, muuten ei voi kasvaa tasapainoinen ja hyvän itsetunnon omaava lapsi...mistä luulet johtuvan, että juuri suomalaisilla on huono itsetunto? Siksi, koska suurin osa ei ole saanut riittävästä aikaa, huomiota ja rakkautta juuri omilta vanhemmiltaan varhaislapsuudessa! Olen itse nähnyt päivittäin ulkona lasten kanssa, että ei hoitajia kiinnosta vieraiden lasten kehitysaskeleet ja eivät he osaa antaa sitä syliä ja rakkautta (koska eihän he ole äitejä lapsille), jota pieni lapsi tarvitsee! Monesti hoitajat vain juoruilevat pihalla ja pienet lapset pyörivät jaloissa apaattisina :-(...sitä paitsi vasta 3-vuotias oppii leikkimään vastavuoroisesti, sitä ennen leikit ovat vain rinnakkaisleikkejä toisten kanssa! Miksi oma äiti ei voi opettaa oikeaa ja väärää?? Luuletko, että hoitajilla on aikaa opettaa lapsille esim. ulkona niitä sosiaalisia taitoja jos vahdittavana on useita lapsia, esim. 4-8 lasta per hoitaja? Sen sijaan parhaiten ne taidot oppii, kun lapsi näkee niitä muita lapsia oman vanhemman kanssa ja tarvittaessa vanhemmat voivat puuttua, jos esim. näkee kiusaamista tai kannustaa lasta leikkimään muiden kanssa, päiväkodissahan on ihan viidakon lait useasti! Päivähoito on ainoastaan silloin kotihoitoa parempi jos kodissa on huonosti asiat (äiti masentunut, mielenterveysongelmia tai ei jaksa tarjota virikkeitä, aikaa lapsilleen), mutta jos on normaali perhe, niin kotihoito on aina parempi! Täytyy muistaa syyt, miksi päiväkodit perustettiin aikanaan - ne perustettiin äitien työssäkäymisen mahdollistamiseksi, lapsethan eivät sitä sinällään tarvitse jos on norm.perhe!

Lue lisää

Olinpa kerran päiväkodissa ja sen sanon, etten ikinä koskaa milloinkaan laittaisi omia lapsiani sinne. Aivan järkky meno. Hoitajat juoruaa keskenään, juoksee tupakalla ja juo kahvia. Lapset keskenään tekevät ties mitä. Voittte vain kuvitella että vahinkoja sattu.

werfqerq kirjoitti:

Huomaan kyllä aina, että niillä, jotka ihannoivat päivähoitoa, ei ole omia lapsia tai eivät tiedä pienen lapsen kehityksestä yms. yhtään mitään. Minkä ihmeen takia pienen alle 3-vuotiaan tulisi oppia irtoutumaan äidistä mahd. varhain? Jos luet yhtään lapsen kehityspsykologiaa ja psykologisia tutkimuksia, niin tiedät miten liian pitkä erossaolo äidistä vaikuttaa vauvaan ja taaperoon. Lapseni on kotihoidossa, mutta näkee joka päivä muita lapsia puistoissa, perhekerhoissa! Eli lapsi voi nähdä myös muita kavereita ja saada virikkeellistä toimintaa vaikka olisikin kotona! Uskon myös, että kotihoito on parasta vanhemmallekin 3-5-vuotiaalle lapselle jos lapsi näkee muita lapsia ja käy esim. kerhoissa. Mutta kaikista eniten pieni lapsi tarvitsee oman äidin rakkautta ja syliä, muuten ei voi kasvaa tasapainoinen ja hyvän itsetunnon omaava lapsi...mistä luulet johtuvan, että juuri suomalaisilla on huono itsetunto? Siksi, koska suurin osa ei ole saanut riittävästä aikaa, huomiota ja rakkautta juuri omilta vanhemmiltaan varhaislapsuudessa! Olen itse nähnyt päivittäin ulkona lasten kanssa, että ei hoitajia kiinnosta vieraiden lasten kehitysaskeleet ja eivät he osaa antaa sitä syliä ja rakkautta (koska eihän he ole äitejä lapsille), jota pieni lapsi tarvitsee! Monesti hoitajat vain juoruilevat pihalla ja pienet lapset pyörivät jaloissa apaattisina :-(...sitä paitsi vasta 3-vuotias oppii leikkimään vastavuoroisesti, sitä ennen leikit ovat vain rinnakkaisleikkejä toisten kanssa! Miksi oma äiti ei voi opettaa oikeaa ja väärää?? Luuletko, että hoitajilla on aikaa opettaa lapsille esim. ulkona niitä sosiaalisia taitoja jos vahdittavana on useita lapsia, esim. 4-8 lasta per hoitaja? Sen sijaan parhaiten ne taidot oppii, kun lapsi näkee niitä muita lapsia oman vanhemman kanssa ja tarvittaessa vanhemmat voivat puuttua, jos esim. näkee kiusaamista tai kannustaa lasta leikkimään muiden kanssa, päiväkodissahan on ihan viidakon lait useasti! Päivähoito on ainoastaan silloin kotihoitoa parempi jos kodissa on huonosti asiat (äiti masentunut, mielenterveysongelmia tai ei jaksa tarjota virikkeitä, aikaa lapsilleen), mutta jos on normaali perhe, niin kotihoito on aina parempi! Täytyy muistaa syyt, miksi päiväkodit perustettiin aikanaan - ne perustettiin äitien työssäkäymisen mahdollistamiseksi, lapsethan eivät sitä sinällään tarvitse jos on norm.perhe!

Lue lisää

Blaablaablaa...
Olen yhden 20 tenavan äiti ja kundi on ollut päivähoidossa n 1v- ikäisestä alkaen, ensin perhepäivähoidossa, sen jälkeen yksityisessä päiväkodissa. Ennen päivähoidon alkamista jaoimme mieheni kanssa sen vauva-ajan siten, että pääsin palaamaan työhöni aiemmin. Lapsi on hyvällä itsetunnolla varustettu täysipäinen ja itsenäinen kaveri.
Tuo paatoksella kirjoittamasi äidinrakkausstoori on tulkittavissa jopa provoksi, niin pahki falskia se on.
Mutta jos joku nyt tuon manipulointiyrityksen ottaisi vakavissaan muistutan, että jokainen kotona vietetty vuosi on pois myöhemmästä työeläkkeestä. Niin arvokasta, kuin kotityö sinällään onkin, siitä ei makseta työeläkemaksuja ja useiden vuosien vaje eläkekertymässä on tuntuva. Moni empii jopa sapattivuoden pitämistä juuri tuon miinusmerkin takia.

Raipe. kirjoitti:

Blaablaablaa...
Olen yhden 20 tenavan äiti ja kundi on ollut päivähoidossa n 1v- ikäisestä alkaen, ensin perhepäivähoidossa, sen jälkeen yksityisessä päiväkodissa. Ennen päivähoidon alkamista jaoimme mieheni kanssa sen vauva-ajan siten, että pääsin palaamaan työhöni aiemmin. Lapsi on hyvällä itsetunnolla varustettu täysipäinen ja itsenäinen kaveri.
Tuo paatoksella kirjoittamasi äidinrakkausstoori on tulkittavissa jopa provoksi, niin pahki falskia se on.
Mutta jos joku nyt tuon manipulointiyrityksen ottaisi vakavissaan muistutan, että jokainen kotona vietetty vuosi on pois myöhemmästä työeläkkeestä. Niin arvokasta, kuin kotityö sinällään onkin, siitä ei makseta työeläkemaksuja ja useiden vuosien vaje eläkekertymässä on tuntuva. Moni empii jopa sapattivuoden pitämistä juuri tuon miinusmerkin takia.

Lue lisää

joopa joo, jotkut ne katsos ajattelee sydämelläään ja lapsen parasta, toiset sitä rahaa, kyllä kaikki kotiäidit tietävät riskit kun jäävät kotiin, mutta tekevät sen siitä huolimatta!...totuuden ääni tulee sieltä jokaisen äidin sydämestä ja omastatunnosta. Aina sanotaan, että "kyllähän minustakin ihan kelpo ihminen tuli vaikka olin päivähoidossa"...noh, ehkä selvisit fyysisesti hengissä, mutta kyllä sillä "keskivertosuomalaisella" on aika paljon ongelmia: mielenterveysongelmia, syömishäiriöitä, alkoholismia, tunnekylmyyttä (joka paistaa kirjoituksestasi) ja kaikki ne juontaa varhaislapsuudesta...mutta sitä, mitä ei ole itse saanut kokea koskaan, ei osaa kaivatakaan.

cvsdter kirjoitti:

joopa joo, jotkut ne katsos ajattelee sydämelläään ja lapsen parasta, toiset sitä rahaa, kyllä kaikki kotiäidit tietävät riskit kun jäävät kotiin, mutta tekevät sen siitä huolimatta!...totuuden ääni tulee sieltä jokaisen äidin sydämestä ja omastatunnosta. Aina sanotaan, että "kyllähän minustakin ihan kelpo ihminen tuli vaikka olin päivähoidossa"...noh, ehkä selvisit fyysisesti hengissä, mutta kyllä sillä "keskivertosuomalaisella" on aika paljon ongelmia: mielenterveysongelmia, syömishäiriöitä, alkoholismia, tunnekylmyyttä (joka paistaa kirjoituksestasi) ja kaikki ne juontaa varhaislapsuudesta...mutta sitä, mitä ei ole itse saanut kokea koskaan, ei osaa kaivatakaan.

Lue lisää

Todettakoon nyt ensiksikin kaksi asiaa. En ollut ikinä päivääkään hoidossa kodin ulkopuolella. Toiseksi, en ole feministi. Ja kun paasaat noista päivähoidettujen lasten mielenterveys- ja päihdeongelmista, sinulla on luonnollisesti esittää tueksi jotain faktaa. Minä olen työssäni tottunut toimimaan tosiasioihin pohjautuen. Jos haluat tulkita sen tunnekylmyydeksi, valinta on sinun.

Odotan siis niitä faktoja, en tunnevaltaista luritusta. Mutta koska uskon, ettet noita kykene esittämään, toivon perheellesi oikein mukavaa kesää ja muutenkin kaikkea hyvää.

Raipe.

Tuolla jo aloittajalle vastailinkin, mutta myös pari ajatusta myös sinulle. Kotityö on arvokasta, sitä en kiistä. Itse näinä aikoina, kun eletään jo kolmen aikuisen taloudessa, ostan esim. siivouspalvelut ulkoa ja työllistän siinä samalla pari tyyppiä. Isommat pyykit viedään pesulaan. Kotitalousvähennys auttaa kivasti.

Miksi nainen ei voisi luoda uraa? Jos on kunnianhimoinen ja varustettu työelämässä tarvittavalla kapasiteetilla, siinä on kyse myös tarpeesta toteuttaa itseään. Ei kaikkia naisia ole luotu vaippashown äärelle tai juttelemaan toisten äitien kanssa hiekkalaatikon reunalla. Eläköön se pieni ero meissä. Annan erittäin suuren arvon niille naisille, jotka viettävät osan parhaista työvuosistaan kotona, mutta olen ihan hiljakkoin seurannut sivusta paria surullista tapausta, jossa nämä uhrilampaat jäävät lopulta yksin tenavineen. Ei ole ansiotuloa, ei juuri työkokemusta, on tenavat elatusmaksuineen ja lapsilisineen. Molemmissa tapauksissa lapset on pakon edessä kiikutettu päivähoitoon, että äiti pääsee tienaamaan uusioperheelle leipää. On tietysti niitäkin, jotka sinnikkäästi jatkavat kotiäidin ansiokasta uraa ja siirtyvät lopulta fattan luukulle.

Raipe. kirjoitti:

Tuolla jo aloittajalle vastailinkin, mutta myös pari ajatusta myös sinulle. Kotityö on arvokasta, sitä en kiistä. Itse näinä aikoina, kun eletään jo kolmen aikuisen taloudessa, ostan esim. siivouspalvelut ulkoa ja työllistän siinä samalla pari tyyppiä. Isommat pyykit viedään pesulaan. Kotitalousvähennys auttaa kivasti.

Miksi nainen ei voisi luoda uraa? Jos on kunnianhimoinen ja varustettu työelämässä tarvittavalla kapasiteetilla, siinä on kyse myös tarpeesta toteuttaa itseään. Ei kaikkia naisia ole luotu vaippashown äärelle tai juttelemaan toisten äitien kanssa hiekkalaatikon reunalla. Eläköön se pieni ero meissä. Annan erittäin suuren arvon niille naisille, jotka viettävät osan parhaista työvuosistaan kotona, mutta olen ihan hiljakkoin seurannut sivusta paria surullista tapausta, jossa nämä uhrilampaat jäävät lopulta yksin tenavineen. Ei ole ansiotuloa, ei juuri työkokemusta, on tenavat elatusmaksuineen ja lapsilisineen. Molemmissa tapauksissa lapset on pakon edessä kiikutettu päivähoitoon, että äiti pääsee tienaamaan uusioperheelle leipää. On tietysti niitäkin, jotka sinnikkäästi jatkavat kotiäidin ansiokasta uraa ja siirtyvät lopulta fattan luukulle.

Lue lisää

"Miksi nainen ei voisi luoda uraa? Jos on kunnianhimoinen ja varustettu työelämässä tarvittavalla kapasiteetilla, siinä on kyse myös tarpeesta toteuttaa itseään. Ei kaikkia naisia ole luotu vaippashown äärelle tai juttelemaan toisten äitien kanssa hiekkalaatikon reunalla."

Minusta tietenkin myös nainen voi luoda uraa, mutta miksi ihmeessä sitä uraa täytyy juuri silloin luoda kun saa lapsen? Miksi tehdä lapsia jos ei voi edes kahta vuotta olla kotona hoitamassa omaa lasta? Jos on esim. 30-40 vuotta työelämässä, niin en ymmärrä, miksi ei siinä välissä voisi keskittyä muutaman vuoden pelkästään lapsiin, kyllähän töissä ehtii olemaan myöhemminkin ja ennen lapsia! Kirjoituksestasi paistaa juuri tuo yleinen asenne "kukaan itseään kunnioittava nainen ei jää kotiin". Itse olen korkeasti koulutettu ja silti haluan hoitaa lapset 3 v asti kotona, mutta en pidä poissulkevana ettenkö myöhemmin voisi vielä luoda ns. "uraa". Nykynaiset määrittelevät itsensä vain työn kautta, miksi ei voisi toteuttaa itseään myös olemalla äiti ja kasvattaa itse lapset? Siinä jos missä tarvitaan kärsivällisyyttä, organisointitaitoja ja hyvää itsetuntoa, paljon vaativampaa kuin tutkijan työni aikaisemmin (vaikka ei kotona ehkä niitä aivoja tarvitse niin intensiivisesti käyttää, mutta itseään voi kehittää myös muilla ominaisuuksilla )

jäkimmäisestä eli Aamulehden uutisesta:

"Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan perhepäivähoito on harvinaistumassa. Turun yliopiston bakteeriopin professori Pentti Huovinen pitää tilannetta kaameana.

- Alle 3-vuotiasta ei pitäisi viedä päiväkotiin, koska pienimmätkin ryhmät ovat siellä liian isoja. Tiedän, että tämä on kovaa puhetta. Sopiva ryhmäkoko alle 3-vuotiaalle on mielestäni 4-5, mutta jotkut lastenlääkärit sanovat kahdeksan. "

Perusteita hoitaa itse oma lapsensa kotona siis löytyy. Joka ei nykytilannetta ihan hahmota tutustukoon naapurustonsa lasten jatkuvaan korvatulehduskierteeseen. Kuinkahan monella lapsella on päiväkodin vuoksi putket korvissaan?

hh jj kirjoitti:

jäkimmäisestä eli Aamulehden uutisesta:

"Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan perhepäivähoito on harvinaistumassa. Turun yliopiston bakteeriopin professori Pentti Huovinen pitää tilannetta kaameana.

- Alle 3-vuotiasta ei pitäisi viedä päiväkotiin, koska pienimmätkin ryhmät ovat siellä liian isoja. Tiedän, että tämä on kovaa puhetta. Sopiva ryhmäkoko alle 3-vuotiaalle on mielestäni 4-5, mutta jotkut lastenlääkärit sanovat kahdeksan. "

Perusteita hoitaa itse oma lapsensa kotona siis löytyy. Joka ei nykytilannetta ihan hahmota tutustukoon naapurustonsa lasten jatkuvaan korvatulehduskierteeseen. Kuinkahan monella lapsella on päiväkodin vuoksi putket korvissaan?

Lue lisää

Mistähän johtuu, että meidän tenavalla ei ollut ikinä minkäänlaista korvatulehduskierrettä? Ei sen kummemmin perhepäivähoidossa, yksityisessä päiväkodissa, kuin koulussakaan. Väittäisin jopa, että ne steriileissä kodeissa paapotut piltit ovat alttiimpia saamaan minkä tahansa pöpön, kun siihen mahdollisuus tulee. Viimeistään koulussa, johon mennessä ehkä rintaruokintakin on jo älytty lopettaa. Eläköön kaikki itsensä tenavilleen uhraavat äidit! Eikö kannattaisi perustaa jo oma puolue tähän poliittiseen tyhjiöön? Seuraavalla vaalikaudella Persut ovat ihan paperia, kun tissiarmeija
suoltaa uusia viisauksia kotihoidon merkityksestä kansakunnan tulevaisuudelle.
Päiväkodit voidaan lakkauttaa ja jalkauttaa naiset hellan ja nyrkin väliin. Ehkä jopa jonkinlainen uhrautuvan kotiäidin fyysinen tunnus otetaan käyttöön. Oujee!

Raipe. kirjoitti:

Mistähän johtuu, että meidän tenavalla ei ollut ikinä minkäänlaista korvatulehduskierrettä? Ei sen kummemmin perhepäivähoidossa, yksityisessä päiväkodissa, kuin koulussakaan. Väittäisin jopa, että ne steriileissä kodeissa paapotut piltit ovat alttiimpia saamaan minkä tahansa pöpön, kun siihen mahdollisuus tulee. Viimeistään koulussa, johon mennessä ehkä rintaruokintakin on jo älytty lopettaa. Eläköön kaikki itsensä tenavilleen uhraavat äidit! Eikö kannattaisi perustaa jo oma puolue tähän poliittiseen tyhjiöön? Seuraavalla vaalikaudella Persut ovat ihan paperia, kun tissiarmeija
suoltaa uusia viisauksia kotihoidon merkityksestä kansakunnan tulevaisuudelle.
Päiväkodit voidaan lakkauttaa ja jalkauttaa naiset hellan ja nyrkin väliin. Ehkä jopa jonkinlainen uhrautuvan kotiäidin fyysinen tunnus otetaan käyttöön. Oujee!

Lue lisää

"Mistähän johtuu, että meidän tenavalla ei ollut ikinä minkäänlaista korvatulehduskierrettä?" Teillä kävi hyvä tuuri, mutta kyse onkin juuri todennäköisyyksistä, ei välttämättä jokaisella päiväkotilapsella ole putkia korvissa, mutta isolla osalla on! Kyllähän näistä on tutkimuksia tehty paljonkin ja kaikissa on todettu, että kotihoidossa oleva sairastavat KESKIMÄÄRIN paljon vähemmän kuin päiväkotilapset. Itse olen sairastellut paljon pienenä ja lastenlääkäri lopulta KIELSI, että minua ei saa missään nimessä viedä päiväkotiin koska sairastelin jo muutenkin paljon ja meillä mummo hoiti minua ekat vuodet kotona.

"Eläköön kaikki itsensä tenavilleen uhraavat äidit!"

En ymmärrä myöskään tätä logiikkaa, että nainen uhrautuisi jos on kotona. Sen sijaan väitän, että jokainen kotiäiti, ei ajattele noin, vaan pikemminkin niin päin, että he uhrautuisivat enemmän jos menisivät töihin, koska tällöin eivät näkisi lapsiaan ja heidän kehitysaskeleitaan. Itse ainakin kokisin uhrautuvani enemmän jos laittaisin lapset toiselle hoitoon! Katsos kun kyse on ARVOVALINNOISTA, siitä mikä on ihmiselle tärkeää: lapset vs. ura. Jos lapset on tärkeimpiä, ei sitä koe uhrautuvansa kotona!

Mieti nyt vähän. Jos tenavat pidetään steriilissä kotiympäristössä, vaihtaminen sen lyhyen tikun vaihtoehdossa joka tapauksessa johtaa johonkin tautikierteeseen viimeistään kouluiässä. Lyhyet kohtaamiset puistoissa muiden lasten kanssa ovat puutteellinen sosiaalistamisen keino. Kun koulussa äippä ei enää ole turvaamassa omaa pärjäämistä, tilanne on täysin uusi.

Hyviä henkisen ja ruumiillisen kasvun paikkoja jo alle kouluikäiselle ovat erilaiset urheilun parissa harrastetut asiat, missä on "coutsit" pistämässä junnuja riviin. Kun oma poikani meni armeijaan, samasta tuvasta lähti niitä kotona kasvatettuja hellantelttuja pois useita, koska kantti ei kestänyt intin meininkiä. Tästä on kysymys. Altistakaa lapsenne siihen yhteiskuntaan, mikrobiologiaan ynnämuuhun, jossa niiden tulee kyetä elämään. Koti ja sen suoma henkinen viitekehys ovat tärkeitä, mutta siedätyshoidon aloittaminen jo varhain on parasta mahdollista kasvatusta, minkä lapselleen voi tarjota. Tai sitten jatkatte vierihoitoa loputtomiin ja kannatte tietysti vastuun seurauksista. Olen nähnyt useita kotona kasvatettuja lapsia, jotka ovat ylisuojeltuja ja epäsosiaalisia, kärsivät eroahdistuksesta, kun arki koulumaailmassa tai päivähoidossa alkaa.
Myös ne vuosia työstä pois olleet mammat ovat ihan pihalla työhön palatessaan ja niitä pitää perehdyttää kuin vasta-alkajia. Loppututkinnolla ei ole paskankaan merkitystä, kun toimialan ja yrityksen tilanne muuttuu vuosien poissaolon aikana oleellisesti, tulee uusia järjestelmiä, organisaatiouudistuksia, esimiehiä, kollegoja.

Talouden kestämisestä useimmissa tapauksissa, ei ainakaan meillä ollut kysymys, vaan ihan puhtaasta järjen käytöstä. Se on muuten hauskaa, että monissa keskusteluissa vedetään aina tuo raha-akseli hihasta ikään kuin viimeisenä korttina. Mutta ihan miten vaan.

Raipe. kirjoitti:

Mieti nyt vähän. Jos tenavat pidetään steriilissä kotiympäristössä, vaihtaminen sen lyhyen tikun vaihtoehdossa joka tapauksessa johtaa johonkin tautikierteeseen viimeistään kouluiässä. Lyhyet kohtaamiset puistoissa muiden lasten kanssa ovat puutteellinen sosiaalistamisen keino. Kun koulussa äippä ei enää ole turvaamassa omaa pärjäämistä, tilanne on täysin uusi.

Hyviä henkisen ja ruumiillisen kasvun paikkoja jo alle kouluikäiselle ovat erilaiset urheilun parissa harrastetut asiat, missä on "coutsit" pistämässä junnuja riviin. Kun oma poikani meni armeijaan, samasta tuvasta lähti niitä kotona kasvatettuja hellantelttuja pois useita, koska kantti ei kestänyt intin meininkiä. Tästä on kysymys. Altistakaa lapsenne siihen yhteiskuntaan, mikrobiologiaan ynnämuuhun, jossa niiden tulee kyetä elämään. Koti ja sen suoma henkinen viitekehys ovat tärkeitä, mutta siedätyshoidon aloittaminen jo varhain on parasta mahdollista kasvatusta, minkä lapselleen voi tarjota. Tai sitten jatkatte vierihoitoa loputtomiin ja kannatte tietysti vastuun seurauksista. Olen nähnyt useita kotona kasvatettuja lapsia, jotka ovat ylisuojeltuja ja epäsosiaalisia, kärsivät eroahdistuksesta, kun arki koulumaailmassa tai päivähoidossa alkaa.
Myös ne vuosia työstä pois olleet mammat ovat ihan pihalla työhön palatessaan ja niitä pitää perehdyttää kuin vasta-alkajia. Loppututkinnolla ei ole paskankaan merkitystä, kun toimialan ja yrityksen tilanne muuttuu vuosien poissaolon aikana oleellisesti, tulee uusia järjestelmiä, organisaatiouudistuksia, esimiehiä, kollegoja.

Talouden kestämisestä useimmissa tapauksissa, ei ainakaan meillä ollut kysymys, vaan ihan puhtaasta järjen käytöstä. Se on muuten hauskaa, että monissa keskusteluissa vedetään aina tuo raha-akseli hihasta ikään kuin viimeisenä korttina. Mutta ihan miten vaan.

Lue lisää

"Mieti nyt vähän."

Mietin. Tuttujen kokemukset ja tutkimusten tulokset edelleenkin kertovat päiväkotilasten keskimäärin sairastelevan enemmän kuin kotona hoidettujen lasten. Se ei miettimisestä muutu.

Raha esitetään argumenttina siksi kun se oikeasti vaikuttaa valintaan. Harvalla toimeentulo on turvattu sillä tavalla, että palkkatyön vaihtaminen holitovapaaksi ei tekisi isoa lovea perheen budjettiin.

Raipe. kirjoitti:

Mieti nyt vähän. Jos tenavat pidetään steriilissä kotiympäristössä, vaihtaminen sen lyhyen tikun vaihtoehdossa joka tapauksessa johtaa johonkin tautikierteeseen viimeistään kouluiässä. Lyhyet kohtaamiset puistoissa muiden lasten kanssa ovat puutteellinen sosiaalistamisen keino. Kun koulussa äippä ei enää ole turvaamassa omaa pärjäämistä, tilanne on täysin uusi.

Hyviä henkisen ja ruumiillisen kasvun paikkoja jo alle kouluikäiselle ovat erilaiset urheilun parissa harrastetut asiat, missä on "coutsit" pistämässä junnuja riviin. Kun oma poikani meni armeijaan, samasta tuvasta lähti niitä kotona kasvatettuja hellantelttuja pois useita, koska kantti ei kestänyt intin meininkiä. Tästä on kysymys. Altistakaa lapsenne siihen yhteiskuntaan, mikrobiologiaan ynnämuuhun, jossa niiden tulee kyetä elämään. Koti ja sen suoma henkinen viitekehys ovat tärkeitä, mutta siedätyshoidon aloittaminen jo varhain on parasta mahdollista kasvatusta, minkä lapselleen voi tarjota. Tai sitten jatkatte vierihoitoa loputtomiin ja kannatte tietysti vastuun seurauksista. Olen nähnyt useita kotona kasvatettuja lapsia, jotka ovat ylisuojeltuja ja epäsosiaalisia, kärsivät eroahdistuksesta, kun arki koulumaailmassa tai päivähoidossa alkaa.
Myös ne vuosia työstä pois olleet mammat ovat ihan pihalla työhön palatessaan ja niitä pitää perehdyttää kuin vasta-alkajia. Loppututkinnolla ei ole paskankaan merkitystä, kun toimialan ja yrityksen tilanne muuttuu vuosien poissaolon aikana oleellisesti, tulee uusia järjestelmiä, organisaatiouudistuksia, esimiehiä, kollegoja.

Talouden kestämisestä useimmissa tapauksissa, ei ainakaan meillä ollut kysymys, vaan ihan puhtaasta järjen käytöstä. Se on muuten hauskaa, että monissa keskusteluissa vedetään aina tuo raha-akseli hihasta ikään kuin viimeisenä korttina. Mutta ihan miten vaan.

Lue lisää

en kyllä ymmärrä, kun ihmiset luulevat, että kotihoidossa olevat kasvavat aivan jossain tynnyrissä, ehkä ennen vanhaan oli niin, mutta nykyään äidit voivat käydä kerhoissa, puistoissa tms. paikoissa, joissa oppii sitä sosiaalisuutta. Esim. oma 2-vuotias leikkii puistossa muiden 2-vuotiaiden pph-lasten kanssa ja yllätykseksi olen huomannut, että nuo kotihoidossa olevat ovat sosiaalisempia kuin ne hoitoon viedyt 1-2-vuotiaat, jotka laahustavat yksinään jossakin. Totta kai lapsi pitää altistaa muuhunkin elämään kuin kotiin, mutta ei se kuule sitä tarkoita ainakaan meillä, että lapset kasvaisivat vain äitin kanssa kotona neljän seinän sisällä, vaan näkevät muita lapsia joka päivä!! Tiedän myös paljon kotihoidossa olleita nuoria, jotka ovat erittäin hyvin menestyneitä opinnoissaan ja sosiaalisia, saaneet stipendejä yms. kouluissa hyvästä käytöksestä yms.! Tottahan on, että päivähoito on silloin kotihoitoa parempi, jos äiti ei jaksa, viitsi tai halua hoitaa, koska on niin väsy, masentunut, fyysisesti/henkisesti sairas tai mökkeytyy vain oman talon sisälle ja lapset eivät ikinä näe muuta maailmaa, mutta aika harvassa ovat nämä tapaukset! Itse tiedän vain yhden kotihoidetun lapsen, joka on kuin kuvasit ja sen sijaan loput 95% vaikuttaa erittäin tasapainoisilta lapsilta! Sen sijaan tiedän erittäin paljon päivähoidossa olevia lapsia, jotka ovat agressiivisia, ei mitään käytöstapoja, huutavat koko ajan ja ovat selvästi oppineet viidakon lait "syö tai tule syödyksi" päiväkodissa ja täysin vailla empatiakykyä!Tosin näinkään ei välttämättä aina ole, mutta HYVIN USEIN!

wesdcxz kirjoitti:

en kyllä ymmärrä, kun ihmiset luulevat, että kotihoidossa olevat kasvavat aivan jossain tynnyrissä, ehkä ennen vanhaan oli niin, mutta nykyään äidit voivat käydä kerhoissa, puistoissa tms. paikoissa, joissa oppii sitä sosiaalisuutta. Esim. oma 2-vuotias leikkii puistossa muiden 2-vuotiaiden pph-lasten kanssa ja yllätykseksi olen huomannut, että nuo kotihoidossa olevat ovat sosiaalisempia kuin ne hoitoon viedyt 1-2-vuotiaat, jotka laahustavat yksinään jossakin. Totta kai lapsi pitää altistaa muuhunkin elämään kuin kotiin, mutta ei se kuule sitä tarkoita ainakaan meillä, että lapset kasvaisivat vain äitin kanssa kotona neljän seinän sisällä, vaan näkevät muita lapsia joka päivä!! Tiedän myös paljon kotihoidossa olleita nuoria, jotka ovat erittäin hyvin menestyneitä opinnoissaan ja sosiaalisia, saaneet stipendejä yms. kouluissa hyvästä käytöksestä yms.! Tottahan on, että päivähoito on silloin kotihoitoa parempi, jos äiti ei jaksa, viitsi tai halua hoitaa, koska on niin väsy, masentunut, fyysisesti/henkisesti sairas tai mökkeytyy vain oman talon sisälle ja lapset eivät ikinä näe muuta maailmaa, mutta aika harvassa ovat nämä tapaukset! Itse tiedän vain yhden kotihoidetun lapsen, joka on kuin kuvasit ja sen sijaan loput 95% vaikuttaa erittäin tasapainoisilta lapsilta! Sen sijaan tiedän erittäin paljon päivähoidossa olevia lapsia, jotka ovat agressiivisia, ei mitään käytöstapoja, huutavat koko ajan ja ovat selvästi oppineet viidakon lait "syö tai tule syödyksi" päiväkodissa ja täysin vailla empatiakykyä!Tosin näinkään ei välttämättä aina ole, mutta HYVIN USEIN!

Lue lisää

Lapsi kohtaa arjen ennemmin tai myöhemmin ja siitä nyt voidaan tässä vääntää maailman tappiin saakka, mikä on fiksuin tapa sosiaalistaa tenavaa ja opettaa siihen raadollisuuteen, minkä jokainen joutuu kohtaamaan. Ei luultavasti ole oikeaa, eikä väärää vastausta.
Niissä tilanteissa, joihin tuolla viittaat, jossa äiti on eri syistä kyvytön lapsensa hoitamiseen, tarvitaan luonnollisesti ulkopuolista apua. Mutta se on sitten ihan eri asia, kuin perheen keskinäinen päätös äidin työhön paluusta ja lapsen päivähoidosta.

Jos lapsi laahustaa päiväkodissa yksin, syytä kannattaa hakea sekä sikäläisestä hoidosta, että lapsesta itsestään. Voihan myös perheen sisällä olla ongelmia, jotka tekevät lapsesta laahustavan erakon. Ihan turha pistää kaikkea päivähoidon piikkiin.

Sitten pieni sivupolku, jota tässä keskustelussa on kuitenkin kosketeltu. Miten on mahdollista, että kun äidit uhraavat itsensä lapsilleen, meillä on toinen joukko vaippaikäisiä, tosin täysin hylättyjä, kun ikää on kertynyt liiaksi. Miksei tämä tissiarmeija, joka uhraa itsensä lapsilleen, uhraa itseään myös vanhemmilleen tai isovanhemmilleen? Ei, koska ne on niin kätevää siirtää vaipattaviksi ja doupattaviksi vanhusten taloihin. Tai hommata niille kotona käyvät siivoojat ja ruokkijat. Niistähän saa kotitalousvähennyksenkin.

Äitiyden kruunu on komia, sitä ei saa kantamalla huusholliin rahaa, huolehtimalla omista vanhemmistaan, osallistumalla yhteiskunnalliseen toimintaan, menestymällä yritysmaailmassa. Pitää kulkea tissit tanassa ja maitoa valuen, jotta on naisena hyväksytty?

Raipe. kirjoitti:

Lapsi kohtaa arjen ennemmin tai myöhemmin ja siitä nyt voidaan tässä vääntää maailman tappiin saakka, mikä on fiksuin tapa sosiaalistaa tenavaa ja opettaa siihen raadollisuuteen, minkä jokainen joutuu kohtaamaan. Ei luultavasti ole oikeaa, eikä väärää vastausta.
Niissä tilanteissa, joihin tuolla viittaat, jossa äiti on eri syistä kyvytön lapsensa hoitamiseen, tarvitaan luonnollisesti ulkopuolista apua. Mutta se on sitten ihan eri asia, kuin perheen keskinäinen päätös äidin työhön paluusta ja lapsen päivähoidosta.

Jos lapsi laahustaa päiväkodissa yksin, syytä kannattaa hakea sekä sikäläisestä hoidosta, että lapsesta itsestään. Voihan myös perheen sisällä olla ongelmia, jotka tekevät lapsesta laahustavan erakon. Ihan turha pistää kaikkea päivähoidon piikkiin.

Sitten pieni sivupolku, jota tässä keskustelussa on kuitenkin kosketeltu. Miten on mahdollista, että kun äidit uhraavat itsensä lapsilleen, meillä on toinen joukko vaippaikäisiä, tosin täysin hylättyjä, kun ikää on kertynyt liiaksi. Miksei tämä tissiarmeija, joka uhraa itsensä lapsilleen, uhraa itseään myös vanhemmilleen tai isovanhemmilleen? Ei, koska ne on niin kätevää siirtää vaipattaviksi ja doupattaviksi vanhusten taloihin. Tai hommata niille kotona käyvät siivoojat ja ruokkijat. Niistähän saa kotitalousvähennyksenkin.

Äitiyden kruunu on komia, sitä ei saa kantamalla huusholliin rahaa, huolehtimalla omista vanhemmistaan, osallistumalla yhteiskunnalliseen toimintaan, menestymällä yritysmaailmassa. Pitää kulkea tissit tanassa ja maitoa valuen, jotta on naisena hyväksytty?

Lue lisää

Jos kysyt yhdenkään psykologin mielipidettä, niin he sanovat, että lasta ei voi "karaista" liian aikaisin aikuisten maailmaan. Miksi lapsi tulisi opettaa jo 1-vuotiaana 9-10h työpäiviin?? Esim. 9kk-1-vuotias lapsi ei ymmärrä, miksi äiti hylkää hänet joka päivä eikä hän ymmärrä jos hänelle selittää "tulen hakemaan sinut 9h päästä", vaan lapselle se on hylkäys joka päivä! Vasta 3-vuotias pystyy säilyttämään mielikuvan äidistä pitkän aikaa (8-10h). Tottakai uravanhemmat selittelevät itselleen, että lapsilla (alle 3v) on siellä hyvä olla 10h päivässä, koska eihän he voi myöntää olevansa väärässä, koska olisi kiusallista myöntää, että oma lapsi kärsii heidän seurauksista.

"Jos lapsi laahustaa päiväkodissa yksin, syytä kannattaa hakea sekä sikäläisestä hoidosta, että lapsesta itsestää."

Tiedätkö mitään 1-2-vuotiaan kehityksestä? Sen ikäinen lapsi kun ei osaa vielä vastavuoroisesti leikkiä, joten tottakai siksi sen ikäiset laahustavat siellä. Vasta joskus 2,5-3-vuoden iässä lapset alkavat leikkiä vastavuoroisesti keskenään, sitä ennen leikki on rinnakkaisleikkiä korkeintaan. Ja hoito kun on juuri tuollaista jos menet yhteenkään päiväkotiin, hoitajat juoruilevat keskenään, ei heitä kiinnosta kuin pakolliset vaipanvaihdot syötöt pienellä palkalla, eivät he osaa antaa rakkautta ja syliä, koska heillä ei ole tunnesidettä lapseen yleensä. Ja lapsi kun vain tarvitsisi sitä rakkautta ja aikaa, jota hoitajalle ei ole antaa.

yksi vain kirjoitti:

Jos kysyt yhdenkään psykologin mielipidettä, niin he sanovat, että lasta ei voi "karaista" liian aikaisin aikuisten maailmaan. Miksi lapsi tulisi opettaa jo 1-vuotiaana 9-10h työpäiviin?? Esim. 9kk-1-vuotias lapsi ei ymmärrä, miksi äiti hylkää hänet joka päivä eikä hän ymmärrä jos hänelle selittää "tulen hakemaan sinut 9h päästä", vaan lapselle se on hylkäys joka päivä! Vasta 3-vuotias pystyy säilyttämään mielikuvan äidistä pitkän aikaa (8-10h). Tottakai uravanhemmat selittelevät itselleen, että lapsilla (alle 3v) on siellä hyvä olla 10h päivässä, koska eihän he voi myöntää olevansa väärässä, koska olisi kiusallista myöntää, että oma lapsi kärsii heidän seurauksista.

"Jos lapsi laahustaa päiväkodissa yksin, syytä kannattaa hakea sekä sikäläisestä hoidosta, että lapsesta itsestää."

Tiedätkö mitään 1-2-vuotiaan kehityksestä? Sen ikäinen lapsi kun ei osaa vielä vastavuoroisesti leikkiä, joten tottakai siksi sen ikäiset laahustavat siellä. Vasta joskus 2,5-3-vuoden iässä lapset alkavat leikkiä vastavuoroisesti keskenään, sitä ennen leikki on rinnakkaisleikkiä korkeintaan. Ja hoito kun on juuri tuollaista jos menet yhteenkään päiväkotiin, hoitajat juoruilevat keskenään, ei heitä kiinnosta kuin pakolliset vaipanvaihdot syötöt pienellä palkalla, eivät he osaa antaa rakkautta ja syliä, koska heillä ei ole tunnesidettä lapseen yleensä. Ja lapsi kun vain tarvitsisi sitä rakkautta ja aikaa, jota hoitajalle ei ole antaa.

Lue lisää

Voisitko ystävällisesti liittää seuraavaan viestiisi sitaatin joltain nimeltä mainitulta psykiatrian ammattilaiselta, joka kertoo esittämäsi asian faktoina

Tuo syyllistäminen 1-2 -vuotiaan kehityksen ymmärtämättömyydestä menee jo riman alta, mutta pistän sen ö-mappiin. Ja tosiasiallisesti sen ikäinen lapsi aivan satavarmasti leikkii vastavuoroisesti sekä vanhempiensa että ympäristönsä kanssa, jos hän saa siihen mahdollisuuden. Sitä vaan ei ole, jos kotona on tarjolla pelkkää syliä ja tissiä. Että höpöhöpö ja blaablaa.

Tietyissä kulttuureissa lapset ja koko suku kokoontuvat etenkin viikonloppuisin yhteen viettämään aikaa, vaavit ovat siinä mukana ja oppivat yhteisöllisyyteen ja syömään itse mahdollisimman varhain. Suomessa tungetaan vaan tissiä suuhun lähes kouluikään saakka, eikä lapsia uskalleta viedä mihinkään paikkaan, missä voisi saada "TARTUNNAN". Joko henkisen tai fyysisen.

Tuohon kuntatalouteen litttyvän höpinän voinet lähettää jollekin tulevista ministereistä. Evvk.

Raipe. kirjoitti:

Voisitko ystävällisesti liittää seuraavaan viestiisi sitaatin joltain nimeltä mainitulta psykiatrian ammattilaiselta, joka kertoo esittämäsi asian faktoina

Tuo syyllistäminen 1-2 -vuotiaan kehityksen ymmärtämättömyydestä menee jo riman alta, mutta pistän sen ö-mappiin. Ja tosiasiallisesti sen ikäinen lapsi aivan satavarmasti leikkii vastavuoroisesti sekä vanhempiensa että ympäristönsä kanssa, jos hän saa siihen mahdollisuuden. Sitä vaan ei ole, jos kotona on tarjolla pelkkää syliä ja tissiä. Että höpöhöpö ja blaablaa.

Tietyissä kulttuureissa lapset ja koko suku kokoontuvat etenkin viikonloppuisin yhteen viettämään aikaa, vaavit ovat siinä mukana ja oppivat yhteisöllisyyteen ja syömään itse mahdollisimman varhain. Suomessa tungetaan vaan tissiä suuhun lähes kouluikään saakka, eikä lapsia uskalleta viedä mihinkään paikkaan, missä voisi saada "TARTUNNAN". Joko henkisen tai fyysisen.

Tuohon kuntatalouteen litttyvän höpinän voinet lähettää jollekin tulevista ministereistä. Evvk.

Lue lisää

Perhepäivähoito osana suomalaista päivähoitojärjestelmää: Näkökulmia perhepäivähoidon laatuun ja sen kehittämiseen Luku 4. Perhepäivähoidon laatuun liittyvä tutkimuskirjallisuuskoonti

http://herkules.oulu.fi/isbn9514268741/html/x734.html

"Mikäli kotikasvatus on laadultaan hyvää ja päivähoito laadultaan huonoa, niin vaa’an vaikutuksia osoittavan nuolen kärki voi kallistua kielteiseen suuntaan. Vastaavasti, jos päivähoitokasvatuksen laatu on hyvää ja kotikasvatuksen laatu huonoa, niin vaa’an nuoli kääntyy osoittamaan päivähoitokasvatuksen positiivisia vaikutuksia. (vrt. Cayghy ym. 1994, Hagekull & Bohlin 1995.) Kiistattomimmin päivähoitokasvatuksen myönteiset vaikutukset näkyvät siis lapsilla, jotka tulevat laadukkaaseen päivähoitoon deprivoidusta ympäristöstä."

Jos kotona on parempi hoito kuin päiväkodissa niin - yllätys yllätys - päiväkoti on lapsen kehityksen kannalta huonompi ympäristö kuin koti.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2010/09/1183442/ylisuuret-paivakotiryhmat-vaarantavat-lapsen-kehityksen

"Päiväkotien ylisuuret ryhmäkoot voivat aiheuttaa lapselle ongelmia sosiaalisessa kehityksessä. Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan kehityksen tilalle tulee aggressiota ja levottomuutta, kun lapsi joutuu toimimaan ylisuuressa ryhmässä.

- Kouluiässä se tulee sitten esille keskittymiskyvyttömyytenä, hän sanoo."

"Kuuden ylimenevä ryhmä on lapselle liikaa."

"Perhepäivähoidossa tai kotona hoidossa olevilla lapsilla ei ole mitattu kohonneita stressitasoja. Päiväkodissa stressitaso kohoaa jo kuuden tunnin jälkeen."

Tässä koottuna asiantuntijoiden itsensä omilla nimillä kirjoittamaa:

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/11/viestiketju/248443/lapsen_psyykkinen_kehitys_ja_paivahoito

Raipe. kirjoitti:

Voisitko ystävällisesti liittää seuraavaan viestiisi sitaatin joltain nimeltä mainitulta psykiatrian ammattilaiselta, joka kertoo esittämäsi asian faktoina

Tuo syyllistäminen 1-2 -vuotiaan kehityksen ymmärtämättömyydestä menee jo riman alta, mutta pistän sen ö-mappiin. Ja tosiasiallisesti sen ikäinen lapsi aivan satavarmasti leikkii vastavuoroisesti sekä vanhempiensa että ympäristönsä kanssa, jos hän saa siihen mahdollisuuden. Sitä vaan ei ole, jos kotona on tarjolla pelkkää syliä ja tissiä. Että höpöhöpö ja blaablaa.

Tietyissä kulttuureissa lapset ja koko suku kokoontuvat etenkin viikonloppuisin yhteen viettämään aikaa, vaavit ovat siinä mukana ja oppivat yhteisöllisyyteen ja syömään itse mahdollisimman varhain. Suomessa tungetaan vaan tissiä suuhun lähes kouluikään saakka, eikä lapsia uskalleta viedä mihinkään paikkaan, missä voisi saada "TARTUNNAN". Joko henkisen tai fyysisen.

Tuohon kuntatalouteen litttyvän höpinän voinet lähettää jollekin tulevista ministereistä. Evvk.

Lue lisää

Luepa vaikka alkajaisiksi Tommy Hellstenin kirjan "Vanhemmuus" (09), lisäksi Liisa-Keltikangas Järvinen on kritisoinut useasti päivähoitoa mediassa ja tehnyt tutkimuksia ja julkaisuja aiheesta. Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilla lukee mm. 2-3-vuotiaan kehityksestä seuraavaa:
# Uusiin ihmisiin ja paikkoihin on mukava tutustua omaan tahtiin yhdessä tutun aikuisen kanssa.
# Pieni puuhailee itsekseen omissa leikeissään jonkin aikaa. Välillä on tärkeää käydä vanhemman tai hoitajan luona tankkaamassa turvaa.
# Lapsi saattaa vaikuttaa jo itsenäiseltä ja päättäväiseltä, mutta on hyvin herkkä ja tarvitsee aikuisen hellyyttä ja läheisyyttä.
Lapsi pelkää vanhemmista eroamista.
Alle 3-vuotiaat lapset eivät pysty yleensä vielä vastavuoroisiin yhteisleikkeihin vaan leikkivät rinnakkain. (MLL)

Ja tiedoksi: Itse imetin lapsiani vain 7kk :-)

ps...

"Ovatko naisten oikeudet lasten oikeuksia tärkeämpiä?"

Ovat tietysti