Nyt mars mars te kaikki onnettomasti työkaveriinne hullaaantuneet ja salaa rakastuneet: Iskekää kiinni ennen kuin lomat alkaa! Kerran täällä vaan eletään!
Työkaverin kimppuun :)
kyllä kelpais
29
827
Vastaukset
- %
Ooot ihana ;)
- 19+19
haluisin niin paljon olla rohkeempi ja uskaltaa kertoo työkaverille ihastumisesta,mut en jotenkin pysty..oispa hän itse rohkeampi.sitä odotellessa...
- ihanuus19
No mä en uskalla ku ei se tykkää musta. Muuten hyökkäisin heti :( vai :)
- kyllä kelpais
Kannattaisi olla itse rohkea ja pyytää ihastusta vaikka kahville / baariin / kylään / =>jonnekin muualle kuin sinne työpaikan kahvihuoneeseen, kun se nyt ei ehkä ole niitä romanttisimpia paikkoja. Ja sitten voit tehdä siirtosi ja vaikka hiukan vihjata aikeistasi ;)
Aina kannattaa yrittää, ja mitä pelättävää siinä oikeastaan olisi, jos saisi pakit. Jos ihastuksenne kohtelee teitä rumasti tai julmasti sen jälkeen kun olette paljastaneet, mitä tunnette häntä kohtaan, ei hän tosiaankaan ole arvoisenne!
Vain todelle julma tai kypsymätön persoona tekee niin.
Itse olisin ainakin todella imarreltu, jos joku ihana työpaikalta uskaltaisi kertoa, että tykkää... - %
Joo...,jos esim kahville pyytää, niin kyllä sit kannattaa vihjailla jotain, että toinen ymmärtäis, ettei käy kuten mulle. Pari vuotta sitten eräs itseäni huomattavasti nuorempi nainen alkoi pyydellä mua ulos kahville ja olin hieman ihmeissäni, että mitäs se mua kahville pyytelee, mutta lahdin kuitenkin,. Pyynnöt toistuivat ja olivat lopulta jokapäiväisiä. Välillä sanoin, että kyllä mäkin voin kahvit keittää, ettei tarvi kahvilaan mennä ja kyllä se aina tulikin. No pointti miksi kerron on se, etten mä silloin kyllä yhtään tajunnut että se oli varmaan muhun ihastunu. Sitten kun lopulta ihastuin häneen, niin en tiedä oliko jo liian myöhäistä. Kyllä meillä tuntuu olevan kovasti vetoa toisiimme, muttä kyllä siitä varmaan on särmät hioutuneet. Kumpikaan ei varmaan uskalla tehdä aloitetta. Pikku huppelissa se kuitenkin pussas mua ja mä tolvana en osannu tehdä mitään, kun olin niin yllätynyt. Kyllä kaduttaa.
Saa nähdä tuleeko enää toista tilaisuutta. - vakaa vakava sydän
Mulla oli suoraa flirttiä ystäväni (samalla työkaveri) kanssa: paljon halailua, kosketuksia, hakeutumista lähelle, vihjailevia puheita, kauniita sanoja jne jne. Mulla ei enää lopulta mieli kestänyt vaan jätin kirjeen hänen pöydälleen, jossa tunnustin tunteeni. Ollaan oltu tuttuja monta vuotta ja ihastusta mulla siihen mennessä ehkä sellaiset pari vuotta. Olin ihan varma, että meidän välillä oli jotain molemminpuolista, kun tämä ihastukseni oli kyllä ihan täysillä mukana ja välillä mua aloitteelisempikin.
Niin vain sitten kävi, että hän kielsi mitään olleen. Olin vähän sokissa ja olen edelleenkin, kun tulkitsin niin väärin. Mulla ei ollut silloin eikä alkujaankaan mitään epätoivoista yrittämistä. Asiat vain eteni omalla painollaan ja mä heittäydyin tunteen vietäväksi, kun oli luottamus ja usko toiseen ja itseenikin/vaistooni. Tunteet on edelleen tallella. Asioiden puhumattomuus kuitnkin riipii mieltä. Musta tuntuu, etten pääse balanssiin itseni kanssa ennen kuin saan edes jonkunlaisen selityksen, miksi toinen käyttäytyi siten kuin käyttäytyi, jos ei kerran mitään tuntenut kuitenkaan. - työkamuun ihastunu
Kyllä on arvoituksellista. EI sitä koskaan tiedä mikä on oikeaa tunnetta ja mikä ystävyyttä. Käyttäydyn nimittäin joidenkin läheisten ystävieni kanssa samanlailla kuin ihastukseni kanssa, paitsi et sisällä ei jännitä eikä kuumota enkä ajattele muita ystäviäni lakkaamatta. Enkä ole heihin muihin lainkaan ihastunu, siis tykkään kauheesti ystävinä, mut ei tulis mielenkään haluta halia ja suudella vaikka halaankin tietysti, ystävänä, mut siis tiedätte kai mitä tarkoitan...
Eli tästä päästään siihen ristiriitaiseen tunteeseen, eli vaikka, kun näitä lukee, oon minäkin suht rohkea vinkkailemaan kaikenlaista, niin en kyllä suoraan tunnustaisi, kun uskon niin vakaasti et hän ei ole hetkeäkään ihastunu muhun, tykästyny kyllä mut se on niin toinen juttu. Ja kun näitä seuraa, vanhemmat naiset ei ees tee mitään vaikka ihastuisivatkin niin mitä täs sitte. - 17+15
Niinpä niin... vanhemmat naiset on arvoituksellisia. Ehkä ne ajattelee, että voivat ikäänsä vedoten tehdä mitä lystäävät. Ehkä ne ei sit loppuun asti usko kuitenkaan, että joku nuorempi voisikin rakastua sydänjuuriaan myöten?! Kauhea tunne vain jäädä yksin pohtimaan, että missä mentiin ja mitä tein väärin. Luulis kuitenkin, että asioista voi aina puhua. Eikä aina mene tietenkään niin kuin toivoisi. Ainakin mulle olis kuitenkin ihan ensiarvoisen tärkeää, että sais asiat sillä tavalla loppuun käsitellyksi, että voisi taas luottaa itseensä ja omiin tunteisiinsa ja että pääsisi elämässä eteenpäin.
- työkamu mieles
No mutta....en osaa mieltää kyllä minkäänlaista ihastusta...onhan noita eleitä mutta kun silittely, kutittelu, hymyily, juttelu, höpsötys ja hellittelynimet mm. muru saavat lisäkseen (mielestäni) välinpitämättömyyttä, tavallista jutustelua, puhetta miehestään ja perheestään, mitä miehensä kanssa tekee jne....ärsyttää ja oon mustis mut en voi mitään, tai siis mitä ihmettä voin??!!! Hän kyllä tietää et tykkään hänestä, kiusoittelen ja varmaan vielä jonakin päivänä vapaallakin edes lenkin merkeissä tavataan, ehkä, jos olen sinnikäs, ja jaksan. Vaikka nuo eleet ovat suloisia, itse olen se aktiivisempi joskus mietin et liiankinko aktiivinen, olen aika varma että ystäväksi tuon ihanaisen saan, mut en jaksa mitenkään uskoa et tuonikäistä enää ihastumaan saisin itseeni???!!! Surullista mutta itseluottamusta ei tässä riitä ihan kertomaan kaikista tunteista.......menettäisin hänet varmasti kokonaan.
- 16+7
niinhän sitä aina luulee ja kaikenlaista luuleekin. Oletko yrittänyt saada keskustelua aikaiseksi? Jos vain tyydyt tilanteeseen ja jatkat niin kuin ei mitään ja niin kuin suhun ei koskis ollenkaan, niin ehkä se sun ihastukses luulee, että asia on sulle tosiaan ihan ok näin... t. samanlaista kokenut
- %
Olen tässä "keskustellut" oman minäni kanssa ja tullut siihen johtopäätökseen, että itse tiedän tunteeni ihastustani kohtaan, mutta hänen tunteistaan kun en tiedä, niin toimin seuraavasti: Jos hän on kiinnostunut minusta, niin odotan, tehköön hän aloitteen ja menen täysillä mukaan (ei tule ainakaan pettymystä eikä väärinymmärrystä) Jos taas ei aloitetta tule hänen puoletaan, niin olkoon, hän ei silloin ole todellakaan minusta kiinnostunut siinä mielessä, mutta saan kuitenkin pitää erittäin hyvän ja läheisen ystäväni.
- työkamuun ihastunu
Et ole tosissasi. Eikö hän oo pussannutkin sua! Oletko itse tehnyt mitään aloitetta hänen suuntaansa??? Joskus on niin surullista lukea tuollaista teiltä vanhemmilta naisilta :(
- BIceps
Voi i-t-k-u! Olen ennenkin sanonut, mutta toistan itseäni, kun ei mene sanoma perille ;) : Hieno juttu, että ihminen keskustelee itsensä kanssa ja lisää itseymmärrystään, mutta ei se yksinään johda mihinkään! Mieti nyt % hyvä, jos se sun ihastuksesi tekee samaa... tietää kyllä itse tunteensa laadun, mutta odottelee sun avausta!!! MIKSI pitää pelätä pettymyksiä? Ei elämässä saa ikinä mitään, jos aina vetää vain puolivaloilla virheitä peläten! Miksi pitää odottaa toisen aloitetta?! Voi hyvä sylvi ja pari muuta tyttölasta... Onks tää nyt joku "suomalainen itsetunto-ongelma" -issue, joka tulee esiin milloin missäkin. Ei uskalleta avata suuta ulkomailla, kun pelätään ääntämis- tai kielioppivirheitä, ei uskalleta pistää urheilussa koko persoonaa peliin, kun voi vaikka hävitä, ei uskalleta puhua tai näyttää tunteita, kun voi tulla torjutuksi tai joutua naurunalaiseksi... Jos näin on, niin me kyllä arvostetaan itsemme ihan alakanttiin ja aliarvioidaan samalla läheistemme empatiakykyä. Nyt joka iikka itseään niskavilloista kiinni ja takaisin siihen, mihin keskustelunavauskin kehoittaa!
- työkamuun ihastunu
BIceps kirjoitti:
Voi i-t-k-u! Olen ennenkin sanonut, mutta toistan itseäni, kun ei mene sanoma perille ;) : Hieno juttu, että ihminen keskustelee itsensä kanssa ja lisää itseymmärrystään, mutta ei se yksinään johda mihinkään! Mieti nyt % hyvä, jos se sun ihastuksesi tekee samaa... tietää kyllä itse tunteensa laadun, mutta odottelee sun avausta!!! MIKSI pitää pelätä pettymyksiä? Ei elämässä saa ikinä mitään, jos aina vetää vain puolivaloilla virheitä peläten! Miksi pitää odottaa toisen aloitetta?! Voi hyvä sylvi ja pari muuta tyttölasta... Onks tää nyt joku "suomalainen itsetunto-ongelma" -issue, joka tulee esiin milloin missäkin. Ei uskalleta avata suuta ulkomailla, kun pelätään ääntämis- tai kielioppivirheitä, ei uskalleta pistää urheilussa koko persoonaa peliin, kun voi vaikka hävitä, ei uskalleta puhua tai näyttää tunteita, kun voi tulla torjutuksi tai joutua naurunalaiseksi... Jos näin on, niin me kyllä arvostetaan itsemme ihan alakanttiin ja aliarvioidaan samalla läheistemme empatiakykyä. Nyt joka iikka itseään niskavilloista kiinni ja takaisin siihen, mihin keskustelunavauskin kehoittaa!
Kyllä minäkin ihmettelen tuota % käytöstä. Oikeasti! Jos se ihanuus on sua pussannut ja kaikkea!! :O! Ja sinä vaan odottelet että hän tekee uuden aloitteen. Ei muuten varmana tee, jos et vastannu Hänen tunteisiin!!!!
Mulla on hiukka eri tilanne kun on vasta orastava, joskin ihan lämmin ystävyys, ja naimisissa kumpikin ja vastapuoli varmaa hetero. Oon kuitenki varsin tehny selväksi että hän on minusta ihana ja niin ees päin, joten en nyt ihan suinpäin tässä vaiheessa mene ihastustani näyttämään. Luultavasti tulen sen jonain päivänä tekemään jollei tunteeni laannu!
Tsemiä kaikille! - työkamuun ihastunu
työkamuun ihastunu kirjoitti:
Kyllä minäkin ihmettelen tuota % käytöstä. Oikeasti! Jos se ihanuus on sua pussannut ja kaikkea!! :O! Ja sinä vaan odottelet että hän tekee uuden aloitteen. Ei muuten varmana tee, jos et vastannu Hänen tunteisiin!!!!
Mulla on hiukka eri tilanne kun on vasta orastava, joskin ihan lämmin ystävyys, ja naimisissa kumpikin ja vastapuoli varmaa hetero. Oon kuitenki varsin tehny selväksi että hän on minusta ihana ja niin ees päin, joten en nyt ihan suinpäin tässä vaiheessa mene ihastustani näyttämään. Luultavasti tulen sen jonain päivänä tekemään jollei tunteeni laannu!
Tsemiä kaikille!Jatkanpa vielä, että minä oon samaa mieltä ku edellinen että se on hullua kun mitään ei uskalla epäonnistumisen pelossa. Olen itekin ollut sellainen mut nyt oon päättäny et menköön maine ja muut, oon oma itteni, näytän myös tunteeni (jos en nyt sit suoraan kerro kaikkea niin ainaki välillä kerron et tykkään, oot ihana ja halaan, niin ainaki tietää et pidän hänestä) vaikka vaikutankin ehkä hölmöltä, mutta sitten olen, turha katua jälkikäteen etten uskaltanu mitään kun uskalsin kumminkin. Olen muutenkin alkanu halaamaan tärkeitä ihmisiä enemmän, oon ite sitä aina kaivannu, mieheltäni en haleja saa, joten annan tunteeni muualle.
- latukone
työkamuun ihastunu kirjoitti:
Jatkanpa vielä, että minä oon samaa mieltä ku edellinen että se on hullua kun mitään ei uskalla epäonnistumisen pelossa. Olen itekin ollut sellainen mut nyt oon päättäny et menköön maine ja muut, oon oma itteni, näytän myös tunteeni (jos en nyt sit suoraan kerro kaikkea niin ainaki välillä kerron et tykkään, oot ihana ja halaan, niin ainaki tietää et pidän hänestä) vaikka vaikutankin ehkä hölmöltä, mutta sitten olen, turha katua jälkikäteen etten uskaltanu mitään kun uskalsin kumminkin. Olen muutenkin alkanu halaamaan tärkeitä ihmisiä enemmän, oon ite sitä aina kaivannu, mieheltäni en haleja saa, joten annan tunteeni muualle.
Oikein! Tee se muille, mitä toivoisit itsellesi tehtävän... tai jotain:) Kaikilla tässä on kehittämisen varaa, no doubt, mutta pienin askelin eteenpäin! Jonkun on tehtävä tietä...
- %
työkamuun ihastunu kirjoitti:
Kyllä minäkin ihmettelen tuota % käytöstä. Oikeasti! Jos se ihanuus on sua pussannut ja kaikkea!! :O! Ja sinä vaan odottelet että hän tekee uuden aloitteen. Ei muuten varmana tee, jos et vastannu Hänen tunteisiin!!!!
Mulla on hiukka eri tilanne kun on vasta orastava, joskin ihan lämmin ystävyys, ja naimisissa kumpikin ja vastapuoli varmaa hetero. Oon kuitenki varsin tehny selväksi että hän on minusta ihana ja niin ees päin, joten en nyt ihan suinpäin tässä vaiheessa mene ihastustani näyttämään. Luultavasti tulen sen jonain päivänä tekemään jollei tunteeni laannu!
Tsemiä kaikille!Vastaan nyt noihin ihmettelyihin kun on hetki aikaa. Ihan alkuun se tosiasia, että olemme molemmat thoillamme naimisissa ja perheellisiä. Hän minua reilusti nuorempi. Hän on minua pienessä sievässä tosiaan oma-aloitteisesti pussannut. (ensin kyllä kertoi, että hänen tekis mua mieli pussata ja kun en kieltänyt, niin pussas). Olen tosissani ihastunut häneen, en kuitenkaan välttämättä seksuaalisella tasolla, vaan haluaisin pitää häntä lähellä, jutellä jne.
Sitten realistiset ajatukset: Tiedän, että hän pitää minusta paljon, on sen minulle sanonut ihan selvänä, mutta onko se vain sellaista, niinkuin tytär äidistään pitää?
En jaksa uskoa, että hän voisi pitää minusta niin paljon, että voisi oikein suudella. Niin...ne realiteetit. Olen ajatellut paljon suhdettamme ja tullut siihen tulokseen, että kaikki on vain minun päässäni ja tottakai, kun olen häneen ihastunut, oletan ja toivon, että hänkin on minuun ihastunut. Todennäköisimmin hän olisi hämmentynyt jos esittäisin todelliset tunteeni hänelle ja siinä samalla voisi kaatua koko ystävyys. Minulla on liian paljon menetettävää. Ei ainoastaan ystävyys, vaan siinä menee samalla mukana myös muuta. Mielummin teen niin, että odotan, jos aloite tulee, niin sitten tulee ja vastaan siihen parhaalla mahdollisella tavalla. Jos aloitetta ei tule (tilaisuuksia varmasti löytyy) jatkamme näin. En koe menettäväni siinä mitään muuta kuin kokemuksen läheisyydestä hänen kanssaan. - työkamuun ihastunu
% kirjoitti:
Vastaan nyt noihin ihmettelyihin kun on hetki aikaa. Ihan alkuun se tosiasia, että olemme molemmat thoillamme naimisissa ja perheellisiä. Hän minua reilusti nuorempi. Hän on minua pienessä sievässä tosiaan oma-aloitteisesti pussannut. (ensin kyllä kertoi, että hänen tekis mua mieli pussata ja kun en kieltänyt, niin pussas). Olen tosissani ihastunut häneen, en kuitenkaan välttämättä seksuaalisella tasolla, vaan haluaisin pitää häntä lähellä, jutellä jne.
Sitten realistiset ajatukset: Tiedän, että hän pitää minusta paljon, on sen minulle sanonut ihan selvänä, mutta onko se vain sellaista, niinkuin tytär äidistään pitää?
En jaksa uskoa, että hän voisi pitää minusta niin paljon, että voisi oikein suudella. Niin...ne realiteetit. Olen ajatellut paljon suhdettamme ja tullut siihen tulokseen, että kaikki on vain minun päässäni ja tottakai, kun olen häneen ihastunut, oletan ja toivon, että hänkin on minuun ihastunut. Todennäköisimmin hän olisi hämmentynyt jos esittäisin todelliset tunteeni hänelle ja siinä samalla voisi kaatua koko ystävyys. Minulla on liian paljon menetettävää. Ei ainoastaan ystävyys, vaan siinä menee samalla mukana myös muuta. Mielummin teen niin, että odotan, jos aloite tulee, niin sitten tulee ja vastaan siihen parhaalla mahdollisella tavalla. Jos aloitetta ei tule (tilaisuuksia varmasti löytyy) jatkamme näin. En koe menettäväni siinä mitään muuta kuin kokemuksen läheisyydestä hänen kanssaan.Toisaalta tajuan sinuakin, vaikkakin tuo pusu...aiaiai...siinä vaiheessa olis pitänyt antaa mennä. Ei ilman ihastusta kukaan pyydä saada pussata! Olen toki itse pussannut kovinkin ystäviäni kännissä, mut se on ERILAISTA. Silloin kun olin ihastunu ystävääni niin pussailukin oli aivan erilaista, ja silloin sitä varovasti kokeillaan kun ystävien kans vaan vaihdetaan pusuja ja hirnutaan päälle :D
Eli sinuna kyllä uskoisin että selkeä ihastus on ainakin ollut.
Itsehän oon kans ihastunut siihen 19 vuotta itseeni vanhempaan naiseen mutta nyt kun oon näitä juttuja lukenut niin kaikki nämä hellittelyt, halailut ja muut, ovat taatusti ystävällisyyttä. En usko enää mihinkään muuhun! Ja aloitettahan ei vanhemmat tee, vaikka olisivat ihastuneitakin, näemmä. Pettymyshän tämä mullekin, mutta en halua menettää häntä (vaikka tiiän et tulen häntä yhä kehumaan, halimaan ja yhteyttä pitämään...) - 12+11
% kirjoitti:
Vastaan nyt noihin ihmettelyihin kun on hetki aikaa. Ihan alkuun se tosiasia, että olemme molemmat thoillamme naimisissa ja perheellisiä. Hän minua reilusti nuorempi. Hän on minua pienessä sievässä tosiaan oma-aloitteisesti pussannut. (ensin kyllä kertoi, että hänen tekis mua mieli pussata ja kun en kieltänyt, niin pussas). Olen tosissani ihastunut häneen, en kuitenkaan välttämättä seksuaalisella tasolla, vaan haluaisin pitää häntä lähellä, jutellä jne.
Sitten realistiset ajatukset: Tiedän, että hän pitää minusta paljon, on sen minulle sanonut ihan selvänä, mutta onko se vain sellaista, niinkuin tytär äidistään pitää?
En jaksa uskoa, että hän voisi pitää minusta niin paljon, että voisi oikein suudella. Niin...ne realiteetit. Olen ajatellut paljon suhdettamme ja tullut siihen tulokseen, että kaikki on vain minun päässäni ja tottakai, kun olen häneen ihastunut, oletan ja toivon, että hänkin on minuun ihastunut. Todennäköisimmin hän olisi hämmentynyt jos esittäisin todelliset tunteeni hänelle ja siinä samalla voisi kaatua koko ystävyys. Minulla on liian paljon menetettävää. Ei ainoastaan ystävyys, vaan siinä menee samalla mukana myös muuta. Mielummin teen niin, että odotan, jos aloite tulee, niin sitten tulee ja vastaan siihen parhaalla mahdollisella tavalla. Jos aloitetta ei tule (tilaisuuksia varmasti löytyy) jatkamme näin. En koe menettäväni siinä mitään muuta kuin kokemuksen läheisyydestä hänen kanssaan.MIKSI-MIKSI-MIKSI näistä ei voida puhua suoraan?! Miksi ei voida vaihtaa ajatuksia siitä, mitä kumpikin tuntee, haluaa, ajattelee, toivoo... En vain pysty ymmärtämään, mikä tekee toisesta ihmisestä niin pelottavan. En minä ainakaan ketään tyrmäisi saati halventaisi, jos joku tulis mulle avautumaan. Päinvastoin, arvostaisin hänen rohkeuttaan ja yrittäisin tarttua aitoon vuorovaikutustilanteeseen. Musta olisi aivan ihanan hellyyttävää, jos joku sanoisi mulle, että toivoisi voivansa olla mun lähellä, jutella, halia, ehkä suudella... samaa minäkin toivon, ei muuta, ja toinen varmaan kuvittelee, että hamuan jotain kiihkeetä lesboseksiä, kun kerran olen niin lääpälläni.
- työkamuun ihastunu
12+11 kirjoitti:
MIKSI-MIKSI-MIKSI näistä ei voida puhua suoraan?! Miksi ei voida vaihtaa ajatuksia siitä, mitä kumpikin tuntee, haluaa, ajattelee, toivoo... En vain pysty ymmärtämään, mikä tekee toisesta ihmisestä niin pelottavan. En minä ainakaan ketään tyrmäisi saati halventaisi, jos joku tulis mulle avautumaan. Päinvastoin, arvostaisin hänen rohkeuttaan ja yrittäisin tarttua aitoon vuorovaikutustilanteeseen. Musta olisi aivan ihanan hellyyttävää, jos joku sanoisi mulle, että toivoisi voivansa olla mun lähellä, jutella, halia, ehkä suudella... samaa minäkin toivon, ei muuta, ja toinen varmaan kuvittelee, että hamuan jotain kiihkeetä lesboseksiä, kun kerran olen niin lääpälläni.
No MINÄ taas sanonkin. Olen varsin avoin ja sanon ihan ääneen tai viestillä et tykkään hänestä ja minusta hän on ihana ja vielä halaan! Eikö se nyt ole jo aika kivasti tunteista kerrottu? Kun ei olla kumminkaan kauaa tunnettu. Kaiken lisäksi olen tehnyt selväksi et mielellään lähtisin hänen kanssa lenkille yms. kunhan tässä ehditään (ts. lomat ohi). Mitä ihmettä vielä pitäis tehdä? Ei taatusti oo pahastunu ja kehuu ihan yhtä lailla muakin mutta en nyt sentään voi samantien mennä sanomaan et olen ihastunut suhun ihan tosissani, haluaisin pussata jne. Kyllä saan vasta"lahjaksi"kin kivoja sanoja mutta en kuitenkaan mielestäni niin paljon että hän oikeesti olisi muhun ihastunut :(
- %
12+11 kirjoitti:
MIKSI-MIKSI-MIKSI näistä ei voida puhua suoraan?! Miksi ei voida vaihtaa ajatuksia siitä, mitä kumpikin tuntee, haluaa, ajattelee, toivoo... En vain pysty ymmärtämään, mikä tekee toisesta ihmisestä niin pelottavan. En minä ainakaan ketään tyrmäisi saati halventaisi, jos joku tulis mulle avautumaan. Päinvastoin, arvostaisin hänen rohkeuttaan ja yrittäisin tarttua aitoon vuorovaikutustilanteeseen. Musta olisi aivan ihanan hellyyttävää, jos joku sanoisi mulle, että toivoisi voivansa olla mun lähellä, jutella, halia, ehkä suudella... samaa minäkin toivon, ei muuta, ja toinen varmaan kuvittelee, että hamuan jotain kiihkeetä lesboseksiä, kun kerran olen niin lääpälläni.
SIKSI-SIKSI-SIKSI Sehän tässä just on, että me toivotaan, että meille sanottais, koska me ollaan ihastuneita ja bi-suuntautuneita, mutta entäpä se vastapuoli ? Mitä se on ja onko mitään meidän suuntaan ? Se juuri tekee asiasta niin vaikean. Sanoisin kullä tunteeni heti julki, jos tietäisin, että toinen ajattelee samoin.
- %
työkamuun ihastunu kirjoitti:
Toisaalta tajuan sinuakin, vaikkakin tuo pusu...aiaiai...siinä vaiheessa olis pitänyt antaa mennä. Ei ilman ihastusta kukaan pyydä saada pussata! Olen toki itse pussannut kovinkin ystäviäni kännissä, mut se on ERILAISTA. Silloin kun olin ihastunu ystävääni niin pussailukin oli aivan erilaista, ja silloin sitä varovasti kokeillaan kun ystävien kans vaan vaihdetaan pusuja ja hirnutaan päälle :D
Eli sinuna kyllä uskoisin että selkeä ihastus on ainakin ollut.
Itsehän oon kans ihastunut siihen 19 vuotta itseeni vanhempaan naiseen mutta nyt kun oon näitä juttuja lukenut niin kaikki nämä hellittelyt, halailut ja muut, ovat taatusti ystävällisyyttä. En usko enää mihinkään muuhun! Ja aloitettahan ei vanhemmat tee, vaikka olisivat ihastuneitakin, näemmä. Pettymyshän tämä mullekin, mutta en halua menettää häntä (vaikka tiiän et tulen häntä yhä kehumaan, halimaan ja yhteyttä pitämään...)Niin ois varmaan pitäny antaa mennä, mutta paikalla oli muitakin (;
- työkamuun ihastunu
% kirjoitti:
SIKSI-SIKSI-SIKSI Sehän tässä just on, että me toivotaan, että meille sanottais, koska me ollaan ihastuneita ja bi-suuntautuneita, mutta entäpä se vastapuoli ? Mitä se on ja onko mitään meidän suuntaan ? Se juuri tekee asiasta niin vaikean. Sanoisin kullä tunteeni heti julki, jos tietäisin, että toinen ajattelee samoin.
No sitä just, ja kun se toinen puoli ei anna tarpeeks vastakaikua niin kaikki jää, jos mä saisin vaikkapa pusun niin pussaisin sopivassa välissä varmasti uudelleen että silleen. Mut en tuu saamaan, niin hyvin ei mun elämässä mitenkää voi käydä!!
- Keskiyö
% kirjoitti:
Vastaan nyt noihin ihmettelyihin kun on hetki aikaa. Ihan alkuun se tosiasia, että olemme molemmat thoillamme naimisissa ja perheellisiä. Hän minua reilusti nuorempi. Hän on minua pienessä sievässä tosiaan oma-aloitteisesti pussannut. (ensin kyllä kertoi, että hänen tekis mua mieli pussata ja kun en kieltänyt, niin pussas). Olen tosissani ihastunut häneen, en kuitenkaan välttämättä seksuaalisella tasolla, vaan haluaisin pitää häntä lähellä, jutellä jne.
Sitten realistiset ajatukset: Tiedän, että hän pitää minusta paljon, on sen minulle sanonut ihan selvänä, mutta onko se vain sellaista, niinkuin tytär äidistään pitää?
En jaksa uskoa, että hän voisi pitää minusta niin paljon, että voisi oikein suudella. Niin...ne realiteetit. Olen ajatellut paljon suhdettamme ja tullut siihen tulokseen, että kaikki on vain minun päässäni ja tottakai, kun olen häneen ihastunut, oletan ja toivon, että hänkin on minuun ihastunut. Todennäköisimmin hän olisi hämmentynyt jos esittäisin todelliset tunteeni hänelle ja siinä samalla voisi kaatua koko ystävyys. Minulla on liian paljon menetettävää. Ei ainoastaan ystävyys, vaan siinä menee samalla mukana myös muuta. Mielummin teen niin, että odotan, jos aloite tulee, niin sitten tulee ja vastaan siihen parhaalla mahdollisella tavalla. Jos aloitetta ei tule (tilaisuuksia varmasti löytyy) jatkamme näin. En koe menettäväni siinä mitään muuta kuin kokemuksen läheisyydestä hänen kanssaan.Minua mietityttää mitä ihmettä tarkoittaa että on ihastunut, mutta ei seksuaalisella tasolla?? Eikö ihastuminen ole juuri sitä että se ystävyyden raja ylittyy ja toisesta ajattelee seksuaalisesti??
Ja mitä ihmettä ajattelet että tuo sinun ihastuminen-mutta-ei-seksuaalisella-tasolla olisi sitten konkreettisesti toisen kanssa? Haluat halailla ja jutella, mutta et harrastaa seksiä. Vähän jotain kivaa mutta jos menee yhtään pidemmälle niin ei sittenkään. Silti sanot olevasi hänen kanssaan tosissasi. Minä en kyllä usko tähän yhtälöön ollenkaan enkä ikinä lähtisi etenemään sellaisen ihmisen kanssa, joka kertoisi ettei halua kanssani mennä kuin tiettyyn rajaan asti. - %
Keskiyö kirjoitti:
Minua mietityttää mitä ihmettä tarkoittaa että on ihastunut, mutta ei seksuaalisella tasolla?? Eikö ihastuminen ole juuri sitä että se ystävyyden raja ylittyy ja toisesta ajattelee seksuaalisesti??
Ja mitä ihmettä ajattelet että tuo sinun ihastuminen-mutta-ei-seksuaalisella-tasolla olisi sitten konkreettisesti toisen kanssa? Haluat halailla ja jutella, mutta et harrastaa seksiä. Vähän jotain kivaa mutta jos menee yhtään pidemmälle niin ei sittenkään. Silti sanot olevasi hänen kanssaan tosissasi. Minä en kyllä usko tähän yhtälöön ollenkaan enkä ikinä lähtisi etenemään sellaisen ihmisen kanssa, joka kertoisi ettei halua kanssani mennä kuin tiettyyn rajaan asti.Niin......tykkään hänestä valtavasti, mutta en tiedä pystyisinkö seksiin hänen kanssaan. Hän on kylä erittäin puoleensavetävä ja seksuaalisesti haluttava, mutta tämä johtuu minusta, koska itse en koe itseäni seksuaalisesti haluttavaksi jo ikänikin puolesta.
- Keskiyö
% kirjoitti:
Niin......tykkään hänestä valtavasti, mutta en tiedä pystyisinkö seksiin hänen kanssaan. Hän on kylä erittäin puoleensavetävä ja seksuaalisesti haluttava, mutta tämä johtuu minusta, koska itse en koe itseäni seksuaalisesti haluttavaksi jo ikänikin puolesta.
Ai siinä oli tuollainen asia taustalla. Se on kyllä tärkeää tykätä itsestään ensin. Ikä ei kyllä tee kenestäkään ei-seksikästä, ja tämä ihastuksesihan saattaa pitää sinua tosi haluttavana :)
- työkamu mieles
Keskiyö kirjoitti:
Ai siinä oli tuollainen asia taustalla. Se on kyllä tärkeää tykätä itsestään ensin. Ikä ei kyllä tee kenestäkään ei-seksikästä, ja tämä ihastuksesihan saattaa pitää sinua tosi haluttavana :)
Minusta MINÄ olen ihana, ja HÄN on erityisen ihana vaikka on jo yli 50v. Siis ihan oikeasti, voisin antaa hälle mitä vaan. Mutta tyydyttävä on haleihin :/
- 18+13
Keskiyö kirjoitti:
Minua mietityttää mitä ihmettä tarkoittaa että on ihastunut, mutta ei seksuaalisella tasolla?? Eikö ihastuminen ole juuri sitä että se ystävyyden raja ylittyy ja toisesta ajattelee seksuaalisesti??
Ja mitä ihmettä ajattelet että tuo sinun ihastuminen-mutta-ei-seksuaalisella-tasolla olisi sitten konkreettisesti toisen kanssa? Haluat halailla ja jutella, mutta et harrastaa seksiä. Vähän jotain kivaa mutta jos menee yhtään pidemmälle niin ei sittenkään. Silti sanot olevasi hänen kanssaan tosissasi. Minä en kyllä usko tähän yhtälöön ollenkaan enkä ikinä lähtisi etenemään sellaisen ihmisen kanssa, joka kertoisi ettei halua kanssani mennä kuin tiettyyn rajaan asti.Mä miettisin omalla kohdallani, että ihastuminen on ihastumista ja siinä on seksuaalinen lataus, mutta kuitenkin niin, että painetta ei ole mihinkään. Sanoisin, että naisten välillä tutustumisvaihe on (tai voi olla) pidempi kuin heterosuhteissa...edetään ihan rauhassa, tutustutaan, jaetaan läheisyyttä eri tasoilla, hellitään ja hoivataan, vaalitaan ystävyyttä... mä väitän, että miesten kärsivällisyys ei riitä vastaavaan. Heterosuhteiden generoitumiseen suhteutettuna saattaa siis näyttää ei-seksuaaliselta, vaikka tosiasiassa siinä on latausta enemmän kuin fukushimassa koskaan...
- työkamuun ihastunu
Minäpä eilen tajusin et ei se mun ihastukseni varmaan tajua tunteistani mitään. Meillä vaan on lämpöiset välit ja kehittyvä ystävyys, (tosin en tiiä kuinka nyt käy kun yli 2kk ollaan erossa lomalla nyyh) hän varmasti pitää mua hauskana ja mukavana työkaverina, piristävänä nuorena (siis olen 20v nuorempi) ja tykkääkin jossain määrin pikku jekkuilusta. Sellasta pientä lämpöä uskoisin olevan, jos hellittelynimillä kutsutaan, ihanaksi kehutaan, ja taas eilen halattiin! Ehkä tulevaisuudessa ehdimme yhteistä aikaakin viettämään. Mutta hänellä on omat ongelmansa, mulla omani, ja nekin jaetaan, mutta silti en voi hälle suoraa paukauttaa että "oon ihastunu suhun". En tie saisko slaagin vai tajuisko sittenkään. Hänellähän on hänen sama miehensä ollut aina. Ei mulla ole mitään toivoa. En sinänsä pelkää sanoa, saatanpa joku päivä sen tehdäkin, mutta mitä järkeä jos tunteet yksipuoliset. Ennemmin haluisin tietää miten saan hänet ihastuun itseeni???? Ensin täytyy tapahtua se. Oon kyllä tähänkin asteeseen vaivaa nähny :D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi912660On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole522607Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.732569Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä792468Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl421976Tytti Tuppurainen: Suomen pakolaiskiintiö pitäisi nostaa 10 000 vuodessa
asia on faktaa, noin Tytti sanoi aiemmin. Kun taas Orpon hallitusohjelman mukaisesti Suomen pakolaiskiintiö on pudotettu681954Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma1401843Julkista rahaa ei tule antaa senttiäkään yksityisille yrityksille
Julkinen raha on meidän yhteistä rahaa, ja se raha on tarkoitettu yhteiseen käyttöön, kuten esimerkiksi tuottamaan palve291402Martina Aitolehti läpäisi Erikoisjoukot - Tilittää umpirehellisenä kuvauksista
Martina Aitolehti selvisi Erikoisjoukot koulutuksesta. Hän myös malttoi pääosin pitää mölyt mahassaan, vaikka saikin ko301361Mitä tapahtui?
Mitä tapahtui keskiviikkoiltana kun oli paljon hälytysajoneuvoja ja mediheli?191248