Spiritual loneliness

Toivottavasti tuo antaa ajatuksen aihetta niille dissaajille. Itse ainakin meinaan laittaa tuon linkin suosikkeihin.

Samaa olen miettinyt usein. Yksinäisyyden kokemusta ei helpota se, että on hieno puoliso tai paljon ihmisiä ympärillä, jos kenenkään kanssa ei voi tyydyttää niitä henkisiä tarpeita, joita itsellä on. Vaikka fyysisesti et olekaan yksin, henkisesti voit olla.

Samaa mieltä edellisten kanssa.

Jotenkin mun on vaikea sympatioida henkilön kanssa joka elää parisuhteessa, jossa ei ole itse onnellinen. Minkä ihmeen takia joku roikkuu sellasessa suhteessa, jossa on yksinäinen? Jos sä roikut suhteessa vaan sen takia, että sulla olis ees joku fyysisesti, niin oikeestaan jo vastasit omaan kysymykseesi... Silloinhan jopa sun omasta mielestäs on kivempi olla ainoastaan henkisesti yksinäinen kuin henkisesti ja fyysisesti yksinäinen...


Ite elän ihan totaalisen yksin tällä hetkellä ja siinä vaiheessa kun on ollu muutaman kuukauden näkemättä tai juttelematta yhenkään ihmisen kanssa saatan kysyä jonkun henkilön seuraa (vedoten siihen ettei oo nähty pitkään aikaa) joka ei kiinnosta mua paskankan vertaa. En siks että saisin henkisesti siitä ihmisestä mitään irti, vaan sen takia että on vaan pakko viettää ees yks ilta seurana jotain muutakin kun seinät.


Sä oot oman puolisos valinnu ja ajanu ittes tilanteeseen missä olet ja jatkat silti suhdetta ihan omasta tahdostas. Turha kerjätä sympatiaa ihmisiltä, joilla ei oo vaihtoehtoja ku olla yksin illasta toiseen.

Koita elää muutama vuos oikeesti yksin ja katotaan sit paljonko sulta heruu sympatiaa seurustelevalle ihmiselle, joka väittää olevansa yksin.

Pistää mietityttämään että tuntuuko silloinkin yksinäiseltä
kun makuuhuoneessa sekstaillaan ja saavutaan hekuman huipulle.?
Sitä kumminkin on saatavilla kun on parisuhteessa.

dsfdsffds: sä et selvästikään joko lukenut ap:n linkittämää artikkelia, tai et ymmärtänyt tai sisäistänyt sitä.

Kyse on siitä, että vaikka olisi kuinka upea suhde ja hyviä ihmissuhteita elämässään, niin silti on mahdollista että yksinäisyydentunne valtaa mielen kokonaisvaltaisesti. Sitä ei sovi vähätellä! Se on henkistä yksinäisyyttä, ei sitä että puuttuu jokin tietty henkilö... Se ei myöskään tarkoita sitä että "roikkuu suhteessa jossa ei ole onnellinen". Ei ole kyse suhteesta, vaan jostain aivan muusta...

Vaikka on suhteessa, niin ei mitenkään ole mahdollista että toinen ihminen, vaikka miten olisi rakastava ja rakastettu, pystyisi täyttämään ihmismielen perimmäisen yksinäisyyden täydellisesti. Varsinkin jos on taipuvainen vajoamaan henkiseen yksinäisyyteen. Se ei ole valinta, se vain tapahtuu. Se vain on.

Yksiselitteistä. Ei todellakaan.
Kiroan alimpaan helvettiin kaikki ne, jotka dissaavat kenen tahansa toisen ihmisen kokemia tunteita, oli tämä sitten suhteessa tai sinkku. TUNTEITA. Ne ovat tunteita, ne ovat TODELLISIA! Miksi niitä pitää toisen vähätellä?

Ihan turhaan yrität vaihtaa puheenaihetta.
Miten sulle ees tuli mieleen pedofiilit..? Pysy aiheessa, kiitos.
Se mistä mä olen puhunut, on kaukana pedofiliasta jossa SATUTETAAN pieniä lapsia (joka on VÄÄRIN ja RIKOS), tietenkin!

No joo, ehkä vaan jäit sanattomaksi kun tiedät että olen oikeassa... etkä keksinyt muuta kuin ..öö, pedofiilit..? Joo, sepä tosta tekstistäni heti ekana tuleekin mieleen, heh...

Eli se "henkinen yksinäisyys" on pitkälti mielenterveydellinen ongelma, jota ei poista kumppani, kaverit, ystävät, perhe. Se vaan kiusaa siellä taustalla, oli niitä ihmisiä miten paljon ympärillä tahansa.

Arvelen henkisen yksinäisyyden syyksi, jos ei löydä onnea itsestään, ei ole mitään todellista onnea. Onnea haetaan kyllä innolla kaikkialta muualta, mutta lopulta sitten...

"Mua on pitkään ärsyttänyt se miten monet yksinäiset dissaavat ns. "parisuhdeyksinäisiä", eli niitä joilla ns. on jo joku, ja ovat suhteessa. Mutta silti tuntevat olonsa yksinäiseksi."


Ei yhtään ihmetytä tuollainen ajattelu.

Johtuu varmaan siitä että kun on kokemusta itselläkin siitä että on voinut vuosia ajatella että tuskin tulee olemaan ketään läheistä ihmistä ja kun sellainen viimein on löytynyt hieman epätodennäköisyyksiäkin vastaan niin ei sitä viitsisi enää valittaa yksinäisyyttään siitä että ei on vain kumppani.

Eri asia varmaan olisi jos olisi aina ollut mm. kumppani tai siihen mahdollisuus. Se olisi liian itsestäänselvyys ettei sitä osaisi edes kyseenalaistaa. Saati sitten kavereita siihen lisäksi.

Spiritual loneliness i something that I connect with being apart from your spiritual identity. In western culture spirituality is seen through the eyes of science. If you cannot explain it is must not exist, or then it is explained through scientific experiments, philosophy or psychology. But we do have spiritual side and we do have a soul, concepts that are normal in eastern culture.

There are plenty of examples of loneliness in people. Even though everything would be perfect in terms of society or social structure, even thought life would seem to be perfect in every sense people still feel lonely. On my opinion, this is due to the social structure and society that we have tangled ourselves with. Life seems to be like a role play. Each of us are given cultural or social role to play in the society, and we end up trying to fill that role. People might seek recognition, support and acceptance, and we think we can fill that void by fulfilling the role that we have been given.

Yes, you can feel lonely in relationship if there is a story to fulfill: you are someones boyfriend or girlfriend and life revolves around other stories such as becoming a family, getting married, having a good job, having status in life and society, being the rock, hippie, funky, gothic…. Each of these normal things that people live up to are just meaningless roles in life that will not work towards becoming you, your soul and starting to feel unite.

Seldom society is willing and family is able to give us the support we need to find out who we really are, what is our soul like and able us to grow spiritually. We feel lonely as there has not been any support to become what we were are, in soul level. There is lingering feeling that not everything is right although we might have all aspects of life in perfect order. Like there would not be anyone to connect to.

At the moment, I think there are not many to connect to. Few people in Finland seem to be able to start the journey of growing spiritually. If you do not have any spiritual intelligence and have not been able even to discuss such a topics with someone, it is quite likely that you feel inconsistent and lonely.

Just.

Eli siis tunnette henkistä yksinäisyyttä parisuhteessa?
Seksinkö ja fyysisyyden takia olette siinä suhteessa sitten?

Ette te oikeasti rakasta sitä toista jos tunnette henkistä yksinäisyyttä parisuhteessa ettekä edes kuulu yhteen.

""The belief that 'true love' will solve our Existential Dilemma
is one of the strongest illusions of the Western world.""

Tämä on täysin typerä ajatus.

eiköhän tuo "true love" pidä sisällään osaltaan ratkaisunsa existentiaaliseen dilemmaan.

Se illuusio syntyy siitä että ihminen haluaa vielä ENEMMÄN kuin mitä tuollainen rakkaus tarjoaa etsien aina jotain muuta joka ei koskaa tuo lopullista tyydytystä.

Sitten kysymys kuuluukin että rakastaako toista tai osaako edes rakastaa jos kokee henkistä yksinäisyyttä.

Vastaus on ei.

Ja tuohon existentiaaliin dilemmaan ei ole koskaan olemassa lopullista ratkaisua. Kun sen ymmärtää ja hyväksyy niin voi löytää osaltaan niitä ratkaisuja jotka HELPOTTAVAT tuon todellisuuden kanssa elämistä.

Henkisesti köyhä parisuhde niin ei tee vaikka kuinka kiihkeää olisi meno makkarista ja kuinka mukava olisi olla vain jonkun kanssa parisuhteessa.

En ymmärrä enkä tule ymmärtämään ihmisiä jotka ovat moisessa "parisuhteessa".