Varhaislapsuudessani kehitys alkoi alle 4v. kääntyä pahasti sivuraiteelle. Minusta tuli kauhea kakara suuren lapsikatraan keskimmäisenä.
Löin sisaruksiani kaikella käteen sattuvalla, jolloin varttuneemmat sisarukseni puuttuivat peliin (onneksi) rankalla kädellä.
Niin häiriintyneet kakarat nykyään heivattaisiin psykiatrisiin hoitopaikkoihin. Muistan lyöneeni kasvoihin meillä vuokralla asuvan perheen tyttövauvaa.
Yritin polttaa kotimme, mutta onneksi kivijalka oli niin korkea, että palo sammui itsekseen.
Kun vanhemmat olivat heinäpellolla, pudottelin kotimme kaiken särkyvän ikkunan alla olevaan kivikkoon.
Täti otti minut asumaan perheeseensä syntymäkotiinsa. Tein tietysti kolttosia sielläkin. Muistan pöllineeni mm. rahakukkaron.
Pimeänpelot tulivat nopeasti hallitseviksi. En uskaltanut nukkua samassa huoneessa omassa sängyssäni vaikka mummoni nukkui samassa tuvassa.
Koulumatkalla meitä oli yhtäaikaa useampia. Jos joskus jotui hiihtämään yksin pitkän metsätien, näin olemattomia kiiluvia sudensilmiä kuusikoissa.
Vielä kouluikäisenä mieltäni kiehtoivat veriset murhamaniat, joiden kohteiksi joutui mm. vierustoverini samanikäinen tyttö.
Näistä seurasi ankaraa syyllisyydentuntoisuutta ja lisää pelkoja.
Lukemisen ja kirjoituksen oppiminen kävi kuitenkin helposti. Pidin koulunkäynnistä 12v saakka. Pahat sisäiset häiriöt nyt estivät lisäoppimisen.
Näitä satavarmoja, selviä psykologisesti vaikeita lapsia kasvatettiin siinä 'sivussa'. Tiesin vieläkin vaikeimmista - lapsia eristettiin lautakojuun kuin kotieläimiä.
Luin 12v sanomalehdestä maailmanlopusta. Laskin, että se tulee kun olen 36v ikäinen. Teetin testamentin kotkalaisessa asianajoliikkeessä 35v.
Tuomari otti selville miksi tätä haluan. Hänelle selvisi, että olen kuolemapelkoinen.
Tottakai! Pelot rapauttivat elämäni huomaamattomaksi hiirulaisen koloeläjän elämäksi.
Kuten sanoin, pelkojen kaa voi elää ajallisesti pitkän elämän - mutta eihän se mitään oikeaa elämää ole ollut.
Ja pinnan alla - tiedostumattomalla psyykenalueella kasvoi rinnan "mustapersoonallisuus", kuun pimeä puoli. Sillä on vähän liikkumatilaa.
Näitä hallitsemattomien voimien tapaisia ihmiskohtaloita on joka puolella maailmaa erilaisissa laitoksissa, vankiloissa, sairaaloissa yms.
Pelkojen kaa voi elää pitkän elämän!
4
231
Vastaukset
- cc
Vasta tapaturmaeläkeellä ollessa tiesin syntyneeni lievästi autistiseksi,(as)
Aikuisikään asti vihasin ja syytin vanhempiani erilaisuudestani.
Kerran käsiini osui mielenkiintoinen, ransk. lääkärin kirjoittama teos. Se herätti kiinnostuksen tietopuoliseen kirjallisuuteen.
Opin, että evoluuttinen solubiologia ihmisen perimässä tekee 'prototyyppikokeilujaan' alvariinsa, kaikissa kansoissa.
Lopetin ajanoloon ihmisten vanhempieni ja muidenkin syyllistämisen. Tietysti erakoiduin. Kusipää mikä kusipää - mutta luonnollisista syistä!- Nouuuuuuuu
Sen tiedän, että pelkojen kanssa elämä ei tunnu elämiseltä. Pitkältä tuntuu.
Mitä on tämän 'attacin' takana?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9581837#comment-47578131
Toivo Lång
Inkeroinen
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet minua
vanhempi, mutta se ei vaikuta tunteisiini. Tunnen enemmän kuin ystävyyttä. Olo on avuton. Ikävöin koko ajan. Yhtäkkiä va1192715Jos tapaisimme uudelleen?
niin luuletko että mikään muuttuisi vai toistuuko meidän historia? Ehkä vähän eri tavalla mutta samoin tuloksin J701121Mies pyysi rahaa
Jälkikäteen kun tarjosi kyydin yhteisestä harrastuksesta kotiini. Mitä vi**... Ei ihastunut mies noin toimi?2151119- 401035
- 61001
Mites nyt suu pannaan
Kitkiöjoki ja Järvinen solmivat Attendon/Terveystalon kanssa sopimuksen, jonka mukaan sopimuksen irtisanomisoikeus on va38951- 36926
- 47904
Taas Lieksassa tyritty
Suomalaisten kansallismaisemaa juntit pilaamassa. Nuori tyttö kaupunginjohtajana ei ole sen viisaampi. *S-ryhmän hanke123873Nähdäänkö ensi viikolla
paikassa joka alkaa samalla kirjaimella kuin etunimesi? Ikävä on sinua. Fyysistä läsnäoloasi.36837