Varhaislapsuudessani kehitys alkoi alle 4v. kääntyä pahasti sivuraiteelle. Minusta tuli kauhea kakara suuren lapsikatraan keskimmäisenä.
Löin sisaruksiani kaikella käteen sattuvalla, jolloin varttuneemmat sisarukseni puuttuivat peliin (onneksi) rankalla kädellä.
Niin häiriintyneet kakarat nykyään heivattaisiin psykiatrisiin hoitopaikkoihin. Muistan lyöneeni kasvoihin meillä vuokralla asuvan perheen tyttövauvaa.
Yritin polttaa kotimme, mutta onneksi kivijalka oli niin korkea, että palo sammui itsekseen.
Kun vanhemmat olivat heinäpellolla, pudottelin kotimme kaiken särkyvän ikkunan alla olevaan kivikkoon.
Täti otti minut asumaan perheeseensä syntymäkotiinsa. Tein tietysti kolttosia sielläkin. Muistan pöllineeni mm. rahakukkaron.
Pimeänpelot tulivat nopeasti hallitseviksi. En uskaltanut nukkua samassa huoneessa omassa sängyssäni vaikka mummoni nukkui samassa tuvassa.
Koulumatkalla meitä oli yhtäaikaa useampia. Jos joskus jotui hiihtämään yksin pitkän metsätien, näin olemattomia kiiluvia sudensilmiä kuusikoissa.
Vielä kouluikäisenä mieltäni kiehtoivat veriset murhamaniat, joiden kohteiksi joutui mm. vierustoverini samanikäinen tyttö.
Näistä seurasi ankaraa syyllisyydentuntoisuutta ja lisää pelkoja.
Lukemisen ja kirjoituksen oppiminen kävi kuitenkin helposti. Pidin koulunkäynnistä 12v saakka. Pahat sisäiset häiriöt nyt estivät lisäoppimisen.
Näitä satavarmoja, selviä psykologisesti vaikeita lapsia kasvatettiin siinä 'sivussa'. Tiesin vieläkin vaikeimmista - lapsia eristettiin lautakojuun kuin kotieläimiä.
Luin 12v sanomalehdestä maailmanlopusta. Laskin, että se tulee kun olen 36v ikäinen. Teetin testamentin kotkalaisessa asianajoliikkeessä 35v.
Tuomari otti selville miksi tätä haluan. Hänelle selvisi, että olen kuolemapelkoinen.
Tottakai! Pelot rapauttivat elämäni huomaamattomaksi hiirulaisen koloeläjän elämäksi.
Kuten sanoin, pelkojen kaa voi elää ajallisesti pitkän elämän - mutta eihän se mitään oikeaa elämää ole ollut.
Ja pinnan alla - tiedostumattomalla psyykenalueella kasvoi rinnan "mustapersoonallisuus", kuun pimeä puoli. Sillä on vähän liikkumatilaa.
Näitä hallitsemattomien voimien tapaisia ihmiskohtaloita on joka puolella maailmaa erilaisissa laitoksissa, vankiloissa, sairaaloissa yms.
Pelkojen kaa voi elää pitkän elämän!
4
232
Vastaukset
- cc
Vasta tapaturmaeläkeellä ollessa tiesin syntyneeni lievästi autistiseksi,(as)
Aikuisikään asti vihasin ja syytin vanhempiani erilaisuudestani.
Kerran käsiini osui mielenkiintoinen, ransk. lääkärin kirjoittama teos. Se herätti kiinnostuksen tietopuoliseen kirjallisuuteen.
Opin, että evoluuttinen solubiologia ihmisen perimässä tekee 'prototyyppikokeilujaan' alvariinsa, kaikissa kansoissa.
Lopetin ajanoloon ihmisten vanhempieni ja muidenkin syyllistämisen. Tietysti erakoiduin. Kusipää mikä kusipää - mutta luonnollisista syistä!- Nouuuuuuuu
Sen tiedän, että pelkojen kanssa elämä ei tunnu elämiseltä. Pitkältä tuntuu.
Mitä on tämän 'attacin' takana?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9581837#comment-47578131
Toivo Lång
Inkeroinen
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut
Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/1971545Miettimisen aihetta.
Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.1231288- 521052
- 72975
- 58883
Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle
Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva52883- 105865
Just nyt mä
En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman53840- 42834
- 82820