Ruotsista katosi usko Jeesukseen.

Ruotsin esimerkki on varoittava. Aikoinaan niin hurskas ja puhdaoppinen maa on nyt kokonaan jumalattomien käsissä ja pahimmin rappio näkyy tietysti kirkossa, jonka pitäisi olla yhteiskunnan moraalinen selkäranka, hengellinen linnoitus paheen valtoja vastaan. Ruotsin kirkossa ei kanneta pienintäkään huolta siitä, että ruotsalaiset ovat matkalla kadotuksen kuiluun, tai että ruotsalaisen kristillisyyden tuhouduttua vallantahtoinen islam ottaa maan haltuunsa. Ruotsi tänään, Suomi huomenna? Ajatus on hirmuinen, mutta täysin mahdollinen, jopa todennäköinen. Kaikki "uudistukset" eli rappio on tullut Suomeen aina ensiksi Ruotsin kautta ja Ruotsin esimerkkejä on seurattu Suomen kirkossa orjallisesti.

Suomen piispat nukkuvat ruusen untaan, raha päänalusenaan. Ei mitään hätää kadotukseen hukkuvista sieluista. Avionsa pettäjä entinen piispa ja muut liberaalipiispat hätäilevät kuinka voitasiin islamia tuoda esille kirkonmenoihin.
Raha näyttelee kirkon asioissa ja vain ainoastaan raha. En laita euron jetinää kirkon kolehtiin, koska nekin ovat yhtä tyhjän kanssa.

Jospa tuo kertoo vain yksinkertaisesti siitä, että nykyihminen on sen verran sivistynyt ja ymmärtää hengellisiä asioita paljon laajemmin kuin mitä kristinusko opettaa. Kadotusoppi ei enää pure, eikä meitä ihmisiä voida aivopestä enää yhtä herkästi kuin menneinä vuosikymmeninä.

Kristillinen kirkko on muuttunut suvaitsevaksi - uskon että tämä johtuu pappien korkeasta koulutuksesta ja sitä kautta saadusta tiedollisesta ja henkisestä sivistyksestä.

Ihminen ei tarvitse enää kristillistä kirkkoa tietääkseen mikä on oikein ja mikä väärin.

Kristillista herättävää sananjulistusta tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Näin oli myös ennen sotia ja sotien jälkeen. Liian helppoa on tainnut olla nykysuomalaisille.
Katsotaan kunhan Jumalan aika on tulla esiin ja sallii vaikeuksia, jolloin kelpaa sana vastaanotettavaksi ja Jeesus pelastajaksi.

No no . Ei se paavikaan ole erehtymätön.Yhtä syntinen kuin me muutkin maan päällä tallaajat. Häntä pidetään jopa erehtymättömänä, joka on täyttä eksytystä.
Ehtoollisyhteyttä ei ole,eikä tule, koska seurakluntalasille ei anneta viiniä,vaan papit juovat sen seurakuntalaisten puolesta ja sitten loppumessussa humalassa huppelehtivat ja sekaantuvat pedofiiliaan.
Roomalaiskatolisessa kirkossa tarvitaan täydellinen uskonpuhdistus. Taitaa se anekauppakin vielä kukoistaa, vai miten lienee.?Ja sitten se älytön Marian palvonta kullatuissa temppeleissä.

Ruotsalaiset piispat toivat pakanallisen kristinuskon väkisin tänne korpeen ja joka onneton ei kääntynyt tähän itämaiseen harhaoppiin tapettiin tai muurattiin elävältä kirkon kivijalkaan.
Nyt Ruotsalaiset ovat luopumassa tästä satumaailmaopista ja toivottavasti Suomalaiset seuraavat perässä.
Ongelmana on vielä islam. sen lähtö historian arkistoihin on vielä kaukana.

Hei, kannattaa miettiä ensin, ettei tee mitään harkitsematonta. Jos nyt aikaansaadaan uskonnollinen tyhjiö, niin millä se täyttyy? Jospa tilalle ei saadakaan mitään parempaa, entäs sitten? Jos seurataan ruotsalaisia ja ne tekeekin virheitä, niin samat virheet on sitte täälläkin.

mitäpä me ruotsista,se on heidän asia.

Sikäli mielenkiintoinen tulos, että muutama vuosi sitten luin jonkin tutkimuksen, jossa 7 % ruotsalaisista uskoi Jeesukseen Jumalan poikana, Suomessa oli vastaava luku tällöin muistaakseni ainakin 33 %. Toisaalta luin äsken tutkimuksen, jossa (vuosi 2010), jossa yllättävästi luku Suomessa oli kysymykseen pitää todennäköisenä (ei siis tietysti välttämättä usko, mutta ei täysin kielläkään) 63 %. Arvoitus on, miksi Suomessa ihaillaan Ruotsin kirkkoa ja halutaan pyrkiä samaan tulokseen.

Mitä Ruotsiin muuten tulee, siellähän on paljon isompi Luther-säätiö.

Itse en pelkää tyhjiössä syntyvää islamin nousua. Mielenkiintoista nimenomaan on, että tällaisissä maissa kuten Suomi ja Ruotsi nähdään jokin hirvittävä ristiriita tieteen ja uskonnon välillä. Onkohan jotenkin kysymys siitä, että kristinusko ehti olemaan täällä vähemmän aikaa, samaten kulttuuri oli aika pitkän aikaa melko kehittymätöntä. Sitten tähän perään on tullut yhtäkkiä elintason nousu, joten luullaan, ettei Jumalaa tarvita. Ja sitten tietysti ulkomaiden ihailu, jossa sama maallistuminen on voimakkaassa käynnissä.

Toinen piirre on jo pelkästään liian ankeassa liturgiassa, tavallaan liian arkisessa, koska elintaso on noussut sitten 1800-luvun. Esim. katolisella kirkolla on pitkä musiikkiperinne. Jumala on puettu näissä protestantissa kirkoissa vähän liian arkiseen ja pieneen asuun. En mistään loisteliaista menoista itse välitä, mutta musiikki on hiukan ankeata. Ja samaten esim. vaikka muuten kuuntelee esim. popia, rockia, en välitä kirkoissa kuunnella. Sehän on sitä samaa arkea. Tavallaan siis voisi sanoa, että protestanttisuudessa Jumala on tehty liian yksinkertaiseksi, liian ihmiskeskeiseksi. (Yllättäen 1500-luvun virret ovat usein parempia kuin 1800-luvun virret). Sitten kun ihmiset eivät vieraannuttuaan ymmärrä sanaakaan mitä siellä sanotaan ja lisäksi papin sangen mitäänsanomaton puhe, kaikille sopiva eli ei sanota mitään itse asiassa tai jopa aiheen vierestä. Itseäni tämä ei häiritse, mutta varmaan monia muita häiritsee. Tavallaan ihmisen täytyy hieman jo valmiiksi uskoa, että kestää luterilaisen jumalanpalveluksen ja jopa vielä saakin siitä jotain. Melkein tulee mieleen, että noissa harvoissa tilaisuuksissa kun suomalaiset käyvät kirkossa, häät, rippikoulu etc., kannattaisi jotenkin käyttää tilaisuutta hyväksi. Tällä tavalla ihmiset ovat täysin tuuliajolla ja median kristinuskosta muokkaamien mielipiteiden armoilla. Täällä on vielä kaikenlaista aineistoa ja tietoa kristinuskosta, mutta ihmiset eivät ymmärrä niistäkään etsiä. Toivottavasti ei ole peli täysin menetetty.