Onko enää realistista toivoa ensimmäistä lasta, kun ikää on 41v. ? Ollut "vähän" huonoa tuuria miesten suhteen, mutta nyt olisi oikeasti turvallinen ja luotettava mies elämässäni, ja yhä elättelen toivetta nyytistä. Onko kohtalotovereita?
41v. ja vieläkin toivo elää
nyyttikö
76
5483
Vastaukset
- talven lapsi
Kyllä on, sain itse kymmenen vuoden yrityksen jälkeen ainoan ja ensimmäiseni, maailman ihanin lapsi, älä anna nyt periksi
- luonto hoida hommat
Ei ole! Ajattele lapsen terveyttä, sekä fyysisestä sekä henkisetä. Rippikoulun vanhempainillassa olette kuin mummo ja vaari = 41 15! Kokemusta on! Ihan oikeasti! Koulussa, vanhempainillassa ym. … säälittävä. Jos ei tähän mennessä ole löytynyt se oikea, niin mielestäni saa olla.. iäkäs synnyttäjä. Raskaus on riski niin lapselle kuin sinullekin. Sääli näitä lapsia, kun 50 vuotias "äiti" on ekaluokkalaisten vanhempainillassa..
- mk
Itselläni naiseni kanssa yksi lapsi ja itse olin 34 ja naiseni 37 kun lapsemme syntyi ja onneksi en tullut 25v isäkdi koska silloin oli paljon muuta tärkeämpää tekmistä ja sen huomaa kun liian nuorena lapset saadaan ja ei jakseta touhuta niiden kanssa kun mutt asiat on tärkeämpia. Nyt tyttäreni melkein 17v ja itse 51 niin ei tule mitään yhteenottoja teini-iässä kun muistelee mimmoinen itte oli ja ymmärtään paljon paremmin tyttären kasvukipuja. Monet tressaavat ihan liikaa lapsistaan murrosiässä ja latelevat tyhmiä sääntöjä ja niin edelleen. Meillä lapsella rajat ja vastuuta omista tekemisistään sopivassa suhteessa ja niin edelleen. Yksi asia mitä meidän perheessä ei tehdä on tupakanpoltto ja siinä en periksi anna kun itse olen polttanut ja jos 26v ilman niin ei meillä muutkaan polta.
- hoitajaäiti
###Ei ole! Ajattele lapsen terveyttä, sekä fyysi ....jne ....##
Haista nyt PEEEEEE !! (edellisen son... kirjoittaja)
Ensisynnyttäjien keski-ikä on tällähetkellä n. 33 v. Joten 41 vuotias ensisynnyttäjä ei ole mikään erikoistapaus. Tunnen muutaman lapsen, jonka äiti on ollut yli neljänkympin lapsen syntyessä !! Heillä menee hienosti.
Ota lapsi ehdottamasti jos vain saat. Tämä on nykyaikaa.
Lapsen saanti on ihaninta mitä maailmassa voi olla. Mielipipide on minun ja monen muun ;))
Jos olet suht koht terve, niin anna palaa, et tule katumaan. Nykyterveydenhuolto on niin hyvää, että tulet onnistumaan tässäkin suhteessa. Neuvolatoiminta suomessa on huippuluokkaa. - voi ahdasmielisyyttä
Haista paska... kyllä olet tyhmä. itse sain kaksoset 42v.
nyt ovat aikuisia ja eivät ikinä ole hävenneet äitiään, - joku 2
Hei pahvi. Silloin monella on sen ikäiset vanhemmat. se on nykypäivää
- jasso...
Ja mitäs säälimistä siinä on??? Onko sit oikeesti parempi nähä näitä 16 kesäsenä synnyttäneitä keskenkasvusia pentuja siel vanhempainillassa??
Kyl se kuule on niin et ton ikäsellä on kummiskin elämänkokemusta hiukkasen enempi ku jotain 20 kesäsillä ja mun mielestä toi 41 v ei oo ollenkaan paha ikä tulla raskaaks jos vaan onnistuu. :) eli sanoisin aloittajalle et siitä vaan yrittämään! :)
Mun mielestä lapselle paljon pahempi on se et äiti on tosi nuorena, epäkypsänä hänet tehnyt..siitä se lapsi enemmän kärsii ku siitä et aikuisena ne lapset tekee. :(- 19+15
Onhan se nyt aika sääli, jos vanhemmat näyttävät ja tuntuvat isovanhemmilta.... Kyllä siinä lapsikin varmasti saa kavereiltaan kommentteja.
Eikä 41-vuotiaalla ensisynnyttäjällä muuten ole äitiydestä yhtään sen enempää kokemusta kuin 20 kesäisilläkään! Parikymppisenä sen sijaan jaksaa paremmin yövalvomiset, korvatulehduskierteet jne.. Ja mikä tärkeintä, jaksaa vielä touhuta lastensa kanssa kaikkea kivaa.
Oma äitini on nyt 47-vuotias ja on moneen kertaan sanonut, että on erittäin tyytyväinen siihen, että sai lapsensa vähän yli parikymppisenä. Häntä kuulemma säälittää suuresti tuttavansa, jotka vielä rutkasti yli neljäkymppisinä joutuvat taistelemaan pienten lastensa kanssa jatkuvasti.
Äitini muuten odottaa innolla pikapuoliin syntyvää lapsenlastaan. Hänen mukaansa edelleenkin vauvat ovat kyllä aivan ihania, kunhan ne ovat jonkun toisen ;) - ösfkwåagk
19+15 kirjoitti:
Onhan se nyt aika sääli, jos vanhemmat näyttävät ja tuntuvat isovanhemmilta.... Kyllä siinä lapsikin varmasti saa kavereiltaan kommentteja.
Eikä 41-vuotiaalla ensisynnyttäjällä muuten ole äitiydestä yhtään sen enempää kokemusta kuin 20 kesäisilläkään! Parikymppisenä sen sijaan jaksaa paremmin yövalvomiset, korvatulehduskierteet jne.. Ja mikä tärkeintä, jaksaa vielä touhuta lastensa kanssa kaikkea kivaa.
Oma äitini on nyt 47-vuotias ja on moneen kertaan sanonut, että on erittäin tyytyväinen siihen, että sai lapsensa vähän yli parikymppisenä. Häntä kuulemma säälittää suuresti tuttavansa, jotka vielä rutkasti yli neljäkymppisinä joutuvat taistelemaan pienten lastensa kanssa jatkuvasti.
Äitini muuten odottaa innolla pikapuoliin syntyvää lapsenlastaan. Hänen mukaansa edelleenkin vauvat ovat kyllä aivan ihania, kunhan ne ovat jonkun toisen ;)Toivottavasti sinä aikuistut,ennekuin alat kasvattamaan ja neuvomaan omaa lastasi. Kovasti lapsellinen oli kommenttisi.
Aina se elämä ei mene niin,että nuorena hankitaan lapset jne. Syitä on monia.
Itse sain esikoiseni 37 v. ja väitänpä että touhuan lapseni kanssa enemmän kuin moni itseäni nuorempi äiti. Nyt ikää 41 ja vauvaa vielä kovasti toivotaan.
On hyvä jos äiti on tyytyväinen siihen että teki lapsensa nuorena. Kaikille se ei olisi oikea ratkaisu. - 16+7
ösfkwåagk kirjoitti:
Toivottavasti sinä aikuistut,ennekuin alat kasvattamaan ja neuvomaan omaa lastasi. Kovasti lapsellinen oli kommenttisi.
Aina se elämä ei mene niin,että nuorena hankitaan lapset jne. Syitä on monia.
Itse sain esikoiseni 37 v. ja väitänpä että touhuan lapseni kanssa enemmän kuin moni itseäni nuorempi äiti. Nyt ikää 41 ja vauvaa vielä kovasti toivotaan.
On hyvä jos äiti on tyytyväinen siihen että teki lapsensa nuorena. Kaikille se ei olisi oikea ratkaisu.Ei kaikkien elämäntilanne tietenkään ole nuorena suotuisa, mutta kyllähän sen sanovat jo terveydenhuollon ammattilaisetkin, että on riski sekä äidille että lapselle, jos odottaja on yli 40-vuotias.
Se on hyvä jos jaksat, vielä. Entäpä kun olet 50 -vuotias, vaihdevuosien hormonimyllerrysten keskellä ja murrosikäiset lapsesi omien hormoniensa pauloissa... Ei ole herkkua.
Enkä usko minun mielipiteeni tästä miksikään muuttuvan, vaikka ikää tuleekin lisää.
Ja se nyt on fakta, että kun lapsella on vanhat vanhemmat (vanhoilla tarkoitan siis juuri niitä, jotka ovat lapsensa saaneet 40 -vuotiaina), hän ihan oikeasti saa kuulla asiasta kavereiltaan. Itse olen vielä niin nuori, että pystyn muistamaan oman kouluaikani ja nämä muutamat luokkakaverini, joiden vanhemmat tosiaan olivat 20 vuotta vanhempia kuin muiden: he eivät koskaan saaneet tulla mihinkään (vanhemmat pelkäsivät päästää kavereiden luo yökylään jne.) ja jos saivatkin, heidät haettiin pois illalla n. klo 22, kun muut vielä jäivät (enkä nyt puhu ryyppyjuhlista, minä ja lähimmät kaverini emme olleet sellaisia 15-16-vuotiaina). Pikkuhiljaa heitä ei enää edes viitsitty kysyä mihinkään, kun vastaus oli aina "ei". Ja voi kiesus, kun sitten koitti aika lähteä opiskelemaan, se oli näille "lapsille" ensimmäinen hetki, jolloin he joutuivat itse tekemään päätöksiä ja saivat elää ilman vanhempien valvovaa silmää. Yksi heistä on alkoholisoitunut täysin, eikä ole päässyt opinnoissaan eteenpäin. Toinen vaihtaa opiskelupaikkaansa joka vuosi, ehkä sen vuoksi että on niin hienoa saada päättää omasta elämästään ihan itse. Ja kolmas meni naimisiin 17-vuotiaana kapinoidessaan vanhempiaan vastaan. Tietenkin nyt joku sanoo, ettei tuo välttämättä johdu iäkkäistä vanhemmista ja että "minä ainakin olen niin nuorekas, ettei noin käy", mutta tämä oli oma kokemukseni, enkä halua sellaista kohtaloa omille lapsilleni.
Yksi ikävä juttu lisää on sekin, että jos sinä saat lapsesi 40 -vuotiaana ja sitten oma lapsesi päättääkin tehdä samoin. Sinä olet silloin 80 -vuotias, kun ensimmäinen lapsenlapsesi syntyy. Onhan se mukavaa käydä tapaamassa mummia vanhainkodin dementiaosastolla, mutta eikö se olisikin vielä mukavampaa, jos lapsella olisi ensinnäkin kaikki isovanhemmat hengissä ja he olisivat vasta n. 50-vuotiaita? Meidän tulevalla lapsellamme tulee vieläpä olemaan kaksi paria hyväkuntoisia isoisovanhempiakin (ovat hieman yli 70-vuotiaita). Eihän siinä mitään, jokainen päättää ihan itse, millaisen tulevaisuuden lapselleen haluaa. - .........
19+15 kirjoitti:
Onhan se nyt aika sääli, jos vanhemmat näyttävät ja tuntuvat isovanhemmilta.... Kyllä siinä lapsikin varmasti saa kavereiltaan kommentteja.
Eikä 41-vuotiaalla ensisynnyttäjällä muuten ole äitiydestä yhtään sen enempää kokemusta kuin 20 kesäisilläkään! Parikymppisenä sen sijaan jaksaa paremmin yövalvomiset, korvatulehduskierteet jne.. Ja mikä tärkeintä, jaksaa vielä touhuta lastensa kanssa kaikkea kivaa.
Oma äitini on nyt 47-vuotias ja on moneen kertaan sanonut, että on erittäin tyytyväinen siihen, että sai lapsensa vähän yli parikymppisenä. Häntä kuulemma säälittää suuresti tuttavansa, jotka vielä rutkasti yli neljäkymppisinä joutuvat taistelemaan pienten lastensa kanssa jatkuvasti.
Äitini muuten odottaa innolla pikapuoliin syntyvää lapsenlastaan. Hänen mukaansa edelleenkin vauvat ovat kyllä aivan ihania, kunhan ne ovat jonkun toisen ;)Kaikki eivät elä elämäänsä niinkuin sinä ja sinun äiti.
Oma äitini sai pikkuveljeni 41-vuotiaana,eikä ole kyllä pikkuveljen mielestä näyttänyt tai tuntunut miltään isovanhemmalta. Nyt pikkuveli jo aikuinen. - hohhoijakkaa
ja vielä et miten joku voi olettaa et kaikki vaan tekee ne lapset just 20-40 sisällä..mitäs jos ei löydy sitä oikeeta sillon? ja miten muka lapselle säälittävää jos on jonku ikänen? onko joku ainut oikee ikä? kyllä kannattaa yrittää,´julkkiksista esim. Marita Taavitsainen saanu ekan 40-senä.....
- onnionollatoivottu
16+7 kirjoitti:
Ei kaikkien elämäntilanne tietenkään ole nuorena suotuisa, mutta kyllähän sen sanovat jo terveydenhuollon ammattilaisetkin, että on riski sekä äidille että lapselle, jos odottaja on yli 40-vuotias.
Se on hyvä jos jaksat, vielä. Entäpä kun olet 50 -vuotias, vaihdevuosien hormonimyllerrysten keskellä ja murrosikäiset lapsesi omien hormoniensa pauloissa... Ei ole herkkua.
Enkä usko minun mielipiteeni tästä miksikään muuttuvan, vaikka ikää tuleekin lisää.
Ja se nyt on fakta, että kun lapsella on vanhat vanhemmat (vanhoilla tarkoitan siis juuri niitä, jotka ovat lapsensa saaneet 40 -vuotiaina), hän ihan oikeasti saa kuulla asiasta kavereiltaan. Itse olen vielä niin nuori, että pystyn muistamaan oman kouluaikani ja nämä muutamat luokkakaverini, joiden vanhemmat tosiaan olivat 20 vuotta vanhempia kuin muiden: he eivät koskaan saaneet tulla mihinkään (vanhemmat pelkäsivät päästää kavereiden luo yökylään jne.) ja jos saivatkin, heidät haettiin pois illalla n. klo 22, kun muut vielä jäivät (enkä nyt puhu ryyppyjuhlista, minä ja lähimmät kaverini emme olleet sellaisia 15-16-vuotiaina). Pikkuhiljaa heitä ei enää edes viitsitty kysyä mihinkään, kun vastaus oli aina "ei". Ja voi kiesus, kun sitten koitti aika lähteä opiskelemaan, se oli näille "lapsille" ensimmäinen hetki, jolloin he joutuivat itse tekemään päätöksiä ja saivat elää ilman vanhempien valvovaa silmää. Yksi heistä on alkoholisoitunut täysin, eikä ole päässyt opinnoissaan eteenpäin. Toinen vaihtaa opiskelupaikkaansa joka vuosi, ehkä sen vuoksi että on niin hienoa saada päättää omasta elämästään ihan itse. Ja kolmas meni naimisiin 17-vuotiaana kapinoidessaan vanhempiaan vastaan. Tietenkin nyt joku sanoo, ettei tuo välttämättä johdu iäkkäistä vanhemmista ja että "minä ainakin olen niin nuorekas, ettei noin käy", mutta tämä oli oma kokemukseni, enkä halua sellaista kohtaloa omille lapsilleni.
Yksi ikävä juttu lisää on sekin, että jos sinä saat lapsesi 40 -vuotiaana ja sitten oma lapsesi päättääkin tehdä samoin. Sinä olet silloin 80 -vuotias, kun ensimmäinen lapsenlapsesi syntyy. Onhan se mukavaa käydä tapaamassa mummia vanhainkodin dementiaosastolla, mutta eikö se olisikin vielä mukavampaa, jos lapsella olisi ensinnäkin kaikki isovanhemmat hengissä ja he olisivat vasta n. 50-vuotiaita? Meidän tulevalla lapsellamme tulee vieläpä olemaan kaksi paria hyväkuntoisia isoisovanhempiakin (ovat hieman yli 70-vuotiaita). Eihän siinä mitään, jokainen päättää ihan itse, millaisen tulevaisuuden lapselleen haluaa.Olisiko sinusta siis parempi niin, ettei lapsella olisi tulevaisuutta ollenkaan, siis hän ei ylipäätään syntyisi? Kai tiedät sen, että tietyn lapsen syntyminen on mahdollista vain tietyllä hetkellä.
Tietysti on kiva, jos on isovanhemmat hyvässä kunnossa, mutta elämä on aivan hyvää, vaikka isovanhempia ei enää olisikaan. Itselläni eli vain toinen mummo enää, kun olin pieni. En osannut kaivata isovanhempia mitenkään. Ei elämä ole koskaan ideaalia, mutta hyvää se voi olla monella tavalla. Tärkeintä varmasti on, kun lapsella on edes yksi hänestä todella välittävä aikuinen elämässään. - mk
19+15 kirjoitti:
Onhan se nyt aika sääli, jos vanhemmat näyttävät ja tuntuvat isovanhemmilta.... Kyllä siinä lapsikin varmasti saa kavereiltaan kommentteja.
Eikä 41-vuotiaalla ensisynnyttäjällä muuten ole äitiydestä yhtään sen enempää kokemusta kuin 20 kesäisilläkään! Parikymppisenä sen sijaan jaksaa paremmin yövalvomiset, korvatulehduskierteet jne.. Ja mikä tärkeintä, jaksaa vielä touhuta lastensa kanssa kaikkea kivaa.
Oma äitini on nyt 47-vuotias ja on moneen kertaan sanonut, että on erittäin tyytyväinen siihen, että sai lapsensa vähän yli parikymppisenä. Häntä kuulemma säälittää suuresti tuttavansa, jotka vielä rutkasti yli neljäkymppisinä joutuvat taistelemaan pienten lastensa kanssa jatkuvasti.
Äitini muuten odottaa innolla pikapuoliin syntyvää lapsenlastaan. Hänen mukaansa edelleenkin vauvat ovat kyllä aivan ihania, kunhan ne ovat jonkun toisen ;)Ei lasten kanssa taistella tartte kun kasvatta oikein ja olishan se hirveätä jos 50 kymppisenö olisi isoisä uja onneksi en ole . Toiovottavasti vasta 60 kymppisenä voi olla vaari mutta jos lapsemme ei halua lapsia niin en minä sille mitään voi .
- Ukki v 54
Juupista , kerron yhen pienen jutun .Pojan avokki tuli ns vahiingossa raskaaksi yli 42 v. Ei kuulemma ole onnistunu koskaan kenenkään kanssa ! Onkohan poika tullu sukuunsa? No se siitä , ihan perusterve nainen.Lopetti tupakanpoltonkin kun halus tän lapsen .Kaikki meni ok ja on edelleen, vaikka olikin eka, mut olen nähny miten hyvä ÄITI hän onkaan lapselle .Ei tuohon ikäkysymykseen ole mitään yksi selitteistä vastausta .Jokaisen täytyy osata miettiä se itekseen mutta jos ei ole lääkärinkään mielestä estettä, niin mikä ettei kannata yrittää jos hermot kestää kun lapsi on murrosikäinen? Taitaa varmaan kestää paremmin kuin nuorilla (ja itellä aikoinaan)
- laydy äiti 53 vee
19+15 kirjoitti:
Onhan se nyt aika sääli, jos vanhemmat näyttävät ja tuntuvat isovanhemmilta.... Kyllä siinä lapsikin varmasti saa kavereiltaan kommentteja.
Eikä 41-vuotiaalla ensisynnyttäjällä muuten ole äitiydestä yhtään sen enempää kokemusta kuin 20 kesäisilläkään! Parikymppisenä sen sijaan jaksaa paremmin yövalvomiset, korvatulehduskierteet jne.. Ja mikä tärkeintä, jaksaa vielä touhuta lastensa kanssa kaikkea kivaa.
Oma äitini on nyt 47-vuotias ja on moneen kertaan sanonut, että on erittäin tyytyväinen siihen, että sai lapsensa vähän yli parikymppisenä. Häntä kuulemma säälittää suuresti tuttavansa, jotka vielä rutkasti yli neljäkymppisinä joutuvat taistelemaan pienten lastensa kanssa jatkuvasti.
Äitini muuten odottaa innolla pikapuoliin syntyvää lapsenlastaan. Hänen mukaansa edelleenkin vauvat ovat kyllä aivan ihania, kunhan ne ovat jonkun toisen ;)(Onhan se nyt aika sääli, jos vanhemmat näyttävät ja tuntuvat isovanhemmilta.... Kyllä siinä lapsikin varmasti saa kavereiltaan kommentteja.)
No voi vee taas totakin kommenttia. Miltä tiedät minkänäköinen kyseessä oleva 41 vuotias tuleva äiti on ?? Jotkut näyttävät 30 vuotiaina jo 50 vuotiailta ja päinvastoin. Plastiikkakirurgiakin on keksitty. HALLOO !!! - äitinä on kivaa
19+15 kirjoitti:
Onhan se nyt aika sääli, jos vanhemmat näyttävät ja tuntuvat isovanhemmilta.... Kyllä siinä lapsikin varmasti saa kavereiltaan kommentteja.
Eikä 41-vuotiaalla ensisynnyttäjällä muuten ole äitiydestä yhtään sen enempää kokemusta kuin 20 kesäisilläkään! Parikymppisenä sen sijaan jaksaa paremmin yövalvomiset, korvatulehduskierteet jne.. Ja mikä tärkeintä, jaksaa vielä touhuta lastensa kanssa kaikkea kivaa.
Oma äitini on nyt 47-vuotias ja on moneen kertaan sanonut, että on erittäin tyytyväinen siihen, että sai lapsensa vähän yli parikymppisenä. Häntä kuulemma säälittää suuresti tuttavansa, jotka vielä rutkasti yli neljäkymppisinä joutuvat taistelemaan pienten lastensa kanssa jatkuvasti.
Äitini muuten odottaa innolla pikapuoliin syntyvää lapsenlastaan. Hänen mukaansa edelleenkin vauvat ovat kyllä aivan ihania, kunhan ne ovat jonkun toisen ;)Minulla on kolme lasta. Ensimmäisen sain parikymppisenä ja toisen heti siihen perään ja kolmanne liki nelikymppisenä. Hyvin olen jaksanut kaikki vauvat hoitaa. Vain nuorimmaisella oli korvatulehduskierre, jaksoin silloinkin. Ikääntymisessä on se hyvä puoli että tarvii vähemmän unta. Mielestäni olin äitinä parhaimmillani lähempänä 40 ikävuottani kuin 20 v ikäisenä. Ennen äidit saivat viimeisen lapsena liki viidenkymmenen vuoden iässä. Nyksin pitäsi olla ikinuoti, näyttää kakskymppiseltä isojen lasten äidiltä. Mitä se kenellääkään sitä paitsi kuuluu milloin lapsensa tekee. Vahinko on kuitenkin että nykyisin ollaan niin itsekkäitä ettei haluta lasta vaivoiksi. Pitää saada bilettää, luoda uraa, olla villi ja vapaa jne. Ja sitten aletaan liki 40:senä haaveilla että nyt voisi sen palsen tehdä. Silloin voi jo olla ettei lapsia saakaan.
Eli siis aloittajalle, jos vielä onnistut tulemaan raskaaksi, niin pane töpinäksi äläkä täällä kysele mitä pitää tehdä!!! - oma nenä on lähin
16+7 kirjoitti:
Ei kaikkien elämäntilanne tietenkään ole nuorena suotuisa, mutta kyllähän sen sanovat jo terveydenhuollon ammattilaisetkin, että on riski sekä äidille että lapselle, jos odottaja on yli 40-vuotias.
Se on hyvä jos jaksat, vielä. Entäpä kun olet 50 -vuotias, vaihdevuosien hormonimyllerrysten keskellä ja murrosikäiset lapsesi omien hormoniensa pauloissa... Ei ole herkkua.
Enkä usko minun mielipiteeni tästä miksikään muuttuvan, vaikka ikää tuleekin lisää.
Ja se nyt on fakta, että kun lapsella on vanhat vanhemmat (vanhoilla tarkoitan siis juuri niitä, jotka ovat lapsensa saaneet 40 -vuotiaina), hän ihan oikeasti saa kuulla asiasta kavereiltaan. Itse olen vielä niin nuori, että pystyn muistamaan oman kouluaikani ja nämä muutamat luokkakaverini, joiden vanhemmat tosiaan olivat 20 vuotta vanhempia kuin muiden: he eivät koskaan saaneet tulla mihinkään (vanhemmat pelkäsivät päästää kavereiden luo yökylään jne.) ja jos saivatkin, heidät haettiin pois illalla n. klo 22, kun muut vielä jäivät (enkä nyt puhu ryyppyjuhlista, minä ja lähimmät kaverini emme olleet sellaisia 15-16-vuotiaina). Pikkuhiljaa heitä ei enää edes viitsitty kysyä mihinkään, kun vastaus oli aina "ei". Ja voi kiesus, kun sitten koitti aika lähteä opiskelemaan, se oli näille "lapsille" ensimmäinen hetki, jolloin he joutuivat itse tekemään päätöksiä ja saivat elää ilman vanhempien valvovaa silmää. Yksi heistä on alkoholisoitunut täysin, eikä ole päässyt opinnoissaan eteenpäin. Toinen vaihtaa opiskelupaikkaansa joka vuosi, ehkä sen vuoksi että on niin hienoa saada päättää omasta elämästään ihan itse. Ja kolmas meni naimisiin 17-vuotiaana kapinoidessaan vanhempiaan vastaan. Tietenkin nyt joku sanoo, ettei tuo välttämättä johdu iäkkäistä vanhemmista ja että "minä ainakin olen niin nuorekas, ettei noin käy", mutta tämä oli oma kokemukseni, enkä halua sellaista kohtaloa omille lapsilleni.
Yksi ikävä juttu lisää on sekin, että jos sinä saat lapsesi 40 -vuotiaana ja sitten oma lapsesi päättääkin tehdä samoin. Sinä olet silloin 80 -vuotias, kun ensimmäinen lapsenlapsesi syntyy. Onhan se mukavaa käydä tapaamassa mummia vanhainkodin dementiaosastolla, mutta eikö se olisikin vielä mukavampaa, jos lapsella olisi ensinnäkin kaikki isovanhemmat hengissä ja he olisivat vasta n. 50-vuotiaita? Meidän tulevalla lapsellamme tulee vieläpä olemaan kaksi paria hyväkuntoisia isoisovanhempiakin (ovat hieman yli 70-vuotiaita). Eihän siinä mitään, jokainen päättää ihan itse, millaisen tulevaisuuden lapselleen haluaa.voi luoja omat lapseni ovat vasta 20v eikä heillä ole isovanhempia elossa
ihan sama kuinka nuorena niitä tekee.. kuolema ei katso koska tiulee
ja vie isovanhemmat - M.T.T
16+7 kirjoitti:
Ei kaikkien elämäntilanne tietenkään ole nuorena suotuisa, mutta kyllähän sen sanovat jo terveydenhuollon ammattilaisetkin, että on riski sekä äidille että lapselle, jos odottaja on yli 40-vuotias.
Se on hyvä jos jaksat, vielä. Entäpä kun olet 50 -vuotias, vaihdevuosien hormonimyllerrysten keskellä ja murrosikäiset lapsesi omien hormoniensa pauloissa... Ei ole herkkua.
Enkä usko minun mielipiteeni tästä miksikään muuttuvan, vaikka ikää tuleekin lisää.
Ja se nyt on fakta, että kun lapsella on vanhat vanhemmat (vanhoilla tarkoitan siis juuri niitä, jotka ovat lapsensa saaneet 40 -vuotiaina), hän ihan oikeasti saa kuulla asiasta kavereiltaan. Itse olen vielä niin nuori, että pystyn muistamaan oman kouluaikani ja nämä muutamat luokkakaverini, joiden vanhemmat tosiaan olivat 20 vuotta vanhempia kuin muiden: he eivät koskaan saaneet tulla mihinkään (vanhemmat pelkäsivät päästää kavereiden luo yökylään jne.) ja jos saivatkin, heidät haettiin pois illalla n. klo 22, kun muut vielä jäivät (enkä nyt puhu ryyppyjuhlista, minä ja lähimmät kaverini emme olleet sellaisia 15-16-vuotiaina). Pikkuhiljaa heitä ei enää edes viitsitty kysyä mihinkään, kun vastaus oli aina "ei". Ja voi kiesus, kun sitten koitti aika lähteä opiskelemaan, se oli näille "lapsille" ensimmäinen hetki, jolloin he joutuivat itse tekemään päätöksiä ja saivat elää ilman vanhempien valvovaa silmää. Yksi heistä on alkoholisoitunut täysin, eikä ole päässyt opinnoissaan eteenpäin. Toinen vaihtaa opiskelupaikkaansa joka vuosi, ehkä sen vuoksi että on niin hienoa saada päättää omasta elämästään ihan itse. Ja kolmas meni naimisiin 17-vuotiaana kapinoidessaan vanhempiaan vastaan. Tietenkin nyt joku sanoo, ettei tuo välttämättä johdu iäkkäistä vanhemmista ja että "minä ainakin olen niin nuorekas, ettei noin käy", mutta tämä oli oma kokemukseni, enkä halua sellaista kohtaloa omille lapsilleni.
Yksi ikävä juttu lisää on sekin, että jos sinä saat lapsesi 40 -vuotiaana ja sitten oma lapsesi päättääkin tehdä samoin. Sinä olet silloin 80 -vuotias, kun ensimmäinen lapsenlapsesi syntyy. Onhan se mukavaa käydä tapaamassa mummia vanhainkodin dementiaosastolla, mutta eikö se olisikin vielä mukavampaa, jos lapsella olisi ensinnäkin kaikki isovanhemmat hengissä ja he olisivat vasta n. 50-vuotiaita? Meidän tulevalla lapsellamme tulee vieläpä olemaan kaksi paria hyväkuntoisia isoisovanhempiakin (ovat hieman yli 70-vuotiaita). Eihän siinä mitään, jokainen päättää ihan itse, millaisen tulevaisuuden lapselleen haluaa.16 7:n Kommentista tulee mieleen, että kirjoittajalla on hyvin rajallinen ja kapea maailmankatsomus. Miten voikin yhdessä kommentissa olla niin monta kliseetä?
En ymmärrä näitä "älä hanki lasta nelikymppisenä, se saa kuulla siitä ja sit toi appi olis 58 vee ja kissankaimankummi 41 vee ja naapurin pertti 87 vee" -kommentteja. Aivan kuin lapsi katuisi syntymäänsä vanhempien ja sukulaisten iän perusteella. Elämässä voi tapahtua kaikenlaista eikä robottimainen suunnittelu tee autuaaksi. Eiköhän huono lapsuus ja kurja elämä johdu jostain ihan muusta.
Ja alkoholismin, avioitumisen nuorella iällä, sekä uusavuttomuuden rinnastaminen iäkkäisiin vanhempiin on kyllä suurin argumentointivirhe mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Yksikään tutkimustulos ei tue tuollaista väitettä. Samalla logiikalla voisi päätellä vaikka että "naapuri otti koiran ja niiden lapsesta tuli alkoholisti. En halua samaa omalle lapselleni, joten en ota koiraa".
Sen sijaan on biologinen fakta, että naisen hedelmällisyys laskee jyrkästi siinä 35 ikävuoden jälkeen, jolloin erilaiset riskitkin kasvavat, varsinkin jos lapsi on vielä esikoinen. Mutta yleensä ottaen, jos vain onnistuu ja uskoo jaksavansa pienen lapsen kanssa, niin mikäs siinä! Nykypäivän viisikymppiset ja kuusikymppisetkin ovat aivan eri kaliiberia kuin vaikkapa sata vuotta sitten eläneet kys. ikäluokan ihmiset. Ihmiset elävät yhä terveempinä yhä pidempään (elintasosairaudet ovat toki kolikon kääntöpuoli), joten ihan hyvin voi jaksaa lasten kanssa.
Ihan turha siinä on muiden säälitellä, jos kuitenkin itse on tyytyväinen elämäänsä.
40 ei ehkä ole optimaalinen ikä hankkia lapsia, mutta mikäs tässä maailmassa täydellistä on. Mielestäni ikä ei ole ykkösprioriteetti kun puhutaan hyvästä vanhemmuudesta. Elämässä ei muutenkaan kaikki ole täydellistä, joten ei kannata luovuttaa ainakaan iän eikä varsinkaan suoli24 kommenttien takia.
- Haaveita on
Elä toiveesi mukaan. Et ole vielä liian vanha. Itse 47v. ja vielä haaveilen iltatähdestä.
- 18+2
Onhan se ihmisestä kiinni, jos olet nuorekas ja pystyt suhtautumaan siihen, että lapsesi murrosikäisenä haluaa todennäköisesti elää kuin muutkin sen ajan murkut (eroaa varmasti melkoisen paljon sinun nuoruusajoistasi), ei siinä mitään. Ja jos olet valmis kestämään vaihdevuotesi samalla kun lapsesi on murrosiässä, niin mikäs siinä.
Helppoa se ei ole ja varmasti kritiikkiäkin tulet kohtaamaan, mutta päätös on sinun.- viiskolmonen
......Ja jos olet valmis kestämään vaihdevuotesi samalla kun lapsesi on murrosiässä, niin mikäs siinä.......
Jos saa lapsen 42 vuotiaana, niin lapsi on 8 vuotias, jos ja kun viisikymppisenä aloittajalla alkavat vaihdevuodet. Vaihdevuosien keskimääräinen alkamisaika on 52 vuotta. Itselläni ne alkoivat 50 vuotiaana ja mitään oireita ei ole ollut. Täysin oirettomat vaihdevuodet niinkuin monella ystävättärellänikin. Joillain on ollut yöhikoilua mutta se on hoidettu lääkityksellä. Vaihdevuosista siis vis. Ei muuta kuin lasta tekemään. Ei kannata kuunnella höpinöitä.
- EllenG
Jos lasta haluat, niin älä jätä yrittämättä. Myöhemmin ehkä katuisit, jos et ole edes yrittänyt. Tsemppiä!
- Vanhusäiti
Toivoa on. Jos ei tärppää, mars klinikalle! Tsemppiä.
- mene hoitoihin
Hoidoillahan saa lapsia vaikka kyyskymppisenä nykyisin.
- Hah hah..
Ei suomessa anneta kuuskymppisille hoitoja edes yksityisillä. Onkos tullu vähän liikaa selattua Seiskaa :D
- heh heh
Hah hah.. kirjoitti:
Ei suomessa anneta kuuskymppisille hoitoja edes yksityisillä. Onkos tullu vähän liikaa selattua Seiskaa :D
Ei suomessa anneta kuuskymppisille hoitoja edes yksityisillä. Onkos tullu vähän liikaa selattua Seiskaa :D
Joo toi aloittaja on kyl 41 vuotias. Onkos tullut luettua vähän huonosti toi aloitus ?? ;=
- mahdollista :)
Toki voi yrittää jos on terve ihminen. Aikaisemmin ei ollut mitenkään tavatonta saada lapsia vielä nelikymppisenä, tosin silloin olivat monen lapsen saaneita suurperheitä. Mutta ihan yhtä lailla suurperheen äiti nelikymppisenä saa riskit kun ensisynnyttäjäkin. Toki raskaus on ensisynnyttäjälle rankempi, ja oman lapsen hoitamisesta ei ole kokemusta.
Se minkä olen tosiaan kanssa pannut merkille että jos on vanhempi äiti ja isä, he ovat usein hyvin suojelevaisia. Olisi hyvä muistaa että elämää ei opi kuin elämällä. Pahimmin olen nähnyt käyttäytyvän kaksi ääripäätä, eli ne joilla ei ole minkäänlaista turvaa kotona tai ne joiden elämä on ylirajattua. - tanjainen.
Äitini sai minut, kolmannen lapsensa täyttäesssän 47 vuotta :)
- 4738
Olen 47 vuotta ja vauvahaaveet on kovat. Kolme lasta ennestään. Myomat vaan taitaa olla esteenä haaveelle :(
- ujklkohhhi
Ehdottomasti vaan yrittämään! Ajattele miten kadut, jos et yritä....Joten siitä vaan pikaisesti aloittelemaan yrittämistä! Tsemppiä!
- 76Mamma
Olen 35 v kolmen lapsen äiti, kahden- ja kolmekympin väliin sain muksut. Ja mielestäni hyvä niin. Nyt kun käyn esikoisen vanhempainillassa niin siellä nakottavat 50 vanhemmat joilla ei ole mitään hajua tämän päivän nuorten elämästä. Enkä ole itse mikään vapaan kasvatuksen kannattaja, lapsella pitää olla rajat ja rakkautta. Mutta katson suureksi eduksi sen, että ymmärrän poikani asioita sillä muistan ihan oikeasti oman nuoruuteni ja sen kipuilut. Koen 90- luvun nuorena olevani lähempänä tämän päivän nuoria kuin 70- luvulla nuoruutensa eläneet.
Ei luonto ole huvikseen järjestänyt niin, että nainen on hedelmällisimmillään juuri 20-30- vuotiaana.- nakottava äiti
.....siellä nakottavat 50 vanhemmat joilla ei ole mitään hajua tämän päivän nuorten elämästä.....
Hoh hoijaa ... kyllä se murkkuikä tutuksi tulee kun on verataisryhmässä. Eikä kaikilla ole edes murkkuikää. Ei ainakaan meidän pojalla. Mitä nyt näytti Kizz yhtyeen jäseneltä ja luki pikkasen huonosti läksyjään. Viinakaan ei pahemmin kiinnostanut eikä luojan kiitos tupakka. Kai oli nähnyt räkää yskivät pappansa, niin ei sitten itse halunnut moista kohtaloa (COPD). - onnellinen äiti
Ja iästäkö sen luulet johtuvan, ettei vanhemmat tajua tämän päivän nuorten elämää? Itse oli yli 40 ensimmäisen ja ainoa lapsen synnyttyä, sukulainen samaan aikaan tuli mummoksi 37 vuotiaana ja hyvin on molemmilla sujunut. En yhtään koe itseäni vanhaksi tai poikkeavaksi missään lapsen jutuissa eikä hänkään. Uskoisin sen vaikuttavan mitä vanhemmilla on korvien välissä ja onko sitä yhtä paljon 18 vuotiaalla ja 40 kymppisellä?
Lapsi olisi saanut tulla milloin vaan, sattui nyt haluamaan elämään vasta kun olin tuonn ikäinen.
- Häpeällistä
VANHA HORATSU ETTÄS KEHTAAT VIELÄ SEKSTAILLA! TEET HUORIN!
- 39 vuotias
ja vajaavaiset kehtaavat haukkua toisia
- manda84
Oma äitini sai minut 43- vuotiaana. Isäni oli 49-vuotias.
Äidilläni meni kaikki raskausaikana enemmäkö hyvin. Ei minulla ainakaan ollut mitään ongelmia vanhempieni kanssa, vaikka olivatkin vähä vanhempia mitä muiden.
Nykyään muutenkin tuo synnyttäjien keski-ikä taitaa olla30v. Ja tiedän aika monta jotka ovat saaneet lapsia 40 .
Hyvää syksyn jatkoa ja plussaonnea :) - onnionollatoivottu
Et ole vielä mitenkään vanha. Tiedän useita sellaisia naisia omassa tuttavapiiriketjussa, jotka ovat saaneet lapsen yli 40-vuotiaina. Oma siskonikin sai lapsen - ei ollut ensimmäinen - 46-vuotiaana. Ja isoäitini oli lähes 47-vuotias, kun sai äitini. Kaikki näiden tuntemieni vanhemmalla iällä synnyttäneiden naisten lapset ovat terveitä.
Monet yli 40-vuotiaiden naisten lasten saantia vastustavat vetoavat siihen, että on jotenkin hävettävää olla "vanha" äiti pikku lapselle. Tämä argumentti on jotenkin tosi kummallinen. MItä hävettävää siinä voi olla? Näiden ihmisten mielestä vanheneminen yleensäkin on varmaan hävettävää. Heidän mielestään asiat täytyy tehdä tietyssä iässä, tietyllä tavalla, tietyllä, tietyllä.... Ei mitään henkilökohtaisia valintoja. Huh, mitä elämää.
Tapasin itsekin tuossa vastikään miehen, joka argumentoi juuri tätä vanhempien naisten lastentekohaaveita samoin samoin sanakääntein: lapsia hävettää, kun vanhemmat ovat iäkkäitä, lapsella on oikeus nuoreen vanhempaan jne. Ja itse hän oli tietysti tehnyt omat lapsensa alle 30-v. Seuraava ei liity mitenkään tähän lapsentekoasiaan, mutta tällä hetkellä tämä mies roikkuu huonossa avioliitossa, mutta kun ei voi erota ennen kuin on taas uusi nainen kuvioissa. Jotenkin tämä kuitenkin mielestäni liittyy samaan asenne- ja ajatusmaailmaan: elämän pitää olla aina hyvin turvallisissa uomissa, kaikki ajallaan ja kaikki siten miten nyt asiat ylipäätään tehdään, naimisissa ollaan aina, kun suurin osa varsinkin menestyneistä miehistä on. Siis onni uhrataan sovinnaisuuden alttarille.
Sitten vielä oma kokemus: Kun synnyin, isäni oli jo lähes 50-vuotias. Olin aina niiin ylpeä isästäni. Hän oli komein, viisain, ystävällisin, rehellisin, avuliain jne. mies, mitä olin koskaan tavannut. Kukaan ei koskaan sanonut minulle, että onpa sinulla vanha isä.
Elä unelmaasi! Onnea! - Kata 1
Toivon sinulle kaikkea hyvää yrityksessäsi. Ilkeistä kommenteista ei kannata välittää. Näitä ilkeilijöitä ja parhaiten asioita tietäviä riittää. Vain heidänlaisensa elämä on sallittua. Diskriminointia tämäkin.
Julkkiksethan ovat ihan eri asia, heille on kaikki on sallittua. Heitä ja heidän lapsiensaantiaan kyllä jaksetaan ihailla, mutta tavallinen tallaaja on "mummo ja vaari" moisesta haaveillessaan. Vaan kas, ei ole kukaan esim. Lipposta tai Donneria arvostellut papoiksi ainakana julkisuudessa vanhana saaduista lapsista, mutta hehän ovatkin iättömiä ikinuoria. Toinen vielä pressaksikin aikoo.
Kaikkein ikävintä on tällaisten ideaalia elämää eläneiden suhtautuminen lapsettomiin. Positiivista piruilua kaikki tyynin.
Elä niin kuin parhaiten osaat, äläkä jätä yrittämättä, jos sinulla on siihen mahdollisuus! Toivon sinulle ja kumppanillesi onnea yrityksessä. Itse en saa äitiyttä koskaan kokea, vaan edessä on kohdunpoistoleikkaus. Olen käynyt vatsavaivojen vuoksi lääkärissä, mutta kun mitään ei löydetty, ei tk:sta eteenpäinkään lähetetty. Sitä en anna ikinä anteeksi. Enkä myöskään sille tökerölle lääkärille, joka asiasta päinnaamaa ilmoitti ja sanoi, ettei muuta kannata tehdö, kun olen niin vanha. Anteeksi en annan myöskään niille, jotka mainostavat lapsettomille, kuinka ihanaa vanhemmuus on. Sanat ovat puukkoja, joilla lapsettomien arvottomuutta yhteiskunnassa korostetaan. Lapsettomat kelpaavat kyllä kelpaavat lapsellisten elämää subventoimaan, mutta ei muhun. Edes kummilapsen tarhan joulujuhlaan ei saa mennä, kun sinne ei voi ylimääräisiä tulla, ettei tule päiväkodinomistajalle liian kalliiksi. Monelle osallistuminen läheisen lapsen elämäänkin on kiellettyä, ainakin ei-toivottua. Rahat kyllä kelpaavat. Luottamustoimissakin olen törmännyt siihen, ettei luottamuselimiin, joissa lasten asioita sivutaan, sovi lapsettomat jäseniksi. Silti jokainen meistä on ollut kerran lapsi. Ihmettelen, miksi moniin muihin toimielimiin kelpaavat ihmiset, jotka eivät alasta mitään tiedä? Mutta niinhän se on, että puoluekirja riittää pätevyydeksi.Ei ihme, että asiat menevät pieleen. Ihmettelen siksi, miten nämä ihmiset sitten sallivat lapsettomien työskentelyn esim. opetustoimessa? Pitäisikö pääsykokeissa jo raksia ne pois, joilla ei lapsia tule olemaan? Vaan, mitenkäs kukaan kenenkään elämänkohtaloa etukäteen tietää?
Ei muuta kuin tsemppiä sinulle! - yrittänyttä ei panna
Jos olet hyvinsäilyneen ja nuorekkaanoloinen, niin ilman muuta voi harrastaa tenavantekoa...jos ei muuten niin harjoitusmielessä edes ;) Naapurin muija täyttää nuo edellämainitut kriteerit ja teki viimeisimmän tenavan 44 vuotiaana. Eräs tuttavani on reilusti yli 50v. nainen. Jos en paremmin tietäisi hänen oikeaa ikäänsä, niin pelkäisin panevani hänet paksuksi( on vielä 30 v. kuosissa ulkonäöstä äkkiseltään päätellen).
- Tyttö22...
Omat vanhempani saivat minut ollessaan 26-vuotiaita mutta molempien molemmat vanhemmat olivat jo menehtyneet. Isäni vanhemmat menehtyivät liikkenneonnettomuudessa 40-vuotiaina (isäni oli 19v silloin) ja äitini vanhemmat menehtyivät sairauskohtauksiin (toinen lääkärin virhe, toista ei olisi voinut estää), toinen 50-vuotiaana ja toinen 45-vuotiaana. Kukaan ei voi ennustaa, milloin menehtyy. 20-vuotias nuori äitikin voi menehtyä sairauskohtaukseen, sairauteen tai onnettomuuden seurauksena. Nykyään eletään kuitenkin keskimäärin vanhemmiksi, joten periaatteessa 40-vuotiaan ensisynnyttäjän lapsi saattaa olla 50-vuotias, kun 90-vuotias äiti kuolee. Tai äiti voi elää jopa yli 100-vuotiaaksi. Olen kuitenkin elänyt mukavan elämän, vaikkei minulla ole isovanhempia koskaan ollutkaan.
Äitini sisar sai lapsen 41-vuotiaana ja heillä on mennyt loistavasti. Lapsi on onnellinen, ja perhe on turvallinen ja hyvä. Kyseisen serkkuni luokalta otettiin nuoren äidin lapsi huostaan, ja se oli kamalaa lapselle. Lapsesta tuli ongelmatapaus, joka joutui erikoisluokalle. Toki nämä ovat varmaankin yksittäisiä tapauksia. Mieluummin pitäisi tehdä lapsia vanhempana kuin silloin, kun on itse lapsi. Opiskelen yliopistossa kolmatta vuotta, enkä olisi omasta mielestäni vieläkään tarpeeksi kypsä/varma äidiksi. Haluan myös saada kunnon ammatin ennen lasten tekoa.
Tiedän parikymmentä lasta, joista siis suuri osa on jo aikuisia, jotka ovat syntyneet yli 40-vuotiaille äideille. Tällaista on siis tapahtunut jo 1940-luvulla, jolloin terveydenhoito oli sitä, että synnytettiin saunassa ja that's it. Kaikki heistä ovat täysin terveitä. Nykyajan sairaanhoidolla varsinkin suurin osa lapsista saadaan ehjänä maailmaan ja osataan hoitaa hyvin.
Tiedän tapauksen, jossa lapsi syntyi alle 30-vuotiaalle täysin terveelle äidille, ja tämä lapsi menehtyi synnynnäiseen vammaansa nuorena. Tilastollisesti vanhemmille äideille ehkä tulee enemmän vammaisia lapsia, mutta minun tuntemani vammaiset lapset ovat tulleet ihan taisaisesti nuorille ja nuorille aikuisille. Sattumaa se on, ei muuta.
Tehkää siis ihmeessä lapsi :) Kaikkea hyvää aloittajalle! Lapsen pitää saada ehdottomasti rakastava koti, eikä vanhempien iällä ole väliä sen suhteen. - msp41
Tottakai on! Itse sain juuri 40v neljännen lapseni ja hyvin jaksaa, kyllä se on ihan omasta asenteesta ja halusta kiinni. Raskausaikana toki on omat riskinsä, mutta ainahan raskauessa ja synnytyksessä voi mennä jotakin ns.pieleen ja lapsi voi vammautua tms. Tsemppiä teille !!!
- oksettavan näköistä
katsoa kun 50v työntää lastenrattaita, ja ollaan niin olevinaan äitiä.
Ne lapset hankitaan tiettyyn ikään mennessä, eikä vasta eläkeiässä.
Ollaanko sitä nyt niin uranaista olevinaan, ettei muka keretä hankkia
niitä pentuja ajallaan?
Myönnän, että 15v äidit ovat myös huvittava näky liikenteessä, mutta
50v synnyttäjät??!!!!!!! Jotain rotia ihmiset.
Onko kivaa kun jälkikasvu on 30v ja itse olet 80v taatto?
Kyllä siinä jälkipolvea käy sääliksi :(- Säälittävä bimbo ole
Hah hah olen nähnyt 70-vuotiaankin työntävän lastenrattaita ja 85-vuotiaan syöttävän tuttipullosta vauvaa.
Älykääpiö olet. - viiskybänen
katsoa kun 50v työntää lastenrattaita, ja ollaan niin olevinaan äitiä.
Ne lapset hankitaan tiettyyn ikään mennes .....
Tämä ketjun aloittaja on 41 vee !! Lue ketjua ! Vähemmän 50 vuotiaita vauvojen äitejä on. Olet katsellut mummojen tyäntävän rattaita. Sorry!
- Jos heti
Vielä ehtii. Olin 40-vuotias ensisynnyttäjä ja lapsi terve.
- ei tunnu missään
Olen perusterve nainen 67-vuotias ja kovasti tekisi mieli saada
se ensimmäinen mukula itseni ja mieheni iloksi. Olen lukenut, että
maailmalla olisi vieläkin vanhempia synnyttäjiä kuin minä, joten toivo elää :-)
Ikähän on vain pelkkiä numeroita ja tunnen itseni tosi nuorekkaaksi.
Mielestäni lapset tulisi hommata vasta yli nelikymppisinä, eikä kakara-
ikäisenä 20-30 vuotiaina. Ei senikäiset lapsista mitään ymmärrä. - olen ikäneito
83vee ja mieleni tekisi lasta. Tiedän, olen hieman varttuneempi kuin
monet muut tulevat ensiäidit, mutta tämä tuntuu oikealta.
Ehtoolla vaari lupasi laittaa satsin ränniin, notta lapsonen saataisiin.
Homoille avio-oikeus, mummoille lapsentekoa ja pappa presidentiksi.
Hyvällä tolalla asiat meidän rakkaassa koto-Suomessa ;-)
Jos tulee muita hyviä ideoita, listatkaa olkaatten hyvät. - ....................
Kyllä se on niin, että jo yli 33-vuotiaana lähtee lapsen saamismahdollisuudet Pharmaca Fennican (lääkäreiden) mukaan tippumaan, ja enää 5% 40vuotiaista voi saada lapsia. Se EI ole luonnollista. Downin syndroomien ja muiden kehityshäiriöiden kuten lukuvian ja oppimishäiröiden, ADHD, riskit kasvavat.
Toiseksi täällä tuli väärää informaatiota. Ensisynnyttäjien ikä ei ole keskimäärin 33, vaan 27. Ja olen terveydenhoitaja.- iäkäsäiti
Hei terveydenhoitaja,et et vaan olisi valehoitaja. Vai miksi edes vahingossa käytät termiä lukuvika?Se on lukihäiriö ja se tai oppimisvaikeuden riski ei kasva iäkkäillä synnyttäjillä.Downin synrooma ja kehityshäiriöt kyllä.Nämä voidaan seuloa lapsivesipunktiossa,jonka jälkeen riski on poissa jos tulos on negatiivinen.Nuorelle jolle seulontaa ei ole tehty,riski on olemassa kokoajan.
- sari +++++
Älä luovu toivosta!
Kaverini oli 45v ja hänen miehensä 52v kun toisen lapsensa saivat!
En ymmärrä miksi ihmiset katsoisivat heidän IKÄÄNSÄ vanhempainillassa????
Herätkää nyt ihmiset, olette NIIN pinnallisia että ei mitään rajaa!
Mielummin kypsä ja kokenut... Aloittaja tuntee löytäneensä nyt sen oikean, niin miksipä ei?? - yritä.....
Siitä vaan toivottavasti tärppää...itse sain kaksoset 42v.
- siitä vaan
siitä vaan itse oli 42v. saatuani kaksoset,ikinä eivät ole hävenneet äitiään
mieluummin kypsä äiti kuin kakaraäiti jolla omat menot on vielä tärkeitä - naurattaa nää
mäntit, jotka ihan tosissaan puolustelevat näitä "mummo"synnyttäjiä.
Ei ole normaalia ja edes toivottavaa synnyttää noin myöhällä iällä.
Yhdyn ylläolevaan mummovitsin kertojaan, jossa ivataan näitä
myöhäissynnyttäjiä. Se että hankkii lapsensa 20-30vuotiaina on
normaalia, se että niitä hommataan 40-55vuotiaina on luonnotonta
ja sairasta. Niinhän se tänäpäivänä menee, että mikä on sairasta on normaalia
ja päinvastoin. Ei hyvää päivää mummot ;-) - samaa mieltä
Huvittavia nämä keski-ikäiset ensiäidit ( xD) jotka pitävät suotavana ja
normaalina heidän MYÖHÄISTÄ synnytysikäänsä ja nauravat näille, jotka
lapsensa hankkivat LUONNOLLISESSA SYNNYTYSIÄSSÄ.
Kumpikohan on naurettava, 25-vuotias äiti vai 48-vuotias äiti????
Tuskin tarvinnee vastata... - uinti auttaa
Ilman muuta. Huolehdit vaan terveydestä. Uiminen pitää veren sokerin tasapainossa ja vatsan lihakset kunnossa raskausaikana.
Tosi hienoa tulla äidiksi tuossa iässä. Tulet nuortumaan :) - namimaminam
Todella mahtavaa!! Olen 19 lapsen äiti ja olen 67-vuotias. 20. penska
on tuloillaan kohtapuoliin. Parempi kypsä äiti kuin jokin 30-vuotias mistään
mitään tajuamaton kakara.
Tsemppiä ja jaksamista mulle, onnea ja odotusta mulle, ihanaa odotusaikaa
mulle, oon paras äiti koko maailmassa jeeee!!!!!!!!!!! - vielä ehtii...
Minä tein lapset hieman alle nelikymppisenä ja tähän asti on ollut vain hyviä kokemuksia. Ei ole kiire minnekkään - ei baareihin, eikä uraputkeen. Olen hoitanut lapseni kotona. Aikaa ja kokemusta on. Lapset kasvavat turvallisessa ympäristössä ja vakaa parisuhde on entisestään lujittunut. Vanhempain illassa saatetaan olla vanhemmasta päästä, mutta se vain motivoi pitämään ulkonäöstä huolta. Toki, lapset olisi voinut tehdä jo paljon aiemmin, mutta 40-vuotiaana vielä ehtii. Siitä vanhemmat alkavat olla rajoilla. Vaikka olisi hyväkuntoinen, voi vauva-aika tulla silti valvomisineen yllätyksenä. Sanoisin, että tee nyt - myöhemmin voi jo olla vaikeaa niin lasten, kuin itsesikin kannalta.
- www.kisu
Hei minulla on 2 aikuista ja 1 alaikäinen tytär olin 42v hänet saatuani kaikki meni loistavasti vaikka ikää olikin. Kyllä se varmaan sinullakin onnistuu ei se paha ikä ole. Tsemppiä
- viiden isoäiti
Niinpä niin.Kävin vanhan kouluni juhlissa. Silloisella luokkatoverillani(mies) oli 8 vuotias tyttö siellä esittämässä ohjelmaa.Itselläni on 47 vuotias vanhin lapseni ja kaksi muuta siihen samaan syssyyn.Ajattelin että itse en enää kyllä jaksaisi kun olen nyt eläkkeellä hoitaa omia lapsia. Eli heti lastentekoon niin nautit vielä lapsenlapsistasikin joskus.Paras aika naiselle on synnyttää alle 30v,mutta toivon että sinä vielä voit saada terveen lapsen joten onnea tykö.
- älkää jauhako
paskaa. Alle 50 ei missään nimessä tule tehdä lapsia.
Eikös nainen ole nainen vasta 50 eteenpäin?
Kuka hullu nyt 3-kymppisenä lapsia hankkii, kakaroita vielä itsekin hehheheh. - :)
Sain ekan lapseni 20 v. ja viimeisen 35 v., pari siinä välillä. En osaa sanoa kumpi ikä oli parempi lapsen saannille, mutta olin viimeisen kanssa pikkuisen enemmän huolissani, lähinnä vauvan terveydestä. Nyt kaikki aikuisia ja omassa elämässä kiinni.
- Äiti.
Ei todellakaan ole liian myöhäistä hankkia lasta 41-vuotiaana! Lapsi on siunaus, eikä oikeus lapseen ole iästä kiinni. Sitäpaitsi on paljon fiksumpaa saada lapsi 41-vuotiaana kuin liian nuorena. Et ole kuitenkaan vielä mikään ikäloppu. Sinulla on elämänkokemusta, ammatti sekä mies rinnallasi; kaikki juuri niinkuin pitää. Siksi sinun on hyvä saada lapsi vielä kun voit. Mielummin myöhään kuin ei milloinkaan. Tsemppiä vauvapuuhiin!
- ............
Olen itsekin 41 vuotias, mulla on yksi 11v poika. Sinulla on viimeiset mahdollisuudet saada vauva, joten tee se :)), luin kaikki kommentit edellä. Itse en halua enää tehdä lasta, vaikka siitä joskus haaveilenkin, syynä on fyysiset sairaudet, kroppani ei jaksaisi raskautta, verenpainetautikin on jo iskenyt :),
Muutoin en epäilisi ettenkö tulisi raskaaksi tai etteikö raskaus menisi hyvin, tai jaksanko pienen kanssa,. Aina vaan puhutaan iäkkäämmällä raskauden kulusta ja hävetyksestä kun on vanha äiti. Mutta ottakaa huomioon myös, että riski sairastua on jo nelikymppisellä suurempi esim. syöpään kun nuoremmalla. Mutta jokainen tekee niinkuin sydän sanoo, kerranhan täällä vaan eletään :)- taavivaavi
Taitaa sit mullakin olla lasten teko takaanapäin. Olen 39 vuotias. mutta ei ole miestä
- just näin
tsemppiä niin vitusti, onnea niin saatanasti ja kaikkea muuta
lässynlässynlärpätilää!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! - ninnuli 44v
olen 43 vuotiaana saanut kolmannen lapsen
ja en tunne itseäni liian vanhaksi......tsemppiä aloittaha - Ikääiti
Kaikesta sitä ihmiset jaksaa kinastella ja ollaan niin mustavalkosta mieltä.Kaikkien pitäisi siis tehdä niinkuin minä tein ja se vaan on oikein ja hyväksyttävää.
Niin kauan kun nainen normaalein keinoin tulee raskaaksi,on kaiketi luonto tarkoittanut että lapsia voi tehdä.Aivan selvä asia mielestäni.
Itselläni 2 poikaa.Toisen tein 24vuotiaana ja toisen 41 vuotiaana.Nyt nuorin 6v ja helppoa on ollut.Ei minun poikani tarvitse hävetä vanhempain illassa mitään.Näytän nuoremmalta kuin nämä 30vuotiaan äidit,jenkkakahvoineen ja möhömahoineen.Olen huomannut että he eivät edes tiedä kuinka vanha olen,vaikka olen heidän kanssa tekemisissä.Vanhin poikani asuu jo toisella paikkakunnalla,joka tietysti paljastaisi ikäni.Ei se toki salaisuus ole millään tavoin.
Minulla henkilökohtaisesti ei ole ollut eroa jaksamisessa tai paljon muussakaan asiassa,mut me ollaan niin kovin yksilöitä kaikki.Neuvolassa on toki helpompaanelikymppisenä,ja baariin ei tee mieli edes kerran kuussa kuten kaksvitosena. - lapsetonlapsi
Itse olen 30v nuori nainen, en voisi edes kuvitellakkaan saavani tässä iässä lapsia..
Olen lapsi itsekkin, paljon olisi vielä tekemistä ja näkemistä ennen sitä.
Haluan odottaa 10v vielä ainakin, sitten voisi olla että olen tarpeksi kypsä ja viisas :D ja mulla on ehkä jotain annettavaa myös lapselleni.
Monella nuorella 20llä joka vahingossa tullut raskaaksi ym ei ole edes talous kunnossa, he eivät ole nähneet elämää tai maalimaa, opiskellet tai muuta..
Paljon fiksumpaa on tehdä tuon kaiken jälkeen lapset, on ehkä myös mitä heille opettaa sitten.
Itse venytän niin pitkään kuin pystyn ja musta tulee ylpeä aikuinen Äiti, joka on nähnyt maailmaa,tehnyt uraa ja on henkisesti valmis myös.
Pitää kuunella omia tunteitaan ja sisintään ja tehdä kuten parhaaksi näkee eikä välittää mitä jotkut pöljät täälä kirjoittelee. Ikä on vain numero nykyään! - kätkytniemeläinen
eikun tulille vaan. kyllä apua saa jos joki pettää..
- npäfhefpa
Ehdottomasti kannattaa hakkia. Itse olen 39v ja 3 kk ikäisen tytön tuore äiti. Tulin heti raskaaksi, ja raskaus meni hyvin....samoin synnytys. Ja hyvin olen nyt jaksanut tytön kanssa. Nytkin vauva nukkuu ja inä olen jo noussut....ei enää nukuttanut...=) Joten se siitä ettei muka jaksaisi valvoa. Itselläni on ainakin käynyt niin, että unentarve on vähentynyt iän myötä. Parikymppisenä olisin ollut täysin epäkypsä äidiksi. OLin lapsellinen, kärsimätön ja itsekäs, JA tarvin huomattavasti enemmän unta kuin nykyään.
Olen sitä mieltä, että lapset tehdään kun se siltä tuntuu...ei voi tuijottaa pelkkään ikään. Sitäpaitsi....teidän monta itseäni nuorempaa äitiä jotka ovat paljon "kalkkiksempia" kuin minä....:) Ikä on pelkkiä numeroita, pitää jossain määrin paikkaansa. Sehän on vain elettyjen vuosien määrä! Enkä jaksa uskoa, että lapseni häpeää minua vanhempainilloissa jne. Toivon, että pystyn kasvattamaan lapseni siten ettei hänestä tule niin pinnallista että tuollaisella asialla olisi merkitystä. Lisäksi muut ovat sanoneet minun (ja myös mieheni) näyttävän 10 vuotta nuoremmalta....;)
Sairaalassa oli eräs vanhempi kätilö joka sanoi itse saaneensa lapsensa yli 40 kymppisenä ja hyvin on mennyt. Moni on sanonut että "vanhana" saadut lapset pitävät nuorekkaina...ei ole aikaa jäädä kiikkustuoliin istumaan ja kuolemaa odottamaan. Ja sehän sopii mulle! Haudassa on sitten aikaa maata....elämä on elämistä varten...:D
Joten....go for it...=)
- Kaamos-1968
On realistista ja todella ymmärrettävää. Itse melkein samassa tilanteessa, entisestä liitosta jo isot lapset ja nyt unelmissa vielä vauva elämäni miehen kanssa.
Näin yli nelikymppisenä on aivan eri asia tulla äidiksi kuin parikymppisenä, näin ainakin sanoo äitini, joka sai pikku-veljeni 42v.
Asunnot on hankittu, autot ostettu, talous muutenkin vakaammalla pohjalla ja ennen kaikkea iän mukanaan tuoma elämänkokemus teki iltatähden kanssa olosta aivan erilaista kuin ensimmäisten lasten kanssa. Asioita osaa jo arvostaa aivan eri kantilta, urha hötköily on jäänyt.
Joten anna palaa vaan, muuten tulet katumaan loppu-elämäsi ettet uskaltanut elää! hei
Ei ole vielä myöhäistä ! Et ole sattumoisin katsellut jotakin Guinness World Reco
rds-Guinnesin Ennätyskirjaa joskus, jossa yhessä oli, että joku nainen tuli äidiksi
ekan kerran VASTA joskus 63-vuotiaana.....terve lapsi........ja miehet ne pystyy sii
ttään lapsia kuolemaansa asti.......samaisessa kirjassa oli myös vanhimpana isä
ksi, joka oli jotakin 103-v vanha ukonretale....... mä keräilen noita kirjoja, ostan sen joka vuosi, kun se on alennuksessa, ei sitä ennemmin raski oikeen ostaa.....
Joten tsemppiä vain ! itsellä tuskin käy samanlainen säkä koskaan........vaikka o-
len jo 35-v, ei yhtään omaa lasta ole siunaantunut, eikä miestäkään........ Aina on
toivoa !- yh-67
Mietin noita viestejä lukiessani, että kyllä niitä mielipiteitä on laidasta laitaan Itse olen lapseni tehnyt nuorena sekä viimeisen 41v. Enkä silti osaa ottaa kantaa asiaan, koska..... jokainen erilainen, asiahan riippuu terveydentilasta, elämän tilanteesta yleensäkin. Ja omalta kannaltani, ei edes se parisuhde vaikuta. Ensimmäisen lapseni sain 19v, lapsi tosin menehtyi ja siitä sitten heittikin hormooni sekaisin, kun sitten pari vuotta myöhemmin halusin uudelleen yrittää,. jouduinkin avittamaan lääkkeillä raskautta. Lääkäri totesi, etten tule enää normaalisti raskaaksi, vaan kuinka ollakaan perään tuli toinen. Vuosien mittaa hormoni tasaantuivat kai, mutta lisää lapsia en saanut vaikka yritettiin lääkkillä ja ilman. Kunnes yllättäen 40v huomasin olevani raskaana, vaikka sen piti olla mahdotonta ja ehkäisykin oli käytössä. Vähän se on että lapset tulee jos on tullakseen, eikä aina ikää katso. Ystäväni oli samaan aikaan raskaana ja sai esikoisensa 43v, joten ei kun yrittämään IKÄ EI OLE ESTE, jos siitä ei tee estettä.
- eli yleinen
mielipide on että lapset tulisi tehdä yli 40-vuotiaina????????????
Olisiko kenties muuta asiaa, jota voitaisiin kääntää päälaelleen????? - omatiato
Kannattaa yrittää luomuna esim. 6 kk ja jos ei tärppää raskauden kanssa, niin viivytyksettä vaan lapsettomuusklinikalle. Helsingissä ainakin useita klinikoita (esim. Felicitas). Usein ongelmana on se, että munasolu ei enää 40 ikäisellä aina kypsy, joten tod.näk. saat keltarauhashormonia yms., jolla varmistetaan ovulaatio. Apteekista saa myös ilman reseptia raskaustestin tapaisia puikkoja, joihin pissataan ja se kertoo, että milloin on paras hetki tulla raskaaksi.
Jos poltat, juot alkoholia tai käytät lääkitystä, niin sellaiset pois kokonaan heti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j492298- 262063
Katu täyttyy askelista...
Hyvää sunnuntaita ja hyvää jatkoa jos näin...Vettä sataa, mutta hyvä vaan, ainakin kasveille.271495Näin susta unta
Teit siinä temppuja ja kurkit huomaanko. Niinkuin sun tarttis sitä epäillä. Öitä tuimalle!161434- 1211371
- 181055
Tiedätkö nainen sen tunteen
Kun toinen tulee jossain vastaan. Naama leviää hymyyn kuin hangonkeksi. Mulla on susta semmonen,tunne.71964Kauniit ihmiset ei ole sinkkuja, se on karu fakta
Ihmisessä on lähes poikkeuksetta aina jotain vikaa jos hän pysyy sinkkuna pitkään. Sori kun sanon tän näin suoraan, mut108917Mikset päästä irti ja hae apua
Mt ongelmiisi. En vaan voi ikinä enää luottaa sinuun, pelkään sinua ja toivon löytäväni jonkun muun. Rahaa sulla on saad78886Kristinusko - epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset jumalalta
Ei ole mitään sellaista, mitä pitää "pelastua". Lukuun ottamatta tietysti ”jumalan” (sen ei jumalan, joka väittää oleva333873