Miten sinua on kiusattu työpaikalla??

Perimmäistä syytä syrjinnän aloittamiseen en tiedä. Työyhteisössä oli jonkinlainen keskushenkilö, jolla oli ihailevia apureita ympärillään. Osa näistä oli myös pomoja, minkä vuoksi pääkiusaajalla tuntui olevan hyvin paljon vaikutusvaltaa. Hain tilanteeseen selvyyttä ja pyysin apua mm. työterveyshuollosta. Nämä toimet olivat suuria virheitä, jotka tulkittiin todisteiksi hankalasta luonteesta, nenille hyppimisestä ja röyhkeydestä. Kun "yhteistyökyvyttömyyteni" oli näin saatu osoitettua, kiusaaminen kasottiin oikeutetuksi toiminnaksi. Tukea sain elämää kokeneilta ystäviltä, sekä työpaikkakiusaamista käsittelevistä kirjoista ja netistä. Myös eräs lääkäri auttoi uskomaan, että vika ei olekaan minussa.

- tietoa pantattiin, ei otettu mukaan palavereihin, työhön vaikuttavista asioista ei kerrottu ajoissa, annettiin myös vähäpätöisiä töitä, jouduin tekemään kollegan kaikki vaativat työt kun hän oli lomalla taikka sairaana, seläntakana juoruamista, kokoajan pientä naljailua ja piikitteyä, kuittailua jos hommat eivät menneet aina ihan putkeen. Uusiin työtehtäviin ei saanut kunnon perehdytystä.

- tekemätöntä työtä todella riitti. Jotkut päivittäiset työt olivat liian vaativia ja toiset työt taas oli ihan ns. hanttihommia, jota kukaan kauluspaitainen ei oikein halunnut tehdä. Työpaikalla oli paljon työntekijäitä jotka olivat olleet talossa useita vuosia ja olivat jo tosi (!) leipääntyneitä omaan työhönsä. Pelailivat pelejä netissä, juoruilivat työasioita käytäville ja tupakkahuoneissa, sekä surffailivat Facebookissa kaiken aikaa. Johdossa taas oli selkärangattomia esimiehiä jotka eivät muka ehtineet valvoa toimistotyöntekijöiden tekemisiä, toimistoduunarit jätettiin ihan oman onnensa nojaan hoitamaan välillä tosi vaativiakin töitä, joihin olisi tarvittu esimiehen tukea ja päätöksiä. Epäselvyyksiä työtehtävien jaossa, kenen kuuluu hoitaa mitäkin töitä, varsinkin lomien aikana ei ollut aina edes osaavia tuuraajia. Työ ei kaikkia enää motivoinut kun palkkaa ei saanut lisää. Monet työntekijät taas olivat turhautuneita tulipalojen sammutteluun ja *ulkoistivat* oman pahan olonsa kiusaamalla muita nuorempia työntekijöitä. Vaihtuvuus oli suurta, jatkuvasti sai olla uusia työntekijöitä perehdyttämässä omien töiden lisäksi. Uutta opiskeltavaa riitti kokoajan, kaikki eivät jaksaneet tai olleet kiinnostuneet uusista työasioista. Tuntui että työpaikka oli monelle kuin joku aikuisten päiväkoti.

Sain hermoromahdukseen työterveyshuollosta 2 4 viikkoa sairaslomaa.

Lopulta otin loparit. Kuulin entiseltä kollegalta että sama ralli jatkuu yhä siellä työpaikalla, porukkaa vaihtuu, tulipaloja sammutellaan vieläkin paniikissa..

Työkaverin mielestä hänen arvolleen ei sopinut, että hän joutui tekemään mun kaltasen, alempiarvoisen ihmisen, kanssa töitä samassa työpisteessä. Hän piti itseään parempana eli jonkinlaisena pomona vaikka tehtiin samaa työtä ja palkkakin oli meillä molemmilla sama. Kiusaaminen ilmeni mun työn mitätöimisillä eli haukkui mun tekemää työtä muille mun selän takana paskaksi ja sekundaksi, vaihtoi osaan mun hinnoittelemista tavaroista hinnat, vei osan tavaroista roskiin ja siirsi toiseen paikkaan myymälään viemiäni tavaroita, kun hänen mielestään olin laittanut niitä vääriin paikkoihin ja mun ulkonäöstäkin tiedän hänen puhuneen muitten kuullen kavereittensa kanssa kahvihuoneessa isoon ääneen vaikka hänen omassakaan ulkonäössä ei ollut mitään hurraamista. Hän ei voinut mun kanssa tehdä mitään yhteisiä päätöksiä vaan kävi jatkuvasti työnjohdon puheilla ja sieltä tullessaan sanoi, ett hän ja ....... päättivät ett joku juttu tehdään niin. Huvittavaa oli se, että työnjohto jankutti että me työntekijät olimme kaikki saman arvoisia, muita johtajia ei ollut kuin sen paikan johtaja ja työnohjaaja. Tämä mun työkaveri piti itseään sen meidän työpisteen johtajana ja kaikki myyntiin menevät tavarat olisivat pitäneet olla hänen maun mukaisia, koska hänellä oli omasta mielestään pettämätön maku siitä mikä menee kaupaksi ja mikä ei ja mun maku oli hänen mielestään sellanen, joka ei mennyt kaupaksi eli vein pelkkää paskaa ja sekundaa tavaraa vääriin paikkoihin myyntiin. Hän katsoi myös oikeudekseen käydä toisissa työpisteissä neuvomassa miten pitää hinnoitella ja miten pitäisi laittautua että olisi hänen mielestään sopivan näkönen kelvatakseen sinne töihin ja muutakin aika töykeää tiedän hänen muille sanoneen. Hän teetätti omaa työtään toisilla ja työnjohto oli kerran jopa määrännyt, kun tämä työkaveri oli käynyt pyytämässä, muutamia työntekijöitä toisesta työpisteestä menemään hänelle avuksi mun ollessa lomalla. Kun tulin lomalta ja tämä erinomainen ihminen itse jäi lomalle, niin mulle tuli sen paikan johtaja itse äkäsen oloisesti sanomaan ettei mulle sitten jouda ketään avuksi sinne työpisteeseen vaikka en edes apua ollut pyytänyt. Joo, tosiaan oltiin samanarvoisia työntekijöitä siellä paikassa. Toista kohdeltiin kuin piispaa pappilassa ja mua kuin paskaa tikun nokassa. Kai se henkilö oli sitten mua parempi ja tärkeämpi, arvokkaampi työntekijä siellä työpaikassa. Ainoa mikä eniten harmittaa on se, ett mä tein oikeasti koko rahan edestä töitä siellä. Jos olisin ollut fiksumpi, niin olisin tehnyt paljon vähempi, kun kerran mun työpanoksella ei ollut mitään merkitystä, eikä sitä arvostettu siinä paikassa minkään vertaa. Mä yritin yhdessä vaiheessa puhua työnjohdolle siitä miten se yks kohteli mua, mutta eipä siitä apua ollut, tuli vaan sellanen tunne, ett oli ihan oma vika, kun en tehnyt kaikkea sen työkaverin mieliksi. Yritin saada siirron toiseen työpisteen, kun tuntui etten enää jaksanut sitä ihmistä, mutta silloin se ei onnistunut vaikka multa pääsi itkukin molempien pomojen edessä. He vaan sanoivat ett se ei onnistu. Vasta myöhemmin, kun olimme taas kerran työnjohdon edessä puhumassa siitä miten asiat on mennyt ristiin siellä työpisteessä, mä pamautin muutamia totuuksia sen työkavein touhuista ja sanoinpa vissiin jotain sellaistakin mikä aiheutti sen ett sain siirron toiseen työpisteeseen. Mua jotenkin häiritsi asia siinä siirrossa, että eräs toinen mun työkavereista oli tietoinen asiasta jo ennen mua ja antoi jopa mun ymmärtää, ett toinen pomoista oli sanonut siirrosta siihen tyyliin, ett katsotaanpas miten ........... tulee toimeen mun kanssa eli loppupeleissä musta tehttinkin se vaikea tapaus, syntipukki tapahtuneisiin asioihin. Tuosta työpaikasta jäi paskan maku suuhun, koin ettei mulla ollut ihmisenä ja työntekijänä siinä paikassa mitään arvoa tai merkitystä. Jos en muuta oppinut sieltä, niin ainakin sen että ihmisenä olen paska ja sekunda, ei mitään arvoa, kun ei ole tärkeitä suhteita kehenkään tärkeään henkilöön.

Työkaverini.

Luisti työtehtävistä.
Nauroi takanapäin. Tottakai, jonkunhan ne työt oli tehtävä. Siis minä.
Toivoi ääneen toisten aikana että "pääsisi työtehtäviin normaalin ihmisen kanssa".
Onnistui vierittämään yhden oman mokansa minun niskoilleni.
(projetkityötä)
Leipomuksiaan kiikutti jatkuvast kahvihuoneeseen ja lässytti minkä kerkesi.
Inhottavinta oli kun pienessä kaupungissa hän alkoi esim. marketissa seuraamaan ja kyttäilemään mitä kärryssäni oli.
Täällä on vain kaksi markettia.

Tunsin ahdistusta ja avauduin ihmiselle joka oli myöskin ehdolla ihanin puhein kunnallisvaaleissa.
Minun esimieheni kuunteli ja tarkkaan kuuntelikin, apua en saanut.
Hymisteli vain ja totesi että taidan olla "sitkeä" .

Onneksi 2 vuoden määräaikainen loppui, mutta tuosta kesti kauan toipua.
En enää ihmettele jos joku menettää järkensä työpaikkakiusaamisen vuoksi.

Muut vaan seurasivat kuin suurtakin näytelmää sivusta.

Kiusaaja: lähes koko työyhteisö.
Menettely: puhumattomuus/ huomiottajättäminen.

Menettelyyn vois vielä lisätä: taidokas lavastaminen, jolla saa kaikki yhtä vastaan ja kukaan ei yritäkkään selvittää totuutta.

Tämmöisen paidan löysin aiheesta ja meinasin ostaa.

http://www.pahis.fi/product/2782/tyopaikkakiusattu-t-paita

Olin reilun vuoden töissä Kiinteistömaailmassa.Se oli työelämäni pahin kokemus joka oli viedä mielenterveyden.Taloudellinen kriisi siitä koituikin.Yrittäjä jolla olin töissä oli narsisti jolla oli oma perhe-elämä päin helevettiä ja piiskasi työtekijoitään olemaan jatkuvasti töissä.Alku oli ihan mukavaa mutta sitten kaikki muuttui.Ilmassa leijui jatkuva uhka.En jaksa enää käydä läpi yksittäisiä tapauksia mutta se työ on ihan helevetin vaativaa ja kun yrittäjä on vielä työhullu narsisti niin yhtälo on sietämätön-Ainoa vaihtoehto oli hakeutua muualle töihin.Se ei ollut helppoa mutta kriteereja uudelle työnanatajalle ei ollut hirveästi.Nykyään säännöllinen työaika,vapaapäivät ja palkkapäivänä tuleva palkka ovat todella ilon aiheita.
Selvisin tästä koettelemuksesta hyvällä itsetunnolla ja perheen tuella.Aikaa meni puoli vuotta.

Minulla on äärimmäisen ikäviä kokemuksia työpaikkakiusaamisesta.
Edellinen työpaikkani oli pieni firma, jota johtivat 2 ulkomaalaista, ja heidän yksi ystävänsä. Aluksi viihdyin työssä erinomaisen hyvin, mutta muutamassa kuukaudessa alkoi nuoleskelun takaa heidän todellinen luonne paljastua. Vaatimukset nousivat huimaa vauhtia, ja lopulta en niitä osannut enää täyttää. Jokaisesta pikku virheestä sain vihaisen ja vakavan puhuttelun, monesti minua haukuttiin esim. "Olet kaikista huonoin työntekijä, et osaa mitään, kanssasi on aina ongelmia.."
Mitä enemmän tätä jatkui, sitä alemmas itsetuntoni vajosi, ja sitä huonommin pystyin työstäni suoriutumaan. Pahinta oli se, että pomot jatkuvasti valvoivat selkäni takana kun työskentelin. Hermostuessani työtehtävät menivät poskelleen. Jokaista liikettäni vahdittiin. Yksityiselämääni puututtiin, minun olisi pitänyt olla tietynlainen ihminen. Aina sain pelätä potkuja.
Nämä ulkomaalaiset lupailivat jatkuvasti tyhjänpä'iväisyyksiä. Kun vaikea tilanne yllätti, niin lupaukset peruttiin. Palkkaa maksettiin liian vähän, enkä koskaan saanut ylityökorvauksia saati mitään lisiä. Joskus minua pidettiin ylitöissä selvästi tarkoituksella. Näin he testasivat työmoraaliani. Palkastani en saanut puhua, tai sain huudot. "Sinä vain vaadit meistä jotain, etkä anna itsestäni mitään"
Todellisuudessa annoin itsestäni enemmän kuin olisi pitänyt. Annoin kaikki voimani, ja lopulta melkein mielenterveyteni. Loppuaikoina näin paljon painajaisia töistä. Olin myös usein fyysisesti sairas kun stressasin töihin menoa. Tunnelma työpaikalla kiristyi, ja hiljeni oudosti. Tiesin, että jotain on tekeillä. Sain potkut. Se oli parasta mitä minulle on tapahtunut.

Nyt olen uudessa työpaikassa, jossa hommat hoidetaan laillisesti ja minulla on tasoisiani työtovereita. Edelleen ensinen työni vaikuttaa itsetuntooni ja elämääni. Muistakaa, jos työpaikka vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, niin se luultavasti on sitä.

Minua ei oteta mukaan kahvipöytäkeskusteluihin. Kukaan ei lähde mukaan taukotupakalle, mutta kun tulen takaisin, niin porukka menee yhdessä tupakalle. Kun avaan suuni ihan missä vaan asiassa -duuniin liittyvässä, small talkia- niin minua ei kuunnella, silmiini ei katsota, eikä mikään sanomiseni herätä keskustelua. On tosi kivaa ja mukavaa töissä, jep jep!

Luulen että ainoa syy on, että kun tulin taloon, niin olin luonteeni mukaisesti vähän turhankin avoin itsestäni ja asioistani. Tuli sanottua suoraan, että olen velkajärjestelyssä ja joitain yksityisia asioita muutenkin. Muut täällä ovat omakotiasujia, taloudellisesti vahvoilla (ajellaan uusilla autoilla, tehdään etelänreissuja 2-3 krt vuodessa, shoppaillaan vain laatumerkkejä jne), joten ei kai tälläinen tavallinen, köyhä b-luokan kansalainen sekaan mahdu...

Ainoa joka ottaa minua mukaan juttuihin vaikka väkisin, on lähin esimieheni, mikä sinänsä on helpotus. Olenhan tuonut hänen tietoonsa tätä syrjimistä ja ulkopuolelle jättämistä.

Meillä on yksi kovaääninen, dominoiva, persevä ja reitevä aina-oikeassa-suuna-päänä-tyyppi, jonka jutuille kaikki aina nauravat, joka saa huomiota, puhuu ja nauraa muiden päälle, jota kaikki jotenkin pelonsekaisesti kunnioittavat. Ja kun tuo nainen päätti ettei tykkää minusta, niin hän on saanut sen tartutettua pikkuhiljaa muihinkin. Tuo nainen vittuilee ihan päin näköä, saaden muutkin hämmentymään ja vaivaantumaan, mutta itse en saa sanottua vastaan. Eikä kukaan puolusta siinä kaikkien kuullen. En ole niin sanavalmis enkä ilkeä itse, että saisin sanottua jollekulle päin naamaa loukkaavasti.

Noh, velkajärjestelyn ja muunkin takia on pakko pysyä talossa. Edut ja palkka on kuitenkin hyvät, työtehtävät mielenkiintoisia ja haastavia, joten pitänee vaan eristäytyä työ"kavereista" ja tehdä vaan duuninsa ja olla huomaamaton. Niin kuin mieheni lohduttaa: se on vaan duuni, ei sun tarvi siellä kaveria ihmisten kanssa olla...

Mä olin töissä vuoden yhdessä paikassa, joka oli ollut pystyssä 1 v 9 kk. Sinä aikana siitä lähti pois 3 työntekijää. Sinne jäi edelleen se vallanhimoinen typykkä-psykopaatti ja sen 6-0 manipuloima pillunhimoinen kollega-kätyri. Voitte kuvitella, millaista oli...

katsotaan pitkin nenänvartta, ei aina tervehditä, teetetään liikaa töitä ja töitä joita eivät muut viitsi tehdä tai jaksa, moititaan sellaisista asioista missä itsekin aina tyrivät ja moitteet tulee aina kahvipöydässä palaverin muodossa, ja palautteen luen palaveri vihkosta, sitähän ei koskaan minulle suorasti anneta. muiden kohdalla pidetään huolta ettei liikaa vastuuta harteilla ole, mutta jos musta on kyse, nousee haloo enkä pärjää kolminkertaisella mitoituksella työpaikalla ja miksi en apua pyydä, vaikka apuja olen pyytänyt.
Ja sairaslomalla jos olen, lintsaan näiden pomon luona jouksijoiden mielestä, vaikka periaatteeni on, että töihin mennään vaikka pääkainalossa, eli olen todellakin kipEä jos pois olen ja lääkärissä käyn aina varmuuden vuoksi, koska pomokin on kiero ja moittiva ja puheitani vääristelevä.

kaitpa sitä sitten haudassa nukua ja levätä kerkee.....

Työ"kaverini" on lievästi sanottuna pahanilmanlintu ja dominoiva, äkkipikainen persoona. Hermostuu aivan pienestäkin ja ei anna selittää tekemisiäni, jos hänen mielestään teen jotain väärin tai tyhmästi kuten hän asian ilmaisee.

Hän laittaa sanoja suuhuni, suorastaan nauttii kun tekee minut naurunalaiseksi muiden edessä ja porukalla sitten nauretaan. Olen luonteeltani hieman hiljainen, mutta kaveripiirissäni ja tuttavien kesken varsin äänekäs ja iloinen persoona, työstä on mennyt ilo aina kun olen samaan aikaan hänen kanssaan jossakin työpisteellä.

En ole silti ainoa, kenelle hän vittuilee jatkuvasti hän tekee sitä kaikille yhtälailla. Vaikkakin tuntuu, että olen oikea silmätikku hänelle. Eräs toinenkin työkaverini sanoi, että parasta kuin antaa mennä ohi korvien. Omaan ajatusmaailmaan ei vain sovi, että suoraan päin naamaa vittuillaan ja mennään vielä henkilökohtaisuuksiin, josta johtuen olenkin nykyään vähentänyt hänen kanssaan keskustelun minimiin, koska ihan sama mitä sanon niin hän heti ärähtää ja alkaa vittuilla. Etenkään yksityisasioista en ole hänelle enää pitkään aikaan puhunut mitään. Ikävän tästä tekee myöskin se, että hän on esimiehien kanssa kavereita vapaa-ajalla jolloin hekään eivät oikein "voi" puuttua asioihin vaikka heille sanoisi, ovathan he selvästi oppineet tuntemaan jo kaverin perusluonteen.

En vain ymmärrä miten joku voi olla niin röyhkeä ja ilkeä. Melkein aina olen itse hiljaa ja koitan olla kuuntelematta, vaikkakin vaikeaa esimerkiksi kahvihuoneessa kun hän tekee jatkuvasti naurunalaiseksi muiden nähden ja kuullen.

Joskus sanon takaisin jotain yhtä tyhmää kun hän minulle, reaktio on jotain käsittämätöntä saan kuulla miten tyhmä ja tyhmiä juttuja minulla on vaikka ne olisivat täsmälleen samanlaisia kuin hänen. Muutaman kerran olen kertonut hänen kertomansa "hauskan" vitsin hänelle samanlailla vittuillen, jota hän ei enää muista jos se on tapahtunut jo viikkoja sitten.... Osoittaa kyllä varsinaista urpoutta ihmisessä, olen joskus miettinyt tajuaako hän itse täysin millainen persoona on. Vaikkakin hän on todennut itsekkin, että on todella kärsimätön.

Tuo "vitsailu" on jotain niin ala-arvoista, elämäänsä kyllästyneen idiootin vittuilua, joka pitäisi muka vitsin varjolla ottaa vastaan ja nauraa. Itse en ainakaan näe mitään hauskaa siinä jos esimerkiksi sukulaisistani "vitsaillaan" heidän irtosuhteistaan ja kenen kanssa ja mitä ovat touhunneet, missä ja niin edelleen.
Minua leimataan jatkuvasti juopoksi, vaikka tämän vuodenkin aikana ryyppyreissuni mahtuvat 2 käden sormiin ja kertaakaan ei ole tullut mitään kunnon övereitä juotua. Itse tämä henkilö juo lähes jokaviikonloppu täyslaidat ja naureskellen kertoo sekoiluistaan.

Ainut herkkäkohta hänellä minkä olen löytänyt on hänen väkivaltaisuus kännissä. Olen kuullut monelta työkaveriltani tarinan kun hän oli lyönyt erästä toista työkaveriani baarissa. Tämä on ainut "vitsi" jolla saan hänet hiljaiseksi tai erittäin vittuunteneeksi josta tavallaan nautin, kun kysyn ketä hän tänä vloppuna on käynyt lyömässä.

En tiedä mistä tämä minun "tyhmyys" johtuu. Onko se siitä, kun olen hiljainen persoona ainakin häntä kohtaan, vai mikä sen jatkuvan vittuilun ja tyhmäksi haukkimisen takana on. Koen olevani alisteisessa asemassa, koska ikäeroakin meillä on huomattavasti. Olen melko aseeton aina hänen hyökkäilyilleen, enkä osaa edes nauraa kuten lähes kaikki hännystelijät, mikäli vittuilun kohteena on joku toinen "heikompi" ihminen, koska tiedän miltä se tuntuu ja tuulensuunta voi kääntyä milloin tahansa takaisin minuun jos alkaisinkin nauramaan jollekkin typerälle jutulle.

Mitä keinoja voisin kokeilla / "aseita" hankkia häntä vastaan, mikäli haluaisin saada hänet hiljaiseksi tai miettimään tosissaan käytöstään. Järki puhe ei tunnu auttavan. Tuo yksi vittuilun aihe ei ole näet riittävä häntä kohtaan. Lisäksi hän on vaarallinen, koska on kuitenkin melko viisas ja koko ajan keksii näitä typeriä vitsejään. Haluaisin kuitenkin pääosin koittaa itse selvitä tilanteista, enkä käydä valittamassa esimiehille tai muille tahoille.

No käytännössä menee niin, että juuri kukaan ei tervehdi tai puhu juuri mitään, ellei ole pakko. Palveluksia välillä pyydetään, mutta kiitosta on turha odottaa. Jengi lähinnä odottelee, että milloin lähden menemään.

Mitään apua en ole saanut ja tuskin saankaan, sillä olen vuokratyöläinen. Ja mitä turhaan, sillä lähtö on kuitenkin edessä.

"Mä koen myös tuota, että kaikille muille huikataan iloiset huomenet ja heipat, mutta minä saan aamulla vastaukseksi iloiseen tervehdykseen sellaisen aivan-sama-äänellä murahdetun huomenen, jos ylipäätään minkäänlaista. On niin kornia, kun joku toinen joka saapuu heti perässäni, saa heti iloisen hymyn ja iloisella äänellä huikatun tervehdyksen."

Samassa veneessä ollaan. Otan osaa. Neuvoksi se, että jos työnohjauksen kautta - jossa käsitellään myös henkilöstön vuorovaikutussuhteita - ei saa apua, niin kannattaa harkita työpaikan vaihtoa. Jos ei lennosta onnistu, niin hakeudu pitkälle sairaslomalle, jonka aikana voi etsiä muita töitä. Onnea ja menestystä :)

Työyhteisössäni johtaminen on ollut hataralla pohjalla. Työntekijöitä ei perehdytetä työhön, työnkuvat on epäselvät. Välillä ei ole hajuakaan miten omassa työtehtävässä toimisi oikein. On tunne, että teki miten hyvänsä, tekee väärin ja on epäonnistuja. Luottamus omaan ammattitaitoon on mennyt melkeinpä täysin, vaikka olen saanut aikaisemmin hyvää palautetta työstäni. Olen ahkera työntekijä, mutta tässä työpaikassa koen nykyisin jatkuvasti saamattomuuden tunnetta ja työhön on usein vaikea keskittyä työpaikan omituisen painostavan ilmapiirin takia. Työkuvien epäselvyys on aiheuttanut myös henkilöstömuutoksia.

Työpaikalla on yksi henkilö, jolla on ollut vaikeuksia henkilökohtaisessa elämässään. Hän on tuonut ongelmat mukanaan työpaikalle, mikä näkyy ailahtelevana käyttäytymisenä ja mielen pahoittamisena milloin mistäkin. Hän pitää huomion kokoajan itsessään esittämällä välillä ystävää ja välillä kylmästi syrjien luo merkitseviä katseita muihin työntekijöihin minun ollessa samassa seurassa. En ymmärrä mistä on kyse, en ole ollut ketään kohtaan inhottava. Masentunut kylläkin tämän kaiken pikkuhiljaa musertaessa minut kuoreeni. Pomoni on jollakin tavalla myös mukana tässä sopassa. Hän toistelee usein, kuinka "meidän työpaikalla ei ole kenelläkään toisia mitään vastaan". Usein hän kuitenkin puhuu rivien välistä ja tämä puhuminen kohdistuu melkeinpä aina minuun. Rivienvälistä luettava viestissä on usein jokin negatiivinen pointti työhöni tms. liittyen ja sivulauseessa hän sitten tyhjentää sen kehuen minua jotenkin. Ylipäänsä hän tuntuu myötäilevän aina sen mukaan kenen kanssa on puheissa. Minulle hän on tuonut esille edellä mainitun työntekijän aiheuttamat ongelmat, mutta ryhmässä pomokin liittyy mukaan minuun kohdistuviin "merkitseviin katseisiin" ja rivien välistä puhumiseen, jos olemme kaikki koossa. Joskus käy myös niin, että muut työntekijät puhuvat jotakin keskenään ja kun saavun paikalle puhe lopetetaan ja tunnelma on vaivautunut. Minulla on vahva tunne, että yksi työkavereistani on saanut jotenkin käännettyä kaikki minua vastaan. Hän on kärkäs utelemaan henkilökohtaisista asioista ja epäilemättä levittää aina tietoa eteenpäin sitä saadessaan. Koen itseni tyhmäksi, että olen olen ollut joskus avoin. Pahinta on se, että koen olevani jokin yleinen sylkykuppi, mutta en tiedä miksi. Olen usein kyllä masentunut ja voin pahoin töissä (yrittäen kuitenkin peittää sitä)..sen lisäksi olen alkanut saamaan paniikkikohtauksia ja jännitän ilmapiiriä ja eritoten tätä yhtä työyhteisön jäsentä. Toki jännittämiseni varmasti ruokkii tätä oravanpyörää ja minuun on helppo kohdistaa kaikki negatiivinen, koska itsetuntoni on niin maassa. En pysty olemaan rento, oma itseni ja se näkyy ja ruokkii kiusaamista.

Tällähetkellä koen, että minut halutaan ulos ja ammattitaitooni ei luoteta. Työsuhdettani on luvattu jatkaa edelleen (mikä on ristiriitaista sen kanssa..että jos olen ammattitaidoton jne..), mutta luulen menettäväni terveyteni, jos jään. Ymmärrän, että jokaisessa työpaikassa on omat haasteensa, mutta toivoisin löytäväni työn, jossa saisin olla oma itseni, kehittää omaa osaamista ja keskittyä siihen olennaiseen miksi työpaikalla ylipäänsä ollaan.

No olipas tutunkuulloista tarinaa tässä viestiketjussa. Se on se toisen ihmisen kunnioittamisen puute joka monia vaivaa.

Meidän duunissa pätee vanha sanonta "nainen on naiselle susi". Parempi tehdä vaan työnsä omissa oloissaan eikä lähteä kahvikeskusteluihin tms mukaan. Jos olet vähänkin erilainen kuin toiset (mielipiteiltäsi, arvoiltasi, elämäntilanteeltasi), niin silmiä pyöritellään ja asioitasi ihmetellään suureen ääneen. Tämän olen kokenut ihan kantapään kautta.

Olen toiseksi nuorin työyhteisössämme, olemme siis iältämme 32-50-vuotiaita naisia. Nuo vanhemmat naiset puhuvat suuna päänä (mielestäni) tylsistä asioista, kuten puutarhan hoidosta, huonekasveista, eläkesäästösuunnitelmista, kesämökeistään ja muusta karttuneesta omaisuudesta. Itse olen nuorekas kolmevitonen sekä ajatuksiltani että ulkomuodoltani, ja se tuntuu ärsyttävän varsinkin vanhempia naisia. Mielipiteitäni teilataan, sanomisiani ei kuunnella eikä kommentoida (paitsi vttuilumielessä), heidän mielestään tunnun olevan ihan märkäkorva joka asiassa, enkä tiedä muka mistään mitään. Paitsi kerran toinen näistä senioreista tölväisi minulle, että säkin melkein neljäkymmentä ja tuollanen iänikuinen kapinallinen. Täh? Puheenaiheena oli tuolloin leipominen, ja olin todennut, että vaikka äitini on huippuleipuri, ja itse olen kasvanut pullantuoksussa, niin itse en osaa enkä edes viitsi leipoa. Onpa tosi kapinallista :D

Päivittäin joku heistä onnistuu pahoittamaan mieleni, mutta yritän vain pysyä sivussa ja olla mahdollisimman hiljaa sekä omistani että yleisistä asioista. Työni on onneksi itsenäistä, eikä tarvitse työ"kavereiden" kanssa seurustella, paitsi kahvi- ja muilla tauoilla.

Virolaisilla on tarve korostaa itseään suomalaisilla työpaikoilla.
Kasvokkain heistä ei ole yhtään mihinkään.
Selkäänpuukottamisessa ovat erittäin taitavia.
Mielestäni ovat työntekijöitä siinä kuin muutkin kun vain pääsevät tuosta alemmuuskompleksistaan.
Tällä slaavilaisella balttianporukalla on aivan eri motiivit teoilleen kun meillä kantaväestöön kuuluvilla.
Heillä kaikki on lähinnä henkeen ja vereen se työ työ ja työ.
Heiltä on aivan turha odottaa mitään ymmärrystä näinkin paljon ajattelua vaativista asioista kuin työpaikkakiusaaminen tai siihen edes osittain syyllistyminen...

Kiusatut ovat oikeasti tunnollisia ja hyviä työntekijöitä. Narsistiset, ilkeät ja katkeroituneet työkaverit eivät siitä tykkää tai kokevat sen jotenkin uhkana itselleen, eivätkä tunne itseään riittävän hyväksi jos eivät pääse tavalla tai toisella dissaamaan kiusattuja. Jos eivät itse työn mitätöinnillä ja pikku virheisiinkin takertumalla niin sitten henkilökohtaisuuksiin menemällä. Koska ovat huomanneet kuinka otollisia kohteita kiusaamiselle he ovat, koska ovat juuri niitä kilttejä, hiljaisia ja helposti alistuvia ja nämä pikku pirut huomaavat sen ja iskevät kiinni juuri siihen heikkoon kohtaan. Olen keittiöalan ihmisiä ja on kokemusta olla työpaikkakiusattuna ja olen aina ollut se nuorin työntekijä joka paikassa, niin jo siitä on pitänyt vanhempien naisten päästä jotenkin rankaisemaan ja syyllistämään jotenkin. Ovat myös kuvitelleet että minulla on jotenkin helpompi ja mukavampi elämä joka ei tiedä elämän ongelmista mitään, mutta yhtä lailla ongelmia on kaikilla ihan ikäluokasta riippumatta. Minä vain en koskaan tuonut ongelmiani työpaikoilleni, vaan halusin hoitaa työni ja lähteä kotiin. Iloinenkin kun olin ja vaatimattomana persoonana vähästäkin tyytyväinen, niin jo sekin äkäisempiä ärsytti. Intressit ja elämän tilanteet ja katsomuksetkaan eivät aina kohtaa ja he ilmeisesti olettivat että minunkin pitäisi jo lähes kolmikymppisenä elää heidän tavoin viisikymppisten järkevää elämää vapaa--ajallakin johon ei sisältyisi koskaan mitään mukavaa tai rentouttavaa vaan se olisi varmaan pitänyt olla yhtä siivousta, pyykkäystä, kutomista ja kirkossa käymistä kuten heilläkin. On myös teetätetty toisten töitä tai niitä ikävämpiä töitä ihan sen varjolla että teeppäs sinä nuoremmuuttasi ja itse ollaan vain juoruiltu ja hienosteltu täysissä meikeissä hoitaen asiakaspalvelun small talk-puolta ja oltu kovia tekemään töitä vasta kun esimiehet on olleet paikalla ja leikitty niin kovaa työnarkomaania ja nuoleskelijaa heidän edessä että oikein ylidramaattisesti on pitänyt heiluttaa siivouslastaa, lueteltu omia töitään ja jääty muka vartiksi vielä työajan jälkeenkin töihin ettei muka poiskaan malteta lähteä. Tämän paikan päällepäsmäröintiin ja pikkupomotteluun tosin puututtiin lopulta kun kerroin asiasta ja kiusaaminen loppui. Minulla on niin paljon ikäviä kokemuksia työpaikkakiusaamisesta ettei kaikki tarinat edes mahdu tänne. Mutta olen kirjoittanut niistä lehtiin. Sekin on kummaa miten kiusaajia aina ymmärretään ja heidän päitään silitellään ja oikein perustellaan ja selitellään heidän toimintaansa. Kiusattuja sen sijaan syyllistetään ettei heillä ole mitään yhteistyökykyä, kun eivät yritä tulla kaikkien kanssa toimeen ja korostetaan tiimityöskentelytaitoja joita on oltava joka työssä, aivan kuin se olisikin kiusatusta kiinni. Vähätellään myös laittamalla kaikki liiallisen herkkyyden piikkiin tai että kemiat nyt ei vaan pelaa kaikkien kanssa. Että ei vain kiinnosta puuttua asiaan ja näin kiusaaja saa jatkaa toimintaansa mutta kuten olen kuullut sanottavan niin sellainen esimies ei ole pätevä, joka ei huolehdi alaistensa hyvinvoinnista. Nykyään on työsuojeluvaltuutetun numero jo valmiina puhelinmuistiossani ihan varalta ja on tukiverkostoa muutenkin joiden puoleen voin tarvittaessa kääntyä neuvoja kysymään. Tällä hetkellä olen työttömänä ja sanon suoraan että vaikka olen joka vuosi ollut ainakin lyhytaikaisissa pätkätöissä, myös ihan mukavissakin paikoissa, niin kyllä ikävät kokemukset aina arpensa jättävät ja ikuisen pelon ja jännitystilan. Työttömyys ei todellakaan aina johdu alkoholismista tai laiskuudesta vaan työpaikkakiusaamisen jättämistä traumoista ja pelosta että se olisi toistuvaa.

Työpaikallani eräs varattu mies olisi halunnut seksisuhteen kanssani. Kieltäytyessäni useamman kerran hänen ehdotuksiin alkoi hän mustamaalaamaan minua. Jos olin flunssan takia pois,niin miehen puheiden mukaan päässäni oli vikaa ja olin sen takia poissa.Mies teki minusta työpaikan hullun.

Minulla työpaikkakiusaaminen tai oikeastaan jo koulukiusaaminen, johti siihen, että aloin pohtia todella paljon omaa olemustani. Olen siis hyvin tietoinen kaikista puolistani itsessäni.

Olen päässyt monista traumoista yli ja alkanut pohtia sitä, että miksi alun perin jouduin kiusatuksi. Olin aina luotettava, tein tehtävät jne. Ehkä suurin syy oli se, että olin vain erilainen. Minua ei kiinnostanut muiden kanssa juoruilu, vaan halusin keskittyä tekemiseen.

Kiusaamista tapahtuu kaikkialla elämässäni. Kuvittelin, että kun pääsee yliopistoon, niin se loppuu. Onnistuin saamaan veemäisen ohjaajan, minkä takia graduprosessistani tuli erityisen hankala.

Nyt vapaana näistä peloista ja traumoista, en voi muuta ajatella kuin, että kateus ajaa ihmiset tekemään kurjia asioita. Tiedän osaavani kaikkea, koska yksinäisyys ajoi minut kehittämään itseäni. Olen myös terve ja kaunis, koska koulukiusattuna koin, että minun ulkonäköni minua kiusataan.

Kaikille työpaikkakiusatuille paljon jaksamisia. Kaikkia olette varmaan uniikkiluonteisia, minkä takia kannustan teitä vain jatkamaan elämässä eteenpäin.

Toimitusjohtaja kiusaa minua enkä uskalla nousta vastarintaan koska kuulun vain työttömyyskassaan ja joutuisin heti erotetuksi.
Kiusaamiseni johtuu siitä että minulla on lapsia ja joudun vuorotellen vaimoni kanssa olemaan kotona jos lapset sairastuu.
Aina kun on minun vuoroni joudun keräämään rohkeutta ilmoittaakseni asiasta.
Saan kuunnella huutoa turhautumista uhkailua kun ilmoitan jääväni kotiin hoitamaan lapsia, viimeksi huudettiin: NÄIN EI VOI JATKUA!! Ja lyötiin luuri korvaan.
Selvennykseksi: viime vuonna olin 3 pikkuisen sairastumista kotona vaimo 3 ja ne tekeen noin 1-3 päivää per sairaus.
Itse en ole koskaan kipeänä, en edes muista milloin olisin ollut!
Työnantaja viime vuonna jopa vaikeutti minun kohdalla asiaa että lasten hoitaminen loppuisi. Joudun tuomaan ensimmäisestä päivästä lähtien itselleni sairaslomatodistuksen, toisille työntekijöille on suotu oikeus olla 3 päivää omalla ilmoituksella (puhelinsoitto) riittää eikä he tarvitse todistuksia, olen kysynyt.
Tämä on vain yksi pieni asia kuinka joudun toimitusjohtajan kiusaamaksi, on paljon muutakin mutten jaksa romaania kirjoittaa. Esim: työpaikan sisäisiin äänestyksiin en saa osallistua eikä niistä minulle edes ilmoiteta.
Työterveystarkastukset on muille ollut itselleni ei, olen kerran maininnut varoen työnantajalle että kuuluisi se varmaan minullekin mutta eipä auttanut.
Yritän selviytyä aina vaan seuraavaan päivää ja patoan kaiken sisälle koska tarvitsen palkan elämiseen.
5vuotta jatkunut, väsyttää mutta kostan vielä jotenkin...

Joku on joskus heittänyt, että ihmisten kateus ja ahneus ajaa yhteiskuntaa eteenpäin.

Muistan lapsena olleeni perustyytyväinen. Äitini kertoi, että minulle kelpasi ruoka kuin ruoka. Viihdytin itseäni vilkkaalla mielikuvituksella. Olin oikeasti onnellinen kaikesta enkä oikein osannut kadehtia ketään. En myöskään kuulema ollut kiinnostunut tavaroista. Sen sijaan tykkäsin kuulema musiikista ja luonnon katselusta kiikareilla.

Minusta tuntuu, että kiusaaminen alkoi koulussa sen takia, että en ollut kiinnostunut muista ihmisistä. En vain jotenkin osannut osallistua eikä minua oikeastaan kutsutukaan minnekään.

Työelämässä en myöskään osannut asennoitua työkavereihin. Keskityin todella paljon asiakkaiden hyvinvointiin, että en jaksanut sitten työkavereiden kanssa keskustella. Asiakkaat tykkäsivät minusta ja eräskin osti minulle kukkia. Siitä alkoi juoruilu selän takana ja häivyin työpaikalta.

Toisinaan pohdin, että onpas ironista kuinka hyvin tulen asiakkaiden kanssa toimeen, mutta en tule lainkaan toimeen johdon kanssa. Onko tämä merkki ryhtyä yksityisyrittäjäksi?

Olen tavannut erään toimitusjohtajan ja jos ajattelen kuinka muuttaisin häntä niin listaisin muutaman seikan:
Ole rehellinen ja suorapuheinen, mutta esitä asiat normaalilla äänensävyllä. Asioista voi keskustella.
Jos teet jotain sääntöjä, noudata niitä itse. Kuinka voit vaatia toiselta jotain mitä itse et ole?
Toisen ihmisen vähättely kasvotusten ei lisää työpanosta. Toki niistä negatiivisista asioista tulee huomauttaa, mutta taas se sävy ja tyyli tulee huomioida.
Onko se tuotto oikeasti niin tärkeää, jos se vaikuttaa koko henkilökunnan hyvinvointiin? Mitäs menit perustamaan yrityksen, jonka liikeidea ei pidemmän päälle kanna.

Kaikilla on oikeus tulla hyvin kohdelluksi työpaikalla, kuuluipa sitten mihin kategoriaan tahansa.Vaikka sitten työttömyyskassaan tai ei.Kuulostaa lapsikielteiseltä ja ymmärtämättömältä toimitusjohtajalta kun ei tajua että on vain pakko jäädä kotiin jos lapsi/lapset sairastaa. Niitä kun ei saa silloin tarhaankaan viedä. Ellei sitten ole kauhean kateellinen nuoresta perheonnesta ja on saanut siitä syyn kiusata.Selvää kiusan tekoa se on ja osoittaa ammattitaidottomuutta ja epäkorrektia asennetta toimitusjohtajalta.

Ei muuta kuin rohkeasti ottamaan yhteyttä korkeimmille tahoille ja vaatimaan itselleen oikeudenmukaista kohtelua ja pistää sille toimitusjohtajalle vaikka porukalla jakeluun että kotiin on jäätävä jos lapsi sairastaa.

Minulla on ainoana porukasta ulkomaalainen mies, ja onpa yllätys, etteivät ihmiset edes peittele rasismiaan, vaan varsinkin minun kuulteni puhutaan isoon ääneen ählämeistä ja karvakäsistä, ja arvostellaan maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia. Sillähän ei siis ole mitään merkitystä, että mieheni on ollut Suomessa jo pian 10 vuotta, puhuu suomea kuin äidinkieltään, on töissä (ei missään pitseriassa!) ja maksaa veronsa, samaten kuin kohtelee minua hyvin, eli mitään syytä rasismiin ja inhottaviin puheisiin minun kuullen ei olisi.

Tietyt ihmiset kohtelivat minua asiallisesti ja samoin kuin muitakin, kunnes selvisi että mieheni tosiaan on ulkomaalainen. Yhdessä päivässä minusta tuli hylkiö ja halveksittu ihminen. Lapsellista!!!

Ovatpa kyllä asennevammaista porukkaa. Heitä varmasti pelottaa ja epäilyttää kaikki tavallisuudesta poikkeava jos ovat olleet vain valkoihoisten suomalaisten kanssa tekemisissä. Eivätkö he tiedä ettei ole aina ihon väristä tai ulkomaalaisuudesta kiinni ovatko ihmiset rehellisiä ja lainkuuliaisia tai vaikka elämän tapa-lorvailijoita? Suomessakin on niitä paljon mutta se ei varmaan haittaa kunhan vaan on suomalainen.

Mitäpä jos toisit miehesi näytille työpaikalla ja esittelisit hänet heille? Hän voisi kertoa työstään ja kulttuuristaan heille. Se voisi olla mahdollisuus asennemuutokseen. Jos ei tuota tulosta niin sitten sen voi todeta työpaikkakiusaamiseksi jossa on jo ihan ilkeydestä kyse. Se kuka kenetkin valitsee tai miten vapaa-ajalla elää elämäänsä ei ole työpaikan asia. Työpaikalla riittää kun kukin hoitaa työnsä ja saa ja antaa oikeudenmukaisen kohtelun kaikille. Älä alistu hylkiön asemaan ja muista että työsuhteessa kaikki ovat saman arvoisia.

Itselläni ei ole koskaan ollut huonoja kokemuksia maahanmuuttajista. Ovat aina olleet ystävällisiä, toiset jopa arkoja ja pelkäävät miten tietyt ihmiset heihin reagoivat. Itse olen tuntenut olonikin turvalliseksi kun olen ihan tarkoituksella käynyt lapseni kanssa sellaisissa puistoissakin, joissa on ollut vain maahanmuuttajia. He kun eivät auo päätään, katsele nenän vartta pitkin eivätkä suhtaudu arvostelevasti. He ovat myös mielestäni paljon yhteisöllisempiä kun hyvässä hengessä viettävät isona porukkana aikaansa yhdessä pelaten ja oleskelemalla.

Työpaikalla kyyläminen on tosi tosi inhottavaa ja rasittavaa vaikka olen ollut jo 10 vuotta töissä ja tää kyseinen vasta vuoden ja toista. oon itse 38 vuotias ja kyseinen on 30v. Käyttäydyn asiallisesti hänelle ja sieltä tuli rukkaset naamalle, jota kannan hautaan asti. vihaan sitä ihmistä edelleenki hautaan asti. sen kans ei voi puhua tavallisesta asioista ku se herpaantuu ihan hiileksi joka asiasta. työpaikan rasittavin ihminen jonka olen nähnyt. sen mieleksi jos ei mennä niin se on kimpussa.. työpaikka pitäis olla sen arvoinen kuin kotiin menisi jossa on hyvä olla ja viihtyisä jossa menetyä.. kaikki on kääntynyt ylös alaisin.. mitä tehdä..?

Ulkopuolelle jättäminen, toimenkuvani ja tuotteiden vähättely, seläntakana paskan puhuminen, tiedon pantaaminen. Tiukassa asiakastilanteessa jopa fyysisien konfliktin uhka työkaverin suunnalta. Mutta onnesi olen aika kova nahkainen ja hyvällä itsetunnolla varustettu.

Vastauksena olen jättäytynyt ulkopuolelle tanttakerhon kuppikunnasta, enkä puhu kenestäkään pahaa ja välttelen parhaani mukaan henkilöitä, joita on vaikea arvostaa.

Onneksi on muutama oikein kiva ja fiksukin työkaveri ja täytyy myöntää etteivät he ole sieltä vanhimmasta päästä työyhteisöstämme.

Minä sanoin
Kaveri selitti hänellä on povitaskussa kissa, sitten muut alkoivat aivastella kun olivat allergisia. Sitten kaveri näytti ettei siellä ollutkaan mitään kissaa.
Kasku tarkoitti
Ei ollut aihetta kateuteen minkätähden he niin kiusasivat.
Kului kaksikymmentä vuotta ennenkuin he ymmärsivät

No joo hirveä kiusaamisen muoto on kuinka joku antaa ymmärtää kärsivänsä minusta ja fiksuus vaatii olemaan kohtelias. Kai hän itse kärsi enemmän kun vakuutteli.
Ei mennyt perille jos oltais tasa-arvoisia.

Olen ollut työpaikkaharjoittelijana painossa, jossa vanha toimitusjohtaja täti jatkuvasti valittaa minusta seläntakana ja myös välillä ohimennen minun kuulleen.

Tänäänkin jouduin lähtemään hänen mukaansa kantamaan tilauspaketteja asikkaille ja edelleenkin rintakehää koskee turvavyön aiheuttaman kivun takia - koska eihän se nainen osaa ajaa autoa - ei ainakaan kun minä olen kyydissä. Eli jatkuvia äkkijarrutuksia aina yhtäkkiä ja niin että meinaa ilmat lähteä keuhkoista. Varmasti yritti saada minun kädessäni ollutta puhelina lentämään tuulilasiin eli rikkomaan sen, mutta ainakin aiheuttamaan sen pelästymisen ja kivun minkä se äkkipysähdys aiheuttaa.

Harmi etten tajunnut kuvata videota sillä hetkellä niin olisit saanut videot talteen siitä hetkestä....

Olisi kai hyvä sanoa etten enää sen kyytiin mene mutta tekisi mieli mennä nyt tuhoamaan sen nyt tyhjille jättämä työhuone.

Kaikki sellaiset idiootit ja typerät ''sinun pitää sanoa sille suorat sanat tai kirjoittaa jasia paperille'' ei toimi vaan tämäkin yli 60 vuotias on varautunut esittämään tietämätöntä vanhaa pullatätiä. Pyh - ja niitä ''naiset ovat muutenkin huonoja ratissa'' onkin hyvä käyttää näissä tilanteissa kun tarkoituksella haluavat aiheuttaa vahinkoa.

Olen vain kesätyöntekijä ja hyvä palkkaisessa työssä valtion mittapuulla.

Voin ihan nyt sanoa, että taidan olla koko työpaikan huonoin kesätyöntekijä. Jos nyt saisin arvostelulomakkeen niin en suosittelisi itseäni työhön. Saisinko sellaisen, kiitos? En tiedä, olenko tähän työhön yhtään sopiva. Petän itseni, esimieheni ja koko ammattikunnan. Haluaisin irtisanoa, mutta olen määräaikaisessa suhteessa.

Tänään taisin itkeä ensimmäistä kertaa. Ajattelin hirttämistä, muuten vaan itseäni tappamista. "surkea, surkea, surkea".

Käytävällä kuiskuteltiin, että olen huono ja en osaa pyytä apua. Olen liian sisäänpäinkääntynyt. Miksei tätä voida sanoa minulle suoraan?! En ymmärrä miksi en osaisi pyytää apua, sillä käyn jatkuvasti kysymässä apua ja varmistusta. En voi pyytää kuitenkaan ketään tulemaan työpöydän äärelle ja katsomaan mitä kirjoitan. Minun pitäisi olla ehkä enemmän ohjaksissa - ehkä enemmän rasittamassa muita työtehtävilläni.

Tahdoin niin tappaa itseni. Viereiset työhuonetyöntekijät keskustelevat käytävillä minun ongelmistani ääneen ja kovaan. Halusin niin laittaa oven kiinni. Halusin niin käpertyä. Miksei minulle voi tulla sanomaan suoraan?! Miks käytävä on täynnä vihaamiani ihmisiä..

En uskalla enää mennä kahvitaukoihin. En uskalla mennä syömään yhteiseen pöytään. Tahdon olla yksin ja näkymättömistä. Tulisin ulos, jos tarve vaatii: "voisitko auttaa tyhmää tässä asiassa? minä tyhmä, sinä fiksu, auta, että varmasti, tuhat prosenttisesti varmasti, kaikki sujuu niin kuin pitäisi sujua"..

Työpaikallamme on nainen, joka syö ja viettää tauot yksin. Ymmärrän niin häntä.

Tahdon kuolla. En sovi hommiin.

Häpeän, häpeän itseni.

Muistan niin sen asiantuntijan, joka julkisesti nöyryytti minut kahteen kertaan työsuhteen alussa. En uskaltanut enää sen jälkeen kysyä häneltä mitään. Ajattelin - kaikki ajattelevat minun olevan tyhmä kuin saapas. Miten ikinä kukaan voi tulla edes juttelemaan minulle, vapaaehtoisesti. Koin olevani uhka tai rasite. Vielä silloin ajattelin, että annan tämän anteeksi. Tunnen kuitenkin olevani silmätikku hänelle. En halua olla missään tekemisessä hänen kanssaan.

Huomisesta en tiedä - vihjaillaanko minulle jostain jotain.. en varsinkaan uskalla mennä enää yhteisiin tiloihin. Minullehan ei suoraan puhuta - vain silloin, kun tarve vaatii. Aluksi ajattelin, että tämä johtuu siitä, että olen uusi. Mutta se olikin vakio.

Pakko lakata hymyilemästä. Tämä ei ole mikään mukavuus-kerho. Minä en ole mukana missään.

Pidän työstäni. Haluaisin tehdä jotain tällaistä, mutta en niin raskasta kuin tätä nykyistä perustason hommia.

Jos en sovi tähän hommiin, niin miten voin sopia muuhun hommaan..

Olen typerä, typerä aasi.

Toivottavasti auto ajaa päältäni, niin ei tarvitse kuunnella käytäviltä kuiskuttelua..

Luulin olevani yksin töissä, kun lähdin viemään asiakkaan kirjeitä postiin, mutta siellä olikin toinen inhokki-henkilö.. en halunnut katsoa päinkään, ettei olisi huomannut itkeneet silmäni. Toivottavasti ei huomannut.

Olen koko olemassaoloni ajan saanut täältä vain negatiivista palautetta. Vaikea luottaa/avautua ihmisiin, koska otsaani on varmaan koko työyhteisön mielestä tatuoidu "aasi".

Harmi, että en saa palautetta työstäni esim. esimieheltäni. Haluaisin jo nyt pakata kamppeeni ja pyytä anteeksi tyhmyyttäni ja olemassa oloni ja sitä, että tulin kuluttaneeksi valtion kirstua 4kk ajan.

Kerran yritti joku pikkuposse (esimies) näsäillä ja puhua alentavasti, ns rivien välistä. Kerroin tälle joulupukkivitsin, ja meni vielä oikein täydestä. Kysyin heebolta että tiedätkö mitä eroa on insinöörillä ja joulupukilla. Tällä nousi oikein hymynkare kun mainitsini hänen koulutustasonsa, mutta ei keksinyt vastausta vaan odotti jotain ylistävää vastausta minulta. Vastasin sitten että joulupukilla on lahjoja. Meni hetken ennen kuin heebo tajusi, ja sitten meni suupielet alaspäin ja häipyi mutisten jonnekin. Ei yhtään huumorintajua. Oli siinäkin esimies. On vältellyt minua tämän jälkeen, eikä ole enempää yrittänytkään kiusata tms. Vaikka en sitä kiusaamisena ottanutkaan, vaan enemmänkin minulla on ollut tapana vastata v**tuiluun v**tuilulla. Kaikki eivät vain kestä sitä toisinpäin, tai sitten vitsi vain osui ja upposi.

APUA !

Haluaisin tavata tätä kautta henkilön, joka on joutunut työpaikkakiusatuksi. En tiedä mikä minussa ärsytti yhtä kolleegaa? Hän alkoi tekemään oloni erittäin tukalaksi työyhteisössä. Tehtiin samaa työtä, mutta hän piti itseään pomona. Olen aika toivottomassa tilassa nyt. Puhuin asiasta työpaikka lääkärissä ja se olikin iso virhe. Nyt minut on leimattu jo kokotyöyhteisössä. Pelkään töihin menoa. Tuntuu että voimat täysin loppu.
Toivoisin tapaavani vaikka tätä kautta samoja kokemuksia omaavia ihmisiä. Voisi puhua yhteisistä kokemuksista. Jos joku haluaa ottaa minuun yhteyttä ja jakaa näitä kokemuksia. Mietitään miten voidaan vaihtaa yhteystietoja.

Tilanne on pahentunut työpaikkalla jo sellaiseksi, että mietin itsemurhaa. En jaksa enää olla kiusattu. NS. kuppi on läikkynyt jo yli. :(
Olen kokoajan stressaantunut ja allapäin. Samoin itku on herkässä. Tuntuu että elämä ei ole elämisen arvoista tällä menolla. Enkä tiedä mitä olisin tehnyt vääriin. Ehkä olemuksessani on jotain joka ärsyttää työkaveria vaan niin paljon.

Olen mielestäni tavallinen ihminen ja pyrin tekemään työn hyvin ja tunnollisesti.
Vapaapäivät menee siinä kun miettii töihin menoa ja sitä mikä siellä taas odottaa.
Elämä on menettänyt merkityksensä.
Lopputiliäkään ei voi ottaa, koska on asuntolainat päällä. Työpaikkoja ei muutenkaan ole tällä alalla tarjolla. Joutuisi muuttamaan kauas uuden työpaikan takia. Enkä olisi halukas siihen ryhtyä.
Toivoisin lötäväni tukei vaikka tätä kautta, jos joku kiusauksen kohteeksi joutunut Turkulainen löytyis täältä.

Entisessä työpaikassa jouduin kiusaamisen kohteksi. Kiusaamista oli monenlaista. Tehtiin naurunalaiseksi, työpanostani ja osaamistani vähäteltiin, jätettiin kertomatta oleellisia työhön liittyviä asioita, selän takana naureskeltiin, jos joskus olin kipeänä, kiusaajat levittivät juoruja, että olen krapulassa (vaikka tunnollisena ihmisenä en ikinä käyttäisi alkoholia, jos seuraavana päivänä on töitä, useasti olin myös esim. kovassa flunssassa töissä, koska kynnys jäädä pois töistä on korkea) jne. Paloin aivan loppuun tuolla työpaikassa.. Työsopparini loppui ja vaihdoin työpaikkaa.. En kyllä vieläkään ole toipunut tuon edellisin työpaikan jättämistä traumoista...

Uudessa työpaikassa olen saanut jo kuittailuja siitä, että olenko joku pomon kätyri, kun olen niin ahkera ja teen paljon töitä?! Mun mielestä töihin mennään tekemään töitä, eikä juoruamaan työkavereiden kanssa ja käymään yhtenään tupakalla. Olen myös tosi tunnollinen työntekijä ja pyrin tekemään työni hyvin. En myöskään jaksa valittaa joka jutusta..

Ehkä kiusaajat ovat kateellisia, kun eivät ole itse yhtä ahkeria ja tunnollisia? En kamalasti puhu omista asioistani, kuin ehkä kahden kesken joidenkin "mukavien" työkavereiden kanssa. Kiusaajien tarvii sitten ilmeisesti kehittää kaikenlaisia juoruja minusta, mitä kertovat eteenpäin... Ehkä heitä ärsyttää, että en luota heihin niin paljoa, että menisin kertomaan omista henkilökohtaisista asioistani heille?

Tseppiä kaikille, ketkä ovat joutuneet työpaikkakiusaamisen uhreiksi!

Löysin toimivan kuvion yhdessä saunaillassa kun olin pari vuotta kuunnellut yhden mua noin 15 vuotta nuoremman ponnaripäisen ituhipin vittuilua enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Jamppa alkoi taas avautuu ivalliseen sävyyn jostain kommentista muille lauteilla olijoille ja sillon mulla naksahti eli kiskaisin hyypiön liehuletistä noin 15cm:n päähän aika lämpimistä kiuaskivistä ja heitin aika kovaan ääneen kommentin "Jos mä kuulen vielä sulta minkäänlaista kommenttia mun sanomisista niin seuraavassa saunaillassa mä painan sun lärvin noille kiuaskiville kyselemättä enää mitään!", tässä oli tietysti aika isona apuna se että mulla nousee penkistä rautaa about 180 kg.
Jamppa oli tän jälkeen todella hiljasta poikaa vaikka oltiinkin vielä ~4 vuotta samassa mestassa, se joutu sitten lähtee kun raastuvassa sille lykättiin jostain keisistä 3,5 vuotta ehdotonta..........

Miksi kirjoitukseni katosi tästä ketjusta?

En ole nähnyt tänään yhtään sinun kirjoittamaasi viestiä. Se ryhmä on aina pitänyt tätä ja muitakin palstoja kilpailijoinaan, mikä on hullua.

Ensin olet hyvä tyyppi, sitten olet halveksittu ja lopulta sinut savustetaan pois! Tämä kaikki vain yhden kollegan toimesta. Pomo oli hänen puolellaan ja ei halunnut keskustella kiusaamisasioista minun kanssani. Mä olisin halunnut selityksiä ja selvittää ne asiat, joista tuo kollega oli minulle tuohtunut. Se mitä hän teki mulle oli anteeksiantamatonta. Esimies oli leikissä mukana ja tottakai sen kiusaajan mielipiteitä kuunneltiin. Mä en oo mitään velkaa kellekään, enkä tosiaan halua nähdä sen kiusaajan pärstää enää missään. Toivottavasti emme törmää tässä tai seuraavassakaan elämässä.

Yhes paikas mua kiusattiin väittämällä, et olisin jonkun pipovaras !! Ja se oli täysi valhe, ja se hullu seonnu muija uhkas vielä ilmoittaa poliisille asiasta, vaik se sai sai-raan piponsa takas ! Mun henkee oli uhattu, syyttä suotta......sit mä jouduin parin vii-kon ajaks heidän kyttäämisensä kohteeksi, aina oli joku mua vahtaamassa, sit ne il-motti tylysti, et tää on sun vika työpäiväsi täällä nyt, et oo tervetullu enää takas. Ei e-rottamisesta ollu MITÄÄN PUHETTA silloin, kun meillä oli se sairas pikku palaverim-me ennen tuota sairasta koeaikaani. Käytökseni muuttui, mutta silti sain potkut. No, en ol enää katkera, kunhan en vaan joudu enää koskaan samojen akkojen ja varsin-kin sen päähullun akan alaiseksi..... Se akka pitäisi pidättää ja panna vankilaan, sin-ne se skitso kuuluu ! Ja se sekopää muija, joka syytti mua syyttä suotta pipovarkaak -si, se sai pitää työpaikkansa ! Nimee akan en enää muista, eikä kiinnosta ! Se oli it-te piilottanu sen sairaan piponsa mun kassiini, koska se tuli vikana syömään, siinä täysi todiste. Mitä mä tekisin pipolla, jossa lukee pirun päivänsäde ?? Häpeällinen teksti. No, semmone. Se hullu akka oli itte, miinus se päivänsäde. Pirullinen se oli. Osas oikeen manipuloida niitä muita, et ne kääntys mua vastaan, jonka ne KAIKKI AKAT teki...............

kiusausesimerkkejä vuokratyöntekijältä:

-tulen töihin ja seuraa kolmannen asteen kuulustelu aiemmasta työkokemuksesta ja koulutuksesta, kerron sitten faktat pöytään eli että kokemusta on monta vuotta ja koulutus on korkeampi kuin ala vaatii. tämän jälkeen minulle aletaan luennoida alan perusasioita jotka olen tiennyt jo maalaisjärjellä vuodesta nakki ja keppi. silleen tyyliin et jos oisin putkimies ni mulle kerrottais et putket on sellasia lieriömäisiä pitkiä juttuja ja meidän tehtävät liittyy niiden huoltoon. kun kommentoin tähän, että joo kuule oon tosiaan ollut alalla monta vuotta et... ei sillä ole mitään tehoa vaan sama mitätöivä asenne jatkuu läpi päivän ja jokaista työssäolosekuntia valvotaan ja kyseenalaistetaan.

-minulla teetetään kaikki duunit kun vakkarit pitää tunnin mittasia taukoja ja laiskottelee duuniajan

-minuun ei luoteta yhtään eikä anneta tehdä mitään ja samalla hoetaan marttyyrimäisesti miten rankkaa on kun pitää yksin tehdä kaikki

-minusta valehdellaan esimiehelle

-minulta edellytetään 150% työpanosta tai leimaudun laiskaksi, kun vakkarit itse antavat sen 80% työpanoksen, vuokratyöläisellä ei ikinä saa olla väsynyttä päivää vaan aina pitää olla överipirtsakka jos haluaa kelvata

-itse opin noin puolessa tunnissa 20 uuden ihmisen nimet, mutta vakkareille olen vain "toi" tai "sijainen" myös puhuteltaessa, vaikka tuon nimeäni toistuvasti esille

-perusoikeuksiani sorretaan, eli lakisääteinen 12 min tauko kuluu taukotilaan siirtymiseen ja kahvin keittämiseen koko talolle ja sieltä takaisin työtilaan siirtymiseen, minulle ei myöskään suoda vessataukoja ja pidetään yliaikaa duunissa

-kiusaajat on aina olleet vanhoja akkoja

-vielä pitäisi samassa duunissa muutama hassu kuukausi sinnitellä, että saan opinnot tehtyä loppuun ja siirryttyä parempiin duuneihin... minua vaan pelottaa, koska samoissa hommissa olleet on saaneet potkuja sen perusteella et kiusaajat on valehdellu niistä esimiehille ja nyt musta oli ekan kerran valehdeltu! otin asian puheeksi esimiehelle mut se ei kuunnellut mun kantaa yhtään ja vuokratyöfirma on kuulemma aina asiakkaan puolella, ei koskaan työntekijän...

Työpaikkakiusaamisen vähättely on taas luku erikseen: http://narsistinmyrkky.blogspot.fi

Pätkä- ja vuokratöiden suurin on: jos työkaverit ovat täysiä ureapäitä, niin onneksi se työsuhde siinä pajassa loppuu kohtapuoliin.
Miinuspuoli vastaavasti: taloudellinen epävarmuus, mutta se se pienempi paha.

Kaikin mhadollisin keinoin, paitsi lyömällä.
Joskus sekin näyttänyt olleen lähellä, kun eräs nainen saa ihan ihme raivareita töissä ja on mullekin tullut huutamaan ihan syyttä(minkä on jo siinä huutaessankin myöntänyt) ja hänen ilmekin on ollut jo sellainen että lyö sit viimeistään, jos sanon jotain vastaan.
Sitten ollut haukkumista kaikesta mahdollisista mun syömisiä ja -tapoja myöden. Ihan sama, vaikka kaveri vieressä olis syöny samaan aikaan samanlaista valmisruokamössöä.
Sukulaisten ym läheisten leimaamista(vaikka eivät ole millään tavoin mun työmaalla tuttuja kelleen), mun leimaamista sosiaalisesti sairaaksi(hullu, juoppo, jälkeenjäänyt tms vammainen...), ammattitaidon vähättely yms. Tahallaan ärsyttämistä, et päästään vääntäämään musta joku raivohullu/itsehillinnän puutteesta kärsivä tasapainoton, jos ärähdän sit tarpeeksi ärsytettynä takas. Just tuo syömisistä haukkuminen oli sitä varmaan kokonaan. Loppui, kun ärähdin sit kuukausia jatkuneen päivittäisen haukkumisen jälkeen jotain "turpa ki!!"- tyylistä, kun ei asiallinen pyytäminen tehonnut, niin sit mä olinkin tällainen syyttä riehuva psyko.
Varmaan aikalailla kaikenlaista, millä toista voi kiusata muutenkin.
Tuossa nyt kuitenkin on aika pitkälle ko henkilöiden omat pettymykset ja henk koht ongelmat takana kaiken alkujaan. Vielä, kun menin töihin tähän työpaikkaan ihan sen työn vuoksi, enkä siivoamaan kenekään yksityissotkuja(en maksele kenenkään ulosottoja, en anna seksiä puutteessa olevalle kollegalle ja mitä näitä nyt on ollutkin tässä vuosien mittaan). Ja haluan muutenkin pitää työn ja vapaa-ajan erillään ihmisiä myöden(nyt varsinkin, kun tunnen nämä työpaikkani ihmiset), vaikka muuten olen kyllä puhelias ja sosiaalinen->aikaisemmissa työpaikoissani ei ole ollut mitään tällaista eikä ongelmia ylipäätäänkään.
Nykyään, kun pidän puolen ikyllä aika paljon herkemmin ja kovaäänisemmin, niin mulle osoitetaan mun paikkaani muulla tavoin. Vihjaillaan potkuilla milloin milläkin tekosyyllä ym. ja yks hyvä esimerkki on tällainen, et esim joskus, kun mun tarvitsis päästä omille asioille(kuten lääkäriin, tai henk koht juttuja puuhaamaan pekkasilla) niin ei meinaa onnistua millään. Itse muut ovat välillä ihan silläkin pois, et vkl-ryyppyily on venähtänyt maanantaille. Ja ilman ´mitään sen isompia ongelmia.
Että näin.

Meillä sama juttu.
Periaate tuntuu olevan ihan se, et kaikki mikä loukkaa/saattaa edes loukata, sitä käytetään ja siihen lisäksi tahallaan ärsyttämistä lisäksi että saataisiin toinen näyttämään jollain tavalla tasapainottomalta.
Eniten tuossa ärsyttää se, että sit näistä tilanteista koitetaan saada koko talon "sirkusnumeroita", kun itse olen sellainen että jos olen jonkun kanssa napit vastakkain(oli se sit syystä tai syyttä), niin pidän sitä aina kahden välisenä asiana. Eli siihen ei vedetä mitään haaskalintulaumaa ympärille tai aleta haukkumaan toisen läheisiä(vaikka ne olisivat tuttujakin).
Sitten syytellään omista virheistä tai keksitään jotain, millä päästään huutamaan toiselle.
Yks hyvä esimerkki oli tällainen, kun olin kuulemma hajoittanut talon sähkötrukin ja jättänyt sen lataamattakin vielä. Se nyt oli kuitenkin ollut edellisyön latauksessa ja olin ajanut sillä hetkeä ennen muutenkin, joten menin ihmeissäni katsomaan et mikä on. Laitoin virrat koneeseen, ajoin pienen lenkin sillä ja sanoin että tän täytyy olla päällä ennen kuin tää kone toimii.
Tää huutaja lähti siitä tilanteesta oikein karkuun ja mekasti mennessään kuin joku Kummeli-hahmo että "Aivan varmaan oli päällä ja aivan varmasti oli käynnissä!!"
Lomat ym täytyisi pitää muiden pillin mukaan ja silloin todella harvoin, kun mun täytyisi päästä töistä hieman aikaisemmin, niin ei onnistu muuta kuin väkisin vääntämällä. Kai vähän silläkin, kun mulla ei kuulemma ole mitään elämää(jostain syystä). Tietysti pyrin siihen, ettei töistä tarvitsisi olla pois, mutta joskus esim hammaslääkäriajan saa työajalle ja akuutissa tapauksessahan sitä kyllä sit menee vaikka mihin aikaan hoidettavaksi. Esimerkkinä tällainen, et särkytapauksessa olen saanut ajan klo 13.30 ja työpäivä loppuu klo 14, niin silti kauhee väkisin vääntäminen siitä, et voisinko mä olla loppuun asti töissä. 5-6 sanomisen jälkeen sit tiuskaisin, et "jumalauta kun se aika on puoli kahdelta niin enhän mä voi olla täällä kahteen!" Vääntyi sit siihen malliin, että mä teeskentelen näitä vaivojani ja oikeasti haluan vain lintsata töistä.
Nyt on sellainen tilanne päällä, et mulla on jalka ollut aika kipee jo kohta 2vko, pahentunu koko aika.
Tänään mun piti soittaa lekuriaika mut tuotantojohtaja sano, et älä soita, soita sit loppuviikosta kun on hiljaista. Oli vaan ihan kuollut päivä töissä tänäänkin, eli pelästyi vissiin, että joutuu paikkaamaan mun hommia sitten ke-pe ja pelas tuolla pari päivää armonaikaa itselleen tms.
Sitten kun sanoin, että ok voin mä odottaa huomiseen asti, mut to-aamuna viimeistään meen lekuriin kun on nyt sen verran kovat kivut päällä, niin totes et no meet sitten JOS saat ajan. Eli oli pakko saada se viimeinen sana tuossakin.
Onhan tässä vaikka mitä täs vuosien varrella kertynyttä..
Kai tuo mun naama ärsyttää sit joitain näin pahasti.
Ja sitten kun olen kuitenkin pitänyt oman nokkani puhtaana, haluan tehdä työni ja olla muutenkin töissä kaikkien kanssa hyvässä hengessä muutenkin mutta en taas sitten lähde näihin "jengeihin" mukaan. Eikä mua nyt taas muuten kiinnosta kenenkään yksityisasiat pätkääkään, ne ongelmatkaan niiden hoitaminen. Olen vähän sillä asenteella, että kun en ole niitä aiheuttanut niin en niitä siivoakaan ja vapaani vietän mieluummin työyhteisöstä erillään, joko sitten yksinäni tai rakkaitteni seurassa.
Ihan sillä, kun en jaksa sitä töistä vatvomista ja itsensä kehumista kuunnella tuollaisena aikana, jolloin pitäisi saada rentoutua työasioista.
Ja toinen on, että mun asiat ei kuulu muille ja sitten kun tässä on joskus tämä tuotantojohtajakin ruvennu mulle selitämään mun raha-asioita. Ihan siis tätä rataa, että kuinka paljon mulla varmasti jää kuukaudessa rahaa säästöön vähintään etc etc ja näkee nyt ylipäätään niistä vaivaa:/
Ei tähän oikein ole mitään "parannusta" muuta, kuin pitää etäisyyttä näihin vaikka sit väkisin ja sitten sulkee korvat/on välittämättä. Esittää ettei muka ymmärrä näitä "asiallisuuksia".
Liittohan tietenkin aina on yks turva, mutta eipä nyt oikeastaan sekään houkuttele kun siitä tulis niin pirun pitkä tappelu myöskin.
Niin no se mulla on kyllä nykyään, et jos joku näistä väkisin tuppaa mun kotiin ja ylipäätään mun elämään muuten kuin töiden kautta(kuten joskus pari heistä yritti näiden yksityiselämän sotkujensa kanssa), niin silloin pistän sellaisen helvettirähinän päälle, ettei ole tosikaan.

Onhan tämä touhua:/
Kävin eilen sitten lekurissa ja tulehdushan siellä laajemmalla alalla, onneks on rasituksesta johtuvaa eikä mikään pöpön aiheuttama, niin ei nyt tarvi mitään antibioottikuureja vedellä naamaan.
Muutama päivä saikulla täyslepoa, et liikuntakin on pannassa.
Myöntyi pomo kyl itekin sitten, et hyvä kun menin tässä vaiheessa enkä sitten, kun olis päässy pahemmaksi.
On vaan tosiaan niin ihme asennetta tuo, että tällaisetkin asiat joutuu vähän niinkuin vittuilemalla sanomaan, ennen kuin annetaan periksi, et mene vaan.
Nytkin sanoin sitten ihan suoraan kunnon kiroamisen kera, et tää ei pitkittämällä parane eikä mua kiinnosta esittää mitään helkkarin työmaasankaria, kun heiluu sorvin ääressä vaikka kilon paloina.
Eri asiahan olisi, jos olis menossa ryypylle tai ulkomaareissulle tms(en kyl ramppaa ulkomailla ja ne harvat ryyppyreissutkin teen omalla ajalla enkä vonkaa niihin vapaata).
No, kiusahan se pienikin on näemmä. Saa vaan nähä, mikä naamailusirkus se sit on, kun palailen takas sinne sorvin ääreen. Ja varmasti on kyllä nyt jo kunnon leukojen louskutus päällä töissä, kun mä olen poissa.

Kiusaaminen oli juorujen levittämistä, että on skitsofrenia ja muita mielenterveysongelmia vaikka on lievä masennus. Huonosti toimivassa työyhteisössä, joka on noloa sekä työnantajalle että aiheuttaa pahaa oloa työntekijälle, ihmiset on toistensa "kurkussa" , sekä työ että ihmiset kärsii. Hyvässä työyhteisössä tuetaan, autetaan ja keskitytään työhön, jolloin yritys menestyy ja työpaikat säilyy..olen nähnyt molemmat.

meillä kiusaaja on johtajan vaimo. hankala tapaus. moni tekemäni asia on sen mielestä tehty väärin, olisi pitänyt tehdä niinkuin hän sen olisi tehnyt. työkaverini tekee omalla tavalla asioitaan eikä hänelle koskaan valiteta. ja tulee valehtelematta töihin joka päivä 15-25 min myöhässä. ei siitä mitään sanota. itse en tule myöhässä päin vastoin etuajassa aina.
musta tuntuu että tämä nainen saa siitä hyvänolon itselleen kun pääsee joka päivä
valittamaan. nyt meillä oli tilanne työpaikalla se että minua syytetään kassavajeesta, kassan hän oli laskenut kenenkään näkemättä juuri kun vuoroni alkoi. seuraana aamuna puuttui 50e ja sama nainen laski kassan..jätti pohjaksi 200e( omien laskelmien mukaan) kun illalla laskin sen oli kassassa 210e eli 10e oli liikaa vaikka olin sanonut kaikille asiakkaille että meillä ei käteiskassa toimi, maksut pankkikortilla kiitos! en siis ottanut yhtään käteistä kassaan ja siellä 10 e liikaa. uskon että hän teki minulle ansan, jos olisin ottanut sen ylim 10e. johtajakin ihmettelee tätä suuresti, ei ole vaimo tainnu kertoa omasta tuohustaan miehelleen mitään, 3 päivää johtajan vaimo kattoi mua murhaavasti ei puhunu mitään, ei edes viittynyt moikata takaisin. viime perjantaina minulle riitti, päätin etten jaksa enään tälläistä lapsellista touhua, olen ollut siellä jo parin vuoden ajan, välillä pidin pienen tauon ja nyt taas aika pitää taukoa, pysyvästi kenties. moni muukin on kuulemma lähtenyt paikasta naisen takia. Ymmärrän hyvin koska itsekin haluan keskittyä vain ja ainostaan työntekoon ja ansaitsemaan elantoa.

Onhan näistä em asioista moni tuttuja.
Mut tuo yks aika ärsyttävä on meillä ainakin tuo vessakäyntien kyttääminen.
On tietysti yks hyvä tapa käydä toisen hermoille, vaikka luulisihan nyt jokaisen tajuavan, ettei kenenkään keho käy kellon tarkkuudella. Eli hätä tulee sit kun se tulee.
Tulee vaan joskus veemäinen fiilis, kun on kova kusihätä ja taukoon vielä sen verran aikaa, ettei varmasti pysty pidättelemään, niin eikös joku näistä porukan pätevistä välillä oikein juokse perään kauhean mekkalan kanssa, että "mihin sä nyt menet?!?!?!" jne.
Tai toinen on se, että hiippaillaan kuullostelemaan, että mitä tuo nyt vessassa käy.. Ihan tosi, näinkin on käynyt. Olen joskus meinannut tempaista oven auki ja karjaista jotain, mutta en nyt ole sattuneista syistä kehdannut. Ilkee, kun koitat lorotella ja kuulet kun toinen on siinä oven atkana kuulostelemassa. Sitten kun vedät vessan, niin kuuluu vain nopeasti loittonevat askeleet.
Sit vessakäynnistä kehdataan vielä kitistä päin naamaa ja selän takana.
Sitten nämä samat naamat kyllä käyvät itsekin veskissä tarpeen tullen kellon ajasta huolimatta ja istuvat sillä isommallakin hädällä välillä pitkät tovit Aku Ankkaa tms lueskellen ja sehän on heidän mielestään ok (ja mun puolesta istukoot, kunhan työnsäkin tekevät niinkuin minä omani tästä "huussilorvailusta" huolimatta).

Työkaverini työpaikalla eristää ja mustamaalaa minua ja ovat niin pitkälle menneet että ovat tulostaneet julkaisuni naamakirjasta. Olen tällä hetkellä saikulla romahduksen takia.

Työpaikalla pitäisi siis olla aikuisia ihmisiä töissä, eihän Suomessa lapsityövoimaa saa käyttää. Siltikin voisin tähän kirjoittaa 2007 alkaen sellaista stooria, että ei sivut riittäisi. Aivan tökeröä touhua, ja kaikista omituisinta on se, että olen työskennellyt terveydenhuollon töissä. Töissä, joissa siis pitäisi olla sellaista porukkaa, jotka tiedostavat nämä asiat, mikä kuuluu työpaikalle ja mikä ei.
Nyt tällä hetkellä olen ollut työtön jo parisen vuotta. Yhä olen yrittänyt hakea töitä - ei mitään. Olen myös yrittänyt päästä te-koulutuksiin, vaihtaa ammattia tai ainakin edistää työllistymistäni, ei mitään sieltäkään. Mun elämä oli tässä tämän työnteon suhteen, eli 2007 jälkeen olen menettänyt enemmän kuin joku osaa laskea! Ja törkeintä siis se, että nämä ovat olleet terveydenhuollon paikkoja...
Mutta eipä kukaan piittaa, niin kauan kuin itse saa kuukaudesta toiseen rahaa ja loppujen lopuksi ei paljon tarvitse edes sen rahan eteen tehdä - esimiestasolla ainakaan.

Työpaikkakiusaamista aikansa MUUTTOPALVELUSSA kestäneet tekivät biisin aiheesta : http://www.youtube.com/watch?v=Gjeyj0QsoW8

Viimeisin villitys on mun painosta ja sitä kautta syömisistä(taas).
Aikaisemminkin rähjättiin, kun söin(mm. pureksin kuulemma väärin) mutta tosiaan nykyään pitäisi olla aikaslailla syömättä, kun olen kuulemma liian iso ihminen.
Vaikka ei mua mun painosta puhuminen sinänsä haittaa, kun ne kilot ei katoa eikä edes vähene siitä puhumattomuudella, mutta kuitenkin.. Ärsyttää vaan, kun kommentoidaan siitäkin jo, kun laitan sokeria kahviin.
Vielä kun en ole ainoa paksukainen talossa, enkä edes pahin sellainen näiden 15 liikakiloni kanssa.
Parilla muullakin on noin 15-25kg ylipainoa ja eräs neitokainen, ketä on se kaikista pahin piru muille muutenkin, on aikalailla samoissa painoissa kuin minä vaikka on mua päätä lyhyempi. Eli eiköhän sieltä löydy sellaiset 40kg liikaa.
Että kaikesta sitä hevonhelvetti täytyy sitä päätänsä ihmisten paukuttaa.
Tämä, ketä nyt on huomautellut asiasta(aloitti sen), on taas tosi pieni ja hentoinen ihminen. Eikä meillä ole ollut riitaakaan, et siitä se ei voi johtua.
Mikä sit onkaan homman pointti hänellä.. Ei kuitenkaan ole mun muija eikä tule kyllä ikinä olemaankaan, eikä ole nyt kuitenkaan muutenkaan mitenkään läheinen. Eli ei nyt auttais ihan niin isoa mekkalaa tuosta asiasta tehdä, jos nyt muuten miettiikin asiaa.

Meillä on työpaikalla eräs henkilö kuka pieree jatkuvasti ja tämän takia hänelle nauretaan. Välillä koko toimisto haisee vanhalle kananmunalle ja pierut ovat muutenkin tosi pahanhajuisia ja äänekkäitä. Onko tämä oikein?

Työpaikassani oli tapana muistaa jokaista työntekijää merkkipäivinä 50, 60 ja muut merkittävät päivät. Sain itse pari vuotta myöhemmin sen 50-vuotislahjan. Esimies vaan muistutti että miksi et ole ilmoittanut tai soittanut että sinulla on tämmöinen merkkipäivä. Ehkä ei ole kuitenkaan pitkäaikaisen työntekijän (n. 30v talossa) tehtävä kerjätä muistamisia. Tämmöistä tapahtuu puolustusvoimien yksiköissä.

Kiusaajia pitäisi boikotoida eri elämän aloilla.

Tässä muutamia entisestä työpaikastani:
Haisen pahalle ja ruokani (eväät) haisee pahalle, taukotilaa piti tuulettaa jos olin syönyt eväitäni. Minun epäiltiin aina mahdollisuuden tullen lusmuavan töistä ja jos olin vessassa, olin muka jossain piilossa. Työskentelyalueeni oli aika laaja ja kerran eräs toinen työntekijä etsi minua. Hän oli käynyt kurkkimassa jopa pöytien alta, että olenko piilossa. Oikeasti olen erittäin ahkera työntekijä, en rampannut röökillä tai juoruamassa. Minulle tahallaan jätettiin töitä ja jätettiin yksin kun muut lähtivät porukalla tupakalle.

Pidin selkätukea, mutta minun väitettiin pitävän korsettia tms., jotta näyttäisin hoikemmalta. Vaatteitani, hiuksiani ja yleensäkin ulkonäköäni arvosteltiin usein ikävään sävyyn. Henkilökohtaisia asioitani vatvottiin ja keksittiin tarinoita, jos ei tietoa ollut. Kerran eräs työntekijä jopa otti asiakseen etsiä minulle miehen, vaikka olin ja olen edelleen onnellisesti parisuhteessa, en vain ollut viitsinyt kertoa tälle ikävälle ihmiselle miehestäni mitään joten hän oletti minun olevan sinkku. Tämä samainen henkilö usein mielellään ruoti ulkonäköäni kahvitauoilla vaikka itsellä ei olisi ollut varaa juurikaan arvostella muita.

Minua haukuttiin päin naamaa ja kohdeltiin kaikin puolin kuin kynnysmattoa, olin silmätikku isolla ässällä. Tämä kaikki jotenkin muovautui usean vuoden aikana pikkuhiljaa. Lopulta en voinut enää olla ja sain onneksi uuden työn. En koskaan vienyt asiaa eteenpäin, kerran mainitsin esimiehelle eräästä törkeästä haukkumisesta, esimies otti asian sitten puheeksi kaikkien kuullen aamukahvilla, vaikka olisin mieluummin keskustellut asiasta ainakin ensin ihan kahdestaan.

Olit siis heidän pahan olonsa oksennussanko.

Aloitin noin kuukausi sitten työskentelyn ravintolassa, jossa tuntuu olevan erittäin tiivis työyhteisö. Olen uusi tällä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntee kaikki, mutta itse en ole vielä tutustunut juuri kehenkään. Ajattelin että kun saan työpaikan, niin siellä olisi helppo tutustua ja ystävystyä muiden kanssa. JA PAH!!
Jään aina keskusteluissa ulkopuoliseksi, kun en ymmärrä heidän "inside"-juttujaan. Yritän todella päästä mukaan heidän työporukkaan, mutta se tuntuu todella vaikealta.
Minä en tiedä heistä mitään, eivätkä he minusta, mutta he ovat jo päättäneet etteivät edes halua tutustua.
Kun tulen huoneeseen keskustelu päättyy, eikä silloin ole vaikeaa tajuta kenestä oli puhe.
Eli selän takana puhutaan paskaa, ja muuten jätetään huomioimatta.
Tuntuu kurjalta...

Jos minulle yrittäisi joku työkaveri kettuilla niin kyllä takaksin sanon niin että varmana hiljenee. Sanon takaisin vaikka olisi pomo kyseessä ja laitan hiljaiseksi.

tätä ketjua kun lukee ei voi todeta kuin kyllä, kyllä sitä on minuakin kiusattu.

mutta miksi tänne pitää sellaista vuodattaa että miten ja missä?

tiedän ettei minusta tarvitse kaikkien pitää, mutta ei se ketään oikeuta kiusaamaan, mutta se joka katsoo oikeutetuksi sellaiseen, on itse heikoilla.

Itse olen siitä ihmeellinen,että
Omaan ns. teflon pinnan. Osaan tietynlaiset ihmiset ohittaa ja ns kääntää selkäni niille kiusanhengille. Teen työssä sen mistä maksetaan ja pyrin työssäni täydellisyyteen, omat rajat huomioiden,.
Ei mulle makseta muiden vittuilun kuuntelusta eikä siitä että katselen muiden silmienpyörittelyä, jos mielipiteeni ilmaisen eikä nenän varttapitkin katseiden määrien laskemisesta eikä siitä, että olisin siellä miellyttääkseni ja kumartelemassa muuta henkilökuntaa, vaan siksi että minulle määrätty työ tulee tehdyksi kriteerit täyttäen. Toki työilmapiirin viihtyvyyteen tuon osani ja olen vastuussa siitä minäkin, sen tiedän ja niin toimin.

muu on vain oheistuotetta ja se joka ei suvaisevaisuuteen ja hyväänkäytökseen työpaikalla(tai muuallakaan) pysty, ei ole minun vastuulla eikä minun häpeä, se vain osoittaa, että hän itse on vain henkisesti vielä keskenkasvuinen. esimiehen tehtävä on näyttää käytöksessä mallia ja ohjata niitä jotka eivät hyvään käytökseen kykene.

kannattaa työstään omaa henkistä kantti ja opetella antamaan piut ja paut kiusaajille.

En ole hetero ja tunnen itseni usein ulkopuoliseksi työyhteisössä. En ole tuonut tätä itse esille, mutta kaiketi arvattavissa ja suurin ongelma tämmöinen on samaa sukupuolta oleville ei-parisuhteessa oleville.

Perättömästi mustamaalattu, eristys on varma merkki työyhteisössä, asioidaan yli ja ohi, työtä kuorimitetaan, vähennetään ja viimein ei anneta työtä lainkaan. Halutaan tehdä huonotyöntekijä, osaamaton. sitten kuntoutuspolille työterveysasemalle ja viimein psykiatrian konsultaatioon ja sitä kautta "mielisairaseläke" valheellisesti. Sen jälkeen ystävät jättää lopullisesti. Jos kiusatun kanssa joku on tekemissä, on seuraava kiusasttu. Kiusatulla menee pitkää terapiassa, että nousee jaloilleen. ahdistus on niin kovaa, että voi olla toisissa maailmoissa ja ajatuksen rientoa.Ei juuri hallitse itseään pahemmat tapaukset. Kiusastun lapset joutuu samaa syssyyn. Voidaan tehdä jopa fyysistä vakivaltaa, Kätyrin toimesta, jopa autollal yliajoa yritetty. Pyykit revitty yöllä narulta. Samoi puutarhassa tehty kukkakiusaa repimällä..Valvontakamerat toi avun, mutta terveyskeskukseen jos menee puhumaan tai poliisiin, ei uskota, vaan lähete mielisairaalaan, jossa ei kuulla uhria. Hilkka Ahteen tapaus toi sentaan uskottavuutta!

Jes, onneks on lomat päällä:):)
Saa nyt edes muutaman viikon vetää henkeä tuosta "rakkaasta" työyhteisöstä, niin jaksaa taas edes joten kuten mennä tuon talven sitten.
Eka viikko lomasta meni ihmetellessä mutta jos nää loput nyt sais sit tehtyä jotain mukavaa, niin sais tosiaan uutta puhtia jatkoa varten.

Työpaikkakiusauksen mekka NIEMI PALVELUT (entinen Muuttopalvelu Niemi) Totuus työntekijöiden suusta : http://www.youtube.com/watch?v=Gjeyj0QsoW8

Koin yhessä entisessä työpaikassani kiusaamista: vihjailuja oletetusta suhteesta, ilkeämielisiä juoruja yhteisistä tutuista, vaatekaappini tutkimista, eväideni arvostelua, ulkonäköarvostelua yms. ja akikki yhen akan taholta....Onnneksi häntä pystyin välttämään itse työssä, tauoilla tosin oli häntäkin siedettävä=(.

Nykyisessä työssä on erilainen asetelma, siellä pikkukymppi on niin kovin huolissaan omasta asemastaan pomon lellikkinä että on jo keksinyt "varoittaa" mua kollegastani, oletti mun alkavan hänen kanssaan suhteeseen, töitäkin teen liikaa, sitä hän on estämässä ettei itse näyttäisi laiskalta yms.

Uskaludun kait tännekin kertomaan... En ole ehtinyt kauaa olla hoitoammatissani töissä ja nyt viimeinkin alkaa olla mitta täysi.

Ekassa työssäni työkaverina toiminut sairaanhoitaja vähän väliä motkotti minulle oudoista asioista ja ei olisi halunnut päästää minua ollenkaan insuliinipiston lävitse, vaikka pitkään työskennellyt lähihoitaja kaveri vieressä sanoi minun osaavani jo asian. Myös myöhemmin käsi alkoi krampata pahasti, joka pakotti minut monen viikon sairaslomalle ja oli ehtinyt sitä ennen ilmoittaa pomolle, et sori en halua jatkaa. Kun soitin pomolle, etä olen sairaslomalla. Tämä totesi: Eikö ole hyvä olla töissä, kun palkkaa juoksee ja olet sairaslomalla. Olin itse aika wtf meinkiä.

No seuraava tapaus päiväkodissa ja tämä oli eka kerta päiväkodissa minulla. Minut jätettiin monesti yksin 3-5 lapsen kanssa yhteen huoneeseen, työkaverit mitään sanoneet, jos he siirtyivät toiseen huoneeseen ilman sanomista. Ja en tuntunut kuuluvani porukkaan, että olin paljon yksin ja vieras.

Vähän väliä tuli nakutusta pikku asioista, joita en tehnyt oikein. Ja mun ehdotukset tietyihin asioihin tai askarteluun eivät kelvanneet. Ja mun olisi pitänyt vetää se kokkaus tuokio, mistä mitään hajua ollut, kertoivat vasta sinä aamuna todeten lasten kuullen: Sunhan se olisi pitänyt vetää tämä!

Ja paljon on jätetty ulkopuolelle asioista, jätetty yksin ulos 12 oman ryhmän lapsen kanssa (vaikka ulkona on muita ryhmiä, niin yleensä pitäisi olla se 2 hoitajaa ulkona per ryhmä..). Ja ei auteta Varhaiskasvatuksen kanssa, todetaan että: Tässä on malli, tee sen mukaan ja kirjoita faktat. Ja en ole koskaan ennen elämäni aikana tehnyt sitä ja sanoin vielä siitä!

Pomoon oli turha tukeutua ollenkaan, koska tämä katsoa minua nokkaa piktin ja suosi vanhoja työntekijöitä, kun yritin keskustella normaalisti ja kysyä kakun reseptiä, niin keskitty heti toiseen työntekijään, ja eikä koskaan vastannut, vaikka kysyin sitä.

Ei välttämättä ole monen silmään tämä työpaikka kiusaamista, mutta se, että pelkäsin töihin menoa ja ahistuin siitä oli jo jotain. Kunnes viimeisillä viikkoilla helvetti repesi ja jäin pois töistä masennuksen ja burn outin takia.

Kiusattu vuosia ja kaikilla keinoin. Laki ei auta, koska kiusaaminen ei ole rikoslaissa.

Työtään tekevälle oli pakko tulla lähialueelle seurailemaan,mihin menee ja mitä tekee,kun vaatteissa oli isoilla kirjaimilla firman nimi.Ay:lle ja poliisin kanssa keskustelun jälkeen uudet ihailijat kysymys työrauhasta ja häirinnästä sekä uteliaisuudesta.Kukaan ei tiedä,että työssä puhutaan asioista ja raportoidaan eteenpäin.

Taitojani väheksytty, perehdyttämistä uusiin tehtäviin estetty "Ei ole aikaa opettaa", "Uskoin, että haluat tehdä vain tätä työtä" selityksellä, vaikka samalle henkilölle olin sanonut osaavani muutakin. Kun opetus sitten ohitse, oli paluu samaan vanhaan työhön

No meillä väheksytään minun mielipiteitäni ja kyseenalaistetaan tietämykseni, ei vastata, jos kysyn jotain, ei tervehditä... Pikkupomo jotain sihteeriköilleen (=häntä mielisteleville) aina vihjaisee selän takana, siispä siitä sana kiirii, eikä sitten pidetä ihmisenäkään. Tai sitten hän jonkun nostaa korokkeelle ja sitä kehuu ja käy juttelemassa, minut koettaa painaa alas. Kuvitelkaa mitä työajan tuhlausta siten, että aina joku soppa menossa tai siten että aiheutetaan toiselle pahaa mieltä, eikä sitten pysty täysipainoisesti työskentelemään. Ala-arvoista käytöstä noiltakin, jotka menevät siihen mukaan. Ja vielä koulumaailmassa.

Keskipohjanmaalla EI oteta lievästi kehitysvammasia oikee huomioo itse oli kesällä yksityisellä firmalla töissä 4tunnin päivästä sai 7.50 mutta töitä piti tehdä ettei taukoja kerennyt pitää ja pomo tuli päivänpäätteeksi ja sanoi jaaha täällä EI Ole tehty yhtää mitää silloin päässäni napsahti ja otin loparit kokonaan :)

Tuota on kiusattu

https://www.facebook.com/veikko.laulajainen/media_set?set=a.720820224633804.1073741829.100001175007053&type=3

No aika karmaisevasti, kun mietin.

-tekemää työtä vähätelty ja luotu järjettömiä aikatauluja vailla mahdollisuuttakaan suoriutua.(toisen henkilön ei tarvinnut tehdä juuri mitään).

-vuosikausiin ei ole ollut mahdollisuutta kokeilla mitään muuta hommaa.(muilla on tämä mahdollisuus).

-luotu kuva, että ei osaa yhtäkkiä vaikka olen tehnyt samoja hommia jo kauan.

-työmatkatapaturma pimitettiin.(firmassa käsitellään tapaturmat julkisesti).

Syitä miettiessäni olen huomannut jonkinlaista pelkoa ja sitä, että en hännystele ketään.Sekös ärsyttänee sekä se, että on saanut kiusaajansa ansaan, joka voi käydä uran päälle tarpeen tullen.

Toisaalta ajattelen, että antaa tulla vaan niin en välitä.

Sairasta menoa kuitenkin.

Tänään taas raivarit mulle muiden pöhlöilystä. Eräs "asiasta aina asiallisesti sanovalta" ämmältä. Vielä kun olin itse kyllä tehnyt asiat eli työni just niinkuin pitääkin oikein omalta osaltani. Joutais kyllä painua vittuun tai vaikka ampuis ittensä. Sanoinkin tuon ekan kohdan ihan suoraan, on kuitenkin ollut sellainen hevon***** mua kohtaan jo niin monta vuotta, eka viikostani ko lafkassa saakka.
Muutenkin pantataan infoa, ärsytetään tahallaan, haukutaan kaikesta mahdollisesta, muiden virheet on mun syy jne jne jne.
Uhkaillaan ja vihjaillaan potkuista vähän väliä ihme tekosyillä ja välillä tuntuu, että yrittävätkin jopa sotkea mun työt, että saisivat syyn sitten pomolle ilmoitella, että tuo on huono työläinen, joka pitäisi potkia pihalle tms.
Kehtaavat vielä ihmetellä ja nimitellä siitäkin hyvästä, kun en ole heidän seurastaan millään tavoin kiinnostunut enää enkä oikeastaan juttelekaan töissä mitään muuta kuin mitä työn puolesta on pakko(työhön pelkästään liittyvää).
"Se" sitä, "se" tätä, mitä "se" nyt tekee, mihin "se" nyt tekee. Ihan kuin joku olio..Tuo nyt vielä on lievää, ei loukkaa mutta osuu korvaan kuitenkin.
Itse ovat ihan ulalla, sen verran ainakin ettei olisi kyllä syytä muita haukkua.
Olen kuulemma myös aina turhan takia töistä pois, kun joskus olen sairaana jne.
Osa heistä taasen ovat olleet venähtäneen vkl-ryyppäämisenkin vuoksi maanantaitakin pois ihan tuosta noin vaan. Siinä ei taas ole muka mitään väärää.. Samoin kuten yks näistä kollegoista ainakin keväällä kehui kannabista maasta taivaaseen ja mainitsi polttelevansa sitä mielellään.
Ja kyllä sen välillä huomaakin mm. hänen lähimuistinsa ja ylipäätään muistinsa osalta. Ei siinä muuta, mutta en haluaisi itse olla kyllä minkään pilven veikon kanssa samalla työmaalla, olkoonkin että kyse on "vain miedosta" huumeesta, mikä muka parantaisi maailman, jos kaikki sitä polttaisivat.
Mua nimitellään joskus maanantaisin humalaiseksi tai krapulaiseksi, vaikka en ole ikinä ollut työaikana kumpaakaan. Jostain ihme syystä, koska en kuitenkaan käytä alkoholia ollenkaan.
Että onhan tässä näitä...Olen kyllä miettinyt, että tulisikohan tuosta muuten mitään, jos ehdottaisi pomolle pistarimielellä päihdeseurantaa työmaalla..?
Satunnaisia puhallutuksia ja huumeseuloja..? Ehkä rauhottaisi asioita ainakin joissain määrin ja nähtäisiin sitten oikeasti, ketä meillä on niitä päihdeongelmaisia, ettei mun tarvitsisi olla tällaisten perättömien haukkujen kohteena(muiden muassa).
Vituttaa vaan tuollaiset, joille ei riitä se, että heidän oma elämänsä on sekaisin ja perseestä. Heidän täytyy vielä yrittää sotkea toistenkin elämää ja olemista mahdollisimman paljon.

Olen itse juuri vaihtanut työpaikkaa ja olen huomannut että uudesta työpaikastani puuttuu selkeä johtaja joka osaisi suunnitella ja jakaa päivän työt järkevästi...porukka ei selkeästi myöskään osaa kommunikoida keskenään vaan jos jonkun toimintatapa ärsyttää tai joku on tehnyt jonkun asian väärin, puhutaan hänestä paskaa selän takana mutta ei voida antaa rakentavaa palautetta ja puhua henkilön kanssa tästä suoraan...mietin vaan mitäköhän minusta uutena ihmisenä juorutaan....olen ollut asiasta todella hämmentynyt koska edellisessä työyhteisössä tällaista ongelmaa ei ollut vaan meillä oli todella hyvä yhteishenki ja esimies/esimiehet jotka johtivat toimintaa, mutta työ itsessään ei ollut niin mielekästä eikä koulutustani vastaavaa joten päätin tilaisuuden tullen vaihtaa paikkaa...Olen todella herkkä aistimaan ihmisten kehonkielestä, ilmeistä, eleistä yms mitä mieltä toiset ovat minusta ja joskus huomaankin että olen selkeästi tehnyt jotain mikä ärsyttää työkaveriani mutta en yhtään tiedä mitä...Uutena ihmisenä minulla ei ole vielä muodostunut rutiinia työtehtäviin ja saatan jotain asiaa ensimmäistä kertaa tehdessäni keskittyä siihen hiukan normaalia kauemmin ja tietenkin joku jo pyörittelee silmiään..en mielestäni kuitenkaan ole mitenkään erityisen hidas koska olen aikaisemmin tehnyt nopeatempoista työtä..Ei myöskään ole kovin motivaatiota herättelevää että eräs työkaverini on hieman kierrellen ilmaissut ettei usko että ammattitaitoni on tarpeeksi riittävä työtehtävään johon minut on palkattu....En ole uskaltanut puhua asiasta työpaikalla kenellekään koska pelkään että juttu leviää sitten kaikkien korviin ja minusta tulee työpaikalla yleinen juoruilun aihe...onneksi minulla on paljon ihania ystäviä ja perhe joiden kanssa saan viettää vapaa-aikani :)

Onpa työpaikkakiusaaminen tullut vuosi vuodelta kauheemmaksi. Itse kärsin kiusaamisen 1995 vuonna ja se oli silloinkin julmaa. Nyt on tullut tietooni muita tahoilta vielä hirveempiä juttuja, jopa miten vahingoitetaan fyysisesti jopa autolla päälle ajoa, outoja tulipaloja, joka voidaan lukea jo murhapoltoksi. Onneksi poliisi tutkii asiaa.

Meidän työmaalla on yksi "hyvä" työntekijä joka pyörittää pomoa
oman pillinsä mukaan. Pomo kehuu tätä toisille työntekijöille,
nälvien toisia. Täytyy sanoa et pomolla on hommat hanskassa!

Ilmoitin lähimmälle esimiehelle tuosta raivarivälikohtauksesta ja sanoin vieväni asian liittoonkin.
Tuon raivarin jälkeen tämä kyseinen ämmä vielä jäi muutamaksi päiväksi kotiin "huonovointisuuden" vuoksi, mikä kuulemma johtui mun tästä Painu vittuun siitä huutamasta-takaisinsanomisesta ja sen jälkeen hän aika pitkäänkin puhu ihan asiakkaillekin, että mä olen mielisairas.
Esimies kyl totesi, et taasko sillä on tämä vaihe päällä ja sanoi kyllä, että se on hänen asiansa puuttua tuollaiseen käytökseen ja siihen pitääkin nyt puuttua, mutta eipä ole mitään tapahtunut.
Tosin tää raivariakka on kyllä ollu ihmeenkin kiltti, et olisko häntä varoitettu, että mä olen menossa liittoon seuraavaksi, jos nyt ei asiaan tule muutosta..
Liitolla kyllä on se asenne, et ensin pitäisi yrittää edes työpaikalla setviä nämä asiat ensin/ensisijaisesti, mutta mutta..epäilen tosiaan ettei asialle tehdä mitään, kun tätä on jatkunut jo niin kauan. No, kattelen vielä jonkun viikon, että miten asiat sujuu ja seuraavasta sitten uudestaan liittoon asioimaan.
Välillä kyllä paiskoo ovia ja taukotilassa astioita pitkin pöytiä, et muutkin ovat jo aika tympiintyneitä siihen, mutta eipä ole ainakaan vielä tullut silmille.
Hän on muutenkin tuollainen raivoherkkä, mutta mua kohtaan hänellä tuntuu olevan sellainen "Herran viha" ihan jo senkin vuoksi, että annan hänelle kyllä nykyään varsinkin aika herkästi takaisin samalla mitalla. Siitäkin huolimatta, että siitä seuraa jopa viikkojen mittaisia sosiaalisesti sairaaksi haukkuminen ym, ja aika usein mun vielä pitäisi pyytää anteeksi käytöstäni hänen itsensä aloittamansa riehumiseen reagoimisen vuoksi.
Toinen tietysti on se, kun hän silloin aikoinaan yritti aika törkeästikin päästä mun kanssa väleihin kotisotkujensa vuoksi ja mä torppasin hänet loppuviimeksi aika tylysti. -08 alulla aloitin ko työpaikassa ja heti eka viikolla hän oli jo mun perässä roikkumassa.
Puoli vuotta siinä meni ja sitten, kun hän tajusi, et mua ei kiinnosta, niin se on ollut tätä, mitä se on vieläkin.
Onneks mulla on vielä noilta ajoilta tallessa kaikki nämä hänen mulle lähettämät tekstiviestinsä, puhelutietonsa ym, joilla voin sitten todistaa tarvittaessa, etten mä ainakaan ole syypää mihinkään tästä nykytilanteesta.
Kun eihän mulla ole mistään velvollisuutta ottaa ketään huolehtiakseni, jos oman miehen kanssa ei kotiasiat suju ja ylipäätään ei mun kuulu siivota toisten sotkuja tuohon malliin, mitä hän multa silloin odotti ja vaatikin.
Mutta tosiaan toivottavasti tää asiaton ja aiheeton raivoaminen ym haukkumiset ja kintuille kusemiset loppuis nyt pysyvästi, kun seuraavasta kerrasta tosiaan teen kyllä asiasta niin ison virallisen haloon, kuin asia sitä vaatii.

Minua alettiin kiusaamaan entisessä työpaikassa työsopimuksen laatimisen jälkeen, entiselle työnantajalleni minun sukunimi oli jonkinlainen ongelma sillä työpaikkaohjaajaksi nimetty henkilö sanoi siihen että emme takerru kenenkään sukunimeen. Jonkin ajan päästä työpaikkaohjaaja alkoi nälviä ja haukkua minua päin naamaa jos olin jotain hommaa tekemässä, ja sekin johtui siitä että hän kuvitteli minun vievän hänen keski-ikäsen miehensä, mikä ei todellakaan pitänyt paikkansa vaan pidin tätä työpaikka pariskuntaa tavallaan toisena perheenäni. Tämä henkilö myöskin puhui ilkeästi minusta selkäni takana työpaikassani oleville lapsille sillä he yhtäkkiä sanoivat minun olevan ruma ja tyhmä mitä en ole koskaan ennen lasten suusta kuullut ikinä missään sanottavankaan. Olin hyvin epävarma ja vähän pelokaskin menemään töihin sen jälkeen kun työnantaja kerran erehtyi huutamaan minulle ihan tyhjästä, mutta hän oli kuulemma huutanut myöskin puhelimessa ollessaan pankkivirkailijalle. Hän myönsi että hänen pitäisi lopettaa kaikki huutaminen sillä hänellä oli myöskin tapana joskus huutaa lapsillekin. Kävi myöskin niin että kun kerran tuli ruoka-aika, niin siitä kohdasta missä yeensä minä istuin, niin siitä oli otettu kokonaan tuoli pois ihan kuin merkiksi että minä en saisi syödä ollenkaan vaikka minulla oli siihen oikeus maksua vastaan. Ja kerran työpaikkaohjaaja lähtiessään asioille työnantajani kanssa sanoikin ääneen että ei se suostu kuolemaan nälkään. Minä kuulin lasten äidiltä että tämä työpaikkaohjaajani oli puhunut minusta aika ikävään sävyyn, että olen reppana kun en osaa laittaa ruokaa. Se ei pitänyt ollenkaan paikkansa vaikka siihen päivään mennessä en ollutkaan paljoa ruokaa laittanutkaan, ei sitä itselle silloin tullutkaan niin ruokaa laitettua mutta toisin on nyt.

Minä ilmoitin työnantajalleni hänen vaimonsa eli minun työpaikkaohjaajani haukkumisista tankkeriksi ja ties miksikä vaikka hän oli minua pyöreämpi, mutta puhuminen ei auttanut mitään sillä siinä kävikin niin että jopa työnantajani osallistui minun kiusaamiseen. Ja ihan työsuhteen loppuvaiheessa myöskin työpaikkaohjaajan murkku-ikäinen poikakin omalla ujolla tavallaan osallistui siihen uskoen kaiken mitä hänen äitinsä oli puhunut. Mutta kyllä työnantajan aikuinen poikakin omalla tavallaan osallistui tai ainakin uskoi kaiken pahan mitä minusta puhuttiin ja kerran olinkin jo murtumispisteessä ja kaikki oli sen vielä näkemässäkin. Toiset saa näköjään jotain sairasta nautintoa loukatessaan muiden tunteita ja kunniaa. Kerran jouduin menemään toiseen rakennukseen soittamaan ja purkamaan pahaa oloani opinto-ohjaajalleni siillä silloin sain ilkeää ryöpytystä juuri työpaikkaohjaajaltani.

Ihan viimeisinä työpäivinä olin sivussa kuulemassa kun nämä kaksi aikuista ihmistä istuivat kahvittelemassa pöydän ääressä niin työnantajani sanoi työpaikkaohjaajalleni että huomenna me päästään eroon siitä paskasta työntekijästä, tarkoittaen siis minua sillä olin ainut vakituinen työntekijä siellä.

Tätä kaikkea kesti yli kolme vuotta, ja siinä samassa suoritin myöskin uuden ammatin toisen ammatin rinnalle, paljon pahaa sain kestää niin töissä kuin sen ulkopuolellakin mutta tunnen itseni voittajaksi vaikka itsetuntoni kärsikin kaikesta siitä paskasta mitä sain niskaani!!

Mielenkiintoisia kertomuksia täällä, joskus luulin että olen ainoa jota kiusataan, vertaistuki vaikkapa vain näin tämän palstan kautta on antanut ymmärrystä että tämä työpaikkakiusaaminenhan onkin aika yleistä suomalaisten keskuudessa.

Niin kauan kun näitä "kiusaaja-nilkkejä" riittää työpaikoilla ja firmoissa, ei kannata ihmetellä että nyky-yritysten tulos on olematonta ja konkurssit lisääntyvät ...

Energia käytetään näinkin jälkeen jääneen lapselliseen touhuun, kuin kiusaamiseen.
Itse työt jääkin sitten toiselle sijalle ...
Johtajiston kannattaisi herätä jos firman menesty kiinnostaa tippaakaan.

HUONOSTI VOIVA TYÖVOIMA EI YKSINKERTAISESTI TUOTA !

Minut, kokenut ja pätevöitynyt asiantuntija savustettiin pois. Olin kai uhka esimiehelleni tieto-taito-osaamisen takia ja koska pärjäsin ihmisten kanssa hyvin. Esimies kiusaajan apuri, jolla ei ollut edes kunnolla vaadittua pätevyyttä asiantuntijatehtäviin sai virkani. Hänellä, kiusaajan apurilla oli kuulemma parhaat vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot.

Varmasti kyseisen kunnallisen laitoksen työn laadun taso laski, mutta mitäs´sillä on väliä. Veronmaksajat maksaa ja niin kauan kuin itse pysyy terveenä ei se omaan nilkkaan tai johonkin muuhun paikkaan kolahda.

Mukava olisi kun olisi niin viisas esimies kaikilla että laittaisi kiusaajat terapiaan, koska heillähän se ongelma on, eikä kiusatulla, apuahan he tarvitsevat kiusaajat. Kokeiltaisiin uutta menettelyä, saataisiin apua koko suomen kansalle, niin paljon on tuota kiusaamista näköjään. Kiusaajat hakevat tiedostamattomasti sitä mikä kiusatulla on (oma kokemus). Tsemppiä kaikille!

Kiusatun ongelma voi olla korkeintaan se että ei puolustaudu. Ja monesti kun se on turhaa kun potkut tulee muutenkin, elämä on ihanaa..

Äitiäni kiusattiin Suomen Kuntaliitossa viisi vuotta ja häneen käytiin käsiksikin, mistään ei saanut oikeutta.

http://kuntaliitossakiusattu.webs.com/kertomus

Entisen työpaikan vanhempi kollega päätti, jälkikäteen havaittavissa olleen nälvinnän jälkeen, avautua siitä kuinka hän kyseenalaistaa minun ammattitaitoni, meilenterveyteni ja yleisen persoonani ja asenteeni. Tämän nyt vielä olisi sietänyt, mutta sitten tämä... anteeksi... ämmä kehtasi vielä kyseenalaistaa minun sukuni ja ystäväpiirini kiintymyksen minua kohtaan.

Tätä tapausta ei ollut todistamassa kukaan muu, joten vaikeaa mennä sanomaan asiasta esimiehelle, joka on itse aika poissaoleva. Sanomattakin selvä, että tuollaisten asioiden sanominen ei ole järin ammattimaista taikka korrektia. Mutta ilman todistajaa, en kehtaa sanoa esimiehelle tapauksen koko laajuutta, sillä en tahdo vaikuttaa yli-dramaattiselta valittajalta joka koettaa mustamaalata kollegaa.

Naiivina olin kuvittellut, että tulemme tämän kollegan kanssa hyvin toimeen. No, ehkä tätä muka-tosi-uskovaista ei miellyttänyt että olen ylimalkaisen liberaali ja en hetero. Taikka sitten sukupolven välinen kuilu on hänelle liikaa. Kuka tietää? Oma lopputulokseni on, että häntä ei huvita tulla minua vastaan missään, joten pesen hänen tomut hiuksistani ja jatkan muihin töihin.

Muuttopalvelussa kärsineet tekivät osuvan rap-biisin kokemuksistaan https://www.youtube.com/watch?v=Gjeyj0QsoW8

Kyllä töissä on tarkoitus keskittyä pelkästään työntekoon, eikä enää muuta, se tie ei johda mihinkään.

On kiusattu monin tavoin. Nimitelty, vittuiltu, pidetty toisen luokan kansalaisena ja epäihmisenä. Vähän kaikesta, mitä teen tai en tee, tullaan naureskelemaan. Kaksi kiusaajaa ovat erittäin hankalia; toinen on työntekijä kuten minäkin, toinen taas pomo. Sijoitun "arvoasteikolla" näiden kahden väliin, mutta tuo työntekijä kuvittelee jotain muuta ja kiusaa. Hän tosin kiusaa myös muita työntekijöitä, joita pitää "alaisinaan". Hän on mielestään koko ajan oikeassa ja hänellä on kamalan vähättelevä suhtautumistapa muihin ihmisiin. Hänestä muut ihmiset ovat typeriä ja vähäjärkisiä, vain hän on oikeassa ja fiksu. Hän myös mielestään osaa kaiken paremmin kuin muut. Jos hän huomaa virheen, tai "virheen", hänen tapansa huomauttaa asiasta on naureskeleva ja vittuileva. Minua hän kutsuu epäihmiseksi ja suhtautuu, kuin en olisi koko työpaikassa, eli olen hänen mielestään yhtä aikaa täysin turha ja olematon, kuin myös "likasanko", jolle voi rauhassa naureskella ja jota voi käskyttää. Osaan jättää tuon tyypin omaan arvoonsa, mutta joitain vuosia aiemmin kiusasi todella pahasti. Silloin hän saattoi esimerkiksi räjäyttää roskasäkin keskelle lattiaa ja käskeä minua siivoamaan sen, koska "ei se täällä muidenkaan tehtäviin kuulu". Kerran tulin töihin ja tyyppi käski minua "painumaan vittuun".

Pomo taasen on oma lukunsa. Määräilee ja kiukuttelee kuin pikkulapsi. Hänen tapansa suhtautua meihin työntekijöihin on sellainen, että me olemme "vain orjia" ja olemme kauheita, kun "vaadimme palkkaa". Minua hän haukkuu ja vähättelee, mutta samaan aikaan kitisee siitä, etten saa olla pois työpaikalta, koska hän ei pysty mihinkään itse, vaan minun täytyy hoitaa asiat hänen puolestaan. Vaikka hän onkin myös sitä mieltä, ettei minusta ole mihinkään, vaan hän osaa kaiken ja on aina oikeassa ja ylipäänsä ainoa fiksu, osaava, järkevä ja kunnialinen kansalainen koko maailmassa. (Hänen näkemyksensä itsestään on ristiriidassa myös tuon toisen kiusaajatyöntekijän kanssa, joka taasen pitää itseään nerona ja pomoa ääliönä. Siksi he kiusaavat myös toisiaan.)

Näiden kahden välissä on hankala tasapainoilla ja yrittää pitää työyhteisön ryhmähenkeä yllä. Yleensä he kyräilevät kaikki toisiaan ja koko työpaikka on täynnä pienempiä "klikkejä", joita on vaikea rikkoa ja saada porukkaa yhtenäistymään. Kaikki ajattelevat vain itseään. Ainoa yhteinen asia kaikille tuntuu olevan se, että minusta he viisveisaavat, he olisivat onnellisia, jos en olisi töissä siellä. Tosin samaan aikaan he toivovat, että olen paikalla, jotta he saavat käskyttää minua. Toivon itsekin, etten olisi töissä siellä. Joskus olen niin masentunut ja burnoutin reunamilla, etten meinaa saada itseäni sängystä ylös aamuisin. Välillä tuntuu töissä, että alan viritellä hirttosilmukkaa johonkin nurkkaan. Nuorempana työpaikan musertava ilmapiiri sai minut viiltelemään (nykyään en tee sitä. He eivät ole sen arvoisia.).

Olen puhunut asiasta niin työsuojeluviranomaiselle - joka nauroi koko jutulle - kuin myös työterveyteen kahdelle tai kolmelle eri hoitajalle/lääkärille/tarkastajalle. Aina, kun on työterveystarkastuksia tai työterveyslääkäri tekee tarkastuksen työpaikalle, puhun kiusaamisesta. He vain pyörittelevät päitään ja toteavat, ettei asia kuulu heille. Kaksi työsuojelutarkastajaa ovat myös suhtautuneet vähättelevästi ja toinen heistä tosiaan naureskeli.

Useita työntekijöitä on irtisanoutunut pomon kiukuttelun tai sen toisen kiusaajan takia vuosien saatossa. Jotkut ovat nousseet vastarintaan, jolloin heidät on irtisanottu tai savustettu pihalle "hankalina ihmisinä".

Yleispätevänä vaikkakin vaikeasti toteutettavana vinkkinä muille kiusatuille sanon vain, että ei pidä alistua kiusattavaksi. Ei pidä suostua jokaiseen mielivaltaiseen määräykseen, eikä pidä antaa nimitellä itseään. Ei saa näyttää, että kiusaaminen sattuu, koska näyttäminen vain lisää sitä, koska kiusaajat saavat siitä kiksejä. Toisena vinkkinä sanottakoon, että minua auttoi, kun lyöttäydyin vähän parempiin väleihin toisen, yleisesti pidetyn työntekijän kanssa. Hänen "hyväksynnässään" oleminen on hyväksi, koska kukaan ei halua kiusata häntä. Eli jos hän pitää minua ihmisenä, muut eivät kehtaa kiusata minua niin rajusti. Lisäksi, kun meille tuli uusia työntekijöitä, tutustuin heihin pikimmiten, ennen kuin he ehtivät oppia muilta, että minua "kuuluu" kiusata. Nyt nämä uudet eivät kiusaa, koska eivät ehtineet ottaa sitä tavaksi. Tällainen kasvattaa omaa asemaani porukan sisällä, joten pääkiusaaja jää "yksin". Toki hän edelleen kiusaa mielellään, muttei ehkä aivan niin rajusti, kuin ennen, koska tukijoukot ovat hajaantuneet.

On kiusattu hyvin usein.

Minulla on kaksi naisvaltaisen alan koulutusta ja olen työskennellyt pääasiassa naisvaltaisissa työpaikoissa, joista pahimmat kokemukset toimistoalalta.

Kiusaajat olleet ne lähimmät työkaverit.

Eräässä oululaisessa leipomopuolen hallinnossa (työharjoittelu) minulle sanottiin päin naamaa, että olen tyhmä ja onko minulla todettu oppimisvaikeuksia, kun kyselin kuulemma liikaa ja se aiheutti vähän ihmettelyn aihetta. Toinen ohjaajistani antoi minulle tahallaan sellaisia työtehtäviä, jotka eivät liittyneet tutkintoni suorittamiseen millään lailla (varaston siivous). Otin opettajaan yhteyttä ja sain suoritettua harjoittelun kunnialla loppuun.

Tein joskus nuorempana opintojen ohella siivoustöitä rahoittaakseni opinnot, mutta työsuhteeni kesti vain 2 päivää. Jouduin siellä heti ensimmäisestä aamusta lähtien sätittäväksi työparin toimesta. Hän ei edes kätellyt, kun esittäydyin. Häntä häiritsi se, ettei minulla ollut siivoojan tutkintoa ja opiskelin toista ammattia. Uhkaili sen takia soittaa esimiehelle ja valittaa minusta, kun ei ole alan koulusta. Haukkui sitten iltapäivällä tyhmäksi, karkasi tupakkatauolle muiden kanssa, eksytti minut... Sitten huomasin, että hän irvisteli minulle ja kyselin, että onko joku hätänä. Toisena työpäivänä syntyi konflikti ja lähdin pois kesken kaiken. Esimies ehti soittaa minulle ensin ja ei uskonut sanomisiani. Irtisanouduin.

Sitten on ollut keikkaa ja sijaisuuksia eri paikoissa, joissa on ollut jopa ystävällisiä työkavereita. Lopulta sain vakituisen työn toimistopuolelta. Siellä eräs kokeeempi konkari alkoi vihata minua ja alkoi olemaan ilkeä ja inhottava. Oli ihan huutamista, kellosta katsoi aikaa kun kävin vessassa, kielsi taukojumpat... kävi tarkistamassa työhuoneessani joka varttitunti. Ei luottanut, vaikka tein työni miten. Väitti minusta perättömiä juttuja esimiehelle, mutta minulla oli onneksi todisteet, joilla osoitin syyttömyyteni. Kun kiusaamista jatkui pitkään, asiaa käsiteltiin työterveyshuollon kautta. Sekään ei auttanut ja esimies oli tässä välissä valinnut puolensa: hankalasta työntekijästä, eli minusta on päästävä eroon. Hän vertasi minulle työyhteisöä jalkapallojoukkueeseen, josta hän mielellään heittää sen kokemattoman pelaajan pois ja säilyttää kokeneemmat konkarit. Olimme alakerrassa kiusaajan kanssa kahdestaan, joten kukaan ei nähnyt meidän konflikteja. Kerran onnekseni paikalle sattui eräs työkaveri, kun tilanne oli päällä. Hän tuli halaamaan ja rauhottamaan minua, ettei ole mitään hätää... Olin vakituisessa työsuhteessa ja aloin etsimään uutta työpaikkaa, koska tilanne oli paha. Esimies antoi minulle kirjallisia varoituksia, joista valitin liittoon. Ammattiliittoni mukaan varoitukset ovat perusteettomia. Lopulta minut irtisanottiin ja lähdin pois ilomielin, kun en nuorena ihmisenä jaksa vatvoa ja elää tällaista elämää. Jälkeenpäin olisin voinut ehkä riitauttaa koko asian, koska irtisanomiseni kuulosti monien silmissä kyseenalaiselta. En vaan jaksa.

Syy, miksi itse altistun toistuvasti kiusatuksi on ehkä se, että olen luonteeltani hiljainen, rauhallinen ja vähän varautunut. Sellainen, joka on aluksi sivusta seuraaja. Sosiaaliset taitoni ovat hyvät ja minulla on hyvät käytöstavat. Olen ns. kiltti tyttö, jolle on helppo olla ilkeä. Näytän myös ikäistäni nuoremmalta, mikä voi herättää ennakkoluuloja.

Nykyään olen onnellinen yrittäjä ja ainoat henkilöt, joilta otan mieluusti niin risut kuin ruusut vastaan, ovat asiakkaani.

Voisin antaa jokaiselle työpaikkakiusaamista kokevalle sellaisen neuvon, että ota asia suoraan puheeksi kiusaajan kanssa ja sano rehellisesti, miltä tuntuu. Kyseessä voi joskus olla väärinkäsityksiä ja ne voi korjata. Jos tilanne on vaikea, sitten mene esimiehelle puhumaan. Jos hänkään ei puutu tilanteeseen, niin sitten työsuojeluvaltuutettu otetaan mukaan. Jos tämäkään ei auta, niin rohkeasti yheys omaan ammattiliittoon. Sitä varten ne ovat.

On juu.
Esimerkiksi juurikin tuo mielenterveyden kyseenalaistaminen, eli ihan rehellinen hulluksi ja jälkeenjääneeksi leimaamalla leimaaminen.
Sitten kun puolesi pidät, niin olet kahta kovempi hullu ja kaiken lisäksi vielä riidanhaluinen ja onnettoman lyhytpinnainen kusipää, kenelle ei muka voi mistään mitään sanoa.
Vaikka eihän sitä kenenkään hermot kestä kuunnella helvetinmoisia haukkumisia ja mollaamisia joka asiasta viikkokausia putkeen nätisti hymyillen ja kauniisti pyytämällä että "jos lopettaisitte, tuollainen on epämiellyttävää ja asiatonta". Vielä kun se asiallinen pyytäminen ei tehoa kuin korkeintaan pariksi päiväksi kerrallaan.
Toinen on tuo ruokaileminen. Siitäkin jo kitistään pää punaisena, kun laittaa kahviinsa sokeria, on jo kitisty viimeiset vuosi tai kaksi. Välillä revitään jo kippoa käsistä pois tai sitten vedetään lautasta nenän edestä pois, kun mä olen kuulemma niin lihava ja syön vääränlaista ruokaa.
No on mulla 15kg ylipainoa, mutta eihän se ylipaino ole eikä saisi ollakaan syy vittuilla. Varsinkaan, kun talon muilla tyypeillä ei ole ne omatkaan elämäntavat mitään kovin terveellisiä->on päihdeongelmaa yms. Ja yks huvittavin piirre on eräs nainen, joka on itse myös ylipainoinen, vielä pahemmin kuin minä ja hän silti kitisee mun syömisistäni, et älä laita sokeria kahviin kun olet niin paksu, älä syö sitä tai tätä kun olet niin paksu.
Itse syö joka viikko milloin mitäkin noutoruokaa töissäkin ja onpa hän muutaman kerran alkanut tuon kahvisokerin käytöstäkin kitisemään, vaikka itsellään on ollut suu täynnä pizzaa tms rasvalla kyllästettyä mättöpaskaa, mikä nyt ei vissiin tietenkään lihota yhtään. Jne jne.
Ja uudet työkaverit opetetaan/usutetaan samoille tavoille, niin kuin nytkin kävi hiljattain.
Työsuojelussa lähinnä hyssyteltiin tilannetta, kun kävin tuossa yhdessä vaiheessa ilmoittamassa työpaikkamme hengen. Sanottiin kyllä, että kannattaa pitää välimatkaa näihin kiusaajiin, kuten olen tehnytkin, mutta eipä se mitään auta. Sama päänaukominen ja mun syyllistäminen jatkuu siltikin. Vielä kun tauoilla nyt kuitenkin joutuu olemaan samoissa tiloissa heidän kanssaan.
Mutta kaipa heidän oma elämä/mielenterveys on niin pahasti sekaisin, että sitä täytyy peitellä tuollaisella lapsenmielisellä käytöksellä.

Niin juu ja sit yksi, millä he puolstelevat omaa käytöstä, on ihan tällainen että "mähän vaan pelleilen" ja syy tosiaan käännetään mun niskaan.
Mutta kyllä siitäkin on huumori jo kaukana, kun nuo tietyt huutelut ym asiaton käytös on jatkunut jo vuosia. Niin eipä sitä enää viitsi paljoa kuunnella, et mieluummin sitä sitten sanoa pärähtää toiselta suun kiinni saman tien yhdestä kerrasta kun yrittää edes saada toista hiljaiseksi sillä "oikealla" tavalla, eli kuuntelet sitä yhtä ja samaa viikkokaupalla sillä eiköhän tuo itsestään hiljene jossain vaiheessa-asenteella.
Ja sen päätin jo muutama 2-3 vuotta sitten, että ensinnäkään en ota lopareita silkkaa veemäisyyttänikään tämän takia ja käräjillä ollaan sillä sekunnilla, jos nää häiriköt joskus yrittävät saada mua ärsytettyä sen verran isosti riitaan mukaan, että he voisivat vaatia mulle potkuja/varoituksia asiattomasta käytöksestä.

Kunta alalla näitä hyenoita riittää, omaavat heikon itse tunnon koska ovat olleet koko ikänsä samalla työmaalla ja ovat näin ollen saaneet mellastaa miten haluaa, sielläkin pidetään palavereita ja puhutaan kauniisti ,mutta kun palaveri on päättynyt ja pullakahvit juotu niin sama meininki taas jatkuu. Turhaan menet minnekkään esimiehelle puhumaan tai että puhuisit työterveys huoltoon, saman saat kun menet ja huudat kaivoon, kaiku sieltäkin vastaa. Yleensä nämä naisvaltaiset alat on näiden henkisesti sairaiden leikkikenttiä ja luulempa että hoitaja pulatkin johtuu näistä, kuka nyt alkaisi itseään haukututtaan huonolla palkalla ja kun kukaan ei puutu asiaan niin parempi vaihtaa vaan alaa. Näiden ongelmien ratkaisu löytyisi niin että työpaikkojen niin sanotut esimiehet otettaisiin tarkkailuun ja ensinnäkin tarkistettaisiin heidän koulutustaso sekä soveltuvuus alalle, eihän sellaisesta esimiehestä ole mihinkään joka ei ammattiaan osaa tai johtaa osastoaan.
Itse pääsin työvoimatoimiston kautta työkunnon kartoitukseen ja siellä kerroin omasta työjohdosta sekä näytin omaa työhistoriaa lääkärille joka ihmetteli sitä suuresti, sen jälkeen alkoi tapahtua, pomo sai kenkää ja joutui niin sanoakseni maistamaan omaa lääkettään.
Toivon ettei minun koskaan tarvitse olla kyseisen henkilön kanssa missään tekemisissä, hän on minulle kuin ilmaa vaan.

..toimesta ja toimesta, lähes kaiken työyhteisön toimesta ei esimiehet, tavalla ja tai toisella kaikkea mahdollista kiusaamista mutta ei fyysistä koskemista, juttu on jo vireillä eteenpäin kovaa vauhtia, kannattas alkaa jo vähän `himmailemaan ja vähentää puhelahjojaan ym päsmärinä oloaan`, tämä ei silti tule muuttamaan jatkossa mitään !

Puhutaan "salaa", muttei niin salaa ettenkö kuulisi: "taitaa olla vähän tyhmä tuo, tai sitten se ei vaan ymmärrä".

Tiuskitaan, nauretaan kun tekee virheen, katsotaan kieroon kun parhaansa yrittää.

Ja tässä tosiaan olin harjoittelijana ko. paikassa. Ei enään ikinä töihin, tehkää vittu mitä haluatte, nostan rahat, teen velkaa ja kun aika koittaa niin voisi vaikka tappaa itsensä ja kirjoittaa kirjeen kaikesta paskasta mitä tämä kusipäisten, egoistien yhteiskunta on saanu aikaan. Vitun kiva olla kiusattuna koko elämä ala-asteelta asti. Haistakaa jo vittu kaikki.

Suomen edustustossa Kiinassa iso herra T. ja iso neiti S., käytöksensä ja toimintansa oli sairasta.
Toisen mukaan olosuhteet olivat vaikeat, toinen ilmoitti pelkäävänsä kiinalaisia.
Molemmat kirjoittivat papereihin kolmannen ihmisen nimen, kun piti kirjoittaa oma nimikirjoituksensa.
Selittelyt häirintään, ja pahoinpitelyjen puolustamiseen:
'Sinunhan piti olla kiltti',' ei sinua kukaan usko' sekä 'vaikeat olosuhteet'.
Halusivat kovasti kolmannen kotiinkin. Selvisi syy, eli halusivat kotiakin moittia.
Se jatkui työpaikallakin. esim. tarjoilusta myöhemmin esitettiin,
että ne olivat edeltäjän hankkimia. Osaavatko kunnolla lukeakaan, koska
ainakin juomien osalta olisi pakkausmerkinnöistä näkynyt,ettei ollut mahdollistakaan.

Esimiehenä esiintynyt kiivaasti puolusti pahoinpitelyjä, ja osallistui häirintään.
Tällä oli kerrotun mukaan ollut vaikeat olosuhteet Tukholmassakin.
Toinen näistä innokkaasti puhuikin eri tahoille 'Tukholman skandaalista'.
Nimittelivät myös. Kiusatun hyvälaatuiset vaatteetkin aiheuttivat kateutta.

Tällainen ei tietenkään kuulu ainakaan työpaikalle.

Luottamusmies oli häirinnän ja pahoinpitelyjen kohteena.

On kokemusta kiusaamisesta ja se voi olla pahempaa kuin koulukiusaaminen. Työpaikallani oli kaikentietävä päällepäsmäri josta ei ikinä tiennyt millä päällä oli, mutta mikä ajan kanssa johti siihen ettei enää tervehtinyt minua ja kohteli kuin ilmaa. Nokka pystyssä kulki vain ohi mitään sanomatta. Hän sai toisen työkaverinsa itkemään. Kaikki vuorovaikutukset hänen kanssaan tuntuivat vain pakotetulta pahalta kun hänestä näki kuinka hän ei pitänyt minusta, suorastaan vihasi. Häneltä oli turha odottaa minkäänlaista apua ja teetätti näillä uusilla tekijöillä ylimääräiset työt koska hän ei viitsinyt ja ei kuulunut hänen toimenkuvaansa. Hänellä oli myös ikävä tapa puhua pahaa selän takana, mustamaalata työntekijöitä ja osasi tehdä sen niin uskottavasti että se haittasi ystävyyssuhteita muiden työntekijöiden kanssa. Ja juorut kulkivat kulovalkean tavoin kaikkialle mutta kaikki jotka ymmärsivät ettei niissä ollut perää, eivät menneet siihen onneksi mukaan. Nyt tiedän millaista työnteko voi pahimmillaan olla, yhtä helvettiä....

Opettajana tapahtui kerran niin, että aikuisopiskelija haistatteli. Opiskelijalla oli silloin erityisen huono päivä, mutta ei sillä muutenkaan tuntunut olevan käsitystä miten työ- tai opiskeluyhteisöissä käyttäydytään.

Ei voi kuin sääliä ja toivottaa onnea valitsemalleen linjalle .

En tiedä onko kiusaamista mutta pomo v*ttuilee osaamisestani minkä kerkeää. Olen ammattilainen ja teen työni huolella. En tiedä mikä häntä vaivaa ja miksi ei anna potkuja jos olen muka niin paska. Ennen otin itseeni tämän pottuilun mutta nyt se menee jo ohi vaikka on päivittäistä. Selkärangassa se silti vielä tuntuu ja töihin ei ole kiva lähteä aamulla.

Työpaikallani annettu neljä varoitusta tänä vuonna ja kaikki eri työntekijöille .
Pomomme on jäänyt nalkkiin eriarvoisesta kohtelusta työpaikallamme.Kostona antanut varoituksia.
Blondin tubee ja naama on näkkärillä nykyään kun yrittää esittä tärkeää.
Helpottaa jotenkin nähdä kuinka ikä ja terveys on akalla taakse jäänyttä elämää.Kärsiköön rauhassa.

Kiusaajat on niitä joilla on luonevikaisuutta ja siinä narsistisia piirteitä ,eli hoitoon ja terapeutille toimitettava ja jos käytös ei hoidon jälkeen muutu niin lopputili työstä ,kiusaajat on alistajia vaikka ei ole sen parempia kuin kiusatut ,hoitoon toimittaminen on kaikille parasta ja samalla kiusaaja saa kyseen alaista huomiota ja varmasti kiusaus loppuu .

"EN HALUA ETTÄ VERORAHOILLANI MAKSETAAN MUIDEN ELÄMINEN"
- Työttömyystuesta menee veroja, kuten myös työttömän ostamista tuotteista tai palveluista. Kaikki siis maksavat veroja ja kaikki hyötyvät veroista, myös sinä työssäkävijä. Ilman veroja et olisi esimerkiksi saanut ilmaista koulutusta tai kouluruokaa.

"KUN MINÄ TEEN TÖITÄ, TYÖTÖN MAKAA SOHVALLA TAI JUO KALJAA BAARISSA"
- Kukaan ei makaa sohvalla kellon ympäri, ellei ole liikuntarajoitteinen. Työtön ei voi käydä baarissa kaljalla kovin montaa kertaa vuodessa, sillä työttömyystuet eivät ole isot. Pakollisten laskujen jälkeen työttömyysrahasta ei jää juuri mitään jäljelle ja monet työttömät joutuvat lisäksi turvautumaan leipäjonoihin.

"ON EPÄREILUA, ETTÄ TYÖTTÖMÄLLE MAKSETAAN KOTONA MAKAAMISESTA, KUN MINÄ RAADAN TÖISSÄ"
- Jos todella olet kateellinen työttömille, voit aivan hyvin irtisanoa itsesi töistä ja antaa paikkasi jollekin joka on nyt työttömänä. Moni työtön tulisi mielellään tilallesi.

"KYLLÄ TÖITÄ TEKEVÄLLE AINA TÖITÄ LÖYTYY"
- Töitä kyllä, muttei työtä josta maksettaisiin kuukausipalkkaa. Kaikilla ei myöskään osaamista jokaikiselle alalle mitä maastamme löytyy.

"JOS EI LÖYDY TÖITÄ, TÄYTYY MENNÄ OPISKELEMAAN TAI PERUSTAA OMA YRITYS"
- Oletko todella sitä mieltä, että köyhän kannattaisi noin vain aloittaa oma yritys? Se on todella riskialtista tänä päivänä ja jos liikeidea ei ole hyvä, voi siitä seurata konkurssi ja paha velkaantuminen loppuiäksi. Kaikilla ihmisillä ei ole myöskään päätä opiskeluun varsinkaan jos ala ei itseä kiinnosta. On turha käydä koulua jos siellä ei opi mitään.

"TYÖTÖN SAA NIIN PALJON TUKIA, ETTEI OLE IHME ETTÄ HÄN HALUAA OLLA TYÖTTÖMÄNÄ"
- Hyvin harva haluaa olla työtön ja moni työtön saa rahaa alle 520 euroa, mikä ei todellakaan ole suuri summa. Kaikki työttömät eivät saa esimerkiksi asumistukea. Tuosta summasta täytyy maksaa asuminen, syöminen, puhelin- ja nettilasku, sähkölasku, vaatteet ja hygieniatarvikkeet. Laskeppa mielessäsi, paljonko tuosta n. 500 eurosta jää jäljelle käteen noiden pakollisten menojen jälkeen. Useimmilla ihmisillä on elämässään haaveita, joihin tarvitsee rahaa. Se voi olla esimerkiksi matka, hääjuhlat, hyväntekeväisyyslahjoitus, auto, omakotitalo tai vaikkapa rintojen pienennysleikkaus! Työtön ei voisi ikinä toteuttaa mitään tällaisista haaveista, koska työttömyysrahasta ei oikeasti jää mitään käteen. Lisäksi jos sattuu vaikka yllättävä tapaturma, joka vaatii sairaalahoitoa ja reseptilääkitystä, työtön saattaa jäädä kokonaan ilman hoitoa.

"TYÖTTÖMÄN TULISI OLLA VALMIS MUUTTAMAAN TYÖPAIKAN PERÄSSÄ"
- Moni työtön on perheellinen ja moni työtön asuu paikassa, jonka lähettyvillä tärkeimmät sukulaiset ja ystävät sijaitsevat. Ei ketään voi pakottaa hylkäämään omaa perhettään ja puolisoaan työn vuoksi.

"TYÖTTÖMÄT OVAT LAISKOJA"
- Miten voit sanoa tietäväsi, onko joku ihminen laiska vai ei? Työtön saattaa käyttää useita tunteja päivästään työn etsimiseen. Työtön saattaa harrastaa tai opiskella jotakin ja se ei voi silloin olla laiskottelua.

"TYÖTTÖMÄN PITÄISI TEHDÄ TÖITÄ TYÖTTÖMYYSPÄIVÄRAHANSA ETEEN"
- Kannattaisit siis orjatyötä? Siinä tapauksessa työllisten palkan täytyisi alentua työttömien tasolle, koska sehän olisi epäreilua että toinen saisi n. 1500 euroa enemmän saman työmäärän tekemisestä.

"TYÖTTÖMÄN EI TULISI SAADA MITÄÄN ETUUKSIA"
- Joku päivä myös sinä voit olla tahtomattasi työtön. Mieti sitä, ennen kuin alat polkemaan työttömiä.

Nyt kun luin tällä palstalla olevia kirjoituksia niin voisin sanoa ohjeeksi, että kun työt loppuu ja menette työkkäriin niin sinne olen itse antanut palautetta, olen sanonut suoraan minkälaista kyseisessä työpaikassa oli ja toinen ohje on se että levittäkää sanaa myös kaveripiirissä mihin työpaikkaa ei kannatte mennä. Tulee työpaikkoihin toinen ääni kelloon kun eivät saa sijaisia tai työntekijöitä, eiköhän ne pomon perseen nuolijat joudu koville. Sitä en vaan ole koskaan käsittänyt että nämä kiusaajat pitävät vielä itseään muita parempina ja nämä jotka ryhmittyvät näiden kiusaajien taakse jaksavat aikuisena pelata tällaisia leikkejä, onkohan lapsena kaikilta jäänyt jotain vaille, ehkä kasvatus on mennyt todela penkin alle.

HS: (UM:ssä)'Seksuaalisen häirinnän käsite on vastauksissa vähän epätarkka, mutta on totta, että aitoja tapauksia on useita. Ne kaikki ovat meillä kuitenkin hoidossa, tiedämme tapaukset.”

”Meillä on seksuaaliseen häirintään hyvin tiukka linja, nollatoleranssi. Jokaiseen tapaukseen puututaan. On myös tärkeä ottaa huomioon toisen osapuolen oikeusturva. Voihan joku kokea häirinnäksi jo isällisen ja lohduttavan taputuksen olkapäälle”, Korpivaara lisää.'

Tiedetään, muttei vieläkään näköjään hoideta. Tällaiset päälliköt vähättelevät asiaa, oli kyse minkälaisesta kiusaamisesta ja haitanteosta tahansa. Fyysinen koskemattomuus pitäisi kuulua myös ulkoministeriöön.

Ennen Suomen edustustoon lähtöä kysyttiin mm., onko toivomuksia vaatetuksen suhteen.
Vastaus oli, että ei mielellään farkuissa työhön, muuten ei ole väliä.
Jossain vaiheessa alkoikin huomauttelu vaatetuksesta.
Ilmeisesti hyvälaatuiset, siistit vaatteet aiheuttivat kateutta.
Kohteena oli työsuojeluvaltuutettu.
Huomauttelijoilla itsellään oli mm. villapaitaa, farkun tapaista housua jne.
Huomauteltava ei koskaan työssä ollut esim. villapaidassa ja farkuissa.
Toisia oli, mutta ilman huomautuksia.
Suomen päässä näkee vaikkapa t-paitaakin.

Työpaikkaan kun menin ensimmäisenä työpäivänä työkaveri sanoo, että pärstäkertoimesi ei sitten miellytä. Työntekijöille pitäisi antaa työpaikoilla, kouluissa jne. käytöstapakoulutusta.
Käytöskoulutus voisi kuulua jo peruskoulun opetusohjelmaan.

Meillä oli hullu virolainen työkaveri vielä jokin aika sitten. Raivosi koko ajan jostain ja kiroili. Joillekin oli mielin kielin ja kaikkia haukkui selän takana. Onneksi siirtyi samassa työpaikassa toiselle paikkakunnalle. Työilmapiiri parani huomattavasti.

Työnantaja alkoi halkomaan hiuksia työajasta,
Olisi pitänyt leimasimen vieressä odottaa 08:00 ja lähtiessä 16:00:aa.
Lisäksi pikkupomot kävi jokapäivä kyttäämässä tekemisiäni.
Lähdin perjantaina viimeistään 14:00, ei maha mittään.
Irtisanottiin tt-syistä ja hyvä niin, olen nykyisin paljon paremmassa tilanteessa :D

Pomo alkoi kattomaan heti vinoon kun en ollut tullut töihin hänen kautta vaan erään toisen herran kautta, itse tämä pikkunilkki keräsi hovia ympärilleen ja palkkasi tuttujaan ja maksoi parempaa palkkaa näille sekä vittuili ja virnuili kaikin tavoin jotta tajuaisin lähteä pois.

Mutta periksi en antanut mutta ukko itse lähti kun riitautui isomman päällikön kanssa, oli kyllä kiva kuulla että iso narsku itse sai köniin ja lopulta koko hovi hajosi mutta isoin mulqvisti jäi taloon kun nuoli kaikkea mikä liikkuu pomon statuksella.

Henk koht postia on avattu.
Henk koht tavaroita on siirretty pois työpöydän laatikostosta.
Henk koht tavaroita on varastettu.
Autoa on naarmutettu.

Ruokalassa istutaan mahdollisimman kauas tai jos se ei ole mahdollista, käännytään vaikka sivuittain ja syödään yhdellä kädellä, ettei tarvitse ottaa katsekontaktia.
Ei tervehditä, eikä vastata tervehdykseen.
Katsotaan "ohi" tai irvistellään ja nyrpistellään nenää.

Tämä tänä keväänä 2. asteen oppilaitoksessa naispuoleisten 'kasvatusalan ammattilaisten' taholta.

Meillä yksi narsisti-akka alkoi jankuttaa minusta, että minulla on ollut ihana lapsuus ja olen kermaperse, saanut kaiken helpolla, yms. Ei oikein napannut.

Jäin orvoksi 8-vuotiaana, minua on pahoinpidelty ja minut on raiskattu. Tämä ei todellakaan ole ollut kermaperse-elämää, eikä yhtään mikään ole tullut helpolla. Pelkän sitkeyden ja itsepäisyyden vuoksi olen edelleen hengissä. Sekö se häntä ketutti?

Onkohan Korpivaara tai joku jossain päin ministeriötä määritellyt, kuka saa 'isällisesti' taputella ja ketä?
Mihin kohtiin saa taputella ja miten paljon??

Mm. yksi vähäjärkinen testopelle idiootti mussuttaa jotain ihme mannepaskaa niskaan. Muun muassa.
Kävi kyl täs joku aika sitten sanomassa että psykoosi syvenee, oliko sitten ilmoitus olostaan vai mikä. Kysyin kyllä et missäs olet mieles pilannut, mut meni hiljaiseksi ja palasi omalle työpisteelleen.
Toivottavasti nyt tajuaa hakea apua itselleen, jos olo kerta on tuota luokkaa. Ja mielellään ennen kuin pimahtaa kokonaan.
On kyllä jo mm ahdistellut työkaveria yms, humalassa kuulemma riidanhaluinen ja hankkiutunutkin joskus nyrkkitappeluun ja näin..
Ja onhan näitä muitakin vastaavia meillä muutama.
Aina itse joko kehuvat itseään kuvotukseen asti tai haukkuvat muita sen mitä suu antaa myöden.
Sitten kun siihen kyllästyy ja haistattaa heille suoraan, kun se asiallinen lopettamispyyntö ei tehoa, niin pimahtavat pahemmaksi. Yks tällainen vinkui jo työsuojeluvaltuutetullekin, et "multa pitäisi saada mussutus loppumaan", kun olen tehnyt kyllä ihan selväksi, että mä en viitsi enää kuunnella sanaakaan hänen "erinomaisuudestaan" varsinkaan hänen itsensä puhumana. Enkä sitä, että hän on olevinaan talon ainoa "ammattilainen", kun todellisuudessa muutkin hoitavat omat hommansa yhtä hyvin siinä, missä hän omansa. Aika monet vielä paremminkin jopa.

Eikö ole muuten kumma asia ,että kun tällainen kiusaaja jää teostaan kiinni on hän yhtä äkkiä itse uhri, sain erään naispuolisen kiinni työpaikalla valehtelusta ja hän on nyt uhri, valehtelee kaikkea pitkin kylää kuka sitä vielä uskoo.

Monet ovat työpaikkakiusaamisen takia työttömänä. Jos työpaikkakiusaaminen kriminalisoitaisiin oikein ankarasti, uskaltaisi ihmiset käydä enemmän töissä ja Suomen talous saataisiin paremmaksi.

Se matki minua koja vaka sano että lopeta se vai jatka Minä olen työtomita pitkö kertoa ohjaajan näsä asioita

Joka. Nclean pomo haukku porissa se minä asun metsä en olen kotia

Pappina olen tullut kiusatuksi kaikissa työskentelemissäni seurakunnissa.

Sain kuulla vähätteleviä ja ilkeitä kommentteja joka päivä eräältä ihmiseltä. Kestin puoleen päivään ja sanoin *heippa, nyt riitti* ja suoraan työvoimatoimistoon jossa selitin tilanteen itku kurkussa. He olivat tosi ymmärtäväisiä-en saanut edes karenssia.
Olen joka päivä iloinen että tein sen.
Jälkeenpäin firma meni konkurssiin.

Minkälainen on ihminen joka kiusaa työpaikalla? Ihminen, jolla itsellään menee huonosti.